ellauri032.html on line 128: Muuton jälkeen Pascal jatkoi yhä opiskelujaan, ja ennen 16. ikävuottaan hän teki lopullisen läpimurtonsa todistettuaan myöhemmin omaa nimeään kantaneen Pascalin lauseen, jota hän käsitteli teoksessaan Essai pour les coniques (Tutkielma kartioleikkauksista. Mystinen heksagrammi. Gurdijeff panee paremmax, sillä on enneagrammi. Kolme kulmaa enemmän kuin Pascalilla.). Pascalin kolmioita piirrettiin myös Norssissa. Mä tykkäsin aljasta enemmän kuin jommasta. Ei mulla ollut intuitiota.
ellauri041.html on line 42: Vuonna 1918 Tšukovskista tuli Gorkin aloitteesta perustetun Vsemirnaja literatura -kustantamon englanninkielisen osaston johtaja. Hän venäjänsi paljon amerikkalaisten ja englantilaisten kirjailijoiden teoksia ja laati sovituksia lastenkirjallisuuden klassikoista. Käännöstieteellisten tutkimustensa tulokset Tšukovski julkaisi kirjassaan Printsipy hudožestvennogo perevoda (1919), jota hän myöhemmin laajensi nimillä Iskusstvo perevoda (1930, 1936) ja Vysokoje iskusstvo (1941, 1964, 1968). Tšukovski osallistui aktiivisesti kielenkäytöstä 1950-luvulla käytyyn keskusteluun ja puolusti venäjän kielen puhtautta teoksessaan Živoi kak žizn (1962).
ellauri042.html on line 864: Klemensin kirjallinen tuotanto on laaja. Hänen koulutuksensa laatu näkyy siinä, että kuinka siteeraa toistuvasti kreikkalaisen kirjallisuuden runoilijoita ja filosofeja. Lisäksi hän käsittelee arkeologiaa ja mytologiaa. Klemens tunsi kristillisen kirjallisuuden hyvin, ja hän viittaa kirjoituksissaan yli 1 500:aan Vanhan testamentin ja liki 2 000:een Uuden testamentin kohtaan. Stromateis-teoksessaan hän yritti yhdistää toisiinsa kreikkalaista filosofiaa ja kristinuskoa. Protreptikos-teos oli kreikkalaiselle yleisölle suunnattu kehotus kääntyä kristinuskoon. Paidagogos-niminen teos käsittelee kristillistä moraalia.
ellauri045.html on line 475: Imaginistiajoista on kirjoittanut Jeseninin ystävä Anatoli Mariengof teoksessaan Romaani vailla valhetta (1926). Moskovassa Mariengof ja Jesenin jakoivat asunnon ja jossain vaiheessa myös luukun ainoan vuoteen, lähes naisystävätkin. Tasapäisyyteen totuttelevien neuvostoihmisten keskellä runoilijat keikaroivat silinterihatuissa, nimesivät katuja uudelleen itsensä mukaan ja painattivat julistuksen "yleisestä liikekannallepanosta radikaalien runollisten muotojen puolustamiseksi". Julistustaan he liimasivat sotakomissariaatin päiväkäskyn viereen Moskovan aitoihin.
ellauri052.html on line 271: Vuonna 1725 Popen kuusiosainen kokoelma William Shakespearen töistä sai osakseen ankaraa kritiikkiä puolueellisuuksistaan. Erityisesti Popea kritisoi Lewis Theobald teoksessaan Shakespeare Restored (1726).
ellauri054.html on line 53: Comenius vaati kaikkien lasten oikeutta koulutukseen sukupuoleen ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta ja hän suunnitteli ensimmäisenä maailmassa laajan ja yksityiskohtaisen ohjelman vaatimustensa toteuttamiseksi teoksessaan Didactica magna (Suuri opetusoppi). Comenius piti Eurooppaa maailman sydämenä, Saksaa Euroopan sydämenä, Saksaan silloin kuulunutta Böömiä Saksan sydämenä ja Prahaa Böömin sydämenä.
ellauri054.html on line 74: Suomen kieli kiinnosti Comeniusta, koska hänelle lahjoitettiin vuonna 1646 kaksi kappaletta ensimmäisen suomenkielisen Raamatun (1642) painoksesta. Tältä ajalta ovat myös peräisin Comeniuksen havainnot suomen ja unkarin kielten yhtäläisyyksistä, jotka hän esittää teoksessaan Methodus linguarum novissima. Pian arvovaltainen Leibnizin johtama perinne alkoi pitää häntä suomen ja unkarin kielisukulaisuuden keksijänä. Paska E. N. Setälä koitti lykätä kunniaa saksalaiselle Martin Vogelille, kusipää kirjallinen varas.
ellauri055.html on line 1285: Viimeisinä vuosinaan Kala yritti muodostaa fysiikan kokonaisselityksen teoksessaan Terminalkausalität Als Die Grundlage Eines Unitarischen Naturbegriffs (1956). Tämä teos, jonka oli tarkoitus olla esiaskel laajempia tutkimuksia kohti, ei kuitenkaan saavuttanut suurtakaan kiinnostusta Suomen ulkopuolella. Se oli pelkkää tunarointia. 2v myöhemmin Kala oli kuollut. Menin kauppaan. Minä myös. Ostin kalan. Minä myös. Kala haisi. Minä myös.
ellauri064.html on line 353: Erik Arkilin isä oli Rolf Arnkil, joka tunnetaan uskonnollis-filosofisista pohdinnoistaan mm. teoksessaan Ihmisestä on kysymys. Arnkilin perheessä oli ns. koulukortteerissa myös nykyinen piispa Wille Riekkinen. Maailmankatsomuksellinen pohdinta on siis Arkilille tuttua jo lapsuudesta lähtien. Kirjan liepeestä luen, että Arnkil onkin ensin opiskellut teoreeettista filosofiaa mutta pompannut sitten peruskoulunopettajaksi. Mielenkiintoista! Miksipä immeisen elämän pitäisi juosta yhtä raidetta kuin junan. Ylämäki alamäki ylämäki alamäki yhdessä kuljemme sen.
ellauri077.html on line 768: Yleensä on katsottu, että rukous on peräisin Niebuhrilta, mutta sen alkuperästä on esitetty erilaisia arveluja. Niebuhr itse piti itseään rukouksen ensimmäisenä esittäjänä, ja se esiintyy muun muassa hänen teoksessaan The Essential Reinhold Niebuhr: Selected Essays and Addresses (1987) sekä hänen tyttärensä Elisabeth Siftonin teoksessa The Serenity Prayer: Faith and Politics in Times of Peace and War (2003). Siftonin mukaan hänen isänsä oli käyttänyt rukousta vuonna 1943. Hän on kuitenkin ilmeisesti käyttänyt sitä saarnassaan jo vuonna 1932 tai aikaisemmin. Rukous on pantu virheellisesti muun muassa Augustinuksen, Tuomas Akvinolaisen, Franciscus Assisilaisen, Paul Tillichin, Friedrich Christoph Oetingerin ja Udo Kuckucksuhrin nimiin. Kaikki kieltäytyivät.
ellauri093.html on line 890: Muistelmateoksessaan Valoisia jälkiä (suom. 1927) Dora Rappard kertoo merkittävistä tapaamisista ja tapauksista elämässään. Tärkeä sija on tempautumisella mukaan Englannista 1870-luvulla alkunsa saaneeseen pyhitysliikkeeseen. Siltä ajalta on peräisin myös tämä virsi. Se sai alkunsa puolisoiden välisestä keskustelusta matkalla Baselista ylös Chrischonavuorelle. Carl Rappard sanoi vaimolleen: "Kun taas kirjoitat uuden laulun, sen aiheena pitää olla Herran paluu ja meidän valmiutemme siihen." Kotiin päästyä Dora Rappard tarttui kynään, ja niin syntyi tämä virsi. Työtä käskettyä.
