ellauri001.html on line 921: Kun Ismo Alanko tytötteli kulttuuriministeriä 2015, hänen hienoon taiteilijaimagoonsa tuli särö. Persoonallinen lauluntekijä muuttui tytöttelijäksi, luutuneeksi viisikymppiseksi äijäksi. Sellaista ei enää katsota hyvällä. Jari Heiska: Bah, minä tytöttelen kaikkia, poikiakin. Olli Laaksonlaita: jos ministeri on tyttö vielä. ei sille ismo mitään voi!!! Juha Järä: Tämä uutisankka taas kerran näyttää surkuhupaisan mediatilamme: feministien "lobbausvalta" on saanut suhteettomat mittasuhteet - ja samaan aikaan ei huomata että he ajavat likipitäen vain naisten tasa-arvokysymyksiä! Nyt toimittajat kriittisyyttä peliin! Matti Joutkoski: Luin artikkelin kun se ilmestyi, enkä osannut ymmärtää toimittajan ajatuksenjuoksua. Monet naiset itse asiassa kokevat tytöttelyn positiivisena asiana, koska sillä viitataan nuorekkaaseen ulkonäköön. Mistähän tämä tytöttelyn "kriminaalisointi" on oikei… Matti O Hietanen: Hyvä Ismo. Ei tullut säröä minkään laista. Ministereitä tulee ja menee mutta Ismo Alanko on ja pysyy.
ellauri014.html on line 863: Newtonin kustannustoimittajana korjaili sen virheitä. Jätti tuskin jälkipolviin jälkiä, koska sen perilliset piti sitä kerettiläisenä ja pani polttaen sen prujut. Thatz about it, sen enempää ei siitä tiedetä. Tää Julkun alaviite teki siitä pienen julkun.
ellauri014.html on line 1995: Suurin ihme on niiden ilmestyminen. Jengin klisheenälkä on nähtävästi sammumaton. Suomi hullaantui. Montakohan toimittajan peukutusta siihen tarvittiin?
ellauri015.html on line 1178: Työkseen Levola on lopettanut kirjoittamista ja toiminut freelancetoimittajana Lukufiilis- ja Satakunnan työ -lehtiin. Hän kuuluu turkulaisen runokustantamo Savukeitaan hallitukseen. Ennen ensimmäistä omaa novellikokoelmaansa hänen kirjoituksiaan on julkaistu Nuoressa Voimassa sekä antologioissa Reviiri 98, Ryhmä 99 ja Arpi. Levola työskenteli toimittajana Turun Sanomien Treffi-liitteessä syksyyn 2009 asti. Levola harrastaa kirjallisuuden lisäksi kuvataiteita ja pinnoitteita.
ellauri019.html on line 600: WSJ:n haastatteleman venäläisen toimittajan mukaan Panarinin apokalyptinen povaus heijastaa Venäjällä ilmassa olevaa antiamerikkalaisuutta, joka on hänen mukaansa jopa paljon vahvempaa kuin Neuvostoliiton aikana.
ellauri024.html on line 322: Oisko se ihan hiukan naisvihamielinen, vaikkei oman perheen osalta. Sen vaimo oli Aino-Maija Tikkanen (1927), sittemmin HS:n päätoimittajan sisko, Arskaa kuuluisampi elokuvatähti ja näyttelijätär, hirmu pikkuinen. Arskaa vanhempi ja delppasikin ensin, 2014. Arska kituuttelee vieläkin. Kolme lasta. Kaxi tytärtä ja mongoloidi Petteri. Samantapaisia takaiskuja tulee mieleen muiltakin neroilta, Fred ja Niini esim. Ne on kovia koettelemuxia.
ellauri028.html on line 515: Parkkonen aloitti 1960-luvulla toimittajana Helsingin Sanomissa ja siirtyi sieltä Viikkosanomiin. Kun levikkiongelmiin joutuneeseen Seura-lehteen haettiin päätoimittajaa, ehdotti Otavan kirjallinen johtaja Paavo Haavikko tehtävää Parkkoselle. Seuran päätoimittajana Parkkonen toimi vuosina 1974–1981 ja uudelleen 1985–1990. Parkkonen nosti Seuran Suomen suurimmaksi viikkolehdeksi, mutta lähti sen jälkeen etsimään uusia haasteita. Vuonna 1981 hän kävi perustamassa ja päätoimittamassa Lehtimiesten lyhytikäiseksi jäänyttä yleisaikakauslehti Pikajunaa.
ellauri028.html on line 517: Vuonna 1992 Parkkonen aloitti 7 päivää -lehden ensimmäisenä vastaavana päätoimittajana. Tällöin hän joutui mukauttamaan lehden tanskalaisen esikuvan suomalaiseen tilaajapohjaiseen toimintatapaan. Myöhemmin hän oli vielä Matkaopas-lehden päätoimittajana. Parkkonen sai Valtion journalistipalkinnon vuonna 1998.
ellauri032.html on line 523: Nyt nää naiset käyvät sanasotaa Märtan bion kirjoittaneen toimittajan kaa, kenen nimet ankkalammikosta saa mainita ja ketkä pimitetään. Märta lienee bylsinyt koirassorsista noin puolia. Henrik sorsa lienee kengittänyt yhtä monta ankatarta. Kiinnos, nimillä tai ilman.
ellauri041.html on line 328: Teatterikorkeakoulussa opiskellut Joel Ranto on televisiosta ja erilaisista julkkispaneeleista tuttu mediakonsultti, joka päättää isoäidin kuoleman jälkeisissä tunnelmissa irtautua puuduttavista työkuvioista ja perehtyä ranskalaiskirjailija Gustave Flaubertin kirjoihin sekä Rouva Bovaryn kirjoittajan ja George Sandin käymään kirjeenvaihtoon. Mix vitussa, tekee mieli kysyä. Epätodennäköistä. Kenen unelmaa tässä oikein eletään? Kai Tommin joka ois halunnut olla teeveestä tuttu audikiesikuski, mut onkin vaan käytetyllä Toyotalla ajeleva köyhä toimittajan tumpelo.
ellauri041.html on line 358: Antti Leo Kalevi Hajander syntyi 1961 ja aloitti Länsiväylän toimittajana. Hajanderin viimeisiä
ellauri045.html on line 362: Saaremaalle matkustaneet ikävät porukat juo koko ajan viinaa ja astuu toisiaan kuin elukat. Mix tällästä pitäs lukea? No älä lue. Hannu on vihainen kun Kirsti leiuttaa myös Ahosen ja Kalevin paaniflöödiä. Ne on kovia putkiluita, ei Hannun tapasia köyhimyxiä, säälittäviä jameja kansakoulunopettajan ja paikallisradion toimittajan papereilla.
ellauri047.html on line 175: Vuodesta 1751 lähtien hän työskenteli toimittajana ja kriitikkona lehdessä nimeltä Berlinische Privilegierten Zeitung, myöhemmin nimeltä Vossische Zeitung. 29. huhtikuuta 1752 hän sai Wittenbergissä maisterin arvon.
ellauri048.html on line 56: Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa (engl. Ten Days that Shook the World) on yhdysvaltalaisen toimittajan ja sosialistin John Reedin kirjoittama kirja Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallankumouksesta, jonka hän koki omakohtaisesti. Reed seurasi Venäjällä viettämänään aikana läheltä useita keskeisiä bolševikkijohtajia, erityisesti Grigori Zinovjevia ja Karl Radekia, ja teos onkin kirjoitettu kommunistien näkökulmaa esitellen.
ellauri048.html on line 127: Varmemmaksi vakuudeksi Koskenniemi ehdotti Heikki Reenpäälle ja Hannes Reenpäälle Ajan Kirjan ja Näköalan yhdistämistä. Otavan ja WSOY:n yhteisesti omistama Yhtyneet Kuvalehdet kustansi niiden tilalle perustettua Parnassoa, joka aloitti ilmestymisensä vuoden 1951 alussa. Repo sai lohdutukseksi kustannustoimittajan paikan Otavasta.* Valmiutta lehtien yhdistämiseen oli ollut jo jonkin aikaa WSOY:n puolella, sillä niihin katsottiin uppoavan turhan paljon rahaa.*
ellauri048.html on line 131: Koskenniemi jatkoi kirjeessään Lauri Aholle vuonna 1953 Eino S. Revon säälimätöntä arvostelua ja halusi tämän erotettavaksi myös Uuden Suomen radiotoimittajan tehtävästä. *
ellauri048.html on line 280: Paloheimo oli toimittajana Mikkelin Sanomissa ja Länsi-Savo-lehdessä. Sotien aikana hän toimi rintamakirjeenvaihtajana.
ellauri048.html on line 292: Paloheimo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1967 ja teologian kandidaatiksi vuonna 1975 Helsingin yliopistosta. Hän työskenteli vuosina 1972–1973 Kirkon tiedotuskeskuksen elokuvatoimittajana ja vuosina 1974–1984 kirkon korkeakoulusihteerinä. Vuosina 1984–1996 Paloheimo oli Kirkon tiedotuskeskuksen televisiotoimituksen päällikkönä ja vuosina 1996–1998 televisiotoimittajana. Hän oli samalla myös television hartausohjelmien vastaava toimittaja. Hartausohjelmien lisäksi Paloheimo on tehnyt useita dokumentteja Ylelle ja MTV3:lle. 1960–1980-luvuilla hän teki muun muassa musiikkiohjelmia ja ohjelmia Ylen radiokanaville.
ellauri049.html on line 211: Toverihenkisyys ja ahdasmielisyys välittyivät näin lehden kautta Kailaan elämään. Yksinäisyyteen ja alemmuudentuntoon kääntyväinen Uuno sai toverien kaipuuseensa vastinetta ja tervettä narsismia. Samankaltaista yhteisöön kuuluvuutta, toveruutta sekä veljien ja sisarten kaipuuseen vastausta edusti Heinolan partio-osasto, joka toimi syksystä 1916 alkutalveen 1919 asti. Heinolan osaston perustaja ja johtaja Eino Salmelainen aloitti koululaisille suunnatut lausunta-ja runoanalyysi-illat. Nämä tilaisuudet ”johtivat hänen mielenkiintonsa kuvataiteellisista yrittelyistä runouteen”. Uuno sai myös ensi kosketuksiaan toimittajan työhön partion julkaisujen – Partiolainen ja Ole valmis - tiedotussihteerinä toimisen johdosta.
ellauri049.html on line 631: Mallarmé toimi päätoimisesti englannin opettajana ja toimittajana. Hän järjesti kotonaan kirjallisia salonkeja, joihin osallistuivat muun muassa Marcel Proust, W. B. Yeats, Rainer Maria Rilke, Paul Valéry ja Paul Verlaine. He tapasivat kokoontua tiistai-iltaisin, josta syystä ryhmää kutsutaan nimellä les Mardistes. Charles Baudelairen Pahan kukat -runokokoelma (1861) vaikutti suuresti Mallarmén varhaistuotantoon. Hän ihaili myös Edgar Allan Poen runoja, joita hän käänsi ranskaksi.
ellauri051.html on line 301: Luin äskettäin jostakin, että Herlinin Sanomien ex-kriitikko Kasa Veronen arvosti kun ex-vasemmistolainen Anssi Sinnemäki näki Koskenniemessä muutakin kuin vanhan nazin. Anssi Sinnemäen juhlakirja Trifonovin jotakin avaa kirjallisuushistorian suljettuja ovia. Sinnemäki on pitkän linjan kriitikko ja vanhan koulukunnan vasemmistolainen toimittaja, tunnettu muun muassa Kulttuurivihkojen päätoimittajana ja oman pienkustantamon, Tamara Pressin pyörittäjänä. Tästä Sinnemäestä on ollut jo useitakin havaintoja, sehän on se nimekäs vasemmiston takinkääntäjä. Repostelijaa repostelee vuorostaan Markku Soikkeli, josta mulla ei ole mitään havaintoa ennen alla lainattavaa Kiiltomadon prujausta.
ellauri051.html on line 484: Whatman ryhtyi opettajaksi 17-vuotiaana ja opetti viiden vuoden ajan Long Islandilla, vaikka ei pitänytkään opettajan työstä. Opetustyönsä ohessa Whatman kokeili vuonna 1838 toimittaa viikkojulkaisua nimeltä Long Islander, mutta se ei ilmestynyt pitkään. Hän siirtyi tyhjäntoimittajan uralle vuonna 1841. Whatman alkoi kirjoittaa vakituisesti artikkeleita newyorkilaiseen Democratic Review -lehteen, ja vuosina 1842–1843 hänen artikkeleitaan julkaistiin myös muissa lehdissä. Whatmanilta julkaistiin hänen ensimmäinen kirjansa Franklin Evans, The Inebriate (Ameriikan Turmiolan Tommi), jossa hän kävi julkijuopottelua vastaan. Kirjasta tuli suosittu, ja se teki Whatmanin tunnetuksi, vaikka Whatman itse ei myöhemmin siitä ollutkaan ylpeä. Jatkoi salajuopottelua.
ellauri051.html on line 486: Vuosina 1846–1848 Whatman työskenteli Brooklyn Daily Eaglen toimittajana. Hän oli teräväkynäinen kirjoittaja ja toi omat radikaalitkin mielipiteensä herkästi julki, mikä johti hänen uransa aikana monesti lentopotkuihin.
