ellauri002.html on line 1594: pionien aikaan kysymme toisiamme

ellauri002.html on line 2202: Ei se sotahomma kyllä sopinut hipiään. Kuten Nietzsche, inhoan komentamista. Ei tullut mun komentamisesta mitään armeijassa, kumminkaan päin. Kapun kanssa tuli kerran varsinainen High Noon, kieltäydyin jostain typerästä käskystä (mun historia) ja tuijotettiin toisiamme varmaan minuutteja, mä yläkerran portaissa, se alhaalla. Minä annoin periksi, olin kiltisti (mun historia taas). Tahtooko Miisu pihalle.
ellauri002.html on line 2237: Nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää!
ellauri047.html on line 141: Ize asiassa voi vaikuttaa ihmeeltä, että me ollaan vielä yhdessä, kun me 1) ollaan ihan eri aloilta: Seija luonnontieteilijä, mä humanisti, 2) tykätään erilaisista juustoista: Seija kermajuustoista ja mä haisevista, ja 3) tykättiin (silloin kuin vielä voitiin syödä) eri salmiakeista: Seija Fazerin (pissanmakuisista tosi pahoista), mä Halvan ja Chymoxen Panttereista (jotka Seijasta maistui äkeiltä). Mutta niin sitä ihmeesti on löydetty kompromisseja, ja tässä sitä ollaan vielä karanteeni-ikäisinä. Luonteina me ollaan enemmän samixia kuin arvaiskaan, ja muilta osin täydennetään toisiamme: Seija on hassu, kiva ja älykäs, mä arvaamaton, ilkeä ja nenäkäs.
ellauri069.html on line 549: Laiskiainen ja Springer Verlag filosofoivat politiikasta Peenemünden möljällä. Springer kohauttaa olkapäitään. Olkaa myötätuntoinen, mutta älkää elätelkö mitään harhakuvitelmia heistä. Halvexikaa minua (mustanpörssinkauppias) ja ylistäkää heitä (rupusakkia), mutta muistakaa, että me määritämme toinen toisiamme. Köyhät teillä on aina keskuudessanne. Jos ei olis köyhiä, ei olis meitä rikkaita. Jos ei olis meitä rikkaita ei olis köyhiä. Mitä tarkoitatte herra Luke? Selittäkääpä tarkemmin.
ellauri070.html on line 350: "Me emme milloinkaan tule tuntemaan toisiamme." Epäamerikkalaisina tuomittuja B-rooleihin. Samanlaisia kuin ruma vinkkari ja tyhmä neekeri viimeisessä Star Wars leffassa. Huoooh.
ellauri100.html on line 167: Kotimajoitusverkosto on uudenlainen kansalaisyhteiskunnan toimija, jonka muodostaa yli 4 000 eri puolilla maata toimivaa tasa-arvoista verkostolaista. Pidämme säännöllisesti yhteyttä ja jaamme tietoa, autamme toisiamme ongelmatilanteissa.
ellauri160.html on line 686: Minusta tuntuu, että ongelma on se, että tässä on kaksi (4? 5?) ihmistä, joilla on niin kauheat paskalastit, jotka ovat tulleet sieltä edellisistä suhteista ja sitten on tuo julkinen paine ja työpaineet. Käännymme toisiamme vastaan, vaikka meidän pitäisi myydä yhdessä näitä vaikeita juttuja. Minusta tuntuu välillä siltä että olemme toistemme vihollisia. Ne on niikö ristiretkeläisiä ja minä rättipää.
ellauri335.html on line 474: – Yksinkertainen fakta on, että me näemme kaiken mitä vihollinen tekee, ja he näkevät kaiken mitä me teemme. Umpikujan purkamiseksi me tarvitsemme jotain uutta, kuten ruuti oli sen keksineille kiinalaisille. Sitä me edelleen käytämme tappaaksemme toisiamme. Siihen se on vieläkin ihan hyvä.
ellauri341.html on line 516: Missä ja milloin ihmiskunta alkoi laskea sivilisaation perustaa? Milloin siirryimme vaeltavien metsästäjä-keräilijöiden vaiheesta, hei istuvat maanviljelijät? Milloin aloimme rakentaa ja kesyttää kasveja ja eläimiä? Milloin aloimme tappaa toisiamme ihan sikana? Ihanko heti alusta? Niinpä! Ihmissivilisaatiolla oli varmasti alku. Ja tämä kipinä tuli luonnollisesta impulssista EAT! FUCK! KILL!. Täällä yritämme selvittää, mikä sai primitiivisen aikakauden ihmiset, esi-isämme, ottamaan tämän askeleen. Käsittelemme siis joitain haastavia teorioita, jotka liittyvät ihmiskunnan alkuun.
