Lähes kaikki säilyneet kuvaukset Simon Maguksesta sisältyvät varhaisten kirkkoisien Irenaeuksen, Justinos Marttyyrin ja Hippolytoksen teksteihin sekä apokryfiseen tekstiin Pietarin teot, jossa muun muassa kuvaillaan Roomassa käytyä Simon Maguksen ja Simon Pietarin välistä ”ihmekilpailua”. Pietarin teoissa kerrotaan, että Simon ”sai pronssikäärmeen liikkumaan, kivipatsaat nauramaan ja itsensä kohoamaan ilmaan”, kun taas Simon Pietari ”paransi sairaan sanan avulla ja sai sokean näkemään”.
ellauri045.html on line 477: Jeseniniä on aiemmin suomennettu antologioihin, viimeksi 1980-luvulla. Kokonaista teosta hänen runosuomennoksiaan on odotettu. Entä lunastaako Olli Hyvärisen suomennos Tarkoin valitut runot odotukset? Alku ei lupaa hyvää: jo valikoiman takakansitekstissä on parikin kielioppi- tai kirjoitusvirhettä. Teoksesta löytyy runojen venäläisiä käsitteitä selittävä osio, mutta ei esipuhetta, ei edes runoilijan esittelyä. Tämä on iso puute. Sisällisluettelokin uupuu. Mutta itse suomennokset ovat tärkeimpiä. Hyllystäni löytyy Jesenin kootut alkukielellä, joten teen pientä vertailua.
ellauri045.html on line 487: Jesenin käyttää välillä hyviäkin metaforia, mutta runoutta myös rasittaa manerismi. Kuuta ja tähtiä metaforisoidaan loputtomiin. Taivas on aina sininen ja kaartuva, alkutekstissä "goluboi", eli vaaleansininen, ja myös Venäjä on aina sininen.
ellauri045.html on line 509: Suomennosten rytmillisyydessä on selkeä ero. Saaritsan ja Rymin suomennos noudattelee alkutekstin rytmiä, Hyvärisen ei.
ellauri045.html on line 523: Jokseenkin rankkaa tekstiä Hyvärisen suomennoksesta.
ellauri048.html on line 265: Haaveilin joskus lapsena kirjailijan ammatista ja kirjoitin paljon kaikenlaista enemmän tai vähemmän luovaa, mutta mikä lie aikuisuuden kyynisyys iskenyt, kun en enää koe löytäväni itsestäni samanlaista varmuutta, intohimoa ja heittäytymiskykyä, jota kaunokirjallisten tekstien kirjoittamiseen vaadittaisiin... Lukemisen ohella käyn kuntosalilla ja lenkkeilemässä. Outona kuriositeettina mainittakoon, että olen hurahtanut keräilemään teepussien lappuja - siis niitä pieniä, neliönmuotoisia lappusia teepussinarun päässä.
ellauri049.html on line 213: Nuoressa Voimassa julkaistujen runojen ja partio-osaston illoissa ääneen lausuttujen tekstien merkitys oli Kailaan heikolle itsetunnolle elähdyttävä. Niinistön mukaan: ”Julkinen tunnustus aikana, jolloin nuorukainen alkoi tietoisesti aavistella mahdollisuuksiaan ja toisaalta välillä tunsi epätoivoista pelkoa ja riittämättömyyttä, toiveen ja todellisuuden heräävää ristiriitaa, oli merkittävä ponnin Uunon sisäiselle kehitykselle ja runon, luovan työn avulla tapahtuvalle kompensaatiopyrkimykselle.
ellauri050.html on line 870: Ritva myös kirjoitti, muisteli menneitä ja edesmenneitä ja purki omia tuntemuksiaan tekstiin. Hän katseli valokuvia ja kuunteli huilunsoittajatyttärensä musisointia. Ja itki.
ellauri051.html on line 311: Isätraumaa käsitelleen esseen lisäksi metodiltaan vieläkin kyseenalaisempi on ”Runon elementit”, joka on toinen aiemmin julkaisematon teksti kokoelmassa. Siinä Sinnemäki analysoi neljän nykyrunoilijan kokoelmaa ”elementtidominanttien” kuvastona. Metodin, ja valitettavasti myös tulkinnan, perustana on Gaston Bachelardin väite siitä, että kaikki kirjallisen mielikuvat palautuvat ”alkuelementteihin”, so. maa, ilma, tuli ja vesi. Tekijästähän tämä essee tuo esille enemmän kuin kohteestaan, mikä juhlakirjassa täyttänee paikkansa, mutta inspiraation lähteitä akateemisen tutkimuksen haastamiseen löytäisi kyllä helpomminkin – kuten Sinnemäki muissa esseissään todistaa.
ellauri051.html on line 510: Useille lukijoille Wilt Whatman ja Emily Dickinson ovat 1800-luvun amerikkalaisen runouden peruspilareita. Täh? Julkihomo ja salalesbo ämmä? Ei meille repupersuille! Eritoten Whatmanin runous ilmentää perusamerikkalaisuutta. Runoilija tuo esiin tavallisen Amerikan hyvin perinteisellä jenkkityylillä (tätä on mm. vapaa tyyli). Hänen runoutensa voima tuottaa voimakkaita ja eläviä tunteita, ja hänet tunnistaa ilmaisun epä-älyllisyydestä. Whatman turvautuu toistoon luodakseen tekstinsä hypnoottisen tunnelman, tämä toisto luo samalla myös hänen runoutensa voiman, sillä se inspiroi lukijaa enemmän kuin informoi. Yleensä hänen runojaan pitää kuunnella äänikirjoina, jotta niiden sanoma avautuisi. Hänen runojensa taso tulee osittain niiden ylevästä diskurssista ja uskonnollisesta ja kvasiuskonnollisesta kielestä, kuten runoilija James Weldon Johnsonillakin (who dat?). Eli perusamerikkalaista on siis hypnoottisuus, epäinformatiivisuus ja feikkiuskonnollisuus. Check.
ellauri053.html on line 1160:
Gitanjali ei ole kaikkia varten, vain hölmöjä. Sen kaikki toistasataa proosarunoa keskittyvät vain ja ainoastaan ihmisen ja jumaluuden suhteen pohtimiseen. Tagore on kirjoittanut toisto tyylikeinona runsaalle kopsauxelle pohjautuvaa, lähes lapsenomaisen helppotajuista tekstiä, joka jää nykyisin helposti runouden, hengellisen propagandan ja itsehoito-oppaiden rajamaastoon – samoihin hämyisiin nurkkiin kuin new age -henkiset Kahlil Gibran -kokoelmat ja Paulo Coelhon koko tuotanto.
| ravintolaesimies | ravintolapäällikkö, ravintolavastaava;
xxx/ellauri208.html on line 907: (takakansiteksti)
xxx/ellauri208.html on line 953: Kerrostalolähiön lisäksi romaanissa liikutaan myös teatterimaailmassa, teatterin "petotarhassa" ja päähenkilön keskiluokkaisessa lapsuudenkodissa, jota hallinnoi itsekeskeinen ja etäinen tekstiilitaiteilijaäiti. Äidin näyttelyn kulttuuriväen kansoittamien, alkoholinhuuruisten avajaisten farssimainen kuvaus kuin ennakoi Miina Supisen keskiluokkaisen kulttuuriperheen elämän hullunmyllyä kuvaavaa satiirista romaania Liha tottelee kuria (2007).
xxx/ellauri212.html on line 474: Uusi Eliel-rakennus muodostaa esittelytekstin mukaan "innovatiivisen tori-kauppahalli-hybridin." Helsinkiläisiä se ei vakuuta: Huumausaine- ja puhelinkaupat Oodin vessassa johtivat rajuun puukotukseen – uhri sai vedettyä invavessan hälytysnarusta. Kaupunkimiljöötä tiivisteenä. Helvatti tää ämmä on teloitusjonossa come the revolution.
xxx/ellauri218.html on line 248: Täyttömaan kerrosten seassa näkyi väriläikkiä, pilkahduxia ja välähdyxiä, tuulentuivertamia kangaspaloja tekstiilitehtaasta, tai ehkä tuo vihreänsininen kappale on bikinien alaosa joka on kuulunut queensilaiselle sihteerille: nainen on tummasilmäinen ja lukee iltapäivälehtiä ja lakkaa kynsiään ja syö lounasta styroxkotelosta, ja Brian antaa hänelle pian kondomillisen nuijapäitä, kun hän antaa Brianille bikinien alaosan raosta pillua, ja kaikki päätyy roskaläjään - ajatelkaa hänen lukemattomia siittiöitään ja niiden turhaan kuljettamaa korkeaotsaisuuden geeniä. Hän katsoi miten useat lokit kaarsivat läheltä ja näki sata muuta, jotka olivat asettuneet rinteeseen, kaikki katsoen samaan suuntaan liikkumattomina, valppaina, lentoonlähtömerkkiä odottaen, ja niillä oli yhteinen tietoisuus, kaunis tyhjä lintuisuus.
xxx/ellauri224.html on line 196: Lippmannin kolumneja julkaisi myös Helsingin Sanomat. Lehtitekstiensä ohella Lippmann julkaisi kymmeniä kansainvälistä politiikkaa kuvaavia kirjoja, joista vuoden 1947 The Cold War antoi nimen kylmän sodan aikakaudelle. Shlomo Belov kirjoitti Lippmannista puffin Trotski-kaudellaan, jota ei kukaan suostunut julkaisemaan. Se on jäänyt vaivaamaan vanha Saulia.
xxx/ellauri227.html on line 443: Henkilökunta-osio näyttää querentin ja sen toimintaympäristön välisen suhteen, ja se voi antaa paremman kuvan siitä, mitä tapahtuu laajemmassa kontekstissa.
xxx/ellauri228.html on line 322: Haastattelussa Lem sanoi, että romaani "on aina ollut mehukas saalis kriitikoille", ja tulkinnat vaihtelevat freudilaisuudesta, kontaktin kritiikistä ja kolonialismista, antikommunismiin, jälkimmäisen näkemyksen kannattajat katsovat, että valtameri edustaa Neuvostoliittoa ja avaruusaseman ihmiset edustavat Keski- ja Itä -Euroopan satelliittimaita. Hän kommentoi myös vuoden 1976 painoksen kirjan kannen hämärtymisen järjettömyyttä, jonka mukaan romaani "ilmaisi kirjailijan humanistiset uskomukset ihmisen korkeista moraalisista ominaisuuksista". Lem totesi, että freudilaisen idean julistanut kriitikko todella erehtyi perustamalla psykoanalyysinsä englanninkielisen käännöksen vuoropuheluun, kun taas hänen diagnoosinsa kompastuu alkuperäisen puolalaisen tekstin idiomeihin.
xxx/ellauri230.html on line 123: Japanin ensimmäinen esiintyminen lonkeropornoa? Yllä oleva kuva naissukeltajasta, joka nauttii suuresta ja pienestä mustekalasta, kiehtoo naiskazojia ymmärrettävästi eniten. Niitä ympäröivä teksti kuvaa hänen itkujaan ja mielihyvähuutojaan. Kirjaimellisesti käännettynä (credits: Donald Duck) siinä seisoo mm. Oh! oh! Ah! ah! yes! yes! lisää lisää! Schneller! Schneller! Tiefer! Tiefer! Voi vittu! Ammennä vaan! Soromnoo!
xxx/ellauri230.html on line 713: Se kukoista. Kanoja on kahta lajia, toinen naisille, toinen miehille. Katakanalla eli miesten merkeillä kirjoitetaan vakavammat asiat, hirakanalla taas pääasiallisesti runot, novellit ja yleensä naistenkeskeiset asiat. Minkä lisäxi tietysti tavalliset rakkauskirjeet on kirjoitettava tällä aapistolla. Mutta kaikki tärkeämpi ja juhlallisempi teksti kirjoitetaan kiinalaisin merkein. Kiinalaisilla merkeillä seurataan kiinan sanajärjestystä, joten luettaessa pitää kääntää sanajärjestys, mitä sanotaan simputuxexi (tshimpunkan). Hirakana on koristeellisempaa, pyöreämpää, sirompaa ja luistavampaa, katakana on vuorostaan jyrkempipiirteistä, kulmikkaampaa ja yxinkertaisempaa, huomattavasti jäykempää. Luistavaa ja jäykkää, niinpä tietysti. Kiinalaiset merkit ovat hirmu vaikeita: samat merkit "2 kättä" voivat tarkoittaa myös "molemmat kourat", "kumpikin kämmen", "Kaxin käsin onneen", ym. On länkkäreiden kirjoitustapaa suosittavia koulukuntia, ja toisia, jotka suosittavat käytettäväxi vain miesten aapistoa.
