ellauri088.html on line 371: Arvonen siis lukee 52 kirjaa vuodessa, joten muitakin kuin asuntosijoittamiseen keskittyviä kirjoja varmasti tulee luettua. ”Kyllä. Kunhan se on faktaa, niin luen. Vaihtoehtoistakin saa olla joukossa, siitä oppii empatiaa. Luen paljon bisnekseen ja sijoittamiseen keskittyviä kirjoja. Myös arvoihin sopivia myyntikirjoja tulee luettua. Yritän poimia kirjoista sellaisia juttuja, jotka sopivat omaan työhöni ja arvomaailmaani. Suurin osa myyntikirjoista on sellaista epäeettistä luukuttamista. Toki nekin ovat ihan hyviä juttuja, mutta aika vaikeita. En vielä tajua ihan kaikkea."
ellauri115.html on line 653: Huomaatte: tää termi ‘substanssi’ mulla tarkoittaa sitä millä on jotain alkeellisia laatusanoja, ilman erikoisia ja toissijaisia virityxiä. Jos sit kaikki meidän tuntemat alkeelliset laatusanat voi olla samalla otuxella, riittää vaan 1 substanssi; mut jos on keskenään poissulkevia laatusanoja, niin tarvitaan niin monta substanssia kun on disjointteja luokkia. Saat miettiä tätä vähän; mun puolesta, mitä Locke ikinä sanookin, mulle riittää että aineella on vaan koko ja jaollisuus, niin mä oon vakuuttunut, että se ei voi ajatella, ja jos joku filosofi väittää että puut tuntee ja kivet ajattelee [Jalkahuomautus: Musta näyttää että moderni filosofia on kaukana siitä että kivet ajattelevat, ne on havainneet että miehet ei ajattele. Onkohan vika mussa vai? No ei, ne ei vaan huomaa luonossa muuta kuin sensitiivisiä olentoja; ja ainut ero jonka ne löytää miehen ja kiven välillä on että miehellä on niitä 2, ei vaitiskaan läppä läppä, vaan että mies on herkkä olento joka kokee sensaatioita, ja kivi on herkkä olento joka ei koe sensaatioita. Mutta jos on totta että kaikki aine tuntee, mistä löytyy tää herkkä yxikkö, mun individi ego? Onxe jokaisessa aineen mölekyylissä, vai ruumiissa jotka on mölekyylien aggregaatteja? Paanxmä tän yxeyden nesteisiin ja kiinteisiin, yhdisteisiin ja alkuaineisiin? Sä sanot että luonto koostuu yxilöistä. Mut mitä nää yxilöt sit on? Onx toi kivi tossa yxilö vai aggregaatti yksilöitä? Jos jokainen alkeellinen atomi on herkkä olento, miten mä voin käsittää sen intiimin viestinnän joka tapahtuu kun toinen apina on toisen sisällä, niin että niiden 2 egoa on sekoittuneet yhdexi? Puoleensaveto voi olla luonnonlaki jonka mysteeri on meille tuntematon; mut ainakin me tajutaan että vetovoima joka riippuu massasta ei sodi kokoa ja jaollisuutta vastaan. Voitko ajatella sensaatiota smalla tavalla? Sensitiivisillä ruumiinosilla on toki koko, jopa vaihteleva [mulla se on aika vähäinen], mutta sensitiivinen olento on 1 ja jakamaton; sitä ei voi panna kahtia, se on kokonainen tai ei mitään; sentakia herkkä olento ei ole aineellinen kappale. Mä en tiedä miten meidän materialistit ymmärtävät sen, mutta musta näyttää että samat hankaluudet jotka sai ne heittämää yli laidan ajattelun, nyt saa ne hylkäämään tunteilun; ja mä en näe mitään syytä, kun kerran eka askel on otettu, ne ei vois ottaa toistakin; mitä se niille enää maxaa? Koska ne on varmoja ettei ne ajattele, miten ne kehtaa väittää että ne tunteilevat? Turhaan se yrittää sekottaa mua ovelilla argumenteilla; mä pidän sitä vaan epärehellisenä sofistina, joka mieluummin sanoo että kivillä on tunteita kun että miehillä on sielua. [Olipa siinä kasa kökköä ajattelua, jos sitä sillä nimellä voi kuzua; pikemminkin tarkotushakuista tunteilua.]
