ellauri028.html on line 738: Mikko Kuustonen seurusteli kerran nuorukaisena kirkkoherran tyttären kanssa ja oli innoissaan, kun pääsi ensimmäisen kerran tapaamaan tytön vanhempia. Tiesihän Mikko, että jos vanhemmat hyväksyisivät hänet, tyttö voisi vaikka antaa... suudelman. Siinä sitä istuttiin olohuoneessa ja keskusteltiin tosiolevaisesta, kun jännitys ja kahvi alkoivat vaikuttaa Mikon suolistossa. Pian poika ei enää pystynyt pidättelemään vaan päästi pienen pierun. Kirkkoherra katsoi vihaisesti perheen koiraa, joka sattui makailemaan Mikon tuolin alla, ja torui: "Musti!" Mikko huokaisi helpotuksesta ja jysäytti toisenkin kerran koiran piikkiin. "Musti!", nuhteli tällä kertaa kirkkoherran rouva. Kului muutama tovi, ja ilma vain kiersi Mikon suolistossa. Eihän siinä auttanut muuta kuin päästää ilmoille kunnon jyräys. "Musti!" ärjyi kirkkoherra naama punaisena. "Tule nyt jo pois sieltä tuolin alta, ennen kuin se pitkätukkainen hipinretale paskantaa päällesi!"
ellauri030.html on line 453: Mut hei, pikaostos sanookin et stoalaisex rupeeminen on kuin huipputreeniä? Ei kai. No jääköön sekin multa sitten. Mieluummin menen istumaan Epikuroxen porukkaan ja otan toisenkin mukin viiniä.
ellauri110.html on line 520: Mutta äitivainaja tukee poikaa haudan takaa säästöillä ja Handen kesämökistä tulee talviasuttava kaikilla herkuilla. Tästä kertoessaan Hande sentään vähän piristyy. Remonttimiesten nimistä ei mikään unohdu. Ja tarkemmin laskien, onhan Hande sittenkin vääntänyt äitykästä runon ja esseen jos toisenkin ja netonnut niistä pitkän pennin.
ellauri222.html on line 889: Helena-selkkaus sai huipennuxen kun se vaatimalla vaati päästä Sysmään tekemään meistä autenttisia muistiinpanoja kirjansa seuraavaan jännittävään käänteeseen. Seija sanoi että tänne se ei kyllä tule. Eikä tullutkaan, kun uhattiin isälle soittamisella ja pakkohoidolla. Ei olis ylläri jos se onkin viettänyt tovin jos toisenkin pehmustetussa sellissä.
ellauri238.html on line 271: Pena sanoi että viina söi siltä muistin, sen toisenkin äidin. Entäs ensimmäinen? Suomalaisen modernin runouden tunnetuimpiin nimiin 1960-luvulta kuulunut Pentti Saarikoski syntyi syyskuun toisena päivänä 1937 Impilahden Pitkärannassa. Hänen vanhempansa olivat Simo ja Elli Saarikoski. Pentin äiti työskenteli parin vuoden ajan opettajana kansakouluissa. Myöhemmin hän vastasi tehdaskirjanpidosta ja kassahoitajan apulaisen tehtävistä Diesen Wood Companyssa. Simo työskenteli samassa tehtaassa, mutta joutui lähtemään sieltä alkoholiongelmansa takia. Sittemmin hän kirjoitti novelleja eri lehtiin. Nuorena hän haaveili urheilijan urasta. Pitkärannassa Pentti vietti lapsuutensa kaksi ensimmäistä vuotta. Karjalainen syntyperä oli Saarikoskelle tärkeä. Hän korosti sitä koko elämänsä ajan. Hei mutta sehän on kuin Aili Konttisen Marquetta! Talvisodan aikana Saarikosken perhe joutui lähtemään evakkoon Impilahdelta ja päätyi Ruotsiin. Sodan jälkeen Saarikosket asettuivat Helsinkiin. Vuonna 1975 Saarikoski palasi Ruotsiin Mia Bernerin käsipuolessa.
ellauri247.html on line 151: Muuan kerjäläinen pyysi kerran kadulla almua tohtori Smollettilta, joka erehdyksessä antoi hänelle kokonaisen kultaguinean. Miesparka katseli hämmästyneenä suurta antia ja lähti sitten juoksemaan jalomielisen lahjoittajan jälkeen selittäen saaneensa liian paljon. Smollett ihastui miehen käytöksestä niin, että antoi hänelle vielä toisenkin guinean huudahtaen: Minkälaisen murjun onkaan rehellisyys ottanut asuinsijaxeen! Ja minkälaisen palazin jakomielisyys!
ellauri341.html on line 29:
Täävoi Purra (äärimm. oik.) kääntää toisenkin posken Hierosalemin helmiäisportilla. Hiero sinne hässöy.

