ellauri004.html on line 1155: Mitä tarkoitatte? Selittäkääpä tarkemmin! Joo ihan kohta, ensin pikku teologinen ekskursio:
ellauri004.html on line 1194: Mutta nyt seuraa vaikeampi teologinen pähkinä, voi paskha, varsinainen pääsiäsmuna.
ellauri017.html on line 612: Tämän ajatuksen teologinen tulkinta on suoraviivainen, vaikka kuulostaakin kompleksilta. Me ollaan täällä reaalisella akselilla, taivaan porukat on imaginaarisia.
ellauri025.html on line 75: Pariisissa Tuomas kävi lukuisia oppiriitoja toisaalta arabialaisia aristoteelikkoja ja toisaalta Platonin ja Augustinuksen oppeja kannattaneita vastaan. Arabialaiset aristoteelikot kannattivat kahden totuuden oppia, jonka mukaan teologinen ja filosofinen totuus voivat olla erilaisia. Alternatiivisia totuuxia siis. Tuomas vastusti tätä jyrkästi. Platonistit taas katsoivat Platonin tavoin, että ”sielu on kuin kalkkilaivan kapteeni”. Tuomas kannatti sen sijaan aristoteelista ajatusta siitä, että sielu on ruumiin muoto – latinaksi forma, eli sen kvidditeetti. Quid pro quo.
ellauri037.html on line 571: Weimarista se lähti opiskelee Göttingeniin 1809, 21-vuotiaana. Me pistäydyttiin Göttingenissä Johnin perheen kanssa kesällä 2017. Se oli vähemmän teologinen kuin kuuluisampi Jena, ehkä sinne pääskin helpommin. Sope aloitti lääketieteessä. Schulze (of Aenesidemus fame) opettti sille filosofiaa, sen neuvosta Sope keskittyi Platoon ja Kanttiin, joista se ei sit koskaan päässyt eroon. Se vaihtoi filosofiaan Berliiniin 1811 koska ei tykännyt prof. Bouterwekista (who dat?). Sielläkin se luki enemmän tieteitä kui filosofiaa. (Vrt. Seniiliä.) Se väitti että tieteitä tarvitaan filosofiaan. Oli sillä opiskelukavereitakin, tietenkin poikia.
ellauri092.html on line 206: Nää on tosi hämäriä, selityxen jälkeenkin. Pyhitys on se että apinoista ikäänkun tulee jotain pikku jumalolentoja. Uudelleensyntyminen on se hurahdus. Uskonvarmuus tarkoittaa että hurahtaneella on ikäänkuin pääsylippu taivaaseen. Hankittu vanhurskaus on jotain erityisen mefodistista. Täydellinen pyhitys meinaa että pääsee pulmusexi vielä elävänä. Hizi kyllä pitää olla joku tosi tarkka teologinen nitpickeri että saa näistä uskonkiistoista mitään selkoa. Tavallinen syntinen kyllä miettii että mitä eroa, ja sitäpaizi oikeastaan mitä väliä.
ellauri096.html on line 51: Vapaan tahdon pähkinään liittyy tää ennaltatietämisen ongelma. Ennaltatietämisen ongelma on tämmönen teologinen knoppi, johon liittyy peliteoriasta tuttu tiedon iterointi ja vuorotellen arvailu. Kehäajattelua ja omaa häntäänsä purevia todistuxia. Mise en abime-heijastuxia, Drostepurkkeja, narsisteja kazomassa izeänsä tiukasti peiliin. Logiikka ei pidä sellaisesta, kuten paradoxit osoittavat. Yhtenä vuotena kun olin vähän maaninen olin ymmärtävinäni siitä jotakin. Taisi olla taas pääsiäisen aikoja, sillä ajattelin munankuoria: finiittinen logiikka kuten BA antaa kuoren sulkeutua munaxi, infinitaarinen kuten ZF avaa kuoren auki loppumattomasti kohti taivasta.
