ellauri002.html on line 204: Sie streicht das Haar dir von der Stirne,
ellauri037.html on line 827: Auf des Mannes Stirne thronet
ellauri112.html on line 210: 67 suhteet: Ahriman, Aleister Crowley, Altruismi, Amuletti, Anton LaVey, Ayn Rand, Azazel (demoni), Beelzebub, Charles Baudelaire, Charles Darwin, Dualismi (filosofia), Eenokin kieli, Epikurolaisuus, Eugeniikka, Evankeliumi Markuksen mukaan, Evoluutio, Fasismi, Friedrich Nietzsche, Halloween, Hedonismi, Herbert Spencer, Ikonografia, Itsesuggestio, Jobin kirja, John Milton, Juutalaisuus, Kadotettu paratiisi, Kansallissosialismi, Kesäpäivänseisaus, Keskiaika, Kevätpäiväntasaus, Kristinusko, Kun maailma järkkyi, Länsi, Lucifer, Max Stirner, Mefistofeles, Meritokratia, Niccolò Machiavelli, Okkultismi, Pakanaverkko, Parodia, Pentagrammi, Romantiikka, Saatana, Saatanallinen Raamattu, Saatanan kirkko, Saatananpalvonta, Seitsemän kuolemansyntiä, Seth, Setin Temppeli, Solipsismi, Sosiaalidarvinismi, Suomi, Syntymäpäivä, Syyspäiväntasaus, Taikuus (yliluonnollinen), Talvipäivänseisaus, Tanak, Teismi, Temppeliherrain ritarikunta, Thomas Hobbes, Valistus, Varhaiskristillisyys, Yhdysvallat, Yli-ihminen, Zarathustralaisuus.
ellauri112.html on line 388: Max Stirner
ellauri112.html on line 390: Max Stirner, Friedrich Engelsin piirtämänä. Moderni piirros Max Stirneristä. Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Saksa – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Saksa) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri112.html on line 392: Uusi!!: Satanismi ja Max Stirner · Katso lisää »
ellauri146.html on line 253: Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Baijerin kuningaskunta – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Preussi) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri146.html on line 256: 
tirner.jpg" width="100%" />
ellauri146.html on line 260: Stirner opiskeli Berliinin yliopistossa filologiaa, filosofiaa ja teologiaa. Hän liikkui aluksi nuorhegeliläisissä piireissä, mutta rakensi oman filosofisen järjestelmänsä paljolti suuntautuneeksi näitä ajattelijoita vastaan. Hegelin lisäksi hän sai vaikutteita Adam Smithiltä. Stirner kirjoitti muun muassa etiikasta, poliittisesta filosofiasta, omistuksesta ja arvoteoriasta.
ellauri146.html on line 262: Stirner työskenteli opettajana tyttöjen kymnaasissa kirjoittaessaan pääteoksensa Der Einzige und sein Eigentum (Ego ja hänen oma), joka oli polemiikkia Hegeliä ja nuorhegeliläisiä, kuten Ludwig Feuerbachia ja Bruno Baueria, mutta myös kommunisteja kuten Wilhelm Weitlingia ja anarkisteja kuten Pierre-Joseph Proudhonia, vastaan. Hän erosi opettajantoimestaan teoksen aiheuttamien kiistojen vuoksi.
ellauri146.html on line 264: Stirnerin filosofian mukaan, kaikki maailmassa, myös toiset ihmiset, ovat omaisuutta. Stirner kirjoitti omaisuuden suojaa vastaan, sanoen, "hän joka osaa ottaa, joka osaa puolustaa, se asia kuuluu hänelle" ja "omaisuus ei ole fakta. Se on laillinen fiktio". Stirner kannatti radikaalia individualismia ja materialismia, ja hänen mukaansa ainoa asia joka estää ihmisen ottamasta mitä hän haluaa, on hänen kyvyttömyytensä tehdä niin. Stirnerin mukaan, asiat kuten moraalisuus, humanismi, valtio ja kapitalismi ovat vain illuusioita mielessä, ns. "haamuja" (engl. spook).
ellauri146.html on line 266: Stirner kuoli hyönteisen pureman aiheuttamaan tulehdukseen vuonna 1856. Kerrotaan, että Bruno Bauer oli ainoa nuorhegeliläinen, joka oli läsnä hänen hautajaisissaan. Mir geht's nichts über mich! Ich hab mein Sach auf Nichts gestellt! Istun tyhjän päällä! (tirner/einzige/chap001.html">Der Einzige und sein Eigenthum)
ellauri330.html on line 471: äärimmäisiä individualisteja, kuten Max Stirner, sekä erilaisia valuuttakurpitsoja ja vapaamarkkinoijia ja muita täydellisen laissez-fairen kannattajia, Proudhonin perillisiä. He kaikki raivosivat antisosialisteina, mutta Kropotkin tunsi niihin silti jonkinlaista läheisyyttä vain siksi, että he ajattelivat valtion katoamista, vaikka he kaikki olivatkin rahan ja markkinoiden kannattajia.
ellauri347.html on line 195: Sartre lainasi paljon ajatuksia muun muassa Max Stirneriltä, Søren Kierkegaardilta, Martin Heideggerilta ja Edmund Husserlilta. Ei olis kannattanut. Vuosina 1947 ja 1948 Vatikaani ja Neuvostoliitto tuomitsivat Sartren ajattelun. OAS-järjestö teki vuosina 1961 ja 1962 kaksi pommi-iskua Sartren asuntoon.
