ellauri001.html on line 954: toinen koko todellisuus,

ellauri014.html on line 919: Tää takas luontoon scheisse on varmaan jälleen muodissa myös sixi, että ollaan taas ajauduttu samanlaisiin tolkuttoman suuriin tuloeroihin, kiitos teollisuuden automatisaation ja keskiluokan rappion. Rikkaiden todellisuus on taas kerran eristynyt patraskin arjesta, joka alkaa sit vähitellen kuulostaa jopa kiintoisalta. Hesarin tv-palsturi tänään sano et se kazoo tosi-tvtä vaan nähdäkseen miten se toinen puoli elelee. Nyt olis vallankumous taas kerran paikallaan, päästäisiin taas joxkin aikaa eroon sellasista eriarvoisuuden lieveilmiöistä kuin Rousseauta apinoivat herrasmiesmaanviljelijät.
ellauri015.html on line 646: Toiveet ja todellisuus menee siinä sekaisin,

ellauri024.html on line 1378: von Wright muistuttaa kaikkien poliisivaltioiden kaikkia ylijohtajia myös kielenkäytöltään tuomitessaan ja leimatessaan "vieraantumisesta" tai jostain muista tsykologisista syistä johtuvia "irrationaalisia käyttäytymiskaavoja", jotka uhkaavat "lakiin perustuvaa järjestystä" (Law and Order): "kielteinen menettely, holtiton kielteisyys, kumouxellinen maanvieremä, romanttinen todellisuuspako, nihilismin purkauxet, sokea viha". Puuttuu vaan "menneisyyden ihannointi". Mut sekin tulee sanotux.
ellauri024.html on line 1382: von Wright tajuaa noin miljoonantena suomalaisena, että kehitys kulkee kohti poliisivaltiota ja ekokatastrofeja. (Huom tää on kirjoitettu ennen kaxoistorneja, ilmastonmuutosta ja kansainvaelluxia!) Sillä ei näytä olleen mitään vaikutusta sen lurituxiin haistelevasta humanismista. von Wrightin mielestä (yliminästä, minästä vai siitä?) hipit pakenevat romanttisesti todellisuutta. Herää kysymys, onko punaposki ize hippi. Sillä mitä muuta sen trivialiteetteilla, toistoilla, latistuxilla ja poissulkemisilla terrorisoiva kirjoittelu on kuin todellisuuspakoa? Valistushenkistä todellisuuspakoa.
ellauri024.html on line 1384: Mixei von Wright leimaamisen sijasta mieti, olisiko olemassa muitakin toimintamuotoja kuin todellisuuspakoinen status quon siunaus? Oisiko muitakin ihmisarvoisia mahdollisuuxia kuin vetää yhtä köyttä izensä tuhoavan yhteiskunnan johtoportaan kaa? Tälläsiä kysymyxiä eläkeläisenkin olisi sopinut miettiä terapiakirjoittelun sijasta.
ellauri025.html on line 91: Tomismi tarjoaa kokonaisvaltaisen todellisuuskäsityksen metafyysisistä, ontologisista ja teologisista kysymyksistä mutta myös fysiikasta ja ihmisen suolen toiminnasta. Protestanttisen kirkon syntykään ei onnistunut murtamaan tomistista todellisuuskäsitystä, vaan se onnistui vasta newtonilaisen fysiikan avulla. Aristoteelisen fysiikan selkeästi vääräksi todistaminen aiheutti tomistisen perinteen kriisin, joka lopulta synnytti uustomismin. Uustomismiin siirrettiin klassisen tomistisen perinteen käsitykset etiikasta ja teologiasta. Uustomismi hajautui useisiin erilaisiin koulukuntiin. Nykyinen katolisen kirkon oppi perustuu uustomismiin, tosin alternatiivisten totuuxien malli on pääsemässä paavi paavilta Tomin harmixi voitolle.
ellauri028.html on line 256: Mut se on virhepäätelmä, P(l)opovin izemurhasiirto. Ei tänne tultu muutenkaan uutta keximään. Masixia on ollut maailman sivu, eikä takuulla oo yhtään mustaa ajatusta, jota ei ole jo moneen kertaan kexitty. Todistihan Eskin assari empiiris-matemaattisesti äskettäin, et erilaisia ajatuxia on noin 30, näät sen verran löytyi erilaisia asiakkaiden esseitä, eli (as per TAMK:n "Timon" teoreema todellisuus=asiakas) saman verran vaihtoehtoisia totuuxia todellisuusvalikoimassa. Siitä riittää joka oivalluxelle jopa 300M kexijää (oikeasti vähemmän, useimmat ei kexi mitään koko ikänä). Samaa saarnasi jo saarnaaja, nihil novi. Kapinen jopi, joka parjas vaihtelevasti elamassa, muttei silti suostunut parjaamaan kiusaajaansa, nyökyttää myös nuppi ruvella.
ellauri029.html on line 67: todellisuusasiakas
ellauri029.html on line 169: Muista, että essee on ajattelemista kirjoittamalla ja että parhaimmillaan siinä tulevat esiin Timon neljä T:tä: taito kehittyy, tiimi hyötyy, tuote jalostuu ja todellisuus (asiakas) huomioidaan. Konsultoi myös E.Saarisen neljää E:tä.

ellauri029.html on line 172: Luku- ja kirjoitustaito kuuluu toistaisexi tutkintoon, mut tää on vaan ohjeellista, tähän voi tulla muutos milloin tahansa. Mä en ajattele kirjoittamalla, vaan kirjoitan ajattelemattomasti, annan tulla vaan. Menee se niinkin. Aika pelottava toi samastus todellisuus (asiakas). Sen vois vaikka panna newspeakin sanakirjan tunnuslauseexi. Kukahan toi Timo on, onko yhtä julkkis kuin Esa Saarinen? Tommi Kovasen, sen väärin taklatun lätkä-äijän mindmapissa on varmaan valkoisia alueita. Doctor Livingstone, I presume?
ellauri029.html on line 448: Depressiivinen realismi on miinusmerkkistä. Musta se ei ole vinouma eikä harhakaan, mutta optimistit on toista mieltä. Masixet on realistisempia kuin optimistit, on tutkittu. Näinä lopun aikoina tää on tuskin mikään ylläri. Pessimismi tuottaa osuvampia arvioita todellisuudesta. Tätä tulosta on optimistien taholta kritisoitu sillä, että todellisuudesta ei ole tietoa. Mutta onhan sitä, sillä todellisuushan on yhtä kuin asiakas, senhön äskettäin selvitti TAMK:ssa "Timo". Optimistit huomauttavat myös, että depressiivisen realismin hypoteesin on esittänyt 2 naista. (Ylläri.) Sillä ei siis ole tutkijoiden enemmistön tukea.
ellauri037.html on line 508: Samasta lähteestä voidaan johtaa, että naiset osoittavat enemmän myötätuntoa ja enemmän ihmisrakkautta ja osanottoa onnettomille kuin miekkoset; sitävastoin mukiloinnissa, kostonhimossa, vanhurskaudessa, rehvakkuudessa, tunnottomuudessa ja koiramaisessa tottelevaisuudessa ne jäävät miekkosten jalkoihin. Sillä heikon järjen hämärässä valossa tempaa tämänhetkinen, havainnollinen, välitön todellisuus ne mukaansa, ja meidän miekkosten tanakkana seisoviin maksim-konekivääreihin, lukkoon lyödyihin ja kiinni naulattuihin päättömiin päätöxiin, ylipäänsä menneisyyden ja tulevaisuuden, olemattoman ja etäisen vatvomiseen niillä on vähän kärsivällisyyttä. Niillähän on äijyyteen vaan vähin vaadittava, puuttuu varsinaiset ratkaisevat vehkeet siihen. Niitä voi tässä suhteessa verrata eliöön, jolla on maxa, muttei sappea. Kun miehet purkaa sappeaan, maxaa nainen laskun. Ks. väitöskirjani pykälää 17, missä määrittelen moraalin perustan, nimittäin maxan sekä sapen. - Sitä myöden huomataan että naisluonteen perusvirhe on epäreiluus. (Äiskäkin oli tosi epäreilu kun antoi siskolle koko pikku perintönsä, mulle jäi vaan pääpotti isältä.) Se syntyy ensinnäkin jo esitellystä järjen ja harkinnan puutteesta, mutta sitä tukee vielä se, että ne voimiltaan luonnostaan heikompina ei voi turvautua väkivaltaan niinkuin me, vaan juonittelee. Akka on kuin kuttukin, ellei se pahhoo tie, niin ajattelloo kumminnii.
