ellauri022.html on line 55: fin de siècle tyyliin teatterissa lavalla.

ellauri024.html on line 686: Komiikka vetää puoleensa niitä, jotka istuvat kazomossa tarkkailemassa lähimmäisiään - teatterissa, elokuvissa, kottona TV:n ääressä, puiston penkillä, junissa, autoissa, lentokoneissa, tuvan penkillä, kaikkialla missä ihmisiä liikkuu. Mutta se kauhistuttaa niitä jotka joutuvat olemaan tarkkailtavina, kuka missäkin näytelmässä. Ainoa turva on tietämättömyys, ettei tiedä tai välitä tietää, miltä minä ize näytän.
ellauri043.html on line 3017:

Mä pidin neljä vuotta sen jälkeen turvan täysin rullalla pytagoralaisittain. Yllättävinkään pipi ei irrottanut musta edes huohhia; ja teatterissa kun mä tulin sisään mua kartettiin kuin haamua.
ellauri043.html on line 3442: Joojoo, teatterissa, keskellä päivää, lokakuun kolmantena (Helmin synttäri!) se huusi yhtäkkiä: Keisaria listitään! ja selosti vaihe vaiheelta: Nyt se rullaa lattialla! ouz! kylläpä se kamppailee! se nousee ylös! se koittaa paeta! ovet on kiinni! Ai! se on loppu nyt! Siinä se on kanttuvei!Ja sinä päivänä just, Titus Flavius Domitianus salamurhattiin, kuten tiedätte.
ellauri060.html on line 280: Lopen uupunut ja ilmeisesti jo lopetettu teatteri (siirryt toiseen palveluun) osallistuu juhlavuoden viettoon esittämällä heinäkuussa Sajaniemen kesäteatterissa Elmon.
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri061.html on line 1272: En halua olla pakolaisten enkä maahanmuuttajien ääni. Heillä on aivan oma kuulumaton äänensä. Haluan olla mulliturpaisen enemmistön ämyri, ne ostaa enemmän mun kirjoja. Toivon toki mamujenkin oppivan tuntemaan mun tyyliä. Ennustan kuulevani sitä lähitulevaisuudessa entistä enemmän suomalaisessa kirjallisuudessa, elokuvassa, teatterissa ja mediassa. Se on mainio asia.
ellauri061.html on line 1666: Joel Elstelä on suomentanut ja sovittanut näytelmän teatteri Beowulfille, joka esitti sen kesäteatterissa 1993. Cymbelinen on suomentanut Lauri Sipari. Helsinki: WSOY, 2010.
ellauri064.html on line 499: Anteeksi lapset, että olemme tuhonneet teidän ilmastonne, mutta me voidaan palata välittömästi sodanjälkeiseen aikaan, niin sitten jokainen tietää kuinka niukasti aikanaan elettiin. Aloitetaan! Ensimmäisenä lopetetaan koulukuljetukset. Lasketaan asuntojen, ja koulujen sisälämpötila n 13° asteeseen. Pysäytetään koneelliset ilmastointilaitteet, tuuletus toimii ikkunoiden kautta. Laitetaan TV ja kännykät pimeäksi. Kylällä voi olla naapurissa mustavalkoinen putki TV. Joissakin talouksissa voi olla kiinteä puhelin, ja puhelinkopit otetaan käyttöön. Lopetetaan urheilu sisähalleissa, ja elokuvia voi katsoa kaupungilla 3-4 :ssä Elokuvateatterissa. Urheilussa siirrytään ulkona pelattavaksi kaikki pelit, ja harjoituksiin kuljetaan hiihtäen tai polkupyörällä ajaen. Lopetetaan koulu ruokailu, tai jos kouluissa ruokaillaan, oppilaat tuovat ruokatarvikkeet itse keräten ne kesän aikana. Mm. Marjat , sienet, perunat , porkkanat ja muut kasvikset, jotka kasvatetaan siirtola puutarhojen kaupunkien ja kylien omistamilla kasvi mailla. Kerrostaloihin laitetaan yksi sauna, ja saunavuorot. Keittiöistä hävitetään jääkaapit ja pesukoneet, pakastimet. Tilalle tehdään yhteinen pesutupa ja kylmäkellaritilat. Maataloudessa siirrytään hevos talouteen, hävitetään koneet, ruohonleikkurit, moottorisahat