xxx/ellauri235.html on line 97: Jos luet Horatio Hornblower -sarjan luomisjärjestyksessä, seuraat tarinaa sellaisena kuin kirjoittaja sen kirjoitti, alkaen maailman luomisesta (taustakonteksti) ja hahmojen esittelyistä. Tässä on luomisjärjestys, joka saattaa olla helpoin tapa lukea ne:
xxx/ellauri235.html on line 279: And many a holy text around she strews, Ja hänen ympärillään on monia pyhää tekstiä,
xxx/ellauri235.html on line 402: Yksi runon pysyvistä paradokseista piilee ajatuksessa tyydyttävästä toteutumattomuudesta: kylä-Hampdens; mykkä, kunniaton Miltons; syyttömät maaseutuelämän Cromwellit. Paradoksin synnyttää Grayn näkemys ihmiselämästä, jota hallitsee ainoa sen sisältämä väistämättömyys, kuolema. Ennen tätä väistämättömyyttä ihmisen voitot muuttuvat merkityksettömiksi, sillä "kirkkauden polut", kuten kaikki polut, "johtavat vain hautaan". Hautaa vasten asetetaan kronikka tai epitafi, ja jälkimmäinen on runossa huomattavan monimutkainen. Se kehittyy eri modaliteettien kautta ennen kuin se lopulta nousee esiin runoilijan omana epitafina, johon teos päättyy. Kroniikan erityisiä ilmentymiä ovat "köyhien aikakirjat", "kerroksinen uurna", "heraldiikka kerskaus". "animoitu rintakuva", "heikko muistomerkki". Kussakin tapauksessa muistojen kohteet vähenevät määrittävän kontekstin vuoksi: köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin" sen kartanoon kutsukaa ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "heikko". Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin kartanoonsa kutsu ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "hauras". ." Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin kartanoonsa kutsu ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "hauras". ." Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä.
xxx/ellauri235.html on line 554: Aleksanteri Suuren kerrotaan kirjoituttaneen Pindaroxen talon seinään tekstin:
xxx/ellauri237.html on line 1005: Opiskelijoiden yllätyksen on täytynyt olla valtava, kun Forer paljasti, että todellisuudessa heille kaikille oli annettu sama höpötys! Yksilöllinen persoonallisuusanalyysi ei ollut sellainen, ja itse asiassa opiskelijoille annettu teksti oli vain naurettava kokoelma horoskoopeista poimittuja kehuja:
xxx/ellauri239.html on line 732: Kiitti tästä! Mutta onko se mereen ajettukin auto siis Volvo-merkkinen auto? Kyllä oli . Lekuri oli merkkiuskollinen. Mistään mitään tiedä, mutta jos ajetaan auto mereen, niin aika äkkiä luulis, että se menis lunariin sen sijaan, että sitä kuivateltais viikko jossain tien varressa ja pistettäis sitten takas ajoon. Veteen upottaminen ei varmasti ylipäänsä tee hyvää tekstiileille, sähkölle ja muulle tekniikalle, mutta varmaan erityisesti suolaiseen veteen upottamisen luulis olevan koko rakenteelle ja auton tekniikalle sellainen riski, että vakuutusyhtiö aika nopeesti tekee enemmin lunaripäätöksen kuin maksaa korjaukset ja tarkastukset + ottaa sen riskin, joka liittyy jatkuviin korjauksiin ja mahdollisiin kalliisiin onnettomuuksiin, kun se hajoaa pikkuhiljaa koko ajan lisää.
xxx/ellauri252.html on line 55: Kun pikkuvihkoja oli luonteva määrä täynnä, kirjoitin tekstin koneella puhtaaksi, sitä sen kummemmin korjailematta tai toimittamatta, toimitti Pena. Mitenkö kirjani syntyivät? No kirjoittamalla, viisasteli Hande.
xxx/ellauri252.html on line 118: Starkonkin tämän syksyn teos on avoin ja läheinen kertom, karje Be kaikesta siitä mitä Pentti Saarikoskelle tapahtu kaatokännissä 3 mauttoman keväisen viikon aikana Dublinis, Irials patalpage mes Joycen omassa kanpungtas. Pentu Saarikki haluaa kirjan alla olla oma izensä, vitun ärsyttävä, pala suunsa puhtasket, all hin kun Einen kristillinen puhe tehoa. Hinen tekstink on kanaa kulmicasta, Joskus his thin lapsellista, jodicus hän puhun kuin filof, multa aina hinen seuras on viihtyisää. Hän ei osa pilkata Jumala niinkö Hannu, eikä olla yhtä rivosuinen tai ilkeä, vaik miten yrittäisi. Hin kulkee mis kulkee baarikärpäsenä. Kirje femakolle on Sear nimiä ja tekstiä paljaimmillaan.
xxx/ellauri253.html on line 63: Remes ei pyytele anteeksi. Hän sanoo kirjoittavansa tekstiä ilman aatteiden synnyttämiä värjäymiä ja muistuttaa, että hänen kirjoissaan pahoja tahoja ovat edustaneet myös Yhdysvallat, EU – ja Ruotsi! Nii-iin! Uskomatonta mutta totta! Yhdysvallat! Ja Ruozi! EUn kyllä ymmärtää.
xxx/ellauri259.html on line 259: Tämä on yksi lyhyimmistä psalmeista ja yksi kauneimmista. Se on ainutlaatuinen, kuulostaa hindulaiselta. Kristillisen nöyryyden armo on täällä ennen aikaansa. Lintu laulaa ennen kuin aurinko on noussut. Jeesuksen henki on täällä. Melkein odotamme psalmin päättyvän sanoihin: "Autuaita sävyisät." Muttei se niin pääty, se on vasta Jeesuxen meemejä. Jumalan rauhan siunaus lepää nöyrällä sielulla. Jumalan käsi on heilauttanut väsyneen hengen tissiltä lepäämään. Valtuutettu versio ei anna tekstin täyttä merkitystä. Meidän pitäisi lukea: "Niinkuin vieroitettu lapsi äitinsä päällä, niin sieluni lepää minun päälläni."
xxx/ellauri259.html on line 281: Toiseksi, Collins toteaa (tosin valitettavasti palixi), suttat soveltavat oppia kieltääkseen kenen tahansa itsensä ja pitävät omahyväisyyttä ilmeisenä väitteissä "tämä on minun, tämä minä olen, tämä olen minä" ( etam mamam eso 'ham asmi, eso me atta ti ). Ei ei se on minun. Kolmanneksi Theravada-tekstit käyttävät oppia nimellisenä viittauksena tunnistaakseen esimerkkejä "itsestä" ja "ei-itsestä", vastaavasti Väärä näkemys ja Oikea näkemys; tämä kolmas käyttötapaus on oikein käännetty "itseksi" (identiteettinä) eikä se liity sanaan "sielu", Collins tähdentää. Kaksi ensimmäistä käyttötapaa kieltävät sielun idean.
xxx/ellauri259.html on line 287: Amerikkalaiset tutkijat Richard Gombrich ja Alexander Wynne väittävät, että Buddhan kuvaukset ei-itsestä varhaisissa buddhalaisissa teksteissä eivät kiellä, että minä on olemassa. Wynne ja Gombrich väittävät yhteen ääneen, että Buddhan lausunnot anattāsta olivat alun perin "ei-itse" -oppi, joka kehittyi "ei-itseä" -opetukseksi vasta myöhemmässä buddhalaisessa ajattelussa. Wynnen mukaan varhaiset buddhalaiset tekstit, kuten Anattālakkhana Sutta , eivät kiellä, että on olemassa minä, ja ne väittävät, että viisi aggregaattia , joita kuvataan ei-itsenä, eivät ole kuvauksia ihmisestä vaan ihmisestä.
xxx/ellauri259.html on line 305: Vaikka varhaisessa buddhalaisessa kirjallisuudessa voi olla ambivalenssia itsen olemassaolosta tai olemattomuudesta, Bronkhorst ehdottaa, että nämä tekstit osoittavat selvästi, että buddhalainen vapautumisen polku ei ole Atmanin kaltaisen itsetuntemuksen etsiminen, vaan kääntyminen pois. siitä, mitä voidaan virheellisesti pitää itsenä. Tämä on päinvastainen kanta Veda - perinteelle, jossa itsetuntemus tunnustettiin "pääasialliseksi keinoksi saavuttaa vapautuminen". Toi izetuntemus tuuba on länsimaista hapatusta, aivan hanurista.
xxx/ellauri259.html on line 307: Harveyn mukaan Attān kontekstuaalinen käyttö Nikāyasissa on kaksipuolista. Yhdessä se kieltää suoraan, että ihmisessä voidaan löytää mitään, jota kutsutaan itseksi tai sieluksi, mikä on ihmisen pysyvä olemus, teema löytyy brahmanisista (muinaisista hindulaisista) perinteistä. Toisessa, toteaa Peter Harvey , kuten Samyutta Nikaya IV.286:ssa, Sutta pitää materialistista käsitystä pre-buddhalaisen Veda-ajan "ei kuolemanjälkeistä elämää, täydellinen tuhoutuminen" kuoleman yhteydessä Itsen kieltämisenä, mutta silti. "sidottu uskoon Itseen". "Itse on olemassa" on väärä lähtökohta, väittävät varhaiset buddhalaiset tekstit. Lakkaa kirmurtelemasta Peter, tää on aivan selvää pässinlihaa, materialismia!
xxx/ellauri259.html on line 411: Mietin millainen äitisuhde hänellä oli. Bylsikö hän äitiään, etsikö hän samaa rakkaudesta? Naissuhteet mahdollisti asema taiteilijana, suurena nerona. Se on syy, miksi kaverilla oli vientiä, pohtii näyttelijä Pinja Hahtola. Hän on itse kirjoittanut tekstin ja muuntuu hämmästyttävästi näyttämöllä Anni Swanista Aino Kallakseksi, L. Onervaksi ja Maila Talvioksi (jonka rekiajelusta Leinon kanssa huhutaan) ja kolmeksi rouva Leinoksi: Freya Schoultziksi, Aino Kajanukseksi ja Hanna Laitiseksi, ja onpa Hahtola välillä antiikin päämuusa Kalliopeekin.
xxx/ellauri259.html on line 493: Vaikka kirjoittaja ei varmasti sitä tunnusta, tekstistä saa sen käsityksen, että jos miehet joutuvat elämään seksin puutteessa ja kohtaamaan torjutuksi tulemista naisilta, väkivalta on seuraus, johon täytyy vain varautua. Jokseenkin kylmäävä maailmankuva on rupumiehellä. Sen mielestä tolkun vaihtoehto on antiikin malliset sexipapitarten temppelit, jonne täysipussiset joutomiehet voivat mennä keventämään oloaan ilmatteexi tai pikkurahalla.
xxx/ellauri261.html on line 69: Kissa korvan päällä. Liisa Mäntymies, nidottu, 2022, suomi. Kirjailija Liisa Mäntymiehen kolumneja on julkaistu Käpylä-lehdessä 35 vuoden aikana. Kiehtovat ja syvälliset tekstit liikkuvat perinteen viisaudesta johkin muualle.