ellauri038.html on line 106: Nietzsche jatkoi ennen kaikkea Immanuel Kantin ja Arthur Schopenhauerin subjektiivista idealismia. Nietzsche uskoi, että ihminen saa ympäröivästä todellisuudesta tietoa vain omien aistiensa välityksellä. Sen mukaan todellisuuskäsityksemme on äärimmäisen subjektiivinen. Subjektiivinen idealismi johtaa Nietzschen relativismiin ja skeptisyyteen.
ellauri055.html on line 1119: Monismi poikkeaa dualismista eli kaksijakoisesta todellisuuskäsityksestä, jonka mukaan on olemassa kahdenlaista todellisuutta sekä pluralismista eli monijakoisesta todellisuuskäsityksestä, jonka mukaan todellisuuksia on useita.
ellauri055.html on line 1278: Elämänsä viimeisinä vuosina Kala ponnisteli saadakseen valmiiksi teoksensa Hahmottuva maailma, jonka oli tarkoitus olla yleistajuinen kokonaisesitys hänen todellisuuskäsityksestään. Teos ei kuitenkaan valmistunut. Kala kuoli Kirkkonummen huvilallaan heinäkuussa 1958. Jäi maailma täpärästi hahmottamatta. (Hahmohöpötys oli pappispimityxen viimeinen asyyli.) Mä olin onnellinen kuusivuotias Tyrvännössä. Pikossa sain ongella kiisken: Kala! kala! 5v myöhemmin olin Kirkkonummen huvilalla norssinlakissa.
ellauri072.html on line 387: Useita vaihtoehtoisia selitysmalleja on ehdotettu tälle ainakin näennäisesti irrationaaliselle lasten hankinnalle. Ehkä kulttuuriset ja lähipiirin odotukset saavat ihmiset hankkimaan lapsia, vaikka he eivät niitä itse varsinaisesti haluakaan. Ehkä päätökset lastenhankinnasta tehdään epätäydellisen informaation varassa. Toisin sanoen ihmisillä on liian positiivinen kuva lapsista ja niiden kanssa elämisestä, ja todellisuus iskee vasta, kun huonosti nukutun yön jälkeen lastenvaunut eivät mahdu bussiin, tai viimeistään, kun murrosikäinen osoittaa innovatiivisuuttaan nokkelilla haistatteluilla.
ellauri082.html on line 413: Jamesin mukaan uskonnolliset kokemukset liittyvät alitajunnan toimintaan ja alitajunnan tai alitajuisen minuuden ”ryntäämiseen tajuntaan”. Tästä huolimatta hän ei kuitenkaan pidä niitä vähävarvoisina, vaan kirjoittaa ”mystisten tilojen todellisuus ehdottomasti kumoaa sen kuvitelman, että epämystiset tilat olisivat ainoat uskottavat tilat ja määräisivät lopulta, mitä saamme uskoa” ja lisäksi ”Minusta tuntuu, ettei mikään filosofia anna meille oikeutta kutsua näkymätöntä eli mystistä maailmaa epätodelliseksi”.
ellauri082.html on line 657: Eihän tämä mikään uskon kappale ole, mutta todellisuus on useassa muussakin asiassa tarua ihmeellisempää. Loma-Lindassa-ollut 02.04.2018 17:49
ellauri093.html on line 424: Kirkkotaiteilija Ilmari Launis jonka pojasta Ilmo Launixesta tuli Töölön kirkon kappalainen lupasi kopioida Edelfeltin taulun "Kristus ja Mataleena" Karin esitelmän tuottamilla rahoilla. NNKY:n tytöt af Forsellesin johdolla säikähtivät jeesusta virsujalkaisena. Ja Mataleenakin siinä langenneena! Ja se runokin (hyi): "pane minua minnes tahot... ...jaloin päälle käytäväxi" AI KAUHEETA. Hilja koitti puolustella mursuwiixisellä Fritz Uhdella, muttei vakuuttanut, pahemmaksi meni vaan (no ks. kuvaa hyvä ihme). Tulee mieleen Aale Tynnin ihana runo "Kaarisilta". Puuttuu vaan kuva jossa Mataleena on sillassa, ja jeesus käy sen päällä jaloilla. Ehkä sen taulun voisi ripustaa johtajattaren huoneen oviseinälle. Vie minut minne tahdot, vie vaikka Mexikoon. Rakkaus on leikkiä kahden, todellisuus harhaa vain on...
ellauri099.html on line 35: Mitä enemmän mä luen ja mietin näitä runoja ja romskuja ja luen kirjailijoiden elämäkertoja, sitä selvemmäxi tulee että tämän kukkatarhan tärkein lajike on narsissi. Sitähän se on, kirjojen ja leffojen ym viihteen lukeminen, kirjoitus ja tuijotus, lammen peiliin kazomista, kunnes masentava todellisuus unohtuu. Tärkein kaikkia wannabee kirjailijoita yhdistävä tekijä on hyvin kehittynyt narsismi. Oma naama lammen sameen veden kalvon ystävällisesti pehmentämänä sieltä vastaan tuijottaa. Rakkaus on samea, kuin vessan ikkuna, sanoi Vittoria, ja tiesi kyllä mistä puhui. Izerakkaus ei ole muita kummempi. Izeviha on vain sen toinen fenotyyppi. Oman navan haistelua molemmat. Haista, haista haista, seinää vessan, kunnes valot sammuu, haju jää.
ellauri112.html on line 57: Nykyajan sielutiede, sekä filosofinen että varsinaisesti tieteellinen, onkin sentähden--kuten pitkin rintamaa voi huomata-- usein sangen jyrkästikin varuillaan assosiatsio-psykologian liioitteluja vastaan. Niinpä voitanee esim. Henri Bergson'in filosofiaa osittain pitää jyrkkänä vastavaikutuksena sitä vastaan. Mitä sielukäsitteeseemme tulee, ovat hänen mielestään sekä 'ykseys' että 'moninaisuus' sellaisia »cadres de l'intélligence», ymmärryksen kaavoja, joihin elävä todellisuus vain väkivaltaisesti pakoittamalla saadaan soveltumaan, »konfektsiovaatteita» eikä suinkaan mitan mukaan tehtyjä (kts lähemmin Aika 1911 s. 433 seur.) Tällaisen »mitan mukaan tehdyn» sielukäsitteen on James koettanut tuoda esiin perustavassa »Sielutieteen periaatteissaan.» Loistavassa luvussaan »tajunnan virrasta» (the stream of thought) suosittelee hän tätä kuvaa karakterisoimaan sielunelämän yleistä luonnetta. Nykyisessä kirjallisuudessa se onkin yleisesti omaksuttu.
