ellauri014.html on line 604: Jullen pointti on et se on oikeesti viaton koska se antoi vaan säälistä, se oli laupeutta. (No olihan se kyllä ihanaa, hyvä teko näin kiittää tekijäänsä...)
ellauri119.html on line 355: Filioque on latinaa ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. Filioque-lisäys ja siitä seurannut Filioque-kiista liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikaian uskontunnustuksen tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee Pyhää Henkeä, kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta).
ellauri301.html on line 397: Olofsonin idealismi törmää afrikkalaiseen todellisuuteen, jossa rasismi ja eriväristen ihmisten viha toisiaan kohtaan yhä rehottavat. Kun niin valkoiset kuin mustatkin ajavat omia itsekkäitä etujaan, Afrikka ei todellakaan palkitse hyväntekijäänsä. Tämä ei ole dekkari, mutta varmasti siitä huolimatta loistava kirja, en ole kyllä lukenut. Mankellin kirja kertoo tarinan Afrikasta ja kermaperseisestä palefacesta keskellä vierasta kulttuuria. Romaani sisältää monia tekijänsä elämään ja taustaan liittyviä omakohtaisia piirteitä: Yksinäinen mies hoitaa haavoittunutta poikaa teatterin katolla eräässä afrikkalaisessa satamakaupungissa (Maputo).
ellauri345.html on line 422: Mutta tämä ei ole ainoa tapa, jolla sanaton halu voidaan tunnistaa; Heidän elämänsä näyttää myös toivottomalta, kun moraalimääräysten valo osuu heihin. Mutta vain täydellinen kiinnostuksen puute tätä runoutta kohtaan näyttää sallineen kriitikon nähdä sen. Niinpä Julian Schmidtin kodikkaalle mielelle jätettiin kysymys, joka olisi ensimmäinen kysymys, joka tulee ennakkoluulottoman mieleen, kun hän kohtaa tapahtuvan. "Ei olisi ollut mitään sanottavaa sitä vastaan, jos intohimo olisi ollut vahvempi kuin omatunto, mutta kuinka ymmärtää tämä omantunnon vaientaminen?" "Ottilie syyllistyy syyllisyyteen, hän kokee sen myöhemmin hyvin syvästi, syvemmin kuin on tarpeen; mutta miten hän ei tunne sitä aiemmin? ... Miten on mahdollista, että niin hyvin luotu ja hyvin koulutettu sielu kuin Ottilie ei koe, että tapa, jolla hän käyttäytyy Eduardia kohtaan, tekee vääryyttä hänen hyväntekijäänsä Charlottelle?" Ei mitään tietoa asian sisimistä yhteyksistä!
xxx/ellauri104.html on line 518: Näin väittävät tanskalaisen sekä kahden saksalaisen yliopiston yhteinen tutkimus, jonka mukaan kaikki negatiiviset luonteenpiirteet pohjautuvat yhteen "persoonallisuuden synkkään tekijään".
xxx/ellauri230.html on line 688: Työläisten omaiset saapuvat maaseudulta suurin joukoin juhlimaan ja kiittämään hyväntekijäänsä patbrluunaa. Voi helevetin helvetti. Työteho on täten saatu monissa tapauxissa nousemaan uskomattomaan ja muualla tuntemattomaan määrään. Työläisiä päähän potkimalla voidaan paskaa myydä länkkäreille polkuhinnalla. Japsulainen pystyy hoitamaan yhtä aikaa 30:takin konetta, kun heidän englantilainen kohtalotoverinsa kykeni häärimään hikisenä vain 3-4 koneen ääressä. Japsutyöläinen liikkui kuin kärppä koneittensa välissä. Koko homma näytti mielettömältä hullujen askartelulta, mutta se oli kuitenkin tieteellisen täsmällistä tarkkaa ja suunnitelmallista työtä, josta satojentuhansien apinantoukkkien elämä Japanissa ja maan kauppakin suurelta osalta on riippuvainen.