ellauri096.html on line 486: Jaakko Yli-Juonikas on usein hämmentänyt ja koetellut ilmaisun rajoja, mutta miksi hän on halunnut käsitellä toista kirjailijaa ja hänen tuotantoaan omassa fiktiivisessä teoksessaan?
ellauri107.html on line 324: Rothin paras teos on Harrin mielestä Käänteiselämää (The Counterlife, 1986). Se on fantastinen postmoderni teos, joka muljauttaa tarinan ylösalaisin peräti viisi kertaa. Lopulta lukija ei voi olla varma oikeastaan mistään. Se on hienoa. Suunnilleen sama idea on Paul Austerilla teoksessaan 4 3 2 1. Se ainakin oli syvältä.
ellauri112.html on line 150: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.»
ellauri112.html on line 158: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *
ellauri115.html on line 975: Alun perin termiä käytti Jean-Jacques Rousseau teoksessaan Yhteiskuntasopimuksesta. Yhteiskuntasopimuksen perusidean mukaista valtioihannetta kannattivat häntä ennen kuitenkin jo Thomas Hobbes, John Locke ja Hugo Grotius. 1900-luvulla yhteiskuntasopimusperinnettä on edustanut John Rawls. Se tietämättömyyden pyllyverhokaveri. Hyvin ällö ja epis oikispää.
ellauri141.html on line 719: Tällainen elämys saatiin marraskuussa vuonna 2007 kokea myös vakkasuomalaisessa Laitilassa kirjailijan synnyinseudulla. Tämän syntymäpaikan Jouko Grönholm ilmaisee Kirjojen Turku -teoksessaan omaleimaisesti: kirjailija oli Laitilan flikkoja. Huntuvuoren perhe tosin siirtyi myöhemmin Nousiaisiin; sukulaisverkostoa oli sittemmin myös Maskussa ja Raisiossa.
ellauri150.html on line 103: Marja Sannikka –jakson jälkeen Nguyen kirjoitti valokuvaaja-aktivisti Aisha Benahmedin kanssa kansalaisjärjestö Fem-R:n sivuille blogikirjoituksen, jossa oikaistiin jaksossa esiintyneitä käsityksiä ja käsiteltiin muun muassa värisokeaa rasismia. Termiä on käsitellyt muun muassa amerikkalainen sosiologi Eduardo Bonilla-Silva vuonna 2010 julkaistussa Racism without racist –teoksessaan.
ellauri151.html on line 385: Hamannin epäluottamus järkeen ja valistukseen johti hänet johtopäätökseen, jonka mukaan usko Jumalaan oli ainoa ratkaisu filosofian kiusallisiin ongelmiin. Hamann sai paljon vaikutteita David Humen kirjoituksista. Hänet muistetaan siitä, että hän käytti kuvaa Sokrateesta, joka väitti ettei tiedä mitään, teoksessaan Socratic Memorabilia, jossa hän arvosteli valistuksen riippuvuutta ihmisjärjestä.
ellauri160.html on line 342: Ei, mitään maanviljelyn vallankumousta ei tapahtunut, eikä maanviljelyn aloittaminen johtanut byrokraattisiin yhteiskuntiin ja luokkaeroihin, kuten viime aikojen ehkä suosituimman historiateoksen Sapiens (2011) kirjoittanut professori Yuval Noah Harari väittää. Eikä ihmisten poliittinen organisoituminen ole alkuvaiheessa samanlaista pienten yhteisöjen muodostusta kuin mitä on havaittu esimerkiksi simpansseilla, kuten kuuluisa tutkija Francis Fukuyama teoksessaan The Origins of Political Order (2011) väitti.
ellauri161.html on line 336: Syntymäkin on saanut Nyölénin ymmälleen. ”Kuka tai mikä antaa elämän? Haluaisin kuulla ateistin vastauksen tähän yksinkertaiseen kysymykseen”, hän tivaa viime keväänä ilmestyneessä teoksessaan Tunnustuskirja. Oletko lakannut lyömästä Nyleenskää Antti? Vastaa tähän yxinkertaiseen kysymyxeen!
ellauri162.html on line 127: Bernanos oli katolinen ja mystikko, mutta myöhemmin uransa aikana hän arvosteli katolista kirkkoa ja myös Francoa. Esimerkiksi teoksessaan Les grands cimetières sous la lune hän kirjoittaa Mallorcalla tapahtuneista julmuuksista. Hän arvosteli voimakkaasti muun muassa paikallisia katolisia piispoja, jotka Espanjan sisällissodan aikana olivat haluttomia puuttua (sic) punaisten kohteluun.
ellauri163.html on line 843: Tämä artikkeli käsittelee pohdiskelua (kontemplaatio). Kontemplaatio (< lat. contemplatio, 'tarkasteleminen') on syvällistä ajattelemista ja pohdiskelua. Plotinokselle korkein mietiskelyn tila oli kokea visio jumalasta, Monadista. Plotinos kuvaili tätä kokemusta teoksessaan Enneadit. Oppilaansa Porfyrioksen mukaan Plotinos oli kokenut tämän neljä kertaa. Kuulostaa frigidin naisen orgasmilta. Mietiskelyyn sisältyy tässä tapauksessa jonkin asian kokeminen sen sijaan, että saavuttaa rationaalisen ja perustellun ymmärryksen teoriasta (ks. gnosis). Niin kuin ymmärrykseen käytetään rationaalista ajattelua ja logiikkaa, niin tehdään päinvastoin kun kyseessä on Jumala.
ellauri163.html on line 899: Durkheim käsitteli uskontoa yhteiskunnallisena ilmiönä teoksessaan Uskontoelämän alkeismuodot. Yleisesti ottaen sen mukaan ihmisten palvomat jumalat ovat pääosin kuviteltuja olentoja, jotka yhteiskunta on tiedostamattomasti luonut välineiksi, joilla valvotaan yksilön ajattelua ja toimintaa.
ellauri194.html on line 463: Roderick Chisholm on kuvannut ongelman kahdella kysymyksellä teoksessaan Theory of Knowledge (1966):
ellauri238.html on line 220: Saarikosken elämää on käsitellyt turhantarkasti Onnen Pekka Tarkka kaksimielisessä elämäkertateoksessaan, jota ei jaxa lukea ize Erkkikään.
ellauri254.html on line 86: Erämaassa hän kohtasi pyhän Antonios Suuren (17.1., sen joka näki unia nakuista naisista: kz albumeja 41 ja 43) Serapionista tuli tämän kilvoittelijoiden suuren esikuvan läheinen oppilas. Ne lainasivat toisilleen jouhipaitoja. Hän tutustui myös pyhään Athanasios Suureen (18.1.). Athanasios kirjoittaa teoksessaan Antonios Suuren elämä, että Serapionin vieraillessa Antonioksen luona tämä kertoi usein asioista, jotka tapahtuivat kaukana sieltä missä he olivat. Kun pyhä Antonios siirtyi taivaallisille asuinsijoille, hän jätti Serapionille toisen jouhipaitansa ja viittansa.
