ellauri012.html on line 229: Kerro nyt äläkä väitä ettet halua aiheuttaa kyyneleitä; naisten kyyneliä, jotka on suljettu surulliseeen paikkaan ja omistettu katumukselle, ei tarvi säästellä. Ja älä odota tilaisuutta kertoa mukavia ja miellyttäviä juttuja, se kestää liian kauan. Menestys ei ole hyveellisten puolella, ja onni on niin sokea, että joukosta jossa on ehkä vaan yksi viisas ja hyvä mies se ei kyllä löydä sitä.
ellauri012.html on line 387: Mut mut: mikä salainen huoli nyt nousee mun sieluun - mikä loppuun ajattelematon tunne nyt nousee joka vastustaa mun lupausta olla huokailematta Abelardin perään? Voi taivas! eks mä ookkaan päihittänyt mun rakkautta? Heloise sä onneton! niin kauan kun sulla henki pihisee sun pitää nähtävästi rakastaa Abelardia, niin on päätetty. Itke vaan kurja ämmä, sillä tätä parempaa tilaisuutta siihen tuskin tarjoutuu. Mun pitäis kuolla surusta; armo oli jo kerran ohittanut mut, ja sit mä lupasin olla sille uskollinen, mut nyt mä olen taas kerran pettänyt lupaukseni, ja armo on taas uhrattu Abelardille. Tää pyhäinhäväistys kyllä jo saa kupin kaatumaan. Miten mä voin tän jälkeen enää toivoa et jumala aukasee mulle aarrearkkunsa, sillä mä oon ihan väsyttänyt sen. Aloin loukata sitä heti ekasta hetkestä kun näin Abelardin; onneton sielun veljeys sai meidät ryhtymään luvattomiin panopuuhiin, ja jumala lähetti roiston erottamaan meidät puukolla. Mä valitan tätä onnettomutta, mutta jumaloin sen syytä. Aargh! mun pitäisi pitää tätä onnettomuutta taivaan lahjana, se ei hyväksynyt meidän liittoa ja erotti meidät, ja mun pitäisi pinnistää et saisin mun tunteen loppumaan. Eikö olis paljon parempi jos unohtaisin kokonaan sen kohteen, enkä jättäisi mieleeni mitään muistoa joka on fataali mun rauhalle ja pelastukselle? Herra varjele! pitääkö Abelardin kummitella mun ajatuksissa iän kaiken? Enksmä koskaan pääse vapaaksi lemmen kahleista? Mut ehkä mä pelkään ihan turhaan; ohjaahan hyve nyt kaikkia mun akteja ja ne on kaikki armon huostassa. Siis pelko pois, Abelard; ei mulla enää ole noita tunteita joiden kuvaaminen mun kirjeissä sai sut niin hermoksi. En mä enää yritä, kertomalla noista hyvistä hetkistä jotka rakkaus meille jakoi, herättää mitään syyllistä tunnetta jota sä voisit tuntea mua kohtaan. Mä vapautat sut kaikista sun valoista; unohda rakastajan ja aviomiehen tittelit ja jätä vaan toi iskä. Mä en odota sulta enää muuta kuin lempeitä nuhteita ja kirjeitä jotka pitää yllä rakkauden loimua. En vaadi sulta muuta kuin hengellistä neuvontaa ja terveellistä kuria.
ellauri018.html on line 636: Hoblassa muumit matkustavat takaisin valistuxen aikaan aikakoneella. Niiskuneiti tahtoisi olla Pamela, tai Julie, tai joku muu neitsykäinen siltä ajalta, yhtä viaton ja vieno. Herra B:tä ei vaan kuulu. Peruukki hankaa. Niiskuneiti joutuu itse potkimaan keinuun vauhtia. Ettehän käytä tilaisuutta hyväksi, se sanoo varjolle, joka osoittautuu vanhaksi nukkavieruxi muumipeikoksi. Äh, se olitkin vain sinä, se ärähtää.
ellauri043.html on line 2304: Antonius on liekeissä. Se odottaa vaan tilaisuutta päästä messuamaan elämästäään pelastustiimissä, tietämättä ettei se ole yxi marttyyreistä.
