ellauri005.html on line 705: (Cat Stevens)
ellauri045.html on line 40: Taistelu on elämän mauste; läheisimmätkin ystävyyssuhteet ovat jonkinlaista kilpailua, ja ellemme halua luopua kaikesta osaxemme tulleesta arvokkaasta, meidän on jatkuvasti kazottava jotakuta toista silmästä silmään ja ponnisteltava tappiota vastaan, olipa kysymys rakkaudesta tai vihasta. Pääsemme vieläkin haluamiimme tavoitteisiin rumiinvoiman avulla, voimakkaan luonteemme tai älykkyytemme ansiosta. Miehet ja naiset taistelevat keskenään rakkaudessakin. Urheilijat ratkaisevat paremmuutensa ruumiinkunnon mittelyssä; veltot taas istuvat pöyrdän ääressä shakkia pelaten tai keskustellen. Jokaisen ihmisten välisen kestävän siteen perustana ja vahvistajana on jokin kilpailun muoto. (RL Stevenson, Kalutut Palat kesäkuu 1967)
ellauri061.html on line 223: "Peter Quince at the Clavier" is a poem from Wallace Stevens's first book of poetry, Harmonium. The poem was first published in 1915 in the "little magazine" Others: A Magazine of the New Verse (New York), edited by Alfred Kreymborg. Tää on aika höyryinen runo apokryfisestä Susannasta jota setämiehet kuolaavat. Wallace Stevens (October 2, 1879 – August 2, 1955) was an American modernist poet.
ellauri069.html on line 577: The storyline revolved around a 35-year-old dressmaker who fascinates men as she works her way up to become the chief Hollywood costumer designer. Virginia Clark did the role for 11 years, and Julie Stevens portrayed Helen for 16 years. Piki olis tykännyt.
ellauri083.html on line 240: Havaiji viisoon tavoin sarja seuraa erikoisyksikköä, joka perustettiin rikollisuuden torjumiseksi Havaijilla. Sarjan tunnuskappale on Brian Tylerin uudelleensovittama versio Morton Stevensin säveltämästä alkuperäisen sarjan tunnuskappaleesta. Sarja loppui kun kananlento 2020 kun toinen poliiseista satutti kuvauxissa oikeasti selkänsä.
ellauri088.html on line 86: Gustav Fechner (1801-1887) argued for psychophysical parallelism, according to which the mental and physical worlds run parallel to each other but do not interact. Fechner developed the Weber-Fechner law, according to which the perceived intensity of a stimulus increases arithmetically as a constant multiple of the physical intensity of the stimulus or in other words, changes of physical intensity gallop along at a brisk pace while the corresponding changes of perceived intensity creep along. The Weber and the Weber-Fechner laws were the first laws to provide a mathematical statement of the relationship between the mind and the body. Another significant contribution when S. S. Stevens (1906-1973) demonstrated that psychological intensity grows as an exponential function of physical stimulus intensity, that is, equal stimulus ratios always produce equal sensory ratios although different ratios hold for different sensory modalities. (Siis mitä? Aritmeettisesti vai logaritmisesti?)
ellauri100.html on line 149: Examples of physical properties. Left: the three body types of ectomorph, mesomorpf, and endomorph (Sheldon, Stevens, & Tucker, 1940). Upper right: three different outfits transforming the experience of one and the same character as to age, personality, social position, education, etc. Lower right: variations of the same character by means of outfit, hair cut, hair colour, and use of lipstick and glasses, dramatically changing the experience of the character and characteristics attributed. (The six characters to the right were put together by means of the SitePal Demo Tool, www.sitepal.com.)
ellauri100.html on line 156: Sheldon, W. H., Stevens, S. S., & Tucker, W. B. (1940). The varieties of human physique. Harper.
ellauri142.html on line 167: Vittu mitä pellejä! Jo on lapsellista touhua. According to the historian David Stevenson, it was influential on Freemasonry as it was emerging in Scotland. Robert Vanloo (n.h.) states that earlier 17th century Rosicrucianism had a considerable influence on Anglo-Saxon Masonry. Hans Schick sees in the works of Comenius (1592–1670) the ideal of the newly born English Masonry before the foundation of the Grand Lodge in 1717. Comenius was in England during 1641. Their mission is to prepare the whole wide world for a new phase in religion, which includes awareness of the inner worlds and the subtle bodies, and to provide safe guidance in the gradual awakening of man's latent spiritual faculties during the next six centuries toward the coming Age of Aquariums. This is the dawning of it, judging by the sea levels. According to Masonic writers, the Order of the Rose Cross is expounded in a major Christian literary work that molded the subsequent spiritual beliefs of western civilization: The Divine Comedy (ca. 1308–1321) by Dante Alighieri.