ellauri096.html on line 370: Augustinuksen mukaan hyvä elämä tarkoittaa pyhitettyä elämää, jossa ruumiin tarpeita on hillittävä. Augustinuksen mukaan kaikki ihmiset tuntevat totuuden, joka on Kristus, Jumalan Sana. Kääntymällä ulkoisesta maailmasta askeettisen elämän kautta sielun sisälle ihminen löytää itsestään sisäisen opettajan, joka on Kristus-Logos (kr. logos = 'sana'), yksi Kolmiyhteisen Jumalan persoonista, joka jatkuvasti pitää maailman olemassa. Augustinuksen merkittävimpiä ja kiistellyimpiä oppeja onkin hänen teologinen tietoteoriansa, ns. illuminaatio-oppi, jonka mukaan kaikki tietäminen ja ajattelu perustuu näkymättömiin ideoihin, jotka voidaan tuntea vain Logokselta tulevan valaisun kautta. Myös pakanat pystyvät Augustinuksen mukaan tietämään mikä on hyvää ja tuntemaan Jumalan näkymättömän olemuksen, mutta heillä ei ole voimaa toimia sen mukaan. Vain kirkon opetuksen ja sakramenttien kautta ihminen voi tulla Jumalan armon piiriin, ja tämä armo antaa ihmiselle voimaa tehdä hyvää niin, että hän ei vain tiedä mikä on hyvää vaan myös kykenee tekemään sitä.
ellauri146.html on line 870: Sakarjan kirjan kirjoitti prof. Sakarja Jehovan haamukirjoittajana. Hänen nimensä tarkoittaa "Jahve on muistanut". Hänen todellinen henkilöllisyytensä on ainoastaan yksi kirjaan liittyvistä kysymyksistä. Kirjan tarkoituksena ei ole olla niinkään historiallinen vaan teologinen ja pastoraalinen (paimentava). Nykyäänkin historialliset tosiasiat saattavat joskus sulautua yhteen antamaan tilaa varsinaiselle viestille ja kokonaiskuvalle. Tämä pätee myös uskonnollisiin perinteisiin.
ellauri151.html on line 456: Lauri Snellman: Pahan filosofia. teologinen tiedekunta phd thesis
ellauri151.html on line 697: Sitä mä en tajua mixnää jaxaa huutaa siitä ettei privaatti kieli ole mahdollista. Mitä väliä? Tää on samanlainen opinkappale kuin et ex nihilo nihil fit. Mixei muka? Onxniillä jokin salattu teologinen merkitys? Luultavasti, eine niistä muuten pitäisi niin paljon melua. Enkyllä tiedä mikä. Jotain skeptisismiä ja solipsismiä koskeva luultavasti, ettei me olla yxin täällä, vaan pörrätään pesän yhteispörinää. No ei siihen mitään argumenttia tarvita. Vaan pöljä voisi muuta ajatella. Eihän tältä somepöhinältä enää edes kuule omaa ääntänsä.
ellauri163.html on line 577: Mikähän teologinen kiista tässä lienee menossa? Jotain fin de sieclen kasvatustiedettä, mistä nähtävästi riippuu tarvitaanko motivaatiopuhujixi pappeja. Pappien selitysmalli on peliteoria, Peyotilla se on Comten positivismi ja spinozalainen deterministinen etiikka korvakarvoineen ilman esinahkoja. Mukana myös JS Mill ym liberaalibrittejä.
ellauri163.html on line 712: Pullman ilmaisi hämmästyksensä siitä, mitä hän piti suhteellisen alhaisena kritiikinä hänen pimeistä materiaaleistaan uskonnollisista syistä, sanoen "Olen yllättynyt ja pettynyt siitä, kuinka vähän kritiikkiä minulla on. Harry Potter on ottanut kaikki luodit... Sillä välin olen lentänyt tutkan alla ja sanonut asioita, jotka ovat paljon kumouksempaa kuin mikään Harry-parka on sanonut. Kirjani koskevat Jumalan tappamista." Darn. (Parsia.) Toiset kannattavat tätä tulkintaa väittäen, että vaikka sarja on selvästi anticlerical, se on myös anti-teologinen, koska Jumalan kuolema on esitetty pohjimmiltaan merkityksettömänä kysymyksenä. Se on kuin ruoskisi kuollutta hevosta tai laittaisi perhosen pyörään. On paljon pahempaa imitoida Jeesusta Kristusta silmälasipäisen pojan hahmossa.