ellauri051.html on line 878: 296 The paving-man leans on his two-handed rammer, the reporter's lead flies swiftly over the note-book, the sign-painter is lettering with blue and gold,296 Päällystysmies nojaa kaksikätiseen junttaajaansa, toimittajan johto lentää nopeasti muistivihkon yli, kylttimaalari kirjottaa sinisellä ja kullalla,
ellauri055.html on line 877: Sillinpää aloitti koulunkäynnin syksyllä 1900 Tampereen Suomalaisessa Reaalilyseossa, asuen ensin alivuokralaisena kirvesmies Janne Davidssonin perheessä Mustanlahdenkadulla Amurissa ja myöhemmin Kuninkaankadulla. Hänen koulutovereitaan olivat muun muassa Lauri Pohjanpää, Brynolf Honkasalo, Arvo Sotavalta ja Bertel Strömmer. Vanhemmat saattoivat tukea häntä vuoteen 1905 saakka, mutta sen jälkeen Sillinpää joutui itse hankkimaan varoja koulun jatkamiseen. Hän saikin jonkin verran rahallista tukea eri tahoilta, mutta tärkeimmäksi tukijaksi tuli tamperelainen tehtailija Henrik Liljeroos, jonka nuorimman pojan kotiopettajana Sillinpää toimi viimeisinä kouluvuosinaan. Sillinpää oli kesäisin myös kotiopettajana Lempäälässä Sotavallan ja Lopen kartanoissa sekä yhden kesän tamperelaisen Aamulehden kesätoimittajana. Sillinpää pääsi ylioppilaaksi 1908 hyvin arvosanoin. Samana vuonna Wilho Pylkkänen läht Kiinan reisulle.
ellauri055.html on line 912: Sillinpää julkaisi 1920-luvulla lähinnä novellikokoelmia sekä vuonna 1923 ilmestyneen pienoisromaanin Hipsu ja Ragnar, jota hän itse myöhemmin piti parhaana teoksenaan. Lyhyestä virsu kaunis. Samaan aikaan Sillinpään taloudelliset ongelmat lisääntyivät ja hän velkaantui jatkuvasti lisää. Hän ei myöskään pystynyt tuottamaan kustantajan haluamia uusia romaaneja. Sillinpään kustantaja WSOY tarjosi hänelle lopulta ratkaisuksi vakinaista työtä kustannustoimittajana. Sillinpää olikin vuosina 1925–1927 WSOY:n palveluksessa ja hän asui tämän ajan perheineen Porvoossa. Vuonna 1927 he palasivat takaisin Hämeenkyröön ja Sillinpää onnistui jonkin aikaa hankkimaan riittävästi rahaa kirjallisilla töillään. Syksyllä 1928 paikallinen sähköyhtiö katkaisi maksamattomien laskujen takia sähköt Saavutuksesta ja Sillinpään perhe joutui muuttamaan pimeästä talosta Tampereelle, jossa he asuivat sitten vuoden verran ennen Helsinkiin muuttoa.
ellauri055.html on line 981: Pakkalat pakkas tavarat Paikkalan torpasta ja muutti Hesaan 1894. Teuvo hankki leivän kääntäjänä ja kustannustoimittajana. Palkintorahoilla kävi Pariisissa, ei viihtynyt. Raha-asiat oli rempallaan. Teukka lähti Kokkolaan opexi. Sieltä Samulipojan niskoille Liminkaan (missä se luennoi, ohjasi näytelmiä ja johti torvisoittokuntaa Samulin kansanopistossa) ja Samulipojan perässä Kuopion kansanopistoon ja kirjastoon, jossa kuoli muttei haudattu, vaan Ouluun. Oulussa on Teuvo Pakkalan katu, ja Kangasniemellä Otto Mannisen.
ellauri058.html on line 218: Pystyynnostettu sika Jari Pervo (1959- toistaisexi), author of Ploiri, suoritti siviilipalveluksen vankeinhoidon koulutuskeskuksessa. Hän opiskeli kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1983. Tervo työskenteli Ilta-Sanomien toimittajana vuoteen 1995, jolloin hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Toimittamaan omia Ilta-Puluja. Kirjojensa lisäksi Tervo on kirjoittanut kolumneja muun muassa Ilta-Sanomiin ja Ylen sivuille. Vuodesta 1998 hän on toiminut Uutisvuoto-viihdeohjelman vakiojäsenenä.
ellauri058.html on line 267: Hotakainen kirjoitti ylioppilaaksi Rautalammin yhteislukiosta vuonna 1976. Hän opiskeli kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja on humanististen tieteiden kandidaatti. Kirjoittamisen Hotakainen aloitti toimittajana Porissa. Hän oli STT:n toimittaja vuosina 1981–1985, Mainonnantekijäin copywriter 1985–1986 ja WSOY:n mainostoimittaja vuosina 1986–1995. Hän on ollut myös Helsingin Sanomien kolumnisti sekä työskennellyt toimittajana Savon Sanomissa. Vuodesta 1995 Hotakainen on ollut vapaa kirjailija.
ellauri058.html on line 406: Kriitikoilla on yleensä tutkijan, toimittajan tai taiteilijan (tässä tapauksessa kirjailijan) tausta (Soikkeli 2007: 148). He luonnehtivat izeään mieluusti yhdeksi modernin yhteiskunnan eliitiksi. Ylevyyden portinvartijoina toimivat. Me papit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Kriitikoiden arvot määräytyvät mieluummin kirjallisuusinstituution sisältä kuin laajemmasta sosiaalisesta ympäristöstä. (Niemi 1991b: 148.)
ellauri058.html on line 418: Suvi Ahola näkee päivälehden kriitikon työskentelevän neljässä eri viiteryhmässä ja siksi hänellä on neljä eri roolia. Kriitikon työ on samaan aikaan niin toimittajana, tutkijana, lukijana kuin tarkkailijana toimimista.
ellauri060.html on line 126: 1.4.1987 Melitta Naiviston suunnittelema ja johtama Suomen vientiä tukeva show ”Success Story Finland” esitettiin Singaporessa. Pääsin seuraamaan business boosterin valmistelua ja toteutusta niin Euroopassa kuin Aasiassa Kauppalehden toimittajana. Vientishow’n esiintyjät olivat varsin mukavaa joukkoa, joten useaan otteeseen jäin rupattelemaan töiden jälkeen heidän seuraansa. Erityisesti huomio kiinnittyi pitkänhuiskeaan, hyvin nuoreen, mutta asenteeltaan aurinkoiseen ja älykkään tuntuiseen mieheen. Etunimenkin kuulin: Macro.
ellauri060.html on line 180: Tee seuraava harjoitus: mee mykkyrään tai tee lendeka, työnnä kieli ulos ja sano HÄÄ. Nyt näytät aivan multa, kumiankalta. Hienoa! Taas saatiin 10 minuutin edestä aikaa kulutettua ja vastaavasti kassaan pätäkkää. Sit vielä kysytään mix vaihdoin alaa tähän toimittajan hommista.
ellauri064.html on line 267: tukastaan sekä askeettisista elämäntavoistaan, sotilaselämän ihailusta ja voimakkaasta isänmaallisuudesta. Hän osallistui myös aktiivisesti Parkanon suojeluskuntatoimintaan. Parooni oli 1930-luvun alussa mukana Lapuan liikkeen toiminnassa ja kirjoitti ahkeraan Sinimusta- ja Fascisti-nimisiin lehtiin. Hän oli myös Fascisti-lehden päätoimittajana kesällä 1931. Taas tää fasistikortti nousee pakasta.
ellauri064.html on line 362: Moi mä oon Marko Suomi! Millaista on kustannustoimittajan työ? Miten voi lukea jatkuvasti työkseen ja nauttia siitä, vai onko nautinto edes oleellista lukemisessa? Kun puhutaan esseekirjallisuudesta, mistä oikeastaan puhutaan ja miten sitä kirjoitetaan? Millaiseen maailmaan Jaakko Yli-Juonikas meidät vie? Näistä aiheista keskustelemassa kanssani Siltalan kustannustoimittaja ja kirjailija Antti Arnkil. Kiitos Antti vierailusta! Herättikö jakso ajatuksia? Ole yhteydessä: https://twitter.com/markosuomi tai marko.suomi@iki.fi Siltala: http://www.siltalapublishing.fi/ Antti Arnkil: https://twitter.com/arnkil Kaikki mainitut kirjat linkkeinä alla.
ellauri065.html on line 446: Seppälä toimi kustannustoimittajana vuonna 2008 julkaistussa Pori-kirjassa.
ellauri066.html on line 192: Hellaakosken työtehtävät olivat monipuoliset ja hänen työskentelynsä tahti huikea. Hänet tunnetaan niin runoilijana kuin terävähavaintoisena kriitikkona ja taitavana esseistinä. Lisäksi hän toimi tiedemiehenä, luennoitsijana, opettajana ja suorasanaisen kaunokirjallisuuden kirjoittajana. Kaiken muun toimintansa ohella Hellaakoski työskenteli Suomen kirjallisuuden vuosikirjan päätoimittajana vuosina 1946-1948 sekä aikakauskirja Näköalan päätoimittajiana vuodesta 1949 vuoteen 1950. Ei mikään näköalaton mies, vaikka lyhytnäköinen.
ellauri067.html on line 509: Pynchonin puolesta on sanottava, ettei se pidä reporttereista. Kuten eunukki, se ei tykkää siitä otetuista kuvista. Vanha hiirihammaspeikko varmaan kummittelee. Se nai yli viisikymppisenä kustannustoimittajansa (joka on lähes yhtä hienoa lännen aatelia, Roosevelttejä), ja sillä on kai poika. Sen naisjutuista suurin osa on mitä todennäköisimmin toiveajattelua. Sentään toivoo jotakin, ajatteleekin, ja kirjoittelee haikeasti naisista ja nainnista, toisin kuin vielä estyneempi Juotikas. Ei ihme että Jaska fanittaa sitä niin kovasti.
ellauri073.html on line 437: Ja sit David Lipsky väsäs tän "Loppupeleissä susta tulee kuitenkin tietty oma izesi", joka kertoo hengauxesta Wallun kaa kateellisena kakkosmiehenä. On näitä siis muitakin. Lipsky on tunnetuhko kirjailija joka kirjoitti kohtuulliset arvostelut saaneen romaanin ja toimii nyttememin tavistoimittajana.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri093.html on line 419: Armon ja Rauhan Sanomien pääasiallisena toimittajana ts. toimitussihteerinä toimi Pasi Koppinen.
ellauri096.html on line 413: Juotikkaalle ei piisaisi Ympäristöruudun toimittajan Eero Kakon (Olli Keskinen) haastatteleman valtion ohjeistamispäällikkö valtiotieteitten maisteri Jaakko Parantaisen (Heikki Silvennoinen) EAT-terapia, tarvetta selvästi olisi myös FUCK- ja KILL- tyyppiselle sielunhoidolle.
ellauri096.html on line 822: Pulla kävi viisi luokkaa Viipurin suomalaista lyseota. Hän suoritti asepalveluksen Pioneeripataljoonassa Korialla vuonna 1922. Hän oli toimittajana eri lehdissä. Hän oli Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1950–1957. Pulla teki pitkän uran mainosalalla. Hän toimi Kustannusosakeyhtiö Kirjan mainospäällikkönä 1925–1933 sekä tekstisuunnittelijana ja sittemmin apulaisjohtajana mainostoimisto Erva-Latvalassa 1933–1964. Viimeisenä työnään Pulla toimi Tukon asiakaslehden Kauppa ja Koti päätoimittajana 1964–69. Wilhon porukat piti saarnailtoja Kirjalla Pohjoisrannassa.
ellauri101.html on line 264: Sairasvyö kävi Espoon Tapiolan koulun ja lukion. Figures. Reservin vänrikki Sairasvyö on palvellut Ruotuväen varusmiestoimittajana, ollut Contactor-lehden päätoimittaja ja työskennellyt Radio Cityssä. On siinä kovaa näyttöä. Ja lisää pukkasi:
ellauri102.html on line 668: Launched in 1972 by Gloria Stone´m, Ms. continues to be the most recognized feminist publication in the nation. 59 percent of women identify as feminists, as do 33 percent of men, signaling strong interest in le femmine. Ami luki ruozalaista Femina-lehteä. Olisi se varmaan lukenut Ms-lehteäkin, mutta se ei ollut vielä ilmestynyt. Mummilla oli Me Naiset -lehtiä. Kristina aloitti Mona Lisa -lehden toimittajana. Naapurin isokokoinen emäntä Lehtimäki oli Anna-lehden päätoimittaja, kunnes se siirtyi Maalla-lehden päätoimittajaxi. Me saatiin siltä irtonumeroita ja salavittuilua lahjaxi.
ellauri115.html on line 260: Käännettyään takkia Chateaubriandin Conservi-lehden toimittajanta ja kuninkaan kannattajanta tasavaltalaisexi Vihtori joutui Napsu III:n toimesta maanpakoon 9 vuodexi Guernseyn saarille. Adèlen vastalauseista huolimatta Hugo osti Guernseystä talon ja asettui aloilleen. Aamupäivisin hän työskenteli tuntikausia talon harjalle rakennuttamassaan työhuoneessa ja lähti sitten iltapäivisin kävelylle lähistöllä asuvan Julietten kaa. Iltaisin se pelasi korttia muiden poliittisten pakolaisten kanssa. Talossa kävi virtanaan vieraita. Adèle kokkasi keittiössä, tiskasi ja piti kirjaa menoista. Huugo kirjoitti izestään runokokoelman "Vuosisatojen legenda". Hugon palatessa Pariisiin väki hurrasi. Kyynelet silmissä Huugo julisti jotakin.