ellauri254.html on line 97: Pyhän Athanasioksen tavoin myös pyhä Serapion tunnetaan erityisesti kirjallisista töistään. Häneltä on säilynyt useita kirjoituksia. Näistä merkittävin on liturgisten rukousten kokoelma Eukhologion, joka löydettiin ja julkaistiin 1890-luvulla. Se on merkittävimpiä alkukirkon liturgisia tekstejä. Serapionilta on myös säilynyt teos manikealaisuutta vastaan. Manikealaiset opettivat, että vain sielu on Jumalan luoma mutta ruumis oli lähtöisin pahasta tai suorastaan Paholaisesta. Pyhä Serapion kuitenkin osoitti teoksessaan, että ihmisruumista voidaan käyttää sekä hyvän että pahan välineenä sydämen asenteesta riippuen. Niin sielu kuin ruumiskin ovat siis yhtä lailla Jumalan tekosia. Iloisena Jahve rullasi Aatamille vällykäärmettä hyräillen: This is a cinch.
ellauri254.html on line 152: Uuden kirjallisuuden todellisia betoniraudoittajia ovat Furmanov ja Fadejev, A. Tolstoi ja M. Solohov, Serafimovitš ja Malyškin, Novikov-Priboi ja Seifullina. Fedinin Konsta muistuttaa, että Fadejev oli 1920-luvulla ensimmäisten joukossa ottamassa tehtäväkseen myönteisen neuvostoihmistyypin luomisen, minkä tärkeys oli koko kirjallisuuden kannalta perustavaa laatua, ja täytti tuon tehtävän teoksessaan Yhdeksäntoista (Razgrom). Vain muutamat vanhemmat prosaistitoverit, Furmanov, Serafimovitš, Gladkov, uskaltautuivat ennen häntä tai miltei samaan aikaan hänen kanssaan sellaiseen uudistukseen. Fedin sanoo Tšapajevia romaaniksi, joka asetti kerronnassa kärkitilalle uuden henkilötyypin taiteellisen kuvauksen. Fedin puhuu ylpeyden tuntein siitä, että uusi ihminen on V. Ivanovin, N Tihonovin, I. Sokolov-Mikitovin teoksissa huomion keskipisteenä. Hän arvostaa korkealle M. Prišvinin, I. Erenburgin ja V. Šiškovin teokset ja muistelee hyvällä A. Lunatšarskin näytelmiä.
ellauri254.html on line 711: Stalin käytti Kirovin murhaa hyväkseen päästäkseen eroon vanhoista bolševikeista, jotka vielä muistivat Stalinin olleen vain yksi kollektiivisen johdon jäsen muiden joukossa. Tämä on herättänyt epäilyjä, että murhan takana olisikin ollut Stalin itse. Stalinin kuoleman jälkeen vallinneen suojasään aikana aihe sai paljon huomiota, ja spekulaatiot jatkuivat vielä 1990-luvulla. Yhdysvaltalainen tutkija Matthew E. Lenoe on teoksessaan The Kirov Murder and Soviet History arvioinut, että murhaaja toimi yksin. Kirovin henkivartija kuoli seuraavana päivänä, mutta se on tulkittu aidoksi liikenneonnettomuudeksi eikä salaliiton peittelyksi. Samaan johtopäätökseen tulee Stalin-elämäkerran kirjoittaja Oleg Hlevnjuk, joka toteaa, että Stalinin osuudesta ei ole löytynyt todisteita. Nikolajev oli epävakaa persoona, joten murhan taustalla saattoi olla mustasukkaisuus!
ellauri264.html on line 203: Victor Lebow (26. joulukuuta 1902 – 26. elokuuta 1980, alunperin nähtävästi Liebowitz, takuulla ashkenazijuutalainen jostain beyond the pale) oli yhdysvaltalainen yritysjohtaja, esseisti ja aktivisti. Vizikästä kyllä sille ei ole anglosaxisivua Wikipediassa, vain italialaiset kommunistit muistavat. Hänet tunnetaan parhaiten amerikkalaisen kulutuskapitalismin dynamiikan muotoilustaan, joka ilmaistiin vuonna 1955 Journal of Retailing -lehdessä julkaistulla artikkelilla nimeltä Hintakilpailu vuonna 1955. Artikkeli sai jonkin verran huomiota pian ilmestymisensä jälkeen, ja sosiologi Vance Packard mainitsi sen vuoden 1960 teoksessaan The Waste Makers. Lähde
ellauri266.html on line 209: Hämeen-Anttila kuvaa elämänmittaista kamppailuaan kohti kehonsa hyväksymistä ja liittolaisuutta tuoreimmassa teoksessaan Ylipaino (Otava 2020). Kirja alkaa liikunnallisesta ja luovasta läskistä lapsesta, mutta kohtalokkaan painon putoamisen jälkeen alkaa vuosien kipu ja piina. Hän oli laihtunut 60 kiloa eli puoleen entisestään, mutta hän ei ollut tullut yhtään onnellisemmaksi. Hänessä asui (ja asuu vieläkin) pieni ortorektinen poni. Vuosia kestänyt ankara kehohäpeä ei kadonnut, vaikka kilot lähtivät. Paino, ylimääräiset kilot ja lihavuus olivat määritelleet ja rajoittaneet häntä lapsesta asti.
ellauri302.html on line 666: Eliyahu Ben Moshe Dos Vidas (1518–1587, Hebron) oli 1500-luvun rabbi mytomaanien Palestiinassa. Hän oli ensisijaisesti rabbi Moses ben Jacob Cordoveron (tunnetaan nimellä Muaa Ramasee Ramaseeko Suaa) mutta myös vähän Isaac Lurian opetuslapsi. Dos Vidas tunnetaan Kabbalan ja siantuntemuksestaan. Hän kirjoitti Reshit Chochmahin eli "Viisauden alun", pietistisen teoksen, jota ortodoksiset juutalaiset tutkivat edelleen laajasti. Aivan kuten hänen opettajansa rabbi Moses Cordovero loi eettisen teoksen kabbalististen periaatteiden mukaisesti teoksessaan Tomera Deborah, Rabbi Dos Vidas loi vielä laajemman teoksen henkisestä elämästä hänen kanssaan, nimeltä Reishiluut Chochmeeshshah. Tämäkin magnum opus perustuu suurelta osin Zohariin, mutta heijastaa myös monia perinteisempiä lähteitä. Kirjoittaja asui Safedissa ja Hebronissa ja oli yksi Hebronissa 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa asuneista merkittävistä kabbalisteista. Niitä kyllä juoxi siellä laumoittain kuin kylän koiria.
ellauri315.html on line 247: Amerikkalainen historian vääristelijä Richard Pipes esitti tapahtuman toisenlaisen tulkinnan teoksessaan Venäjän vallankumous: 1899–1919. Pipes väitti, että kaukana siitä, että kyseessä oli Kornilovin juoni, kyseessä oli "Kerenskin juoni", joka oli suunniteltu häpäistämään kenraalia kuvitteellisen mutta laajalti odotetun vastavallankumouksen johtajana, jonka tukahduttaminen nostaisi pääministerin vertaansa vailla olevaan suosion ja voiman asemaan, joka voimaannuttaa hänet kontraamaan bolshevikien kasvavaan uhkaan." Täyttä potaskaa, tyypillistä jenkkiluikuria.
ellauri316.html on line 316: Venäläinen historian vääristelijä, kollaboraatioon toisen maailmansodan aikana erikoistunut Boris Kovalyov on huomauttanut, että "kirjailija vääristeli monia tosiasioita" teoksessaan. Professori Boris Kovaljovin Novgorodin yliopistosta mukaan jotkut syvästi uskonnolliset venäläiset houkuttuivat tukemaan saksalaisia vapauttajina "jumalattomasta bolshevismista" sen jälkeen, kun saksalaiset olivat suorittaneet "sydämet ja mieli" -kampanjan. Kolmekymmentäkaksivuotias vanki Boris Kovaljov seisoo sellissä toisessa rangaistuslaitoksessa Krasnojarskin ulkopuolella. Se tunnetaan korkean turvallisuuden miesten vankileirinä numero 5, ja se on tarkoitettu vangeille, joilla on useita vakavia vakaumuxia. Kovaljov päätyi sinne saatuaan kahdeksan vuoden tuomion uskonnon huumekaupasta kansalle, mutta hänet vapautettiin kaksi ja puoli vuotta etuajassa hyvän käytöksen ja urheilu- ja kulttuuritoimintaan osallistumisen vuoksi.