ellauri349.html on line 746: Paljonko noita runoja on? Jaana kysyi. Satojahan näitä on. On usealta vuodelta. Olin lukenut niitä Jaana Myrttiselle, Kampin kukan hehkuvalle yrittäjälle Lapinlahdenkadulla. Runoja on melkein yhtä paljon kuin paasauxia, tai no, vähemmän. "Niistä pitää tehdä kirja ja julkistamistilaisuus tänne Kampin kukkaan, jossa me annamme kaikille ruusun ja sinä omistuskirjoituxen. Voisit istua tuolla oikealla ja me avaisimme toisenkin oven, jotta jono kulkisi." AARGH!!! Barf bag please! Kiira Korpikin on lyyrisempi.
ellauri364.html on line 179: Käsien levottomuus johtuu siitä, että henkilö häpeää niiden näyttämistä, koska hän niillä on tehnyt jotakin rumaa. Jos käsien vielä on vaikea olla hypistelemättä jotakin soikeaa esinettä, esim. kynää, ei ole enää epäilystäkään siitä, millaisesta rumuudesta on kysymys! Luonto se on joka tikanpojan puuhun vetää. Tyttölapsi tanssii jo äidin kohdussa. Pylorusspasmi, Freudin töyhtö, merikartta kielessä, liikakarvoitus - kaikki pahoja neurolabiileja ennusmerkkejä! Pian alkaa yökastelu (Olli Syväntö) , ozan takominen lattiaan (Riitta Roth) ja sukuelimien hypistely. Mutta pahuus, julmuus ja hävityshalu on lapsen normaaleja taipumuxia. Jokaisella on vikoja jos jonkin verran, siis ratkeamme rokkaamaan toisenkin kerran! Huono luonne rock! Rock! rock!
xxx/ellauri113.html on line 253: Alkuräjähdyxen mikroaaltouuni, johon pantiin Schrödingerin kissa, lämmittää vieläkin heikosti kuin Rauhixen 50-luvun sähköhella. Se ei hevin jäähdy. Joskus pitää ottaa pois koko sulake. Ne jotka muistavat analogiset televisiot ovat nähneet sen. Pikku jääkarhu exyneenä lumisateeseen. Siihen heräsi joskus nukahdettuaan teeveen ääreen. Jouzenet oli lentäneet etelänavasta vielä etelään ja pöllö räpsäyttänyt toisenkin silmän kiinni.
xxx/ellauri228.html on line 55:
Häppäreitä, pimpsoja kuvittajan yxityiskokoelmasta. Näistä olis Amurin tyttö Julia Zvezkova saanut toisenkin 6 vuoden tuomion.

xxx/ellauri228.html on line 198: Lastenpsykiatrina Raisa on kiinnittänyt erityistä huomiota ikäkauteen soveltuvaan sukupuolineuvontaan. Selma-mummo oli jo antanut omat neuvonsa. Häneltä Raisa oli kysynyt, mistä lapset tulevat. ”Fyi olkko, ei simmossi kysytä!” kätilönä vuosikymmeniä ollut äidin­äiti on vastannut. Kun Raisa lähestyi teini-ikää, mummo antaa toisenkin ohjeen: Älä mene niin lähelle poikia, että napit koskettavat toisiaan.
xxx/ellauri234.html on line 426: sotasankari, jota inhotti kenraalikunnan mahtaileva itserakkaus. Epämieluisimpia työtovereita ja esimiehiä Fagernäsille olivat Siilasvuon lisäksi kenraalit A. O. Pajari sekä Paavo Talvela. Pajarin vika oli olla aina oikeassa ja itsepäinen kuin aasi. Kun Pajari oli siirtynyt Uhtualle, ”esikunnassa hieraistiin kerran, jos toisenkin silmiä, kun uusi komentaja saapui lampaiden, vuohien, tiineenä olevan lehmän ja pahaisen koiran kanssa”.
xxx/ellauri250.html on line 910: Eikä liioin pervo-Petterin ja Kikkelin twerkkausvideoita, jossa joku niiden kaniinimaisesti lisääntyneistä lapsenlapsista pyörittää persettä jonkun rupusakkimaisen renkutuxen tahdissa. Voi helevetti toisenkin kerran.
14