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 171: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri112.html on line 191: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri112.html on line 193: Syy siihen, että juuri käsitteet »vihreä», »punainen» jne. on muodostettu, eikä aivan toisia, piilee tietysti näiden vivahdusten käytännöllisessä merkityksessä. Lauselma: »logiikka ei tavoita vivahduksia» tarkoittaa siis: spekulatiivinen, aprioristinen logiikka ei tavoita vivahduksia. Kaikkia värivivahduksia ei voida ilmaista viidellä tai kuudella värinimityksellä. Mutta kokemustiede, kokemuksellinen logiikka tavoittaa kyllä mitä vivahduksia tahansa. Minulla on tällä hetkellä mielikuva ihan määrätystä punaisen vivahduksesta, joka imupaperillani on; jos tahtoisin, voisin nimittää tätä vivahdusta esim. klm: siten olisi uusi käsite muodostettu, käsite, joka tavoittaisi ihan määrätyn vivahduksen. Tällaisen käsitteen muodostaminen olisi kuitenkin kovin epätarkoituksenmukaista. Paljon tärkeämpiä kuin äärimäisen yksilölliset vivahdukset, kuin ne ominaisuudet, jotka kussakin esineessä ovat erilaisia, ovat yleensä esineiden yhteiset ominaisuudet. Käsite klm ilmaisisi vain yhdellä tai aivan harvoilla esineillä olevaa ominaisuutta, käsite »punainen» sellaista ominaisuutta, joka on lukemattomilla ja jonka jokainen omasta kokemuksestaan tuntee. Sanoin, että Renan yllämainitulla lauseellaan on lausunut julki Bergsonin filosofian ydinajatuksen. Mutta siinä tapauksessa Bergson on käsittänyt tuon lauseen ihan sananmukaisesti. Bergsonin mukaanhan kaikki logiikka, kaikki ajattelu on voimaton tavoittamaan todellisuutta, joka ei ole muuta kuin vivahduksia. Hänhän esittää, mitenkä inhimillinen äly on kuin valmiiden vaatteiden varasto, johon yritetään pukea todellisuus, katsomatta kuinka se niihin soveltuu. Hän vertaa älyämme kinematograafikoneeseen, joka ottaa muutamia liikkumattomia silmänräpäyskuvia elämän alituisesta virtailusta, ja yrittää näistä kuolleista kuvista uudelleen panna kokoon elävän todellisuuden. Hän puhuu ymmärryksemme »mekanistisesta vaistosta», joka viettää voittokulkuaan geometriassa, mutta on kykenemätön ratkaisemaan elämän arvoitusta. Tällä tavoin Bergson syyttää tiedettä virheestä, johon ei ollenkaan se, vaan juuri filosofia on tehnyt itsensä syypääksi-- spekulatiivisesta logiikasta, jota monet filosofit ovat rakastaneet, mutta joka tiedemiesten parhaille on ollut kauhistus. Näin yrittää hän riistää tieteeltä sananvallan sen mieltäkiinnittävimmissä kysymyksissä, ja panna sijalle runollisen »intuitionsa», jota ei millään keinoin voi kontrolloida, joka ei sisällä mitään mahdollisuutta eroittaa totuutta erehdyksestä. Jos koskaan, on filosofia Bergsonissa muuttunut »spesialiteetiksi». (Aika 10, 10-18) * * * * *
ellauri131.html on line 415: Mainoxesta päätellen tää sanoma on tähdätty maureille tai yleisemmin osattomille värivammaisille naisille. Tästä hetkessä elämisestä on taidettu jo mainita. Mitä kivempaa on tässä hetkessä, sitä ikävämmin lyö todellisuus kohta korville.
ellauri142.html on line 300: Totuus on ainoa todellisuus. Tää on räikeää idealismia, se on kiertelemättä tunnustettava. Totuus on totta vaan kun se vastaa todellisuutta, sanois realistisempi kaveri. Me emme ylenkatso raamattua, vaan annamme sille suuremman arvon kuin se ansaizisi, koska se suurimmaksi osaksi sisältää samaa schaibaa kuin intialaisten Vedätyskirjat esittävät, raamatussa on ikään kuin niiden toisinto, mutta raamatusta puuttuu tieteellisen maailmankazomuxen perustalle nojautuva höpötys, joka Vedätyxistä on löydettävissä. Uskonto on pelkkää haaveilua ja taikauskoa. Filosofia ja erityisesti "lääketiede" kaipaavat kaiken itsekkyyden yläpuolella olevaa majesteetillisen, kaikkia ympäröivän rakkauden voimaaa, jonka avulla se voi päästä rajoitetusta ja likinäköisestä asemastaan, jotta se jaksaa kehittyä sellaiseen henkiseen suuruuteen, joka tunnustaa maailmankaikkeuden yhdeksi kokonaisuudeksi, kaikkien kappaleiden olemuksen ykseyden ja tuon kaikkien luotujen sisäisen toisistaan riippuvuuden. Mitä vittua, jopa klassillinen fysiikka oli sillä kannalla, vetovoima ei uuvu matkalla, vaikka heikkenee aika nopeaan. Empedokles kuzui vetovoimaa rakkaudexi. Ja kemiallisesti me ollaan kaikki samoja alkuaineita, tai mitä lie hiukkasia. Kvanttitilojen lomittuminen on kaikkialla yhtä aikaa olemisen matemaattis-fysikaalinen toteutus. Eli siis mitä tästä puuttuu vielä? No okei, Kaiken teoria, sehän ei vielä ihan pelitä.
ellauri150.html on line 95: Tämän jälkeen Ebrahimi selitti, miten puhumalla ihonväristä nähdään todellisuus: kaikilla ihmisillä ei ole samoja mahdollisuuksia ja etuoikeuksia. Tämän näkemällä ja tunnustamalla voisi päästä joskus siihen maailmaan, jossa ”me kaikki olisimme aidosti yhdenvertaisia, eikä tarvitsisi korostaa mitään asioita”, Ebrahimi sanoi.
ellauri155.html on line 639: Sisäistetyn liberalismin ainesluetteloon kuuluu mm näkemys, jonka mukaan termiittiapinoiden todellisuus koostuu pohjimmiltaan erillisistä yksilöistä eikä populaatioista. Yksityisomaisuus eli reviiri kyllä huomataan elukoiden maailman perusmekanismixi. Maailma pyörii omistussuhteiden ympärillä. Eloonjäämistaistelu ja kilpailu markkinaosuuxista ulotetaan kaikkialle markkinoista mielipiteisiin ja evoluutiosta rakkaussuhteisiin. Puhutaan esimerkiksi parisuhdemarkkinoista, aivan kuin panosuhteissa olisi kysymys pillun ostamisesta, pillun myymisestä ja omistamisesta. No niinhän niissä kyllä totta mooses onkin.
ellauri158.html on line 352: Tosiasiallisuus on musta sama kuin täydellisyys. Aika outoa, useimmiten todellisuus jää aika imperfektixi. Ideaalit on perfektejä enintään.
ellauri185.html on line 697: Mutta vetistämättömän korkean ihanteellisuutensa ohella Lutherilla on niin terävä terve todellisuustaju, ettei häneltä, kuten Tolstoilta, voi jäädä huomaamatta se alkeellinen tosiasia, että tämä todellinen maailma, jossa me elämme ja olemme, ole mikään Jumalan valtakunta, ei hyvien ja pyhien yhteisö, vaan päinvastoin kansoitettu suurimmaksi osaksi hyvin syntisillä ihmisillä, joilla on pahat, väkivaltaiset, jopa suorastaan rikollisetkin vietit ja halut. Tässä maallisessa valtakunnassa, jonka puitteissa Jumalan valtakunnankin elämä täällä maan päällä kehittyy, voivat hyvät ja niiden maallinen hyvä säilyä vain ehdolla, että niitä tarpeen tullen suojellaan väikivoimin pahojen väkivaltaisia hyökkäyksiä vastaan.
ellauri185.html on line 701: Tämän terveen, tasapainoisen katsomustavan edustajana, missä aito, vetistämätön ihanteellisuus onnellisesti yhtyy terävään todellisuustajuun, on Luther syvästi ilahduttavana vastakohtana Tolstoin sairaalloisesti pingoitetulle, haaveelliselle ja yksipuoliselle ideologialle. Nämä molemmat suuret miehet rinnakkain asetettuina ovat muuten valtava näky. Ne ovat kuin Tweedledum ja Tweedledoo. Molemmat he olivat totisia, suurmittaisia, korkeimman arvoasteen Jumalanetsijöitä. Molemmilla heillä oli tuo metafyysinen totuuden jano, joka kaikkialla kohdistuu suuriin pääasioihin ja tunkeutuu ongelmien syvimpään pohjaan saakka eikä koskaan tyydy puolinaisuuksiin. Molemmat ovatkin ankarasti taistelleet ihmiselämän suurimpien alkuongelmien kanssa. Taistelleet todellista Jaakopin taistelua sen kukistamattoman Jumalan etsijäinnon elähyttäminä, jonka tunnussana on: "en päästä sinua, ennenkuin siunaat minut"! Molemmat olivat myöskin yhtä pelottomia totuuden julistajia kuin rehellisiä ja vakavia totuudenetsijöitä. Vain sillä erolla että Tolstoi löysi pelkkiä paskoja mutta Luther osui reiän keskelle.