ellauri317.html on line 115: Vaikka Ivan Petrovitsh Kotliarevski (1769–1838) olisi ollut kuusivuotias vuonna 1775 ja kotoisin hyvinvoivasta kasakkataustasta, hän välttelee elämänteoksessaan, Eneidassa (1798), mainitsemasta kyseisen vuoden traumaattisia tapahtumia. Vaikka hän muuten pysyy tiukasti kiinni Vergilian tarinassa, hänen jättäminen pois Aeneidin 2. kirjan, joka kuvaa elävästi ja kauhistuttavasti suuren kaupungin (Troijan) kukistumisen kokemusta, puhuu paljon. Vaikka säkki hämärtyy taustalla koko teoksen ajan, lukija ei koskaan saa täysin selvää, mitä koti merkitsi troijalaisillemme ja voidaanko tuo juurtuneisuus, vakaus ja turvallisuus koskaan todella saada takaisin. Huomatkaa relevanssi päivän tapahtumiin!
ellauri318.html on line 39: Lapidus käyttää esikoisteoksessaan Rahalla saa kovaksikeitettyä tyyliä, joka on saanut vaikutteita sellaisilta amerikkalaisilta kirjailijoilta kuin James Ellroy ja Dennis Lehane, ja hän on kertonut saaneensa aineistoa toimiessaan puolustusasianajajana Sollentunan käräjäoikeudessa. Kielellisiä vaikutteita hän on saanut muun muassa ruotsalaiselta rap-yhtyeeltä The Latin Kingsilta, snobipiireiltä ja kirjailijakollega Jonas Hassen Khemirin kirjoista. Kirjoista Snabba cash on filmattu, ja sen kahden seuraajan kuvaamista valmistellaan, hitaasti mutta hitaasti.
ellauri325.html on line 181: Eräät kriitikot vertasivat Averchenkoa Mark Twainiin. Toiset vertasivat häntä varhaiseen Tšehoviin. Averchenko käsitteli teoksessaan erilaisia aiheita, mutta hänen pää"sankarinsa" oli Pietarin asukkaiden elämä: kirjailijoita, tuomareita, poliiseja, piikoja, ei nerokkaita, mutta aina viehättävien naisten kanssa. Averchenko pilkkaa joidenkin kaupunkilaisten tyhmyyttä, mikä saa lukijan vihaamaan "keskimääräistä" ihmistä, joukkoa. Ei ihme että V.I.Lenin repi pelihousunsa.
ellauri327.html on line 482: Kianto opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa venäjän ja suomen kieliä. Opiskeluaikanaan hän aloitti kirjailijanuransa. Esikoisteoksessaan Väärällä uralla (1896), jonka Kianto julkaisi 22-vuotiaana, hän kertoi armeijakokemuksistaan. Omimmaksi alakseen hän tunsi kuitenkin luonnonlyriikan ja julkaisi runokirjat Soutajan lauluja (1896), Hiljaisina hetkinä (1897) ja Lauluja ja runoelmia (1900).
ellauri341.html on line 119: Leikolalla on varmaankin ollut suurempikin sanoma tässä tiiliskivimäisessä teoksessaan, sillä sen verran tehokkaasti se pyrkii läpileikkaamaan erilaisia historiallisia tilanteita eri näkökulmista. Missä oikeastaan menee hyvän ja pahan raja? Vai onko sitä? Onko se kenties ns. veteen piirretty viiva?
ellauri360.html on line 391: ”Molemmat ylipäälliköt, jotka kolmen vuoden ajan olivat saksalaisvenäläisessä sodassa olleet toistensa vihollisia ja jotka nyt tervehtivät toisiaan voitokkaina ystävinä, saavuttivat ajan mittaan yhä enemmän luottamusta toisiinsa kahdessa pitemmässä keskustelussa kahden kesken ja eräässä loistavassa illanvietossa”, kirjoitti von der Goltz muistelmateoksessaan Toimintani Suomessa (1920).
ellauri362.html on line 418: Joukko ja valta (saks. Masse und Macht) on Elias Canettin kirjoittama esseemuotoinen tutkielma sosiaalipsykologiasta. Kirja julkaistiin vuonna 1960, ja sitä voidaan pitää Canettin pääteoksena, jos halutaan, toinen mahdollisuus on Sokeat. Joukko ja valta on käännetty useille kielille, ja englanninkielinen käännös vuodelta 1962 on tekijän auktorisoima. Canetti tarkastelee teoksessaan joukkoilmiöitä ja vallankäyttöä. Vaikka hänen työnsä on paljolti Gustave Le Bonin ja Sigmund Freudin kritiikkiä, ei näitä kirjoittajia mainita alkuteoksessa nimeltä. Canettin tyylikeinona on voimakas eläytyminen kuvattuihin tapahtumiin.
ellauri364.html on line 157: Mainio saksalainen lääkäri ja kulttuurifilosofi P. J. MOEBIUS kirjoitti joskus vuosisadan vaihteessa, että jo useimpien ihmisten sanomaton rumuus todistaa ihmissuvun huonontuneen. Älykkäässä ja liikuttavassa Goethe-teoksessaan hän kuvaa suvun vähittäistä rappeutumista, joka jo runoilijan omassa jälkeläisessä saavutti speloittavan mitan ja johti lopulta perikatoon. Suvun viimeiset jäsenet, pojanpojat, olivat elämään kykenemättömiä asteenikkoja. Und mitten in all dem Jammer steht der Genius. Suuri nero näyttää välistä puuttuvalta renkaalta.
ellauri369.html on line 106: Kirjassa The History of the Contending of Saint Paul hänen kasvojaan kuvataan "granaattiomenan ihon punertaviksi". Pyhän Pietarin teot vahvistavat, että Paavalilla oli kalju ja kiiltävä pää ja punaiset hiukset. Kuten Barnes tiivisti, Chrysostomos kirjoittaa, että Paavalin vartalo oli matala, hänen ruumiinsa kiero ja pää kalju. Lucian kuvaa teoksessaan Philopatris Paavalia "corpore erat parvo, contracto, incurvo, tricubitali" ("hän oli pieni, supistunut, kiero, kolme kyynärää eli neljä jalkaa kuusi").
ellauri381.html on line 475: Saaristossa A.I. Solženitsyn maalasi kauhean kuvan leirielämästä, joka vei paitsi kaiken vankien ajan myös kaiken voiman. Hänenkin oli määrä sukeltaa tähän elämään kahdeksaksi vuodeksi. Kuinka hänen "kävelynsä piinauksen läpi" alkoi? Hänen vaimonsa Natalya Alekseevnan mukaan hänen miehensä kirjoitti hänelle kirjeen asettuessaan uuteen paikkaan. Siinä sanottiin, että "hän harkitsee vakavasti englannin kielen opiskelua, pyytää tuomaan lisää puhdasta paperia, kyniä, kyniä, mustetta sippy-kupeissa, englannin oppikirjoja ja sanakirjoja." Näyttää siltä, että Alexander Isaevich ei päätynyt piikkilangan taakse, vaan lepokotiin. Osoittautuu, että hän aloitti kidutuksensa komentoasemasta - hänet nimitettiin "savilouhoksen korvaavaksi työnjohtajaksi". (On jo todistettu, että monet hänen kuuluisassa kirjallisessa teoksessaan "Gulagin saaristo" kuvatuista intohimoista eivät perustu henkilökohtaisiin havaintoihin tai asiakirjojen tutkimiseen - ne olivat salaisia - vaan huhuihin ja erilaisiin tarinoihin).
