ellauri003.html on line 648: Jakob oli ortodoksi juutalainen. Ei syönyt kanan alkioita munissa, piti olla varmasti kosheereja tuhkamunia. Kun oli meidän vuoro kokata, pantiin sekaan munat ikään ja sukupuoleen katsomatta. Sanottiin vaan et on se kosheeria. Hyvin maistui Jaakopille alkio.
ellauri008.html on line 2224: Ortodoxijutkuilla on pikku laatta joka oven pielessä,

ellauri012.html on line 419: Kun se näki että mä olin oikeen tottelevainen, se antoi mun perustella mun doktriinin; mä julkaisin sen ja osoitin lopulta että mun usko ei ollut vaan ortodoksista, van ihan vapaa myös omaperäisyyden synnistä.
ellauri014.html on line 957: Syy Wolmarin uskonpuutteeseen on Julkun mukaan se, et se on ortodoxitaustanen, kuka nyt niin järjettömään järjestelmään voisi uskoa! Vittu, mitä eroa? En edes osais sanoa. Ei tuu muuta mieleen kuin et onko paavi katolinen, siis onxe jahven avainasiakkaana aina oikeassa? Mut eihän siihen usko Calvin eikä Erkkikään, eli Wollen porukat ja Jullen on tässä samoilla linjoilla.
ellauri014.html on line 959: Kreikan ja rooman uskoiset erottaa filioque lauseke, eli onx pyhä henki vaan faijan erite, vai onko pojalla myös lusikkansa siinä sopassa. Ortodoxit on vanhalla kannalla, pyhis on ruikittu vaan isän kupeista, siitähän se poika synnittä sit sikisi. Ei siihen poikaa pidä sekottaa. Tää filioque on kyl pelkkä punainen silakka, monet paavitkin on olleet siitä jälkikäteen vähän häpeissään.
ellauri014.html on line 961: Ortodoxit ei myöskään palvo yhtä paljon neizyt Maariaa, se ei niistä enää P. Hengen kengityxen jälkeen ollut neizykäinen. Paavilaiset pyytää olla ei mieltä. Sakramenttejä on kilpaveikoilla myös erilaisia. Ja ortodoxipapilla saa olla perhettä. Bylsinnän ja ehkäisyn suhteen ne on sallivampia. No nää erot voi jo kuumottaakin Julkkua. Ainakin ne varmaan kiehtoo Pröötä.
ellauri014.html on line 1060: EURO: Top les hands! Esto esse uno holduppo! Give moi todo el deniero!

ellauri026.html on line 190: Ortodoksijuutalaiseen rabbisukuun syntynyt Cohen ei ollut koskaan tyytymätön uskontoonsa, eikä hän nähnyt ristiriitaa zen-harjoituksensa ja juutalaisuutensa välillä. Toisinaan hän jopa kutsui itseään nimellä Jikan Eliezer, yhdistelmällä buddhalaista ja heprealaista nimeään. Hänen myöhemmistä teksteistään voi havaita, kuinka traditiot ovat sulautuneet yhteen Cohenin kertojanäänessä. On kuin kohen, aaronilainen pappi, puhuisi koanien, zeniläisten paradoksien kielellä. Mikä sopisikaan Leonard Cohenille paremmin.
ellauri028.html on line 947: VIERAILIJA12: Meillä on suvussa hyvä esimerkki näistä eri uskonnoista, on ortodoksia, perus evankelisluterilaista, sitten on yhdessä haarassa juutalaista, jehovaa ja kaiken kruunaa miehen isä ja äiti, joisa isä on puoliksi intiaani ja äiti ameriikan suomalainen. Ja isänsä oli miehelle sitten opettanut hänen lapsuudessaan kaiken maailman manailuja, yrttejä ja suitsukkeita ja mietiskelyä. Ja täytyy myöntää kun ensimmäisen kerran miehen yllätin tapailujemme alussa istumasta keskellä pihaa pressu teltassa tätä mietiskelyä harrastamassa niin minä nauroin pitkään ja hartaasti. Ja tästä kun kaverilleni vielä puhuin niin täysin idioottinahan ne miestä pitivät. Mutta nyttemmin on sitten selvinnyt että nämä on vain jokaisen tapoja rentoutua. Siinä missä mies siis joskus tyyliin kerran-pari vuodessa vetäytyy jonkun päivän takia omaan rauhaansa, otan minä konjakkipullon ja istun kynttilän valossa ja tuijotan liekkiä. Sama asia, mutta kaksi eri "uskontoa". Kun itse kuulun näihin jotka eivät saa mitään voimaa uskonnosta. Mutta mies taas jotakin pelätessään ottaa kaulanaihonsa käteen ja pyörittelee sitä sormiensa välissä ja manailee jotain.
ellauri029.html on line 828: Tohtori Raimon Märkä vappu: Vihreämies ja Persunainen tofunakkihaaskalla. Tohtori Raimon Märkä vappu lähetyksessä todistettiin ainutlaatuista luonnonihmettä, kun harvinaisiksi käyneet lajit Vihreä miespoliitikko ja Persunainen kohtaavat tofunakkihaaskalla - ja päätyvät siihen kaikkien kauneimpaan kohtaamiseen. Luontodokumentin radioselostajana fantastinen Jukka Puotila.
ellauri031.html on line 661: Jutkukouluissa on aapisena raamattu. Niitä ei ollut tarpeexi. Kierot lähetit lahjoittivat ilmaisi piplioita, joissa oli uusi diili mukana. Ortodoxijutkut hurjistuivat, kiellettiin niiden tuonti. Hassuhattu tupsukorva hasidi näki Kaarlon ize teossa ja alkoi rähistä. Onnexi jumalalla on niskaote jahvesta. Kaarlo tuntee nipun puolikuivureita korkeissa paikoissa, mutta sekään ei aina auta mäessää. Kokokuivureita on joukossa noin 15%, mutta niiden valta valitussa kansassa on paljon suurempi.
ellauri032.html on line 654: Zinzendorfin isoäitikin oli harras pietisti ja Philip Jakob Spenerin ystävä. Tätä kautta Nikke sai kosketuksen pietismiin. Hän kävi koulun (1710–1716) Hallessa August Hermann Francken koulussa, jossa vaikutti Hallen pietismin nimellä vaikuttanut kristillinen herätysliike. Perheen painostuksesta hän siirtyi opiskelemaan lakia Wittenbergiin. Siellä hän tapasi ortodoksiluterilaisia eli puhdasoppisia luterilaisia ja huomasi pietismin ja ortodoksiluterilaisten välillä vallinneen jännitteen. Vuonna 1722 hän avioitui Dresdenissä Ermuthe Dorothea von Reussin kanssa. Heidän perheeseensä syntyi 12 lasta. Zinzendorff jätti lain ja seuras evankeliumia, ja tuli siunatuxi. Zinzendorf kuoli vuonna 1760. Siinä kaikki.
ellauri033.html on line 514: Tää on siitä lysti kirja lukea et Polle saarnaa tosi paljon kertomuxen välissä. Ansionsa mukaan saavat jutku Spinoza (mitä se sanoi mustasukkaisuudesta?), misogyyni Schopenhauer ja tieteellinen determinismi (Calle joka oli ortodoxisuuteen kallellaan luki 60-luvulla Monodia!). Se on pahempa kuin musulmaanien fatalismi. Eise niin voi olla, korskuu Polle. Kokonaisuus on enemmän kuin osinsa summa, siinä on jotain laskematonta, jumalan sormi niinkuin nakki männynkylessä tulee kaupan päälle supenumeräärisesti, yhteenlasku onkin superadditiivinen.
ellauri038.html on line 32: Turveloita alkoi huutaa netissä kun näytettiin ortodoxista pääsiäisjumalan palvelemista Uspenskin kadetraalissa. Hei mitäs tungosta, heti ryssät viiden metrin päähän. Eivät nähneet ohjelmatiedoista et se oli uusinta. Jo 1990s kerta sama ohjelma. Sama risti, sama huuto, sama esirippu repesi, sama hämmästys kun iso kivi oli poissa paikaltaan ja hauta tyhjä. Et tosiaankin nousi kuolleista? Et kuolemalla voitti kuoleman! Ai jehna!
ellauri045.html on line 485: Jesenin kasvoi isoisänsä, uskonnollisen myllärin perheessä, ja ortodoksinen usko näkyy hänen runoudessaan. Ehkä uskonnosta kumpuavat varhaisrunouden haltioituneen myönteiset kuvat, jossa runon puhuja syleilee maailmaa puhkuen suvaitsevaisuutta. Runojen yksinkertaisen elämän propagoinnilla on kulttuurista merkitystä, mutta huokaileva nostalgia turvallisen pysyvään maaseutuun on lähinnä surkuhupaisaa.
ellauri046.html on line 599: De stærke jyder havde rødder i både den lutherske ortodoksi og den danske pietisme. Dette blev kaldt for dobbelt oprindelse. Bevægelsen blev i løbet af tiden kritiseret af både herrnhuterne i Christiansfeld, som mente, at de ikke var inderlige og glade nok, og af grundtvigianerne, som fandt dem for snævre. De stærke jyder blev med tiden en del af Indre Mission.
ellauri051.html on line 1274: 676 In vain the mastodon retreats beneath its own powder'd bones, 676 Turhaan mastodoni vetäytyy omien jauhettujen luidensa alle,
ellauri052.html on line 130: Saul Bellow on keltaisen kirjaston inhokkikirjailijoitani. Kyyninen, raskalla kädellä kirjoittava mastodontti. Hidas ja seisahtunut kuin samea sisäjärvi tuulettomana syyspäivänä. No en tunne Bellowia, tietenkään, mutta sellaiselta miehen kirjojen lukeminen nyt vain tuntuu!
ellauri062.html on line 703: Mustasotnialaiset,черносотенцы, Tšornaja sotnja, Tšernosotentsy, kirjaimellinen suomennos "Mustat sadat") oli äärikansallismielinen ja antisemitistinen liike, joka tuki tsaarin valtaa 1900-luvun alussa reaktiona vallankumouksellista kuohuntaa vastaan. Mustien sotnioiden ajamat asiat olivat Venäjän jakamattomuus, ortodoksinen usko ja itsevaltius. Mustat sotniat olivat lähinnä aatelia, maanomistajia, papistoa, porvaristoa, kauppiaita ja käsityöläisiä, mutta myös työläisiä oli mukana.
ellauri062.html on line 793: Até à sua morte, em outubro de 1999, 170 álbuns haviam sido editados com seu nome em 30 países, vendendo mais de 30 milhões de cópias em todo o mundo, número 3 vezes maior que a população de Portugal.
ellauri074.html on line 270: Cioranin isä oli ortodoksinen pappi. Cioran vietti onnellisen lapsuuden Rășinari-nimisessä kylässä Transilvaniassa, joka tuohon aikaan kuului Itävalta-Unkariin. Muutto pois kotikylästä oli hänelle traumaattinen kokemus.
ellauri074.html on line 451: Kazanin Jumalanäiti (ven. Казанская Богоматерь, Kazanskaja Bogomater) tai Kazanin Theotokos eli Kazanin Jumalansynnyttäjä on Venäjän ortodoksisen kirkon merkittävimpiä ikonityyppejä. Kuva esittää Kazanin kaupungin suojelijaa Neitsyt Mariaa. Kazanin jumalanäidin ikonia pidettiin vuosisatojen ajan koko Venäjän suojelijana eli palladionina. Ikonin tunnetuin kappale, pieni, 22,5 × 27,5 cm:n kokoinen ikoni varastettiin vuonna 1904 ja ilmeisesti tuhottiin.
ellauri074.html on line 457: Kazanin Jumalanäidin ikonille on Venäjällä pyhitetty useita kirkkoja ja katedraaleja, muun muassa Pietarissa ja Moskovassa sijaitsevat Kazanin Jumalanäidin katedraalit. Suomessa ikonille on pyhitetty Järvenpään ja Loviisan ortodoksiset kirkot sekä Porin venäläinen ortodoksikirkko. Luovutettujen alueiden kirkoista Terijoen ortodoksinen kirkko on myös pyhitetty Kazanin Jumalanäidin ikonille.
ellauri077.html on line 344: Unamuno no fue protestante. Todos tenemos nuestras contradicciones, nuestros aciertos y errores, y Miguel de Unamuno los tuvo también. Por una parte fue un homófobo militante que animó a condenar a Oscar Wilde y otros escritores españoles homosexuales a trabajos forzados, palabras suyas son: “¿No habrá medio de que estos mártires del placer lleguen a serlo del dolor, de un dolor que les purifique y los eleve? ¿No será cosa de pensar seriamente en la manera de ponerles en disposición de que alguno de ellos escriba la balada del presidio de Ceuta o algo por el estilo?”. En cuanto a las mujeres, algunos estudios sobre la concepción que se desprende de ellas en su obra, concluyen que para Unamuno las mujeres eran ante todo madres y sólo podían amar como tales: “El amor de la mujer, sobre todo, decía que es siempre en el fondo compasivo, es maternal. La mujer se rinde al amante porque le siente sufrir con el deseo.
ellauri077.html on line 760: Niebuhr ei aina ollut samaa mieltä veljensä kanssa. Amerikan interventiosta Japanin imperialismia vastaan ​​ja laajemmin kristittyjen osallistumisesta politiikkaan. H. Richard väitti "Emme jaxa tehdä mitään", mutta Reinhold vastasi: "Eikö meidän tarvitse tehdä mitään?" Reinholdista tuli varhainen, äänekäs Yhdysvaltain osallistumisen puolestapuhuja toiseen maailmansotaan. Molemmat veljet olivat aikanaan tärkeitä hahmoja amerikkalaisen protestantismin uusortodoksisessa teologisessa koulukunnassa. Hänen teologiansa (yhdessä hänen Yalen kollegansa Hans Wilhelm Frein teologian kanssa) on ollut yksi postliberaalisen teologian päälähteistä, jota joskus kutsutaan "Yalen koulukunnaksi". Hän vaikutti sellaisiin mitättömämpiin hahmoihin kuin James Gustafson, Stanley Hauerwas ja Gordon Kaufman. Pojat toivat synnin takas teologian keskiöön. Niebuhrin veli H. Richard Niebuhr karikatuuristi tunnetusti lauseessa: "Jumala ilman vihaa toi ihmiset ilman syntiä valtakuntaan ilman tuomiota Kristuksen ilman ristiä palvelemalla. ” Reinhold yhtyi veljensä kanssa halveksimaan tätä löyhkeää evankeliumia, erityisesti ensimmäisen ja toisen maailmansodan kauhujen valossa. Pääasia oli kuitenkin hänen rikas ironian tajunsa, joka selvisi erityisesti teoksessa The Irony of American History (1952). Juuri kun Yhdysvallat siveli itseään vanhurskaudessa eeppiseen taisteluun jumalatonta kommunismia vastaan, Niebuhr varoitti, kuinka helposti Amerikan hyveistä voi tulla paheita, kuinka usein kansakunta julisti rikan toisen silmissä jättäen huomioimatta lankun omassaan. Parhaat suunnitelmat tosiaankin johtivat katastrofiin.