ja muut pienkoneet. Siirrytään pokasaha kauteen, ja puut tehdään pilkkomalla. Voin tässä vielä mainita, että nuoret 14-17 vuotiaat nuoret hoitivat koko sodan ajan hoitamalla Suomen julkisten rakennusten, ja omakotitalojen lämmityksen tekemällä satoja tuhansia kuutioita polttopuita tosi alkeellisin välinein, miesten ollessa sodassa. Romutetaan kaikki kuorma autot, ja siirretään puut tehtaille uittamalla, niin tiet säästyvät. Tässä nyt on muutama esimerkki asioista jotka olen elämäni aikana joutunut kokemaan, ja jos jokainen nuori asettaa lähtökohdaksi tämänkaltaisen elämän, niin voi senjälkeen syyttää elämänsä mahdollisuuksien tuhoamisesta.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri135.html on line 665: Lermontovilla oli valtava vaikutus runoilijoiden ja proosan kirjoittajien seuraavaan sukupolveen. Monet hänen teoksistaan ​​kuvasivat, näyttelivät teatterissa, näyttivät maalauksessa, ja runot muuttuivat romaaniksi.
ellauri150.html on line 428: Me nähtiin Rostandin näytelmä Cyrano de Bergerac Pirjo ja Kimmo Koskenniemen kuzusta Suomenlinnan kesäteatterissa. En muista siitä enää YHTÄÄN mitään. Juoni oli jotain sellasta, että Savinienin piti kosiskella serkkunsa Roxanen puolesta jotain puisevaa mutta normaalinenäisempää hemmoa.
ellauri163.html on line 714: Pullman sai tukea eräiltä muilta kristityiltä, erityisesti Robin Williamsilta ja Canterburyn ex-arkkipiispalta (anglikaanisen ehtoollisen hengellinen ex-johtaja), jotka väittivät, että Pullmanin hyökkäykset keskittyvät katolilaisuuden rajoituksiin ja vaaroihin ja sen uskonnon käyttöön muun kristinuskon sortamiseen. Williams suositteli myös Hänen tummia materiaalejaan sisällytettäväksi ja keskusteltavaksi uskonnollisen koulutuksen luokissa ja totesi, että "suurten koulujuhlien näkeminen Pullmanin näytelmien yleisössä Kansallisteatterissa on erittäin rohkaisevaa". Pullman ja Williams osallistuivat kansallisteatterin alustakeskusteluun muutamaa päivää myöhemmin keskustellakseen myytistä, uskonnollisesta kokemuksesta ja sen edustuksesta taiteessa. Vaan kuinkas sitten kävikään! Lue sata paasausta eteenpäin (paasaus 262.
ellauri188.html on line 287: Toimittaja suosittelee|Kansallisteatterissa Seela Sella laulaa Bob Dylania, Svenska Teaternissa Kjell Westö lausuu runoja – ”Tuntuu tärkeältä, että voi tehdä edes jotain”.
ellauri219.html on line 219: An American writer, comedian, and actor, WC Fields was the epitome of the all-around entertainer, whose career spanned both the silent film era and the talkies. His humor seeped into The Beatles’ own, while the vaudeville world he came from would also go on to influence songs the likes of “Your Mother Should Know.” W. C. Fields oli yhdysvaltalainen koomikko, joka esiintyi ensin vaudevillessa ja teatterissa, ja vuodesta 1930 alkaen äänielokuvissa. Fields oli yksi aikansa suosituimmista elokuvakoomikoista. Hänen todellisuutta vastaava roolihahmonsa tunnetaan nasaaliäänestään, epäsosiaalisuudestaan ja persoudestaan alkoholille. Hän esitti joko leuhkaa huijarityyppiä tai vaimonsa nalkutuksesta kärsivää aviomiestä. Hänen hahmonsa olivat persoja alkoholille, puhuivat karkeuksia eivätkä voineet sietää lapsia tai koiria.The oft-repeated anecdote that Fields refused to drink water "because fish fuck in it" is unsubstantiated. Vastenmielinen.