ellauri408.html on line 724: Tämä viimeinen kysymys on se, jonka haluan käsitellä The Mutustelijan toisessa numerossa, sillä pyrin siihen mahdollisuuteen, että oikeuden, omaisuuden jne. keskinäisen kohtelun analyysin perusyksikkö ei voi olla kuin miespösilö, ja että kaikki Proudhonin, Pierre Leroux'n, Whitmanin, Dejacquen ja jopa Stirnerin kirjoituksissa nähtyjen itsensä ja ei-itsen välisen kuilun komplikaatiot vaativat hieman monimutkaisempaa analyysiä keskinäisyyden perusrakennuspalikoista ja -oletuksista. monimutkainen analyysi, johon emme ehkä pääse, jos yksinkertaisesti lopetamme, kun kohtaamme Proudhonin antifeministiset epäonnistumiset.
ellauri428.html on line 227: Saksalainen ideologia (saksa: Die deutsche Ideologie ), joka tunnetaan myös nimellä Saksalaisen ideologian kritiikki, on joukko Karl Marxin ja Friedrich Engelsin huhtikuun tai toukokuun alussa 1846 kirjoittamia käsikirjoituksia. Marx ja Engels eivät löytäneet kustantajaa, vaan teoksen julkaisi ensimmäisen kerran Neuvostoliitto-instituutti 1931-1932. Kirja käyttää satiirista polemiikkaa (anaali- ja genitaaliläppiä) kritisoidakseen modernia saksalaista filosofiaa, erityisesti nuorten hegeliläisten filosofiaa, kuten Marxin entisen mentorin Bruno Bauerin, Ludwig Feuerbachin ja Max Stirnerin The Ego and Its Own. Se kritisoi "ideologiaa" eräänä "historiallisen idealismin" muotona, toisin kuin Marxin historiallinen materialismi ("materialistinen historiakäsitys"). Osan I ensimmäisessä osassa tarkastellaan myös työnjakoa ja Marxin teoriaa ihmisluonnosta, jossa hän toteaa, että ihmiset "erottuvat eläimistä heti, kun ne alkavat tuottaa toimeentulonsa". Hallitseva luokka hallitseessaan yhteiskunnan aineellista voimaa on samalla yhteiskunnan hallitseva älyllinen voima. He säätelevät ikänsä ideoiden tuotantoa ja jakelua. Kun hallitseva luokka muuttuu ajan myötä, muuttuvat myös ihanteet, ja uuden hallitsevan luokan on juurrutettava yhteiskuntaansa omat ideansa, joista tulee yleismaailmallisia. Hallitsevien ideoiden ajatellaan olevan yleismaailmallinen etu. On kuitenkin illuusio, että hallitsevan luokan ideat ovat yhteisön etuja. Tämä järjestelmä pysyy ikuisesti voimassa niin kauan kuin yhteiskunta on organisoitu hallitsevan luokan tarpeeseen. Näin myös proletariaatin diktatuurissa.
ellauri435.html on line 209: Sartre lainasi paljon ajatuksia muun muassa Max Stirneriltä, Søren Kierkegaardilta, Martin Heideggerilta ja Edmund Husserlilta. Ei olis kannattanut. Vuosina 1947 ja 1948 Vatikaani ja Neuvostoliitto tuomitsivat Sartren ajattelun. OAS-järjestö teki vuosina 1961 ja 1962 kaksi pommi-iskua Sartren asuntoon.
xxx/ellauri056.html on line 412: „Von der Stirne heiß rinnen muß der Schweiß“
xxx/ellauri138.html on line 345: Koko saksalainen filosofinen kritiikki Straussista Stirneriin rajoittuu uskonnollisten käsitysten arvosteluun. Lähtökohtana oli todellinen uskonto ja varsinainen teologia. Mitä ovat uskonnollinen tajunta, uskonnollinen käsitys, se määriteltiin myöhemmässä selittelyssä eri tavoin. Koko edistysaskel oli siinä, että myös virallisesti hyväksytyt metafyysiset ja poliittiset käsitykset, oikeus-, moraali- ynnä muut käsitykset sovitettiin uskonnollisten tai teologisten käsitysten piiriin, samoin kuin siinä, että poliittinen tajunta, oikeus- ja moraalitajunta selitettiin uskonnolliseksi tai teologiseksi, ja poliittinen, oikeudellinen, moraalinen ihminen — viime kädessä »ihminen yleensä» — julistettiin uskonnolliseksi. Uskonnon herruus oletettiin ennalta. Vähitellen alettiin jokainen vallitseva suhde selittää uskonnolliseksi ja muutettiin kultiksi — lainpalvonnaksi, valtionpalvonnaksi jne. Kaikkialla törmättiin dogmeihin ja dogmiuskoon. Maailma kanonisoitui yhä laajemmassa mitassa, kunnes kunnianarvoisa Pyhä Max (Max Stirner, toim.huom.) saattoi lopulta julistaa sen en bloc pyhäksi ja siten päästä kerta kaikkiaan eroon siitä.
xxx/ellauri385.html on line 278: Antifundamentalistien jäsenluettelossa onkin kokonainen nippu talousliberaalikyrpiä ja puolivillaisia idealisteja ja oikeistohyyppiä, mm. John Dewey Stanley kala Michel Foucault GWF Hegel Max Stirner William James Emil Cioran Eugene Thacker Thomas Ligotti Friedrich Nietzsche Charles Sanders Peirce Ludwig Wittgenstein TS Eliot Otto Neurath Wilfrid Sellars Karl Popper Anton Tšehov Richard Rorty Charles Taylor Jacques Derrida Edgar Morin Willard Van Orman Quine Nelson Goodman Roy Bhaskar.
xxx/ellauri441.html on line 586: The young Steiner emerged as an individualist, positivist and freethinker, who was not afraid to refer to scandalous philosophers such as Stirner, Nietzsche and Haeckel. His freethinking culminated in a contempt for religion and faith. He attributed almost pathological traits to Christianity.
21