ellauri005.html on line 1651: Aatami yllätti Eepan itse teossa
ellauri008.html on line 49: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 sydänkohtaukseen.
ellauri011.html on line 536: Onko tälläsellä soseella tekijänsuojaa? Ylittyykö teoskynnys? Pitäis olla joku alarajakin, jätöskynnys, jonka alittavan kakan kopioinnista tulee tekijänsakkoa.
ellauri014.html on line 402: Pelkkiä huonoja on tarjolla nyt optioita. Julia ei osaa päättää, ja ihan heräteostoksena se sit antaa Pröölle koko rahalla. Ks. kirje XXX. Mitä se sit heti katuu roiskuttaen kyynellaineita. Itsensä tyydyttänyt Pröö siitä vähän pahastuu. Eikös karttakeppi kelvannutkaan?
ellauri014.html on line 1531: Tutta l´arte del Marini consiste nella forma, nella pura espressione; la sua poesia è scarsa di pensiero e di sentimento e quel poco che vi si trova è - come osserva il De Sanctis - privo di serietà. Quel ripetere, quel girare e rigirare la medesima idea presentandocela sotto aspetti diversi è una prova della povertà di pensiero cui il poeta supplisce con un calore veramente straordinario d´ immaginazione. Ancor più palese è il difetto del sentimento: egli non sente quel che canta; non ha fede in quel mondo da cui prende i fantasmi dell´arte sua. Vuol esser poeta religioso, patriottico, morale e riesce falso e freddo perchè in lui non vi è il sentimento della religione, della patria e della morale. Solo nel genere erotico eccelle il Marini, ma non sarebbe esatto dire ch´egli abbia il vero sentimento dell´amore. Il suo piuttosto è senso erotico. Non è la donna che suscita i suoi sospiri, ma la femmina; non è Beatrice, non è Laura, che suscitano nell´anima del poeta il fuoco soave di una passione divina, ma è la procace Lilla che con la sua carne odorosa eccita il senso del Marini e gl´ ispira i versi degli Amori notturni e dei Trastulli estivi, ove il naturalismo più crudo è espresso in una forma spirante l´estrema voluttà dei sensi. Le liriche erotiche del nostro autore sono tutto un poema in cui si fa l´apoteosi del piacere sensuale. Il Marini non analizza i suoi sentimenti e non mostra i vari atteggiamenti del suo spirito sotto l´azione d´amore, ma s´indugia nel rappresentarci la bellezza plastica delle sue amanti. I suoi madrigali e i suoi sonetti sono tanti brevissimi inni al pallore, al neo, alle chiome erranti, alla treccia ricamata di perle, ai pendenti, allo specchio, all´ago, alla bocca, al seno, al velo, al guanto, al ventaglio della sua donna; sono tanti quadretti in cui l´amante è sorpresa durante il bagno, dinanzi allo specchio, mentre si pettina, in carrozza, al giunco dei dadi; le sue canzoni sono superbe sinfonie dedicate al bacio e all´amplesso in cui culmina, per un istante, la passione carnale del poeta. La carne e il senso regnano sovrani nell´Adone e fremono di voluttà sotto il velo tenue e mal messo dell´allegoria e sotto l´ipocrisia del fine morale.
ellauri014.html on line 1991: Kyllä minä mieleni pahoitin, kun hintelämmältä karvanaamalta ilmestyi 999:s teos teemasta "kiukkuinen ja ikävä, mutta silti tosi söde suomiäijä" , karvareuhkojen värityskirja tällä kertaa. Yhdistä pisteet saat ikioman herttaisen hapannaaman. Pahoittajasta on tullut persumaan puolijumala, kuin osittain ylösnoussut sikamessias, puoliveteinen Persus Klischtus. Hannes Häyrisen ja Ransu-koiran hybridi.
ellauri015.html on line 660: Valumaton vesi. Sulamaton jää. Kulumaton kynä. Salamaton sää. Olematon olotila. Puhumaton pää. Mitä järkeä on myydä mitään ilmaiseksi? Voiko silloin puhua enää kaupanteosta?
ellauri015.html on line 1170: Sodan jälkeen Leskinen oli opettajana Närpiössä, Pyhäjärvellä ja Kiuruveden Luupuvedellä. Kiuruvedellä ollessaan hän kirjoitti myös ensimmäisen romaaninsa Ehtoona sitten raukee turhaan… sekä kaksi seuraavaa teosta. Leskinen oli mukana myös nuorisoseura- ja seuranäyttämötoiminnassa. Vuonna 1955 Leskinen perheineen muutti Kuopioon, jossa hän toimi opettajana Puijon ja Haapaniemen kouluissa. Leskisellä oli kuitenkin edelleen Tuulentupa-niminen kesäpaikka Luupuvedellä. Siellä oli sitten mukavaa, tietäisittepä. Kuopiossa Leskinen jatkoi kirjoittamistaan, mihinkäs se leopardi pääsee täplistään, ja hänen esikoisnäytelmänsä Läpikäymälä kantaesitys oli Kuopion yhteiskoulussa lokakuussa 1962. Muutamaa vuotta myöhemmin Leskinen voitti näytelmällä Kumikakkuja Kuopion näytelmäkilpailun.
ellauri017.html on line 454: Pjotr Demjanovitš Uspenski, (ven. Пётр Демья́нович Успе́нский; 17. maaliskuuta (J: 5. maaliskuuta) 1878 Moskova – 21. lokakuuta 1947 Surrey, Iso-Britannia), laajemmin tunnettu nimellä P. D. Ouspensky, oli esoteerikkona tunnettu venäläinen intellektuelli, matemaatikko, journalisti ja teosofi. Hän toi euklidisen geometrian ja epäeuklidisen geometrian mukaan psykologiaa sekä korkeamman ulottuvuuden olemassaoloa käsitteleviin keskusteluihin. Sehän mun teometrisestä runosta vielä puuttuikin.
ellauri018.html on line 941: Islam näkee miehen ja vaimon toistensa täydentäjinä. Mies on niinko pääteos, nainen sen puolta ohkasempi täydennys, liiteosa.
ellauri020.html on line 832: Heti ulosheiton jälkeen siltä tuli jotain kuulemma mielenkiintoisia kirjoja. Sit se kirjotti selitysteoxen omille kirjoilleen nimellä The Art of the Novel 1986. Tulee mieleen Iivanan miehen menestysteos The Art of the Deal 1987. Matkiko Trump Kunderaa (Ivanan idea?) vai molemmat Henry Jamesia (The Art of Fiction 1884). Mytomaniastahan on kyse kummallakin.
ellauri022.html on line 858: John Clare 1793-1864 oli Byronia 1788-1824 5v nuorempi, mut toisin kuin se, eli vanhaxi. Se oli köyhä maajussi, joka kirjotti maaseudusta vähemmän romanttisesti. Se tykkäs heinänteosta ja inhos koneita. Mäyrää se sääli yhtä vähän kuin muutkin maalaiset. Sen runot on sovinnaisia, keskustalaisia.
ellauri023.html on line 27: Ruozinnoxesta Den moderlöse Olavi on painos loppu. Se kuitenkin muistuttaa, että Olavi oli vaan puolixi orpo, olihan sillä isä elossa. Ja paha äitipuoli. Wilho Pylkkäsen tarina sukupuolenvaihdoxella. Alkuperäisteosta on 1 kpl SKS:n kirjaston varastossa. Ei ihan Ivana Trump-luokan bestselleri, tai Raamatun. Niiden sankarien koettelemuxet kiinnostaa laajempaa yleisöä. Orpo Olavi on huutavan ääni korvessa. Korvessa harva kuuntelee huutoa. Jos puu kaatuu korvessa ja korppikaan ei kuule, tuleeko siitä ääntä ollenkaan? Ehkä jumala kuulee julkkista jota kukaan muu ei nää.
ellauri024.html on line 423: Ei saa siis enää aprikoida, mitähän taiteilija on tässä mahtanut tarkoittaa. Ei mitään elämä ja teoxet suollosta, luetaan vaan kirjaa suurennuslasilla. Höpsöä. Sillä laillahan taideteoxet just toimivat: merkitys tulee taiteilijan päästä vähintäänkin puolixi, ja menee kokijoiden päähän enintään puolixi, yhteistä ainesta hyvä jos on ees neljännes. Sitä neljännestäkö nyt pitäisi loputtomiin pöyhiä unohtaen kaiken muun? Mitä kivaa se nyt on? Ainahan taiteessa on kolme osapuolta, tekijä, teos ja kokija, ei kai mikään niistä ole mitätön.
ellauri024.html on line 457: Pilan ja pilkan välinen ero ei ole koossa vaan kohteessa. Toisten pila on kohteelle pilkantekoa. Platon autoritäärinen vanha homo pahastui niin pilanteosta että kielsi valtiossa pilkan kokonaan. Siveyspoliisista, siittimet esille, kun Alpo Ruuthin kämpässä. Vitun tosikko, siltä puuttui jotain rattaita päästä. Vaikka muille sofisteille laski luikuria Sokrateen housuista. Mut se on tietysti eri asia.
ellauri024.html on line 750: Komiikan tekeminen on on perin yxinkertaista: pilkka, irvailu, haukku, ilveily, siihen kykenee jo varsin vaatimattomin älynlahjoin. Sen opettaminen on vielä helpompaa, heikkolahjainenk7n voi siitä saada ammatin, minkä jälkeen kerskuminen ja diivaxi ryhtyminen on helppoa. Ikää kyllä, tämä teos osoittaa sen todexi eikä vain tdennäköisexi. Mutta oikean lopetuxen opetuxen kyhäys on tosi vaativaa, siihen Archie Bunkerilta on jo mennyt monta sivua.
ellauri025.html on line 85: Tuomaan Summa theologiae julistettiin Trenton kirkolliskokouksessa niin merkittäväksi, että teos sijoitettiin alttarille Raamatun ja dekretaalien rinnalle. Ainoastaan Augustinuksella on ollut yhtä suuri merkitys läntisen kirkon teologiselle ajattelulle ja länkytyxelle. Paavi Leo XIII julisti ensyklikassaan 4. elokuuta 1879 Tuomaan kirkon suurimmaksi opettajaksi ja sanoi Tuomaan teologian olevan määrittävä selonteko katolisesta opista. Hän määräsi myös kaikki katoliset seminaarit ja yliopistot opettamaan Tuomaan teologiaa ja ohjasi papiston ottamaan Tuomaan opetukset kaikkien teologisten näkökantojen pohjaksi. Mikäli asia koski jotain mitä Tuomas ei ollut käsitellyt, papiston tuli opettaa johtopäätöksiä, jotka olivat johdettavissa hänen opetuksistaan.
ellauri026.html on line 178: Puheessa Tyhmyys ylistää itseään. Tämän jälkeen teos saa vakavamman sävyn, joukossa puheita, joissa Tyhmyys ylistää itsepetosta ja hulluutta, ja siirtyy satiiriseen hurskaiden mutta taikauskoisten katolisten oppien ja katolisen kirkon korruptoituneiden käytäntöjen läpikäyntiin — joille Erasmus kuitenkin oli itse aina uskollinen — sekä pilantekoon pedanttien saivartelijoiden kustannuksella — mukaan lukien Erasmus itse. Essee päättyy kristillisten arvojen julistukseen. Kuulostaa pitkäpiimäiseltä tämäkin. En kyllä ole lukenut. Millään kielellä.
ellauri028.html on line 572: Jaaaha, meillä on täällä intiaaniteltassa sotilasmestari Karmei Enninen, tervetuloa. Paizi tehän olitte täällä ensin, anteexi. - No panic, siviili, lepo vaan, armeijassa ei pyydellä anteexi eikä ensinkään anneta, seuraa kurinpitotoimenpide, esim niskalaukaus. - Aaaha. Stm Kanninen, teiltä on juuri ilmestyny jyhkeä värikuvateos 101 asentoa. - Jes söör herra siviili! - Tässä kirjan takaliepeessä kunniaylisopuli E.Saarinen kehaisee, että tää on jatkoa kirjaanne 100 asentoa. - Niin, edellinen teos oli jymykukoistus, ja E.S. vaatimalla vaati jatko-osaa, tukijatketta ikäänkuin puuvillaisella vyöllä. Tää on jonkin verran rohkeampi kuin se esa. Suomalainen sotilas uskaltaa olla missä tahansa asennossa. Keittiön lattialla, takapenkillä, hississä, tiskipöydällä, parvekkeella, puuta vasten mezässä, junan vessassa... - Niin niin, ne on nähty, mitä uutta tässä painoxessa? No ei muuta kun tää 101. kuva ihan extrana: E.Saarinen epämukavan näköisessä vetelässä asennossa Pekka Himosen takana Pipsa Pallasvesan riippukeinussa. Pow-wow on päättynyt, ja nyt, saanko pyytää siviiliä tänne teltan taaxe... BLAM! BLAM!
ellauri029.html on line 265: Ihmissuhteet tehtaassa joutuivat törmäyskurssille heti alusta asti, eikä se ole mikään ihme. Erot amerikkalaisten ja kiinalaisten työmoraaleissa olivat niin suuret, että yhteisymmärryksen löytymiseen arkipäiväisessä työnteossa olisi tarvittu huomattavasti suurempi työ. Kiinalaisille työnteko oli koko elämän tarkoitus, kun taas amerikkalaisille työ on vain keino saada rahaa, jotta voi elää. Lähtökohdat yhteisymmärryksen löytymiselle eivät olleet siis kovin optimaaliset. Mikäli johtoporras olisi panostanut heti alussa huomattavasti enemmän työntekijöiden sopeutumiseen, olisi tehtaan tulos mahdollisesti noussut myös nopeammin kannattavaksi. He kuitenkin lähtivät heti tavoittelemaan maksimaalista tuottoa, mikä mahdollisesti aiheutti heille vain suuremman tappion.
ellauri029.html on line 267: Olen itse pitänyt itseäni aina ahkerana ihmisenä, mutta dokumentin nähtyäni näen itseni lähinnä hedonistisena laiskiaisena. Oli järkyttävää ja jopa hiukan pelottavaa, miten kiinalaiset työntekijät pitivät ihan normaalina sitä seikkaa, että elämä koostuu vain työnteosta. Tässä huomaa vain suuret ajatusmaailman erot eri kulttuurien välillä. Itseäni hirvittäisi ajatus siitä, että vapaata tahtoani riistettäisiin tai että elämäni koostuisi pelkästä työnteosta. Voisin kuitenkin ottaa osittain oppia kiinalaisten työmoraalista. He todellakin omistautuivat työllensä ja antoivat sille kaiken, oli sitten kyseessä pieni tai suuri työtehtävä. Lisäksi töissä ollessaan he olivat iloisia, aina.
ellauri030.html on line 25: Vanhuudesta (lat. Cato maior de senectute, ”Cato vanhempi vanhuudesta”) on Ciceron kirjoittama filosofinen teos, joka käsittelee vanhuutta ja kuolemaa.
ellauri030.html on line 28: Cicero sai teokseensa paljon vaikutteita varhaisemman kreikkalaisen filosofian dialogeista. Hän jäljittelee Platonin Valtiossa ja Faidonissa käytyjä keskusteluja ja on kääntänyt teokseensa kohtia Ksenofonin dialogista Talouden taito. Muodoltaan ja tyyliltään teos muistuttaa kuitenkin enemmän Aristoteleen dialogeja. Lienee plagioinut Aristonia Khioxelta, stoalaista, jolla oli myös joku valoisa vanhuus- nide, tosin kadonnut. (Siseroko tahallansa hävitti? Pikku pullon hukkasi.)
ellauri030.html on line 96: Kaikki huusi Cato, se on Mauno Mato! Tän turauxen Cicero kirjoitti 62-vuotiaana vuonna 44 ennen Kristusta. Se plagioi ensi kädessä Xylofonia sekä lättänenän fasistin Valtio-teosta ja sen uskontopläjäystä Faidonia. Saatto sillä olla joku tuntemattomampikin kreikkalainen vanhusten izehoitokirja esikuvana.
ellauri030.html on line 310: Heräteostos
ellauri030.html on line 312: Seuraavan stoalaisen suolloxen lähde on ruusuristiläisten teosofia.net. Sen kirjoittaja on kääntäjä Kaarle Jaakkola vuodelta 1919.
ellauri030.html on line 316: Epiktetos oli orja joskus keisariajalla, yhden varakkaan roomalaisen heräteostos (sitä sen nimi merkizee: lisähankinta, kaupanpäällinen), jonka se orjan viisasteluun kyllästyttyään pani kierrätyxeen. Heppu perusti hengenpitimixi stoalaisen izehoito-opiston. Se oli kampurajalka eikä osannut käsilläkään kirjottaa, mut sen oppilas Arrianos koosti sen systeemifilosofisista puheista käsikirjasen (Enkheiridion).
ellauri030.html on line 337: Epiktetos peukutti Sokrateesta joka esiintyi isänmaansa laeille uskollisena kansalaisena, koko yhteiskunnan hyväksi vaikuttavana virkamiehenä ja urhoollisena soturina sen aikaisissa vaarallisissa sodissa. Tästä ja muusta besserwisseröinnistä kateet aikalaiset panivat sen lihoixi. Sitä vaaraa ei heräteostoxella ollut.
ellauri030.html on line 339: Keisari Markus Aurelius (161–180 jaa.), yksi stoalaisen filosofian merkkimiehiä, joka itsekin kynäili samansuuntaisia itsetarkasteluja, oli ihastunut heräteostoxen käsikirjaan. Aurelion sielu oli häviämätön niinkuin muovipelletti, samoin Senecan. Siseron oli sekoitetta, Epiktetoxella vielä 100% biohajoava.
ellauri030.html on line 365: Nyt puhuu heräteostos
ellauri030.html on line 367: Mitä heräteostos todella sanoi? Nyt tulee vastaus hevosen suusta:
ellauri030.html on line 421: Elna-mummi ei ollut opiskellut Epiktetosta, sen mielenrauha järkkyi, kun Eetit ei tullut kolmannellakaan: Eetit! EEtit! EEEEETIT!!! Se oli äänestänyt jaloillaan. Syötyään tilkan sinappia Elnan lautasen reunalta. Heräteostoxella oli luonnollisessti ymmärrystä orjan näkökannalle.
ellauri030.html on line 714: Aristoteles piti vizeistä puheissa, mut myönsi et vizit on vaan sivistynyttä julkeutta. Jengi nauraa niille enemmän kuin pitäisi. Ehkä ne pitäis kieltää lailla. Stoalaiset inhos läpänheittoa, naureskelu on niistä izehillinnän puutetta. Heräteostos ei pitänyt siitä, eikä se ize ikinä nauranut. Vittu mikä hapantelija.
ellauri030.html on line 979: Tässä paasauxessa repostellaan vanhan koalavaarin postuumia teosta Senilia.
ellauri031.html on line 661: Jutkukouluissa on aapisena raamattu. Niitä ei ollut tarpeexi. Kierot lähetit lahjoittivat ilmaisi piplioita, joissa oli uusi diili mukana. Ortodoxijutkut hurjistuivat, kiellettiin niiden tuonti. Hassuhattu tupsukorva hasidi näki Kaarlon ize teossa ja alkoi rähistä. Onnexi jumalalla on niskaote jahvesta. Kaarlo tuntee nipun puolikuivureita korkeissa paikoissa, mutta sekään ei aina auta mäessää. Kokokuivureita on joukossa noin 15%, mutta niiden valta valitussa kansassa on paljon suurempi.
ellauri032.html on line 188: Sit on ne Penseet, joissa BP pelaa Montaignen (skeptikko) ja Epiktetoxen (stooikko) vastakkain, ja yrittää saada lukijan niin pyörälle päästään että se alkais uskoa katoliseen jumalaan. Montaignelta ei mulla ole vielä mitään, mut heräteostos on kyllä hyvin kuitattu.
ellauri032.html on line 273: Hobbesin tunnetuin teos on Leviathan, jossa hän kehittää teorian valistuneesta diktaattorista, jolle kansalaiset luovuttavat vapauttaan saadakseen valtion suojeluksen. Hobbesin mukaan suvereenin, joka voi olla kuningas tai sen känsänvaltainen elin, ja sen hallitseman väkivaltakoneiston tehtävänä on ehkäistä luonnontilassa vallitseva ”kaikkien sota kaikkia vastaan” ja mahdollistaa järkiperäinen edistys.
ellauri032.html on line 293: Piispa John Bramhall, vannoutunut arminianismin kannattaja (ks yllä), julkaisi pienen tutkielman Of Liberty and Necessity joka oli osoitettu Hobbesille. Bramhall oli tavannut Hobbesin aiemmin ja väitellyt tämän kanssa, ja kirjoitti jälkeenpäin näkemyksensä Hobbesin vastattavaksi. Hobbes vastasi, mutta ei julkaistavaksi. Eräs ranskalainen tuttava kuitenkin julkaisi vastauksen. Bramhall julkaisi vuonna 1655 vastaiskuna kaiken kirjeenvaihdon heidän välillään nimellä A Defence of the True Liberty of Human Actions from Antecedent or Extrinsic Necessity. Vuonna 1656 Hobbesilla oli puolestaan valmiina teos Questions concerning Liberty, Necessity and Chance, jolla hän vastasi piispalle voimallisesti. Hobbesin vastaukset olivat merkittäviä vapaan tahdon ongelman historiassa mahdollisesti ensimmäisinä selkeän psykologisen determinismin esityksinä. Piispa vastasi syytöksiin vuonna 1658 teoksella Castigations of Mr Hobbes´s Animadversions, johon oli liitetty laaja liite nimellä The Catching of Leviathan the Great Whale. Hobbes ei koskaan vastannut tähän teokseen.
ellauri033.html on line 412: Ainoo mistä Hra Bourgetia voi syyttää on että se joskus osoittaa tiettyä ihailua eleganssille, joka jää porukoita joskus huomaamatta. Mutta sen romaanit siitä vaan voittaa uskollisuudessa. Jos, kuten sanoi eräs sen nuoruuden mestareista (varmaan Balzac), teosten arvo mitataan siiinä kuinka paljon ne välittävät jälkipolville, Hra Bourgetin romaaneilla on se ansio että ne kertovat uskonnollisella tarkkuudella mondeenin elämän pienimmät vivahduxet. Maailmanmies jättäisi pois monia yxityiskohtia, koska ne on sille niin tuttuja ettei se niitä edes huomaa. On hienoa että Hra Bourget huomaa ja huomauttaa. Ilman sitä tulevaisuus olis hukassa; sen pitäisi tyytyä selailemaan muotilehtiä ja kyselemään kreivitär Follebicheltä. Lukiessaan L´irreparable, tulevaisuuden lukija tietää että Rva de V***llä joka kertoo nuorelle kirjailijalle Noemie Hurtrelin traagisen tapauxen, oli sinä iltana silkkiset avokkaat jalassa.
ellauri033.html on line 441: Oli Gresloun tapauxessa miten oli, ilmeisesti Hra Bourgetilla oli tullut tunnonpistoja siitä et nuoriso otti sen varhemmista teoxista pahaa esimerkkiä. Se kirjoitti siitä jopa esipuheen kurinpalautuskirjaansa. Vaik Pellissierin mukaan se siinäkin irtisanoo izensä mahdollisista vahingonkorvauxista. Sen velvollisuus oli kirjoittaa tämmösiä kirjoja. No Pellissier tutkii sit vähän Hra Bourgetin omaa omaatuntoa. Ristiinsuihkinnat ei saa suurta tuomiota, paizi milloin ne tuottaa surua ja harmia setämiesosapuolelle. Toi monin ponius on tosi pahaa lääkettä, koska sit se mä joka joutuu teosta tuomiolle ei välttämättä ole just se mä joka teki sen! Hemmetti, vastuukysymyxistä tulee tosi kinkkisiä.
ellauri033.html on line 1146: Mulla on Ernun kontroversielli teos Jeesuksen elämästä ruozixi ikävän JW Snellmanin aikoinaan omistamana kappaleena. Vanhuxena Ernu kirjoitti viisiosaisen Israelin kansan historian sekä useita teoksia itämaisesta filosofiasta ja arkeologiasta.
ellauri033.html on line 1187: Cocteau oli myös oman aikansa julkkis, jonka ystävyyssuhteet muun muassa Parnasson ja Erik Satiaisen kanssa, oopiumiriippuvuus, homoseksuaalisuus ja väitettyjen salarakkaiden raskaudet kuohuttivat seurapiirejä. Lähde? No ihan mielelläni lähden. Tää alkaa taas olla vähän liian paxua. Jean Cocteaun tukka seisoo pystyssä, kai homoystäville merkkinä. Cocteaun maineen kirjoittajana vahvisti proosateos Le Potomak (1919). Se on fantasia akvaariossa elävästä oliosta.
ellauri034.html on line 31: Kirjan fläpistä: Hans Fallada, parina viime vuosikymmenenä kaikkialla maailmassa suuren suosion saavuttanut saxalainen kirjailija on syntynyt 1893 Greifswaldisssa Preussin Pommerissa. Hänen isänsä oli juristi, mutta koulunkäynnin lopetettuaan nuori Rudolf Ditzen, joka on kirjailijan porvarillinen nimi, toimi kuitenkin useita vuosia käytännöllisillä aloilla, mm. maataloustyöläisen, kirjanpitäjän, kauppaedustajan yms. ammateissa. Hän kirjoitti pari expressionistista romaania ajan tyylin mukaisesti. Kuitenkin vasta 1931 ilmestyneellä ajankuvauxellaan "Bauern, Bonzen und Bomben" hän herätti julkisuudessa suurempaa huomiota erikoisesti voimaaan tyylinsa perusteella. Sitä seurasi sitten sarja romaaneja - mm 1932 "Mikä nyt eteen, Pinneberg" (mullon se) - joiden ansiosta hänestä tuli eräs nazi-Saxan luetuimmista kirjailijoista. Hans Falladan romaanien runsaaseen detaljirikkauteen yhdistyy kirjailijan harvinaisen voimakas elävöittämisen lahja: hänen teostensa sivuilla se maailma, jota hän pyrkii kulloinkin kuvaamaan, elää todella aitona ja rikkaana. (Ei sanaakaan sen viinankäytöstä eikä elinikäisestä morfiiniriippuvuudesta - niistä varmaan oli tässä apua). Kaiken pohjalla on lisäxi hienotunteista huumoria sekä lämmintä ja ystävällistä humaniteettia, joka kuitenkin välttää kaikkea näkyvää paatosta ja toistaalta taas tietoisesti korostavaa sentimentaalisuuttakin. Näine avuineen hänen kertomataiteensa on lämmittävää ja samalla mukaansatempaavaa, joka on siten myös selityxenä hänen suureen yleisönsuosioonsa.
ellauri034.html on line 541: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 onnistuneeseen sydänkohtaukseen.
ellauri035.html on line 89: "Lienee melkoinen klisee, mutta suomalaisuuden tuntoja kuvanneita runoilijoita parodioiva teos onnistuu erinomaisesti kuvaamaan jotain olennaista suomalaisuudesta." - Image Blogit
ellauri035.html on line 93: "Oivallinen lähdeteos, kun tarvitsee onnittelurunoa tai muuta värssyä merkkipäiväsankareille tai melkein mihin tarkoitukseen tahansa." - Kirsin kirjanurkka
ellauri035.html on line 1219: Kiinan vanhin runoteos on konfutselaiseen kaanoniin kuuluva Shih ching (shijing) eli Laulujen kirja . Laulut ovat syntyneet vuosina 1100-700 eKr. Toivo Koskikallion luoma Kalevala-mittaa jäljittelevä suomennoskokoelma on varsin outo ja jopa kiinalaisuudesta vieraannuttava lukukokemus. Onneksi myös Pertti Nieminen on luonut teoksesta oman kokoelmansa. Sieltä löytyy ihastuttavaa rakkauslyriikkaa sekä mm. legendoja ja riittilauluja.
ellauri036.html on line 41: Musset ressukka, Resset mussukka 19 vee, pettyy maailmaan kun sen paras kaveri hipelöi sen mirriä, nimittäin 6v vanhempaa George Sandia, joka oli paronitar elävän leski ja 2 lapsen äitykkä. Musse saa suun täyteen hiekkaa kuten sen Rolla Aahrikan reisulla. Aika vähästäpä se suutahtaa. No kyllähän Amantine oli aika hepsankeikka, mut mitäs muuta ammattiauttajalta voi odottaa. Musset käyttäytyy kuin sorsakoiras jonka naarasta on kuomat nussinu, kiukkuisena se hyppää viimeisenä pukille. Mixhän se välittää ketkä muutkin Joria bylsivät, kun ei se sen kanssa kuitenkaan aio jatkaa sukua. Amantinella oli jo lapset kissa Kasimirin kanssa, ei se kaivannut hiirenpoikasia. Tästä kertoo Mussen omaelämäkertateos, jonka käänsi Veikko Antero. Ihan hyvin käänsikin.
ellauri036.html on line 1976: Mut ei kaikki tunteet ole hyviä eikä tarpeellisia. On tehtävä vähän apuharvennusta, ettei sentimentalisoida liiaxi. Ei kai, arvaa ketä Martta tässä kohtaa raahaa sisään ovesta - ketäs muuta kuin Heräteostosta! Ei vittu, Martta leikkaa tässä hautanurmen reunaa kyllä vähän liian hienoisella kynsileikkurilla: on erotettava hyviä huonoja fiiwixiä, ja huonoja hyviä fiiwixiä myös. Voi olla ihan jees näyttää fäkkiä ruumiskasalle, jos kysessä on HYWÄ huono fiiwis, eikä HUONO hywä fiiwis. Helvatti, Marthan laista tuubaa voi suoltaa ainoastaan amerikkalaisen kasvatuxen saanut puoliveteinen hihhuli, jolle naku lapsi on jo kauhistus.
ellauri037.html on line 487: Tässä paasauxessa repostellaan vanhan koalavaarin Arthur Schopenhauerin merkkiteosta Über die Weiber. Typerys numeroi typeryytensä pykälänumeroilla ikäänkuin ne olis jotain asetuxia. Vaikka se suoltaa niitä kaljun alta ihan missä järjestyxessä ne mieleen juolahtaa. Ja juolahtaahan niitä, törkimyxeltä. Miten voi olla tyyppejä joista tää on joteski ihailtava.
ellauri037.html on line 521: Paremmalla syyllä kuin kauniixi vois naisia sanoa epäesteettisexi sukupuolexi. Niillä ei ole tajua eikä vastaanottokykyä kaunotaiteille, kuten musiikille, runoille tai kuvataiteille, kazovat vaan kun lehmä uutta veräjää, tai apinoivat miellyttämishalussaan jos ne niitä on harrastavinaan. Janne-Jaakko (Rusakko) sen jo sanoi: les femmes, en général, n’aiment aucun art, ne se connoissent à aucun, et n’ont aucun génie (lettre à d’Alembert, note x x). (Setämiehet haistaa kyllä toisensa ihan hännän alushajusta kuin koirat.) Jokainen joka kazoo huivin taa, huomaa kyllä sen. Ei tarvize kuin kazoa mihin naaraat keskittyy konsäärissä, uupperassa tai tiiatterissa (miekkoset keskittyy tietysti selvittämään juuri tän). Esim kazo niiden lapsellista hälinää, kun ne (miesten) suurenmoisten mestariteosten kauneimpien kohtien aikanakin jatkaa lätinää. Jos krekut ei tosiaan päästäneet naisenpuolikkaita kazomoon, ne teki siinä oikein; ainakin pystyi niiden teattereissa sentään jotain kuulemaan. (Jääkiekko- ja futismazeissakin liikuttaa miesyleisön rikkumaton hiljaisuus.)
ellauri037.html on line 523: - Naisilta ei voi odottaakaan mitään muuta, kun puntaroi, että koko sukupuolen etevimmät päät ei ole koskaan ulettuneet mihinkään oikeasti suureen, aitoon ja omaperäiseen suorituxeen kaunotaiteissa. Mäkin soitan huilua paremmin kuin ne, ja mun koira Atma ulvoo omaperäisemmin. Eikä ne ole saaneet aikaan mitään teosta jolla olisi kestävää arvoa (siitä kestämättömyydestä me miekkoset on tosi paljon huolta kannettu, Sapfon runotkin me saatiin onnex revityxi paloixi). Tää johtuu just siitä, et niillä ei ole edes ole mitään vastaanottokykyä, sillä natura non facit saltus. Yxittäiset ja osittaiset poikkeuxet ei muuta mitään, me miehet ollaan KAIKKI poikkeuxellisen eteviä, ja keskimääräistä parempia autokuskejakin joka iikka. Naiset on ja pysyvät, yleisesti ottaen, parantumattomina peruspalestiinalaisina; sixpähän ne on, sen absurdin järjestelmän ansiosta, että ne jakaa miehen säädyn ja tittelin, aina tyrkkimässä miestä eteenpäin omax eduxeen; ja samasta syystä niiden komentelu ja ohjailu on nykyaikaisen yhteiskunnan rappio. (Ohops, nyt tuli sanotuxi se, mitä ei saanut sanoa, nimittäin että naiset täällä lopultakin määräävät...)
ellauri038.html on line 192: Weberin laajimmin tunnettu teos, Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, julkaistiin vuonna 1904 (suom. 1980). Siinä hän esitti, että kapitalismin syntyyn vaikutti kalvinismin ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan taivaaseen pääsyyn ei voinut itse vaikuttaa. Kalvinistit tarvitsivat varmuuden pelastumisestaan, joten he ajattelivat, että maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon. Tämä Weberin mukaan osaltaan synnytti taloudellisen järjestelmän, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloa uskontoon perustuneesta synnystään riippumatta. Weber ei tarkoittanut, että kalvinismi olisi ollut välttämätön kapitalismin syntymiselle, vaan sanoi, että kapitalismi olisi ilman kalvinismia syntynyt jossain muussa muodossa.
ellauri039.html on line 296: Effi Briest on Theodor Fontanen sankaritar. Riku luki Fontanea graduunsa, joka koski Gründerzeitin kuuluisinta naistenlehteä, Garten-Laubea. Siinä julkaisivat runoja ja juttuja monet tämän paasaelman julkkixet. Effi Briest-romsku ilmestyi följetongina Deutsche Rundschaussa kuutena episodina 1895-5 ja yxissä kansissa 1896. Runollis-asialinjaisen saxalaisen kirjallisuuden merkkiteos, jonka malliin Mann kirjoitti menestyneemmät Buddenbrookit; senniminen heppu esiintyy jo Effi Briestissä. Merikadulla oli faffalta peritty biedermeier-tuoli kirjoituspöydän edessä. Kirjoituspöytä on airbnbssä, tuoli Eurajoella.
ellauri040.html on line 68: Deleuze ja Guattari ei kysy mitä runoissa ja paasauxissa sanotaan, eivät ezi merkitystä kirjasta, vaan takakannesta. Mä teen tismalleen samalla tavalla, elämä ja teos tekniikalla luen kirjoja ihan Kai Laitisen opeilla 50-luvun malliin.
ellauri040.html on line 129: Aristoteles ja Kylli-tätikin painottavat kultaista keskitietä, paino sanalla kultainen. Wilhelm Occamilaisen partaveizi on Jyrkin (ja ehkä Eskin, mulla ei nyt ole käytössäni alkuteosta), mukaan Aristoteleelta förbitty. Ei sitä tosiaankaan ole paljon käytetty, parrat rehottaa. Vois tehdä kuvagallerian parrallisista filosofeista ja parrattomista ja koittaa päätellä jotain siitäkin. Luultavasti parrakkaat on parempia (en kerro mixi ajattelen näin), mut saas nähdä. Plotinoxen jätän omaan arvoonsa, se oli täysin paska.
ellauri040.html on line 211: Paitsi että Eskelisen teos on memento, se on myös monessa suhteessa anateema, syytöspuhe akateemista tutkimusta vastaan. Erityisesti kritiikin kohteena ovat kotimaisen kirjallisuuden professorit Maria-Liisa Nevala, Juhani Niemi ja Pirjo Lyytikäinen. Osansa saavat myös 'teoriarajoitteinen' Laitinen Kai sekä vanhemmat estetiikan ja yleisen kirjallisuuden edustajat V.A. Koskenniemi, K.S. Laurila, Eino Railo ja Rafael Koskimies. Yliopistollisen tutkimuksen ulkopuolisista kirjallisuuden alan vaikuttajista Eskelinen kohdistaa kritiikkinsä etenkin Tuomas Anhavaan, kun taas Alex Matson saa arvostusta. Kyse ei Eskelisen esimerkkien valossa ole ainoastaan tavalla tai toisella puutteellisesta tutkimuksesta vaan Eino Kauppisen tapauksessa suorastaan epäeettisestä tavasta julkaista Pentti Haanpään tekstejä. Kritiikkiä saavat osakseen myös eräät ulkomaiset tutkijat, kuten Mihail Bahtin ja 'nojatuolimarxilaiset kulttuurintutkijat' Fredric Jameson ja Terry Eagleton.
ellauri040.html on line 281: Seuraavan kahden insinööriantin, Hyryn ja Tuurin lyttäyxen allekirjoittaa Jykä, jotenka se kai on sitten sen kirjoittama. Vaik eihän sillä ole mitään väliä, eihän teoxella ole arvoa, texti mikä texti, eikä nää juuri ylitä teoskynnystä.
ellauri040.html on line 350: Deleuze harjoitti filosofiaa yli 40 vuotta ja kirjoitti yli 20 teosta. Deleuzen keskeisiä teoksia ovat uuden Nietzsche-tulkinnan aloittanut Nietzsche ja filosofia (1962) sekä eron ja toiston filosofiaa käsitellyt Différence et répétition (1968). Toisto tyylikeinona. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat yhdessä psykoanalyytikko Félix Guattarin kanssa julkaistut Anti-Oidipus: Kapitalismi ja skitsofrenia (1972) ja Mille plateaux (1980). Mille mille mille mille grazie, tausendmal dankeschön.
ellauri041.html on line 342: Melenderin romaani pysyy takautumineen ja kirjallisine viittauksineen hyvin kasassa. Se on kelpo teos, puolustaa paikkaansa kasan pohjalla, mutta epäilen, että näistä aineksista olisi parempi kirjailija (esim mä) voinut saada aikaiseksi myös vielä vastaan panemattomamman kirjan. Vaikka onhan se nytkin kiitettävän vetelä. Esimerkiksi juoni on kivan likilaskuinen. Psykologinen omakuva jää osuvan kapeaksi, enempi lontoonrakeiseksi kuin ranskanpastellixi. Myös Flaubertin ja Bauderlairen osuus tuntuu kokonaisuuden kannalta jäsentymättömältä - kirjailijat ovat samalla tapaa annettuja ominaisuuksia kuin romaanihenkilöiden tukan tai silmien väri. Missä on Flaubertin hikinen kalju ja Bauderlairen kissanhajuinen misogynia?
ellauri041.html on line 367: superikävystyttävä teos Uuni, valizijana oli Tuula Arkio, josta en ole koskaan edes kuullutkaan.
ellauri041.html on line 1821: Flaubert on aina vaikuttanut musta jotenkin säälittävältä. Se yritti liian kovasti, stilisoi ihan vimpan päälle, eikä siitä kuitenkaan tullut yhtään parempaa. Pölhö-kustaa oli oikeasti vähän tyhmä, minkä se tiesi izekin. Se sanoi ize izeään vanhaxi romanttisexi liberaalixi pönttöpääxi, vieille ganache romantique et libérale. Sen kuuluisin kirja on se Emma Bovary, jonka ansiosta sitä sanotaan kirjallisuuden suurimmaxi realistixi. Oikeasti se tykkäs romanttisista jutuista, ja sellaisia se koitti kovasti kirjoittaakkin, niistä vaan tuli floppeja toinen toisensa perästä. Käytyään Ebyktissä ja Turkissa ym. levantin maissa (missä se muuten sai nipun sukupuolitauteja, mm. kupan ja sankkerin), se kirjoitti Salammbön. Koitin lukea sen portugalixi, kun satuin löytämään sen Lissabonista 50-luvun pokkarina el Zorromainen kuva kannessa. Se oli vitun tylsä jopa portugalixi, en jaxanut. Sen toinen parempi kirja taitaa olla se postuumi keskenjäänyt teos Kaxi ludetta, joka kertoo kahdesta torakkamaisesta kaveruxesta, Bouvard & Pécuchet. Sekin mulla on, mutten ole saanut luetuxi loppuun. Se nuoruudenmuistelu, Education sentimentale, oli kyllä kiva, jos oikein muistan.
ellauri042.html on line 572: Potilaiden tapauskertomuksista syntyi lopulta Sacksin kuuluisa teos Awakenings (1973). Sacks antoi potilailleen L-Dopaa, joka on välittäjäaine dopamiinin esiaste, ja potilaiden reaktiot olivat hämmästyttäviä: he ”heräsivät” jähmettyneisyyden tilasta ja saivat elinvoimansa takaisin, kunnes aineen teho vähitellen lakkasi ja he vajosivat takaisin jäykkyyden tilaan. Lystikästä. Dopamiini on tänä päivänä taas muodissa.
ellauri042.html on line 741: Dostojevskistä mulla on suht vähän paasauxia, varmaan sixi etten siedä koko heppua. Se on just sellanen rikos rangaistus usko toivo rakkaus hymistelijä joita en jaxa ollenkaan. Mutta nyt aloitin lukea sen tiettävästi ainoaa koomisluontoista teosta nimeltä Vanhan ruhtinaan rakkaus. Heti alkusivuilta heräsi tämä kysymys:
ellauri042.html on line 743: Osoittaako vanhan ruhtinaan rakkaus että Fedja on setämies? onko teos huumorin varjolla misogyyninen? Onko Fedjalla misogyynimainetta? Oliko sekin kenties kaappihomo? Yx naisplokkari kertoo tällästä:
ellauri042.html on line 864: Klemensin kirjallinen tuotanto on laaja. Hänen koulutuksensa laatu näkyy siinä, että kuinka siteeraa toistuvasti kreikkalaisen kirjallisuuden runoilijoita ja filosofeja. Lisäksi hän käsittelee arkeologiaa ja mytologiaa. Klemens tunsi kristillisen kirjallisuuden hyvin, ja hän viittaa kirjoituksissaan yli 1 500:aan Vanhan testamentin ja liki 2 000:een Uuden testamentin kohtaan. Stromateis-teoksessaan hän yritti yhdistää toisiinsa kreikkalaista filosofiaa ja kristinuskoa. Protreptikos-teos oli kreikkalaiselle yleisölle suunnattu kehotus kääntyä kristinuskoon. Paidagogos-niminen teos käsittelee kristillistä moraalia.
ellauri043.html on line 131: Antonios Suuren elämä (m.kreik. Βίος καὶ πολιτεία τοῦ Ἁντωνίου του Μεγάλου; lat. Vita Antonii) on Athanasios Suuren kirjoittama teos, joka käsittelee nimensä mukaisesti Antonios Suuren elämää. Se on esimerkki kristillisen myöhäisantiikin pyhimyselämäkerroista, ja se on lajityypin klassikoita ja luetuimpia teoksia.
ellauri043.html on line 4460: Eix Flaubert oikein arvosta johtoasemassa olevia naisia? Senkö tautta se ei mennyt naimisiin ja suosi prostituutteja? Elämä-ja teos-expertti herää miettimään.
ellauri045.html on line 477: Jeseniniä on aiemmin suomennettu antologioihin, viimeksi 1980-luvulla. Kokonaista teosta hänen runosuomennoksiaan on odotettu. Entä lunastaako Olli Hyvärisen suomennos Tarkoin valitut runot odotukset? Alku ei lupaa hyvää: jo valikoiman takakansitekstissä on parikin kielioppi- tai kirjoitusvirhettä. Teoksesta löytyy runojen venäläisiä käsitteitä selittävä osio, mutta ei esipuhetta, ei edes runoilijan esittelyä. Tämä on iso puute. Sisällisluettelokin uupuu. Mutta itse suomennokset ovat tärkeimpiä. Hyllystäni löytyy Jesenin kootut alkukielellä, joten teen pientä vertailua.
ellauri046.html on line 507: Joe Burgon käsikirja toisessa kädessä, luku Viettelevä narsisti avoinna, pitää lukea uudestaan Kirkkomaan hypnoottista teosta Viettelijän käsikirja. Opin siitä paljon juippi-ikäisenä ja kokeilin käytännössäkin. Hyvin pelitti.
ellauri047.html on line 41: Goethe oli Weimarin klassikkoihin kuuluva, ajan antiikkiin nojaava uushumanisti, joka antoi vaikutteita myös suomalaiseen kansallisromantiikan ajan kirjallisuuteen. Goethen kuuluisa nuoruudenteos on kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset (1774), ja hänen pääteoksensa on kaksiosainen, runomuotoon kirjoitettu Faust (1808, 1832).
ellauri047.html on line 99: Italian matkan jälkeen Goethen hallinnollista työtaakkaa kevennettiin, niin että hän saattoi entistä paremmin keskittyä kirjailijan työhön. Vaikka hän oli erittäin ahkera kirjoittaja, saattoi teosten valmistuminen kestää vuosikymmeniä, sillä hänellä oli tapana työstää monta teosta yhtäaikaisesti. Faust työllisti häntä jopa 60 vuoden ajan. Niinkuin Karl August, joka maxo viulut. Torquato Tassossa Goethe on sekä Antonio että Tasso. Ettei vaan Antoniossa ollut Augustiakin mukana, kärsimättömänä odotti valmista.
ellauri047.html on line 875: Vanha Fritzu vanheni ennen aikojaan sodista ja liiasta työnteosta. Voltaire ei ollut ikinä nähnyt niin ahkeraa ihmistä. Pahojen kielten mukaan jo 1760-luvulla eli alle viisikymppisenä se näytti vanhalta vihtahousulta. En usko, luultavasti panettelua. Fritzu kuoli 74-vuotiaana vasta 1786. Silloin se oli oikeasti vanha, kipeä kihdistä eikä välittänyt ulkonäöstä, senkään vertaa kuin ennen sotien aikana. Kulki vanhoissa rytkyissä sepalus avoinna. Se ei siis välittänyt muista ihmisistä, inhosi varmaan niitäkin, ja varmasti izeään. Kukaan ei tykännyt siitä, eikä se tykännyt kenestäkään. Veti nuuskaa ja kirjoitteli runoja ja paasauxia. Tuntuu tutulta. Epäsosiaalinen ilkimys. Epäonnistunut narsisti. Täst mie piän, mun mieleiseni mies.
ellauri048.html on line 56: Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa (engl. Ten Days that Shook the World) on yhdysvaltalaisen toimittajan ja sosialistin John Reedin kirjoittama kirja Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallankumouksesta, jonka hän koki omakohtaisesti. Reed seurasi Venäjällä viettämänään aikana läheltä useita keskeisiä bolševikkijohtajia, erityisesti Grigori Zinovjevia ja Karl Radekia, ja teos onkin kirjoitettu kommunistien näkökulmaa esitellen.
ellauri048.html on line 129: Tuomas Anhava arvosteli ankarasti Koskenniemen Runousoppia ja runoilijoita -teosta Suomalaisessa Suomessa. Koskenniemi loukkaantui Anhavan kirjoituksesta siinä määrin, että valitti 18.2.1952 asiasta Suomalaisen Suomen päätoimittajalle Esko Aaltoselle. Koskenniemi lähetti eronpyynnön kunniajäsenyydestään lehteä julkaisevalle Suomalaisuuden Liitolle. Hän oli kuulunut liiton perustaviin voimiin.*
ellauri048.html on line 278: Vuosina 1930–1933 Paloheimo opiskeli jonkin aikaa Yhteiskunnallisen korkeakoulun sanomalehtimieslinjalla. Heikko menestys etenkin kielissä sekä taloudelliset ongelmat keskeyttivät kuitenkin opinnot. Ensimmäisen kirjansa, runokokoelman Vaeltava laulaja, Paloheimo julkaisi 1935. Seuraavat 7v hän käytti omaelämäkerrallisen romaaninsa tekemiseen; teos ilmestyi 1942 nimellä Levoton lapsuus.
ellauri049.html on line 152: Ensisijaisena biografisena lähteenä käytän Maunu Niinistön Uuno Kailas, hänen elämänsä ja runoutensa -teosta vuodelta 1956. Biografia on laajin teos Uuno Kailaan elämästä. Runoilija Uuno Kailas syntyi Frans Uno Salosena (kutsumanimeltään Uuno) 29.3.1901 Eevert Salosen ja Olga Honkapään neljäntenä lapsena Heinolan maalaiskunnassa Kailasen ratsutilalla. Hänen kaikki kolme veljeään olivat kuolleet ennen Uunon syntymää. Kaksi vuotta Uunon syntymän jälkeen hänen äitinsä menehtyi lapsivuoteeseen synnytettyään kaksostytöt. Nuoret sisaret menehtyivät vuoden sisällä.
ellauri049.html on line 203: Kailaan teos Uni ja Kuolema (1931) julkaistiin ennen tuberkuloosidiagnoosia, joka todettiin liian myöhään. Mielisairaalavuoden jälkeen hänelle kehittyi voimakas sairaalakammo, joka vaikeutti kevään 1932 hoitojaksoa Marian sairaalassa. Viimeisen teoksensa Valitut runot (1932) valmistumista varten hän ”karkasi” sairaalasta päästäkseen tekemään "elämäntyönsä" loppuun. Eski Saarinenkin on loppuunsaattanut oman "elämäntyön".
ellauri049.html on line 216: selvittäminen, miksi Kailas valitsi runouden. Kun kazoo Uunolta säilyneitä neljää tuherrusta, sen ymmärtää yhtä hyvin kuin mixi Goethe teki saman valinnan, ja mixi Adolf Hitler valkkasi diktaattorin uran. Kyllä tässäkin elämä ja teos-lähestymistapa toimi tosi näppärästi!
ellauri049.html on line 311: Ei-toivottu raskaus on epidemia, se on sukupuolitauti joka levii yhdynnässä, ja siitä suojauduttiin ennen samanlaisilla tabuilla kuin muiltakin tarttuvilta taudeilta. Vaikkapa trikiineiltä sianlihan syöntikiellolla. Nyt kun on toimivammat tabut kuin sokerpala kahden polven välissä, alkaa toi meemitabu vähän hellittää. Sen saatto huomata katalonialaisesta komediasta Ti amo imbecil, jossa molemmat sukupuolet puhu panosta kuin ruisleivästä. Eikä vaan teoriassa, vaan ize teossa. Vaan miten käy dekadentin runouden, jos köyrintä ei olekaan enää kiellettyä, eivätkä rumat sanat sensuroituja? Tuleeko siitäkin vaan näkkäriä? Selittyykö kannibalismitabu prionitaudeista?
ellauri049.html on line 363: Belgia oli Baudelairen Kouvola. Se inhos sitä ihan sikana. Pääsi kotiin vasta halvaantuneena suunnilleen jalat edellä. Mulla oli parempi pulla. Sarjassamme siitä puhe mistä puute, Baudelaire peukutti kurinalaista muotoa, järjestystä ja genreä. Sitten se ei saanut oikeen mitään kunnollista kokoon paizi noita pahan kukkia ja jotain senttailua, muunmuassa modernismista. Välähdyxiä-teosluonnoxessa se kirjoitti: Kaavan luominen on neroutta. Minun tulee luoda kaava. Ei tullut kaavaa, ei neroa. Syfilis alkoi vaivata.
ellauri049.html on line 635: Mallarmé suunnitteli pitkään suurta teosta, Kirjaa isolla K:lla, josta hän kertoi kirjeenvaihdossaan ystävilleen. Tätä suurteosta hän ei kuitenkaan koskaan julkaissut. Siitä on jäljellä vain katkelmia, joista Jacques Scherer on toimittanut kokoelman Le ’Livre’ de Mallarmé (1957/1977). ”Kirjan” piti olla kaikkien kirjojen hyperbola ja sen tarkoitus oli kattaa koko kaikkeus. Mallarmén kuningasajatus on, että ”Maailma on olemassa päätyäkseen Kirjaan.” (Le monde existe pour aboutir à un Livre). Selvä narsisti.
ellauri049.html on line 1078: Fjalar on muinaisskandinaavisen taruston henkilöhahmo. Suomessa nimen on tehnyt suosituksi Runebergin teos Kuningas Fjalar vuodelta 1844, joka merkittävästi vaikutti suomalaisen kansallishengen kehittymiseen. Nimestä on aikoinaan ollut käytössä myös suomenkielinen mukaelma Vielar. Vielarista tiesin vielä vähemmän eli nevö hööd. Fjalarilla on poika Hjalmar, josta tulee väliin mieleen punakapinaa torjunut Pojun aseveli Hjammu ("älä jauha!") väliin sen kuuluisampi pedofiili kaima. Sit on kuulemma vielä Taneli Mäkelän esittämä roolihahmo Fjalar eli ”Fjalle” sarjassa Handu Pumpulla. Nevö hööd liioin. Varmaan joku siikveli sarjaan faktu homma jossa Taneli oli se hömelö kaheli. Tekivät pilkkaa vanhuxista, nyt on izekin sellaisia. Sattuu omaan nilkkaan.
ellauri050.html on line 751: Harmajan murrosikää varjosti paitsi nuorille tyypillinen maailmantuska, myös ruumiillinen tuska: keuhkotauti, joka antoi ensi oireitaan 1929. Hänellä todettiin keväällä 1931 keuhkotuberkuloosi, ja syksyllä hän joutui kuukausiksi Nummelan parantolaan. Kirjoittamiseen sairaudella ei ollut vaikutusta, ja Harmajan esikoisteos, runokokoelma Huhtikuu julkaistiin keväällä 1932.
ellauri051.html on line 303: ”Kirjailijan urapolku luonnonvalintana” -esseessä Sinnemäki esittelee pitkän joukon kirjailijoita, joilla isätrauma (joillakin äidin mielisairaus) on vähintäänkin yksi keskeinen motiivi taiteen tekemisessä. Tähän joukkoon Sinnemäki laskee myös itsensä. Tässäpä lupaava elämä ja teos-yritelmä! Pitäis ihan lukea.
ellauri051.html on line 478: Walter ”Wilt” Whatman (31. toukokuuta 1819 Long Island, New York, Yhdysvallat – 26. maaliskuuta 1892 Camden, New Jersey, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen runoilija, esseisti, journalisti ja humanisti. Hänen tunnetuin teoksensa on runokokoelma Pössyä (alkuteos Leaves of Grass). Ei se ollut mikään länkkäri, vaan city slicker, dick licker.
ellauri051.html on line 490: Whatman kirjoitti työnsä lomassa runoja. Hän julkaisi 12 runon kokoelman Ruohoa (Leaves of Grass) vuonna 1855 ja painoi siitä 795 kopiota. Teos oli irtiotto senaikaisen runouden jäykistä normeista ja perinteistä. Runot syntyivät osittain Whatmanin rajaseuduille suuntautuneiden matkojensa sekä runoilija Ralph Waldo Emersonin ihailun inspiroimina. Whatman muokkasi ja laajensi runoteostaan vuosien varrella useasti ja julkaisi siitä yhteensä kahdeksan painosta. Kokoelma ei herättänyt aluksi paljon huomiota, mutta Ralph Waldo Emerson ylisti sitä. Seuraavana vuonna Whatman laajensi kokoelman 32 runon mittaiseksi. Julkaisuyhtiö kuitenkin kaatui sisällissodan alettua muiden kaatuneiden etunenässä. Walt jatkoi puuhailua veteraanien perässä.
ellauri051.html on line 496: Whatman sai ketnureaktion 1873 ja muutti Camdeniin New Jerseyyn veljensä luokse. Vuosina 1875–1876 hän julkaisi sisällissodasta kertovan kirjan Memoranda during the War, mutta halvaukset olivat jo hidastaneet hänen kirjoittamistaan. Whatman julkaisi myös uusia versioita Leaves of Grassista, jonka myyntituloilla hän osti Camdenista itselleen oman talon. Teoksen viimeinen versio sisälsi kaikkiaan 300 runoa. Whatmanin viimeiseksi jäänyt teos Good-Bye, My Fanny julkaistiin vuonna 1891.
ellauri051.html on line 522: Immense self-inflation, Wilt oli kuin pumpattava barbara. Wilt oli izeoppinut, self-made hihhuli, protestantti millennialisti tai teosofi. Mut ennenkaikkea jättiläismäinen narsisti. Family size egotisti palvomassa omaa priapistista näköispazasta. Fyf fyf, sanoi Alcott ja Thoreau. Waldo peukutti.
ellauri052.html on line 333: Jakob Böhme (1575 – 17. marraskuuta 1624, Görlitz, Saksa) oli saksalainen mystikko, teosofi ja luonnontieteilijä.
ellauri052.html on line 337: Böhme oli itseoppinut filosofi ja teosofi, ammatiltaan suutari. Hän syntyi Görlitzin seuduilla Sleesiassa, kuoli Görlitzissä. Kiertäessään nuoruudessaan suutarinsällinä Saksan maata Böhme tutustui uskonnollisiin haaveellisiin lahkoihin: tutki sitten yhä edelleen Raamattua ja mystillisiä kirjoja. Toisinaan hänellä oli näkyjä, joissa hän luuli käsittävänsä todellisuuden sisimpiä perusteita. Hänen hartaasti uskonnolliset mietiskelynsä, jotka erityisesti kohdistuivat pahan olemassaoloon ja olemukseen, veivät hänet siihen ajatukseen, että itse Jumalassakin täytyy olla sisällinen vastakohta eli jotakin hämärää, joka yhä kirkastetaan valkeudeksi.
ellauri052.html on line 545: Nimitys antroposofia on vanhahko. Fichte käytti sitä. Rudi teki Fichtestä paskakaivoväitöskirjan. Rudi otti sanan käyttöön riitaannuttuaan teosofiseuran kaa. Ne oli liian brittejä ja itämaisia, Rudi halus jotain saxalaisempaa. Rudin versio on olevinaan pseudotieteellistä napaan tuijotusta ja nöyhdän lajittelua: imaginatio, inspiratio, intuitio. Kuvittelua, sisäänhengitystä ja sinne kazomista. Mitenkä ne jaxavat. Samaa sieluhöpötystä se vaan on, vaikka uusilla tuotenimillä ("astraaliruumis", haha). Narsishtien on vaikee uskoa et maailma jatkuu ilman minua. Olen ihmisyyden edustaja, Hegelin historian individi, humanismin piirimyyjä. Olen sitäpaizi erilainen kuin muut, muhun sattuu kuolema.