ellauri242.html on line 74: Kalvea impi oli Tea Istan ensimmäinen rooli. Tea Ista on ristikoista kohta hävinnyt. Uransa Kansallisteatterissa Tea Ista aloitti jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan, kevätpuolella 1954, kun Wilho Ilmari kysyi häntä avustajaksi.
ellauri254.html on line 417: Von Hoffmanstahlin näytelmän suomensi Huugo Jalkanen vuonna 1916, ja musiikin siihen teki Jean Sibelius. Sitä esitettiin paljon suomalaisissa teattereissa erityisesti 1940–1960-luvuilla. Pelkästään 1950-luvun aikana sitä esitettiin seitsemässä suomalaisessa ammattiteatterissa.
ellauri267.html on line 274: Yli kaksisataa riviä on leikattu pois tästä tragediasta sen jälkeen, kun se toimitettiin näyttelijöille, erityisesti matkapuhelimen ostaminen neljännen näytöksen alussa. Mutta julkisen viihteen teatterissa ja yksityisen kaapissa lukemisen välillä on suuri ero.
ellauri276.html on line 823: Bottomleysta tuli nuorempi virkailija Craven Bankissa Keighleyssä 16-vuotiaana. Kuitenkin sairastuttuaan vuonna 1891 hänet siirrettiin Bradfordin haaratoimistoon. Täällä hän vieraili ensin teatterissa ja näki Oscar Wilden näytelmän Lady Windermeren tuulettimessa. Tämä herätti hänen kiinnostuksensa näytelmiä kohtaan.
ellauri276.html on line 828: Hänen ensimmäinen kirjansa The Mickle Drede and Other Verses painettiin yksityisesti Kendalissa vuonna 1896, ja hän kirjoitti monia muita runoja ja näytelmiä, joita esittivät yleensä amatöörit tai kokeellisessa teatterissa. Bottomley toimitti myös Isaac Rosenbergin runoutta vuonna 1922, jota hän oli rohkaissut kirjeenvaihtajana vuodesta 1915 lähtien; kun taas hänen läheinen työtoverinsa säveltäjä Edgar Bainton (1880–1956) sävelsi The Crier by Night -musiikkiin.
ellauri284.html on line 159: Tsingtaon (tai Tsingtaun) piiritys oli Japanin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hyökkäys Saksan Tsingtaon (nykyisin Qingdaon ) satamaan Kiinassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Se käytiin keisarillista Saksaa vastaan ​​27. elokuuta ja 7. marraskuuta 1914 välisenä aikana. Piiritys oli ensimmäinen kohtaaminen japanilaisten ja saksalaisten joukkojen välillä, ensimmäinen anglo-japanilainen operaatio sodassa ja ainoa suuri (no, kz. alla) maataistelu Aasian ja Tyynenmeren teatterissa koko aikana.
ellauri286.html on line 202: Vuonna 2007 Viron lähihistoriasta kertova näytelmäni Puhdistus sai kantaesityksensä Suomen kansallisteatterissa, ja paria kuukautta myöhemmin pronssisotilaskiista kuumensi ja kylmensi tunteita Virossa.
ellauri294.html on line 615: Matkan varrella tarinaa muokattiin suuresti, jotta se sopisi paremmin perhe-elokuvaksi. Koirakoiran ja punaketun nalkkikohtauxet poistettiin. Valmistuessaan vuonna 1981 elokuva oli muuttunut kronikkaksi kahden koiraan epätodennäköisestä ystävyydestä, joiden pitäisi olla luonnollisia vihollisia ja jotka oppivat, että yhteiskunta yrittää toisinaan määrittää roolinsa paremmista syistä huolimatta. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa Chiefin oli määrä kuolla samalla tavalla kuin romaanissa, mutta Stevens ei halunnut saada näytöllä olevaa kuolemaa ja muokkasi elokuvaa niin, että hän (koirakoira) selvisi katkenneella koivella. Elokuva sai ensi-iltansa teatterissa Yhdysvalloissa 10. heinäkuuta 1981. Se oli välitön menestys, sillä se tuotti 39 900 000 (no, 40 milj.) dollaria ja tuli vuoden 14. parhaaxi kassamagneetixi. Tuotto/kustannussuhde oli 3,33.