ellauri131.html on line 446: Hornby valmistui Cambridgen yliopistosta. Hän asuu nykyisin Maidenheadissa. Hän työskenteli alun perin englanninopettajana ja toimittajana. Hänen esikoisteoksensa, omaelämäkerrallinen Hornankattila ilmestyi 1992. Sitä seurasi romaani Uskollinen äänentoisto (1995), jossa hän kertoo, että keski-ikäisten miesten arjen armotonta pyöritystä helpottaa ja mielenterveyttä ylläpitää listojen laatiminen ja lukeminen. 1998 ilmestyi Poika. Kaikista kolmesta on tehty elokuvaversiot.
ellauri144.html on line 199: Yliopistosta valmistumisensa jälkeen José Martí asui ja työskenteli useissa eri maissa, hän muun muassa opetti kirjallisuutta Guatemalan yliopistossa sekä toimi toimittajana New Yorkissa. Hän myös matkusti yhteensä kolmesti Kuubaan väärän nimen turvin vuosien 1874 ja 1895 välisenä aikana. New Yorkin vuosiensa aikana hän julkaisi myös ehkäpä tunnetuimman ja vaikutusvaltaisimman runokokoelmansa Versos sencillos (1891). Julkaisu tapahtui hänen elämänsä vaikeana kautena, jolloin hän muun muassa erosi vaimostaan. Tämä myös näkyi kyseisen runokokoelman ulkoasussa ja sananmuodoissa. Hyvänä esimerkkinä kokoelman runo 23:
ellauri161.html on line 160: Antti Nyölö oli 1990-luvun jälkipuoliskolla mukana kristillisessä kulttuuri- ja mielipidelehdessä Etsijässä, päätoimittajanakin. Hän kirjoitti jo tuolloin vakavia ja intohimoisia esseitä.
ellauri207.html on line 112: Edellisvuoden jouluna hän oli kutsunut Lisbeth Salanderin mökilleen Sandhamniin. He olivat tehneet pitkiä kävelyretkiä ja keskustelleet dramaattisella äänellä tapahtumista, joihin he olivat joutuneet edellisvuonna, jolloin Mika oli kokenut näin jälkikäteen katsottuna elämänsä kriisin, ja retkien jälkeen he olivat puineet tapahtumien jälkimaininkeja punkassa. Mika oli tuomittu parittelusta pariksi kuukaudeksi vankilaan, hänen maineensa tyhjäntoimittajana oli vedetty lokaan ja hän oli joutunut lähtemaan aikakauslehti Millenniumin toimituxesta lerppahäntä koipien välissä. Mutta yhtäkkiä kaikki oli muuttunut hyväxi: Teollisuusjohtaja Henrik Vangerin elämäkerta, jonka kirjoittamisen Mikael oli alkuun kokenut hyvin ansaituksi terapiaksi, olikin muuttunut yllättäen hyvin ovelan, tuntemattoman sarjamurhaajan (en enää muista kenkä) takaa-ajoksi.
ellauri210.html on line 180: Hyvän urheilutoimittajan Pyhän Matteuxen mukaan tuolloin oli tapana ruoskia kilpailijat heti alussa, kuten ravivalmentajat tekevät hevoskärryiltään. Piiska on sekä piristävä että hygieeninen hieronta. Niinpä Jeesus, erittäin hyväkuntoisena, lähti telineiltä, mutta rengasonnettomuus tapahtui heti. Orjantappuroiden okaat peittivät sen etupyörän koko kehän.
ellauri238.html on line 113: Kämpin baarissa istuessamme mukavan tunnelman vallitessa minulle kävi ilmiselväksi, että Uuden Suomen kirjallisuuskriitikon, runoilija Polkusen, ja Apu-lehden toimittajan, maisteri Revon, välillä oli säpinää. Se oli sikäli odottamatonta, että runoilija Mirjam Polkunen eli jo vakiintuneesti runoilija Mirkka Rekolan kanssa. Jätin nämä kaksi Kämppiin säpisemään ja lähdin taksilla takaisin Kirjalle katsomaan miten runoilija Saarikoski voi.
ellauri240.html on line 548: Ihailijakuvia Venäjän sankareista, liikekannallepanoa pelkääviä nuoria tarjoilijamiehiä ja Coca-Colan korvaajaksi kehitetty aitovenäläinen Mustapääkerttu-kolajuoma. Näin Ukrainan sota näkyy IS:n Venäjä-toimittajan Arja Paanasen kotikadulla Pietarissa.
ellauri245.html on line 622: Nyiragongo purkautui viimeksi vuonna 2002. Silloin 250 ihmistä kuoli ja 120 000 jäi kodittomiksi purkauksessa. AFP:n paikalla olevan toimittajan mukaan osa Goman asukkaista on paennut kodeistaan kohti Ruandan rajaa. Hänen mukaansa kaupungissa on sähkökatko ja voimakas rikin haju. Gomassa asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä.
ellauri247.html on line 57: Karilaan vanhemmat olivat Piippolan kirkkoherra, rovasti Niilo Köriläs (1852–1911) ja Ida Maria Anstén. Hän valmistui ylioppilaaksi 1921, filosofian kandidaatiksi 1924 ja filosofian maisteriksi 1927. Köriläs oli Seuran päätoimittajana 1929, WSOY:n virkailijana ja Ylioppilasteatterin johtajana 1929–1930, Suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehden toimitussihteerinä 1930–1944, tämän jälkeen hän oli Valojuovaluoti-lehdessä toimitussihteerinä 1945–1946 ja päätoimittajana 1949–1950 sekä Noidannuoli-lehden toimittajana. Köriläs toimi myös Kustannusosakeyhtiö Valituksen osastonhoitajana vuodesta 1958, Nuorten Kirja ry:n johtokunnassa vuodesta 1946 ja sen puheenjohtajana vuodesta 1954. Kirjailijana Köriläs julkaisi nuorisoromaaneja, tietokirjoja ja kokoomateoksia. Useissa hänen 1950-luvulla kirjoittamissaan poikien seikkailukirjoissa oli voimakkaan isänmaallinen henki. Körilään kirjat olivat sixi suosittuja nazi-Suomessa, niinpä Köriläs sai laajaa tunnustusta työstään, etenkin Rymy-Eetusta.
ellauri254.html on line 49: Konstantin Fedin syntyi kauppiaan perheeseen. Hän kasvoi Saratovissa ja valmistui vuonna 1914 Moskovan kauppakorkeakoulusta. Ensimmäisen maailmansodan ajan Fedin oli internoituna Saksassa. Palattuaan Venäjälle hän työskenteli toimittajana.
ellauri263.html on line 552: Blavatsky ja Olcott saapuivat Bombayhin 16. helmikuuta 1879. Intiassa Blavatskysta tuli suuri uutinen koko englanninkieliselle lehdistölle. Useimmat lehdet eivät kuitenkaan toivottaneet häntä tervetulleeksi, ja etenkin lähetyssaarnaajat vastustivat häntä, osa piti häntä jopa antikristuksena. Sanomalehti Indian Spectator suhtautui kuitenkin häneen suopeasti, ja Blavatsky kirjoittikin siihen useita vastineita syyttäjilleen. Toinen teosofeille suopea lehti oli vaikutusvaltainen The Pioneer, jossa oli toimittajana A. P. Sinnett.
ellauri276.html on line 478: Hädän jälkeen Kavanagh työskenteli osa-aikaisena toimittajana ja kirjoitti juorukolumnia Irish Pressiin salanimellä Piers Plowman vuosina 1942–1944 ja toimi saman julkaisun elokuvakriitikkona vuosina 1945–1949. Vuonna 1946 Dublinin arkkipiispa John Charles McQuaid, löysi Kavanaghille työpaikan katolisesta The Standard -lehdestä. McQuaid tuki häntä koko hänen elämänsä. Tarry Flynn, puoliksi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1948 ja kiellettiin jonkin aikaa koska se on kuvitteellinen kuvaus maaseutuelämästä.
ellauri276.html on line 480: Vuoden 1946 lopulla Kavanagh muutti Belfastiin, missä hän työskenteli toimittajana ja baarimikkona useissa pubeissa Falls Roadin alueella. Tänä aikana hän yöpyi Beechmountin alueella talossa, jossa hän oli sukulaisessa vuokralaisessa vuokralaisen lankon kautta Ballymackneyssa, Monaghanin kreivikunnassa. Ennen kuin hän palasi Dubliniin marraskuussa 1949, hän esitti perheelle lukuisia käsikirjoituksia, joiden kaikkien uskotaan nyt olevan Espanjassa.
ellauri278.html on line 59: Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–1956, ja näihin aikoihin hän tapasi tulevan puolisonsa, hammaslääkäri Hilkka Hemmingin. Pari avioitui vuonna 1958. Tämän jälkeen Huovinen jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ilman sarvia ja hampaita. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstittäjänä.
ellauri278.html on line 268: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri279.html on line 469: Hänen vuoden 1985 romaaninsa The Old Gringo ( Gringo viejo ), joka perustuu löyhästi amerikkalaisen kirjailijan Ambrose Biercen katoamiseen Meksikon vallankumouksen aikana, tuli ensimmäinen meksikolaisen kirjailijan kirjoittama yhdysvaltalainen bestseller. Romaani kertoo tarinan Harriet Winslowista, nuoresta amerikkalaisesta naisesta, joka matkustaa Meksikoon ja löytää itsensä ikääntyvän amerikkalaisen toimittajan Ambrose Biercen (kutsutaan enää vain "vanhaksi gringoksi ") sylistä. Komean helppoheikin näköinen Tomás Arroyo on ex- vallankumouksellinen kenraali. Kuten monet Fuentesin teoksista, se tutkii tapaa, jolla vallankumoukselliset ihanteet turmeltuvat, kun Arroyo päättää jatkaa kartanolla palvelijana, sen sijaan että seuraisi vallankumouxen tavoitteita.
ellauri281.html on line 58: Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–1956, ja näihin aikoihin hän tapasi tulevan puolisonsa, hammaslääkäri Hilkka Hemmingin. Pari avioitui vuonna 1958. Tämän jälkeen Huovinen jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ilman sarvia ja hampaita. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstittäjänä.
ellauri281.html on line 267: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri284.html on line 109: Adrian Geiges on kesästä 2004 lähtien toiminut johtavan saksalaisen viikoittaisen uutislehden Sternin Peking- kirjeenvaihtajana. Sitä ennen hän perusti kiinalaisen G+J-yrityksen, Bertelsmann-konsernin aikakauslehtiosaston. 1990-luvulla hän oli työskennellyt televisiotoimittajana Spiegel TV:ssä ja RTL:ssä Moskovassa ja New Yorkissa. Hän on opiskellut kiinaa ja venäjää, muttei osaa kumpaakaan.
ellauri288.html on line 457: Kaplinski opiskeli hyödytöntä kielitiedettä Tarton yliopistossa ja työskenteli kielentutkijana, sosiologina, ekologina ja toimittajana. Hänellä oli merkittävä osa neuvostomiehityksen vastaisessa kansalaisliikkeessä 1980-luvulla. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen eli Viron uudelleenitsenäistymisen alkuvuosina 1992–1995 Kaplinski oli Viron parlamentin Riigikogun jäsen.
ellauri297.html on line 528: Njassa (joskus myös General Njassa tai Dj Njassa, oik. Jyrki Leo Jantunen, s. 2. marraskuuta 1962 Helsinki) on helsinkiläinen radiotoimittaja, DJ ja muusikko. Hän työskentelee toimittajana Radio Helsingissä. Valtakunnalliseen julkisuuteen hän tuli Levyraati-ohjelman vakiojäsenenä. Jyrki Jantusen isä työskenteli poliisina ja ravintolan portsarina, äiti tehtaassa ja siivoojana. Jantunen otti kutsumanimensä vanhasta maantiedon kirjasta. Njassamaa oli Malawin entinen nimi. Vuonna 2015 Njassa sairastui paksusuolen syöpään. Hän kertoo selviytymistarinansa Elina Järven ja Olga Poppiuksen kirjassa Elämäni ennen kuolemaa (2017). Hänellä on siitä huolimatta vuonna 1996 syntynyt tytär.
ellauri315.html on line 280: Kerensky ja sen entinen Olga erosivat vuonna 1939 pian sen jälkeen, kun hän asettui Pariisiin, ja vieraillessaan Yhdysvalloissa vuonna 1939 hän tapasi Lydia Ellen "Nell" Trittonin (1899–1946), australialaisen entisen toimittajan, josta oli tullut hänen lehdistösihteerinsä, ja avioitui hänen kanssaan. Avioliitto solmittiin Martins Creekissä, Pennsylvaniassa.
ellauri316.html on line 296: Tokoi pötki 1921 Englannin ja Kanadan kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli Massachusettsin Fitchburgissa ilmestyneen sosiaalidemokraattisen Raivoaja-lehden toimittajana vuosina 1922–1949. Loppuelämänsä Tokoi asui Yhdysvalloissa. Me nähtiin Tokoin muistomerkki Fitchburgissa käydessämme Amerikan suomalaisten juhannuskokolla. Niillä oli 5m pituiset makkaratikut. Kaikki jenkeissä on suurempaa, vasitenkin kusipäät. Amerikan yhdysvallat (engl. United States of America, lyh. USA) eli Yhdysvallat on pääosin Pohjois-Amerikan keskiosassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja n. 300M isosta kusipäästä.