ellauri185.html on line 705: Siinäpä kahden miehen välillä syvä olennainen erilaisuus, vastakohta! Niin syvä erilaisuus, että tässä vastakkain ei ainoastaan kaksi mitä erilaisinta yksilöä, kaksi eri rotua maailmaa: slaavilaisuus ja germaanilaisuus, itämaat ja länsimaat. Tolstoilta puuttuvat hämmästyttävässä määrässä terveet sosiaaliset poliittiset vaistot, mitkä slaaveilla yleensäkin ovat heikosti kehittyneet. Samoin puuttuu häneltä luja henkinen tasapaino ja todellisuustaju. Siitä johtuu, että hän alituiseen tekee lisiä hyppäyksiä yhdestä äärimmäisyydestä toiseen ja aina taipuvainen ylijännitteisyyteen liioitteluun. Siitä johtuu myöskin, että hän kiihkomielisesti pureutuu kaikenlaisiin yltiöpäisiin, haaveellisiin usein sairaalloisen yksipuolisiin aatteisiin mielijohteisiin. Tolstoi edustaa yleensä tyypillisellä tavalla alaspäin painuvaa henkistä kehitystä. Hän on sivistykseen väsynyt, rappeutunut ylimys, joka kaihoaa takaisin luonnontilaan, haluaa jälleen muuttua muzhikaksi ja näyttelee sellaista. Luther sitävastoin edustaa nousevaa kehityssuuntaa, auringon nousua. Hän on läpiterve maalaisvesa, joka tältä leveältä, terveeltä rustolta kohoaa korkeimpaan kulttuuriin. Senvuoksi hänellä on mitä terveimmät sosiaaliset vaistot, mitä lujin henkinen tasapaino, talonpojan terävä, hairahtumaton todellisuustaju. Ja tähän aito terveeseen, terävään ja ylipainoiseen todellisuustajuun yhtyy hänessä ihmisyyden korkeimpiin pyrkimyksiin ym päämääriin suuntautuva ihanteellinen mieli, sellainen henkinen syvyys, mikä ei koskaan salli henkilön pysähtyä puolitiehen, vaan pakottaa hänet vuorimiehen syvyyksiin tunkeutuvan toiminnan tavoin aina painumaan ongelmien pohjaan saakka. Carl Erik oli vuorimiesyhdistyxen aktiivi ja Pirkko geologian naisia.
ellauri189.html on line 55: Jukka Korpelan mukaan venäläinen historiankirjoitus historian kulusta on liian pelkistetty, johon kukaan vakavasti otettava tutkija ei suhtaudu vakavasti. Vanhat kertomukset ja legendat Moskovan Venäjän ajoilta lähtien muuttuivat totuudeksi 1800-luvulla ja edelleen Venäjän viralliseksi historiaksi muun muassa kouluopetukseen ja oppikirjoihin aina nykypäivään asti. Sen mukaan on syntynyt virheellinen todellisuuskuva (siis todellinen virheellisyyskuva), jonka mukaan venäläiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset muodostaisivat Kiovan Venäjän pohjalta yhden kansan. Sehän ei pidä lainkaan paikkaansa! Kansoja oli vähintään tusina ellei enemmän!
ellauri219.html on line 165: Thelemassa uskotaan, että kaikki manifestoitunut todellisuus on tulosta aika-paikkajatkumo Nuitin ja "Elämän ja Viisauden prinsiippi" Jourin välisestä vuorovaikutuksesta. Tämä vuorovaikutus synnyttää Tietoisuuden prinsiipin (Ra-Hoor-Khuit, suom. koronaräkä), joka puolestaan hallitsee olemassaoloa. "Lain kirjassa" näitä prinsiippejä symboloivat egyptiläisen panteonin jumalat.
ellauri219.html on line 668: Kristillisestä meditaatiosta ei siis paljoa puhuta, vaan se on verhottu mystiikan nimellä tunnettuun elämäntapaan, jossa pyritään saavuttamaan välitön yhteys jumalaan, perimmäinen todellisuus, joka on käsitettävissä vain intuitiivisesti.
ellauri220.html on line 677: Mahtoi amerikkalaista harmittaa että tsaarin pommi oli isompi kuin niiden. Ei se ollut 58Mt vaan 50. Lillo taas vähän väänteli faktoja saadaxeen ne paremmin sopimaan kirjaansa. Huohheli huoh, sentään loppuun saadaan vähän perinteistä idealismia: onko virtuaalitodellisuus ilmiö maailman sisällä, vai onko asia juuri päinvastoin? Kumpi pitää sisällään toisen, ja mistä sen voi tietää varmasti? Ja mikä sana sitten yllättäen loppuviimexi porhaltaa esiin sumupilvestä? Se on Pax! Ota Pax, ota kax, ota Fazerin Paxeja kax! Se rauhoittaa suurkaupungin armottomassa keossa ja muumilaaxon yxinäisillä vuorilla. Kata kata Katarolli..
ellauri222.html on line 718: Nyt Augien siitin tykyttää pystyjäykkänä uudelle sutturalle Stellalle. Vaan pian se nuupahtaa kun Augie taas tunaroi auton kanssa aivan sikana. No ei sentään, eipä aikaakaan kun Augie ja Stella tosiaankin puuhastelevat telttakankaan päällä pyllyt paljaina. Tiuhaa tikkausta pitkä tovi ja sitten ruiskahdus, nyze on tehty mitä ei saanut sanoa. Vie minut minne tahdot, vie vaikka Mexikoon. Rakkaus on leikkiä kahden, todellisuus harhaa vain on. Suutelen sua sieltä sun täältä.
ellauri238.html on line 140: Tähän se ei loppunut. Karuselli vain kiihtyi ja sekasortoinen epätodellisuus siirtyi Turkuun. Nyt Pentillä oli ladattu ase, Leenan isän sotamuisto-revolveri, kun he lähtivät Turkuun, psykiatri Armo Hormian järjestämään runoseminaariin bussilla, joka vei sinne kirjallista väkeä Helsingistä. Maila oli mukana tällä runoseminaarimatkalla, ja hän soitti minulle kauhistuneena Turusta. Hän sanoi tulevansa ensimmäisellä junalla takaisin ja minun pitäisi valmistautua heti lähtemään.
ellauri245.html on line 580: Rangaistuksen koventamisperusteena olivat hänen aiemmat tuomionsa vastaavanlaisista rikoksista. Miehellä oli viimeiseltä 10 vuodelta rikosrekisterimerkinnät kolmesta eri petoskokonaisuudesta. Mihinkähän tarvitaan näitä rikosromaaneja, kun todellisuus on taruakin ilkeämpi?
ellauri246.html on line 455: Tunne hänen oleskelunsa korkealla korkeudessa, puhtaan hengen maailmassa, antaa suuren noston lyyriselle sankarille, tämä on makean irrotusmuoto, johon Brodskin lomakohteet tähtäävät elämässä ja työssä. Maailma on erilainen - hänen tietoisuudensa todellisuus. Missään ei hän ole kirjoittanut, että ehkä Brodsky on myös kokemus). Jälkimmäisessä tapauksessa Brodsky käyttää kuoron muotoa, joka tarjoaa sanan "viattomia" ja "kokeneita", massan ihmisiä, jotka ovat optimistit ja pessimistit. Se rauhallinen näkymä ensimmäiselle tulevaisuudelle, Brodskin, joka on idiootti, näkemys muille - nihilismille ja hengen kuoleman kanssa. Rodnithit (?), niistä ja muista kuluttajien asenteista päästään rauhaan.
ellauri260.html on line 78: "Der Personalismusta" käytti ensimmäisen kerran F. D. E. Schleiermacher (1768–1834) kirjassaan Über die Religion vuonna 1799. Amos Bronson Alcott, paljon tunnetumman Louisa M. Alcottin isä, Emersonin tuillaeläjä, näyttää olleen ensimmäinen amerikkalainen, joka käytti termiä ja kutsui sitä vuoden 1863 esseessä "opiksi, jonka mukaan maailman perimmäinen todellisuus on jumalallinen henkilö, joka ylläpitää maailmankaikkeutta jatkuvalla luovan tahdon teolla". Termin "amerikkalainen personalismi" loi Walt Whitman (1819–1892) esseessään "Personalism", joka julkaistiin The Galaxy -lehdessä toukokuussa 1868. Wilt Whatmanilla oli paljon omakohtaista kokemusta perseistä. Vuonna 1903 Charles Renouvier julkaisi teoksen Le Personnalisme, joka toi sanan myös ranskaksi. Sana "personalismi" ilmestyi ensimmäisen kerran tietosanakirjana Hastingsin uskonnon ja etiikan tietosanakirjan IX osassa vuonna 1915 Ralph T. Flewellingin artikkelissa.