ellauri301.html on line 362: Merellä ollessaan Mankell kiinnostui teatterista. Mankell on asunut muutaman vuoden myös Skånessa ja useaan otteeseen Mosambikissa ja siellä hän toimi mm. paikallisesssa teatterissa. Mosambikissa asueessaan hän kirjoitti myös ensimmäisen Wallander-romaaninsa Mördare utan ansikte, joka ilmestyi vuonna 1991. Mankell on toiminut myös Ruotsissa teatterialalla 1970-1980-luvuilla erilaisissa tehtävissä: näytelmäkirjailijana, dramaturgina, lattiamanuna, ohjaajana ja teatterinjohtajana eri paikkakunnilla.
ellauri302.html on line 554: Indecent on Paula Vogelin vuonna 2015 kirjoittama näytelmä, joka kertoo koston jumalan kiistasta. Se avattiin Broadwaylla Cort-teatterissa huhtikuussa 2017, ohjaajana Rebecca Taichman. Se ei ollut juuri mistään kotoisin.
ellauri310.html on line 618: Valmistuttuaan Harvardista hän aloitti työskentelyn englannin opettajana New Yorkin yliopistossa vuonna 1924. Hän opetti siellä aina vuoteen 1930 saakka. Alun perin hän lähti koulusta ensimmäisen vuoden jälkeen työstämään henkilökohtaista kirjoittamistaan ulkomailla Euroopassa. Paluumatkallaan vuonna 1925 hän tapasi naimisissa olevan Aline Bernsteinin, New Yorkin teatterissa menestyneen lavastus- ja pukusuunnittelijan, joka oli häntä kaksikymmentä vuotta vanhempi. Näin alkoi heidän myrskyisä tapaus, joka kesti seuraavat viisi vuotta. Tiesitkö?
ellauri318.html on line 309: Täys konetuliasesota hylätyssä elokuvateatterissa ei jenkeissä hämmästytä ketään. Eikun perään vaan laukauxia jollain vitun rakettiheittimellä. Mikähän näitä epeleitä vaivaa. Ne on nähneet liikaa tappamista teeveessä, ne on ihan turtia. Aleksejevits ei tunne jenkkejä, siellä on vitun verenhimoisia naisia. There was a time I´d freak out but now it seems sorta normal.
ellauri323.html on line 104: Jacopone da Todi, OFM (noin 1230 – 25. joulukuuta 1306) oli italialainen fransiskaanilustari Umbriasta . Hän kirjoitti useita laude-lauluja ( Herran ylistyslauluja ) paikallisella kansankielellä. Hän oli varhainen pioneeri italialaisessa teatterissa, ja hän oli yksi varhaisimmista evankeliumiaiheita dramatisoivista tutkijoista .
ellauri349.html on line 140: Niin, Vesa Pitkänen. Ainakin vielä 1971 hän toimi tanssijana Helsingin kaupunginteatterissa nimellä Vesa Pitkänen. Taisi kuitenkin muuttaa nimensä Pallasvesaksi ennen naimisiinmenoaan. Näin tosiaankin Pipsa Kalhuasta tuli Pipsa Pallasvesa. Onhan se nyt komeampaa, kuin olla Pipsa Pitkänen.
ellauri369.html on line 329: Hoddam Hillissä Carlyle löysi hengähdystauon Edinburghissa kokemastaan "siestämättömästä tuskasta, melusta ja hämmennyksestä" ja havaitsi ikkunasta jotain mitä hän kuvaili "parhaimmaksi ja laajimmaksi näkymäksi, jonka olen koskaan nähnyt mistä tahansa talosta, Cumberland kuin amfiteatterissa vertaansa vailla". Täällä hän suoritti "Kääntymisensä", joka alkoi Leith Walk -tapahtumasta. Hän saavutti "suuren ja ikuisesti iloisen voiton" kaikista hengellisistä lohikäärmeistä, lopullisesta kahlituksesta ja tallasi kotiin, terve menoa kotiin luoliinnne ikuisesti!