ellauri052.html on line 556: By the beginning of the twentieth century, Steiner's interests turned almost exclusively to spirituality. Siitä tuli teosofiseuran ääniharava.
ellauri052.html on line 578: Just tämmösestä Sale haaveili. Eipä juuri kehittynyt, pahemmaxi vaan vanhemmiten meni. Schweizin Dornachissa teosoofeilla on valtava tabernaakkeli nimeltä Goetheanum. Ekan poltti nazit, toinen rakennettiin betonista. Goethepa tietysti, siinä meillä oli toinen narsisti ihan säästökokoa. Narshishtien Jerusalem.
ellauri052.html on line 584: Rudi oli kotvan töissä Weimarissa Goethe-arkistossa ja sai sieltä elinikäisen Goethe-tartunnan. Rudin eka vaimo oli sen vuokraemäntä, 12v sitä vanhempi leski +5 lasta, silloin pushing 50. Ero tuli 1900-luvun alussa kun Rudi alkoi liihotella teosofipiireissä. Kakkosvaimo virallistettiin Annan kuoltua. Rudia 7v nuorempi Marie von Sievers oli bändäri, jolta Rudi sai mm. eurytmian. Se ei ole sydän- eikä sukupuolitauti, vaan epämääräistä liihottelua. Sieluperhoset testaa siipiään.
ellauri052.html on line 603: Sit on vielä nää ruusuristiläiset, joilla on kesäpaikka Sysmässä, Pekka Ervastin kotitilalla. Suomalaisen ruusuristiläisyyden johtohahmo Pekka Ervast (1875-1934), pyylevähkö mies, oli lähtöisin teosofian piiristä. Hän uskoi aikansa teosofien tavoin Christian Rosenkreutzin olleen historiallinen henkilö ja että tämä ei välttämättä ollut ensimmäinen länsimainen salatieteilijä. Ervastin mukaan, oli ruusuristiläistä salaseuraa koskaan ollut olemassa näkyvässä maailmassa tai ei, se on joka tapauksessa ollut ja on edelleen näkymättömässä henkimaailmassa.
ellauri052.html on line 607: Kun Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto vuonna 1907 perustettiin, tuli Ervastista sen ylisihteeri. Hän johti myös teosofista kirjakauppaa ja kustannusliikettä.
ellauri052.html on line 609: Ajan myötä Annie Besantin johtaman Teosofisen liikkeen ja sen suomalaisen osaston välille syntyi erimielisyyksiä. Ratkaiseviksi kiistakysymyksiksi nousivat toisaalta Krishnamurtin mahdollinen maailmanopettajuus sekä suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Besantin johtama liike katsoi Saksan edustavan sodassa "mustia voimia", minkä perusteella oli oikein tukea ympärysvaltoja. Käsitys oli ristiriidassa Ervastin pasifistisen näkemyksen kanssa. Ervast uskoi myös maailmanopettajan tuloon mutta jätti henkilöllisyyden auki. J. R. Hannulan myöhemmän ilmoituksen mukaan kyseessä oli Ervast itse. Ervast suhtautui myötämielisesti myös Rudolf Steineriin, joka hänkin irtautui teosofisesta liikkeestä ja perusti antroposofian.
ellauri052.html on line 624: Jiddu Krishnamurti syntyi 11. toukokuuta 1895 Madanapallessa, eteläisessä Intiassa keskiluokkaiseen, vähävaraiseen bramiiniperheeseen. Isä Jiddu Narianah oli pikkuvirkamies brittien hallinnossa ja Teosofisen seuran jäsen, ja äiti Jiddu Sanjeevamma oli Krishna-jumalan palvelija, raotti ovea. Perheen yhdestätoista lapsesta aikuisiksi selviytyi kuusi. Krishnamurti oli sairaalloinen lapsi ja edistyi koulussa hitaasti. Äiti kuoli 1905 ja perhe köyhtyi isän jäätyä eläkkeelle 1907. Kaksi vuotta myöhemmin isä pääsi kuitenkin teosofeille töihin.
ellauri052.html on line 630: Teosofit perustivat vuonna 1911 Idän Tähti -järjestön ajamaan tulevan messiaan asiaa, ja Krishnamurtista tehtiin 16-vuotiaana järjestön johtaja. Krishnamurti ryhtyi esiintymään hurmoksen valtaan joutuneiden teosofien edessä messiaana. Hän muutti vuonna 1912 Besantin ja veljensä kanssa Englantiin, missä hänelle oli tarkoitus saada korkeakoulutus. Krishnamurti ei kuitenkaan selvittänyt Englannin huippuyliopistojen valintakokeita. Hän eli Euroopassa mukavaa elämää ja otti etäisyyttä teosofiaan. Krishnamurti muutti Pariisiin vuonna 1919 ja kiinnostui siellä Buddhan kirjoituksista. Hän kirjoitti vuonna 1921 kirjeessä ystävälleen etsivänsä yhä omaa elämänfilosofiaansa sekä aikovansa työskennellä ja meditoida aiempaa lujemmin. Lujaa meditointia, se on melkein yhtä vaikeaa kuin pänttäys pääsykokeisiin.
ellauri052.html on line 663: Eihän tästä tule lasta eikä paskaakaan. Mitenhän teosofit pääsee pälkähästä?
ellauri053.html on line 82: "Hmm, sehän on lapsellinen toive. Osa eunukin lapsellisuutta. Ei sen kummempaa." Joo mutta tosi paljastavaa kuiteskin. Tää on K Carlsonin omaelämäkerrallisin teos. Se on tosi lapsellinen ihminen. Niinkuin isänsä joka oli tunne-elämältä 3-vuotiaan tasolla.
ellauri053.html on line 295: A. Kinnunen on vanhan koulun miehiä, moderni ei mikään post. Make olis pöyristynyt: 1) fiktio on semantiikkaa, 2) fiktiossa ei ole sattumaa, Ja uuskriitikko: 3) runon ajatus on kirjoitettu runoon, mitä runoilija on mahtanut tarkoittaa, kuka välittää. Vaikka kyllähän Arska tässä niteessä kokoajan arvuuttelee, että mitähän se Paavo on tässä tuumannut, ja tietää liiankin hyvin millainen se on. Tää koko kirja on vähän elämä ja teos, Arskaa kiinnostaa Paavo paavalina, apostolin teot.
ellauri053.html on line 328: Runon selittelyssä on sama ongelma kuin vizien: ne menee pilalle. Olis ihan parempi olla sormeilematta ollenkaan, tai sit käpälöidä oikein kunnolla, elämä ja teos meiningillä. Älä huoli Aarne, kyllä kielessä riittää sanoja. Sullakin on vielä paljon. Oli. Koko premissi on väärä: "lyyrikon meille välittämä runon tunnelma". Pötyä, ketkä me? runo on vaan sanoja, runoilija ajatteli yhtä, selittäjä muuta. Ja selittäjän selittäjä kolmatta. No pääasia et kaikilla on ajanvietettä.
ellauri053.html on line 883: Kala Bhavana (Institute of Fine Arts) is the fine arts faculty of Visva-Bharati University, in Shantiniketan, India. It is an institution of education and research in visual arts, founded in 1919, it was established by Nobel laureate Rabindranath Tagore. Nää taiskin olla jotain teosofeja. (Vertaa Palkeen Salea.)
ellauri053.html on line 906: Tästä rohkaistuneena Rampe pystytti Maharishin maalle kesämökistä saamillaan rahoilla mudasta rakennetun koulun jossa opetettiin jotain bramiiniuskontoa teosofiseen huuhaaseen sekoitettuna.
ellauri053.html on line 1158:
Yeats oli kiinnostunut muun muassa kelttimenneisyyden riiteistä, okkultismista, teosofiasta, uusplatonismista, swedenborgilaisuudesta, idän uskonnoista sekä alkemiasta.
ellauri053.html on line 1159: Yeatsin ihastumista Tagoren teksteihin selittänee osin hänen oma passiivis-aggressiivinen kiinnostuksensa teosofiaan ja sen mukanaan tuomiin oxettaviin itämais-mystisiin viisasteluihin. Aika, jolloin läntinen maailma etsi idän viisauden ja lännen rationaalisuuden yhdistelmää, oli valmis Gitanjalin kaltaiselle kiteytykselle. Tätä ajatusta vasten kokoelman räjähdysmäinen ja pidäkkeetön menestys on ymmärrettävissä.
ellauri054.html on line 41: Ltn Boruvka oli kiinnittänyt laiskan tyttärensä läksypöydän ylle Komenskyn kuvan. Tyttö oli laittanut viereen kuvan jostain paljon nuoremmasta partasuusta banjoniekasta.Vuonna 66 oli Prahassa keväistä, Komenskyn pääteos painossa ja Matuska pinnalla. Boruvka kazoi mielellään telkkarista tyttäreltä salaa Yvetta Simonovaa. 2v myöhemmin ryssän tankit teki lopun ilostelusta.
ellauri054.html on line 66: Comeniuksen tuotanto on yli 200 teosta, ja useita käsikirjoituksia on tullut päivänvaloon vasta omana aikanamme. Varsin dramaattinen oli myös hänen suuren pansofisen pääteoksensa kohtalo. Sitä ei yrityksistä huolimatta painettu ja käsikirjoitus kulkeutui lopulta pietistien mukana Saksan Halleen August Hermann Francken laitosten kirjastoon. Hallessa teoksesta painettiin sen ensimmäinen osa, Panegersia (1702), mutta ilmeisesti ankaran kritiikin takia käsikirjoitus katosi lopulta kirjaston mittaviin kokoelmiin, josta sen lopulta löysi professori Dimitri Tschizewskij 1930-luvun puolivälissä. Monien tutkijoiden vuosien ponnistelujen tuloksena tämä ihmiskunnan uudistamiseen tähtäävä pansofinen suurteos painettiin Prahassa vuonna 1966.
ellauri054.html on line 93: Vuosien kuluessa Comeniuksesta tuli kärsimätön. Hän uskoi Jeesuksen palaavan tietyn vuosimäärän kuluttua joko tämän syntymästä tai kuolemasta. Näistä kummastakin tämä aika tuli kuluneeksi hänen aikanaan, mutta elämänsä loppuun asti Comenius odotti kuumeisesti Kristuksen hyvin pikaista paluuta, jota ei kuitenkaan tullut. Comenius alkoi viimeisinä vuosinaan työstää Clamores Eliae -nimistä teosta, jossa hän profeetalliseen tapaan ”Elian hengessä” julistaa suuren sapatin koittamisesta, sekä yleisen sopimuksen ja sovinnon saavuttamisesta koko ihmiskunnan hyväksi. Teos jäi keskeneräiseksi ja käsikirjoitus löydettiin vasta omana aikanamme.
ellauri054.html on line 233: Sainte-Beuve 1804-1869 kirjotti läjäpäin pakinoita psykologis-biografisella menetelmällä eli teos ja elämä.
ellauri054.html on line 244: Roland Barthes 1915-1980 oli kova luu vielä kasarilla ja ysärillä, nyt jo luutarhassa. Strukturalisti ja semiootikko, joka lipsu sit loppupeleissä postmodernismiin päin. Niin kaukana teos ja elämä -linjasta kun olla voi. Plussana voi mainita et Rolle ei pitänyt muovista. Umberto Eco eroaa Rollesta olemalla turhan nauraja.
ellauri054.html on line 513: Browningin tunnetuimpien teostensa (sic) joukossa on 1860-luvun lopussa julkaistu The Ring and the Book, 21 000 riviä pitkä ylistyslaulu Barrett Browningille. No voi hemmetti. Jaakko Hintikka jää toisexi.
ellauri054.html on line 519: Browningin pääteos on The ring and the book (1869). Toinen huomattava teos on kokoelma Bells and pomegranates (1841−1846), johon sisältyy muun muassa dramaattinen runoelma Pippa passes. Muita ovat Balaustion’s adventure, Men and women, runokokoelma Dramatis personæ sekä näytelmä Paracelsus. 1888−1889 ilmestyneet kootut teokset sisältävät 16 nidettä.
ellauri055.html on line 710: Lagerkvistin tuottoisa ura kesti yli 50 vuotta, ja hän kirjoitti runoja, näytelmiä, esseitä ja romaaneita. Tunnetuin teos on romaani Barabbas (1950).
ellauri055.html on line 781: Ei hizi kyl 80-90% romskuista koskee geenien ja meemien, elikkä rahan ja rakkauden yhteensovituxen haikeutta. Aloin lukea Maila Talvion taparomaania Niiniven lapset. Tästäkin pitää tehdä taulukko: kirjailija, teos, lisääntyjät, reviirit ja vartijat.
ellauri055.html on line 904: Suomen sisällissodan aikana Sillinpää pyrki olemaan puolueettomana. Hän joutui kuitenkin vuoron perään sodan kummankin osapuolen pidättämäksi ja arvosteli sekä punaisten että valkoisten suorittamia väkivallantekoja. Valkoisten voittonsa jälkeen käynnistämät kostontoimenpiteet teloituksineen herättivät Sillinpäässä suuttumusta. Keskellä sotaa Sillinpää suomensi belgialaisen symbolistin Maurice Maeterlinckin teosta Köyhäin aarteet (Le trésor des humbles). Veristen selvittelyjen kiihtyessä Sillinpään kotipitäjässä tämä mystiikkaa lähenevä köyhyyden filosofia auttoi tyynnyttämään kirjailijan mieltä. Hän pyrki näkemään pintaa syvemmälle niihin syihin, jotka olivat johtaneet sisällissodan kaltaiseen murhenäytelmään.
ellauri055.html on line 914: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
ellauri055.html on line 936: Sillinpää julkaisi 1950-luvulla vielä kolme muistelmateosta: Poika eli elämäänsä 1953, Kerron ja kuvailen 1955 ja Päivä korkeimmillaan 1956.
ellauri055.html on line 957: Sekä Panu että Taata ize sanoo ezen kirjat perustuu sen omiin kokemuxiin. Niiet elämä ja teos malli sopii Sillinpäähän like a glove, yhtä hyvin kuin vaikka Bellowiin tai Philip Rothiin.
ellauri055.html on line 1150: Ainoa F. E. Sillanpään suomentama teos on Maeterlinckin Köyhäin aarteet, jonka hän käänsi alkukielestä keskellä sisällissotaa.
ellauri055.html on line 1300: Viimeisinä vuosinaan Kala yritti muodostaa fysiikan kokonaisselityksen teoksessaan Terminalkausalität Als Die Grundlage Eines Unitarischen Naturbegriffs (1956). Tämä teos, jonka oli tarkoitus olla esiaskel laajempia tutkimuksia kohti, ei kuitenkaan saavuttanut suurtakaan kiinnostusta Suomen ulkopuolella. Se oli pelkkää tunarointia. 2v myöhemmin Kala oli kuollut. Menin kauppaan. Minä myös. Ostin kalan. Minä myös. Kala haisi. Minä myös.
ellauri058.html on line 188: Äiskä oli iskää nuorempi ja iloluontoinen. Niillä oli alivuokralaisena nuori sähköttäjä jota äiskän teki mieli bylsiä. Iskä vaan murahteli ja supisi salaa autistipojallensa jumalasta kiikkustuolissa. Ei ihme että äiskä kävi kuumana. Sit iskä sai ne kiinni kamarista ize teossa ja läähätti vihaisena. Topi heräs siihen ja pelästy. Iskä rauhoitteli sitä aa aa lullaa. Seuraavana päivänä iskä oli taas töissä ja äiskä hyräili tyydytettynä. Sellaista menoa työläiskorttelissa. Ei ihme että pojastakin tuli autisti.
ellauri058.html on line 199: Pekkanen halvaantui vaikeasti 1949 ja joutui opettelemaan uudelleen kaiken aina puhumista ja kävelemistä myöten. Toipumisen aikana syntyi kuitenkin hänen lapsuudestaan kertova Lapsuuteni-teos, joka sai erittäin alentuvan myönteisen vastaanoton. Vuonna 1955 Pekkanen valittiin yllättäen akateemikoksi V. A. Koskenniemeltä vapautuneelle paikalle. Vaakku varmaan pyörähteli haudassa kuin Iita Kärpänen. Akateemikkona hän ehti olla vain kaksi vuotta, sillä hän kuoli aivoverenvuotoon 30. toukokuuta 1957 ollessaan Kööpenhaminassa luontaishoitolassa toipumassa.
ellauri058.html on line 205: Inkerin romaani ei yllä Pekkasen tunnetuimpien teosten Tehtaan varjossa tai Lapsuuteni (1953) veroiseksi. Se ei myöskään ole ihan sellaista propagandistista tekstiä, jota Pekkanen kirjoitti sodan aikana valtion leivissä.
ellauri058.html on line 211: Suurin osa Hannu Salaman esikoiskirjasta keskittyy yhden kesän kuvaamiseen Eelin elämässä. Se tavallinen tarina. Raskaaksi tullut Eeli joutuu poikaystävänsä hylkäämäksi, hänelle tehdään abortti ja hän joutuu lopulta mielisairaalaan. Olipas siinä passiivia kotitarpeixi. Syyllisiä ei tavoitettu. Hemmetin masentava. Samaa agraarista paskaa kuin joku Sillinpää tai Ahani Juho. Meni salamana vessaan, veti viivana housut alas mutta kakka oli jo tullut. Sori vaan Salama, ei tällä vielä kuuhun mennä. Onnex mulla on Salamalta koko kokoomateos. Jossa juhannustansseista on kyllä poistettu ne jumalanpilkkarivit. Naurettavaa kerta kaikkiaan.
ellauri058.html on line 263: Hotakainen sai vuoden 2002 Finlandia-palkinnon romaanillaan Juoksuhaudantie, josta tehtiin myös elokuva. WSOY:n julkaiseman kirjan kannessa ei kyllä ole rintamamiestalo, vaan vuosisadan alussa rakennettu mökki. Myös neljä hänen muuta teostaan ovat olleet Finlandia-ehdokkaina: Klassikko (1997), Huolimattomat (2006), Ihmisen osa (2009) ja Henkireikä (2015). Lisäksi hänen lastenkirjansa Ritva oli vuoden 1997 Finlandia Junior -palkintoehdokas.
ellauri058.html on line 269: Hotakainen aloitti kirjailijanuransa 1980-luvun alussa runoudella. Hänen esikoisteoksensa on vuonna 1982 julkaistu runokirja Harmittavat takaiskut, joka on tunnelmaltaan, miljööltään sekä aiheiltaan hyvin suomalainen. Vuonna 1985 ilmestynyt teos Kuka pelkää mustaa miestä esittelee arkisia aiheita. Kirjojen teemoja ovat yksinäisyys ja rakkaus, mutta runojen perussävy ei ole pessimistinen tai surullinen, vaan lähinnä ironinen. Runokokoelmat Hot (1987) ja Runokirja (1988) ovat edellisiäkin vauhdikkaampia, arkisempia ja humoristisempia. Niissä on sama henki kuin hänen aikaisemmissa teoksissaan. Hotakaista on kutsuttu jo esikoiskokoelmastaan asti ”velmuksi kielipeluriksi”, joka käyttää paljon vertauksia ja sanaleikkejä ja vie niiden käytön pitkälle. lähde? Vuonna 1989 Hotakainen sai Runokirjasta Kalevi Jäntin palkinnon. Kielipelimies, sehän on kuin tämä paasaaja.
ellauri058.html on line 274: Useimmissa Hotakaisen romaaneissa ollaan arjessa, tavallisessa Suomessa. Hän kuvaa kirjoissaan maaseutua tai lähiöelämää sekä ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä. Syntisäkki (1995), Klassikko (1997) ja Iisakin kirkko (2004) ovat kaikki kuvauksia suomalaisista miehistä. Hotakaisen varsinainen läpimurtoteos oli osin omaelämäkerrallinen Klassikko, joka oli vuonna 1997 Finlandia-palkintoehdokas. Siitä tehtiin myös elokuva vuonna 2001. Vuonna 1997 Hotakaisen lastenkirja Ritva oli Finlandia Junior -palkintoehdokas. Vuonna 2000 ilmestyi nuortenkirja Näytän hyvältä ilman paitaa, joka on tarinakokonaisuus helsinkiläisistä nuorista ja heidän elämästään. Kirja sai ilmestymisvuonnaan Topelius-palkinnon.
ellauri058.html on line 384: Hotakaisen lastenkirjat ovat lapsille sopimattomia. Raateleva lammas Jyrki Nummi huomauttaa, että Hotakaisen textit on mutkikkaiden struktuureiden sijaan pintaliitoa. Kerronnallisuus nojaa pelkistettyyn esitystapaan ja tarinat rakentuvat tyylitelmille ja parodioille yksinkertaisessa juonenkuljetuksessa. (Nummi, 1997: 33.) Hotakaisen teosten ominaisuuksiksi on niin kriitikoiden kuin yleisönkin parissa huomattu kankea pahansuopa vizailu, pinnallinen juoni ja nykyajan ilmiöiden käsittely. Kari Hotakaisen tunnetuimpia teoksia ovat autofiktiiviset Klassikko (1997) ja Juoksuhaudantie (2002). Kari Hotakaisen julkkiskirjailijan kuvassa on kysymys näkyvyydestä ja teosten mainostamisesta keinolla millä hyvänsä.
ellauri058.html on line 396: Haapala päätyy kuitenkin izensä kanssa konsensukseen siitä, että intentioiden ymmärtämiseen vaikuttavat teoksen syntyajankohdan ja kielellisten konventioiden tietous sekä kirjailijan elämän tuntemus. Elämä ja teos! Teoksen tulkitsija ei voi syrjäyttää ulkopuolisten lähteiden käyttöä eli kontekstin huomioimista juurikin sen takia, että mikään teos ei synny tyhjiössä. Haapala kutsuu kontekstin huomiottajättämistä metodiseksi virheeksi. (Haapala 1991: 92–93.)
ellauri058.html on line 400: Markus Lammenranta (1990: 151–152) kuitenkin pyrkii perustelemaan päinvastaista väitettä. Hänen mukaansa taideteoksen arvottamista voidaan perustella rationaalisesti ja objektiivisesti. Hän tulee siihen johtopäätökseen, että kriteerit arvottamiselle, eli millä kriteereillä voidaan sanoa, että jokin teos on hyvä, riippuvat siitä, miten määritellään taideteoksen tarkoitus: onko sen tarkoituksena tuottaa esteettinen kokemus, moralisoida vai jakaa tietoa. Näiden mukaan voidaan tarkastella teoksen esteettistä, moraalista ja tiedollista arvoa.
ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
ellauri058.html on line 432: Kriitikot ovat eri linjoilla hyvän kirjallisuuden kriteereistä. Jokinen nimeää neljä kriteeriä. Ensimmäinen kriteeri on se, että kirjallisuus on monipuolista ja luokittelematonta. Kriitikot arvostavat kirjallisuuden moniaineksisuutta ja kokeellisuutta. Toinen kriteeri hyvälle kirjallisuudelle onluova kieli tai tapa kirjoittaa. Kielen tulee olla luovaa, ja aiheiden käsittelyssä on yksilöllisiä piirteitä. Kolmas kriteeri on kirjallisuuden vaativuus. Kirjallisuuden pitää haastaa lukijaa älykkyydellään ja kielen avulla siten, että lukija pysyy valppaana. Neljäs kriteeri korostaa aihepiirien laajuutta. Kirjojen aiheet kattavat tasaisesti yhteiskunnan eri alueita ja suurta osaa muuta elämää. Aiheet kattavat niin hyvän kuin pahan. Jokinen esittää, että aihekirjoa yhtenäistää suomalaisuus. Kritiikeissä keskustellaan suomalaisesta identiteetistä ja suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin murroksesta. (Jokinen 1997: 32–33, 43–44, 77–79.) Kriitikoiden huomio kiinnittyy siis enemmän teosten muotoihin ja haastavuuteen kuin samaistettavuuteen kuten tavallisen lukijan huomiosta voidaan päätellä.
ellauri058.html on line 527: Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo (11. marraskuuta 1919 Taivalkoski – 20. marraskuuta 2000 Tampere) oli tunnettu suomalainen kirjailija. Päätalo tunnetaan parhaiten omakohtaisiin kokemuksiin perustuvista Koillismaa- ja Iijoki-sarjoista, joista jälkimmäinen on omaelämäkerrallinen teos. Päätalon tuotanto sisältää 39 romaania, kolme näytelmää ja kertomuskokoelmaa.
ellauri058.html on line 618: Rojola kirjoittaa saaneensa Kallen uuden kirjan aina jouluksi sirolla omistuksella varustettuna. ”Pakkohan siitä sitten oli kirjoittaa ja kommentoida. Ehkä kriitikko ei ollut kaikkein objektiivisin. Välillä uuvahdin kyllä, enkä totta puhuen jaksanut seurata teossarjaa loppuun saakka. Tuleekohan koskaan aika, jolloin niihinkin tekisi mieli palata.”
ellauri058.html on line 946: Elämä ja teos.
ellauri060.html on line 106: Nyt löytyi Käpylän vaihtorottien hyllystä vieri vierestä 2 teosta, jotka ensi näkemältä ovat aatteellisesti toisistaan aika kaukana: Peter Ackroydin tiiliskiven kokoinen T.S.Eliot-elämäkerta, ja J.A.Hunterin osuvasti nimetty muistelmateos Hunter, suomeksi Valkoinen mezästäjä. Siihen palataan paasauxessa 62. Nyt siis T.S.Eliot.
ellauri060.html on line 312: Setämiehen toiveajattelua. Kesti tuntikausia, my foot. Vanhan miehen toiveunia. Viis pistoa ja tiukka tuijotus, more like it. Kirjailija ei tarvi edes pornolehtiä, se kirjoittaa ne ize ja vetää kuivat päälle pygmalionmaisesti. Elämä ja teos. Kappalainen kuumuu Maisa-tytöstä koska se on niin sileä. Kuten Timo tietää, miehet ovat yxinkertaisia otuxia. Tokko aikuisen lapsen äidin lapsuudentoveri Lotta-Aulikki Mätäs oli enää niin sileä että siihen tohti runkata. No ehkä lehti oli vanha numero.
ellauri061.html on line 307: it argues an act: and an act hath three branches: it se on teko; ja teossa on kolme vaihetta: eli päättää, toimia ja
ellauri062.html on line 340: Jos Juotikas on Jari Pervon päivitys 20v eteenpäin ajassa, sen pitäis olla myös salaisesti naisvihainen. Onko se? Pientä hapantelun makua on sen "toimihenkilönaisen" käsitteen makustelussa. Se tekee numeron myös jonkun Ullan kaljusta. Ja sizillä on nää ponikirjat, jossa naziponikirjailijan nappaamisessa julkisesti ize teossa on jotain vahingoniloa. Gotcha!
ellauri062.html on line 404: Jaken teos vilisee asiavirheitä.
ellauri062.html on line 482: Sisiliassa syntyneen Salvatore Quasimodon (1901-1968) runot sattuivat käsiini, kun etsin kirjastosta italialaista runokirjaa. Pian minulle selvisi, että runoilija on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1959, ja silti käsissäni oleva kokoelma on ainoa suomeksi julkaistu teos hänen säkeitään. Joitain yksittäisiä runoja on ilmeisesti julkaistu jossain antologiassa, ehkä useammassakin, sekä Parnassossa ainakin 1960-luvulla pian Nobelin myöntämisen jälkeen.
ellauri063.html on line 304: Musiikki herättää mielikuvia yleishälytyksestä. Kihisevä Polymorphia-teos on sen sijaan tuttu muun muassa kauhuelokuvista Hohto ja Manaaja. Elokuvantekijät rakastavat Pendereckin musiikkia ja erityisesti hänen varhaista tuotantoaan.
ellauri063.html on line 386: Kuten romaanin nimestä voi kenties päätellä, käsittelee nykyisten mediaympäristöjen kansallismielisiä ilmiöitä. Juonelliseen yhtenäisyyteen teos ei tähtää, vaan se testailee taidokkaasti erilaisia diskursseja vainoharhaisuuden ja salaliittojen ”syvävaltiollisessa” peilitalossa, jonne rikkiviisaaseen älykköhuumoriin vihkiytynyt lukija voi lisätä hörinänsä.
ellauri063.html on line 394: Ensyklopedian, asiasanaston, muistion ynnä muiden romaanikerronnalle vieraiden tekstilajien kautta risteileviä episodejaan kuljettava proosamosaiikki vastaa ideamäärältään kymmentä hieman tavanomaista nokkelampaa suomalaista romaania, joten akateemisiin opinnäytteisiin ja kotimaiseen kirjallisuushistoriaan teos tarjoilee itseään auliisti.
ellauri063.html on line 408: Villen miälestä Jatkosota-extra on aikamme kuva – tai siis se koostuu sadoista kuvista, jotka ovat kiinni toisissaan risuilla, rautalangalla ja erivärisillä naruilla. Siitä ei saa millään otetta. Se kuvaa kai vuoden 2011 jytkyä (tai niin ajattelin). Juonen voi kiteyttää seuraavaan pariin virkkeeseen: Särmikäs pitkän linjan poliitikko (Sademies) on kadonnut. Perussuomalainen kansanedustajan (Paskanilkki) jaskamainen avustaja (Klingeling) tutkii asiaa ja löytää salaliittoja, disinformaatiota ja lisää sitä samaa. Ei tule valmista. Ei tule lasta eikä paskaakaan. Yli-Juonikas käyttää lähess 700 sivua kielellä keekoiluun ja eri rekisterien välillä pelleilyyn. Kokonaisuus ei ole selkeä jana vaan joka suuntaan leviävä rihmasto. Yli-Juonikkaan huumori on Pahkasiasta ja naurattaa korkeintaan hetken, kuten alkuteoskin. Jatkosota kirjaan voi palata moneen otteeseen, vuosienkin päästä, niinkuin sotaveteraani jatkosotaan, sillä siitäkään ei jää mieleen muuta kuin painajaismaisia fläshbäkkejä. Mukana on myös iltatyttö, ristikko, shakkitehtävä ja sarjakuvia. Terveisiä Aaamulehdestä.
ellauri064.html on line 44: Vuoden 2011 turhake ei ollut Jake Yli-Juotikkaan teos Bibolaari, vaan huuhtohylsy.
ellauri064.html on line 351: Rakenteeltaan ja kerrontateknisesti teos on perinteinen. Se on lukijalle helppoa ja turvallista. Ei tarvitse tarkkailla kertojan vaihdoksia eikä aikatasojen muutoksia tai miettiä, onko tässä nyt kyse "tositapahtumista" vai kenties unesta tai kuvitelmista fiktion sisällä. Aivan toista siis kuin Jaakko Juonikkaan yilijuonikas juonenkuljetus. Ajattelin kirjaa lukiessani usein, että tämän tietomäärän lukisin mieluummin lintukirjasta. Fiktio tuntui tässä jotenkin päälleliimatulta. Usein tuli ikävä Mika Waltaria. (Siis tää on Arnkilin kirjan arvostelusta :).
ellauri065.html on line 179: ... että Claudette Colbert, joka voitti vain Parhaan naispääosan Oscar-palkinto varten Tapahtui eräänä yönä (juliste kuvassa), yksityisesti nimeltään elokuva "pahin kuvan maailmassa"? ... että vuoden 1958 Libanonin presidentinvaalit pidettiin aseellisen kapinan aikana, kun kansakuntaan oli sijoitettu 10000 Yhdysvaltain sotilasta ? ... että kiinalainen cosplayer Liyuu on myös anime- muusikko? ... että urospuolinen merihämähäkki Propallene longiceps kuljettaa hedelmöitettyjä munia rannekkeen kaltaisissa massoissa käärittyinä jalkojensa ympärille? ... että MLS Cup 2020 -pelissä on Seattle Sounders FC neljännen kerran viiden vuoden aikana? ... että Elsa-Brita Nordlund, Ruotsin ensimmäinen lastenpsykiatri, kannatti hoidon inhimillistämistä lastensairaaloissa? ... että kirjojen ja televisiosarjojen otsikkona lainataan vuoden 1840 kappaleen " Kein schöner Land in dieser Zeit " rivi, jossa väitetään, ettei kukaan maa ole kauniimpi ja jonka tekijä esittelee Volksliedinä ? ... kun hänet nimitettiin Georgetownin yliopiston presidentiksi, Gerard J. Campbellia kuvattiin " Ivy League Catholic" "uudeksi roduksi "? Arkistoi Aloita uusi artikkeli Nimeä artikkeli Uutisissa COVID-19- pandemia Tauti Virus Sijainnin mukaan Vaikutus Rokotteet Portaali Nana Akufo-Addo vuonna 2020 Nana Akufo-Addo Nana Akufo-Addo (kuvassa) valitaan uudelleen toiseksi toimikaudeksi Ghanan presidentiksi . Moottoriurheilussa Sébastien Ogier ja Julien Ingrassia voittavat MM-rallin, kun taas Hyundai voittaa valmistajien tittelin. Hayabusa2 palauttaa asteroidista162173 Ryugukerätyt näytteet onnistuneestimaahan. Zdravko Krivokapić aloitti tehtävänsä Montenegron pääministerinä ja tuli ensimmäiseksi itsenäiseksi tehtäväksi. Käynnissä : Intian maanviljelijöiden mielenosoitus Tigray-konflikti Viimeaikaiset kuolemat : UA Khader Iman Budhi Santosa Astad Deboo Raymond Hunter Stanley Smith Manglesh Dabral Nimeä artikkeli Tänä päivänä 13. joulukuuta : Haile Selassie Haile Selassie 1862 - Yhdysvaltojen sisällissota : unionin joukkojen alle Ambrose Burnside kärsi vakavia tappioita vakiintuneiden Konfederaation puolustajiin klo fredericksburgin taistelu Virginiassa. 1928 - Amerikkalainen Pariisissa, George Gershwinin jazziin vaikuttava orkesteriteos, kantaesitettiin Carnegie Hallissa New Yorkissa. 1960 - With Haile Selassie (kuvassa), keisari Etiopiassa, pois maasta, neljä salaliittolaiset järjesti vallankaappauksen yritys asentaa kruununprinssi Asfaw Wossen uudeksi keisari. 1982 - Pohjois-Jemenissä iski 6,2 M w: n rekisteröity maanjäristys, jossa kuoli noin 2800 ihmistä. Paul Speratus ( s. 1484) Mary Todd Lincoln ( s. 1818) Dora Marsden ( s. 1960) Lisää vuosipäiviä: 12. joulukuuta 13. joulukuuta 14. joulukuuta Arkistoi Sähkopostilla Luettelo päivistä vuodessa
ellauri065.html on line 230: Jake ei tykkää pelkästä kapitalismin kritisoinnista. Se odottaa taideteosten yhteiskuntakäsitykseltä enemmän verta ja ruhonkappaleita, lihaa ja aistinvoimaista ruumiinfenomenologista otetta. Se on kuin Rousseaun herra Wolmari joka tykkää kazoa ihan vierestä kuin toista raiskataan tai viilleskellään veizellä. Olkoon vaan Sixin kuvaus kapitalismista alkeellinen ja naiivi, sen nakukohtauxet on kuumottavia. Kun turjakkeet tekevät rivoja eleitä, Jaken alapäässä palat loxahtavat kohdalleen nautinnollisesti. Rulla vessapaperia on hyvä pitää mukana.
ellauri065.html on line 404: Erityisen kiinnostavaa on se, että Jaakko Yli-J. mainitsee Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaaren teoksena, joka on häntä inspiroinut. Kyseinen teos sattuu minulla olemaan parhaillaan kesken ja olen jumittunut sen puolenvälin paikkeille, mutta voin jo tässä vaiheessa todeta, että Jatkosota-extra etenee huomattavasti liukkaammin kuin mitä tekee Pynchonin romaani. Tosin sekään ei ole mitenkään vaikeasti lähestyttävä teos, mutta on joutunut väistymään aivan liian monta kertaa jonkun muun teoksen edeltä.
ellauri065.html on line 434: HBO on Home Box Office. Me lainataan Ecem Kayan hoboa. Harald Birger Olausen on hobo. Kun helmikuun alussa 2020 gonzojournalisti ja queerkirjailija Harald Olausen perusti suomalaisen kulttuurijournalismin foorumin - digivallila.com ja pyysi mukaan lehteensä kolumnistixi professori Timo Airaxisen sekä tohtorikoulutettavan ja vapareiden lehden toimitussihteeriin kriitikon Kalevi Suorsan, työnjaolla: proffa A kirjoittaa isoimmat ja vaikeimmat jutut, fil-yo-toimittaja-kirjailija H. taas laajat kulttuuriesseet sekä joukon nuorin tohtorikoulutettava-E ajankohtaiset päiväkohtaiset teoskritiikit, digivallilan sivuilla kävi ensimmäisinä viikkoina yli 3000 kävijää. Enemmän kuin koronaisia (silloin). Pitää olla ajatusta ja rohkeutta sanoa "se". Mitä rohkeaa se nyt on puhua tuhmia. Digivallila.com on nyt saatavilla myös kirjana Digivallila.com - 100 ekaa juttua. Rahantuloa ei voi estää.
ellauri067.html on line 216: Painovoiman sateenkaarta pidetään Pynchonin pääteoksena, ja siihen hänen kulttimaineensa perustuu. Se on apokalyptinen teos. Sitä pidetään Herman Melvillen Moby Dickin postmodernina vastineena. Hyi.
ellauri067.html on line 218: Pynchonista väitellyt tutkija Tiina Käkelä-Puumala sanoo, että ensimmäiseen lukukertaan meni vuosi, ja hän ymmärsi tekstistä suunnilleen puolet, mutta hän ymmärsi myös, ettei ”ollut koskaan lukenut mitään vastaavaa”. Teoksen suomentajan Juhani Lindholmin mukaan teos on paitsi satiiri nykyajasta, myös hätähuuto. Apuuva! Vapandake! Mul on kahju!
ellauri069.html on line 744: Typerä elokuva perustuu vielä typerämpään samannimiseen lastenkirjaan Ihmemaa Oz (engl. The Wonderful Wizard of Oz, 1900), joka on aikaisemmin suomennettu myös nimillä Oz-maan taikuri (1977) sekä Ozin velho (1985), jonkun L. Frank Baumin kirjoittama lastenkirja. Kirja aloitti Baumin Oz-maahan sijoittuvien kirjojen sarjan, joka käsittää kaikkiaan 15 teosta. Kirja kertoo Dorothy-nimisen kansasilaistytön seikkailusta Oz-maassa.
ellauri071.html on line 130: Tälläsestä pilkanteosta Mikkihiiri merihädässä luultavasti suuttu sille. Mömmöt, homoilu, määrimiehet, sotahörhöily, kaikki ovat Mikistä pyhiä. Niissä kahdessa oli aivan liian paljon samaa, ja Noel tienasi ihan vitusti enempi hilloa. Ja kenties isi tykkäs Cowardista enemmän kuin Mikistä.
ellauri072.html on line 234: Frankl vapautui vuonna 1945 huhtikuussa ja palasi Wieniin saaden tietää, että hänen äitinsä, isänsä, veljensä ja vaimonsa olivat menehtyneet keskitysleireillä. Vain hänen sisarensa Stella säilyi hengissä, koska hän oli päässyt lähtemään Australiaan aiemmin ennen muun perheen pidätystä. Hän (Viktor, ei sisko) sai kuitenkin Wienin Neurologisen poliklinikan ylilääkärin paikan vaikka ei ollut kovin hyvässä kunnossa. Pian vapautumisensa jälkeen hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, jonka hän saneli keskitysleireillä raapustamiensa zetteleiden avulla. Sanelu kesti yhdeksän päivää, ja teosta kirjoittivat useat pikakirjoittajat. Teos on nimeltään Ein Psycholog erlebt das KZ (Ihmisyyden rajalla). Sitä myytiin yhdeksän miljoonaa kappaletta 26 kielelle käännettynä. Kannatti kärvistellä.
ellauri073.html on line 435: Jonathan Franzenin teos Oikaisut, iso tiiliskivi kirjaxi, oli Lukemattoman läpän kilpailijaxi ilmeisesti aiottu. (Franzen sanoi BookPagen haastattelussa, “Loputon läppä pani muhun vauhtia, niinkuin aina kilpailu”. )
ellauri074.html on line 276: Viimeisinä vuosinaan Cioran vetäytyi lähes täydellisesti sosiaalisesta elämästä. Aikaansa hän vietti enimmäkseen puistoissa ja hautausmailla. Viimeinen teos ilmestyi vuonna 1987. Ranskan akatemia myönsi Cioranille vuonna 1988 korkean kunnianosoituksen Grand Prix Morandin, jota kirjailija ei kuitenkaan ottanut vastaan. Cioran kuoli Alzheimerin tautiin 1995, Simone Boué kuoli 1997. Molemmat on haudattu Pariisiin Montparnassen hautausmaalle.
ellauri074.html on line 287: Gallimard julkaisi Cioranin ensimmäisen ranskankielisen teoksen Hajoamisen käsikirjan (Précis de décomposition) vuonna 1949, ja teos herätti huomiota sekä sisältönsä että lyyrisen, hiotun kielensä ansiosta. Gallimard julkaisi myös suurimman osan Cioranin myöhemmistä teoksista. Cioran sai 1950 Hajoamisen käsikirjasta Ranskan valtion myöntämän arvostetun Rivarol-palkinnon, jonka hän sanoi ottaneensa vastaan, koska tarvitsi rahaa. Myöhemmin hän kieltäytyi kaikista hänelle myönnetyistä kirjallisuuspalkinnoista. Vuonna 1952 julkaistu Katkeruuden syllogismeja (Syllogismes de l'amertume) on Cioranin luetuimpia teoksia, ja sen ansiosta hänestä tuli tunnettu Ranskassa ja koko maailmassa etenkin sen jälkeen, kun se oli julkaistu pehmeäkantisena taskupainoksena. Cioranin kenties merkittävin teos on vuonna 1973 ilmestynyt De l'inconvénient d'être né ('Syntymisen harmillisuudesta'). Vuonna 1987 ilmestyi hänen viimeinen teoksensa Aveux et anathèmes ('Kirouksia ja tunnustuksia'). Suomeksi Cioranin teoksista ovat ilmestyneet Hajoamisen käsikirja ja Katkeruuden syllogismeja. Ne ovat suomentaja Peltosen mielestä ihan paskoja.
ellauri074.html on line 323: Cioranin kirjailijanuran alkukaudelta ja kirjeenvaihdosta löytyy paljon äärioikeistolaisuutta myötäileviä ajatuksia. Muun muassa Cioranin vuonna 1936 ilmestynyt teos Schimbarea la față a României sisälsi muukalaisvastaisia ja antisemitistisiä ajatuksia sekä totalitaristisen valtiojärjestelmän ihannointia. Cioran poistatti kaikkein juutalaisvastaisimmat kohdat kirjan ranskankielisestä laitoksesta 1990-luvulla. Berliinissä 1933–1935 Cioran oli kiinnostunut natsihallinnon toimista ja kirjoitti romanialaiseen Vremea-lehteen kolumnin, jossa hän puhui ihailevaan sävyyn muun muassa Adolf Hitleristä ja pitkien puukkojen yöstä. Hän suhtautui ihailevasti myös Italian fasistiseen liikkeeseen.
ellauri074.html on line 676: Knasulta (s. 1968) ilmestyy uusi kirja Aamutähti jossa se lupailee olevan useampiakin henkilöitä kuin se ize, jopa joku nainen. Mutta kirjoittaminen naisen näkökulmasta olikin niin vaikeaa, eze luovutti ja antaa nyt sen naisen ajatella sen omia miesajatuxia. Nythän ollaan jo niin tasa-arvoisia, ettei siitä tule suurta virhettä. Knasulla on 5 omaa lasta ja 7 yhteensä. Sen ongelmat on ne entiset oikeistonarsistikirjailijan suuret arvoituxet: pitääx mun oikeasti kuolla, eihän se ole mahdollista, miten maailman sitten käy? Miten kävisi jos kuolemaa ei oliskaan? Emmä ole uskovainen, mutta silti ajattelen koko ajan jumalaa ja jeesusta. Jos jeesus oiskin perkele, jumalan tuhlaajapoika ikäänkuin? (Niinkuin mäkin, siitä aiheestahan mä ne mun 6 Mein Kampf-teosta jo kyhäilin.) Mä tykkään tälläsistä vähän ambivalenteista ajatuxista.xxx
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri077.html on line 590: Ekfrasis (kreik. ἔκφρασις, ek + frasis > ekfrazein 'mainita, kuvailla') on laajassa mielessä kirjallinen ja retorinen esitystapa, jonka avulla jotain esitetään kuvallisesti tai figuratiivisesti. Ekfrasis tarkoittaa ennen kaikkea taideteoksen kirjallista kuvausta, kuvan kuvaamista, sanallista deskriptiota. Ekfrasis on siis kirjallinen keino, jossa teksti vastaa tai kuvaa toista taideteosta, hyvin usein maalausta tai veistosta.
ellauri077.html on line 634: No niin! Mä muuten huomaan et mä suhtaudun tunteenomaisesti myös asiatexteihin. Just six mä haluun tietää mahd paljon romskun kirjoittajasta, koska se on kuiteskin kirjan tärkein henkilö. Se on se joka loppuviimein puhuu mulle. Se tykkäänxmä jostain kirjasta on sen funktio, tuntuuko sen kirjoittaja mukavalta tyypiltä. Ja usko pois, se näkyy kyllä kirjastakin, elämä-ja-teos on vaan lisäevidenssiä.
ellauri079.html on line 191: Platonin nimissä säilyneitä kirjeitä on teosten kokoelmassa 13. Ne ovat varsin erilaisia ja eripituisia. Monet vaikuttavat puhtailta mielikuvituxen tuotteilta. (No mites se eroaa Platonin muusta tuotannosta?) Moni seikka viittaa siihen, että pitkä VII kirje, jossa on Platonin typerän poliittisen toiminnan puolustus, on ainoa joka on kirjoitettu hänen omasta aloitteestaan ennen hänen kuolemaansa v 347 eKr. Loput ovat tod.näk. epäperäisiä.
ellauri082.html on line 208: Ötökän elämä sai yleensä sekalaiset tai huonot arvostelut. Disney oli kiinnostuneempi $40 maxavasta mainoxesta leffalle kuin pelinteosta. "Cheery, happy tunes and strong sound effects. Any way you slice it, this stinks." Kuin marjalude.
ellauri088.html on line 310: Tieteellisen uransa vastapainoksi Lauri Kettunen harrasti kaunokirjallisuutta. Hän kirjoitti proosaa, runoutta ja näytelmiä. Osa Kettusen kaunokirjallisesta tuotannosta julkaistiin salanimellä Toivo Hovi. Kettunen käänsi suomeksi virolaisen Bernard Kangaroon runoja ja kirjoitti itse viroksi runokokoelmat Südame sillad (1960) ja Muna seisab (1965). Hän oli myös teosofian kannattaja.
ellauri088.html on line 313: Einon pääteos, lähes tuhatsivuinen Vepsän kielen äännehistoria ilmestyi vasta 1946. Se on yhä eräs laajimmista suomalais-ugrilaisista kielistä kirjoitetuista monografioista.
ellauri088.html on line 531: Jos olisi vallannut, niin olisi jo kurjistuneita astronautteja jotka korjaisivat avaruusromuja pimeästi halvalla omat avaruusasut matkalaukussa. Tästä kertoo teos
ellauri089.html on line 333: Anteexi-sana pyytää ilmaisexi eli jää velkaa omasta pahanteosta. Kiitos-sana on IOU eli velkalappu toisen ilmaisesta hyvänteosta. Ole hyvä on pyyntö että toinen antaa jotain hyvää ilmaisexi. Kaikissa on tää "mitä olen velkaa" elementti joka on (Harari) juuri homo sapiensin suuri oivallus: kaikki sujuu paremmin kun myönnetään toisillemme luottoa. Mua onnitelkaa, sen ootte velkaa...
ellauri096.html on line 477: Toisten taiteilijoiden teosten käsittely kriittiseen sävyyn ja suoraan nimeten on musiikkimaailmassa melko yleistä mutta kaunokirjallisuudessa harvinaista. Tänä vuonna on kuitenkin ilmestynyt toinenkin suomalainen fiktioteos, jossa ruoditaan olemassa olevaa teosta: Harry Salmenniemen novellikokoelma Delfiinimeditaatio. Yksi kokoelman novelleista on yksityiskohtainen Hymyilevä mies -elokuvan kritiikki.
ellauri096.html on line 496: Yli-Juonikas kuvaa tekstiään ja asennettaan ”läpikotaisin ironiseksi”. Se on sarkastinen mutta suora, tai suora mutta sarkastinen, kuten Aki Manninen. Ikosen teosten ja kirjailijan itsensä kommentointi on kuitenkin vasta alkua neliosaisen sarjan muille osille.
ellauri096.html on line 521: Yli-Juonikkaan jokainen teos on kiehtova tapaus, silloinkin kun ne tuntuvat raivostuttavan turhauttavilta. Kenties vasta myöhemmin ymmärrän kaiken ja näen Galgalim-silmillä, mitä Neljä ratsastajaa yrittävät sanoa, ja pyörrän aiemmat ajatukseni. Sitä odotellessa täytyy tyytyä mieltä sekoittaviin sirpaleisiin. Kaiken kaikkiaaan, melko vulvatonta meininkiä, munatonta myös. Jaska ei suotta tunne peniskateutta.
ellauri096.html on line 649: Syksyllä 2016 Helsingin Sanomissa kirjoitettiin näyttävästi ”hallituksen leikkauspolitiikkaan vaikuttavasta kiistellystä koneäly Koomasta” (HS 20.11.2016). Artikkelissa kerrotaan DSGE-makromalliperheeseen1 kuuluvalla Koomalla olevan iso merkitys käytännön politiikanteossa, ja kuinka sitä käytetään lentosimulaattorin tavoin erilaisten päätösten perustelussa ja vaikutusten arvioinnissa2 . Kooma on myös apuna suhdanne-ennusteiden laatimisessa, jotka virallisina ennusteina ovat myös hallituksen talouspoliittisen päätöksenteon yhtenä pohjana.
ellauri096.html on line 653: Artikkelissa viitataan myös lukuisiin kansainvälisesti tunnettuihin taloustieteilijöihin: Maailmanpankin entisen pääekonomistin Paul Romerin mukaan DSGE-mallien vuoksi ”makrotaloustiede on taantunut viimeiset 30 vuotta” kun taas IMF:n entisen pääekonomistin Oliver Blanchardin mukaan DSGE-malleissa on vakavia, mutta korjattavia puutteita. (mt.) Kooman oletuxia on ricardolainen kuluttaja. Mikäs epeli se on? taloudellista toimintaa kuvataan yksilötasolla toteutuvana rationaalisuutena, ja jätetään tällöin huomioimatta yhteiskunnassa vallitsevat pakot. Esimerkiksi kun Kooma-mallin avulla laadituissa tarkasteluissa todetaan, että julkisten menojen leikkaamisen myötä ”[k]ulutus näyttäytyy houkuttelevampana kuin työnteko, jolloin työtunnit per nuppi alenevat” (VM 2014, 17), ei tällöin huomioida esimerkiksi työsopimuksissa työntekijöille määriteltyjä työaikoja. Kooma-mallin avulla laadituissa laskelmissa kulutusverojen vaikutuksista todetaan, että ”veronkorotus alentaa työnteosta saatavaa ylijäämää alentaen näin työn tarjontaa” (mt., 18). Tulkitsen väitteen siten, että mallin mukaisesti työstä saatavan tulon vähentyessä työntekijä-kuluttajat alkavat suosimaan enemmän vapaa-aikaa.
ellauri096.html on line 741: Muutoinkin Yli-Juonikas jaksaa edelleen yllättää. (Lukija ei tosin jaxa enää yllättyä. Huoh.) Jälleen hän on keittänyt kokoon sellaisen kirjallisen cocktailin, että ei värikkäämmästă väliä. Tamä sitä huolimatta, että teos alkaa yllättävänkin perinteiseen tapaan - aivan kuin mikä tahansa nuorille suunnattu heppakirja. Pieninä vihjeinä tulevasta on tekstiin sisällytetty aika runsaasti sivistyssanoja, joista osa on hyvinkin harvoin käytettyjä. Samoin teoksen henkilöiden nimigalleria on lievästi ilmaistuna exoottinen. Kybele Kivi, Nora Heuristikankare, Kornelia Kernelius, Seppo Soluttautuja ja Hannele Nagellax ovat yxinkertaisemmasta päästä kuin luulisi. Nupin kokoisesta.
ellauri096.html on line 749: SITTEN TAKAISIN kirjan perusjuoneen. Tapahtumien keskiössā on Konemetsãn ratsastustalli ja päähenkilönä 12-vuottas Anu, joka monen muun ikäisensă tapaan kuitenkin huomaa vierastavansa ystävlensä täydellistă hurahtamista hevosiin, mikä saa hānet vähäksi aikaa luopumaan koko harrastuksesta. Anu on ollut innokas lukija ja sattumalta hän tarttuu heppakirjallisuuteen kuuluvaan Asta Ikosen kirjaan Jutan unelmahevonen, joka siis on todella ilmestynyt kirja ja joka kansikuvaa myöden teilataan kerrassaan perusteellisesti. Anu paneutuu myös Ikosen muuhun tuotantoon, ja se saa saman kohtalon. Eikä tämäkään vielä rită. Anu selvittää myös kirjailija Ikosen taustaa, ja saa selville, että tämä on ajatuksiltaan lähellä uusoikeistoa, Niinpä rajun arvostelun kohteeksi päityy myos itse kirjailija. Samassa yhteydessä kerrotaan, että Anu oli jo 9-vuotiaana lukenut salanimellä Saku Kannas kirjoite tun teoksen Ktultahiekkaal, jonka todelliseksi kirjoittajaksi paljastui rikollisille poluille hairahtunut satakuntalaisen pikkukunnan kun nanjohtaja. Myös tälta osin arviot ovat tyrmääviä. (Hemmetti sano nyt minkä kunnan johtaja se oli! Varmasti tiedät. Loimaanko?) Tavalliselle lukijalle syntyy väistämättä mielikuva, etta kyseiset kirjat rusikoidaan enemmänkin silla perusteella, maliainen on olltut niiden kirjoittajat kuin millainen on ollut niiden sisältö. Puolustanatia millään tavoin ko. kirjoittajia on syytä kysyä, onko menettely perimmältään oikein? Onhan esimerkixi niin, että jopa lukuisien maailmankirjallisuuden huipputeosten kirjoittajat ovat olleet moraaliltaan ja käytöxeltään vähintään kyseenalaisia!
ellauri097.html on line 237: Jönsykin ihmettelee mixi olen kiinnostunut kirjailijoiden taustoista ja taipumuxista. Mitä esim. kirjailijan kuvaan lisää se tieto että se on homo. Osaahan se sen izekin kertoa josse on tärkeää, ja paremmin kuin sä. Niinpä tietysti, ellei ole elämä-ja-teos linjan kirjallisuudenharrastaja. Me biografistit ei olla kiinnostuneita sitiä mitä kirjailija sanoo, vaan siitä mixi se sanoo mitä se sanoo. Ja siihen kysymyxeen voi hyvin olla osavastaus että se on hinaaja. Muita lupaavia muuttujia linear ja mixed modeliin näyttäs olevan heimo, vanhemmat ja kotiolot, ulkonäkö sekä uskonto.
ellauri097.html on line 245: Greenin teosten keskeisiä aiheita ovat itsetuho, uskonto ja seksuaalisuus, ja niiden tapahtumaympäristö on ranskalainen maaseutukaupunki, jossa asuvan neuroottisen hahmon elämää hän kuvaa. Hän kirjoitti myös näytelmiä, joista useimmat hän kirjoitti 1950-luvun ensi puoliskolla. Ne käsittelivät itsensä löytämistä.
ellauri097.html on line 546: Nyölén on koulutukseltaan filosofian maisteri Helsingin yliopistosta. Hän oli Rauhanhäiritsijä-lehden päätoimittaja 1998–2000. Nyölénin esikoisteos Vihan ja katkeruuden esseet (2007) sai Kalevi Mäntin palkinnon. Vuonna 2012 Nyölén on saanut WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon, joka on tunnustus merkittävästä työstä kotimaisen kirjallisuuden ja lukuharrastuksen edistämisessä. Vuonna 2020 Nyölénille myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto muun muassa esseistiikastaan.
ellauri097.html on line 624: Kirjahko ei ole omakustanne, eikä edes alkoholimonistettu samizdat, vaikka se muistuttaakin sitä, mitä omakustanteella tarkoitettiin silloin kun kaupallinen kirjateollisuus vielä oli vallassa: ennen vanhaan omakustanne oli teos, jota kustantajat eivät huolineet, koska se oli huono teos tai tekijä liian vaikea tyyppi. Niinpä tekijä hoiti painotuotteen tuotantokulut itse, hän ”kustansi” eli maksoi laskut. Sitten hän parhaansa mukaan levitti teoksensa julkisuuteen – julkaisi sen – kaupallisen kirjankustantamisen ulkoisia muotoja imitoiden: hän meni myymään kirjaansa torille, yritti saada sen kirjakauppaan myyntiin ja mainosti sitä paikallislehdessä.
ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea.
ellauri097.html on line 800: Ei tää nyt ole kovin todistusvoimainen. Ei voi tohon hevin lukea sen enempää salattua merkitystä kun siinä on, mikä ei nyt ole paljon paskaakaan. Joku Glenn kyllä käyttää rohkeasti psykoanalyyttista elämä ja teos-menetelmää tähän, tietäen että Frostin junasta oli juuri jäänyt asemalle joku rakas kaveri.
ellauri100.html on line 91: Ernst Kretschmer (8. lokakuuta 1888 Wüstenrot, Saksa – 8. helmikuuta 1964 Tübingen, Länsi-Saksa) oli saksalainen psykiatri. Kretschmer tuli tunnetuksi erityisesti ruumiin ja sielun rakenteen vastaavuutta koskevista töistään. Hänen tuotannostaan on suomennettu muun muassa teos Nerous ja ihminen (1950).
ellauri101.html on line 130: Thomas Eriksonin kirjat ja erityisesti teos Idiootit ympärilläni on saavuttanut huikean suosion kirjoittajansa kotimaassa Ruotsissa ja myös muissa maissa. Kirjan oikeudet on myyty kymmeniin maihin ja sitä on painettu jo yhteensä pari miljoonaa kappaletta eri kielillä.
ellauri101.html on line 173: "Toimittaja" Jari Sairasvyö: Sisäilevä sankari ja rahan orja: tätä v 1996 ilmestynyttä teostä myytiin 42 tuhatta ja 5 painosta.
ellauri101.html on line 517: Philip Teeri ei osaa päättää pitäiskö pahastua Biitlesin "I'd rather see your dead little girl than be with another man" värsystä vai erottaako teos elämästä kokonaan, niin että Woody Allenin leffojakin saisi kazoa. Mun kanta lienee selvä, ja yhtä selvä kanta on Kristina-tädillä. Philip Teeri jää heilumaan siinä välillä, koska se välittää niin vitusti siitä mitä muut siitä ajattelevat. Se hyräilee tiskatessa Carole Kingin laulua "Where you lead I will follow", joka on Gilmore Girlsin tunnari, aivan ällöttävä ajatus, toi Lorelei on just yhtä liimamainen päällepäsmäri kuin sen äitikin. Rory parka. Aina kii sen ihossa kuin Tintissä Kapteeni Capun laastari. Philip parka, sen 2-vaimo on varmaan just samanlainen päsmäri. No se sai vaan mitä pyysikin. Sitä saa mitä tilaa.
ellauri101.html on line 658: Hyi helvetti. Sama brasseissa ja Intiassa ja Aahrikassa paizi viimexi mainitut tykkää toistaisexi vielä lastenteosta. Nigeriassa keskim. lapsiluku on sama kuin Riskeillä. No on se Charlottekin aika prinsessa.
ellauri102.html on line 251: Aku Ankka-taiteilija oli päästä syytteeseen ankkamaalauxista. Sen piti vastedes välttää merimiesnuttua rusettia ja seilorilakkia. Nakua ankkaa ei Disney sentään saanut patentoitua, kun sitä ei missään sen tuotteissa saakaan esiintyä, ja niitä on miljoonittan mallixi kaakattamassa pihoilla (vaikkei luonnossa). Mutta ankan sonnustaminen seiloriasuun ylittää selkeästi teoskynnyxen. On se sevverran omaperäistä.
ellauri105.html on line 525: Hei kulta voisizä käydä kotimatkalla ihmiskaupassa? Lapset on melkein lopussa. Ihmiskauppa on trendaava nimike orjuutuxelle. Tunnusmerkeissä on aika tarkoitushakuisesti rättipäiden tapoja. Just tommosia temppuja isisporukat on tehneet naisille. Nyt nazihenkiset norjalaiset on tuominneet jonkun al-holistinaisen ihmiskaupasta. Ei siis uhriutumisesta, vaan ize teosta. Äiti oli näät ottanut omat lapset mukaan kultaa vuolemaan. Hizi kai omat lapset on ize kullekin ilmaisia, ei niitä tarvi hakea mistään kaupasta. Ei tässä ole mistään muusta kysymys kuin Breivikin maanmiesten kostosta. Naisille on hyvä kostaa kun ei rättipäille uskalla. Knut Hamsun hurraisi ja heiluttaisi hakaristilippua jos eläisi.
ellauri107.html on line 314: Harri Päiväsaari, tyypillinen piipunrassi Philip Roth-bändäri luki kaikki 31 Pepun teosta ja ihastui:
ellauri107.html on line 324: Rothin paras teos on Harrin mielestä Käänteiselämää (The Counterlife, 1986). Se on fantastinen postmoderni teos, joka muljauttaa tarinan ylösalaisin peräti viisi kertaa. Lopulta lukija ei voi olla varma oikeastaan mistään. Se on hienoa. Suunnilleen sama idea on Paul Austerilla teoksessaan 4 3 2 1. Se ainakin oli syvältä.
ellauri108.html on line 51: Joku Walter luonnehtii Yhdysvaltoja ”anokratiaksi”, mikä tarkoittaa, että Yhdysvallat on syvältä anuxesta, sitä johtaa takaapäin ryhmä upporikkaita persläpiä. Jeff Bezos osti heräteostoxena Washington Postin. Orjien jälkeläiset erityisesti on olleet kiukkuisia jo vuosisatoja. Nyt niitä ammuskellaan kaduilla kuin jotain notmiitä. Ne rupee mieluummin vaikka juutalaisixi kun heiluttavat valkoista lippua.
ellauri109.html on line 873: Kun Roth kirjoitti roskakirjaa Operation Shylock, luullen siitä tulevan sen mestariteos, niiden välit parani, Roth järjesti Bloomille isot tunnekylläiset 62 vee synttärit. Bloom otti osaa Shylock-kirjan myyntikampanjaan, kun Rothia oli alkanut ääneen lukeminen pelottaa.
ellauri109.html on line 877: Bloom jatko Rothin tukemista vaikka ns mestariteos sai huonot arvostelut ja myi surkeasti. Kun ne lähtivät Connecticutin mökille, Rothille tuli masis, tunneheilahteluja ja ja ääritiloja joissa se oli vuorotellen lemmekäs ja julma. Avioliitto alkoi hajota; Bloomille tässä Rothin tunnemyrskyssä pääasiaxi tuli pitää kiinni köysistä ja pysytellä hengissä.
ellauri110.html on line 103: Pyydän anteeksi, mutta en usko, että kirjailija, jolla on niin »reflekteerattu» mieli ja joka osaa nähdä maailman hiuskarvalleen niinkuin se on itse teossa koskaan tajuaa tai näkee jotain tällaista. Luulen toisin sanoen, että Sillanpään nykyisessä tyylissä on aika annos sellaista, mikä hänen omalta kannaltaan on sovinnaisuutta, jotain turhanpäiten konstikasta, jotain »litteratuuria». Hänen vähän keikaileva »impressionisminsa» on ristiriidassa hänen väkevästi eletyn, selkeän ja komean maailmankuvansa kanssa. Hänen filosofiansa ja kertomatapansa riitelevät keskenään: edellinen pyrkii yleispätevään, tyypilliseen, jälkimäinen äärimäiseen oikulliseen yksilöistymiseen.
ellauri110.html on line 211: Weilin et Göösin vaatimattomammissa nurkissa Hannu vapautuu ja syntyy sen uran huipputeos, Minä olen pikkupanda. "Tepa" jopa lukee sen ja lupaa suopeasti kustantaa.
ellauri110.html on line 377: Esikoisteos Onnellisesti valittaen toi Westerbergin julkisuuteen. Sitä pidettiin kuvausvoimaisena ja visuaalisesti rikkaana. Runoilijana häntä on verrattu Rabbe Enckelliin. (No toi ei paljon auttanut, kekä se Rabbe sitten on?) Onnellinen valittaja on Handekin.
ellauri112.html on line 87: Kekäs se Pierre Janet lienee? Eikai sukua Pierrehumbertin Janetille? Tokkopa, luultavasti pelkkä yhteensattuma. Joo, Pierre oli uraauurtava ranskalainen psykologi, psykoterapeutti ja filosofi. Hän oli ensimmäisiä tutkijoita, jotka kiinnittävät huomiota potilaan traumojen ja elämänhistorian väliseen yhteyteen. Siis vähän niinkuin elämä ja teos-linjan miehiä.
ellauri112.html on line 102: Jussi Snellman oli harras teosofi, jolta ilmestyi mm. teoxet Miten meidän käy kuolemassa?, Muutamia ajatuxia ihmissielun kehityxestä uudelleenruumiillistumain kautta, ja Ristimiekka. Se on myös kääntänyt Teosofisen seuran julkaisuja, ml julkaisun Teosofia, Teosofinen seura 1953. Sen poika varatuomari Erkki Virkkunen os. Snellman kuoli 14. tammikuuta 2013 Helsingissä 95-vuotiaana. Hän oli syntynyt vuonna 1917 kuten Lea. Virkkusen isä Jussi Snellman ja äiti Ruth Snellman olivat Kansallisteatterin näyttelijöitä. Kesäkiertueiden aikana vanhemmat veivät lapset isovanhempien hoidettavaksi Ainolaan. Erkin "mummi" oli Aino Sibelius ja "pappa" Jean Sibelius. Lapsena se oli Jannen epävirallinen levynkääntäjä ja aikuisena hoiti Jannen vero- ja raha-asiat. Virkkusen kellarista löytyi pahvilaatikollinen Sibeliuksen veroilmoituksia. Jussi oli Ollin Opintovuodet-elokuvassa Ollin isä patrbluuna Wolmar.
ellauri112.html on line 151: Omantunnon soimaus perustuu Darwinin mukaan yhteiskunnallisten viettien kestävyyteen ja voimaan. Kun muut viettimme enemmänkin ovat ohimeneviä, on yhteiskunnallinen vietti alituinen, koska me aina elämme joukossa. Jos noudatamme yhteiskunnallisvastaista viettiä, joka hetkeksi saa ylivallan, kadumme jälestäpäin, koska yhteiskunnallinen vietti ajanpitkään on kestävin. Mutta samoin on myös joukoissa elävien eläinten laita. Nekin ovat aina varuillaan yhteistä vaaraa vastaan, valmiita puolustamaan joukkoa, auttamaan tovereitaan. Ne tuntevat aina vissiä suopeutta ja myötätuntoa näitä kohtaan. Ne ovat onnettomia, kun ne kauan ovat tovereistaan erillään, ja aina onnellisia kohdatessaan ne jälleen. »Ja niin on meidänkin laitamme», lisää Darwin. Collin on sitä mieltä, että tämä Darwinin toisen pääteoksen antama kuva eläinten tilasta tuntuvasti poikkeaa »Lajien synnyn» antamasta. Edellisen mukaan luonnossa valoisilla, inhimillisillä piirteillä on huomattavasti suurempi sija. Epäilemättä Darwin itse ei koskaan tullut tajuamaan tätä pääteostensa välillä olevaa eroavaisuutta. »Lajien synnyn» yksipuolinen kuvaus olemassaolon taistelusta, joka miltei oli kaikkien sota kaikkia vastaan, ei ole koskaan tullut oikaistuksi. Ja tämä teos kuitenkin tuli jäämään darwinismin raamatuksi.
ellauri112.html on line 182: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.
ellauri112.html on line 319: Ikonografia tutkii taideteosten aiheita, ideoita ja merkitystä.
ellauri112.html on line 334: John Milton (9. joulukuuta 1608 Lontoo – 8. marraskuuta 1674 Lontoo) oli englantilainen runoilija ja liberaalifilosofi, jonka kuuluisin teos on eeppinen runoelma Kadotettu paratiisi (Paradise Lost).
ellauri117.html on line 63: Platon teos "Valtio". Tämä ei ole mikään valtio-opillinen teos, kuten
ellauri118.html on line 397: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos [ʃɔdɛʁlo də laklo] (18. lokakuuta 1741 Amiens, Ranska – 5. syyskuuta 1803 Taranto, Italia) oli ranskalainen upseeri, liikemies, diplomaatti ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti kirjeromaanistaan Vaarallisia suhteita (alkuteos Les liaisons dangereuses), joka ilmestyi vuonna 1782. Hän julkaisi myös runokokoelman, sovitti Madame Riccobonin romaanin Histoire d’Ernestine oopperalibretoksi sekä julkaisi yhteiskunnallisen tutkielman naisten kouluttamisesta. Taas yx tällänen Fenelon.
ellauri118.html on line 458: Tohtori Živagossa esiintynyt kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi 1957 ja CIA:n junailema alkuteos 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.
ellauri118.html on line 591: Brooksin teos on kirjallisuudentutkimuksen ”intohimoteorioista” kuitenkin narratologisin. Esimerkiksi René Girardin klassikkoteos Mensonge romantique et vérité romanesque (1961) kulkee kauas kirjallisten piirteiden tutkimuksesta ja laajenee tulkitsemaan antropologisesti niin kirjallisuuden, uskontojen kuin politiikankin jakamia intohimo- ja syntipukkimekanismeja.
ellauri119.html on line 785: Wahlroos kuvaa Randin pääteosta Atlas Shruggedia "kiehtovaksi romaaniksi". Hän myös päättää päättää 373-sivuisen laajan ja kauaskantoisen pohdiskelunsa vielä palaamalla romaaniin.
ellauri131.html on line 531: Manifestointi räjähti länsimaisen yleisön tietouteen juuri australialaisen tv-tuottajan ja kirjailijan Rhonda Byrnen myötä. Kun Salaisuus-niminen teos ilmestyi vuonna 2006, amerikkalainen Oprah Winfrey esitteli sen supersuositussa talk show’ssaan, joka on ollut lukemattomille kirjoille takuuvarma tie huippumyynteihin. Miljardööri Winfrey on itsekin kertonut uskovansa manifestointiin.
ellauri132.html on line 628: Margie @woodin kynäilykehote ize teossa
ellauri132.html on line 679: Kuinka myöhäistä se oli, kuinka myöhäistä on skotlantilaisen kirjailijan James Kelmanin vuonna 1994 kirjoittama tietoisuusvirta. Glasgow-keskitetty teos on kirjoitettu työväenluokan skotlantilaisessa murteessa, ja se seuraa myymälävarasta ja entistä vankia Sammyä. Se voitti vuoden 1994 Booker-palkinnon.
ellauri132.html on line 863: Freytagin kirjalilijanuran heikohko pääteos on romaani Soll und Haben (1855), jonka roolihahmoissa asetetaan vastakkain ahne aatelinen kauppias ja työteliäs aateliton mies. Freytag halusi teoksellaan arvostella rappeutunutta Saksan aatelistoa ja kehua izeään. Tutkijanuralla hänen pääteoksensa on teos Bilder aus der deutschen Vergangenheit (1874–1876). Filologista tutkimusta on esimerkiksi Die Technik des Dramas (1863). Freytag sai vuonna 1893 rauhantyön Pour le mérite -palkinnon.
ellauri135.html on line 774: Hän kirjoitti ainoan romaaninsa Aikamme uros 1839, jossa ennusti kuolevansa kaksintaistelussa. Hänet karkotettiin toistamiseen Kaukasiaan, sillä keisari Nikolai I ja koko hovi tuohtuivat hänen teostensa rohkeista yhteiskunnallisista paljastuksista.
ellauri140.html on line 324: Right faithfull true he was in deede and word, Se oli hyvin uskovainen ize teossa,
ellauri141.html on line 674: Käyttämistäni romaaneista Suomen Apostolin ja Kokemäenmaan kuninkaan kappaleet ovat ennen Turun yliopiston humanistisen kirjaston laina-ajan päättymistä kuuluneet Rauman Seminaarin kirjastoon, mikä käy ilmi kirjojen kansiin kiinnitetyistä kirjastoluokituksista.^ Kirjojen takakansiin liimatut eräpäiväliuskat paljastavat lainausten määriä. Suomen Apostoli ei näytä olleen kovin luettu, sillä vuosina 19 28-19 34 teosta on lainattu yhteensä vain viisi kertaa, niistä 4 nimellä Saima Hämäläinen.
ellauri141.html on line 703: Esimerkiksi nimimerkki H. E. V toteaa Naisten äänessä arvostellessaan Piispa Tuomasta, että "historialliset romaanit saattavat olla parhaita oppaita menneisyyden mutkittelevalla, hämärällä tutkimustiellä. Huntuvuoren teos on luotettava tiennäyttäjä - vaikkakin lukija voi eräissä yksityiskohdissa olla tekijän kanssa eri mieltä ja vaikkakin joskus jää toivomaan psykologisesti vakuuttavampaa sanontaa.” Huntuvuori liikkui muutenkin kirjailijan- ja tutkijanauktoriteetin välimaastossa: hän ei ollut aikalaisten silmissä ammattihistorioitsija, mutta hän julkaisi ajoittain myös tieteellisiä tekstejä, ja hänet mainittiin tutkijana. Tiettävästi Huntuvuori keräsi aineistoa keskiajan historiaa käsittelevään väitöskirjaan, mutta koira söi muistiinpanot Jutikkalan koulun palossa vuonna 1921.
ellauri141.html on line 713: Itävaltalainen kirjailija Anna Kim lukemassa teostaan. Hannu Mäkelä on yksi Suomen tuotteliaimmista kirjailijoista. Kirjailija on henkilö, joka kirjoittaa tai on kirjoittanut kirjoja, varsinkin kaunokirjallisia teoksia.
ellauri141.html on line 783: Muut analyytikot on päätyneet siihen että Anabasis on kertomus maihinnoususta meren rannalta jonnekin keski-Aasiaan (vrt. Xenofonin samanniminen aiempi teos helleenien retkestä Turkkiin, jota luettiin koulussa Diodorus Siculuxen perästä, ja Arrianoxen ditto joka kertoo Alexanterin hirmutöistä Keski-Aasiassa.).
ellauri142.html on line 209: teosofia.net/e-kirjat/Bhagavad_Gita.pdf">Bhagavadgita on Herran virsikirja. Se on osa kirjaa Mahabharata eli Suur-Intia.
ellauri142.html on line 315: Teos on kristillisen sudenpennun käsikirja. Sen tarkoituksena on auttaa yxinkertaista sielua saavuttamaan etäyhteys Jumalan kanssa ja tavoittelemaan pyhyyttä. Teoksen lauseet ovat suoria väittämiä, ilman perusteluja, joutavaa lätinää, ja tuntuvat perustuvan syvälliseen risteilykokemukseen. Teos oli alun perin tarkoitettu luostarien ja venakkojen käyttöön. Tärkeimpänä koko teos julistaa itsensä kiertämisen tärkeyttä. Muiden kielentäminen on hyvällä kakkossijalla.
ellauri142.html on line 319: Teos oli munkin kirjoittama ja tarkoitettu nunnien kahvihetkiin. Kristillisenä kirjana teos on ollut suosittu ja arvostettu, sillä se painottaa Kristuksen ensisijaista merkitystä sielunviholliseen nähden, ja sitä, että apina voi saavuttaa yhteyden Jumalaan välittömästi jo kävelyvauhdissa.
ellauri142.html on line 997: Ja vielä teosofisen seuran sinetti, plus legenda: Symboli on jonkin käsitteen näkyvä vertauskuva. Tällaiset vertauskuvat ovat yhtä vanhoja kuin ihmiskuntakin. Jokaisella tieteellä, kauppahuoneella ym. laitoksella ovat omat logonsa. Näinä aikoina, jolloin kirjaimet ja kirjoitustaito ovat tuiki tuntemattomat, ovat tällaiset vertauskuvat erittäin suuresta arvosta. Nyt käytetään niin paljon ikoneja, että niistä aikaa voittaen kehittyy kokonainen kuvakirjoitus. Kaikki mobiilit
ellauri142.html on line 1027: Vuonna 1861 hän julkaisi jatkoa, teoksen nimeltä La Clef des Grands Mystères (suom. Suurten mysterioiden avain), joka ilmestyi vuonna 1921 Ruusu-Risti-aikakauslehdessä Pekka Ervastin suomentamana. Pekka Ervastilla oli kesämökki Sysmässä. Myöhempiä Levin maagisia töitä olivat muun muassa Fables et Symboles (1862, 'Tarinoita ja kuvia'), ja La Science des Esprits (1865, 'Henkien tiede'). Vuonna 1868 hän kirjoitti kirjan Le Grand Arcane, ou l'Occultisme Dévoilé ('Suuri salaisuus', paljastettu okkultismi); teos kuitenkin julkaistiin vasta 1898.
ellauri143.html on line 1645: Buddhalaiset eivät usko (vittu onko se joku uskon asia?), että elämä olisi silkkaa vitutusta, vaan euforia (sukha) on kyllä yhtä hyväksytty osa elämää. Kaikki hyväkin on kuitenkin pysymättömänä duhkhaa. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Sanan etymologiseksi alkuperäksi selitetään usein karman pyörä, joka on huonosti kiinni. Sen takia se tärisee ja hyppelehtii ja tekee matkanteosta epämiellyttävää. (Kha tarkoittaa reikää. Duh on paha, vrt. Homer Simpson: D´oh.)
ellauri144.html on line 721: Herkkää kautta seurasi älyllinen kausi vuosina 1916–1936. Himénezin tämän kauden teoksista merkittävimpiä ovat: Diario de un poeta recién casado (1916), Primera antolojía poética, (1917), Eternidades (1918), Piedra y cielo (1919), Poesía (1917–1923) ja Belleza (1917–1923). Merkittävin teos on Platero y yo 1917 (Harmo ja minä – andalusialainen elegia, suom. Tyyni Tuulio, 1957).lähde?
ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
ellauri145.html on line 129: tarkoituxena oli pitää porukat poissa pahanteosta
ellauri145.html on line 618: Kriittisen teoslaitoksen toimittaja, italialaisfilosof i Giorgio Culli (1917–1979), huomautti, että ”todella patologisia tekstejä” syntyi vähän: ”Lähes samaan aikaan kun Nietzsche menetti järkensä, hän myös lakkasi olemasta litteraatti.” Siirtymät murentumisesta (Zerrüttung) luhistumiseen (Zusammenbruch) ja sammahtamiseen (Umnachtung) olivat lyhyitä.
ellauri145.html on line 620: 2 Liikkuvaa elämää 1870-luvun puolivälistä alkaen viettänyt Nietzsche oli saapunut Torinoon syyskuussa 1888 vietettyään siellä jo pari kuukautta samana keväänä. Hän pysyi kaupungissa aina tammikuuhun 1889 saakka. Läheisin ystävä, Baselin yliopistossa uustestamentillisen eksegetiikan ja varhaisen kirkkohistorian professorina 1870–1997 toiminut Franz Overbeck (1837–1905) saapui Torinoon 7. päivänä ja saattoi Nietzschen 9.:nä baselilaiselle klinikalle. Potilas siirrettiin Jenan yliopistosairaalaan 17. tammikuuta ja edelleen kotihoitoon Naumburgiin äitinsä Franziskan (1826–1897) luo maaliskuussa 1889. Saman vuoden joulukuussa hoitovastuun otti hänen siskonsa Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935), joka siirsi potilaan kesällä 1897 Weimariin. Nietzschen äärimmäinen työrupeama – vuoden 1888 aikana laaditut kuusi teosta, kasa kirjeitä ja valtavasti muistiinpanoja – vaikutti mitä ilmeisimmin terveyden romahtamiseen uutenavuotena. Hulluksi tulemisen tavoista ja ajoituksista riittää teorioita, ja sen lääketieteellisistä syistä kiistellään (tavallisimmin neurosyfilis–aivokasvain-akselilla), mutta joka tapauksessa nopeasti dementoitunut Nietzsche ei enää toipunut viestimiskykyiseksi tammikuun alun 1889 jälkeen. Tässä käännetty kirje, viimeinen hulluusviesti, lähetettiin 5.
ellauri145.html on line 715: Toinen pieni harmin aihe on se, että johdannossa ja selityksissä ei tuoda esille des Esseintesin historiallista esikuvaa, kreivi Robert de Montesquiou-Fenzensacia (1855-1921), joka on toiminut esikuvana myös Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teossarjan paroni du Charlusille. Eli n:nnen kerran: des Esseintes on se sama homo dändi Montesquiou, joka Charlusina Proustin kirjassa bylsi liiveissä jotain palvelijaa porttikongissa pyllyvakoon, Proustin tirkistellessä hikisenä muna kädessä.
ellauri146.html on line 272: Friedrich Gottlieb Klopstock (2. heinäkuuta 1724 Quedlinburg – 14. maaliskuuta 1803 Hampuri) oli saksalainen runoilija. Hänen oodinsa ja muinaisaiheiset näytelmänsä toimivat esikuvina saksalaiselle ja pohjoismaiselle kirjallisuudelle. Klopstockin pääteos oli mahtipontinen heksametrieepos Messias (1748–1773).
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri150.html on line 444: Suurimman inspiraationsa teos oli tosin saanut alun perin tapauksesta toisen maailmansodan aikana, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaskarkurit pahoinpitelivät ja raiskasivat Hesburgerin vaimon Lynnen ja aiheuttivat keskenmenon. Lynnestä tuli pulzari. Kun se kuoli, Hesburgerillä oli jo toinen hoito valmiina. Kirja oli kirjoitettu eräänlaisena vapaan tahdon ja moraalin tutkimuksena, jossa nuori antisankari Alex, joka vangitaan lyhyeksi jääneen väkivallan ja sekasorron uran jälkeen, käy läpi vastenmielisyyden terapian hillitäkseen väkivaltaisia taipumuksiaan, mikä johtaa lopulta siihen, että hänestä tulee puolustuskyvytön muita ihmisiä vastaan ja hän ei pysty nauttimaan lempimusiikistaan, joka väkivallan lisäksi oli ollut hänelle kovaa nautintoa. Hesburger sai ketjureaktion Debussyn Faunin iltapäivästä. Sehän on se Mallarmén runo jonka alkupään mä suomensin. Se halus pianistixi muttei piässyt. Tietokirjassa Flame into Being (1985) Burgess kuvaili Kellopeliappelsiini -kirjaa hänen "jeu d'espritiksi (“pelin henki" ??? paskanmarjat typeryxet, pikemminkin Gedankenspiel, ajatusleikki), joka toteutettiin kolmessa viikossa, ja joka tuli tunnetuksi lähdemateriaalina elokuvalle, joka näytti ylistävän seksiä ja väkivaltaa," viitaten Stanley Kubrickin vuonna 1971 ohjaamaan samannimiseen elokuvasovitukseen. Hän lisäsi:
ellauri152.html on line 335: KORYDON Hääriipä hyvinkin. Eilen viimexi tapasin heidät tallin takaa ize teossa.
ellauri153.html on line 38: Kirja, jota kurpizamaisen hydrodynaaminen korruptiotorpeedo Yli-Viikari tällä kertaa esitteli julkisuudessa on persialaisen runoilijan Saadin teos Ruusutarha, joka on ilmestynyt ensimmäisen kerran jo 1200-luvulla.
ellauri153.html on line 282: Estääkseen lisää dynastisia kiistoja Servius meni naimisiin tyttäriensä, jotka tunnetaan historian Tullia majorina ja Tullia minorina, tulevan kuninkaan Lucius Tarquinius Superbuksen ja veljensä Arrunsin kanssaf. Yksi Tarquinin siskoista, Tarquinia, meni naimisiin Marcus Junius Brutuksen kanssa ja oli Lucius Junius Brutuksen äiti, yksi miehistä, jotka myöhemmin johtivat Rooman kuningaskunnan kaatamista. Vanhempi sisar, Tullia Major, oli lievä, mutta meni naimisiin kunnianhimoisen Tarquinin kanssa. hänen nuorempi sisarensa Tullia minor oli raivokkaampi, mutta hänen miehensä Arruns ei ollut. Hiän tuli halveksimaan häntä ja juonitteli Tarquinin kanssa Tullia majorin ja Arrunsin kuoleman aikaansaamiseksi. Puolisoidensa murhan jälkeen Tarquin ja Tullia menivät naimisiin. Yhdessä heillä oli kolme poikaa: Titus, Arruns ja Sextus, ja tytär Tarquinia, joka meni naimisiin Octavius Mamiliuksen, kikhernekauppiaan kesämmökkikunnan Tusculumin prinssin kanssa. Kun sana tästä röyhkeästä teosta levisi Sergiukseen, hän kiirehti curiaan kohtaamaan Tarquinin, joka esitti samat syytökset appiukkoaan vastaan, ja sitten nuoruudessaan ja tarmossaan kantoi kuninkaan ulos ja heitti hänet senaatin talon portaille kadulle. Kuninkaan palvelijat pakenivat, ja kun hän lähti, hämmentyneenä ja vartioimattomana, kohti palatsia, Tarquinin salamurhaajat hyökkäsivät ja murhasivat ikääntyneen Sertiuksen, ehkä oman tyttärensä neuvosta.
ellauri160.html on line 89: – Huomasin, että olin huonossa hapessa, ja rupesin miettimään, että mitä pitäisi tehdä. Silloin ilmestyi myös edellinen ja ainut Poundilta kokonaisen kirjan verran suomennettu runoteos, Tuomas Anhavan kääntämä valikoima Personae .
ellauri162.html on line 129: Bernanosin tunnetuin teos on Maalaispapin päiväkirja (alkuteos Journal d´un curé de campagne, 1936), jonka pohjalta Robert Bresson on ohjannut elokuvan Papin päiväkirja (1950). Suomeksi on ilmestynyt lisäksi Mouchette (alkuteos Nouvelle histoire de Mouchette), josta Bresson myös on ohjannut elokuvan, jota Suomessa on esitetty nimellä Mouchette – raiskattu.
ellauri162.html on line 349: Pierre Nicole (1625-1695) oli ranskalainen moralisti Port-Royalin luostarikoulussa joka oli lähempänä jansenisteja kuin terveellistä. Pääteos Essais de morale 1671-1678.
ellauri162.html on line 494: Commodianus Gazaeus oli kans 1 saatanan tunari. Commodianus oli roomalainen runoilija ja ensimmäinen kristitty runoilija. Hän vaikutti noin vuonna 250 jaa. Jaa vaikuttiko? Juu! Jossain määrin vaikutti! Hän kirjoitti kristinuskon innostamana kaksi runoteosta, Carmen apologeticum ja Instructiones, joissa hän jämensi pakanoille kääntymyksen välttämättömyyttä.
ellauri163.html on line 55: Viereeni tuolille olin sijoittanut filosofian historian ja joukon muita kirjoja joiden avulla voisin saada häiriintyneen henkeni järjestyxeen. Olin lainannut Breslerin kirjastosta Tolstoin moraaliset novellit ja esseet, Spinozan Etiikan, Kantin Käytännöllisen järjen kritiikin, Schopenhauerin Maailman tahtona ja ajatuksena, Nietzschen teoksen Näin puhui Zarathustra ja pasifisti Forsterin teoksen (jonka nimeä en muista, oisko ollut Maurice?), Payot'n Tahdon kasvattamisen ja useita teoksia hypnoosista, itsesuggestiosta (Coué, Charles Baudoin), ja ties mitä muuta kaikki teoksia jotka sivusivat olennaista. Peräti ostanut olin Rabbi Moshe Haim Luzzatton kirjan Oikeamielisen vaellus ja viidennen Mooseksen kirjan, joka oli mielestäni viisain teos mitä ihminen on koskaan kirjoittanut.
ellauri171.html on line 173: Ruth Spirits Away the Barley by James J. Tissot. Vatipää Boas yllättää sen ize teosta. Rumempi neizyt kazoo vahingoniloisena sivusta.
ellauri180.html on line 76: Alkuteos: The Cider House Rules (Morrow & Co, 1985)
ellauri180.html on line 83: Vuonna 1985 ilmestynyt Oman elämänsä sankari oli jo varsinkin kahdella aiemmalla teoksellaan maailmanmaineeseen ja menestykseen kivunneen John Irvingin kuudes romaani, teos jonka kohdalla kriitikot ylistivät kirjailijan lopullisesti luoneen nahkansa. Koska kyseessä on oma Irving-esikoiseni, olen kykenemätön ottamaan kantaa painin, matkailun tai karhujahtien kuvaukseen, mutta siitä olen vakuuttunut, että iskiessään tämänkertaiseen aiheeseensa naisiin ja heidän oikeuksiinsa, aborttiin ja kysymykseen sen moraalista tai moraalittomuudesta, Irving onnistuu tavalla, jota voi vain ihailla — varsinkin kun otetaan huomioon kirjan ilmestymisajankohta, 1980-luvun alkupuoli, jolloin aborttilaki taisteli jälleen Amerikassa eloonjäämisestään. Mainittakoon tässä yhteydessä, että teoksen abortteja tehtaileva tohtori on myös eetterin väärinkäyttäjä, imppaaja, rohkea valinta kirjailijalta sekin.
ellauri180.html on line 87: Teoksen henkilöhahmot ovat ehdottomasti sen kantava voima. Kuvauksen keskiössä on sympaattinen Petteri Orpo, oman elämänsä sankari, tohtori Wilbur Larchin eetterinhuuruisten panoseikkailujen synnyttämä ”luomus”. Kirjailija pohdiskelee au-äidin kurjan elämän ja abortin suoman mahdollisuuden dilemmaa, epätoivottua rakkautta ja sen mukanaan tuomaa kiitollisuudenvelkaa (anteexi kenelle?). Lisäksi teos kuvaa taitavasti toisaalta jenkeissä vallizevan nokkimisjärjestyksen.
ellauri182.html on line 203: Toi jonkun taikasanan lakkaamaton hokeminen on tosi yleinen meemi uskonnoissa. Kai se on joku yritys pitää ajatuxet poissa pahanteosta. Ehkä se toimii vastalääkkeenä skizofreniaan. Yhtämittainen pälätys hukuttaa hajaäänet kuulumasta kallon sisältä.
ellauri188.html on line 386: Palattuaan Yhdysvaltoihin Melville teki jälleen tilapäisiä töitä. Hän päätyi jälleen merille, kun hän lähti 22-vuotiaana valaanpyyntialus Acushnetin mukana Tyynellemerelle 3. tammikuuta 1841. Melville jätti 9. heinäkuuta 1842 yhdessä Richard Tobias Greenen kanssa aluksen Nuku Hivalla Marquesassaarilla ja karkasi saaren sisäosiin. Paikalliset naapuriheimoja kohtaan aggressiiviset ja jopa kannibalismia harjoittaneet taipiit nappasivat Melvillen ja Greenen. Tärkein lähde Melvillen Nuku Hivan -ajasta on hänen seikkailullinen matkakirjansa Taipii – kappale polynesialaisten elämää, jonka perusteella hän oli saarella sekä vankina että vieraana. Melville asui taipiiden luona neljä viikkoa ja listautui sen jälkeen australiaiselle valaanpyyntialukselle Lucy-Ann. Hän kieltäytyi aluksella työnteosta, ja hänet vangittiin Tahitilla. Sieltä hän pääsi Havaijille, missä hänestä tuli Yhdysvaltain laivaston USS United Statesin matruusi. Elokuussa 1843 alkanut kotimatka Havaijilta päättyi Bostoniin 14 kuukautta myöhemmin.
ellauri192.html on line 874: Ensimmäinen arvostelu ilmestyi Vechernyaya Moskva -sanomalehdessä syyskuun alussa 1928. Julkaisun kirjoittaja, eräs L.K., toisaalta myönsi, että Kaksitoista tuolia on eloisa ja dynaaminen teos, toisaalta hän sanoi, että lähempänä finaalia aarteenetsinnän tarina alkaa väsyttää.
ellauri192.html on line 876: Virallinen tunnustus tuli tekijöille kesäkuussa 1929 sen jälkeen, kun Literaturnaja Gazetassa julkaistiin kriitikko Anatoli Tarasenkovin laaja katsaus. Hän totesi, että teos heijastelee ajankohtaisia ongelmia ja Ilf ja Petrov tuntevat erittäin hienosti ironian ja sarkasmin välisen rajan. Taas tunnusmerkillinen vuosi 1929!
ellauri196.html on line 314: Merkittävän osan kirjallisten teosten levittämisestä Pohjois-Saksan maissa toimitti Julius Springer (Springer Verlag). Springer suositteli, että Gotthelf käyttäisi säästeliäästi paikallista Sveitsin murretta. Ensimmäinen kirja yläsaksaksi oli Uli der Knecht (Uli renki) 1846. Springer tarjosi Gotthelfin kirjoja eri kokoonpanoissa ja kaikissa hintaluokissa.
ellauri196.html on line 316: Gottfried Keller arvosteli 1849-1855 useita näistä Gotthelfin kirjoista. Niissä hän ylisti maanmiestään suureksi eeppiseksi runoilijaksi, mutta kritisoi teosten antiradikaalista klerikaalista propagandaa, jossa hän kertoi kristillis-humanistisia käsityksiä hyvästä ja pahasta.
ellauri196.html on line 340: August Strindberg: Avioelämää: kaksitoista kertomusta avioelämästä, ensimmäinen osa. K. Kaatra, Tampere 1907 (alkuteos Giftas) Mullonse.
ellauri196.html on line 342: August Strindberg: Avioelämää: kahdeksantoista aviojuttua, toinen osa. K. Kaatra, Tampere 1907 (alkuteos Giftas) Mullonse.
ellauri196.html on line 360: Gustaf Mattsson: Suomen mies meni Zanzibariin. WSOY 1915 (alkuteos En herre for till Zanzibar)
ellauri196.html on line 362: Alexandre Dumas vanhempi: Kirjekyyhkynen. Karisto 1916 (alkuteos La colombe)
ellauri196.html on line 408: Fredrik Böök: Kesäinen leikki, romaani. Otava 1927 (alkuteos Sommarleken)
ellauri196.html on line 412: Stendhal: Punaista ja mustaa: kronikka 1830-luvulta, osat 1–2. Karisto 1929–1930 (alkuteos Le rouge et le noir)
ellauri196.html on line 414: Vicki Baum: Naisylioppilas. Otava 1930 (alkuteos Stud. chem. Helene Willfüer)
ellauri196.html on line 426: Édouard Estaunié: Salaperäinen rouva, romaani. Otava 1934 (alkuteos Madame Clapain)
ellauri196.html on line 428: Edmond ja Jules de Goncourt: Sairas sydän. Gummerus 1934 (alkuteos Renée Mauperin) Lainaa!
ellauri198.html on line 256: Delmore Schwartz (8. joulukuuta 1913 New York, New York, Yhdysvallat – 11. heinäkuuta 1966 New York, Yhdysvallat) oli amerikkalainen runoilija ja novellisti. Hänen tunnetuin teoksensa on In Dreams Begin Responsibilities -kokoelman niminovelli. Se on myös ainoa suomeksi käännetty Schwartzin teos. Vaikka Schwartzia usein pidetään turhana elämäkerturina, merkitsevämpiä hänen tuotannossaan ovat teemat identiteetin rakentumisesta, maahanmuuttajien tuntemuksista uudessa kulttuurissa, epäonnistumisen pelosta ja amerikkalaisesta ”menestymisen pakosta”. Muzehän on epäamerikkalaista, missä Toivo hei? Minne jäi The Dream?
ellauri203.html on line 94: Kontin paperback-laatikosta löytyi Doston slavofiilin taantumuspolitiikan perusteos englannixi eli Riivaajat. Doston mukaan pahat nihilistit oli yhtä pahojen länkkärimielisten liberaalien poikia. Tämän päivän näkökannalta Dosto on ihan Putin miehiä. Taitaa anglosaxeja nyt kaduttaa että tuli sitä niin hurrattua kommarien aikana.
ellauri203.html on line 279: Vähän epäilyttää tää. Sen kyllä ymmärtää että mällin ruiskaus helpottaa koska pussit tyhjenee, mutta millä lailla uhrauxen kazominen helpottaa aggressiivista oloa? Mikä siinä ruiskahtaa? Kostonhimoko? No ehkä joo. Tosin usein väkivaltaviihde pikemminkin piristää kun ei ole mitään kivaa tekemistä. Futismazin jälkeen tekee mieli izekin vähän riehua. Voi kyllä ihmetellä millä lailla uhraaminen helpottaa jengin pahaa oloa ja estää tiimin sisäistä kärhämöintiä. Ehkä se ei estäkään, on vaan mukavaa olla kazomossa ja nähdä toisten kärsivän. On kieltämättä kiva kazoa kun pahixia pahoinpidellään skoudesarjoissa. Kazoessa ei kerkiä ize mätkimään, pitää se sen aikaa ainakin porukat kaduilta pahanteosta.
ellauri203.html on line 348: Vangittu mieli ( puolaksi: Zniewolony umysł ) on puolalaisen kirjailijan, runoilijan, akateemisen ja Nobel-palkitun Czesław Miłoszin vuonna 1953 julkaisema tietokirjallinen propagandateos. Se julkaistiin ensimmäisen kerran englanniksi Jane Zielonkon käännöksenä vuonna 1953.
ellauri203.html on line 365: Esteettinen Ketman, käytäntö paeta sosialistista realismia täyttämällä elämänsä salaa menneiden aikojen taiteella, kirjallisuudella ja musiikilla. Miłosz kirjoittaa: "Näissä olosuhteissa esteettinen Ketmanon kaikki mahdollisuudet levitä. Se ilmaistaan tiedostamattomana outouden kaipuuna, joka kanavoidaan kontrolloituihin huvituksiin, kuten teatteriin, elokuviin ja kansanjuhliin, mutta myös erilaisiin eskapismin muotoihin. Kirjoittajat kaivautuvat muinaisiin teksteihin, kommentoivat ja muokkaavat muinaisia kirjailijoita. He kirjoittavat lastenkirjoja, jotta heidän mielikuvituksensa olisi hieman vapaampi. Monet valitsevat yliopisto-uran, koska kirjallisuudenhistorian tutkimus tarjoaa turvallisen tekosyyn sukeltaa menneisyyteen ja keskustella esteettisesti arvokkaiden teosten kanssa. Entisen proosan ja runouden kääntäjien määrä moninkertaistuu. Taidemaalarit etsivät kiinnostuksilleen lähdettä lastenkirjojen kuvituksista, joissa raikkaiden värien valintaa voidaan perustella vetoamalla lasten naiiviin mielikuvitukseen. Näyttämöpäälliköt,Lope de Vega tai Shakespeare – eli ne heidän näytelmänsä, jotka keskus on hyväksynyt."
ellauri204.html on line 426: Arvio: Emme usko enää pahaan -teos on voimattoman raivon puhditon esitys. ”Et sä tunnu oikein mieheltä enää.”
ellauri204.html on line 436: Korhosen kirja valittiin hiljattain ehdolle Finlandia-palkinnon saajaksi. Tämä ei ole yllätys, sillä teos sisältää poikkeuksellisen hyvin kirjoitettuja kohtia. Romaani ei ole aivan kansainvälistä tasoa, mutta erottuu edukseen kotimaisessa kirjallisuudessa. Sen nostaminen joulumyyntiä vauhdittavan tunnustuksen saajaksi olisi pieni ihme sinänsä.
ellauri204.html on line 452: Tällaiset sarkasmia ja vakavuutta yhdistävät analyysit ovat Korhosen kirjan heikointa antia. Niissä sen tyhmyys tiivistyy. Parhaimmillaan teos on antaessaan pikkuveljen viedä. Toiminnalliset hetket, kuten Eeron tekemän kidnappauksen verinen huipennus, ovat erityisen hyviä natusteltavia.
ellauri204.html on line 472: Anna-Leena Härkönen syntyi suomalaiseen emigranttiperheeseen Bulgariassa, mutta perhe pakeni nuttujen ja tumppujen sotaa Sveitsin alpeille, jossa Anna-Leena vietti lapsuutensa. Anna-Leenan eläinlääkäri-isä piti menestyvää praktiikkaa alppien vuorivuohialueella. Tarkempia tietoja Anna-Leenan lapsuudesta ei ole, koska humanoidit kaappasivat perheen vuonna 1988 ja Anna-Leena menetti abduktiossa muistinsa. Suoritettuaan lukion linnunradan ulkopuolella Anna-Leena palasi maapallolle ja ryhtyi opiskelemaan kierkegaardilais-hollantilaista todennäköisyyslaskentaa Helsingin yliopistossa, mutta vaihtoi pääaineensa myöhemmin homeopaattiseen hevostenhoitoon. Lähteenä käytin Willem Kirsch-Höpfnausin teosta "Alppirinteiltä kotilaitumille" eli "Ein Duschkringen uber nicht Hochhaus keine Kliebenenckell" vuodelta 2002, 2. painos, ISBN 0002 34039 4938998.
ellauri204.html on line 605: Rantaman mielestä subjektiivisen mielipiteen sijaan pitäisi enemmän puhua siitä, miten taide on kytköksissä elämään ja olemisen ehtoihin ja Sanoma Oy: n konstituoimasn yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Parhaimmillaan kritiikki hänen mielestään onnistuu tässä todella hyvin rintarinnan teosten arvottamisen kanssa. Voidaan, ja pitääkin puhua estetiikasta, mutta ei nykytaide palaudu valistuksen ajan tarkkoihin muotosääntöihin, Rantama tarkkanäköisesti tähdentää opiskeluajan ulkomuistista.
ellauri204.html on line 757: Contre le monde, contre la vie on H. P. Lovecraftia käsittelevä teos. Se sisältää Stephen Kingin esipuheen, Houellebecqin pitkän esseen Lovecraftin teoksista ja elämästä ja kaksi Lovecraftin pitkää novellia, "The Call of Cthulhu" ('Cthulhun kutsu') ja "The Whisperer of Darkness" (Kuiskaus pimeässä) ranskaksi käännettyinä.
ellauri204.html on line 759: Houellebecqin teos Alistuminen (Soumission) ilmestyi samana päivänä 7. tammikuuta 2015 kuin Charlie Hebdon lehteen tehtiin hyökkäys. Houellebecqin kuva oli tuolloin tuoreimman lehden kannessa, ja hänet otettiin poliisisuojelukseen, vaikka ei ollut tiedossa, liittyikö kuva tai tuore kirja iskuun. Houellebecqin teos on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Sitä on toisaalta sanottu islamofobiseksi, rasistiseksi ja seksistiseksi ja väitetty sen myötäilevän äärioikeistoa.
ellauri206.html on line 184: Contre le monde, contre la vie on H. P. Lovecraftia käsittelevä teos. Se sisältää Stephen Kingin (yäk) esipuheen, Houellebecqin pitkän esseen Lovecraftin teoksista ja elämästä ja kaksi Lovecraftin pitkää novellia, "The Call of Cthulhu" ('Cthulhun kutsu') ja "The Whisperer of Darkness" (Kuiskaus pimeässä) ranskaksi käännettyinä. Tästä häiskästä on joku aikaisempi paasaus albumissa 204, jossa ruoditaan Rikun jouzenlaulua. Se näyttää piipunrassilta. Siis Thomas. Tai no molemmat. Sitä on syystä sanottu islamofobiseksi, rasistiseksi ja seksistiseksi ja väitetty sen myötäilevän äärioikeistoa. Oikeus nautintoon (Plateforme, 2001. Suomentanut Ville Keynäs) on täyttä millenniaaliroskaa sekin. Jokaisella ihmisellä on oikeus turvalliseen ja nautinnolliseen seksuaalisuuteen. On tärkeää siis tutkiskella itseään ja opetella tunnistamaan jutut, mitkä tuntuvat itsestä nautinnollisilta. Omaan kehoon kannattaa tutustua rauhassa ja selvittää millainen kosketus tuntuu itsestä nautinnolliselta. Myös vammaisilla on oikeus nautintoon, tunnevammaisilla varsinkin.
ellauri206.html on line 287: Samassa hengenvedossa voisi kuitata Juhani Branderin. Juhani Brander (s. 1978) on turkulainen kirjailija, jolta on aiemmin julkaistu kolme runokirjaa ja kaksi proosateosta. Brander pääsi ainoana suomalaisena Best European Fiction 2010 -julkaisuun. Brander on Satakunnan Kansan ja Turun Sanomien kolumnisti ja kriitikko. Hän harrastaa urheilua, filosofiaa, elokuvia ja naisia. Nyttemmin Juhana on Suomen ehkä säälittävin miesasiamies. Mikähän siinä on että pölhöt miehet keskittyvät Turun kirjallisuustieteen laitoxelle?
ellauri207.html on line 43: Tästä kansikuvasta tulee mieleen Josif Konradin teos Pimeyden sydän, jota en ole vielä lukenut, vaikka monta muuta Joosen teosta olenkin jo kahlannut. Mulleio sitä, joten enpä kerro siitä tässäkään tän enempää. Ei mulla ole Sorvarin esikoista Kongon Oskaria liioin, mutta samalta tekijältä sentään Hammurabi, joka on aika vetävä. Siinä on vähän samaa fiilistä kuin El Zorron alkupään numeroissa, joissa Dona Carita oli vielä hengissä. Kapinakenraalit nuolaisivat huuliaan hipelöidessään 17-keväisiä neitokaisia, mutteivät sentään vielä työntyneet niihin mehukkaasti takaapäin. Tai jos työntyivätkin, ei kerrottu.
ellauri207.html on line 70: Nick Cave on myös kirjailija. Esikoisromaani Kun perse näki Herran enkelin ilmestyi vuonna 1992 (alkuperäisteos And the Ass Saw the Angel ilmeistyi 1988). Toinen romaani Bunny Munron kuolema (The Death of Bunny Munro) julkaistiin syyskuussa 2009 yhtä aikaa 30 maassa.
ellauri210.html on line 101: Freud kirjoitti yleensä vain niin sanotuista "suurista" taiteilijoista. Hän analysoi parimurhaa Dostojevskin teoksissa, kirjoitti Leonardo da Vincin lapsuudesta ja pohti Michelangelon teosten emotionaalisia vaikutuksia. Mutta vuonna 1931 Freud puhui ystävälleen lähettämässään kirjeessä hieman Charlie Chaplinista.
ellauri210.html on line 310: Picasso maalasi korkealla iälläkin kolmesta viiteen teosta päivässä. Niitähän tuli kuin multa paasauxia.
ellauri210.html on line 641: Arpin nimeä kantava Arp Museum Bahnhof Rolandseck avattiin syyskuussa 2007. Museossa on Hans Arpin teosten ohella Sophie Taeuber-Arpin kehnompaa tuotantoa.
ellauri210.html on line 1046: Romaanin keskeisen osan muodostivat otteet Saarikosken isän Simo Silakan päiväkirjoista Aunuksen retken ajoilta vuonna 1919. Kirjallisuudentutkija Markku Eskelisen mielestä "Saarikoksen romaanissa erilaisten materiaalien törmäykset ovat vaimeita ja jännitteettömiä", eikä Eskelinen löydä siitä parhaita kollaasiromaaneja hallitsevaa vaikeutta käsittää teosta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Eskelinen pitää tätä teosta ja kolmea muuta Saarikosken proosateosta Suomen ensimmäisinä julkkiskirjailijakirjoina, joissa idoli kertoo faneilleen kuulumisistaan
ellauri211.html on line 152: Noin vuodesta 1972 alkaen Japanissa alettiin kieltää Nanjingin verilöylyn todenperäisyys. Surmansa saaneiden lukumäärän väitettiin olevan huomattavasti nykyään todenmukaisena pidettyä, yli 300 000 pienempi, noin 38 000–42 000. Suurempia lukuja väitettiin kiinalaisten suurentelemiksi. Teoksessa esitetään antautuneiden ja vangittujen sotilaiden tappamisen olevan jotain muuta kuin ”verilöyly”. Se oli pikemminkin "voiton päivän paraati". Ainakin vielä vuonna 1990 teos oli Japanin opetusministeriön mukaan virallisen historiakäsityksen mukainen.
ellauri211.html on line 301: Tämän kirjan pitäisi olla alaotsikon mukaisesti rakkauskertomus. Panu Rajalan pitäisi kirjoittaa ”elämästään Katri Helenan kanssa hellän suorasukaisesti, itseään säästämättä, vailla kaunaa ja katkeruutta, muistaen kaiken kauniin, murheen ja tuskankin tunnustaen”. Pah. Suorusukaisuutta löytyy, mutta varsinkin löytyy kaunaa ja katkeruutta. Kauneus kääntyy nopeasti murheeksi ja ainakin tämän lukijan osaksi tuli tuska. Jos omahyväisyydellä on nimi, se voisi olla Panu Rajala. Kustantaja ei ainakaan säästele ylisanoissa, mainiten Rajalan ”maamme luetuimmaksi elämäkertakirjailijaksi”. Tämän lukijan mielestä hän tuntuu olevan ainakin omasta mielestään maamme tuotteliain ja laadukkain kirjailija. Painosten kuninkaaksi häntä ainakin voi tituleerata, onhan aiemmasta paljastuskirjasta Enkeli tulessa otettu liki 10 painosta.
Lavatähti ja kirjamies on alusta alkaen asenteellinen teos. Rajalalle viihdetaiteilijuus ei merkitse mitään. Hän onnistuu väheksymään pitkän uran tehnyttä tähteä, teki tämä mitä hyvänsä. Vain kansanmusiikista ja -runoudesta vaikutteita ottava levytys saa kirjamiehen hyväksynnän. Kirjamiehen maailmankuvaan ei sovi, ettei lavatähti lue romaaneja. Henkisen kasvun ja tuonpuoleisesta elämästä kertovat teokset hän leimaa hömpäksi ja viiden pennin aforismeiksi. Rajalan mielestä Katri Helena ei pärjää viisaiden kulttuuri-ihmisten parissa. Kukapa viihtyisi seurassa, joka katsoo alaspäin.