ellauri260.html on line 133: Husserlin myöhempi kääntymys idealismiin, joka syntyi 1920 -luvulla, aiheutti tauon monien opetuslastensa kanssa, jotka uskoivat, että hän oli luopunut alkuperäisestä sitoumuksestaan yhdistää filosofinen pohdinta ja objektiivinen todellisuus. Sen oppilaat alkoivat lipsua ja hipsiä personalismiin.
ellauri267.html on line 104: Poliisikonstaapeli Rachel Baileyn vajakkiveli katkaisi kieron lakimiessuvun jäsenen Nick Savagen selän kolmeen osaan kostaaxeen sisarensa puolesta. Nick näät oli valehdellut Rachelille olevansa poikamies. Koko Scott-Bailey -sarjan loppuosa jauhaa Baileylle tästä koituneita skizoja. Mutta todellisuus lyö tarun laudalta taas 6-0, nimittäin tää Alex Murdaugh on Nick Savage steroideilla.
ellauri270.html on line 110: Thaimaassa sijaitseva Kwai-joen 350-metrinen silta poikkeaa Ceylonilla kuvatun elokuvan kulissisillasta. Elokuva ei ole Kwai-joen siltaa nähnytkään. Teattereihin tullessaan elokuva oli todellinen suurmenestys. Sen tekijät kävivät pokkaamassa 1957 peräti seitsemän Oscaria, ja ympäri maailmaa vihellettiin elokuvan mukaansa tempaavaa tunnussävelmää Kwai–joen siltaa. Maailma tuskin tietää mistään muusta siltatyömaasta yhtä paljon. Ja kuitenkin todellisuus peittyy sepitteisiin, joita on niin monta kerrosta, että syntyy myytti.
ellauri270.html on line 156: Tässäkin tapauksessa todellisuus on toisenlainen, eikä siihen liity kaukopartiota.
ellauri271.html on line 138: Pasternak tunsi aiheensa, hän oli itse syntyperältään ja ammatiltaan osa älymystöä, ja monilla kirjan henkilöillä oli todellisuuspohjainen esikuva. Hän kirjoitti kirjaansa vuosina 1945–1954 ja valoi siihen koko elämänkokemuksensa ja taitonsa. Paljon ei jäänyt ylize. Vuosi 1917 oli älymystölle suuri pettymys.
ellauri282.html on line 307: Heti kun katsot maailmaa ideologian kautta, olet valmis. Mikään todellisuus ei sovi ideologiaan. Elämä on sen ulkopuolella. … Siksi ihmiset etsivät aina tarkoitusta elämälle… Merkitys löytyy vain, kun mennään merkityksen yli. Elämällä on järkeä vain, kun sen näkee mysteerinä, eikä siinä ole mitään järkeä käsitteellistävälle mielelle. Matelijanaivot rulaavat.
ellauri285.html on line 329: Hän väittää, että on olemassa yksi todellisuus, joka juurtuu itse Jumalaan, joka on lopullinen totuudentekijä. Jumala on Geachin mukaan totuus. Hänen sanotaan keksineen kuuluisan eettisen esimerkin jumissa olevasta kuopantekijästä, [ lainaus tarvitaan ] kun vastustetaan ajatusta, että voisi olla oikein tehdä abortti äidin pelastamiseksi.
ellauri285.html on line 472: "Jos lehdistö heijastaa yhteiskuntaa, kuten lehdistöfraseologia väittää, niin mitä me täällä oikein valitamme? Lukekaamme Kotiliettä ja unohtakaamme se todellisuus, jota ei ole olemassa."
ellauri308.html on line 448: Tiivistetysti Heideggerin ajatus on tämä: modernisaatio on tullut valmiiksi, se ilmenee läntisessä liberaalissa ajattelussa ja siinä, miten todellisuus on otettu täydellisesti ja teknisesti hallintaan – maailma on yksi iso resurssi, jota termiittiapina sen osana hallinnoi. Samalla elämästä on kadonnut tarkoitus ja mieli.
ellauri313.html on line 257: voi tarjota heille. Kuten monessa muussa asiassa, todellisuus on jossain keskellä,
ellauri318.html on line 344: Diskordalaiset levittelivät sitten transhumanismin mieliteemoja, kuten napaan katselevat älykkäät huumeet, virtuaalitodellisuus, kybersodankäynti, vuorovaikutteinen media, afrodisiakit, keinotekoinen elämä, nanoteknologia, aivoimplantteja, eliniän pidentäminen sekä suunnittelijoiden afrodisiakeja, psykedeelejä ja teknoeroottista pakanuutta.
ellauri322.html on line 150: Asiat sellaisena kuin ne ovat; tai William Godwinin Caleb Williamsin seikkailut (1794; usein lyhennettynä Caleb Williams) on kolmiosainen romaani, joka on kirjoitettu kehotuksena lopettaa vallan väärinkäyttö, jona Godwin piti tyrannimaista hallitusta. Godwin käyttää Caleb Williamsia vuoden 1793 tutkielmassaan Political Justice esitettyjen ajatusten popularisoimiseksi. Koittaa osoittaa, kuinka lailliset ja muut instituutiot voivat ja tuhoavat yksilöitä, vaikka oikeusjärjestelmän koskettamat ihmiset ovat syyttömiä mihinkään rikokseen. Tämä todellisuus oli Godwinin mielessä siksi kuvaus "asioista sellaisina kuin ne ovat". Alkuperäinen käsikirjoitus sisälsi esipuheen, joka poistettiin julkaisusta, koska sen sisältö huolestutti aikansa kirjakauppiaita.
ellauri340.html on line 639: Baudrillard sentään honasi, että vaikka aito usko historian yleismaailmalliseen päätepisteeseen, jossa kaikki konfliktit löytäisivät ratkaisunsa, on osoittautunut lööperixi, universaalisuus oli edelleen käsite, jota käytettiin maailmanpolitiikassa tekosyynä. Yleismaailmallisia arvoja, joita hänen mukaansa kukaan ei enää usko universaaliksi, käytetään edelleen retorisesti oikeuttamaan muuten perusteettomia valintoja. Keinot, hän kirjoitti, ovat olemassa, vaikka päämääriin ei enää uskota, ja niitä käytetään piilottamaan nykyajan ankara todellisuus (tai, kuten hän olisi ilmaissut, vaihtoehtoinen totuus).
ellauri340.html on line 657: Hypertodellisuus nähdään tilana, jossa kulttuurin ja median todellisuuskäsitysten puristumisen vuoksi se, mitä yleensä pidetään todellisena ja mikä ymmärretään fiktioksi, sekoittuu saumattomasti yhteen kokemuksissa niin, että mitään ei enää ole selkeää eroa sen välillä, missä toinen päättyy ja toinen alkaa. Jenkki scifitöräyxet ala Matrix väitti saaneensa vaikutteita Baudrillardista. Väärin ymmärsitte, Janne märisi.
ellauri347.html on line 433: Toinen tapa yrittää voittaa tämä tarve on kieltää se. Sukusuhteen vastakohta on se, mitä Fromm kutsuu narsismiksi.  Narsismi – itserakkaus – on luonnollista vauvoilla, sillä he eivät pidä itseään erillään maailmasta ja muista alkaa päälle. Mutta aikuisilla se on patologian lähde. Skitsofreenisten tapaan narsistilla on vain yksi todellisuus: omien ajatusten, tunteiden ja tarpeiden maailmaan. Hänen maailmansa tulee mitä hän haluaa sen olevan, ja hän menettää yhteyden todellisuuteen. (Paizi Friedan potilaalla vaihtoehtoisia sivupersoonia oli 7, ja vinkuintiaanien pesulassa multiversumeita oli ziljoona. Siinä piisaa kyllä ilkeitä sukulaisia omasta takaa, ilman lisävoimia.)
