Intermezzo

assessor Barn barndommen begynder bestandig betydning dagbogen dementia depression depressive derfor død egentlig Enten-Eller ethiske faderen fald finde Forfatter-Virksomhed forhold forlovelsen forstaaet fortsætter Frygt Frygt og Bæven H. C. Andersen hende holde homosexualitet hvorledes imidlertid jordrystelsen journal konstitution kristendommen kærlighed kønssygdom lade lidelse lidenskab lige ligesom lægge længe læse mand manio-depressive maniske Menneske Mynster Maade maaske maatte N. F. S. Grundtvigs neppe Nero netop næsten opfattelse optegnelse P. A. Heiberg pathologiske person psykologisk psykose refleksion Regine Regine Olsen religiøse udvikling sandt seer senere sexuelle sidste Sindssvaghed sindssygdom sindstilstand sjælelige skriver stemning stærkt sygdom sygelige synd synes syphilis sætte søge Søren Kierkegaard saadan saaledes tanke tankegang tungsindet tvivl tænker udtryk ulykkelig umiddelbare veed vejen Verden virkelig viser vist ægteskabet øjeblik Aand.

I’m from a small rural community, and ev’rybody who lived in my neighborhood, if you want to call it that, were relatives.  We called it “the circle,” and our house was there, my grandmother’s house was there, an aun’ an’ uncle who were childless lived there, and (uh) a couple of aunts an’ uncles who had children.  There were five female cousins, an’ in the summertime we hung out together all day long from early until late.  In my grandmother’s yard was a maple tree, and the five of us developed that into our apartment building.  Each of us had a limb, and [small laugh] the less daring cousins took the lo’er limbs, and I and another cousin a year younger than I always went as far to the top as we could, an’ we– we were kinda derisive of those girls who stayed with the lower limbs.  We had front doors an’ back doors.  The front door was the — the limb — were the limbs on the front, that were nearest (um) the boxwood hedge.  And the grass was all worn away in that area.  An’ then the back doorwa–was on the back side of the tree, an’ you could only enter the front an’ exit from the rear.  And that had to be done by swinging off a limb that was fairly high off the ground, and (um) my cousin Belinda and I had no problem with that, but the other girls — that was always somethin’ we had to coax them into doin’.  But still, you entered the front, you left the rear.  We (um) ate our lunches together.  When it was lunchtime — an’ our mothers always cooked lunch in the summertime ’cause they didn’ want to be in the hot kitchen at night.  So we would just take our (um) — go home, an’ we’d load our plates with all the vegetables an’ the cornbread, an’ get our glasses of milk or ice tea or whatever we were havin’, an’ we would head for somebody’s yard, where we would all sit down an’ eat together.  It was just an institution:  lunch in somebody’s yard.  An’ if you wanted to go home for a second helping– sometimes that was quite a little walk, but it was worth it, because that was our thing, having lunch together, every day.  (Um) We gathered at my grandmother’s on Sundays.  All my aunts would get those chairs, form a circle.  (Uh) One crocheted.  (Uh) Most of them just sat an’ talked, an’ we girls hung out for the main part with the women.  (Uh) The men would gather around the fish pond, which was in a side yard.  It was (um) — it was kind of a rock (um) pond that my granddaddy had, had built.  There was a ir’n pipe in the middle, an’ when he went fishin’, he would put his catch in there.  Or he caught a mud turtle, he’d put it in there.  An’ there it stayed until it was time to kill it an’ cook it, whatever it was.  The pipe in the middle had water that sprayed up all the time.  There was a locust tree near there, an’ that’s where we girls picked the leaves an’ the thorns to make the doll clothes out o’ the locust.  It’s where we always ate the watermelon.  