ellauri316.html on line 323: Suomalaisen Uikipedian self-selected toimittaja, epäillen sitäkin vääristelyxi, että toisessa maailmansodassa Vasiljev toimi TASS:n sotakirjeenvaihtajana ja sodan jälkeen Pravdan toimittajana, poisti tiedon muitta mutkitta Vasiljevin suomalaisilta sivulta. Venäläisillä on monta pravdaa, suomalaisilla vain 1. Tämä käyttäjä osallistuu Wikipedian videopeliprojektiin. Palkintoina arvotaan 4 varvia venäläisen penistähden kaa. Terve. Venäläinen Uikipedia vääristää samoilla sanoilla: Suuren isänmaallisen sodan aikana hän toimi TASSin sotakirjeenvaihtajana ja sen päätyttyä Pravdan toimittajana.
ellauri317.html on line 54: Vuonna 1969 Blum kirjoitti ja julkaisi Central Intelligence Agencyn (CIA) paljastuksen, jossa paljastettiin yli 200 CIA:n työntekijän nimet ja osoitteet. Hän työskenteli freelance-toimittajana Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Vuosina 1972–1973 Blum työskenteli toimittajana Chilessä, missä hän raportoi Allenden hallituksen " sosialistisesta kokeilusta" ennen Yhdysvaltojen tukemaa vallankaappausta ja Augusto Pinochetin hallintoa. 1970-luvun puolivälissä hän työskenteli Lontoossa entisen CIA-upseerin Philip Ageen ja hänen työtovereidensa kanssa "heidän hankkeessaan paljastaa CIA:n henkilökuntaa ja heidän väärintekojaan".
ellauri317.html on line 408: Juri Aleksandrovich Levada syntyi 1930 Ukrainan SSR:ssä Njeuvostoliitossa Vinnitsan alueellisen sanomalehden “Alternativnaja Pravda” toimittajan Natalya Lvovna Moreinisin ja keskiajan historioitsija Moisei Aleksandrovich Koganin, myöhemmin professorin ja M. N. Pokrovskin mukaan nimetyn Leningradin pedagogisen instituutin väärennetyn historian osaston dekaanin perheeseen. Ne olivat todennäköisesti jutkuja. 1930-luvun puolivälissä Natalya Lvovna Moreinis meni naimisiin hänen housuihinsa pyrkivän kirjailijan Aleksanteri Stepanovitš Levadan kanssa, joka adoptoi lapsen. Heidän avioliittonsa hajosi pian hänen nuoremman veljensä Evgeniyn (1939-2000) syntymän jälkeen. Isäpuoli viis välitti käenpojasta.
ellauri317.html on line 485: Helmikuun vallankumouksen jälkeen hänet vapautettiin oikeusministeri Ai-Ai Kerenskyn määräyksestä ja 8. maaliskuuta 1917 hän saapui Tšitaan ja sieltä toukokuussa Moskovaan, jossa hän alkoi soittaa yhtä pääkappaleista, nim. rooleja vasemmiston sosialististen vallankumouksellisten keskuudessa. Liityttyään puolueen vasemman siiven järjestelytoimistoon hän työskenteli Petrogradin organisaatiossa, puhui sotilasyksiköissä, työläisten keskuudessa vaatien sodan lopettamista, maiden siirtoa talonpojille ja valtaa neuvostoille. Hän teki yhteistyötä Zemlya i Volya -sanomalehden kanssa, toimi Frank Sinatran My Way -lehden toimittajana ja oli Znamya Truda -lehden toimituskunnan jäsen erikoisalana poliittisten lausuntojen tekeminen. Spiridonova valittiin puheenjohtajaksi ylimääräisissä ja II kokovenäläisissä talonpoikaiskongresseissa, työskenteli keskusjohtokomiteassa ja koko Venäjän keskusjohtokomitean talonpoikaisosastossa.
ellauri323.html on line 354: Moore ei kirjoittanut sanaakaan ennen kuudenkymmenen vuoden ikää ilman että äiti seisoi vieressä tai viereisessä huoneessa, toimien usein hänen toimittajanaan. Asiaa pahensi se tosiasia, että Marylla oli tiukkoja ja usein virheellisiä tuomioita Mooren runoudesta: hän piti "Mustekalaa", kenties Mooren paras runo, et "vau huono runo" ja protestoi, kun hänen tyttärensä uppoutui toisen mestariteoksen "Jerboa” kirjoittamiseen. Marianne alkoi toistaa lausetta "keksipöly" ja hymyili oudosti. Tämä on sellainen asia, jota kirjailijoissa siedetään, mutta Marylla ei ollut suvaitsevaisuutta.
ellauri325.html on line 165: Arkadi Timofejevitš Avertšenko (ven. Арка́дий Тимофе́евич Аве́рченко; 1881 Sevastopol, Krim, Venäjä)1925 Praha, Tšekkoslovakia) oli venäläinen sanomalehtimies ja satiirikko. Hän kirjoitti sekä romaaneja että näytelmiä. Sisällissodan jälkeen Avertšenko työskenteli toimittajana eri lehdissä ja muutti 1920 ensin Konstantinopoliin ja sieltä Prahaan.
ellauri325.html on line 301: Eki Salonen väitteli Helsingin yliopistossa valtiotieteen tohtoriksi vuonna 1970 kulttuurisosiologian alalta ja toimi sittemmin 1970–1980-luvulla alan dosenttina Jyväskylän yliopistossa. Hän toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 1947–1949. Sen jälkeen hän oli perustamassa Mitä missä milloin -vuosikirjaa sen ensimmäisenä päätoimittajana 1949–1956 ja tämän jälkeen Suomen kulttuurirahaston yliasiamiehenä 1957–1980. Hän sai kunniaprofessorin arvon vuonna
ellauri325.html on line 315: Simo Tapio Puupponen (nimimerkki Aapeli; 23. lokakuuta 1915 Kuopio – 10. lokakuuta 1967 Helsinki), oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Puupponen toimi Kuopiossa ilmestyneissä Pohjois-Savo ja Savon Sanomat -lehdissä pitkäaikaisena toimittajana ja pakinoitsijana 1936–1953.
ellauri325.html on line 400: Kyiv Independentin päätoimittajan Olga Rudenkon vieraskirjoitus New York Timesissa kolme päivää ennen Venäjän hyökkäystä näyttää hyvin, kuinka kuva Zelenskyistä ennen ja jälkeen sodan alkua on kuin päivä ja yö. Rudenko tilittää tekstissä, kuinka heikosti hallintoaan johtava, medialle kiukutteleva ja lähipiirin korruptioskandaaleissa ryvettynyt ex-näyttelijä on epäpätevä hallitsemaan kriisiä, jonka keskelle hän on joutunut.
ellauri325.html on line 410: Aake Jermo oli toimittajana Apu- ja Seura-lehdissä ja julkaisi 1970-luvulla useita pääasiassa sota-aikaa käsitteleviä kirjoja ja toimitti Nitrodiskoa.
ellauri325.html on line 484: Sodan jälkeen Kivimies toimi Suomalainen Suomi -lehden toimittajana 1946–1948. Hän sai Turun yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon 1960. Tuhnu Veikko Ennalakin oli parempi, niin hyvä että sitä sensuroitiin.
ellauri325.html on line 710: Eino S. Repo osallistui talvi- ja jatkosotaan rintamalla ja kotiutui 1944 kapteenina. Hän valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, pääaineenaan kirjallisuustiede. Valmistuttuaan hän toimi vapaana kirjallisuuskriitikkona ja kirjoitti arvosteluja muun muassa Uuteen Suomeen ja Parnassoon sekä radioon. Repo tunnettiin radikaalina kirjoittajana ja hänen oli lopetettava Uuden Suomen avustaminen, kun hän oli riitaantunut pääkriitikon, konservatiivisen V. A. Koskenniemen kanssa. Apu-lehden toimittajana Repo toimi 1958–1964, minkä jälkeen hänet valittiin Mainostelevision ohjelmajohtajaksi. Revon toimiessa vuosina 1965–1969 Yleisradion pääjohtajana hän toteutti yhtiössä useita uudistuksia. Niinpä Yleisradiolle, jossa oli aikaisemmin lähetetty vain STT:n sähkeuutisia, perustettiin Ralf Fribergin johdolla oma uutistoimitus. Samalla voimistunut vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhtiössä. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille ja heidän yhteiskuntakriittisille ohjelmilleen, mikä herätti syytöksiä Yleisradion politisoitumisesta ja toi sille pilkkanimen ”Reporadio”. Nyt on punatauti parantunut vaikka Kempeleeltä kazoen .se on viele vehen vasemmalle. Hehe.
ellauri326.html on line 95: Kirjassa ei ole yhtä päähenkilöä, vaan se tarkastelee Newttien kehitystä laajasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kertojan rekisteri näyttää eri kohdissa "luisuvan" toimittajan, historioitsijan tai antropologin rekisteriin. Kolme keskeisintä hahmoa ovat kapteeni J. van Toch, merimies, joka löytää Newts; herra Gussie H. Bondy, teollisuusmies, joka johtaa Newt-teollisuuden kehitystä; ja herra Povondra, herra Bondyn ovimies. Ne kaikki toistuvat läpi kirjan, mutta yhdenkään ei voida sanoa ohjaavankertomusta millään merkittävällä tavalla. Kaiken kukkuraxi kaikki kolme ovat tšekkiläisiä. Juu ei tästä kirjasta ole romaanina mihinkään. Aika heikko, aika heikko.
ellauri327.html on line 496: Syksyllä 1904 Kianto asettui vihkimättömän vaimonsa kanssa Kajaaniin, jossa hän toimi kielten opettajana Kajaanin yhteiskoulussa. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Kianto heittäytyi innokkaasti mukaan politiikkaan. Hän toimi Kajaani-lehden toimittajana ja oli mukana perustamassa nuorsuomalaista puoluetta vuonna 1905. Eli joo, Ilmari oli proto kokkare.
ellauri330.html on line 403: Kropotkina meni naimisiin Boris Lebedevin, nuoren sosiaalivallankumouksellisen puolueen jäsenen kanssa vuonna 1910. He erosivat vuonna 1920. Venäjällä ollessaan Kropotkina tapasi sanomalehtitoimittajan Lorimer Hammondin, jonka kanssa hän meni naimisiin elokuussa 1927. Hänen ainoa lapsensa, ambulanssin sairaanhoitaja, kuoli Lontoossa vuonna 1944. Kropotkina kuoli New Yorkissa 4. heinäkuuta 1966. Siihen päätttyi Rurikin suvun tarina.
ellauri331.html on line 56: Propagandasota Venäjällä ei ole mitään uutta. Se on jatkunut pitkään. Moskovassa asuvana toimittajana joutuu itse välineeksi, jopa kohteexi, ellei pidä varaansa. Suomalaiset lapset heittää Vaalimaalla auton ikkunaan tiiliskiviä, jos siinä on pitkät rekkarit.
ellauri331.html on line 125: Kaukasian solmu (venäjäksi: Кавказский узел, latinoitu: Kavkazkii Uzel) on online-uutissivusto, joka kattaa Kaukasuksen alueen englanniksi ja venäjäksi. Se perustettiin vuonna 2001, ja sen päätoimittajana toimii Grigory Shvedov.Se keskittyy erityisesti politiikkaan ja ihmisoikeuskysymyksiin, mukaan lukien lehdistönvapaus. Sivusto alkoi vuonna 2001 ihmisoikeusjärjestö Memorialiin liittyvänä projektina, mutta kehittyi "itsenäisen" journalismin sivustoksi. Sitä näet rahoittavat useat hyväntekeväisyysjärjestöt Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa.
ellauri331.html on line 154: Helmikuussa 2015 Donbassin sodasta kertonut Los Angeles Timesin toimittaja Sergei Loiko julkaisi kirjeenvaihdon Gazeta.Ru:n apulaispäätoimittajan Pjotr Vlasovin [ ru ] kanssa. Siinä venäläinen mediapäällikkö ilmaisi fyysisiä uhkauksia ja syytti matkan varrella kollegaansa työskentelystä "osavaltioiden pomoille". Paizi pitkänhuiskea pelkurimainen kenraali Vlasovhan työskenteli nazipomoille? Huhtikuussa 2016 lurjusmaisen Bloomberg Newsin kolumnisti Leonid Bershidsky kutsui Gazeta.Ru:ta "Putin-mieliseksi mediaksi", joka toimii Venäjän viranomaisten etujen mukaisesti.
ellauri331.html on line 164: Vuonna 2016 Bloomberg julkaisi lehdistötiedotteen, jossa se väitti olevansa ranskalaiselta rakennusyhtiöltä Vinci SA: lta, että se oli havainnut kirjanpitovirheitä ja joutui tarkistamaan tulosraporttejaan. Lehdistötiedote osoittautui huijaukseksi. Vincin osake laski hetkellisesti 18 %, kun Bloomberg julkaisi sen, vaikka se toipui nopeasti, kun kävi selväksi, että se ei ollut totta. Ranskan osakemarkkinoiden sääntelyviranomainen Autorité des marchés financiers määräsi vuonna 2019 Bloombergille 5 miljoonan euron sakon raportin julkaisemisesta ja totesi, että sen olisi pitänyt tietää, että se oli väärä. Muutoksenhakutuomioistuin alensi sakon 3 miljoonaan euroon vuonna 2021. Sisäpiirikaupat Vincin osakkeilla moninkertaisesti korvasivat takaiskun. Marraskuussa 2019 Michael Bloomberg ilmoitti presidentinvaalikampanjastaan. Bloombergin omia reporttereita käskettiin pitämään suut soukalla. Vastatessaan kritiikkiin Michael Bloomberg kertoi CBS Newsille: "Meidän on vain opittava elämään joidenkin asioiden kanssa." Hänen toimittajansa "saavat palkan. Mutta palkkasi mukana tulee joitain rajoituksia ja vastuita." Bloombergin päätoimittaja John Micklethwait myönsi henkilökunnalle lähettämässään sähköpostissa, että Michael Bloomberg hallitsee mielipideosion toimituksellista tuotantoa ja totesi, että "toimitukseemme ovat heijastaneet hänen näkemyksiään."
