ellauri082.html on line 575: Leivinjauhe: Usein vasta-alkajille myydään l.jauhetta esim. pirinä tai kokkelina, jotta nämä saataisiin leivin-koukkuun. Pahimmassa tapauksessa seurauksena on ns. "Kiinni leipominen". Jos virkavalta saa tietoonsa, että jollain ei ole ollut puhtaita "jauhoja" pussissa, voi rangaistus olla jopa elinkautinen vankeusrangaistus tai 2074,3 raipaniskua.
ellauri214.html on line 354: Mutta koska näiden rivien käsiala ei lainkaan muistuttanut käsialaa, jolla koko muu vihko oli kirjoitettu, kustantaja pitää oikeana arvelua, että joku toinen henkilö on myöhemmin lisännyt yllä mainitut rivit, sitäkin suuremmalla syyllä, kun hänen (kustantajan) tietoonsa on tullut, että herra Tshukatshurin todellakin heitti lusikan nurkkaan aprillipäivän iltana. KONEC.
xxx/ellauri086.html on line 644: Atreuksen saatua tietoonsa Thyesteen aviorikkomuksen hän pyysi Thyesteen vieraakseen teeskennellen ystävyyttään, mutta tappoikin veljensä pojat ja tarjosi heidän lihaansa valmistettuna Thyesteelle kuitenkin säästäen kaikki raajat. Kun Thyestes oli nauttinut ateriansa, Atreus näytti hänelle säästämänsä raajat ja karkotti tämän uudelleen maasta. (Tää kohta on parempi englannixi:)
xxx/ellauri154.html on line 133: Zosimaa lohdutti, että hän oli saanut tietoonsa suuren kilvoittelijan nimen. Se oli yllättäen Maria. Paikka oli noin 20 päivämatkan päässä sieltä, missä hän oli antanut Marialle pyhän ehtoollisen. Zosima hämmästeli, kuinka Maria oli voinut siirtyä sinne vain muutamassa tunnissa. Hän yritti turhaan kaivaa kepillä kovettunutta maata haudatakseen Marian. Yhtäkkiä hän näki salonkileijonan tulevan paikalle. Sekin nuoli Marian jalkoja ja alkoi sitten isä Zosiman ohjeiden mukaan kaivaa käpälillään kuoppaa, johon tämä laski Marian ruumiin. Marian pikakyyti hautapaikalle oli selvinnyt. Samoin minne Zosiman sekuntikello oli hävinnyt.
xxx/ellauri230.html on line 219: Tämä Agvan Dordzhi oli yhteisiä tuttaviamme. Hän oli pitkät ajat oleskellut Tiibetissä, Lhassassa, ja mikäli oikein muistan ollut siellä oikein Tiibetin rahaministerinä. Hän oli virkamatkoillaan kulkenut laajalti Aasiassa, käynyt usein mm. Etu- ja Taka-Intiassakin niiden budhalaisia luostareita katselemassa. Erään matkan hän oli tehnyt Venäjän keisarin Nikolai II:n luokse. Vaikka tämä hänen matkansa olikin kokonaan epäpoliittinen, oli sillä suuret poliittiset seuraukset, jotka eivät suinkaan olleet suotuisat hänen maalleen, Tiibetille. Hän oli nimittäin käynyt Venäjän hovissa selostamassa niitä vaikeuksia, joita hänen heimolaisensa burjaatit ja kalmukit saivat varsinkin uskontonsa harjoittamisen suhteen kokea Venäjän rajojen sisäpuolella, ja oli retkensä Pietariin tehnyt saadakseen uskonveljilleen Venäjällä tunnustetun aseman suvaittuna uskonlahkona. Mutta tämä hänen matkansa koitui Tiibetille onnettomuudeksi. Englantilaiset, saadessaan matkan tietoonsa, tulkitsivat sen tarkoituksen toisin. He otaksuivat, että Agvan Dordzhi, joka Venäjän keisarille oli lahjoina tuonut joukon harvinaisia kalleuksia ja tiibettiläisiä koruja, oli Pietarissa tavoittelemassa Venäjän suosiota tai sopimassa sen yli ulottamisesta Tibetin. Vaikka ize asiassa Agvan-parka ei saanut zaarilta vaivoistaan vastineexi muuta kuin kämäsen taskukellon!
5