We always had to save the rind, an’ we always had to leave some pink on that rind, because my grandmother made watermelon pickles out o’ that rind.  I hated the things.  I thought they were the worst things I ever put in my mouth.  But ever’body else thought watermelon pickles were just a great delicacy.  That was also around the time that ev’rybody grew gladiolias [sic] an’ I thought they were the ugliest flower I’d ever laid my eyes on, but ever’body had gladiolias.  ‘Course now I’ve come to appreciate the gladiolia, but back then I had absolutely no appreciation for it.  It was also where we made (uh) ice cream, (uh) on the front porch.  We made ice cream on Sunday afternoons.  I had an aunt who worked in the general mercantile business that my family owned, an’ she was only home on Sunday, so she baked all day:  homemade rolls an’ cakes.  And so, she made cakes an’ we made ice cream, an’ ever’body wan’ed to crank, of course.  (Um) That was just a big treat, to get to crank that ice cream.  It was jus’ our Sunday afternoon thing, an’ I, I think back on it.  All the aunts would sit around an’ they’d talk, an’ they’d smoke.  Even if you never saw those ladies smoke, any other time o’ the week.  On Sunday afternoon when we all were gathered about in gran- in granny’s yard, they’d have a cigarette.  Just a way of relaxing, I suppose.  The maple tree’s now gone.  In later years, it was thought the maple tree, our apartment building, was shading the house too much an’ causing mildew, so it was removed at some point.  And I don’t, to this day, enjoy lookin’ (uh) into that part o’ the yard. …

Cerebrates were zerg brood leaders. They were originally created by the Overmind as intermediate commanders but were removed from the Swarm's power structure by the Queen of Blades. Unnamed cerebrate. Kerrigan seized control of the cerebrate by severing its ties to the Overmind. It acted as her lieutenant and commander for her Swarms during the Brood War. Unnamed cerebrate, created to secure the Argus stone. Unnamed cerebrate, aided in the assault on Aridas, and commanded from in a cavern near the frontlines. (Lähde: Starcraft Wiki)
xxx/ellauri165.html on line 704: Intermediate state
xxx/ellauri169.html on line 285: Tämä ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa että sähkömagneettisilla aalloilla on kyky muuttaa sitä mitä aivot kokevat ja ajattelevat. Minun täytyy sixi antaa pieni sanasto sähköisen mielenhälinän termeistä jotka eivät ole tuttuja useimmille ihmisille:
xxx/ellauri170.html on line 443: Several years ago, an Australian abo named Richard* chanced upon a novel method of attaining an exquisite degree of happiness and contentment. The simple method that he used, he later termed actualism. Later on, he would find a way to dwell permanently in a state of utter delight, stillness and peace – through a process of self-immolation – eradicating the self permanently and living only as a body and its consciousness. This was an actual freedom from the human condition – or actual freedom, for short.
xxx/ellauri170.html on line 716: Le baiser florentin (ou colombin) est celui qu’en termes précis, on appelle baiser lingual parce qu’il se donne sur la bouche en introduisant le bout de la langue. — (Maurice Piron, Guillaume Apollinaire : La chanson du mal-aimé, 1987)
xxx/ellauri186.html on line 432: After Lord Olivier's death on July 11, 1989, aged 82, from neuromuscular disease and cancer, and his interment in Poet's Corner, Westminster Abbey, his official biographer, Terry Coleman, asked Mrs. Joan Plowright if he had had homosexual affairs. She replied robustly: "If he did, so what?"
xxx/ellauri209.html on line 86: Kulurakenteen tarkempi selvittäminen olisi seuraava mielenkiinnon kohde. Silloin voitaisiin selvittää kansantalouden tilinpidon termein myös elintarvikekaupan arvonlisäys eli työlle ja pääomalle tuleva korvaus. Olisihan se kiva tietää juu.