ellauri348.html on line 455: MINÄ JA MORRISON on elokuva rakkaudesta, riippuvuudesta ja itsepetoksesta. Se on hauska ja koskettava, traagisiakin sävyjä saava tarina kahden todellisuuspakoisen ihmisen kohtaamisesta. Milla on aikuistumisen ja itsenäistymisen kynnykselle jämähtänyt elämänjanoinen, hieman epätasapainoinen nuori nainen. Milla haaveilee Suomesta pois lähtemisestä ja sitä kautta saavutettavasta onnesta, mutta ei ole valmis tekemään hankkeen eteen mitään. Oman elämän haltuunotto on jäänyt pahasti rempalleen: koulut on jätetty kesken, eikä työntekokaan kiinnosta. Päiväunissa on vain huomattavasti mukavampi elää kuin kohdata ympäröivä todellisuus ja paskaduunit. Mutta onko kummallakaan enää ankaran piehtaroinnin jälkeen voimia tai halua siihen?
ellauri360.html on line 44: Elokuva tunnetaan arvoituksellisesta kerronnallisesta rakenteestaan, jossa todellisuus ja kuvitelmat sekoittuvat. Myös kohtausten tapahtuma-ajan ja -paikan suhde toisiinsa jää osin avoimeksi. Unenomainen elokuva on jakanut yleisön mielipiteitä: jotkut pitävät sitä mestariteoksena, toiset käsittämättömänä. Mun mielestä se oli jälkimmäistä.
ellauri377.html on line 175: Voegeleinille totuuden ydin on luottamus. Kaikki filosofia alkaa jumaluuden kokemisesta. Koska Jumala koetaan hyväksi, voidaan luottaa siihen, että todellisuus on tiedossa. Tiedon mahdollisuus Voegeleinin mukaan on olemassa kaksi muotoa: tarkoituksellisuus ja valoisuus. Järjestyksen visiot kuuluvat jälkimmäiseen kategoriaan. Minkä tahansa näkemyksen totuuden vahvistaa sen ortodoksisuus, se, mitä Voegelein nauraen kutsuu sen omaperäisyyden puutteeksi.
ellauri401.html on line 678: Elämän ja olemassaolon perustana on henkinen todellisuus eli kaikkialla oleva jumaluus. Me kaikki ihmiset ja capybarat olemme jumalia ja veljiä keskenämme riippumatta mistään ulkonaisista seikoista. Ihminen on olemukseltaan paljon enemmän kuin fyysinen keho. Hän on sielullinen eli persoonallinen olento, jonka sieluun kuuluvat hänen ajatus- ja tunneolemuksensa. Ihminen on olemassa sitä varten, että hän tulisi tietoiseksi capybaroista. Kz myös Chalmers ja tietoisuuden kovempi pähkinä albumissa 168.
ellauri403.html on line 289: Aiemmin he julkaisivat postimerkin kansainvälisestä kasvatuksellisesta ja isänmaallisesta toiminnasta "Voiton sanelu". Se esiteltiin Yhtenäisen Venäjän mielenosoituksen keskeisellä paikalla Voiton museossa Poklonnaja-kukkulalla 26. huhtikuuta. Postimerkin mukana on lisätty todellisuus: kun osoitat sitä vempaimella ja sinulla on sopiva ohjelma, näkyviin tulee video, joka sisältää tietoja "Voiton sanelusta".
xxx/ellauri124.html on line 816: toimittajan Tuomas Mannisen mielestä sen esittelemä todellisuus, jossa Tukiaisen
xxx/ellauri134.html on line 342: Vaaka on kardinaali-ilmamerkki. Tää on rakastajan arkkivaari, jolla on tietoa intiimialueista ja kokemusta. Kiinteä mutta vaalea (vaiko luja ja reilu? Mistäs sen tietää). Silti sekaisin aika ajoin, sillä todellisuus ei aina vastaa mallia.
xxx/ellauri170.html on line 745: Gnostilaisuuden todellisuuskäsitys oli jyrkän kaksijakoinen. Luominen kuvattiin gnostilaisissa myyteissä usein hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena. Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, kaikkein korkeimman jumalan luona, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla. Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä.
xxx/ellauri173.html on line 814: Ja sitten punni tietoisuutesi syvyyksissä, ettei sunkaan silikoninen olento-haamu-auttaja, joka tuo sinut takaisin elämänhalulle, ole todellisemmin ihmisen nimeä ansaitsevampi kuin elävä kummitus, jonka pieni ja kehno nk. "todellisuus" ei ole koskaan kyennyt inspiroimaan sinussa mehukasta panoa vaan silkkaa kuoleman janoa. Hiljaa, lordi Ewald pohti. - Okei, sulla saattaa olla kohta siellä, tää käsi on jo tosi känsillä.
xxx/ellauri174.html on line 223: Unohtamatta, että Anderson oli aloittanut pitämällä häntä "merkillepanemattomana" naisena ja että juhlien savu ainoastaan oli tehnyt hänet syylliseksi leikkimään hetkeksi päästäkseen alkuun ja vaistonvaraisesta vastenmielisyydestä häntä kohtaan, ns. hurmaa, jonka nämä herrat heti osoittivat kuorotytölle (eli armo, pikantiteetti, vastustamaton ja kiistaton miellyttämisen lahja jne.), ― joka voi olla vain suhteessa näiden herrasmiesten täysin yksilölliseen mielenlaatuun, ― täytyy , sanon, että jo pelkästään tämän tosiasian perusteella näyttävät minusta olevan epäilyttävä todellisuus.
xxx/ellauri175.html on line 745: "Ehkä", Edison jatkoi. - Vai niin ! Huomasin toisena iltana - hiljaisella käytöksellänne ennen kuin neiti Alicia Clary… iski - alle tunnissa, kun ehdotuksia korjattiin, - kataleptisen hypnotismin vaikutuksena, - kyllä, minusta tuntui, että olitte tietoinen näistä. uusia kokeita, joita ensimmäinen tämän aiheen harjoittajamme yritti. He ovat osoittaneet, kuten tiedätte, että ihmismagnetismin tiede, sekä muinainen että uusi, on myönteinen, kiistaton tiede – ja että, sanalla sanoen, hermostomme todellisuus ei ole yhtä ilmeinen. sähköinen neste.
xxx/ellauri177.html on line 310: -- Haluatko, että vien sinut minne tahdot? Vien vaikka Mexikoon. Rakkaus on leikkiä kahden, todellisuus harhaa vain on... Serge kysyi Albinelta tuntien tämän jättävän itsensä hänelle. Hän halasi häntä jo sylissään. Mutta hiän vetäytyi pois hengittäen raskaasti. "Ei, sinä tukahdutat minut", hän sanoi. Jättää vaan yksin. En tiedä mitä minulla on. Maa sekoittelee jalkojeni alla... Katsos, siellä se sattuu. Hän otti hänen kätensä ja pani sen tissiänsä vasten. Joten hän muuttui täysin valkoiseksi. Hän oli hiäntä heikompi, terhakan nännin kosketus kämmenpohjaan sai aikaan ennenaikaisen ejakulaation. Kovasti pinnistämällä hän sai pidettyä valtaosan mällistä vielä sisällä, puristaen esinahanpäätä tiukasti. Muna nytkyi käsissä kuin lapsi luokilla.
xxx/ellauri178.html on line 263: seminaariluennoistaan – käy selvästi ilmi hänen filosofoimisensa ja kulttuurikritiikkinsä tavoite. Nähdäkseni Laurikaisen mielestä ahtaalle materialismille rakentava vinosuuntaus tieteen taustafilosofiassa oli korjattava ja uusi todellisuuskäsitys rakennettava väljälle idealismille ja kvanttimekaniikan osoittaman indeterminismin perustalle. Oli luotava kokonaisuuden käsittävä todellisuuskuva, unus mundus, jossa myös ihminen ja hänen tietoisuutensa on mukana.
