ellauri098.html on line 633: Myers-Briggsin tyyppi-indikaattorilla on voimakas korrelaatio Big Five-tyypityksen kanssa. Big Fiven OCEAN-asteikolla korkeaa Openness-lukemaa vastaa N (intuitio) ja matalaa S (tosiasiallinen); korkeaa Conscientiousness-lukemaa vastaa J (harkitseva) ja matalaa P (spontaani); korkeaa Extroversion-lukemaa vastaa E (ekstrovertti) ja matalaa I (introvertti), ja korkeaa Agreeableness-lukemaa vastaa F (tunteva) ja matalaa T (ajatteleva). Neuroottisuusakselia MBTI:ssa ei ole.
ellauri098.html on line 640: S, tosiasiallinen – N, intuitiivinen: tapa hankkia tietoa

ellauri142.html on line 1032: Satyât nâsti paro dharma; suomeksi: Tosiasioita ei laki ohita. Teosofisen Seuran tunnuslause. Se on Benaresin maharaja-suvun ikivanha vaalilause. "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen." Presidentti J. K. Paasikivi opetti näillä sanoilla suomalaisille ulkopolitiikan perusasioita itsenäisyyspäivänä 1944, muutama kuukausi jatkosodan päättymisen jälkeen. Juho teki ensin gradun venäjän kielestä ja kirjallisuudesta ja sitten luki varatuomarixi. Ryssäntaitoisena lakimiehenä sillä oli hyvä pohja vakuuttua Teosofisen seuran tunnuslauseesta. Dharma 'pitäymys' on epämääräisesti tapa, moraali, laki, tai uskonto. Jotain normisisältöä kuitenkin, ei tosioita. Deonttisessa logiikassa ei tosiaankaan päde Op -> p, modaliteettina se ei ole reflexiivinen. Jos olisi, niin pätisi myös p -> Pp, eli kaikki tosiasiallinen on sallittua. No Darwinilla tämä lienee totta. Naturalia non sunt turpia.
ellauri146.html on line 598: Balboasta tuli siirtokunnan tosiasiallinen johtaja. Hän päätti kuka sai asua siirtokunnassa, ja vihollisensa hän surmasi tai ajoi pois. Balboa kuuli tarinoita suuresta merestä vuorten toisella puolella ja suuresta valtakunnasta nimeltään Birú (myöhemmin nimetty Perúksi). Kun hän kuuli, että kuningas oli lähettänyt määräyksen Balboan pidättämiseksi, hän päätti toimia nopeasti.
ellauri249.html on line 190: Nikita Sergejevitš Hruštšov (ven. Ники‌та Серге‌евич Хрущёв, Ru-Nikita Sergeyevich Khrushchev.oga kuuntele ääntämys (ohje); vanhentunut translitteraatio Hruštšev) (15. huhtikuuta (J: 3. huhtikuuta) 1894 Kalinovka, Kurskin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 11. syyskuuta 1971 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen poliitikko, kenraali ja kommunistisen puolueen pääsihteeri eli Neuvostoliiton tosiasiallinen johtaja 1953–1964. Hän saavutti Neuvostoliiton johtajuuden Josif Stalinin kuoleman jälkeisessä valtakamppailussa puolueen sisällä. Hän oli myös ministerineuvoston puheenjohtaja 1958–1964. Hruštšov oli syntyperältään venäläinen, mutta hänellä oli lämmin suhde Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan.
ellauri285.html on line 418: Neljäsosa maailman hyönteisistä on kadonnut viimeisen apinasukupolven aikana. Luonnon tuhoaminen on Lorenzinkin mielestä "tosiasiallinen ongelma". Se kelpaa sixi ikävyydentorjuntaan paremminkin kuin kakanheitto tai liukuhihnatyö. Tai kalastus, joka oli Linkolasta izestäänkin niin tylsää että meni sitä pakoon Lapinlahteen syxyisin.