ellauri331.html on line 440: Vuodesta 2001 lähtien Roman Badass oli työskennellyt Gazeta.Ru:ssa, Forbesissa, Interfaxissa, RBK:ssa ja Dozhdissa päätoimittajana. Vuonna 2017 hän lähti maasta opiskelemaan journalismia Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa. Valmistuttuaan aikuisopinnoistaan ​​ja palattuaan Venäjälle vuonna 2018 hän päätti ryhtyä tutkivaan journalismiin verkkomedian muodossa, mitä hän oli aiemminkin tehnyt. Heinäkuussa 2018 Proektilla oli 10 työntekijää ja sen alkuperäinen budjetti oli 500 000 "jostain" saatua dollaria.
ellauri331.html on line 447: Proekt ilmoitti 28.6.2021 julkaisevansa selvityksen Venäjän sisäministeri Vladimir Kolokoltsevin omaisten omaisuudesta. Seuraavana päivänä Moskovan poliisi teki ratsian Roman Badassin, apulaispäätoimittajan Mihail Rubinin ja Proekt Maria Zholobovan perustajan asuntoihin; poliisi takavarikoi myös journalistisia laitteita kuten faxikoneen. Virallisesti etsinnät liittyivät vuoden 2017 journalistiseen tutkimukseen Putinin ystävästä, liikemiehestä ja rikospomo Ilja Traberista [ ru ]. Natalia Zviagina, Amnesty Internationalin Venäjän toimiston johtaja, sanoi, että ratsia on "osa järjestelmällistä puhdistusta kaikista kriittisistä äänistä, jotka paljastavat maan vallanpitäjien väärinkäytökset".
ellauri331.html on line 509: Venäjän presidentti Vladimir Putin allekirjoitti 9. joulukuuta 2013 RIA Novostin "Joistain toimenpiteistä valtion joukkotiedotusvälineiden tehokkuuden parantamiseksi" ja sen yhdistämisen kansainväliseen Voice of Russia -radiopalveluun Rossija Segodnjan luomiseksi. Dmitri Kiseljov, Venäjän kanavan entinen ankkuri, nimitetään uuden tietotoimiston johtajaksi. TV-verkon RT päätoimittajan haastattelun mukaan Margarita Simonyan ei ollut täysin tietoinen tietotoimiston uudelleenorganisoinnista ja sai tiedon kuuntelemalla kilpailevaa radioasemaa Kommersant-FM. Uudelleenjärjestely aiheutti huolta siitä, että RIA Novostista tuli propagandakanava, toisin kuin Neuvostoliiton aikana.
ellauri331.html on line 619: Charles Bausuman (s. 1963 tai 1964) on venäläinen aktivisti ja Venäjällä asuva amerikkalainen ulkomaalainen. Charles Bausman vieraili Neuvostoliitossa lapsena Jack isänsä toimiessa toimittajana Neuvostoliitossa.
ellauri331.html on line 625: Kirjoittaessaan ThinkProgressille vuonna 2018 Casey Michel väitti samalla tavalla, että "sarja vuotaneita sähköposteja osoitti sivuston perustajan ja toimittajan Charles Bausmanin pyytävän rahoitusta Konstantin Malofeevilta. Kuten Bausman kirjoitti yhdelle Malofejevin työtovereista: 'Tarvitsen edelleen rahaa!!'" Aika läpinäkyvää! Malofejeville suunnattua pyyntöä mainittiin todisteena Russia Insiderin yhteydestä äärioikeistoon Venäjällä ja Euroopassa. Sivusto itse on sanonut olevansa riippuvainen joukkorahoituksesta, mikä osoittaa, että se oli saanut 300 000 dollaria vuodesta 2014 tammikuuhun 2018. Daily Beast on sanonut, että Bausman kiistää saaneensa rahaa venäläisiltä oligarkeilta.
ellauri331.html on line 641: Ryssän päiväkirja on venäjänkielinen englanninkielinen verkkosivusto, jota ei enää päivitetä. Sen perusti vuonna 1998 intialainen yrittäjä Aku Goyal, joka toimi kustantajana ja päätoimittajana. Lehden toimituksellinen linja oli oligarkkien vastainen. Useat Vladimir Putinin uskollisimmista varhaisista kriitikoista, kuten Andrei Piontkowski, Elena Rykovtseva, Otto Lätsis ja Alexander Goltz, kirjoittivat säännöllisesti The Russia Journal -lehteen. Nyt on nekin ammuttu.
ellauri339.html on line 66: Kammerer tapaa Opettajan, sitten kahdesti Glumovan, esittelee itsensä ensin toimittajana ja sitten todellisessa ominaisuudessaan. Osoittautuu, että Maya oli äskettäin nähnyt Abalkinin ja puhunut hänen kanssaan. Abalkin käyttäytyi tapaamisessa oudosti: useiden tuntien ajan hän kysyi Mayalta heidän yhteisestä nuoruudestaan ​​ja pakotti hänet muistamaan pienimmätkin yksityiskohdat lasten peleistä ja koulutapauksista. Tapaaminen Shcheknin kanssa, joka työskentelee Golovan-tehtävässä maan päällä, antaa yhtä kummallisen tuloksen: Shchekn julistaa, että "Golovan-kansa ei tarjoa suojaa miehelle Lev Abalkinille." Kammerer ottaa yhteyttä Opettajaan, ja hän raportoi, että Lev Abalkin tapasi hänet. Myöhemmin Lev soittaa itse Kammererille ja kertoo lyhyesti vanhoista ajoista, kun he tapasivat Sarakshalla, missä Lev jatkoi Kammererin aiemmin aloittamia kontakteja Golovanien kanssa. Maxim saa tietää, että Lev soitti myös Sikorskylle käyttämällä salaisen palvelun numeroa, jonka vain Tristan tiesi.
ellauri340.html on line 558: ANäin on niin usein "ongelmallisten" kirjoittajien kohdalla, että tunne, että heidän maineensa on vahingoittunut, heikentää tunnetta, että he eivät ole kärsineet minkäänlaisista seurauksista. Handke on ehkä paras esimerkki tästä. Valitettuaan julkisesti Nobel-palkinnosta hän oli enemmän kuin iloinen saadessaan palkinnon ja siihen liittyvän taloudellisen yllättäen. Mutta näyttää siltä, ​​​​että hänen asemaansa koskeva kritiikki kirvelee edelleen. Nobel-lehdistötilaisuudessa Handke huudahti, että toimittajan kysymys siitä, oliko hänen mielestään Srebrenican verilöyly tapahtunut, oli "tyhjä ja tietämätön", ja että hän piti parempana "anonyymiä kirjettä, jossa oli wc-paperia", jonka hän oli aiemmin lähettänyt.
ellauri340.html on line 588: Toimittajat ja kriitikot olivat raivoissaan, mutta Handke tuplasi. Keväällä 1999, kun USA ja naton liittolaiset aloittivat pommikampanjan serbien karkottamiseksi Kosovosta, hän vieraili Belgradissa osoittaakseen tukensa Slobodan Miloševićin hallinnolle. Muutamaa kuukautta myöhemmin amerikkalaisen toimittajan Peter Maassin mukaan Handke sai Jugoslavian passin. Kun Milošević kuoli vuonna 2006, Handke piti ylistyspuheen hänen hautajaisissaan. Ei ihme että länkkärit poltti hihansa. Kyykäärme povella!
ellauri340.html on line 590: Kaksikymmentäkolme vuotta sen jälkeen, kun Handke kahlaa ensimmäisen kerran näille levottomille vesille, hänen Nobel-palkintonsa julkistaminen toi uuden tuomitsemisen kuoron. Holokaustitutkija Deborah Lipstadt ilmaisi huolensa siitä, että palkinto antaisi oikeutuksen hänen väärille väitteilleen; entinen YK-suurlähettiläs Samantha Power, joka oli raportoinut Srebrenicasta toimittajana, twiittasi, että kansanmurha oli "kiistaton tosiasia". Ruotsin akatemian jäsen ilmoitti boikotoivansa menettelyä. Handke pysyi piittaamatta. Kun Maass kohtasi hänet Nobel-lehdistötilaisuudessa, Handke hylkäsi hänen kysymyksensä "tyhjinä ja tietämättöminä". Hyvä Petteri! Alan vähitellen nähdä mistä tässäkin on kysymys.
ellauri341.html on line 104: Leikola työskenteli 1980- ja 1990-luvulla toimittajana useissa viestimissä, Talouselämässä ja Iltalehdessä sekä Yleisradiossa vuoteen 1996, jolloin hän lähti tavoittelemaan uutta televisiokanavaa, joka kuitenkin meni Sanoman Helsinki Medialle. Yleisradiossa hän työskenteli A-studiossa ja teki ulkomaanreportaaseja, joissa hänen vahvuusaluettaan oli Itä-Eurooppa. Hän veti myös eduskuntavaalitentit 1991. Vuosina 2006–2009 Leikola toimi Suomen Markkinointiviestintätoimistojen Liiton (MTL) toimitusjohtajana.
ellauri342.html on line 313: Martti Larni (Laine amerikaxi kirjoitettuna?) syntyi maalarimestari Johan Viktor Laineen ja Matilda Puntilan yhdeksänlapsiseen perheeseen neljäntenä lapsena. Kansakoulua käydessään hän oli kesäisin sielunpaimenena äitinsä kotona Hauholla. Näistä kokemuksista hän myöhemmin työsti Steinbeckiä apinoiden kirjan Hyvien ihmisten kylä. Larni alkoi kirjoittaa runoja ja novelleja 15-vuotiaana, ja hänen runojaan julkaistiin ensimmäisen kerran Juttutupa-nimisessä lehdessä vuonna 1926. Hän liittyi Nuoren Voiman Liiton jäseneksi vuonna 1928.

Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana. Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä.

Vuonna 1937 Laineelta ilmestynyt seuraava kirja Kuilu (alk. Skorpioni) aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta.
ellauri344.html on line 220: Sodan jälkeen Laine oli Punalippu-lehden toimittajana ja varapäätoimittajana. Laine toimi vuosina 1978–1984 Karjalan kirjailijaliiton puheenjohtajana. Hän suomensi myös muun muassa ukrainalaisen Taras Ševtšenkon ja venäläisen Nikolai Nekrasovin runoja sekä käänsi Kalevalan venäjäksi. Juho Laine kirjoitti runon Luoja suojaa Suomen nientä. Reino Laine kirjoitti laudanpätkään "ETEN - TAKSE". Seija Laine on aivan pähkinöinä Tuomaan markkinoista. Hiljaa juuri kuin Lammen Laine / syntyi leipuri Hannikainen / Hämeen linnassa torin varrella / parhaalla kauppapaikalla.
ellauri346.html on line 145: Vladimir Putin on viime aikoina sanonut, että Venäjä on aina avoin neuvotteluille. Ukrainan puolella tilanne on kuitenkin toinen. Donetskilaisen toimittajan mukaan Zelenski ei ole vielä peruuttanut asetusta, joka kieltää neuvottelut Moskovan kanssa. Rangeloni pitää tätä tilannetta poliittisena signaalina, joka osoittaa, että Kiova uskoo edelleen lännen tukeen eikä ajattele pääsevänsä sopimukseen.
ellauri348.html on line 225: Sagan oli naimisissa kahdesti. 13. maaliskuuta 1958 hän meni naimisiin ensimmäisen aviomiehensä Guy Schoellerin kanssa, joka oli Hachette -toimittaja, joka oli 20 vuotta Sagania vanhempi. Pariskunta eroi kesäkuussa 1960. Vuonna 1962 hän meni naimisiin Bob Westhoffin, nuoren amerikkalaisen playboyn ja tulevaisuuden keraamikko. Pariskunta erosi vuonna 1963; heidän poikansa Denis Westhoff syntyi kesäkuussa 1962. Hänellä oli sitten pitkäaikainen suhde muotistylistiin Peggy Roche. Hänellä oli myös miespuolinen rakastaja, Bernard Frank, naimisissa oleva esseisti, joka oli pakkomielle lukemiseen ja syömiseen. Hän lisäsi omaa tyyliään "perheeseensä" aloittamalla pitkän suhteen ranskalaisen Playboyn -toimittajan Annick Geillen kanssa, sen jälkeen kun Geille pyysi Saganilta artikkelia lehteensä.
ellauri350.html on line 450: Tri. Friedman toimi kahden vuosikymmenen ajan Journal of Nonverbal Behavior -lehden toimittajana. Hänen ei-sanallista ilmaisukykyä ja henkilökohtaista karismaa koskevaa tutkimustaan, mukaan lukien ACT (Affective Communication Test), on sovellettu laajasti terveyden edistämisessä, johtamiskoulutuksessa, lääketieteellisessä koulutuksessa ja virusmarkkinoinnissa.
ellauri351.html on line 233: Julkaisunsa jälkeisinä vuosina The Body Keeps the Score – sen kansi, jossa on Matissen maalaus – on tullut terapeuttien toimistoihin, Instagramin ruudukkoihin ja ihmisten yöpöytään. "Se yhdisti minulle niin monia pisteitä", sanoi yksi van der Kolkin kollegoista Traumatutkimussäätiössä. Verkkoarvostelijat jakoivat samanlaisia paljastuksia. "Ymmärrän sen nyt", yksi lukija julkaisi Redditissä. "En ole yksi rikkinäinen, viallinen muukalainen, joka on sijoitettu vieraaseen perheeseen vieraalla planeetalla, olen lapsi, jota ei ole nähty, kuultu tai hoidettu." Erään toimittajan lisäksi van der Kolk muistelee: ”Kukaan meistä ei odottanut tätä, että se kiipeäisi ja kiipeäisi ja kiipeäisi. Olen edelleen ymmälläni."