ellauri050.html on line 1119: husch! in jeden Zufall, jedem Urwalde zuschnüffelnd, Hys! Jokaista tilaisuutta, jokaisessa aarniossa nuuskivana,
ellauri053.html on line 775: "Vaikeutena on juuri se seikka, että sanoilla on eri merkityxensä. Senvuoxi on runoilijan pakotettava ne runomittaan ja rytmiin, jotta merkitys vähän estyy ja tunne saa tilaisuutta ilmaista izensä."
ellauri054.html on line 221: Giovanni Pico della Mirandola (s. 24. helmikuuta 1463 – 17. marraskuuta 1494) oli firenzeläinen humanisti ja renessanssifilosofi, joka tuli tunnetuksi vuoden 1486 tapahtumien johdosta. 23-vuotias Pico pääsi silloin julkisuuteen suunnitellessaan tilaisuutta, jossa puolustaisi uskontoa, filosofiaa, eettistä naturalismia ja magiaa koskevia 600 teesiä. Niistä 13 oli kerettiläisiä. Pico della Mirandola vaikutti Firenzen Akatemiassa. Piko Mirandola, Firenzen akatemiasta. Hei hei!
ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
ellauri065.html on line 560: Presidentin kynästä: Ongelmatonta yhteistyötä. Shorten Your Prick. The most recognized brands in the world love Bitly. So does the wily hippopotamus. Jake ei pidä Salesta. Se käy selväxi. Oiskohan se maalaismiehen kateutta.

Tämän työn varjopuolia on kun jostain sivulta tungetaan päähäni ajatuksia ja motiiveja, joita siellä ei ole. Olli Ainolan käsittämätön kirjoitus Iltalehdessä tänään on siitä esimerkki. Hänen mukaan vallitsee syviä ristiriitoja minun ja Erkki Tuomiojan ja oikeastaan koko eduskunnan välillä. Olen toiminut hyvässä yhteistyössä Erkki Tuomiojan kanssa hänen ulkoministeriaikanaan ja olemme myös sen jälkeen pitäneet tiivistä keskusteluyhteyttä, jota arvostan. Erimielisinä emme koskaan ole eronneet eikä sellaista ole nytkään ilmassa. Olen korostanut eduskunnan merkitystä viimeisen sanan sanojana myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä. Tiiviillä yhteydenpidolla valiokuntiin olen halunnut luoda eräänlaista planetaarista talvisuojakatetta myös omille toimilleni ja ymmärtääkseni myös valiokunnissa on arvostettu tätä, moni on sen julki sanonutkin. Noissakaan tapaamisissa ei ole tullut esiin mitään erimielisyyksiä. Yhteydenpitoa tulen myös jatkamaan. Ainolalle tarjottiin tilaisuutta keskustella kanssani asian tarkentamiseksi. Ikävä kyllä hän ei tarjoukseen tarttunut.

Pahoittelemme aiheuttamaamme häiriötä. Olemme hyvällä asialla. Rakennamme maailman parasta miljöötä.
ellauri093.html on line 643: Voi oisipa ollut ihanaa kelliä Dickin sängyssä, mutta yxinään siinä oli kovin koleaa. Ollapa nyt pirtin peräkammarissa. Olisin mielelläni kertonut Dickille niitä samoja polttavia kysymyxiä joista olisin puhunut Mottille ja Nicolaylle, mutta en saanut tilaisuutta, rva Dolmen vahti meitä kuin haukka kananpoikia. Se oli hyyvin erilainen kuin miehensä.
ellauri096.html on line 880: Menstruaatioperinne synnytti usein elimellisiä ystävyyssuhteita. Kun osakuntien jäsenet aikanaan alkoivat harjoittaa pederastiaa juristin, lääkärin tai tuomarin kaavussa, heillä oli jo tiiviit peräaukot yliopistoaikojen perintönä, ja arpi ventovieraan takapuolessa viestitti "Seelenbruderschaftista" jo ennen kuin yhtään sanaa oli ehditty vaihtaa. Meikkailuarvista uskottiin olevan niin suurta hyötyä urakehitykselle, että ne, jotka eivät ­olleet uskaltaneet miekkailla tai joille ei ollut tarjoutunut siihen tilaisuutta, hankkivat kasvoihinsa esim. siirtokuvana valearven. Kerrotaan, että erityisen komean vale­arven sai, kun liimautti ihonsa päälle hevosenjouhen.