ellauri390.html on line 54: Kirjailija James Fenimore Cooper käytti vuonna 1826 ilmestyneessään teoksessaan Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) piirteitä sekä mahicaneista että mohegaaneista kuvatessaan mohikaaneja. Se oli kyllä viimeinen pisara, molemmat olivat hyvin loukkaantuneita.
ellauri398.html on line 653: teoksessaan "Generations of the Stallion Poets" (arabia: طبقات فحول الشعراء):
ellauri401.html on line 364: Samalla Ervastia ihmetytti, että Annie Besant puhui jossakin teoksessaan sodan kasvattavasta merkityksestä.
ellauri411.html on line 636:

Roomalaiskirjeet 1 : 23-24, 26, 3:5, 3:12, 16-20 (jakeessa 20 kuulostaa siltä kuin Rasputin puhuisi tai Luis Buñuel puhuisi sarkastisesti elokuvateoksessaan Viridiana, mutta pian hän yrittää kieltää sen hän, f: 1-

, g: 7-25, i: 21-22, k: 30-32 (toinen paksu rasputinismi), id: 1, 22-23
ellauri419.html on line 361: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. Haha kyllä kai, takuulla se halusi vaan vittuilla. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta sinne hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua, kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi. Lorua, vittuilija se oli ilman muuta.
ellauri420.html on line 491: Kreikkalainen tragediakirjailija Euripides on kirjoittanut kadonneen tragedian Faethonin surullisesta kohtalosta. Roomalaisista runoilijoista Ovidius käsittelee tragediakertomusta tunnetuimmassa teoksessaan Muodonmuutoksia. Ovidiuksen on katsottu käyttäneen kreikkalaista tragediakertomusta lähdeteoksenaan. V. A. Koskenniemen runo Pippelis poppelis eli Kärähtäneet pippelit perustuu Faethonin tarinaan.
ellauri429.html on line 634: Historioitsija Ibn Ishaq viittaa teoksessaan "Muhammedin elämä" Muhammedin " väliaikaisiin myönnytyksiin polyteismille ". " Profeetta, hän kirjoittaa, oli huolissaan näiden ihmisten (Quraish pakanoiden) hyvinvoinnista ja etsi keinoa houkutella heidät. Lopulta quraishien johtajat tulivat hänen luokseen ehdotuksen kanssa. He tarjosivat hänelle naisia ja rahaa ja olivat jopa valmiita kruunaamaan hänet kuninkaaksi, jos hän vastineeksi suostuisi heidän ehtoihinsa. "Tätä me pyydämme sinulta, Muhammed: lopeta jumaluutemme loukkaaminen äläkä puhu heistä pahaa. Jos olet samaa mieltä, tarjoamme sinulle mahdollisuuden, joka on hyödyksi sinulle ja meille.» "Mikä se on?" kysyi Muhammed. "Kunnioitat jumaluuksiamme, al-Latia ja al-'Uzzaa, yhden vuoden ajan, ja me teemme saman Jumalasi kanssa seuraavana vuonna. » Aluksi hylättyään tämän tarjouksen Muhammed sai ilmestyksen sanoen, että muslimit saivat palvoa al-Latia, al-Uzzaa ja Manatia, Quraishin kolmea suosikkijumalautta, välittäjinä Allahin kanssa. Quraishit olivat iloisia ja polvistuivat Muhammedin ja muslimien kanssa Allahin edessä sen jälkeen, kun Muhammed lausui heille uuden ilmoituksensa."
ellauri432.html on line 142: Ensimmäisen eurooppalaisen historiateoksen laati Herodotos 2 500 vuotta sitten. Hänen teoksessaan kreikkalaista sivistystä uhkasivat idän barbaarit ja kotimaiset tyrannit.
ellauri432.html on line 155: Se jos mikä on länsimaista. Harvardin yliopiston professori Joseph Heinrich kiinnitti vuonna 2023 ilmestyneessä teoksessaan huomiota länsimaiden huomattaviin arvoeroihin suhteessa muihin kulttuuripiireihin. Näihin kuuluvat muun muassa individualismi, pyrkimys maksimoida taloudellinen hyöty sekä perheen, suvun tai paikallisyhteisön heikkous.
ellauri433.html on line 183: Taina Saarikivi on kulttuurisen äänentutkimuksen dosentti Turun yliopistossa, ja äänitaiteilija. Esseeteoksessaan Lihan värinä (Vastapaino, 2024) hän laajentaa tutkimus- ja taiteilijakenttäänsä sivuamaan ihmisen tekemistä, tunteita ja seksuaalisuutta. Hän on suorasukainen ja terävä esseisti ja avaa jatkuvasti kiintoisia näkökulmia. Näin hän saa lukijan ajattelemaan kriittisesti, ja intohimoisesti maailman menoa. Saarikivi koki lapsuutensa ja nuoruutensa Harjavallassa ankeaksi. Harjavallassa on mäntyjen keskellä matala mielisairaala. Tehtaan piiput varjostivat taivaan, pikimustat kuonakasat lepäsivät raskaina kaupungin laitamilla, männyt huojuivat saasteiden näivettäminä, ja junaradalla saattoi nähdä itsemurhan tehneiden mielisairaalapotilaiden suolia. Onnexi Jönsyn suolet ei jääneet Harjavallan raiteille.
ellauri434.html on line 353: Vladimir Lenin kirjoitti teoksessaan One Step Forward, Two Steps Back (1904), että Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue harjoittaa "itsekritiikkiä ja omien puutteidensa häikäilemätöntä paljastamista". Lenin käsitteli ajatusta edelleen teoksessa "vasemmistolaisuuus lastentautina kommunismissa" (1920), "Virheen myöntäminen rehellisesti, sen syiden selvittäminen, sen synnyttäneiden olosuhteiden analysointi ja perusteellinen keskustelu sen korjaamiseksi - se on vakavan puolueen tunnusmerkki". Lenin tarkensi vielä myöhemmin (1922), että "Kaikki vallankumoukselliset puolueet, jotka ovat tähän mennessä hukkuneet, menehtyivät, koska he olivat omahyväisiä, eivät näkeneet, missä heidän vahvuutensa olivat, ja pelkäsivät puhua heikkouksistaan. Mutta me emme hukku, sillä emme pelkää puhua heikkouksistamme ja opimme voittamaan ne".
ellauri447.html on line 56: Ensimmäisessä teoksessaan Taisteluhuuto hän kertoi kokemuksissaan merijalkaväessä. Poika palveli Guadalcanalissa ja Tarawassa ennen kuin hänet lähetettiin kotiin malarian ja denguekuumeen vuoksi. Toista kirjaansa Eisodosta (1958) varten hän teki kaksi vuotta tutkimustyötä 'I$rael'issa.
ellauri447.html on line 269: Κέλσος, Kélsos, 175–177 jKr. oli 100-luvulla elänyt kreikkalainen filosofi ja varhaiskristillisyyden vastustaja. Hänen kirjallinen teoksensa Tosi sana (myös Selitys, Oppi tai Diskurssi: Λόγος Ἀληθής) on säilynyt yksinomaan lainausten kautta teoksessa Contra Celsum, joka on Aleksandrialaisen Origeneen vuonna 248 kirjoittama kumoava teos. Tosi sana on varhaisin tunnettu kattava kristinuskon ja juutalaisuuden kritiikki.

