ellauri006.html on line 1304: Job: Te olette kaicki häijyt lohduttajat! Eikö loppua tule näille puheille? Ja jumala, jos olet kuulolla, sinä olet tehnyt minut ryppyisexi ja laihaxi. Ei kiwaa. Ompelin säkin nahan päälle, sarwikin on tomussa. Hauta odottaa, siellä saan kohta pimeässä maata. Mun isäni on mätä, ja äiti, siskot matoja. Mullassa on mulla seuraa.
ellauri006.html on line 1390: No jopia se pelottaa, jopi kauhistuu, ja katuu puheitaan. Se tuhisee nyt tomussa, ja pyytää lisäinfoa. Elifas et co. saa ansaitusti tuulispäältä satikutia. Vähän hämäräxi jää, mitä ne sanoi väärin. Ehkä ne vaan ei työntäneet kärsää tomuun yhtä syvälle kun Jopi, ei tehneet yhtä perusteellista jopia. Rangaistuxexi ne saa uhrata seizemän mullia ja saman werran oinaita, ja suosikkipoika jopi saa ne grillata (plus parhaat palat).
ellauri043.html on line 166: Kyllä mua haukuttiin kun mä lähin kotoa. Äiti meni lysyyn henkihieverissä, sisko (tai vaimo, egyptiläiseen tapaan), viittilöi kauempaa että Teuvo tule heti kotio, ja toinen, se nuorempi itki, Ammonaria, tää teini jonka kanssa mulla oli treffit joka ilta vesisäiliöllä kun se tuli vesipuhveleiden kanssa paimenesta. Se ihan juoxi mun perässä. Sen jalkarenkaat välkähteli tomussa, ja sen lanteilta aukinainen mekko heilui tuulessa. Vanha askeetti, joka tuli mua hakemaan huusi sille rivouxia. 2 kameliamme jatkoi laukassa, enkä mä koskaan nähnyt niistä enää ketään.
ellauri163.html on line 118: Mannaa ja varoituxia. Aika koirankoulutusta on nää telttamiesten käytösoppaat, keppiä ja porkkanaa. Muistellaan mannapäiviä ja varoitetaan että ne voivat loppua ellei nokat pysy tomussa.
ellauri269.html on line 822: Jo kirjoittaessaan Universumien tomua Pullman aavisti, että ennen pitkää häneltä loppuisivat pätäkät, ja hän palaisi kirjojen maailmaan vielä trilogian jälkeen: ”Oli tapahtumia ja kysymyksiä, joihin halusin paneutua.” Kolme vuotta Maagisen kaukoputken ilmestymisen jälkeen ilmestyikin Lyran Oxford, pieni punakantinen kirja, jonka sisältämää novellia ”Lyra ja linnut” Pullman kuvaili ”maistiaiseksi” tai ”sillaksi” Universumien tomun ja tulossa olevan romaanimittaisen The Book of Dustin välillä. Pullmanin muut velvollisuudet (mitkä? Varmaan nimikirjoitusten jakaminen kirjakaupoissa) ovat hidastaneet The Book of Dustin kirjoitustyötä, mutta huhtikuussa 2008 ilmestyi toinen pieni kirja, tällä kertaa tummansininen: Once Upon a Time in the North. Kirjan sisältämän novellin päähenkilö on Universumien tomussa sivuosassa ollut aeronautti Lee Scoresby. Sekä Lyran Oxford että Once Upon a Time in the North sisältävät novellien lisäksi lisäaineistoa, kuten Lyran maailman Oxfordin kartan, lautapelin Peril of the Pole ja muutamia otteita kuvitteellisista Lyran maailmaa kuvaavista kirjoista. Pullman on vihjannut, että hän saattaa vielä joskus kirjoittaa Williin keskittyvän ”pienen vihreän kirjan” punaisen ja sinisen jatkoksi. Tai sitten ei. On näitä kiireitä.
ellauri398.html on line 804: Hiän jatkaa täydessä laukassa, kun muut hevoset jo raahaavat jalkojaan tomussa väsymyksen vuoksi.