ellauri077.html on line 764: Näitä ortodoxisia veljexiä ei pie sotkea Bart Niebuhriin eilliseltä vuosisadalta. Barthold Georg Niebuhr (27. elokuuta 1776 – 2. tammikuuta 1831) oli tanskalais-saksalainen valtiomies, pankkiiri ja historioitsija, josta tuli Saksan johtava antiikin Rooman historioitsija ja nykyaikaisen tieteellisen historiografian perustaja . Vuoteen 1810 mennessä Niebuhr inspiroi saksalaista isänmaallisuutta Berliinin yliopiston opiskelijoissa analysoimalla Rooman taloutta ja hallintoa. Niebuhr oli romantiikan johtaja ja Jenan tappion jälkeen syntyneen saksalaisen kansallishengen symboli . Mutta hän oli myös syvästi juurtunut valistuksen aikakauden klassiseen henkeen älyllisissä olettamuksissaan, filologisen analyysin käytössä ja historian yleisten ja erityisten ilmiöiden korostamisessa.
ellauri082.html on line 374: Ortodoxijutkut hassuine hattuineen nähtyinä jahven perspektiivistä ylhäältäpäin näyttää mustilta torvisieniltä. Yxi kazoo levottomana taivaalle, leuan alla valkoinen naamari. Jehova ezä vois panna näihin rokotuxiin vähän vauhtia? Eihän tässä pitänyt näin käydä va fan för helvete.
ellauri083.html on line 263: Ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo ilmoitti työnantajalleen häirinnästä – syyttää metropoliittaa rasismista ja loukkauksista.
ellauri083.html on line 278: Toimittaja Jyrki Härkönen on ortodoksisen kirkon ylidiakoni, vt. slavisti ja kulttuurimatkaopas. Kazo kirjoittajan luetuimmat blogit:
ellauri090.html on line 94: Escreveu em praticamente todos os gêneros literários, sendo poeta, romancista, cronista, dramaturgo, contista, folhetinista, jornalista e crítico literário. Testemunhou a Abolição da escravatura e a mudança política no país quando a República substituiu o Império, além das mais diversas reviravoltas pelo mundo em finais do século XIX e início do XX, tendo sido grande comentador e relator dos eventos político-sociais de sua época.
ellauri090.html on line 170: Nascido no Morro do Livramento, Rio de Janeiro, de uma família pobre, mal estudou em escolas públicas e nunca frequentou universidade. Para o considerado crítico literário norte-americano Harold Bloom, Machado de Assis é o maior escritor negro de todos os tempos, embora outros estudiosos prefiram especificar que Machado era mestiço, filho de um descendente de negros alforriados e de uma lavadeira portuguesa.
ellauri090.html on line 175: Machado de Assis é considerado o introdutor do Realismo no Brasil, com a publicação de Memórias Póstumas de Brás Cubas (1881). Este romance é posto ao lado de todas suas produções posteriores, Quincas Borba, Dom Casmurro, Esaú e Jacó e Memorial de Aires, ortodoxamente conhecidas como pertencentes à sua segunda fase, em que notam-se traços de crítica social, ironia e até pessimismo, embora não haja rompimento de resíduos românticos.
ellauri090.html on line 301: Seus dois primeiros livros de estreia, Crisálidas (1864) e Falenas (1870), são poéticos. Vinte e dois poemas, escritos entre 1858 e 64, compunham este primeiro livro. Há nestes poemas todos uma emoção "menos desbordante" que o comum lirismo da literatura brasileira. As Crisálidas eram inspiradas pelo higor por intensas emoções amorosas ou pelo belo do feminino.
ellauri090.html on line 304: Ainda assim, aparecem já nos romances da segunda fase, sobretudo em Memórias Póstumas de Brás Cubas e em Quincas Borba, e mesmo em diversos contos, todos os elementos centrais trazidos de forma contundente pelo Realismo: a crítica social, sobretudo uma crítica dirigida à burguesia, a crítica à escravidão, ao uso do "homem pelo homem", a crítica a um sistema capitalista puramente interesseiro, financeiro, calculista do dinheiro pelo dinheiro e da mercantilização da vida, das relações, do casamento etc.
ellauri090.html on line 357: Machado dedicou seu último soneto, "A Carolina", em que Manuel Bandeira afirmaria, anos mais tarde, que é uma das peças mais comoventes da literatura brasileira. De acordo com alguns biógrafos o túmulo de Carolina era visitado todos os domingos por Machado.
ellauri092.html on line 131: ortodontit
ellauri093.html on line 847: Vuonna 1980 vietetyssä 450-vuotisjuhlassa Etelä-Saksassa oli huomattavasti ekumeenisempi luonne, sillä siellä oli luterilaisten puhujien rinnalla puhujana katolinen kardinaali sekä ortodoksien ja eri protestanttisten ryhmien edustajia. Tällöin haluttiin korostaa Augsburgin tunnustuksen kirkkoja yhdistävää luonnetta. Nyt jännätään jo mitä pojat sanoo 2030, lisätäänkö tunnustuxeen ehkä pykälä Jeesuxen hiilijalanjälkien seuraamisesta.
ellauri094.html on line 136: Siinä mielessä itse nyt olen jopa ajatellut sellaista lähestymistapaa, kun esimerkiksi idässä ja monessa muussa valtiossa, Keski-Euroopan valtioissa, vaikkapa Kreikassa ja muualla, avioliiton merkkinä sormus on oikeassa nimettömässä — tämä on myös ortodoksisen kirkkokunnan tapa osoittaa avioliittoa — että itseni osalta aion tehdä niin, että 1.3., kun tämä tuhkakeskiviikko ja 40 päivän paastoaika alkaa, tulen siirtämään sormuksen oikeaan nimettömään ja pidän sitä siellä ainakin sen 40 päivän ajan, ja luotan vielä siihen, että tähän asiaan tulee uusi näkökulma. Tuhkakeskiviikko tulee olemaan merkkipaalu Suomen historiassa ajasta, jolloin yhteiskuntana käänsimme selkämme kristilliselle moraaliarvolle ja Jumalan tahdolle tältä osin. En epäile lainkaan, etteivätkö seurakunnat huomioi tuhkakeskiviikon sanomaa ja rukoile maamme tilanteen puolesta.
ellauri096.html on line 384: Augustinus on läntisen kolminaisuusopin muotoilija. Hän käyttää kolminaisuusopin selventämisessä mallina ihmissielua. Isä, kaiken olemisen lähde, vastaa ihmisen muistia, Poika ihmisen aktiivista ajattelua ja kommunikaatiota ja Pyhä Henki ihmisen tahtoa ja rakkautta. Samoin kuin ihminen ilmaisee itsensä ajatustensa ja sanojensa kautta, Isä ilmaisee itsensä Sanansa, Kristuksen kautta. Ja samoin kuin ihminen tahtoo ja rakastaa sitä, mitä hän ajattelee, Pyhä Henki yhdistää Isän ja Pojan toisiinsa. Suhteessa luomakuntaan Pyhä Henki on se Kolminaisuuden persoonista, joka synnyttää ihmisissä rakkauden Jumalaan yhdistäen heidät näin Isään ja Poikaan. Augustinuksen mukaan Pyhä Henki lähteekin sekä Isästä että Pojasta. Augustinuksen käsitys siitä, että Henki lähtee myös Pojasta on merkittävimpiä läntisten kirkkokuntien ja ortodoksisen kirkon välisiä ekumeenisia ongelmia. Tämä käsitys on päätynyt myös ns. filioque (lat. "ja pojasta") -lisäykseksi lännen kirkkojen uskontunnustuksiin.
ellauri097.html on line 509: Gilamesh ja Enkidu ei olleet ainoita. Muinanen Kreikka ja Rooma suosi samansukupuolista sexiä. Se on turvasexiä. Esim Herkkules ja Akillees, ja Sappho ja lättänenä Plato. Koko Aasia ja lähi-itä on täynnä hinaajia, esim kunkku Daavid ja sen Joonatan ja Tarsoxen Paavali. Kiinalaiset eivät sylkässeet kuukuppiin nekään. Aahrikassa hovimiesten Khnumhotep and Niankhkhnum hauta on vanhimpia homohautoja muinaisten faaraoiden ajalta. John Boswell (oliko sekin gay?) on kirjottanut kuinka esimodernisssa Europassa sekä katolinen ja ortodoxinen kirkko siunasi samansukupuolisia liittoja hyvin samanlaisin menoin kuin nykyiset uskonnolliset heteronormaalit häät.
ellauri098.html on line 160: Schnizel-tv-sarja on karkkia. Sitä ei voi kazoa peräkkäin monta jaxoa, muuten alkaa tuntua äitelältä suussa. Ortodoxijuutalaiset on hauskoja, ja tarinat on helppoja ja liikuttavia. Orange is new black on vastoinpäin, se on ällön inhottava, mutta silti paikoin liikuttava, esim. se onneton iso transu neekeri ja sen kiltti vaimo. Siitä käy hyvin ilmi että vankilassa pahinta ei ole yxinäisyys, vaan muut apinat. Jos niitä apinoixi enää voi edes kehua, ne ovat siihen liian inhimillsiä.
ellauri102.html on line 184: Kaikkein mahtavimmat logot on Saatana antanut ortodokseille.
ellauri105.html on line 399: Joku ämmä kommentoi: Markus, kiitos kirjoituksestasi. On hyvä tutustua "maailman ihmisten" kirjallisuuteen ja taiteeseen. Seurakunnan tulee mennä ihmisten luokse, Jeesuskin luki kuin piru fariseusten kirjoituxia. Vaatii kuitenkin vankan uskon perustan, jottei oma usko ala horjuu. On tietysti myös osattava erottaa se, mikä ei tee hyvää uskovan ajatusmaailmalle, ettei "maailman Matti saastuta", kuten Sanassa sanotaan. Esim ortodoxiämmän rivot puheet on jätettävä omaan arvoonsa.
ellauri105.html on line 480: Panihida Rautalammin ortodoksisella hautausmaalla. Pappina Mefodin isä Matti Sidoroff, kanttorina Juhani Hänninen ja panomarina © hänen vaimonsa Helena, kuorona ja kuvaajana Hannu Pyykkönen. (Kuva © Hannu Pyykkönen)
ellauri105.html on line 482: Kävin viime viikonvaihteessa Rautalammin hautausmaalla, missä toimitimme panihidan siellä lepäävän pappismunkin haudalla. Miksi? Koska tuo pappismunkki oli toimittavan papin tuttava ja me muutkin tunsimme jollain tavoin tämän mielenkiintoisen elämän eläneen vainajan. Ja jotenkin vain tuntui oikealta käydä toimittamassa panihida tuolla syrjäisellä ortodoksisella hautausmaalla, jonne ei ole haudattu muita luostariasukkaita. Pappismunkki Mefodin (Matti Lehmonen) hautakivi Rautalammilla. (Kuva © Hannu Pyykkönen)
ellauri105.html on line 484: Tuo pappismunkki oli kirkolliselta nimeltään Mefodi ja maalliselta nimeltään Matti Lehmonen. Hänen elämäntarinansa on melkoinen. Selvitin sitä hieman vieraillessani jälleen kerran Heinävedellä Valamon luostarissa. Kerron siitä jotain tässä lyhyesti. Tämä vuonna 1912 Konneveden rantamaisemissa syntynyt rautalampilainen meni jo varsin varhain harjoittelemaan luostarielämää Laatokan Valamon luostariin. Kimmokkeen sinne menoon tämä silloin vielä luterilainen 15-16-vuotias nuori mies sai silloiselta Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherralta, rovasti Mikael Iltonoffilta (Iltola). Niinpä hänet sitten varsin pian liitettiin Smolenskin skiitassa ortodoksiseen kirkkoon ja hän siirtyi Valamon luostariin noviisiksi. Mefodi kuvattuna Petsamon luostarissa 1939. (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 490: Tšekkoslovakian Pyhän Jovin luostarikoulun jälkeen hän palasi Laatokan Valamoon, missä hänet vihittiin ensin munkiksi juuri ennen sodan alkamista vuonna 1938. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin Petsamoon, mistä hän sotavuosien aikana siirtyi sitten Ruotsiin ortodoksisen seurakunnan palvelukseen ja jossain vaiheessa, jatkosodan aikana myös Itä-Karjalaan. Itä-Karjalaa seurasi jossain vaiheessa Konevitsan luostari 40-luvun loppupuoliskolla. Luostari oli tuolloin siirtynyt Keiteleen Hiekkaan, missä Mefodi teki ahkerasti käännöstöitä. Keitelettä seurasi jälleen Valamo-jakso, nyt tosin Heinäveden Papinniemessä, minne luostari oli siirtynyt sotaa pakoon evakkoon. Tämä jakso kestikin sitten parikymmentä vuotta ja piti sisällään lähinnä luostarin sihteerinä toimimista ja luostarin kirjeenvaihdosta ja käännöstöistä huolehtimisen. Suurin osa tuolloisista munkeista ei osannut suomea, koska he olivat venäläisiä ja siirtyneet luostarin mukana evakkoon.
ellauri105.html on line 492: Tuolle ajalle sisältyy myös varsin erikoinen ja omalla tavalla merkittävä ajanjakso niin koko Suomen ortodoksisen kirkon historiassa kuin varmasti myös Mefodin elämässä. Suomen ja Venäjän ortodoksisten kirkkojen "jääkausi", Suomen kirkon "melkein hajoaminen" kalenterikysymyksen edessä, munkkien karkottamiset ja pois muuttamiset ja monet muut tämän kaltaiset asiat. Kuusikymmentäluvulla ortodoksinen kirkko käytti jälleen Mefodin kielellistä lahjakkuutta hyväkseen ja hän toimi jonkin aikaa Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) ekumeenisen komission jäsenenä Saksassa, jonne hän siirtyi pian pappismunkiksi vihkimisen jälkeen, mikä tapahtui vuonna 1968. Siirtyminen ulkomaille venäläisen ortodoksisen emigranttikirkon palvelukseen lienee ollut jonkinlainen turhautumisen ilmaus. Hän oli ennen sitä hävinnyt niukasti Heinäveden Valamon imugeenin eli luostarin johtajan vaalin ilmeisesti vain yhdellä äänellä. Kun samaan aikaan keskusteltiin koko Heinäveden luostarin lopettamisesta, koska vanhat munkit kuoluivat ja uusia ei saatu, hän pohti omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Myös hänen tehtäviensä suunnittelu - siis lähinnä hänen esimiestensä tekemät suunnitelmat - eivät oikein miellyttäneet ja siksi mahdollisesti hän päätti siirtyä ulkomaille.
ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla.