Oman täydellisyyden kirjamies muistaa tuoda esille. Hänen erehdyksensä ovat inhimillisiä, jotka miehelle sallittakoon. Hän myöntää ehdollisesti saattaneensa tai taitaneensa tehdä sitä tai tätä, ja sitten ihmettelee, kun toisella on eri näkemys asioista. Hän on rehellinen kun tähti on tekopyhä. Hänen työnsä ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeää, tähden henkistä onanointia. Miehen itsetuntoon taitaa koskea olla avec, harvemmin ensisijaisesti kutsuttu.
ellauri214.html on line 240: Kansa taistelee, miehet kertovat. Miehet kaatuvat, naiset lankeevat. Paizi Diodorous Siculuxen Myrinä. Vain miehen kaatanut nainen voi päästä neizyydestään. Scriptores Attici-teos alkoi Diodoros Siculuxen sanoilla. Xerxes, ho basileus ton Person estratopedeuse epi ten Hellada, boulomenos katadoulosasthai tous Hellenas. Doula pitää seuraa kuolevalle kuoleman odotushuoneessa. Sekin palvelu on nyt ulkoisettu ammattiauttajalle. Duulla ensin, sanoi Veli-Matti Wellingkin ja kuoli vähän myöhemmin.
ellauri216.html on line 148: Hänen kirjoituksensa tulivat julkisuuteen ensimmäisenä 400-luvulla ja monofysitistit käyttivät niitä tukemaan omia argumenttejaan. Niiden (pseudo-)apostoliseen alkuperään suhtauduttiin epäilevästi, mutta vähitellen Pseudo-Dionysioksen teokset hyväksyttiin laajalti. Keskiajalla kristilliset mystikot saivat niistä vaikutteita. Keskiajalla niistä tuli hyvin suosittuja teologien keskuudessa, mutta renessanssin aikana alkoivat väittelyt teosten autenttisuudesta. 1400-luvulla erityisesti Lorenzo Valla teki paljon työtä vakuuttaakseen muut siitä, ettei Pseudo-Dionysios voinut olla sama henkilö kuin alkuperäinen Dionysios. 1800-luvun lopussa Hugo Koch ja Josef Stiglmayr osoittivat, että Dionysios on filosofiassaan tekstuaalisesti riippuvainen Prokloksen pahuuden teoriasta, mikä oli naula arkkuun väitteille, joiden mukaan hän olisi ensimmäisen tai toisen vuosisadan kirjoittaja.
ellauri216.html on line 832: Jeesuksen rukous on kristityn hengellistä elämää valaiseva tietoteos mutta myös vaikuttava hartauskirja.
ellauri217.html on line 61: Alp-Öhin lapset, eli Haidi osaa käyttää heppiä on Oskun metelöidyin teos.
ellauri219.html on line 982: Ja sittaas toi eklottava Moonman saatana. Menis vittuun suihkepulloineen, vaikka huizin Nevadaan. Harvasänkinen Ismael toivoo kuulevansa ylistävät huomautuxet. Narsismi on termiittiapinoiden pandemia. Rumia junanvaunuja ja mulatinruumiita. Hei meillä on Moonman keskuudessamme. Onnexi joku ruikkija oli jäänyt junan alle ize teossa.
ellauri219.html on line 1022: Cheever opetti yliopistoissa luovaa kirjoittamista. Hänen teostensa aiheena ovat varakkaat mutta henkisesti köyhät keskiluokkaiset ihmiset. Kuvauksessa on sekä myötätuntoa että purevaa moralisointia. Cheever says, famously, “the task of the American writer is not to describe the misgivings of a woman taken in adultery as she looks out of the window at the rain but to describe four hundred people under the lights reaching for a foul ball”. Kumpi on tomppelimpaa, sietää kysyä
ellauri226.html on line 38: Kuten monissa albumeissa ollaan havaittu, paskaviihteen ammattilaisilla on politiikan teossa lusikkansa sopassa. Tässä lisää sattumia sopasta. Amerikan 2 puoluetta ovat publikaanit ja republikaanit. Nasaretilaisen pubikavereita molemmat. Väliin vetovuorossa on talousliberaalit plutokraatit, väliin arvokonservatiivit oligarkit. Samoja Parta-Kallen perivihulaisia. Talouskonservatiivina arvonihilistinä en voi sietää niitä.
ellauri226.html on line 147: Indogermaaneja pahanteossa
ellauri226.html on line 174: Tää ruåzalainen merkkiteos olis ollut tarjolla kirjaston poistohyllyssä. Samaan hintaan (0e) olis saanut Horace Engdahlin esseeläpyskän Den sista grisen, muttei napannut. Ei ize asiassa kumpikaan, kunhan selasin.
ellauri236.html on line 537: Tää oli siis jonkun M. Cainin kovaxi keitetty 30-luvulta josta pidettiin 80-luvulla uusi meteli koska siitä tehtiin uusi filmatisaatio pääosissa epämiellyttävä Jack Nicholson ja hevoshampainen nainen nimeltä Jessica Lange. En ole nähnyt rainoista kumpaakaan, saati lukenut alkuteosta. Juoni lyhyesti: The sensuous wife of a lunch wagon proprietor and a rootless drifter begin a sordidly steamy affair and conspire to murder her Greek husband (i.e. the said lunch wagon proprietor). This remake of the 1946 movie of the same name accounts an affair between a seedy drifter and a seductive wife of a roadside café owner. This begins a chain of events that culminates in murder. EFK ihan pikku pussissa.
ellauri238.html on line 383: Sarahin ansiosta Pentti alkoi kirjoittaa taas päiväkirjaa nuoruutensa päiväkirjojen jälkeen. Muokatusta materiaalista syntyi 1967 aiivan loiistava teos Aika Prahassa. Vuonna 1998 ilmestyi Pekka Tarkan toimittamana laitoksena Saarikosken Prahan päiväkirjat sellaisenaan. Niissä ei juuri ole kehumista. Haukotuttavaa, yhtä ryyppäämistä.
ellauri240.html on line 311: Adichien teos Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä ilmestyi maaliskuussa 2017 suomeksi. Ruotsissa kirja jaettiin kaikille 16-vuotiaille joululahjana vuonna 2015. Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö, Otava, Jyväskylän yliopisto, Tampere-talo ja feministinen ajatushautomo Virtain Hattu käynnistivät 2016 hankkeen, jossa kirja jaettiin kaikille yhdeksäsluokkalaisille. Tämä herätti jonkin verran "keskustelua" Ilta-Pulun viha-alustalla. Suurimmat peukutuxet saivat lyhkäisimmät mielipiteet, kai sixi että analfabeetit luolamiehet jaxoivat ne lukea. Nämä välihuudot saivat 1000-100 peukutusta:
ellauri241.html on line 934: Illan lopuxi runonäytelmien Endymion, Eetu Meriö esittää runomonologeja teossarjan kolmesta ensimmäisestä osasta.
ellauri242.html on line 176: Kaksiosaisen Neuvostoliiton novellin historian (1965) kirjoittajat panivat merkille Perventsevin teosten riittämättömän korkean taiteellisen tason: monimutkaisten sosiaalisten ja psykologisten tilanteiden yksinkertaistettu kuvaus, ns. "tuotantogenre", konfliktin kaavamaisuus, tyylin yksitoikkoisuus. Jos yhden tai toisen ideologisen opin noudattaminen on viime kädessä henkilökohtainen asia ja ihmisoikeus, niin vakavien taiteellisten virheiden esiintyminen kirjailijan työssä on kylläxo rangaistavaa.
ellauri242.html on line 268: Wikipedia.en ei tiedä mitään Suomen rauhanteosta, mutta puhuu pitkään kiittävästi Kollontain marxilaisesta feminismistä, missä nti Masalin kyllä osui aivan naulan kantaan.
ellauri243.html on line 680: Mises kirjoitti ja vittuili laajasti klassisesta liberalismista. Hän kannatti täysin vapaata markkinataloutta ja vähimmäistä yövartijavaltiota. Misesillä oli ratkaiseva vaikutus oppilaaseensa Friedrich von Hayekiin, joka sai sittemmin taloustieteen Nobel-palkinnon (no tietysti) ja tunnettiin myös liberalismia puolustavana kirjailijana ja filosofina. Hayek on sanonut kääntyneensä sosialismista liberalismiin parikymmenvuotiaana 1920-luvulla nimenomaan opettajansa Misesin teosten Liberalismi ja Sosialismi ansiosta.
ellauri244.html on line 55: Puusta tehty kirkkoveneen näköinen kirjasto on kaikille. Siellä on vähän kaikkea, vain 100K kirjaa väljästi aseteltuna tarjoiluehdotuxina. Kaikki taattuja menestyxiä. 4 hyllyä jännitystä ja 1 kauhua (K), 2 hyllyä viihdettä (F), loput fiktiota (E). Läckbergin naisen kosto oli jännärihyllyssä. Esa Sariolalta oli 1 viisikymppisenä kynäilty myöhäisteos. Taattua Sariolaa. 2001 suikahtaneen Harri Sirolan 1. ja viimeinen nide löytyivät fiktiohyllystä. Hizi etten älynnyt ottaa samalla Anja Kaurasnellmanin Syysprinssiä. Camillan 1. luku on perinteistä pornoa. Raastepöydästä soppii aloittaa.
ellauri244.html on line 77: Harri Sirolan esikoisteos Abiturientti ilmestyi 1980, ja siitä hänet muistetaan yhä parhaiten. Aikanaan se oli kohuttu teos, jossa kritisoitiin voimakkaasti Suomalaista Yhteiskoulua ja porvarillista elämää ja kuvailtiin päähenkilön estotonta sukupuolikäyttäytymistä silloiseen suhtautumiseen nähden melko värikkäästi. Vuonna 1983 Jonne Kuusi ohjasi Abiturientista elokuvasovituksen Apinan vuosi, jonka pääosaa esittää Hiski Salomaa. Abiturientin jälkeen Sirolalta ilmestyi kahdeksan teosta, joiden aihepiirit vaihtelevat runsaasti.
ellauri244.html on line 85: Ei tarviis muuta kun haistaa naisen kiima, jos ei vaatteet peittäis. Mun pillu kyllä viestittää kokoajan panetustaan. (2+ palsta) Kirkon tulevaisuusselonteossa yllättää myönteinen suhtautuminen kirkkoon - Siunauksen signaalit koottiin ihmisten arjesta. Urut ja gospel lyövät kättä Lakeuden Ristissä lauantaina - Lasse Heikkilän gospeloratorio syntyi miltei kiimassa. (Kotimaa) Caverion tähtää tuloskunnon parantamiseen keskittymällä kiinteistönhoitoon ja järkeviin projekteihin. Pahin kiima pyrkiä väkisinkin isoihin hankkeisiin on kostautunut järkyttävinä tappioina. Caverion Oyj julkaisi uuden strategian ja uudet taloudelliset tavoitteensa yhtiön pääomamarkkinapäivillä marraskuussa. (Talotekniikka)
ellauri244.html on line 184: Samuel Butler (joulukuu 1835 – 18. kesäkuuta 1902) oli brittiläinen kirjailija. Hänen tuotantoonsa vaikuttivat kokemukset Uudessa-Seelannissa. Hänen romaaninsa Erewhon (1872) pilkkaa utopiaromaaneja. Erewhonin maassa koneiden käyttö on kielletty ja järjettömyyden tutkimusta arvostetaan. Butlerin teos on kriittinen oman aikansa yhteiskuntaa ja uskonnollista puhdasoppisuutta kohtaan.
ellauri244.html on line 335: Ei tää ota loppuaxeen ollenkaan. Vielä mainitaan Jönsyn mielikirja Styronin Darkness Visible. Muistaaxeni sekin oli ilmeinen collapsed narsistin muistelmateos.
ellauri245.html on line 174: Lepakkomiehen norjalaisen poliisin nimi on sattuvasti Harry Hole. Se menee ausseihin selvittämään jotain murhajuttua. Kolleega Andrew on Australian neekeri (norjalaisten lempinimi). Spermaa ei kuitenkaan löytynyt. Sitä löytyy Camillan kirjasta, tai Keazin Endymionin karvoista. Spermaa ei löytynyt kuten sanottu, koska norjalaisen puoli-TV-julkkisnaisen (23v, blondi, nätti elävänä) kohtu oli viilletty auki kuin norjalainen kalafilee. Ehkä sei koiranruokalaatuna. Toisen Harry Hole -romaaninsa Torakat (1998) Nesbø kirjoitti Bangkokissa, jonne myös teos sijoittuu. Tässä taitaa olla joku sapluuna? Onko Nesbö sarjamatkaopas? Sehän se. Mutta jäbään ei ole luottamista pitemmälle kun sen jaxaa heittää, Torakassa se väittää mm että Kiinassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Se ei ole muuta kuin tietämätön tolvana.
ellauri246.html on line 58: Agnonin kaikkien teosten lähde on juutalaisuus, sen tavat, usko ja kieli. Agnon käsittelee näitä taiteessaan omaperäisella, ainutlaatuisella tavalla. Hän sai myös vaikutteita saksalaisesta kirjallisuudesta ja vasta kehittyvästä uudesta heprealaisesta kirjallisuudesta. Melkein kaikissa hänen teoksissaan kuvataan ristiriitaa vanhan ja uuden välillä, itäeurooppalaisen juutalaisen elämän tuhoa ja Palestiinaan pelastuneiden vaikeaa sopeutumista uudenlaiseen juutalaisuuteen. Hänen kirjojensa tapahtumat sijoittuvat niihin neljään hyvin erilaiseen yhteiskuntaan ja seutuun, joissa hän eli: Galitsiaan (Morsiuskatos), Saksaan (Fernheim), Jaffaan (Uskollisuuden vala) ja Jerusalemiin (Shira). Monissa hänen kuvauksissaan on unenomainen tunnelma, ja lukija jää miettimään, onko se totta vai fantasiaa. Todennäköisesti jälkimmäistä. Agnonin kieli on useimmille pelkkää hepreaa.
ellauri246.html on line 364: Tohtori Živagossa esiintynyt kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi 1957 ja CIA:n junailema alkuteos 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.
ellauri246.html on line 412: Vähitellen, ulkomaailma (viittauksen vaikutuksen mukaan) alkoi henkilökohtaistaa Brodskya joutomaaxi. Brodskin teosten autio - tyhjän, merkityksetön elämän metafori, joka runoilijalla vastaa henkistä hölynpölyä. Tämä on totalitaarisen yhteiskunnan massiivisten ihmisten elämä, joka ajattelun ihmisessä aiheuttaa väistämättömän yksinäisyyden. Brodskin aavikon maisema ei ole vahingossa ilman ihmisiä. Alkaen runosta "Isaac ja Abraham" aavikon maisemat osoittautuu olemaan hedelmättömiä. "Hills, kukkulat, et voi pitää niitä, mitata ..." Tämä on BrodSkin reaktio peltotöihin vähitellen kääntämällä sulauksia. Brodski osoittaa, että läpi joka autiomaassa putoaa hiekkaan, seisoo edelleen ja voi jopa kuolla.
ellauri247.html on line 66: Suomalainen laitos on suunniteltu meikäläistä huumorintajua ja makua vastaavaksi, eli huomattavasti alkuteosta puisevammaxi, ja siinä on enemmän kuin esikuvateoksessa kaskuja Skandinaviasta, Ranskasta, Saksasta ja Italiasta. Suomalaisia anekdootteja on runsaasti, myös aivan viime ajoilta. Kymmenen viime vuoden ajan olen erikoisesti kerännyt niitä ja Suureen Kaskukirjaan olen ottanut parhaita paloja aikaisemmin julkaisemistani kaskukirjoista sekä Suomen Kuivalehden vanhoista vuosikerroista. Parhaat jutut näyttävät olevan väsyneitä vanhoja vitsejä milloin kenenkin suuhun pantuina. Niita on kokoelmassani aika paljon.
ellauri247.html on line 189: sekä ilmentää huumoria ja elämänkokemusta. Hänen teoksistaan puuttuu kuitenkin aikalaisensa Henry Fieldingin teosten tarinan yhtenäisyys ja psykologinen terävyys. Teokset Ferdinand, Count Fathom (1753) ja Sir Launcelot Greaves (1762) eivät yllä hänen viimeisen romaaninsa The expedition of Humphrey Clinker (1771) tasolle, joka on mestariteos ja jossa hän muista teoksistaan poiketen ei liitä huumoriin kitkerää satiiria.
ellauri247.html on line 398: Jonathan Swift (30. marraskuuta 1667 – 19. lokakuuta 1745) oli angloirlantilainen valistusajan kirjailija ja runoilija sekä anglikaanipappi. Hänet muistetaan kaikista parhaiten satiirisista allegorioistaan Gulliverin retket (1726) ja Tynnyritarina (1704). Swift tunnetaan lähinnä laajasta, noin 150 teosta käsittävästä proosatuotannostaan, mutta hän ehti myös kirjoittaa noin 280 runoa. Swift julkaisi useat teoksensa anonyyminä tai salanimen takaa. Hänen käyttämänsä teräväkielinen satiiri paheksutti monia aikalaisia, mutta myös myöhemminkin. Swift on leimattu katkeraksi ihmisvihaajaksi, joka ei nähnyt ihmiskunnassa mitään hyvää. Puolustajat taas ovat huomauttaneet, että maailma näyttää paremmalta kuin se on, kun ei näe sen todellista kehnoutta.
ellauri248.html on line 74: Alkuteos: In the Woods (Penguin Books, 2007)
ellauri254.html on line 45: Sata vuotta sitten Ryssissä ja Sakuissa oli molemmissa Y.M.C.A. tyyppisiä miesluolia. Sankareita sukkahousuissa. Tämän paasauxen käynnisti Konsta Fedinin jätelaatikosta löytynyt teos Gorki ja me (Gorki sredi nas) vlta 1968.
ellauri254.html on line 97: Pyhän Athanasioksen tavoin myös pyhä Serapion tunnetaan erityisesti kirjallisista töistään. Häneltä on säilynyt useita kirjoituksia. Näistä merkittävin on liturgisten rukousten kokoelma Eukhologion, joka löydettiin ja julkaistiin 1890-luvulla. Se on merkittävimpiä alkukirkon liturgisia tekstejä. Serapionilta on myös säilynyt teos manikealaisuutta vastaan. Manikealaiset opettivat, että vain sielu on Jumalan luoma mutta ruumis oli lähtöisin pahasta tai suorastaan Paholaisesta. Pyhä Serapion kuitenkin osoitti teoksessaan, että ihmisruumista voidaan käyttää sekä hyvän että pahan välineenä sydämen asenteesta riippuen. Niin sielu kuin ruumiskin ovat siis yhtä lailla Jumalan tekosia. Iloisena Jahve rullasi Aatamille vällykäärmettä hyräillen: This is a cinch.
ellauri254.html on line 99: Pyhä Serapion kirjoitti myös useita kirjeitä sekä teoksen, joka koski psalmeja. Psalmiteos ei kuitenkaan ole säilynyt. Opetuksissaan Serapion korosti, että ihmisen sisin puhdistetaan hengellisellä tiedolla, sielulliset himot puhdistetaan anteliaisuudella ja epäterveet kalut pidättyväisyydellä ja katumuksella.
ellauri254.html on line 124: Räägime sellest, miks Boris Pilnjaki teos "Kustutamata kuu jutustus" põhjustas Stalini pahameele ja kuidas see seondus Mihhail Frunze surmaga. Tänane lõpulaul oli vist ukrainlastele suunatud.
ellauri254.html on line 142: Kaverin kertomus Odinnadtsataja aksioma (”Yhdestoista aksiooma”, 1920) herätti Maksim Gorkin huomion. Suuri merkitys kirjailijan kehitykselle oli vuonna 1921 syntyneellä Serapion-veljien kirjallisuusryhmällä, jossa hän tutustui Lev Luntsiin. Kaverinin ensimmäinen julkaisu Hronika goroda Leiptsig (”Leipzigin kaupungin kronikka”) ilmestyi Serapion-veljeksien almanakassa vuonna 1922. Samana vuonna hän meni naimisiin ystävänsä Juri Tynjanovin sisaren kanssa. Kaverin tunnetuin teos on seikkailuromaani ”Kaksi kapteenia” (Dva kapitana, 1936–1944), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. Stalinin kuoltua kaveri tuli tunnetuksi Neuvostoliiton kulttuurielämän vapauttamista vaatineena liberaalina. Hän oli yksi Literaturnaja Moskva -almanakan (1956) perustajista, teki tunnetuksi Serapionin veljeksien perintöä sekä puolusti Aleksandr Solženitsynia ja muita vainottuja kirjailijoita. Siinä kiitos! murisee Stalin Kremlin muurilta.
ellauri254.html on line 150:
Kirjailija, taide, teos
ellauri254.html on line 691: Leninin sairastuessa vuonna 1922 Kamenev oli kansakomissaarien neuvoston varapuheenjohtaja ja Leninin jäätyä syrjään päätöksenteossa Kamenev toimi hänen varamiehenään. Valtakamppailun käynnistyttyä vuonna 1923 Zinovjev, Kamenev ja puolueen pääsihteeriksi edellisenä vuonna heidän aloitteestaan valittu Stalin muodostivat troikaksi tai triumviraatiksi kutsutun epävirallisen johtoryhmän, jonka päätavoitteena oli estää Lev Trotskin ja tämän ympärille muodostuneen vasemmisto-opposition pääsy valtaan. Trotski ja vasemmisto-oppositio halusivat luopua kapitalismin ja markkinatalouden elementtejä sisältäneestä uudesta talouspolitiikasta eli NEP:stä, kun taas troikan edustama puolueen ”keskusta” kannatti sen jatkamista. Leninin kuoltua tammikuussa 1924 viime kädessä juuri Kamenev esti Stalinille kiusallisen Leninin testamentin julkistamisen pelastaakseen tärkeän liittolaisensa. Stalinin ajaessa lähinnä omaa asiaansa Zinovjev ja Kamenev muodostivat toisilleen loppuun saakka uskollisina pysyneen yhteistyökykyisen kaksikon. Kunnianhimoisen ja vaistoihinsa luottaneen Zinovjevin sekä varovaisen ja järjestelmällisen Kamenevin on sanottu täydentäneen toistensa ominaisuuksia.
ellauri254.html on line 846: Vuonna 1946 Zoštšenkosta tehtiin Anna Ahmatovan ohella kylmän sodan aiheuttaman kulttuurielämän kurinpalautuksen syntipukki. NKP:n keskuskomitean päätöksellä pannaan julistettu kirjailija erotettiin Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ja vailla työmahdollisuuksia hänen henkinen sairautensa paheni entisestään. Tänä aikana Zoštšenko laati muun muassa Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -romaanin venäjännöksen. Hänet otettiin takaisin kirjailijaliittoon vuonna 1953 ja ensimmäinen uusi teosvalikoima ilmestyi vuonna 1956. All was well. Vsjo harasho.
ellauri254.html on line 904: Nikittimen varhaiset 1920-luvun kertomukset kuvaavat Venäjän vallankumouksen aikaisia tapahtumia epäpoliittisesti ja muodoltaan kokeilevasti. Muiden Serapion-veljeksien tavoin hänen teoksensa joutuivat ankaran kritiikin kohteeksi. Ajan mittaan kirjailija sopeutui sosialistisen realismin vaatimuksiin. Romaani Eto bylo v Kokande (”Tapahtui Kokandissa”, 1939) kuvaa neuvostovallan pystyttämistä Uzbekistaniin, ”Pohjolan Auroran” (Severnaja Avrora, 1950) aiheena ei ole revontulet (kuten voisi luulla) vaan brittien Pohjois-Venäjän interventio vuosina 1918–1919. Jälkimmäinen teos sai Stalin-palkinnon vuonna 1951.
ellauri254.html on line 1017: Fedin peukuttaa voimakkaasti teos ja elämä -approachin puolesta. Miten hyvä onkaan elää siitä että oppii parasta parhailta. Ei vikojen sivuuttaminen ole idealisointia, se on sosialistista realismia. Stalin teki virheitä, Leninkin, mutta silti vittu.
ellauri254.html on line 1023: Fedin peukuttaa voimakkaasti elämä ja teos -approachin puolesta. Miten hyvä onkaan elää siitä että oppii parasta parhailta. Ei sankarien vikojen sivuuttaminen ole idealisointia, se on sosialistista realismia. Stalin teki virheitä, Leninkin, mutta silti vittu.
ellauri256.html on line 81: Kokoomateos, jälkipuhe ja muistiinpanot - M. Weinstein.
ellauri257.html on line 137: Kun porukka jäi kiinni ize teossa, Ševtšenko sai erityisen ankaran tuomion. Hänet määrättiin palvelemaan armeijassa sotamiehenä määräämättömäksi ajaksi. Tuomion ankaruuteen vaikuttivat Ševtšenkon kirjoittamat keisarin vastaiset runot.
ellauri257.html on line 380: Sexuaalista sitä ja sexuaalista tätä, mies on kuin piipunrassi ja puhuu putkihommista. Eikö ne tajua että lapsenteosta siinä on oikeasti kymysys? Kaikki muu on pelkkää makakien runkkausta.
ellauri257.html on line 542: Israel Joshua Singer ( jiddish : ישראל יהושע זינגער; 30. marraskuuta 1893, Biłgoraj, Puolan kongressi – 10. helmikuuta 1944 New York) oli puolalais-juutalainen kirjailija, joka kirjoitti yedi-kirjoja. Merkittävin teos Veljekset Ashkenazi.
ellauri257.html on line 544: Hän syntyi Yisruel Yehoyshye Zingeriksi, Pinchas (LOL Pinehas, se joka puhkoi nussijoita keihäällä!) Mendl Zyngerin, rabbin ja rabbiinisten kommenttien kirjoittajan, ja Basheva Zylbermanin pojaksi. Hän oli kirjailija Isaac Bashevis Singerin ja kirjailija Esther Kreitmanin veli. Hän meni naimisiin Genia Kupferstokin kanssa. Hänen vanhin poikansa Yasha kuoli 14-vuotiaana keuhkokuumeeseen ennen perheen muuttoa Amerikkaan. Hänen nuorempi poikansa Joseph Singer oli sekä isänsä että setänsä Isaac Bashevis Singerin teosten kääntäjä. Joseph, taidemaalari ja kirjailija, kuten isänsä, meni naimisiin June Flaum Singerin kanssa, josta tuli kirjailija. Heillä oli neljä lasta: Sharon Salinger, Brett Singer, IJ Singer ja Valerie Singer. Kolme tytärtä seurasivat perheyritystä ja ovat myös runoilijoita ja kirjailijoita sen ohella että käärivät tuohta Iisakin perinnöstä bashevish.com sivustolla.
ellauri257.html on line 569: Lodge oli myös kiinnostunut kuolemanjälkeisestä elämästä. Hän kirjoitti lukuisia kirjoja aiheesta, fysiikkaan liittyvien teosten ohella.
ellauri258.html on line 82: Vanha Firestarter on silti Kubrick-tasoinen mestariteos tähän versioon verrattuna. Parannuksia on tasan yksi: Rainbirdia esittää nyt Yhdysvaltain alkuperäisväestöön kuuluva Michael Greyeyes. Hyytävä hahmo on kuitenkin pilattu täysin, kuten kaikki muukin tarinassa. ”Elokuvan ongelmat ovat niin perustavanlaatuisia, että kökködetaljeja ei maksa vaivaa edes luetella. Rakenne ja rytmitys ovat täysin pielessä. Alussa juoni jaarittelee ja junnaa paikoillaan, sen jälkeen taas etenee hypähdyksittäin, kuin käsikirjoituksesta olisi viime hetkellä revitty nippukaupalla sivuja irti”.
ellauri258.html on line 271: Tieteen termipankin mukaan autofiktio on ”omaelämäkerrallisuutta ja fiktiota yhdistelevä laji, jossa kirjailija, kertoja ja päähenkilö ovat samannimisiä, vaikka teos määritteleekin itsensä fiktioksi esimerkiksi kansilehdellään”. Ja kyllähän Kari Hotakaisen Klassikossa kyse on henkilöstä nimeltä Kari Hotakainen – vallankin kun mukana on yli kolmanneksen kirjasta haukkaava 15 vuoden päiväkirjaosuus – mutta toki sangen fiktiivisestä Hotakaisesta. Mutta Hotakainen tarkentaa autofiktion käsitettä, sillä Klassikossa on oikeasti kyse autoista, nopeista, kauniista, miehekkäistä autoista. Ja lisäksi kirjassa on legendaarinen aloituslause:
ellauri258.html on line 280: Vittu ex-mainosmies Hotakainen on yhtä rupusakkia kuin nahkastezoninen Irwin Goodman muutamaa vuosikymmentä aiemmin. Kirjailija Hotakaista on kehotettu kirjoittamaan teos omasta itsestään. Mutta miksi ostava kansa kiinnostuisi vähän myyvästä (huomioitakoon teoksen kirjoitusaika 1990-luku!) kirjaiIijasta, jos hänen elämässään ei ole mitään kiinnostavaa. Hotakainen päättää, että hänen on tehtävä jotain, mikä saisi kansan jonottamaan kirjakauppaan. Tämä jokin vaatii perehtymistä.
ellauri258.html on line 292: Kori Hatakainen oli vuosituhannen vaihteen uhoilevan mieslaahuxen runoilija ja tunteiden työntötulkki. Sen haave oli tämmöinen aplarinvärinen Toyota Corolla, joita vielä löytyy kaupan entisen Neuvostoliiton alueelta. Samanikäinen kuin Wokun uudempi Anger Over. Klassikko (1997) oli Korin ensimmäinen menestysteos. Juoxuhaudantie on vlta 2004. Molemmista on tehty elokuvaversiot. Kori on muotopuhdas nuivelo, sama oli sillä alla Corolla tai Rolfa Aameo, se ajattelee, kirjoittaa ja virnuilee kuin aito väärentämätön persu. Vähän vähemmän totaalinen turvelo ex-mainosmies kuin porsasmainen Juri Turvo, mutta ei paljon vähemmän.
ellauri262.html on line 252: Mabel Tolkien jäi yllättäen leskeksi ja kahden pienen lapsen elättäjäksi. Arthurin ahkerasta työnteosta ja säästäväisyydestä huolimatta hänen keräämänsä pääoma tarjosi perheelle vain niukan elannon.
ellauri262.html on line 284: Teos julkaistiin taskukirjana Yhdysvalloissa Harvard Lampoonin toimesta vuonna 1965 nimellä Bored of the Rings. Opiskelijaliikkeen innostus vaikutti merkittävästi kirjan sikäläiseen suosioon. Tolkien itse oli imarreltu kirjansa menestyksestä, ja hän rikastui sen menestyksen avulla. Kirjan innokkaimpien ihailijoiden takia Tolkien joutui vaihtamaan osoitettaan ja puhelinnumeroaan, kun lukijat tunkeutuivat hänen kotiinsa kysyäkseen yksityiskohtia hänen luomastaan maailmasta. Ihailijat alkoivat myös perustaa ensimmäisiä Tolkien-seuroja, joissa he keskustelivat omista kokemuksistaan Tolkienin teosten parissa.
ellauri262.html on line 286: Loput Tolkienin väsäyxet on aika mitäänsanomattomia. Cristopherin kokoonkursima Silmarillion on lopen haukotuttava. Ilmestyttyään kirja sai pääosin kielteisiä arvosteluja, joissa sen kerronnan kieltä pidettiin vanhanaikaisena ja sekavana, vaikka Tolkienin yritystä luoda fantasiamaailmalleen oma historia pidettiinkin kunniakkaana. Cristopher teki parhaansa työstämällä myyntiin kaikkea isäpapan kynästä (yllä) lähtenyttä, vaikka ostoslistoja. Kullervon tarina (The Story of Kullervo) on Tolkienin vuonna 1914 kesken jäänyt esikoisteos, joka julkaistiin elokuussa 2015.
ellauri262.html on line 288: Tolkienin teoksissa näkyy hänen nihkeä suhtautumisensa tekniikkaan ja rakkautensa vanhaa, romantisoitua brittiläistä maaseutua kohtaan. Kirjailijan teoksissa on myös toistuvasti esillä kuolemaan ja kaiken loppumiseen viittaavia teemoja. Tolkien oli harras katolilainen. Hän on sanonut kristillisten teemojen olevan vahvasti upotettuina hänen teostensa tarinaan ja symboliikkaan. Nää taitaa kaikki nää fantasiakuikelot olla enemp vähemp kristillisdemokraatteja! KJ Rowlingsia myöden.
ellauri262.html on line 290: Tolkienin kirjojen edustamia näkemyksiä on pidetty konservatiivisina ja hänen teoksiaan setämieskeskeisinä. Tolkienin tunnetuinta teosta, Tarua sormusten herrasta, on syytetty mustavalkoisesta vastakkainasettelusta, mutta tutkija Tom Shippeyn mukaan Tolkien ei anna yksiselitteistä vastausta siitä, mitä pahuus on. Tutkija Patrick Curryn mielestä Taru sormusten herrasta kuvaa oman aikansa ongelmia: rotusortoa, luonnon tuhoutumista ja totalitarismia. Kirjasta on yritetty löytää viittauksia todellisen maailman tapahtumiin, mutta nämä tulkinnat Tolkien totesi vääriksi teoksen toisen laitoksen esipuheessa. Hän kirjoitti inhoavansa allegoriaa ja kiisti kaikki tulkinnat, joiden mukaan Sormusten herra käsittelisi vertauskuvallisesti toista maailmansotaa tai olisi ottanut siitä vaikutteita, koska tarinan runko oli hahmottunut jo ennen vuotta 1939.
ellauri263.html on line 128: Mišna (hepreaa, suom. oppi, opetus) on Talmudin osa. Talmud on juutalainen Tooran ja Vanhan testamentin profeettojen selitysteos. Mišnan sisältö päätettiin lopullisesti noin 190 jaa. Mišna on kirjoitettu hepreaksi.
ellauri263.html on line 464: Hyvä teosofi tekee parannuxia, paha levittää vaan huuhaata
ellauri263.html on line 466: Tekohampaaton, turnipsinenäinen musta-ja pienisilmäinen hammaslääkäri Henrietta Clark, prof. Shragen ruokaemäntä, maalasi kuin Pirkko Zilles teosofisia tauluja joissa oli mustia ja pitkäsormisia piruja.
ellauri263.html on line 468: Mutta mitä se teosofia tarkkaan ottaen on? Siitä on paasauxissa tukuittain jo mainintoja, muttei kunnon määrittelyä.
ellauri263.html on line 470: Teosofia (kreik. theos jumala, sophia viisaus, suomeksi jumalviisaus) tarkoitti alun perin filosofista ajattelua, joka kohdistui Jumalan olemuksen selville saamiseen salaperäisellä, välittömällä näkemyksellä, ikäänkuin videolla ilman kirjoja. Tällaista teosofiaa harrastivat muun muassa uusplatonikot, useat keskiajan mystikot, sekä uudella ajalla muun muassa Rosenkreutzin ruusuristiläiset, anglosaxit vapaamuurarit, Jakob Böhme, Franz Xaver von Baader ja Friedrich von Schelling. 1870-luvulla syntynyt moderni, useaan suuntaan hajonnut teosofia on saanut paljon vaikutteita näistä ikivanhoista saxalaisista setämiehistä sekä intialaisista uskonnoista.
ellauri263.html on line 490: Uusplatonikot käyttivät nimitystä teosofia käsityksestään, jonka mukaan sekä henkinen että aineellinen olemassaolo oli emanaationa eli vähän niinkuin vuodatuksena syntynyt ainoasta ikiolevasta jumaluudesta. Runkkuna tai valkovuotona, teosofin omasta vaatetaustasta riippuen.
ellauri263.html on line 492: Nykyään teosofialla tarkoitetaan lähinnä H. P. Blavatskyn opetuksiin perustuvaa uskonnollis-mystistä ajatussuuntaa, jonka perusopetuksiin kuuluvat muun muassa karman laki, jälleensyntyminen, kehitys, veljeys, oppi ihmisyyden Mestareista eli ihmisyyden taiteilijoista sekä kaiken olevaisen takana oleva absoluuttinen jumaluus. Blavatsky määrittelee teosofian olevan viisaus-uskonto. Blavatskyn mukaan teosofia ei ole yksi uskonnoista, vaan se on uskonto itsessään, (it is not A religion, but THE religion). No siinä Blavazky ei ole ainoa. THE religioneja ne on kaikki mielestään.
ellauri263.html on line 494: Nykyaikaisen teosofisen liikkeen tunnettuja edustajia olivat Blavatskyn lisäksi muun muassa eversti Henry Steel Olcott sekä Annie Besant. Myös antroposofian perustajana tunnettu Rudolf Steiner toimi teosofisen liikkeen piirissä ennen siitä irtautumistaan. Suomessa teosofinen liike tuli tunnetuksi varsinkin "kirjailija" Pekka Ervastin työn kautta.
ellauri263.html on line 499: H. P. Blavatskyn päätyö oli teosofinen oppi, johon hiän sulautti valtavasti vaikutteita eri tahoilta. Eniten Blavatskyn ajatteluun vaikuttaneista oppisuunnista, teoksista ja auktoriteeteista voidaan mainita ainakin buddhalaisuus, Bhagavad Gita ja hindulainen tantrismi, Kabbala (erityisesti Eliphas Levi), Raamattu, Zohar ja Talmud, hermetismi, ruusuristiläisyys, gnostilaisuus, zarathustralaisuus, kaldealaiset, vapaamuurarius, spiritismi, mystiikka, Jakob Böhme ja Mestari Eckhart, alkemia ja magia, aikansa tieteellinen kirjallisuus, Robert Fludd, Paracelsus, maailman mytologiat esimerkiksi germaaninen mytologia, Popol Vuh, Ryhmä Hau ja Gilgameš (myös otteita Kalevalasta), antiikin kirkkoisät Irenaeus, Tertullianus, Origenes ja Eusebius, filosofit, etenkin Platon ja uusplatonilaisuus, Porfyrios, Plotinos ja Ammonios Sakkas sekä historioitsijat ja monet muut antiikin kirjailijat kuten Plinius vanhempi, Ovidius, Homeros ja Josefus. Lisäksi hän väitti opiskelleensa huomattavien inkarnaatiolaamojen oppilaana Tiibetissä, Ladakhissa, Nepalissa ja Mongoliassa ja perehtyneensä muun muassa vajrayanan esoterismiin eli Kālacakrayanaan, Nepalin svābhāvikoiden oppiin ja sykretistiseen shamanismiin (puuh).
ellauri263.html on line 552: Blavatsky ja Olcott saapuivat Bombayhin 16. helmikuuta 1879. Intiassa Blavatskysta tuli suuri uutinen koko englanninkieliselle lehdistölle. Useimmat lehdet eivät kuitenkaan toivottaneet häntä tervetulleeksi, ja etenkin lähetyssaarnaajat vastustivat häntä, osa piti häntä jopa antikristuksena. Sanomalehti Indian Spectator suhtautui kuitenkin häneen suopeasti, ja Blavatsky kirjoittikin siihen useita vastineita syyttäjilleen. Toinen teosofeille suopea lehti oli vaikutusvaltainen The Pioneer, jossa oli toimittajana A. P. Sinnett.
ellauri263.html on line 554: Huhtikuussa 1879 Olcott ja Blavatsky tekivät matkan pohjoiseen. Britannian hallituksella oli kuitenkin epäluuloja Blavatskya kohtaan, minkä vuoksi heitä seurasi koko matkan poliisietsivä. Lokakuussa 1879 ilmestyi ensimmäinen The Theosophistin numero. Pian tämän jälkeen Blavatsky sai kirjeen Kairossa tapaamaltaan Emma Coulombilta, joka pyysi apua jouduttuaan taloudellisiin vaikeuksiin. Blavatsky lupasi auttaa, ja Coulombit saapuivat Bombayhin maaliskuussa 1880. Samana vuonna teosofien majapaikka päätettiin siirtää Breach Candyssa vuorenhuipulla sijaitsevaan bungalowiin.
ellauri263.html on line 558: Kuitenkin jo kahdentoista päivän kuluttua saapumisesta he siirtyivät Pariisiin, jossa W. Q. Judge oli heitä odottamassa. Sieltä käsin Blavatsky teki viikon matkan Sinnettien luo Englantiin sekä kreivitär Gaston d'Adhémarin luo Enghienin linnaan, jossa hän aloitteli seuraavaa suurta teostaan, Salaista oppia. Kesäkuussa he saivat Lontoosta uutisia, jonka mukaan teosofia oli siellä saavuttamassa suurta suosiota seurapiireissä. Uusiin tukijoihin kuuluivat muun muassa Robert Browning, Matthew Arnold, Sir William Crookes ja Sir William Fletcher Barrett. Elokuussa Blavatsky ja joukko muita teosofeja lähtivät Saksaan Mary Gebhardin vieraaksi, jossa he viipyivät kolme kuukautta.
ellauri263.html on line 560: 21. syyskuuta ilmestyi The Timesissa artikkeli, jonka mukaan Blavatsky oli huijari. Todisteena olivat Emma Coulombin Christian College Magazinelle luovuttamat kirjeet, joita hän väitti Blavatskyn kirjoittamiksi. Olcott lähti välittömästi Madrasiin, ja lokakuussa Blavatsky siirtyi Lontooseen ja sanoutui irti seuran kirjeenvaihtaja-sihteerin virasta. Arundalen luota hän lähetti The Timesiin kirjeen, jossa kielsi kirjoittaneensa Coulombien väittämiä kirjeitä. Kirje julkaistiin 9. lokakuuta 1884. Madrasin teosofit puolestaan syyttivät Coulombeja liukulevyjen ja salaovien rakentamisesta Blavatskyn yksityisiin tiloihin.
ellauri263.html on line 568: Lontoossa perustettiin uusi teosofinen aikauslehti, Lucifer. Syyskuun alussa myös Wachtmeister saapui Lontooseen. Tilanahtaus pakotti Teosofisen seuran muuttamaan uuteen paikkaan Lansdowne Roadille, joka oli lähempänä Lontoon keskustaa. Kirjoitustyö jatkui, ja talossa vieraili useita kuuluisuuksia, tutkijoita ja toimittajia keskustelemassa Blavatskyn kanssa. Myös Olcott saapui Lontooseen ja avusti Blavatskya perustamaan Teosofisen seuran esoteerisen osaston, johon kuului kaksitoista henkilöä: kreivitär Wachtmeister, Isabel Cooper-Oakley, Emily Kislingbury, Laura Cooper, Annie Besant, Alice Cleather, Archibald Keightley, Herbert Coryn, Claude Wright, G. R. S. Mead, E. T. Sturdy ja Walter Old.
ellauri263.html on line 572: Seuraavaksi Blavatsky keskittyi kirjoittamaan teoksia Teosofian avain ja Hiljaisuuden ääni. Lisäksi hän kirjoitti pitkiä kirjeitä Amerikan ja Intian osastoille. Teosofinen seura muutti jälleen, tällä kertaa Annie Besantin tilavaan asuntoon Avenue Road 19:een. Blavatskya vaivasi reuma, ja hän joutui käyttämään ajoittain pyörätuolia. 1. kesäkuuta 1890 ilmestyi newyorkilaisessa The Sunissa artikkeli ”Erään humpuukin historia”, jota seurasi 20. kesäkuuta koko sivun aukeama, jossa tohtori Elliot Coues väitti Blavatskya petkuttajaksi, jonka tarkoituksena oli kerätä rahaa ja peitellä vakoilutoimintaa. Lisäksi Coues oli kaivanut esiin kaikki vanhat huhut hänen väitetyistä rakastajistaan sekä aviottomasta lapsesta ja sanoi voivansa todistaa kaikki väitteensä. Tohtori Coues oli ollut jo pikään kiinnostunut teosofiasta ja oli myös käynyt tapaamassa Blavatskya. Blavatsky kertoi jo vuoden 1888 lopulla tohtori J. S. Buckille lähettämässään kirjeessä Couesin havittelevan jonkinlaista johtoasemaa Teosofisessa seurassa, johon hiän ei kuitenkaan suostunut.
ellauri263.html on line 576: Blavatskyn ruumis tuhkattiin Wokingissa Etelä-Englannissa 11. toukokuuta 1891, ja hänen tuhkansa jaettiin teosofien kolmen pääkeskuksen, New Yorkin, Madrasin ja Lontoon kesken.
ellauri263.html on line 578: Teosofiasta on löydettävissä paljon piirteitä, jotka ovat yhteisiä useimmille okkulttis-gnostilaisille järjestelmille, ja siksi usein on vaikea todeta täsmällisesti, mistä jokin ajatus on omaksuttu. Jotkut teosofiset ajatukset sen sijaan voidaan löytää lähes sellaisenaan tai hieman muuntuneina buddhalaisista ja hindulaisista opetuksista. Tällaisia ovat esimerkiksi sellaiset ajanjaksot kuin kalpat ja jugat, mandaloissa kuvatut mantereet ja ihmisrodut, ihmisen olemuspuolet eli prinsiipit, siddhit eli yliaistilliset kyvyt sekä joiltakin piirteiltään teosofinen oppi juuriroduista. William Emmette Colemanin mukaan todellisuudessa Blavatsky kopioi tekstinsä – puutteellisesti viitaten – melko pienestä määrästä aikalaiskirjoja ja hänen käsityksensä mm. historiallisista teksteistä olisi perustunut toisen käden lähteisiin, vaikka hän antoi ymmärtää ikivanhojen alkuperäiskirjojen olevan edessään. Samoin Dzyanin kirjasta saadut tiedot olisivat olleet tunnetuista englanninkielisistä kirjoista, jotka eivät käsittele Tiibetiä vaan Kiinaa tai Intiaa, mikä selittäisi mm. useat kieli- ja asiavirheet.
ellauri263.html on line 592: Blavatsky ei pitänyt esittämiään oppeja aivan täydellisinä tai ehdottomina, paitsi siltä osin kuin opit ovat Viisauden Mestarien (Olcott ja Judge) hänelle sanelemia, vaan piti teosofian yhtenä päämääränä luonnon selvittämättömien lakien tutkimista. Hän myös varoitti tekemästä teosofiasta uskomusjärjestelmää, koska hänen mukaansa sokea usko on haitallista. Teosofinen seura hyväksyi vuonna 1924 päätöslauselman ajatuksenvapaudesta. Sen mukaan ei ole mitään dogmia tai mielipidettä, joka millään tavalla sitoisi ketään Teosofisen Seuran jäsentä. Jäsenyyden ainoa ehto on seuran kolmen ohjelmakohdan hyväksyminen. - IZE todellisuutena ihmisessä;
- Laki prosesseina, joiden avulla ihminen
ellauri263.html on line 598: Näiden opetusten lisäksi teosofisessa liikkeessä on aikojen kuluessa esiintynyt myös koko joukko toisistaan eroavia muita opetuksia. Vähitellen näiden käsityserojen myötä teosofinen liike on jakautunut useaan haaraan. Los Angelesin teosofistit vaikuttavat aika köyhiltä. Kokouxet järjestetään Zoomilla. Theosophy Hall on nyt avoinna rajoitetusti. Spare a dime for an ex leper.
ellauri263.html on line 639: Vuonna 1877 Besant ja Charles Bradlaugh päättivät julkaista Charles Knowltonin kirjan The Fruits of Philosophy, joka kannatti syntyvyyden säännöstelyä. Besantia ja Bradlaughia syytettiin julkaisusta, joka ”todennäköisesti vaikuttaa huonontavasti ihmisiin, joiden mieli on avoin moraalittomille vaikutteille.” Oikeudessa he kertoivat pitävänsä moraalisesti parempana ehkäistä ajatusta lasten teosta kuin että heidän jo synnyttyään tappaa heidät ruoan, ilman ja vaatteiden puutteeseen.
ellauri263.html on line 641: Besant ja Bradlaugh todettiin molemmat syyllisiksi ”säädyttömään kunnianloukkaukseen” ja tuomittiin puoleksi vuodeksi vankeuteen. Valitustuomioistuimessa tuomio kuitenkin kumottiin. Tämän jälkeen Besant kirjoitti ja julkaisi oman kirjansa syntyvyyden säännöstelystä nimeltä The Laws of Population. Ajatukset naisten osuudesta syntyvyyden säännöstelyssä saivat paljon julkisuutta. Muun muassa sanomalehti The Times syytti Besantin teosta säädyttömäksi, haureelliseksi ja saastaiseksi. Frank Besant käytti Annien saamaa kielteistä julkisuutta hyväkseen vakuuttaakseen oikeusistuimen siitä, että hän olisi sopivampi heidän yhteisen tyttärensä Mabelin huoltajaksi kuin Annie.
ellauri263.html on line 651: 1890-luvulla Besant liittyi Helena Blavatskyn 1875 perustamaan Teosofiseen Seuraan, ja omistautui sittemmin syvästi teosofisen liikkeen toimintaan jopa niin, että 1907 hänestä tuli seuran puheenjohtaja. Besant keskittyi teosofisten ajatusten käytännön toteuttamiseen, ja hän ryhtyi valmistelemaan Suuren valkoisen veljeskunnan maailmansuunnitelman toteuttamista ja Maitreyan ja Kristuksen pikaista tuloa. Tähän tehtävään hän valitsi nuoren intialaispojan Jiddu Krishnamurtin. Teosofinen Seura oli kuitenkin Blavatskyn kuoleman jälkeen jakautunut aatteellisesti kahteen eri suuntaukseen, ja vuonna 1910 Besant ja C. W. Leadbeater perustivat Idän Tähti -järjestön valmistamaan tietä Maitreyalle eli maailmanopettajalle, joka tulisi ilmentämään itseään heidän kasvattipoikansa Krishnamurtin kautta. Myöhemmin Krishnamurti alkoi itse epäillä rooliaan, ja 1929 hän sanoutui irti messiaan tehtävästä kokouksessa, jossa myös Yrjö Kallinen oli läsnä. Kallista ei kuitenkaan huolittu messiaaxi Krishnamurtin tilalle. Krishnamurti erosi Teosofisesta Seurasta ja hajotti Idän Tähti -järjestön.
ellauri263.html on line 667: Homma oli niin että teosofisetämiehet huolestuivat ihan aiheesta HP Blavatskyn menestyxestä. Meneekö tässä nyt poikalapsi pesuveden mukana? William Judge koitti toppuutella Olcottia:
ellauri263.html on line 876: Rituaalien tarkoituksena voi olla usein myös erilaisten siirtymävaiheiden merkitseminen. Tällaista voi olla esimerkiksi siirtymiset vuodenajasta tai ikäkaudesta toiseen. Mihkä tarvitaan rituaaleja? Lasten nukuttamisessa ainakin. Mutta muutenkin, riitit pitää porukat pois pahanteosta. Ne tuovat säännöllisyyttä elämään.
ellauri266.html on line 506: Frans B.M. de Waal (s. 1948, 's-Hertogenbosch, Alankomaat) on psykologi, etologi ja kädellisten tutkija. Hän on kädellisten käyttäytymisen professori Emoryn yliopistossa, Atlantassa, Yhdysvalloissa. de Waal on myös kirjoittanut lukuisia kirjoja kädellisten käyttäytymisestä, joista on suomennettu ainakin Hyväluontoinen : oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja muissa eläimissä (alkuteos Good natured : the origins of right and wrong in humans and other animals). Hänen tutkimuksensa keskittyy kädellisten sosiaaliseen käyttäytymiseen, kuten ristiriitojen ratkaisuun, yhteistyöhön ja ruuan jakamiseen.
ellauri267.html on line 93: Borzov kexii lopulta mikä oli Dalchimskyllä tuhoamisjärjestyxen juonena ja saa sen kiinni ize teosta. Isotissinen ja kurvikas Barbie joka sillä on bond-tyttönä onkin amerikkalaisten 2x agentti. Mutta Barbi rakastuukin aikuisten oikeasti Bronsoniin eikä luovuta kasakkaa työnantajillensa. Rakastavaiset saavat olla rauhassa, koska niillä on laukaisemattomat zombiet vielä puhelinkirjassa. Ei kovin uskottava tarina, mutta aina kivempaa kuin Dale Brownin wholesale ryssäviha. Asiaa auttoi varmasti että Wagner on ize emigrantti ryssistä. Mitäs kazojat sanovat? Että Åke Lindman ja Ansa Ikonen oli tosi hyviä ja Helsinki uskottava Moskova!
ellauri269.html on line 825: Pullmanin tuorein teos on Rehti mies Jeesus ja kieromieli Kristus, kirjailijan uudelleentulkinta Jeesuksen tarinasta. Skotlantilainen Canongate Books -kustantamo julkaisi kirjan keväällä 2010 osana kansainvälistä Kuka lohduttaisi Myytiä-sarjaa. Kirja pohjautuu Pullmanin tulkintaan, jonka mukaan apostoli Paavalin kirjoitukset vaikuttivat suuresti jo evankeliumien sisältöön – ajatus Jeesuksesta Jumalan poikana on hänen mukaansa peräisin Paavalilta. Siinä Pullman on varmasti aivan oikeassa.
ellauri270.html on line 88: Sillan teki kuuluisaksi Léon ja Hanna Montanan (Jean Reno) klassikkoelokuva Kwai-joen silta, joka keräsi vuonna 1957 seitsemän Oscaria. Elokuva perustuu Pierre Bouillen saman nimiseen kirjaan, joka kertoo toisen maailmansodan sotavangeista sillanrakennuspuuhissa. Bouillen kuuluisin teos on Apinoiden planeetta. Elokuvaa ei kuitenkaan kuvattu Thaimaassa vaan Sri Lankassa, eikä kirjailija Pierre Bouille vieraillut Kanchanaburissa vaan Lontoossa. Hän oli kyllä sotavankina, mutta Mekongin varrella aivan toisella puolen Thaimaata.
ellauri270.html on line 293: Shirley Jackson putkahti esille albumissa 133 ja pulpahti lyhyesti pintaan albumissa 158. Shirley Hardie Jackson (14. joulukuuta 1916 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat - 8. elokuuta 1965 North Bennington, Vermont, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti kauhukertomuksistaan. Kirjailijanuransa aikana Jackson kirjoitti kuusi romaania, kaksi muistelmateosta ja yli 200 kauhukertomusta, toinen toistaan kauheampia. Kaikista kauhein niistä oli Lottery. Aika kauhean näkönen Shirley oli izekin. Varmaan kotijoukkojakin pelotti.
ellauri275.html on line 210: Runossa Erakko ko. erakko ei onnistunut voittamaan 17-kesäisen neitosen elävän elämän voimaa, maallisia inhimillisiä tunteita ja intohimoja. Taistelu tätä voimaa vastaan päättyi munkin sielunpelastuxen kannalta täydelliseen tappioon, mutta koiraan siementuotannon kannalta menestyxeen. Munkki nuolee porsliinia ahdistuksen ja epätoivon piinaamana ja tuikkaa sitten melan upoxiin. Tämä teos, jonka Ilja Chavchavadze loi luovan elämänsä viimeisellä kaudella, leimaa taiteellisen taidon kypsyys ja täydellisyys. Pyhä vapaus voitetaan vain taistelulla, vain verellä, - runoilija väitti ja tuli käteen uudestaan.
ellauri276.html on line 447: Vuonna 1938 masentunut Kavanagh muutti Lontooseen. Hän viipyi siellä noin viisi kuukautta. The Green Fool, löyhästi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1938, ja Kavanaghia syytettiin kunnianloukkauksesta. Oliver St. John Gogarty haastoi Kavanaghin oikeuteen hänen kuvauksestaan hänen ensimmäisestä vierailustaan Gogartyn kotiin: "Luulin Gogartyn valkovartista piikaa hänen vaimokseen tai hänen rakastajattarekseen; odotin jokaiselle runoilijalle varavaimon." Gogarty, joka oli loukkaantunut sanojen "vaimo" ja "emäntä" läheisestä yhdistämisestä, sai 100 puntaa vahingonkorvauksena.Kirja, joka kertoi Kavanaghin maalaislapsuudesta ja hänen yrityksistään tulla kirjailijaksi, sai kansainvälistä tunnustusta ja hyviä arvosteluja. Teoksen väitettiin kuitenkin olevan myös jossain määrin "katolisen vastainen", mihin Kavanagh reagoi vaatimalla, että teos olisi näkyvästi esillä Dublinin katolisen kirjakaupan ikkunassa. Seuraavassa runossa jää epäselväxi pääsikö Patrick hilloviivalle.
ellauri276.html on line 476: Vuonna 1942 hän julkaisi pitkän runonsa Suuri nälkä, joka kuvaa hänen tuntemansa maaseutuelämän puutteita ja vaikeuksia. Vaikka tuolloin huhuttiin, että Garda Síochána takavarikoi Horizonin, kirjallisuuslehden, jossa se julkaistiin, kopiot, Kavanagh kiisti tämän tapahtuneen ja sanoi myöhemmin, että kaksi Gardía vain vieraili hänen kotonaan (luultavasti erityisvaltuuksia koskevan lain mukaisen Horizon- tutkimuksen yhteydessä). Yksittäisen talonpojan näkökulmasta historiallisen nälänhädän ja emotionaalisen epätoivon taustalla kirjoitettu runo on kriitikoiden mielestä usein Kavanaghin hienoin teos. Se pyrki vastustamaan irlantilaisen kirjallisen laitoksen sakarimaista romantisointia sen näkemyksessä talonpoikien elämästä. Richard Murphy The New York Times Book Review -lehdessä kuvaili sitä "suureksi teokseksi" ja Robin Skelton Poetryssa ylisti sitä "näkemykseksi myyttisestä intensiivisyydestä".
ellauri276.html on line 862: Shows on his deed, - the charter of the soil! Näkyy hänen teossaan, - maaperän peruskirja!
ellauri276.html on line 864: Tässä toisessa säkeistössä runoilija kuvaa maanviljelijää oppijana ja lapion kuolemattomassa kynässä. Tämä lapio opetti miehille hänen ensimmäisen oppituntinsa nimeltä nälkä. Ahkera on jotain, mitä Jumala käskee taivaasta. Tässä runoilija sanoo, että työ on taivaallinen järjestys. Maanviljelijä näyttää kirjaimellisesti tämän käskyn teossaan maaperän peruskirjassa tuoda ruokaa kaikille täällä.
ellauri276.html on line 923: Kuten monet englantilaiset renessanssinäytelmät, Rowleyn tragedia mukautettiin myöhempiä tuotantoja varten. Yksi "W.C." oli vastuussa versiosta nimeltä The Rape Reveng´d tai Espanjan vallankumous vuonna 1690. Vuonna 1705 tehty sovitus nimeltä The Conquest of Spain on Mary Pixin ansiota. Sen jälkeen teos on menettänyt suosion, eikä sitä ole herätetty henkiin.
ellauri276.html on line 1289: Marguerite Antonia Radclyffe Hall (12. elokuuta 1880 – 7. lokakuuta 1943) oli englantilainen runoilija ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romaanista Siirappia kolmeen pekkaan yxinäisyyden kaivossa, uraauurtava teos lesbokirjallisuudessa. Aikuisena Hall käytti usein nimeä John eikä Marguerite.
ellauri277.html on line 172: Gibran oli myös suuri syyrialaisen runoilijan ja kirjailijan Francis Marrashin ihailija, jonka teoksia Gibran oli opiskellut Collège de la Sagessessa. Shmuel Morehin mukaan Gibranin omat teokset heijastavat Marrashin tyyliä, mukaan lukien joidenkin hänen teostensa rakenne ja "hänen [monet] ideansa orjuudesta, koulutuksesta, naisten vapauttamisesta, totuudesta, ihmisen luonnollisesta hyvyydestä ja turmeltuneesta. yhteiskunnan moraali." Bushrui ja Jenkins ovat maininneet Marrashin käsitteen yleismaailmallisesta rakkaudesta erityisesti jättäessään "syvän vaikutuksen" Gibraniin.
ellauri277.html on line 177: Kristinuskon, islamin ja sufismin lisäksi Gibranin mystiikkaan vaikuttivat myös teosofia ja jungilainen psykologia. Noin 1911–1912 Gibran tapasi ʻAbdu´l-Bahán, baháʼí-uskon johtajan, joka vieraili Yhdysvalloissa, piirtääkseen hänen muotokuvansa. Tapaaminen teki vahvan vaikutuksen Gibraniin. Yksi Gibranin tutuista myöhemmin elämässä, Juliet Thompson, joka on itsekin aika baháʼí, kertoi, että Gibran ei saanut nukkua tapaamista seuraavana yönä.
ellauri277.html on line 344: Bahá’ullahin kirjallinen tuotanto käsittää yli sata teosta ja muistiota (hehe, tosiaan, memorandumeja). Hänen julkaisuistaan tärkeimmäksi osoittautui Akkon vankila-aikana kirjoitettu maailmansiviilisaation peruskirja Kaikkein pyhin kirja (al-Kitab al-aqdas). Bahá’ullah vietti elämänsä viimeiset vuodet kotiarestissa (ei sentään ristillä) ja kuoli 1892.
ellauri278.html on line 59: Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–1956, ja näihin aikoihin hän tapasi tulevan puolisonsa, hammaslääkäri Hilkka Hemmingin. Pari avioitui vuonna 1958. Tämän jälkeen Huovinen jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ilman sarvia ja hampaita. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstittäjänä.
ellauri279.html on line 85: Hänelle myönnettiin vuoden 1970 Nobelin kirjallisuuspalkinto "eettisestä voimasta, jolla hän on harjoittanut venäläisen kirjallisuuden välttämättömiä perinteitä", ja Gulagin saaristo oli erittäin vaikutusvaltainen teos, joka "merkitsi haastetta Neuvostoliiton valtiolle" ja myi kymmeniä miljoonia kopioita.
ellauri279.html on line 332: Myöhemmin kirjailijaliiton johto painosti Solženitsyniä katumaan julkisesti vuoden 1967 kirjailijakokoukselle lähettämäänsä kirjettä, jossa hän oli vaatinut sensuurin lopettamista ja joka tunnettiin hyvin lännessä. Julkinen anteeksipyyntö oli Syöpäosaston ja muiden teosten Neuvostoliitossa julkaisemisen ehto. Aleksandr Tvardovski oli sinnikkäästi yrittänyt julkaista Syöpäosaston Novyi Mir -lehdessä. Neuvostoliitosta karkotuksensa jälkeen Solženitsyn kertoi länsimaisille lehtimiehille antamassaan haastattelussa huolehtineensa siitä, että jos hänet olisi vangittu tai surmattu, hänen julkaisemattomat teoksensa olisivat kyllä päässeet julkisuuteen.
ellauri279.html on line 336: Vankileirien saaristo on kolmiosainen teos Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä. Se perustuu Solženitsynin omiin kokemuksiin, 227 vangin todistuksiin ja Solženitsynin omiin tutkimuksiin rankaisujärjestelmän historiasta. Siinä pohditaan järjestelmän alkuperää kommunistihallinnon perustamisesta asti, josta Lenin itse otti vastuun. Se kuvaa kuulusteluja, vankien kuljetuksia, vankilakulttuuria, vankien vastarintaa ja kapinointia sekä sisäisen karkotuksen harjoittamista. Kirjan julkaisu toi sanan "gulag" länsimaiden poliittiseen sanastoon ja takasi pikaisen rangaistuksen neuvostoviranomaisten taholta.
ellauri279.html on line 449: 1970-luvun lopulla ilmestyi Fuentesin vakoilujännäri Lohikäärmeen pää. Hän sai 1980-luvulla useita opetustehtäviä Yhdysvaltain yliopistoista, kuten Princetonin, Dartmouthin ja Harvardin yliopistoista. Vuonna 1985 ilmestynyt Vanha gringo menestyi hyvin Yhdysvalloissa, ja siitä tuli ensimmäinen meksikolaiskirjailijan tekemä bestseller-teos Yhdysvalloissa.
ellauri281.html on line 58: Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–1956, ja näihin aikoihin hän tapasi tulevan puolisonsa, hammaslääkäri Hilkka Hemmingin. Pari avioitui vuonna 1958. Tämän jälkeen Huovinen jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ilman sarvia ja hampaita. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstittäjänä.
ellauri282.html on line 127: Tuotteen lisätiedot: Suomentanut Vuokko Rissanen. Alkuteos: Bönen hoppets språk. © Lars Åke Lundberg ja Verbum Förlag 1984.
ellauri282.html on line 356: Ollessaan toipilaana uskonnollisessa hospitaalissa, Loyola syventyi tavanomaisen ritariromanssien puutteessa uskonnolliseen kirjallisuuteen. Loyola luki muun muassa Ludolph Saksikäden (noin 1295 – 1378) kristillistä mietiskelyä käsittelevää teosta Vita Christi (suom. "Kristuksen elämä") ja Jacobus Voraginelaisen (noin 1230–1298) tylsimysten elämää käsittelevään teokseen Legenda jo eläessään. Ludolph ehdottaa, että lukija asettuisi henkisesti evankeliumitarinaan, visualisoimaan pinnasängyn sikiämishetkellä jne. Tämäntyyppinen meditaatio, joka tunnetaan nimellä Simple Contemplation, oli menetelmän perusta. jonka Ignatius esitti henkisissä vällyharjoituksissaan.
ellauri282.html on line 361: Pitkän toipilasaikansa kestäessä Loyola näki sarjan uskonnollisia näkyjä Jeesuksesta ja Mariasta köyrimässä, ja kirjoitti sen pohjalta noin 300 sivua tekstiä, josta myöhemmin muokkaantui Loyolan pääteos Vällyharjoituksia. Hän ajatteli, että hänen julkaisusuunnitelmansa vahvisti hänen eräänä yönä kokemansa näyn Neitsyt Marian ja Jeesuksen lapsesta, mikä johti hänelle paljon lohdutusta.
ellauri282.html on line 493: Hänestä tuli utelias idän mystiikkaan luettuaan Aldous Huxleyn Ends And Means. Kirja vakuutti Mertonin henkisyyden tärkeydestä. Samaan aikaan hän kirjoitti väitöskirjaansa William Blaken teosten pohjalta, jotka opettivat hänelle uskon tärkeyden. Tällä ratkaisevalla hetkellä hindumunkki neuvoi häntä lukemaan keskiaikaisen ja nykyajan katolisen filosofian teoksia. Sisäinen ääni vielä pakotti osallistumaan katoliseen jumalanpalvelukseen. Merton pyysi opastusta paikalliselta papilta. Hän kehitti uskoaan meditoimalla, mietiskelemällä ja lukemalla henkisiä izehoito-oppaita.
ellauri284.html on line 230: Blackadder Goes Forth on sävyltään tummempi kuin kolme edellistä Blackadder- sarjaa ja useimmat tilannesarjat, ja se esittää sodanvastaisen viestin. Dialogia leimaa kauttaaltaan satiiriset pohdiskelut sodan luonteesta, sen alkuperästä ja vaikutuksista sodan aikana kärsineisiin sotilaisiin. Ajatus siitä, että sotilaat kärsivät, kun heidän komentajansa pysyivät turvallisen etäällä toimista, viitattiin myös useaan otteeseen, esimerkiksi kun Melchett sanoo Baldrickille: "Älä huolehdi, poikani, jos sinun pitäisi horjua, muista, että kapteeni Darling ja minä ovat takanasi!", johon Blackadder vastaa: "Noin 35 mailia takanasi." Jaksossa "Ruumiillinen rangaistus" kirjekyyhkynen (joka osoittautuu Melchettin lemmikiksi, Speckled Jim) sanomalla: "Kun 50 000 miestä tapetaan viikossa, kuka jää kaipaamaan kyyhkystä?" Tässä jaksossa Blackadder tuomitaan kuolemaan ampumalla teosta, mikä viittaa siihen aikaan voimassa olevien sotalakien mukaan langetettuihin kuolemantuomioihin.
ellauri285.html on line 120: Romaanihenkilön kuolema on luonteeltaan pyttipannu deluxe, johon on kaadettu jääkaapista kaikki, mikä on paistinpannuun saatu mahtumaan. Luettuani tämän romaanin nyt uudelleen, luulen, että yksi minua aiemmin puhutelleista tekijöistä on metafiktio ja sitä tässä teoksessa todella riittää. Teoksen kertoja/t ei/vät suostu pysymään teoksen sisällä, vaan tule(e)/vat siitä jatkuvasti ulos kuin Romaanihenkilön kuolema olisi kaappi mummon eteisessä. Intertekstuaalisuus pitää teoksessa kosteita bileitä ja siinä vaiheessa kun drinkit vaihtuvat aamukahviksi intertekstuaalista vauhtia otetaan Pulkkisen omasta romaanista nimeltä Sanan voima, joka ei ole olemassa oleva teos.
ellauri285.html on line 324: Euthyfron oli lättänenän esikoisteos.
ellauri286.html on line 86: SOFI OKSASEN (s. 1977) kulttikirjaksi muodostunut feministinen esikoisteos kipeistä aiheista, syömishäiriöstä, virolaisnaisten asemasta ja ryssävihasta. Stalinin lehmät tarkastelee ankarasti Viron lähihistoriaa sekä virolaisäidin ja suomalaisisän tytärtä henkisessä puristuksessa.
ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
ellauri286.html on line 469: Kirjaa selatessa tajuaa, että toden totta, onhan näitä: rutto, jukranpujut, pyhä jysäys, piru, helvetin kuustoista, seitsemäntoista, scheisse. Kirja sisältää myös kirosanamuunnelmia, solvauksia, päivittelyjä ja uudissanoja, kuten faaraon pieru, simskuttarallaa ja väyrynen. Yhtä monta hakusanaa sisältävää teosta ei ole Tammen mukaan koottu missään muualla. Tällä hetkellä Suomessa yleistyviä voimasanoja ovat hänen mukaansa esimerkiksi vihhu, paske ja korona.
ellauri288.html on line 81: Oksasen teos ”Kun kyyhkyset katosivat” arvioitiin myönteisesti viime The Economistissa. Taitaa olla ensimmäinen suomalainen kaunokirja sillä palstalla. Kaunokirjailijana Sofi Oksanen auttaa meitä ymmärtämään häntä, ja vähän itseämmekin.
ellauri288.html on line 231: Puhdistus on ollut myyntimenestys. Se oli julkaisuvuonna 2008 vuoden myydyin kotimainen kirja: teosta myytiin hieman yli 100 000 kappaletta. Vuonna 2009 sitä myytiin vielä yli 38 000 kappaletta. Oksasen on arvioitu saavan jokaisesta Suomessa myydystä teoksesta noin kolme euroa. Tällä laskukaavalla Oksanen olisi jo ennen vuotta 2011 tienannut kirjamyynnillä peräti 420 000 euroa.
ellauri288.html on line 302: Se on erittäin mukaansatempaava teos. Svenska Dagbladet, Ruotsi
ellauri288.html on line 304: Sofi Oksasesta on tullut kirjallinen ilmiö. Purge on virheellinen, nerokas teos, joka ei helposti luovu otuksestaan lukijan mielikuvituksesta. The Times, Iso-Britannia
ellauri288.html on line 535: Tämä on syvällinen filosofinen teos romuttaa romanttisen kuvan sankarista, osoittaa hänet ihmisenä kaikki tunteet luonnostaan yksilön.
ellauri294.html on line 399: Yhtenä mahdollisuutena on pidetty, että Teofilos, jolle Luukas teoksensa osoitti, olisi ollut Paavalin puolustusasianajaja. Tällöin Luukas olisi kirjoittanut teoksensa selvittääkseen hänelle, mistä kristinuskossa oli kyse ja samalla osoittaakseen, ettei Paavalin julistamassa opissa ollut mitään Rooman vallanpitäjien turvallisuutta loukkaavaa (haha). Tämä selittäisi, miksi kirja vaikuttaa ikään kuin loppuvan kesken, kun Paavalin pää irtoaa. Joka tapauksessa laaja teos on varmaan alunperinkin tarkoitettu myös muiden kuin Teofiloksen luettavaksi.
ellauri297.html on line 518: Pekkalan, kuten myös sisäministeri Yrjö Leinon, varovaisuus ja verkkaisuus päätöksenteossa estivät kommunisteja suistamasta Suomea kansandemokratiaksi.
ellauri297.html on line 547: Melkein kaikki kirjallisuus julkaistaan englanniksi. Tunnetuimpia runoilijoita ovat Frank Chipasula ja Steve Chimombo. Legson Kayira on kirjoittanut puoliomaelämäkerrallisia teoksia matkoista Afrikassa jo 1970-luvulla. Nykyisin Yhdysvalloissa työskentelevä Paul Tiyambe Zeleza on kirjoittanut parikymmentä tietokirjaa ja kolme kaunokirjallista teosta.
ellauri299.html on line 446: Matti Alahuhta kirjan esipuheessa. Timantti teos, jonka tiedeperusteinen tarkastelu suuntaa mieltä olennaiseen. Luen kirjaa välähdystekniikalla ja
ellauri299.html on line 460: Ihminen ja tekniikka / Ilkka Niiniluoto -- Tarpeesta / Georg Henrik von Wright -- Pahuudesta / Martti Siirala -- Luovuus ja ihmiskäsitykset / Jaakko Hintikka -- Ulkoinen vapaus / Juhani Pietarinen -- Ama nesciri: huomioita kristillisestä ihmiskäsityksestä / Leila Taiminen -- Uuden ajan alun filosofisten ihmiskäsitysten uutuuksista / Simo Knuuttila -- Människa, medvetande och materia: tre grundbegrepp i Descartes' filosofi / Lilli Alanen -- Okemaattisesta ihmiskäsityksestä / S. Albert Kivinen -- Sartrelainen ihmiskäsitys - taideteos vai teoria / Esa Saarinen -- Herran ja rengin dialektiikasta ja sen merkityksestä naistutkimukselle / Aino Saarinen ja Juha Manninen -- Filosofisen antropologian mahdollisuudesta / Heikki Kannisto.
ellauri299.html on line 475: Tarmon näyttelijänuraa avittivat paikallinen isäntä Markku Oksanen ja tehtailija Eeti Hänninen. Heiltä Manni sai taloudellisen tuen lisäksi Krishnamurtin tyylisen teosofisen maailmankatsomuksensa. Mannin perhe oli köyhälistöä, ja pienessä mökissä oli ahdasta ja riitaisaa. Hänen näyttelijänlaatunsa määritteenä oli yleensä hullu nero, klovni tai narri.
ellauri300.html on line 75: Kuitenkin vuosina 1957–1958 Singer sarjakirjoitti Forwardissa luvut, jotka lopulta käsittäisivät hänen postuumisti julkaistun romaaninsa Shadows on the Hudson, teoksen, joka nimenomaan vastustaa juutalaisuuden pätevyyttä holokaustin jälkeisessä maailmassa ja siten monimutkaistaa Singerin vakionäkemystä. Emme koskaan saa tietää täydellisellä varmuudella, miksi Singer päätti olla näyttämättä tätä teosta käännettynä ja esiteltynä kasvavalle ei-jiddishinkieliselle lukijakunnalleen. Yksi syy saattaa olla projektin esteettiset epäonnistumiset, sen selkeän rakenteen ja saippuaoopperamainen laadun puute, mutta ehdotan kuitenkin, että kiinnostavampi syy Singerin menettelyyn tässä teoksessa voisi olla tämä temaattinen kuilu, joka erottaa Shadows-teoksen hänen muista fiktioistaan.
ellauri300.html on line 122: Saatana saapuu Moskovaan on yksi venäläisen kirjallisuuden rakastetuimmista klassikoista, mustan komiikan mestariteos, rakkaustarina ja evankeliumin uudelleentulkinta samassa paketissa. Sen käsittelemät teemat - kuten vapaus, rohkeus, kuolevaisuus, usko ja anteeksianto –vetoavat ihmisiin aikakaudesta ja yhteiskuntamuodosta riippumatta. Selvä talousliberaali vastaisku, ei epäilystäkään.
ellauri301.html on line 368: Lähde: Jacobsen, Kirsten: Mankell. Alkuteos: Mankell om Mankell, 2011. Suom. Päivi Kivelä. Otava 2012. ISBN 978-951-26474-3 (sid.) Ilm. 9/2012. Kansikuva.
ellauri301.html on line 406: Henning Mankellin ilmestyessään uusin teos pohti rakkautta ja intohimoa vanhenemisen näkökulmasta. Suostuessaan pyyntöön Frederik ei voi aavistaa, mikä häntä odottaa: runollinen puheenvuoro köyhän maanosan puolesta. Kirjailijalle myönnettiin vuonna 2004 Evangelische Akademie des Tutzingin suuri suvaitsevaisuuspalkinto, jonka luovutti kukas muu kuin Desmond Tutu.
ellauri301.html on line 409: Mestarin vahva ja koskettava yhteiskunnallinen varhaisteos kansanmiehen sitkeästä oikeustaistelusta 1840-luvun Ruotsissa.
ellauri301.html on line 590: Epilogista selviää että Grein onnistuukin tässä, muuttaa siionistixi Israeliin. kasvattaa parran ja korvakiekurat sekä vetää päähän hassun hatun. Ei siitä ole mitään apua, mutta pitäähän mielen pois pahanteosta ja sormet sepaluxesta, niinkuin Elis Gulinin suosittamat kylmät kokovartalosuihkut. Liika rituaalipesu vain pahentaa asiaa.
ellauri302.html on line 599: Kun Luzzatto lopulta saapui Amsterdamiin, hän pystyi jatkamaan Kabbala- opintojaan suhteellisen esteettä. Hän ansaitsi elantonsa timanttileikkurina ja jatkoi kirjoittamista, mutta kieltäytyi opettamasta. Tänä aikana hän kirjoitti suuren opuksensa Mesillat Yesharim (1740), pohjimmiltaan eettisen tutkielman, mutta jolla oli tietyt mystiset perusteet. Kirja esittelee vaiheittaisen prosessin, jonka avulla jokainen ihminen voi voittaa taipumuksensa syntiin ja saattaa lopulta kokea profetian kaltaisen jumalallisen inspiraation. Toinen merkittävä teos, Derek Breitenstein (Jumalan tie) on ytimekäs tiivistelmä juutalaisuuden ydinteologiasta.
ellauri302.html on line 604: Mesillat Yesharim on luultavasti Luzzaton vaikutusvaltaisin teos, jota on opittu laajalti käytännössä kaikissa jeshivissa siitä lähtien, kun rabbi Yisroel Salanterin Mussun Mussun Movement otti musalyriikoiden muodollisen tutkimuksen yeshiva-opetussuunnitelmaan.
ellauri302.html on line 699: Zohar (heprea : זֹהַר , Zōhar, kirjaimellisesti "Splendor" tai "Radiance") on perustava teos juutalaisen mystisen ajattelun kirjallisuudessa, joka tunnetaan nimellä Kabbala. Se on ryhmä kirjoja, jotka sisältävät kommentteja Tooran mystisista puolista (Mooseksen viisi kirjaa) ja pyhien kirjoitusten tulkintoja sekä materiaalia juutalaisten meemeistä, pensasmystikoista, myyttisestä kosmogoniasta ja mystisestä psykologiasta. Zohar sisältää keskusteluja Jumalan luonteesta, joissa selvitetään maailmankaikkeuden alkuperä ja rakenne, sielujen luonne, lunastus, egoistin suhde pimeyteen ja "todellisen minän" suhde "Jumalan valoon".
ellauri308.html on line 481: Ukraina on täynnä Henrykin pazaita, varsinkin Lwiw. Hänen teoksiaan myös moitittiin liian pelkistetyiksi. 20. vuosisadan puolalainen kirjailija ja dramaturgi Witold Gombrowicz kuvasi Sienkiewiczia ensiluokkaiseksi toisen luokan kirjailijaksi. Vasily Rozanov kuvaili Quo Vadista, ettei se ole taideteos, vaan kuin karkea tehdastekoinen maalaus. Anton Tšehov kutsui Sienkiewiczin kirjoitelmia oksettavan äiteliksi ja tökeröiksi. Kuitenkin Puolan kirjallisuushistorioitsija Henryk Markiewicz kirjoitti Polski słownik biograficznyssä (Puolalaisten elämäkertojen sanakirjassa) artikkelin Sienkiewiczista (1997). Markiewicz kuvaa Sienkiewiczia puolalaisen proosan mestariksi ja puolalaisen historiallisen fiktion eturivin kirjailijaksi ja samalla kansainvälisesti parhaiten tunnetuksi puolalaiseksi kirjailijaksi. Haha LOL, kiitos Hollywoodin.
ellauri311.html on line 106: keskeinen teos. Edelleen uushenkisyyden keskiössä on tunne
ellauri311.html on line 565: teos, kerta kaikkiaan. Osa Donbassin ryssistä kääntyi itään, osa länteen ja
ellauri313.html on line 51: Esikoisteos Yksin ja toisin syntyi kolmen vuoden aikana hitaasti, mutta määrätietoisesti kirjoittaen. Pietarinen työsti esikoistaan myös Kriittisessä korkeakoulussa.
ellauri313.html on line 55: Yksin ja toisin on kielellisesti tiivis ja tyyliltään pelkistetty teos. Hetkittäin ilmaisu on niin riisuttua, että se lähenee aforistiikkaa.
ellauri313.html on line 82: Tuukka Pietarisen teos Yksin ja toisin (WSOY) on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Voittaja julkistetaan Kajaanin runoviikolla 3.7. 2019. Palkinnosta kisaa yhteensä kuusi uutta runoteosta. Tuukasta ei tullut tanssivaa karhua.
ellauri313.html on line 96: Poikkeuksellisen runsaasta runovuodesta seuloutui kuusi teosta, jotka tavoittelevat Tanssiva karhu -palkintoa.
ellauri313.html on line 157: Ei nytpä ryhdyn vekkulimaiseen vertailutehtävään eli luen rinnan Toni Morrisonin ja Liza Marklundin paratiiseja. Päältä kazoen ne ovat samanlaisia kuin 2 marjaa, kirjat siis, ei kynäilijät - runsaat 400 sivua täyttä tarinaa on kumpikin. Tomin teos on vlta 1998, jolloin hällä oli jo Noobel käsilaukussa, Lizan 2v nuorempi. Lie hänkin jo siihen mennessä ansainnut ensmäset miljoonansa, kruunuissa laskettuna ainakin. Paratiisi on kirjallisuudessa tärkeä tapahtumapaikka, varsinkin naisten kannalta, joiden tunaroinnin ansiosta tämä hieno puutarhatontti meni Aatamilta alta.
ellauri313.html on line 561: Lavaterilla oli rikas mielikuvitus, syvä runollinen mieli, mutta häneltä puuttui taiteellinen muovailukyky ja suhtaisuus. Luonnostaan hän oli hurskas, lempeä ja vaatimaton, mutta ei aina tunnollinen keinojen valinnassa, kun oli kyseessä tavoitteiden toteuttaminen. Eli aika luikero! Lavaterin pääteoksia ovat Aussichten in die Ewigkeit (1768–1778); Geheimes Tagebuch von einem Beobachter seiner selbst (1772–1773) ja Physiognomische Fragmente (1775–1778), teos, joka vaikutti huomattavasti Lavaterin aikalaisiin, johon Goethe antoi avustustaan ja johon Lavaterin maine etupäässä perustuu. Fysiognomialla tarkoitetaan oppia, joka tutkii luonteen ominaisuuksien sekä kasvonpiirteiden ja ruumiinrakenteen vastaavuutta. Teos käännettiin useille kielille ja se herätti huomiota laajalti Euroopassa. Lavater kävi kirjeenvaihtoa aikansa kuuluisuuksien, kuten Johann Gottfried Herderin ja J. W. von Goethen kanssa. Esimerkixi terävänenäisyys osoittaa luikeroa luonnetta. E. Saarisessa on koko lailla Lassiterin näköä.
ellauri315.html on line 534: Eikä siinä vielä kaikki! Venäläinen kirkkoraamattukin on ukrainalainen! Tosin se on kirkkoslaavia eli bulgariaa lähinnä, eikä vähävenättä, mutta sen painattaja Ostrogski suosi ukrainalaista kyldyyriä, vaikka Ukraina oli silloin osa Puola-Liettuaa. Alkuteos on Novgorodista, ja saatiin Iivana Julmalta. Venäjän ortodoksinen kirkkokin myöntää nykyisin pitkin hampain että Elisabetin Raamattu perustuu Ostrohin raamattuun. Mikä parasta, Ostrohin akatemia on julkaissut vuonna 2006 Ostrohin raamatun nykyukrainaksi. Käännöstyön teki arkkimandriitta, teologian professori Rafail Torkonjak, ja häneltä meni työhön 30 vuotta. Venäjän aggressio pani Rafaeliin vähän vauhtia.
ellauri316.html on line 312: Arkadi Nikolajevitš Vasiljev (ven. Аркадий Николаевич Васильев; 16. maaliskuuta 1907 Šuja – 23. elokuuta 1972 Moskova) oli venäläinen kirjailija ja käsikirjoittaja. Sen tunnetuin teos on Käpylän vaihtorottapisteestä löytynyt paxu nide Vetshekan urhoista.
ellauri317.html on line 74: Kotljarevskyin pääteos on humoristinen runoelma Enejida, jota hän työsti vuodesta 1794 ja jonka ensimmäinen osa julkaistiin Pietarissa vuonna 1798 ilman hänen lupaansa. Se on ivamukaelma antiikin roomalaisen Vergiliuksen runoelmasta Aeneis. Kotljarevskyi vaihtoi sankaritarun hahmot kansankieltä puhuviksi ukrainalaisiksi kasakoiksi, jotka seikkailevat Ukrainan hetmanaatin lakkauttamisen jälkeisinä vuosina kuin Vergiliuksen troijalaiset sankarit ikään. Teos matkii useiden muiden kirjoittajien vastaavia Vergilius-parodioita, joista selkein esikuva on venäläisen Nikolai Osipovin versio. Teoksensa saavuttaman suosion innoittamana Kotljarevskyi laajensi sen kattamaan koko alkuperäisen Aeneaan juonen. Viimeinen, kuudes osa ilmestyi vuoden 1820 tienoilla, mutta koko teos julkaistiin yksissä kansissa vasta Kotljarevskyin kuoltua vuonna 1842. Kotljarevskyi kirjoitti myös ensimmäiset ukrainankieliset näytelmät Pultavan Natalja ja Ryssä-Tšarivnyk, joiden kantaesitys oli Pultavassa vuonna 1819.
ellauri317.html on line 356: Čapekia on usein pidetty tieteiskirjailijana, mutta hän vertautuu paremmin sellaisiin aikansa nimiin kuin George Orwell ja Aldous Huxley, jotka kirjoittivat talousliberaalia valtavirtakirjallisuutta tieteiskirjallisuuden kaavussa, kuin myöhempiin Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken tapaisiin varsinaisiin tieteiskirjailijoihin. Suuri osa Čapekin teoksista käsittelee monia nykymaailman mullistavia keksintöjä ja kehityslinjoja, jotka olivat nähtävissä jo 1900-luvun alkupuolella. Niitä ovat muun muassa massatuotanto, ydinaseet ja ihmisen ulkopuolinen äly, joka ilmenee Čapekin teosten roboteissa ja älykkäissä salamantereissa. Amerikkalaisen pragmaattisen liberalismin innostamana hän kampanjoi ilmaisunvapauden puolesta ja vastusti voimakkaasti sekä fasismin että kommunismin nousua Euroopassa.
ellauri318.html on line 46: Asianajaja Lapidus debytoi kirjailijana vuonna 2006 teoksella Snabba cash. Snabba Cash herätti huomiota ja vuoteen 2010 mennessä sitä myytiin 600 000 kappaletta. Seuraava teos, Aldrig fucka upp, ilmestyi vuonna 2008. Trilogian täydensi Livet de luxe vuonna 2010. Vuonna 2010 häneltä ilmestyi myös yhdessä Peter Bergtingin kanssa tehty sarjakuvaromaani Jengisota 145. Sittemmin Lapidukselta on ilmestynyt novellikokoelma ja kaksi romaania. Ilmeisesti nämä jutut ei sveduja enää juuri nappaa. Stockholmissa hyörii riittävästi muutenkin aseistettuja nuaaria. Paska kaupunki.
ellauri322.html on line 140: Tutkimus poliittisesta oikeudenmukaisuudesta ja sen vaikutuksesta moraaliin ja onnellisuuteen on filosofi William Godwinin vuonna 1793 julkaisema kirja. jossa kirjailija hahmottelee poliittista filosofiansa. Se on ensimmäinen moderni teos, joka selittää anarkismia.
ellauri323.html on line 341: Kukaan ei olisi voinut ennakoida Mooren yhdennentoista tunnin oleskelua julkkisten maailmassa septuagenaarina 50-luvulla äidin kuoltua. Henry Ford ei tosin huolinut Mooren päättömiä nimiehdotuxia vaan risti uuden automallin Edselixi. TS Eliot ylisti hänen runojaan jo varhain, ja sanoi, että ne kuuluivat tuon ajan "pieneen kestävän runouden joukkoon". Teos vaikutti "kohtalaisen älylliseltä", kuten Eliot ilmaisi johdannossaan Mooren vuoden 1935 "Selected Poems" -teokselle: "Vain niille, joiden äly liikkuu helpommin, he näyttävät välittömästi olevan emotionaalista arvoa." Kohtuullisen intellektuellilla oli sanansa: Mark Van Doren, Columbian professori, tuomitsi hänet pelkäksi nokkelaksi, "korkeakulmakarvaisten" runoilijaksi. Mutta Eliot ja muut – William Carlos Williams, HD, Stevens, Pound – epäilivät, että hän oli sukupolvensa parhaita runoilijoita, puhtaamman modernismin harjoittaja kuin he olivat uskaltaneet. Hänen ennen myöhäistä tähtikoiruuttaan tuottamien pienten teosten parhaat puolet – kaksi tusinaa runoa, ehkä - on monille edelleen vertaansa vailla amerikkalaisessa kirjallisuudessa. John Ashbery ei ole yksin kiusauksensa "kutsua häntä suurimmaksi nykyajan runoilijaksemme" kanssa.
ellauri325.html on line 183: Maailmansodan alkaessa ilmestyi poliittisia teemoja. Vuoteen 1917 mennessä Averchenko lopetti puhtaasti humorististen teosten kirjoittamisen ja siirtyi satiirin alalle. Nyt hänen pääteemojaan ovat modernin hallituksen ja poliittisten hahmojen tuomitseminen. Averchenko näkee vallankumouksen työmiehen petoksena, jonka täytyy jossain vaiheessa tulla järkiinsä ja palauttaa kaikki paikoilleen maassaan.
ellauri325.html on line 413: Yrjö Armas Kivimies (alk. Uuno Armas Mattila; 8. joulukuuta 1899 Joensuu – 18. maaliskuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, kriitikko, kolumnisti ja kääntäjä, jonka tunnetuin teos oli 1937 ilmestynyt Pidot Tornissa. Kaveri oli taas 1 näitä oikeistolaisia puisevia puujalkaviziukkoja
ellauri325.html on line 752: Professori Matti Kuusi palkkasi lisensiaatiksi valmistuneen Sihvon Kalevalaseuran sihteeriksi vuonna 1967 ja antoi hänelle tehtäväksi seuran historian kirjoittamisen. Tämä historiateos ilmestyi vuonna 1969 nimellä Karjalan löytäjät. Sihvo laati sen pohjalta myös tohtorinväitöskirjansa Karjalan kuva: Karelianismin taustaa ja vaiheita autonomian aikana.
ellauri326.html on line 172: Salamanterit ovat siksi tekosyy puhua ihmisasioista. Kirjassa on paljon erilaisia kirjallisia muotoja: journalistinen muoto, pamfletteja, jokapäiväinen kohtaus... ja siellä on jopa piirros, joka esittää Paul tai Louis Bourgetia, siis fossiilisia salamanteria Andrias scheuchzeria. (Siitä on kuva paasauxessa 33.) Tämä teos on täynnä teemoja: reflektio nationalismista, natsismista, totalitarismista, rasismista, ahneudesta, kapitalismista, talouden globalisaatiosta, lehdistön maailmasta, tiedeyhteisöstä, kielestä... ja myös ekologia, kaikkein ennakoivin teema, joka on hämmästyttävä Capekin ajalle, mutta joka on nykyään räjähtävä teema: kun riistämme luontoa kuoliaaksi, sillä on bumerangivaikutus ja se putoaa nenään!
ellauri326.html on line 184: Tämä jättimäisten merisalamanterien totalitaarisen vallankaappauksen tarina on jo lähes sata vuotta vanha, mutta se ei ole kaukana muodista, ja sen maine on ylittänyt rajat! Tämä kirja on todellinen mestariteos, jonka lukemista voin vain suositella!
ellauri326.html on line 202: "RUR", näytelmä, joka sai alkunsa sanasta robotti sen nykyisessä yleismaailmallisessa merkityksessä, on ollut jo pitkään niiden kirjallisten teosten listalla, jotka haluan ehdottomasti löytää. En ole vielä ehtinyt lukea sitä, mutta Capekin nimi ei ollut minulle tuntematon. Joten kun törmäsin autotallimyynnissä tähän saman Karel Capekin "salamanterisodan", ryntäsin ostamaan sen. Olisi todella sääli nähdä vain Capek sanan robotti kirjoittajana. "Salamanterien sodan" lukeminen antoi minulle mahdollisuuden löytää todella mielenkiintoisen kirjailijan, jonka koko teos näyttää löytämisen arvoiselta.
ellauri327.html on line 470: Samaan aikaan toisaalla Maunulan kirjaston poistohyllystä löytyi Ilmari Kiannon vähän tunnettu tendenssiromaani Avioliitto. (Se löytyy teos_38135">netistä. Aiheet: avioliitto, mustasukkaisuus, naisen asema, uskottomuus.) Jo ensimmäisten rivien perusteella epäilen että Ilmari Kianto on samanlainen jätöskasa. Mutta tämä väite on vielä perusteltava. Ja onnistuuhan se! Pelkästäänn Wikipedian perustiedoilla Imi osoittautuu kansainvälisten mittojen sovinistikyrväxi!
ellauri327.html on line 511: Vuonna 1924 ilmestyi Kiannon toinen pääteos, romaani Ryysyrannan Jooseppi. joka oli puhdas plagiaatti Joel Lehtosen Putkinotkosta.
ellauri327.html on line 554: Vuonna 1993 kansainvälisten suhteiden teoreetikko ja Chicagon yliopiston professori John Mearsheimer julkaisi paperin, joka sisälsi hänen ennusteensa, jonka mukaan Ukraina ilman ydinpelotteita todennäköisesti joutuisi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, mutta teos ei tuolloin saanut paljon kannattajia.
ellauri330.html on line 278: Rafael Koskimies on mainittu siellä täällä paasauxissa. Se on samoja Kyrön Forsmanneja kuin lyhyenläntä Aarne-setä, tai nimensä Sillinpääxi muuttanut Taata os. Koskinen. Rafu piti sille etukäteen tilatun nekrologin. Rafun oppilas Aarne Kinnumen ei pitänyt Rafua paljon minään, ei liioin pikku Make Eskelinen. Nytkun Pasilan sivukirjaston Kirjavan keskiviikon kierrätyskirjoista löytyi Rafun muistelmateos ,"Helsinki ja härjänvaza", on ehkä aika tutustua Rafun elämään ja teoxiin.
ellauri330.html on line 304: Kun etsin Varjenkaa Maksim Gorkin suomennettujen teosten joukosta, en hämmästyksekseni löytänyt sitä ollenkaan. Mysteeri ratkesi, kun laajensin etsintääni ja selasin läpi myös novellien luettelon. Varjenka on alun perin julkaistu osana novellikokoelmaa ”Varjenka ja muita novelleja.” Suomalaisessa kustannusperinteessä 160 sivua olisi jo pitkähkö novelli, mutta mikä ettei.
ellauri332.html on line 106: Elokuva, kuuteen klassiseen taiteeseen juureutuva seitsemäs taide, on monen taiteilijan ja osaajan ryhmätyö, jonka työnjohtaja elokuvaohjaaja on. Elokuva on aina taideteos, mutta usein kauppatavara mitä konkreettisimmalla tavalla. Tämä fakta luo elokuvalle sen vaikean dualistisen olemassaolon. Yksi tekee, toinen myy. Yxi pyllistää, toinen tafsaa pyllyä.
ellauri335.html on line 178: Koko säästöprosessi lähtee tarkasta suunnittelusta. Kaupassa käydään harvemmin, eikä heräteostoksia tehdä. Kun vartijan silmä välttää, sujautetaan kassiin halpa makkara, jos kylmälaarit eivät ole lukossa. Moni kertoo seuraavansa eri kauppojen hintoja ja tarjouksia.
ellauri335.html on line 330: Jussi Vareksen heikkouksiin kuuluvat kylmä olut ja kauniit naiset, joista hänellä ei ole yleensä tapana kieltäytyä. Kuin Aku Ankka ei Vares vanhene ja miljöönä on enimmäkseen Turku ja hyvin usein Turun saaristo. Monessa teoksessa läsnä on villin länsilounaan kuvasto ja saaristointiaanit eli romanit. Vareksen hahmoon on otettu vaikutteita Morgan Kanesta. Morgan Kane on norjalaisen kirjailijan Louis Mastersonin (oik. Kjell Hallbing) luoma kuvitteellinen western-kirjallisuuden antisankarihahmo. Kaiken kaikkiaan 83 Morgan Kane -teosta julkaistiin vuosien 1966 ja 1985 välisenä aikana. Kirjoissa Morgan Kane itse on entinen palkkionmetsästäjä ja lainsuojaton, josta myöhemmin tulee Texas Ranger, ja sen jälkeen liittovaltion šeriffi.
ellauri335.html on line 335: Sekä kirjoissa että elokuvasovituksissa Vareksen työskentely on usein kännistä haahuilua. Mäen omien teosten lisäksi Vareksen maailmaa kuvataan kirjoissa Vareksen Turku ja Vareksen vaeltava viisaus. Ne on kirjoittanut Martti Haavio. Tässä edustava näyte:
ellauri340.html on line 445: Lainasin heräteostoxena Pasilan porno-osastosta v. 2019 antinazinobelisti Peter Handtagin kirjasen Abwesenheit (Poissa). Se on kirjoittajan mukaan satu. Ainakin se alkaa jollain vitun leffakamerazoomauxilla. Että mua kyrpii kun kirjailijat alkaa ryömiä coolimpien leffaohjaajien jaloissa ja nuolla niiden kenkiä. Ei näytä Peter kuule hyvältä... Nykykirjallisuuden suunnannäyttäjä, leck meinen Arsch. Muutenkin kirja vaikuttaa klischeiseltä kuin Pauio Coelho, tai joku tietokonepeli.
ellauri340.html on line 508: Vaikka Handke nousi ensimmäisen kerran esiin näytelmäkirjailijana ja kirjailijana, jolla on tuottelias tuotanto (hän on kymmenien teosten kirjoittaja), hän on tullut paljon tunnetummaksi politiikastaan. Hänen tukensa Serbialle 1990-luvun Balkanin sodissa, erityisesti hänen lausuntonsa Bosnian muslimeihin kohdistuvasta kansanmurhaväkivallasta, on tehnyt hänestä paarian, like Ritu Gagra. Tottunut vastustaja Handke hyväksyi syrjäytyneen asemansa ja tarjosi outoa kiistaa sodan tosiseikoista, jotka vaikuttivat monilta harhaluuloilta, varsinkin kun otetaan huomioon, että hänellä oli vain välähtävä henkilökohtainen kiinnostus Balkanin politiikkaan – hänen äitinsä oli slovenialainen, josta hän piti kiinni kasvavalla intensiteetillä. Seuraavina vuosina Handke on kaivautunut entistä syvemmälle. Kun Slobodan Milošević kuoli vuonna 2006 sotarikosten oikeudenkäynnissä, Handke puhui hänen hautajaisissaan. Vuosia myöhemmin Serbian hallitus ruokkii ja koristeli hänet. Huolimatta korkean profiilin kirjailijoiden, kuten Elfriede Jelinekin ja Karl Ove Knausgaardin, tuesta, hänen maineensa on kärsinyt. Kun hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2019, protesti oli laajalle levinnyttä ja yksi Nobel-komitean jäsen erosi välittömästi, osittain hänen politiikkansa takia. Olisivat saaneet erota koko porukka, kuten pian nähtiin.
ellauri340.html on line 562: Tämä pitää paikkansa myös The Fruit Thiefissä. Siinä on jotain loistavaa, joka näyttää myös erottamattomalta kirjoittajan tahallisesta tietämättömyydestä. Siellä täällä Handke vihjaa vastustaakseen Länsi-Euroopan jatkuvasti kiihtyvän informaatiokulttuurin huomionhukkaa, jota hän niin halveksii: ”Sinä hallitset sillä välin. Älä anna niiden viedä sinulta! Sillä välin, välissä, asioita tapahtuu, muotoutuu, kehittyy, syntyy." Mutta sillä välin ylestyessään Handke väittää solipsismiin, joka löytää omaperäisyyttä itsensä hemmottelussa. Toisin kuin hänen aikaisemmat teoksensa, jotka pohjautuvat arjen brutaaleihin totuuksiin, The Fruit Thiefin hermeettisyys on vähemmän saavutettavissa ja paljon elohopeampaa. Kertojan ajatusten virrassa eksyneen Handken romaanin vuoksi on vaikea tietää, missä ajatus alkaa ja toinen päättyy, ja alkaa pohtia, onko se tarkoitus: romaani on hyvässä ja pahassa tutkimusta teossa. eristetty luovuus, taiteilija, joka on jättänyt maailman lopullisesti taakseen.
ellauri341.html on line 82: Markus Leikola on yhtä paxu kuin sen teos Teidän edestänne annettu. Lainasin sen kirjastosta kun sen kannessa oli apina.
ellauri341.html on line 89: Kaipasin kuitenkin lisää ihan perinteisen modernistisen kerronnan hyveitä, jotka ovat välittyneet myös parhaille niin sanotuille postmodernisteillekin, tämä teos kun olisi varmaan takavuosina luokiteltu herkästi juuri sellaiseksi.
ellauri341.html on line 112: Lukijan näkökulmasta rönsyilyä on kuitenkin hieman liikaa ja teos paikoin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Kirjasta jää rannaton olo. Alkuperäinen käsikirjoitus nyt julkaistuun teokseen tosin oli vieläkin laajempi. Käy silti selväksi, ettei ihminen ole sittenkään apina, vaan historiaa uusiksi luova, usein sairas eläin. Nämä jaksot eivät siis varsinaisesti tarjoa uutta tietoa. Terveisin, Jukka Koskelainen, Herlinin Sanomista.
ellauri341.html on line 121: Jotenkin minulle jäi kuitenkin tunne, että tämä syvempi ulottuvuus vain tuntui jäävän kaiken tuon muun sekamelskan jalkoihin. Kaikkea vain oli niin paljon, että lukijana sain eteeni sellaisen hyökyaallon, josta oli hankala päästä uimaan enää takaisin pinnalle. Ehkä karsitumpi ja keskitetympi rakenne olisi tuonut vahvemmin Leikolan sanoman esiin, sillä tässä nyt vain tuntui olevan hiukan liikaa kaikkea. Sinänsä suuri osan näistä eri tarinoista olivat itsessään sen verran kiinnostavia ja tarkkaavaisia huomioita sisältäviä, että olisin mieluusti voinut lukea erilliset teokset kustakin, kuten Herlinin Sanomien eri osastoista. En siis kadu että kahlasin tämän (kirjaimellisesti) tiiliskiven läpi, sillä kaikesta huolimatta tuntui että sain tästä loppujen lopuksi yllättävänkin paljon irti. Harmi vain että kaksi viikkoa oli auttamatta liian lyhyt aika lukea tämä valtaisa ja runsaita rönsyjä sisältävä teos, jolloin rauhallisen etenemisen sijasta lukemisesta tuli paikoin aika nihkeää pakkopullaa. Tähdet:2.5/5. Terveisin: Heidi Kirjahamsteri.
ellauri341.html on line 467: Teloituksen jälkeen hänen ruumiinsa tuhkattiin sitä varten tehdyssä krematoriouunissa. Saman päivän aamuna 1. kesäkuuta 1962 tuhkat levitettiin Israelin laivaston alukselta Välimereen kansainväliselle merialueelle. Hannah Arendtin teos Eichmann Jerusalemissa: Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä ilmestyi 1963, ja sen alanimeke on muodostunut käsitteeksi.
ellauri342.html on line 319: Larnin tietämättä teos käännettiin Neuvostoliitossa vuonna 1959, ja kirjasta tuli siellä samoin kuin muissa Itä-Euroopan maissa heti valtaisa menestys. Larni jatkoi myöhemmin samantyyppisten satiiristen kirjojen parissa. mutta myöhemmät kirjat eivät enää saavuttaneet Neljännen nikaman suosiota. Kaikkiaan Larnin teoksia on käännetty 20 eri kielelle. Larnille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1966. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle. Haudan osoite on 59-18-240b, siltä varalta että haluatte käydä kusaisemassa tämän noskelaisen misogyynin haudalle.
ellauri343.html on line 233: Lapsuuteni (1953) on Pekkasen kenties tunnetuin teos. Se kertoo Pekkasen köyhästä ja karusta lapsuudesta hieman yksinkertaisella kielellä – olihan Pekkanen vielä toipumassa halvaantumisesta. Kirjassa Pekkanen kertoo lapsuutensa oloista, jotka köyhyydestä huolimatta olivat hänen mielestään hyvät. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Teos sai loistokritiikin kielellisistä puutteistaan huolimatta
ellauri345.html on line 41: Elämä ja teos-menetelmän lähtökohdat ovat rotu, sukupuolisuus ja poliittinen kanta.
ellauri345.html on line 91: Mökeltävästi koittaa Benjy ilmeisesti termentää että elämä ja teos menetelmässä pitää teosta käyttää elämän selityxenä eikä kääntäen. Mikä puppugeneraattori.
ellauri345.html on line 285: Tuo viimeinen teossarja todistaa ja seuraa puhdistumista, jonka ei enää annettu olla vapautumista. Ehkä siksi, että hänen nuoruutensa oli usein liian ketterästi paennut elämän vastoinkäymisiä runouden kentälle, vanhus asetti hirveän rankaisevan ironian kanssa ämmäpahan elämänsä herraksi.
ellauri345.html on line 389: Se loukkaus, että ne, jotka eivät löydä siitä kuvaa itserakastavasta unelmaisuudestaan, loukkaantuvat jokaisesta taidekritiikistä sillä verukkeella, että se tulee liian lähelle teosta, osoittaa niin paljon tietämättömyyttä taiteen luonteesta, että aika, joka tiukasti määrittää sen alkuperän tulee yhä elävämmäksi, se ei ole velkaa kiistää. (Joo, en mäkään täysin ymmärrä, mutta Benjy sättii tässä kriitikoiden kriitikoita.) Siitä huolimatta kuva, joka antaa tiiviimmän viestin herkkyydelle, on ehkä sallittu. Oletetaan, että opit tuntemaan ihmisen, joka on kaunis ja viehättävä, mutta suljettu, koska hänellä on salaisuus vetoketjun takana pikkupöxyissä. Olisi tuomittavaa yrittää tunkeutua häneen väkisin. Mutta on sallittua tutkia, onko hänellä sisaruksia ja voisiko heihin tunkeutua helpommin. Tällä tavalla kritiikki etsii taideteoksen sisaruksia kuin Iso-Masa.
ellauri345.html on line 391: Olemattoman kysymyksen käsitettä, joka kyseenalaistaa filosofian yhtenäisyyden, kutsutaan filosofiassa ongelman ihanteeksi. Taideteos ei kilpaile filosofian itsensä kanssa, se vain astuu täsmälleen sen paikalle ongelman ihanteellisen suhteen kautta. No nyt lähti Benjyn puppugeneraattori pyörähtämään ihan ylikierroxille!
ellauri345.html on line 393: Mutta ongelman ihanne ei esiinny monissa ongelmissa. Pikemminkin se on haudattu teosten alle ja sen edistäminen on kritiikki. Joo Benjy, kriitikon pyllystähän se päivä paistaa tietysti.
ellauri345.html on line 429: Siksi mikään taideteos ei saa näyttää elävältä täysin kielletyllä tavalla muuttumatta pelkäksi illuusioksi ja lakkaamatta olemasta taideteos. Hänen sisällään kuohuvan elämän täytyy näyttää jäätyneeltä ja ikään kuin vangituksi hetkessä. Tämä olento hänen sisällään on puhdasta kauneutta, puhdasta harmoniaa, joka tulvii kaaosta - ja itse asiassa vain tätä, ei maailmaa - vaan näyttää vain elävöittävän sitä, kun "se" virzaa "sen" läpi. Se mikä pysäyttää tämän ilmeen, karkottaa liikkeen ja häiritsee harmoniaa, on ilmeetön. Että elämä perustaa mysteerin, tämä jähmettyminen teoksen sisältöön. Samoin kuin käskevän sanan keskeyttäminen pystyy tuomaan totuuden esiin naisen välttelystä juuri siellä, missä se keskeyttää, niin ilmeetön pakottaa vapisevan harmonian säilymään ja jatkaa sen vapinaa vastalauseillaan. (Eli naisen "ei" tarkoittaa oikeasti ehkä, ja "ehkä" kyllä!)
ellauri345.html on line 677: Hänen varhaiset teoksensa perustuvat Georg Wilhelm Friedrich Hegelin, Friedrich Wilhelm Joseph Schellingin, Franz von Baaderin ja Jakob Böhmen vaikutteisiin ja ovat luonteeltaan romanttis-teosofisia.
ellauri345.html on line 683: Daumerin pääteos The Secrets of Christian Antiquity julkaistiin vuonna 1847, ja se on hänen yleinen lähtölaskentansa kristinuskolle. Hän väitti, että kristityt olivat uhraaneet lapsiuhreja kauas varhaisista ajoista lähtien, ja hän tulkitsi Jeesuksen sanat sen mukaisesti: Antakaa lasten tulla luokseni. Toisin kuin yhtä antikristillinen filosofi Friedrich Nietzsche, hän ei jättänyt Jeesuksen persoonaa kritiikkinsä ulkopuolelle. Hänen työnsä perusteesi oli, että kristillinen antiikki oli pohjimmiltaan molokkien palvelusta kulttisen antropofagian kanssa, joka jatkui vuosisatoja.
ellauri345.html on line 685: Kaikesta tästä huolimatta Daumer ei ollut ateisti. Hän kuvaili romanttista maailmankatsomustaan teistiseksi naturalismiksi tai harvemmin teistiseksi materialismiksi. Hänen teoksensa The Glory of the Blessed Virgin Mary, joka julkaistiin salanimellä vuonna 1841, osoittaa filosofisen ristiriidan, johon hän joutui. Työ johti läheisen ystävyyden päättymiseen Ludwig Feuerbachin kanssa. Vuonna 1850 hän sai jyrkän hylkäämisen Karl Marxilta, joka oli siihen asti myös ollut Daumerin partisaani. Syy Marxin lähtemiseen oli Daumerin teos Uuden maailmanajan uskonto. Yritys kombinatoris-aforistiseen perusasenteeseen. Marx näki tässä teoksessa "tyhmän talonpoikaidyllin", jonka "modernin maatalouden ja nykyaikaisten koneiden pitäisi kumota."
ellauri348.html on line 373: Filmamattomuus on eräänlainen mediaspesifisyys, joka estää kirjallisuutta tekemästä onnistunutta elokuva- tai televisiosovitusta. Useat erilaiset näkökohdat voivat johtaa siihen, että teos nähdään elokuvattomaksi. Näitä ovat esteettiset sopimukset, yleisön odotukset, tekniset rajoitukset ja eettiset tai poliittiset näkökohdat.
ellauri348.html on line 375: On pääteltävä, että "voi olla ehkä tehdä hyvä elokuva huonosta romaanista, mutta ei koskaan hyvästä." Arvostettujen ja hyvin rahoitettujen TV-sarjojen nousun myötä 2000-luvulla television kulta- aikana pidetyssä televisiosarjassa jotkin aiemmin kuvaamattomiksi pidetyt teokset ovat läpikäyneet visuaalisia mukautuksia. Pitkään kuvaamattomina pidettyjen teosten joukossa on lopulta onnistuneesti kuvattu Taru sormusten herrasta, Watchmen ja Gerald's Game.
ellauri348.html on line 731: Ossian ( / ˈ ɒ ʃ ən , ˈ ɒ s i ən / ; irlantilainen gaeli / skotlantilainen gaeli : Oisean ) on kertoja ja väitetty kirjoittaja skotlantilaisen runoilijan James Macphersonin julkaisemassa eeppisessä runosarjassa , alun perin Fingal ja (1761) Temora (1763), ja yhdistettiin myöhemmin nimellä The Poems of Ossian. Macpherson väitti keränneensä skotlannin gaelinkielistä suullista materiaalia, jonka sanottiin olevan muinaisista lähteistä, ja että teos oli hänen käännöksensä tästä materiaalista. Ossian perustuu Oisíniin, Fionn mac Cumhaillin pojaan (englanninkielinen Finn McCool), legendaariseen irlantilaisen mytologian bardiin. Nykyaikaiset kriitikot olivat jakautuneet näkemyksensä teoksen aitoudesta, mutta nykyinen yksimielisyys on, että Macpherson sävelsi runot suurelta osin itse, hyödyntäen osittain keräämänsä perinteistä gaelilaista runoutta.
ellauri349.html on line 222: "LUCE IRIGARAYn avainkynäilyt" (Oxford UP) on teos, joka kokoaa yhteen kirjailijan itsensä valitsemia esseitä ja DOKUMENTOI Irigarayn monipuolista toimintaa eri tieteenaloilla. Kokoelma sisältää sekä Irigarayn kenttätyön tuloksia esitteleviä esseitä esimerkiksi soveltavan lingvistin ja psykoanalyysin alalla että teoreettisia panoksia eri tieteenaloihin.
ellauri349.html on line 235: Samaan aikaan hän osallistui Jacques Lacanin proseminaariin. Hänestä tuli psykoanalyytikko, Pariisin freudilaisen koulukunnan jäsen. Hän on erityisesti Antoinette Fouquen analyytikko, jonka hän kutsuu muiden Women's Liberation Movementin naisten kanssa jakamaan Vincennesissä opettamansa kurssitaakkaa: teos keskittyy kehoon, naisen seksuaalisuuteen sekä äidin ja tyttären väliseen suhteeseen, jota etevästi valaissee epätoivoinen kotirouvahahmo sarjassa Mitä Kuuluu kuin kointähtönen.
ellauri349.html on line 261: "Nenä kukkii" on kenties Erkin tunnetuin teos. Eski ja Erkki olivat kumpikin sympaattisia keskinkertaisuuxia Sisä-Suomesta, joilla oli kova pyrky pinnalle. Kompostia hoiti senaattori homo-Pekka Haavisto.
ellauri349.html on line 568: Saarnausta jäljellä vielä sata sivua. Saa nähdä jaxanko. Jaxaa jaxaa, niin tästä tulee vuoden 2024 ensimmäinen loppuun saatu teos.
ellauri349.html on line 646: Pääteos, jossa Heidegger kamppailee Gelassenheitin käsitteen kanssa, on Discourse on Thinking (Käännös Gelassenheitista; 1966), tarkemmin sanottuna osio nimeltä " Keskustelu ajattelusta maapolulla", jossa hän yrittää selittää ymmärrystä kolmen eri keinoin. Näkökulmat: tutkijan, viisaan ja tutkijan näkökulmat. Heidegger käyttää kirjassa erilaisia tapoja päästää lukijaa läheisempään kosketukseen vapautumisen tai olla-antamisen kanssa dialogin, runouden, oksymoronin, kiehtovan käännöksen ja niin edelleen avulla. Tekemällä tämän hän yrittää "hajottaa riippuvuutemme metafysiikkaan (mukaan lukien hänen oman aikaisemman ajatuksensa) ja rohkaista meitä hyväksymään olemisen antamisen tapahtumaan". (Moore, 2019, s. xvii).
ellauri349.html on line 648: Gelassenheitin käsite on teos, joka selkeimmin kuvaa Heideggerin myöhempää ymmärrystä "antamisesta", joka kaatuu hänen myöhempään työhönsä ja rakentaa perustan ymmärrykselle siitä, kuinka "ihmisen olemus ymmärretään parhaiten Gelassenheitina " (Moore, 2019, s. xvi). Lisäksi ”olemisen itsensä Gelassenheitin muotona olevan käsityksen perusteella ihmisen olemusta voidaan luonnehtia Gelassenheitiksi. Tämä voi kuitenkin tulla ilmeiseksi vain siinä määrin kuin ihminen antaa olemisen vallita antaa-olla" (ibid.).
ellauri349.html on line 793: Perhosten valtakunta oli ensimmäinen Sphinx-kustantamon (Kustannusosakeyhtiö Sphinx Oy) julkaisema teos. Kustantamon perustivat v.1998 Heidi Liehu ja hänen äitinsä, kirjailija Rakel Liehu. Perhosten valtakunta on filosofinen, feministinen, osin lyyrinen teos, ja se herätti aikoinaan huomiota, ei vaan laajuutensa tähden, vaa ehkä myös siksi, että tämän teoksen myötä Liehu antoi siihenastisista tavoistaan poiketen haastatteluja. Muihin filosofisiin teoksiin kuuluu mm. teos Ihana Kristus (Kirjapaja 2006).
ellauri349.html on line 799: Liehun runokokoelmista kahdeksannessa, vuodelta 2011, Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY) näkyy vahvasti isän kuoleman (2008) aiheuttama suru. Tämän teoksen jälkeen seurasi Liehulla pitkä julkaisutauko, koska se sai valtiolta stipendejä. Vasta keväällä 2021 Liehu iski jälleen. Uusia teoksia ovat runokokoelma Luumu- eivaan Omenapuu odottaa minua takaisin (Sphinx 2021) ja Liehun eräänä elämäntyönään pitämä laaja teos, hänen loppuunsaattamansa lääninrovasti Jouko Liehun, hänen isänsä, muistelmat (Jouko Liehu ja Heidi Liehu: Päivieni loppuun asti, Sphinx, 516 sivua). Teos ilmestyi syksyllä 2021. Siihen sisältyvät Heidi Liehun jälkisanat, joissa hän tuo esiin henkilökohtaistakin elämäänsä isän merkityksen valossa. (Mitämitä!? This I gotta see!) Hän liikkuu lyyrisellä tempolla, tajunnanvirran aalloilla ihmisen kuoleman ja surun äärellä. Teoksessa nousee vahvasti esiin hengellinen sanoma, niin isän elämäntien kuin Heidi Liehun jälkisanojen myötä. Läsnä teoksessa on myös elintasopakolaisuuden teema Jouko Liehun vienankarjalaisten evakkovanhempien kautta:
ellauri350.html on line 292: Muuten hän ansaizi runoilijaxi aika kivasti. Hän omisti kaksi kotia Winston-Salemissa Pohjois-Carolinassa ja "herrallisen brownstonen" Harlemissa , joka ostettiin vuonna 2004 ja joka oli kuin Eskin Bulevardin asunto täynnä hänen "kasvavaa kirjastoaan" kirjoja, joita hän keräsi kautta elämän, vuosikymmenien ajalta kerättyjä taideteoxia ja hyvin varustetut keittiöt. The Guardian -lehden kirjoittaja Gary Younge kertoi, että Angeloun Harlemin kodissa oli useita afrikkalaisia seinävaatteita ja hänen maalauskokoelmansa, mukaan lukien useiden jazztrumpetistien maalaukset, Rosa Parksin akvarelli ja Faith Ringgoldin teos nimeltä "Maya's Quilt Of Life".
ellauri351.html on line 175: Ei ole yllättävää, että aiempien kirjojensa perusteella Britton ajattelee, että kirjallisuus ja teologia ovat rikkaita mielenelämän mallien lähteitä. Tämä teos sisältää mielenkiintoista uutta materiaalia myytistä mielenelämän mallina sekä Blaken, Miltonin ja Mary Shelleyn kirjoittamisesta. Britton näkee Miltonia itseään vastaan jakautuneena miehenä. De Doctrina Christianin teologin kirjoittajan piti turvautua epäilyltä, että Jumala voisi olla sadisti (tutkimuslinja, jonka Stanley Fish väittää, kulkee Paradise Lostin kautta). Mutta kadonneen Paratiisin runoilija tekee Saatanan runonsa sankariksi ja kuvaa hänet "kokona ihmisenä, joka kokee konfliktia, katumusta ja pelkoa". Saatana (erillään Miltonista) on tuhoava narsisti Herbert Rosenfeldin termein ja olemalla hänen kanssaan mielikuvituksellisesti tekemisissä Milton puolustaa itseään masentavaa melankoliaa vastaan, jonka Britton uskoo olevan hänen teologiansa ytimessä. Brittonilla on elävä käsitys siitä, mikä saavutus on elää konfliktejaan tällä tavalla. Samaan tapaan Britton lukee Blaken taivaan ja helvetin avioliittoa tutkivana sitä, mitä superminän korvaaminen omalla ihanneitsellään sisältää. Vaikuttavin kaikista on luku Mary Shelleyn Frankensteinista ("Mikä teki Frankensteinin olennosta hirviön?"). jonka Britton lukee vertauksena perinataalisen hylkäämisen ehdottomasta kauhusta sekä äidille että lapselle”.
ellauri351.html on line 544: 1900-luvun alussa johtavat teosofit vakuuttuivat siitä, että Maitreyan paluu "maailmanopettajana" oli välitön. Tuohon aikaan eteläintialaisen pojan, Jiddu Krishnamurtin , uskottiin olevan Maitreyan "ajoneuvo". Kuitenkin 30-vuotiaana Krishnamurti itse kieltäytyi palvelemasta tässä roolissa. Teosofit väittävät, että kaikissa tapauksissa Maitreya ja viisauden mestarit (olennot, jotka työskentelevät suoraan Maitreyan alaisuudessa) eivät koskaan loukkaa kenenkään yksilön tai ihmiskunnan vapaata tahtoa (koska tämä uhmaa karmeaa syyn ja seurauksen lakia). Siten monet, mutta eivät kaikki, teosofit pitivät Krishnamurtin valintaa pyhänä, ei harhaoppisena.
