ellauri020.html on line 897: Samalla hiljaa toivotaan, että se lähtisi jo tiehensä,

ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
ellauri097.html on line 489: Ferranten Gianní: Sinä päivänä valhe ja rukous astuivat elämääni, ja sain niistä paljon apua. Justiinsa niin, ne ovat tavallaan sama asia. Fuskaamista kielipelissä. Sanotaan kissa kun tarkotetaan talo, sanotaan tiili ja toivotaan että joku tuntematon lahjoittaa tiilitalon. Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun. Mitä puppua. Mixi rukoilla sellasta, tapahtuuhan se ilmankin. Tulee tiili päähän ikkunasta. Siinä lappu: valizin sinut.

Tietysti Giannin isä bylsi Costazaa ja oli muiluttanut rannekorun sille. Tyhmä Gianni haukkui väärää puuta. Giannin isä se suurin paskiainen oli, juuri kuten Vito sanoi. Alvar Aalto kävelemässä asbestihökkeleineen Vivi Lönnin yli. Viivi valizi viisaasti naispuolisen puolison.
ellauri115.html on line 720: Tässä maailmassa on paljon pahoja miehiä, mutta on vähän näitä kuolleita sieluja [But cf. Gogol op.cit.] jotka jahtaa vaan omaa etua, tunnottomina kaikelle joka on oikein ja hyvin. Me riemuitaan epäoikeudenmukaisuudesta vaan kun se on meidän oman edun mukasta [ditto oikeudenmukaisuudesta; useimmille "epistä" tarkoittaa nimenomaan että on ize jäänyt pitelemään tikkua]; jokaisessa muussa tapauxessa toivotaan että viattomia suojellaan. Jos me nähdään joku väkivallanteko tai epäoikeudenmukaisuus kaupungissa tai maaseudulla, meidän sydämmet liikuttuu heti pohjia myöten välittömästä kiukusta ja vihasta, joka käskee meitä menemään apuun sorretuille [tosin kummat on niitä sorrettuja on ihan kazojan silmässä]; mut meitä hillizee vahvempi velvoite, ja laki ottaa meiltä oikeuden suojella viattomia. Toisaalta, jos joku armon tai avokätisyyden teko sattuu silmään, mitä kunnioitusta ja rakkautta se herättääkään meissä sivustakazojissa! Exme sanota izellemme "mä olisin voinut tehdä ton izekin, muttei sattunut olemaan kukkaro mukana"? Mitä se meille meriteeraa oliko 2000v sitten yx mies oikeassa tai väärässä? ja me luetaan samalla innolla antiikin historia kuin eilisen lehteä. Mitä Catalinan rikoxet on mulle? En mä siitä uhritu. Mixmä sitten kammoxun sen rikoxia ihankuin se tulis tänään telkasta? Me ei vihata pahoja vaan sen takeen mitä ne tekee meille, vaan koska ne on vaan pahoja. Eikä me haluta vaan olla ize onnellisia, vaan me halutaan meidän kaverienkin olevan lähes yhtä onnellisia, eikä tää onni paljon haittaa meidän omaa onnea, jos se on kohtuu pienempi se vaan kasvattaa meidän onnea. Loppuvetona, haluammepa tai emme, me säälitään onnettomia; kun me nähdään niiden kärsivän me kärsitään vähän izekin, ei me niitä mieluusti kazella. Jopa pahimmilla pahixilla on vähän tätä vaistoa, ja se usein johtaa ne ristiriitoihin. Ryöväri joka ryövää turistin, antaa sen liian isot vaatteet köyhille; julmin murhaaja antaa hajusuolaa pyörtyneelle naiselle.
ellauri131.html on line 576: Näiden menetelmien sanansaattajat usein myös väittävät, että jos ajattelee, että ”kunpa ei tulisi sota”, universumi ”kuulee” vain sanan sota ja olettaa, että juuri sitä toivotaan.
ellauri147.html on line 69: Palkinto myönnetään runoilijalle ansioituneesta elämäntyöstä ja valinnassa kiinnitetään huomiota runouteen, jonka arvoa toivotaan ajan parantavan. Palkintorahan suuruus on 6 000 euroa ja se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Palkinnon takana ovat muun muassa Nokian kaupunki, Nokian panimo ja nokialainen kulttuuriyhdistys ”Nokialla kulttuuria kaikille”. Ensimmäisen P. Mustapää -palkinnon voitti Mirkka Rekola. Loput voittajat näkyy seuraavissa kuvissa.