Aikansa kristillinen yhteisö kiisti väitteet, ja kirja lopulta kiellettiin vuonna 448 Valentinianus III:n ja Theodosius II:n määräyksestä, samoin kuin Porfyrioksen 15 kristittyjä vastaan hyökkäävää kirjaa, Filosofia oraakkeleista . Kokonaisia kopioita teoksesta ei ole säilynyt, mutta se voidaan rekonstruoida Origeneen yksityiskohtaisesta selostuksesta siitä hänen kahdeksanosaisessa kumoavassa teoksessaan, jossa lainataan Celsusta laajasti. Origeneen työ on säilynyt ja siten säilyttänyt Celsuksen työn.
xxx/ellauri068.html on line 203: Huolimatta maailmankansalaisen kulttuurisesta hienostuneisuudessta Borges paneutui 1920-luvun runotuotannossaan myös argentiinalaisuuteen, erityisesti Buenos Airesin ilmapiiriin, jota hän pyrki kuvaamaan muun muassa runoteoksessaan Fervor de Buenos Aires ('Buenos Airesin kiihko'). Häntä kiehtoi myös kotimaan populaarikulttuuri (tango) ja slangi: hän laati sanakirjan argentiinalaisesta alamaailman slangista, lunfardosta. (Sitäkin lie Tomppa selannut, ks. s. 496. Onkohan tää Squalidozzi hahmo ize asiassa Borges?) Kirjastonhoitajalle epätyypillisenä lienee pidettävä myös hänen kiinnostustaan alamaailman puukkomiesten urotekoihin: eräissä hänen novelleistaan ovat aiheena myös katuväkivalta ja puukkomurhat, vaikka ne ovatkin kaukana niistä universaaleista, symbolisista ja ylevistä sfääreistä, joissa tyypillisen borgesilaisen tarinan tai esseen oletetaan yleensä liikkuvan.
xxx/ellauri075.html on line 544: Kirjailija David Plante on kuvannut ikääntynyttä Jean Rhysiä armottomasti teoksessaan Difficult Women (1983). Entinen kaunotar oli itsekeskeinen, oikukas ja alkoholisoitunut. Jean Rhys kuitenkin jatkoi kirjoittamista kuolemaansa asti. Sitten se lopetti.
xxx/ellauri091.html on line 461: Tuoreimmassa (sic) itsekkyyden kulttuuria edustavassa teoksessaan Ihmisestä, jumaluudesta ja onnesta (2002) Liehu sanoo suoraan sen, minkä on voinut rivien välistä lukea jo hänen runoistaankin: henkilökohtainen onnellisuutemme on suorassa suhteessa kykyymme rakastaa koko juomakuntaa eläimistä kasveihin asti, lukuunottamatta siis esim. sieniä, ameeboja, bakteereja ja viruxia. Niitä ei tarvi rakastaa. On tää vähän eri onnen teoria kuin Timo Airaxisen. Timo ei tahdo onnea vaan rahaa. Ei jumalaa vaan viiniä ja tonnikalaa. Eikä rakkauttakaan vaan sexiä. Se on pakollista.
xxx/ellauri104.html on line 737: Ostin Sysmän kirjakahvilasta Pulkkisen esikoisromaanin Ja pesäpuu itki (1977) kun urbaani Löytty oli haukkunut agraarista Pulkkua ja emerituslammas Jyrki Nummi vuorostaan haukkunut Löyttyä. Se kuvaa pohjoiskarjalaista maaseutuyhteisöä. Sen päähenkilö on Pulkkisen omakuva, liimauxista irronnut nuorukainen. Pulkkinen synnytti kohua ruotiessaan kehitysapupolitiikkaa ja Suomen suhdetta Neuvostoliittoon postmodernissa teoksessaan Romaanihenkilön kuolema (1985).
xxx/ellauri128.html on line 411: Reik tapasi Freudin ensi kertaa vuonna 1910, ja hänet otettiin Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen jäseneksi seuraavana vuonna. Freud tuki Reikia usean vuoden ajan, kun tämä opiskeli psykoanalyytikoksi ja kävi Karl Abrahamin koulutusanalyysissa. Reikin ja Freudin välinen ystävyys jatkui Freudin kuolemaan (1939) saakka. Vuonna 1915 Reik julkaisi tutkimuksen Die Pubertätsriten der Wilden, jossa psykoanalyysia sovellettiin kansatieteeseen. Hän julkaisi tutkimuksia myös uskontopsykologiasta ja kriminologiasta. Hän esitteli tiedostumattoman tunnustamispakon ja rangaistuksenkaipuun käsitteet teoksessaan Geständniszwang und Strafbedürfnis: Probleme der Psychoanalyse und der Kriminologie (1925).
xxx/ellauri149.html on line 537: Demonisten poliittisten linjaustensa lisäksi Zyskowicz tunnetaan saatanallisista orgioista, joita hän on järjestänyt nuorille naisille. Näitä hän on käsitellyt yksityiskohtaisesti tunnetussa pornografisessa teoksessaan Eduskunnasta menin Baakariin, joka on saanut innoittuneen vastaanoton satanistipiireissä. Rakel Liekki suunnittelee parhaillaan kirjaan pohjautuvaa elokuvaa.
xxx/ellauri170.html on line 751: suuri osa gnostilaisuutta käsittelevästä aineistosta on tullut pitkään sitä arvostelleilta oikeaoppisen kristinuskon puolustajilta. Irenaeus kuvasi teoksessaan Harhaoppeja vastaan useita erilaisia toisen vuosisadan gnostilaisia koulukuntia halventavaan sävyyn ja usein sarkastisen yksityiskohtaisesti ja vertasi gnostilaisuutta kristinuskoon ensin mainitun tappioksi.
xxx/ellauri202.html on line 46: Šolohov osoittaa teoksessaan olevansa psykologinen realisti, ihmissuhteiden monimuotoisuuden tarkka erittelijä, parhaimpien venäläisten kertojien tapaan. Neuvostoliitto määräsi vuonna 1932 taiteilijat noudattamaan sosialistisen realismin (psykologisen irrealismin) periaatteita, joita Šolohov ei kovin tarkkaan noudattanut ja joutui siksi puolustelemaan viranomaisille teoksensa painokelpoisuutta. Tosin teoksen alkuosa ehti ilmestyä ennen vuoden 1932 määräystä. Teos myös asennoituu myönteisen utopistisesti sosialismin tulevaisuuteen, joten sen ensimmäisten niteiden sallittiin ilmestyä.
xxx/ellauri224.html on line 195: Muun muassa Carl Erikin lapsuudentoveri juutalainen Max Jakobson ilmaisee teoksessaan Pelon ja toivon aika suurta arvostusta juutalaista Lippmannia kohtaan.
xxx/ellauri225.html on line 140: Pisalainen Leonardo Fibonacci julkaisi lukujonon idean teoksessaan Liber abaci vuonna 1202. Hän esitteli nimellään kulkevien lukujen syntymekanismia kertoen maatilan pihalla kasvatettavien kanien lisääntymistä. Ensin oli kanipari. Se tuli sukukypsäksi ja sai kaksi poikasta. Seuraavassa vaiheessa kanipari sai uudelleen kaksi poikasta ja edelliset vain varttuivat sukukypsiksi. Sitten, kun ensimmäinen pari sai kolmannet poikasensa, saivat ensimmäiset poikaset poikasparin, ja toinen poikue varttui sukukypsäksi. Näin jatkuen kanit lisääntyivät korkoa korolle varsin rivakasti exponentiaalisen kasvun kaavalla. Kultainen leikkaus on noin 1,618 : 1 : 0,618.