ellauri108.html on line 341: 15Miehet odottivat sopivaa tilaisuutta. Eräänä päivänä Susanna tuli tavalliseen tapaansa puutarhaan vain kaksi palvelustyttöä mukanaan. Päivä oli helteinen, ja hänen teki mieli kylpeä ulkosalla. 16Puutarhassahan ei ollut ketään – ainoastaan nuo vanhimmat, jotka olivat piilossa ja tirkistelivät häntä. 17Susanna sanoi tytöille: »Tuokaa minulle öljyä ja tuoksuvoiteita ja sulkekaa puutarhan portit, että saan kylpeä.» 18Tytöt tekivät niin kuin Susanna käski, panivat kiinni puutarhan portit ja menivät sivuportista hakemaan hänen haluamiaan tavaroita. He eivät huomanneet vanhimpia, koska nämä olivat piilossa.
ellauri110.html on line 1133: Says Sarah Awad, a little Arab looking girl. Eise paljon ymmärrä mutta voisi siihen kuvan perusteella yhtyä. Vaan ei taida tilaisuutta tulla. Handeen täytyy tyytyä.
ellauri112.html on line 104: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri131.html on line 826: mutten saanut tilaisuutta.
ellauri151.html on line 310: Palestiinalainen filmi jossa juutalaisten vainot (genetivus subiectivus) ja palestiinalaisten triangelidraama vedetään rinnakkain. Helvetin vituttavaa mutta täysin totta: tollasta tää apinoiden touhu nimenomaan on. Toiset käy omimaan toisten maita (EAT! EAT!) ja tappaa aseettomia naisia ja lapsia siinä samalla (KILL! KILL!), kun toiset taas samaan aikaan vilkkusilmäisinä ezii tilaisuutta FUCK! FUCK!. Voi helvetti. Ja kaikkein vittumaisinta on sitten ammattiteeveentöllöttäjien arvostelut tästä, jotka täysin sivuuttavat tän kaiken vituttavuuden, ja nirppanokkaisina arvostelevat oliko filmi nyt hyvin tehty, osasitko näyttelijät hommansa, ja olisko ohjaajan pitänyt tehdä jotain toisin et ois saatu parempia tehoja. VOI VITTU sanon mä. Mä en jaxa näitä saatanan viihdeohjelmia, ne on totaalisen PERSEESTÄ!!!!
ellauri183.html on line 605: Kuten jo tiedämme, kyyhkysillä oli edessään kuolema, sillä näin laki vaati Marian puhdistumisen tunnustamiseksi ja vahvistamiseksi. Joku voltairelainen älyniekka, joka olisi kyllin ivallinen ja epäkunnioittava vaikkei lainkaan omaperäinen, käyttäisi ilman muuta tilaisuutta hyvākseen ja huomauttaisi, että ilmeisesti maailman puhtauden ylläpitämisen edellytys siis on, että on olemassa viattomia eläimiä, kuten kyyhkysiä ja karitsoja.
ellauri216.html on line 603: Imugeeni Gabriel suunnittelee Valamon saareen uutta skiittaa jonne tulee kaikkea: Jeesuxen haudan kopio, kuvuklia ja nuolukivi. Pojat eivät kehtaa edes kysyä mikä kuvuklia on. Gabriel odottaa hetken kommenttia ja menee sitten puhumaan vastaanottavaisemmille. Gabrielilla oli ollut ilo asua nuorempana Johannes Kastajan skiitassa. Siinä asui silloin Johannes Vaikenija. Imugeeni oli käskenyt sen olla hiljaa, puhui muka liian paljon. Onnexi ei ollut Johannes Yökastelija. Usein toimitamme yöllä pimeässä praavilon posmittaen ulkomuistista. Ja vielä yxi asia Kalle kuuntele nyt tarkasti: varo vale-Dimitriä! Voi tulla liiallista kiintymystä, paholainen on ovela. Mitäs sanot? Voitte olla huoleti. Elämme siveästi emmekä anna tilaisuutta nauruun.