ellauri458.html on line 445: Nyt palaa Ahmed Ahne takaisin omalle vahvuusalueelle mässäilemään madoilla: Ammuvainaan henki lähtee ja palaa maahan; sinä päivänä kaikki niiden ajatukset katoavat. Oi, kuinka monet kuolevaiset ajattelevatkaan maallisen toimeentulon epävarmuutta, mutta kuoleman äkillisen iskun alla kaikki, mitä he olivat ajatelleet, yhtäkkiä katoaa. "Kuin avautumaton laskuvarjo laskeutuessaan, minut otetaan pois, ja minut ravistellaan pois kuin heinäsirkka housuista." Henki ei siis mene pois vapaaehtoisesti, vaan vastentahtoisesti, koska se surulla luopuu siitä, mitä se on rakkaudella omistanut, ja halusipa se tai ei, sille on asetettu aika, jota ei voida ohittaa, jolloin maa palaa maahan. Sillä on kirjoitettu: "Sinä olet tomua, ja tomuksi sinä jälleen tulet." On luonnollista, että aineellinen hajoaa aineeksi. "Sitten hän ottaa pois heidän henkensä, ja he pyörtyvät ja palaavat tomuunsa." Mutta kun ihminen kuolee, hänet perii nippu petoja, käärmeitä ja matoja. "Sillä kaikki nukkuvat tomussa, ja madot peittävät heidät." "Mato syö heidät kuin vaatteen, ja koi syö heidät kuin villan." "Minut tullaan tuhoamaan kuin mätä, kuin vaate, jonka koit syövät." "Sanoin mädälle: 'Sinä olet minun isäni, äitini ja sisareni', ja madoille: "Ihminen on mätä, hänen poikansa on mato." Mikä ilkeä isä, mikä ilkeä äiti, mikä inhottava sisar! Sillä ihminen siitettiin himon kiihkosta mädäntyneestä verestä; hänen ruumistaan ei seuraa lopulta kuin hautajaismadot. Elävänä hän siittää täitä ja lieroja; kuolleena hän siittää matoja ja kärpäsiä. Elävänä hän tuottaa lantaa ja oksennusta; kuolleena hän tuottaa mädäntymistä ja löyhkää. Elävänä hän lihottaa yhden miehen; kuolleena hän lihottaa monta matoa. Mikä sitten on pahanhajuisempaa kuin ihmisruumis? Mikä on kauheampaa kuin kuollut mies? Jo se ihmisen sylilelu, joka oli elämässä tervetullein, on kuolemassa tuskallinen katsella. Mitä sitten ovat rikkauden hyödyt? Entä juhlinnan? Entä nautinnon? Ne eivät pelasta kuolemalta, ne eivät suojele madolta, ne eivät pelasta löyhkältä. Se, joka kerran istui loistokkaasti valtaistuimella, makaa nyt halveksittuna haudassa; se, joka kerran loisti koristeltuna palatsissa, makaa nyt saastaisena ja alastonna haudassa; se, joka kerran nautti herkuista yläsalissa, on nyt matojen syömä haudassa.
ellauri458.html on line 457: Vitun epistä. Saatanan kipapäät tulittaa Gazan surkimuxia koko ajan täysillä, murscaa piscuisien päitä kiwiin. Se on autuasta, huutaa vizinikkari. Kuunnelkaapa vaikka tätä: Kuka", sanoo Jesaja, "voi asua teidän keskuudessanne ikuisessa tulessa?" "Ne ovat kuin savu minun vihassani, tuli, joka palaa koko päivän." "Se ei sammu päivää eikä yötä, vaan sen savu nousee ikuisesti." Jeremia: "Minä annan teidät ikuiseen häpeään ja ikuiseen halveksuntaan, jota ei koskaan unohdeta." Daniel: "Ne, jotka nukkuvat maan tomussa, heräävät, jotkut ikuiseen elämään, jotkut häväistykseen, jotta näkisivät ikuisesti." Salomo: "Jumalaton kuolee, eikä hänellä ole enää toivoa." Hänen tuhonsa kohtaa hänet äkkiä, ja hänet murskataan äkkiä, eikä hän enää parannu. Apostoli Johannes: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa, hän juo Jumalan vihan viiniä, ja häntä vaivataan tulella ja tulikivellä, ja hänen vaivansa savu nousee aina ja ikuisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa."
xxx/ellauri087.html on line 419: And your quaint Honour turn to dust; ja sun sievä kunnia on tomua; tomussa hyve tahraton
xxx/ellauri104.html on line 996: 5. Moos. 32:23-24 ”Minä (Herra) kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun. He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn.”
xxx/ellauri177.html on line 655: Hänestä oli tulossa kultaisen kirkon paavi. Piispat, ruhtinaat, kuninkaallisia viittoja raahaavat naiset, hartaat väkijoukot, otsat tomussa, vierailivat siellä, leiriytyivät laaksoon, odottivat viikkoja portilla, ennen kuin he pääsivät sisään. He suutelivat hänen jalkojaan, koska myös hänen jalkansa olivat kultaa, ja he tekivät ihmeitä. Kulta nousi polvilleen. Kultainen sydän sykki hänen kultaisessa rinnassaan musiikillisella äänellä niin selkeästi, että ulkopuoliset väkijoukot saattoivat kuulla sen. Sitten valtava ylpeys valtasi hänet. Hän oli idoli.
xxx/ellauri177.html on line 690: Isä Mouret katsoi häntä hetken. Hän kadehti tätä pyhää unta, joka pyörii tomussa. Hän halusi ajaa kärpäset pois; mutta itsepäiset kärpäset palasivat kiinni veljen violetteihin huuliin, jotka eivät yksinkertaisesti tunteneet niitä. Sitten apotti astui tämän suuren ruumiin yli. Hän astui Paradouhun.
12