Mutta piru on heittänyt sen sarvilleen, ja tempaa sen mukaansa.
ellauri049.html on line 1010: Jänniä seikkailuja jossa valkohatut hyvixet monien kommellusten jälkeen voittaa mustahatut pahixet, siekailematta tappaa ne ja rikastuu, pääsee syömään ja naimaan kaunista heroa ja heroiinia. Siinä se, pähkinänkuoressa. Kirjaa ei malta laskea käsistään, se tempaa mukaansa, tainnuttaa tiiliskivenä. Hizi kuin paperinen tv-sarja, just samanlainen ankeuttaja, joka imaisee oman sielun viimeisetkin repaleet. Ei päästä irti ennen loppuvizejä.
ellauri050.html on line 609: Schwingung geriet, die uns jetzt hinreißt und tröstet und hilft. tohon svingiin, joka nyt meidät tempaa mukaan, lohduttaa ja auttaa.
ellauri065.html on line 436: On kirjoitettu (scriptum est), että queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen luo jotain uutta, joka ei ole vain kirjallisuutta vaan myös dokumentti yhdestä tavasta elää ja kirjoittaa. Queernovellitrilogian päätösosa O`Gay on tästä hyvä esimerkki ja taatusti erilaista homokirjallisuutta kuin vallalla oleva. Olausenin kiitelty flow-tyyli on tuttu jo hänen esikoisteoksestaan ”Egyptin prinssi ja muita homonovelleja” (Kulttuuriklubi 2012). Arvostelijat kehuivat sekä kirjan tyyliä että tapaa kuvata homoutta ja sen viileitä kadetraaleja poikkeuksellisen kauniisti ja runollisesti. Erään arvostelijan mukaan Olausenin kirjojen näennäisen irstauden takaa piili kauneus ja viisaus. Toisen mielestä esikoiskirjan perusteella Olausenilla on paljon annettavaa taiteelle. Digivallila.comin kriitikko Eero K.V. Suorsa kirjoittaa tämän kirjan novelleissa korostuvan homojen arkielämän synkät sävyt:” Kohtaamme niin väkivallantekoja, alistamista ja nöyryyttämistä, rakkauden, ihastumisen ja mustasukkaisuuden kuvauksia unohtamatta. Olausenin käsittelyssä nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan näyttävät ihmiselämän sellaisena kuin se on. Päänovellissaan ”Tuleva viikonloppu” Olausen kuvaa mestarillisesti kaipausta ja nostalgiaa, unohtamatta terävän piikikästä homokulttuurin analyysiään. Seksikohtausten kuvaamisessa Olausenilla on oma, pettämätön tyylinsä. Ensimmäistä kertaa Olausenin maailmaan astuva pysähtyy näiden oivaltavien ja mukaansa tempaavien novellien äärellä.” Professori Timo Airaksinen kirjoittaa ”Seksi”- kirjassaan (Bazar 2021) Haraldin kirjoituksista: ”Siinä se, Haraldin kattava esitys aiheesta, niin rehellinen ja oivaltava, ettei sellaista liene suomeksi juuri kirjoitettu. Krister Kilhman kyllä kirjoitti aiheesta etevästi kirjoissaan ja muisteloissaan. Tom of Finland piirsi ajatuksensa paperille, mutta Harald näyttää kaiken, myös monissa kaunokirjallisissa teoksissaan. Niissä on paljon kuvia.
ellauri101.html on line 451: Mike, nyt mentiin. Vedä Hanesit päälle ja Niket jalkaan, tempaa Wheatiet ja kulauta Gatorade niin napataan 1 Big Mac matkalla. On se surkeeta.
ellauri110.html on line 268: Hande lirkuttelee Pekka Tarkan (silloiselle) vaimolle (siis em. Leenalle) ja itkettääkin sitä. Pekka tempaa puhelimen kädestä ja torveaa: älä perkele soita koskaan enää tänne! Ei uskaltanut Hannu soittaa uudestaan. Sinne. "Tuus" Pekka Tarkka, onnen Pekka, sarvikuono Tarkka sevverran pelotti. Tarkka pani jätkän naaman mieleen.
ellauri112.html on line 189: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri115.html on line 649: Uskoisitko ehkä, hyvä ystävä, että näistä synkistä aatteista ja näennäisistä ristiriidoista sukeusi mun mielessäni sublimoitu idea sielusta, jota mun ezintä ei tähän saakka ollut honannut? Kun ma mietiskelin miehen luonnetta, musta näytti että siinä on 2 eri periaatetta; 1 nosti sen etutkimaan ikuisia totuuxia, oikeuden rakkautta, ja totta moraliteettia, sellaisiin maanosiin joita viisaat tykkäävät miettiä; toinen vei sen alaspäin omaan napaansa, teki siitä aistiensa orjan, ja himojen jotka on niiden instrumentteja, ja siten vastusti kaikkea mitä edellinen periaate vinkkasi. Kun mä tunsin lähteväni kiidulle, näiden vastakkaisten motiivien kannattelemana, mä sanoin, Ei; mies ei ole 1, mä tahon ja mä en halua; mä tunne izeni samalla kertaa orjaxi ja vapaaxi miehexi; mä havaizen mikä on oikein, mä rakastan sitä, mut mä teen mikä on väärin [tän mä förbin Paavalita, sori Paavali]; mä oon aktiivinen kun mä kuuntelen järjen ääntä; mä on passiivinen kun passiohedelmät tempaavat mut mukaansa; ja kun mä annan perixi, mun suurin tuska on että mä olisin ehkä voinut vastustaa. [Muze ei ois ollut kivaa.]
