ellauri025.html on line 35: Se päässyt on jo tiensä päätökseen

ellauri041.html on line 326: Melenderin romaani luotaakin iänikuista loppuun kaluttua kysymystä siitä, miten ihminen lopulta voi löytää tiensä itseensä ja itsensä luokse. Voi hemmetti. Mitäs läxit? Kuka ihmistä odottaa tämän tien päässä? (No viikatemies, ellei suorastaan vanha vihtahousu.) Uuden romaanin etsintä alkaa kuolemasta, päähenkilön Joel Rannon isoäidin poismenosta. Näin kuolema toimii uudelleen aktivoituvan elämän savukkeena. Tumpataan toinen, sytytetään uusi. Vuoroin käydään vieraissa. Ottaako sinun lipasi, ei ota minun orani. Ironia näkyy siinä, että isoäidin lipa on päähenkilölle läheisempi kuin oma ora.
ellauri048.html on line 276: Oiva Paloheimon (1910-1973) vanhemmat olivat liikemies Aukusti Pietilä (myöhemmin Paloheimo) ja 16-vuotias kauppiaantytär Katri Salonen. Todennäköisesti vahinko koko mies. Paloheimo erotettiin äidistään heti syntymän jälkeen, ja koska hänen isänsä kiersi liiketoimissaan ympäri Suomea, Oiva Paloheimo joutuikin lapsena usein asumaan tätiensä luona. Isän kuoltua espanjantautiin Oivan ollessa kahdeksanvuotias muutti hän isänsä nuoremman veljen Heikki Pietilän kasvattilapseksi Kangasalle.
ellauri060.html on line 979: Vuorottaiset kireät pikkumonologit ruhjoivat tiensä kohti perimmäistä ja arinta aihetta: Karoliinaa, epähuomiossa hukkunutta lasta. (Sama fiba pääsi käymään Därek Breitensteinille Nagussa ja ero tuli siitäkin.)
ellauri061.html on line 1052: Ja nyt näistä hetkistä on mukamas kulunut jo 19 vuotta. No peilistä kazoen se on kyllä uskottava. Äiti ja kirjailija Kati Tervo, 63, katselee haikeana lapsensa entisen koulun pihaa Helsingin Katajanokalla. Täällä Kalle, 19, aloitti ihan muutama vuosi sitten koulutiensä. Siitä tuli koulukypsä vasta aika hiljattain.
ellauri074.html on line 315: Cioranin tekstejä niin usein luonnehtiva lohduttomuus liittyy mahdottomuuteen ymmärtää maailmaa ja ihmistä, toisaalta myös maailman ja ihmiskunnan liiankin selkeäjärkiseen ymmärtämiseen. Ihmiskunta jakaantuukin karkeasti niihin, jotka ovat ymmärtäneet, ja niihin, jotka eivät ole ymmärtäneet. Selkeäjärkisyyttä ja jatkuvaa kieltäymystä Cioran pakenee estetiikkaan ja onkin selkeästi Friedrich Nietzschen linjoilla sikäli, että elämä on ymmärrettävissä lähinnä esteettisenä ilmiönä. Proosassaan ja aforismeissaan Cioran osoittaa elinvoimaansa ja etääntyy tekstissään ideoista eksyttäen lukijansa tai pikemminkin pakottaen tämän olemaan ymmärtämättä kaikkea. Kirjoittaminen on taakan ravistamista harteilta, sisäinen pakko ja lääke itsemurhaa vastaan. Cioran itse ei pidäkään kirjojaan masentavina. Cioranin proosa on lyyristä ja lähentelee usein runoudelle tavanomaisia ilmaisukeinoja. Proosaruno toimiikin yhtäältä keinona ilmaista ajatuksia, toisaalta väliaikaisena lääkkeenä liiallista ymmärtämistä vastaan, sillä runouden ei tarvitse todistaa mitään, niin kuin elämänkään ei tarvitse todistaa mitään. Runous on kaikista tekstilajeista ylivertaisin. Teksteissään Cioran hakee myös vilpittömyyttä ja pyrkii sovittamaan yhteen tekstinsä ja oman elämänsä ja elämään tekstiensä mukaisesti. Toisaalta hän halusi säilyttää salaisuutena yksityiselämänsä, joka oli hänen olemassaolonsa onnellinen ja optimistinen osa – onni ei hänen mielestään kuulunut kirjoihin.
ellauri082.html on line 552: Salvia: Hiisaamalla tai pureksimalla käytettävä hermafrodiittikukka. Päätyi huumeeksi Hitlerin eugeniikan seurauksena, kun pyrkimyksenä oli hävittää sukupuolivähemmistöt myös kasvikunnasta. Natsit sytyttivät meksikolaisten neegereiden salvianviljelypläntit tuleen ja pian huomasivat olevansa ihan vitun paukuissa. Salvia on oman tiensä kulkija psykotrooppina kuin kasvinakin, lisääntyy lätkäisemällä raajansa korkealta maahan, kuten kokeneet käyttäjänsäkin.
ellauri093.html on line 710: Hän ei ollut merimieskunnan valioita, surun lapsi ja kärsi nyt omien helmasyntiensä tähden. Ei tiedä oliko siitä kivaa, mutta mulle (Hiljalle) tilaisuus oli hyvin opettavainen.