ellauri146.html on line 698: Kuuluisan poliittisen kaskun mukaan eräs demokraattien kannattaja totesi presidentinvaalien aikana Stevensonille, että tämä saisi "jokaisen ajattelevan ihmisen äänen", ja Stevenson vastasi "kiitos paljon, mutta valitettavasti tarvitsen enemmistön". Adlai oli efelantti joka koitti turhaan kammeta virasta Ike-aasia.
ellauri150.html on line 253: Colette Stevens on Romain Rollandin hahmo nälkävuoden pituisessa sarjassa jossa loputtomasti seikkailee Romainin nenäkäs alter ego Juha-Risto.
ellauri150.html on line 255: Colette Stevens. HR Director. "Regardless of the working relationship, Colette always displays the same valuable characteristics - she is very bright, totally commercial, able to build strong and lasting relationships and is great fun to be around.
ellauri150.html on line 257: Colette Stevens is in one word- incredible! She went above and beyond during our home purchasing process, and well beyond! She was by our side every step of… the way, making sure that we knew exactly where we were in the process, along with what the next steps would be. She was constantly in communication with us and made us feel at ease.
ellauri150.html on line 259: Sori noi oli vääriä Colette Stevensejä. Tässä aito näyte kirjasta La Foire sur la place:
ellauri150.html on line 261: Parmi les jeunes filles du monde, — peu nombreuses d’ailleurs, — que Christophe avait pour élèves, était la fille d’un riche fabricant d’automobiles, Colette Stevens. Son père était Belge, naturalisé Français, fils d’un Anglo-Américain établi à Anvers et d’une Hollandaise. Sa mère était Italienne. C’était une famille bien parisienne. Pour Christophe, — pour bien d’autres, — Colette Stevens était le type de la jeune fille française.
ellauri150.html on line 271: Toutes ces singeries, ces parades de petit chien, cette ingénuité frelatée, ne plaisaient à Christophe en aucune façon. Il avait autre chose à faire qu’à se prêter aux manèges d’une petite fille rouée, ou même qu’à les considérer, d’un œil amusé. Il avait à gagner son pain, à sauver de la mort sa vie et ses pensées. Le seul intérêt pour lui de ces perruches de salon était de lui en fournir les moyens. En échange de leur argent, il leur donnait ses leçons, en conscience, le front plissé, l’esprit tendu vers la tâche, afin de ne se laisser distraire ni par l’ennui qu’elle lui causait, ni par les agaceries de ses élèves, quand elles étaient aussi coquettes que Colette Stevens. Il ne faisait guère plus d’attention à elle qu’à la petite cousine de Colette, une enfant de douze ans, silencieuse et timide, que les Stevens avaient prise chez eux, et à qui Christophe enseignait aussi le piano.
ellauri150.html on line 279: Dans le salon de l’hôtel aristocratique, décoré de tapisseries un peu pâles, avec, sur un chevalet, au milieu de la pièce, le portrait de la robuste madame Stevens par un peintre à la mode, qui l’avait représentée languissante, comme une fleur sans eau, les yeux mourants, le corps tordu en spirale, pour exprimer la rareté de son âme millionnaire, — dans le grand salon aux baies vitrées, donnant sur de vieux arbres, que la neige poudrait, Christophe trouvait Colette toujours assise devant son piano, ressassant indéfiniment les mêmes phrases, se caressant les oreilles de dissonances moelleuses.
ellauri152.html on line 741: Isaac Leib Peretz (Polish: Icchok Lejbusz Perec, Yiddish: יצחק־לייבוש פרץ) (May 18, 1852 – April 3, 1915), also sometimes written Yitskhok Leybush Peretz was a Yiddish language author and playwright from Poland. Payson R. Stevens, Charles M. Levine, and Sol Steinmetz count him with Mendele Mokher Seforim and Sholem Aleichem as one of the three great classical Yiddish writers. Sol Liptzin wrote: "Yitzkhok Leibush Peretz was the great awakener of Yiddish-speaking Jewry and Sholom Aleichem its comforter.... Peretz aroused in his readers the will for self-emancipation, the will for resistance against the many humiliations to which they were being subjected."