ellauri290.html on line 609: Valtuutettuaan säilyttäjän ja maatalousministerin ottamaan haltuunsa "poissa olevien omaisuuden" ja "jätteen". maat" vastaavasti, edellä mainittujen hätätilamääräysten ja -määräysten nojalla Israelin hallitus eteni askeleen pidemmälle, vuonna 1950, "laillistamaan" arabien omaisuuden miehityksen ja luomaan sille "vahjemman perustuslaillisen perustan". Se teki sen hyväksymällä lain Knessetin kautta; korvaamaan erilaiset hätämääräykset.** Näin ollen "poissaolijoiden omaisuuslaki, 5710 - 1950", jonka Knesset hyväksyi 14. maaliskuuta 1950, sen lisäksi, että se vahvisti suurimman osan Säilyttäjälle aikaisempien määräysten nojalla myönnetyistä oikeuksista, valtuutti hänet myymään "poissaolematonta omaisuutta". Laissa tunnustettiin myös arabimaiden tosiasiallinen jakaminen, joka oli jo tapahtunut. Vaikka poissaolijoiden omaisuutta koskeva laki valtuutti säilytysyhteisön myymään poissaolevien omaisuutta Knessetin perustamalle kehitysviranomaiselle,
ellauri353.html on line 486: Voitto Batozin taistelussa 1.–2. kesäkuuta (22.–23. toukokuuta) 1652 antoi Ukrainan valtiolle mahdollisuuden voittaa tosiasiallinen itsenäisyys. Bohdan Khmelnytskyin hetmanaus johti käännekohtaan Euroopan yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä, jonka alueelle ilmestyi suvereeni Ukraina, vaikkakin lyhyeksi ajaksi, kaikilla poliittisen ja taloudellisen vallan ominaisuuksilla. Ukrainan valtion rajat määritettiin muinaisten ukrainalaisten maiden rajoissa. Häntä pidetään Ukrainan kansallissankarina.Suuri ukrainalainen runoilija Taras Savchenko käsitteli toistuvasti Bohdan Khmelnytskyin kuvaa sekä runollisissa että taiteellisissa teoksissaan. Tällänen siitä tuli:
ellauri434.html on line 52: Lukemattomat kansantarut ja vihkimysriitit osoittavat, että mysteerin takana piilee usein se tosiasiallinen salaisuus, ettei todellisuudessa mitään mysteeriä olekaan; ydinongelmana onkin estää katsojakuntaa pääsemästä myös siitä perille. (Irwin Goffman)
ellauri454.html on line 122: Wojciech Witold Jaruzelski (1923 – 2014) puolalainen sotilaskenraali, poliitikko ja Puolan kansantasavallan tosiasiallinen johtaja vuosina 1981–1989 sekä sotilasdiktaattori 1981 – 1983, mikä teki hänestä Puolan kansantasavallan viimeisen johtajan. Puolan aatelistöön syntynyt Jaruzelski syntyi Kurówiin Itä- (silloin Keski-) Puolassa. NKVD karkotti Jaruszelskit perheineen Siperiaan Puolan miehityksen jälkeen . Pakkotyöhön Siperian erämaahan määrättynä Jaruzelskille kehittyi fotokeratiitti , joka pakotti hänet käyttämään aurinkolaseja loppuelämänsä ajan. Puolan rökäletappion jälkeen aateliset Jaruzelskit pakrnivat Liettuaan, mutta jäivät kiinni. Jaruzelskin isä kuoli 1942 gulagilla punatautiin. Pikku Witoldista tuli kommari. Hän "ansaitsi lisää kunniaa Neuvostoliiton silmissä" osallistumalla taisteluihin ei-kommunistista Puolan kotiseutuarmeijaa vastaan ​​vuosina 1945–1947. Hän liittyi Puolan kommunistiseen puolueeseen, Puolan yhdistyneeseen työväenpuolueeseen , vuonna 1948 ja hänestä tuli Neuvostoliiton valvoman Puolan armeijan tiedotusosaston ilmiantaja käyttäen peitenimeä Wolski. Vuonna 1970 hän osallistui onnistuneeseen salaliittoon Władysław Gomułkaa vastaan, mikä johti Edward Gierekin nimittämiseen Puolan yhdistyneen työväenpuolueen pääsihteeriksi. Edward Gierek velkaantui ottamalla lainoja ulkomaisilta velkojilta, ja lakkojen ravistelema maan talous oli epävakaa Jaruzelskin noustessa 1981 valtionpäämieheksi. Puolan ajautuessa maksukyvyttömyyteen, perushyödykkeiden pulan vuoksi otettiin käyttöön säännöstely , mikä vain pahensi jännittynyttä sosiaalista ja poliittista tilannetta. Heikentyneet elin- ja työolot herättivät vihaa kansan keskuudessa ja vahvistivat kommunisminvastaisia ​​​​mielipiteitä; myös Solidaarisuus-ammattiliitto oli saamassa kannatusta, mikä huolestutti Puolan keskuskomiteaa ja Neuvostoliittoa, jotka pitivät Solidaarisuutta uhkana Varsovan liitolle. Peläten Neuvostoliiton väliintuloa, joka oli samanlainen kuin Unkarissa (1956) ja Tšekkoslovakiassa (1968), Jaruzelski julisti sotatilan Puolaan 13. joulukuuta 1981 kommunisminvastaisen opposition murskaamiseksi. Sotilasjunta, ulkonaliikkumiskielto ja matkustusrajoitukset kestivät 22. heinäkuuta 1983 asti. Vuonna 1970 hän osallistui onnistuneeseen salaliittoon Władysław Gomułkaa vastaan, mikä johti Edward Gierekin nimittämiseen Puolan yhdistyneen työväenpuolueen pääsihteeriksi. On epäselvää, osallistuiko hän ize lakkoilevien työläisten raa'an tukahduttamisen järjestämiseen vai johtivatko hänen kommunistiselle armeijalle antamansa käskyt verilöylyihin Gdańskin, Gdynian, Elblągin ja Szczecinin rannikkokaupungeissa. Reaganin hallinnon käyttöön ottamista ankarista talouspakotteista huolimatta sotatilalaki onnistui pitkälti opposition tukahduttamisessa ja demoralisoinnissa, mikä marginalisoi Solidaarisuusliikkeen 1980-luvun lopulle asti. Sosioekonominen kriisi syveni jopa enemmän kuin 1970-luvun lopulla, ja peruselintarvikkeiden, kuten sokerin, maidon ja lihan, sekä polttoaineen ja kuluttajatuotteiden säännöstely jatkui, kun taas väestön mediaanitulo laski jopa 10 prosenttia. Jaruzelskin valtakaudella vuosina 1981–1989 maasta lähti 100 000–300 000 ihmistä.