ellauri374.html on line 448: Aksakovin veljenpoika Aleksanteri Nikolajevitš (1832-1903) saavutti kansainvälistä mainetta spiritualistina ja mediana. Pushkin-teatterissa voi nähdä S. T. Aksakovin teokseen perustuva näytelmä "Punainen kukka". Tuotanto on sisällytetty Venäjän ennätysten kirjaan "pitkäveteisimpänä lastennäytelmänä". Kyseessä on venäläinen versio Walt Disneyn kaunotar ja hirviö leffasta.
ellauri390.html on line 136: Muurmanin pakolaiset on vuonna 1927 valmistunut suomalainen mykkäelokuva, jonka on ohjannut Erkki Karu. Elokuva perustuu Kaarlo Hännisen romaaniin Kiveliön karkurit vuodelta 1923 ja sen ensi-ilta oli 9. tammikuuta 1927 Kino-Palatsi-teatterissa Helsingissä. Naispääosaa esitti Lada Niva eli Elli Sylvin, paremmin tunnettu äänielokuvasta Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931), jossa hänen ääntään ei kuultu mutta takalistoa ja perunoita nähtiin sitä enemmän. Ellen Sylvin meni naimisiin 1938 englantilaisen turistin Henry Bowyer Waltonin kanssa, ja he asettuivat asumaan Lontooseen. He patentoivat 1940-luvulla itse kehittelemänsä hiuskihartimen Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ellen Walton kuoli Lontoossa huhtikuun lopulla 1974, 70-vuotiaana. Poliisi Simpuraa esitti Waldemar Wohlström. Luutnantti Braun oli hurri ja 3 venäläistä sotilasta tsuhnia. Elokuva kuvaa saksalaisia sotavankeja, jotka ovat rakentamassa Muurmannin rataa. He pakenevat Suomen suuriruhtinaskunnan puolelle Pohjois-Suomeen, missä joutuvat kuitenkin Suomen viranomaisten aiheuttaman vainon kohteeksi.
xxx/ellauri056.html on line 301: Erityisesti Maurisea näyttää ärsyttävän se, et hoi polloi teatterissa läiskyttää vaan 5 kuuluisimmalle näytelmälle ja pyllistää useinkin hienosyisemmille taidepläjäyxille (kuten nyt vaan esimerkixi P et M.) Sivistymätöntä. Henkistä pienentymistä. Kaikki 200M kärpästä on väärässä, oikeessa ollaan vaan mä ja Maurise.
xxx/ellauri076.html on line 463: Kenties leffa on vielä narsistisempaa kuin kirjoitus. Eläviä selfieitä. Joku yrittää henkilökohtaisesti esittää jotain toista. No sama vika on teatterissakin. Niissä ei ehdi ajatella ollenkaan. Suu auki ottaa vaikutteita niin että tukka heilahtaa. Kaikki tuijottaa yhteen ja samaan pisteeseen kumikaulana. Niin tavallaan myös kotisohvalta. Jengi tahtoo nähdä videoita yhdessä. Se on sosiaalista.
xxx/ellauri081.html on line 247: Rajala on ohjannut Myllykolun kesäteatterissa näytelmät Hurskas kurjuus ja Ihmiset suviyössä. Me käytiin Seijan vastustuxesta huolimatta pikipäin Myllykolussa viime kesänä matkalla Haparandaan. Mä menin juoxujalkaa edellä kuin Faffa Thoreaun Walden Pondille ja Seija laahusti jupisten perässä. Pyllymurosta ei ollut paljon jälellä, ahde oli paikallaan.
