ellauri014.html on line 36: Lainasin Pamela piukkapepun kirjastosta. Sen esipuhe oli paksulti alleviivattu ja merkitty huutomerkein. Joku on kai lukenut tän tenttiin - vittuako typeryxet alleviivaa kirjaston kirjoja? ei siitä ole mitään apua! Wäinö mainitsee siinä kiittävään sävyyn Paul Bourgetin. Ai kenet, kysyt ehkä, niin minäkin. Katsoin Wikipediasta. Wannabe-julkkistyrkky viisinkertainen melkein-nobelisti, agnostikko, joka palasi katoliseen uskoon romaanissa Le Disciple. Se oli Gladstonen mielikirjoja. Russell pelkäsi Gladstonea pikkupoikana. Ei varmaan ollut Russellin mieleinen kirja. Bourget oli ollut sielun hienoudessa edellä ihailijattariansa, Wäiskin mielestä. Samaa ei voinut sanoa Richardsonista, joka ainakin Fieldingin leirissä kuvattiin pieneksi, punakaksi, turhamaiseksi, arkipuheiseksi pikku mieheksi. Tuntuuko jo pientä narsistisen setämiehen hajua? - Asiasta 3:nteen, kuppainen Kasimir Leino kirjoitti kalikkarunon Gladstonen kunniaxi, verraten sen Irlannin kohtelua suomen sortoaikaan.Sellainen HINOA JOHN -vittuilu Paulille tussilla Johnin oveen. No Pohjois-Irlannin Karjalaa ei sentään antanut Gladstone takaisin. Sattui silmiin, kun koitin löytää tietoa Kasimirin kupasta.
ellauri092.html on line 52: En mennyt tenttiin korottamaan kympixi. En halunnut vaikuttaa täydelliseltä nörtiltä.
ellauri161.html on line 177: Tähän mennessä lukemani esseet ovat pääosin tunnetason viittauksia eräänlaiseen ideologisesti vahvan uskon omaavan ihmisen impotenttiin raivoon. Muistakaa nyt tämä: Mies on kaikkein vaarallisimmillaan, kun hän luulee tuntevansa totuuden. Niinpä, kun kertomansa mukaan Antti ähkii ja puhkii täyttäessään lomakkeita, jotka kategorisoivat hänet mieheksi tai naiseksi (voi ei!), kun hän joutuu toteamaan, kuinka paljon hän tienaa (ettäs kehtaavat!), kun hänen on julistauduttava ammatin harjoittajaksi (mitä vielä?). Hän toteaakin: "En koskaan ole kärsinyt niin paljon". Nyt seuraa psykoanalyyttistä analyysiä (varoitan!): Nyölénin kärsimykset lomakkeiden edessä on merkki, ei vihasta, vaan raukeamattoman halun (ehkä käsittelen tätä termiä myöhemmin) aiheuttamasta syyllisyydestä, joka on outo ja alituinen haave yhteydestä, täyttymyksestä.
ellauri161.html on line 369: Feministit tupakalla. Päätän yhteen kirjan suosikkikohdistani. Siinä Nyölö kertoo kohtaamisestaan feministien kanssa. "Kerran jouduin vihaisten feministien tenttiin. Vaadittiin taas selitystä. Jälleen tuli selväksi, että Afrikka on katolisen kirkon leikkikenttä, jossa se kylvää kuolemaa ja tuskaa" (s. 171).
xxx/ellauri436.html on line 242: Juu se on apostata, proselyyttijuutalainen. Hän oli naimisissa Alan Nussbaumin kanssa vuodesta 1969, kunnes he erosivat vuonna 1987, mikä johti myös hänen kääntymiseensa juutalaisuuteen ja tyttärensä Rachelin syntymään. Nussbaumin kiinnostus juutalaisuutta kohtaan on jatkunut ja syventynyt: 16. elokuuta 2008 hänestä tuli lepakkomitsva jumalanpalveluksessa KAM Isaiah Israelin temppelissä Chicagon Hyde Parkissa , laulaen Parashah Va-etchananista ja Haftarah Nahamusta sekä esittäen jotain hämärää D'var Torah -puvun ja narcissulaisen yhteenliittymän välisestä yhteydestä oikeudenmukaisuuteen. Nussbaumin tytär Rachel kuoli vuonna 2019 lääkeresistenttiin infektioon onnistuneen elinsiirtoleikkauksen jälkeen. Elin oli 1m kaareva mela varmaankin.
xxx/ellauri441.html on line 619: 28. elokuuta 1891 von Stein antoi asiantuntijalausunnon Steinerin toimittamasta paperista – pohjimmiltaan positiivisen, mutta pienin vastalausein, kuten oli odotettavissa luonnontieteiden ”sivuttaisesta tulokkaasta”: ”Meille toimitetussa työssä, kuten aikaisemmissakin saavutuksissaan, hakija osoittaa olevansa itsenäinen kirjallinen suuntautuneisuus, ellei välttämättä täydellinen, hyvä taito, perusteltu arviointi. En halua hyväksyä sen jokaista tuomiota, mutta perustaipumus päästä yksipuolisen subjektivismin yli on niukasti hyvä, ja toteutus on sopiva, vaikkei aina niin uusi tai vakuuttava kuin kirjoittaja itse näyttää olettavan. Voin suositella pääsyä tenttiin, vaikka erivapaus on myönnettävä.»
6