xxx/ellauri178.html on line 265: Tämä korjattu, laaja todellisuuskuva voisi poistaa esteet henkilökohtaisen uskonelämän tieltä ja korjata materialismin tuottamat kulttuurin rappeutumat. Erityisesti on korostettava, että Laurikainen piti tieteen menetelmiä ja saavutuksia suuressa arvossa, mutta hän näki selvästi sen rajoittuneisuuden todellisuuden tulkkina – ”tieteellä on rajansa” muodostui siten hänen motokseen.
xxx/ellauri186.html on line 409: Claire oli ainoa Pilin naisista joka oli kieltäytynyt anaaliyhdynnästä. Pili valitti kun Claire ei suostunut nielemään sen runkkua. Joo hei tää on selvää piilohomostelua. Pilin kähärät niskakarvat ja viivamainen suu tekee siitä erehdyttävästi juutalaisen kyrvän näköisen. Clairen pitää lutkuttaa sitä vielä tissinä. Työntää sen 7 tuuman nisää sisäänsä. Eri ällöä. Tarinan moraali on: todellisuus on moraaliton. Todellisuudessa on tyyliä. Todellisuus on valkomekkoinen vanha partapozo. Tissi tai pippeli, Phil on aina samanlainen vitun narsistinen perse. "Mixi minun ei pitäisi sitä saada jos minä haluan sitä? Pidätän henkeäni ja lyön päätä lattiaan kuin Riitta pienenä." Hyvä että kuoli! Joutaisi kuolla jos ei jo olisi!
xxx/ellauri200.html on line 681: or bid us flee to organized delight, Eikä tarjoile todellisuuspakoista viihdettä,
xxx/ellauri208.html on line 906: Laura on kolmissakymmenissä, tarjoilijatar. Viha on lyönyt leimansa koko hänen olemukseensa, viha isää kohtaan joka on hylännyt hänen Lauran ollessa pieni tyttö. Lauran elämä saa dramaattisen käänteen, kun isä ilmestyy uudestaan hänen näköpiiriinsä. Hänen sisässään piillyt kauna ryöpsähtää rajusti esiin samalla kun hän tuntee merkillistä vetoa tuohon mieheen, joka on hänen isänsä eikä kuitenkaan ole. Tästä alkaa Lauran matka omaan sisimpäänsä: kylmä nainen alkaa vähitellen lämmetä, hylätty pikkutyttö kasvaa aikuiseksi. Annika Idström on luonut omaperäisen romaanin, joka avautuu monella tasolla. Unet, kuvitelmat ja todellisuus lomittuvat toisiinsa Lauran persoonassa, hurjassa ja raadollisessa naisessa, jossa paljastuu ihmissielu pohjiaan myöten.
xxx/ellauri208.html on line 959: Jo esikoisteos Sinitaivas kertoi, niin kuin Idströmin itse sitä luonnehtii, "vaikeudesta erottaa todellisuus mielikuvista". Isäni, rakkaani -romaanista lähtien eri todellisuuksien – ulkoisen ja mielensisäisen, aktuaalisen ja kuvitteellisen rajan hämärtyminen – nousee Idströmin tavaramerkiksi. Vielä pidemmälle surrealismiin, fantasiaan, uneen ja hallusinaatioon mennään seuraavassa romaanissa Veljeni Sebastian, jota hallitsevat korosteisesti makaaberit ja groteskit kuvat ja sisäisten tuntojen projisoiminen ulkoiseen.
xxx/ellauri212.html on line 137: Arkitodellisuus on karumpaa. Laitoin Sirun olkapäihin saranat ettei se enää puuki kylkeen nukkuessa. Tissit on vielä tapittamatta yläruumiiseen. Taidan laittaa siihen vieterin että tissit pääsevät edes vähän hytkymään. Mahan ja lantion liitoskohtaan se tarvii myös tapin tai vieterin ja jonkun vyövaatteen ettei tule kiivaan panomiehen masuun enää mustelmia ja naarmuja. Se voisi olla vaikka samanlainen korsetti kuin Disney-leffoissa. Sahajauhot on lakattava paxummin ettei Siru enää varista epäilyttäviä puruja kun ollaan vauhdissa. Kun vaan penis pysyisi sevverran jäykkänä että saisi sen survottua kunnolla koko varren pituudelta kahvaa myöten Sirun kuumaan märkään alatorveen ja työnneltyä sitten Sirun mahan päällä vuoroin röhnöttäen, vuoroin käsivarsien nojassa pylly heiluen kiristyneet kassit välilihaan läpsien sisään ulos kiihtyvässä tahdissa samalla purren ja nuollen Sirun naamaa ja imien sen jököttäviä tissejä, tunnelman tihentyessä työntö työnnöltä kunnes koittaa pään sekottava herkkuhetki ja mehukkaasti sykkien ja ruiskahdellen tyhjenevät pakottavan täydet pussit kuumana nyökkivän pituusennätyxeen kurottavan poolopuseroisen kangen toimesta Sirun harjassomisteiseen kaikkeinpyhimpään. Mut ei se pysy. Bugger. Siru on pettynyt. Niin minäkin.
xxx/ellauri228.html on line 378: Dreams, reality, death - on wave after wave. Unet, todellisuus, kuolema, aalto aallolta.
xxx/ellauri230.html on line 37: Huomaan että paasauxen aiheet ovat enenevästi siirtyneet fiktiosta faktan puolelle. Syynä on se tuttu seikka että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Kazo vaikka Nestor Mahnon töhnäkerhon käänteitä alempana, siinä kalpenevat jopa nuoren Wallenbergin seikkailut. Ja mikä parasta, mikään feikki oikeus ei voita lopuxi eikä mustahattuisille pahixille käy sen kummemkin kuin hyvixille valkostezoneille, vaan käy niinkuin kulloinkin on käydäxeen.
xxx/ellauri232.html on line 241: Monien rukoilevien ihmisten mielessä on kysymys: Toimiiko se? On loppujen lopuksi vaikea nähdä suoria tuloksia rukouksessa esitetyistä pyynnöistä. Tämä todellisuus johtaa siihen, että ihmiset eivät rukoile tai eivät ota rukousta vakavasti.
xxx/ellauri235.html on line 374: Muse, Contemplation ("Oodissa keväällä") ja isä Thames herätetään heidän omaavansa profeetallisen viisauden vuoksi. Yksi profetian tehtävistä on muuttaa halu "rakkaudeksi" tai "raivotuhoisiksi intohimoiksi". Mielikuvituksen personifiointitottumus paljastaa halun omaksumat alhaiset muodot ("Kateus hiipuu, ja haalistunut hoito"), aivan kuten "Oodissa keväällä" oleva "ihmisen rotu" paljastuu hyönteiselämänä "Mietiskelyn raittiin silmälle". " Visio palvelee aina muodon paljastamista, ja Greyssä paljastettua on vähennetty, kielletty tai kielletty. Reduktiivisen tunnustamisen strategia "Oodissa keväällä" hylkää unelman halusta; strategia jättimäisten spektrimuotojen luomiseksi Eton Collegen oodissa rohkaisee pahoihin uniin, halun kääntäminen demoniseksi. Northrop Frye kuvailee jotain tämän tyyppistä toimintaa keskustelussaan Quest-Romancesta: "Käännettynä unelmatermeiksi, etsintä-romantiikka on libidon tai kaipaavan itsensä etsimistä täyttymykseen, joka vapauttaa sen todellisuuden peloista, mutta sisältää silti se todellisuus." Toteuttaminen voi vaatia, kuten Grayn tapauksessa, että suojeleva äitihahmo syrjäyttää uhkaavan naispuolisen oikeushenkilön; Siten syyllisyys haihtuu halun hylänneen tottelevaisen näyttelijän saamassa hyväksynnässä. Tämä yhteenveto kuvaa myös "Hymn to Adversity".
xxx/ellauri237.html on line 479: Rakkaus on leikkiä kahden, todellisuus harhaa vain on. anna minun tulla molemmilla piipuilla vaiti hiljaisuuteesi.