ellauri216.html on line 251: Elinan ja Teron keskenmennyt sikiö pantiin kahvipurkkiin ja haudattiin koivuviitaan. Kaulapannassa luki sen yhteystiedot. Teron teologinen oivallus on et jumala on pimeys. Vittu ompa pimeetä. Eikä se ole metafora. Jumalan voi karkottaa taskulampulla. Kuulehan poikani, kaikki eivät ole yhtä fixuja kuin sä. Kaikki jumalat on samixia, mutta älä kerro toisille. Ja rakkauskin piilee siellä pimeässä paikassa. Herranen aika mitä potaskaa.
ellauri263.html on line 118: Sanan eḥad (yksi/yksin) kahteen eri merkitykseen liittyy syvällinen teologinen ero. Rukous voidaan kääntää kahdella tavalla, joista toinen antaa ymmärtää Herran olevan ainoa Jumala (monoteismi), toisessa Herra yksin on Israelin jumala, eli muitakin jumalia voi olla muilla (monolatria). Jotkut tutkijat ovat arvelleet israelilaisten omaksuneen monoteismin vasta verraten myöhään.
ellauri333.html on line 219: Amerikkalaisen indologin Philip Ludendorfin mukaan Hanumanin teologinen merkitys ja hänelle omistautuminen tuli ilmi noin 1000 vuotta Ramayanan kokoonpanon jälkeen, 2. vuosituhannella jKr., kun islamilainen valta saapui Intian niemimaalle. Ludendorf kirjoittaa myös, että Hanumanin ansioluettelon taidot näyttävät myös johtuvan osittain hänen tuulisesta perinnöstään, mikä heijastaa Vayun roolia sekä kehossa että kosmoksessa. Vayu on tärkeä jumaluus ja liittyy läheisesti Indraan, jumalien kuninkaaseen. Hänen mainitaan syntyneen Korkeimman Olennon Vishvapurushan hengityksestä ja myös ensimmäisenä, joka joi Somaa. Soma oli todnäk piriä. Zarathustra joi haumaa, efedriinä ja opetti sen itäintiaaneille. Efedra on peräisin stimulantti efedriinistä, jota kasvit sisältävät merkittävässä määrin. Se voi aiheuttaa sydän- ja verisuonitapahtumia.
ellauri348.html on line 1016: Aquino´s Summa Theologica – Tuomas Akvinolaisen teologinen tutkielma
ellauri378.html on line 258: Vakavampi teologinen kysymys on kuitenkin, miten Kain oikein bylsi esiin Eenokin? Kenen perseestä se putkahti tänne nuoreen maailmaan, ei sunkaan isoäiti Eevan?
ellauri382.html on line 199: Siinä oli yksi asiaa koskeva teologinen hypoteesi. Onhan niitä minulla muitakin, jo tietääkseni melkomoinen määrä.