ellauri454.html on line 218: Boleslaw Bierut (18. huhtikuuta 1892 – 12. maaliskuuta 1956) oli puolalainen kommunistiaktivisti ja poliitikko, kommunistien hallitseman Puolan johtaja 195-vuotiaasta 1957 vuoteen asti. Wadysław Gomułka, Pierun pääkilpailija, on päävastuussa Puolan historiallisista muutoksista toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Toisin kuin kukaan hänen kommunistisista seuraajistaan, Bierut johti Puolaa kuolemaansa asti vuoteen 1956. Wadysław Gomułka (puola); 6. helmikuuta 1905 - 2. syyskuuta oli puolalainen poliitikko. Hän oli sodanjälkeisen Puolan tosiasiallinen johtaja vuosina 1947–1948 ja uudelleen vuosina 1956–1970. Galiciassa vuonna 1905 syntynyt Gomulka oli proletariaattista alkuperää ja työskennellyt putkimiehenä 14-vuotiaasta lähtien. Putkimiehen piaruputki jatkui vielä pitkälle.
xxx/ellauri233.html on line 83: Kun Japani antautui toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvaltain armeijan kenraalista Douglas MacArthurista tuli Japanin tosiasiallinen hallitsija miehitysvuosina. Hänenn vaikutuksensa Japanissa oli niin suuri, että häntä kutsuttiin Gaijin Shōguniksi (外人将軍) eli valkonaamaisexi varakkaaxi ja voimakkaaxi bisnesmiehexi.
xxx/ellauri292.html on line 265: Aluksi häntä tervehti emiiri Bashir Shihab II, mutta vuosien mittaan hän antoi turvapaikan sadoille druusien ja uskontojen välisten riitojen pakolaisille ja ansaitsi hänen vihamielisyytensä. [ lainaus tarvitaan ] Uudessa ympäristössään hän käytti lähes ehdotonta valtaa ympäröiviin alueisiin ja hänestä tuli alueen tosiasiallinen hallitsija. Hänen hallintansa paikalliseen väestöön riitti saamaan Ibrahim Pashan, kun hän oli hyökkäämässä Syyriaan vuonna 1832, hakemaan hänen puolueettomuuttaan. Hänen ylivaltansa säilytti hänen komentava luonne ja usko, että hänellä oli ennustamisen lahja. Hän piti kirjeenvaihtoa tärkeiden ihmisten kanssa ja otti vastaan ​​uteliaita vieraita, jotka menivät kaikin keinoin tapaamaan häntä.
xxx/ellauri295.html on line 321: Paasilinna lopulta pettyi kaikkeen, aivan kaikkeen, näkemäänsä ja kokemaansa. 1990-luvun teoksissaan hän purkikin pettymystään varsin estottomasti ja ilmoitti olevansa tasapuolisen vittuuntunut kaikkia kohtaan. Suurimman pettymyksen hän koki Lapin paikallisessa väestössä, jonka puolia hän koetti viimeiseen asti pitää ja sai heidän taholtaan palkakseen pelkkää vittuilua ja kyräilyä - vielä kuolemansakin jälkeen. Lapin paikallisväestön tosiasiallinen raukkamaisuus tuli näin ehdottomasti ja pitävästi todistetuksi. Tosiasiallisesti Paasilinna oli niitä miehiä, joka ihan oikeasti saattoi kuolla vitutukseen, vaikka virallinen diagnoosi nimeomaisesti hänen kohdallaan olikin keuhkosyöpä.
14