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri105.html on line 507: Unknown 13. elokuuta 2013 klo 14.46 Älä ihmeessä lopeta. Pappismunkki Mefodin elämä on ollut todella mielenkiintoinen. Olisi mukava kuulla joskus myös jonkun venäläisen (ortodoksi) emigrantin tarina. Vastaa
ellauri105.html on line 518: Hannu "Happy" Pyykkönen (s. 1950) on suomalainen opettaja ja ortodoksivaikuttaja. Hän toimi mikkeliläisen Päämajakoulun rehtorina vuosina 1990–2010 ja sitä ennen saman koulun opettajana ja vararehtorina. Terveisiä Mikkelistä käskivät vetää kikkelistä.
ellauri106.html on line 649: Nathan-Roth kaipaa Chicagon aikoja, jolloin se luki yeshiva-kopissa suuria mestareita Mannia, Tolstoita, Gogolia ja Proustia samalla lailla nyökytellen kuin Shtizelin ortodoxit ohimokäkkäräiset kipapäiset partapozot. Se on niin jutku että tekee päästä kamalaa.
ellauri111.html on line 67: Xenofobinen konservatismi. Dostoyevsky oli aktiivinen ryssien persupiireissä. Se kuoli ennen pogromeja, mutta sen päiväkirjat on täynnä polysemiaa. Eniten se vihas länkkäreitä, etenkin polakkeja (sillä oli vanhaa kaunaa polakeille vankilasta), ja liberaaleja se inhosi. Tämän päivän ryssäpersut, radikaalit oikkarit, ortodoxihihhulit ja militantit lojalistit löytää siltä läjäpäin meemejä. Dosto on sun kaveri jos haluat vastustaa globaaliliberaaleja ja Navalnyjtä ym. oligarkkeja. Nettimeemeistä vois luulla että Dosto on hullu hillbilly jostain Amerikan perämezistä joka on ajautunut Pietariin. Sen käsityxet ihmissielusta jota ahdistavat sisäpuolelta syntiset järjettömät halut ja liberalismin, ateismin ja edistyxen pirut ulkoa, tekis siitä eturiivin jenkkievankelistan, paizi eze ize ällös myös amerikkalaisia.
ellauri111.html on line 850: No yhtä hyviä natusteltavia on muutkin huuhailut. Dosto on haukkuvinaan paavia mutta tarkoittaa kyllä ortodoxeja.
ellauri115.html on line 843: Barukin kirja (aiemmin Baarukin kirja; m.kreik. Βαρούχ, Barūkh) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin.
ellauri119.html on line 357: Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon Suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna 1054, jotka purettiin vasta vuonna 1965.
ellauri119.html on line 436: What the fuck, so they should stay virgins? Did Mary become ex-virgin when Joseph started fucking her? The Ortodox say YES! the rest say NO! She remained a honorary virgin to the end of her days. When Joseph fucked her she just closed her eyes and thought about her first love affair.
ellauri131.html on line 83: Sota-arkistojen asiakirjojen perusteella kapteenin ensi silmäyksellä imarteleva lausunto on tulkittavissa moniselitteisesti. Arkistodokumenttien mukaan saksalaiset upseerit useammin valittivat, että humalassa inkerinsuomalaisia oli mahdotonta pitää kurissa. Siitä johtuvat kohtalokkaat seuraukset eivät jääneet Tenkulta ja hänen pastorikollegoiltaan huomaamatta. Vaan maistuihan se viina pastoreillekin.
ellauri144.html on line 517: Ernst René Anselm Nyberg on saxalaisen koulun käynyt 50% konkkanokka joka jostain käsittämättömästä syystä oli suomen suurlähettiläs Moskovassa, vaikka se on antikommari ja ryssänvihaaja. Ranen syntyperältään juutalainen äiti meni 1937 naimisiin ei-juutalaisen miehen kanssa, ilmeisesti Suomessa. Se oli perheelle täysi katastrofi, jota erityisesti ortodoksijuutalainen Shulem kaliiperin isoisä ei hyväksynyt. Hänelle äiti lakkasi olemasta. Äiti pantiin häiden jälkeen lepositeisiin ja häntä pidettiin luvattomasti kotiarestissa yli kuukausi. Ranen isoisä Shulem sai toimistaan ehdottoman vankeustuomion.
ellauri144.html on line 803: se entrega a todo, y es luna Antautuu kaikelle, ja on kuu
ellauri144.html on line 813: y, alma de todo el jardín, Ja koko puutarhan sielu
ellauri144.html on line 822: ¡Abril galán venía, todo Galantti huhtikuu on tullut
ellauri144.html on line 860: lo torna todo al paisaje cotidiano, muuttaa maiseman arkisexi,
ellauri144.html on line 883: eres igual y uno, eres distinto y todo; olet tasa-arvoinen ja yksi, olet erilainen ja kaikki;
ellauri144.html on line 888: y la de otro, la de todos, Ja toisen, kaikkien,
ellauri144.html on line 898: porque mi mundo todo era mi esperanza. Koska mun koko maailma oli toiveeni.
ellauri144.html on line 902: a todo yo le había puesto nombre Olin nimennyt kaiken.
ellauri155.html on line 206: Ortodoksisessa kirkossa rovastin arvo (m.kreik. πρωτοπρεσβύτερος, ven. протоиерей ’ensimmäinen pappi’) voidaan myöntää papille, joka on palvellut pitkään menestyksellisesti ja nuhteettomasti. Se annetaan yleensä pitkään palvelleelle kirkkoherralle. Ortodoksisessa kirkossa rovastin arvon voi saada myös teologian tohtori. Pappismunkeilla vastaava arvo on arkkimandrilli.
ellauri159.html on line 420: Selvin ero näyttäs olevan että ortodoxeilla on oma pykälä jumalankuville. Jotain ironiaa kun just nimenomaan ortodoxit on into piukeena kuvakkeisiin ja aivan tehtailevat niitä. Lutherin osalta päinvastainen ratkaisu on yllättävä kun muistaa Löden kirkkohissan luntista että nimenomaan Luther tuhri Lohjan kirkon pirunkuvat kalkkimaalilla. Mutta toisaalta Martti kuurnii Akun ja muiden länkkäreiden kanssa omaisuudensuojaa useampaan pykälään, mikä musta tuntui jo kouluaikana tosi kummalta. Mutta jos on tosiaan aivan vitun kiinnostunut mammonasta, kai se sitten on huomattava parannus.
ellauri163.html on line 674: Tony Makarios on naiivi poika, jonka rouva Coulter houkuttelee vankeuteen. Venäläiset matkailijat tervetulleita ortodoksikirkkoihin myös Lapissa. Lapin ortodoksisen seurakunnan matkapappi Isä Makarios kutsuu myös venäläiset matkailijat juhlimaan ortodoksista teofaniaa, eli Herran kasteen juhlaa. Hänen mukaansa kirkon ovet ovat avoinna kaikille halukkaille, myös ensi sunnuntaina. Kyproxella oli ennen arkkipiispa Makarios. Vai oliko? Siitä on niin kauan...
ellauri180.html on line 68: Mitä jää jos ei ole kiinostunut mistään noista teemoista? Varmaan vaan jotain luontodokkareita, joissa saa kazoa kuinka muut eläimet hommailee kaikkien noiden kolmen perustarpeen parissa. Tai sitvoi kazoa maalin kuivumista tai ruohon kasvua.
ellauri183.html on line 210: Entre 1905 y 1907 realizó estudios en Alemania: Leipzig, Núremberg, Colonia, Berlín y, sobre todo, Marburgo. En esta última, se vio influido por el neokantismo de Hermann Cohen y Paul Natorp, entre otros.
ellauri183.html on line 232: Lo dado eli tietoisuus ei riitä antamaan "merkityxiä" vaan siihen tarvitaan el todo. El Toro! «Yo soy yo y mi circunstancia, y si no la salvo a ella no me salvo yo.» (Meditaciones del Quijote, 1914). Tavanomaista seppoilua.
ellauri183.html on line 242: Ortega, en este período de falta de democracia, escribe en La rebelión de las masas que la historia, el progreso, se llevan a cabo por el trabajo de las minorías. Si va a haber una renovación, entonces, esto debe ser hecho por los mejores, que van a ser, sin embargo, reclutados de una manera liberal-democrática. Ortega teme que las masas van a pedirle todo al estado y que este les conceda todo a cambio de obediencia ciega: esto causaría un fracaso para emancipar a las masas. Su visión de la vida es básicamente libertaria con referencias principalmente anarquistas presentes en todos sus escritos. Trae consigo el liberalismo y el socialismo: el liberalismo debe perseguir una emancipación total del individuo (cualquiera que sea la clase a la que pertenezca), el socialismo debe abandonar el estado de estadolatría y terminar persiguiendo un igualitarismo excesivamente extremo.
ellauri183.html on line 244: El advenimiento de las masas al pleno poder social es un hecho que debemos reconocer: provoca una crisis en la Sociedad Europea porque las masas no pueden liderar la sociedad. Esto no significa que puedan elegir a sus propios representantes. El problema es la hiperdemocracia: eso es la emancipación sin asumir la responsabilidad. El fenómeno de la aglomeración se produce durante este período: ciudades llenas, trenes completos, hoteles completos, las masas están en los lugares públicos. Esto no es malo, es una indicación de la civilización, «aunque el fenómeno es lógico, natural, no se puede negar que no ocurrió antes». Esto no se debe a un auge demográfico sino a la masificación de la sociedad (estos individuos preexistían, pero aún no formaban una masa). En todo esto hay un elemento negativo: los mejores (según sus cualidades) son absorbidos por la masa, «los actores son absorbidos por el coro». Cuando Ortega habla de masa no se refiere a la clase obrera, porque «la masa es el hombre promedio». La Masa no es solo un hecho cuantitativo, sino también cualitativo que define una media que tiende hacia abajo. El componente de la masa no se siente como tal y, por lo tanto, se siente con todo a gusto: no se da cuenta de la condición del conformismo en el que se derrumbó.
ellauri184.html on line 758: Mutta (sanoo Jeshua) näin jälkeenpäin ajatellen mun tappio oli suuri propagandavoitto optimismille: nyt jäbät ymmärtävät ettei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Tappionkin voi kääntää voitoxi, kun sen oikein ymmärtää. Rakkaus ei ole ase vaan se on voitonsaalis. (Tää ei kyllä ole ihan ortodoxiaa, tässä on Naahumilla juutalainen pukinsorkka piilossa. Leobardi ei pääse täplistään enempää kuin Esa Saarinen taivaan kuningattaresta.)
ellauri185.html on line 167: Gli ultimi anni li dedicò alla stampa del Cortegiano, uscito a Venezia per interesse del Bembo nel 1528, e alla disputa con Alfonso de Valdés riguardo all'ortodossia cattolica.
ellauri189.html on line 61: Tämä Korpela on julkaissut useita monografioita, muun muassa Miesparin siunaaminen, viisi ortodoksista keskiaikaista rukousta (2011). Hän katsoo näiden siunausten olemassaolon perusteella, että vetoaminen ortodoksiseen perinteeseen kiellettäessä homoparien siunaaminen on perusteetonta, kyllä siihen on Moosexen ja Paavalin sana riittävä. Korpela kääntyi aikuisiällä ortodoksiksi ja on vihitty 1995 diakoniksi. (- Miten yhdestä professorista saa niin monta diakonia? - Ihmekö tuo! 5000 ihmistäkin ravittiin 5 leivällä ja 2 kalalla. Kumpi on kovempi käsi, 1995 diakonia vai homopari?)
ellauri190.html on line 128: 990-luvulla rusien ja petsenegien välit huononivat uudelleen. Kiovan suuriruhtinas Vladimir Suuri löi (993) heidän joukkonsa Trubez-joen varrella (varmasn Trubezkoin kotipuro), mutta vuonna 996 hän itse kärsi tappion Vasikolkovin kaupungin luona. Näiden tapahtumien vuoksi suuriruhtinas rakennutti arorajalleen vartiolinnoitusten ketjun, joiden välillä oli hyvin nopea ja tehokas varoitusjärjestelmä petsenegien hyökkäyksistä. Samantapainen kuin taipiilla markiisisaarilla. 1000-luvulla poljaaniheimon kupeessa oli 13 eri petseneegiheimoa, jotka liikkuivat Tonavan ja Dneprin välimaastossa. Noin vuonna 1010 petsenegien välille tuli kiistoja. Ruhtinas Tirahin petsenegit ottivat uskokseen islamilaisuuden, kun taas kaksi läntistä heimoa (belemarnit ja pagumanidit: yhteensä 20 000 henkeä) ruhtinas Kegenin johdolla siirtyi Tonavan yli Bysantin valtakunnan alueelle keisari Konstantinos IX aikana Dobrudzhaan ja he kääntyivät ortodoksikristityiksi. Tästä seurasi no end of trouble petsenegeille. Bysantin keisari suunnitteli saavansa heistä vartijakansan pohjoisrajalleen. Mutta vuonna 1048 ruhtinas Tirahin johdolla valtava määrä petsenegejä (melkein 80 000) ylitti jäätä pitkin Tonavan ja hyökkäsivät Bysantin balkanilaisia alueita vastaan.
ellauri190.html on line 185: Ordasta tuli pian pikemminkin kaupunki- kuin paimentolaisvaltio: Saraista kehittyi kukoistava metropoli. Siellä arvellaan olleen 600 000 asukasta. Huolimatta venäläisten käännytystyöstä Saraissa, mongolit enimmäkseen säilyttivät animistiset uskomuksensa, kunnes Uzbeg-kaani (1312–1341) sääti islamin valtionuskonnoksi. Eräiden venäläisruhtinaiden on kerrottu tulleen murhatuksi Saraissa, koska he kieltäytyivät kumartamasta pakanallisille symboleille, mutta murhien syyt saattavat (hehe) todellisuudessa olla pikemminkin poliittisia. Kaanit olivat yleensä uskonnollisesti suvaitsevaisia ja jopa vapauttivat ortodoksikirkon veroista.
ellauri190.html on line 205: Moskovan ruhtinaskunta oli Aleksanteri Nevskin nuorimman pojan Daniel Aleksandrovitšin Moskovan kaupungin pohjalle, Vladimir–Suzdalin alueelle, 1200-luvulla perustama valtio, joka myöhemmin yhdisti Venäjän. Moskovan nousua edesauttoi edullinen sijainti jokien suhteen ja metsien ja suoalueiden tarjoama suoja, mutta päätekijä oli sen yhteistyö mongolivaltiaiden kanssa. Mongolit nimittivät Moskovan hallitsijat suuriruhtinaiksi ja antoivat näille oikeuden kerätä veroa muilta ruhtinaskunnilta. Myöhemmin ruhtinaskunnan etuoikeuksia yhä lisättiin tekemällä siitä Venäjän ortodoksisen kirkon keskus.
ellauri190.html on line 249: todoksi.net/images/3/3c/Vladimirin_jumalanaiti.jpg" width="15%" style="float:left;padding:1em" />
ellauri194.html on line 180: Sekin harmittaa, että jos sato on pilalla, ei siitä voi lahjoittaa muille. Fraktaalikaaleja Luomi olisi halunnut antaa paikalliselle erakkomunkille Stefanokselle, joka on ”suuri fraktaalinen rakastaja”. Entisen asuinpaikkansa ortodoksiseminaarin Irma-emännälle oli Stefanos kaavaillut pientä kiitoskassia.
ellauri194.html on line 219: Vuonna 2018 Luomi muutti kaverien parisuhteen perässä Joensuuhun, mutta suhde kariutui ja hän joutui asunnottomaksi. Hän vietti kuukauden hätämajoituksessa ja viihdytystehtävissä persututtujen sohvilla. Asunnottomuus päättyi, kun hän sai ortodoksisen diakoniatyön avulla asunnon pappisseminaarilta.