xxx/ellauri259.html on line 289: Skandhas (sanskritiksi) tai khandhas (Pāḷi) tarkoittaa "kasoja, aggregaatteja, kokoelmia, ryhmittymiä". Skandha (स्कन्ध) on sanskritinkielinen sana, joka tarkoittaa "moninaisuutta, määrää, aggregaattia", yleensä kehon, rungon, varren, empiirisesti havaitun karkean esineen tai minkä tahansa irtotavarana olevan aisteilla todennettavissa olevan yhteydessä. Termi esiintyy Vedic-kirjallisuudessa. Buddhalaisuudessa se viittaa viiteen takertumisen aggregaattiin (Pañcupādānakkhandhā), viiteen aineelliseen ja henkiseen tekijään, jotka osallistuvat himon ja takertumisen nousuun. Ne selitetään myös viideksi tekijäksi, jotka muodostavat ja selittävät tuntevan olennon henkilön ja persoonallisuuden, mutta tämä on myöhempi tulkinta vastauksena sarvastivadin essentialismiin. Viisi aggregaattia tai kasaa takertumista ovat:
xxx/ellauri455.html on line 217:

Svetlana Allilujeva (1926-2011): Josif Stalinin tytär. Myöhemmin Lana Peters. Vuonna 1967 hänestä tuli kansainvälinen sensaatio loikattuaan Yhdysvaltoihin ja vuonna 1978 hän sai kansalaisuuden. Vuosina 1984–1986 hän palasi lyhyeksi aikaa Neuvostoliittoon ja sai takaisin Neuvostoliiton kansalaisuutensa. Hän oli Stalinin viimeinen elossa oleva lapsi. Allilujevan äiti ampui itsensä 9. marraskuuta 1932. 'Näettekö, jopa meillä bolševikeilla on perhe-elämä.' 16-vuotiaana Allilujeva rakastui Aleksei Kapleriin , juutalaiseen neuvostoliittolaiseen elokuvantekijään, joka oli 22 vuotta häntä vanhempi . Hänen isänsä paheksui suhdetta jyrkästi, ja Kapler tuomittiin viideksi vuodeksi maanpakoon vuonna 1943 Vorkutaan ja sitten uudelleen vuonna 1948 viideksi vuodeksi työleireille Intiaan. Allilujeva avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1944 Grigori Morozovin kanssa, joka oli Moskovan yliopiston kansainvälisten asioiden instituutin opiskelija. Hänen isänsä ei pitänyt Morozovista, joka oli juutalainen, vaikka ei koskaan tavannutkaan häntä. Stalin rakasti häntä, mutta oli "hyvin yksinkertainen mies. Hyvin töykeä. Hyvin julma". Oli nippu muitakin miehiä, viimetteexi Frank Lloyd Wrightin vävy Peters. Sit oli viä tämä Singh joka oli aika kipeä. Sen tuhkan Lana kaatoi Gangesiin. Upon her arrival from India in New York City in April 1967, she gave a press conference denouncing her father's legacy and the Soviet government. Her children who were left behind in the Soviet Union did not maintain contact with her.[when?] While Western sources saw a KGB hand behind this, her children claimed that this is because of her complex character. In 1978, Alliluyeva became a US citizen as Lana Peters, By around 1986 she had become impoverished, facing debt and failed investments. Having arrived in the West “blind with admiration for the FREE WORLD”, she had come to realize that the US and the USSR were morally equivalent. She had been convinced that “in the FREE WORLD people are superhuman, wise, enlightened… What a terrible blow it is to find out that… there are just the same idiots, incompetent fools, frightened bureaucrats, confused bosses, paranoid fears of deception and surveillance… this loss of idealism is what happens to defectors only too often. BECAUSE we all relied too much on propaganda.” She had not enjoyed "one single day" of freedom in the West and had been a pet of the CIA. She experimented with various religions. She was baptized into the Russian Orthodox Church on 20 March 1963. She spent too much time with catholics in Switzerland. She read books by authors such as Raissa Maritain. While living in Cambridge, on 13 December 1982, Alliluyeva converted to Catholicism. Lana's book was a naïve attempt to shift the blame for Stalinist crimes onto Lavrentiy Beria, and whitewash her own father.
8