ellauri107.html on line 353: Kun Coleman lakkaa puhumasta reviiristä se alkaa puheen nartuista. Vitun apinat. Juutalaiset raivaavat tiensä hämmästyttävästi ghetosta huipulle. Tässä on vähän tällästä homosteluakin mukana. Molemmat äijät, Coleman ja Nathan on Philip Roth erivärisissä vaippahousuissa.
ellauri115.html on line 454: Nuoruudesta saakka olen arvostanut aviosäätyä luonnon ykkös pyhänä instituutiona. Kun luovuin naimaoikeudesta, päätin etten tuhri avioliiton pyhyyttä; sillä huolimatta lukeneisuudesta olin aina viettänyt yxinkertaista ja säännöllistä kahden käden sukupuolielämää, ja mieleni oli säilyttänyt luonnollisten viettiensä viattomuuden; näitä viettejä ei ollut mainen viisaus myteröittänyt, ja köyhyys esti mua lankeemasta sofistikoituihin maxupalveluihin.
ellauri115.html on line 472: Luulen että tää valtava mielipideviidakko syntyy ensi sijassa ihmisen älyn tylsyydestä; ja toisexi ylpeydestä. Meillä ei ole keinoa mitata tätä valtavaa konetta, emme pysty laskemaan sen toimintaperiaatetta; ei tiedetä sen johtoaatetta eikä lopullista tarkoitusta; ei tunneta izeämme, ei luontoa eikä pirtua joka sitä liikuttaa; ei tiedetä onko apinoita 1 vai monta; meitä ympäröivät läpipääsemättömät mysteerit. Nää mysteerit on järjen alueen ulkopuolella, me luullaan että päästään niiden läpi järjen machetella, mutta kaadutaan omaan oveluuteemme. Tämän mielikuvitusmaailman läpi ize kukin raivaa tiensä jota pitää oikeana; kukaan ei tiedä viekö tie perille. Kuitenkin haluumme tietää ja ymmärtää sen kaiken. Se yx asia jota emme tiedä on tiedettävän raja. Luotamme mieluummin höpsismiin ja uskomme mikä ei ole totta, kuin myönnämme ettei kukaan näe mitä oikeasti on. Ize ollaan murto-osia jostain isosta kokonaisuudesta jonka rajat on meidän ulkopuolella, murto-osa jonka luoja nakkas tienoheen riitelemään keskenään, tarpeexi turhamaisina että halutaan selvittää kokonaisuuden luonne ja meidän pelimarkat siinä.
ellauri162.html on line 437: Johtopäätös: Näimme, että Baudelaire onnistui perinteisen muodon ja teeman avulla antamaan positiivisen ja siten erilaisen käsityksen kuolemasta. Siksi tämä runoilija on antiikin ja modernin välillä, käyttäen molempia tekstiensä luomiseen. "Pahan kukat" -elokuvassa meillä on kaksi rakkauden visiota: ihanteellinen "Rakastavaisten kuolema" ja sairaalloinen "Vampyyrin muodonmuutokset". Meillä on siis edessämme kaksinkertainen kuva kuolemasta, mutta myös kaksinkertainen kuva rakkaudesta.
ellauri164.html on line 218: Tämä tutkimus tutkii yhden runosarjan poikkeuksellista puoliintumisaikaa: "Westward the Course of Empire vie tiensä...". Alkaen irlantilais-anglikaanisen piispan George Berkeleyn vuonna 1726 tekemästä sävellyksestä, nämä sanat kolonisoivat valtavan osan kulttuurimaisemaa lähes kahden vuosisadan ajan. Sanomalehtipaperiin, laitureihin, valtiomiesten puheisiin, lukuaiheisiin, maantieteellisiin tietoihin, Yhdysvaltojen ensimmäiseen tieteelliseen historiaan sekä runouteen, maalauksiin, litografioihin ja valokuviin ikuistetut sanat kehittyivät vanhan maailman visiosta profeetallisista valtakunnista ilmeisen kohtalon nationalistinen iskulause. Seuraten runoa sen kiertyessä kirjallisen ja visuaalisen kulttuurin läpi, tämä projekti osoittaa, kuinka yksinkertainen lause totutti amerikkalaiset laajaan käsitykseen Yhdysvaltojen valtakunnasta siirtomaa-ajalta jälleenrakennukseen. Jatkuva varmuus valtakunnan etenemisestä länteen, itse asiassa itse imperiumin väistämättömyydestä, osoittaa kolonistien brittiläisen kulttuuriperinnön kestävän elinvoiman Amerikan vallankumouksen aattona. Yhtä tärkeitä ovat tavat, joilla amerikkalaiset muokkasivat runon ideologiaa sopimaan heidän kehittyvään kansallismielisyyteensä varhaisen tasavallan ja antebellum-aikakauden aikana. Berkeleyn sanat tarjosivat kriittisen paikan kansallismielisille tutkimuksille uuden tasavallan alkuvuosikymmeninä, mikä helpotti kansakunnan muuttumista kapitalistiseksi, hankkivaksi yhteiskunnaksi; 1800-luvun puolivälin konflikteissa he oikeuttivat amerikkalaisen sotavoimaisen imperialismin Meksikon ja Yhdysvaltojen välisessä sodassa, samalla kun he antoivat syvällistä tietoa sisällissodan alkamisesta ja sen välittömistä seurauksista, kun kansa paini Amerikan tulevaisuuden ääriviivoja vastaan. Tämä ideologia on kahden vuosisadan ajan mahdollistanut amerikkalaisten olevan sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera omahyväisiä keisarillisen etuoikeutensa puolustajia ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alueella. alkuperäiskansojen ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. ensin Pohjois-Amerikan mantereen ja sen alkuperäiskansojen yli ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli.