xxx/ellauri228.html on line 312: Palattuaan maan päälle Kevin kamppailee palatakseen normaaliin elämään, jota ahdistaa ajatus siitä, että hän "muisti hiänet väärin" - eli Seya oli aina izetuhoinen. Kun hän vahingossa leikkaa sormensa keittiössään, haava paranee välittömästi, ja silloin Kevin tajuaa olevansa kopio. Takaumassa Kelvin luopuu ajatuksesta nousta pelastusveneeseen, ja tohtori Lordon jättää hänet taakseen. Kun romahtava avaruusasema kolisee palasiksi hänen ympärillään, Gibrarianin nuoren pojan kopio ilmestyy ja tarjoaa kopion jonkun kädestä avuksi. Keittiössä Seya ilmestyy jälleen Kelvinille atomilieden ääressä. Tällä kertaa hän on kuitenkin rauhallinen ja vakuuttaa Kevinille, että heidän ei enää tarvitse ajatella sellaisia termejä kuin "elämä" ja "kuolema" ja että jumala ja lordon sekä Solaris antavat anteeksi kaiken, mitä he ovat koskaan tehneet. Niiden paristot eivät koskaan lopu, ne ovat Duracellin valmistamia. Ajan kanssa kopioille valkenee miten hirveää se on kun patterit ei koskaan lopu.
xxx/ellauri232.html on line 214: Westholm, och de forskare som stod på hans sida, betraktade till exempel ojämlikhet och främlingsfientlighet som något som måste beskrivas, definieras och påvisas för att sedan kunna förklaras. Det är ingen tvekan om att det krävs försiktighet och gott omdöme när samhällsvetare skapar och anlägger termer på olika företeelser. Han ansåg också att det var olämpligt att göra antagandet om att förtryck, orättvisor och rasism genomsyrar i stort sett hela samhället, eftersom det bara är just ett antagande och det intressanta är de variationer som kan framträda när teori testas mot empiri. Frågor som måste ställas handlar om varför individer som tillhör en viss inkomstgrupp och kommer från en viss region är mer eller mindre socialt toleranta än de som kommer från ett annat samhällsskikt och region. Månne dom är helt enkelt bara fattiga och dummmare? Och så vidare.
xxx/ellauri233.html on line 165: Besides working for the civic betterment of local Jews and educational reform, he displayed keen interest in Wissenschaftskäse. But Frankel was always cautious and deeply reverent towards tradition, privately writing in 1836 that "the means must be applied with such care and discretion... that forward progress will be reached unnoticed, and seem inconsequential to the average spectator."
xxx/ellauri235.html on line 374: Muse, Contemplation ("Oodissa keväällä") ja isä Thames herätetään heidän omaavansa profeetallisen viisauden vuoksi. Yksi profetian tehtävistä on muuttaa halu "rakkaudeksi" tai "raivotuhoisiksi intohimoiksi". Mielikuvituksen personifiointitottumus paljastaa halun omaksumat alhaiset muodot ("Kateus hiipuu, ja haalistunut hoito"), aivan kuten "Oodissa keväällä" oleva "ihmisen rotu" paljastuu hyönteiselämänä "Mietiskelyn raittiin silmälle". " Visio palvelee aina muodon paljastamista, ja Greyssä paljastettua on vähennetty, kielletty tai kielletty. Reduktiivisen tunnustamisen strategia "Oodissa keväällä" hylkää unelman halusta; strategia jättimäisten spektrimuotojen luomiseksi Eton Collegen oodissa rohkaisee pahoihin uniin, halun kääntäminen demoniseksi. Northrop Frye kuvailee jotain tämän tyyppistä toimintaa keskustelussaan Quest-Romancesta: "Käännettynä unelmatermeiksi, etsintä-romantiikka on libidon tai kaipaavan itsensä etsimistä täyttymykseen, joka vapauttaa sen todellisuuden peloista, mutta sisältää silti se todellisuus." Toteuttaminen voi vaatia, kuten Grayn tapauksessa, että suojeleva äitihahmo syrjäyttää uhkaavan naispuolisen oikeushenkilön; Siten syyllisyys haihtuu halun hylänneen tottelevaisen näyttelijän saamassa hyväksynnässä. Tämä yhteenveto kuvaa myös "Hymn to Adversity".