ellauri347.html on line 437: Fromm uskoo, että me kaikki haluamme voittaa, ylittää, toinen fakta olemuksestamme: tehdä tunteemme passiivisuudesta lisää olioita. Haluamme olla luojia. On monia tapoja ole luova: siitämme, synnytämme, kylvämme siemeniä, teemme särkyneitä ruukkuja, maalaamme kuvia, kirjoitamme kirjoja ja tämmöisiä webisivuja, rakastamme toisiamme. Luovuus on mukava tosiasia, rakkauden ilmaus.
ellauri371.html on line 173: Syy valtioiden välisen sopimuksen mahdottomuuteen on stvami. Tiesitkö? Väliaikaisesti maailma voisi käsitellä meitä tIIi°gn t ^ 1Я Г ° eВЪ - Н ° СЪ ET0й СТ °Р° NY olemme käytettävissä ne syväsilmäiset ristiriidan juuret heidän välillään. Et voi vetää sitä enää ulos. Vastustimme toisiamme gu henkilökohtaisia ​​ja kansallisia etuja goyim, uskonnollinen ja heimojen vihat, joita olemme kasvattaneet sydämissämme - tsakh kahdenkymmenen vuosisadan ajan. Kiitos kaikesta mikään valtio ei täytä tätä mistään. Mieti sitä. Entä esim. ^g P0TYAN ^ T0Y RUKI ' Ib ° joka D ° ™ ajattelevat, että meitä vastaan ​​tehty sopimus ei hyödytä meitä, tyatkg?' ^liian vahva, meidän on otettava huomioon piilottaa. Jopa pienen yksityisen sopimuksen valtuudet p2i?*e№T b C0Bet ilman t0 ™> niin että salaa
ellauri390.html on line 561: Hanhen johtopäätös oli sama kuin nilkillä: "kyvyttömyytemme ymmärtää toisiamme on inhimillisen kärsimyksen tärkein lähde." Vittu se on mikään lingvistinen ongelma, se on vanha tuttu aterioivien filosofien haarukka: apinat käyvät reviirikisoja, karsintoja kun haarukoita ei riitä kaikille.
xxx/ellauri027.html on line 1103: Olennaisinta on löytää paikat ja asiat, jotka haastavat henkiseen kasvuun. Aalto-yliopisto on ollut mulle sellainen, yksityis-elämässä rakkaus Pipsaan. Älyn kehitys on yksi asia, mutta lopulta kaikki punnitaan eletyssä elämässä. Meidän tulee ennen kaikkea kehittää ihmisiä ja kylvyssä helliä toisiamme.
xxx/ellauri087.html on line 204: Laulamme yhdessä J. Karjalaisen Sankarit ja katsomme toisiamme silmiin. Lasten mehuhetki on päättynyt.
xxx/ellauri126.html on line 686: Martina ja Hannu Pikkarainen ovat olleet suhteensa alusta lähtien kuin paita ja peppu. Hyvinvointiyrittäjä Martina Aitolehden, 38, ja ex-jääkiekkoilija Hannu Pikkaraisen, 37, yhteispeliä on kestänyt helmikuun lopusta lähtien. – Siitä se lähti, kun me kaksi voitontahtoista ja kunnianhimoista tsemppasimme toisiamme Aliaxessa, Hannu virnistää.
xxx/ellauri177.html on line 296: -- Ja miksi rakastat minua? kysyi Albine uudelleen. Hän hymyili, mutta ei vastannut aluksi. Sitten hän sanoo: -- Rakastan sinua, koska tulit yhtäaikaa. Se kertoo kaiken... Nyt olemme yhdessä, rakastamme toisiamme. Minusta tuntuu, että en enää eläisi, jos en rakastaisi sinua. Olet hengitykseni. Hän alensi ääntään ja puhui unessa. -- Emme työnnä sitä sinne heti. Se kasvaa ensin sinun mahallasi. Sen täytyy kasvaa isommaxi, sen on oltava vahva... Muistatko kuinka rakastimme toisiamme! Mutta emme sanoneet sitä. Olemme lapsia, olemme tyhmiä. Sitten eräänä kauniina päivänä se tulee liian pletkuxi, se pakenee sinua... No, meillä ei ole muuta asiaa; rakastamme toisiamme, koska meidän elämämme on rakastaa toisiamme. Albine, heittäen päänsä taaksepäin, silmäluomet täysin kiinni, pidätti hengitystään. Hän maisti tämän sanojen hyväilyn vielä lämpimän hiljaisuuden. - Rakastatko minua? Rakastatko minua? hän änkytti silmiään avaamatta.