ellauri194.html on line 221: Sen jälkeen hän kiinnostui luostarielämästä. Luomi kiersi Keski-Euroopassa puoli vuotta katolisia, ortodoksisia ja zen-buddhalaisia luostareita selvittääkseen, ”resonoisiko” jokin niistä niin paljon, että hän voisi muuttaa sinne asumaan.
ellauri203.html on line 355: Luku III: Ketmam perustuu nykyiseen Iraniin 1800-luvun ranskalaisen diplomaatin Arthur de Gobineaun kirjoituksiin. Kirjassaan Keski-Aasian uskonnot ja filosofiat Gobineau kuvailee Ketmanin käytäntöä, tekoa, jossa palvotaan islamia ja samalla salataan salainen islamin vastustus. Gobineau kuvailee käytäntöä laajalle levinneeksi islamilaisessa maailmassa, ja hän lainaa yhtä informanttiaan sanoneen: "Persiassa ei ole ainuttakaan oikeaa muslimia." Gobineau kuvaa edelleen Ketmanin käyttöä heterodoksisten näkemysten salaa levittämiseen ihmisille, jotka uskovat, että heille opetetaan islamilaista ortodoksiaa.
ellauri203.html on line 388: Jerzy Putrament syntyi Minskissä perheeseen, jolla on isänmaalliset perinteet. Hänen äitinsä oli venäläistä syntyperää ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon, kuten myös Jerzy. Hänen tarinansa kerrotaan hahmona "Gamma, historian orja" Czesław Miłoszin kirjan The Captive Mind -luvussa.
ellauri204.html on line 514: Turkkulaisen Rikun tappio Engel-akvarellille oli selvä jo lähtökuopissa. Baba Lybeckin isovanhemmat olivat kirjailija Tito Colliander ja kuvataiteilija Ina Colliander. Merikadulla oli Inan enkeleitä seinällä. Lybeck kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Helsinkiläinen Lybeck asui vuonna 2017 Suomenlinnassa.
ellauri210.html on line 1087: todocoleccion.online/arte-pintura-oleo/tc/2020/09/24/22/218745130.webp" />
ellauri210.html on line 1177: Carlos Paul Ruiz São Paulosta symppaa Jannea. “Derriere Son Double”, Este volumen de poemas, saludado con entusiasmo por Breton, es sin duda uno de los más importantes de la poesía francesa de los últimos tiempos. Por lo que dice y lo que revela constituye el testimonio apasionante de un espíritu (que aún no había alcanzado la veintena) obsesionado por la idea de las tinieblas que nos rodean. Es cierto que los términos “vide”, “gouffre”, “abime”, habían pasado sobre todo a partir de Víctor Hugo (recordemos su famoso verso “J’interrogue l’abime etant moi-même gouffre”) a ser tópicos de una cierta retórica ajenas a sus verdaderos significados. Mas en Duprey subanse por las paredes. Para rendir cuentas de su visión de las tinieblas, Duprey se inclina a la práctica y a la expresión de un cierto humor negro que llevó a Breton a incluirlo en su famosa antología.
ellauri210.html on line 1298: El surrealismo nos situó ante el éxito de la estética de lo feo frente al fracaso de la belleza convencional y manida. Aglutinar el pánico, la tortura, el sufrimiento, lo indecible etc., nos permite encontrar una experiencia estética en todo ello. La categoría estética de lo feo nos conduce a una catarsis en la que se manifiestan nuestros sentimientos más profundos y nos permite tener conciencia plena de lo real.
ellauri210.html on line 1300: La belleza subversiva del surrealismo muestra lo “anormal” invirtiendo así el concepto armonioso de lo bello. El universo surrealista se construye a partir de una extraña fauna, ambivalente e imprevisible, todo un bestiario original y prolífico, un particular jardín del Edén de los horrores “troublant”.
ellauri210.html on line 1320: Alejadas de la maternidad y de casi todo aquello que les da la entidad de mujer, tanto Mansour como Prassinos saben que la “femme-enfant” es algo más que un bello objeto para admirar. Estas autoras desarrollan un concepto de belleza, de sexo y género difuminados, donde entra en juego la noción de identidad y alteridad. Así mismo implica una idea de subversión femenina que se aleja definitivamente del concepto bretoniano de la mujer.
ellauri210.html on line 1322: Para las dos escritoras la pulsión de amor y muerte será necesaria y la plasmarán cada una a su manera, pero coincidirán en el pensamiento que Murielle Gagnebin retoma de Bataille: “L’essence de l’érotisme est la souillure” (Gagnebin, 1994) y es que no hay belleza ni erotismo sin mácula. Sobre todo Joyce Mansour quien seduce con personajes de inclinaciones sadomasoquistas y pulsiones sangrientas.
ellauri210.html on line 1344: Gisèle Prassinos también nos ha dejado unas buenas dosis de personajes desordenados, donde afloran ciertas desviaciones. En ese “collage” entre cuentos de hadas y aromas baudelerianos, la autora jugará sobre todo con la metamorfosis, así sus mujeres “pseudo-femmes castratrices” se transforman en animales o en seres extraños, fantásticos. Prassinos ataca a los mitos del psicoanálisis, muestra imágenes híbridas, animales que se convierten en hombre, objetos que se convierten en animales, etc. Destaca la hostilidad hacia la figura autoritaria del padre. Nos habla de venganzas mediante el asesinato, los cuerpos difuntos son despedazados o transformados, dejando traslucir sentimientos intensos, donde se perfila la imagen de la muerte y se exorciza el miedo. La misma autora confesaba en una entrevista personal la distancia que había entre ella y su padre, destacando la importancia que tiene la figura masculina en las culturas orientales, sensación que refleja en el cuento “La Tête” (op. cit., 1987): “Lucas vit qu’entre elle et son père s’ouvrait un écart plus large que ceux qui séparaient les autres personnes”.
ellauri210.html on line 1359: A pesar de todo, Gisèle Prassinos nos sumerge en un imaginario que nos recuerda a los cuentos clásicos con ciertas afinidades próximas a Nathalie Sarraute y a Baudelaire. Aunque los personajes sean dementes tenemos la impresión de estar ante seres inofensivos, llenos de ternura. La belleza en Prassinos nunca es explicita, se centra en destacar los debilidades que terminan por dar coherencia al relato.
ellauri216.html on line 35: todoksi.net/images/c/cc/Skeemamunkkeja_vla.jpg" width="100%" />
ellauri216.html on line 352: Maaliskuun 14. päivänä, vanhan tyylin mukaan, 1613, Kostroman Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarissa Mihail Feodorovich Romanov, ihmeellisen Feodorovskaja-ikonin edessä, hyväksyi Zemskin katedraalin valinnan Venäjän valtion valtaistuimelle. Kroniikan todisteiden mukaan katedraalin sanansaattajat, jotka edustivat kaikkia Venäjän maan kiinteistöjä, pyysivät useiden tuntien ajan Mihail Feodorovichia ja hänen äitiään, suuri nunna Marfa Ioannovnaa, hyväksymään neuvoston päätöksen; suostumus saatiin vasta suurlähetystön päällikön, Ryazanin arkkipiispan ja Murom Theodoretin vetoomuksen jälkeen, joka kehotti nuorta Mihailia ja hänen vanhempiaan kumartamaan Jumalan tahdon edessä. Mihail Feodorovich Romanov vannoi uskollisuutta Isänmaalle, ortodoksiselle kirkolle ja Venäjän kansalle Ihmeellisellä Feodorovski-kuvakkeella. Tästä tapahtumasta, joka oli suurten vaikeuksien voittamisen alku, Kostroman kaupungissa sijaitsevasta Feodorovskin Jumalanäidin ikonista ja Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarista tuli erityisen arvostettuja Romanovien kuninkaallisen talon pyhäkköjä. muisto Mihail Feodorovichin kutsumisesta valtakuntaan, toinen ikonin juhla perustettiin - 27. maaliskuuta, uusi tyyli.
ellauri216.html on line 355: pyhät kuninkaalliset marttyyrit - viimeinen Venäjän keisari Nikolai Aleksandrovitš ja hänen kunniakas perheensä. Romanovien dynastian ihmeellisen Jumalanäidin kuvan erityinen kunnioitus sai ilmauksensa Tsarskoje Seloon rakennetussa Feodorovskin kaupungissa, jossa oli temppeli ihmeellisen Jumalanäidin Feodorovskajan ikonin nimissä, sekä se tosiasia, että heterodoksisuudesta ortodoksiseen uskoon kääntyneiden kuninkaallisen perheen jäsenten morsiamet ottivat keskimmäisen nimen "Feodorovna".
ellauri216.html on line 357: Kirkon vainon vuosina 1900-luvulla, ihmeellinen Feodorovskaya-kuvake Pyhästä Theotokosista ei poistunut temppelin seinistä, vaan se säilytettiin kirkon pyhäkkönä. Kun otetaan huomioon ikonin henkinen ja kulttuurinen arvo ja merkitys ortodoksiselle, tämä tapaus on ainutlaatuinen Venäjän ortodoksisen kirkon lähihistoriassa. Vuodesta 1991 lähtien ihmeellistä kuvaa on säilytetty Kostroman loppiaisen-Anastasian katedraalissa (). Vuodesta 1991 lähtien on myös pidetty kronikkaa nykyaikaisista ihmeistä, jotka on suoritettu rukousten kautta Feodorovskajan ikonin luona; Tähän mennessä on tallennettu yli 100 tällaista tapahtumaa.
ellauri216.html on line 359: Ortodoksiset ihmiset ovat pitkään kunnioittaneet Jumalanäidin ihmeellistä Theodorovskaya-ikonia perheen hyvinvoinnin, lasten syntymän ja kasvatuksen suojelijana, auttaen vaikeassa synnytyksessä.
ellauri216.html on line 360: Venäjän ortodoksisen kirkon kädellisen, Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkan Aleksius II:n siunauksella vuosina 2001-2004 Moskovassa ja Pietarissa, Jekaterinburgissa uskovat toivat Feodorovskaja-kuvakkeen kaikkein pyhimmäksi jumalanpalvelukseen. ja Arkangeli, Solovetskin saaret, Nižni Novgorod ja Kazan, Tver. Kostroman alueen pääpyhäkkö osallistui syksyllä 2004 Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksius II:n siunauksella ja Ukrainan ortodoksisen kirkon primaatin, Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitin Vladimir Putinin kutsusta. Koko Ukrainan läpi puski isovenäläinen uskonnollisessa kulkueessa, joka kulki 40 suuren ja pienen Ukrainan kaupungin läpi ja lakosi useita miljoonia ihmisiä.
ellauri216.html on line 362: 29. elokuuta 2002 Venäjän ortodoksisen kirkon kädellinen, Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksi II.
ellauri216.html on line 388: Uskotaan, että Jumalanäidin Feodorovskaya-ikoni auttaa perhe-elämän järjestämisessä. Ihmiset uskoivat, että avioliiton siunaus tämän kuvan edessä toisi varmasti onnea. Monet saksalaiset aristokraatit, jotka halusivat pärjätä Venäjällä, joutuivat hyväksymään ortodoksisuuden. Jotta perhe olisi vahva, prinsessat ottivat itselleen isänimen "Fedorovna" - kuten esimerkiksi viimeisen keisarin vaimo. He rukoilivat häntä myös vaikean synnytyksen aikana.
ellauri216.html on line 423: Sukupolvesta toiseen ortodoksiset kristityt ilmaisevat kunnioittavaa rakkautta Jumalan äitiä kohtaan kunnioittamalla Hänen pyhiä ikonejaan, rakentamalla temppeleitä hänen kunniakseen ja kirkollispyhiä hänen lukemattomien hyvien tekojensa muistoksi. Ihmeellisen ja käsittämättömän kuvan kunnioittavalle katseelle esittävät paljastetut ja ihmeelliset ikonit sekä loputtomat ihmeet, jotka on tehty heidän edessään uskovien rukousten kautta. Taivaallinen Esirukoilija itse, joka toimii näkymättömästi pyhien kuviensa kautta, antaa uskoville runsaan armon, huokuu ehtymätöntä armoa ja vapauttaa kaikenlaisista ongelmista ja onnettomuuksista.
ellauri216.html on line 453: Vuonna 1944, kunnostuskirkon hajoamisen jälkeen, kunnostustyön katedraalin rehtori arkkipappi Nikolai palautti ikonin ortodoksiseen kirkkoon. Aluksi ihmekuvassa, kuten sen kunnostustyöntekijöiden luona, ei ollut rizaa, vasta vuonna 1947 se laitettiin kuparikullatun rizaan yhdestä luettelosta.
ellauri216.html on line 459: Venäjän ortodoksisen kirkon elpyminen, joka alkoi vuonna 1988 Venäjän kasteen vuosituhatjuhlasta, heijastui myös Kostroman pyhäkköjen kohtaloon. 29. 29. elokuuta 1990 - ensimmäistä kertaa vuosikymmenien jälkeen, Jumalanäidin "Fedorovskaya"-kuvakkeen ilmestymispäivänä, monien tuhansien kulkue kulki jumalallisen liturgian jälkeen katedraalista Ylösnousemuksen katedraalista koko Kostroman kautta Zaprudnyassa sijaitsevaan Vapahtajan kirkkoon; Siitä lähtien, kuten ennenkin, kulkueesta on tullut jälleen perinne. 18. elokuuta 1991 "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellinen ikoni siirrettiin juhlallisesti raunioista uudelleen rakennettuun Epiphany-Anastasia-katedraaliin, josta tuli uusi katedraali.
ellauri216.html on line 486: Uusi naapuri Valdemar Karlovits, ilmeisesti saku, on stundisteja. Harhaoppisia, rukoilevatkin sormet ristissä. Stundisteilla on anaalisen siistiä. Valtun mielestä ortodoxit on heterodoxeja. Krysanteemia alkaa kiinnostaa.
ellauri216.html on line 488: Kostroman vasemman jalan saapastehtaalla paha nazilaisittain posmittava Ernest hakkaa ikonia kepillä. Jumalan äiti ei kosta heti, mutta painaa tyypin mieleensä. Selkäsauna kääntää ainakin Krysanteemin takas ortodoxiaan.
ellauri216.html on line 499: Panteleimon, siviilinimeltään Petri Sarho (s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on suomalainen ortodoksinen piispa ja kirjailija. Hän on entinen Oulun metropoliitti. Hän jäi eläkkeelle kesäkuussa 2013 heti kun pääsi.
ellauri216.html on line 501: Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1969 ja aloitti opinnot Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa, josta hän valmistui vuonna 1972. Jatko-opintoja hän suoritti Neuvostoliitossa Leningradin hengellisessä akatemiassa, josta hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1977. Sieltä hän sai muistoxi Leninin pronssipään.