ellauri216.html on line 767: Luostarista Feofan ei suinkaan etsinyt itselleen lepoa, vaan tilaisuutta palvella kirkkoa toisenlaisella tärkeäksi kokemallaan tavalla. Alussa häntä tosin kiusasi ajatus siitä, että hän oli jättänyt piispanviran, mutta hän taisteli kiusausta vastaan ja kieltäytyi hänelle tarjotuista uusista tehtävistä. Ensimmäiset kuusi vuotta hän eli veljestön keskuudessa, osallistui yhteisiin jumalanpalveluksiin ja otti vastaan vieraita. Pääsiäisen jälkeen keväällä 1872 hän lopetti ihmisten tapaamisen, lakkasi käymästä jumalanpalveluksissa ja sulkeutui yhteen luostarin sivurakennuksista. Hän tapasi vain rippi-isäänsä igumeni Tiihonia ja keljapalvelijaansa. Yhden keljahuoneensa hän muutti Kristuksen kasteelle pyhitetyksi kirkoksi, jossa hän toimitti jumalanpalvelukset yksinään. Aluksi hän toimitti liturgian vain sunnuntaisin ja juhlapäivinä, mutta elämänsä viimeisten yhdentoista vuoden ajan päivittäin.
ellauri220.html on line 426: Sexi sujui mainiosti vaimon kanssa, siis mixi nait tuota ankeaa mediatipua? Koska izekkäät geenit eivät anna lyödä laimin yhtään panotilaisuutta. Ei tässä sexistä ole kyse vaan siemenen levityxestä.
ellauri254.html on line 1033: Kuvaillessaan Prahassa ollutta Venäjän silloiselle kirjallisuudelle omistettua esitelmätilaisuutta, jossa oli kehuttu serapioneja kaikesta siitä, mitä olette tehneet, Gorki sanoi, että esitelmöitsijän kimppuun kaikki oikeauskoiset emigrantit hyökkäsivät kuin pedot ja haukkuivat hänet pataluhaksi. Haukkuminen jatkuu vieläkin kaikissa lehdissä... Anteeksiantamaton rikos on puhua jotain hyvää Venäjästä. Hämmästyneenä, miltei kauhistuneena seuraan eilisten 'kulttuuri-ihmisten' rappeutumista. B. Zaitsev sepittelee taitamattomasti pyhimysten elämäkertoja.
ellauri276.html on line 322: Ivan Savvitš Nikitin (1824–1861) oli venäläinen runoilija. Hän sai kasvatuksensa hengellisessä seminaarissa, mutta köyhyys ja perheikävyydet pakottivat keskeyttämään kouluopinnot. Nikitin jäi pikkukauppiaaksi kotikaupunkiinsa saamatta tilaisuutta tyydyttää luontaista tiedonjanoaan.
ellauri279.html on line 330: Kun Neuvostoliiton kirjailijaliitto piti vuonna 1967 kokouksen vallankumouksen 50-vuotispäivän yhteydessä, Solženitsyn ei saanut tilaisuutta esittää siellä ajatuksiaan. Sen sijaan hän lähetti kokoukselle kirjeen, jossa hän arvosteli sensuuria sekä turvallisuuspoliisin toimia häntä ja kollegoitaan kohtaan. Kongressille lähettämässään kirjeessä Solženitsyn luetteli ne teokset, joita hän ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Niiden joukossa oli useita Stalinin lemppareita amerikkalaisia poikakirjoja.
ellauri299.html on line 341: Yippiesin "sissiteatteri" onnistui jälleen kerran, kun vuoden 1968 demokraattisen kansalliskokouksen aikana Kansainvälinen nuorisopuolue nimitti oman ehdokkaansa presidenttiehdokkaaksi. Ehdokas oli Pigasus the Immortal, 145-naulainen (66 kg) sika, joka heidän mielestään oli sopiva vaihtoehto Richard Nixonille, varapresidentti Hubert Humphreylle ja Alabaman kuvernöörille George Wallacelle. Pigasuksen ensimmäisen lehdistötilaisuuden virallisissa esittelyissä Rubin, pitäen ehdokasta sylissään, vaati hänelle salaisen palvelun suojaa ja Valkoiseen taloon ulkopoliittista tiedotustilaisuutta. Hän lupasi myös Pigasuksen puolesta reilun vaalikampanjan ja jos Pigasus voittaisi vaalit, hänet syödään. Tämä, Rubin väitti, kääntäisi tavanomaisen demokraattisen prosessin, jossa sika valitaan "ja syö kansansa".