xxx/ellauri265.html on line 93: Sitten oli aiheina Raamatun tietokonepelimaailma sekä itsesensuuri. Olen papin poika: Sen vuoksi pääsin tai jouduin lapsena usein kuuntelemaan taivaallisen isän puheita. Kirvesmiesisäni oli pidetty sananjulistaja, joka käytti paljon duunarien arkeen sijoittuvia vertauksia. Yksi asia alkoi minua kuitenkin askarruttaa jo varhain, nimittäin kysymys siitä, miksi Raamattu on kirjoitettu niin huonosti, että tarvitaan pappi selittämään, mitä sen teksteillä tarkoitetaan. Ihmetykseni kasvoi, kun koulussa kävi ilmi, että Raamattua voidaan tulkita kovin eri tavoin, jopa niin, että on olemassa eri kristillisiä uskontoja ja lahkoja, joiden väliset kiistat johtuvat erilaisista tulkinnoista siitä, mitä Raamatussa oikeasti sanotaan. Siinä on kommunikaatiota tuntevalle slavistille paljon tehtävää. Podcastin pitäminen antoi mahdollisuuden saada vastauksia näihin kysymyksiin. Sain vieraaksi Ismo Dunderhonungin. Hän on eksegetiikan professori Helsingin yliopistossa. Eksegetiikka tarkoittaa nimenomaan Raamatun selitysoppia. En siis ole ainoa, joka ihmetellyt Raamatun tekstien epämääräisyyttä, vaan sitä pohtii kokonainen teologien armeija. No ei siitä sen enempää. Raamatun tekstit ovat niin sekavia, että tarvitaan legioonittain pappeja tulkitsemaan niitä. Toisin kuin exegeetikot, pelimaailman Tuukka osaa vastata kysymyksiin selkeästi ja ymmärrettävästi niin että tällänen pelimaailman ummikkokin pysyy kartalla.
xxx/ellauri268.html on line 318: tekstiviesti
xxx/ellauri268.html on line 341: Stewart huomautti sitten samankaltaisuudet goblinien ja antisemitististen tekstien, kuten surullisen kuuluisan "Siionin vanhimpien pöytäkirjat", karikatyyrien välillä. Stewart on sittemmin selventänyt (kunnianloukkaussyytteiden pelossa), ettei hän kutsunut Rowlingia in pirsuna pirsunalmenti antisemitistiksi, eikä hänen mielestään "Harry Potter" -kirjat ja -elokuvat - joita hän rakastaa "luultavasti liikaa minun ikäiselleni herrasmiehelle" - vaativat muutoksia. Siitä huolimatta stereotypiat ovat olemassa. Ja niiden läsnäolo kaikkialla ei poista niiden mahdollista haitallisuutta.
xxx/ellauri286.html on line 189: No joo, onhan siinä sepustusta. Minä luin tekstin kehotuksena katsella arkea tuorein silmin ja kirjoittaa elämän pienimmistä yksityiskohdista. Tulkinnastani huolimatta en nähnyt Viron historiaa kirjallisena aiheena. Vaikka olihan vallankumouxessa nimenomaan kysymys omaisuuden menetyxestä, ellei ize sattunut olemaan pennitön prole.
xxx/ellauri286.html on line 225: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
xxx/ellauri286.html on line 264: Näkyvän häirinnän lisäksi käytössä on myös disinformaation jakaminen ja siihen käy välineeksi vaikkapa harmittomalta kuulostava kirjakritiikki. En pysty seuraamaan kirjojeni vastaanottoa kaikissa maissa, mutta jotkut tapaukset ovat sattuneet silmään. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ilmestyvässä Morning Star -lehdessä julkaistiin “kritiikki” Puhdistuksesta vuonna 2012 ja se ilmestyi myös lehden verkkoversiossa. Sinänsä positiviisessa tekstissä virolaisten kyyditykset olivatkin vaihtuneet venäläis- ja kommunistivainoihin. Ihan väärin päin siis meni! Nehän vainot oli 50v aiemmin, niin ja nyt tietysti taas uudestaan esim Ukrainassa. Muttei sillä välillä! Silloin vainottiin meikäläisiä.
xxx/ellauri286.html on line 266: Kukaan Puhdistus-näytelmän tai -romaanin lukenut ei voi käsittää asioita näin väärin. Onhan se paska kirja monessa suhteessa, mutta sen russofobiasta ei voi erehtyä. Kritiikki sisälsi selvää disinformaatiota, joka toisti samaa Moskovan perusviestiä: venäläiset joutuvat keskitysleireille virolaisten toimesta ja venäläisiä vainotaan. Viron suurlähetystö huomautti lehdelle kritiikki-imitaation sisältämistä virheistä eikä tekstiä enää löydy verkosta.
xxx/ellauri286.html on line 271: Ongelma näissä kritiikki-imitaatioissa on se, että kun tällainen teksti ilmestyy luotettavan maineen omaavassa lehdessä, se monistuu, koska sitä lainataan ja jaetaan.
xxx/ellauri286.html on line 272: Myös muiden maiden toimittajat voivat lainata tekstiä ja mikäli he eivät tarkista vaikkapa tekstissä mainittuja muka- sitaatteja kirjasta, he jakavat eteenpäin valheellista ja vääristynyttä tietoa. Esim monessa lehdessä on väitetty että kirjani oivat aivan paskoja. Se on disinformaatiota, sillä oikeasti ne ovat erinomaisia!
xxx/ellauri286.html on line 274: Esimerkiksi jos kritiikki-imitaatiossa on väitetty jonkun henkilöistäni vihaavan venäläisiä, kannattaa tarkistaa, onko näin oikeasti originaalitekstissä, sillä kritiikki-imitaatiossa vihan tai vainon kohde on vaihdettu Moskovan narraatioon sopivaksi, eikä se vastaa itse kirjassa mainittua vihan tai vainon kohdetta. Joukossa on myös henkilöitä jotka eivät vihaa venäläisiä, mm. joukko ryssiä.
xxx/ellauri286.html on line 358: Hänelle soitettiin uhkauspuheluita ulkomailta, häntä häirittiin seksuaalisesti verkossa, hänen yksityiselämäänsä ja perhesuhteita tongittiin ja hän sai salaisesta numerosta tekstiviestin, jonka lähettäjä esiintyi Aron 20 vuotta sitten kuolleena isänä. Aron “isä” kertoi viesteissä, ettei hän ole kuollut, vaan “tarkkailee” Aroa.
xxx/ellauri286.html on line 386: The Guardian vielä kirjoitti: "Molemmat romaanit yrittävät edustaa monitahoista todellisuutta, ja joskus on sietämätöntä intensiteettiä, kun metaforat versovat ja vääntelevät. niissä on selkeästi venäläinen sävy, Neitsythiiren hengästyminen muuttuu valossa ja pimeässä mitatummaksi loistoksi; Shishkinin tehtävän kiireellisyyttä ei himmennetä. Tšehov välitti inhimillisyyttään - ettei tekstissäsi voi olla täysin negatiivisia hahmoja. Ja Tolstoilta opin, että ei pelätä olla naiivi.
xxx/ellauri286.html on line 617: Itsemutkaisuus eli se, että omalla itsellään on monia erilaisia ominaisuuksia, voi vähentää ilmeistä eroa todellisen minän ja halutun minäkuvan välillä. Ajatusten tukahduttaminen auttaa välittämään mitättömän ympäristön ja BPD-oireiden välistä suhdetta. Mitätöiviä ympäristöjä voivat olla kontekstit, joissa lapsen tunteita ja tarpeita laiminlyödään, pilkataan, hylätään tai lannistutaan, tai niihin voi sisältyä trauman ja pahoinpitelyn konteksteja. Emotionaalisesti herkkää tai impulsiivista lasta voi olla vaikea huoltaa, mikä pahentaa mitätöntä ympäristöä; kääntäen, mitätöiminen voi tehdä emotionaalisesti herkästä lapsesta reaktiivisemman ja ahdistuneemman. Tästä tulee tällänen noidankehä, joka ei ihan yhdellä tai kahdella bestsellerillä oikene.
xxx/ellauri287.html on line 181: A: Olen törmännyt tähän nyt ratkaistuun Q:iin vasta vuoden 2021 alussa. AV Interlinearissa Apostolien tekojen 16:17 kreikankielisessä tekstissä on pieni sanaero sen ja Interlinearsin välillä, jotka käyttävät Westcott & Hort -kreikankielistä tekstiä, jota useimmat nykyaikaiset käännökset käyttävät. Kreikan sanan alla, joka on käännetty "pelastuksen tie", kirjaimellinen englanti tarkoittaa itse asiassa "eräs pelastustie". Se on käännetty Youngin kirjaimellisessa käännöksessä "pelastuksen tie". Eli
xxx/ellauri287.html on line 399: Joten katson uuden testamentin avaruuspallot uudelleen ja huomaan vieritystekstissä, että Apt alkaa luvusta 11, jolla on varmasti jotain tekemistä konkurssin kanssa ja siihen, kuinka Luukasa aloitti sarjan keskeltä. Kysymykseni kuuluu, miksi Uusi testamentti alkoi Apt-osasta sarjan puolivälissä? Jakso 4 vaikuttaa oudolta paikalta aloittaa jakson 1 sijaan.
xxx/ellauri287.html on line 622: Artikla: Dion ensimmäinen tarsolaispuhe ja sen barbaariset poseeraajat. Nathanael Andrade. Jos haluat lukea tämän tutkimuksen koko tekstin, voit pyytää kopion suoraan kirjoittajalta.
xxx/ellauri291.html on line 134: Enterprisen (suom. liikeyritys) neitsytlento sijoittuu Linnunkakan galaksiin, noin vuosille 2266–2269. Alusta ja miehistöä johtavat kapteeni James T. Kirk ( William Shatner ), ensimmäinen upseeri ja tiedemies Spock ( Leonard Nimoy ) ja ylilääkäri Leonard H. "Bones" McCoy ( DeForest Kelley ) ja naisistona 1 liian vanha ämmyrkäinen josta tuli Roddenberryn kakkosvaimo, söpö kiimainen joumän plus 1 Viina niminen vierailevana tissi- ja pyllyvakona. Shatnerin puhe-esittely jokaisen jakson avaustekstien aikana ilmaisi tähtialuksen tarkoituksen:
xxx/ellauri291.html on line 236: "Kalle Kustaan muorin" alkuperäiset sanat oli humoristiset ja karkeat. Ensimmäisessä tunnetussa versiossa "Kanaanin iloinen ranta" teksti sisältää säkeen "Voi! Veljet tapaatteko minut (3×)/ Kanaanin onnellisella rannalla?": 21 ja kuoro "Siellä me huudamme ja ylistämme Häntä (3×)/Sillä kunnia on Hänen." Tästä kehittyi tuttu "Glory, glory, Hallelujah" -kuoro 1850-luvulla. Näiden sanojen sävel ja muunnelmat levisivät sekä Etelä- että Pohjois- Yhdysvaltoihin.
xxx/ellauri291.html on line 238: Karkeuden, mahdollisesti kunnioittamattomuuden maku" sai monet aikakauden ikäisistä tuntemaan olonsa epämukavaksi aikaisimpien "John Brownin" sanoitusten kanssa. Tämä puolestaan johti monien muunnelmien luomiseen tekstistä, jotka pyrkivät korkeampaan kirjalliseen laatuun. Tunnetuin näistä on Julia Ward Howen "Tasavallan taistovirsi", joka kirjoitettiin, kun ystävä (mahd. Abe Lincoln, mutta todennäköisesti ei) ehdotti: "Miksi et kirjoita hyviä sanoja tuohon jännittävään säveleen?"
xxx/ellauri292.html on line 173: Paavalin ja Teklan teot ( Acta Pauli et Theclae ) on apokryfinen tarina – Edgar J. Goodspeed kutsui sitä " uskonnolliseksi romanssiksi " – apostoli Paavalin vaikutuksesta nuoreen neitsyeen nimeltä Tekla. Se on yksi Uuden testamentin apokryfien kirjoituksista. Tertullianus, De baptismo 17:5 (n. 190) sanoo, että Aasiasta kotoisin oleva presbyteeri kirjoitti Paavalin ja Theklan historian, ja hänet nyrjäytettiin sen jälkeen, kun hän tunnusti kirjoittaneensa sen. Eugenia Roomalainen Commoduksen hallituskaudella (180–192) raportoi marttyyrikuolemansa teoissa olleen Theklan mallina tekstin lukemisen jälkeen, ennen kuin Tertullianus paheksui sitä. Hieronymus kertaa Tertullianuksen tiedot, ja hänen tarkkuutensa vuoksi kronologian raportoinnissa jotkut tutkijat pitävät tekstiä 1. vuosisadan luomuksena.
xxx/ellauri292.html on line 175: Kirjassa Paavalin ja Teklan teot (apokryfinen kirja) Paavalille annetaan täydellinen fyysinen kuvaus, joka voi heijastaa suullista perinnettä: syyrialaisessa tekstissä "hän oli keskikokoinen mies, ja hänen hiuksensa olivat niukat, ja hänen jalkansa olivat hieman vinot ja polvet ulkonevat, ja hänellä oli suuret silmät ja kulmakarvat kohtasivat, ja hänen nenänsä oli jokseenkin pitkä, ja hän oli täynnä armoa ja tarmoa; kerran hän näytti mieheltä ja toisinaan enkeliltä."
xxx/ellauri292.html on line 245: Lady Hester Lucy Stanhope (12. maaliskuuta 1776 – 23. kesäkuuta 1839) oli brittiläinen seikkailija, kirjailija, antiikkimies ja yksi ikänsä kuuluisimmista matkailijoista. Hänen kaivauksensa Ashkelonista vuonna 1815 pidetään ensimmäisenä, jossa käytettiin nykyaikaisia arkeologisia periaatteita, ja hänen keskiaikaisen italialaisen asiakirjan käyttöä kuvataan "yhdeksi varhaisimmista kenttäarkeologien tekstilähteiden käytöstä". Hänen kirjeensä ja muistelmansa tekivät hänestä kuuluisan tutkimusmatkailijana.
xxx/ellauri292.html on line 306: Abigailista tuli äiti yhdelle Daavidin pojista, joka on lueteltu Chroniclesissa nimellä Daniel, masoreettisessa Samuelin kirjojen tekstissä nimellä Chileab ja Septuaginta- tekstissä 2 Samuelin 3:3:na. Δαλουια, Dalouia. Hänen nimensä on kirjoitettu hullunkurisesti Abigal.
xxx/ellauri292.html on line 377: Huttunen ja Juntunen yrittävät saada aikaan tekstiä, jota parikymppiset suomalaiset ymmärtävät. Oletus on, että tämän hetken nuorten aikuisten arkikieli on tulevaisuuden yleiskieltä.
xxx/ellauri292.html on line 391: Siinäpä tekstirypäs, josta harva persu enää saa mitään tolkkua. Sen takia Pipliaseura ei maksa palkkaa vain Huttuselle. Tuomas Juntunen on kirjallisuudentutkija, jonka tehtävä on hieroa Huttusen raakakäännökset vetreiksi, pilkkoa jättiläisvirkkeet sopiviksi suupaloiksi, vaihtaa tönköt sanat toisiksi ja hioa kokonaisuus nätiksi. Juntusen käsimyllyn jälkeen pätkä näytti tältä:
xxx/ellauri292.html on line 451: Kirja VIII kertoo Apollonioksen oikeudenkäynnistä, vapauttavasta tuomiosta ja tämän ihmeellisestä poistumisesta paikalta. Tätä seuraa sen puheen koko teksti, jonka Apollonios kirjoitti puolustuksekseen, vaikka puhetta ei koskaan pidettykään.
xxx/ellauri293.html on line 96: Lukuun ottamatta viittausta maskuliiniseen "Juniaan" Index Discipulorumissa, jonka väitetään olevan peräisin 400-luvulta Salamin epäluotettavalta piispalta Epiphaniukselta, ensimmäiset tekstit, jotka koskevat Juniaa miehenä nimeltä Junias, ovat peräisin 1100-luvun käsikirjoituksista ja ensimmäinen nimetty kirjoittaja, joka kuvaili Juniaa miehenä oli joku Giles 1200-luvulla, britti pilapiirtäjä.
xxx/ellauri293.html on line 110: Siihen mennessä, kun Uuden testamentin käsikirjoituksiin tulee pikkukirjaimet ja korkomerkit, Junia on yksimielisesti korostettu naisnimenä. Esimerkiksi Erasmuksen vuonna 1516 tuottama Uuden testamentin kriittinen kreikkalainen teksti korosti nimeä feminiinisenä, ja tämä jatkuu jokaisessa kriittisessä kreikkalaisessa tekstissä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (1858 Alford-painoksessa) vuoteen 1928 asti, jolloin Novum Testamentum Graece korosti sitä mieheksi, Iουνιᾶν (niin se tekee perkele minunkin raamatussani!). Tämä aiheutti monumentaalisen muutoksen kohti maskuliinista korostusta vuoteen 1998 asti, jolloin feminiininen muoto palasi dominaxi.
xxx/ellauri293.html on line 137: Klassisessa kreikassa sanaa eturauhastulehdus (προστάτης) (feminiininen, prostatitis) käytettiin tarkoittamaan joko päällikköä tai johtajaa tai huoltajaa tai suojelijaa, usein uskonnollisessa kontekstissa; sitä käytettiin myöhemmin myös kääntämään roomalaista käsitettä suojelija. Apostoli Paavalin käyttö osoittaa, että sen merkitysvalikoima ei ollut muuttunut Uuden testamentin aikoihin mennessä. Tämä viittaa siihen, että Phoebe oli varakas nainen, joka muun muassa tuki taloudellisesti Paavalin apostolaatteja ja todennäköisesti isännöi kotonaan Kenkärajan kotiseurakuntaa sekä tarjosi suojaa ja vieraanvaraisuutta Paavalille hänen ollessaan kaupungissa.
xxx/ellauri293.html on line 274: Sefanjan kirjan ensimmäisen jae sanoo, että kirjan kirjoittaja "Sefanja oli Kusin poika; hänen isoisänsä oli Gedalja, tämän isä oli Amarja ja tämän Hiskia". Kaikki, mitä kirjoittajasta tiedetään, on peräisin tekstistä itsestään. Näin Sefanja olisi ollut profeetta Jeremian aikalainen. Kuningas Josia hallitsi Juudan kuningaskuntaa suunnilleen vuosina 640–609 eaa. Sefanja on ajankohtainen, mm. alussa sanotaan: "Minä tuhoan ihmiset ja eläimet, teen lopun taivaan linnuista ja meren kaloista".
xxx/ellauri293.html on line 423: Dreamingia käytetään edustamaan aboriginaalien käsityksiä Erewhonista, jonka aikana maassa asuivat esi-isiensä hahmot, jotka olivat usein sankarillisia tai joilla oli yliluonnollisia kykyjä. Nämä hahmot erosivat usein kuitenkin jumalista, koska he eivät kyenneet hallizemaan aineellista maailmaa kuten länkkärit, eikä niitä palvottu kuin länkkäreitä, vaan vain vetelästi kunnioitettiin. Dreamtime-konsepti on sittemmin otettu laajalti käyttöön alkuperäisen australialaisen kontekstin ulkopuolella ja on nyt osa maailmanlaajuista populaarikulttuuria.
xxx/ellauri295.html on line 151: Taniksen kivi on peräisin Ptolemaios III:n ja Berenike II:n valtakaudelta. Kivessä on kaksikielinen teksti (kreikaksi ja muinaisegyptillä) ja kolmikielinen (hieroglyfit, demoottinen ja kreikkalainen kirjoitus) faaraon käskykirje (Kanopuksen dekreetti). Siksi Taniksen kivi on Rosettan kiven tavoin ollut tärkeä apuväline muinaisegyptin hieroglyyfien tutkimuksessa ja avaamisessa.
xxx/ellauri295.html on line 198: Toinen Tuomas Callahan väitti että säkeen 16 jälkeen "mikään tekstissä ei osoita lopullisesti, että Onesimus olisi koskaan ollut kirjeen pääosoitetun irtaimistoa." Tätä väitettä ei kukaan nielaissut.
xxx/ellauri295.html on line 371: Maut ovat monet. Kenelle tekstin on oltava raaka ja mehukas, kenelle kypsä ja herkullinen, kenelle huumaava ja päihdyttävä. Eika suotta tähdennetä lukijan ja kirjailijan suhteen "intiimiä luonnetta": yksi lukija kaipaa kutkuttavaa kouraisevaa ja kihelmöittävää tekstiä, toinen satuttavaa kipeää ja polttavaa, kolmas purevaa, viiltävää ja ruoskivaa, neljännelle on oltava lumoava. viettelevä, hivelevaä, hyväilevä ja kaikki on "vangittava", "temmattava mukaansa" ja "pidettävä otteessaan", kaikille on annettava "nautinnollinen elämys", mitä "voimakkaampi", sita auliimmin lukija repäisee vaatteensa ja antautuu kirjailijaa rakastamaan, palvomaan ja jumaloimaan.
xxx/ellauri295.html on line 515: Sama suomexi: Masoreettinen teksti on heprealaisen Raamatun eli Tanakin käsikirjoitus. Sen tuotti masoreettinen koulukunta 800- ja 1000-luvuilla. [selvennä] Masoreetit lisäsivät lukemisen helpottamiseksi heprealaiseen konsonanttitekstiin vokaalimerkit. Tunnetuin masoreettinen käsikirjoitus on Codex Leningradensis vuodelta 1009 (myös vähemmän nololla nimellä Codex Petropolitanus).
xxx/ellauri295.html on line 517: Tanakin tekstien kanonisoinnin myötä vuoden 100 tienoilla se kopioitiin jatkossa kaikkine kielioppivirheineen ja väärin päin kääntyneitä kirjaimia myöten. Kaikki poikkeavat tekstit poltettiin. Tästä syystä vanhimmat säilyneet tekstikokoelmat ovat syntyhetkeensä nähden varsin nuoria.
xxx/ellauri295.html on line 556: Aramea oli satojen vuosien ajan juutalaisten yhteisöjen arkikieli; tämä kansankielinen käännös mahdollisti Raamatun tekstien laajamittaisen opettamisen ja keskustelun niistä. The noun "Targum" is derived from the early semitic quadriliteral root trgm, and the Akkadian term targum-manu refers to "translator, interpreter".
xxx/ellauri295.html on line 560: Aramea (syyr. ܐܪܡܝܐ arāmāyā hepr. ארמיא arāmît) on Lähi-idässä käytetty, länsiseemiläisestä kantakielestä kehittynyt seemiläinen kieli. Vanhimmat arameankieliset kirjoitukset ovat 900-luvulta eaa. Aramean kieltä käytettiin myös roomalaisessa Juudeassa, ja yleisesti uskotaan sen olleen Jeesuksen äidinkieli. Eräät osat Vanhaa testamenttia on kirjoitettu alun perin arameaksi, samoin suurin osa juutalaista Talmudia. Huumorintajuiset orientalistit Alphonse Mingana ja Christoph Luxenberg katsovat, että myös Koraani on ainakin osittain kirjoitettu arameaksi, syyro-arameaksi, tai niiden ja arabian sekakielellä. Kirjoituksen tarkkeet on kuitenkin myöhemmin lisätty olettaen, että kieli olisi ollut puhdasta arabiaa. Tämä olisi johtanut lukuisiin Koraanin tekstiä koskeviin väärinkäsityksiin, esimerkiksi viinirypäleiden tulkitsemiseen Paratiisin neidoiksi.
xxx/ellauri295.html on line 584: Jae 1, " Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? " lainataan Mark. 15:34 :ssä; Matteus 27:46. Codex Vaticanus translitteroi tämän eri tavalla kuin kanoninen kreikkalainen teksti. Codex Vaticanus Matthew 27.46 sisältää: Eloey, Eloey, lema sabaktanei, joka on samanlainen kuin vanha syyrialainen psalmi 22 Alóhi Alóhi lmóno shbáqthoni. Codex Vaticanus Mark 15.34 sisältää: Eloi, Eloi, lama zabafthanei , joka vastaa heprealaista psalmia 22 (אלי אלי למה עזבתני) Elí, Elí, láma azavtháni. Voisi se olla myös syyriaa tai persiaa.
xxx/ellauri296.html on line 202: Jeesukseen viittaavat Uuden testamentin tekstit, Paavalin kirjeet, ovat yleensä
xxx/ellauri296.html on line 209: kontekstiin ja huomioinut juutalaisten uskon monimuotoisuuden sekä yhteiset
xxx/ellauri298.html on line 610: Rauhalan viitekehyksen esitän pääpiirteissään luvussa 2.3. Kulttuurien tutkimus korostaa kaiken kontekstisidonnaisuutta, sillä sama asia saa eri kontekstissa eri tulkinnan. Tämän vuoksi kontekstualisoinnilla on tärkeä rooli tutkimuksessa. (Keskinen 2014, 102; Rauhala 2005, 151.) Siksi pyrin määrittelemään huolellisesti niin tämän tutkimuksen, kuin Grofin viitekehyksen kontekstin. Luvussa 3 tarkastelen transpersoonallista psykologiaa ja Grofin viitekehyksen muodostumista. Grofin viitekehyksen kannalta Carl Jung on erityisen merkittävä psykologi ja psykiatri, sillä heidän ajatuksensa ovat monin osin lähellä toisiaan. Grofin tutkimukset ovatkin tärkeimmät empiiriset aineistot Jungin näkemysten tueksi (Wulff 1991, 457). Myös filosofi Ken Wilberin integraaliteoria sisältää merkittäviä yhdenmukaisuuksia Grofin viitekehyksen kanssa. Wilberin tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen kehikko todellisuuden ymmärtämiseen, joka integroi luonnontieteellisen, psykologisen, filosofisen ja mystis-henkisen tiedon kattavaan kokonaisteoriaan (Wilber 2011, 1–3; Jakonen & Kamppinen 2014, 9, 12). Näin Jung ja Wilber, joita kuljetan mukana tutkimuksen aikana, auttavat Grofin viitekehyksen kontekstualisoimisessa ja paikantamisessa omalle kentälleen.
xxx/ellauri303.html on line 464: Heprealainen Raamattu tai Tanakh on juutalaisten pyhien kirjoitusten kaanoni ja keskeinen juutalaisen lain lähde . Sana on lyhenne , joka muodostuu Tanakhin kolmen perinteisen alajaon alkukirjaimista heprealaisista kirjaimista : Toora ("Opetus", joka tunnetaan myös nimellä Viisi Mooseksen kirjaa tai Pentateukki ), Nevi'im ("Profeetat") ja Ketuvim ("Kirjoitukset"). [21] Tanakh sisältää kaikkiaan 24 kirjaa; sen arvovaltainen versio on masoreettinen teksti. Perinteisesti Tanakhin tekstin sanottiin valmistuneen Jamnian kirkolliskokouksessa vuonna 70 jKr., vaikka tämä on epävarmaa. [21] Juutalaisuudessa termi "Toora" ei tarkoita vain Mooseksen viittä kirjaa, vaan myös kaikkia juutalaisia kirjoituksia (koko Tanakh) ja rabbiinien eettisiä ja moraalisia ohjeita (Suullinen Toora ).
xxx/ellauri303.html on line 466: Tanakhin lisäksi juutalaisuudessa on kaksi muuta tekstiperinnettä: Mishna ( juutalaista lakia selittävät traktaatit ) ja Talmud (Misnehin ja Tooran kommentit). Nämä ovat sekä juutalaisten suullisten perinteiden kodifikaatioita että editioita ja rabbiinisen juutalaisuuden suuria teoksia. Paizi hei, eikö Talmund ollut Mishna ja Gemara yhdessä?
xxx/ellauri303.html on line 479: Ortodoksiset ja konservatiiviset juutalaiset katsovat, että Mooseksen profetia pidetään totta; häntä pidetään kaikkien profeettojen päällikkönä, jopa niistä, jotka tulivat ennen ja jälkeen häntä. Tämän uskomuksen ilmaisi Maimonides , joka kirjoitti, että "Mooses oli parempi kuin kaikki profeetat, olivatpa he ennen häntä tai nousseet myöhemmin. Mooses saavutti korkeimman mahdollisen ihmistason. Hän havaitsi Jumalan ylittävän kaikki ihmiset, jotka koskaan ovat olleet... Jumala puhui kaikille muille profeetoille välittäjän kautta. Mooses yksin ei tarvinnut tätä; tätä tarkoittaa Toora, kun Jumala sanoo: "Suusta suuhun, minä puhun hänelle." Suuri juutalainen filosofi Philoymmärtää tämän tyyppisen profetian olevan poikkeuksellisen korkea filosofinen ymmärryksen taso, jonka Mooses oli saavuttanut ja jonka ansiosta hän pystyi kirjoittamaan Tooran oman luonnonlain rationaalisen päättelynsä kautta. Maimonides kuvaa Mishnan kommentissaan ( johdanto luvulle "Chelek", Tractate Sanhedrin) ja Mishneh Torassaan (Tooran perusteiden lait, luku 7) samanlaisen profetian käsitteen, koska ääntä, joka ei ole peräisin ruumiista, ei voi olla olemassa, Mooseksen ymmärrys perustui hänen yleviin filosofisiin ymmärryksiinsä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Tooran teksti olisi ymmärrettävä kirjaimellisesti, kuten karalaisuudessa. Rabbiinien perinne väittää, että Jumala ei välittänyt vain Tooran sanoja, vaan myös Tooran merkityksen. Jumala antoi säännöt siitä, kuinka lait oli ymmärrettävä ja pantava täytäntöön, ja ne siirrettiin suullisena perinteenä. Tämä suullinen laki välitettiin sukupolvelta toiselle ja lopulta kirjoitettiin lähes 2000 vuotta myöhemmin Mishnaan ja kahteen Talmudiin. (Täh? 2 talmudia? 1 kummallekin jumalalle? WTF?)
xxx/ellauri303.html on line 489: Haredi- juutalaiset uskovat yleisesti, että Toora ei eroa nykyään siitä, mikä vastaanotettiin Jumalalta Moosekselle, ja siinä on vain pienimmät kirjoitusvirheet. Monet muut ortodoksiset juutalaiset väittävät, että vuosituhansien aikana Tooran tekstiin on hiipinyt kirjoitusvirheitä. He huomauttavat, että masoreetit(7.-10. vuosisadat) vertaili kaikkia tunnettuja Tooran muunnelmia luodakseen lopullisen tekstin. Kuitenkin jopa tämän kannan mukaan, että juutalaisten hallussa olevat kääröt eivät ole täydellisiä kirjaimia täyttäviä, Tooran kääröt ovat varmasti sana-täydellinen textus receptus, joka jumalallisesti paljastettiin Moosekselle. Todellakin, ortodoksisen rabbiinisen auktoriteetin yksimielisyys asettaa tämän uskon Toora-kääröjen sana-täydelliseen luonteeseen edustavana ortodoksisen juutalaisen jäsenyyden kiistatonta edellytystä. [ lainaus tarvitaan ] Vaikka nykyaikaisissa ortodoksisissakin piireissä on joitakin rabbeja (esim. professori Marc Shapiro), jotka osoittavat lukuisia talmudi-, post-talmudic- ja keskiajan rabbiinisia lähteitä, jotka väittävät, että tekstiin on tehty joitain muutoksia, jotka sisältävät kokonaisia säkeitä, jotka on tehty tarkoituksella Mishnaic-aikakaudella ja jopa ensimmäinen temppeli. Professori Shapiro luettelee monet keskiaikaiset rabbit, jotka käsittelevät muutoksia ja lisäyksiä, jotka tapahtuivat kirjanoppineen Ezra aikana teoksessaan "Ortodoksisen teologian rajat: Maimonidesin kolmetoista periaatetta uudelleen arvioituna".
xxx/ellauri303.html on line 532: Historiaa piisaa ja kehitystä tapahtuu koko ajan. Juutalaisista uskomuksista on ilmestynyt useita muotoja, ja on kiistaa siitä, kuinka monta perusperiaatetta on olemassa. Esimerkiksi rabbi Joseph Albo laskee Sefer Ha-Ikkarimissa kolme uskon periaatetta, kun taas Maimonides kolmetoista. Vaikka jotkut myöhemmät rabbit ovat yrittäneet sovittaa erot yhteen väittäen, että Maimonidesin periaatteet kattavat Albon paljon lyhyemmän luettelon, muiden keskiaikaisten rabbiiniviranomaisten toimittamat vaihtoehtoiset luettelot näyttävät osoittavan jonkinasteista suvaitsevaisuutta erilaisia teologisia näkökulmia kohtaan . Virallista tekstiähän ei kanonisoitu.
xxx/ellauri305.html on line 48: Amerikkalainen tragedia on yhdysvaltalaisen kirjailijan Theodore Dreiserin vuonna 1925 julkaisema romaani. Hän aloitti käsikirjoituksen kesällä 1920, mutta vuotta myöhemmin hylkäsi suurimman osan tekstistä. Se perustui Grace Brownin pahamaineiseen murhaan vuonna 1906 ja hänen rakastajansa oikeudenkäyntiin. Vuonna 1923 Dreiser palasi projektiin, ja tulevan vaimonsa Helenin ja kahden toimittaja-sihteerin Louise Campbellin ja Sally Kusellin avulla hän viimeisteli massiivisen romaanin vuonna 1925. Kirja tuli julkisuuteen Yhdysvalloissa. 1. tammikuuta 2021.
xxx/ellauri305.html on line 1559: Nekromantia masoreettisen tekstin mukaan ; erityisesti ne, jotka hallitsevat aaveita (heprea: Ba'al ob) ja ne, jotka saavat tietoa kuolleilta (heprea: Yidde'oni). Paizi Septuaginta tuomitsee gastromanssin (kreikaksi: eggastrimuthos) ja lumouksen (kreikaksi: epaoidos).
xxx/ellauri305.html on line 1561: Masoreettisen tekstin mukaan kasafin harjoittajat – incanting maleficium. Samojen kohtien Septuaginta-version mukaan pharmakeia – myrkyttäjät; huumeiden käyttäjien hallusinogeenisten kokemusten vuoksi. Historiallisesti tämä kohta on käännetty englanniksi käyttäen epämääräistä terminologiaa, joka tuomitsee noituuden (tai noituuden) yleensä. Mutta eteenpäin!
xxx/ellauri305.html on line 1583: Tietyt miesten väliset seksuaaliset toimet (heprea: zakhar), joihin liittyy se, mitä masoreettinen teksti kirjaimellisesti nimittää naisena makaamisexi (heprea: tishkav mishkvei ishah), ja Septuaginta kirjaimellisesti naisen/vaimon sänkytouhuxi (kreikaksi: koimethese koiten gynaikos). Komennon kohteen sukupuoli ymmärretään yleisesti mieheksi, mutta sitä ei nimenomaisesti mainita. Tämän kohdan oikea käännös ja tulkinta sekä sen vaikutukset homoseksuaalisuuteen juutalaisuudessa ja homoseksuaalisuuteen kristinuskossa, ovat kiistanalaisia. Englanninkieliset käännökset ovat laaja-alaisia.
xxx/ellauri306.html on line 484: Germaanisissa sankaritarinoissa kroonikot kuvaavat Attilaa suurena ja jaloina kuninkaana, ja hän näyttelee tärkeitä rooleja kolmessa norjalaisessa tekstissä: Atlakviða, Volsunga saaga, ja Atlamál. Ensimmäisessä maailmansodassa liittoutuneiden propaganda kutsui saksalaisia "hunneiksi " perustuen keisari Wilhelm II: n vuonna 1900 pitämään puheeseen, jossa hän ylisti Attila the Hunin sotilaallista pätevyyttä. Hitlerin tankit oli yhtä päihittämättömiä kuin Atlen hakkapeliitat kunnes ryssät lommottivat ne Stalingradissa.
xxx/ellauri307.html on line 373: Berdjajev ja Whitehead ovat personalismin kovia ydinkärkiä. Vuonna 1957 Journal of Religion Charles Hartshorne julkaisi tärkeän artikkelin "Whitehead and Berdyaev: Is There Tragedy in God?" Kolmastoista personalistiseminaari keskittyy Alfred N. Whiteheadin ja Nicolas Berdyaevin ympärille, ja heidän työnsä eri puolille on omistettu erilliset päivät. Ensimmäinen päivä esittelee ryhmän Whiteheadin ja Berdyaevin kontekstissaan. Näitä keskusteluja johtaa George Lucas, varaamiraali James B. Stockdalen eettisen johtajuuden ansioitunut johtaja US Naval Academyssa, emeritus, nykyinen etiikan ja julkisen politiikan professori Graduate School of Public Policy at the Navalissa. Jatkokoulu, ja Daniel Dombrowski, Seattlen yliopiston filosofian professori, toimittaja, Prosessitutkimukset. Jäljellä olevat päivät jokainen osallistuja on vastuussa tietystä tekstistä ja/tai näkökulmasta tai esittelee paperin Whiteheadista tai Berdyaevista ja auttaa johtamaan tätä keskustelun osaa.
xxx/ellauri307.html on line 411: Toiset sanoisivat da-yahng-yahng-yahng. Hepreankielinen teksti on: בָּרוּךְ אַתָּה אֲ-דֹנָי אֱ-לֹהֵינוּ ןלךְ הָעלֶךְ הָעה הָאֱמֶת.
xxx/ellauri312.html on line 42: Alakoululaisten koulutehtävässä ”kerrotaan faktoja spurguista, kodittomista puliukoista” ja kehotetaan pohtimaan ”saako spurguja pilkata”. Totta kai saa! Pilkata ja nimitellä, lällättää ja juosta karkuun. Teksti on selkomukautus Kereetta Onkelin Selityspakki-teoksen kaunokirjallisesta tekstistä. Tehtävässä kysytään, ”miltä spurgu näyttää”, ”miten joku ihminen on tullut spurguksi”, ”miksi spurgut juttelevat itsekseen”, ”miksi spurguja näkee puistossa”, ”miksi spurgut usein puhuvat rumia” ja ”saako spurguja pilkata”. Ne viihtyvät kauniissa puistoissa koska niissä tuoxuu hyvältä toisin kuin ne ize, jotka haisevat hyvin pahalta. Ne ovat joskus olleet ihan tavallisia ihmisiä, mutta nyt ne ovat spurguja. Monionkelimaisia.
xxx/ellauri314.html on line 243: Tutkijat tekivät tutkimuksen, johon osallistui osallistujia, syömällä sekä yksittäisiä simpukoita että ryhmäkuvia kustakin. Tulokset johdonmukaisesti paljastettiin toistuva kuvio: yksilöt näyttivät olevan houkuttelevampia, kun ne oli osa ryhmästä. Tämä ilmiö laajentaa kiehtovaa näkökulmaa ryhmädynamiikan vuorovaikutukseen ja fyysisen viehättävyyden havaitsemiseen.Mielestäni tämä sosiaalinen vaikutus on huomattavan kiehtova, valottaen niitä monimutkaisia tapoja, joilla kollektiiviset kontekstit vaikuttavat ihmisen käsitykseen.
xxx/ellauri320.html on line 127: Smuts uskoi, että evoluutio sisältää asteittaisen sarjan pienempiä kokonaisuuksia, jotka integroituvat suurempiin kokonaisuuksiin. Seuraava vaihe on kaikkien kapitalistimaiden yhdentyminen ja historian loppu ihmispesän onnelliseen pörinään. Vaikka Smutsin tekstiä Holismi ja evoluutio pidetään tieteenteoksena, se itse asiassa yrittää yhdistää evoluution korkeamman metafyysisen prinsiipin (holismi) kanssa. Eri uskonnollisissa perinteissä (mm. kristinusko, juutalaisuus, zoroastrilaisuus, islam, buddhalaisuus ja bahá'i) kunnioitettu yhteyden ja ykseyden tunne löytää vahvan täydennyksen Adlerin ajatuksissa.
xxx/ellauri320.html on line 355: Ihminen, joka ei näe metsää puilta, sortuu tyhmyyteen riippumatta mensan kuviotestien ratkaisunopeudesta. Yksi esimerkki tällaisesta on käsitteiden ja kontekstien puutteellinen taju: kun ihmiset rinnastavat oikeiston äärioikeistoon tai sosialismin tyranniaan, ihmiset eivät enää erota varpusia varpushaukoista. He näkevät vain lintuja.
xxx/ellauri354.html on line 65: Gabriel José de la Concordia García Márquez oli kolumbialainen kirjailija, novellikirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja. García Márquezia, joka tunnettiin kotimaassaan "Gabona", pidettiin yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Vuonna 1982 hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Samana vuonna New Yorker hylkäsi Gabin tarjoaman novellin. Lukijat eivät tykkäisi sen lopusta. Olikohan se tämä? Hyviä huomioita, lähtökohta on mielenkiintoinen ja teksti kauniisti kirjoitettu, mutta tarina on ohut ja loppu hieman pettymys. Ei yhtään penetraatiota.
xxx/ellauri354.html on line 600: Martha Himmelfarbin (2002) mukaan Talmud Yerushalmin Tractate Berakhot 2.4 10ff -kohdan, jossa käsitellään Messiaan Menahem ben Ammielin äitiä, Sefer Serubbabel on ainoa varhainen juutalainen teksti, joka tuo Messiaan äidin juutalaisuuteen. Hefzibahilla on tärkeä rooli, kun hän löytää ja käyttää Aaronin käärmemäistä sauvaa.
xxx/ellauri356.html on line 152: Derridan kirjoitustyyli ei kaikilta osin ole klassisen retoriikan mukaista. Järki ei paljon päätä pakottanut. Hänen ajattelunsa avainkäsitteitä ovat kirjoitus (écriture), ero (différance) ja merkityksen hajoaminen (insémination artificiel). Hän ei hyväksy näkemystä, että merkitys ja mieli olisivat tekstin sisällä tai takana tai ylipäänsä jollakin sen puolella. Tulkinnoissa on päästävä olemisen ja olevan, läsnäolon ja läsnäolevan välisen eron “tälle puolen”. Whatever that may mean. Vizi mikä huijari.
xxx/ellauri356.html on line 189: Koko filosofinen perinne perustuu mielivaltaisiin kaksijakoisiin kategorioihin (kuten pyhä/profaani, merkitsejä/merkitty, mieli/keho ) ja että mikä tahansa teksti sisältää implisiittisiä hierarkioita, "joilla todellisuudessa määrätään järjestys ja joilla harjoitetaan hienovaraista tukahduttamista, koska nämä hierarkiat sulkevat pois, alistavat ja piilottavat erilaiset mahdolliset merkitykset." Derrida viittaa menetelmäänsä näiden kaksijakoisuuden paljastamiseksi ja hämmentämiseksi länsimaisen kulttuurin purkamisena.
xxx/ellauri356.html on line 228: Insemination artificiel on essee, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1969 Critique -lehdessä ja joka sitten ilmestyi hänen nimensä antaneen teoksen lopussa, vuonna 1972 Éditions du Seuil (Pariisi) teoksessa, joka koostuu kolmesta tekstistä, eli Platonin apteekki, Kaksoisistunto ja Levitys. Tämä essee ( s. 319-407 ) hyödyntää erityisesti tiettyjä Mallarmén tekstejä ja Philippe Sollersin romaaneja (Draama, Numéros jne.) kehittääkseen "käsitteen", joka on kirjattu, kuten Derrida sanoo, "avoimeen eroketjuun, sanan "lisäosa", "kirjoitus", "gramma", " pharmakon " jne jne. Levittäminen ei lopulta merkitse mitään, eikä sitä voida yhdistää mihkään määritelmään. Jos emme voi tiivistää leviämistä, sen perustavanlaatuista eroa sen käsitteellisessä sisällössä, se on se, että sen hajoamisen voima ja muoto rikkovat semanttisen horisontin”. Hullun jorinaa.
xxx/ellauri356.html on line 234: Sefardi oli hyvin kiinnostunut ilmaisista näytteistä erityisesti "ilman hintaa" tai kaupan "kohtuullinen hinta", teksti, joka on julkaistu ryhmässä How to ajatella rahaa?
xxx/ellauri356.html on line 488: 26. tammikuuta 1977, Sollers allekirjoitti Le Mondessa – hän plus noin viisikymmentä persoonaa – (erityisesti Jean-Paul Sartren, Roland Barthesin, Simone de Beauvoirin, Alain Robbe-Grillet'n, Françoise Doltin ja Jacques Derridan kanssa) "Avoimen kirjeen rikoslain tarkistuskomissiolle tiettyjen lakitekstien tarkistamiseksi, aikuiset ja alaikäiset", jossa vaaditaan, että "alaikäisten väärinkäyttöä" koskevat lain artiklat "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" siinä mielessä, että "lapsen ja nuoren oikeus tunnustetaan ylläpitää suhteita valitsemiinsa ihmisiin." Se oli vetoomus kolmen miehen puolesta, joita syytettiin 15-vuotiaiden alaikäisten sopimattomasta pahoinpitelystä ilman väkivaltaa. Tämän tekstin oli kirjoittanut Gabriel Matzneff, joka ei salaa makuaan pedofiliaa ja efebofiliaa kohtaan. Matzneff kerskui nussineensa useitakin alaikäisiä tyttöjä. Helmikuussa 2020 julkaistussa New York Timesin profiilissa valokuvassa Matzneff seisoo yksin veden äärellä Italiassa, näyttää masentuneelta, surullinen kalju mies Burberryn trenssitakissa. Ämmä Springora tuhosi muiston siitä, mitä hän muistaa olleen "kestävä ja upea rakkaustarina". Mutta voiko teini-ikäisellä tytöllä olla "upea rakkaustarina" yli kolme kertaa häntä ikäisemmän henkilön kanssa? Tämä on Consentin ytimessä oleva kysymys. Lukijat eivät epäile vastauksesta mitään. This manner willl be convenient for a man who wants to enjoy a woman, and can only get at her by force and against her will. (Perfumed Garden, p. 72.)
xxx/ellauri356.html on line 628: Luovun enemmistä Hölderlinin lainauksista vaikka sormet syyhyisivät, mutta hänen tekstiensä moniäänisyys seuraa minua aina. Ja sanon, että runoilijan Miksi (2 P:tä isoilla kirjaimilla) on kahden vuosisadan ajan väistynyt kirjoittamisen Miten (yleisessä merkityksessä, jonka nykyaika antaa sen kaikissa taiteissa): veneitä juovuksissa, aistien häiriintyminen, merkityksen ja järjettömyyden valaiseminen. Runollinen kirjoittaminen ei anna meille mitään perustaa, se vain herättää meidät rakentamaan uudelleen perustan, mukaan lukien valistuksen ja ihmisoikeuksien perusta. Se paljastaa meille sisäisten kokemusten multiversumeita (kuten kosmologit sanovat), joita se uudistaa loputtomasti. Joten, ihmisoikeuksien tehokkuus, joka johtaa singulariteettien kukoistukseen ja uskontojen yhteentörmäyksen lisäksi, olisiko runollinen kirjoittaminen jaettavien singulaariteettien kieli? Se on vetoni. On siis meidän tehtävämme ymmärtää paremmin runouden psykososiaalista dynamiikkaa ja ennen kaikkea rohkaista sen leviämistä modernin, erityisesti digitaalisen, tarjoamissa monissa muodoissa. Siitä tulee rohkea ja pitkäaikainen sitoumus. Mutta jos emme pysty siihen, transhumanismi on vain työkalu ihmislajin trivialisointiin ja automatisointiin.
xxx/ellauri361.html on line 155: Isäni Paavo Telaranta (s. 28.9.1912, k. 1.8.2003) teki elämäntyönsä pappina ja evankelisen kansanopiston johtajana eli rehtorina, kuten nykyään trendikkäästi sanotaan. Eläkkeelle hän jäi jo vuonna 1975, joten teksti, josta otan tähän alun, on todella profeetallinen viesti vuosikymmenten takaa. Tekstin otsikkona on ”Koetus ja lankeemus”.
xxx/ellauri361.html on line 159: Paavo-isän, vanhan kokeneen rovastin, teksti jatkuu pohtien lankeemusta ja päätyen yllättävästi Jeesuksen sovitustyöhön ja jokaiselle tarjolla olevaan armoon. Maailma, jonka tärkeimpinä arvoina ovat materialismi, humanismi, itsekkyys ja pikavoittojen tavoittelu, on julma ja vaarallinen paikka elää.
xxx/ellauri361.html on line 253: Entä silloin, kun kohtaamme käteemme osuneesta kirjasta jotain meille vierasta? Miten suhtautua kirjaan, jossa uskoa eletään ja kristillisyyttä viitoitetaan kovin eri tavoin ja erilaisin muodoin kuin mihin itse olemme tottuneet? Neuvoisin lukijaa tuolloin palaamaan tässä tekstissä ozikkokuvaan asti. Jos kirjasta löytyy kuvan esittämä kristillisyyden peruspilari eli armon ja pelastuksen elin kello yhdessä, sivujen kääntelyä voi jatkaa ottamatta kumihansikkaita käteensä.
xxx/ellauri363.html on line 130: Hän arvosteli perinteistä saksalaisten humanistien "elämä ja teos-" lähestymistapaa, missä saadaan yhteys kirjoittajan ajatuksiin, jotka johtivat tekstin luomiseen (Schleiermacher), tai tilanteeseen, joka johti ko. ilmaisuun (Dilthey).
xxx/ellauri363.html on line 191: Seinämaalauskokoelman aikalaiskontekstin avaajana toimii Vankimielisairaalan lääkäri
xxx/ellauri363.html on line 263: kasvavat teollisuudenalat, kuten tekstiiliteollisuus, hyötyivät ojennuslaitosten halvasta ja karttuvasta työreservistä.
xxx/ellauri363.html on line 729: Se synnytti kiihkeän keskustelun psykologian luonteesta, jossa hänen päävastustajakseen tuli psykologi Hermann Ebbinghaus (1850–1909), joka oli kokeellisen psykologian kehittäjä ja kiivas kannattaja. Hän syytti Diltheyta kokeellisen psykologian pilkkaamisesta sekä irrationalismin ja introspektion puolustamisesta. Kiistan taustalla oli luonnollisesti aikakauden yleisempi keskustelu luonnon- ja hengentieteistä, valkotakit vastaan mustakauhtanat. Luettuaan Ebbinghausin kritiikin Husserl aluksi kieltäytyi lukemasta Diltheyn tekstiä. Päätettyään lopulta kuitenkin lukea sen, Husserl kutsui sitä nerokkaaksi työksi. Psykologiasta käytiin valko- ja mustatakkien välillä kova kamppailu, jonka valkotakkiset luopulta voittivat.
xxx/ellauri379.html on line 113: Vastaanotto. Heart of Darkness julkaistiin vuonna 1902 novellina Youth: And Two Other Stories -kokoelmassa, joka sisälsi kaksi muuta Conradin tarinaa. Mutta teksti ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwoodin Edinburgh Magazinessa , kirjallisessa kuukausilehdessä sen tuhannessa numerossa, ja sen toimittaja kutsui Conradin osallistumaan. Conrad epäröi tehdä niin, ehkä hyvästä syystä – vaikka Pimeyden sydän sai tunnustusta omassa kirjallisuudessaan, tarina ei saavuttanut minkäänlaista suosittua menestystä. Näin oli myös silloin, kun se julkaistiin vuonna 1902; Heart of Darkness sai vähiten huomiota kolmesta mukana olleesta tarinasta, ja kokoelma nimettiin samannimisenä kokonaan toisen tarinan mukaan. Conrad ei elänyt tarpeeksi kauan nähdäkseen sen olevan suosittu menestys.
xxx/ellauri379.html on line 127: Feministinen diskurssi on tarjonnut samanlaista kritiikkiä, että Conrad on litistänyt naishahmojaan samalla tavalla kuin hän on tehnyt sen afrikkalaistensa kanssa. Naisia ei käytetä moniulotteisina olentoina, vaan merkitsijöinä, jotka eroavat muiden tekstin muodostavien merkitsijöiden kentästä. Ne ovat kuoria, jotka on tyhjennetty kaikesta erityisyydestä ja merkityksestä, niin että Conrad voi täyttää ne parhaaksi katsomallaan merkityksellä: Afrikan kuningattaresta tulee pimeän luonnon ruumiillistuma ja sen atavistisen viehätyksen erotisoitu symboli; Kurtzin Intended puolestaan on vain merkki yhteiskunnan illusoriselle todellisuudelle, jota Marlow yrittää suojella ihmisluonnon tunkeutuvalta pimeydeltä . Kumpaakaan naista ei ole sisäistetty, eikä kumpaakaan ole nimetty – retorinen strategia, joka vaikuttaa vähemmän Conradin havainnollistavan kielen epäonnistumisia kuin siltä, että hän pitää maskuliinista ääntään etuoikeutettuna mahdollisten feminiinisten äänien yläpuolelle.
xxx/ellauri379.html on line 129: Suuri osa nykyajan analyysistä – edellä mainittu postkolonialistinen ja feministinen kritiikki mukaan lukien – ei keskity itse tekstiin, vaan muihin tekstin kommentteihin, mikä selventää tapaa, jolla akateemisessa ympäristössä käydyt keskustelut voivat tahattomasti säilyttää joitakin teoksen ongelmallisempia elementtejä. Siten Heart of Darkness on jatkuvasti muuttuvassa asemassa kirjallisessa kaanonissa: ei enää valaisevana tekstinä, joka paljastaa inhimillisen turmeluksen syvyydet, vaan esineenä, joka on tällaisen turmeluksen tuote ja joka toistaa sen omana oikeutensa. Kysymys kuuluu sitten: kuuluuko Pimeyden sydän edelleen lännen kirjalliseen kaanoniin? Ja jos on, niin tuleeko aina? Eikö se ole vaan hölmön misogyynin kolonialisti puolalaisen aivokummitus?
xxx/ellauri379.html on line 313: Uuden testamentin kreikankielisessä alkutekstissä paholaisesta käytetään vaihdellen nimiä diabolos (διαβολος) ja satanas (σατανας). Vanhemmissa suomenkielisissä, vielä vuoden 1938 raamatunkäännöksessä sana diabolos oli suomennettu sanalla perkele, joka vuoden 1992 suomennoksessa korvattiin sanalla paholainen. Kreikan satanas sen sijaan on sekä vanhassa että uudessa käännöksessä suomennettu sanalla saatana. Siton vielä sielunvihollinen ja kiusaaja. Niin ja piru piru piru. Yli-Juotikas maalaa piruja seinälle, vuokraukrainattaret puhuu uima-allasosastossa silkkaa venättä. Paholaisen nimiä ovat KOOMA, Arrivali, Seriator, Jaakko Parantainen. Timolla on tuoreet lävistyxet kasseissa. Hyi saatana. Noi puskateatterilavastuxet ovat erityisen mauttomia. Terveisiä Loimaan kesäteatterista.
xxx/ellauri380.html on line 230: Maaliskuussa 2015 Ukrainan sisäministeri Arsen Avakov ilmoitti, että Azovin rykmentti tulee olemaan ensimmäisten yksiköiden joukossa, joita Yhdysvaltain armeijan joukot kouluttavat Operation Fearless Guardian -koulutusoperaatiossa. Yhdysvaltain koulutus kuitenkin peruutettiin 12. kesäkuuta 2015, kun Yhdysvaltain edustajainhuone hyväksyi muutoksen, joka estää kaiken avun (mukaan lukien aseet ja koulutuksen) rykmentille sen uusnatsitaustan vuoksi. Muutos kuitenkin poistettiin myöhemmin marraskuussa 2015, kun James Carden kirjoitti The Nationissa, että "keskusteluun perehtynyt virkamies" kertoi hänelle, että "Pentagon painosti talon puolustusmäärärahojen komiteaa poistamaan Conyers- Yoho muutos lain tekstistä." Päätöstä vastusti Simon Wiesenthal -keskus, joka totesi, että kiellon poistaminen korosti holokaustin vääristymisen vaaraa Ukrainassa, sekä Likudin kansanedustaja, mutta Ukrainan juutalainen yhteisö tuki sitä.
xxx/ellauri380.html on line 257: Hän opiskeli Frankfurtin Goethen yliopistossa ja valmistui vuonna 1922 valtiotieteen tohtoriksi (Dr. rer. pol.). Hän kirjoitti väitöskirjansa suunnitelmatalouden analyysiksi ja kritiikiksi, jonka otsikkona oli: "Talouden suunnitelmallisen johtamisen ajatuksen kritiikki." Vuodesta 1928 vuoteen 1931 hän oli toiminnanjohtajana vuonna 1928 juutalaisperheen omistamassa tekstiilitehtaassa kaupungissa Erfurt. Erfurtissa emme käyneet, vaan Göttingenissä, joka oli siihen verrattuna tuppukylä.
xxx/ellauri387.html on line 174: Aluksi ristiretkeä kohtaan ei ollut käytännöllisesti katsoen suurta innostusta, kuten se oli ollut vuonna 1095. Bernard piti tarkoituksenmukaisena pohtia ristin ottamista tehokkaana keinona saada syntien anteeksiantamus ja saavuttaa armo. 31. maaliskuuta Ranskan kuninkaan Ludvig VII: n läsnä ollessa hän saarnasi valtavalle ihmisjoukolle Vézelayn pellolla pitäen "elämänsä puheen". Koko tekstiä ei ole säilynyt, mutta nykyisessä kertomuksessa sanotaan, että "hänen äänensä soi niityllä kuin taivaan elimet".
xxx/ellauri387.html on line 227: Hieman keski-ikäinen ylitarkastaja Wexford vaikuttaa melko liberaalilta, kun taas hänen noin kolmekymppinen kumppaninsa komisario Burden on suorastaan konservatiivinen, joten heidän mielipiteensä seksuaalisesta käyttäytymisestä vaihtelevat suuresti, samoin kuin heidän käsityksensä heidän seksuaalisista puolistaan. Rouva Nightingalen murhasta epäiltyjen joukossa on hänen au pair -tyttönsä, nuori, seksuaalisesti elinvoimainen hollantilainen tyttö Katje, joka tavallisessa komediakäytännössä jopa flirttailee naimisissa olevan moraalisesti taitavan Burdenin kanssa. Kirjan puolivälissä Wexford vaikuttaa hyvin inhimilliseltä huolimatta siitä, että hän on romaanin ja sarjan pääsankari. Enemmän kuin ihminen itse asiassa, koska hän näyttää jossain vaiheessa hauraalta, mieheltä, jolla on ehkä vähän katumusta vuosiensa takana. Käsillä oleva asia liittyy paljastukseen, että viehättävä viettelijä Katje on ollut sillä lailla paljon vanhemman Quentinin kanssa, ja Katje sen sijaan, että näkisi Wexfordin seksuaalisessa valossa, pitää häntä vanhana ja kertoo, että hän muistuttaa häntä setämiehestä. Tämä paljastus ja lyhyt haastattelu Katjen kanssa herättävät piilotettuja kaipuuksia ja jopa katumuksia. Totta kai kohtaus on lyhyt, eikä sillä ole mitään tekemistä juonen tai tutkinnan kanssa, mutta lisätty erittäin todellinen hahmoulottuvuus seksuaalisten pakopelien keskellä on loistava lisä tekstiin. Ei tavallisia ajatuksia, jotka kulkevat tavallisen sarjan etsivän päässä.
xxx/ellauri388.html on line 76: Waltarin luetuimmat tekstit olivat Kieku ja Kaiku sarjakuvat. Viimeinen nide Ihmisen ääni sisältää muun muassa lyhennelmän hänen pro gradu -tutkielmastaan vuodelta 1928. Aivokääpiö Ritva Haavikko toimitti artikkelimuotoisen 370-sivuisen Waltarin elämäkerran Mika Waltari: Mielikuvituksen jättiläinen, joka valmistui 1982. Waltarin tytär Satu Elstelä on todennut, ettei muistelmien antama kuva vastaa todellisuutta. Waltarin elämään kuului dipsomania-tyyppinen alkoholismi sekä vaikeita unettomuus- ja masennuskausia, jotka pakottivat hänet monesti sairaalahoitoon. Tapahtumat seurasivat toisiaan yleensä tietyssä järjestyksessä: työn loppuun saattaminen, masennus, juomaputki, suhde tai ihastuminen, oivallus uudesta aiheesta ja työhön palaaminen. Oivallus ja nide.
xxx/ellauri397.html on line 83: Vielä yllättävämpää kuin näiden maalausten sisältö on se, että tämä teologinen symboliikka oli lukuisten kaivertajien, maalareiden ja yleisön ulottuvilla. Se on yllätys, joka puhuu ehkä eräänlaisesta unohduksesta: nykymaailman "massiivinen historiallinen vetäytyminen kristinuskon myyttisiltä perusteilta", konteksti, jossa nämä kuvat olivat kerran luettavissa. Steinbergille ostentatio genitalium -traditio käy kauppaa "erektio=ylösnousemus -yhtälöllä", joka antoi katsojalle mahdollisuuden päästä käsiksi "kuoleman elävyyden lihan" pyhään mysteeriin. Löydämme näkyvän esimerkin tästä "yhtälöstä" useista hollantilaisen taidemaalarin Maerten van Heemskerckin teoksista, joiden otsikko on Mies of Sorrows , jotka osoittavat ylösnousseen, leimautuneen Kristuksen, jonka lanneliina paljastaa paljon enemmän kuin kätkee. Kuvissa, joissa kangas pukee onnistuneesti Jumalan Pojan, virtaavan materiaalin lisääntymisestä voi tulla varautunut korvike, kuten Wolf Huberin Pelastusallegoriassa (n. 1543), jossa ontuva käärme roikkuu elottomana kaukaisella ristillä, kun taas Kristuksen perizomaa pöllyttävät höyhenet.
xxx/ellauri410.html on line 865: Amerikkalainen runoilija Wallace Stevens kutsui tekstiä "yhdeksi kristinuskon suurista asiakirjoista" ja huomautti, että teksti osoittaa kristinuskon vaikutuksen julistaessaan "selkeästi naisellisia hyveitä kuten pehmoisia tissejä ja lämpöistä reisiväliä antiikin ankarampien ihanteiden sijaan".
xxx/ellauri414.html on line 161: Tähän tarinan onnelliseksi lopuksi otan vielä tekstinäytteen Tiituksen pakinasta:
xxx/ellauri415.html on line 80: Juutalaisuudessa alastomuus on osa kehon vaatimattomuutta, jota pidetään erittäin tärkeänä useimmissa sosiaalisissa ja perhetilanteissa. Asenteet vaatimattomuuteen vaihtelevat juutalaisuuden eri liikkeiden välillä sekä kunkin liikkeen sisällä olevien yhteisöjen välillä. Tiukemmissa (ortodoksisissa) yhteisöissä vaatimattomuus on osaTzniutia, jolla on yleensä yksityiskohtaiset säännöt sopivasta käytöksestä. Ortodoksinen juutalainen laki ( Halakha ) velvoittaa nimenomaan naiset vastuuseen vaatimattomuuden hyveen ( Tzniut ) ylläpitämisestä peittämällä vartalonsa, mukaan lukien hiuksensa. Miehillä alastomuus rajoittui peniksen paljastamiseen, mutta ei rajoitu molon julkiseen altistumiseen, vaan myös yksityisesti. Myöhään antiikin aikana juutalaiset katsoivat kauhistuneena kreikkalaisten ja roomalaisten käytäntöjä mennä alasti ja kuvata miespuolisia jumalia alastomina. Missä tahansa uskonnollisessa kontekstissa miesten alastomuus oli suurempi huolenaihe kuin naisten alastomuus, koska se oli loukkaus Jumalaa vastaan. Karvatuhero ei sitä juuri häirinnyt, vaikkei sattuneesta syystä innostanutkaan. Rituaalikylpyyn (mikveh ) menevä naishenkilö tekee sen ilman vaatteita ja ilman koruja tai edes terveyssiteitä.
xxx/ellauri415.html on line 136: Nissim ben Jacob Kairosta tarjoaa meriselityksen, joka on lähempänä tekstiä. Hänen mukaansa Rabbi Meir ja Bruriah joutuivat pakenemaan Babyloniaan sen jälkeen, kun Rooman valtakunta teloitti hänen isänsä, myi äitinsä orjuuteen ja sisarensa seksiorjuuteen bordellissa (rabbi Meirin pelastamana) ja etsivät häntä. Myös muut rabbiiniset lähteet kiistävät Rashin kommentin, ja ortodoksisten rabbien keskuudessa on perinne nimetä tyttärensä Bruriaksi vakuutuksena hänen vanhurskaudestaan. On se sitäpaizi aika heruttava tarina.
xxx/ellauri422.html on line 268: Oxfordin yliopisto kutsui vanhan vuoden 2024 sanoja "aivomädäksi" tai brain rotiksi. Tämä lause kuvaa ihmisen henkistä tilaa, joka kuluttaa valtavan määrän huonolaatuista sisältöä—aivo - suu-sisältöä. On mielipide, että mutkaton teksti ja iänikuinen "Sigma Boy" sopii täydellisesti tähän kuvaukseen. Tällainen sisältö ei ole hyödyllistä, se ei ole opettavaista, se ei ole viihdyttävää, se on merkityksetöntä, mutta se saa käyttäjät viettämään tuntikausia videoiden katseluun. Xa xa, taitavat rehupiiklesit olla vaan kateita.
xxx/ellauri423.html on line 104: Tsemppijournalismissa kerrotaan siitä, minkä haluttaisiin olevan totta, mutta jätetään kertomatta se, mistä ei oikein tykätä. Samaa sarjaa ovat esimerkiksi toistuvat spekulaatiot siitä, onko presidentti Vladimir Putinin valta tai terveys heikentymässä. Osittain tämä johtuu myös kysynnästä. Ukrainan pienistäkin onnistumisista ja Venäjän ongelmista kertovista jutuista tuppaa tulemaan klikkihittejä. Sodan tsemppijournalismista puuttuu hyvin usein konteksti ja tapauksen merkityksen arviointi. Yleensä merkitys olisi olematon, jos sitä kysyttäisiin.
xxx/ellauri423.html on line 140: Riippumattoman analyysin on yhä vaikeampaa selviytyä tämän päivän olosuhteissa. Me Riddlessä olemme sitoutuneet pitämään kaikki tekstimme vapaasti saatavilla. Maksumuurin tilaukset eivät siis ole vaihtoehto. Emme myöskään ota rahaa suoraan USA:lta, mikä kyllä saattaa vaarantaa toimituksellisen politiikkamme riippumattomuuden. Pakotteet vaikuttavat Latvian talouteen yhä enemmän. Joten meidän on pakko pyytää lukijoiltamme apua. Tukenne antaa meille mahdollisuuden jatkaa sitä, mihin uskomme, ilman pelkoa tai suosiota. Eli annappa meille rahaa rakas lukija! Tuki Riddleä! Savusta Voldemorttia!
xxx/ellauri427.html on line 120: Vähä-Venäjän erikoissotilasoperaatio on uusi Suuri isänmaallinen sota – ei pelkästään 80-v juhlan kontekstissa vaan yleisestikin. Näin presidentti ja hänen sisäpiirinsä asian näkevät, miehitetyssä Ukrainassa työskentelevä virkamieslähde sanoo. Ruotsin PV:n komentaja latasi madonluvut: Nyt ei ole enää rauha, vaan sotaa edeltävä aika – Venäjän halua hirveisiin riskeihin ei saa aliarvioida!
xxx/ellauri438.html on line 69: Uskonnon alueella rituaali toimii keinona erottaa pyhä ja arkipäiväinen eli profaani toisistaan ja siirtyä pyhän alueelle, whatever that may mean. Ainakaan siellä ei sovi pelleillä eikä naureskella. Uskonnollisella rituaalilla on usein esikuva, joka toimii mallina rituaalin suorittamiselle. Tämä esikuva kerrotaan myytissä, joka sijoittuu mytologiseen alkuaikaan. Kepulin romanialaisen Mircea Eliaden mukaan rituaali on siis näyteltyä myyttiä. Yliluonnollisia olentoja kuten jumalia ja henkiä lähestytään, torjutaan, lepytetään, palvotaan ja pyydetään avuksi yleensä rituaalisessa kontekstissa. Tällaisia rituaaleja ovat esimerkiksi uhraaminen, rukoilu tai jumalanpalvelus.
xxx/ellauri440.html on line 197: Odota, tässä. Tämä on mielestäni Juudaksen väärinkäsitys. Ensinnäkin Juudas ei ollut paha. Katsokaa tätä kontekstissa: Juudas uskoo lujasti Jeesuksen sanomaan. Hän uskoo, että Jeesus on messias. Hän ymmärtää silloisen juutalaisen version messiaasta (joka olisi pohjimmiltaan ollut kiistaton koko maailman hallitsija). Hänen mielestään Juudas näkee tämän keinona paitsi tuhota Jeesuksen (ja hänen) vihollisensa, myös olla todiste siitä, että hän ja apostolit olivat alun perin oikeassa. Howler, Juudas oli murtunut mies ja nappasi rahaa huipulta. Hän luultavasti ajatteli Peterin tavoin: "Tämä messiasliiketoiminta kuulostaa pelottavalta. Minun on turvattava tulevaisuuteni, jos se ei onnistu." Niinpä hän varasti hieman rahapussista ja hankki itselleen 30 hopearahaa Jeesukselle uuden taivaan ja maan luomiseksi.
xxx/ellauri440.html on line 306: Näistä viittauksista huolimatta nikolaiittien historialliset yksityiskohdat ovat edelleen jossain määrin vaikeasti saatavilla, ja tutkijat turvautuvat usein Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin ja historialliseen kontekstiin yrittäessään ymmärtää paremmin tätä ryhmää ja sen opetuksia. Kaiken kaikkiaan Ilmestyskirjan nikolaiittien vastaiset varoitukset korostavat kristillisen uskon puhtauden säilyttämisen ja Kristuksen opetusten vastaisten käytäntöjen kanssa kompromissien välttämisen tärkeyttä.
xxx/ellauri440.html on line 324: Nikolaiitat-lahko, joka oli uppoutunut pakanalliseen roomalaiseen kulttuuriin tuossa kaupungissa, on saattanut yrittää houkutella kristittyjä pois uskonnostaan, aivan kuten heitä oli houkuteltu aiemminkin. Nikolaiitat näyttivät myös syövän epäjumalille uhrattua ruokaa, mitä Apostolien teot näyttävät kieltävän (Ap. t. 15:29). Vaikka tämä ei vaikuta vakavalta rikkomukselta, he olivat syyllistyneet vakavaan hengelliseen rikokseen omassa kontekstissaan.
xxx/ellauri441.html on line 120: Pro gradu -tutkielmassani analysoin Pertti Niemisen (1929-) kolmen ensimmäisen kokoelman runoja. Kohteenani olevien kokoelmien, Kivikausi (1956), Uurnat (1958) ja Päivät kun nuolet niin hyvin menee (1961), ilmestymiskontekstina on suomalainen lyriikan modernismi, jolle on ominaista ajallisen menneisyyden uudelleen jäsentäminen. Tutkimuksessani erittelenkin runojen ajan tematiikkaa.
xxx/ellauri442.html on line 143: Loistavien järjestelmämallien rinnalla johtaja tarvitsee käytännön kykyjä toimia elämän eri järjestelmissä myös mallien puuttuessa. Tämä on elämänfilosofinen, tilannekohtainen, elintärkeä ja inhimillisesti intensiivinen filosofian aihe johtajille ja konteksti, jossa olen itse yrittänyt työskennellä, ja vaikka ize sanon, aika hyvällä menestyxellä.
xxx/ellauri442.html on line 308: Kyynisen järjen kritiikin ensimmäisessä osassa Sloterdijk keskustelee filosofisista lähtökohdistaan. Toinen osa rakentuu näihin lähtökohtiin ja rakentaa toimintafenomenologiaa, joka yhdistää kyynisyyden monet puolet sellaisina kuin ne esiintyvät julkisen keskustelun eri muodoissa. Molemmissa teoksissa tekstin ja kuvien suhde on olennainen osa filosofista keskustelua.
583 |