ellauri159.html on line 470: Keskiajan katolisen kirkon teologiassa ns. seitsemän kuolemansyntiä olivat seitsemän kristillisen hyveen vastakohtia. (Miten niin? Kato alla olevaa taulukkoa, ei se nyt ole mitenkään ilmeistä. Onx esimerkixi toivo ja kateus vastakohtia? Ehkä tällä tavalla: älä kadehdi naapuria vaan pane toivosi kuonpuoliseen, siellä puntit tasataan! Silti vittu, monet noista näyttää tosi oudoilta.) Näitä paheita olivat ylpeys, kateus, ahneus, viha, mässäily, himo ja valheellisuus. Seitsemän kuolemansyntiä ovat usein olleet kiinnostava aihe myös taiteessa, erityisesti kirjallisuudessa ja elokuvissa. Paizi hei, toisessa listassa on valheellisuuden kohdalla laiskuus?
ellauri391.html on line 160: Kirjoittaja Eetu Manninen on tehnyt dogmatiikan alaan kuuluvan pro gradu-tutkielmansa otsikolla Unus est Magister vester Christus: Logos kristillisen julistuksen perustana Augustinuksen teologiassa. Tutkielma hyväksyttiin jumalan ilmoituxexi Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuussa 2015.
ellauri391.html on line 364: Luther tunsi hyvin tahdonvapaudesta käytyä filosofista ja teologista keskustelua, mm. John Streleckyn "Maailmanopun kahvilan". Erityisen tähdellistä on tehdä ero kyvyn ja tahdon välillä. Usein tahtoa kyllä olisi, mutta liha on heikko. Tell me about it. Luther piti tätä erottelua myös teologiassa keskeisenä. Se ei ollut hänen mielestään vain filosofeille jännää spekulaatiota, vaan vastauksen antaminen kysymykseen, voiko ihminen valita vapaasti hyvän ja pahan välillä, oli erityisen keskeinen myös vanhurskauttamisopin ymmärtämisessä. Mitä jännää se on jonsei pahaa voi edes valita. Klassisessa keskustelussa kysymys kuului, voiko ihminen valita vapaasti elämänsä päämäärän. Tähän kysymykseen vastattiin filosofian- ja teologianhistoriassa ennen Duns Scotusta ja William Ockhamia yksiselitteisen kielteisesti. Käsityksessään sidotusta ratkaisuvallasta Luther liittyy ainakin jossain määrin perinteiseen filosofiseen ja teologiseen käsitykseen, jonka mukaan ihminen ei voi valita päämäärää, ainoastaan keinot. So there, Casey! Mansikka- ja raparperipiirakkasi ei muuta asiaa.
ellauri409.html on line 192: Mutta Pascal-tyyppisessä miehessä – ja tämä tyyppi on aina olemassa – on mielestäni ainesta temperamentin jansenismiksi, ilman että se tunnistaa sitä Janseniusin ja muiden hartaiden ja vilpittömien, mutta ei äärettömän lahjakkaita lääkäreitä. Sen vuoksi on tarpeen ilmaista lyhyesti, mikä oli vaarallinen Jansenius-oppi, menemättä liian pitkälle teologisiin tarkennuksiin. Kristillisessä teologiassa tunnustetaan – ja alemmalla tasolla sen tunnustavat kaikki ihmiset jokapäiväisessä elämässä –, että vapaa tahto tai yksittäisen ihmisen luonnollinen ponnistus ja kyky sekä myös yliluonnollinen armo , lahja, jota emme täysin tunne. kuinka, molempia tarvitaan yhdessä pelastukseen. Vaikka lukuisat teologit ovat omaksuneet ongelman, se päättyy mysteeriin, jonka voimme havaita, mutta emme lopullisesti tulkita. Ainakin on selvää, että kuten mikä tahansa oppi, pieni ylilyönti tai poikkeaminen jollekin puolelle saa aikaan harhaopin. Pelagilaiset, jotka Pyhä Augustinus kiisti, korostivat ihmisen ponnistuksen tehokkuutta ja vähättelivät yliluonnollisen armon merkitystä. Kalvinistit korostivat ihmisen alentamista perisynnillä ja pitivät ihmiskuntaa niin turmeltuneena, että tahdosta ei ollut hyötyä; ja joutui siten ennaltamääräämisoppiin. Jansenistit luottivat Pyhän Augustinuksen mukaiseen armonoppiin; ja Augustinus of Jansenius esiteltiin hyvänä näyttelynä Augustinuksen näkemyksistä.