ellauri316.html on line 576:

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja ilmaisen vilpittömän kiitollisuuteni<…>

ellauri325.html on line 651: Granfelt menetti otteensa Raittiuden Ystävistä 1900-luvun alussa, jolloin työväenliikkeen vaikutus raittiusliikkeessä kasvoi. Poliittisesti konservatiivista ja yläluokkaista ”granfeltilaisuutta” alettiin pitää liian vanhoillisena. Niinpä Granfelt luopui Raittiuden Ystävien esimiehen tehtävistä 1902 ja valtakunnallisen kattojärjestön sihteerintoimesta 1906. Granfeltin aseman peri puoluepoliittisesti sitoutunut Väinö Voionmaa. Tyhmänoloinen Voiski vaikutti Norssin luokkajuhlassa elämäänsä tyytyväiseltä.
ellauri335.html on line 114: Solidaarisuuden mahdollisti tehdastyö, jossa ei ollut tilaisuutta keulia koska kaikki teki samaa liukuhihnaduunia samoilla ehdoilla. Pikku izeyrittäjät sensijaan tarkkailevat koko ajan aukkoja liikenteessä mistä voisi etuilla toisen volttikuskin edelle. Taxikuskit ovat järjestään köyhiä lakukeppejä jotka hädissään kiilaavat palefacen kaistalle. Helsinginkin liikenteessä kuulee nykyisin urbaania tööttäystä.
ellauri336.html on line 196: Yksi onnistuneen kurinpidon tärkeimmistä ainesosista on, että jokainen vanhempi hyväksyy puolisonsa rangaistuksen tai kurinpidollisen toimenpiteen. Oletetaan esimerkiksi, että lapsi kieltäytyy tekemästä läksyjään tai syömästä päivällistä, minkä seurauksena äiti rankaisee häntä kieltäytymällä menemään Hachnosas Sefer Toraan sinä iltana. Kun isä tulee kotiin, hänen poikansa itkee: "Totty, äiti ei salli minun mennä Hachnosas Sefer Tooraan. Kaikki ystäväni ovat siellä, voinko mennä?" Isä ihmettelee: "Miksi vaimoni on riistänyt poikamme osallistumasta tähän mitsvaan?" Kiireessä hän saattaa vastata: "Tietenkään, sinun ei pitäisi missata tätä tilaisuutta. Pukeudu ja mene."
ellauri341.html on line 265: Kohtaamiaan riskeistä huolimatta Gregorian Bivolaru aloitti joogan opettamisen nimityksellä "psykosomaattinen alastonvoimistelu" 1970-luvun alussa eri paikoissa, kulttuuritaloissa ja opiskelijakeskuksissa, ja hän teki niin vuoteen 1981, jolloin suuri skandaali liittyen Transsendenttiseen edestakaiseen liikkeeseen Romaniassa tapahtui. Nuori Guru Maharaj Ji oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen nousta äitinsä hännän alta ja elää korkealla (huumeissa) sialla (lihan syöminen) seksin (Playboy-lehden itsetyydytys), huumeiden (marihuana), ja rock 'n rollin (erittäin kovaäänisesti!) kanssa(kalliit hifit), nopeita autoja ja hänen ikioma Pinball-koneensa. Tuolloin Ceausescu-hallinto pidätti ja vangitsi satoja tämän liikkeen harjoittajia syytettynä "epäilyttävästä mystiikasta, joka saattaa johtaa valtion horjuttamiseen", minkä jälkeen kaikki itämaiset henkiset käytännöt, mukaan lukien jooga ja kamppailulajit, kiellettiin.