xxx/ellauri232.html on line 286: Toinen juoppo Eino Leino, jonka veli Kasimir oli kuppanen, kirjoitti Kramsun runoudesta teoksessaan Suomalaisen kirjallisuuden historia seuraavasti:
xxx/ellauri234.html on line 369: Ovidius käsittelee toistuvasti karkotustaan maanpaonaikaisessa teoksessaan Tristia. Hän mainitsee tuotannossaan kaksi syytä karkotukseen: carmen et error, runo ja virhe. Runolla tarkoitetaan Rakastamisen taito -kokoelmaa, joka oli ristiriidassa keisari Augustuksen konservatiivisen politiikan kanssa, mutta Ovidiuksen toista virhettä ei ole saatu lopullisesti määriteltyä. On esitetty, että Ovidiuksella olisi ollut kytköksiä Augustuksen huonomaineiseen tyttäreen Juliaan ja että hän olisi todistanut Augustuksen vastaista salaliittoa. Ovidiuksen oman kertoman mukaan virhe on ollut pikemminkin sopimaton kuin laiton ja hän antaa vaikutelman siitä, että olisi sanonut jotain mitä hänen ei olisi pitänyt sanoa, kuten Lea Pylkkänen.
xxx/ellauri252.html on line 341: Hannu Salama ei ollut itse paikalla oikeudessa. Hän oli lähettänyt syyttäjälle kirjeen, jossa hän ilmoitti pyrkineensä kyseenalaistamaan kristillisiä arvoja teoksessaan.
xxx/ellauri259.html on line 464: Matti Klinge haukkui 2002 päiväkirjateoksessaan Eino Leinon runoja: ”...loputon määrä aivan surkeaa, ajatuksellisesti tyhjää tai naiivia hölskyttelyä”.
xxx/ellauri261.html on line 574: Steinin kirjat ovat puhutun todellisuuden kuvajaisia. Esimerkiksi amerikkalaisten sotilaiden sotakokokemuksia hän kirjasi puhekieliseen asuun teoksessaan Brewsie and Willie (1946). Hän pysyi etäällä kaikesta akateemisuudesta. Hän pyrki kuvaamaan olennaisia asioita jättämällä teksteistä pois ajallisen ulottuvuuden, keskittymällä nykyhetkeen ja sen tunnelmaan. Erityisesti häntä viehätti Ranska, jota hän piti värikkäänä ja vapaana maana, verrattuna mamiin, eli Amerikkaan.
xxx/ellauri292.html on line 437: Sossianus Hierocles eli Hierokles rinnasti myöhemmin Apollonioksen Jeesukseen teoksessaan Totuuden rakastaja (Filalēthēs). Eusebios kirjoitti tätä ajatusta ja Apollonios Tyanalaisen elämää vastaan teoksen Hieroklesta vastaan, jota siteerataan alempana.
xxx/ellauri293.html on line 696: Cass Sunstein on vastannut pitkään kritiikkiin teoksessaan The Ethics of Influence ja se tukee syytöksiä, jotka yllyttävät itsemääräämisoikeuteen, uhkaavat ihmisarvoa, loukkaavat vapauksia tai vähentävät hyvinvointia. Etiikot ovat keskustelleet tästä tiukasti mutta hyödyttömästi. Manipulaatio rehottaa.
xxx/ellauri303.html on line 450: Moses Maimonides kirjoitti, että "Luojan olemassaolon ansiosta kaikki on olemassa" ja väittää 1100-luvulla ilmestyneessä Hämmentyneiden oppaassaan (2:13), että " aika itsessään on osa luomista" ja että siksi " Kun Jumalaa kuvataan olemassa olevaksi ennen maailmankaikkeuden luomista, ajan käsitettä ei pitäisi ymmärtää sen normaalissa merkityksessä." 1400-luvun juutalainen filosofi Joseph Albo väitti samalla tavalla teoksessaan Ikkarimettä aikaa on kahta tyyppiä: "Mitattu aika, joka riippuu liikkeestä, ja aika abstraktisti", joista toisella ei ole alkuperää ja se on "ääretön aika-avaruus ennen maailmankaikkeuden luomista". Albo väitti, että "vaikka on vaikea kuvitella Jumalan olemassaoloa sellaisen keston aikana, on myös vaikea kuvitella Jumalaa avaruuden ulkopuolella". Muut juutalaiset kirjailijat ovat tulleet erilaisiin johtopäätöksiin, kuten 1200-luvun tutkija Bahya ben Asher , 1500-luvun tutkija Moses Almosnino ja 1700-luvun hasidilainen opettaja Nahman Bratslavista , jotka ilmaisivat näkemyksen - samanlaisen kuin kristitty Neo-Platoninen kirjailija Boethius - tuo Jumala "ylittää tai on kaikkien aikojen yläpuolella." Ei se vanhene.
xxx/ellauri303.html on line 489: Haredi- juutalaiset uskovat yleisesti, että Toora ei eroa nykyään siitä, mikä vastaanotettiin Jumalalta Moosekselle, ja siinä on vain pienimmät kirjoitusvirheet. Monet muut ortodoksiset juutalaiset väittävät, että vuosituhansien aikana Tooran tekstiin on hiipinyt kirjoitusvirheitä. He huomauttavat, että masoreetit(7.-10. vuosisadat) vertaili kaikkia tunnettuja Tooran muunnelmia luodakseen lopullisen tekstin. Kuitenkin jopa tämän kannan mukaan, että juutalaisten hallussa olevat kääröt eivät ole täydellisiä kirjaimia täyttäviä, Tooran kääröt ovat varmasti sana-täydellinen textus receptus, joka jumalallisesti paljastettiin Moosekselle. Todellakin, ortodoksisen rabbiinisen auktoriteetin yksimielisyys asettaa tämän uskon Toora-kääröjen sana-täydelliseen luonteeseen edustavana ortodoksisen juutalaisen jäsenyyden kiistatonta edellytystä. [ lainaus tarvitaan ] Vaikka nykyaikaisissa ortodoksisissakin piireissä on joitakin rabbeja (esim. professori Marc Shapiro), jotka osoittavat lukuisia talmudi-, post-talmudic- ja keskiajan rabbiinisia lähteitä, jotka väittävät, että tekstiin on tehty joitain muutoksia, jotka sisältävät kokonaisia säkeitä, jotka on tehty tarkoituksella Mishnaic-aikakaudella ja jopa ensimmäinen temppeli. Professori Shapiro luettelee monet keskiaikaiset rabbit, jotka käsittelevät muutoksia ja lisäyksiä, jotka tapahtuivat kirjanoppineen Ezra aikana teoksessaan "Ortodoksisen teologian rajat: Maimonidesin kolmetoista periaatetta uudelleen arvioituna".
xxx/ellauri306.html on line 411: Jordaneen mukaan gootit olivat alun perin lähtöisin pohjoisessa valtameressä sijaitsevalta Scandza-nimiseltä kylmältä saarelta, jonka on tulkittu viittaavan Skandinavian niemimaan eteläosiin. Ne olivatkin alunperin jöötanmaan jööttejä! Tämä sopi Ruozi-Suomen ja Nazi-Saxan propagandapirtoihin. Sittemmin osa kateista amerikkalaisista tutkijoista katsoo nykyisin, että goottien skandinaavinen alkuperä on pelkkä myytti. Scandzasta gootit purjehtivat kuninkaansa Berigin johdolla kolmella laivalla Itämeren yli ja asettuivat nykyisen Pohjois-Saksan ja Puolan alueelle kukistettuaan siellä ensin vandaalit ja useita muita germaaniheimoja. Jordaneen mukaan gootit muuttivat etelämmäs Vistulan eli Veikselin alueelta johtajanaan Filimer, joka oli Berigin jälkeen viides kuningas. Useiden jännittävien seikkailujen jälkeen gootit saapuivat Mustallemerelle. Tacitus mainitsee teoksessaan Germania gothonit-nimisen germaanikansan, joka hänen mukaansa eli luugien pohjoispuolella mutta ruugien ja lemovien eteläpuolella. Ensimmäiset taistelut goottien ja roomalaisten välillä alkoivat 230-luvulla, samoin ryöstöretket Rooman Tonavan-provinsseihin ja Balkanille.