ellauri351.html on line 293: Taleb on kirjoittanut Incerton, viisiosaisen epävarmuutta käsittelevän filosofisen esseen, joka julkaistiin vuosina 2001–2018 (erityisesti The Black Swan ja Antifragile). Hän on toiminut professorina useissa yliopistoissa ja työskennellyt riskitekniikan ansioituneena professorina New Yorkin yliopiston Tandon School of Engineeringissä syyskuusta 2008 lähtien. Hän on ollut mukana Risk and Decision Analysis -lehden päätoimittajana syyskuusta 2014 lähtien. Hän on myös toiminut matemaattisen rahoituksen harjoittajana, hedge-rahastojen hoitajana ja johdannaiskauppiaana, ja hän on tällä hetkellä Universal Investmentsin tieteellisenä neuvonantajana. The Sunday Times kutsui hänen vuonna 2007 julkaistua kirjaansa The Black Swan yhdeksi 12 vaikutusvaltaisimmasta kirjasta toisen maailmansodan jälkeen.
ellauri352.html on line 662: Hän meni opettamaan Harvardiin vuosina 1939–1940 ja liittyi sitten Macmillan Publishersiin yhteiskuntaopintojen koulutustoimittajana. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain laivasto kutsui hänet aktiiviseen tehtävään.
ellauri353.html on line 356: Maaliskuussa 1918 hän työskenteli Petrogradissa Gorkin Menshevik - lehden Novaja zhizn (Новая жизнь, " Uusi elämä ") toimittajana. Babel jatkoi julkaisua siellä, kunnes Novaja zhizn suljettiin väkisin Leninin käskystä heinäkuussa 1918. Babel muisteli myöhemmin: "Journalistinen työ on täynnä seikkailua."
ellauri353.html on line 358: Sisällissodan päätyttyä Babel työskenteli toimittajana Tbilisissä ilmestyvässä venäjänkielisessä sanomalehdessä The Dawn of the Orient (Заря Востока). Yhdessä artikkelissaan hän pahoitteli sitä, että Leninin kiistanalaista uutta talouspolitiikkaa ei ollut toteutettu laajemmin. Kaivoi verta nenästään.
ellauri371.html on line 360: Vapaamuurarien solidaarisuus nykyaikaisessa lehdistössä. Jo nyt ainakin ranskalaisten aikakauslehtien muodossa tuntuu, että salasanassa on vapaamuurarien solidaarisuutta - kaikki lehdistöelimet ovat ammattilaisten yhdistämiä ja henkilökohtainen salaisuus; kuten ennustukset, ei yksikään sen jäsen ei paljasta tietojensa salaisuuksia, ellei sitä käsketä. On aika ilmoittaa heille. Yksikään toimittaja ei epäröi pettää tätä salaisuutta, ei yksikään heistä joka sallitaan kirjallisuuteen; ilman koko menneisyyttä hänellä ei olisi ollut häpeällistä haavaa. Nämä haavat avautuisivat heti, kun taas nämä haavat muodostavat muutaman salaisuuden, toimittajan sädekehä vetää puoleensa, maan enemmistön mielipide seuraa häntä. He toimivat ilolla.
ellauri372.html on line 498: Vuonna 1744 ilmestyi toinen uusi painos, tavalliseen tapaan toimittajan omalla yhdistelmätekstillä: tämä toimittaja oli Zachary Gray (1688–1766), kiihkeästi puritaaneja vastustava Englannin kirkon pappi. Gray lisäsi laajoja ja kiemurtelevia muistiinpanoja, joista monet olivat varsin merkityksettömiä, ja joissa hän yritti määrätietoisesti vääntää Hudibrasin tukemaan Englannin kirkkoa. (Mikään tekstissä ei näytä tukevan tätä.) William Warburton, Alexander Popen ystävä, Shakespearen toimittaja ja myöhemmin Gloucesterin piispa, kirjoitti epäilevänsä, oliko millään opitulla kielellä koskaan ilmaantunut niin säälittävä kasa hölynpölyä kuin Greyn kommentit Hudibrasista.
ellauri382.html on line 82: Huhtikuussa 2014 pidetyssä duumassa pidetyssä lehdistötilaisuudessa Žirinovski laukoi väkivaltaisia ​​suullisia uhkauksia raskaana olevalle Rossiya Segodnya -toimittajalle Stella Dubovitskayalle, joka kysyi häneltä mahdollisista Ukrainan vastaisista pakotteista Venäjän Krimin liittämisen seurauksena. Kun hiän kysyi, pitäisikö venakoiden vastata samalla mitalla sen jälkeen, kun ukrainattaret aloittivat seksilakon venäläisiä miehiä vastaan, Žirinovski vastasi, että kaikki ukrainalaiset naiset ovat nymfomaaneja ja että Dubovitskaja oli myös. Sitten hän määräsi kaksi avustajaansa "raiskaamaan väkivaltaisesti" toimittajan, joka joutui tovixi sairaalaan shokin vuoksi. Hän pyysi myöhemmin anteeksi ja lisäsi, että "puhuin hieman töykeästi, kun vastasin nuorelle naiselle". "I offer my apologies to her and to everyone, if I happened to offend someone," he said.
ellauri382.html on line 88: Oikeistolainen poliitikko määräsi avustajansa "raiskaamaan väkivaltaisesti" raskaana olevan toimittajan, kun tämä kysyi häneltä Ukrainasta lehdistötilaisuudessa.
ellauri382.html on line 97: Maailman sikamaisin kansanedustaja uhkasi puoli vuotta raskaana olevaa toimittajaa raiskauksella lehdistötilaisuudessa Oikeistolainen poliitikko oli määrännyt avustajansa "raiskaamaan väkivaltaisesti" raskaana olevan toimittajan, kun tämä kysyi häneltä Ukrainasta lehdistötilaisuudessa.
ellauri384.html on line 475: – Jos ajattelee, että akateemisesti koulutettu, sivistynyt ihminen puhuu tuollaisista asioista, niin herättäähän se ihmisten huomion, kertoo toimittaja ja kirjailija Maarit Huovinen (o.s. Tyrkkö, s. 1947, toistaisexi kuolematon). Tyrkkö oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana kirjasta Hei beibi, mä oon tulta (2005). – Minun aikanani siellä se oli kustantamon myydyin kirja. Olihan se tuore ulostulo ja tervetullut uutinen. KUPPANEUVOS Valveen tytär lähti Pakistaniin keikkalääkärixi 29-vuotiaana. – Voisin mennä vaikka Lappiin takaisin, Rauni-Leena mietti tulevaisuudensuunnitelmiaan. Vaikka hän oli Lapin lääninlääkäri, hän työskenteli ministeriössä Helsingissä. Kokeiltuaan Rauni huomasi, että hän pystyi vaikka tekemään "astraalikädellään" – Itsekin olen ollut toimittajana kiinnostunut, onko muuta elämää kuin tämä, Tyrkkö toimittaa. 1991 ilmestyi nimellä Rauni-Leena Luukanen-Kilden kirja Tähtien lähettiläs. Ihmetystä herätti, että Luukanen-Kilde kertoi kirjoittaneensa sen suurimmaksi osaksi ”automaattikirjoituksella” muutamassa päivässä. Aikaa ei enää riittänyt yliluonnollisille kokemuksille. Luukanen-Kilde joutui pilkan kohteeksi. Hänen väitteitään akateemisista yhteyksistä kyseenalaistettiin julkisuudessa. SVERR/E KILDE kuoli ennen vaimoaan. Pari päivää ennen omaa kuolemaansa Rauni-Leena Luukanen-Kilde ehti siirtää kirjansa teleportaatiolla Norjasta Suomeen. Hän oli juuri täyttänyt 75 vuotta.
ellauri390.html on line 130: Saulin isä oli tehtaanjohtaja Carl Otto Saxelin ja äiti aatelinen Zaida Maria Blåfield. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1911. Sauli toimi vuosina 1911–1914 Aamulehden päätoimittajana ja Hämeen Sanomien päätoimittajana 1914–1917. Myöhemmin hän oli G. A. Serlachius Oy:n palveluksessa Mäntässä 1917–1920, Varsinais-Suomen Vartion päätoimittajana sekä Jallu-lehden tutkivana journalistina 1937–1945.
ellauri390.html on line 193: 1880-luvulla Krestovsky tuli suoraan ja avoimesti antisemitistiksi poliittisissa ja yhteiskunnallisissa näkemyksissään. Hänen räikeän antisemitistinen trilogiansa Juutalaiset tulevat julkaistiin vuosina 1888-1892. Vuodesta 1892 lähtien hän työskenteli Varsovassa ilmestyneen virallisen Varšavski dnevnik -lehden päätoimittajana.
xxx/ellauri027.html on line 623:

Tapio Aaltonen, TM, pappi, on Novetos Oy:n perustaja ja partneri, johtamisen kehittäjä ja koutsi. Hän on kirjoittanut, yksin tai ryhmässä, useita johtajuutta käsitteleviä kirjoja, kuten Yrityksen arvot ja etiikka (Pro Oeconomia –palkittu vuonna 2000), Vastuullinen johtaminen, Syty ja sytytä –valmentavan johtamisen filosofia, Asiantuntijasta esimies, Luova kutsumus sekä Johda ihmistä –teologiaa johtajille. Yrittäjänä ja valmentajana hän on toiminut vuodesta 1997. Sitä ennen hän toimi järjestöjohtajana Suomessa ja Ruotsissa sekä Sana-lehden päätoimittajana. Siviilissä hänet tunnetaan laulumusiikin harrastajana ja elämän pohdiskelijana. Arjen filosofi Esa Saarinen käyttää hänestä titteliä ”hengen mies”.
xxx/ellauri086.html on line 726: Poe muutti takaisin Richmondiin vuonna 1835. Hän työskenteli seuraavina vuosina toimittajana useissa kirjallisuuslehdissä. Richmondissa hän työskenteli kuukausittain ilmestyneessä Southern Literary Messengerissä vuosina 1835–1836. Aluksi Poe hoiti lehden kirjeenvaihdon ja oikoluvun sekä kirjoitti kirjallisuusarvostelut.
xxx/ellauri091.html on line 166: Haahden kristillishenkiseen tuotantoon kuului runokokoelmia, muun muassa Ikiaartehet, Muistoköynnös, Muumipeikon tuhotulva ja Poisvalittuja runoja, sekä uskonnollishenkisiä kertomuksia, muun muassa Helvi, Israelin tyttäret, Seija tyttösen tarina ja Tauno voi todistaa, lastenkirjoja sekä matkakuvauksen Pyhiltä poluilta. Laajan tuotantonsa ansiosta Haahti saikin aikoinaan lisänimiä: Suomen kotien kirjailija, Kirjailijoiden kuningatar ja Painosten herratar. Hänen teoksiaan myytiin puolisen miljoonaa kappaletta hänen 70-vuotisen kirjailijauransa aikana. Myös toimittajana ja kääntäjänä hän on toiminut. Haahden omia teoksia on niin ikään käännetty eri kielille, mm. ruotsiksi, saksaksi ja tanskaksi.
xxx/ellauri104.html on line 820: Sit puutarhurin apulaisena ja keskiaikaisen kirkon katonpaikkaajana. 1980-luvun lopulla Pulkkinen oli myös freelance-toimittajana ja kustantajansa palveluksessa parempien kirjoittajalahjakkuuksien ezijänä. Mitä löyty, Löyttykö?
xxx/ellauri116.html on line 330: García Márquez opiskeli aluksi lakia. Kirjoittaminen oli hänestä kuitenkin kiinnostavampaa, ja niinpä hän keskeytti lakiopinnot ja alkoi työskennellä sanomalehtitoimittajana. Lehtityö vei García Márquezin Eurooppaan. Palattuaan hän meni naimisiin Mercedes Barcha Pardon kanssa.