ellauri352.html on line 436: Tarve tuhoavuuteen ei tarvi olla synnynnäinen, sen voi myös oppia. Riski vallankumouxeen on olemassa jos porukoilla ei anneta tilaisuutta arvottoman osansa suremiseen. Silloin on luovsta leikkimäisestä puuhastelusta paljon apua. Kapitalismi tekee parhaimmillaan luovaa tuhoa. Myötätunto on inhimillisistä vieteistä voimakkain, lohduttautui Darwinkin. Muut sitä voimakkaammat ovat elukkamaisia.
ellauri373.html on line 101: Brutus ihmetteli nähdessään haavan hiänen reidessään, eikä tämän kuultuaan enää salannut hiäneltä mitään, vaan tunsi itsensä vahvistuneen ja lupasi kertoa koko juonen. Nostaen kätensä hiänen takapuolelleen hänen sanotaan rukoilleen, että hän onnistuisi yrityksessään ja näyttäytyisi siten kelvollisena aviomiehenä. Brutus ei kuitenkaan koskaan saanut tilaisuutta osoittaa Porcialle kiitollisuuttansa, koska heidät keskeytettiin, eikä heillä ollut hetkeäkään yksityisyyttä ennen salaliiton toteuttamista. Caesarin salamurhapäivänä Porcia oli äärimmäisen ahdistunut ja lähetti senaattiin sanansaattajat tarkistamaan, että Brutus oli edelleen elossa. Hän työskenteli siihen pisteeseen asti, että hänen pyörtymisensä jälkeen hänen piikansa pelkäsivät hänen kuolemaansa. Mutta hyvinhän siinä kävi, Caesar saatiin hengiltä. Porcialla oli maanpakoon lähtenyttä Brutusta kovin ikävä, hiän kyynelehti joka päivä Hektorin ja Andromakhen kuvan äärellä. Brutuksen ystävä Acilius kuuli tästä ja lainasi Homeria, jossa Andromache puhuu Hectorille:
ellauri373.html on line 569: Molempien puolueiden johtajien välillä syntyi raivoa, vakava kiista. Ginsberg osoitti erityistä vastenmielisyyttä sovinnolle ja osoitti intohimoista vihamielisyyttä suhtautumista puolueensa vastustajaan. Hän ei menettänyt yhtäkään sopivaa tilaisuutta niin, että hän kritisoi paitsi tekoja myös journalismia, tšekkiläisiä artikkeleita ja Hertzlin kirjallisia teoksia. Hänen vihamielisyytensä ilmeni erityisen voimakkaasti vuonna 1902 vuonna Hertzlin romaanin "Aiipeiyashi" ilmestymisen jälkeen.
ellauri377.html on line 75: Suosituimmat gnostilaiset lahkot olivat vahvasti zoroastrismin inspiroimia. Kristittyjen gnostikkojen kosmogoniset spekulaatiot olivat osittain peräisin Maaseh Breshitistä ja Maaseh Merkabahista. Tämän opinnäytetyön ovat erityisesti esittäneet Gershom Scholem (1897–1982) ja Gilles Quispel (1916–2006). Scholem havaitsi juutalaisen gnoosin merkabah-mystiikkaa kuvaavista kuvista, jotka löytyvät myös tietyistä gnostilaisista asiakirjoista. Gershom Scholem kuvaili gnostilaisuutta "metafyysisen antisemitismin suurimmaksi tapaukseksi". Elchasailaiset tai ainakin heidän vaikutuksensa saaneet kristityt liittivät miespuolisen Kristuksen naispuoliseen Pyhään Henkeen ja näkivät molemmat kahdeksi jättimäiseksi enkeliksi. Salomon testamentin kirjoittaja piti Kristusta erityisen tehokkaana "estävänä" enkelinä demonien karkotuksessa.
ellauri384.html on line 274: Niin rikkaat kuin köyhätkin uskoivat jonkin aikaa, että Solon oli heidän puolellaan. Mutta pian köyhät ihmiset inhosivat, ettei Solon käyttänyt valtaansa rikkaiden omaisuuden haltuunottoon. Solonin ystävät neuvoivat häntä, että hän olisi hölmö, jos hän ei käyttäisi kohtalon tarjoamaa tilaisuutta hyväkseen. Nyt kun hänellä oli tämä valta, he sanoivat, että hänen pitäisi tehdä itsestään tyranni. Solon, joka oli viisas mies, vastasi, että tyrannia on todella miellyttävä huippu, mutta siitä ei ole tietä alas.
