ellauri029.html on line 474: Kognitiotieteen mukaan taipumus anteronkaltaistaa (anteromorfisoida) ilmiöitä on tiedostamaton, perintötekijöihin sisältyvä piirre. Antero on luonnostaan hyvin anterokeskeinen. Tämä johtuu siitä, että muinaiset anterot eivät olisi voineet selviytyä muuten kuin pienissä yhteisöissä. Toiset anterot ovat meille niin tärkeitä, että ajatteluumme liittyy lähes aina anteroisa haluja ja tavoitteita.
ellauri032.html on line 334: Kielen opetti jumala Aatamille, käski nimeämään otuxet. Vaan sanahan se on izekin, tai kolme sanaa: luota jumalaan. Logiikkaa ei juutalaisten jahwe Aatamille opettanut, vaikka osasi, ja osasihan Aatamikin päätellä seurauxista syihin, nimittäin uskottomaan Eevaan ja vällykäärmeeseen. Se on hyvä taito kun ezitään kivitettävixi syntipukkeja. Baabelissa mentiin kielitaidossa jo liian pitkälle, ja jumala hajoitti koko rakennelman alkutekijöihinsä. Siitä kiittää sitä vielä tänään tulkit ja kääntäjät.
ellauri066.html on line 152: Uuskritiikki on kyseenalaistettu jo vuosikymmeniä. René Wellek ja Austin Warren esittivät Kirjallisuudenteoriassaan (Theory of Literature, 1949), että kirjallisuudentutkimuksen tarkoituksena on keskittyä teoksien tulkintaan eikä tekijöihin.
ellauri089.html on line 415: § 6. and the answer to this question is that it is indefinable … indefinable ja simple ei ole sama asia. G.E.Mooren määäritelmäteoria oli aika alkeellista tasoa. Kyllä "hyvä" on hajotettavissa tekijöihin ja sillä on oma logiikka, kuten olen osoittanut tärkeässä artikkelissani hyvästä joka ilmestyi Kouvolan julkaisusarjassa.
ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri359.html on line 93: "On havaittavissa, kuinka usein hyvässä asemassa olevat ja kehittyneet uraanilaiset vetoavat rajumpiin tyyppeihin, kuten ruumiillisiin työntekijöihin, ja usein tällä tavalla kasvaa hyvin pysyviä liittoutumia, joilla, vaikka niitä ei julkisesti tunnustetakaan, on ratkaiseva vaikutus yhteiskunnallisiin instituutioihin, tapoihin ja poliittisiin suuntauksiin." (Eetu Timpuri)
ellauri371.html on line 531: Edustuksen peruuttaminen. Arvon vieminen pois. Nykyään hallitsijalla on edustus vastaanotoissa, mikä etiketin vuoksi poistetaan, jotta kuljettajalla olis aikaa hallintaan ja harkintaan. Sitten hänen valtansa ei enää hajoa väliaikaisiin työntekijöihin ympärillä loiston ja loiston valtaistuimen, ja vieras pääoma on kiinnostunut vain omasta, ei yleisestä maailmasta, lahja kiinnostaa.
xxx/ellauri027.html on line 603: Uskon, että systeemiälyn soveltaminen johtamiseen poistaa lopullisesti esimiesten ylikorostuneen aseman ja siirtää huomion, paitsi töiden tekijöihin, myös siihen, minkä takia organisaatiot ihan oikeasti ovat olemassa: eivät itseään vaan asiakkaitaan varten, tyydyttämässä ihmisten tarpeita ja poistamassa puutetta maailmasta. Asiakas on nähdäkseni lopulta ihan kaiken työksi nimitetyn todellinen ja tärkein tarkoitus. Työllä ei ole itseisarvoa.
xxx/ellauri177.html on line 142: Albinen nähtyä milf-unet haalistuvat. Femme faite-näyt häipyvät ja tilalle tulee sakkolihaunia. Rukous viipyi hänen huulillaan, hän unohti itsensä häiriötekijöihin, näkemään asioita, joita hän ei ollut koskaan ennen nähnyt, kastanjanväristen hiusten pehmeän kaaren, leuan lievän turvotuksen, joka oli tahriutunut vaaleanpunaiseksi. Tavanomainen pyllistely ei tehoa, vaikka kirkossa tuli holotna: kaatioihin jämähti kuuma tökötys.
xxx/ellauri354.html on line 577: Jotkut näkivät siksi kolmannen temppelin tarpeen vähentyneen, tarpeettomana tai kokonaan suljetuksi ja syrjäytyneeksi, kun taas toiset ottavat kantaa, että kolmannen temppelin rakentaminen on olennainen osa kristillistä eskatologiaa. Erilaiset näkökulmat kolmannen temppelin rakentamisen merkityksestä kristinuskossa liittyvät siksi yleensä useisiin tekijöihin, mukaan lukien: kirjaimellisen tai hengellisen tulkinnan tasoon, jota sovelletaan "lopun ajan" profetiaksi; havaitut suhteet eri pyhien kirjoitusten välillä, kuten Daniel, Olivet-diskurssi, 2. tessalonikalaisille ja Hesekieli (muun muassa); katsotaanko kaksoisliitto olevan voimassa vai ei; ja ovatko Vanhan testamentin lupaukset Israelin ennallistamisesta toteutumatta vai ovatko ne kaikki toteutuneet Messiaassa (2. Kor. 1:20). Tällaiset tekijät määräävät esimerkiksi sen, luetaanko Danielin 9:27 tai 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:4 viittaavan vielä tulevaan fyysisesti kunnostettuun kolmanteen temppeliin.
10