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri123.html on line 1154: Remu was born in Nogent-le-Rotrou. A nobleman (under the tutelage of the Lorraine family), he did his studies under Marc Antoine Muret and George Buchanan. As a student, he became friends with the young poets Jean de La Péruse, Étienne Jodelle, Jean de La Taille and Pierre de Ronsard and the latter incorporated Remy into the "La Pléiade", a group of revolutionary young poets. Belleau´s first published poems were odes, les Petites Inventions (1556), inspired by the ancient lyric Greek collection attributed to Anacreon and featuring poems of praise for such things as butterflies, oysters, cherries, coral, shadows, turtles, and twats. His last work, les Amours et nouveaux Eschanges des Pierres precieuses (1576), is a poetic description of gems and their properties inspired by medieval and renaissance lapidary catalogues. He died impotent in Paris on 6 March 1577, and was buried in Grands Augustins. Remy Belleau was greatly admired by impotent poets in the twentieth century, such as Francis Ponge. Francis Ponge (1899 Montpellier, Ranska – 1988 Le Bar-sur-Loup, Ranska) oli ranskalainen runoilija. Ponge työskenteli kirjailijanuransa ohella toimittajana, kustannustoimittajana ja ranskan kielen opettajana. Hän osallistui toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeeseen ja kuului vuosina 1937–1947 kommunistipuolueeseen. Hän sai vaikutteita eksistentialismista, ja esinerunoissaan hän paljastaa kielen avulla objektin itsenäisenä, omanlakisena maailmana. Francis Ponge was born in Montpellier, France in 1899. He has been called “the poet of things” because simple objects like a plant, a shell, a cigarette, a pebble, or a piece of soap are the subjects of his prose poems. To transmute commonplace objects by a process of replacing inattention with contemplation was Ponge’s way of heeding Ezra Pound’s edict: ‘Make it new.’ Ponge spent the last 30 years of his life as a recluse at his country home, Mas des Vergers. He suffered from frequent bouts with nervous exhaustion and numerous psychosomatic illnesses. He continued to write up until his death on August 6, 1988.
xxx/ellauri124.html on line 816: toimittajan Tuomas Mannisen mielestä sen esittelemä todellisuus, jossa Tukiaisen
xxx/ellauri128.html on line 418: Mikko Kustaa Kilpi (7. marraskuuta 1928 Sippola - 6. syyskuuta 1991 Heinola) oli suomalainen runoilija ja kustannustoimittaja.. Kilpi toimi muun muassa WSOY:n kustannustoimittajana vuosina 1952-1965 sekä Tekniikan Maailman kustannuspäällikkönä vuodet 1966-1969. Hän suomensi runsaasti muun muassa taidekirjallisuutta. Runoissa Lapin luonto oli hänelle tärkeä aihe.
xxx/ellauri129.html on line 232: Korhonen on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Hän opiskeli pääaineenaan yleistä kirjallisuustiedettä ja sivuaineina teosofiaa, saamen kieltä, luovaa kirjoittamista ja pedagogisia opintoja. Korhonen on työskennellyt äidinkielen opettajana Yläjoen aurakoulussa, kustannustoimittajana, suunnittelijana ja luovan kirjoittamisen opettajana Turun yliopistossa sekä Helsingin Sanomien kolumnistina.
xxx/ellauri170.html on line 87: Oli elinikäinen paroni Ruth Rendell jäätyään toimittajanplanttuna kiinni kirjoitettuaan jutun hyväntekeväisyyspäivällisistä joihin se ei osallistunut ja unohtaen mainita että pääpuhuja kuoli kesken pöytäpuhetta. Pot pot pot pot potkut sai, mutta paroni siitä tuli kuiteskin, kiitos Wexfordin, hiukka jumalisen poliisin samannimisessä kirjassa A Guilty Thing Surprised.
xxx/ellauri170.html on line 263: Ukkola on rohkea ja älykäs tabujen murtaja, joka on rohkeasti esittämässä kaikki anglosaksisten konservatiivien tuoreimmat kliseet suomalaisen yhteiskunnan huutavimpiin tarpeisiin. Hänen suurin avunsa toimittajana on autenttisen ja tuoreen ummikkonäkökulman välittäminen, mikä johtuu hänen kyvyttömyydestään tajuta mitään hämmentävän suuresta asiajoukosta. Tähän mennessä Ukkola on lähestynyt mm. kasvatustiedettä, kulttuurijournalismia, opetussuunnitelmaa, politiikkaa, historiaa ja sosiologiaa ymmärtämättä ko. aiheista ensimmäistäkään seikkaa. Ukkolan harvinaislaatuinen kyky toimia johdonmukaisesti huonossa uskossa 24/7 edesauttaa häntä mahdollisimman puhtaan journalistisen bulkkityhjyyden sarjatuotannossa. Ukkola on kansallinen voimavara, ja hänen ansioluettelossaan ehkä korkeimmalle sijalle sijoittuu Julkisen sanan neuvoston langettava päätös toimittajan aseman väärinkäytöstä – maininta on imarteleva, koska siinä JSN tunnustaa pitäneensä Ukkolaa toimittajana.
xxx/ellauri170.html on line 301: Neuvosto toteaa, että tässä tapauksessa toimittajan häiriköinniksi leimaamissa tviiteissä oli kyse ainoastaan yleisön edustajan esittämistä kärjekkäistä ja satiirisista kommenteista. Neuvosto pitää paheksuttavana sitä, että toimittaja oli työstään saamansa kritiikin vuoksi yhteydessä yleisön edustajan työnantajaan ja kehotti keskustelemaan asiasta työpaikalla.
xxx/ellauri170.html on line 305: Yle toimi harkitsemattomasti, kun se julkaisi toimittajansa mielipidekirjoituksen, jossa hän oikeutti oman epäasiallisen käytöksensä kritisoimalla yksipuolisesti ja liioittelevasti tunnistettavissa olevaa yleisön edustajaa.
xxx/ellauri187.html on line 269: Vuonna 1944 Saramago avioitui konekirjoittaja Ilda Reisin kanssa. He erosivat vuonna 1970. Ilda varmasn kirjoitti sen teoxia puhtaaxi. Liitosta on yksi tytär. Vuonna 1988 Saramago meni naimisiin espanjalaisen toimittajan Pilar del Ríon kanssa. Del Río on kääntänyt Saramagon teoksia espanjaksi.
xxx/ellauri187.html on line 271: Saramago valmistui teknikoksi ja teki monenlaista ruumiillista työtä ennen kuin aloitti uransa toimittajana, kääntäjänä ja kirjailijana. Hänet erotettiin 1975 Diário de Notícias -lehden toimittajan tehtävistä. Jälkeenpäin hän kiitti erottamista sanoen, että sen ansiosta hänestä tuli kirjailija.
xxx/ellauri208.html on line 881: Olen Mikko Lamberg, kriitikko ja esseisti Kulttuuritoimituksessa ja satunnaisesti muuallakin. Päätoimitin elokuvalehti Laajakuvaa vuosina 2013–18 ja kirjallisuuslehti Lumoojaa 2020–2021 sen toisena päätoimittajana. Olen edelleen mukana Lumoojan teossa toimittajana ja kirjoittajayhdistys Kapustarinnan varapuheenjohtajana. Mikko seuraa kulttuurielämää Tampereen ja Pirkanmaan näkökulmasta.
xxx/ellauri225.html on line 444: Hoblan ex-toimittajan Staffanin suomentaja on se sama ozatukkainen Seppo Hyrkäs vainaja jota lytättiin albumissa 28. Sen mielestä Kurt Cobain sanoisi "eri hienoa". Sanoikohan se myös "älkää olko hooboja". Saattoihan se sanoakin, Stafu on Pezkun ikäinen.
xxx/ellauri225.html on line 451: Tähän mennessä on jo käynyt ilmeisexi että Burt on nk. ikävä ihminen, anaalinen narsisti. Sen sijoittamasta miljoonasta taalasta ei tule korkoja kuin tavallisen tyhjäntoimittajan keskipalkan verran vuodessa. Ei sillä juuri pääse kolleegoille pullistelemaan, kuten sille on jo valjennut.
xxx/ellauri227.html on line 279: Marklundin teokset ovat suosittuja etenkin Pohjoismaissa. Hänen kirjoissaan heijastuu iltapäivälehden toimituksen kiireinen työyhteisö, joka on täynnä ihmisten välisiä jännitteitä. Täällä Iltalehdessä me tiedämme mistä Liza puhuu, hänellähän oli meillä säännöllinen kolumni. Marklund on hyödyntänyt kirjoissaan omia kokemuksiaan uutistyöstä. Minulla oli kolme pientä lasta ja toimittajan työni. Sukkuloin ruuhkavuosina kodin, työpaikan, kaupan ja päiväkodin väliä. Kirjoitin rentoutuakseni, se oli omaa aikaani.
xxx/ellauri227.html on line 357: Sukuelimiä, raiskattu tyttönen löytyy kuolleena, murhajuttuja, menestystä ja esimiesten kiitosta murhatoimittajana. Kaikki ainexet on koossa: EFK. Ei ihme että Liza Marklund on myynyt miljoonia exemplaareja.
xxx/ellauri227.html on line 378: Lizaa heruttava ladonovimainen jättipää, tutkiva julkkis tv-toimittaja messuaa: olen vaatimaton mutta kunnianhimoinen. Minulla on hyvin syvä toimittajan vakaumus. En ezi valtaa loistoa vaan sosdemi roistoa. Yhdessä teemme tästä entistä mahtavamman valtameedian. Liza pissii hunajaa niin että litinän voi kuulla.
xxx/ellauri231.html on line 402: Huhtikuussa 1917 hän katkaisi kaikki siteet vallankumousta kannattavaan Gorkiin aiheuttaen repeämän, jota ei koskaan parannettaisi. 21. toukokuuta 1918 Bunin ja Muromtseva saivat virallisen luvan lähteä lätkimään Moskovasta Kiovaan ja jatkoivat sitten matkaansa Odessaan. Vuoteen 1919 mennessä Bunin työskenteli vapaaehtoisarmeijassa bolshevikkien vastaisen sanomalehden Iuzhnoe Slovo kulttuuriosaston toimittajana. 26. tammikuuta 1920 pariskunta nousi viimeiselle ranskalaiselle alukselle Odessassa ja oli pian Konstantinopolissa.
xxx/ellauri232.html on line 280: Kramsun vanhemmat olivat merimies, talonomistaja (on siinäkin duuni) Antti Kramsu ja Brita Liisa Anglén. Tultuaan ylioppilaaksi 1874 hän opiskeli Helsingin yliopistossa filosofiaa, historiaa ja suomen kieltä kuitenkaan valmistumatta. (Tää tuntuu olevan yxi runoilijoiden kompastuskivi.) Kramsu oli toimittajana useissa lehdissä eri paikkakunnilla, Oulun Wiikko-Sanomissa hän oli 1879, Oulun Lehdessä 1880–1881, turkulaisessa Aurassa 1885–1886, Rauman Lehdessä 1886–1889 ja porilaisessa Satakunnassa 1890–1891. Hän toimi myös Rauman kaupunginvaltuuston sihteerinä ja opettajana.
xxx/ellauri250.html on line 867: Harry on sankari kunse pelastaa rakastamansa Kaijan ja jättää vihaamansa suomalaisen Jussin tukehtumaan lumeen. Hän on valintansa tehnyt, hän on kova luu. Hän on kokenut urologi. Jos sinulla on virtsaamiseen liittyviä oireita tai muutoksia ja vaivoja kiveksissä ja sukuelimissä, ota rohkeasti yhteyttä urologiin. Kokeneet urologimme ovat apunasi kaikissa terveyteen, hyvinvointiin ja seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Urologin valinta tälle päivälle on raaka tartarpihvi, lisukkeena on syntymätön kananpoika. Ruokajuomaksi urologi nauttii kuohukermaa. Hän kuuluu parhaaseen A-ryhmään. Luuseri syö elävää ravintoa, ituja, nauttii ruuan kanssa raikasta lähdevettä, hänellä on paikallisradion toimittajan paperit, ja häntä kuzutaan lempinimellä "Jami". Urologi Tom of Finland taas aterioi kuollutta lihaa. Luu kurkkuun!
xxx/ellauri253.html on line 152: Vuonna 1989 Suomi oli Kaurismäen mielestä erityisen ahdistava paikka. Sen kyllä uskoo kun ajattelee vaikka Unto Remestä. Myös optimismi on jäänyt päälle. Iloiset puheenaiheet jatkuvat maailman onnellisimman kansan optimistien seurassa. (Tää on HS:n toimittajan sarkasmia, läppä läppä.)
xxx/ellauri255.html on line 243: Nekrasovin jakeita, jotka voi helposti oppia (< 20 riviä), jos on riittävästi tinassa, on esimerkiksi ilmeikäs sounding kirjoitus "The Man nelikymppisenä". Se on hyvin yksinkertainen sen suunnittelu ja samalla täynnä syvällistä merkitystä. Siinä hän tiivistää elämänsä ja työnsä Aikalaisessa ja Isänmaan sepustuxissa, ja tällaiset tuotteet ovat aina suosittuja nuorten opiskelijoiden parissa, jotka vasta alkaa kehittää samanlaista tyhjäntoimittajan maailmankuvaa eikä halua Donbassin rintamalle kuolemaan.
xxx/ellauri255.html on line 559: Ei ole kahta henkilöä, jotka olisivat niin kaukana toisistaan kuin Gabriel Marques ja Jorma Ojaharju. Marques syntyi kultalusikka suussa, asui äitinsä kartanossa, opiskeli lakia ja alkoi toimittajana seikkailla Euroopassa, vietti aikaa Fidel Castron sohvamopsina Havannassa ja sai ylimääräisen kuhmun nenäänsä ällöttävän Mario Vargas Llosan nyrkistä. Ainostaan tuo kirjallisuushistorian kuuluisin nyrkkitappelu yhdistää nämä kaksi ihmistä toisiinsa. Ojaharju sai vain nyrkiniskuja enemmän, mutta ei fellow nobelisteilta.
xxx/ellauri259.html on line 61: Larmola edusti Kokoomusta, ja hänet valittiin 1966 Ylioppilaslehden päätoimittajaksi. Sosialidemokraattien Paavo Lipponen sai päätoimittajaäänestyksessä saman verran ääniä mutta hävisi paikan arvalla. Larmola oli päätoimittajana vuoteen 1969 saakka, ja hänen kaudellaan lehteä pidettiin konservatiivien äänitorvena, koska se muun muassa ei kirjoittanut riittävästi Ranskan vuoden 1968 opiskelijamielenosoituksista. Vanhan ylioppilastalon valtaukseen marraskuussa 1968 osallistuneet vaativatkin Larmolan eroa ja oikeutta toimittaa lehteä. Neuvotteluissa sovittiin, että valtaajat saivat toimittaa yhden vallankumousnumeroksi kutsutun Ylioppilaslehden numeron ja Larmolan johtama toimitus oli sen aikaa virkavapaalla. Larmolalla on siis sisärenkaan tietoa siitä mitä on sanan- ja virkavapaus. Hän on toiminut puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana useissa yhteisöissä (mm. Helsingin Suomalainen Klubi ja Risto Ryti-seura). Ennakkoluuloton ex-IKL-mies professori Matti Kuusi palkkasi hänet kesken opintojen Kalevala-seuran sihteeriksi ja seuran ja Suomen Kotiseutuliiton yhteisen toimiston toiminnanjohtajaksi.
