ellauri109.html on line 677: Englannintajana Dryden käänsi erityisesti Vergiliuksen ja Boccaccion teoksia. Kirjallisuuskriitikkona hän vaikutti varsinkin draaman kehittymiseen, mutta myös taidekritiikin kehittymiseen varsinkin teoksellaan Essays on Dramatic Poesy (1668).
ellauri117.html on line 616: Noihin aikoihin Locke kirjoitti, todennäköisesti Shaftesburyn yllytyksestä, suurimman osan teoksestaan Two Treatises of Government, joka julkaistiin vuonna 1689. Locke halusi puolustaa teoksellaan vuoden 1688 mainiota vallankumousta, mutta samalla vastustaa Sir Robert Filmerin ja Thomas Hobbesin absolutistista poliittista filosofiaa. Locke luettiin vaikutusvaltaisen whig-puolueen puolelle, ja hänen ajatuksensa luonnonoikeudesta ja hallinnosta olivat kumouksellisia tuon ajan Englannissa. Toryt oli kunkun ja pappien ja maanomistajien puolue, whigit oli kauppaporvareita ja dissenttereitä. Muilla ei ollut maan asioihin mitään sanomista.
ellauri132.html on line 65: Tolle tuli tunnetuksi vuonna 1997 julkaistulla esikoisteoksellaan Läsnäolon voima: tie henkiseen heräämiseen. Kirja on ollut The New York Timesin bestseller-listalla ja se on vuoteen 2009 mennessä käännetty 33 kielelle.
ellauri132.html on line 863: Freytagin kirjalilijanuran heikohko pääteos on romaani Soll und Haben (1855), jonka roolihahmoissa asetetaan vastakkain ahne aatelinen kauppias ja työteliäs aateliton mies. Freytag halusi teoksellaan arvostella rappeutunutta Saksan aatelistoa ja kehua izeään. Tutkijanuralla hänen pääteoksensa on teos Bilder aus der deutschen Vergangenheit (1874–1876). Filologista tutkimusta on esimerkiksi Die Technik des Dramas (1863). Freytag sai vuonna 1893 rauhantyön Pour le mérite -palkinnon.
ellauri180.html on line 83: Vuonna 1985 ilmestynyt Oman elämänsä sankari oli jo varsinkin kahdella aiemmalla teoksellaan maailmanmaineeseen ja menestykseen kivunneen John Irvingin kuudes romaani, teos jonka kohdalla kriitikot ylistivät kirjailijan lopullisesti luoneen nahkansa. Koska kyseessä on oma Irving-esikoiseni, olen kykenemätön ottamaan kantaa painin, matkailun tai karhujahtien kuvaukseen, mutta siitä olen vakuuttunut, että iskiessään tämänkertaiseen aiheeseensa naisiin ja heidän oikeuksiinsa, aborttiin ja kysymykseen sen moraalista tai moraalittomuudesta, Irving onnistuu tavalla, jota voi vain ihailla — varsinkin kun otetaan huomioon kirjan ilmestymisajankohta, 1980-luvun alkupuoli, jolloin aborttilaki taisteli jälleen Amerikassa eloonjäämisestään. Mainittakoon tässä yhteydessä, että teoksen abortteja tehtaileva tohtori on myös eetterin väärinkäyttäjä, imppaaja, rohkea valinta kirjailijalta sekin.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri351.html on line 381: Halbwachs vaikutti myös tiedon sosiologiaan teoksellaan La Topographie Legendaire des Évangiles en Terre Sainte ; Uuden testamentin spatiaalisen infrastruktuurin tutkimus. (1951) 
xxx/ellauri075.html on line 458: Bret Easton Ellis (s. 7. maaliskuuta 1964 Los Angeles (lähde?) on yhdysvaltalainen kirjailija. Ellis nousi maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen teoksellaan Amerikan Psyko vuonna 1991. Romaanin päähenkilö on newyorkilainen Wall Street -pankkiiri Patrick Bateman, jonka elämän täyttävät kilpailu ja ylelliset merkkituotteet. Töiden jälkeen hän purkaa turhaumiaan sarjamurhaajana. Romaani herätti runsaasti keskustelua ja sen pohjalta on tehty samanniminen elokuva.