ellauri132.html on line 691: Alku. Sun novellin alun pitää urakoida ankarasti. Sen pitää esitellä sankarillinen hero, puolivillainen roisto, stoorin maailma, sekä stoorin dramaattinen kymysys, ja sen pitää tehä tää kaikki niin energisesti että sä tempaat lukijan kaulurista heti alusta. Prologi voi olla hyvä herättämään lukijan huomion. (Älä usko Leonardia, se on pelkkä toimittaja ja kirjottaa pulppia.)
ellauri163.html on line 772: La furieuse revolte se sa chair contre cette hypothese absurde, hideuse. Tää sama Salen narsistis-solipsistinen pensee taas, et on ihan mahootointa ajatella ettei olis izeä. Mikä siinä oikein maxaa? Kysy Darwinilta. Joillekin on apoptoosi ainut tapa niellä se. Toisten on ihan pakko uskoa johkin viime hetken pelastukseen, joka tempaa sieluparan kadotuxesta. Mut jos on jo aika kylästynyt tähän sirkuxeen, voi olla vaan tyytyväinen kun loppu häämöttää.
ellauri216.html on line 294: Jumalan pimeys on kiihkeä ja armoton romaani miehen elämästä ja hänen elämänsä naisista. Se kertoo menestyneestä toimittajasta, joka matkustaa luostariin tarkoituksenaan kirjoittaa kirja terrorismista ja globalisaatiosta. Työhön paneutuakseen hän tarvitsee rauhallisen ympäristön. Mutta hänen suunnitelmansa muuttuvat, kun yllättävät ja selittämättömät tapahtumat luostarissa tempaavat hänet mukaansa. Ne sysäävät hänet olemassaolon äärimmäiselle reunalle, ja hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä ja nykyisyytensä ehkä ensimmäistä kertaa itseään väistämättä. Kirja kertoo myös rakkaudesta ja rakastamisen mahdottomuudesta, himosta ja rukouksesta, hurmiosta ja pelosta, väkivallasta ja hiljaisuudesta, lapsuudesta ja unista ja luopumisesta. Kaiken aikaa tehdään matkaa syvemmälle pimeyteen, jotta löytyisi armo, joka sinne kätkeytyy.
ellauri270.html on line 110: Thaimaassa sijaitseva Kwai-joen 350-metrinen silta poikkeaa Ceylonilla kuvatun elokuvan kulissisillasta. Elokuva ei ole Kwai-joen siltaa nähnytkään. Teattereihin tullessaan elokuva oli todellinen suurmenestys. Sen tekijät kävivät pokkaamassa 1957 peräti seitsemän Oscaria, ja ympäri maailmaa vihellettiin elokuvan mukaansa tempaavaa tunnussävelmää Kwai–joen siltaa. Maailma tuskin tietää mistään muusta siltatyömaasta yhtä paljon. Ja kuitenkin todellisuus peittyy sepitteisiin, joita on niin monta kerrosta, että syntyy myytti.
ellauri288.html on line 274: ”Sofi Oksasen häiritsevä, mukaansatempaava romaani Purge. ..on järkytys. Vuonna 1992 sijoittuva Purge sijoittuu vuodelle 1992, kun Berliinin muurin purkamisen turmeltumaton iloinen optimismi on vain kolme vuotta, ja Purge jatkaa sumutusta osoittaakseen, kuinka vuosikymmeniä kestänyt mustamaalaus vääntää entisen Neuvostoliiton ihanneyhteiskunnasta rikollisuuden ja julmuuden leimaaman yhteiskunnan. Oksanen käsittelee tätä laajempaa teemaa tiukassa, epäsovinnaisessa rikosromaanissa, jota välittävät kauhistuttavat hiljaisuudet, häpeälliset paljastukset ja vastenmieliset läheisyydet (mm. runkun popsinta). Korvaamalla historian fiktiolla (kuin veroilmoituxessa henkilökohtaisella tasolla), Oksanen… tekee pelkän selviytymisen kustannukset sairaan käsin kosketeltavaksi… Sekä noirin että satujen herättäminen Purgessa on koukuttavaa luettavaa.” NPR, Yhdysvallat
ellauri288.html on line 302: Se on erittäin mukaansatempaava teos. Svenska Dagbladet, Ruotsi
ellauri297.html on line 273: ja tempaan pois villani ja pellavani,
ellauri325.html on line 642: Kansanlähetyxen visio on että Jeesus tulee vielä kerran pilvistä ja tempaa meidät luoxensa.