ellauri184.html on line 66: His fifth wife was Carol Stevens, a jazz singer whom he married on November 7, 1980, and divorced in Haiti on November 8, 1980, thereby legitimating their daughter Maggie, born in 1971.
ellauri192.html on line 271: In poetry, the balance sheet is dismal. No Ezra Pound, no Rilke, no Valery, no Wallace Stevens, no Kazantzakis, no Cavafy, no Mandelstam, no Akhmatova, no Lorca, no Auden, no Fernando Pess^oa (a poet's poet). Stockholm, as we saw, enlarged the bounds of ''literature'' to include professional philosophy, ancient history and political rhetoric. The prose of Freud honors the German language. Freud was nominated; in vain, of course.
ellauri198.html on line 141: Harold Bloom observed in the New Leader, “Warren alone among living writers ranks with the foremost American poets of the century: Frost, Stevens, Hart Crane, Williams, Pound, Eliot. ...
ellauri206.html on line 140: Ketamiinin syntetisoi Cat Stevens Yhdysvalloissa 1962. Se oli hyvä kenttäanesteetti Vietnamissa. Stezonhattuinen U.S. jalkaväkirykmentti varmaan toi sitä mukanaan Alajärvelle. Ketamiini voi aiheuttaa kuolemanläheisyyskokemuxia. Niin kyllä sotakin.
ellauri220.html on line 452: Two major events Adlai Stevenson number 2 dealt with during his time as UN ambassador were the Bay of Pigs Invasion of Cuba in April 1961 and the Cuban Missile Crisis in October 1962.
ellauri240.html on line 63: As her fame grew there was an increase in disapproval among psychologists and psychiatrists (an all-male panel) . They questioned both the validity of her psychological claims and her authority in providing psychological advice. A growing number of male psychologists began to believe the advice she provided to her audience was unethical insofar as she did not hold any clinical degree and she was giving advice for free, not to patients who were paying customers. Mr. Stevens and Mr. Gardener, the authors of “Women and Psychology,” stated that “traditional psychologists smile subtly when her name is mentioned and they often complain that she actually does more damage to the Brotherhood than good. Besides, her eyes are way too close together.“
ellauri254.html on line 798: Lunz ja Fedin käyvät nokkapokkaa ryssän kirjallisuuden tulevaisuudesta. Lunz termentää että on otettava juoni länkkäreiltä, ei tästä muuten mitään tule. Olkoon tunnuxemme Länteen! Tervetuloa länteen Andrei toivottivat Leville Sterne, Dumas, Stevenson ja Doyle. Länkkärisarjoissa kuten Capitani vituttaa että hyvixet on vaan pienempiä pahixia ja usein varakkaampia kuin suuremmat ja köyhemmät. Luxemburgilaiset huoratalot pitää kunniassa perittyjä arvoja eikä myy huumeita katukaupassa kuten niggerit maahanmuuttajat. Hymytön ex-poliisi ei juuri ole Pekkaa parempi.
ellauri264.html on line 477: Henley edited the Scots Observer (which later became the National Observer), through which he befriended writer Rudyard Kipling, and the Magazine of Art, in which he lauded the work of emerging artists James McNeill Whistler and Auguste Rodin. Henley was a close friend of Robert Louis Stevenson, who reportedly based his Long John Silver character in Treasure Island in part on Henley.
ellauri272.html on line 414: Critics tracing his creative genealogy are apt to begin with Ralph Waldo Emerson and Henry David Thoreau and work chronologically forward through Walt Whitman, Ezra Pound, Robert Frost, Wallace Stevens, and William Carlos Williams. Of those poets, Harold Bloom felt that the transcendentalists Emerson and Whitman have influenced Ammons the most. Xcept he overdoes the colon. Radical colectomy is indicated.
ellauri272.html on line 416: M.L. Rosenthal felt that although Ammons shares Wallace Stevens’s desire to intellectualize rather than simply describe, he falls short of Stevens’s success. Paul Zweig agrees that “unlike T.S. Eliot or Stevens, Ammons does not write well about ideas.” When the narrator finds the dead mole under the leaves, he says, “mercy: I’d just had / lunch: squooshy ice cream: I nearly / unhad it.” Vendler commented, “There has been nothing like this in American poetry before Ammons—nothing with this liquidity of folk voice.”