xxx/ellauri312.html on line 922: Hyperion (m.kreik. Ὑπερίων) oli yksi Hesiodoksen teoksessaan Jumalten synty (Theogonia) esittelemistä kreikkalaisen mytologian titaaneista, itään yhdistetty valon jumaluus, joka sisarensa Theian kanssa synnytti Auringon (Helios), Kuun (Selene) ja Aamunkoiton (Eos). Myös Auringosta käytetään usein nimeä Hyperion. Hyperion oli Gaian (Maa) ja Uranoksen (Taivas) poika. Hyperionin merkitys mytologiassa on hyvin vähäinen, sillä hänet vain mainitaan titaanien luettelossa. Eikai se synnyttänyt vaan siitti, se sisko synnytti. Aika sukuruzaisia oli titaanit, niinkö tietysti olosuhteiden pakosta myös Aatamin ja Eevan lähisukulaiset.
xxx/ellauri363.html on line 184: historioitsija ja huuhaafilosofi Michel Foucault’n (1926 – 1984) analyysi. Eurooppalaisen vankilalaitoksen ja rangaistuskäytännön historiaa käsittelevässä teoksessaan Tarkkailla ja rangaista
xxx/ellauri385.html on line 257: teoksessaan Melankolian anatomia: Kirjoituksemme ovat niin monia ruokia, lukijamme vieraita, kirjamme kuin kauneus, se, mitä toinen ihailee, hylkää; niin olemme hyväksyttyjä, koska miesten mielikuvitukset ovat taipuvaisia. Pro captu lectoris habent sua fata libelli. Tämä artikkeli käsittelee Robert Burtonin kirjaa. Katso mieluummin Paradise Lostin albumi The Anatomy of Melancholy (Miltonin albumi).
xxx/ellauri388.html on line 215: Sir William Gowers (Syphilis and the Nervous System, 1892, s. 126) julistaa myös "särjettömän siveyden" edut, erityisesti menetelmänä kupan välttämiseksi. Hän ei kuitenkaan ole toiveikas edes oman lääkityksensä suhteen, sillä hän lisää: "Voimme jäljittää vähän toivoa, että tauti siten vähenee aineellisesti." Hän kuitenkin saarnasi edelleen siveyttä yksilölle, ja hän tekee sen kaikella keskiaikaisen munkin askeettisella intohimolla. "Kaikella voimalla, mitä minulla on tiedolla ja millä tahansa auktoriteettilla, jonka voin antaa, väitän, että kukaan ihminen ei ole koskaan ollut vähimmässäkään määrin tai tavalla huonompi pidätyskyvyttömyyden kannalta tai parempi inkontinenssin kannalta. Jälkimmäisestä kaikki ovat moraalisesti huonompia. Selvä enemmistö on fyysisesti huonompi, ja lopputulos on ja tulee aina olemaan täydellinen fyysinen haaksirikko jollakin monista kivistä, jotka reunustavat tietä, tai jollakin monista vuoteista; mätänevä lima, jota mikään hoito ei voi mitenkään välttää." Amerikassa sama näkemys vallitsee laajalti, ja tohtori JF Scott väittää teoksessaan Sexual-Instinct (toinen painos, 1908, luku III) erittäin voimakkaasti ja laajasti seksuaalisen pidättäytymisen puolesta. Hän ei edes myönnä sitä että kysymyksellä on kaksi puolta, vaikka jos näin olisi, hänen argumenttinsa pituus ja energia olisivat tarpeettomia.
xxx/ellauri388.html on line 231: Pidätyxen riskejä ei saa liioitella enempää kuin seksuaalisen kanssakäymisen vaaroja (Vänr. Molli, Libido Sexualis). 1898, s. 848, Sexualempfindung , s . 588 Myös Bloch (1908 teoksessaan Sexualleben unserer Zeit seksuaalista pidättymistä käsittelevässä luvussa) ottaa samanlaisen kannan. Hän kannattaa pidättymistä varhaisessa elämässä ja tilapäistä pidättymistä aikuisiässä. Tällainen pidättäytyminen on arvokasta, ei vain energian säilyttämisen ja muuntamisen kannalta, vaan myös sen tosiasian korostamiseksi, että elämä sisältää muita asioita, joihin on pyrittävä seksin lisäksi. Redlich (Medizinische Klinik, 1908, nro 7), tutkiessaan huolella kysymyksen lääketieteellisiä näkökohtia, ottaa myös välillisen kannan suhteessa seksuaalisen pidättymisen suhteellisiin etuihin ja haitoihin. "Voimme sanoa, että seksuaalinen raittius ei ole tila, jota tulee välttää kaikissa olosuhteissa ja hinnalla millä hyvänsä, vaikka on totta, että suurimmalle osalle terveistä aikuisista ihmisistä säännöllinen yhdyntä on edullista ja joskus jopa suositeltavaa."
xxx/ellauri414.html on line 153: Ilmari Kivisen vanhemmat olivat satakuntalainen kansakoulunopettaja Kaarlo Konstantin Kivinen – alkujaan Stenholm – sekä uusmaalainen (varmaan pornaismainen) Amanda Vilhelmiina Peltonen. Ilmari Kivinen vietti lapsuutensa Pohjois-Karjalan ja Savon kivisillä pelloilla, Liperin Taipaleella, samassa surullisen kuuluisassa kylässä, jota Maiju Lassila kuvaa teoksessaan Tulitikkuja lainaamassa. Ei liene puhdasta sattumaa, että Ilmari Kivinen ihaili Maiju Lassilan kirjoituksia ja piti tätä esikuvanaan. Maiju oli kyllä vasemmistolaisempi.
xxx/ellauri415.html on line 316: Herrick kirjoitti yli 2 500 runoa, joista noin puolet esiintyy hänen suuressa teoksessaan Hesperides. Hesperides on ainoa suuri englanninkielinen runokokoelma, joka avataan monimuotoisella sisällysluettelolla. Tämä opas vihjaa vahvasti siihen, millainen super runoilija Herrick luulee olevansa. Satoja epigrammeja amatöörisistä teemoista.
xxx/ellauri417.html on line 383: Muun muassa teoksessaan The Possibility of Altruism Nagel puolustaa altruismia. Miten niin puolustaa? Ettäkö se kannattaa noin oman izen kannalta? hehe.
xxx/ellauri417.html on line 500: Vilenin poka arvosteli ankarasti Bogdanovin vääriä käsityksiä teoksessaan Materialismi ja empiriokritisismi (eli machilaisuus, kz. alla).
xxx/ellauri442.html on line 473: Tunnetuimmassa teoksessaan After Virtue hän torjuu valistuksen ajattelijoiden (Cuntin ym) yrityksen päätellä teleologiasta riippumaton universaali rationaalinen moraali, jonka epäonnistuminen johti siihen, että seuraajat, nimittäin Friedrich Nietzsche, Jean-Paul Sartre ja Charles Stevenson, hylkäsivät moraalisen rationaalisuuden kokonaan. Hän korostaa, kuinka tämä järjen ylilyönti johti siihen, että Nietzsche kielsi täysin moraalisen rationaalisuuden mahdollisuuden.
88