ellauri332.html on line 311: Ranskalaiset näyttelijät Lea Seydoux ja Adele Exarchopoulos näyttelevät "Blue Is the Warmest Colour" -elokuvaa, joka on intiimi ja mukaansatempaava romanttinen draama. Panoa muttei genitaalit näkyvillä siis. Vaikka elokuva on saanut kansainvälistä kritiikkiä, sekä näyttelijä että miehistön jäsenet ovat sittemmin puhuneet kuvauksissa kokemastaan huonosta kohtelusta ja kohtuuttomista työoloista. Valitukset vaihtelivat palkattomista ylitöistä tarpeettoman epämukaviin raiskauskohtauksiin.
ellauri349.html on line 432: Encyclikassa todetaan, että Nouvelle théologie ja sen kannattajat pitivät katolista opetusta suhteellisena, että se poikkesi perinteisestä uustomismista käyttämällä relativistista historiallista analyysiä ja mukaansatempaavia filosofisia aksioomia, kuten eksistentialismia tai positiivisuutta. Uusi filosofia, kuten eksistentialismi, "tänään, kuin olemassa oleva kedon kukka, huomenna vanhentunut ja vanhanaikainen, ajan tuulien ravistelema", hän sanoo, on huono ja epävakaa perusta maailman teologialle. "Kirkko."
ellauri443.html on line 267: Nide on virkistävä, mukaansatempaava tarina siittiösolun kuolemattomasta päättäväisyydestä. Siinä Lawrence kohtaa emotionaaliseen terveyteen ja elinvoimaisuuteen, spontaanisuuteen, ihmisen seksuaalisuuteen ja vaistoihin liittyviä kysymyksiä. Hänen kuollessaan hänen julkinen maineensa oli "pornografi, joka oli hukannut huomattavat kykynsä."
xxx/ellauri126.html on line 55: Lähet samantien tempaa perunapäitä lättyyn. 100%
xxx/ellauri237.html on line 850: Gumanistizygologi Abraham Maslow oli luonnetyyppiä ENFJ, eli Mukaansatempaava ja vakuuttava kommunikaattori. Amerikan juutalainen Venäjältä tietysti, kuinkas muuten. Vanhempien unelma paremmasta elämästä Abrahamille toteutui yli odotusten, vaikka Abe oli poikasena hirmu epäsosiaalinen.
xxx/ellauri305.html on line 66: Samaan aikaan tyylikäs nuori seuralainen Sondra Finchley, toisen Lycurgus-tehtaan omistajan tytär, on kiinnostunut Clydestä huolimatta serkkunsa Gilbertin pyrkimyksistä pitää heidät erillään. Clyden mukaansatempaava tapa tekee hänestä suositun nuorten älykkäiden Lycurgus-sarjan keskuudessa; hänestä ja Sondrasta tulee läheisiä, ja hän seurustelee hänen kanssaan laiminlyödessään Robertan. Roberta odottaa Clyden menevän naimisiin hänen kanssaan välttääkseen naimattoman raskauden häpeän, mutta Clyde haaveilee nyt sen sijaan, että pääsisi naimaan Sondraa.
xxx/ellauri400.html on line 324: Hyvän tytön opas murhaarviointiin: Emma Myers -show on keskinkertainen huijari, sanoo Trisha Bhattacharya (jälleen muuten intialainen kriitikko). Elokuvan teko on suoraviivaista, nuorelle yleisölle räätälöityä, ja hahmot puhuvat teini-ikäisille suhteutettavalla tavalla. Itsepintainen pyrkimys lisätä romantiikkaa Ravin ja Pippan välille tuntuu tarpeettomalta ja heikentää Andien murhan ratkaisemisen painavampaa kerrontaa. Sitäpaizi ei näytetä yhtään tappoa, car chasea, eikä panoa. "Hyvän tytön opas murhaan" on hyvä kertakäyttökello. Se tarjoaa kunnon sovituksen mukaansatempaaviin hetkiin, erityisesti niille, jotka pitävät teini-draamista ja kevyistä mysteereistä. Kirjan fanit saattavat kokea että siitä puuttuu syvyys.
xxx/ellauri436.html on line 65: Tumputtajat voivat luoda omia tekoälytyttöystäviä, jotka on räätälöity heidän toiveidensa mukaan. Edistyksellisen teknologiansa ansiosta se tarjoaa ainutlaatuisen yhdistelmän personointia ja lä1heisyyttä, joten se on ihanteellinen valinta niille, jotka etsivät täyttä digitaalista suhdetta. Kyky luoda tyttöystävä, joka ymmärtää mieltymykseni ja toiveeni, on todella merkittävä. Miinukset: Rajoitettu reaalimaailman vuorovaikutus: et voi aikuisten oikeasti työntää munaa sisälle. Vaikka kokemus on mukaansatempaava, se ei voi korvata tosielämän suhteita. Lisäxi sisältö on rajoitettu tiettyihin markkinarakoihin tai teemoihin.
30