Audimiehet ampuu piruun nuolia. Schollyridit heittää kattoon sinisiä purjeita. Askidit heittäytyy rähmälleen leilin edessä. Marcioniitit kastaa vainaan öljyllä. Apelleen edesä yx nainen, selittääxeen ideansa paremmin, tunkee patonkia pulloon. Toinen Sampsalaisten keskellä jakaa öylättinä sandaalinsa tomua. Marcoslaisten kukilla peitetyllä sängyllä jotkut bylsivät. Sirkuslaiset tunkee toisiinsa sapuskaa, valesiaanit raippaa, Bardesaani räppää, Karpokraatti joraa, Maximilla ja Priscilla päästää pakotettuja huokauxia. Ja Kappadokian väärä profetissa ihan nakuna kyynärpäilee leijonan päällä, heiluttelee 3 soihtua ja huutaa Hirveää Kirousta.
ellauri043.html on line 6420: Mä paljastan sulle mitä sä olet koittanut tavoittaa soihtujen valaisemilta vainajien kasvoilta, — tai kun sä kulkuroit pyramiidien taaxe, isoihin ihmisjätteistä syntyneisiin hiekkakasoihin. Silloin tällöin kallon pala pyöri sun sandaalin alla. Sä otit tomua ja pyöritit sitä sormiesi välissä; ja sun ajatuxes sekaantui siihen, ja syöxyi olemattomuuteen.
ellauri048.html on line 1006: Theirs but to do and die. mokkerin on haukattava tomua.
ellauri058.html on line 563: ”Ehdotan, että Sillanpään ”Joulukirje diktaattoreille” luetaan radiossa joka joulu. Stalinin, Hitlerin ja Mussolinin sijasta puhuteltakoon nykyhetken verisimpiä ”herroja”: ”Sillä teidän valtanne ei ulotu maan tomua korkeammalle”.
ellauri269.html on line 821: Jo kirjoittaessaan Universumien tomua Pullman aavisti, että ennen pitkää häneltä loppuisivat pätäkät, ja hän palaisi kirjojen maailmaan vielä trilogian jälkeen: ”Oli tapahtumia ja kysymyksiä, joihin halusin paneutua.” Kolme vuotta Maagisen kaukoputken ilmestymisen jälkeen ilmestyikin Lyran Oxford, pieni punakantinen kirja, jonka sisältämää novellia ”Lyra ja linnut” Pullman kuvaili ”maistiaiseksi” tai ”sillaksi” Universumien tomun ja tulossa olevan romaanimittaisen The Book of Dustin välillä. Pullmanin muut velvollisuudet (mitkä? Varmaan nimikirjoitusten jakaminen kirjakaupoissa) ovat hidastaneet The Book of Dustin kirjoitustyötä, mutta huhtikuussa 2008 ilmestyi toinen pieni kirja, tällä kertaa tummansininen: Once Upon a Time in the North. Kirjan sisältämän novellin päähenkilö on Universumien tomussa sivuosassa ollut aeronautti Lee Scoresby. Sekä Lyran Oxford että Once Upon a Time in the North sisältävät novellien lisäksi lisäaineistoa, kuten Lyran maailman Oxfordin kartan, lautapelin Peril of the Pole ja muutamia otteita kuvitteellisista Lyran maailmaa kuvaavista kirjoista. Pullman on vihjannut, että hän saattaa vielä joskus kirjoittaa Williin keskittyvän ”pienen vihreän kirjan” punaisen ja sinisen jatkoksi. Tai sitten ei. On näitä kiireitä.
xxx/ellauri087.html on line 419: And your quaint Honour turn to dust; ja sun sievä kunnia on tomua; tomussa hyve tahraton
xxx/ellauri136.html on line 649: toivoton lopetus jättäisi lukukokemuksemme tyhjäksi. (Miten niin?) Kirjojen halutaan viimekädessä käsittelevän inhimillisiä hyveitä, jolloin vaikeat ja häiritsevätkin aiheet kuten inhimilliset paheet pyritään palauttamaan jonkinlaiseen järjestykseen, joka tekee niistä helpommin sulateltavia. Tarinan lopetus jättää varovaisen toiveikkaan tunteen: ”Tänä aamuna maailma on tomua ja tuhkaa, mutta ei toivosta tyhjä." (Miten niin?)
xxx/ellauri149.html on line 327: Mutta kun Asher huudahti riemukkaasti "Mutta katumus, rukous ja armeliaisuus voivat pyörtää pahan vallan!" raskas kivi putosi joka sydämeltä. Kohta Asher alkoi laulaa ihmisen pienuudesta ja Jumalan suuruudesta, ja kaikkien mielet valtasi ilo ja lohtu. Eihän ihmisten -jotka ovat vain katoavia varjoja, lakastuvia kukkia - toki pidä odottaa pahaa Jumalalta joka on oikeamielinen, kunnioitettu ja armelias. Jokainen Asherin lausuma sana, jokainen hänen laulamansa nuotti lisäsi rohkeutta, elvytti toivon. Me emme todellakaan ole mitään, mutta Jumala on kaikki. Eläessämme olemme pelkkää tomua, kuoleman jälkeen emme sitäkään, mutta Hän on ikuinen ja Hänen päivänsä päättymättömät. Hänessä ja vain Hänessä on meidän toivomme.
xxx/ellauri228.html on line 421: We walked to the south, raising dust above the steppe; Kuljimme etelään, nostattaen aron tomua;
11