xxx/ellauri287.html on line 391: Olen maininnut Luukasan Apostolien tekojen tekijäksi. Tämän vanhan perimätiedon nielevät nykyjään useimmat tiedemiehet. Hän oli "tietenkin" sen evankeliumin tekijä, joka käy hänen nimellään, ja hänen otaksutaan olleen epäjuutalaista syntyperää, mahdollisesti makedonialainen. Paavali käyttää hänestä nimitystä rakastettu lääkäri, ja se, että Luukasa ahkerasti käyttää kreikkalaisia lääketieteen termejä, todistaa, että hän ammatiltaan oli lääkäri.
xxx/ellauri291.html on line 463: Venäläinen sotilaallinen petos rinnastetaan laajasti maskirovkaan, mutta alueella käytetään myös muita venäläisiä termejä, mukaan lukien "sodan sumutus", tuman voyny. Khitrost tarkoittaa komentajan henkilökohtaista oveluuden ja kavaluuden lahjaa, joka on osa hänen sotilaallista taitoaan, kun taas pettämistä harjoittaa koko organisaatio, eikä se sisällä henkilökohtaisen oveluuden tunnetta; eikä venäläistä petoksen käyttöä tarvitse pitää "pahana". Michael Handel todellakin muistuttaa lukijoita sotilasanalyytikko David Glantzin kirjan esipuheessa Sun Tzun väitteestä teoksessa The Art of War, että kaikki sodankäynti perustuu petokseen; Händel ehdottaa, että petos on normaali ja todella välttämätön osa sodankäyntiä. Sotilaallisen petoksen tavoite on kuitenkin yllätys, vnezapnost , joten näitä kahta tutkitaan luonnollisesti yhdessä.
xxx/ellauri296.html on line 660: Mythos ist die Kunst dem Affen „seine am tiefsten verwurzelten Instinkte, seine Hoffnungen und seine Furcht“ auszudrücken und zu organisieren. Und am Ende werden „unsere Gefühle in Werke umgewandelt“, in Faustschlägen und Grillfeste. Sadut työstää apinoiden ur-angsteja, kuten myös juutalainen Freud termensi. Sexiä ja kuolemaa, vähän förbimistä, petkutusta ja toisten annosten ahmimistakin. Matelijanaivot ja aivokuori kiistelevät parhaasta pelitavasta. Sisään vaan vaikkei seisokkaan! huutaa liskoihminen. Älähän hättäile, toppuuttelee homo sapiens, naatitaan. Odotellaan kunnes aseet on täydessä juhlakunnossa. Tuntuu jo toimahtelevan.
xxx/ellauri312.html on line 583: Rorty tunnistaa kuinka tärkeää on esittää maalliset sosiaaliset ihanteet uskonnollisin termein tulevaisuuden kannalta, rakennustarkoituxessa, ja huomauttaa, että intohimo ajatuksia kohtaan, kuten "ihmisarvo" tai "sosiaalinen oikeudenmukaisuus" kommunikoituu voimakkaasti, kun ne ymmärretään yleismaailmallisiksi ja loukkaamattomixi. Se on tietysti fiktio, mutta hyödyllinen fiktio, joka voi motivoida miljoonia hyödyllisiä idiootteja.
xxx/ellauri337.html on line 142: Die Liebesaffäre zwischen Boris und Leni beginnt Ende Dezember 1943 mit einer Tasse Kaffee. Sie bietet ihm, dem Sowjet, dem Untermenschen, vor aller Augen und mit großer Selbstverständlichkeit eine Tasse Kaffee an. Der Betriebsnazi schlägt mit seiner abgestellten Beinprothese Boris die Tasse aus der Hand. Inmitten des plötzlichen Schweigens – von den Zeugen „Lenis Entscheidungsschlacht“ genannt – nimmt Leni die heil gebliebene Tasse, wäscht sie seelenruhig, trocknet sie, füllt sie erneut und reicht sie Boris. Leni teilt von nun an ihren Kaffee täglich mit Boris. Eines Tages legt sie dabei ihre Hand auf die seine, eine erotisch und politisch kühne Tat. Es durchfährt beide wie ein elektrischer Schlag – mehr noch, sie erleben einen Orgasmus!
