ellauri048.html on line 220: Kähminnästä potkut saanut poliitikko Per Stenbäck

ellauri093.html on line 752: (Jönsyltä:) Pidin 14-vuotiaana alkurukouksen Suomen ekumeenisen seuran kokouksessa ja puhuja oli Pelastusarmeijasta (joka toimii yhdessä kristillisten kirkkojen kanssa). Vanha mies, ehkä tämän isä. Ostin uudelleen P-E:n hartauskirjan Hänen nimensä vuodelta 1962. Sen alussa korostetaan M. Magdalenan läheistä suhdetta Jesseen kun sanoi tälle Emmauksen tiellä tai mikä se nyt oli että rabbuuni. Mun ope. Eri suhde kun taulussa, missä se vinoilee vaan Gallénille. NNKY:n perusti Suomessa Ottilia Stenbäck Minna Krohn (Juliuksen toinen vaimo ja leski) ja Louise af F. Aune Krohn, Minnan tytär, Aino Kallaxen sisko, veti NNKY:n kuoroa, jossa oli myös Tiinan tulevan romaanin mukaan Niilon isotäti Matilda. Aune muutti isän kuoltua Parolaan, jossa asui naisen kanssa (myös romaanissa).
ellauri118.html on line 801: Lauantaiseura on ollut meilläkin. Runebergin ympärille muodostui 1830-luvulla Helsingissä niin sanottu Lauantaiseura. Tähän piiriin kuuluivat muun muassa runoilijat J. J. Nervander ja Fredrik Cygnaeus. Muita ajan runoilijoita olivat Lars Stenbäck, Zacharias Topelius ja E. A. Ingman. Huomattavampia omaperäisiä teoksia alkoi ilmestyä suomeksi 1860-luvulla. Kaikilla noilla on katu stadissa, paizi Ingman, jolla on katu Kuopion Niiralassa sekä jäätelö. Savukkeet ovat saavuttaneet tupakoizijain suosion. Polttajien joukko kasvaa jatkuvasti. Liittykää Tekin Kerhon polttajiin. Tuskinpa tupakoivat setämiehet tieten apinoivat sinisukkia.
ellauri477.html on line 209: Lars Stenbäck (1811-1870) från Kuortane hörde till de ledande teologiska vägvisarna i det tidiga 1800-talets religiösa väckelse. Han riktade kritik såväl mot den upplysningsbaserade rationalismen som mot likgiltigheten gentemot religiösa spörsmål. Han försvarade skickligt pietismen i den debatt som väckelserörelsen gav upphov till i slutet av 1830-talet. Han blev även känd som en begåvad skald och psalmdiktare, men beslöt sig på grund av sin religiösa övertygelse att avstå från den världsliga diktningen.
ellauri477.html on line 220: Stenbäck tog djupa intryck av romantiken, och läste ett flertal av de tyska romantiska författarna och filosoferna. För honom var poesin nära förbunden med religionen. Han var än bortskämd liten morsgris med jättedålig humör.
ellauri477.html on line 222: Dock intresserade han sig för tidens nationella frihetssträvanden och odlade ett liberalt samvete. År 1834 relegerades Stenbäck och hans kamrater för ett halvår från universitetet för att egenmäktigt ha sammankallat ett olaga studentmöte. Under sin relegationstid, som han tillbringade på Vörå prästgård tillsammans med sin homoerotiskat färgade vän J. J. Östring, genomgick han en stark religiös väckelse.
ellauri477.html on line 224: Stenbäckinkadulla asui Maria Wilkuna ennen Stenmannia. Stenbäckin tunnetuin teos on kokoelma Dikter (1840) ja tunnetuimpia lyyrisiä runoja ovat "Till sorgen" ja "Mitt finska fosterland". Epäilyttävää suomettumispolitiikkaa. År 1835 återkom Stenbäck till huvudstaden, enligt Zacharias Topelius ”som brinnande pietist med ljungande nit mot studentlifvets oseder”. J. L. Runebergs ”Den gamle trädgårdsmästarens bref”, publicerad i Helsingfors Morgonblad, angrep pietismen. Pietisterna var enligt Runeberg ”en sekt af gudaktiga, tysta, hemska varelser”, han såg i pietismen en livsförnekande självupptagenhet.
ellauri477.html on line 230: Han odlade gärna upprepningen som konstgrepp. Toisto tyylikeinona. Täällä lukee hurri julkkixet Lassen kehnohkoja runoja ASMR kuiskivasti kuin Alex Stubb muumikirjoja. Lasse pläderade för en levande kristendom mot rationalism och brist på andlighet. År 1842 när han blev präst upphörde Stenbäck att skriva poesi; prästen hade inte längre användning för ”poesins irrbloss”.
ellauri477.html on line 232: Som rektor vid Vasa högre elementarskola blev Lasse känd som en framstående pedagog. Pietististen näkemystensä kanssa johdonmukaisesti Stenbäckin näkemys koulutuksesta oli uskonnollisesti ahdas ja koulutuksen sivistävää tehtävää halveksiva sekä sen käytännössä sivuuttava. Hän luopui kasvatusopin professuurista vain yhden lukukauden jälkeen, jonka jälkeen koko virka siirrettiin pois teologisesta tiedekunnasta. Kasvatustiede ei ollut Stenbäckin ala eikä hänellä ollut pätevyyttä akateemiseen opettamiseen. Koulutuskysymyksissä hän muiden samanhenkisten Pohjanmaan pappien kanssa jäi historiaan myös kansakoulun vastustajana.
ellauri477.html on line 234: Lopulta Stenbäck luopui runoudestakin, koska piti sitä vaarallisena uskonelämälleen. Heränneiden tuomio oli ollut jyrkkä. "Idel strunt!" var Malmbergs privata omdöme om samlingen 1840. Runouden oli katsottu vain etäännyttävän Jumalasta. A
ellauri477.html on line 242: Bibliotekarien vid Helsingfors universitetbibliotek Arvid Hultin (1855–1935) skriver om Stenbäck i Nordisk familjebok (1917): ”Han sjöng ej mycket, med allt hvad han sjöng var sanning inom honom själf, var ett flöde ur hans egen verkligt dåliga stämning för tillfället. Det egendomliga och djupt gripande i hans lyrik är, att han på sätt och vis sjöng mot sin vilja.”
xxx/ellauri091.html on line 151: Ottilia Stenbäck, lempinimeltään Tiila-täti (31. joulukuuta 1848 Alavus – 15. heinäkuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen opettaja.
xxx/ellauri091.html on line 152: Stenbäckin vanhemmat olivat kirkkoherra Karl Fredrik Stenbäck ja Emilia Ottilia Christina von Essen. Stenbäck valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1873. Toimittuaan ensin opettajana Alavudella vuoteen 1876 hän siirtyi Helsinkiin, jossa työskenteli vuoteen 1919 saakka Helsingin suomalaisen tyttökoulun johtajattarena. Hän oli myös koulun yhteydessä toimineen jatko-opiston kasvatusopillisen johtokunnan jäsen ja opiston johtaja professori B. F. Godenhjelmin jälkeen vuodesta 1905 aina vuoteen 1925.
xxx/ellauri091.html on line 153: Stenbäck oli muun muassa NNKY-liiton perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1896–1932 sekä liittohallinnon jäsen 1905–1928 ja toimitti Tilhi-nimistä lastenlehteä vuosina 1884–1886. Hänen teostaan Kasvatusopin historian pääpiirteet I–II (1890–1892) käytettiin yliopiston kurssikirjana. Vuonna 1925 hän julkaisi Wilhem Wegeliuksen elämäkerran.
14