ellauri204.html on line 173: Mutta kun he saavuttivat yhtymiskohdan, he unohtivat kalansa, niin että se löysi tiensä mereen aukon kautta.
ellauri204.html on line 177: Palvelija vastasi: »Huomasitko mitään, kun lepäsimme kalliolla? Minä unohdin sinne kalan, eikä kukaan muu kuin saatana saanut minua unohtamaan sitä, ja se löysi tiensä mereen perin ihmeellisellä tavalla.»
ellauri258.html on line 78: Mutta ennen pitkää Charlien on pakko oppia kontrolloimaan yhä kehittyvää tuhovoimaansa – tai vaihtoehtoisesti päästää se valloilleen, kun ihmisasetta halajava The Shop löytää tiensä perheen kimppuun.
ellauri260.html on line 209: Hän asui siellä vuoteen 1874 asti, jolloin hän otti samanlaisen tehtävän Jenan yliopistossa. Hän viipyi siellä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1920. Vuosina 1912–13 Eucken vietti puolet vuodesta vaihtoprofessorina Harvardin yliopistossa, ja vuonna 1913 hän toimi Deem-luennoitsijana New Yorkin yliopistossa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Eucken, kuten monet hänen akateemiset kollegansa, otti vahvan kannan niiden asioiden puolesta, joita hänen maansa kannatti, amerikkalaisten isäntiensä pettymyxexi.
ellauri282.html on line 442: Mertonin apotti Dunne kuoli 3. elokuuta 1948 matkustaessaan junassa Georgiaan. Dunnen poismeno oli tuskallinen Mertonille, joka oli alkanut katsoa apottia vähän muutenkin kuin isähahmona ja henkisenä mentorina. Elokuun 15. päivänä luostariyhteisö valitsi uudeksi apottiksi Dom James Foxin, Yhdysvaltain entisen laivaston upseerin. Lokakuussa Merton keskusteli hänen kanssaan jatkuvasta vetovoimastaan ​​karthusialaisia ​​ja kamaldolilaisia ​​ritarikuntia kohtaan ja heidän emeriittisestä elämäntavastaan, johon Fox vastasi vakuuttamalla Mertonille hänen (ja hänen tienestiensä) kuuluvan Getsemaniin. Fox salli Mertonin jatkaa kirjoittamistaan, koska Merton oli nyt saavuttanut huomattavaa tunnustusta luostarin ulkopuolella. 21. joulukuuta Merton vihittiin subdiakoniksi. Vuodesta 1948 lähtien Merton tunnisti itsensä anarkistiksi. (Mit vit? No sitä että Mertonista tuli vasemmistoaktivsti silloin kun se ei ollut yhtään sopivaa. Nähdessään käsikirjoitetun version Seitsemänkerroksisesta vuoresta sensorit hylkäsivät sen, koska se sisälsi lukuisia viittauksia seksiin ja juomiseen. Hälinä Seitsemänkerroksisesta vuoresta lopulta ratkesi, mutta pian sensorit olivat jälleen huolissaan Mertonin kirjoituksista sodasta ja rauhasta. Sodasta ei saanut kirjoittaa, ainoastaan rauhasta. Piis. Kiistanalainen koomikko Lenny Bruce päätti usein yökerhotoimintansa lukemalla esseestä, jonka Merton kirjoitti Saksan natsijohtajasta Adolf Eichmannista ja jossa Merton kyseenalaistaa maailman järkeä.
ellauri299.html on line 256: - Se ei ole edes lähellä, Mordokai sanoi. - Saan niin paljon irti valamiehistöstä yhdestä kuolleesta lapsesta." He vajosivat istuimilleen. Hän jatkoi oikeuden häpäisyä runtaten melkein kaiken Rafterin aika pienen raportin sisällön. Hän ei välittänyt siitä, mitä tuomaristot tekivät Dallasissa tai Seattlessa, eikä hän ymmärtänyt mitä väliä sillä oli. Hän ei ollut kiinnostunut Omahan oikeudenkäynnistä. Hän tiesi, mitä hän voisi tehdä valamiehistön kanssa Districtissä, ja se oli ainoa asia. Jos heidän aikoivat ostaa tiensä halvalla, hänen on aika lähteä.
ellauri301.html on line 393: viidakkoon. Eräänä elokuun iltana vuonna 2001 Ystadin poliisi saa merkillisen puhelun. Joku väittää nähneensä palavia joutsenia Marebojärven yllä. Komisario Kurt Wallander ja hänen pian poliisin palvelukseen astuva tyttärensä Linda tutkivat yhdessä tapausta, joka johtaa vaarallisen tuomiopäivänlahkon jäljille. Lindan ura poliisina on vähällä joutua vaakalaudalle jo ennen kuin on alkanutkaan. Isän ja tyttären yhteiset tutkimukset eivät myöskään suju kitkattomasti, mutta lopulta isä-Wallander joutuu myöntämään, että tyttärestä on kasvanut aikuinen, jolla kaiken lisäksi on kykyä rikosten selvittelyyn. Skoonelaispoliisi Kurt Wallender tekee näyttävän paluun. Upeata, että saadaan vielä uusi Wallander. Miten eläkkeelle jäänyt nuhteeton merivoimien upseeri voi kadota jäljettömiin joka-aamuisella kävelylenkillään? Se on liki mahdotonta. Kurt Wallanderia tapaus koskettaa henkilökohtaisesti, sillä upseeri on hänen kexijänsä appiukko Ingmar Bergman. Pian myös upseerin vaimo katoaa mystisesti. Jäljet johtavat Ruotsin laivastossa kylmän sodan aikana vaikuttaneisiin oikeistoradikaaleihin ja Ruotsin aluevesille 1980-luvulla toistuvasti tunkeutuneiden neuvostoliittolaisten (tietysti) sukellusveneiden tapaukseen. Mitä syvemmälle Wallander tutkimuksissaan kaivautuu, sitä tummempia pilviä horisonttiin näyttää kasautuvan… Wallander löytää sitkeästi kaivautumalla tiensä lukijoiden sydämeen kaikkialla maailmassa.
ellauri345.html on line 235: He kaikki antoivat tiensä vihalleni,
ellauri345.html on line 506: Ihmisruumis paljastuu, se on merkki siitä, että ihminen itse tulee munasilteen jumalan eteen. – Kauneuden on alistuttava kuolemaan, jos se ei luovuta rakkaudessa. Ottilie tietää tiensä kuolemaan. Koska hän tunnistaa hänet nuoren elämänsä syvyydessä, hän on - ei teoissaan vaan olemuksessaan - nuorekkain Goethen luomista hahmoista. Ikä antaa varmasti halun kuolla, mutta nuoruus tarkoittaa halukkuutta kuolla. Kuinka salaa Goethe sanoi Charlottesta, että hän "tykkäsi elää". Hän ei koskaan antanut nuorille yhdessä teoksessa sitä, mitä hän antoi heille Ottilienissä: koko elämälle sellaisena kuin sillä on oma kuolemansa omasta kestostaan.
ellauri346.html on line 71: Keskeinen alajuoni on Brežnevin aikakauden julkisen arkkitehtuurin ikävä yhtenäisyys. Tätä asetusta selitetään humoristisessa animoidussa prologissa, jossa poliitikot ja byrokratia syrjäyttävät arkkitehdit (ohjaaja ja animaattori Dmitry Peskov). Tuloksena identtiset, toimivat mutta mielikuvituksettomat monikerroksiset kerrostalot löysivät tiensä jokaiseen kaupunkiin, kylään ja esikaupunkiin kaikkialla Neuvostoliitossa. Ne ovat hämmästyttävän samannäköisiä kuin New Yorkin lähiöiden vuokrakasarmit. Hassujen yhteensattumien ansiosta moskovalainen Zhenya ja leningradilainen Nadya joutuvat viettämään uudenvuodenaaton yhdessä Leningradissa. Aluksi he kohtelevat toisiaan vihamielisesti, mutta vähitellen Nadjan vaza+rinta pehmenee, Zhenyan kalu kovenee ja he rakastelevat. Aamulla heistä tuntuu, että kaikki, mitä heille on tapahtunut, oli harhaa, ja he tekevät vaikean päätöksen erota. Raskain sydämin Zhenya palaa Moskovaan. Sillä välin Nadya harkitsee kaikkea, etenkin Zhenyan elonkeraista kalua, ja päättää, että hiän on saattanut päästää onnenmahdollisuutensa luisumaan, ja lähtee lentokoneella Moskovaan etsimään Zhenyaa. Hiänellä ei ole vaikeuksia löytää häntä, koska heidän osoitteensa ovat samat ja hänen "avaimensa" sopii hiänen "lukkoonsa" kuin suutarin sormi sian pilluun.
ellauri347.html on line 243: Rakkautta Laupias piti persoonallisuutta luovana kykynä eikä tunteena, ja hän erotti tämän luovan kapasiteetin narsististen neuroosien ja kapitalismin eri muodoista. Se ei ollut tieto siitä, mitä muut ihmiset todella halusivat ja tarvitsivat, vaan tieto kanssaihmistensä anatomiasta, saati että sen tavoitetta kunnioittaisivat. Fromm väitti myös, että harvat ihmiset nyky-yhteiskunnassa bylsivät, suhteet ovat yleensä poissa useimmilta ihmisiltä, vastuu ja hoito puuttuu masuasukkailta syntiensä seurauksina osoituksena uskostaan, että Ninive ei halunnut pelastaa Joonasta Tooran tuntemuksensa perusteella. Fromm osoitti että kunnioitus, vastuu, housut pois ja hoitoon pyrkimisen taipumukset, joita yleisesti pidetään todisteena "todellisesta rakkaudesta", on tarinaa. Todellakin, Fromm katseli kokemusta "rakastumisesta" todisteena siitä, ettei ihminen kyennyt ymmärtämään rakkauden todellista luonnetta, johon hän uskoi aina kuuluvan sado-masokistiset taipumuxet kuten Friedalla.
ellauri348.html on line 478: Morrissey on julkisuudessa puolustanut brittiläistä identiteettiä, jota monikulttuurinen politiikka ja maahanmuutto hänen mukaansa uhkaavat. Hän vastustaa muslimien halal-teurastusta ja juutalaisten šehita-teurastusta. Hän vastustaa Britannian EU-jäsenyyttä koska katsoo Euroopan unionin tukahduttavan vapauttaan. Morrissey tukee laitaoikeistolaista For Britain -puoluetta omien sanojensa mukaan sen avointa keskustelua, sananvapautta ja tasa-arvoa lain edessä puolustavan kannan sekä kaltaistensa eläinten hyvinvointiin liittyvän kannan vuoksi. Morrissey on tukenut myös kiisteltyä English Defence Leaguen johtajana tunnetuksi tullutta oikeistolaista kansalaisaktivisti Tommy Robinsonia tämän tultua vangituksi raiskausoikeudenkäyntiensä lainvastaisesta raportoinnista. Robinsonilla on useita tuomioita myös väkivaltarikoksista ja petoksista. Morrisseyn tuki Robinsonille herätti Britanniassa paheksuntaa, ja hänen konserttiinsa suunniteltiin rasisminvastaista mielenosoitusta kesällä 2018. Morrissey perui kaikki Euroopan konserttinsa, myös Suomessa.
ellauri349.html on line 795: Kirsikankukkia-teoksessa näkyy Liehun Pariisin-ajan vaikutus - vaikutteita olivat tuoneet hänelle erityisesti kielen tarkastelun kautta naisen asemaa tutkiva feminismi sekä psykoanalyyttinen ajattelu. Näiden sekä muiden filosofisten ja feminististen vaikutusten ja aiemman akateemisen tiensä pohjalta Liehu kehitti omaa tuoretta näkemystään kansallisvaltioiden maailmasta, joihin ovat usein kuuluneet sodat. Mm. tästä aiheesta hän kirjoitti vuonna 1998 ilmestyneessä 1139-sivuisessa teoksessa Perhosten valtakunta. Myös Hegelin filosofia, joka harsii kokoon kaikenlaisten aiheiden kokonaisuuksia, on ollut Liehulle merkittävä taustavinkki. Perhosten valtakunta-teoksessa Liehu näkee, että ilman epätasa-arvoa on vaikea taata myöskään sotien jatkuvuutta.
ellauri353.html on line 195: Munuelin eka mexikaano elokuva ei menestynyt lipputuloissa, ja jotkut jopa kutsuivat sitä fiaskoksi. Sen epäonnistumiseen yleisölle on esitetty erilaisia syitä; joidenkin mielestä Buñuel joutui tekemään myönnytyksiä tähtiensä, erityisesti Negreten, huonolle maulle, toiset vetoavat Buñuelin ruosteisiin teknisiin taitoihin ja luottamuksen puutteeseen sen jälkeen, kun hän oli ollut niin monta vuotta pois ohjaajan tuolista, kun taas toiset spekuloivat, että meksikolainen yleisö oli kyllästynyt "churroiksi" kutsuttuihin genreelokuviin, joiden katsottiin olevan halpoja ja hätäisesti tehtyjä.
ellauri362.html on line 507: Ja muotoilee tiensä epäsuhtaisiin kaarteisiin.
ellauri390.html on line 632: Hän raivaa tiensä salin läpi

xxx/ellauri027.html on line 362: Jonkinlaista historian viekkautta voi nähdä siinä, että ”kapinaa systeemiä vastaan” lietsonut punktohtori löysi tiensä juuri Systeemianalyysin laboratorioon. Leukavasti laukaistu, kyllä Niininkin luoti löytää tarpeen tullen maalinsa, osuu Sven Tuuvaa pehmeimpään kohtaan (ei sentään sydämeen).
xxx/ellauri103.html on line 83: No ei vittu kyllä voikaan, laahus on täysin akraattista porukkaa! Kirjailija Johanna Sinisalo muistuttaa, että ihminen on viettiensä ja biologiansa vietävissä: "Olemme hierarkkisia laumaeläimiä". Toi "sopiva raja" on huvittava käsite, se on veteen piirretty säätyreviirin rajaviiva, jonka ylittävät ovat jo "mauttomia". Vrt. Leena Krohnin "tietoisuuden rajat" ja sen "leikki leikkinä, pylly pois taikinasta" tyylinen suvakkisuvaizemattomuus. "There is a limit", sanoi Pirkko Hiekkala, sopivaisuuden rajoja ei sovi ylittää.
xxx/ellauri113.html on line 317: Hän raivaa tiensä salin läpi
xxx/ellauri114.html on line 80: Yksi jumaluuskompleksin riivaama artisti on Kanye West. Vuonna 2008 räppäri ilmoitti haastattelussa olevansa kuin astia, jonka Jumala on valinnut äänekseen ja viestiensä välittäjäksi. Seuraavana vuonna hän sanoi: ”Jumala valitsi minut. Hän teki minulle polun. Suurin tuskani elämässäni on, että en voi koskaan nähdä itseäni esiintymässä livenä. Olen Warhol. Olen numero yksi, kaikkein vaikuttavin meidän sukupolvemme taiteilija. Olen lihaxikkaaxi tullut Shakespeare, Walt Disney. Nike. Google.”
xxx/ellauri121.html on line 99: Pieniä lapsia ovat 0-8 vuotiaat. Tästä ovat kaikki apinat olleet herttaisen yximielisiä. Pikkupojat saavat olla äitiensä helmoissa kunnes kelpaavat hyväveliseuran oppilaixi. Freud kuzui sitä latenssi-iäxi. Calvin inhoaa Susannaa ja häpeää Hobbesia, joka häpeämättömästi pitää tytöistä.
xxx/ellauri126.html on line 383: Hän raivaa tiensä salin läpi
xxx/ellauri129.html on line 390: Nykyään kirjailijaksi kutsutusta itsekeskeisestä ihmistyypistä löytyy mainintoja jo raamatullisista teksteistä, antiikista ja keskiajalta. Kirjailijat ovat sosiaalisia saalistajia, jotka hurmaavat, manipuloivat ja raivaavat säälittä tiensä läpi elämän, jättäen jälkeensä leveän vanan särkyneitä sydämiä, petettyjä toiveita ja tyhjiä lompakoita.
xxx/ellauri177.html on line 637: Joten hän aloitti heidän kävelynsä uudelleen hänen kanssaan Paradoun neljään kulmaan. Hän muisti pienet hiukset, jotka lensivät hänen kaulalleen, kun tämä juoksi hänen eteensä. Hän tuoksui hyvälle, heilutti lämpimiä hameita, joiden kahina muistutti hyväilyä. Kun hän otti hänet paljain syliinsä, taipuisina kuin ruohokäärmeet, hän odotti näkevänsä hänet, niin laiha, käpertyvän hänen vartalonsa ympärille, nukahtavan sinne liimautuneena hänen ihoonsa. Se oli hän, joka käveli edellä. Hän johti hänet kiertävää polkua pitkin, jossa he viipyivät, jotta he eivät tulisi liian nopeasti. Hän antoi hänelle intohimon maata kohtaan. Hän oppi rakastamaan sitä katsomalla kuinka yrtit rakastavat toisiaan; pitkä hapuileva hellyys, jonka suuren ilon he olivat vihdoin yllättäneet eräänä iltana jättiläispuun alla, varjossa mehua hikoillen. Siellä he olivat tiensä päässä. Albine, heitettynä taaksepäin, kierrettynä hiuksiinsa, ojensi kätensä hänelle. Hän otti hänet halaukseen. Vai niin! ottaa se, ottaa se jälleen haltuunsa, tuntea sen kyljen tärisevän hedelmällisyydestä, tehdä elämästä elämää vain ruiskauttamalla siementä, olla Jumala!
xxx/ellauri186.html on line 388: Rainer Maria Rilken syvämietteinen sonetti ´Archaischer Torso Apollos', johon Kepesh nolottavasti päättää monologinsa, sisältänee myös "Rinnan moraalisen sanoman" - jonsei muille niin Pilille itselleen. Tajunta pakottaa tiensä ja tahtonsa halki harmaan kiven, epämuodostuneen ja epätäydellisen aineen lävitse. Muuten ei torso murtuisi ulos ääriviivoistaan kuin pimeä tähti: eihän sillä ole sitä 1 paikkaa jota et siis näe. Sinun on se siihen kuviteltava.
xxx/ellauri224.html on line 196: Lippmannin kolumneja julkaisi myös Helsingin Sanomat. Lehtitekstiensä ohella Lippmann julkaisi kymmeniä kansainvälistä politiikkaa kuvaavia kirjoja, joista vuoden 1947 The Cold War antoi nimen kylmän sodan aikakaudelle. Shlomo Belov kirjoitti Lippmannista puffin Trotski-kaudellaan, jota ei kukaan suostunut julkaisemaan. Se on jäänyt vaivaamaan vanha Saulia.
xxx/ellauri231.html on line 153: Kun uutiset näistä juonista löysivät tiensä väliaikaisen hallituksen silloiselle merivoimien ministerille Aleksanteri Kerenskille, hän määräsi Koltshakin lähtemään välittömästi menee, vaikka Amerikkaan. Amiraali James H. Glennon, juutalaisen senaattori Elihu Rootin johtaman amerikkalaisen lähetystön jäsen, kutsui Koltshakin Yhdysvaltoihin tiedottamaan Yhdysvaltain laivastolle Bosporinsalmen strategisesta tilanteesta. 19. elokuuta 1917 Koltshak useiden upseerien kanssa lähti Petrogradista Britanniaan ja Yhdysvaltoihin lähes virallisena sotilastarkkailijana. Kun hän kulki Lontoon läpi, hänet tervehti sydämellisesti First Sea Lord, amiraali Sir John Jellicoe, joka tarjosi hänelle kuljetusta brittiläiseen risteilijään matkalla Halifaxiin Kanadassa. Matka Amerikkaan osoittautui tarpeettomaksi, sillä Koltshakin saapuessa Kanadaan Yhdysvallat oli luopunut ajatuksesta itsenäisestä toiminnasta Dardanelleilla. Koltshak vieraili Yhdysvaltain laivastossa ja sen satamissa ja päätti palata Venäjälle Japanin kautta.
xxx/ellauri235.html on line 179: The plowman homeward plods his weary way, Kyntäjä kotiinpäin kulkee väsyneenä tiensä,
xxx/ellauri235.html on line 400: "Elegian" tunnettu avaus, "Ulkonaliikkumiskielto soittelee eropäivän polvea, / vaimeneva laumatuuli hitaasti leaa pitkin, / kyntäjä kotiin uuvuttaneen tiensä, / ja jättää maailman pimeyteen ja minä", toistaa John Miltonin ja William Shakespearen rivit(ja James Beattie ja Wordsworth toistavat sitä myöhemmin). Se heijastaa melankolista iltatunnelmaa, joka ei ehkä ole koskaan löytänyt parempaa ilmaisua. Puhujan silmä liikkuu näön reunaa pitkin ja palaa keskelle, kirkkopihalle, jossa "kylän töykeät esi-isät nukkuvat". Kuten päivän perintö on yö, menneisyyden perintö on kuolema, kuolevaisuuden perintö, jonka rikkaat ja köyhät perivät yhtä lailla. Kaikki odottavat väistämätöntä hetkeä. Runossa hautova kirkkomaa seisoo pysyvänä memento morina, voimakkaana eskatologisena symbolina, jota asianmukaisesti julistaa "kuhjuva" kovakuoriainen, "mooppaava pöllö", "marjapuun varjo". Tällaista alkuperäistä näkemystä vastaan, sen päinvastoin, asetetaan kristillisen eskatologian tunnukset: "suitsuja hengittävä aamu".
xxx/ellauri235.html on line 422: Aamu ja huhtikuu väistyvät tauluille, joissa esitetään surun ja lohdutuksen sukulaistoimintaa: "Hymyilee Epäonnen kulmakarvassa / Pehmeän Heijastuksen käsi voi jäljittää; / Ja surun heiton poskelle / Melankolinen armo." Alkuperäisestä kosittelusta tulee toisenlainen sitoutuminen: Suru tavoittelee ruusuista nautintoa, lohdutus lähestyy kurjuutta. "Sekoitettu muoto" on sublimoitunut seksuaalinen kiihko aamun ja huhtikuun välillä, muutettuna depersonalisoituneeksi estetiikaksi, jossa "taiteelliset riidat" ja "voima ja harmonia" syrjäyttävät viettelevän aamun, joka "Pyhällä poskella ja kuiskauksella pehmeästi / ... woo on myöhäinen kevät." Seurustelu muuttuu lohdutukseksi, ja Vicissitudesta tulee toinen hahmo, kuten Contemplation tai Adversity, jonka suojeluksessa halu eliminoituu. Vicissitude, toisin kuin Adversity, on sukupuoleton hahmo, joka ei edusta uhkaavaa seksuaalista kuvaa. Oodi palaa toiseen paikkaan, kun pettynyt puhuja vierailee EtonissaOodi Eton Collegen kaukaisesta näkökulmastatai kun Gray palaa Cambridgeen "Hymn to Ignorance". Tässä paluu "Elegian" alkuun, "pimeyteen" ja maisemaan, jonka yli "kyntäjä kotiinpäin kulkee väsyneen tiensä". Kaikki Grayn runot ovat edistyksen runoja, matkoja, joissa haasteena on löytää jotain muuta kuin alkujen muodostamien päämäärien kiertokulkua ("Ja ne, jotka hiipivät, ja ne, jotka lentävät, / Päättävät sinne, missä alkoivat"). Grayn äiti kuoli 11. maaliskuuta 1753. 5. maaliskuuta 1756 hän muutti kadun toisella puolella olevasta Peterhouse Collegesta Pembroke Collegeen, kuulemma joidenkin opiskelijoiden hänelle tekemän pilan seurauksena. Opiskelijat, tietäen hänen tulipelkostaan, nostivat väärä hälytys. Kun Peterhousen isäntä, tohtori Law, ei onnistunut ottamaan Grayta s valituksen kepponen vakavasti, Gray "muutti" Pembroke. Kun runoilijavoittaja Colley Cibber kuoli vuonna 1757, Graylle tarjottiin paikkaa; mutta hän kieltäytyi. Heinäkuussa 1759 hän muutti Lontooseen opiskelemaan British Museumissa, joka oli avattu yleisölle tammikuussa. Joulukuussa 1761 hän palasi Cambridgeen; Lukuun ottamatta toistuvia matkoja Lontooseen, muualle Englantiin, Skotlantiin ja Walesiin, hän jäi Cambridgeen loppuelämänsä.
xxx/ellauri237.html on line 47: Tiktokin pyllysensaatio esitteli takapuolensa stringeissä. Epixesti sai porttikiellon somesta. Ei saisi pitää stringejä. Missä sananvapaus? Klikkimeedia on karkottanut lööpeistä kaikki muut aiheet paizi paljaan EFK. Matelijanaivot rulettavat. Hienoa! Mutta aivan erinomaista! Jumala ja vihtahousu tekevät hi fiveja. Darwin menee takaisin piirustuspöydälle. Mikä meni vikaan? Apinat on tulleet tiensä päähän. Mitähän kokeilisi seuraavaksi. Taidan ensin kääntää lämpötilaa ylös kolme astetta. Sen pitäisi tehdä pikaisesti selvää näistä vastenmielisistä vaaleanpunaisista toukista.