xxx/ellauri337.html on line 159: „(...) ich habe diesen Jungen nicht nur gern gehabt, ich habe ihn geliebt, und Sie mögen lachen: er, er hat mich gelehrt, daß das alles Stöz ist von wegen Untermenschen und so. Die Untermenschen, die hockten hier.“ (Pelzer über Boris, S. 335 f.)
xxx/ellauri337.html on line 181: Böll propagiert Humanität und Antifaschismus. Er zeigt die Ausgesonderten der Gesellschaft, die sich nicht den Moralvorstellungen und dem Leistungsstreben des Kapitalismus unterordnen. Ein vielstimmiger Chor von Verfolgten, Mitläufern, Nazis und Kriegsgewinnlern zeigt, dass nazistische Ansichten nach 1945 noch immer frisch waren. Der Russe, von den Nazis als „Untermensch“ zur Vernichtung bestimmt, erscheint im Roman als intelligenter, sensibler und liebenswerter Mensch.
xxx/ellauri356.html on line 226: Brachan kekkaama "matriisinen katse" käyttää matriisia symbolina vastustaakseen Lacanin fallista katsetta. (Ei sentään pillua.) Samalla tavalla kuin Lacanin muotoilu, joka on metaforinen viittaus anatomiaan pohtimaan symbolista maskuliinista voimaa, matriisi on metaforinen viittaus kohtuun (matriisi - kohtu), jotta voidaan keskustella ihmisen etiikan ja suhteellisuuden alkuperästä. Tämä muutos ei ollut pelkästään elimen (peniksen) ja sen kuvan vaihtaminen toiseen (kohtuun), vaan falloksen rakenteen, mekanismin, toimintojen ja logiikan vaihtoehdon keksiminen. Pollockin (kolja) mukaan Ettingerin matriisinen sfääri antaa meille mahdollisuuden paeta "käsityksestä diskreetistä ja yksittäisestä subjektista, joka muodostuu sellaisten rajojen asettamisesta, jotka erottavat sen maailman tai äidin ruumiin valtamerestä tai erilaistumattomasta toiseudesta". Pollock huomauttaa, että fallos- ja kastraatioahdistuksen termeissä ajattelu ohjaa aiheita "erotteluihin, halkeamiin, leikkauksiin ja halkeamiin". Venn lisää, että matriisin avulla katseen käsite ulottuu visuaalisen alueen ulkopuolelle kosketukseen, ääneen ja liikkeeseen. Kai koska kohtua voi vaan tunnustella päältäpäin, kun taas moloon voi tarrata kaxin käsin kii, ottaa poskeen ja/tai runkata.
xxx/ellauri363.html on line 520: Rikollisuus on vain epäaidon sielunelämän yhteiskunnallisesti haitallisin muoto. Elämän ulkoisia tekijöitä ei tarvi ottaa huomioon, riittää kazoa yksilöiden luonteenominaisuuksia ja termentää niiden hengen kehittämistä kalterien takana.
xxx/ellauri376.html on line 276: Vers 1840-1842, Mauprat est considéré comme une lecture pernicieuse par l'Église catholique et mis à l'Index. En adoptant une position socialiste, notamment grâce aux personnages d'Edmée et de Patience, Sand reflète des idées politiques inspirées par son ami Pierre Leroux, l'inventeur du terme socialisme, qui a également été le formateur — ou du moins contributeur — de son esprit politique. Bernard prend part en la guerre de l'independence des États-Unis et finit par foûtre chère Edmonde.
xxx/ellauri388.html on line 299: Omatuntokin käski minua kieltäytymään, mutta ei ilmoittanut mitään syytä käskyynsä. Jos jokin syy oli, niin se oli vaan vanhempien termennys, että pitää olla puhdas, tai että Koiro tahtoo puhtautta, tai että se on välttämätöntä jotakin suurta, näkymätöntä, tästä elämästä riippumatonta tarkoitusta varten, — se oli vaan käsky niinkuin lapsille, joille ei sanota mitä varten, koska on itseselvää, että kaikki on heidän hyväkseen (so. vanhempien).
144