ellauri402.html on line 825: Yksi teologinen omituisuus on, että tekstissä kristityt, enkelit ja Paavali esitetään armollisempina kuin Jumala. Paavali ilmaisee sääliä helvetissä kärsiviä kohtaan, mutta Jeesus nuhtelee häntä ja sanoo, että jokainen helvetissä todella ansaitsee rangaistuksensa. Arkkienkeli Mikael sanoo rukoilevansa jatkuvasti kristittyjen puolesta heidän eläessään, ja itkevänsä epäonnistuneiden kristittyjen kärsimiä piinaa, kun on liian myöhäistä. Kaksikymmentäneljä vanhinta valtaistuimella (oletettavasti 12 apostolia ja 12 patriarkkaa) sekä neljä petoa, jotka on kuvattu Ilmestyskirjan Jumalan valtaistuinsalissa, rukoilevat myös helvetin asukkaiden puolesta. Helvetissä olevien kristityt ystävät ja perhe rukoilevat myös kuolleiden puolesta, jotta heidän kärsimyksensä lieventyisivät. Vastauksena Paavalin (tai Neitsyt Marian Neitsyt ilmestyskirjassa), Mikaelin, vanhinten ja maan päällä elävien kristittyjen pyyntöihin Jeesus suostuu vapauttamaan helvetissä olevat heidän kärsimyksistään ylösnousemuksensa päivänä – oletettavasti joka sunnuntai. Käsikirjoitukset sisältävät muunnelmia lopusta: Koptilainen käsikirjoitus sen sijaan kuvaa sitä nimenomaan pääsiäisenä, vaikkakin 50 päivän ajanjaksolla sen jälkeen, mahdollisesti sunnuntain vapaapäivän lisäksi; Kreikkalainen Neitsyt Apokalypsi sulkee kirotut juutalaiset tämän armon ulkopuolelle; ja armenialaisessa käsikirjoituksessa kaikki syntiset on vapautettu helvetistä ehdoitta.
ellauri429.html on line 999: Koulutus Union College, Princetonin teologinen seminaari
ellauri429.html on line 1029: Teologisesti James ei tuntenut myötätuntoa suuren osan 1800-luvun uskonnollisen ajattelun naturalismia kohtaan. Hän piti luomista itsessään "puhtaasti hengellisenä prosessina, joka kuuluu kokonaan kiintymyksen ja ajattelun piiriin". Hänen näkemyksensä mukaan perustavanlaatuinen teologinen ongelma on teodikea eli pahan ongelma. Hänen swedenborgilainen ratkaisunsa pahan ongelmaan perustui Jumalan ja luonnon, tai vaihtoehtoisesti luonnon ja todellisuuden, välisen siteen katkaisemiseen. Todellinen todellisuus (tai Jumala) on Jamesin mielestä täysin hengellinen tavalla, jota luonnon asukkaat tuskin ymmärtävät. Mutta tämän todellisen todellisuuden intuition kautta James ajatteli, että vapautuminen luonnollisten ilmiöiden illuusioista – joihin kuuluvat aika, tila ja itseys – on mahdollista. Tällaisessa vapautumisessa piilee Jamesin mielestä pelastus, kun taas paha – tarkemmin sanottuna hengellinen paha, koska James erottaa tämän "fyysisestä" ja "moraalisesta" pahasta – syntyy itseyden harhaan perustuvasta toiminnasta. C. Hartley Grattan sanoo, että Jamesin filosofiassa "helvetin periaate on itseys ja taivaan periaate on veljellinen rakkaus". Mutta James ei ollut Swedenborgin orjallinen seuraaja. Pikemminkin Swedenborgissa hän löysi hedelmällisimmän tavan tutkia keskeistä oivallustaan, jonka mukaan kaiken pahan lähde oli kiintymys itseen.
ellauri439.html on line 110: Bo Egov, [23.3.2025 11.15] Tänään on Maarian ilmestymisen päivä jolloin Gabriel pani Maarialle pullat uuniin. Tällänen teologinen kysymys: milloinka oli Joosepin ja Marian häät? Paniko Gabi neiti vaiko rouva Maariaa? kumpi oli ensiksi, Maarian "ilmoitus" vaiko Joosepin ja Marian kihlajaiset/häät? Mitä sanoo ev.lut. kirkko? Oliko Joosef aisankannattaja vai kukkiko sen oxa vasta Gabin jälkeen?
ellauri444.html on line 188: Tutkija Markku Ruotsila arvostelee Teologisessa aikakauskirjassa (4/2010) termiä, joka hänen mukaansa on virheellinen ja tarkoitushakuinen käännös. Sama sana käännetään kahdella tavalla. Sana on englanniksi evangelical ja sen suomennos on aina ollut evankelinen, ihan samoin kuin vaikkapa theological on suomeksi teologinen, eikä teologikaalinen.