ellauri216.html on line 522: Patriarkka Nikon (7. toukokuuta 1605 – 17. elokuuta 1681) oli paha mies joka sotki koko ortodoxian. Nikon pyrki uudistamaan jumalanpalveluxen tekstejä ja poistamaan muotiin tulleita länsimaalaistyylisiä kuvakkeita. Hän muutti myös jumalanpalveluxen marssijärjestystä. Ensin Esa sitten Tero, eikä toisinpäin. Vaikka muutokset olivat ulkoisia, ne kohtasivat suurta vastustusta. Lukutaidottomat papit protestoivat, kun heidän olisi pitänyt opetella uuden käsikirjan mukaiset tekstit. Vanhan jumalanpalvelusjärjestyksen puolustajia kutsutaan vanhauskoisiksi. Tsaarin ollessa sotarintamalla Puolassa vuonna 1657 hän nimitti Nikonin sijaisekseen. Nikon oli valtansa huipulla. Hän kohtasi voimakasta vastustusta, joka liittyi enemmän maallisen ja hengellisen vallan valtataisteluun kuin uudistusten sisältöön. Tsaari Aleksein palattua Puolasta johdon välit viilenivät. Nikon erosi virastaan ja ilmoitti vetäytyvänsä luostariin vapaaxi kirjailijaxi.
ellauri216.html on line 577: Kun Aleksandrian piispaksi tuli vuonna 374 areiolainen Lukios, ortodoksisia johtohahmoja alettiin vainota. Uusi piispa hyökkäsi myös pyhää Makariosta ja muita kuuluisimpia munkkivanhuksia vastaan. Nämä pakenivat Niilin suistoalueelle ja piilottelivat eräässä saaressa. Tämä koitui suureksi siunaukseksi kirkolle, sillä evakkoon joutuneet pyhät saivat monia pakanoita kääntymään kristityiksi. Aleksandriassa kansa protestoi ankarasti kirkon johtoa vastaan, ja pian vanhusten sallittiin palata erämaahansa häiritsemästä asujaimia.
ellauri216.html on line 638: Helsingin Suomenlinnaan rakennettiin vuonna 1854 Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko ortodoksiseksi Viaporin varuskuntakirkoksi. Rakennuksessa oli viisi tornia upeine sipulikupoleineen. Suomalaisen ajan alussa Helsingin eteläistä horisonttia hallitsevan rakennuksen ulkonäköä muutettiin ja siitä tehtiin luterilainen kirkko. Nykyinen asu on 1920-luvulta. Kirkon tornissa toimii lento- ja laivaliikennettä palveleva majakka, joka pyyhki osoitteessa Merikatu 3 sijaitsevaan lastenhuoneeseen neljää välähdystä, eli H-kirjainta.
ellauri216.html on line 715: Potkut saanut arkkipiispa Serafim toimi Sortavalan piispana eli apulaispiispana vuosina 1914–21. Vuosina 1921 lähtien hän toimi Viipurin piispana eli Suomen ortodoksisen kirkon johtajana. Arkkipiispan arvon hän sai vuonna 1921, mutta hänelle ei myönnetty valkoista piispanpäähinettä, jollaisen ensimmäinen Suomen hiippakunnan arkkipiispa Antonij oli saanut.
ellauri216.html on line 717: Toisin kuin edeltäjänsä, Serafim oli itsepäisesti ummikkovenäjänkielinen: hänen mielestään aitoon ortodoksisuuteen kuului nimenomaan venäjä saarna- ja virkakielenä.
ellauri216.html on line 718: Serafim koitti lopulta suorastaan epätoivoisesti pitää Suomen ortodoksisen kirkon Moskovan patriarkaatin yhteydessä; kun neuvostovalta käytännössä tuhosi patriarkaatin estämällä sen toiminnan, Serafim väitti että maanpakolaispiispojen muodostama Karlovcin synodi olisi käytännössä oikeutetuin sijainen, kunnes tilanne Venäjällä asettuisi.
ellauri216.html on line 725: Tämä siksi, että Venäjän kirkko oli ilmoittanut, että päätös uudesta ajanlaskusta kuuluisi yleisortodoksiselle kirkolliskokoukselle, ja siihen asti pitäisi pysyä vanhassa juliaanisessa ajanlaskussa. Tätä päätöstä Serafim pyrki piispanvalansa vuoksi noudattamaan - ja Suomen valtiovalta ei taas voinut hyväksyäkään ajatusta, että valtionkirkoissa vietettäisiin kahta pääsiäistä ja muita juhlapyhiä. Jos on pakko ylipäänsä pomiloida, pomiloikoot suomexi ja meidän pyhinä.
ellauri216.html on line 738: Saint Ignatius ( maallinen nimi Dmitry Alexandrovich Brianchaninov. venäjä: диитрий аекандрович бррнчанинов. dmʲitrʲɪɪ̯ ɐlʲɪˈksandrəvʲɪd͡ʑ brʲænʲt͡ɕæˈnʲinəf ; 1807–1867). Hän erottuu joukosta yhtenä 1800-luvun suurimmista ortodoksisista patristisista kirjailijoista.
ellauri216.html on line 740: Hänet kirkastettiin (kanonisoitiin) pyhimykseksi vuoden 1988 Venäjän ortodoksisen kirkon paikallisneuvoston kokouksessa. Hänen pyhäinjätöstään säilytetään muinaisessa Tolgan luostarissa Volga- joen varrella lähellä Jaroslavlia.
ellauri216.html on line 748: Johtavat ortodoksiset henkilöt, kuten isä Thomas Hopko, suosittelevat hänen teoksiaan voimakkaasti maallikkoille.
ellauri216.html on line 836: Tämä kirja on kokoelma tekstejä eri lähteistä, päivittäiseksi hengelliseksi lukemiseksi, jonka on koonnut Valamon igumeeni Hariton (k.1947), joka joutui v.1940 lähtemään luostaristaan Suomeen, mutta joka ehti neljä vuotta aikaisemmin julkaista tämän kirjan, joka on sittemmin käännetty suomen lisäksi englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi. Mukana on kirjan lopussa myös erilaisia rukousohjelmia, ja jotkut tekstit saavat myös alaviitteita selityksineen eri termeistä tai kirjoitelmien kirjoittajista, sopivasti myös ei-ortodoksisille lukijoille.
ellauri216.html on line 846: Vaikka en olekaan kaikkien kohtien varsinainen vastaanottaja (osa kirjoituksista on munkeille ja nunnille osoitettuja), on niissä minulle ei-ortodoksille paljon hyödyllistä. Vaikka elämäni onkin tavallisessa arjan hyörinässä luostarien ulkopuolella, on tämän kirjan tekstien kutsusta parempaan rukouselämään, kristillisiin hyveisiin ja muuhun aktiivisuuksiin ja henkisen puolen asioihin todella vakuuttava. Ja jotkin lopun rukousohjelmaliitteistä sopivat minun(kin) käyttööni. Tämän kirja antaa paljon sitä sitkeästi lukevalle.
ellauri216.html on line 848: Sydämen rukous on ortodoksisen rukouselämän keskeinen muoto, jota harjoitetaan toistamalla, usein rukousnauhaa apuvälineenä käyttäen Jeesuksen rukousta ("Herra Jeesus Kristus Jumalan poika armahda minua syntistä / armahda meitä") tai jotakin muuta lyhyttä rukousta. Jeesuksen rukous on saanut inspiraationsa Uuden testamentin publikaanin rukouksesta ja on hioutunut nykymuotoonsa vuosisatojen kuluessa.
ellauri216.html on line 850: Jeesuksen rukouksen harjoittamisen tarkoituksena on ensin puhdistautuminen synnistä, sitten pyhittyminen ja viime kädessä jumaloituminen eli yhdistyminen Jumalan energioiden kanssa. Viimeisestä vaiheesta käytetään protestanttisessa kielenkäytössä termiä "pelastuminen". Ortodokseilla on tapana ajatella, että jumaloitumisen saavuttaa tämän elämän aikana vain äärimmäisen harva, ja joka tapauksessa henkilön jumaloitumisen asteesta on mahdotonta tehdä päteviä johtopäätöksiä vielä tässä elämässä. Jeesuksen rukouksella ei tavoitella mitään mystisiä olotiloja tai näkyjä, vaikkakin tiedetään, että rukouksen harjoittajilla on vuosien saatossa ollut paljonkin mystisiä kokemuksia. Enimmäkseen vaikutukset ovat kuitenkin näkymättömiä: "Niin kuin lääkäri hoitaa potilaan haavaa tai panee siihen hauteen, ja se tehoaa vaikkei potilas itse tiedä, miten se tapahtuu, niin Jumalan nimi tappaa avuksi huudettaessa kaikki himot, vaikkemme tiedä, kuinka."
ellauri216.html on line 865: Konevitsan Jumalansynnyttäjän syntymän luostari (ven. Коневский Рождество-Богородичный монастырь, Konevski Roždestvo-Bogoroditšnyi monastyr) on Laatokan Konevitsan saarella sijaitseva ortodoksinen munkkiluostari. Luostarin perusti vuonna 1393 pyhittäjä Arseni Konevitsalainen. Luostarin toiminta oli Neuvostoliiton aikana pitkään lamaantuneena, mutta on sittemmin elpynyt Venäjän ortodoksisen kirkon luostarina.
ellauri216.html on line 875: Mutta eivät vain ne, joita kutsutaan neptikko-isiksi, mainitse ja kuvaile pyhää hesykian ilmapiiriä, vaan myös ne, jotka tunnetaan ”sosiaalisina isinä”. Oikeastaan ortodoksisessa kirkossa ei ole suoranaista vastakohtaisuutta teorian ja praksiksen välillä, eikä neptikko-isien ja sosiaalisten isien välillä. Neptikot ovat erittäin sosiaalisia ja yhteisöissä elävät ovat neptisiä tavalla, jota ei voi kuvailla. En siis kuvaile.
ellauri216.html on line 893: Seuraavien vuosisatojen aikana Konevitsan luostari koko monia mullistuksia ja oli usein Ruotsin ja Novgorodin välisten sotien jaloissa. Pähkinäsaaren rauhassa v. 1323 alue oli alistettu Novgorodin arkkipiispan alaisuuteen ja luostari kukoisti. Keskiajalla Konevitsa oli yksi Venäjän suurista ortodoksisista kulttuurikeskuksista, jonka tuotoksia kirkkotaiteen eri saroilta levisi ympäri Karjalaa ja Venäjää.
ellauri216.html on line 903: Vuodesta 1921 Konevitsa kuului Suomen (autonomisen) ortodoksisen kirkon alaisuuteen, vaikka veljestö valtaosin oli venäjänkielistä. Venäjän mullistuksien, vallankumouksen ja Neuvostoliiton syntymisen myötä siteet sinne kuitenkin heikkenivät ja toiveet menneestä taloudellisesta ja hengellisestä vauraudesta hiipuivat. Munkit alkoivat anoa Suomen kansalaisuutta ja vannoivat uskollisuuden valan Suomen hallitukselle juhlallisessa tilaisuudessa 29.5.1921. Läsnä oli muun muassa Viipurin läänin maaherra, myöhempi tasavallan presidentti Lauri Kristian "Reissu" Relander.
ellauri216.html on line 905: Venäläistä perinnettä edustaneen luostarin kohdalla ajanlaskukiista aiheutti känää juovan Suomen ortodoksien kanssa, ja sitä pahensi vielä Suomen ortodoksisen kirkon liittyminen Konstantinopolin Ekumeenisen Patriarkan alaisuuteen. Useita munkkeja erotettiin tai he erosivat luostarin veljestöstä ja luostarissa toimi erilaisia pienryhmiä erilaisine tapoineen ja palveluksineen.
ellauri216.html on line 922: Sotien jälkeen vanha Konevitsan luostari Laatokan saarella oli muussa käytössä, muun muassa sotilaiden tukikohtana lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Olojen helpotettua saarelle alkoi muuttaa uusia rukoilijoita ja venäläisen luostarin toiminta alkoi elpyä. Vuonna 1991 Konevitsan luostariin määrättiin johtajaksi (venäläisen perinteen mukaan varajohtajaksi) arkkimandriitta Nazari, joka aloitti aktiivisen luostarin jälleenrakentamisen muun muassa suomalaisten ortodoksien ja pyhiinvaeltajien avulla ja talkootyöllä. Luostarin ilme on kohentunut huomattavasti, vaikka neuvostoajan tuhot olivat suuret: esimerkiksi vanha hautausmaa oli tasoitettu jalkapallokentäksi, rakennukset olivat hirvittävässä kunnossa ja satama ja monet muut paikat täynnä ympäristölle vaarallisia kommunistijätteitä ja roskia.
ellauri216.html on line 928: Kenotafin jäännökset – irralliset kyljet ja päädyt sekä osa kannesta – ovat Kuopiossa Ortodoksisessa kirkkomuseossa. Säilyneet kappaleet on kiinnitetty puiselle alustalle lasivitriiniin. Alkuperäisen kenotafin paikalle luostarin entistettyyn alakirkkoon rakennettiin puuveistotyönä halpa uudiskappale. Kizaita pellejä.
ellauri216.html on line 935: Ortodoksisen perimätiedon mukaan kreikkalainen munkki Sergei asettui asumaan Valamon saarelle vuonna 992. Hän sai myöhemmin seuraajakseen munkki Hermanin, joka oli kristinuskoon kääntynyt karjalainen. Luotettavammat lähteet ajoittavat luostarin perustamisen 1100-luvun puolivälin tienoille. Vihonviimeinen arvaus on 1389.
ellauri216.html on line 960: Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 luostarin toiminnalle tuli vaikeuksia. Suurella osalla veljestöä ei ollut Suomen kansalaisuutta, joten keväällä 1921 peräti 119 munkkia vannoi uskollisuudenvalan Suomen hallitukselle. Suomen ortodoksinen kirkko otti gregoriaanisen kalenterin käyttöön vuonna 1921. Luostarin ja kirkkokunnan välit viilenivät vuonna 1925, kun Valamo ei saanut enää lupaa viettää pääsiäistä vanhan ajanlaskun mukaan.
ellauri216.html on line 964: Maailmansotien välisenä aikana luostarista kehittyi merkittävä pyhiinvaellus- ja turistikohde. 1930-luvulla saarella arvioitiin käyneen jopa 30 000 matkailijaa vuosittain. Valamosta tuli myös tärkeä hengellisten kokousten pitopaikka. Ensimmäiset ortodoksiset kirkkolaulupäivät järjestettiin Valamossa vuonna 1929. Niille osallistui 200 laulajaa ja 1000 pyhiinvaeltajaa. Näistä juhlista sai alkunsa ortodoksinen laulujuhlaperinne Suomessa.
ellauri216.html on line 1046: Valaam Spaso-Preobrazhensky -luostari on Venäjän ortodoksisen kirkon stauropegiaalinen luostari, joka sijaitsee Valaamin saariston saarilla Venäjällä Karjalan tasavallassa on alueellisesti merkittävä Venäjän federaation kansojen kulttuuriperinnön kohde (Karjala) Alueellisesti merkittävä Venäjän federaation kansojen kulttuuriperinnön kohde. Reg. nro 101620695160005 ( EGROKN ). Nimikenumero 1010054029 (Wigid-tietokanta).