ellauri272.html on line 418: Bloom wrote: “Ammons’s poetry does for me what Stevens’s did earlier, and the High Romantics [Bloom’s term for William Blake, William Wordsworth, Samuel Coleridge, Percy Bysshe Shelley, John Keats, and Lord Byron] before that; it helps me to live my miserable life.
ellauri294.html on line 613: Disneyn elokuvasovituksen tuotanto aloitettiin vuonna 1977, ja siitä tuli 1981 kallein animaatioelokuva, jonka hinta oli 12 miljoonaa dollaria. Elokuvan luomiseksi Disneyn silloinen toimitusjohtaja Ron Miller päätti käyttää pääasiassa uusia kykyjä debytoimaan elokuvassa, sillä yrityksen pioneerit, joita kutsutaan "yhdeksäksi vanhaksi mieheksi", olivat lähestymässä eläkkeelle siirtymistä. Animaattorit ja käsikirjoittajat olivat pääasiassa uusia, samoin kuin elokuvaohjaajat Art Stevens, Ted Berman ja Richard Rich. Se olisi viimeinen elokuva horiskoille Ollie Johnston, Frank Thomas ja Woolie Reitherman, joita pidetään Disneyn "legendoina", jotta he voisivat vielä vapisevin maxaläikkäisin käsin työskennellä. Siirtyminen vanhan kaartin ja uuden välillä johti kuitenkin kiistoihin elokuvan käsittelystä. Reithermanilla oli omat ideansa käytettävistä malleista ja asetteluista; uudempi tiimi kuitenkin tuki Stevensiä, paitsi Don Bluth, jonka mielestä Disneyn työ oli vanhentunut. Bluth käveli ulos, otti yksitoista muuta mukaansa ja perusti oman animaatiostudion. Animaattorien pakosta poistuminen pakotti perumaan elokuvan alkuperäisen joulun 1980 ensi-illan samalla kun uusia taiteilijoita palkattiin.
ellauri294.html on line 615: Matkan varrella tarinaa muokattiin suuresti, jotta se sopisi paremmin perhe-elokuvaksi. Koirakoiran ja punaketun nalkkikohtauxet poistettiin. Valmistuessaan vuonna 1981 elokuva oli muuttunut kronikkaksi kahden koiraan epätodennäköisestä ystävyydestä, joiden pitäisi olla luonnollisia vihollisia ja jotka oppivat, että yhteiskunta yrittää toisinaan määrittää roolinsa paremmista syistä huolimatta. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa Chiefin oli määrä kuolla samalla tavalla kuin romaanissa, mutta Stevens ei halunnut saada näytöllä olevaa kuolemaa ja muokkasi elokuvaa niin, että hän (koirakoira) selvisi katkenneella koivella. Elokuva sai ensi-iltansa teatterissa Yhdysvalloissa 10. heinäkuuta 1981. Se oli välitön menestys, sillä se tuotti 39 900 000 (no, 40 milj.) dollaria ja tuli vuoden 14. parhaaxi kassamagneetixi. Tuotto/kustannussuhde oli 3,33.
ellauri321.html on line 297: 5. Wallace Stevens, ‘Sunday Morning’.
ellauri323.html on line 200: Vuonna 1916 Moore muutti äitinsä kanssa Chathamiin, New Jerseyn osavaltioon, josta pendelöi Manhattanille. 2v myöhemmin he muuttivat New Yorkin Greenwich Villageen, jossa Moore seukkasi monien avantgarde- taiteilijoiden kanssa, erityisesti niiden kanssa, jotka olivat yhteydessä Others- lehteen. Hänen tuolloin kirjoittamiaan innovatiivisia runoja kiittelivät suuresti setämiehet Ezra Pound, William Carlos Williams, TS Eliot ja myöhemmin Wallace "Cat" Stevens. Plus HD eli Hilda Doolittle, joka ei ollut setämies vaan täti.