ellauri155.html on line 707: Varmaan tossa jossakin tulee sit vielä tää kaaosteoreettinen juttu että ei se paljon lämmitä vaikka tietää tapahtumien olevan deterministisiä jos niitä ei pysty ennakoimaan kuitenkaan. Eli niistä tietää etukäteen yhtä vähän kuin jos arpanopat olis vielä jumalan vaipantaskussa. Täähän se on Calvininkin kikka - olet ehkä voinut voittaa, mutta äläpäs nuolaise ennenkuin tipahtaa: enintään sun käytöxestä voi etukäteen päätellä mihin nalli napsahti. Eikä siitäkään! Eli ollaan nyt kieli keskellä suuta vaan, toivotaan parasta ja pelätään pahempaa!
ellauri326.html on line 200: Yllättävän oivaltava Euroopan tulevaisuudesta muutama vuosi myöhemmin, kansojen maalauksessa nautittava salamanterisota ennakoi myös ekologisia ongelmia. "Miksi luonnon pitäisi korjata ihmisten tekemät virheet?" kysyy Capek. Oliko hän liian vesistöinen uppoamaan julkaisujen syvyyksiin? Tai liian tšekkiläistä? Ei tarpeeksi vakavaa? Nyt kun se on palannut pintaan, toivotaan sille salamandrian uppoamattomuutta.
xxx/ellauri113.html on line 464: Monisoluiset elukat kehittyy kopiointivirheistä! Siis haloo, hnehneh. (Epäuskoista naurua. Miten tällä hemmolla on noin paljon ennakkoluuloja? No ne se on oppinut muilta uskovaisilta. Uskonnot on valtavia nippuja ennakkoluuloja, arvotaan ennakkoon miten meille tulee käymään loppupeleissä. Arpa on heitetty, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Ollaan paniikissa ja sitten kriisissä. Suurelle yleisölle ei kerrota, että jumala on laittanut kirahville tukisukat. Pekkaa ihmetyttää miten moni asia voi kehittyä unisonossa. Se on nimeltään koevoluutiota, pöhkö. Kirahvi kilpailee puiden kanssa vitamiineista.
xxx/ellauri281.html on line 81: Häkkerit ja kräkkerit vainoavat Suomen kybernettiä, samaan aikaan länkkärien fräkkerit himoavat Ukrainan verisärötyxeen sopivia öljykenttiä, siinä koko juttu. Sen sanoi mulle jo Krimin miehityxen aikana venäläinen assari, joka sai tietonsa muualta kuin Herlinin Sanomista. Herlinin pojat on vasta nyt muka "heränneet" tähän törkeilyyn. Texasissa on justiinsa säädetty laki, joka kieltää fräkkäyxen kieltämisen. Mikään voima ei voi pysäyttää rahan tuloa, siihen on Joe-setäkin jo tyytynyt. Länkkärit rakentavat infrastruktuuria mielessä tämän järjestelyn ikuistaminen, varmaan öljyn toivotaan lähitulevaisuudessa tulevan uusimman NATO-jäsenen Ukrainan kentiltä.
xxx/ellauri295.html on line 73: Tai sitten ei. Arvausta kaikki se on vain. Uskonasiat on optimistisia arvauxia, toivotaan parasta vaikka pelätään pahinta. 2 sanaa sinulle, ole jumala minulle. Gud om också bara som surrogat, projektion av den ideala föräldern? En anknytningsfigur, kosedjur, snuttefilt, låtsaskompis. Jaha, kanske det kanske inte, ältar HBL:s agnostiker Björn Vikström. Välfärdsstaten kan inte ersätta människans behov av gemenskap.
xxx/ellauri295.html on line 485: Kirja kerrallaan on toiveeni. Eli aion jatkaa Rantakylä-sarjaa niin kauan kuin sitä minulta toivotaan ja siihen kykenen. Olen satunnaisesti kirjoittanut myös novelleja lukemistolehteen.
12