xxx/ellauri177.html on line 336: -- Ja se on hyvin kaunis? Jälleen, hän ei vastannut. Syvä ekstaasi tulvi hänen silmänsä. Ja kun hän osasi puhua: -- Niin kaunista kuin en voisi sanoa... Minuun tunkeutui sellainen viehätys, että tunsin yksinkertaisesti nimettömän ilon, putoamisen lehdistä, nukkuessani nurmikolla. Ja minä tulin juosten takaisin tuodakseni sinut mukaani, jotta en maistaisi onnea istuessani tässä varjossa ilman sinua. Hän otti jälleen hänen niskansa syliinsä ja rukoili häntä kiihkeästi, hyvin lähelle, huulensa melkein hänen huulillaan. -- Vai niin! sinä tulet, hän änkytti. Ajattele, että eläisin autiona, jos et tulisi... Se on halu, joka minulla on, kaukainen tarve, joka on kasvanut joka päivä, joka nyt saa minut kärsimään. Etkö voi haluta minun kärsivän?... Ja vaikka sinun pitäisi kuolla siihen, vaikka tuo varjo tappaisi meidät molemmat, epäröisitkö, katuisitko pienintäkään? Pysyisimme makaamassa yhdessä, puun juurella; nukkuisimme aina toisiamme vasten. Se olisi erittäin hyvä, eikö? "Kyllä, kyllä", hän änkytti tämän intohimon paniikin voittamana, kaikki värähtelemässä halusta.
xxx/ellauri177.html on line 338: "Mutta me emme kuole", hän jatkoi korottamalla ääntään voittajana naisen naurulla, siteeraten tapaamassa käärmettä --- hirveä: elämme rakastaaksemme toisiamme... Se on elämän puu, puu, jonka alla olemme vahvempia, terveempiä, täydellisempiä. Näet, kaikki tulee meille helpoksi. Pystyt ottamaan minut, kuten unelmoit tekeväsi, niin tiukasti, ettei mikään pala ruumiistani ole sinun ulkopuolellasi (tai kääntäen). Joten, kuvittelen jotain taivaallista, joka laskeutuu sisällemme... Haluatko? Hän kalpeni, hän räpytteli silmäluomiaan, ikään kuin kirkas valo olisi vaivannut häntä. -- Haluatko? Haluatko? hän toisti kuumemmin, ikäänkuin hinkaten jo puoliksi pystyyn nostettuna. Hänellä nousi seisomaan, se seurasi häntä, horjuen ensin, sitten kuin sidottuna hänen vyötärölleen, ei pystynyt eroamaan hänestä. Hän meni minne se meni, pyyhkäisi hänen hiuksistaan virtaavan lämpimän ilman mukana. Ja kun hän oli palaamassa vähän, hän kääntyi puoliksi; hänellä oli rakkaudesta loistavat kasvot, kiusauksen suu ja silmät, jotka kutsuivat häntä sellaiseen valtakuntaan, että hän olisi siten seurannut häntä kaikkialle kuin uskollinen koira häntä koipien välissä pystyssä heiluen.
xxx/ellauri177.html on line 383: Hiän ei vastannut. Hän katsoi melkein surullisena puuta, vehreyttä, ruohoa, jota he olivat tallaneet. -- Iso lapsi! hän jatkoi nauraen. Pelkäätkö, että tulen kantamaan kaunaa sinulle antamastasi lahjatötteröstä? Mene, se ei voi olla vika. Rakastimme toisiamme niin kuin meidän piti rakastaa toisiamme... Haluaisin (vähän myöhemmin, en nyt ihan heti) suudella niitä jalanjälkiä, jotka askeleesi jättivät, kun toit minut tänne, aivan kuten suutelen huuliasi, jotka houkuttelivat minua, aivan kuten suutelen (pieniä mutta terhakoita) rintojasi, jotka ovat juuri hoidon päätyttyä turvoxissa, muistatko? pienistä viileistä käsistäni. Hiän yökkäsi. Ja katsoen poispäin, välttäen näkemästä puusta pitkään: "Viekää hiänet pois", hän sanoi matalalla äänellä eläimille.
xxx/ellauri177.html on line 426: -- Nouse ylös, pakenemme yhdessä... Ehkä on aika rakastaa toisiamme uudelleen.
xxx/ellauri177.html on line 491: -- Mikset vastaa? Et voi kieltäytyä, sinä seuraat minua... Ajattele, että kuolisin, jos kieltäydyt. Mutta ei, se ei ole mahdollista. Muistuttaa sinua. Olimme yhdessä, emme koskaan jättäneet toisiamme. Ja ainakin kaksikymmentä kertaa annoin sulle. Sanoit ottavasi minut tervennä, ottaisit jäsenexi, hengittämään, ottamaan henkesi... En ehkä nähnyt unta. Kehossasi ei ole paikkaa, jota et olisi luovuttanut minulle, etkä yhtäkään hiuksistasi, jota en olisi nuollut. Sinulla on kyltti vasemmalla olkapäälläsi, suutelin sitä, se on minun. Sinun kätesi ovat minun, olen pitänyt niitä omissani päiviä. Ja sinun kasvosi, huulesi, silmäsi, otsasi, kaikki, mikä on minun, olen hävittänyt ne hellyyteni vuoksi... Kuunteletko ollenkaan, Serge?