xxx/ellauri076.html on line 41: Tästä aiheesta on tehty ziljoonittain viihdettä. Tässä nummerossa käytän tilaisuutta hyväxi ja esittelen joukon minuun allekirjoittaneeseen lähinnä visuaalisesti ja viskeraalisesti vaikutuxen tehneitä typyjä. Paljon ei tarvi valikoida, typyt on varsinkin nuorina lähes kaikki kauniita. Niin on sen Darwin ajatellut.
xxx/ellauri091.html on line 259: Siinä odotushuoneessa selailtiin virsikirjoja ja veisattiin. Tähän esim yhdyin sydämmestäni, vaikka tilaisuutta ennen:
xxx/ellauri122.html on line 60: Älä koskaan ylenkazo häntä. Jengi kazelee vaikket ehkä huomaakaan. Pidä sen häntää suuressa arvossa äläkä koskaan anna muille tilaisuutta halvexia sitä.
xxx/ellauri129.html on line 399: Kirjailija antaa hoitohenkilökunnalle kerskurin vaikutelman. Haastateltaessa hän käyttäytyy kuin esiintyisi tai pitäisi lehdistötilaisuutta. Kirjailijaa häiritsee harvoin se, että hän on tehnyt elämällään niin vähän eikä ole etenemässä mihinkään.
xxx/ellauri130.html on line 278: Oiska Ketonen muistaa opestaan Eino Kailasta, että se oli aika izetyytyväinen kaveri. Se luuli että J. antaisi anteexi sen monismin, kun se oli tapahtunut vilpittömässä pyrkimyxessä. Älä luule, ei anna. Ja typerä on myös loppukaneetti, et apinan perimmäinen motiivi uurastaa on vaan ezen täytyy. Paskapuhetta, tylsää kantilaisuutta, torjui iso mies.
xxx/ellauri130.html on line 478: Ei pidä katua mitään. (Ei tule toista tilaisuutta.)Pierre ReverdyMKILL!
xxx/ellauri136.html on line 563: Jare Tiihonen ei ehdi riisua t-housuja ennen kuin seuraava kohtaus iskee. Hetkeä myöhemmin hän tarkastelee t-paitaa miestenhuoneen peilistä: onneksi ennen tilaisuutta pakasta vedetty T-paita on säilynyt puhtaana kakasta. Samaa ei voi sanoa T-housuista. Jare meditoi:
xxx/ellauri170.html on line 749: suuri osa gnostilaisuutta käsittelevästä aineistosta on tullut pitkään sitä arvostelleilta oikeaoppisen kristinuskon puolustajilta. Irenaeus kuvasi teoksessaan Harhaoppeja vastaan useita erilaisia toisen vuosisadan gnostilaisia koulukuntia halventavaan sävyyn ja usein sarkastisen yksityiskohtaisesti ja vertasi gnostilaisuutta kristinuskoon ensin mainitun tappioksi.
xxx/ellauri175.html on line 379: Insinööri oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja lähettänyt salaa yhden mekaanikoistaan ​​pääkallonpaikalle hakemaan tuoreita päänahkoja. Älykäs intiaanipäällikkö oli antanut Edisonille näytteen suuresta ja aaltoilevasta ruskeasta hiuksesta, jossa oli muistiinpano, joka osoitti milligrammoittain ja millimetrein sen painon ja pituuden, jonka hän halusi kaksinkertaiseksi. mahdollisimman täydellisenä – kaikkiin liittyy neljä luonnollisen kokoista valokuvaa naamioituneesta päästä, jonka hiustyyliä ja negligeetä hän pyysi kopioimaan. Alle kahdessa tunnissa, koska se oli Edison, hiukset poimutettiin, punnittiin ja keitettiin.
xxx/ellauri215.html on line 234: Neurologian professori Nummenmaa jongleeraa mind body feikkiprobleemaa perinteiseen idealistitapaan, ja käyttää sitten tilaisuutta hyväxeen puffataxeen rahoitusta omille palikkatutkimuxilleen. Marx ja Lenin teki selvän tästä kysymyksestä: mieli on korkeasti järjestäytyneen materian ominaisuus, sen toimintaa sen heijastaessa ympäröivää todellisuutta, tosin useinkin päin persettä, kuten tässä.