ellauri245.html on line 549: Fayen kukaktiga Jack on kollaasi ziljoonasta julkkis miljoonamies paskiaisesta, mutta älähäläpäs, kyllä niitä löytyy myös koti-Suomesta. Niikö Alvar Aalto esimerkixi, joka tölvi ja kusetti törkeästi toistakin vaimoansa, lahjakasta arkkitehtia Elissa Aaltoa. Lahjakas arkkitehti Elissa Aalto omistautui miehensä elämäntyön vaalimiseen. Hänen omaa, poikkeuksellista elämäänsä on tähän saakka viizitty pöyhiä varsin vähän.
ellauri340.html on line 491: Mutta kuunnellaanpa nyt toistakin osapuolta! Audiatur et altera pars! Enter DAVID SCHURMAN WALLACE, New Yorkin jutku takuulla. JAA, Suosittu!
xxx/ellauri056.html on line 640: Mut se jalkapallisti Maria Sarén, 16, on kasvanut uskoon jo lapsena. Hän joutui kuitenkin olemaan loukkaantumisen vuoxi poissa pelikentiltä ja se oli hänelle kova paikka. Mutta onnex onnex taivaan iskä jaxaa rakastaa. Maria myöntää että poikien kanssa tuli leikittyä enemmän kuin tyttöjen. Samalla viivalla. Alkuun saattoi pojat sanoa et tää on kovien poikien laji, mitä sä täällä teet. Eivät sanoo enää, käännettyään Marian kaa toistakin poskea. Marian paidassa lukee Semi Sweet Chocolate. Guaranteed satisfaction. Melts in your mouth.
xxx/ellauri075.html on line 227: Anna Taina Aleksandra Kortelainen (o.s. Tuovinen; s. 12. heinäkuuta 1968 Helsinki) on suomalainen filosofian tohtori, vapaa tutkija, taidehistorioitsija ja tietokirjailija. Kirjojen lisäksi Kortelainen on kirjoittanut esseitä ja artikkeleita taidehistoriallisiin julkaisuihin, kirjoihin ja näyttelyluetteloihin sekä hirmuisesti kolumneja aikakaus- ja sanomalehtiin. Ei pie sekoittaa Anne Kortelaiseen, joka toimi avaimenreikänä meidän ollessa KOPin avainasiakkaita takavuosina. Kortelainen asui lapsena ensin Vaasassa ja sitten Turussa, jossa hänen psykoanalyytikkoisänsä Matti Tuovinen työskenteli Kakolan vankimielisairaalan ylilääkärinä. Tämä voi selittää yhtä jos toistakin: hän oli dominoiva patriarkka, jonka perässä perhe muutti Helsingistä milloin Tukholmaan, milloin Vaasaan tai Turkuun. Isä oli loistava puhuja ja taitava kirjoittaja, uuttera Sigmund Freudin siteeraaja. Onneksi ehdimme tehdä sovinnon ennen isän kuolemaa. Vieläkin haistan isän käräyttämän grilliruuan tuoksun. Muistot eivät kuitenkaan millään lailla vähennä nykyhetken arvoa. Kortelainen oli vakiovieras Timo Harakan juontamassa eri aiheita käsittelevässä teeveeohjelmassa. Kortelaisella on vuonna 1998 syntynyt tytär Ainu. Kortelainen väitteli Albert Edelfeltistä. Yo-lakkiaan tai tohtorinhattuaan hän ei juurikaan käytä. Kortelainen oli naimisissa kirjailija Hannu Mäkelän kanssa vuosina 2004–2009! Hei tästähän mulla varmaan on jo paasaus? Kumma kyllä hra Kortelaisesta, Ainun isästä ei löydy mitään tietoa? Ei sitä löytänyt tekoälykään vaikka kysyin joitakuita vuosia myöhemmin.
xxx/ellauri114.html on line 481: Wilho Sorvarin (1906-1970) kirja Hammurabi on jylhää tarinaa. Kosto elää Elamille, kiven päälle ei jää kiveä. Tänä päivänä ei kukaan enää puhu elamiittia. Sehän ennustettiin aivan oikein jeremiadissa. Ei mitään lällyä kamaa tyyliin käännä toistakin takaposkea.
7