ellauri351.html on line 565: Maitreya – 100 000 vuoden tarinan huipennus on Saku Mätön ensimmäinen henkisen kirjallisuuden alalla julkaistu teos. Kirja kertoo vääjäämättömän loogisesti Henkisen Hierarkian taustoista, sen edustajan Maitreyan julkitulosta ja tämän opetusten vaikutuksesta koko länsimaiseen yhteiskuntaan. Kirja on ensimmäinen nykyaikainen, suomeksi kirjoitettu katsaus aiheesta ja siksi tervetullut osaksi suomalaista esoteerista kirjallisuutta. Maitreya – 100 000 vuoden tarinan huipennus onnistuu selkokielistämään Henkisen Hierarkian tehtävää ja toimintaa, ja vetää paikoittain mainiosti salaliiton lankoja nykypäivän maailmanlaajuisten ilmiöiden sekä taustalla toimivan näkymättömän systeemin välille. Ultra-lehden ja Minä Olen -lehden toimitusneuvostoissakin vaikuttaneen Mätön omakohtainen kuvaus Maitreyan ja erään Henkisen Hierarkian Mestarin kohtaamisesta yhdistettynä kirjoittajan laajaan yhteiskuntatietämykseen antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle lukijalle, vaikka aihe olisikin entuudestaan tuntematon.
ellauri351.html on line 578: Maitreya-kirja, vuoden 2018 merkittävin teos (havainnekuva, numero ei vastaa)
ellauri351.html on line 587: 1967 syntynyt Relander valmistui ylioppilaaksi vuonna 1986 ja opiskeli Helsingin yliopistossa Suomen historiaa ja sosiaalipsykologiaa sekä suoritti vuonna 1995 Sussexin yliopiston yksivuotisen Master of Arts -tutkinnon. Hän valmisteli vuosina 1995–2008 Helsingin yliopistolle toistaiseksi (heh) julkaisematonta väitöskirjaa taistolaisen opiskelijaliikkeen historiasta. Esikoisteos Ankkalinna ja lajien synty (2004).
ellauri351.html on line 610: Creme on kertonut kiinnostuneensa okkultismista luettuaan 14-vuotiaana Alexanda David-Neelin kirjan With Mystics and Magicians in Tibet. Hän on kuulunut myös teosofispohjaiseen ufouskontokuntaan Aetherius Society sekä seurannut tiktokissa etenkin Alice Baileyä. Vuonna 1959 hän sai kertomansa mukaan ensimmäisen telepaattisen viestin Mestarilta, joka kehotti nauhoittamaan viestit kelanauhurilla. Creme alkoi julistaa ilmoitusta vuonna 1975.
ellauri351.html on line 612: Alice Ann Bailey (16. kesäkuuta 1880 – 15. joulukuuta 1949, alun perin Alice LaTrobe Bateman) oli englantilainen teosofi, luennoitsija, tuottelias okkulttinen kirjailija ja Lucis Trust -säätiön perustaja. Hän muutti vuonna 1907 Yhdysvaltoihin, jossa hän vietti loppuelämänsä. Alice ja Maitreya on mainittu aiemmin hörhöistä kertovassa paasauxessa albumissa 169. Yrjö Kallisesta piti tulla Maitreya, mutta jäi täpärästi alle äänikynnyxen (kz. albumi 263).
ellauri352.html on line 358: Yhtenä antropologian isänä pidetty Mauss ei koskaan julkaissut hänen ajatuksensa tiivistävää teosta, vaan lukuisia löysiä artikkeleita eri aikakauslehdissä, luonnoksia, selostuksia - hahmonnoksia ja testejä. Hänen väitöskirjansa rukouksesta on vieläkin kesken. Hänen harvinaisista monografioistaan muistamme erityisesti Essay on Donin (jos muistamme).
ellauri352.html on line 387: Lähi-idän konfliktista on 70% psykologista, loput 30% fyysistä ja ekonomista. Terapeutit pitäisi ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa. Yhteiskunta ja psykologia suhtautuvat kuin järki ja tunne, ympäristö ja perimä. B=f(P,E). Myrskyisät tunteet voivat häiritä vakavasti neuvottelua. Ilman tunteita toisaalta neuvottelua ei ehkä tarvita. Jaltan konferenssissa oli mukana pakkoneuroottisia, hysteerisiä, impulsiivisia ja mahtailevia suurmiehiä. Ei kyllä sakemanneja.
ellauri353.html on line 91: Kun puuttuu terve moraali ja arvot joihin uskoa, esiin astuvat anarkia, valhe, rikos ja korruptio. Keltainen lippu on taideteos eikä nuoriso pois asemalta-pamfletti.
ellauri353.html on line 198: Vuonna 1949 Buñuel luopui Espanjan kansalaisuudestaan tullakseen meksikolaiseksi. Los Olvidados Ciudad Mexicon katulapsista pysyy Munuelin teosten joukossa hetkenä, jolloin hän murtautui pinnalle ja räjähti, ennen kuin hän vaipui takaisin kuin ilotulite etuoikeutettujen maailmaan, jossa hänen surrealistinen näkemyksensä rakasti pelata. Buñuelin katulapset eivät ole "jalostettuja" heidän epätoivoisesta selviytymistaistelusta, he ovat itse asiassa armottomia saalistajia, jotka eivät ole parempia kuin heidän yhtä romantisoitumattomat uhrinsa. Kuvaamisen aikana useat miehistön jäsenet vastustivat tuotantoa monin eri tavoin: yksi teknikko kohtasi Buñuelin ja kysyi, miksi hän ei tehnyt "oikeaa" meksikolaista elokuvaa "sen sijaan surkea kuva kuten tämä"; elokuvan kampaaja erosi paikan päällä kohtauksen johdosta, jossa päähenkilön äiti kieltäytyy antamasta hänelle ruokaa ("Meksikossa yksikään äiti ei sanoisi noin pojalleen."); toinen henkilökunnan jäsen kehotti Buñuelia luopumaan "roskakasalla" ampumisesta. Eivät pitäneet rikkaan spanjuunan ilostelusta märkäselkien kustannuxella. Buñuelilta vaadittiin jopa Meksikon kansalaisuuden peruuttamista.
ellauri359.html on line 141: Blake näytyi olevan eri mieltä Danten kanssa antiikin Kreikan runollisten teosten ihailusta ja ilmeisestä ilosta, jolla Dante jakaa rangaistuksia helvetissä (mitä todistaa cantosten synkkä huumori)
ellauri359.html on line 173: Immu eli ja matkusteli aikuisiälläkin vuosikausia isänsä varallisuuden turvin. Myöhemmällä iällä svedu alkoi kiinnostua yhä enemmän hengellisistä asioista, joskin uskonnollinen hän oli ollut lapsesta saakka. Svedberg Jr väitti itsellään olevan yliluonnollisia kykyjä, joiden ansiosta hän muun muassa kykeni kommunikoimaan kuolleiden ihmisten kanssa. Friedrich Oetingerille marraskuussa 1766 kirjoittamassaan kirjeessä Swedenborg väittää keskustelleensa satoja kertoja Martti Lutherin kanssa, vuoden ajan apostoli Paavalin kanssa ja kerran Mooseksen kii kanssa. Hän uskoi, että Jumala ilmaisi hänelle totuuden kuolemanjälkeisen elämän erilaisista tiloista ja viimeisestä tuomiosta. Swedenborg katsoi, että hänen uskonnollinen oppinsa toimii yhdessä Raamatun kanssa pohjana aivan uudelle kirkolle, mutta ei ennustanut tämän kirkon saavuttavan suosiota nopeasti. Swedenborgin opetukset jakoivat aikalaisten mielipiteitä jyrkästi. Henkimaailmaa ja aviollista rakkautta käsitellyt teos Deliciae sapientiae de amore conjugiali jopa takavarikoitiin vuonna 1769, kun muut svedut syytti Svedbergiä harhaoppisuudesta.
ellauri359.html on line 177: Kirjansa hän painatti omakustanteina. Svefbergin tiedesaavutuxista ehkä tunnetuin on maailmaneetterihypoteesi, jota nykyään pidetään virheellisenä. Anatomianiteessä puhutaan myös ihmisen sielusta. Joel H. pitäisi. Kirjassaan Arcana Coelestia hän esittää, että kaikilla aineellisilla asioilla on henkiset vastaavaisuutensa. Hyvä hyvä kuuluu Joelin suunnalta. Svedun teos Taivas, sen ihmeet ja Helvetti löytyy suomennettuna, muttei netistä. Löytyy vaan tämmösiä haarukkapaloja:
ellauri359.html on line 213: Rakkaus on sitä, että haluamme antaa omamme toiselle ja tunnemme hänen ilonsa omaksemme. Rakkaus teossa on työtä ja tekoa. Taivas on käyttöjen valtakunta.
ellauri362.html on line 157: Hänen romaaninsa ovat pikemminkin keskusteluromaaneja kuin toimintaromaaneja; Itse asiassa Peacock on niin paljon kiinnostuneempi siitä, mitä hänen hahmonsa sanovat toisilleen kuin siitä, mitä he tekevät toisilleen, että hän esittää usein kokonaisia romaaneja dialogin muodossa. Platonin symposium on näiden teosten kirjallinen esi-isä Athenaeuksen deipnosofien kautta, jossa keskustelu ei koske niinkään korkeatasoisia filosofisia teemoja kuin viinaa ja kalanhajuisia vekottimia. Toiminta alkaa vasta kun kaikki ovat umpitunnelissa.
ellauri362.html on line 299: Sota-aikainen koulunkäynti eri paikkakunnalla ja perheen isän alituinen poissaolo olivat varmaankin osasyitä siihen, että nuoren pojan maailma järkkyi. Ensimmäisen "eksistenssitilansa" Meri kertoo kokeneensa 1942 matkalla Outokumpuun äidin vanhempien luo. Tämmöinen kokemus minän häviämisestä ja maailman tyhjyydestä unenomaisena toistuu sitten useiden Meren teosten ihmisten tajunnassa. Vuonna 1949 koettu henkinen ahdistus ja traumaattinen vaihe toistui 1954, kuitenkin lievempänä.
ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
ellauri362.html on line 437: Oppisopimuskoulutuksensa päättyessä Crabbe palasi kotiin Aldeburghiin ilman tulevaisuudennäkymiä ja hänellä oli hyvin vähän tietoa parantamisen taidosta. Hänen kotinsa oli onneton äitinsä sairauden sekä isänsä hillittömyyden ja väkivaltaisen luonteen vuoksi. Näiden vuosien aikana raudan on täytynyt päästä hänen sieluunsa. Hän yritti harjoittaa ammattiaan Aldeburghissa, ja hänet nimitettiin seurakunnan lääkäriksi. Sillä välin hän kuitenkin opiskeli luontoa ja varsinkin kasvitiedettä tuloksin, jotka, elleivät häntä lääkärinä palvelisi, olisivat hänen runoudelleen suuri arvo. Hän jatkoi paljon lukemista ja pohdiskelua, ja hänen mielensä kääntyi ehdottomasti uskon ja hurskauden puoleen. Sarah Elmy oli hänen lohdutuksensa ja toivonsa (monia vuosia myöhemmin eräässä Tarinassa nimeltä The Lover's Journey hän kirjoitti kuuluisan kuvauksen vierailustaan hänen luonaan); ja hän jatkoi runojen kirjoittamista, josta vähän on säilynyt. Vuosiin 1775–1779 kuuluu useita uskonnollisia runoja, vaikuttava pieni pala Mirristä joka kertoo, kuinka hän veti kirjailijan "väärien nautintojen" helpotuksesta "ylevämpiin käsityksiin", ja tyhjä säeteos nimeltä Midnight, joka, joskin hyvin synkkä, päättyy järkevään ja vahvaan rohkeuteen.
ellauri365.html on line 261: "Pelko, joka vaivasi hänen levottomia aivojaan yötä päivää, näkyi jo hänen silmissään, minä pidin häntä silloin tuhoon tuomituksi miehenä. Tiesin, että hänen oman Boule de Suifin hienovarainen myrkky oli jo aloittanut tuhotyönsä tässä, upeat aivot. Tiesikö hän sen itse? Luulin usein, että hän tiesi. Hänen Sur L'Eaunsa MS. makasi pöydällä välillämme, hän oli juuri lukenut minulle muutaman luvun, paras asia, jonka hän oli koskaan kirjoittanut, ajattelin Hän tuotti edelleen kuumeisella kiireellä yhtä mestariteosta toisensa perään, leikkaa innoissaan aivoaan samppanjalla, eetterillä ja kaikenlaisilla huumeilla. Naiset naisen perään loputtomassa peräkkäisessä peräkkäisessä peräkkäin nopeuttavat tuhoa, naisia värvättiin joka puolelta... näyttelijöitä, balettitanssijia , midinettes, grisettes, tavalliset prostituoidut - "le taureau triste", hänen ystävänsä kutsuivat häntä.
ellauri368.html on line 49: Sutzkeverin teos vahvistaa jatkuvasti ihmiskunnan voimaa ja luonnon kestävyyttä. Omaelämäkerrallisessa "Makaan arkussa", kirjoitettu 30. elokuuta 1941, Sutzkever kirjoittaa loppustanzassa:
ellauri368.html on line 73: Avraham Dov Ber Lebenson syntyi Vilnassa Liettuassa. Hän kiinnostui heprean kielioppista ja välimerkeistä tutkiessaan lain viikoittaisia osia bar - mitzvalleen. Hän meni naimisiin tuon ajan tavan mukaan heti barmitsvansa jälkeen ja vietti seuraavat kahdeksan vuotta vaimonsa vanhempien luona Michališkissa. Tämä antoi hänelle sukunimen "Michailishker", joka vastaa hänen kynänimensä "Adam" viimeistä kirjainta (muodostettu Abraham Dob Michailishkerin nimikirjaimista). Sukunimi "Lebensohn", jonka hän otti, on kirjaimellinen käännös sanasta "ben Ḥayyim". Hän asui neljä vuotta Oshmianyssa, missä hän yritti vakiinnuttaa itsensä kauppiaana. Hän oli taitava rabbiinitutkija, mutta omisti suurimman osan vapaa-ajastaan heprean runollisten ja kieliopillisten teosten tutkimiseen. Palattuaan kotikaupunkiinsa, jossa hän asui loppuelämänsä, hän toimi lumpunvälittäjänä ja opettajana.
ellauri368.html on line 105: Galicialaisen Haskalahin tärkeimmät teokset olivat kuitenkin proosasävellyksiä. Tuloksena katkerasta riidasta hassidismin kanssa, ne muodostivat syövyttäviä satiireja, jotka pilasivat hassidimaailman. Hienostunein esimerkki tästä genrestä on Megaleh temirin (Salaisuuksien paljastaja; 1819), jonka on kirjoittanut Yosef Perl, kirjailija, joka tunnetaan tinkimättömästä taistelustaan hasideja vastaan. Hasidilaisen elämäntavan yksityiskohtainen kuvaus ja heidän heprealaisen tyylinsä täydellinen jäljitelmä sai jotkut hasidit uskomaan, että tämä oli aito hasidilainen teos heidän liikkeensä myrkyllisen parodian sijaan. Ne tekevät sen ize.
ellauri368.html on line 164: Herbertin romaanien ja johdannaisten teosten poliittinen, tieteellinen ja sosiaalinen fiktiivinen ympäristö tunnetaan nimellä Tyynyuniversumi tai Duniverse. Kymmeniä tuhansia vuosia tulevaisuuteen sijoittuva saaga kertoo sivilisaatiosta, joka on kieltänyt kaikki "ajattelevat koneet", mukaan lukien tietokoneet, robotit ja tekoäly. Niiden tilalle sivilisaatio on kehittänyt kehittyneitä henkisiä ja fyysisiä tieteenaloja sekä kehittyneitä tekniikoita, jotka noudattavat tietokoneiden käyttökieltoa, kuten mekaanisia kärpäsiä, neuloja, pikkuveiziä ja valomiekkoja. Tälle valtakunnalle elintärkeä on ankara aavikkoplaneetta Arrakis, ainoa tunnettu maustearrakin lähde, maailmankaikkeuden arvokkain aine.
ellauri369.html on line 85: Rosnyn mestariteos on Les Navigateurs de l'Infini [ Äärettömän navigaattorit ] (1925), jossa kosmonauttia tarkoittava sana "astronautti" keksittiin ensimmäistä kertaa!
ellauri369.html on line 176: Nepos ei selvästikään perustanut teostaan kovinkaan syvälliseen lähdekritiikkiin, vaan poimi tietonsa aikaisemmista elämäkerroista. I can relate to that. Hän ei pyri ratkaisemaan lähteidensä ristiriitoja, ja harvoin edes huomauttaa niistä. Teos on kuitenkin arvokas, koska alkuperäiset lähteet ovat suureksi osaksi kadonneet, ja näin se on säilyttänyt paljon tietoa, joka muutoin olisi kadonnut. Suomennoksen esipuheen kirjoittanut Jaakko Suolahti arvioi arvokkaimmiksi osiksi Caton ja Atticuksen elämäkerrat, joista jälkimmäinen perustui vieläpä Suolahden omaan kokemukseen. Vaikka Nepos ei olekaan omaperäinen kirjailija, hänet voidaan nähdä kreikkalaisen oppineisuuden popularisoijana aikansa tomppeleille roomalaisille.
ellauri369.html on line 433: Henry David Thoreausta Carlyle oli parempi kuin Plutarkhos. P:n "yhdensuuntaiset elämät" oli antiikkisen kreikkalaisen elämäkerturin Plutarkoksen klassinen teos, jossa hahmotellaan eliittihenkilöiden elämää ja heidän edustamiaan hyveitä.
ellauri370.html on line 622: Ahlwardt teki lukuisia agitaatiomatkoja 1890-luvulla, mukaan lukien Yhdysvaltoihin ja markkinoi persoonaansa lauluina, kuvina, rintakuvina, kolikoina ja sikareina. Siksi hänen vastustajansa syyttivät häntä "liiketoiminnan teosta antisemitismillä". Ahlwardtia ympäröivät skandaalit saivat jopa antisemitistiset puolueet etääntymään hänestä.
ellauri370.html on line 733: Hmelnytsky on ollut useiden kaunokirjallisten teosten kohteena 1800-luvun puolalaisessa kirjallisuudessa, mutta huomattavin hänen käsittelynsä puolalaisessa kirjallisuudessa on Henryk Sienkiewiczin Tulella ja miekalla. Puolan aatelisen Sienkiewiczin melko kriittistä kuvausta hänestä on hieman moderoitu Jerzy Hoffmanin vuoden 1999 elokuvasovituksessa. Edellä kuvatut mehukkaat pogrom-kohtauxet on häivytetty aika lailla taustalle.
ellauri371.html on line 272: Vapaamuurariuden loistava johtaja. Hoitosuunnitelma: ulkonäön täytyy tulla sieltä yhdestä päästä valmiina, koska et voi pitää sitä yhdessä, jos annat sen murskata se on palasiksi monissa mielissä. Siksi voimme tietää toimintasuunnitelman, mutta emme keskustella häntä, jotta se ei häiritse hänen neroaan, yhteyttään jossa on olennaiset osat, salaisen merkityksen käytännöllinen voima sen jokainen kohta. Jos keskustellaan ja muutetaan jotain tällaista syntyy uusi teos useilla äänillä, sitten ne kantavat jälkensä kaikista henkisistä väärinkäsityksistä manioita, jotka eivät tunkeutuneet sen merkityksen syvyyteen ja yhteyteen, sanat sakenevat. Tarvitsemme suunnitelmiemme olevan vahvoja ja tarkoituksellisesti suunniteltu; siksi meidän ei pitäisi hylätä johtajamme loistavaa työtä7 hajottaa joukon tai jopa rajoitetun yhteiskunnan.
ellauri372.html on line 490: Hudibras on merkittävä pitkäikäisyydestään: 1660-luvulta lähtien se oli enemmän tai vähemmän aina painettuna, useilta eri kustantajilta ja toimittajilta aina ensimmäisen maailmansodan aikaan (katso alla). Byronin mestariteosta Don Juania (1819–1824) lukuun ottamatta on harvoja tämän pituisia (yli 11 000 riviä) englanninkielisiä säesatiireja, joilla on painettu näin pitkä ja vaikutusvaltainen elämä. Syynä lie ollut se, että satiiri "ilahdutti kuninkaallisia, se oli vähemmän hyökkäys puritaaneja vastaan ja parodia vanhanaikaisesta kirjallisuudesta kuin kritiikki vasemmistolaisesta ajattelusta ja nykyajan moraalista."
ellauri372.html on line 492: Tai kuten sen viimeisin toimittaja kirjoitti: "Hudibras, kuten Kulliverbin matkat, on ainutlaatuisen mielikuvituksellinen teos, joka pystyy järkyttämään, elävöittämään, provosoimaan ja viihdyttämään konservatiivista lukijaa omituisella ja omaleimaisella tavalla, tarmokkaasti nokkela ja vireä invektiivisyydessään. Se on Hudibrasin kekseliäs kekseliäisys, joka todennäköisesti suosittaa sitä nykyaikaiselle konservatiivilukijalle ja joka nostaa sen historiallisen kontekstinsa yläpuolelle. Oikeutta on tehtävä piispa Butlerille eikä runoilija Butlerille, puhumattakaan Darwinin opettaja Butlerista tai siitä erewhon-kaverista."
ellauri377.html on line 126: Hermesetaksen paimen ( kreikaksi: Ποιμὴν τοῦ Ἑρμᾶ, Poimén tou Herma; latinaksi: Pastori Hermae), joskus vain nimellä Paimen, on kristillinen kirjallinen teos 200-luvun ensimmäisen puoliskon lopulla, ja monet kristityt pitivät sitä arvokkaana kirjana ja jotkut varhaiskirkon isät, kuten Irenaeus, pitivät sitä kanonisena kirjoituksena. Paimen oli suosittu kristittyjen keskuudessa 2., 3. ja 4. vuosisadalla. Se löytyy Codex Sinaiticuksesta, jota kutsutaan myös Siinain raamatuksi, neljännen vuosisadan kristillinen kreikkalaisen Raamatun käsikirjoitus, joka sisältää suurimman osan kreikkalaisesta Vanhasta testamentista, mukaan lukien deuterokanoniset kirjat, ja kreikkalaisen Uuden testamentin sekä Barnabaan kirjeen ja Paimenen, eli Hermesetas on mukana. Se on kirjoitettu uncial eli pukkikirjaimin pergamentille.
ellauri377.html on line 128: Hermesetaxen kirjassa korostetaan suuresti moraalia ja teos on osoitus juutalaisesta kristinuskosta joka edelleen noudattaa Mooseksen lakia. Jotkut ovat väittäneet, että Hermas on ensimmäinen esimerkki koettelemusta edeltävästä tempauksesta. Vaikka Hermas ei mainitse tempausta, hän kirjoittaa uskovista, jotka "ovat paenneet suuresta ahdistuksesta uskonsa tähden" ja että muutkin voisivat paeta "tulevasta suuresta ahdistuksesta" tempauxella, jos usko on riittävä. Lopuille keinoixi jäävät työntö ja punnerrus.
ellauri377.html on line 216: Totuuden evankeliumi ( koptiksi : ⲡⲉⲩⲁⲅⲅⲉⲗⲓⲟⲛ ⲛⲧⲙⲏⲉ, latinisoituna: p- euaggelion n-tmêe) on yksi gnostisen eli haaksimaalaisen testamentin aputeksteistä. Se on olemassa kahdessa koptikielisessä käännöksessä kreikasta. Koptilainen teksti nimeltä Totuuden evankeliumi kantaa samaa otsikkoa, jonka Irenaeus ilmoitti kuuluvan Valentinuksen tekstiin. Eli sen tunsi Irenaeus Lyonista, joka vastusti sen gnostilaista sisältöä ja julisti sen harhaopiksi. Irenaeus julistaa sen yhdeksi "Valentiniuksen" opetuslasten räpellyxistä, ja teoksen samankaltaisuus muiden Valentinuksen ja hänen seuraajiensa kuviteltujen teosten kanssa on saanut monet tutkijat olemaan samaa mieltä.
ellauri378.html on line 52: Tuomio Nürnbergissä – runollista oikeutta holokaustin tekijöille. Tämä artikkeli on yli 11 vuotta vanha. Se saattaa olla syyllinen lievään satuiluun, mutta Stanley Kramerin mestariteos tekee oikeutta tosielämän natsituomareiden oikeudenkäynnille.
ellauri381.html on line 414: Saksalaisen slavisti Wolfgang Kazakin mukaan "tämä teos on täysin sosialistisen realismin silloisten kaanonien mukainen : päähenkilöt ovat idealisoituja positiivisia sankareita, konfliktit ovat kaukaa haettuja ja niiden myönteinen ratkaisu voidaan ennakoida etukäteen. Hahmojen yhteenkuuluvuutta yhdessä tiimissä havainnollistaa se, että keskeiset tekniset ideat nousevat pääsääntöisesti samanaikaisesti romaanin eri hahmojen kesken. Kirjoittaja näyttää jatkuvasti näitä hahmoja poikkeustilanteissa ja heidän tekojaan kommentoidaan tekijän tarkoituksen mukaisesti.”
ellauri381.html on line 575: Huhti-toukokuuhun 1956 saakka Solženitsyn opetti koulussa ja oli kiireinen kirjallisten teosten parissa: hän kirjoitti näytelmän, runoja, valmistautui "Saaristoon" jne. 30. tammikuuta 1956 hän lähetti kirjeen Neuvostoliiton ministerille. Puolustus G.K. Zhukov, jossa hän pyysi hänen apuaan "pakotuksen poistamiseen", "rikosrekisterin poistamiseen" ja "määräysten palauttamiseen". 24. helmikuuta 1956 uusi vetoomus lähetettiin. N.S. Hruštšov pyysi tällä kertaa "täydellistä kuntoutusta". "Täysin odottamatta huhtikuussa 1956", kirjoitti N.A. Reshetovskaya ensimmäisissä muistoissaan - sain kirjeen Sanyalta. Hän kertoi minulle, että hänet vapautettiin maanpaosta ja hänen rikosrekisterinsä oli selvitetty. 20. kesäkuuta Solženitsyn lähti Kok-Terekistä, jossa hän palveli maanpaossa, ja lähti Moskovaan. Siellä hän tapasi monia tuntemiaan ihmisiä ja rehvasteli niille.
ellauri386.html on line 89: Monien Dostojevskin teosten juutalaisten on kuvattu esittävän negatiivisia stereotypioita. Päiväkirjoissaan hän halveksi länsimaalaisia ja kaikkia, jotka vastustivat panslaavilaista liikettä.
ellauri386.html on line 514: Anna Nikolaevna Schmidt (1850-luvun alku - 1905) Nižni Novgorodista kotoisin oleva opettaja ja toimittaja, joka saarnasi omaa teosofista opetustaan, joka syntyi V. S. Solovjovin "sofiologisten" ajatusten vaikutuksesta. Schmidt uskoi, että hän tunsi kirkon ruumiillistuneen hengen itsessään ja oli yhteydessä taivaalliseen rakkaansa - Kristuksen uuteen inkarnatiooniin, joxka hän oli valinnut Solovjovin. Soloviev tunnusti Schmidtin mystisen tutkielman "suurelta osin tärkeäksi totuudeksi", mutta Schmidtiin henkilökohtaisen tutustumisen ja "tunnustusten" kuulemisen jälkeen ... pelästyi hiänen rohkeudestaan, vaikka tunnusti osan hiänen "paljastuksistaan" "viehättäviksi"...
ellauri386.html on line 521: Sloveeni Janko Lavrinin mielestä Solovjov ei jättänyt yhtään teosta, jota voitaisiin pitää käänteentekevänä panoksena filosofiaan sinänsä. Mitä joku sloveeni on siitä sanomaan.
ellauri390.html on line 48: Viimeinen mohikaani sijoittuu vuoteen 1757, jolloin Englanti kävi Pohjois-Amerikan hallinnasta seitsenvuotista sotaa Ranskaa ja intiaaneja vastaan. Englantilaisen everstiluutnantin George Munron tyttäret Cora ja Alice ovat matkalla Fort William Henryn linnoitukseen, missä heidän isänsä on komentajana. Matkan aikana he joutuvat ranskalaisten kanssa liittoutuneen huronintiaani Maguan järjestämään väijytykseen, josta heidät pelastavat Haukansilmänä tunnettu Natty Bumppo (sic) ja hänen intiaaniystävänsä Chingachgook poikineen. Tästä alkaa huima sieppausten ja pelastusyritysten sarja, joka kietoutuu meneillään olevan sodan tapahtumiin ja vie Haukansilmän intiaanikyliin ja ranskalaisten vangiksi. Linnoituksen antautumista seuraavassa verilöylyssä, yllätyshyökkäyksissä ja kostoiskuissa kokee kohtalonsa moni, lopulta myös Chingachgookin poika Uncas, viimeinen puhdasverinen mohikaani. Viimeinen mohikaani on Cooperin pääteos, ja se oli yksi aikansa suosituimmista kirjoista. Myöhemmin teos on innoittanut muita taiteilijoita, ja siitä on tehty lukuisia elokuvia, näytelmiä, oopperoita, televisiosarjoja, lyhennelmiä ja sarjakuvia.
ellauri390.html on line 58: Monista mahicanien 1700-luvun aikana käydyistä sodista englantilaisten tukena on jälkipolville jäänyt kuva näiden intiaanien urhoollisuudesta ja rohkeudesta. Varsinaisesti heidät nosti kuuluisiksi kirjailija James Fenimore Cooper, joka teos Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) julkaistiin vuonna 1826. Hän kuitenkin erehtyi sekoittamaan kaksi eri kansaa keskenään sotkien Hudsonin jokilaakson mahicanit Connecticutin mohegaaneihin. Kirjailija otti molemmista kansoista piirteitä ja antoi ihmisille väärää tietoa ”sukupuuttoon kuolleesta mohikaanien kansakunnasta”. Jotkut Uncasvillen tämän päivän mohegaanit pitävät itseään edelleen Hudsonlaakson mahicanien jälkeläisinä. Naurettavaa, nehän ovat nykyään pelkkiä ruokakupongeilla eleleviä pulzareita, mahicaanit sitävastoin yritteliäitä pelimiehiä ja bingoisäntiä Wisconsinissa, jonne rauhanhäirizijät kuskattiin Connecticutin maisemia pilaamasta.
ellauri390.html on line 132: Sauli kirjoitti nelisenkymmentä kaunokirjallista teosta ja oli aikanaan tunnettu erityisesti nuortenkirjoistaan. Jälkimmäisiä Otava julkaisi uusintapainoksena vielä vuonna 1984.
ellauri390.html on line 189: Krestovski syntyi ukrainalaiseen aatelisperheeseen ja opiskeli Pietarin yliopistossa. Hän julkaisi ensimmäiset teoksensa vuonna 1857. Aluksi hän myötäili edistyksellistä nuorisoa, mutta siirtyi vuonna 1863 taantumuksen leiriin kuten tuttavansa Fedja ja maailman paskin Nalle. Yliopistossa hän ystävystyi radikaalin kriitikon Dmitri Pisarevin kanssa ja kirjoitti Russian Word -lehteen. Kirjailijan tunnetuin teos on Pietarin alamaailmaa ja ylimystöä sensaatiomaisesti kuvaava romaani ”Pietarin slummit”, ven. Peterburgskije truštšoby, 1864–1867). Hänen romaaninsa oli monen tunnin henkilökohtaisen tarkkailun tulos. ”Nihilisminvastaisen” dilogian Krovavyi puf (”Verinen isku”) viihderomaanit Panurgovo stado (”Panurgin lauma”, 1869) ja Dve sily (”Kaksi voimaa”, 1874) esittävät Venäjän 1860-luvun vallankumousliikkeen puolalaisten nationalistien juonittelun tuloksena.
ellauri390.html on line 225: "Pikkuhiljaa" romaani alkoi unohtua. Mutta 1900-luvun 80-luvun lopulla, perestroikan aikana, se julkaistiin uudelleen kahdessa osassa (julkaistiin sitten uudelleen vuosina 1994 ja 2005), sillä sen kuvaamat sosiaaliset ongelmat olivat kapitalismin mukana palanneet. "Tämä kirja on yhdistelmä seikkailunhaluista romaania, jossa on selkeä salapoliittinen juonittelu ja erittäin sosiaalista teosta, joka osoittaa, kuinka mittaamaton kuilu erottaa venäläisen yhteiskunnan 'huiput' ja "pohjat", agraari oligarkia ja urbaani pohja. Molemmat näistä olosuhteista varmistavat kirjan menestyksen molemmissa yhteiskuntaluokissa." — I. Skachkovin vuoden 2005 painoksen esipuheesta
ellauri392.html on line 117: Toisaalta hänen näkemyksensä ovat suurelta osin ristiriidassa Martin Heideggerin ja hänen oppilaansa Hans-Georg Gadamerin sekä WK Wimsattin ja Monroe Beardsleyn näkemysten kanssa kirjallisuusteosten "semanttisesta autonomiasta" teoksissa "The Intentional Fallacy". ja "The Affective Fallacy". Wimsatt ja Beardsley uhosivat, että teksti on ensisijainen merkityksen lähde, ja kaikki tekijän halujen tai elämän yksityiskohdat ovat toissijaisia. Nämä ovat elämä ja teos -menetelmän pahimmat mustamaalaajat.
xxx/ellauri027.html on line 250: Alivaltiosihteerin Liian suuri suomalainen kirjakerho täydentää: Paavo Haavikko on noussut kuuluisuuteen teoxillaan Vaikeaselkoisia kirjoituxia, Täysin käsittämätön kirja, ja Lukijalle avautumaton teos. Nyt Paavo jylisee asiat kohdalleen kirjallaan Vaikeaselkoinen kovakantinen kirja. Tilaa heti! Tilaajalahjana nopeimmille arvotaan E.Saarinen et al. Better Butter upeana nelivärilaitoxena.
xxx/ellauri027.html on line 333: Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila: Rakkauden atlas, Otava 2005. "Olemme kirjoittaneet tämän kirjan eräänlaiseksi rakkauden kulttuurihistorian atlakseksi, karttakirjaksi, josta näkyy, millaisin silmin muut vaeltajat ovat katselleet näitä maisemia." Sympaattinen, ymmärtäväväinen, lämmin ja laajakatseinen kirja, joka esittelee ihanan soljuvasti rakkauden kuvastoja lännessä ja idässä. Perustuu tekijärakastavaisten poikkeuksellisen suureen lukeneisuuteen ja inhimilliseen ymmärrykseen. Kansainvälsien tason huipputeos, uhkea myös ulkoisessa toteutuksessaan ja kuvituksessaan. Tekijät edustavat sitä harvinaista taitoa, jossa opillinen sivistys ja sydämen sivistys kulkevat käsi kädessä ja inspiroivat kaiken aikaa toisiaan.
xxx/ellauri027.html on line 392: Syntymäpäiväni rajuin paukku oli Frank Martelan, Lauri Järvilehdon, Peter Kentän ja Jaakko Korhosen toimittama teos Esa Saarinen: Elämän filosofi, joka on valmistunut itselleni täytenä yllätyksenä ja julkistettiin maanantaina 12.8. Sain kirjaa yhden kappaleen syntymäpäivänä ja luin sen henkeäni pidätellen ja syvästi liikuttuneena. En tiennytkään että olen näin mainio (vaikka olinhan mä vähän aavistellut sitä), ja että mulla on ollut näin jännä elämä. Tätä kirjaa ei raski laskea käsistänsä kesken, on pakko ottaa se mukaan aamu- päivä- ja iltapaskalle. Ihan jännittää et kuinkas sitten kävikään? Meemipeikko meemikannuineen kun metsään käy.
xxx/ellauri027.html on line 402: Avainteemoja ovat: "pehmeitten" teemojen kova, ratkaiseva voima - positiivisuuden positivisuus - käytännön ensisijaisuus - kasvun ihme - se hengen ankara laulu, mistä on kyse. Kirja on fyysesti ostettavissa Akateemisesta kirjakaupasta ja Aalto-yliopiston Tuotantotalouden laitoksen kirjastosta, jonka sivuilta teos on myös ladattavissa digitaalisesti (ilmaiseksi). Hinta vain (en nyt muista, muttei se kovin kallis oo). Et tukka putkella nyt vaan ihan fyysisest tänne Tuotantotalouden laitoxeen! Luvassa on hellän dynaamisia ja innostavia, räjähdysvoimaisia hetkiä... ja vähän tietoakin!
xxx/ellauri044.html on line 126: eivät päästä 70 plusseja vaateostoxille halpaan & mauttomaan,
xxx/ellauri044.html on line 414: Rudolf Hessissä oli ainesta lentäjäxi. Se lensi britteihin järjestämään erillisrauhaa, ja joutui poseen loppuiäxi. Pääsi sitten vielä kerran kohoamaan ilmaan vankikopissa. Pitkä ja onnellinen elämä Rudolf Hessillä. Elämä ja teos-tekniikan mukaisesti pitää seuraavaxi tutkia, millainen oli Hermann Hessen äitisuhe.
xxx/ellauri044.html on line 796: Wecksellin ura oli lyhyt mutta menestyksekäs. Wecksell ehti julkaista virallisesti uransa aikana vain kaksi teosta, runokokoelman Valda ungdomsdikter (1860) ja näytelmän Daniel Hjort (1863). Wecksellin henkinen tasapaino murtui 24-vuotiaana, ja hän joutui Lapinlahden mielisairaalaan, jossa hän vietti loppuelämänsä. Weckselliä pidetään lahjakkaimpana romantiikan jälkimaininkien ruotsinkielisistä kirjailijoista. lähde?
xxx/ellauri044.html on line 1133: On helppo sivuuttaa tällaiset ihmiset (sekä johtajat että heidän seuraajansa) "sekopäinä", mutta niin tehdessämme kadotamme näköpiiristämme sen, mikä heissä ja meissä on yhteistä. Termiittiapinoiden keskuudessa vaikuttaa voimakas ja laajalle levinnyt toive siitä, että on olemassa joku, joka tietää vastauxet elämän tärkeimpiin kysymyxiin, vaikkemme ize niitä tietäisi. Me haluamme tulla johdetuixi ja luottaa siihen, että johtajamme tietävät, mihin he ovat meitä kuljettamassa. Monia viehättää ajatus sitä, että he voivat yxinkertaisesti luovuttaa epäilyxensä ja vastuun päätöxen teosta jollekulle, joka on löytänyt totuuden ja joka vaikuttaa täysin varmalta sen suhteen, kuinka tulee toimia.
xxx/ellauri056.html on line 42: Keväällä 2022 Ukrainan selkkauxen aikana löytyi Häpylän lainaston poistohyllystä alkuperäisteos Five go off to concentration camp, jonka kannessa Georgina kazoo ahdistuneena kun Dickin aavejuna syöxyy pimeään tunneliin. Siitä selvisi, että loppuvizeissä Timmy the dog thumped his tail hard on the ground. Julian, Dick, George and Ann laughed hard and Dick thumped his dick happily into Georgina's tail.
xxx/ellauri056.html on line 222: Taavi Kuparikenttä oli Dickensin mielikirja. Ei ylläri, elämä ja teos-tutkijalle, täähän on Kallen niukasti pyllyverhoiltu omaelämäkerta. Se sai hienot arvostelut alkaen Thackeraysta ("Bravo Dickens!"). Arnoldin Masa kiitti sitä 1881. 1911 GK Chesterton vittuili, et Taavissa Dickens loi "otuxia jotka liimautuu meihin ja tyrannisoi, otuxia joita emme haluis unohtaa vaikka voitasiin, ja ei voida unohtaa vaikka haluttais, otuxia jotka on todellisempia kuin Dickens ize."
xxx/ellauri057.html on line 684: Eino Leino oli elämänsä loppuun asti intohimoinen shakinpelaaja. Helsingin Shakkiklubin talviturnauksessa helmikuussa 1906 hän oli jopa voittanut ensimmäisen palkinnon. Loppupeleissä kosmis-mytologiset runonäyt liikkuivat ”milloin pakanallis-samanistisilla, milloin kristillis-panteistisilla, milloin teosofis-haaveellisilla linjoilla”. Mukana myös erotiikkaa.
xxx/ellauri057.html on line 1045: Lao Rui: Tää elämä ja teos näkökulma tuo ihan uutta mielenkiintoa jorinoihinkin. Tatu Vaaskiveltä tuli teos Sillinpää: elämä ja teoxet. Sen sais Johixen divarista.
xxx/ellauri057.html on line 1205: Nyt uutena näköispazaana julkaistu Elina Vaara (1903 – 1980) viuluineen ilmestyi vuonna 1928. Yllätys, eikä vähiten Vaaralle itselleen, oli teoksen aikanaan saama myönteinen vastaanotto. Vaikkei ollut lepakko, siitä tuli ”Suomalainen Sappho”. Claes Olssonin mukaan se oli ”läpimurtoteos, jossa raikkaat ja kirkkaat runouden lähteet ovat äkkiä puhjenneet salaisista syvyyksistä”.
xxx/ellauri057.html on line 1404: Tatu Mara ja minä ollaan kaikki 3 samanlaisia piipunrasseja. Tunnistan sen armottomuuden, jolla Tatu ruoski ja kuritti. Vastenmielinen sai senkin ivaan ja raivoon. Se edusti enemmänkin Wang Wein estetisoivaa art pour l'art koulukuntaa kuin mun elämä ja teos-approachia, mutta silläkin on se Kinnu-Aarnen pirullinen koukku, toi eettisyys.
xxx/ellauri057.html on line 1406: Kirkas ja yxinkertainen tunnus kuuluu, että taideteos on ennen kaikkea aina otettava taideteoxena, lähteköönpä romaani tai runokokoelma miltä elämänkazomuxelliselta pohjalta tahansa, kuha kirjailija seuraa omaa geniustaan, se on ihan huippua. Ja on huomattava, että tuolle tasolle noussut kirjallisuus ei koskaan voi olla eetillisesti alhaista, sillä taide, jolle me annamme mainesanan suuri, on syvimmältä olemuxeltansa puhdasta (paskaa). Eetillisyys on säteilyä, jonka vain matala kireästi asennoitunut vajaamittainen sielu voi olla havaizematta.
xxx/ellauri057.html on line 1415: Hizi tää Maran "esittely" ei ole muuta kuin yritelmä Tatu-kritiikixi. Ja siinä on paljon ainesta paikannäyttäjälle elämä-ja teosmielessä. Se Tiberiusprujaus esim. tuli Tatun erittäin onnistuneesta Italian-matkasta. Asejunat vierivät täältä etelää kohti. Mussoliini meni saamaan turpiinsa. Kohta se jo roikku pää alaspäin bensakatoxesta. Turpiin vaan ja onnea. Näyttää että ollaan pian taas siinä samassa pisteessä. Ahtaalle joutuessaan apinakööri aina kuumenee.
xxx/ellauri075.html on line 64: Sestofiltin pääteoksena voidaan pitää teosta Афины и Иерусалим (”Ateena ja Jerusalem”, 1938), joka käsittelee tieteen ja filosofian suhdetta. Sestofilt eli Pariisissa kuolemaansa saakka. Varmaan talutti Cioranin kanssa hautausmaalla koiria. Atmania ja Fifiä. Loppuaikoinaan hän tutki Husserlin ajattelua ja intialaista filosofiaa.
xxx/ellauri075.html on line 98: Ranskixia jotka ovat saaneet kokea sakuja ja ryssiäkin vastaan käymissään lukuisissa sodissa kuinka sotaseikkailussa käy, kiinnostaa enemmän Sestofiltin yxityiselämän toilailut elämä ja teos-tyyppisesti. Niin muakin. Eli siis, mitä Sestofilt sai aikaan makkarissa?
xxx/ellauri075.html on line 268: hämmästelee pohjoisen maisemia ja tapoja. Benin essee Taideteos teknisen
xxx/ellauri075.html on line 295: matkallaan mukanaan Ludwig Klagesin muhkeaa teosta Der Geist als Wiedersacher der
xxx/ellauri075.html on line 463: Ellisin ensimmäinen ei-fiktiivinen teos on White, jossa hän kertoo oman näkemyksensä kirjailijana Amerikan Psykosta. Tommi Melender sanoo Parnassossa Ellisin teoksesta Kalliit yöt, että se on "häkellyttävän huono romaani".
xxx/ellauri075.html on line 528: Maggie, katujen tyttö (1964), kääntäjä Anneli Tarkka. (Alkuperäisteos 'Maggie: A Girl of the Streets', 1893) Tarina on aika suoraviivainen ja valittu tyylilaji tulee selväksi jo ensi sivuilla, eli tässä kirjoitetaan lähiöoksennusta paitsi että lähiö on 1890-luvun Bowery, New Yorkin varsin huonomaineinen alue. Maggien vanhemmat ovat irlantilaisia siirtolaisia jotka ryyppäävät ja tappelevat keskenään, veli Jimmie taas tappelee muualla, elämä on lohdutonta ja kurjaa kunnes Maggie alkaa tulla paremmin juttuun Jimmien kaverin Peten kanssa ja alkaa elätellä kaikenlaisia romanttisia haaveita... No, ne haaveet jäävät haaveixi.
xxx/ellauri081.html on line 69: Näistä terskakuvista näkee selvästi miten patriarkaalisuuden kääntöpuoli uskonnossa on nuorten naisten orgasmit. Eli tää aspekti uskonnosta kuuluu FUCK FUCK osastoon. Sit vielä samanniminen ilkeännäköinen ämmyrkäinen keekoili Kalkutassa kaikenlaisessa taantumuxellisessa pahanteossa. Hurraa äiti Teresa.
xxx/ellauri081.html on line 238: Oulunkylän kierrätyskeskuxesta löytyi Panun pääteos "Lavatähti ja kirjamies" paperikantisena sopuhinnalla, 0 eurolla. Taskuunmahtuvampi kuin tämän Suomen luetuimman elämäkerturin ja elämäntapapyllynnuolijan muut opuxet. Siinä vanha norssi hienovaraisesti vittuilee Tohmajärven tytölle joka rajaa silmänsäkin sinisellä ja laulaa kireällä eellä. Tohmajärvi on kunta aivan rajan pinnassa Pohjois-Karjalassa, tuolla Tuupovaarassa. No ei, Tuupovaara on nyttemmin Joen kaupungin kaupunginosa. Katri-Helena muistuttaa Calvinia ja Hobbesia, Yeazeja ja Browningeja siinä, että se uskoo keskusteluun vainajien kanssa ouija-laudalla. Kaikki on ennalta määrättyä, jopa Panun kosinta. Katrin edellinen norssi oli Fisu eli Timo Kalaoja, Panun luokkatoveri useammassakkn sanan mielessä. Eikös senniminen ollut meidänkin luokalla, lihava kaveri joka lopetti keskikoulusta ja lähti ajamaan jotain jakeluautoa? Sillä oli kai päässyt palamaan puuro pohjaan tai jotain sellasta. Eikun se oli Kalajoki. No lähellä. Timo oli tunari, ei osannut sorvata edes pianonjalkoja. Sen virma meni konkurssiin, Timo kuoli ja Katri jäi maxelemaan konkurssivelkoja. Siinä oli Katrin tiukasta yläviivasta paljon apua. Katri asui ensin Polakassa Hyväskylässä, sitten Ponun luona Hämeenkyrössä ja nyttemmin Liimataisen kanssa Askolassa, ellei Tommi ole kuollut tai Katri eronnut.
xxx/ellauri084.html on line 217: Kuvataiteen teos: Johannes Vermeer: Turbaanipäinen tyttö
xxx/ellauri084.html on line 255: Hanuman on monen hindun suosikkijumala. Hanumanin papit ovat vaishnalaisia, mutta myös moni shaivalainen pitää häntä suosikkijumalanaan. Hanuman on erityisesti painijoiden ja akrobaattien suojelija. Hanuman selvittää pulmatilanteet, ja hänen apuaan etsivät usein näyttelijät, ohjaajat, asianajajat ja luennoitsijat. Myös matkaajat pysähtyvät maanteiden varsilla oleviin pieniin Hanumanin temppeleihin pyytämään apua matkanteossa.
xxx/ellauri086.html on line 289: Welp ei yllättynyt siitä, että Change Is Coming- teos ja video ovat saaneet myös kritiikkiä osakseen. Seura-lehden toimituspäällikkö Petri Korhonen kirjoitti tiistaina Tolkun henkilö -blogissaan videosta ehkä tavallistakin aggressiivisemmin ja epäili työryhmää jopa lobbauksesta. Suomalaiset tofuntuottajat, Ruohonjuuri-ketju ja Suomen suurin luomukauppa S-Market asialla todennäkösest. Mikähän on Gretan provika? Että kehtaakin, suloton pikkulikka.
xxx/ellauri091.html on line 153: Stenbäck oli muun muassa NNKY-liiton perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1896–1932 sekä liittohallinnon jäsen 1905–1928 ja toimitti Tilhi-nimistä lastenlehteä vuosina 1884–1886. Hänen teostaan Kasvatusopin historian pääpiirteet I–II (1890–1892) käytettiin yliopiston kurssikirjana. Vuonna 1925 hän julkaisi Wilhem Wegeliuksen elämäkerran.
xxx/ellauri091.html on line 164: Kirjoittaminen oli hänelle mieluista, hänen rakkain työnsä. Opiskeluaikana ilmestyi hänen esikoisrunokokoelmansa Oraita vuonna 1895. Haahti oli varsin tuottelias kirjailija: koko hänen tuotantonsa käsittää yhteensä 55 teosta, etupäässä runokokoelmia, romaaneja ja muistelmia. Laajan tuotantonsa vuoksi hän oli usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun alkupuolella varsin luettu kirjailija. Mainittavimmat romaanit ovat vuonna 1947 ilmestynyt Sammatin sisarukset, joka kertoo Elias Lönnrotin tyttäristä sekä 2-osainen Kaurialan kartano: Kaunis Kauriala ilmestyi 1940 ja Kaurialan nuori emäntä 1941. Menestynein oli romaanisarja Kaurialan kartanon väestä; kokonaispainos on yltänyt yli 50 000:een.
xxx/ellauri091.html on line 181: Ilmari Krohn eli valitettavasti harvinaisen pitkään, 92-vuotiaaksi. Se oli mukana heittämässä Hiljan muistolaattaa seinään 1957 täysin soineena. Seuraavana vuonna julkaistiin Heinleinin teos Have Spacesuit Will Travel. Ehtivätkö Ilmari ja Hilja sitä lukea? Tai tohtivatko? Olisivat hyvin ehtineet. Ainiin mutta Ilmari osasi vaan suomea, ruozia, saxaa, ranskaa ja unkaria. Muthei saxaxi ois nipin napin ehtinyt:
xxx/ellauri103.html on line 85: Salattu tieto eli esoteria on ympäröinyt Leena Krohnia jo lapsuudessa. Kröhmien porukka on aina olleet jotain hihhuleita tai muuten vaan hulluja. Hän kävi sisarensa kanssa ruusuristiläisyys-liikkeen sunnuntaikoulua ja imi samalla runsaasti vaikutteita teosof">teosofiasta. Sekä ruusuristiläisyys että teosofia ovat uskonnollis-filosofisia liikkeitä, joihin on ripoteltu osasia muun muassa mystiikasta, esoteriasta (eli salatusta tiedosta, muistatte) ja idän uskontojen salaperäisistä piirteistä.
xxx/ellauri103.html on line 87: – Meillä oli kotona lastenkirja, jossa oli teosofisia satuja. Sen kantta koristi elämänpyörän kuva, joka kiehtoi minua kovasti. Sellaiset käsitteet kuten jälleensyntyminen, karma ja astraalitasot tulivat minulle tutuiksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, Krohn muistelee.
xxx/ellauri103.html on line 88: Vaikka Krohn ahmi kouluikäisenä alan kirjailijoiden kuten Helena Petrovna Blavatskyn teoksia, hänestä ei koskaan tullut täysveristä teosofia.
xxx/ellauri113.html on line 591: Negro napattiin ize teossa raiskausyrityxestä Tulsassa 100v sitten. Kengänkiillottaja astui vahingossa valkoisen hissitytön varpaille joka kiljahti. Tästä alkoi Tulsan lynkkausaalto Oklahomassa jossa poltettiin neekereiden Wall Street maan tasalle ja tapettiin kostoxi tyhjästä koululuokallinen mutiaisia (tai ehkä 10x enemmän, ei kukaan laskenut). 10K savunaamaa jäi kodittomaxi tuhannesta poltetusta kämpästä. Asuivat kuin sillit suolassa. Ketään ei rankaistu. Korvauxia ei maxettu. Ne juuttuivat senaattiin. 9 tapauksessa 10:stä ongelmissa jenkeissä on mukana musta nuori. 9 tapauksessa 10:stä senaattori jenkeissä on kobra vanha valkoinen. Tyttö sanoi vielä jälkeenpäin ettei siinä mitään tapahtunut, varpaisiinkaan ei sattunut. Se vaan säikähti.
xxx/ellauri114.html on line 240: Laivanlastaaja Wilho Sorvarin pääteos Hammurabi on tyylipuhdasta apinameininkiä perinteisillä silmä silmästä ja hammas hampaasta pelisäännöillä. Nää on vielä vanhan liiton miehiä jotka eivät oivaltaneet ottaa elimistä koronkorkoa. Asialliset hommat hoidettiin parhaitten apinataiteen sääntöjen mukaan: väärägeeniset lapset ja vanhukset hengiltä, lisääntymiskykyiset naiset pukille ja työkuntoinen väki orjixi. Muurahaiset menettelee vastaavalla tavalla.
xxx/ellauri120.html on line 322: Hellaan elämä ( Βίος Ἑλλάδος ) - Bios Hellados , kolmessa kirjassa, on Dicaearchuksen tunnetuin teos. Tunnetuimpia kohtia ovat Varron ja Porphyryin mainitsemat kohdat, jotka viittaavat dualistiseen näkemykseen edistymisestä. Esimerkiksi maatalouden keksiminen lievittää nälkää luomalla ylijäämää, mutta ylijäämä puolestaan osoittautuu yllyttämään ahneuteen, joka johtaa sotaan. Jokainen ihmisen edistyminen ratkaisee yhden ongelman, mutta aiheuttaa myös toisen.
xxx/ellauri120.html on line 327: Kreikan kuvaus ( Ἀναγραφὴ τῆς Ἑλλάδος ) on fragmentti teos, joka on omistettu "Theophrastukselle" ja koostuu 150 jambisesta viivasta. Se johtui aiemmin Dicaearchuksesta, mutta ensimmäisten kahdenkymmenen kolmen rivin alkukirjaimet osoittavat, että se oli todella yhden "Dionysiuksen, Calliphonin pojan" työtä.
xxx/ellauri122.html on line 1108: teos oli enemmän kuin puolittain omaelämäkerrallinen.
xxx/ellauri123.html on line 695: Vladimir Vladimirovitš Nabokov (ven. Влади́мир Влади́мирович Набо́ков; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta – 2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläis-yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja perhostutkija. Hän kirjoitti urallaan useita romaaneja, runokokoelmia, novelleja sekä omaelämäkerran ja kirjallisuuskritiikkejä. Nabokovin tunnetuin teos on Lolita.
xxx/ellauri124.html on line 735: haitanteosta virkamiehelle sekä tammikuussa 2011 ehdolliseen vankeuteen ja
xxx/ellauri124.html on line 746: tehdyistä pahoinpitelystä, pahoinpitelyn yrityksestä, haitanteosta virkamiehelle,
xxx/ellauri124.html on line 839: Jatkoin matkaa nopeasti etten jäisi kiinni ize teossa. Joku kukkahattutäti riensi
xxx/ellauri126.html on line 363: Terapeutti Karyl McBride huomasi, että hänen äitisuhteensa oli juuri tällainen. Hänen elämänsä oli yhtä suorittamista, ja hän oli yrittänyt aina kaikkensa päästäkseen äitinsä suosioon. Hän alkoi tutkia asiaa ja päätti kirjoittaa aiheesta kirjan. Kun hän kertoi projektista äidilleen, tämä kysyi: "Miksi et kirjoita kirjaa isistä?" Koska isi ei ole yhtä filmaattinen paska kuin oot sä. Karyl McBriden omista kokemuksista ja pitkästä psykoanalyyttisestä potilastyöstä ammentava teos, joka asiantuntijasisällön ohella antaa äänen naisille, jotka ovat kärsineet narsistisesta äidistä. Kun yrität kertoa kuulumisia siskollesi, keskeyttääkö hän sinut ja alkaa puhua omista asioistaan? Tuntuuko sinusta, että hän kilpailee kanssasi ja on sinulle kateellinen? Nojoo. "Minäminäminä, mä oon parempi kuin sä."
xxx/ellauri126.html on line 782: P&A on toxisia persuja, fasisteja ja rasisteja (paizi välissä tuulettavat aika kokkareisia mielipiteitä). Kaikki alkoi Vituttaa kaikki -blogista, jota he kirjoittivat aktiivisesti kesästä 2007 kesään 2008. Esikoisteos Eniten vituttaa kaikki julkaistiin alkuvuonna 2008 ja sen menestyksen johdosta kirjalle tehtiin jatko-osat Toiseksi eniten vituttaa kaikki (2009) ja Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki (2010). Eniten vituttaa kaikki -kirjasta on tehty juhlapainos (2013) ja juhlapainoksen juhlapainos (2020). Pasan ja Atpon viimeisimmät teokset ovat izehoito-opas Vitutuspäiväkirja (2019) ja Vituiksi meni - niminen täytettävä omaelämäkerta (2020). kirjat eivät ole myyneet tarpeesi. P&A kiroilevat karkeasti kuin kiroileva siili. Vitun siili vituttaa kuten kaikki.
xxx/ellauri127.html on line 729: Tämän mustan komedian kolkko illuusiottomuus tyrmistytti aikalaiset, mutta nykyään teosta pidetään Chaplinin merkkityönä. On esitetty ajatuksia, että hän nimenomaan tällaisella aiheella esitti vastalauseita sen johdosta, että hänet oli aiheetta leimattu kommunistiksi.
xxx/ellauri127.html on line 905: And sometimes like a gleaner thou dost keep Tai joskus heinänteossa sä pidät heinäkasaa
xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri128.html on line 215: Joku Joseph Müller kirjoittaa kuulemma Nordisk familjebokissa, jonka Jönsy sai Tutun kirjastosta, kun en ize viizinyt: "Mutta se ansio hänellä on, että hän aikana, jolloin pilkka ja iva, itsekkyys ja epäusko olivat vallalla kaikkialla, rohkeni muistuttaa ihmisiä heidän moraalisista velvollisuuksistaan ja vaatia heitä kunnioittamaan kaikkia uskonnollisia vakaumuksia." Kuulostaa posetiivarilta. Ainoa häneltä painettuna ilmestynyt teos (1746) sisältää laajahkon kirjoitelman Introduction à la connaissance de l'esprit humain sekä pienempiä, kuten Réflexions sur divers sujets, Conseils à un jeune homme, Méditation sur la foi ja Paradoxes mêlés de réflexions et de maximes.