xxx/ellauri230.html on line 395: 28. helmikuuta solmittiin aselepo, jolla partisaanit saattoivat päästä kaupunkiin. Sissit lupasivat taata Japanin väestön ja sen omaisuuden koskemattomuuden. Sen jälkeen Tryapitsynin osasto saapui Nikolajevskiin, joka oli koristeltu tilaisuutta varten punaisilla lipuilla ja tytöillä oli punaiset rusetit.
xxx/ellauri253.html on line 183: Ervastin kuoleman jälkeen hänen työtoverinsa J. R. Hannula alkoi julistaa Ervastin olevan Buddhaan ja Kristukseen verrattava opettaja. Seuraajat irtosivat Ruusu-Rististä omaksi Kristosofia-uskonnoksi. Ervastilaisuutta edustaa lisäksi Ihmisyyden tunnustajat -liike.
xxx/ellauri259.html on line 655:
  1. Ihmisyyden rajalla, kirjoittanut Viktor Frankl. Tarina psykiatrista, joka kärsi natsien keskitysleirillä elämisen kauhuista toisen maailmansodan aikana. Frankl ammensi voimaa ajattelemalla toisille leireille sijoitettuja rakkaitaan, jotka odottaisivat heitä sodan vihdoin tullessa päätökseen. Vaikka hän ei valitettavasti koskaan enää saanut tilaisuutta nähdä perheenjäseniään, Franklin kokemukset keskitysleireillä antoivat hänelle aivan uudenlaisen ymmärryksen hänen oman elämänsä tarkoituksesta. Tässä kirjassa hän jakaa paitsi traagisen tarinansa, myös eräänlaisen teorian, josta me kaikki voimme saada voimaa vaikeina aikoina. Meistä jokainen voi hyötyä Franklin kirjan tarjoamista arvokkaista opetuksista.
    xxx/ellauri295.html on line 322: Kirjailija Antti Tuuri kirjoittaa Ernon läxiäisistä 2009 tuoreessa kirjassaan "Lähikuvassa Erno Paasilinna", että Tervolan kirkkoherra ei antanut lupaa pitää Erno Paasilinnan muistotilaisuutta seurakuntakeskuksessa, vaan se jouduttiin pitämään [= saatiin pitää] ortodoksisessa tsasounassa Tervolan Varejoella. Kirkkoherran perustelu oli se, että Erno ei kuulunut evankelis-luterilaiseen kirkkoon. "Kirkossa ei saa järjestää ei-hengellisiä tilaisuuksia". Kyse oli vain siitä, että kirkkotilaa kysyttiin sellaista tilaisuutta varten, jossa ei saanut olla mitään hengellistä. Siellä ei ollut muuta kuin hengetön Erno Paasilinna ja nippu muita pakanoita. Samanlainen narsisti kuin Peppu Roth joka kazoi asiaxeen orkestroida omat läxiäisensä.
    xxx/ellauri380.html on line 145: Herman oli venäläistyneen saksalaisen, joka oli jättänyt hänelle pienen pääoman, poika. Ollen lujasti vakuutettuna riippumattomuutensa vahvistamisen välttämättömyydestä, ei hän koskettanut korkoihin, eli palkallaan eikä sallinut itselleen pienintäkään oikkua. Muutoin olikin hän umpimielinen ja kunnianhimoinen, ja hänen tovereillaan oli harvoin tilaisuutta nauraa hänen liikanaista säästeliäisyyttään. Hänellä oli kovat intohimot ja tulinen kuvitus; mutta lujuus pelasti hänet nuoruuden tavallisista hairahduksista. Niinpä esimerkiksi, ollen sielussaan pelaaja, ei hän koskaan ottanut kortteja käsiinsä, sillä hän laski että hänen omaisuutensa ei sallinut hänen (niinkuin hän tapasi sanoa) "uhrata välttämätöintä toivossa voittaa liikoja" — ja kuitenkin hän koko yöt istuskeli korttipöytien ääressä, seuraten kuumeentapaisella vavistuksella pelin eri käänteitä.
    49