ellauri449.html on line 728: Pehmeä teologinen determinismi väittää, että ihmisillä on vapaa tahto valita tekonsa, ja että Jumala, vaikka tietääkin heidän tekonsa ennen niiden tapahtumista, ei vaikuta lopputulokseen, vaan seuraa niitä vierestä. Se pelaa jonkinlaista lemmings peliä. Jumalan kaitselmus on "yhteensopiva" vapaaehtoisen valinnan kanssa. No vittu vapauttaako tää sen muka vastuusta? Ei helvetissä, ize se on syypää koko revohkaan. Mikä ei mitenkään estä sitä käristämästä enemmistöä luomistaan ikuisesti vuohina.
xxx/ellauri187.html on line 279: Joosefin elämällä on itse asiassa oma tutkimusalansa nimeltä Josephology. Pyhille Joosefeille suunnatut hartaustiedot juontavat juurensa vuoteen 800AD ja katolisen kirkon lääkäreihin sen jälkeen, kun juutalaistaustainen enkelitohtori Saint Thomas Aquinas oli kirjoittanut aiheesta. Mariologian kasvun myötä myös Pyhän Joosefin teologinen tutkimus kasvoi ja 1950-luvulla perustettiin useita tutkimuskeskuksia erityisesti Joosefin – Marian aviomiehen – tutkimista varten. Pyhän Joosefin teologian nykyaikainen tutkimus on yksi vihonviimeisistä teologisista tieteenaloista.
xxx/ellauri293.html on line 167: Kirje koostuu 21 luvusta. Se on vapaamuotoinen teologinen kirjoitelma, joka voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa (luvut 1–17) käsittelee kristinuskon opillisia kysymyksiä, ja erityisesti sitä, kuinka vanhan liiton aikaiset ilmoituxet on tulkittava uuden liittosopimuxen valossa. Se pyrkii osoittamaan, että ainoastaan kristityt ovat tulkinneet Mooseksen lain oikein (tietysti). Toinen osa (luvut 18–21) käsittelee oikeaa kristillistä vaellusta käyttäen vertauskuvana kahta tietä, valon tietä ja pimeyden tietä. Don't underestimate The Power of The dark side of The force. Tämä osa muistuttaa vastaavanlaisia kohtia Didakhessa ja Hermaan Paimenessa. Tää Didakhe on tullut ennenkin vastaan, albumeissa 216 ja 217.
xxx/ellauri397.html on line 75: Ostentatio genitalium (sukuelinten esittely) viittaa renessanssin visuaalisen kulttuurin erilaisiin perinteisiin antaa Jeesuksen penikselle muodollinen, temaattinen ja teologinen merkitys. Se, että nämä kuvat näyttävät olevan luotu hyvässä uskossa, hurskailla aikomuksilla, mystifioi taidehistorioitsijat, ja monet kieltäytyvät tunnustamasta luokkaa huomionarvoiseksi tai erilliseksi enkelien ja putin alastomuudesta. Silti esimerkkien lisääntyessä Kristuksen fallolle osoitettu näkyvä huomio ei voi välttyä edes välinpitämättömiltä katseilta. "Ei ole liioittelua sanoa, että tämä on luultavasti ollut kristillisen ajattelun tabuin aihe kahteentuhanteen vuoteen", kirjoittaa Stephen Sapp . Toisin kuin klassiset veistoksiset käytännöt, jotka – tiettyjä hermaa ja satyyrien patsaita lukuun ottamatta – usein esittelevät miesten sukuelimiä velttossa vaatimattomuudessa (kuten Michelangelon ylösnoussut Kristus ), nämä renessanssin kuvat järkyttävät meitä, koska ne ovat niin usein ithyfallisia: Kristus on ylösnoussut, mutta ei odotetulla tavalla (ikthyofallisesti siis, kuin karhennettu turtana).