xxx/ellauri177.html on line 507: Albiino nauroi upeasti. Hän kohotti kätensä, hän uhmasi taivasta. Hui! "Sitten", hän sanoi, "sinä pidät Jumalastasi parempana kuin minä!" Sinä uskot siihen minua vahvemmin. Kuvittelet, että hän rakastaa sinua paremmin kuin minua... Tässä! sinä olet lapsi. Joten jätä tämä hölynpöly. Palaamme puutarhaan yhdessä, rakastamme toisiamme, olemme onnellisia ja vapaita. Se on karhun elämää. Saa mettä kämmentää.
xxx/ellauri177.html on line 731: Mutta hiän keskeytti hänet ystävällisesti nauraen. -- Olet lapsi, tulet vilustumaan, siinä kaikki... Kuuntele, en minä ainakaan pelkää sinua? Talvella emme jää tämän puutarhan pohjalle, kuin kaksi villiä. Menemme minne haluat, johonkin suurkaupunkiin. Rakastamme toisiamme, keskellä maailmaa, yhtä hiljaa kuin puiden keskellä. Ja tulet huomaamaan, etten ole pelkkä rosvo, joka osaa kaivaa esiin pesiä, kävelen tuntikausia väsymättä... Kun olin pieni, minulla oli päälläni kirjailtuja hameita, joissa oli harjakattoisia sukkia, näppylöitä, furbelowia. Kukaan ei ehkä kertonut sinulle sitä?
xxx/ellauri177.html on line 773: "Näet, että Paradou ei ole kuollut. Hän huutaa meitä rakastamaan toisiamme. Hän haluaa silti avioliittomme... Voi! muistaa muistaa! Ota minut kaulasi ympärille. Ollaan toistemme kanssa. Ollaan silleen taas!"
xxx/ellauri227.html on line 72: – Ajatuksena yhteisessä lakossa on se, että tarkkaillaan toisiamme herkuttelun lopettamisessa ja raportoidaan poikkeavuuxista, Tallgren taustoittaa.
xxx/ellauri259.html on line 343: Teidät on kuzuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne hajua. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Liha haluaa toista lihaa. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia. Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, vapaa-ajattelu, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa enää sen lisäxi omaxeen eikä edes vuokralle Jumalan valtakuntaa. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole lakia, eikä homostelua. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja varsinkaan kadehtia toisiamme. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön. » Lisää tietoa.[piilota viesti]
xxx/ellauri265.html on line 228: Reflektiivinen kissansilmä takalokasuojassa on tarpeellinen etuvalon lisäxi. Tarvizemme toisiamme, emme saa olla pieniä ja pahoja, ei saa olla mieli matalalla, ei saa jäädä tuleen makaaman. Hellikää toisianne. Siinä Saarisen kolme pointtia.
xxx/ellauri268.html on line 475: Auringonnousuja tapahtuu kaikkialla, liskojen, ihmisten tai saniaisten käpristymisen aikaankin. Me kurkotamme vaistomaisesti kevyttä ruokaa, sulatamme sen, rakastelemme, teemme taidetta tai vaivaamme toisiamme. Aurinko kruunaa meidät keskipäivällä. Koko maapallo on kuningatar. Sitten on aina hyvästit. Sano auringonlaskun aikaan hyvästit loukkaantumiselle, kärsimykselle, tuskalle, jonka olet aiheuttanut muille, tai hyväile itseäsi. Hyvästi, näkemiin, Carrie Fisher, Star Wars -ilmiö, ja Michael Jackson, valkaistu laulaja. Ne olivat planeettoja tunneuniversumissamme.
xxx/ellauri281.html on line 418: Paula Koivuniemi liikuttui kyyneliin Vesa-Matti Loirin hautajaisissa: "Rakastimme toisiamme".
xxx/ellauri295.html on line 640: “Valac? Seere? Mitä täällä oikein tapahtuu?” Me molemmat käännähdimme. Rahab seisoi ovella tuijottaen meitä silmät leiskuen. Hän astui tasanteelle. Yönmustat liinat sitoivat hänen siipiään. Vartiomiehiä seurasi hänen perässään miekat tai keihäät kourissaan. Me peräännyimme tasanteen reunalle. “Mitä te kaksi kuvittelette tekevänne?” Rahab sihisi hampaidensa välissä. Me katsoimme toisiamme.
31