ellauri411.html on line 315: Paavalin teologiassa näkyvä asema on synnin käsitteellä, johon viitataan aina yksikössä. Se on yleinen ja maailmanlaajuinen voima, joka tuli maailmaan ensisijaisesti Aadamin (ja toissijaisesti Eevan ja käärmeen) perisynnin takia. Tästä syystä Kristuksen ja Aadamin välillä on jatkuva nokkapokka.
ellauri411.html on line 423: Paavalin teologiassa vielä yksi  hyve oli rakkaus kuolemaan ja sexikielteisyys, (2. Kor. 5 : 6 , Filipp . 1:21 ), koska maallista elämää pidettiin vankilana ( gnostilaisuuden elementti). Ensimmäisen neljän vuosisadan aikana meillä on kristittyjen aaltoja, joista tuli erakoita, askeetteja, erakoita, pylväspyhimyxiä, hyväntahtoisia troglodyyttejä, munat nyrhineitä eunukkeja (esim. Egyptin ekratistien ja valesialaisten lahkot, teologi Origenes Aleksandrialainen, Dorotheos Tyroksen piispa , Meliton piispa kuinka paljon Sardeon jne. Matteus iii : 12:n mukaan, mutta vastoin 1. Mooseksen kirjan iii: 1-11 henkeä ja Mooseksen lain Mooseksen kirja iii: 16-23, Mooseksen kirja iii: 2 jne.), nunnat , munkit, munkit, repaleiset, mutaiset jne.
xxx/ellauri165.html on line 112: Tiedekunta/Osasto ? Fakultet/Sektion Teologinen / Systemaattinen teologia Laitos ? Institution Teologisen tiedekunnan laitos Tekijä? ? ? Författare Leinonen, Tapio Henrikki Työn nimi? ? Arbetets titel Pyhä uskon esikuva – Neitsyt Maria Lutherin teologiassa Oppiaine ? Läroämne Ekumeniikka Työn laji? ? Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika? ? Datum Toukokuu 2013 Sivumäärä? ? Sidoantal 70 Tiivistelmä? ? Referat
xxx/ellauri165.html on line 114: Lutherin näkemys Neitsyt Mariasta ei ole ollut tutkimuskohteena suosittu, sillä reformaattorin kielteisen suhtautumisen pyhimysten kunnioittamiseen on nähty johtavan myös negatiiviseen Maria-käsitykseen. Katolis-luterilaisessa ekumeenisessa dialogissa Marian asema on kuitenkin nostettu yhdeksi selvitystyön pääkohdaksi. Tutkielmassani selvitän Neitsyt Marian asemaa Lutherin teologiassa kuuden Lutherin saarnan perusteella. Saarnat ovat peräisin Lutherin Kirkkopostillasta, joten niiden merkitys luterilaisen Maria-kuvan kehityksessä on ollut suuri. Tutkielmani metodina on saarnojen systemaattinen analyysi.
xxx/ellauri177.html on line 101: Myöhemmin teologiassa hän seurasi vain Rorbacherin kirkonhistorian kurssia altistumatta; hän meni Goussetin väitteisiin asti, Bouvierin teologiseen ohjeeseen asti, uskaltamatta koskea Bellarmineen, Liguoriin, Suareziin tai tökkiä Akvinolaisen Pyhää Tuomasta. Vain Pyhä Raamattu kiehtoi häntä. Hän löysi siitä kaiken tarvittavan tiedon, tarinan äärettömästä rakkaudesta, joka riitti opetukseksi hyväntahtoisille hölmöille. Hän vain hyväksyi mestariensa väitteet, vapautti heidät kaikesta tutkimisen huolesta, ei tarvinnut tätä sekamelskaa rakastaakseen, syyttäen kirjoja rukousajan varastamisesta. Hän oli jopa onnistunut unohtamaan yliopistovuodet. Hän ei enää tiennyt, hän oli vain suorapuheinen lapsus, joka palasi katekismuksen änkytykseen.
xxx/ellauri252.html on line 386: Tilanne kirkossa ja suomalaisessa teologiassa oli, että niin kutsuttu Martin Beckiläisyys (raamatullisuus) oli pitkälle 1900-luvun ensi vuosiin ainoa koulukunta.