xxx/ellauri128.html on line 462: Lasse Matias Heikkilä, sukunimi vuoteen 1930 Levola (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) oli suomalainen runoilija, jota pidettiin yhtenä 1950-luvun modernismin keskeisistä vaikuttajista. Heikkilän esikoisteos Miekkalintu (1949) oli ensimmäisiä tietoisesti modernistisia runoteoksia Suomessa. Lasse Heikkilän äiskä menehtyi syntyessään, ja Heikkilän kasvattiäitikin kuoli vuonna 1940. Lasse Heikkilä oli jatkosodan aikana mukana Ihantalan taistelussa vain 18-vuotiaana panssarintorjuntamiehenä. Nämäkin kokemukset jättivät Heikkilään syvät jäljet. Sotavuosina Heikkilä alkoi myös käyttää alkoholin ohella unilääkkeitä ja piristäviä aineita, mikä johti myöhemmin hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Hän kuului nuorten intellektuellien homopettereiden Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa.
xxx/ellauri128.html on line 476: Olikohan se assari kuikelo Hannu Sivenius uraniaani Simo Siveniuxen aaluva? Jean-Jacques Rousseau ja totuutta rakastava kirjoitus. Pehmeäkantinen kirja, 2011 (lisätietoa). Syvästi koetussa tulkinnassaan Hannu Sivenius väittää, että Rousseaun teosten omaperäinen ja nalkuttava ote syntyy siitä, että niissä ilmenee aidosti filosofinen, totuutta rakastava kirjoitus. Tämä, pitkään tekeillä ollut teos, on iso tapahtuma suomalaisessa filosofiassa: se on ensimmäinen kirjan mittainen teksti yhdeltä viime vuosikymmenet eniten ajatteluumme vaikuttaneelta hahmolta. Samalla se muodostaa yhdessä Siveniuksen väitöskirjan kanssa kokonaisuuden Jean-Jacques Rousseau I-II.
xxx/ellauri128.html on line 613: Markku Juhani Lahtela (1. elokuuta 1936 Kemijärvi – 31. heinäkuuta 1980 Nummi) oli suomalainen kirjailija. Hänet tunnettiin radikaaleista yhteiskunnallisista kannanotoista, sillä hän oli humanististen tieteiden kandidaatti (Helsingin yliopisto 1963). Lahtela suomensi teoksia, joista keskusteltiin 1960-luvulla paljon, muun muassa A. S. Neillin teoksen Summerhill, joka oli niin sanotun vapaan kasvatuksen perusteos, sekä yhden beat-kirjallisuuden tunnetuimmista teoksista, Jack Kerouacin Matkalla. Keväällä 1967 Lahtela herätti huomiota polttaessaan julkisesti sotilaspassinsa Helsingissä Esplanadin puistossa Kalevi Seilosen, Ilpo Saunion ja Tauno Tuomivaaran kanssa. Miehet kärähtivät ja Mara tuomittiin sakkoihin. Lahtelan isä oli kansanedustaja ja ministeri Olavi Lahtela, äiti kirjailija Kyllikki Kallas ja isänisä kansanedustaja Matti Lahtela. SDP:n poliitikko Mikael Jungner on hänen sisarenpoikansa. Lahtela kärsi alkoholismista. Hän teki itsemurhan pyssyllä vuonna 1980. Taisi olla aihetta. Markku Lahtelan kirja "Se" (1966) oli "huikea".
xxx/ellauri129.html on line 232: Korhonen on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Hän opiskeli pääaineenaan yleistä kirjallisuustiedettä ja sivuaineina teosofiaa, saamen kieltä, luovaa kirjoittamista ja pedagogisia opintoja. Korhonen on työskennellyt äidinkielen opettajana Yläjoen aurakoulussa, kustannustoimittajana, suunnittelijana ja luovan kirjoittamisen opettajana Turun yliopistossa sekä Helsingin Sanomien kolumnistina.
xxx/ellauri129.html on line 234: Korhosen teos Emme enää usko paraan valittiin vuoden 2016 Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Pokaalin vei Jukka Viikilä voimattomalla Engel-akvarellilla.
xxx/ellauri129.html on line 342: Esikoisteos määriteltiin episodiromaaniksi. Kirjassa puhuu kolmisenkymmentä eri-ikäistä hahmoa, ja näkökulmien vaihdokset kyllä kertovat, että tekijä on varttunut tv:n ja elokuvien äärellä. Teoksesta tehtiinkin tänä talvena dramatisointi Turun kaupunginteatteriin. Pian valmistuvassa toisessa romaanissa on samoja elementtejä kuin esikoisessa: päähenkilöt asuvat Turussa ja kertojan näkökulmat vaihtuvat.
xxx/ellauri129.html on line 428: Olen Pasi Ilmari Jääskeläinen. Minulla on kissa ja kirjoituskone. Kissalla ei voi kirjoittaa, kirjoituskoneella voi. Kissalla voi pöytää pyyhkiä, kirjoituskoneesta en kexi oikeastaan tämän enempää. Tosin teosteni varsinaisena aiheena on dementia. Teosteni tyyliä on arvostellen verrattu mm. Ray Bradburyyn, Haruki Murakamiin ja David Lynchiin. Kirjojani voit tilata esim. sieltä ja täältä. Löydät minut Twitteristä: hups://twitter.com/paziij. Tähän voit jättää mulle viestiä.
xxx/ellauri129.html on line 713: Meredith avioitui vuonna 1849 kirjailija Thomas Love Peacockin tyttären kanssa mutta erosi vuonna 1858. Meredithin ensimmäinen teos julkaistiin vuonna 1851, ja hänen varhaistuotannossaan on the apen, Thomas Love Peacockin vaikutusta.
xxx/ellauri129.html on line 716: Meredithin ensimmäinen varsinainen menestysteos oli romaani Diana of the Crossways, joka julkaistiin vuonna 1885. — Hänen ystäviinsä kuuluivat kirjailijoista muun muassa Dante Gabriel Rossetti, Algernon Charles Swinburne ja Honoré de Balzac.
xxx/ellauri129.html on line 721: Charles Nodier (29. huhtikuuta 1780 Besançon, Ranska – 27. tammikuuta 1844 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän oli varhaisromantiikan kauden johtavia kirjastonhoitajia. Nodierista tuli 1797 kirjastonhoitaja Besançoniin, missä julkaisi kaksi hyönteistieteellistä teosta. Menetettyään tämän vuoxi paikkansa Nodier siirtyi Pariisiin. tutki siellä muiden maiden kirjallisuutta ja kirjoitti Wertheriä jäljittelevät romaanit Les proscrits (1802) ja Le peintre de Saltzbourg (1803). Hänestä tuli nyt yksi kirjallisen vallankumouksen johtajia, joskaan hän ei ollut ankarauskoinen romantikko. Satiirinen oodi La Napoléone (1802) tuotti Nodierille vankeutta. Sittemmin hän joutui välttelemään Pariisia, ja vuoteen 1814 hän vietti harhailevaa elämää. Restauraation aikana hänestä tuli innokas rojalisti. Hän sai aateliskirjan, pääsi 1823 arsenaalin ylikirjastonhoitajaksi, 1833 Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri129.html on line 727: Nodierin kaunokirjalliset teokset ovat sekä narratiivisia että bibliografisia, kuten teos Mélanges tirés d´une petite bibliothèque, jonka ensimmäinen osa ilmestyi 1829. Kertomuksista huomattavimpia ovat Infernaliana (1822), Smarra, ou les démons de la nuit (1821), Trilby, ou le lutin d´Argail (1822), Histoire du roi de Bohême et de ses sept châteaux (1830), La Fée aux miettes (1832), Inès de las Sierras (1837), Les quatre talismans et la légende de soeur Béatrix (1838). Sanakirjan Dictionnaire universel de la langue française (1823) arvellaan syntyneen ryhmätyönä, vaikka se on julkaistu Nodierin nimissä.
xxx/ellauri129.html on line 730: Nodierin historiallisista teksteistä ei jaxa enää paasata. Nodierin koottujen runojen teos ilmestyi vuonna 1827. Myöhemmin vuonna 1876.
xxx/ellauri129.html on line 749: »Ottaen huomioon kysymyksessä olevan kirjallisuuden laajuuden tuloksen täytyy jäädä vaillinaiseksi, mutta sellaisenakin teos silti kyennee raoittamaan sitä ovea, jonka takana englanninkielisen kirjallisuuden runotar hallitsee.»
xxx/ellauri136.html on line 225: Syyttäjä, käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat teossa käytetyn väkivallan vähäinen määrä huomioiden vastaajan syyllistyneen pakottamiseen sukupuoliyhteyteen, kun vastaaja oli asunnossaan istunut uhrin jalkojen päällä, puristanut ja pitänyt uhria voimakkaasti jaloillaan ja suorittanut yhdynnän takaapäin uhrin kielloista ja vastaan pyristelyistä huolimatta. Uhri oli käräjäoikeudessa vaatinut tekijälle rangaistusta raiskauksesta.
xxx/ellauri136.html on line 383: Lermontovin runon "Beggar" osoittaa, kuinka hämmästytti runoilijan rakastettu, hän näytti näkevän hänet eri silmillä. Sushkovan teosta voidaan verrata ukkosen siniseen, ikään kuin vettä on kaadettu kirjoittajalle. Hän ihastutti tätä tyttöä niin monta vuotta, idolized häntä, ja hiän osoittautui niin hirviöksi. Samoin kuin köyhien kanssa, hiän leikkii hänen tunteistaan, mutta vain siinä vaiheessa Lermontov tajusi tämän.
xxx/ellauri136.html on line 495: Tämä teos on kirjoitettu kuudestatuilla iambisilla, filosofisten sanojen lajia käytettiin. Se on rytmikäs, sillä on pari riimiä naisten ja miesten rymien kanssa. Runo oli kertomalla lyriikan sankarin koko elämä, joten se on kirjoitettu selkeästi ja muodoltaan.
xxx/ellauri139.html on line 174: Jos toteamus on jostakin Dostojevskin teoksesta, millloin teos suomennettiin?
xxx/ellauri139.html on line 1041: Hégésippe Moreau ( ranskalainen Pierre-Jacques Roulliot ; 8. huhtikuuta 1810-20 . joulukuuta 1838) oli ranskalainen lyyrinen runoilija . Syntymästään lähtien häntä kutsuttiin biologisen isänsä (Moreau) sukunimellä ja hän otti salanimen Hégésippe, kun hän aloitti runojen julkaisemisen vuonna 1829. Ranskan romantikkojen ja 1800 -luvun yleisön mielikuvituksessa Hégésippe Moreaun vaikeudet elämä ja hänen ennenaikainen kuolemansa tekivät hänestä romanttisen vastineen aikaisemmille runoilijoille Thomas Chattertonille , Nicolas Joseph Laurent Gilbertille ja Jacques Clinchamps de Malfilâtrelle . Tämä romanttinen myytti vahvistui julkaisemalla hänen täydelliset teoksensa yhdessä Gilbertin teosten ja luettelon runoilijoista, jotka kuolivat nälkään vuonna 1856; hänen teostensa 1860-painos sisälsi Sainte-Beuve'n tärkeän elämäkertaisen esipuheen.
xxx/ellauri139.html on line 1049: Vuosina 1834–1838 hän asui suuressa kurjuudessa Pariisissa, ja hänen terveytensä oli täysin pilalla, ja hänen oli pakko ottaa majoitus köyhien turvapaikkaan (Hôpital de la Charité). Vasta ennen kuolemaansa hän onnistui julkaisemaan kerätyt runonsa, myymällä tekijänoikeudet 4 punnan ja 80 kappaleen kirjasta. Tämä teos, Myosotis (1838), ei otettu vastaan epäsuotuisasti, mutta kirjailijan kuolema tuberkuloosista 20. joulukuuta 1838 herätti siihen suhteellisen liiallisen kiinnostuksen.
xxx/ellauri149.html on line 91: Vuonna 1980 Saarinen tuli tunnetuksi ”punktohtorina” Jan Blomstedin kanssa kirjoittamansa kirjan Punk-Akatemia vaikutuksesta. Saarisen julkisuusura jatkui 1980-luvulla muiden kirjojen tukemana: M. A. Nummisen kanssa kirjoitettu Terässinfonia (1981), Epäihmisen ääni (1984), ja Erektio Albertinkadulla (1988). Saarinen levytti myös musiikkia. Vuonna 1984 julkaistiin albumi Filosofia (mukaan lukien laulu Poikarakkaus), jonka kappaleiden sävellyksistä vastasi valtaosin Paajanen ja teksteistä Saarinen itse.lähde? Saarinen myös palkittiin opetusansioistaan Helsingin yliopiston Eino Kaila -palkinnolla. Saarinen auttoi julkisuuteen ohjaamansa, itsensä tapaan poikkeuksellisen nuorena väitelleet filosofian tohtorit Heidi Liehun ja Pekka Himasen. Vuonna 1994 ilmestynyt Imagologies: Media Philosophy (yhdessä Mark C. Taylorin kanssa) on Saarisen kansainvälisesti tunnetuin teos. Imagologies käsitteli postmodernin kulttuurin mediafilosofiaa.
xxx/ellauri149.html on line 111: Elokuussa 2012 Himanen sai haitanteosta virkamiehelle 14 päiväsakkoa, joka oli hänen tuloillaan 728 euroa. Himanen vastusti poliisipartiota, kun häntä vietiin putkaan. "Ettekö tiedä kuka minä olen? Olen kiro--- en jaxa."
xxx/ellauri149.html on line 131: "Muutostekijä on yritysjohtaja Ensio Miettisen ja filosofi Esa Saarisen voimakaslinjainen johdatus 1990-luvun yritysajatteluun. Millainen on luova organisaatio? Millaisia ovat työyhteisöjen huomaamattomat nöyryytykset? Mikä vapauttaa, mikä latistaa? Lennokkaassa ja häpeämättömän suorapuheisessa kirjassaan Miettinen ja Saarinen porautuvat aikamme työyhteisöjen ydinkysymyksiin ja hahmottavat tien ulos. Muutostekijä on värikäs ja haastava perusteos, kattava kokonaishahmotus ihmislähtöisestä yrityskultuurista ja uudenlaisista yritysarvoista. Yhdistäen Miettisen käytännön kokemukset liikkeenjohdosta Saarisen filosofiseen tietämykseen, tekijät esittävät Suomessa ennennäkemättömän moniulotteisen, muutosvoimaisen yritysnäkemyksen, joka painottaa avoimuutta ja luovaa vuorovaikutusta hierarkiaa ja rooliutumista vastaan. Tämä kirja antaa käytännöllisen ja filosofisen viitekehyksen ihmiselle, joka 1990-luvun maailmassa haluaa olla muutostekijä työssään ja elämässään."
xxx/ellauri149.html on line 316: Sun isäsi kirjoitti myös teoksen Nuoren miehen sota, joka on hieno teos muidenkin kuin sukulaisten mielestä.
xxx/ellauri157.html on line 351: Elämä ja teos, niin se vaan tunkee esiin mitä odottamattomimmissakin kohdissa.
xxx/ellauri165.html on line 94: Kaunis turhuus on monipuolinen teos 1600- ja 1700-lukujen Ranskasta, missä elettiin todellista kulutusjuhlaa – tosin vain ylhäisön keskuudessa. Köyhät kärsivät nälkää samaan aikaan kun aatelisten peruukit tupsutettiin valkoisiksi jauholla ja naiset kylpivät parfymoidussa maidossa. Työntekijät kuolivat elohopeamyrkytykseen, kun palatseihin valmistettiin aina vain suurempia peilejä. Se kuului yhteiskuntajärjestelmään: jokaisen kuului elää ja kuluttaa säätynsä mukaan. Jotta alemmat luokat eivät rupeaisi matkimaan ylempiään, laadittiin ylellisyyslakeja, joilla säädeltiin niin vaatetusta, sisustusta kuin nautintoaineita. Loputtomiin ei tällaisia lakeja tietenkään voitu pitää yllä, kun aatelisto köyhtyi ja porvaristo rikastui. Vallankumous 1789 merkitsi lopullista niittiä yhdelle ylellisyyden aikakaudelle. Toinen jatkui siitä ilman mainostaukoa.
xxx/ellauri168.html on line 182: X-Filesin innovaatio oli että naisosan esittäjä oli mikimpi kuin sen hessumainen aisapari. Sekin oli aika pelottavaa. Ehkä ensimmäinen tarkka kuvaus "harmaista" on ruotsalaisen Gustav Sandgrenin vuonna 1933 nimimerkillä Gabriel Linde julkaisemassa nuorille suunnatussa tieteisromaanissa Tuntematon vaara (ruotsinkielinen alkuteos Den okända faran): "Hän huomasi, etteivät nuo olennot muistuttaneet mitään ihmisrotua. He olivat lyhyitä, lyhyempiä kuin keskimitan japanilaiset, heidän päänsä oli hyvin iso ja kalju, otsa voimakas, nelikulmainen, nenä ja suu hyvin pienet ja leuka heikko.
xxx/ellauri173.html on line 168: Noin vuonna 280 eaa. Berossos kirjoitti teoksen Babyloniaka tarkoituksenaan selittää Mesopotamian vanhaa kulttuuria kreikkalaisille. Varteenotettaviksi lähteiksi Berossoksen kirjoitukset tekee se, että hän toimi Marduk-jumalan pappina Babylonissa ollessaan. Finkelin mukaan hänellä oli tästä syystä ensi käden tietoa sumerilaisesta ja akkadilaisesta savitaulukirjallisuudesta, jota oli kirjoitettu silloin jo yli tuhannen vuoden ajan ja jota yhä kirjoitettiin Babylonin akatemioissa. Berossoksen oppineisuus ja ennustustaito tunnettiin myös Ateenassa. Koska kreikkalaiset kuitenkin pitivät muita kansoja barbaareina, kirjaa tuskin luettiin heidän keskuudessaan kovinkaan laajasti, eikä se ole säilynyt nykypäiviin. Sen sijaan toiset kirjoittajat ovat siteeranneet teosta, ja sitä kautta siitä on säilynyt joitakin osia, joista ilmenee niiden perustuvan pitkälti nuolenpääkirjoituksiin.
xxx/ellauri173.html on line 882: - Vai niin ! elävä taideteos, vaippojamme lukuunottamatta, hänellä ei ole käyttöä terveyssiteille. ― Katso: Androidin mukana on vakiovarusteena raskas eebenpuuarkku, joka on pehmustettu mustalla satiinilla. Tämän symbolisen kotelon sisäpuoli on täsmälleen se naismuodon muotti, joka sen on tarkoitus ottaa. Tämä on hänen myötäjäiset. Ylälehdet avataan pienellä tähtimäisellä kultaavaimella, jonka lukko on sijoitettu yöpöydän alle. Eiku sinne vaan köyrimään. Muista kääntää äänet päälle on/off nappulasta.
xxx/ellauri174.html on line 239: Tämä teos näyttää tuomitsevan miehen suuren mielen hienouden, taitavimman älyn? - mutta se on yhtä suuri illuusio kuin toinen.
xxx/ellauri174.html on line 403: Dafnis ja Khloe (m.kreik. Δάφνις καὶ Χλόη, Dafnis kai Khloē, lat. Daphnis et Chloe) on Longoksen kirjoittama antiikin kreikkalainen rakkausromaani noin vuodelta 200. Se on Longoksen ainoa tunnettu teos, ja tutkituin varhaisista kreikkalaisista romaaneista. Romaani käsittää esipuheen lisäksi neljä kirjaa, ja se muistuttaa tyyliltään pastoraalirunoutta. Sen pohjalta on tehty myöhemmin muun muassa ooppera ja baletti. Teoksen on suomentanut Maarit Kaimio vuonna 1990. Maarit Kaimiolla oli 70-luvulla erittäinkin epäpukeva ozatukka ja se oli varsin persjalkanen. Se ei ollut mikään Kloe kyllä konsanaan. Mut ei ollut liioin Jomi Kaimio kummonenkaan Dafnis. Tästä on tehty huisin paljon johdannaista pehmopornoa, mm. Virginie et Paul ja Sininen laguuni.
xxx/ellauri175.html on line 330: Koska en voi millään järkeillä vaimentaa omassatunnossani hyvin salaista varmuutta - joka on siitä jakamaton - ja jonka pysyvyys vaikuttaa koko olemukseeni sietämättömällä katumuksella, tunnen sydämessäni, ruumiissani ja mielessäni, että ihminen ei missään rakkauden teossa valitse vain osaa halustaan ja uhmaa itseään - aistillisesta pelkuruudesta - väittäen olevansa huolimaton poissulkemiskyky. tästä muodosta, ― johon hyväksyy kaiken saman sekoittamaan omaa, ― intiimi olemus, joka sitä elävöittäen voi yksin tuottaa tämän muodon ja siitä kumpuavat halut: nainnin kokonaisuuden . Sanon, että jokainen rakastaja yrittää turhaan tukahduttaa hänessä tämän taka-ajatuksen, joka on ehdoton hänen kaltaisensa, tietääkseen, että häneen lävistää lähtemättömällä tavalla tämä sielun varjo, joka on yhtä lailla kuin ruumiin vallassa ja joka hän toivoo illusorisesti voivansa sulkea hallussapidon, kun ajatus siitä häiritsee hänen mielihyvää.
xxx/ellauri175.html on line 332: Ja koska en pysty, sanon teille, että karkottaa - milloinkaan arjesta - tämä sisäinen itsestäänselvyys, joka painaa minua pakkomielle, tietäen, että minä, okkulttinen olemukseni, on tästä lähtien vihdoin täynnä tätä tahnamaista sielua ja vaistoja. ilman valoa, joka ei voi poimia kauneutta mistään - (kun taas asiat ovat vain sitä, mitä ne on suunniteltu ja me todellisuudessa olemme vain sitä, mitä voimme niissä ihailla, eli - sanokaa tunnista meidät), - myönnän sen sinulle kaikessa vilpittömästi, uskon tehneeni melkein lähtemättömän alennuksen teon omistamalla tämän naisen: enkä enää tiedä kuinka lunastaa itseäni tästä teosta, haluan ainakin rangaista heikkoudesta eräänlaisella puhdistavalla kuolemalla. Lyhyesti sanottuna, ja kun koko ihmiskunnan pitäisi hymyillä, väitän säilyttäväni omaperäisyyden ottaa itseni vakavasti, ja lisäksi minulla on perheen motto: Etiamsi omnes, ego non.
xxx/ellauri175.html on line 662: "Ystävä", sanoi jälkimmäinen, kun taas Andrei, ikään kuin toipunut, pysyi liikkumattomana, "Hadaly on lahja, jonka vain puolijumala voi tarjota. Koskaan Bagdadin tai Cordovan basaarissa ei esitetty sellaista orjaa kalifeille! Enchanter ei koskaan herättänyt sellaista näkemystä! Scheherazade ei olisi koskaan uskaltanut kuvitella sitä Tuhat ja yksi yössä, koska pelkäsi herättää epäilystä sulttaani Schariarin mielessä. Mikään aarre ei voisi ostaa tätä mestariteosta. Jos hän aluksi kuljetti minua vihan liikkeellä, ihailu valloitti minut.
xxx/ellauri175.html on line 812: Pohjimmiltaan tämä teos, jonka kokonaisuuden täytyy näyttää sinulle niin monimutkaiselta ja yksityiskohdat niin vaikeasti hahmotettavilta, on vähentynyt analysoinnin, huomion ja sinnikkyyden alaisena niin vähäiseksi, että yleisten kaavojeni perusteella, pienestä eheydestä johtuen, ja jotka yksin ovat maksaneet minulle pitkän väsymyksen, kaikki tämä utelias ja huolellinen taittotyö ei ole työlästä eikä vaikeaa; se menee itsestään! Kun panssaria suljettiin muutama päivä sitten ja levitettiin pikkuhiljaa, ensin jauheella, sitten kerros kerrokselta, illuusiota tuhansiin indusoiviin kapillaareihin, joiden kimalteleva metalli ylitti tämän panssarin huomaamattomat päivät, sillä hetkellä minä sanon: Hadaly, joka oli edelleen tässä epävarmuudessa, oli toistanut edessäni moitteettomasti kaikki kohtaukset, jotka muodostavat hänen henkisen olemuksensa harhakuvan.
xxx/ellauri176.html on line 136: Rauni "Molle" Mollberi oli naisennimestä huolimatta mulkku setämies, perheensä pillonut julma isä joka teki filmin toisen setämiehen Timo K. Mukan pehmopornokirjasta. Nää on kaikki jotenkin zolamaisia naturalisteja. Sen tyttären poika bylsi meidän Helmiä Albinen ikäisenä. Nyze jäbä tuottaa jotain somesisältöjä. Filmin tekoon osallistui Panu Rajala. Elukoita hakattiin filminteossa. Vittu mitä paskiaisia koko konkkaronkka. "Nyzaat naija mua" mirri leffassa on samaa tyyppiä kuin Zolan papin sisko Desirée (kz. seur. numero).
xxx/ellauri176.html on line 271: Arrête dans ton crime Pysähdy pahanteosta
xxx/ellauri177.html on line 82: Vähän apupapin taustoja, Zola naturistina tietää kuinka tärkeitä ne on elämä-ja-teos näkökulmasta. Syyläisenä nuorukaisena pappiparka veti käteen salaa Neizyt Maarialla. Ei sitä napanneet homomiehen veripipit eikä partapozo pilven reunalla. Fair enough. Sitten tuli vaikeampaa teologista stalkkausta: taivaallisen sulhasen avoliitto, missä Pyhä Henki "sinetöi valinnan maljakon", mystisesti tulppasi Neitsytäidin sisääntuloaukon, antautumaan loukkaamattoman puhtoisena ihmisten palveluxeen; selvitäxeen neizytvoittajana kaikista vastaisista harhalaukauxista, kuvanpalvojien kumiluodeista ja runkkutahroista. Aivan saatanan leppymätön vihollinen, uusi Eeva joka oli murskaava käärmeen pään, ahdas armon portti, josta vapauttajan genomi oli ensimmäisen kerran mennyt sisään, josta hän putkahti, ja josta hän epäilemättä astuisi jälleen viimeisenä päivänä!
xxx/ellauri177.html on line 130: Kun veli Archangias kysyi häneltä suoraan, oliko hän koskaan nähnyt hiäntä ize teossa, hän vain hymyili huulensa puristaen yhteen, ikään kuin pitääkseen salaisuutensa. Totuus oli, että hän näki hiänet joka ilta. Hiän ei enää näyttänyt hänestä leikkisältä siskolta tai kuin kaunis, kiihkeä nuori tyttö; hänellä oli yllään morsiamen mekko, valkoiset kukat hiuksissaan, puoliksi lasketut silmäluomet, jotka antoivat näyttöä kosteasta toivosta, joka valaisi hänen "poskiaan". Ja hän tunsi, että hän oli tulossa hiänen sisäänsä, että hiän lupasi hänelle olla viivyttelemättä enää, että hiän sanoi hänelle: "Tässä olen, ota minut rajusti."
xxx/ellauri178.html on line 43: Myöhempien aikojen lukijat, jotka pääsevät perehtymään Philip Rothinkin kaltaisen, yksityisyyttään tiukasti varjelevan kirjailijan salaisuuksiin, voivat kivuttomasti varmistaa, oliko taiteilijalla kenties painaviakin syitä niljakkaan omaelämakerrallisen aineiston kirjaan pierauttamiseen. (Paizi siis raha, exhibitionismi ja kostonhimo.) Noita samoja lukijoita on melkein pakko kadehtia niistä ulkokirjallisista tiedoista joita uutterat elämäkerturit luultavasti saavat kaivettua esiin. Kuinka jännittävää olisikaan jo nyt tutustua siihen mitä Philip Rothin (tai Saul Bellowin tai Norman Mailerin tai Bernard Malamudin) kaltaisten nuppikullien teosten runttaamien naisten mahdolliset esikuvat ajattelevat romaanien haaraväliin juuttuneista rakkaussuhteista. Semmoiset năkökulmat ehkä korjaisivat mieskirjailijoiden karkeimpia -epaoikeudenmukaisuuksia: ainakin romaanien hirviomäisimmät naiset saisivat koston mahdollisuuksia. Hahaa, nyt ollaan siinä pisleessä ja hyvin tiedetään, että ne kirjat on täyttä valetta, toxista misogyynistä panettelua paneskelun lomassa.
xxx/ellauri178.html on line 104: Sinun takapuolesi on mestariteos. Naisissakin Pili panostaa takapuolelle. 4v aikana Pili sai aikaan täydellisen läpäisyn (penetraatio) vain 2 tapauxessa, ja 2x tuli ejaculatio ante portas. Pili haluisi olla tissiä koskettava käsivarsi, Romeo hansikas joka nojaa Julieta poskeen, Catullus varpunen joka noppii tytön sormea. No se on sentään järkevää että Pili kazoo mieluummin cheerleaderin pelvistä kuin hurraa Syracusen korisjoukkueen puolesta. Niin tekisin minäkin. Mä en kyllä tajua eze käyttää tuntikausia koittaen argumentoida jonkun naisen selälleen. Typerys! Ei se sillä lailla mene!
xxx/ellauri179.html on line 59: Hemingwauta on käsitelty luokkaesimerkkinä setämiehistä albumissa 8, lukematta edes ainoatakaan sen teosta. Nyt on aika korjata tätä puutetta.
xxx/ellauri179.html on line 183: Ei auta, täytyy nyt vääntää tää esikoisteos läpitte et voi sanoa että on kypsässä iässä lukenut ainakin yhden Ernesto "Che" Guevaran teoxen. Seuraavaxit vaik Komu zvoni hrana. Mulla saattaa olla se. Sen luin poikasena suomexi ja mieleen jäi vaan että maa järkkyi jonkun ämmyrkäisen alla kun Erneston avatar veti sitä wiixeen niin hyvästi. Sen nimihän on John Donnen jostain runosta.
xxx/ellauri186.html on line 163: Seneca syytettiin törkeästä oman tilin teosta sekä sexihommista. Kaveri ei selvästikään seurannut omia ohjeistuxia. Myöhemmin se editoi ohjeistuxia rikastumiselle suopeammixi:
xxx/ellauri186.html on line 386: Lainasin heräteostoxena Phil Rothin Kafka-coverin miehestä (se ize tietysti) joka muuttuu valtavaxi tissixi. Vanha tuttumme leffafriikki Mika Salo lausuu syvämietteisesti Rothin tissistä:
xxx/ellauri187.html on line 350: Kolmen romaanin jälkeen Sofi jaksoi yhä kirjoittaa samoista aiheista. Vuonna 2009 julkaistiin nykyteatteriteos, nimeltään High Heels Society. Tämä oli hänen toinen näytelmänsä. Seuraavaksi Sofi toimitti yhdessä kirjailija Imbi Pajun kanssa Kaiken takana oli pelko artikkelikokoelman.
xxx/ellauri199.html on line 943: Ginsbergin tuotantoon vaikutti erityisesti William Carlos Williams. Opiskellessaan 1940-luvulla Columbian yliopistossa Ginsberg tutustui William S. Burroughsiin, Jack Kerouaciin, Lucien Carriin, Gregory Corsoon ja Gary Snyderiin. Ginsbergistä tuli beat-runouden johtohahmo. Työskenneltyään muun muassa markkinatutkijana ja merimiehenä Ginsberg julkaisi esikoiskokoelmansa Howl And Other Poems vuonna 1956. Kokoelma ja sen runo ”Uuvo” (Howl) vei kustantaja-runoilija Lawrence Ferlinghettin useisiin sensuurioikeudenkäynteihin. Kohun ansiosta Ginsbergin teos tuli kuitenkin kuuluisaksi. Parhaiten juuri runosta "Uuvo" tunnettu Ginsberg tuomitsi sen, mitä hän piti kapitalismin ja mukautumisen tuhoavina voimina Yhdysvalloissa. San Franciscon poliisi ja Yhdysvaltain tulli takavarikoivat "Howlin" kopiot vuonna 1956, ja myöhempi siveettömyyttä koskeva oikeudenkäynti vuonna 1957 sai laajaa julkisuutta runon kielen ja kuvaukset heteroseksuaalisesta ja homoseksuaalisesta seksistä aikana, jolloin sodomialakeja säädettiin . (mies)homoseksuaali on rikos jokaisessa osavaltiossa. Runo heijasteli Ginsbergin omaa seksuaalisuutta ja hänen suhteitaan useisiin miehiin, mukaan lukien Peter Orlovsky , hänen elinikäinen kumppaninsa.
xxx/ellauri201.html on line 86: Kohta veti Isokukko-Uljas suuren kyrpänsä kokonaan ulos. Minun runneltu vakoseni tärisi ja pillunhuulet levällään roikkuivat. Vaan sitten alkoi uudestaan sisään sovittamaan. Nyt kävi jo sentäs vähäsen paremmin se homma. Kova oli kuitenkin minulla koettelemus, liiankin iso oli sille miehelle vehje kasvanut. Ai ai ai, vaan kaikkeen minäkin olen tottunut, siihen mahtimulkkuunkin, Uljaksen sukunuijaan. Isokukko-Uljas ähkäisi, että tämmöistä tämä oli ollut useinkin, piti saada vittu tottumaan isoon kyrpään, ennen kuin pääsi kunnolla nussimaan. Kohta uskalsi jo hiljalleen edestakaisin nytkytellä, vielä teki tiukkaa minulle. Kehaisi se Isokukko-Uljas, että minulla oli pysynyt vittu tiukkana, ei ollut liiasta käytöstä päässyt venymään eikä löystymään. Vanhemmilla ja monta mukulaa tehneillä voi niinkin olla. Lapsenteosta kun puhui, sain minä läähätetyksi, ettei sitten sisään laskisi. Samaahan minä pyysin jokaiselta mieheltä, jonka sänkyyni laskin. En halunnut tiineeksi tulla. Ei vastannut Isokukko-Uljas siihen mitään, jatkoi vaan hiljaista liikettään ja sai minut taasen kerran herkistymään, voihkaisemaankin.
xxx/ellauri202.html on line 54: Sosiaalisen ympäristön vaikutus yksilön kehitykseen on Rogerinkin sepustusten kantava teema, ja häntä pidetään 1800-luvun realismin ja naturalismin perinteen jälkijättöisenä jatkajana. Martin du Gardin tunnetuin teos on kahdeksanosainen sarja Thibault’n suku (Les Thibault), josta on suomennettu kuusi osaa.
xxx/ellauri202.html on line 82: Jatkoa Mr. Rainfoldin pitkäveteiselle plokille. Roger Martin du Gardin pääteos Thibaultin suku, Les Thibault (1928 - 1940) on kahdeksanosainen sukukronikka, jossa kuvataan vauraan väestön elämää ja heidän varttuvaa nuorisoa. Vanhempi polvi kutsuu itseään porvareiksi ja pitävät itseään yhteiskunnan tukipilareina. Nuoret asettavat vanhempien arvot puntariin. Tarina alkaa Pariisista vuonna 1904.
xxx/ellauri202.html on line 139: Antoine haikailee Giseleä, joka oli ollut siis perheessä "kasvattina". Antoine avaa professori Jalicourtin kirjeen. Hän saa kuulla Jacquesin katoamisesta. Se oli vapaaehtoinen. Hän ei halunnut mukautua akateemiseen kuriin, vaan lähti ulkomaille ja kirjoittaa salanimellä Roger Martin du Gard, sori Jack Balthy. Antoine lukee Balthyn La Sorellina teosta, jonka hän tajuaa kuvaavan Jacquesin omaa elämää. Siinä päähenkilö rakastaa kahta naista protestanttia, ja siskoa (Gisele on kasvattilapsi ei sisko), Jacques on omalla estyneellä tavalla kiinni kylmässä Jennyssä, mutta eräällä kotiin paluureissulla lankeaa aistilliseen Giseleen, siis romaanissaan, jossa henkilöiden nimet ovat vaihtuneet. Antoine, joka on ollut itsekin tuntenut fyysistä vetoa Giseleen, lukee hullaantuneena. Jacquesin tuotoksesta selviää myös välirikon syy. Isä, joka ei hyväksy pojan kihlausta protestantin kanssa, uhkaa lopettaa tämän kuukausirahan ja päättää lähettää pojan armeijaan. Poika uhkaa itsemurhalla ja katoaa. Näin yksinkertainen juonikuvio on, jota on jo selitetty aiemmin, mutta Jack Balthyn tuotoksena tästä on saatu paljon paatosta aikaan. Kirjoittaako Roger Martin du Gard Jacquesista kuin itsestään, joka Jack Balthynä kirjoittaa Jacquesista, ja du Gardin loihtima Antoine lukee ja eläytyy, tämä on kulttuuria ja taidetta, minusta tässä tämä toimii, toteutustapa taiteessa on ratkaiseva.
xxx/ellauri202.html on line 212: Anatole France (oik. Jacques Anatole François Thibault, 16. huhtikuuta 1844 Pariisi – 12. lokakuuta 1924 Saint-Cyr-sur-Loire, Indre-et-Loire) oli ranskalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1921. Katolinen kirkko kielsi 1920-luvulla hänen teostensa levittämisen niiden sisältämien sosialististen piirteiden vuoksi lähde?. Francen tunnetuimpia romaaneja on Kuningatar Hanhenjalan ravintola (1892), joka on kuvaelma 1700-luvun Ranskasta. Hänet tunnetaan myös aforismeistaan. Francen syvällisimpänä kirjana pidetään romaania Enkelten kapina. Vähän se on köykänen kaveri knebelbarteineen, mutta kova panomies.
xxx/ellauri208.html on line 422: Distributismin juuret perustuvat 1800- ja 1900-lukujen paavillisiin opetuksiin, joissa korostettiin sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Keskeisin katolinen pohjateos distributismin kannalta on paavi Leo XII:n kiertokirje Rerum Novarum. Tarkemmin distributismin ajatuspohjaa selittivät paavi Pius XI:n kiertokirje Quadragesimo Anno ja paavi Johannes Paavali II:n Centesimus annus.
xxx/ellauri208.html on line 426: Nykyaikaisen distributismin perusteos ja tiivistelmä on Gilbert Keith Chestertonin teos The Outline of Sanity vuodelta 1927. Tämän lisäksi näitä opillisia perusteita esiteltiin mm. Chestertonin kirjoittamissa The American Reviewin artikkeleissa. Muita distributismin perusteoksia ovat Hilaire Bellocin "The Uses of Diversity" (1921) ja "The Servile State" (1913). Chesterton kehittikin distributistista ajattelua lähinnä Yhdysvalloissa, mutta se myös omaksuttiin 1930-luvulla katolisen työväenliikkeen opiksi. Distributismin perusidea on kansalaisten omavaraisuuden suosiminen ja kansakunnalle elintärkeiden perusinstituutioiden, kuten avioliiton, perheen ja kodin vahvistaminen.
xxx/ellauri208.html on line 445: Tragedian synty (saks. Die Geburt der Tragödie) on Friedrich Nietzschen vuonna 1872 ilmestynyt esikoisteos. Oliko se sen hylätty väitöskirja? Nääh, ei se väitellyt ollenkaan. Siinä hän käsittelee antiikin kreikkalaisuuden olemusta. Tragedian syntyä kritisoitiin senaikaisessa tiedemaailmassa voimakkaasti, sillä sen tulkinta kreikkalaisesta filosofiasta oli verrattain radikaali. Myöhemmin kun Retusta oli tullut julkimo sitä on kutsuttu mestariteokseksi.
xxx/ellauri208.html on line 482: Mahfouz kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka ovat ikuistaneet itselleen läheisen suurkaupungin. Hänen tapauksessaan se on Kairo, josta hän on kirjoittanut suuren ns. Kairo-trilogian (suomennettu otsikoilla Palatsikatu, Intohimon palatsi ja Sokerikuja). Hänen teoksensa Midaqq-kuja sijoittuu myös Kairoon, toisen maailmansodan aikaan, mutta lähes kokonaan pienelle kujalle. Se on takakannen mukaan "egyptiläisen Nobel-mestarin rakastetuin teos". Vittu puskarunkkukin on parempaa viihdettä.
xxx/ellauri208.html on line 764: Tämä johtuu hänen teostensa episodimaisuudesta, joka on naamioitu yhtenäisellä juonella. Juoni on tekosyy erilaisille käyttäytymismuotoja esitteleville skenaarioille, jotka ovat useimmiten dialogeja.
xxx/ellauri208.html on line 879: Huomaan ajattelevani Veljeni Sebastianin tunnelmaa jälkikäteen paljon, se on erikoinen teos. Koska se ei välitä kirjallisuuden rajoista, se tulee kirjallisuudeksi.
xxx/ellauri208.html on line 881: Olen Mikko Lamberg, kriitikko ja esseisti Kulttuuritoimituksessa ja satunnaisesti muuallakin. Päätoimitin elokuvalehti Laajakuvaa vuosina 2013–18 ja kirjallisuuslehti Lumoojaa 2020–2021 sen toisena päätoimittajana. Olen edelleen mukana Lumoojan teossa toimittajana ja kirjoittajayhdistys Kapustarinnan varapuheenjohtajana. Mikko seuraa kulttuurielämää Tampereen ja Pirkanmaan näkökulmasta.
xxx/ellauri208.html on line 945: Annika Idströmiltä ilmestyi 1980-luvulla neljä romaania: Sinitaivas, Isäni, rakkaani, Veljeni Sebastian ja Kirjeitä Trinidadiin, jotka nostivat hänet heti suomalaisiin eturivin kirjailijoihin. Vaikka ruotsi oli Annika Idströmin äidinkieli, kirjoittamisen kieleksi valikoitui isoäidin kieli, suomi. Varsinainen läpimurto oli Veljeni Sebastian (1985), joka oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana ja nousi lukijoitten suosikiksi. Viimeiseksi jäänyt teos, Luonnollinen ravinto, ilmestyi juomiseen ja kirjoittamiseen liittyneen vaikean kriisin jälkeen 1994.
xxx/ellauri208.html on line 959: Jo esikoisteos Sinitaivas kertoi, niin kuin Idströmin itse sitä luonnehtii, "vaikeudesta erottaa todellisuus mielikuvista". Isäni, rakkaani -romaanista lähtien eri todellisuuksien – ulkoisen ja mielensisäisen, aktuaalisen ja kuvitteellisen rajan hämärtyminen – nousee Idströmin tavaramerkiksi. Vielä pidemmälle surrealismiin, fantasiaan, uneen ja hallusinaatioon mennään seuraavassa romaanissa Veljeni Sebastian, jota hallitsevat korosteisesti makaaberit ja groteskit kuvat ja sisäisten tuntojen projisoiminen ulkoiseen.
xxx/ellauri209.html on line 63: Kypsien esikoiskirjailijoiden puhutteleva pääteos!
xxx/ellauri215.html on line 110: Nimeni on Yasmin Vatanen ja olen Cidesco-kosmetologi. Olen valmistunut vuonna 2008. Oman kauneushoitolani olen perustanut vuonna 2009, mutta ennen sitä toimin muualla kosmetologina. Olen kouluttautunut lisää vuosien mittaan sekä rakastan tehdä tarkkaa työtä. Ammatissani yhdistyvät kaikki asiat, joista nautin työnteossa ja kauneudenhoidossa.
xxx/ellauri224.html on line 154: Kristiina Rikman on 1/365 Nilkin huromistista. Hiän on kääntänyt satoja suosittuja ulkomaisia teoksia suomen kielelle. Alun perin toimittajaksi suunnittelut Rikman päätti yliopistolla järjestetyn kurssin jälkeen suuntautua kääntäjäksi ja sillä tiellä hän on edelleen, ellei ole kuollut. Rikmanin repertuaari on laaja, ja vuosien mittaan hän on päässyt suomentamaan niin Astrid Lindgreniä kuin Philip Rothia, puhumattakaan pitkäaikaisesta käännöstyöstä John Irvingin teosten parissa. Ursula Le Guin tuli mainituxi Jane Austen leffassa. Tyly koirankesyttäjä pitikin yllätyxexeen sen teoxista.
xxx/ellauri224.html on line 174: Ellisin ensimmäinen teos homoseksuaalisuudesta, Sexual Inversion (1897). Siinä homoseksuaalisuutta käsiteltiin ensi kertaa neutraalisti, ei vain kriminologisena ongelmana tai mielisairautena. Se oli ensimmäinen osa Havelock Ellisin pääteoksesta, kuusiosaisesta sarjasta Studies in the Psychology of Sex, jonka viimeinen osa ilmestyi 1928. Ensimmäisen osan aiheuttaman kohun takia sarjaa ei julkaistu Britanniassa vaan Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri225.html on line 245: Ursula on mainittu aikaisemmin albumissa 121. Nyt ois ajankohtaista lukaista sen mestariteos Pimeyden vasen käsi. Ursula oli ersatz mies jolla oli poikatukka ja 7 partakarvaa. Aika lailla Tove Janssonin näköinen, tokko sattumalta.
xxx/ellauri230.html on line 56: Tanizakin pääteos Makiokan sisarukset (1943–48) kertoo neljästä yläluokkalaisesta (sic) sisaruksesta toisen maailmansodan lähestyessä.
xxx/ellauri230.html on line 601: Kojiki (jap. 古事記, suom. Vanhojen asioiden kronikka) on yksi vanhimmista säilyneistä japanilaisista kirjoista ja vanhin tunnettu japanilainen historiateos. Se on valmistunut vuonna 712 ja siinä kerrotaan Japanin historia maailman luomisesta keisarinna Suikon hallituskauteen 600-luvun alussa. Moottoriturpa julkaisi 44-osaisen tutkimuksen Kojikista nimeltä Kojiki-den. Runot sillä oli lyhyempiä, kuten tämä Kustun suomentama:
xxx/ellauri232.html on line 74: Kling ja Klang yrittivät pidättää Pipin ize teossa (tässä kehnot sijaisnäyttelijät rooleissa). Kålle Gunnarssonille kävi siinä kehnosti, muuttui mustakalloxi. Niin käy kun koittaa kurkistaa feministiä alhaaltapäin.
xxx/ellauri232.html on line 284: Kramsu muistetaan isänmaallisista balladeistaan ja lohduttomista tunnelmarunoistaan, jotka heijastelevat tekijänsä yksinäistä ja levotonta elämää. Hänen laajin nuijasota-aiheinen runonsa on balladi Hannu Krankasta. V. A. Koskenniemi pitää Kramsun Ilkka -runoa kuuluisimpana historiallisena balladinamme. Runoilijan päälähteenä on ollut Yrjö-Koskisen Nuijasota-teos.
xxx/ellauri235.html on line 357: Äitiään lukuun ottamatta runoilijatoveri Richard West oli Greyn rakkain henkilö, ja hänen kuolemansa kulutuksen seurauksena 1. kesäkuuta 1742 oli harmaille raskas menetys. Westin kuolema inspiroi hyvin tunnettua (pääasiassa Wordsworthin käytön vuoksi) " Sonett on the Death of Richard West ", mutta se on kuitenkin vuoden lyhin ja vähiten merkittävä teos. " Oodi keväällä " (1748) on velkaa oodille, jonka West lähetti Greyn 5. toukokuuta 1742, ja Oodi on kaukainen Eton Collegen (1747) voi olla velkaa Westin "Oodi Maria Magdelenalle". "Hymn to Adversity" (1753) ja keskeneräinen "Hymn to Ignorance" (1768) viimeistelevät vuoden teoksen, joka yhdessä vuoden 1741 kanssa saattaa käsittää Grayn.
xxx/ellauri235.html on line 402: Yksi runon pysyvistä paradokseista piilee ajatuksessa tyydyttävästä toteutumattomuudesta: kylä-Hampdens; mykkä, kunniaton Miltons; syyttömät maaseutuelämän Cromwellit. Paradoksin synnyttää Grayn näkemys ihmiselämästä, jota hallitsee ainoa sen sisältämä väistämättömyys, kuolema. Ennen tätä väistämättömyyttä ihmisen voitot muuttuvat merkityksettömiksi, sillä "kirkkauden polut", kuten kaikki polut, "johtavat vain hautaan". Hautaa vasten asetetaan kronikka tai epitafi, ja jälkimmäinen on runossa huomattavan monimutkainen. Se kehittyy eri modaliteettien kautta ennen kuin se lopulta nousee esiin runoilijan omana epitafina, johon teos päättyy. Kroniikan erityisiä ilmentymiä ovat "köyhien aikakirjat", "kerroksinen uurna", "heraldiikka kerskaus". "animoitu rintakuva", "heikko muistomerkki". Kussakin tapauksessa muistojen kohteet vähenevät määrittävän kontekstin vuoksi: köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin" sen kartanoon kutsukaa ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "heikko". Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin kartanoonsa kutsu ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "hauras". ." Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin kartanoonsa kutsu ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "hauras". ." Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä.
xxx/ellauri237.html on line 177: Spenerin keskeinen teos oli Pia desideria (suom. Hurskaita toiveita), jossa esitetyn luterilaisen kirkon uudistusohjelman vuoksi häntä on nimitetty "luterilaisuuden toiseksi uskonpuhdistajaksi". Teoksessa Spener kehotti ihmisiä lukemaan Raamattua, välttämään uskonkiistoja ja panemaan painoa enemmän kristilliseen elämään kuin opillisiin kysymyksiin. Spener vastusti yhteiskunnan maallistumista ja pyrki korvaamaan sen elävällä kristillisyydellä.
xxx/ellauri237.html on line 225: Arndtin pääteos Neljä kirjaa totisesta kristillisyydestä muotoutui monessa vaiheessa. Sen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1605 Arndtin ollessa 50-vuotias. Luterilaiset papit arvostelivat kirjaa keskiaikaisesta mystiikasta periytyvästä synergismistä, ja arvostelun johdosta Arndt teki seuraaviin painoksiin huomattavia muutoksia. Teoksen loppuosa ilmestyi vuonna 1610 Arndtin ollessa Eislebenissä.
xxx/ellauri237.html on line 229: Myöhemmin Totisesta kristillisyydestä -teosta laajennettiin viidennellä ja kuudennella kirjalla, jotka eivät kuuluneet Arndtin itsensä toimittamiin laitoksiin, mutta sisältävät osaksi hänen tekstejään. Viides kirja on peräisin Riiassa 1679 julkaistusta laitoksesta, johon Riian superintendentti liitti mukaan rukouksia. Kuudes kirja syntyi, kun Spener otti toimittamaansa laitokseen (1674 tai 1678) Georg Dorscheuksen, Lutherin ja Georg Wareniuksen lausuntoja sekä Arndtin tekstejä. Teoksen myöhempien julkaisujen perustaksi muodostui vuoden 1696 laitos.
xxx/ellauri237.html on line 239: Vankeusaika merkitsi Renqvistille mahdollisuutta panna korkki pullon suulle ja syventää ajatuksiaan. Hän julkaisi ensimmäiset raittiusaiheiset kirjoituksensa. 1835 painettiin Renqvistin tunnetuin teos Viinan kauhistus ja samana vuonna hänet määrättiin kappalaiseksi Sortavalaan, missä toimessa hän pysyi kuolemaansa saakka.
xxx/ellauri237.html on line 266: Johann Arndtilla on ollut huomattava vaikutus erityisesti pietismin kehityksessä. Häntä on pidetty jopa pietistisen hurskauden isänä. (Paremminkin isoisänä, isähän on jo toi Spener.) Euroopassa Arndtin Totisesta kristillisyydestä levisi laajalle myös kansan keskuuteen. Ruotsissa se oli talonpoikaisväestön keskuudessa Raamatun ja virsikirjan jälkeen yleisin teos.
xxx/ellauri237.html on line 270: Suomessa Arndtin vaikutus on ollut suuri sekä välittömästi että välillisesti. Yksi osoitus välittömän vaikutuksen merkittävyydestä on se, että Totisesta kristillisyydestä -teosta oli myyty vuoteen 1850 mennessä 11 000 kappaletta. Tiililän mukaan määrä oli tuolloisissa oloissa "suorastaan valtava". Renqvistin ja Waseniuxen kassakoneet pursuivat.
xxx/ellauri237.html on line 751: Alasti olet yhtä yksinkertainen kuin yksi käsistäni: Sileäkarvainen, maanpäällinen, minimaalinen, pyöreä, läpinäkyvä. Alasti olet laiha kuin kuorittu vehnä. Alasti olet pieni kuin yksi kynsistäni: kaareva, hienovarainen, vaaleanpunainen, kunnes runoilupäivä on pulkassa ja pääsen hameen alle. Pitkässä pukujeni ja teosteni tunnelissa janoan sinua, joka yöllä puret minua kuin koira.
xxx/ellauri239.html on line 92: Daodejing (道德經 pinyin: Dàodéjīng; Wade-Giles: Tao te ching) , ”Tien (dao) ja hyveen (de) loimi (jing)”, on Laozin kirjoittamana pidetty uskonnollis-filosofinen teos, joka on tunnetuin taolaisuuden kirjoituksista. Alun perin kirja tunnettiin nimellä Laozi tekijänsä mukaan. Se jaetaan osiin Dao ja De. Varhaisimmassa Mawangduista (馬王堆) löydetyssä Daodejingissä osat ovat toisin päin, eli ensin hyve, sitten tie. Ensin lepo, sitten puhelu. Lepo hyvä verelle.
xxx/ellauri239.html on line 603: Mutta mixi? Mikä oli motina? Eiköhän kyse ole pettämisestä veikkaan. Olisiko uhri jäänyt jopa kiinni itse teossa joten uhreja voisi olla jopa 2 kpl. Tai sitten Vicky myöntänyt pikkujouluissa tapahtuneen syrjähypyn josta lekuri riemastui. En usko tähän liittyvän tällä kertaa neekereitä tai muita ählyjä.
xxx/ellauri250.html on line 138: Romaani Seitsemän elämääni (alkuteos 2006) ilmestyi suomeksi syksyllä 2013. Sen jälkeen on suomennettu Viinamaa ja Punainen durra.
xxx/ellauri250.html on line 140: Mo Yanin teosten ruotsintaja Göran Malmqvist kuuluu Nobelin kirjallisuuspalkinnon valintakomiteaan, mitä paheksuttiin monissa ruotsalaisviestimissä. Hänen esitettiin olleen jäävi, mistä hän tuohtui. Mutta tuohta tuli silti ihan kivasti.
xxx/ellauri252.html on line 72: Rva Tuula Saarikoski tutustui runoilija Pentti Saarikoskeen 13-vuotiaana Kivisaaressa seurakunnan kesäkodissa. Hän oli Saarikosken ensimmäinen vaimo vuosina 1958–1964. Heille syntyi kaksi lasta, folkloristi Helena ja taidemaalari Juri Saarikoski. Vuonna 2015 ilmestyi rva Saarikosken muistelmateos Kaaos ja kirkkaus. Sekin pitäisi kai lukaista. Juurikin Tuula loikki jorpakkoon ilman korkokenkiä Nenän nykrätessä velttomunalla avovaimo Leenan hehtaariperseessä tekemässä Saska Saarikoskea.
xxx/ellauri252.html on line 119: Starkonkin tämän syksyn teos on avoin ja läheinen kertom, karje Be kaikesta siitä mitä Pentti Saarikoskelle tapahtu kaatokännissä 3 mauttoman keväisen viikon aikana Dublinis, Irials patalpage mes Joycen omassa kanpungtas. Pentu Saarikki haluaa kirjan alla olla oma izensä, vitun ärsyttävä, pala suunsa puhtasket, all hin kun Einen kristillinen puhe tehoa. Hinen tekstink on kanaa kulmicasta, Joskus his thin lapsellista, jodicus hän puhun kuin filof, multa aina hinen seuras on viihtyisää. Hän ei osa pilkata Jumala niinkö Hannu, eikä olla yhtä rivosuinen tai ilkeä, vaik miten yrittäisi. Hin kulkee mis kulkee baarikärpäsenä. Kirje femakolle on Sear nimiä ja tekstiä paljaimmillaan.
xxx/ellauri252.html on line 129: Salaman vuonna 1964 julkaistu neljäs teos Juhannustanssit toi tekijälleen syytteen jumalanpilkasta. Hänen kriitikkonsa suivaantuivat erityisesti kirjassa pidetystä ”pilasaarnasta”. Salama tuomittiin Helsingin hovioikeudessa 1966 kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Tuomiosta valitettiin Korkeimpaan oikeuteen, joka päätti vuonna 1968 pitää tuomion ennallaan, mutta tasavallan presidentti Urho Kekkonen armahti hänet vuonna 1968. Kustannusyhtiö Otava joutui maksamaan valtiolle 46 000 markkaa, joka oli pikkuraha verrattuna kirjan menekkiin.
xxx/ellauri252.html on line 157: Kekähän oli tää parta-Aatu Adam Plaanila ja sen kiimainen vaimo Sanna eli Sally? Ei selviä. Ei sunkaan hiljan kuollut Matti Rossi, Handen taistolainen kaveri joka pysyi Taiston aatteelle uskollisena, ilmiantoi Kissin Unkariin ja sai siitä Zyskoviczin tukkaansa vielä 30v myöhemmin (juutalaiset eivät unohda), ja kirjoitti viime töixeen neuvostomyönteisesti Donbassista? Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen luonnehti teosta venäjämieliseksi propagandaksi.
xxx/ellauri252.html on line 213: Hannu Salaman uusi kirja Joulukuun kuudes ei ole siinä määrin omaelämäkerrallinen teos kuin oli ’Minä, Olli ja Orvokki’. 6/12 on kaihtelematon kuvaus kolmen ihmisen vaiheista ja keskinäisistä suhteista, taitekohtana yhden päivän ratkaisevat tapahtumat. Taustana on kaupunki, Helsinki tällä kertaa, ja merkitsevä on myös ajankohta. On joulukuun kuudes; Ristosen, Sutisen ja Railin suhteiden ratketessa juhlii Pena päivää iltapuvussa, joku taas tekee kuolemaa siltojen alla.