xxx/ellauri397.html on line 83: Vielä yllättävämpää kuin näiden maalausten sisältö on se, että tämä teologinen symboliikka oli lukuisten kaivertajien, maalareiden ja yleisön ulottuvilla. Se on yllätys, joka puhuu ehkä eräänlaisesta unohduksesta: nykymaailman "massiivinen historiallinen vetäytyminen kristinuskon myyttisiltä perusteilta", konteksti, jossa nämä kuvat olivat kerran luettavissa. Steinbergille ostentatio genitalium -traditio käy kauppaa "erektio=ylösnousemus -yhtälöllä", joka antoi katsojalle mahdollisuuden päästä käsiksi "kuoleman elävyyden lihan" pyhään mysteeriin. Löydämme näkyvän esimerkin tästä "yhtälöstä" useista hollantilaisen taidemaalarin Maerten van Heemskerckin teoksista, joiden otsikko on Mies of Sorrows , jotka osoittavat ylösnousseen, leimautuneen Kristuksen, jonka lanneliina paljastaa paljon enemmän kuin kätkee. Kuvissa, joissa kangas pukee onnistuneesti Jumalan Pojan, virtaavan materiaalin lisääntymisestä voi tulla varautunut korvike, kuten Wolf Huberin Pelastusallegoriassa (n. 1543), jossa ontuva käärme roikkuu elottomana kaukaisella ristillä, kun taas Kristuksen perizomaa pöllyttävät höyhenet.
xxx/ellauri446.html on line 586: Nyt takaisin Sakariin. Sakarjan kirjan kirjoitti profeetta Sakarja. Hänen nimensä tarkoittaa "Jahve on muistanut". Hänen todellinen henkilöllisyytensä on ainoastaan yksi kirjaan liittyvistä kysymyksistä. Kirjan tarkoituksena ei ole olla niinkään historiallinen vaan teologinen ja pastoraalinen (paimentava). Kirjan ensimmäisen jakeen mukaan se on kirjoitettu kuningas "Dareioksen toisena hallitusvuotena, sen kahdeksantena kuukautena". Näin se olisi kirjoitettu täsmälleen samoihin aikoihin kuin Haggain kirja. Ensimmäiset kuusi lukua sisältävät kahdeksan näkyä, joiden välissä on saarnoja. Ensimmäinen niistä on silmäys taaksepäin ja kutsuu parannukseen. Kansan haluttomuus vastata Jumalan kutsuun lisää Jumalan tuomiota. Haggain kirjassa Jumalan tuomio seuraa kansan vastahakoisuudesta rahoittaa Jerusalemin toista temppeliä. Kristittyjen mukaan kirjan toinen ja kolmas osa sisältävät ennustuksia, jotka tulisi tulkita messiaanisina profetioina joko suoraan tai epäsuorasti. Muun muassa Johanneksen ilmestys lainaa Sakarjan kirjaa ja sen liitekuvastoa kuvatessaan viimeisiä päiviä. Kirjan mukaan Jumala on uutterasti työssä suunnittelemassa elämäänsä uudelleen kansansa kanssa Jerusalemissa. Hän tulee pelastamaan heidät vihollisiltaan ja puhdistamaan nämä rahasta. Luvut 7–8 käsittelevät elämänlaatua, jonka Jumala haluaisi antaa omalle kansalleen, joten nämä sanat sisältävät monia rohkaisevia lisälupauksia luvatulle kansalle. Kirjan jakeet auttoivat evankeliumeiden kirjoittajia tavallaan ymmärtämään Jeesuksen kärsimyksiä, kuolemaa ja ylösnousemusta. Siksi he lainasivat kirjaa kirjoittaessaan Jeesuksen viimeisistä päivistä. Loppupää kirjasta saattaa olla fan fictionia. (Tämä artikkeli näkyy olleen myös fäneiltä.)
xxx/ellauri455.html on line 639:
Kaspar Ulenberg : teologinen kirjoittaja ja raamatunkääntäjä, joka oli aiemmin ollut luterilainen
31