xxx/ellauri261.html on line 99: Ambrosius suoritti teologiassa ja valtiotieteessä maisterin tutkinnot Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoden Budabestissä. Kolme vuotta hän tutki kirkon ja valtion suhteita Cambridgessa. Ne selviteltyään hän hoiti 1973–1976 lehtorin ja apulaisprofessorin tehtäviä Joensuun yliopistossa. Toimittuaan lähes vuoden luterilaisena pappina Ambrosius kuitenkin paljastui luopioxi ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1975. Hän on ollut kiitollinen luterilaisesta kasvatuksesta, mutta pitkäaikainen opiskelu ulkomailla ja rakkaus mystiikkaan ja liturgiseen kauneuteen sekä hyväntuoxuisten lampukoiden heiluttelu veivät mukanaan.
xxx/ellauri293.html on line 114: Kun tämä erä oli hävitty, hiänen apostolin nazojensa täsmällisestä luonteesta on sitten keskusteltu sitä enemmän. Varmaan Juuniakin oli pelkkä postinjakaja oranssilla sähköpolkupyörällä? Jakoi lähetystön miehille vahvistusta Voltti-jakorasiasta selällään? No ei! Viime aikoina on feministisessä teologiassa jopa kehitetty Bauckhamin ja Jewettin pohdintoja Paavalin kaavailemisesta Juniaa Kristuxen seuraajaksi. Mitä, Kristusko ilman häntää?! Tämä on herättänyt lisäkeskusteluja Paavalin apostolisesta legitimiteetistä. Yii-Jan Lin on lisäksi epäillyt Jeesuxen liian keskeistä asemaa kristinuskossa ja sen sukupuoli-identiteettiä. Lähi-idän rooli globaalisessa dogmassa on sitäpaizi ylikorostunut Kiinan ja Amerikan kustannuxella.
xxx/ellauri293.html on line 203: Voimme tunnistaa typologian käytön Patun nähdessä uppokasteen ennakoituna Israelin Punaisen meren ylityxessä. (1. Kor. 10:1-6) Jo muinaisina aikoina tapahtui jonkin verran luisumista typologiasta allegoriaan, ja allegoria löysi tiensä homilioihin ja hartausopetukseen. Mutta katekettisissa opetuksissa, dogmeissa, uskontunnustuksissa ja isien kirjoituksissa säilytettiin selkeämpi typologia. Asia on siinä, että sellaisilla typologioilla on ikivanha, kunniakas ja oikeutettu paikka kristillisessä historiassa ja teologiassa. Lisää esimerkkejä:
xxx/ellauri397.html on line 105: Kristuxen nainti on vanha kristillinen meemi. Useat kristilliset lahkot, kuten Vapaan Hengen veljet, kuvailevat pelastusta Kristuksen kautta intiimiksi tai eroottiseksi yhteydeksi Jeesukseen, vaikka tämä tulkinta on laajalti tuomittu valtavirran teologiassa. Maalliset kirjailijat, kuten Dan Brown, ovat nähneet Teresa of Avilan​ extaasissa​"metaforan valtavasta seksistä".
xxx/ellauri404.html on line 387: Paavali oli ensimmäisellä vuosisadalla jokseenkin erillinen ilmiö. Hän ei jättänyt järjestäytynyttä koulua; päinvastoin, hän jätti kiihkeitä vastustajia, jotka halusivat hänen kuolemansa jälkeen jollakin tavalla karkottaa hänet kirkosta ja asettaa hänet samalle tasolle kuin Simon Taikurin. Häneltä otettiin pois se, mitä pidämme hänen omana tekonsa, pakanoiden kääntyminen. Korintin kirkko, jonka hän perusti yksin, väitti olevansa velkaa sen alkuperän hänelle ja Pyhälle Pietarille. 200-luvulla Papias ja Saint Justinus eivät lausuneet hänen nimeään. Vasta myöhemmin, kun suullinen perinne ei enää ollut mitään, kun Raamattu korvasi kaiken, Paavali otti paalupaikan kristillisessä teologiassa. Paavalilla on itse asiassa teologia. Pietarilla ja Maria Magdaleenalla ei ollut sitä, tokko Jeesusillakaan. Paavali jätti huomattavia töitä; muiden apostolien kirjoitukset eivät voi kilpailla hänen kirjoituksiensa kanssa tärkeydessään tai aitoudessa.
xxx/ellauri410.html on line 471: Paraclete ( / ˈ p æ r ə k l iː t / ; kreikka : παράκλητος , romanisoitu : paráklētos ) on kristillinen raamatullinen termi , joka esiintyy viisi kertaa Uuden testamentin johannilaisissa teksteissä. Kristillisessä teologiassa sana viittaa yleisesti Pyhään Henkeen ja se on käännetty "puolustajaksi", "neuvonantajaksi" tai "auttajaksi".
16