xxx/ellauri252.html on line 263: Sirri Härölän jouzenlaulu oli teos Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen, aika samantyyppinen kirja kuin aikaisemmin lukemamme evankeliumi-fanifiktio. Jännä miten samanlaisia EFK-versioita kynäilijät on Jeesuxesta kehitelleet. Selkeästi panokohtauxet on ollut suurin puute evankeliumeissa. Harri vetää gospelien mutkat suorixi, samastaa Magdalan ja Betanian Maariat. Jeesus tekee Magdaleenan kanssa perettä kuin sen yhden bestselleristin tiiliskivessä, annas olla se on kielen päällä, juu Dan Brownin Leonardo da Vinci koodi. There, Teabing explains that the Grail is not a cup, but connected to Mary Magdalene, and that she was Jesus Christ's wife and is the person to his right in The Last Supper. The hidden sarcophagus of Maria M. is in Louvre. No meat left in it, I fear.
xxx/ellauri252.html on line 418: Nyt olis tarkotus lukea susiparin jouzenlaulu, teos nimeltä Terroristerna. Terroristilla tarkoitettiin 70-luvulla ihan muuta kuin nyttemmin, ne olivat useimmiten osaansa tyytymättömiä valkoisia opiskelijatyyppejä vasemmalta laidalta. Sittemminhän ne on olleet jotain vyöpommeilla varustettuja fundamentalistirättipäitä (Dan Steinbock) tai palopulloja parkkeerattuihin autoihin heitteleviä mustakalloja (Nuori Wallenberg). Yhteistä on se ettei niillä ole univormuja eikä ne pelaa reilun sodan säännöillä. Sen voi sentään sanoaa plussaxi Ukrainaa demilitarisoiville ryssille.
xxx/ellauri253.html on line 48: Ilkka Remes (s. 13. joulukuuta 1962 Luumäki), kynäilijä oikealta nimeltään Petri Pykälä, on suomalainen jännityskirjailija. Hän on suosituimpia suomalaisia kirjailijoita. Remeksen teosten myynti ylitti kesäkuun 2006 alussa miljoonan kappaleen rajan, ja marraskuussa 2016 hänen teoksiaan oli myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Ei sillä vielä kuuhun mennä.
xxx/ellauri253.html on line 179: Petter (Pekka) Elias Ervast (26. joulukuuta 1875 Helsinki – 22. toukokuuta 1934 Helsinki) oli okkultisti ja teosofian uranuurtajia Suomessa. Ervast toimi Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä vuosina 1907–1917 ja 1918–1919. Vuonna 1920 hän erosi seurasta ja perusti Ruusu-Ristin. Samana vuonna hän oli myös perustamassa Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa. Tällä Ervastilla oli kesäpaikka Sysmän Valittulassa jonne kokoontui kesäisin kahmaloittain hörhöjä.
xxx/ellauri255.html on line 233: Nekrasovin merkittävin teos on Ehoa kenen elo on (Komu na Rusi žit horošo?). Teos kertoo seitsemästä talonpojasta, jotka kysyvät vuorollaan maalaisilta, kellä on lettu elo Rusissa, paizi ehkä Alpo Rusilla. Toinen tärkeä Nekrasovin suollos oli Punanenä Pakkanen.
xxx/ellauri255.html on line 241: Nekrasovin helpoimpia runoja on tää tsaarille omistettu pätkä "Ai, täynnä, täynnä häkki." Toinen jae Nekrasovilta, mikä on helppo oppia, on tää tuote "pakkaamatonta band." Vielä toinen jae Nekrasovilta, mikä on helppo oppia - hänen kuuluisa teos "Pohdintaa kuistilla." Se on täydellinen lukiolaisille.
xxx/ellauri259.html on line 187: Jyväskylän yliopistossa työskentelevän tutkijatohtori Jarno Hietalahden analyyttinen, intohimoinen ja kantaaottava teos Ihmisyyden ytimessä osoittaa, että humanismista todellakin kannattaa kirjoittaa. Hietalahti kirjoitti muutama vuosi sitten Huumorin ja naurun filosofia -teoksen. Nyt hänen raikas ja railakaskin teoksensa esittelee filosofisen humanismin perusajatuksia sellaisilta ajattelijoilta kuin Protagoras, Erasmus Rotterdamilainen, Niccoló Macchiavelli, René Descartes, Baruch Spinoza, Immanuel Kant, Karl Marx, Jean-Paul Sartre, Erich Fromm, Georg Henrik von Wright ja Jacques Derrida.
xxx/ellauri259.html on line 438: Oik. Maila Mikkola. Kirjailija (yli 50 teosta), kulttuurivaikuttaja, kunniatohtori. Otti nuoren Leinon suojatikseen tämän uran alkuvaiheessa. Taipumusta ihastua nuoriin suojatteihinsa. Yhteisiä kuutamokatseluita ja rekiretkiä; Leinon kerrotaan lämmitelleen käsiään Talvion hurlumheissä rekiajelulla. Ei ollut Maila 1. kertaa pappia kyydissä.
xxx/ellauri259.html on line 526: Miltei kaikki vaikuttajat ovat aloittaneet Savon Sanomien kesätoimittajina, mainitaxemme 9 nimestä vain Lasse Lehtisen, Timo TA Mikkosen, Lenita Airiston, Johanna Raunion, Kristina Carlsonin ja Hotakaisen Karin. Lehtisen isä Allan oli palopäällikkö Kuopiossa, missä Lehtinen kävi koulunsa vuosina 1957–1965. Lehtinen väitteli filosofian tohtoriksi (poliittinen historia) vuonna 2002 Oulun yliopistossa. Väitöskirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981 tieteellinen taso "herätti keskustelua". Muun muassa dosentti Juhani Suomi oli sitä mieltä, ettei teos täyttänyt väitöskirjan vaatimuksia. Puolueensa oikean laidan kulkijana Lehtinen ei ollut koskaan puheenjohtaja Kalevi Sorsan suosiossa. Hän käsikirjoitti Hyvät herrat -tv-sarjaa yhdessä Aarno Laitisen kanssa. Lehtinen on myös juontanut Haluatko miljonääriksi? -televisio-ohjelmaa vuosina 1999–2005.
xxx/ellauri259.html on line 651: Kun löytää kirjan, joka todella koskettaa sydäntä, on se kuin harvinaisen ja arvokkaan aarteen löytäminen. Olet kenties joskus aiemmin törmännyt sattumalta kerrassaan loistavaan kirjaan sattumanvaraisesti lempikirjakauppasi valikoimaa tutkiessasi, tai ehkä joku ystävistäsi on osannut suositella juuri sinun makusi mukaista teosta. Tänään sinun ei enää tarvitse pohtia seuraavaa lukuprojektiasi, sillä olemme laatineet aivan erityisen listan, josta löydät toinen toistaan huikeampia lukuelämyksiä. Mainonta.
xxx/ellauri259.html on line 661: Sofian maailma, kirjoittanut Jostein Gaarder. Ei ole epäilystäkään siitä, että filosofia ja psykologia ovat yhteydessä toisiinsa monella eri tasolla. Gaarderin kirjassa käydään läpi filosofian historiaa nuoren Sofia-nimisen tytön elämän kautta. Keskeisessä roolissa on keski-ikäinen filosofi, joka yrittää opettaa sakkolihaa ymmärtämään elämää filosofian avulla. Kirja on sekä bestseller että monen lukion pakollisten luettavien listalla, eikä syyttä, sillä tämä Gaarderin mestariteos auttaa meitä ymmärtämään itseämme ihmisinä.
xxx/ellauri259.html on line 663: Tunneäly, kirjoittanut Daniel Goleman. “Tunneäly” oli kaikkien huulilla kun tämä Golemanin upea teos julkaistiin vuonna 1995, eikä sen suosio ole vieläkään hiipunut. Kirja sisältää oivalluksia siitä, kuinka voimme paremmin ymmärtää itseämme ja ympärillämme olevia ihmisiä sekä auttaa meitä ymmärtämään syvemmin tunteiden ja oppimisen välillä olevan yhteyden. Tämän kirjan lukeminen saa lukijan kyseenalaistamaan oman henkisen älykkyytensä tason ja johdattaa onnellisempaan elämään. Kirja auttaa lukijaa tarkastelemaan oman elämänsä tapahtumia aivan uudenlaisesta näkökulmasta.
xxx/ellauri259.html on line 673: Overcome Panic and Anxiety (ei suomennettu), kirjoittanut Linda Manassee Buell. Tässä kirjassa kirjoittaja jakaa omakohtaisia kokemuksiaan paniikkihäiriöstä ja hermostuneisuudesta. Vaikka teos onkin varsin lyhyt, se on tulvillaan hyödyllisiä neuvoja kelle tahansa, joka kärsii hermostuneisuudesta tai jolla on tällaisista ongelmasta kärsiviä läheisiä.
xxx/ellauri259.html on line 675: Buddhist Meditation (ei suomennettu), kirjoittanut Ramiro Calle. Tutkimukset ovat osoittaneet, että säännöllisellä meditaatioharjoittelulla on monenlaisia terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia. Callen teos on opettavainen ja mielenkiintoinen luettava kelle tahansa, joka haluaa oppia ymmärtämään meditaatiota paremmin. Mainonta.
xxx/ellauri259.html on line 735: Yön saalistajat on Porin näköiseen kaupunkiin sijoittuva kotimainen rikoselokuva soluttautujapoliisista, gangsteriliigasta ja kultarysästä. On verisiä murhia, useita car chaseja (Hotakaisella on vain 1 tosin venytetty pitkäxi Pepita-tyyppisesti), vierailuja strippiklubille sekä seksikohtauksia (jotka taas kerran jäävät Karilla lapsipuolen asemaan - kyllä se tosiaan taitaa olla impotentti hintti!) . ”Yön saalistajat on porilaisen oman tiensä kulkijan pääteos, ei enempää eikä vähempää kuin ainoa suomalainen pulp-trilleri, jossa on munaa”, kirjoitti Lauri Lehtinen elokuvan 25-vuotisnäytöksen yhteydessä.
xxx/ellauri261.html on line 115: Metropoliitta Ambrosiuksen mielestä new agen, antroposofian ja teosofian ja Aasian uskontojen vaikutus moniin uusiin virtauksiin on nähtävä ainakin osittain vastareaktiona pessimistiselle ihmiskuvalle, mitä suomalainen kristillisyys on viljellyt. Uudet uskonnot ovat tarjonneet valoisan ja idealistisenkin vaihtoehdon puhuessaan ihmisen evoluution mahdollisuuksista. Sanotaanhan, että muualla asiakas on aina oikeassa, mutta ei kirkossa kuunnellessaan saarnoja. Kirkossa jumala on asiakas jolle seurakunta tuottaa palveluja.
xxx/ellauri261.html on line 572: Elinaikanaan Stein julkaisi 26 teosta, ja hänen kuolemansa jälkeen niitä julkaistiin vielä 12. Ensimmäinen teos Three Lives valmistui vuonna 1905, ja vuotta myöhemmin hän alkoi kirjoittaa laajaa pääteostaan The Making of Americans (1925). Yksi Steinin tunnetuimmista lauseista on runosta Sacred Emily (1913): ”Rose is a rose is a rose is a rose.” Tätä Jaakko Hintikalla oli tapana hokea. Myöhemmin Stein kirjoitti lastenkirjan The World is Round (suomennettu kexeliäällä nimellä Maailma on pyöreä), jonka päähenkilö on Rose-niminen tyttö ja jossa sama lause esiintyy monta kertaa.
xxx/ellauri268.html on line 157: Saas nähdä, kenties se ei ollutkaan heräteostoxexi huono. Näin viime yönä unta että silittelin peiton alla jonkun nuoren neitosen hiuxia. Olisipa se ollut Svetlana, eikä unennäköä. Pikkuveitikka pyrki yllättävän terhakasti pystyyn (kevättä rinnassa!) mutten viizinyt sillä töykkimällä vielä häiritä hellää hetkeä. Valitettavasti heräsin ennenkuin pääsin asiassa pitemmälle. Mixi aina pitää käydä näin? Ensi kerralla kaivan molon heti alkajaisixi esiin lahkeesta!
xxx/ellauri280.html on line 87: Viihderomaanien ohella Bennett julkaisi merkittäviä realistisia elämänkuvauksia, kuten The Old Wives' Tale (1908) ja niin sanotun Clayhangerin trilogian (1910–1916). Hän hyödynsi kotiseutuaan kirjojensa materiaalina. Bennettin teosten suomennokset ilmestyivät aikansa halvoissa suosikkisarjoissa, kuten Otavan Tähtisarjassa. Novelli Naimisiin johtamassa, ilmestyi antologiassa: Seitsemäs "Hyvää yötä"!: hetki lepoa kunnes nukutte, toim. V. Hämeen-Anttila (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_H%C3%A4meen-Anttila), Hämeenlinna: Arvi A. Karisto 1940.
xxx/ellauri281.html on line 506: Kaksi vuotta myöhemmin Millerin toinen kuuluisa teos näki valon tulevaisuudessa - draama " Myyjän kuolema". Tässä näytelmässä, joka paljastaa teeman "amerikkalaisen unelman " romahtamisesta, päähenkilö - konkurssiin mennyt liikemies - tiivistää elämänsä ja tekee itsemurhan, jotta hänen poikansa saisi ainakin vakuutuksen. Lyhyessä ajassa näytelmä käännettiin yli tusinalle kielelle (mukaan lukien venäjäksi vuonna 1956) ja osoitti izensä saman tien vääräxi. Amerikan unelma on totta: kirjoittajasta tuli miljonääri.
xxx/ellauri286.html on line 86: SOFI OKSASEN (s. 1977) kulttikirjaksi muodostunut feministinen esikoisteos kipeistä aiheista, syömishäiriöstä, virolaisnaisten asemasta ja ryssävihasta. Stalinin lehmät tarkastelee ankarasti Viron lähihistoriaa sekä virolaisäidin ja suomalaisisän tytärtä henkisessä puristuksessa.
xxx/ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
xxx/ellauri286.html on line 470: Kirjaa selatessa tajuaa, että toden totta, onhan näitä: rutto, jukranpujut, pyhä jysäys, piru, helvetin kuustoista, seitsemäntoista, scheisse. Kirja sisältää myös kirosanamuunnelmia, solvauksia, päivittelyjä ja uudissanoja, kuten faaraon pieru, simskuttarallaa ja väyrynen. Yhtä monta hakusanaa sisältävää teosta ei ole Tammen mukaan koottu missään muualla. Tällä hetkellä Suomessa yleistyviä voimasanoja ovat hänen mukaansa esimerkiksi vihhu, paske ja korona.
xxx/ellauri287.html on line 416: Väitöskirjassaan (julkaistu nimellä Synoptische Überlieferung bei den Apostolischen Vätern, eli "Sympaattinen perinne apostolisissa isissä") Koester pystyi osoittamaan, että niin sanottujen apostolisten isien aineiston, joka on rinnakkainen synoptisten evankeliumien elementtien kanssa, ei välttämättä tarvitse olla fanifiktiota meille perriytyneestä synoptikkojen kirjoitetusta muodosta. Tämä oli erittäin merkittävä havainto, joka kaikkien myöhempien varhaiskristillisten evankeliumin perinteiden tutkijoiden olisi otettava huomioon. Mutta ei ne ota, vintiöt. Ei se niiden intressissä ole. Hänen lukuisten myöhempien julkaisujensa joukossa hänen kaksiosaisesta Johdanto Uuteen testamentistaan on tullut tavallinen hakuteos. Koester näkee tarinoiden Jeesuksen neitseestä syntymästä kloonatuxi hellenistisestä mytologiasta.
xxx/ellauri291.html on line 544: Naisen avustajana teossa toiminut varatuomari luonnehti tapausta niin surkeaksi kuin olla saattaa.
xxx/ellauri291.html on line 563: – Ennen kaikkea useita vuosia jatkunut huono sosiaalinen tilanne ja viimeisten yli 10 vuoden aikana ajoittain esiintynyt päänsärky ovat tutkimuksen suorittaneiden lääkäreitten mukaan olleet osaltaan heikentämässä kykyäni sietää ahdistavia tilanteita ja selviytyä niistä. Lääkintöhallitus onkin kiinnittänyt huomiota siihen, että olen varsin pitkään ollut psyykkisesti rasittunut ja väsynyt tavalla, joka, kuten tästäkin teostani ilmenee, on hoikentanut minua, heikentänyt minun henkistä selviytymiskykyäni ja vaikeuttanut sopeutumistani jokapäiväisen elämäntilanteeseen. Tämä merkitsee sitä käsitykseni mukaan, että tuossa tilanteessa, josta asiakirjoissa on esitetty selvitystä, olen ollut sellaisessa väsymys-kiihtymystilassa että mitenkään en ole voinut harkita tekoani, vaan mätkin ihan mielijohteesta, nainen vetosi.
xxx/ellauri292.html on line 432: Apollonios Tyanalaisen elämä (m.kreik. Τὰ ἐς τὸν Τυανέα Ἀπολλώνιον, Ta es ton Tyanea Apollōnion; lat. Vita Apollonii Tyanensis) on Filostratoksen n. 220 jKr kirjoittama teos, joka kertoo uuspythagoralaisen filosofi ja opettaja Apollonios Tyanalaisen elämästä, matkoista eri puolilla tunnettua maailmaa ja ihmeteoista.
xxx/ellauri292.html on line 434: Jotkut tutkijat ovat katsoneet, että teos olisi kirjoitettu tarkoituksella asettamaan Apollonios samanlaiseksi hahmoksi kuin Jeesus, minkä tarkoituksena olisi ollut vähentää Jeesuksen ja nousemassa olleen kristinuskon merkitystä. Näin teos voisi olla Julia Domnan tilaama pakanauskonnon nostoyritys ja samalla tarkoituksellinen hyökkäys kristinuskoa vastaan.
xxx/ellauri292.html on line 438: Apollonios Tyanalaisen elämä käsittää kahdeksan kirjaa ja se on kirjoitettu muinaiskreikaksi. Teos kertoo Apollonioksen väitetyistä matkoista muun muassa Italiassa, Hispaniassa, Nubiassa, Mesopotamiassa ja Intiassa. Jotkut tutkijat pitävät teosta fiktiivisenä, eivätkä usko Apollonioksen koskaan käyneen missään, vaan pysyneen koko elämänsä Tarsoxessa.
xxx/ellauri293.html on line 437: Lioneilla on luonnollinen taipumus rutiiniin ja kohtuullisuuteen päivittäisissä tavoissaan, ja tämä näkyy heidän yleisessä terveyskuvassaan: Tutkimukset osoittavat, että aamutyypeillä, joilla on aikaisin nukkumaanmeno, on pienempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, vähemmän liikalihavuutta ja heillä voi olla pienempi riski mielenterveyteen. Häiriöt, mukaan lukien masennus, ahdistus ja muut ovat heille avaamaton teos. Lionit hyppäävät päiviinsä täynnä energiaa; aamulla ja varhain iltapäivällä lionit ovat tehokkaimmillaan.
xxx/ellauri293.html on line 656: Apinoiko Apollonios Ristoa? Kyllä vain sanoi Mrs. Blavazky. Seuraava artikkeli saatiin World Wide Webistä 1800-luvulla eläneen kuuluisan teosofi Madame Helena Petrovna Blavatskyn artikkelihakemistosta Pietarista, Venäjältä.
xxx/ellauri293.html on line 658: Aika, josta tämä teos saa erityistä tietoa, on jaettu kuuteen ajanjaksoon, joista toiseen, 80-120 jKr., sisältyy "Ihmeiden aika", jonka historia tulee olemaan spiritualisteja kiinnostava keinona. vertaamalla aikamme näkymättömien älykkyyden ilmenemismuotoja samankaltaisiin tapahtumiin välittömästi kristinuskon käyttöönoton jälkeen. Apollonius Tyanaeus oli tuon ajanjakson merkittävin henkilö, ja hän näki tusinan Rooman keisarin hallituskauden. Ennen syntymäänsä Proteus, Egyptiläinen jumala ilmestyi äidilleen ja ilmoitti, että hänen oli määrä inkarnoitua tulevaan lapseen. Hiän meni unessa annettujen ohjeiden mukaan niitylle keräämään kukkia. Siellä ollessaan joutsenparvi muodosti kuoron ympärille ja lauloivat yhteen ääneen taputtaen siipiään.Heidän kihloissaan ja hellävaraisen sefiirin puhaltaessa ilmaa syntyi Apollonius. Mieleen juolahtaa Yeazin runo britti jouzenesta Irlannin Ledan pukilla.
xxx/ellauri293.html on line 741: Tekoälykoneiden käyttö markkinoilla sovelluksissa, kuten verkkokaupassa ja päätöksenteossa, on muuttanut suuria talousteorioita. Muita teorioita, joissa tekoäly on vaikuttanut, ovat rationaalinen valinta, rationaaliset odotukset, pip-peliteoria, C.S. Lewisin kääntymys, salkun sullominen ja kontrafaktuaalinen ajattelu.
xxx/ellauri295.html on line 62: Historioizija Hazipompponen vuosi Herostratoxen nimen julkisuuteen. Hazipompponen on kyllä kuuluisa Babarin talonmiehenä, muttei niin kuuluisa kuin Herostratos. Esimerkiksi Jean-Paul Sartren lyhyessä tarinassa Erostratus, joka on osa teosta Muuri (Le mur, 1939), eräs mies suunnittelee väkivallantekoa saavuttaakseen mainetta. Elokuva Herostratus vuodelta 1967 puolestaan kertoo miehestä, joka suunnittelee näyttävää julkista joukkomurhaa. Mortonin mielestä jumalattaret ovat ihmiskunnan menneisyyden alfasusia. Onnexi kristityillä ei ole niitä.
xxx/ellauri295.html on line 458: Martti Kalevi Joenpolvi (s. 19. huhtikuuta 1936 Käkisalmi) oli ja on suomalainen kirjailija, joka asuu Nokialla. Hänet tunnetaan erityisesti novellistina. Esikoisteos ”Kevään kuusi päivää” ilmestyi 1959.
xxx/ellauri295.html on line 460: Yksinäisyys oli Joenpolven teosten keskeisenä teemana 1980-luvulle saakka. Muutamissa romaaneissa päähenkilö on yksinäinen mies, joka on fyysisten syiden vuoksi jäänyt ulkopuolisen tarkkailijan rooliin. Myöhemmätkin romaanit kuvaavat eletyn elämän tilitystä ja kuoleman yhä kasvavaa läheisyyttä.
xxx/ellauri295.html on line 629: haiku-teos
xxx/ellauri295.html on line 631: raapale-teos?
xxx/ellauri295.html on line 662: Pulkkisella on harvinainen taito hallita moniainexista teoskokonaisuutta. Vielä harvinaisempaa on hänen kirjansa rehellinen ja Luja etiikka. Puhu pukille.
xxx/ellauri296.html on line 190: perisyntisten haamukirjoittajien muistinvaraisesti laatima ja editoima yhteistyöteos,
xxx/ellauri296.html on line 272: Hänen perustamansa yrityksen tyyppi on kibbuzi, jota hän kutsuu osuuskunnaksi, jossa naiset saavat sananvaltaa päätöksenteossa.
xxx/ellauri296.html on line 347: Lyytikäinen siirtyi toimitusjohtajaksi Tampereelle Teos-nimiseen kustannusyhtiöön, jossa hän kustansi muun muassa aikansa menestyskirjailijan Hedwig Courths-Mahlerin teosten suomennoksia. Hän ryhtyi myös päätoimittamaan yhtiön Revontuli-lukemistoa 1932, mutta sitä ei saatu kannattamaan. Samoihin aikoihin Lyytikäinen menetti säästönsä pankin konkurssissa. Lyytikäinen palasi Helsinkiin ja kokeili vielä nimiinsä hankkiman Revontulen kustantamista siellä mutta luovutti. Yhdessä kirjapainonomistaja K. F. Puromiehen kanssa hän perusti uuden lukemistolehden Avun, markkinoiden kolmannen lehden jonka myyjiksi värvättiin työttömiä. Pian kaksi aiemmin saman idean keksinyttä kilpailevaa lehteä, E. J. Paavolan Urpu ja Antero Kajannon Lukki jouduttiin lopettamaan, kun Apu oli sisällöltään parempi ja tarjosi työttömille myyjille suuremman provision.
xxx/ellauri296.html on line 453: Rukous. Ihmisen tulee rukoilla Jumalaa auttaakseen häntä parannuksen teossa… Ei Jumala saa mitään aikaan ellet ize yritä. Vapaan tahdon käytöstähän tässä on kysymys. Jumalaa voi enintään houkutella ja uhkailla...
xxx/ellauri298.html on line 102: Yrjö Alasimen kirjasta Doston hyvä ja paha Patti ei perustanut. Ei Stavro ollut paha, se oli onneton, silmät kyynelissä työnsi syylämunaa pikku Marjan paljaaseen. Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjö Alanen (1860–1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjö J. E. Alanen (1890–1960) oli teologian professori. Yrjö Alanen, ent. Näykki, (21. helmikuuta 1860 Kauhava – 20. toukokuuta 1944 Kurikka) oli suomalainen kirkkoherra, kirjailija ja historiantutkija. Alasen vanhemmat olivat talollinen Jaakko Alanäykki (Sippola) ja Valpuri Amalia Kustaantytär Ylänäykki. Yrjö Alanen oli naimisissa vuodesta 1888 Helmi Maria Karstenin kanssa, jonka veli oli uskontotieteilijä ja filosofi, tutkimusmatkailija Rafael Karsten. Koleerinen Rafuko oli vanhojen herrojen setä? Ei vaan Roope-eno, oikaisi Jönsy asiantuntijana. Yrjö Alasen ja Helmi Maria Karstenin lapsia olivat lääkintöneuvos ja Kurikan kunnanlääkäri Aarne Alanen, teologian professori Yrjö J. E. Alanen, sairaanhoitaja ja kielten maisteri Aili Alanen, oikeustieteen professori ja evankelinen maallikkopuhuja Aatos Alanen, sairaanhoitaja Aune Alanen, pankkivirkailija ja juristi Sylvi Alanen sekä professori ja historioitsija Aulis J. Alanen. Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi ja tutkija. Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori. Yrjö O. Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä teoxen Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.
xxx/ellauri298.html on line 631: Joseph Campbell (26. maaliskuuta 1904 – 30. lokakuuta 1987) oli yhdysvaltalainen professori ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten työstään mytologian ja vertailevan uskontotieteen alueilla. Ei pie sekoittaa samannimiseen irkkurunoilijaan. Campbellin tunnetuin kirja Sankarin tuhannet kasvot (The Hero With a Thousand Faces, 1949, suomennettu 1990) käsittelee eri kulttuureissa toistuvaa sankarin matkan teemaa, ns. hiihtokenkämyyttiä. Hänen neliosainen teossarjansa The Masks of God käsittelee mytologiaa eri puolilla maailmaa. Campbell työskenteli Bill Moyersin kanssa tehdessään PBS:n sarjaa The Power of Myth. He myös julkaisivat sarjaan pohjautuneen samannimisen kirjan.
xxx/ellauri298.html on line 648: As simple as that. Campbellillä onkin ollut suuri vaikutus tieteiskirjallisuuteen, fantasiakirjallisuuteen ja tieteiselokuviin. George Lucas on kertonut, että Tähtien sodan perusideat perustuivat Campbellin teosten esittämiin ajatuksiin. Käsikirjoittaja Christopher Vogler on kirjoittanut Campbellin teorioita soveltavan teoksen The Writer´s Journey: Mythic Structure For Writers, joka puolestaan on vaikuttanut useiden elokuvien käsikirjoituksiin, mm. Leijonakuninkaaseen ja Matrix-elokuvasarjaan.
xxx/ellauri298.html on line 793: Jotkut kirjailijat ovat myös syyttäneet Campbelliä antisemitismistä . Tikkun Magazinessa Tamar Frankiel huomautti, että Campbell kutsui juutalaisuutta "Jahwe-kultiksi" ja että hän puhui muutenkin juutalaisuudesta lähes yksinomaan negatiivisesti. Vuonna 1991 Masson myös syytti Campbellia "piilotetusta antisemitismistä" ja "konservatiivisten, puolifasististen näkemysten kiehtomisesta". Uskontotieteilijä Russell T. McCutcheon luonnehti Campbellin teosten "itsetoteutuksen autuuden seuraamista" Reaganomicsin "hengelliseksi ja psykologiseksi oikeutukseksi."
xxx/ellauri303.html on line 256: Rabbi Moses Isserles on kirjoittanut monia tärkeitä juutalaista lakia ja filosofiaa käsitteleviä teoksia, ja hän tuli tunnetuksi koodarina, jonka päätös oli viimeinen sana juutalaisessa laissa. Hänen pääteoksensa Halacha -alalla (koodi) oli kommentti Rabenu Yakov ben Asherin Turimiin nimeltä "Darkhe Moshe " ja hänen Mappahinsa ("Pöytäliina") Shulchan Aruchille ("Valmistettu pöytä"), jonka kirjoitti hänen haamukirjoittajansa. nykyaikainen rabbi Joseph Caro. Tämä teos julkaistiin hänen elinaikanaan.
xxx/ellauri303.html on line 258: Toinen tärkeä työ on hänen Shaaloth Uteshuvoth (responsa), joka sisältää 132 kysymystä, joita useat rabbit ovat osoittaneet hänelle oikeuskysymyksistä ja hänen vastauksensa. Tämä teos julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Koska suurin osa näistä kysymyksistä oli luonteeltaan käytännöllisiä arkielämään liittyen, monet rabbit pitivät tästä työstä ja saivat siitä tärkeän ja mitä luotettavimman oppaan.
xxx/ellauri303.html on line 358: Grein epilogiseeraa ihan loppuviimexi Iisakin oman käsityxen hasidismista: hassut hatut ja pölykapselit on lieka petomaisten juutalaisten kaulassa. Ei se estä niitä olemasta petomaisia, mutta voi toimia edes hidasteena. Hmm no jaa, tiedän parempaa. Tekee mieli sanoa että älä unta nää. Y asi finaliza esta historia, Singerin postuumi teos on nyt kuurnittu.
xxx/ellauri303.html on line 469: Talmud on tuhansien vuosien juutalaisen viisauden ja suullisen lain kokoelma, joka on yhtä vanha ja merkittävä kuin kirjoitettu laki (Toora) ilmaistaan siinä. Se on lain, legendan ja filosofian yhdistelmä, sekoitus ainutlaatuista logiikkaa ja taitavaa pragmatismia, historiaa ja tiedettä, anekdootteja ja huumoria... Vaikka sen päätavoitteena on tulkita ja kommentoida lakikirjaa, se on samalla taideteos, joka ylittää lainsäädännön ja sen käytännön soveltamisen. Ja vaikka Talmud on tähän päivään asti juutalaisen lain ensisijainen lähde, sitä ei voida mainita vallanpitäjänä...
xxx/ellauri303.html on line 504: Klassinen rabbiininen teos, Avoth de-Rabbi Natan , sanoo: "Kerran, kun Rabban Yochanan ben Zakkai käveli Jerusalemissa rabbi Yehosuan kanssa, he saapuivat sinne, missä Jerusalemin temppeli nyt seisoo raunioina. "Voi meitä", huusi Rabbi Yehosua, "sillä tämä talo, jossa Israelin syntejä sovitettiin, on nyt raunioina!" Rabban Yochanan vastasi: "Meillä on toinen, yhtä tärkeä sovituksen lähde, gemiluth ḥasadim (rakastava ystävällisyys), kuten sanotaan: "Minä tahdon rakastavaa hyvyyttä enkä uhria" (Hoosea 6:6). Myös Babylonian Talmud opettaa, että "Rabbi Yochanan ja rabbi Eleazar selittävät molemmat, että niin kauan kuin temppeli seisoi, alttari sovitti Israelin, mutta nyt pöytä sovittaa [kun köyhät kutsutaan vieraiksi]" (Talmud, traktaatti Berachoth 55a). Samoin kunnioituksen päivien (korkeiden pyhien päivien eli Rosh HaShanah ja Jom Kippur) liturgia sanoo, että rukous, parannus ja tsedakah (izetyydytys? eipäs kuin charity) xsovittavat synnin.
xxx/ellauri305.html on line 301: Juutalaisen perinteen mukaan Toora sisältää 613 käskyä (heprea : תרי״ג מצוות, latinaisin kirjasimin : taryag mitzvot). Tämä perinne kirjataan ensimmäisen kerran 3. vuosisadalla jKr., kun rabbi Simlai mainitsi sen saarnassa, joka on tallennettu Talmud Makkot 23b. Muita klassisia viisaita, joilla on tämä näkemys, ovat rabbi Simeon ben Azzai ja rabbi Eleazar ben Yose Galilealainen. Sitä lainataan Midrash Shemot Rabbah 33:7:ssä,Bamidbar Rabbah 13:15–16; 18:21 ja Talmud Yevamot 47b. 613 käskyä sisältävät "positiiviset käskyt" suorittaa teko (mitzvot aseh) ja "negatiiviset käskyt" pidättäytyä teosta (mitzvot lo taaseh). Kieltojen numero 365 on sama kuin aurinkovuoden päivien lukumäärä, ja positiivisten käskyjen numero 248 liittyy ihmiskehon luiden ja tuttujen jo mainittujen turpoavien ja kostuvien/ kovettuvien elinten lukumäärään.
xxx/ellauri307.html on line 134: ”Miki oli sukupolvensa lahjakkain kirjailija. Hänen teoksensa Elämä: esipuhe on maailmanluokan kirjallisuutta, mestariteos, joka täysin verrattavissa esimerkiksi David Foster Wallacen Päättymättömän riemuun”, Knuuti sanoo. No joo, ei sillä vielä kuuhun mennä.
xxx/ellauri320.html on line 246: Tämä teos löytyi Pasilan vaihtorotilta. Juonipaljastus: Having financed an adventurer's (Mr. Kirkpatrick) expedition to recover an ancient Roman treasure, the handsome and wealthy Marquis of Quinsborne joins the journey and deep in the Tunisian desert he falls in love with the adventurer's lovely daughter Sabra. 12 love scenes, 5 penetrations and a concentrated stare per scene.
xxx/ellauri329.html on line 341: Aleksijevitš pohjaa romaaninsa valtavaan määrään haastatteluja. Hän kiertelee kaupunkeja ja maaseutua ja etsii ihmisiä, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet tai todistaneet omin silmin jotain sellaista, mistä Aleksijevitš haluaa kirjoittaa. Hän ei haastattele virallisia tahoja tai valtaapitäviä, vaan etsii aivan tavallisia ihmisiä: työmiehiä, naisia, lapsia. Hän antaa kirjoissaan äänen niille, joita ei historiakirjoista yleensä löydy. Näiden satojen haastatteluiden jälkeen Aleksijevitš alkaa työstää kirjaa ja jokainen prosessi kestää useita vuosia. Ei siis mikään ihme, ettei häneltä tärähdä markkinoille vuosittain uutta teosta. Sittenpä ne ovat sitä paxumpia!
xxx/ellauri329.html on line 359: Sodalla ei ole naisen kasvoja -teoksensa jälkeen Aleksijevitš antoi äänen vieläkin nuoremmille ja kirjoitti toisesta maailmansodasta lasten näkökulmasta. Tätä Aleksijevitšin tuotannon kenties koskettavinta teosta ei ole suomennettu, eikä myöskään seuraavaa, jossa kirjailija käänsi katseensa uudempaan konfliktiin: Neuvostoliiton ja Afganistanin väliseen sotaan 1980-luvulla. Vuonna 1993 valmistui teos ihmisistä, jotka tekivät itsemurhan sosialismin romahdettua. Sitäkään ei ole saatavilla suomeksi.
xxx/ellauri329.html on line 371: Tsernobylin voimalan tämänhetkinen tila saa myös lukijan raapimaan hermostuneena päätään: kukaan ei tiedä, missä kunnossa teräsbetonin ympäröimä rikkinäinen reaktori on. Robottien avulla hätäisesti rakennettua sarkofagia ei saatu aikanaan tiiviiksi ja tiedetään varmaksi, että kuori vuotaa – mutta miten paljon? Täytyy olla todella vankkumaton ydinvoiman kannattaja, jos tämä teos ei saa pientäkään epäilyä aikaiseksi siitä, voisiko energiaa sittenkin tuottaa jollain toisella tavalla turvallisemmin. Toisaalta muilla villieläimillä on ollut paratiisimaiset oltavat, kun apinoita ei ole juuri näkynyt.
xxx/ellauri329.html on line 373: Aleksijevitš on joutunut teostensa kanssa myös valtaapitävien hampaisiin. Sodalla ei ole naisen kasvoja -kirjaa syytettiin epäisänmaalliseksi, kun siinä nostettiin esiin sodan pelottavuus ja kauheus. Rintamalla taistelleiden neuvostonaisten kiillotetun sankarimyytin mureneminen oli joillekin tahoille liikaa. Neuvostoliiton ja Afganistanin sodasta kertovasta kirjasta Aleksijevitš haastettiin oikeuteen saakka, mutta juttu raukesi lopulta. Tsernobyl-kirja taas ei ole ollut mieluista luettavaa niille, jotka pyrkivät (edelleen) peittelemään ja vähättelemään onnettomuuden seurauksia.
xxx/ellauri329.html on line 504: Rybakov oli itsekin kokenut Siperian. Hän kirjoitti Arbatin lapset vuosina 1966-1983, mutta teos julkaistiin vasta perestroikan myötä vuonna 1987. Teos on kriittinen kuvaus vainojen aikakaudesta. Se valottaa Stalinin ristiriitaista persoonaa ja vihjaa nuoren Neuvostoliiton olleen vainoharhaisen diktaattorin kynsissä.
xxx/ellauri354.html on line 188: Kun Kallaksen elämäkertana 1950-luvulla alkaneen työn oli pitkittyessään otettava huomioon 1960- ja 1970-luvun vaihteessa Suomessa enemmän muotiin tullut angloamerikkalainen uuskritiikki, Laitinen joutui väitöskirjassaan tasapainoilemaan kirjailijabiografian, lähdetutkimuksen ja teosanalyysin välillä. Rafu Koskimies huomautti arvostelussaan, että Laitinen oli onnistunut välttämään uuskritiikin ”pahimmat kompastukset”. Laitisen väitöskirjaa koskeviin omiin muistiinpanoihini olin tuolloin merkinnyt: ”Koskimies moittii uutta kritiikkiä, Koskimies on vanhentunut.”
xxx/ellauri354.html on line 194: H.K.Riikonen oli Laitisen praktikumin ankkuri, kuin Marko Tapio Saarijärven hiihdossa. Erich Auerbachin toisen maailmansodan aikana Istanbulissa kirjoittama Mimesis oli paizi Riikosen myös Laitisen arvostama teos. Luin sen joskus, ei se ollut kummonen. Jäbä väitti että VT on the cat's whiskers kirjallisuuden ajalla, juutalaisena.
xxx/ellauri356.html on line 51: Vitun putinisti Platon olis kieltänyt Homeroxen runouden. Fiktio on akkamaista. Niinhän se onkin. Platon pitäisi kieltää. Ari oli paljon fixumpi, toimi kiltisti Fyllixen juhtana. Venäläiset formalistit muistuttivat TS Elliottia ja HK Riikosta siinä ettei ne perustaneet elämä ja teos- menetelmästä. Martha Nussbaum pissi hunajaa pikkuhousuista. Jaakko pani pojat maxamaan etikkakurkkunsa. Nussbaumin mielestä Henry James ja Marcel Proust oli kovia moralisteja.
xxx/ellauri356.html on line 96: Hélène Cixous (s. 5. kesäkuuta 1937 Oran, Ranskan Algeria) on ranskalainen filosofi, feministi, kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Hänen laaja tuotantonsa käsittää yli kahdeksankymmentä teosta näytelmä- ja romaanikirjallisuudesta filosofiaan, runouteen ja esseistiikkaan. Häntä pidetään yhtenä jälkistrukturalistisen feministisen teorian perustajista Luce Irigarayn ja Julia Kristevan ohella.
xxx/ellauri356.html on line 166: Saatuaan kirjeen tutkinnon Pariisin kirjallisuustieteellisessä tiedekunnassa hän lähti Husserlin arkistoon Louvainiin vuosina 1953-1954. Hän suoritti filosofian tutkinnon väitöskirjalla aiheesta Genesis-ongelma Husserlin filosofiassa Jean Hyppoliten, Tran Duc Thaon ja Jean Cavaillèsin teosten vaikutuksesta. Hän seurasi Michel Foucault'n kursseja.
xxx/ellauri356.html on line 396: Hänen tunnetuimpia teoksiaan oli kriittinen teos Against Interpretation (1966). Susan plagioi sana sanalta jotain toista 1-lahkeista ja ohitti sen postmodernistisella hypnoottisella liikkeellä:
xxx/ellauri356.html on line 483: Philippe oli maolainen: Alas dogmatismi, empirismi, opportunismi, revisionismi! Eläköön todellinen avantgarde! Eläköön Maotsetungin syyläinen ajatus! Jo seuraavana vuonna Sollers tervehti uusia filosofeja ja La Barbarie à face humaine -teosta, jonka Bernard-Henri Lévy oli juuri julkaissut, "selkeän, räväkän, ytimekän manifestin". Hän kirjoittaa erityisesti, että "sosialismi ei ole vaihtoehto kapitalismille, vaan sen vähemmän menestynyt muoto tai jopa pelkkä keskittyminen" ja julistaa ihailevansa kirjailija Aleksanteri Solženitsyniä ja kuuluvansa niihin, joita hänen lukemansa on "hitaasti, perusteellisesti muuttanut". Siinäpä takinkääntäjä!
xxx/ellauri357.html on line 405: Yli 25 vuotta sitten joku WJT Mitchell toivoi, että tulevaisuudessa kriitikot kiinnittäisivät huomiota "vaaralliseen… ilkeään… likaiseen" Blakeen, jonka aikaisemmat tutkijat desinfioivat "turvallisesti pyhitetyksi" tehdessään, ja hänen teostensa asianmukaiseen tutkimiseen ammattilaisvoimin. (Mitchell 1982, 410, 411, 414). Profeetallisten pohdiskelujensa aikana Mitchell tunnisti blakelaisen seksuaalisen siveettömyyden paksun sarjan, joka otti usein hyvin outoja muotoja, ja vaikka nyt onkin epämiellyttävää nähdä hänen paimentavan homoseksuaalista fellatiota, naisellisuutta ja lesbovoyeurismia yhdessä raiskauksen, himon ja sadomasokismin kanssa sinkkuna (lika) "epänormaalin seksuaalisuuden" banneri, hänen paljastamansa elävät – heteroseksuaalisuutta hämmentävät – kohtaukset (414) tekivät kohtuulliseksi olettaa, että kun queer saapui sisään kylmästä, Blake Studies toivottaisi sille lämpimän vastaanoton. Tuon vuosikymmenen lopulla Camille Paglian (1990) karu kuvaus Blakesta "British Sade" (270) ehdotti varmasti samanlaista kriittistä tulevaisuutta. Hänen ilmestymisensä runoilijasta saattaa vapista ja iskeä "suuren äidin" alla, mutta edipaalinen terrori antaa myös outoa ymmärrystä, sillä "Blaken kauhistuttava kohtalo oli nähdä kuilu, josta useimmat miehet väistyvät: infantilismi kaikessa miesten heteroseksuaaluudessa" (287). Ja 1990-luvulla omituisia pilkkuja välähti toisinaan sukupuolitutkimuksesta, varsinkin sellaisesta, joka yritti hypätä tiiliseinää vastaan, johon feministinen kritiikki oli törmännyt yrittäessään tuomita Blaken "naisvihaa".
xxx/ellauri357.html on line 479: Mary synnytti 2. syyskuuta tyttären, Clara Everina Shelleyn. Pian tämän jälkeen Shelley lähti Lontooseen Clairen kanssa, mikä lisäsi Maryn kaunaa sisarpuoleensa kohtaan. Shelley pidätettiin kahdeksi päiväksi Lontoossa hänen velkojensa vuoksi, ja asianajajat vierailivat Maryn luona Marlowessa Shelleyn velkojen vuoksi. Hizi tää on kovempaa kyytiä kuin Pentti Saarikoskella! Shelleyn pääteos tänä aikana oli Laon ja Cythna, pitkä kerronnallinen runo, joka sisälsi insestiä ja hyökkäyksiä uskontoa vastaan. Se sensuroitiin kiireesti.
xxx/ellauri358.html on line 142: Jos koiraan teos on kassien tyhjennys, ja naaraan teos perheenlisäys, kenkä mielestä sit rakkaus on uusia ja taas uusia rakkaudentekoja? Metrosexuaalien, veikkaisin.
xxx/ellauri361.html on line 246: Kirja, jonka arvomaailma nousee kristillisyydestä ja myös sitoutuu siihen, on kristillinen kirja. Näin me voimme nimittää vaikkapa jotain Jumalan luomistekojen suuruutta ihastelevaa kuvateosta kristilliseksi kirjaksi. Vastaavasti taas toinen kirja, joka vaikkapa pohtii eettisiä kysymyksiä ja askartelee ihmisen omavoimaisen, esim. humanistisen henkisen kasvun parissa, voi jäädä vaille tätä nimitystä.
xxx/ellauri361.html on line 251: Kun lähdemme tästä, voimme hyvällä omalla tunnolla lisätä kristillisten kirjojen joukkoon Raamatun (miinus Vanha Testamentti, joka on silkkaa juutalaisuutta), hartauskirjojen, tietoteosten, virsikirjojen, kommentaarien ja postillojen lisäksi suuren joukon hyvää ja kristillistä elämäämme rakentavaa ja vahvistavaa kirjallisuutta. Esimerkixi Lexa Paxun re-erektion.
xxx/ellauri363.html on line 97: Gadamerin pääteos on Wahrheit und Methode (Totuus ja metodi) vuodelta 1960. Tunnettuja ovat myös hänen väittelynsä Jürgen Habermasin ja Jacques Derridan kanssa. Mistä ne väittelevät, politiikastako?
xxx/ellauri363.html on line 130: Hän arvosteli perinteistä saksalaisten humanistien "elämä ja teos-" lähestymistapaa, missä saadaan yhteys kirjoittajan ajatuksiin, jotka johtivat tekstin luomiseen (Schleiermacher), tai tilanteeseen, joka johti ko. ilmaisuun (Dilthey).
xxx/ellauri363.html on line 192: Heikinheimon kirjoittama teos Sielunterveys ja sen hoito (1946).
xxx/ellauri376.html on line 378: 1500-luvulla nähtiin myös ensimmäisiä esimerkkejä maallikoiden poleemisesta kirjoittamisesta. Ivan Peresvetov (melko tarpeettomasti) kehotti Ivan Kamalaa herättämään pelkoa. Kirjallisesta näkökulmasta tämän ajanjakson merkittävin teos on kun Venäjältä paennut ja Puolan kuninkaan palvelukseen astunut Kurbsky tuomitsi kirjesarjassa iivanoiden tyrannivallan ja kehitti teorian, joka oikeuttaa kapinan epäoikeudenmukaista valtaa vastaan.
xxx/ellauri376.html on line 382: Tämän ajanjakson muiden huomionarvoisten teosten joukossa on joitain tarinoita viihteestä, mukaan lukien Povest o Petre i Fevroni (1500-luvun puoliväli; "Tale of Peter and Fevroniya"). Kauppias Afanasy Nikitin kuvaa matkojaan Intiaan ja Persiaan vuosina 1466–1472 kirjassa Khozhdeniye za tri morya ("Matka kolmen meren taakse"). Silmiinpistävintä tässä ajanjaksossa on kuitenkin se, mitä ei tapahtunut: Venäjä ei kokenut kolonialismin onnea vielä renessanssiaikana ja se eristyi sixi melkoisesti lännestä. Koska mikään ei muistuttanut länsimaista maallista kirjallisuutta, filosofiaa tai tiedettä, se pysyi huomattavana maana lähinnä puutteista etenkin viihdepuolella.
xxx/ellauri376.html on line 402: Hänen (sienensyöjän) maineensa perustuu yhteen teokseen - Gore ot uma (1822–24); Wit Works Woe, 1933), satiirinen näytelmä eripituisilla riimeillä jambisilla riveillä. Näytelmän tuotanto kiellettiin ja siitä julkaistiin vain fragmentteja Gribojedovin elinaikana. Venäläisille siitä on tullut heidän tärkein näytelmänsä, lukuun ottamatta mahdollisesti Gogolin Revizoria. Tyyli on tiiviyden, puhekielen ja nokkeluuden mestariteos, joten monet Gribojedovin onelinereistä ovat tulleet sananlaskuiksi. Sama pätee moniin hahmoihin: Chatskiin, sankariin, ja varsinkin niihin, joiden kautta Griboedov satiirisoi lahjonnan, paikanhaun ja mahtipontisuuden vanhanaikaista Venäjää. Yhdessä Pushkinin sankarin Jevgeni Oneginin kanssa Chatski on ensimmäinen esimerkki venäläisen kirjallisuuden "turhasta miehestä", tyypistä, josta ryssät ovat puhuneet paljon myöhemmin.
xxx/ellauri376.html on line 458: Doston Teini on kehityskertomus ja sukupolviromaani. Mistä nuoriso saa arvomaailmaan mallit, kun vanhempien sukupolvi käyttäytyy moraalittomasti? Tämä on yksi Dostojevskin romaanin liikkeellepanevista kysymyksistä. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Otetšestvennyje zapiski (”Isänmaallisia kirjoituksia”) -lehdessä ja yhtenä niteenä Pietarissa vuonna 1876. Tässä niteessä Dosto tutkii iänikuisia oikeistolaisia moraalin, vapaan tahdon ja merkityksen etsimisen teemoja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Romaani on psykologinen tutkimus Arkadyn sisäisistä konflikteista muuttuvan yhteiskunnan taustalla. Monimutkaisilla hahmokuvauksilla ja filosofisella syvyydellä "The Adolescent" on Dostojevskin kirjallisen pentateukin olennainen teos, joka tarjoaa syvällisiä oivalluksia ihmisen tilaan ja täysi-ikäisyyden haasteisiin.
xxx/ellauri379.html on line 95: Heart of Darkness, novelli, kirjoittaja Joseph Conrad, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwood's Edinburgh Magazine ja sitten Conrad's Youth and Two Other Stories (1902). Heart of Darkness tutkii länsimaisen kolonialismin kauhuja ja kuvaa sitä ilmiönä, joka tahraa paitsi sen riistomaita ja kansoja, myös niitä lännessä, jotka edistävät sitä. Vaikka Conradin puoliautoelämäkerrallinen kertomus sai alun perin heikon vastaanoton, siitä on tullut yksi laajimmin analysoiduista englantilaisen kirjallisuuden teoksista. Kriitikot eivät ole aina kohdelleet Pimeyden sydäntä suotuisasti ja moittivat sen epäinhimillistä esittämistä kolonisoituneista kansoista ja sen halveksivaa kohtelua naisia kohtaan. Siitä huolimatta Heart of Darkness on kestänyt, ja nykyään se on modernistinen mestariteos, joka liittyy suoraan postkolonialistiseen todellisuuteen.
xxx/ellauri379.html on line 121: Heart of Darknessin tarkastelu postkolonialistisesta näkökulmasta on antanut tilaa pilkallisemmalle kritiikille. Kuten Achebe ilmaisi, Conrad oli "perinteinen rasisti", joka dehumanisoi afrikkalaisia käyttääkseen heitä taustana valkoisen miehen sisäisyyden tutkimiseen. Achebe on oikeassa: vaikka Conrad nuhtelee kolonialismin pahuutta, hän ei tee juurikaan hajottaakseen sellaisen järjestelmän taustalla olevaa rasismia, vaan pitää Afrikan alkuperäiskansoja vain osana luonnollista ympäristöä. Tätä teosta on pidetty yhtenä lännen oivaltavimmista kirjoista eurooppalaisen imperialismin pahuudesta Afrikassa, mutta se ei kuitenkaan anna mitään erityispiirteitä afrikkalaisille itselleen.
xxx/ellauri385.html on line 52: Kansikuvan teos (Käpylän vaihtorottahyllystä) julkaistiin 2x tornien juhlavuonna 2001, kun mick Mars, nikki Sixx, vince Neil ja tommy Lee olivat 40-50 vuotiaita. Vuonna 1980 me mentiin naimisiin ja muutettiin Yhdysvaltoihin, onnexi vain vuodexi. Koko ajalta tai myöhempääkään en muista ainoatakaan Mötley Crüen biisiä. Kai ne olivat jo silloin aika paskoja.
xxx/ellauri385.html on line 120: Valmistuttuaan menestyksekkäästi yliopistosta tuleva kriitikko ja filosofi kieltäytyi suorittamasta maisterintutkintoa ja päätti mennä vapaasti uimaan ja omistautua luovuudelle. Rozanovin ensimmäinen julkaistu teos perustui Hegelin opetuksiin (katso mielenkiintoisia faktoja Hegelistä). Lähes 700 sivua työtä murskasivat kriitikot. Kirjoittaja oli itse asiassa naimisissa kahdesti, mutta itse asiassa hänen ensimmäinen vaimonsa kieltäytyi eron jälkeen virallisesti. Nimellisesti he pysyivät naimisissa elämänsä loppuun asti. Hänellä oli viisi lasta, mutta heitä pidettiin laittomina, koska kirjailija, vaikka oli naimisissa, ei mennyt naimisiin toisen vaimonsa kanssa.
xxx/ellauri385.html on line 419: Legendaarisen Pyhän Cecilian teot, 500-luvun puolivälin Marttyyrien teot -teos, jolla ei ole mitään historiallista arvoa, mukaan Valerian oli Pyhän Cecilian aviomies, Tiburtius hänen veljensä ja Maximus sotilas tai sotilasvirkailija, joka kuoli näiden kahden kanssa. Eipä siitä sen enempää. Chaucer kertoi tarinan uudelleen. Hartausjulkaisut tekevät tarinasta uskottavamman yksinkertaistamalla sitä.
xxx/ellauri387.html on line 522: Terry Eagleton, Helmin hukkaama huomattava brittimarxilainen, syyttää Fishin "epäluottamuksellista epistemologiaa" "pahanteosta". Eagletonin mukaan: "Kuten lähes kaikilla universalismin vastaisilla mielipiteillä, Fishin universalismin kritiikillä on omat jäykät universaalinsa: sektorikohtaisten etujen prioriteetti kaikkina aikoina ja paikoissa, konfliktien pysyvyys, uskomusjärjestelmien a priori status, retorinen luonne. totuus, se tosiasia, että kaikki näennäinen avoimuus on salaa sulkemista ja muuta sellaista." Fishin yrityksestä kooptoida häntä vastaan kohdistettu kritiikki, Eagleton vastaa: "Onnellinen lopputulos on, että kukaan ei voi koskaan kritisoida Fishiä, koska jos heidän kritiikkinsä on hänelle ymmärrettävää, se kuuluu hänen kulttuuriseen peliinsä eivätkä siten ole varsinaista kritiikkiä. Kaikki, ja jos ne eivät ole ymmärrettäviä, ne kuuluvat kokonaan johonkin muuhun yleissopimukseen ja ovat siksi merkityksettömiä." Yleissopimuxet ovat niin out of season, nyt tehdään paikallisia sopimuxia.
xxx/ellauri388.html on line 227: On ilmeistä, että äärimmäisemmät ja rajoituksetta seksuaalista pidättymistä puoltavat mielipiteet eivät perustu lääketieteellisiin, vaan kirjoittajien moraalisiin näkökohtiin. Lisäksi, koska samat kirjoittajat ovat yleensä yhtä painokkaasti avioliiton sukupuoliyhteyden eduista, on selvää, että he ovat sitoutuneet ristiriitaan. Kuten Näcke perustellusti huomauttaa, samasta teosta ei voi tulla hyvää tai pahaa sen mukaan, miten se tehdään avioliitossa tai sen ulkopuolella. Papin tai valtion virkamiehen muutamassa sanassa ei ole taikuutta.
xxx/ellauri388.html on line 560: Ihminen voi elämää katsella kahdella tapaa. Joko hän tuntee elämänsä siksi ajanjaksoksi, joka kuluu alkaen hänen ruumiillisesta syntymisestänsä hänen ruumiilliseen kuolemaansa. Taikka tuntee hän elämänsä riippumattomaksi tästä lyhyestä ajanjaksosta, käsittää olevansa ajassa ainoastaan jotakin erityistä tehtävää varten ja pitää itseänsä muuten iankaikkisuuden, ajattomuuden eli hengen lapsena. Nämät kaksi katsantotapaa ilmaisevat eri uskoja. Sillä uskohan ei ole mitään muuta kuin se, mitä ihminen uskoo elämän olevan. Jos joskus tuleekin ajatelleeksi iankaikkisuutta ja "mitä tulee tämän elämän jälkeen", — jos vaikka on vakuutettu siitä, että "löytyy elämää kuonpuoleisessakin, ja siellä kämmenten karvoitusta kazotaan",— niin ei se vielä läheskään merkitse, että uskoo iankaikkisuuteen. Sillä iankaikkisuuteen uskoo vasta silloin kuin uskoo, että iankaikkisuus määrää minun tehtäväni nykyisessä elämässä. Voipi ajatella iankaikkisuutta, voipi saarnata siitä ja kuitenkin teossa näyttää pitävänsä tehtävänään personallisten tarkoitusten saavuttamista tässä ajallisessa elämässä, eli siis ei uskovansa iankaikkisuuteen. Jos on vallalla toinen näistä uskoista, niin se synnyttää erilaista toimintaa ihmisen puolelta, kuin jos hänessä on vallalla toinen. Uskoessa elämän alun ja lopun olevan näkyvissä ihminen tietysti rupee itsellensä puuhaamaan tätä hänen personallista oloaan niin tyydyttäväksi, mukavaksi ja turvatuksi kuin mahdollista. Personallista elämää tarkoittavat silloin sekä hänen tulevaisuuden haaveensa että jokapäiväiset tehtävänsä. Mutta käsittäessä elämää ikuisuuden kannalta ihminen hakee ennen kaikkea tehtävää ikuisuudelta, eikä rupea tätä lyhyttä elämänjaksoa varten rakentamaan jotakin erikoista itselleen eikä täkäläiselle tulevaisuudelleen. Tämän aikaa voi olla vaikka aidanvizaxena pyykkipoika pippelissä, kuha loppuaika menee yläpilvessä.
748