ellauri216.html on line 1083: Lokakuun vallankumouksen jälkeen Valaam tuli osaksi vasta muodostettua Suomea. jonka ansiosta luostari nimellisesti säilyi, mutta kansallisen vähemmistön kirkkona (Suomen pääuskonto on luterilaisuus ) hän joutui yhä useampaan Suomen viranomaisten syrjintään.. Suomen viranomaiset vaativat arkkipiispa Serafimia (Lukyanov) oppimaan suomea kolmen kuukauden kuluessa. Vladyka ei saapunut kielikokeeseen, ja tämän vuoksi hänet karkotettiin Konevetsin saarelle. Venäjän ortodoksisen kirkon venäläistämisasiassa Suomen viranomaiset alkoivat koordinoida toimiaan viranomaisten kanssa.Viro. jossa ortodoksisen kirkon venäläistäminen nostettiin nopeasti valtion politiikan arvoon ja testattiin pääosin venäläisellä Petseriläisellä alueella. Marraskuussa 1923 Karjalan piispaksi, arkkipiispa Serafimin kirkkoherraksi nimitetty pappi Herman Aav erotettiin Virosta. Hänen alaisuudessaan luostari syöksyi "erimielisyyden ja oikeudenkäynnin" ilmapiiriin. Vuodesta 1925 lähtien Valamon ortodoksiset jumalanpalvelukset käännettiin suomeksi. Samanaikaisesti Suomen viranomaiset vahvistivat itse saaria perusteellisesti sotilastekniikan osalta yhteenotossa Neuvostoliiton kanssa.
ellauri216.html on line 1085: Vuodesta 1923 Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa ollut Suomen ortodoksinen kirkko. joka siirtyi samana vuonna uuteen Juliaaniseen kalenteriin Suomen viranomaisten painostuksesta, otti läntisen pääsiäisen. mikä pakotti Valamon luostarin siirtymään uuteen tyyliin.. Siirtyminen uuteen tyyliin 1920-luvulla oli syynä Valaamin yhtenäisyyden tuhoutumiseen. 10 vuotta luostarissa kestäneen vastakkainasettelun päättivät saarelle laskeutuneet suomalaiset erikoisjoukot. Merkittävä osa veljistä kieltäytyi silloin alistumasta Suomen arkkipiispa Hermanille. Nämä "vanhan kalenterin" munkit menivät Serbiaan, Kreikkaan, Makedoniaan, Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Marokkoon.
ellauri216.html on line 1091: Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan aikana 1939-1940 luostari joutui sota-alueelle. Munkit tukivat Itä-Karjalan pakolaisia (enimmäkseen ortodokseja). Jo 16. marraskuuta 1939 luostarin hallitus päätti:
ellauri216.html on line 1097: Lahjoita Karjalan kannaksen evakuoiduille ortodokseille 5000; Lähetä lahjoitukset Sergiuksen ja Hermanin veljeskunnan kautta.
ellauri216.html on line 1100: 26. marraskuuta ja 9. joulukuuta 1939 (vanhan tyylin mukaan) suoritettiin ensimmäiset Neuvostoliiton ilmahyökkäykset Valaamaan. Joulukuussa 1939 evakuointi Valaamasta aloitettiin. 20. joulukuuta 1939 sairaita ja vanhuksia munkkeja sekä aloittelijoita ja naisia vietiin pois saarelta. 28. joulukuuta 1939 tapahtui toinen evakuointiaalto. Näiden kahden aallon aikana evakuoidut (136 henkilöä) sijoitettiin koulurakennuksiin 120 km Jyväskylästä pohjoiseen. 6. helmikuuta 1940 tapahtui uusi evakuointi - kaikki munkit ja apotti lähtivät armeijan kuorma-autoihin, jättäen luostariin viisi henkilöä: kaksi hierojamonkkia (suomalaisten ortodoksisten sotilaiden hoitoon), hierojamonkki Simforian (Matveev), noviisi insinööri Vladimir Kudrjavtsev, höyrylaiva "Sergius"-munkin kapteeni Irakli (Maikevich).
ellauri216.html on line 1107: Suuren isänmaallisen sodan lopussa vuonna 1945 metropoliita Grigori (Tšukov) vieraili Uudessa Valamissa ja liitti luostarin Moskovan patriarkaattiin. Monet vanhat munkit ilmoittivat haluavansa palata kotimaahansa, vanhalle saarelle. 12 vuoden kuluttua, vuonna 1957, luostari siirtyi Suomen ortodoksisen kirkon lainkäyttövaltaan. Samana vuonna vain seitsemän munkkia lähti Neuvostoliittoon; nuorin silloin lähteneistä oli 59-vuotias ja vanhin 84-vuotias. Kirkkoslaavilaiset jumalanpalvelukset loppuivat vuonna 1977, ja viimeinen venäläinen munkki kuoli vuonna 1981. Nyt luostari jatkaa toimintaansa suomalaisena ortodoksisena luostarina ja vastaanottaa vuosittain yli 100 tuhatta kävijää - sekä pyhiinvaeltajia että turisteja. Tämä on syrjäinen, hyvin hoidettu luostari järvien ja metsien keskellä - museon, kulttuurikeskuksen ja kirjaston kera.
ellauri216.html on line 1127: 18. tammikuuta 1993 patriarkka Aleksius II :n asetuksella arkkimandriitti Pankraty (Zherdev). 2. kesäkuuta 2005 lähtien - Troitskin piispa nimitettiin luostarin apottiksi. Hänen valvonnassaan on Hegumen Methodius (Petrov). joka on myös ortodoksisen kulttuuri- ja koulutuskeskuksen "Valaamin valo" johtaja.
ellauri216.html on line 1130: Vuonna 1998 Valamon luostarin veljien lausunto ekumenian haitallisuudesta ja yhteistyöstä Kirkkojen Maailmanneuvoston (WCC) kanssa sai suuren julkisen kohun. "Osallistuminen KM:n toimintaan kirkolliseen pohjaanharhaoppi", Valaamin luostarin veljet sanoivat lausunnossaan, "pakottaa väistämättä ekumeenisen liikkeen ortodoksiset osallistujat kohtelemaan heterodoksisia yhteisöjä tasa-arvoisina Pyhän Hengen siunaamina 'kirkkoina', mikä rikkoo yhden, pyhän, katolisen dogmaa. ja apostolinen kirkko." Lausunnon allekirjoitti 150 luostarin munkkia, mukaan lukien papisto, jotka vastustivat jyrkästi yhteisiä "ekumeenisia rukouksia" erityisesti uuden ajan Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, jonka piispat halusivat myös palvella Valamalla.
ellauri216.html on line 1132: Tämä lausunto, joka on julkaistu myös otsikolla "Jumala on antautunut hiljaisuuteen", vastakohtana Venäjän ortodoksisen kirkon ja sen pään, patriarkka Aleksius II:n viralliselle politiikalle suhteessa ekumeniaan ja WCC:hen. Valaamin luostaruuden tinkimättömästä asemasta huolestuneena Venäjän ortodoksisen kirkon piispaneuvosto hyväksyi vuonna 2000 "heterodoksisuuteen kohdistuvan asenteen perusperiaatteet". Asiakirjassa selitetään yksityiskohtaisesti Venäjän ortodoksisen kirkon kanta heterodoksisuuteen, erityisesti se, että ortodoksinen kirkko ei voi tunnustaa "uskontojen tasa-arvoa", mutta korostaa teologisen vuoropuhelun tärkeysjärjestystä muiden tunnustuskuntien kanssa ja sen työhön osallistumisen hyödyllisyyttä. useat kansainväliset järjestöt maailman palvelemisen alalla, mutta ilman dogmaattisia myönnytyksiä ja kompromisseja uskossa.
ellauri216.html on line 1139: Toukokuun 2010 lopussa luostarissa vieraili Konstantinopolin kirkon kädellinen, patriarkka Bartolomeus. joka oli Venäjällä virallisella vierailulla Venäjän ortodoksisessa kirkossa.
ellauri216.html on line 1145: Apotti piispa Pankraty kertoi yksityiskohtaisesti Valaam-luostarin arjen rutiineista ja jumalanpalvelusten erityispiirteistä ortodoksisessa lehdistössä.
ellauri238.html on line 720: Tuula2n luoxe Pena tulee kumminkin kuolemaan. Maxa sanoo pox Tuula2n kammarissa. Joensuun sairaalan vuoteella ovat Penan viimeiset sanat: kiinalaiset tulevat. Sopuulit tulevat! Sopuulit tulevat! Pakoon! Minun taktiikkani on vähän eri sanoo Roope Ankka: Karkuun! Miian aikana, hyvän alun jälkeen Pena ei pitänyt yhdenkään päivän taukoa kossutalkoissa. Pena kuopataan Uuden Valamon kirkkomaahan ortodoxisilla menoilla. Sankarinpalvonta voi alkaa, Onnen Pekka teroittaa jo kyniä. Miia ei edes tajua panna päälle hautajaisiin mustia. Mahtava peräsin, pulleat purjeet. Saatana, oi vapahtaja. Ismo älä laula! Penan tukanrajassa on iso rupinen alue. On ollut ottelu Mian kanssa. Mia tarttuu herkästi kättä pidempään. Karoluxen (Garam) sello vaikenee. Kuusia on ollut ikävä ei teitä, saisko koskenkorvaa. Igumeni Panteleimon pyysi herraa siunaamaan Penalle tarjoamansa mansikkaleivoxet. Ismon tekopyhä takapuoli istui Penan veriläiskän päällä. Pena olis viihtynyt omissa peijaisissaan, kulkisi ympäriinsä kysellen: Eikös mennyt hienosti? Enkös ollut hyvä? Oonxmä paras? Tekix kutaa? Simo istuisi ja miettisi että hänen poikansa loppu oli hyvin surkea, juuri niinkuin hän oli ennustanutkin jo silloin, kun se pienenä sulkeutui vinttikamariin ja sanoi laittavansa kasveja, kun käskettiin puita hakemaan. Onnexi Simokin on kuollut jo.
ellauri243.html on line 676: Minsk II:ssa suunniteltua liittovaltiorakennetta kohtaan ei ole koskaan ollut kiinnostusta. Ei koskaan ollut aikomustakaan antaa irtautuneille alueille Ukrainan historian ja sen kielten, kulttuurien ja perinteiden vaatimaa autonomiaa. Kaikkeen sitoutuminen oli vilppiä, jonka tarkoituksena oli pettää Moskovan ja Donbassin tasavallat, kun taas Ukraina aseisteli ja pommitti jälkimmäisiä helmikuussa alkanutta sotaa ennakoiden. Itävaltalainen koulukunta on heterodoksinen taloudellisen ajattelun koulukunta, joka kannattaa metodologisessa individualismin tiukkaa noudattamista, eli yhteiskunnalliset ilmiöt johtuvat yksinomaan yksilöiden motiiveista ja toimista. Itävaltalaiset kouluteoreetikot katsovat, että talousteorian tulisi perustua yksinomaan ihmisen ahneen toiminnan perusperiaatteisiin. Von Mises on yxi näitä piruja.
ellauri243.html on line 686: Itävaltalainen koulu syntyi Wienissä Carl Mengerin, Eugen von Böhm-Bawerkin, Friedrich von Wieserin ja muiden töillä. Se vastusti metodologisesti historiallista koulukuntaa (sijaitsee Saksassa) kiistassa, joka tunnetaan nimellä Methodenstreit eli metodologiataistelu.
ellauri254.html on line 95: Athanasios Suuri ja Serapion olivat ortodoksisen uskon kirkkaimmat valot tuon ajan Egyptissä. Athanasios arvosti pyhää Serapionia erittäin paljon. Hän jopa pyysi tätä korjaamaan tai lisäämään hänen kirjoituksiinsa asioita, jos Serapion ajatteli, että niissä oli jotain virheitä tai puutteita. Serapion varoi tarkasti tekemästä sitä virhettä.
ellauri256.html on line 242: todoright.com/wp-content/uploads/2019/04/17-interesnih-faktov-ob-andree-belom-e1542008819626.jpg" width="20%" />
ellauri256.html on line 255: todoright.com/interesting-facts-from-the-life-of-andrei-bely/">Lähde
ellauri257.html on line 95: Muuten, elokuvassa ei ole valtavaa kohtaa piikkipiikkien terävistä latvoista - kasakat matkustavat kotimaansa halki hiljaisuudessa Igor Kornelyukin sydämellisen musiikin tahtiin. Toisessa tapauksessa tällainen slavofilismi olisi voinut vääntyä, mutta tässä se osoittautuu luonnolliseksi ja välttämättömäksi osaksi koko audiovisuaalista toimintaa. Ilman häntä ei ole mitään keinoa, eikä hän ole mitään ilman tätä kuvaa. Katso itse: ruudulla on veristä sotkua 70-luvun julmimpien Hongkongin toimintaelokuvien hengessä, vain slaavilaisluonnolle vieraan kungfun sijaan on ortodoksinen hopak. Katkaistut kädet putoavat, päät pyörivät, joku lävistettiin viidellä keihällä kerralla, joku sytytettiin tervalla, "Pisarenko ja toinen Pisarenko ja kolmas Pisarenko" on jo tapettu. Tässä tulee pannun huilu, ja Sergei Bezrukovin näytön ulkopuolinen ääni loi juhlallisesti rivejä mittaamattomasta suuruudesta - vittu! - venäläinen henki - shmyak! Ja kuten viimeinen välimerkki, kasakkaviihde lasketaan huonon armon päähän.
ellauri260.html on line 151: Termiä "personalismi" on sovellettu esimerkiksi varhaiseen buddhalaiseen koulukuntaan nimeltä puggalavada, joka ottaa positiivisesti kantaa yksilöllisen itsen identiteettiin ja jatkuvuuteen, eroten siitä, mitä perinteisesti on pidetty Theravada-buddhalaisuuden ortodoksiana. Muita versioita näistä asemista löytyy myöhemmin joistakin Mahayana-ajattelun virtauksista. Mutta aika hikistä.
ellauri263.html on line 74: Tobitin kirja (aiemmin Tobiaan kirja tai Tobian kirja; m.kreik. Τωβίτ, Tōbit) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu Tanakkaan juutalaiseen Raamattuun eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin. Se on säilynyt vain kreikankielisenä versiona.
ellauri263.html on line 90: Barukin kirja (aiemmin Baarukin kirja; m.kreik. Βαρούχ, Barūkh) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinkaan protestanttisten Raamattujen kaanoniin.
ellauri263.html on line 94: Muun muassa katolinen Barukin kirja sisältää kuudennen luvun, Jeremian kirjeen, joka on itäisen ortodoksisuuden Raamatussa omana kirjana. Kummatkin lukevat Barukin kirjan profeetallisiin kirjoihin Jesajan, Jeremian, Valitusvirsien, Hesekielin, Danielin ja kahdentoista pienen profeetan joukkoon.
ellauri263.html on line 126: Juutalaisuuden nykyiset suuntaukset ortodoksijuutalaisuus, konservatiivinen juutalaisuus, reformijuutalaisuus ja rekonstruktionistinen juutalaisuus ovat syntyneet suurelta osin erimielisyyksistä halakhan tulkinnassa ja soveltamisalassa.