xxx/ellauri265.html on line 310: Minna Runkelsteinia Samu ei juuri vaivaudu esittelemään. Kiitä että pääsit mukaan. Minna Runkelstein on apulaisprofessori Helsingin yliopiston Taloustieteen osastolla ja vastuullinen tutkija Kuluttajatutkimuskeskuksessa, sekä ohjaaja sosiaalitieteiden tohtoriohjelmassa. Runkelstein on koulutukseltaan antropologi ja aloittanut työuransa Helsingin Sanomien toimittajana. Reb Runkelstein on jaakopin poikia ja sen puhe Minnalle on hepreaa.
xxx/ellauri281.html on line 745: Vladimir Vladimirovitš Kara-Murza syntyi Moskovassa 7. syyskuuta 1981. Hän on venäläisen toimittajan ja tv-juontaja Vladimir Aleksejevitš Kara-Murzan (1959–2019) poika, Leonid Brežnevin suorapuheinen kriitikko ja Boris Jeltsinin johtamien uudistusten kannattaja. Hänen äitinsä on juutalainen. Hänen isänsä oli latvialaisen vallankumouksellisen Voldemārs Bisenieksin (1884–1938) pojanpoika ja Latvian ensimmäisen Ison-Britannian-suurlähettilään Georgs Bisenieksin (1885–1941) isoveljenpoika, jonka NKVD ampui. Latvialainen agronomi ja kustantaja Jänis Bisenieks (1864–1923) oli heidän vanhempi veljensä.
xxx/ellauri295.html on line 431: Aappo Ilmari Piippo (6. kesäkuuta 1950 Vieremä – 6. helmikuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja sanoittaja. Piippo toimi vuosina 1964–1979 viisi vuotta merimiehenä sekä hitsaajana, ahtaajana ja toimittajana Ruotsissa. Tehdessään sanoituksia Kikalle ja Nylon Beatille Piippo käytti salanimeä Kristiina Sydänmaa.
xxx/ellauri295.html on line 461: Martti Joenpolven vanhemmat olivat ratatyömies Antti Joenpolvi ja Ida Ester Nurmi. Joenpolvi opiskeli Työväen akatemiassa 1957–1958 ja hän on toiminut kirjailijan työnsä ohella Tammer-mainos Oy:n mainostoimittajana 1959–1962 ja 1966–1967. Päätoimiseksi kirjailijaksi Joenpolvi ryhtyi 1968. Hänen uusin teoksensa on romaani ”Kerrottu elämä” (1997). Hän puri puuta ja potki pilttuun seiniä samassa Gummeruxen tallissa kuin Patti.
xxx/ellauri296.html on line 353: Maanviljelijäperheen tytär Kirsti Keskinen pääsi ylioppilaaksi 1947 ja toimi jo kouluaikana kolmen kesän ajan kesätoimittajana Jyväskylässä ilmestyneessä Sisä-Suomi-lehdessä. Tiedotusalan opinnot Helsingin yliopistossa keskeytyivät, kun vuonna 1951 tarjoutui työpaikka Yhtyneitten Kuvalehtien Seura-lehdessä toimittajana ja toimitussihteerinä. Vuonna 1955 hänet nimitettiin maan nuorimpana päätoimittajana Yhtyneiden uuden naistenlehden Hopeapeilin päätoimittajaksi. Seuraavana vuonna hän avioitui kilpailevan kustannusyhtiön Apu -lehden perustajan Yrjö Lyytikäisen pojan Ollin kanssa mutta pysyi töissä Hopeapeilissä vuoteen 1963, jolloin Lyytikäisten perheyritys päätti perustaa uuden naistenlehden Annan. Kirsti Lyytikäinen kutsuttiin sen päätoimittajaksi.
xxx/ellauri296.html on line 355: Vuonna 1971 Anna-lehti myytiin Yhtyneille Kuvalehdille ja Hopeapeili sulautettiin siihen. Lyytikäinen jatkoi Annan päätoimittajana vielä vuoteen 1978 saakka. Kun puoliso Olli Lyytikäinen samana vuonna yllättäen kuoli 46 vuoden iässä, Kirsti Lyytikäinen jatkoi hänen työtään A-lehdissä vuoteen 1993 saakka ja toimi yhtiön hallituksessa vielä vuoteen 2000 saakka.
xxx/ellauri296.html on line 414: Hannu Parpola (26. syyskuuta 1940 Orivesi – 30. joulukuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen päätoimittaja. Parpola oli päätoimittajana useissa aikakauslehdissä. Parpola aloitti uransa Päivän Sanomat -lehden kirjeenvaihtajana ja vuosina 1958–1960 hän oli Aamulehden kesätoimittajana, 1962–1963 Helsingin Sanomien toimittajana sekä 1963–1964 Kuva-Posti-lehden toimitussihteerinä. Apu-lehden toimittajana Parpola oli 1967–1973, toimitussihteerinä 1973–1975 ja päätoimittajana 1975–1978. Hän oli sitten Seura-lehden päätoimittajana 1981–1985.
xxx/ellauri296.html on line 418: Seura uudistettiin syyskuussa 2004 silloisen päätoimittajansa Jari Lindholmin johdolla. Lindholm irtisanoutui 14. huhtikuuta 2006 ja siirtyi toimittajaksi Suomen Kuvalehteen. Hän menehtyi yllättävään sairauskohtaukseen kotonaan 55-vuotiaana. ”Minulla ei ole ebolaa – pelkkä ajatuskin on naurettava”. Uudeksi päätoimittajaksi valittiin Pekka Numminen, joka irtisanoutui vuonna 2008. Hänen jälkeensä päätoimittajaksi tuli Saija Hakoniemi, maaliskuussa 2015 Tarja Hurme ja kesäkuussa 2018 Erkki Meriluoto.
xxx/ellauri298.html on line 359: Peter Reich, kiistanalaisen itävaltalaisen psykoanalyytikon Wilhelm Reichin poika, joka kuoli Yhdysvaltain vankilassa vuonna 1957, syntyi New Yorkissa vuonna 1944. Isänsä kuoleman jälkeen hän lähti Yhdysvalloista opiskelemaan ranskaa Grenobleen ja palasi lopulta suorittamaan tutkintoja Bates Collegessa Lewistonissa, Mainessa ja Bostonin yliopiston kansanterveyskoulussa. Hän on ollut VISTA-vapaaehtoisena Oregonissa, työskennellyt huumeriippuvaisten parissa Bostonissa ja myös toimittajana New Yorkissa ja viimeiset kolmekymmentä vuotta Bostonin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän asuu Massachusettsissa.
xxx/ellauri306.html on line 145: Mitäs sitten valkopestään izekkyys? Siihen riittää ettei "ryövää" muilta vaan tuottaa (ja vaihtaa) asioita joita ize arvostaa, muista viis. Coureur de bois pystymezässä squawn turkis tapissa, postinkantaja joka ahertaa nälkäpalkkansa eteen, opiskelija joka "juhlimisen" sijasta "keskittyy lukuihinsa" (mulla on muuten paikallisradion toimittajan paperit nim. MA Syrakuusan yliopistosta New Yorkista, jonka alumiineja, tiedekuntaa ja tytäryhtiöitä ovat kaikki Yhdysvaltain 46 presidenttiä ml Joe Biden, kolme nobelistia, yksi Fields-mitalisti, 36 olympiamitalistia, kolmetoista Pulitzer-palkinnon saajaa, lukuisia Oscar-voittajia, kaksi Rhodes Scholaria, viisi Marshall Scholaria, USA:n kaikki kuvernöörit sekä Yhdysvaltain senaatin ja edustajainhuoneen jäsenet. Eli revi siitä hei kaverit!), urheilija joka harjoittelee sinnikkäästi tullaxeen miljonäärixi, kexijä joka haluaa tulla rikkaaxi, taiteilija joka keskittyy työhönsä vaatimatta apurahoja, kaikki ovat esimerkkejä hyvästä izekkyydestä. Tästä näkee jo mistä olkiukosta on kysymys. Kazotaan vaikka sanakirjasta:
xxx/ellauri307.html on line 504: 1960-luvun alussa Soininen perusti Suomen Vapaa helluntaiherätys -nimisen ryhmän, jonka jäsenmäärä kohosi lähes 3000:een. Suomen Vapaa helluntaiherätys julkaisi Ristin sanoma -nimistä lehteä, jonka päätoimittajana Soininen toimi.
xxx/ellauri319.html on line 268: Vuonna 1846 hän matkusti yhdessä Mykhailo Shchepkinin kanssa Ukrainan läpi useita kuukausia vieraillessaan Kharkovassa, Mykolaivissa, Hersonissa, Odesassa ja Krimillä. Erottuaan Otechestvennye zapisky Kraevsky -lehden toimittajanta hän siirtyi Sovremennyk -lehteen vuonna 1847 ja tuli sen ideologiseksi johtajaksi.
xxx/ellauri354.html on line 67: Hän opiskeli Bogotán yliopistossa ja työskenteli myöhemmin toimittajana kolumbialaisessa El Espectadorissa sekä ulkomaisena kirjeenvaihtajana Roomassa, Pariisissa, Barcelonassa, Caracasissa ja New Yorkissa. Hän kirjoitti monia arvostettuja tietokirjoja ja novelleja, mutta tunnetaan parhaiten romaaneistaan, kuten Sata vuotta yksinäisyyttä (1967) ja Love in the Time of Cholera (1985). Hänen teoksensa ovat saavuttaneet merkittävää kriitikoiden suosiota ja laajaa kaupallista menestystä, erityisesti maagiseksi realismiksi leimatun kirjallisuuden popularisoinnissa, joka käyttää maagisia elementtejä ja tapahtumia todellisten kokemusten selittämiseen. Jotkut hänen teoksistaan sijoittuvat kuvitteelliseen kylään nimeltä Macondo, ja suurin osa niistä ilmaisee yksinäisyyden teemaa.
xxx/ellauri354.html on line 81: Tästä kirjasta nauttimiseksi sinun on astuttava tämän vanhan, vanhan miehen mieleen ja maailmaan, joka elää elämänsä viimeiset vuodet köyhyydessä kerran suuressa, rappeutuvassa nuoruutensa talossa. Hänen uransa ei koskaan noussut toisen luokan toimittajan yläpuolelle, hän ei koskaan mennyt naimisiin eikä koskaan edes rakastunut. Hänen henkilökohtaiset suhteensa naisiin rajoittuivat huorailuihin, joista hän maksoi. Kaikkein täyttämätön elämä.
xxx/ellauri356.html on line 473: Slivenissä, Bulgariassa kristityille vanhemmille syntynyt Kristeva oli kirkon kirjanpitäjän tytär. Kristeva ja hänen sisarensa kävivät dominikaanisten nunnien johtamassa frankofonikoulussa. Hänen isänsä oli lääkäri, mutta työskenteli silti seurakunnan kirjanpitäjänä. Perhe ei siksi ollut kommunistisen hallinnon suosiossa, eikä nuori Julia päässyt opiskelemaan hallituksen sponsoroimiin ranskalaisiin kouluihin. Yliopiston johtaja oli kovan linjan kommunisti, ja siksi Kristevan ohjaaja vei joulukuussa 1965 tämän Ranskan-suurlähetystöön tekemään stipendikokeen, kun johtaja oli Moskovassa. Kristeva lähti etuajassa Ranskaan, koska ei halunnut jäädä odottelemaan yliopiston johtajan paluuta. Hän saapui Pariisiin jouluaattona taskussaan vain viisi dollaria. Hän asui bulgarialaisen toimittajan kanssa, kunnes sai stipendirahat.
xxx/ellauri356.html on line 486: Tämä Louis-Ferdinand Céline -tyyliä apinoiva romaani analysoi muun muassa feminismin seurauksia sekä historian poliittisia ja taiteellisia mullistuksia amerikkalaisen toimittajan seikkailunhaluisen elämän kautta. Valtaa ja seksuaalisuutta tutkitaan ja paljastetaan pylly väitöskirjan pohjalta: ”Maailma kuuluu naisille. Eli kuolemaan. Kaikki valehtelevat siitä."
xxx/ellauri366.html on line 175: Syyskuun 15. päivänä ilmoitettiin, että Irakin Islamilainen valtio oli myöntänyt vähintään 100 000 dollarin palkkion Lars Vilksin päälle ja 50 000 dollaria Nerikes Allehandan päätoimittajan Ulf Johanssonin hännästä:
xxx/ellauri380.html on line 406: Giovanni aloitti firenzeläisen La Nazione lehden toimittajana, joka oli nimensä veroinen fasistiläpyskä. Size oli Corriere Della Seurassa, joka Giovannin syntyessä nuoli Il Ducen pyllyvakoa. Lopetti L'Indipendentessä, oikeistopopulistinen poliittinen puolueen Legan äänenkannattajassa. Iso ylläri.
xxx/ellauri388.html on line 68: Hänellä oli vakinainen työ Suomen Kuvalehden toimittajana vuoteen 1938 saakka, jolloin hän jäi vapaaksi kirjailijaksi. 1930-luvulla hän kirjoitti romaaneja, novelleja, satuja, runoja ja kokonaista 26 näytelmää.
165