ellauri323.html on line 341: Kukaan ei olisi voinut ennakoida Mooren yhdennentoista tunnin oleskelua julkkisten maailmassa septuagenaarina 50-luvulla äidin kuoltua. Henry Ford ei tosin huolinut Mooren päättömiä nimiehdotuxia vaan risti uuden automallin Edselixi. TS Eliot ylisti hänen runojaan jo varhain, ja sanoi, että ne kuuluivat tuon ajan "pieneen kestävän runouden joukkoon". Teos vaikutti "kohtalaisen älylliseltä", kuten Eliot ilmaisi johdannossaan Mooren vuoden 1935 "Selected Poems" -teokselle: "Vain niille, joiden äly liikkuu helpommin, he näyttävät välittömästi olevan emotionaalista arvoa." Kohtuullisen intellektuellilla oli sanansa: Mark Van Doren, Columbian professori, tuomitsi hänet pelkäksi nokkelaksi, "korkeakulmakarvaisten" runoilijaksi. Mutta Eliot ja muut – William Carlos Williams, HD, Stevens, Pound – epäilivät, että hän oli sukupolvensa parhaita runoilijoita, puhtaamman modernismin harjoittaja kuin he olivat uskaltaneet. Hänen ennen myöhäistä tähtikoiruuttaan tuottamien pienten teosten parhaat puolet – kaksi tusinaa runoa, ehkä - on monille edelleen vertaansa vailla amerikkalaisessa kirjallisuudessa. John Ashbery ei ole yksin kiusauksensa "kutsua häntä suurimmaksi nykyajan runoilijaksemme" kanssa.
ellauri332.html on line 688: Beauty and the Beast on vuoden 2017 amerikkalainen musikaalinen romanttinen fantasiaelokuva, jonka on ohjannut Bill Condom ja tuottanut nippu juutalaisia, käsikirjoituksesta "vastaa" Stephen Chbosky ja Evan Spiliotopoulos. Walt Disney Picturesin ja Mandeville Filmsin tuottama tämä elokuva on live-action/CGI-remake Disneyn vuoden 1991 samannimisestä animaatioelokuvasta, joka on itse sovitus Jeanne-Marie Leprince de Beaumontin vuoden 1756 sadusta. Pääosissa heiluu brittejä, Happy Rotterista tuttu laajaozainen nörtti Emma Watson ja joku Downton Abbeysta [n.s.] esiin ponnahtanut Dan Stevens. With an estimated budget of around $255 million, it is one of the most expensive films ever made. Disneyn live-action-remake-versioista elokuva on toiseksi eniten tuottanut uudelleenlämmitys tähän mennessä. Ykkösenä heiluu vielä narsistisempi Leijonakuningas. Elokuva päättyy siihen, että Belle ja ex-hirviö isännöivät juhlaa valtakunnan puolesta.
ellauri342.html on line 568: Tähtisotien Prinsessa Leijakin oli 50% juutalainen, vaikka sen äiti Debbie Reynolds oli skotti. Isä Eddie Fisher, joka nai myös Lizzie Tayloria, sensijaan oli tuppikulli, Tischin perheestä jotka oli Venäjän immigrantteja. Fisher's good looks and strong, melodious tenor voice made him a teen idol and one of the most popular singers of the early 1950s. Hänellä oli elämänsä aikana viisi vaimoa, joista kolme ensimmäistä olivat tunnettuja näyttelijöitä: Debbie Reynolds, Elizabeth Taylor ja Connie Stevens. Fisher kuoli 22. syyskuuta 2010 lonkkaleikkauksen komplikaatioihin 82 vuoden iässä. Ei olis kannattanut.
ellauri389.html on line 475: kirjoittanut George Alexander Stevens. Se on vahvistus "meriveneestä Medley" elokuvassa Stevens´s Songs, Comic and Satyrical, Oxford, 1772. Vuonna 1731 painetussa Silvian balladi-oopperassa tai Maahautauksessa laulu, "Kalliolla kukkulalla, meren ympäröimänä" on sovitettu säveleen ja vanhaan kysymyxeen voiko HIV kohdata nuoria rakastavaisia; niin myös Robin Hoodissa, 1730.
ellauri392.html on line 822: How can one purport to deal with modernist literature, with nary a mention of any of the following: T. S. Eliot, Ezra Pound, E. E. Cummings, Wallace Stevens, HD (Hilda Doolittle), Anais Nin, Ernest Hemingway, William Faulkner, Robert Frost, James Joyce, Virginia Wolfe, John Dos Passos, F. Scott Fitzgerald, Sherwood Anderson, or Gertrude Stein? Exclusively anglo-saxon types, mainly Americans.