ellauri267.html on line 1349: Leskeus avasi toisaalta Elizabethille rahahanat. ja mahdollisuuden luoda hurskauden ja hyväntekeväisyyselämän. Hän varttui luterilaisena kotimaassaan, mutta Venäjällä ollessaan hän rakastui Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja kääntyi sinne. Huolellisen harkinnan jälkeen hän alkoi käyttää huivia ja rakensi luostarin ja yhteisön hoitaakseen, ruokkiakseen ja opettaakseen Moskovan köyhiä. Tämä oli kukoistava yhteisö ja teki merkittävää hyväntekeväisyystyötä. Oli erittäin valitettavaa, että Romanovien dynastian kukistuminen ja kommunismin nousu vaikuttivat vahingollisesti yhteisöön ja Elisabetin elämään.
ellauri269.html on line 765: Leonard Nimoy, rakastettu näyttelijä, joka näytteli herra Spockia Star Trek -sarjassa, kuoli perjantaina 83-vuotiaana. Nimoyn elämästä on paljon kirjoitettavaa - kollegallamme Neda Ulabylla on mukava muisto täällä - ja lisää on melkein varmasti tulossa. Mutta halusimme jakaa tämän videon Nimoysta Jiddišin kirjakeskuksesta, jossa hän muistelee varhaista elämäänsä. Nimoy oli Ukrainasta tulleiden ortodoksijuutalaisten maahanmuuttajien poika, ja hän sanoi, että hänen identiteettinsä kertoi paljon hänen lähestymistavastaan kuuluisaan hyperlogiseen luonteeseensa.
ellauri270.html on line 52: Drina-joen silta (serbixi На Дрини ћуприја, kroaatiksi Na Drini ćuprija) on jugoslavialaisen Ivo Andrićin vuoden 1945 paras romaani. Se käsittelee islaminuskoisten bosniakkien ja ortodoksisten serbien välisiä suhteita Višegradin kaupungissa nykyisessä Bosnia ja Hertsegovinassa osmanien ja itävaltalaisten vallan alla. Romaanin aikajänne käsittää neljä vuosisataa, ja se sijoittuu višegradilaisen Mehmed Paša Sokolovićin sillan ympärille. Samankaltaiset sillat:
ellauri272.html on line 602: Ajallinen raekoko on tässä tärkeintä. Kertoessa aika voi mennä eri vauhtia eteenpäin ja taaxepäin ja vuosikausia voi summeerata kesken kaiken ja kertailla vertaillen vaikka moneen kertaankin eri näkökulmista. Ikäänkuin läpinäkyviä päällekkäisiä dioja kazelisi samanaikaisesti tai muuten epälineaarisessa järjestyxessä ja välillä kamera kääntyisi ize kazojaan. Elokuvassa sellaisesta tulee silppusalaattia tai toivottoman tönkköä keekoilua takautumilla, joissa kazoja ei pysy mukana. Vielä nolompana pidetään jos leffassa on kertoja. Se on sallittu vain luontodokkareissa, muissa rulaa Stephen Kingin show not tell. Elokuva on enempi apinan sekventiaalisen tässä-ja-nyt kokemusmaailman mukaista, sixi valtavat kansanjoukot pitävätkin siitä enemmän. Porukat tuppaavat olemaan hirmu kiukkuisia kun luen kirjasta tai kazon sarjasta ensin lopusta kuka oli murhaaja. Mitä sillä on väliä?
ellauri274.html on line 235: 1:33:57 факты не прекращают нападки на нашу культуру на русскую православную церковь 1:33:57 tosiasiat eivät estä hyökkäyksiä kulttuuriamme vastaan ​​Venäjän ortodoksiseen kirkkoon
ellauri275.html on line 105: Prinssi Chavchavadze toimi lyhyen aikaa jopa kirjallisena mentorina nuorelle Josif Stalinille, joka oli tuolloin ortodoksisessa pappisseminaarissa Tbilisissä. Historioitsija Simon Seatbag Castafioren mukaan
ellauri276.html on line 520: 1400-luvun puolivälissä The Canterbury Tales in the Christ Church MS:n tekstiin lisättiin kuninkaallinen riimi "Plowman´s Tale". Tämä tarina on itse asiassa ortodoksinen roomalaiskatolinen, mahdollisesti Lollardin vastainen versio Thomas Hoccleven kirjoittamasta Marian ihmetarinasta nimeltä Item de Beata Virgine. Joku sävelsi ja lisäsi prologin sopimaan Hoccleven runon Chaucerin kerrontakehykseen. Tämä valetarina ei säilynyt Chaucer´s Worksin painetuissa painoksissa.
ellauri277.html on line 287: va:metodologia vyvchennia: Monografia [Spirituality of concept", Questions of philosophy, vol. 4, pp.15—26.
ellauri277.html on line 298: Administration under the President of Ukraine, Kyiv, Ukraine. Ukrainy: metodologia vyvchennia: Monografia [Military
ellauri279.html on line 83: Solzhenitsyn syntyi perheeseen, joka uhmasi Neuvostoliiton uskonnonvastaista kampanjaa 1920-luvulla ja pysyi Venäjän ortodoksisen kirkon hurskaina jäseninä. Vielä nuorena Solzhenitsyn menetti uskonsa kristinuskoon, hänestä tuli ateisti ja omaksui marxilaisuuden - leninismin. Vasta vankilassa ja leireillä saamansa uskonnollisen kokemuksen seurauksena hänestä tuli vähitellen filosofisesti ajatteleva itäinen ortodoksinen kristitty.
ellauri279.html on line 95: Erään William Harrisonin mukaan Solzhenitsyn oli varsinkin loppupeleissä "arkki-taantumuksellinen", joka väitti, että Neuvostoliiton valtio "tukahdutti" perinteisen iso- ja vähävenäläisen kulttuurin, vaati yhtenäisen slaavilaisen valtion luomista, joka kattaa Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän, ja joka oli Ukrainan itsenäisyyden kova vastustaja. On hyvin dokumentoitu, että hänen kielteiset näkemyksensä Ukrainan itsenäisyydestä muuttuivat radikaalimmiksi vuosien varrella. Harrison väitti myös, että Solzhenitsynillä oli panslaavilaisia ja monarkistisia näkemyksiä. Harrisonin mukaan "Hänen historiallinen kirjoituksensa on täynnä himoa idealisoidun tsaarin aikakauden jälkeen, jolloin näennäisesti kaikki oli ruusuista. Hän etsi turvapaikkaa unenomaisesta menneisyydestä, jossa hän uskoi, että ortodoksiselle perustalle rakennettu yhtenäinen slaavilainen valtio (Venäjän valtakunta) oli tarjonnut ideologisen vaihtoehdon länsimaiselle individualistiselle liberalismille.
ellauri279.html on line 101: Solzhenitsyn väitti, että venäläistä nationalismia ja Venäjän ortodoksista kirkkoa ei pitäisi pitää lännen uhkana vaan pikemminkin liittolaisina. HAHHAA. Solzhenitsyn oli "melkein fasisti", sanoi saxalaissymppari juutalaispakolainen Henry Kissinger.
ellauri279.html on line 372: Omantunnonvapauskomitean puheenjohtaja, apostolisen ortodoksisen kirkon pappi G. P. Yakunin uskoi, että Solženitsyn oli "suuri kirjailija - korkeatasoinen ei vain taiteellisesti", ja onnistui myös hälventämään uskoa. kommunistisessa utopiassa lännessä "Gulagin saariston" kanssa.
ellauri279.html on line 422: 1998 - Venäjän ortodoksisen kirkon puolesta kirjailijalle myönnettiin Moskovan pyhän oikea-uskovan prinssi Danielin ritarikunta
ellauri279.html on line 428: 2004 - Serbian Pyhän Savvan ritarikunta, 1. aste ( Serbian ortodoksisen kirkon korkein palkinto ); myönnetty 16.11.2004
ellauri283.html on line 325: Vuoden 1718 vallankaappaus sai käyntiin ortodoksisemman islamin harjoittamisen politiikan, mikä puolestaan edisti valtion arabisoitumista. Laillistaakseen valtansa arabialaisille Fonziet alkoivat levittää Umayyadin jälkeläisiä tasaisesti Sinisen ja valkoisen Niilin yhtymäkohdan pohjoispuolelle, aina alavirtaan Al Dabbahiin asti, nubialaiset omaksuivat arabien Jaalinin heimoidentiteetin. 1800-luvulle tultaissa arabia oli onnistunut nousemaan hallitsevaksi kieleksi Keskijoen Sudanissa ja suurimmassa osassa Kordofanista.
ellauri297.html on line 380: Viimeksi päivitetty 23.6.2009. Tässä artikkelissa tarkastellaan Tefilliniä, kuutioisia mustia nahkalaatikoita, joissa on nahkahihnat ja joita ortodoksiset juutalaiset miehet käyttävät päässään ja käsivarressaan arkipäivän aamurukouksessa.
ellauri297.html on line 382: Tefilliini, metallista valmistettu kuutio, jossa on nahkahihna. Tefilliinit (joskus kutsutaan fylakteriksi) ovat kuutioisia mustia nahkalaatikoita, joissa on nahkahihnat, joita ortodoksiset juutalaiset miehet käyttävät päässään ja käsivarressaan arkipäivän aamurukouksessa. Tarkkailevat juutalaiset pitävät tefilliinin käyttöä erittäin suurena mitsvana (käskynä).
ellauri299.html on line 144: Julio Romero: Constantemente esta el mensaje de que los indigentes son todos víctimas de la sociedad. El caso que intenta relacionar la muerte de Lontane Burton y sus hijos con la negligencia del despacho es hasta forzado. Por todos los medios intentan hacer que sientas culpa y pena por los indigentes y ni siquiera hay un punto de discusión sobre el tema, es todo muy parcialista.
ellauri299.html on line 196: Sellaiset tekijät, kuten köyhyys, jotka usein liittyvät PCE:hen, vaikuttavat paljon voimakkaammin lasten älyllisiin ja akateemisiin kykyihin kuin kokaiinille altistuminen yksinään. Varhaisissa tutkimuksissa oli metodologisia ongelmia, kuten pieni otuskoko, ja häiriötekijöitä, kuten huono ravitsemus ja muiden lääkkeiden käyttö äitien toimesta. Tutkimustulokset herättivät kuitenkin laajaa mediakeskustelua uuden huumeiden vastaisen sodan yhteydessä. Esimerkiksi vuonna 1985 tehty tutkimus, joka osoitti kokaiinin käytön haitallisia vaikutuksia raskauden aikana, aiheutti valtavan kohua mediassa. Termi "crack baby" (halkiohaara) johtui crackia ja PCE:tä ympäröivästä julkisuudesta.
ellauri300.html on line 47: Todennäköisesti nuo yleiset hocus pocus - jongleeraavat sanat eivät ole mitään muuta kuin hoc est corpuksen turmelusta, joka auttaa Rooman kirkon pappeja naurettavalla tavalla heidän transsubstantiaatiotempussaan. Alankomaissa sanoihin Hocus pocus liittyy yleensä lisäsanat pilatus pas. Skandinaviassa tavallisesti filiokus, joka on turmeltunu not termistä filioque. Variantti filipokus on yleinen Venäjällä, joka on pääasiassa itäinen ortodoksinen kansakunta, sekä eräissä muissa Neuvostoliiton jälkeisissä valtioissa. Hemmetti nää jenkit on eri epeleitä. Hissun kissun Hissun kissun.
ellauri300.html on line 692: Hudson-joen haamujen epilogissa Grein on muuttanut Israeliin ja ruvennut isänsä tavoin ultraortodoxixi isoine partoineen, hassuine hattuineen, aluspaitoineen ja rukouslaatikoineen. Sen pahin painajainen on toteutunut: sen lapset ovat sekaantuneet Amalekin siemeneen. Eli siis mitä? Kekäs tää tämmönen Amalek nyt on jonka siemen on niin kelvotonta? Kun hätä on suurin on apu lähinnä, nimittäin Nordfrontenin ystävällisellä sivustolla. Simon Holmqvist vet.
ellauri302.html on line 548: David Kessler toi näytelmän ensimmäisen kerran New York Cityyn Yhdysvaltoihin vuonna 1907. Yleisö tuli enimmäkseen Kessleriin, ja he buuttivat muuta näyttelijää. New Yorkin tuotanto sai aikaan suuren lehdistösodan paikallisten jiddish-lehtien välillä, jota johti ortodoksinen Tageplatt ja jopa maallisempi Forverts. Ortodoksisissa papereissa viitattiin koston jumalaan"likaiseksi", "moraalittomaksi" ja "syvyttömäksi", kun taas radikaalit lehdet kuvailivat sitä "moraaliksi", "taiteelliseksi" ja "kauniiksi".
ellauri302.html on line 550: Tuotannon provosoivampia kohtauksia muutettiin, mutta se ei riittänyt ortodoksisille lehdille. Jopa jiddishin intellektuelleilla ja näytelmän kannattajilla oli ongelmia näytelmän epäaitoon juutalaisen perinteen esittämisen kanssa, erityisesti Yanklin Tooran käytön kanssa, jota he sanoivat Aschin käyttävän enimmäkseen halpoja tehosteita; he myös ilmaisivat huolensa siitä, kuinka se saattaisi leimata juutalaisia, jotka jo kohtasivat paljon antisemitismiä. Yhdistäminen juutalaisiin ja seksityöhön oli tuolloin suosittu stereotypia. Muut intellektuellit arvostelivat itse kirjoitusta, väitti, että toinen näytös oli kauniisti kirjoitettu, mutta ensimmäinen ja kolmas näytös eivät tukeneet sitä.
ellauri302.html on line 666: Eliyahu Ben Moshe Dos Vidas (1518–1587, Hebron) oli 1500-luvun rabbi mytomaanien Palestiinassa. Hän oli ensisijaisesti rabbi Moses ben Jacob Cordoveron (tunnetaan nimellä Muaa Ramasee Ramaseeko Suaa) mutta myös vähän Isaac Lurian opetuslapsi. Dos Vidas tunnetaan Kabbalan ja siantuntemuksestaan. Hän kirjoitti Reshit Chochmahin eli "Viisauden alun", pietistisen teoksen, jota ortodoksiset juutalaiset tutkivat edelleen laajasti. Aivan kuten hänen opettajansa rabbi Moses Cordovero loi eettisen teoksen kabbalististen periaatteiden mukaisesti teoksessaan Tomera Deborah, Rabbi Dos Vidas loi vielä laajemman teoksen henkisestä elämästä hänen kanssaan, nimeltä Reishiluut Chochmeeshshah. Tämäkin magnum opus perustuu suurelta osin Zohariin, mutta heijastaa myös monia perinteisempiä lähteitä. Kirjoittaja asui Safedissa ja Hebronissa ja oli yksi Hebronissa 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa asuneista merkittävistä kabbalisteista. Niitä kyllä juoxi siellä laumoittain kuin kylän koiria.