xxx/ellauri259.html on line 735: Yön saalistajat on Porin näköiseen kaupunkiin sijoittuva kotimainen rikoselokuva soluttautujapoliisista, gangsteriliigasta ja kultarysästä. On verisiä murhia, useita car chaseja (Hotakaisella on vain 1 tosin venytetty pitkäxi Pepita-tyyppisesti), vierailuja strippiklubille sekä seksikohtauksia (jotka taas kerran jäävät Karilla lapsipuolen asemaan - kyllä se tosiaan taitaa olla impotentti hintti!) . ”Yön saalistajat on porilaisen oman tiensä kulkijan pääteos, ei enempää eikä vähempää kuin ainoa suomalainen pulp-trilleri, jossa on munaa”, kirjoitti Lauri Lehtinen elokuvan 25-vuotisnäytöksen yhteydessä.
xxx/ellauri268.html on line 453: Vanhoja lapsia, jotka ovat syntyneet lapsille, jotka ovat syntyneet laulamaan meitä vuorostaan, tähän vielä rakkaus. Toinen rakkauden taso naapurin lomavalon takana, näyttö, joka julistaa hyvää tahtoa kaikille miehille, jotka ovat eksyneet tiensä pimeydessä kun he yrittivät löytää auton oven, istuimen taakse piilotetun pullon, syy jatkaa kaikkien aikojen ohi, kun he epäonnistuivat jakamaan rakkautta, rakkautta. Se on heikkoa heidän mielestään - 
xxx/ellauri292.html on line 208: Katariinan äiti tuntuu jo varhain valinneen hänen tiensä, sillä viisivuotiaana hän oppi Ave Maria -rukouksen ja alkoi rukoilla sitä portaita kulkiessaan kompastuen jokaisella askelmalla.
xxx/ellauri293.html on line 203: Voimme tunnistaa typologian käytön Patun nähdessä uppokasteen ennakoituna Israelin Punaisen meren ylityxessä. (1. Kor. 10:1-6) Jo muinaisina aikoina tapahtui jonkin verran luisumista typologiasta allegoriaan, ja allegoria löysi tiensä homilioihin ja hartausopetukseen. Mutta katekettisissa opetuksissa, dogmeissa, uskontunnustuksissa ja isien kirjoituksissa säilytettiin selkeämpi typologia. Asia on siinä, että sellaisilla typologioilla on ikivanha, kunniakas ja oikeutettu paikka kristillisessä historiassa ja teologiassa. Lisää esimerkkejä:
xxx/ellauri356.html on line 628: Luovun enemmistä Hölderlinin lainauksista vaikka sormet syyhyisivät, mutta hänen tekstiensä moniäänisyys seuraa minua aina. Ja sanon, että runoilijan Miksi (2 P:tä isoilla kirjaimilla) on kahden vuosisadan ajan väistynyt kirjoittamisen Miten (yleisessä merkityksessä, jonka nykyaika antaa sen kaikissa taiteissa): veneitä juovuksissa, aistien häiriintyminen, merkityksen ja järjettömyyden valaiseminen. Runollinen kirjoittaminen ei anna meille mitään perustaa, se vain herättää meidät rakentamaan uudelleen perustan, mukaan lukien valistuksen ja ihmisoikeuksien perusta. Se paljastaa meille sisäisten kokemusten multiversumeita (kuten kosmologit sanovat), joita se uudistaa loputtomasti. Joten, ihmisoikeuksien tehokkuus, joka johtaa singulariteettien kukoistukseen ja uskontojen yhteentörmäyksen lisäksi, olisiko runollinen kirjoittaminen jaettavien singulaariteettien kieli? Se on vetoni. On siis meidän tehtävämme ymmärtää paremmin runouden psykososiaalista dynamiikkaa ja ennen kaikkea rohkaista sen leviämistä modernin, erityisesti digitaalisen, tarjoamissa monissa muodoissa. Siitä tulee rohkea ja pitkäaikainen sitoumus. Mutta jos emme pysty siihen, transhumanismi on vain työkalu ihmislajin trivialisointiin ja automatisointiin.
xxx/ellauri361.html on line 195: Nehljudov astuu asepalvelukseen, mikä Tolstoin maailmankatsomuksen mukaan " turmelee ihmisiä". Mentyään kaupunkiin ja turmelluttuaan juomisen ja uhkapelaamisen seurauksena hän kuitenkin palaa kaksi vuotta myöhemmin tätiensä tilalle ja hyökkää sisään Katyushaan seksuaalisesti ja jättää tämän raskaaksi. Ja niin, jo sellainen mies, matkalla rykmenttiin, hän pysähtyy kylään tapaamaan tätejään, missä hän viettelee häneen rakastuneen Katyushan, ja viimeisenä päivänä ennen lähtöä tönäisee satasen ruplasetelin häneen, lohduttaen itseään sillä, että "kaikki tekevät näin". Poistuttuaan armeijasta varttiluutnanttina, Nehljudov asettuu Moskovaan, missä hän viettää tylsän esteetin, hienostuneen egoistin toimettomana elämää, joka rakastaa vain omaa nautintoa (mutta pelkää naisia).
xxx/ellauri380.html on line 275: Myöhemmin he joivat, raiskasivat ja murhasivat tiensä läpi Vanhankaupungin ja teurastivat siviilejä ja taistelijoita ikään tai sukupuoleen katsomatta. Vanhassakaupungissa – jossa noin 30 000 siviiliä kuoli – useita tuhansia haavoittuneita saksalaisten valloittamissa kenttäsairaaloissa ammuttiin ja sytytettiin liekinheittimillä.
51