xxx/ellauri086.html on line 753: Poella oli merkittävä ja laaja vaikutus moniin häntä seuranneihin kirjailijoihin. W. H. Audenin mukaan Poen kuvaukset epänormaaleista ja itsetuhoisista mielentiloista vaikuttivat Dostojevskin tuotantoon, hänen salapoliisisankarinsa oli Sherlock Holmesin esikuva, hänen tulevaisuuskertomuksensa vaikuttivat H. G. Wellsiin ja hänen seikkailukertomuksensa Jules Verneen ja Robert Louis Stevensoniin.
xxx/ellauri086.html on line 755: Rudyard Kipling tunnusti suuren velkansa Poelle ja ihaili etenkin tämän kykyä herättää kauhua. Myös Arthur Conan Doyle tunnusti Poen valtavan merkityksen omaan tuotantoonsa ja Sherlock Holmesin salapoliisihahmoon ja usein mainitsikin Poen tarinoissaan. Poen vaikutus näkyy myös esimerkiksi Joseph Conradin ja James Joycen teoksissa. Tunnettuja romaaneja, jotka perustuvat Poen tarinoihin, ovat esimerkiksi Stevensonin Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde ja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva.
xxx/ellauri129.html on line 883:
xxx/ellauri168.html on line 334: Yksi näistä ystävistä oli nimeltään Arietty, ja vaikka muut hänen lapsuuden kuvitteelliset hahmot unohdettiin pian, Arietty pysyi toisena persoonallisuutena, kasvaessaan Jessican kanssa. Ariettyn hahmo oli melkein päinvastainen kuin hänen omansa, jossa oli jonkin verran hänen äitinsä kovuutta ja julmuutta, sekä sarkastinen että julma hahmo, jolla oli ankara matala ääni, hyvin erilainen kuin Ariettyn, joka oli kiltti ja kimakka. Tämä hänen persoonallisuutensa jakautuminen olisi voinut osaltaan tehdä hänestä helpon hypnoosikohteen myöhemmässä elämässä, mutta ei tehnyt. Katso myös skotlantilaisen kirjailijan R.L. Stevensonin tohtori Jekyllin ja herra Hyden outo tapaus. Hänen Treasure Island -saari on myös jännittävä.
xxx/ellauri225.html on line 410: Crane´s critical effort, like those of Keats and Rilke, is mostly to be found in his letters: he corresponded regularly with Allen Tate, Yvor Winters, and Gorham Munson, and shared critical dialogues with Eugene O´Neill, William Carlos Williams, E. E. Cummings, Sherwood Anderson, Kenneth Burke, Waldo Frank, Harriet Monroe, Marianne Moore, and Gertrude Stein. He was also an acquaintance of H. P. Lovecraft, who eventually would voice concern over Crane´s premature aging due to alcohol abuse. Most serious work on Crane begins with his letters, selections of which are available in many editions of his poetry; his letters to Munson, Tate, Winters, and his patron, Otto Hermann Kahn, are particularly insightful. His two most famous stylistic defenses emerged from correspondences: his "General Aims and Theories" (1925) was written to urge Eugene O´Neill´s critical foreword to White Buildings, then passed around among friends, yet unpublished during Crane´s life; and the famous "Letter to Harriet Monroe" (1926) was part of an exchange for the publication of "At Melville´s Tomb" in Poetry. The literary critic Adam Kirsch has argued that "Crane has been a special case in the canon of American modernism, because his reputation was never quite as secure as that of Eliot or Stevens. In fact he FAILED."
xxx/ellauri230.html on line 656: Chrysanthemums entered American horticulture in 1798 when Colonel John Stevens imported a cultivated variety known as 'Dark Purple' from England. The introduction was part of an effort to grow attractions within Elysian Fields in Hoboken, New Jersey. Hoboken, NJ is nowadays considered the world hub of chrysanthemum cultivation by some westerners.
xxx/ellauri233.html on line 261: Brittien ja hollantilaisten protestanttisen kaukoidän ryöstölaivaston laivat oli nimeltään Toivo, Hyväntekeväisyys, Usko, Tottelevaisuus, Voitto-Sanoma. Laivaston alkuperäinen tehtävä oli purjehtia Etelä-Amerikan länsirannikolle, missä he vaihtaisivat rahtinsa hopeaan, ja suunnata Japaniin vain, jos ensimmäinen tehtävä epäonnistuu. Siinä tapauksessa heidän piti hankkia hopeaa Japanista ja ostaa mausteita Molukkeilta ennen kuin he suuntasivat takaisin Eurooppaan. Heidän tavoitteenaan oli purjehtia Magellanin salmen läpi päästäkseen kohtalolleen, mikä pelotti monia merimiehiä ankarista sääolosuhteista johtuen. Laivastossa oli kaiken kukkuraxi mukana 30 englantilaista muusikkoa, mm. Yardbirds, Beatles, Dusty Springfield, Rolling Stones, Tom Jones, Elton John, David Bowie, Phil Collins, Cat Stevens, Sid Vicious, Brian Eno, Ozzy Osbourne, Led Zeppelin, Keith Richards, Freddie Mercury, Keith Moon, Adele, Amy Winehouse, The Who, Electric Light Orchestra, The Smiths, The Gorillaz, Bee Gees, Dua Lipa, Dire Straits, Spice Girls, Iron Maiden, The Queen, Olivia Newton-John, Billy Idol, Boy George, Pink Floyd, Motörhead, The Clash, Elvis Costello, Nick Drake, Donovan, Marianne Faithful, Edward Elgar, Petula Clark, Kate Bush, Sade, Dido, Sting, Seal, Cream, Haendel ja Rod Stewart. No okei, oli niitä enemmän kuin 30, mutta silti vittu. Ne kaikki hukkuivat. Jotkut heitettiin laidan yli ärsyttävästä soitosta.
xxx/ellauri281.html on line 500: Toisen maailmansodan aikana muiden ährätessä pommikuopissa Arttu kirjoitti käsikirjoituksen Cowanin puuhaamalle armeijan opetuselokuvalle. Millerin mukaan Cowan halusi "tehdä sotilaista kuvan, jonka sotilaat istuvat loppuun asti nauramatta kertaakaan halveksivasti". Saavuttaakseen tällaisen materiaalin luotettavuuden nuori kirjailija päätti Pylen esimerkin mukaisesti kerätä materiaalia luonnollisissa olosuhteissa - ei sentään rintamalla edessä, vaan täällä takana valmisteluprosessissa. Jonkin ajan kuluttua Cowan kuitenkin erotti Millerin - ilmeisesti johtuen radikaaleista näkemyseroista tulevaisuuden kuvan ideologiasta - ja korvasi hänet useiden kokeneempien kirjoittajien ryhmällä. Se kannatti, sillä tämän seurauksena elokuva julkaistiin vuonna 1945 nimellä "The Story of G.I.Joe". ja sen käsikirjoittajat Leopold Atlas , Guy Endor ja Philip Stevenson tulivat Oscar - ehdokkaiksi. Arttu nuoli kiukkuisena näppejä kazomossa.
xxx/ellauri319.html on line 505: Robert Louis Stevenson (1850–1894), Neo-romantic Scottish essayist, novelist and poet, is thought to have suffered from tuberculosis during much of his life. He spent the winter of 1887–1888 recuperating from a presumed bout of tuberculosis at Dr. E.L. Trudeau's Adirondack Cottage Sanitarium in Saranac Lake, New York.
xxx/ellauri380.html on line 338: Vuonna 2013 Loganin raportointi vuoden 2012 Benghazin hyökkäyksestä Afghanistanissa aiheutti merkittävää kiistaa asiavirheiden vuoksi, ja se peruttiin, mikä johti potkuihin. The “60 Minutes” story broadcast October 27 cast doubt on whether the Obama administration sent all possible help to try to save Stevens and his three colleagues. The story was then cited by congressional Republicans who have demanded to know why a military rescue was not attempted. Barack Obama repi siitä pelihousunsa ja tuli puhelinlankoja pitkin CBS:n pääkonttoriin. Logan jätti CBS:n vuonna 2018.