ellauri313.html on line 576: Tähän mennessä Mendelssohn oli omistanut kykynsä filosofialle ja kritiikille; nyt kuitenkin tapaus käänsi hänen elämänsä virran juutalaisuuden asian suuntaan. Huhtikuussa 1763 Johann Kaspar Lavater, silloin nuori teologian opiskelija Zürichistä, teki matkan Berliiniin, missä hän vieraili jo kuuluisan juutalaisen filosofin luona muutamien kumppaneiden kanssa. He vaativat Mendelssohnia kertomaan heille näkemyksensä Jeesuksesta ja onnistuivat saamaan häneltä lausunnon, että mikäli historiallinen Jeesus olisi pitänyt itsensä ja teologiansa tiukasti ortodoksisen juutalaisuuden rajoissa, Mendelssohn "kunnioitti Jeesuksen luonteen moraalia". Sehän oli kopioinut pointtinsa paljolti Här
ellauri313.html on line 593: Peläten, että saksan kielen viehätys saisi nuoret juutalaiset opiskelemaan käännöstä Tooran sijaan , ja uskoen, että heidät näin johdettaisiin pois ortodoksisesta juutalaisuudesta , rabbitit yhdistivät voimansa ja määräsivät kesäkuussa 1779 kiellon. "Saksalainen Dessaun Mooseksen Pentateukki".
ellauri315.html on line 91: Mutta jos me menetämme luottamuksemme Jumalaan, mitä meille sitten enää jää? Emme saa menettää tätä luottamusta. Jos Jumalaa ja Jeesusta ei ole, ei ole ketään takaamassa sitä, että on olemassa ikuinen totuus ja oikeudenmukaisuus. Tai no, on Allah, mutta ei se ole sama asia. Eikä ortodoxien Bog ole hippustakaan parempi.
ellauri315.html on line 373: Mustan sotnian liikkeen elpyminen havaittiin Perestroikan lopussa ja sen jälkeen. Niinpä vuonna 1992 " Muisti" -seuran jäsen Alexander Shtilmark alkoi julkaista "Mustasataa" -sanomalehteä, samalla kun hänen ryhmänsä "Mustasata" erosi "Memory" -seurasta. Vuodesta 2003 lähtien "Orthodox Alarm" on ollut Shtilmarkin johtaman Black Hundred -liikkeen pääjulkaisu. Mustasatoihin kuuluvat vuonna 2005 uudelleen perustettu ”Venäjän kansan liitto”, sanomalehti ”Ortodoksinen Venäjä”, Mihail Nazarovin johtamat organisaatiot, jotka perustettiin Liisa- ryhmän ”Red-Black Hundred” fanien keskuudessa, sekä monet muut pienet organisaatiot.
ellauri315.html on line 534: Eikä siinä vielä kaikki! Venäläinen kirkkoraamattukin on ukrainalainen! Tosin se on kirkkoslaavia eli bulgariaa lähinnä, eikä vähävenättä, mutta sen painattaja Ostrogski suosi ukrainalaista kyldyyriä, vaikka Ukraina oli silloin osa Puola-Liettuaa. Alkuteos on Novgorodista, ja saatiin Iivana Julmalta. Venäjän ortodoksinen kirkkokin myöntää nykyisin pitkin hampain että Elisabetin Raamattu perustuu Ostrohin raamattuun. Mikä parasta, Ostrohin akatemia on julkaissut vuonna 2006 Ostrohin raamatun nykyukrainaksi. Käännöstyön teki arkkimandriitta, teologian professori Rafail Torkonjak, ja häneltä meni työhön 30 vuotta. Venäjän aggressio pani Rafaeliin vähän vauhtia.
ellauri316.html on line 448: Saharovin vanhemmat ja isänpuoleinen isoäiti Maria Petrovna vaikuttivat suurelta osin hänen persoonallisuutensa; hänen äitinsä ja isoäitinsä olivat Venäjän ortodoksisen kirkon jäseniä, vaikka hänen isänsä oli ei-uskoinen. Kun Andrei oli noin 13-vuotias, hän tajusi, ettei hän uskonut Jumalaan. Huolimatta ateistista hän kuitenkin uskoi "johtavaan periaatteeseen", joka ylittää fyysiset lait.Haha LOL. Jumala ei heitä noppas.
ellauri316.html on line 818:
A. A. Vlasovin ja ROA-taistelijoiden muistomerkki Novodiveevon naisortodoksisen venäläisen luostarin hautausmaalla New Yorkissa, Yhdysvalloissa.

ellauri326.html on line 253: Ehkä venäläinen yhteiskunta hajosi, koska siellä oli vuosisatoja vanha maaorjuus ja melko jäykkä ortodoksinen kirkko? Ortodoksiset kirkot eroavat suuresti muista halussaan nöyrtyä, "vähentää" henkilöä ja tukahduttaa hänet. Ehkä uusi geneettinen muodostuminen on todella kehittynyt?
ellauri326.html on line 283: Tai ehkä sinun on otettava seuraava askel? Löydätkö Kristuksen itsestäsi? Mikä Kristus, kysyy Dostojevski? Kristuksia on erilaisia. Mutta heillä oleva Kristus on väärässä. Mutta oikea on säilynyt todellisessa kristinuskossa. Todellinen Jumala on säilynyt vain ortodoksiassa, ja vain Venäjän kansa on Jumalan valittu kansa, jossa ortodoksisuus on säilynyt. Ja Venäjän kansan on kerrottava tämä hyvä uutinen koko maailmalle, ja sen väline on Venäjän valtio ja Venäjän kirkko. Tästä tämä Venäjän ortodoksinen fasismi alkaa. Slavistit eivät saavuta tätä Dostojevskin toista puoliskoa.
ellauri328.html on line 373: Tiede ja uskonto -lehdessä julkaistiin romaani, jonka oletetaan perustuvan tositarinaan, joka koski vanhauskoisten lahkoa nimeltä "Todet ortodoksiset vaeltajat". Tarinassa nuori Moskovan komsomolityttö joutuu tavallisen Moskovan ortodoksisen papin vaikutuksen alaisena, joka lähettää hänet maanalaiseen Siperian skeneen hurskaan naisen kanssa. Siellä tytöt opetetaan tekemään tulevaa lähetystyötä ja tekemään salaisia ​​luostarilupauksia. Häntä kohdellaan ankaralla paastolla, vihalla maailmaa, despoottista riistoa, kaiken kirjallisuuden paitsi Raamatun ja joidenkin teologisten traktaattien kieltämistä, asumista kellarissa näkemättä aurinkoa, hymyn tai ystävällisyyden puutetta ja töykeyttä. Tämä ilmapiiri esitettiin täsmällisenä kuvauksena vanhauskoisten lahkojen elämästä. Lopulta tytön pelastavat hänen Sherlock Holmesin kaltaiset sankarilliset komsomoliystävänsä.
ellauri330.html on line 496: Kapinalla on symbolinen merkitys Ukrainan suhteiden historiassa Puolaan ja Venäjään . Se lopetti puolalaisen katolisen szlachtan vallan Ukrainan ortodoksisessa väestössä; samaan aikaan se johti siihen, että Itä-Ukraina lopulta liitettiin Venäjän tsaarikuntaan, joka aloitettiin vuoden 1654 Perejaslavin sopimuksella, jossa kasakat vannoivat uskollisuutta tsaarille säilyttäen samalla laajan autonomian. Tapahtuma laukaisi poliittisen myllerryksen ja sisätaistelun Hetmanaatissa, joka tunnetaan nimellä Ruin. Puolan vastaisen kapinan menestys, Puolan sisäiset konfliktit sekä Puolan samanaikaiset sodat Venäjän ja Ruotsin kanssa (Venäjän ja Puolan sota (1654–1667) ja toinen Pohjan sota (1655–1660)) , päätti Puolan kultakauden ja aiheutti Puolan vallan maallisen laskun Puolan historiassa tulvana tunnetun ajanjakson aikana.
ellauri333.html on line 180: Sri Lankan perinne esittää Ashokalle suuremman roolin buddhalaisyhteisössä. Tässä perinteessä Ashoka alkaa ruokkia munkkeja laajasti. Hänen ylenpalttisen holhouksensa valtion suojeluksessa johtaa siihen, että monet väärennetyt munkit liittyvät luostariin. Todelliset buddhalaiset munkit kieltäytyvät yhteistyöstä näiden väärennettyjen munkkien kanssa, ja siksi uposatha- seremoniaa ei pidetä seitsemään vuoteen. Kuningas yrittää hävittää väärennetyt munkit, mutta tämän yrityksen aikana liian innokas ministeri päätyy tappamaan todellisia munkkeja. Kuningas kutsuu sitten vanhimman munkin Matkaliputta-Tissarrin auttamaan häntä karkottamaan ei-buddhalaiset hänen perustamansa Pataliputran luostarista. 60 000 harhaoppisuudesta tuomittua munkkia ( bhikkhua ) riisutaan aseista seuraavassa prosessissa. Tämän jälkeen pidetään uposatha-seremonia, ja Tissarri järjestää tämän jälkeen kolmannen buddhalaisen neuvoston Ashokan 17. hallitusvuotena. Ensio Tissarri kokoaa Kathavatthun, tekstin, joka vahvistaa theravadinin ortodoksisuuden useissa kohdissa.
ellauri335.html on line 501: Pöh. Koko amnestian käsite on vastoin Halakhaa. Älä unohda, älä anna anteexi, se on Jehovan sanoma valitulle kansalle. Svaani ei unohda. Svanetia tai Svanetia (muinaisissa lähteissä Suania; georgiaksi: სვანეთი Svaneti) on historiallinen maakunta Georgian luoteisosassa. Siellä asuu svaanit, georgialaisten entinen alaryhmä. Ei siis Hans Uszkoreitin lasten äidin ja äxpuolison saati Anni Svaanin sukulaisia. He ovat georgialaisia ​​ortodoksisia kristittyjä, ja heidät kristillistettiin 4.-6. vuosisadalla. Joitakin vanhan pakanuuden jäänteitä on kuitenkin säilytetty. Georgian suojeluspyhimys Saint George (paikallisille tunnetaan nimellä Jgëræg) on ​​arvostetuin pyhimys. Kaxikielisiä kuin suomenruåzalaiset, puhuvat svaania ja gruusiaa.
ellauri336.html on line 61: Ultraortodoksisilla hasidijuutalaisilla on ainutlaatuisia tapoja käyttää hiuksiaan. Heidän ulkonäkönsä saattaa tuntua epätavalliselta ulkopuoliselle. Tämä sivu selittää nämä hartaat perinteet. Ensin se selittää naisista ja sitten miehistä.
ellauri336.html on line 70: Hasidi-juutalaisnaisilla on tiukat säännöt hiuksistaan. Nämä ultraortodoksiset tavat koskevat pääasiassa hiusten peittämistä. Olet ehkä kuullut joistakin asiaan liittyvistä käytännöistä, kuten peruukin käyttämisestä tai pään ajamisesta. Selitämme näistä asioista lisää seuraavissa kappaleissa.
ellauri336.html on line 79: Huivia, joita jotkut ultraortodoksiset naiset käyttävät, kutsutaan "tichelix". Se sidotaan paikoilleen hiusten päälle. Hattua voidaan myös käyttää, vaikka se ei yleensä peitä täysin naisen kaikkia hiuksia yksinään, joten se on yhdessä vyö ja henxelit tyyppisesti peruukin tai huivin kanssa. Paras ratkaisu on peruukki, huivi, hattu, vyö ja henxelit. Ja pysytellä kotona.
ellauri336.html on line 81: Kaikki ultraortodoksiset juutalaiset naiset eivät ajele kumpaakaan päätään. Useimmat eivät. Tuskin kainaloitakaan. Naiset, jotka eivät tee sitä, eivät pidä tarpeellisena mennä niin pitkälle vaatimattomuuden vaatimuksen täyttämiseksi. Pikemminkin he ovat tyytyväisiä pitämään karvansa huolellisesti piilossa. Seuraavaksi selitämme lisää vaatimattomuussäännöistä.
ellauri336.html on line 85: Eli siis: kun hassidinainen on naimisissa, hänen hiuksensa on peitettävä julkisesti. Myös "sen" on oltava täysin peitetty, jotta se on täysin näkymätön. Tämä tehdään yleensä hameella ja pikkuhosuilla sekä maxikoon terveyssiteellä. Syy näihin hassidisten naisten karvaisuutta koskeviin sääntöihin on: vaatimattomuus. Ultraortodoksiset juutalaiset ovat erittäin tiukkoja tässä asiassa, jota kutsutaan "Tzniukseksi". Monet naiset menevät pidemmälle tämän rajoituksen kanssa ja pitävät karvaiset paikkansa peitettyinä koko ajan, vaikka ovat yksin peiton alla. Jotkut heistä jopa ajelevat molemmat päänsä, kuten selitimme aiemmin.
ellauri336.html on line 95: Nämä vaatimattomuussäännöt ulottuvat muuallekin kuin pukeutuminen ja ulkonäkö. Nainen ei esimerkiksi koske mihinkään miehessä tai ota fyysistä yhteyttä mieheensä lukuun ottamatta yhdyntää lakanassa olevan reiän läpi. Nainen ei myöskään laula miehen edessä eikä päällä. Siksi pohjimmiltaan kaikkea ortodoksista juutalaista musiikkia laulavat miehet ja pojat.
ellauri336.html on line 97: Näiden uskonnollisten määräysten tarkoituksena on, että miehet eivät joutuisi kiusauxeen houkuttelemaan ketään naista, joka ei ole heidän vaimonsa. Seksuaalinen uskollisuus on tärkeä asia, jonka ultraortodoksiset juutalaiset miehet ottavat vakavasti. Sukupuolet pidetään erillään kouluissa, synagogissa ja joskus jopa liikennebusseissa tai kaduilla. Ei mitään tafsausta tai tökkimistä seisovalla penixellä takapuoleen linjurissa (Italia) puhumattakaan imutuxesta tai pystypainista metrossa (Japani).
ellauri336.html on line 117: Mikä on syy sidecurl-säännöille? Toisin kuin naisten säännöt (jotka perustuvat vaatimattomuuden käytännöllisyyteen), ultraortodoksisten miesten hius- ja kiharasääntöjen syytä ei tiedetä selvästi. Alkuperäinen perusta on pyhien kirjoitusten kohta, jossa sanotaan, että miehen ei pidä "kiertää päätä nurkan takana". Arvovaltaiset talmuditutkijat ovat päättäneet, että tämän pyhien kirjoitusten merkitys on nämä sivukierresäännöt. Mitä tulee syyn säännön takana - yleisesti ajatellaan, että tämä on eräänlainen käsky, jolle Jumala ei ole antanut selitystä. Jumala yksinkertaisesti opetti sitä, ja uskollisten juutalaisten odotetaan noudattavan. Eräänlainen muoti.
ellauri336.html on line 292:

Rakas juutalainen kaupungissa - Miksi ortodoksiset juutalaiset naiset ajelevat päänsä?
ellauri336.html on line 299: Kiitos kysymyksestäsi. Sanoa, että ortodoksiset juutalaiset naiset ajelevat päänsä, on valtava yleistys, eikä erityisen tarkka. Suurin osa ortodoksisista naisista vain peittää hiuksensa.
ellauri336.html on line 452: