ellauri007.html on line 929: Muttei parane, mitäs jos kaikki tekisivät niin?

ellauri014.html on line 716: Pröö sanoo et ok, ehkä on keskimäärin hyvä asia et homo sapiensit dallaa tällä pallolla (must se on hyvin hyvin kiistanalaista), se (Pröö) on kuiteskin erilainen kuin muut, siihen sattuu. Paskanmarjat, kaikki homot on identtisiä kuin 10G marjaa. Nälkävuoden pituisen perustelujakson jälkeen Pröö ehdottaa, että Ted ja Ralph tekisivät Clasu-Ebba tyyppisen tuplaseppukun.
ellauri019.html on line 1009: Kirkkoherra sanoi kylmästi, että pappi oli varsin hyväsydäminen, mutta nuori mies eikä paljoa tuntenut maailmaa. Ei maksa vaivaa kahden yxityisen pappismiehen ryhtyä maailmaa parantamaan, siinä oisi ylenmäärin hommaa; sillä se oli liian tavallinen ja hienoston kannalta hyväxytty seikkailu. Kaikki nuoret herrasmiehet näin tekisivät. - Mitä, ja saattaisin izeni herra B:n kaltaisen mahtavan ja rikkaan miehen vihoihin! Ei, en minä, siitä voitte olla varma.
ellauri029.html on line 469: »Mutta jos härjillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet ja ne osaisivat käsin maalata ja tehdä teoksia niin kuin anterot, niin hevoset tekisivät jalojen ratsujen kaltaisia, härät uljaiden härkäin kaltaisia jumalhahmoja ja jokainen laji hahmoja oman kuvansa mukaan.»

ellauri163.html on line 622: No. 36 ateistilistalla, Philip Pullman (1946) syntyi Norwichissa, Isossa-Britanniassa ja suoritti kolmannen luokan englannin tutkinnon Oxfordin yliopistossa. Hän työskenteli keskiasteen opettajana kirjoittaessaan lastenkirjoja – jo yli 30-vuotiaana – jotka tekisivät hänen maineestaan tunnetun. Hän saavutti kuitenkin todelliset julkkikset vasta julkaisemalla myydyimmän trilogiansa Hänen tummat kankaansa vuosina 1994–2001. Trilogia perustuu löyhästi Miltonin kadonneeseen Paratiisiin – paitsi että saatanahahmo on sankari, kun taas Jumala on roisto (no niinhän se vähän oli Miltonillakin). Ateistit ovat ylistäneet sitä vastalääkkeenä C.S. Lewisin Narnia-sarjalle, jonka Pullman on tuominnut uskonnolliseksi propagandaksi. Hän on suorapuheinen ateistien puolesta Isossa-Britanniassa. Hetkinen, kekä saatanahahmo? Sankarihan on Lyra, josta tulee Eeva kakkoineen? Sekö on se saatana? Ja paha jumalakin on vaan tollanen vanha statisti, niikö Paavi Wojtylä, jota pidettiin paavimobiilissa pystyssä kepillä.
ellauri256.html on line 88: Se oli pelottavaa ja tylsää. Ei auttanut muuta kuin mennä ja mennä. Polttavasta tylsyydestä, nälästä, aavikon tuskasta, jos vain tekisivät jotain karvaisilla käsillään tylppäsormin, he varastivat toisiltaan astioita, nahkoja, karjaa, naisia ​​ja tappoivat varastajat. Ja sitten he kostivat murhat ja tappoivat heidät. Vettä ei ollut ja verta oli paljon. Ja edessä oli maitoa ja hunajaa vuotava maa.
ellauri274.html on line 204: 1:30:38 использовать Только бы исполняли их волю служили оружием против России 1:30:38 Jos vain tekisivät tahtonsa, se toimii aseena Venäjää vastaan
ellauri283.html on line 232: Mutta valitettavasti länkkärit eivät hevin saa al-Bashiriakaan leivättömän pöydän ääreen. Kansainvälisellä rikollistuomioistuimella on huono maine mustalla mantereella, jossa sen nähdään laajalti olevan liian huolissaan Afrikan valtioiden maalittamisesta ja länkkärien kamujen huomiotta jättämisestä. AU jopa kehotti jäsenvaltioitaan olemaan noudattamatta Kansainvälistä rikollistuomioistuinta ja meni niin pitkälle, että uhkasi jäseniään sanktioilla, jos ne tekisivät niin.
ellauri284.html on line 213: Kun Britannian hallitus kysyi Bothalta, hyökkäisivätkö hänen joukkonsa Saksan Lounais-Afrikkaan, vastaus oli, että he voisivat ja tekisivät. Etelä-Afrikan joukot mobilisoitiin maiden välistä rajaa pitkin kenraali Henry Lukinin ja everstiluutnantti Manie Maritzin johdolla syyskuun alussa 1914. 19. syyskuuta 1914 toinen joukko miehitti Saksan Lüderitzin sataman. Kun Maritzin kapina oli tukahdutettu, Etelä-Afrikan armeija jatkoi toimintaansa Saksan Lounais-Afrikkaan ja valloitti sen heinäkuuhun 1915 mennessä.
ellauri294.html on line 576: Mannix halusi realistisen kuvan vulpiinikäyttäytymisestä ja -tavoista, ja hän vietti yli vuoden tutkiessaan kotonaan pitämänsä pariutuneen ketun käyttäytymistä. Hän totesi, että he olivat "niin kesyjä [että hän] saattoi päästää heidät irti ja katsoa heidän metsästämään, taistelemaan, rakastelemaan ja elämään melkein normaalia elämää". Lisäksi hän opiskeli luonnonvaraisia kettuja ja haastatteli ansoja, metsästäjiä, riistavartijoita ja "koirien mestareita" saadakseen selville, mitä ketut heidän mielestään tekisivät ja mitä eivät. Ansat muikenivat kuin vaari paizi Ansa Ikonen, joka vuosi kaiken.
ellauri328.html on line 178: Mitä he tekisivät valokuvilleni? Ne olivat niin erikoislaatuisia! Suljettuja kirkkoja, josta oli tullut leffateattereita tai ruokakauppoja, tehtaita, museoita. Mikä häväistys! Voi jumala, älä anna heidän takavarikoida filmejä. Eikä kameraa, eikä autoa, ne olivat niin kalliita! Mutta tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun, jos nyt välttämättä aiot antaa ne kommunisteille. Vaikka en kyllä ymmärrä mitä se nyt pyhittää. Tutkimattomat ovat herran tiet. Herra antaa, herra ottaa, kiitetty olkoon Herran nimi.
ellauri374.html on line 411: Joten vastauksena kysymykseesi, kuinka heillä (palestiinalaisilla) voi olla oikeus perustaa valtio Israelin juutalaiseen maahan, jonka Allah on antanut ja testamentannut juutalaisille? Lisäksi, vaikka kaikki maan asukkaat unohtaisivat todellisen asioiden tilan tai tulisivat hulluiksi ja tekisivät yhteistyötä niiden kanssa, jotka kutsuvat itseään "palestiinalaisiksi" valtion luomiseksi jälkimmäisille, tämä ei onnistu, eikä Allah salli tämän tapahtua. Tuomiopäivään asti, koska Allah itse niin halusi ja erityisesti kirjoitti kirjaansa, että tämä maa olisi Israelin kansan maa, jotta kukaan ei voisi myöhemmin kiistää tätä.
xxx/ellauri127.html on line 306: Romaani sijoittuu Koillis-Indianaan. Suurin osa toiminnasta tapahtuu joko Limberlostissa tai sen ympäristössä tai läheisessä kuvitteellisessa kaupungissa Onabashassa. Romaanin päähenkilö Elorna Cumstick on köyhtynyt nuori nainen, joka asuu lesken äitinsä Katharine Cumstickin kanssa Limberlostin laidalla. Elorna kasvot kylmä laiminlyödä hänen äitinsä, nainen, joka tuntee tuhoutunut miehensä kuoleman, Robert Cumstick, joka hukkui juoksuhiekkaan suolla. Katharine syyttää Elornaa hänen kuolemastaan, koska hänen aviomiehensä kuoli, kun hän synnytti tyttärensä eikä voinut tulla hänen pelastukseensa. Cumstickit ansaitsevat rahaa imemällä munia ja muita maataloustuotteita, mutta rouva Cumstick kieltäytyy kaatamasta yksittäistä puuta metsästä tai kaivelemasta öljyä, kuten ympäröivät naapurit tekevät, vaikka lisätulot tekisivät heidän elämänsä helpompaa.
xxx/ellauri136.html on line 636: Lähteen paljastuttua Noora eristetään kotiinsa viikoiksi ennen teloitusta. Eräänä päivänä hän saa vieraakseen sotilaskomentaja Taron (nimestä päätellen kai japsu), joka on aiemminkin käynyt vierailuilla tiemestarin talossa ja yrittänyt saada perhettä kiinni vesirikoksesta. Taro tarjoaa Nooralle mahdollisuutta jäädä henkiin sillä ehdolla, että he tekisivät Senjan kanssa töitä armeijalle. Noora kieltäytyy: ”Olin yksin, ja sanoin ainoan asian, jonka saatoin sanoa. ’Mikään ei saa minua ottamaan tarjoustanne vastaan’, ei edes salamiakki.” Noora luopuu mieluummin Fazerin salmiakista kuin toimii arvojensa vastaisesti, ja tässä hän vertautuu henkilöhahmona jälleen marttyyriin. Nooran ja Taron erottaa toisistaan kuin ruozalaisen sotilaan ja upseerin saunassa vain kepillä. He käyvät vierailun päätteeksi filosofisen keskustelun elämän tarkoituksesta. Molemmat uskovat, ettei kuoleman jälkeen ole luvassa pelastusta tai palkkiota siitä, miten on elämänsä elänyt, mutta Noora sanoo: ”Uskon, että vaikeita valintoja on tehtävä jokaisena päivänä, siitä huolimatta, että hyvin tietää, ettei mitään palkkiota ole. Koska jos ei ole mitään muuta kuin tämä, se on ainoa tapa jättää elämästään jälki, jolla on jotain merkitystä.” Taro sen sijaan toteaa: ”jos mitään muuta ei ole kuin tämä, voin yhtä hyvin nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää.” Toisin kuin egoistiseksi hedonistiksi osoittautuva Taro, stooalainen Noora pysyy uskollisena isin arvoille ja sille, minkä kokee oikeaksi, vaikka ei edes odota palkkiota. Omalla tavallaan palkkio hänelle lienee kuitenkin se, että hän tietää jättäneensä elämästään jäljen, ”jolla on jotain merkitystä”. Vittu noita iänikuisia omia etujaan ajavia merkityxiä. Vitun palkkoita. Vitun jälkiä. Veteen piirrettyjä viivoja. Tieraatoja.
xxx/ellauri175.html on line 283: - Kello kaksi ! Oikein hyvä. Nyt, syvin salaisuus! Edison lisäsi sormi huulillaan. Jos ihmiset tietäisivät, että omistaudun sinun alkuasi, olisin Orpheuksen tilanteessa bacchantien joukossa: he tekisivät minusta huonon parin.
xxx/ellauri176.html on line 770: 78. Tytöille annetut lakkanuket "kuulostivat tavattoman kauniilta ja hienostuneilta ja tekisivät taatusti vaikutuxen tyttöihin - ja heidän vanhempiinsa." Ovathan ne rahallisestikin arvokkaita! Sitäpaizi niillä on vesipuinen pää. Rei ja Ishida saavat vaan Mayumin hymyilevät koulukuvat. Rei on varmaan vähän pettynyt.
xxx/ellauri225.html on line 620: Voi helvetti mikä paskamarja Staffan on! Sen poliittiset sankarit on jatkuvasti porsas Olli Rehn ja töröhammas Alex Stubb. Staffanin banaanit ei ole kaikki tertussa. Burtia ei vitun vertaa kiinnosta mikä on ns. oikein tai vasein, se on vaan kiinnostunut Burtin henk.koht. edusta. Vaan sehän on Staffanin omaxuman Amerikan aatemaailman mukaista. Jos kaikki tekisivät samoin, päästäisiin kulkemaan kovaa BMW-autolla tai Volvolla, kun ei lakkoileva laahus seisoskelis kadunkulmissa, niinkuin ne teki Ådalenissa 1931.
xxx/ellauri273.html on line 262: Vuonna 1895 korkein oikeus katsoi yleisen (eli siis omaisuus-)tuloveron perustuslain vastaiseksi jakamattomana välittömänä verona, mikä erotti sen yritys- tai työtuloverosta, jota tuomioistuin kuvaili sallituksi valmisteveroksi (välillinen vero). Pollock v. Farmers' Loan & Trust Co. (1895). Sitä vastoin tuomioistuin katsoi vuonna 1911, että yhtiötulovero oli perustuslain mukainen yhtenäinen valmistevero – eräänlainen välillinen vero. Flint v. Stone Tracy Co. (1911). Tuomioistuin päätteli, että alkuperäinen tulovero kohdistui suoraan ihmisiin, kun taas yhteisövero kohdistui yhteisöön: ihmiset saattoivat kärsiä verosta korkeampien hintojen tai pienempien voittojen vuoksi, mutta he tekisivät sen epäsuorasti. Vuonna 1913 kuudestoista muutos hyväksyi jakamattoman veron "lähteestä saaduista tuloista" (eli siis omaisuuden myynti- ym. voitosta). Maa hyväksyi muutoksen vuonna 1895 tehdyn Pollock -päätöksen kumoamiseksi. Monet myöhemmät päätökset ovat painineet "johdannaisen" vaatimuksen kanssa. Paras kuvaus edellyttää, että tulot muodostavat "selvästi toteutuneen vaurauden lisän, jota veronmaksaja hallitsee kokonaan". Commissioner v. Glenshaw Glass (1955).
18