xxx/ellauri394.html on line 110: Liliʻuokalani ascended to the throne on January 29, 1891, nine days after her brother's death. During her reign, she attempted to draft a new constitution which would restore the power of the monarchy and the voting rights of the economically disenfranchised. Threatened by her attempts to abrogate the Bayonet Constitution, pro-American elements in Hawaiʻi overthrew the monarchy on January 17, 1893. The overthrow was bolstered by the landing of US Marines under John L. Stevens to protect American interests, which rendered the monarchy unable to protect itself.
xxx/ellauri394.html on line 186: The same day, the Marshal of the Kingdom, Charles Burnett Wilson, was tipped off by detectives to the imminent planned coup. Wilson requested warrants to arrest the 13-member council of the Committee of Safety, and put the Kingdom under martial law. Because the members had strong political ties to United States Minister to Hawaii John L. Stevens, the requests were repeatedly denied by the queen´s cabinet, who feared that the arrests would escalate the situation. After a failed negotiation with Thurston, Wilson began to collect his men for the confrontation. Wilson and captain of the Royal Household Guard Samuel Nowlein had rallied a force of 496 men who were kept at hand to "protect" the queen. Marines from the USS Boston and two companies of US sailors landed and took up positions at the US Legation, the Consulate, and Arion Hall. The sailors and Marines did not enter the palace grounds or take over any buildings, and never fired a shot, but their presence served effectively in intimidating royalist defenders. Historian William Russ states, "the injunction to prevent fighting of any kind made it impossible for the monarchy to protect itself". Paljon se olisi kannattanutkin jenkki tykkivenediplomatian tuntien.
xxx/ellauri394.html on line 188: The queen was deposed on January 17, and the provisional government established under pro-annexation leader Sanford B. Dole was officially recognized by Stevens as the de facto government. She temporarily relinquished her throne to the United States, rather than the Dole-led government, in hopes that the United States would restore Hawaii´s sovereignty to the rightful holder. HA big HA! The government under Dole began using ʻIolani Palace as its executive building. A delegation departed for Washington, D.C., on January 19, to ask for immediate annexation by the United States. "At the request of the provisional government," Stevens proclaimed Hawaii a protectorate of the United States on February 1, to "temporarily" provide a buffer against domestic upheaval and interference by foreign governments. The US flag was raised over the palace, and martial law was enforced. The annexation treaty presented to the US Senate contained a provision to grant Liliʻuokalani a $20,000 per annum lifetime pension, and Kaʻiulani a lump-sum payment of $150,000. The queen protested the proposed annexation in a January 19 letter to President Benjamin Harrison. She sent Prince David Kawānanakoa and Paul Newman to represent her.
xxx/ellauri394.html on line 190: Neumann delivered a letter from the queen to Grover Cleveland, who began his second non-consecutive term as president on March 4. The Cleveland administration commissioned James Henderson Blount to investigate the overthrow. He interviewed those involved in the coup and wrote the Blount Report, and based on its findings, concluded that the overthrow of Liliʻuokalani was illegal, and that Stevens and American military troops had acted inappropriately in support of those who carried out the overthrow. On November 16, Cleveland sent his minister Albert S. Willis to propose a return of the throne to Liliʻuokalani if she granted amnesty to everyone responsible. Her first response was that Hawaiian law called for property confiscation and the death penalty for treason, and that only her cabinet ministers could put aside the law in favor of amnesty. Liliuokalani´s extreme position lost her the goodwill of the Cleveland administration. xxx/ellauri394.html on line 192: Cleveland sent the issue to the Congress, stating, "The Provisional Government has not assumed a republican, or other constitutional form, but has remained a mere executive council, or oligarchy, without the consent of the people (who fortunately have no right to vote anyway)". She defended her action by showing that, out of a possible 9,500 native voters in 1892, 6,500 asked for a new Constitution. The queen changed her position on the issue of amnesty, and on December 18, Willis demanded the provisional government reinstate her to the throne, but was refused. Congress responded with a US Senate investigation that resulted in the Morgan Report on February 26, 1894. It found Stevens and all parties except the queen "not guilty", absolving them of responsibility for the overthrow. The provisional government formed the Republic of Hawaii on July 4 with Dole as its president, maintaining oligarchical control and a limited system of suffrage. xxx/ellauri394.html on line 310: Twombly, Alexander Stevenson (1900). Hawaii and Its People: The Land of Rainbow and Palm. New York: Silver, Burdett and Company. ASIN B00AVJ4Y7A. OCLC 16331055.
55