xxx/ellauri128.html on line 440: Alexandre Mercereau (22. lokakuuta 1884, Pariisi - 1945) oli ranskalainen symbolistirunoilija ja kriitikko, joka liittyi Unanimismiin ja Abbaye de Créteiliin.Hän perusti Villa Médicis Libren, joka auttoi köyhtyneitä taiteilijoita ja toimi hyväntekeväisyyteen perustuvana rikollisten teini-ikäisten kunnostustöinä. Unanimismi (ransk. unanimisme < unanime = yximielinen) on 1900-luvun alkupuolen kirjallisuuden suuntaus, joka pyrki saamaan ihmiskuvaukseen kollektiivisen yhteisyyden tunnelman. Suuntaus oli vallalla erityisesti Ranskassa, jossa sitä pyrkivät toteuttamaan esimerkiksi Jules Romains teoksellaan Les Hommes de bonne volonté ja Georges Duhamel. .. Max Rothin näköinen.
xxx/ellauri128.html on line 568: Risto Olavi Rasa (s. 29. huhtikuuta 1954 Helsinki) on suomalainen runoilija, ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän kirjoittaa lyhyitä, naivistisen avoimia ja arkisen lämpimiä runoja luonnosta, kodin piiristä ja rakkaudesta. Rasa tunnetaan erityisesti luontolyyrikkona. Jo esikoisteoksellaan Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971) Rasa saavutti suurta suosiota. Sen julkaistessaan hän oli vain 17-vuotias ja kävi koulua Vaasassa. Hänen runojaan alkoivat lukea sellaisetkin, jotka eivät ennen olleet välittäneet runoista. Wiffin vaimon nimi oli Rasa. Muttei Risto. Risto Alapuro on julkaissut jonkun neuvostovastaisen muistelman vaihtarivuodelta 1990-1991.
xxx/ellauri128.html on line 617: Ritva Kirste (Kirsti) Paltto 11. helmikuuta 1947 Utsjoki) on suomensaamelainen kirjailija, joka kirjoittaa pääasiassa pohjoissaameksi. Paltto on koulutukseltaan opettaja.Hän oli kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas teoksellaan Voijaa minun poroni vuonna 1986. Voi jaa ei mun poro voittanut. Hänen tyttärensä on alkuperäiskansojen tutkija Rauna Kuokkanen.
xxx/ellauri376.html on line 172: Epämiellyttävä Fedja setä on mainittu nimeltä ei vähemmässä kuin 75 albumissa. Mixi vitussa voi hyvällä syyllä kysyä. Ikävämpää ukkoa saa hakea. Vaan nytpä luen Dostojevskin pentateukin ehkä kehnoimman teoxen, nim. "Keskenkasvuinen" (podrostok). Ymmärtääxeni Doston teinipsyyken syväluotausta käytän apuvälineenä Albert Liliuxen (1922) selvitystä Kasvien tunne-elämä nykyaikaisten tuhkimusten mukaan. Albert Lilius valmistui Helsingin yliopistosta maisteriksi vuonna 1897 pääaineenaan biologia. Hänen lisensiaatin väitöskirjansa valmistui vuonna 1905, ja teoksellaan Luonnontiedon opetusoppi hän sai kasvatus- ja opetusopin dosentuurin. Lilius matkusti Saksaan hakemaan oppia Ernst Meumannilta kokeellisessa kasvatustutkimuksessa. Palattuaan Suomeen hän erikoistui lapsipsykologiaan ja julkaisi 1910-luvun Suomessa uraauurtavia teoksia aiheesta. Tässä muutamia Pertin avainpointteja.
xxx/ellauri385.html on line 490: Kansainvälistä kuuluisuutta kanukkikriitikko Frye ansaitsi vuonna 1947 julkaistulla ensiteoksellaan Fearful Symmetry, jossa hän selvitti William Blaken väärinymmärrettyä runoutta ja löysi metaforisia viittauksia John Miltonin Kadotettuun paratiisiin ja Raamattuun. Hänen maineensa perustuu kuitenkin paljolti teokseen Anatomy of Criticism (1957), joka on yksi tärkeimpiä 1900-luvulla julkaistuja kirjallisuusteoriaa koskevia teoksia. Northrop Frye (1912-1991) vaikutti häirizevästi muun muassa Harold Bloomin (1930-2019) ajatteluun. Ei häirihe enää, molemmat työntävät koiranputkea.
13