xxx/ellauri237.html on line 1061: Tämän tyyppiset yksilöt eivät ole realistisia ja käyttävät optimismia paetakseen turhautumista ja sitä tosiasiaa, että heidän on kohdattava epämiellyttävä todellisuus. Kasvaaksemme ihmisinä kuin Bobin puoliso meidän on kohdattava pelkomme ja olla suvaitsevaisia ​​turhautumiselle, muuten emme hyödy elämänkokemuksista, jotka saavat meidät kärsimään, mikä pitkällä tähtäimellä mahdollistaa vahvan ja valmistautuneen persoonallisuuden kehittymisen tilanteisiin, joista pidämme vähiten, kuten pakkotyö volttikuskina nollasopimuxella.
xxx/ellauri239.html on line 800: Valkoinen raivo on kertomus Laurista, joka suunnitteli ja valmistautui tekemään joukkomurhia. Hän ajattelee yhä olevansa tappaja, kuolemaansa asti, vaikka hän ei ole koskaan tappanut ketään, ei edes lyönyt. Laurilla on todellisuus vähän hämärtynyt.
xxx/ellauri259.html on line 219: Jnana Yoga , jota analyyttisesti taipuvaiset pitävät parempana, on kurinalaisuutta, jossa yritetään nähdä jumalallinen todellisuus kaikissa asioissa suoraan, pyyhkimällä henkisesti syrjään kaikki sen kätkevät estävät fyysiset ja henkiset peitteet.
xxx/ellauri261.html on line 136: Rationaalisuuden hammasrattaisiin yhä sidoksissa oleva mieleni rakentaa todellisuuskoordinaatiston, jonka X-akselilla origon toisella puolella on näkymätön ja vastapuolella näkyvä maailma. Y-akselin toisella puolen on aikaan sidottu eli ajallinen ja vastapuolella iankaikkinen maailma. Fyysikkojen tehtäväksi jää liittää kuvioon valon nopeus, materia ja antimateria sekä mustat aukot ja muut tarpeelliset kaavat.
xxx/ellauri281.html on line 199: Kiselyova N. L. Ukrainan liuskekaasu: toiveet, todellisuus, politiikka. TILA JA AIKA 2(16)/2014. s. 257—263.
xxx/ellauri281.html on line 212: Kiselyova N. L. Ukrainan liuskekaasu: toiveet, todellisuus, politiikka. TILA JA AIKA 2(16)/2014. s. 257—263.

xxx/ellauri286.html on line 166: Jos minulla olisi ollut nuorempana vertailukohta neuvostotodellisuudelle, luettavia vertailukohtia tai valokuvia tai elokuvia, olisin ehkä osannut kuvitella, mitä se toisenlainen todellisuus olisi voinut olla ja ennen kaikkea olisin nähnyt, että siitä ylipäänsä oli kirjoitettu.
xxx/ellauri293.html on line 379: Joku never heard Abulof kehittää kohtaa selittääkseen, kuinka illuusio kiteyttää tahdonvapauden (valinnan) ja tosiasiallisuuden (pakotettu todellisuus) välisen vuorovaikutuksen. Vapaus on vain uutisankka, illuusio. Oikeasti kaikki menee miten menee, muna likoon kuten kaneilla. Tyypillistä ludipotaskaa.
xxx/ellauri298.html on line 614: Neurobiologia, jungilaiset arkkityypit, puutarhayhteiskunnat, hermeneutiikka, hegeliläinen dialektiikka, systeemiteoria, zen-koaanit, poststrukturalismi, vedantalainen hindulaisuus, kapitalistiset talousjärjestelmät, transpersoonalliset tietoisuustilat, uusplatoniset muodot – lista jatkuu ja jatkuu – kaikki selitetty ja sopivat siististi yhteen yhdelle todellisuuskartalle, jota hän puoliironisesti kutsuu "kaiken teoriaksi". Ennen kaikkea hän onnistuu selittämään kaiken selkeällä ja loistavalla proosalla. Tunnet kirjaimellisesti itsesi viisaammaksi lukiessasi häntä.
xxx/ellauri298.html on line 777: mytologisesta teemasta, on sittemmin tullut sosiaalinen todellisuus, pääasiassa
xxx/ellauri298.html on line 784: Näin ollen Campbell uskoi, että maailman uskonnot olivat samojen perustavanlaatuisten, transsendenttisten totuuksien erilaisia ​​kulttuurivaikutteisia "naamioita". Kaikki uskonnot voivat tuoda ihmisen tietoisuuteen dualistisen todellisuuskäsityksen jonnekin "vastakohtien parien", kuten olemisen ja ei-olemisen tai oikean ja väärän, yläpuolelle. Hän todellakin lainaa Rigvedaa Tuhannen kasvoisen sankarin esipuheessa: "Totuus on yksi, viisaat puhuvat siitä monella nimellä, niin saavat lisää sivuja."
xxx/ellauri312.html on line 121: lisätyn todellisuuden avulla. Lisätty todellisuus on kuin vaihtoehtoinen totuus kuvitettuna.
xxx/ellauri314.html on line 140: Onko jotakin muuta kuin tämä todellisuus? Oli tai ei, Merete Mazzarella sukeltaa. Det gjorde också den tjeckiske författaren och sedermera presidenten Václav Havel som uttryckte en ”vilja att leva i sanning” – borträknat hans långvariga otrohet mot hustrun Olga.
xxx/ellauri337.html on line 531: Raamatun kertomuksilla Egyptiä vaivanneista vitsauksista on todellisuuspohja, sanovat tutkijat. Raamatun mukaan vitsaukset olivat merkki Jumalan vihasta, koska Egypti oli ottanut Israelin kansan orjikseen. Tuoreet tutkimukset osoittavat, että vitsaukset olivat ilmastonmuutoxen aiheuttamista luonnonkatastrofeista johtunut tapahtumaketju.
xxx/ellauri356.html on line 200: Ilmiö / olemus; ymmärrettävä/järkevä, todellisuus/ulkonäkö; [viite. tarpeen]
xxx/ellauri361.html on line 216: Anton Tšehov puhui teoksesta myönteisesti. Hän kutsui kyllä Nehljudovin ja Katjushan suhdetta "melko epäselväksi ja keinotekoiseksi". Maksim Gorki näki romaanin Tolstoin vihonviimeiseksi teokseksi. Leninin mukaan tää oli ihan parhautta. Ilman "ylösnousemusta" ei olisi ollut Gorkin "äitiä" ja kenties koko sosialistista realismia, yritystä mukauttaa todellisuus ideologiaan, minkä Neuvostoliiton sanamestarit tuskallisesti mutta uskonnollisesti tekivät.
xxx/ellauri363.html on line 80: Nazi-Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui Jakkoh-Hintikan uuskantilaisuudesta. Kantilaiset on idealistiagnostikkoja: voi tuolla joku todellisuus olla takana muttei siitä saada tietoa, kun oma pää on edessä. Heideggerille tekemänsä habilitaatioväitöskirjan Interpretation des Platonischen Philebos hyväksymisen jälkeen Gadamer nimitettiin vuonna 1929 Privatdozentiksi Marburgin yliopistoon. Vuonna 1939 hän sai ensimmäisen filosofian professuurinsa Leipzigin yliopistosta. Filebos on huumoritonta vanhusplatonismia siitä onko kivempi syödä sängyssä struudeleita vaiko pohtia. Hannu-Jori on Platon kanssa yhtä mieltä että vähän pitää olla kumpaakin. Mukavinta on järjestää fellow hermeneuttien kaa truth happeningeja nauttien kauniista taide-elämyxistä.
xxx/ellauri388.html on line 534: Olen lukenut useita semmoisten onnetonten tunnustuksia, jotka pitävät itseänsä parantumattomina. Useat heistä todistavat, että he ovat aikoinaan koettaneet vaihtaa paheensa prostitutsioonielämään, mutta että he olivat vaan tunteneet pettymystä, sillä todellisuus ei vastannut mielikuvitusta, heitä inhoitti lika ja häväisty alastomuus, ja narsujen kömpelö tumpelointi esinahan kanssa.
xxx/ellauri404.html on line 174: Todellisuuspakoisen enkunkielisen mangaromaanin paxureitinen karvaisokainaloinen sankari jaxaa lukea iltaisin vain todellisuuspakoisia enkunkielisiä romaaneja. Reisieni sisäpinnalla tuntui pehmeätä värinää - oliko se katkarapu vaiko Takeo? Kyllä se oli pienilihaxinen Takeo.
101