xxx/ellauri120.html on line 406: Nyrki Tapiovaara syntyi metsänhoitaja Kaarlo Juho Vihtori Tapiovaaran (1879–1959) ja Aino Aleksandra Grönroosin (1886–1929) perheeseen. Aino Aleksandra oli Pilppulan kartanon tytär ja äitinsä puolelta sukua Suomen ensimmäiselle naispuoliselle kuvanveistäjälle Eveliina Särkelälle. Hän oli taiteen ystävä ja kannusti lapsiaan näiden taiteellisissa harrastuksissa. (Selvää homoainesta.) Kaarlo Tapiovaara oli hämäläistä talonpoikaissukua, joka oli satoja vuosia asuttanut Myrrö- ja Märri-nimisiä maatiloja Vilppulassa. Kaarlo ja Aino Tapiovaaran yhteinen tie kulki Sortavalan ja Helsingin kautta Hämeenlinnaan, jonne perhe päätyi 1919. Tapiovaarojen kodissa elettiin kansallisromanttisessa hengessä. Sen mukaisesti perheen kaikille yhdelletoista lapselle annettiin kalevalaiset etunimet. Ennen Veikko Nyyrikkiä syntyivät poika ja tytär ja hänen jälkeensä kuusi poikaa sekä kaksi tytärtä. Kaarlo Tapiovaara oli Hämeenlinnan ainoa porvari, joka kävi perheineen säännöllisesti kaupungin työväenteatterissa.
xxx/ellauri129.html on line 222: Tiina Lymi on syntynyt Treella mutta hän on nykyisin myös näyttelijä, ohjaaja, käsinkirjoittaja ja koneella. Tiina sai ensin eräänä iltana teatterissa koko Tampereen työväeltä. Tiina on näytellyt sitä niille sen koommin 10 kertaa. Tiina sai häräntappoaseen njussipalkinnoxi akvaariokirjalla.
xxx/ellauri173.html on line 750: "Katsokaas, rakas Watson, katsoin eräänä iltana teatterissa neiti Alicia Claryta, kun hän kuunteli jonkinlaista melodraamaa erään puheenväärentäjän kynästä, noiden kirjainten ryöstäjien kynästä. Do-it-yourself ammattikieltä, saippuaoopperaa! Heidän fiktionsa banaalisuudet, irvistävä laiskuus, surkastuminen, voittoisa ja tuottoisa rankaisemattomuus, tollanen lattapäinen ylevyyden tunne laahuxen joukossa. Hyvin menee ! Näin miten tämän naisen ihailtavat silmät täyttyvät kyynelistä näissä surkeissa keskusteluissa! Voi helvetti! Että mua eto!
xxx/ellauri174.html on line 152: Noniin, siis! Olin kerran lusimassa yhden koulukaverini kanssa, yhden Anderssonin, vai oliko se Kitula? No joka tapauxessa, Andersonilla meni tosi kivasti. Vahva asema, kaksi lasta, todellinen kumppani, urhoollinen ja onnellinen, se oli tälle arvokkaalle pojalle onnen voittaja, eikö niin? Eräänä iltana New Yorkissa sellaisen kokouksen päätteeksi, jossa kuuluisan sisällissodan lopputulos oli päätetty hurraalla, kaksi hänen naapuriansa pöydässä ehdotti, että he jatkaisivat juhlaa teatterissa.
xxx/ellauri175.html on line 609: - Jaa se! hän mutisi, sellaiset ihmeet mieluummin pelottaisivat sielua kuin lohduttaisivat sitä! Kukapa mies kuvittelikaan, että tämä synkkä automaatti voisi liikuttaa minua kuka tietää, mitä paradokseja metallilevyihin kaiverrettuina! Mistä lähtien Jumala salli koneiden puhua? Ja mikä naurettava ylpeys näyttää ajattelevan sähköisistä haamuista, jotka naisen muotoon pukeutuneena väittävät sekoittuvansa olemassaoloomme? - Vai niin! Ah! Ah! Mutta unohdin! Olen teatterissa! Ja minun on vain kehuttava. Kohtaus on todella outo! Hyvin tehty siis! Edison! – Bis! bis!…
xxx/ellauri175.html on line 613: Nuori mies oli juuri puhunut ihmisarvon nimissä ja jopa terveen järjen nimissä, raivoissaan Hadalyn ihmelapsesta. Varmasti hänen juuri sanomansa ei ollut kiistaton – ja jos hän olisi joutunut jollekin parlamentaarikkoon puolustamaan asiaa, ei ole epäilystäkään siitä, että tämä raudan antaminen oli luonteeltaan luonteeltaan vaarallista, lyhyttä ja hankalaa. vastahyökkäys. Siten kysymykseen: "Mistä lähtien Jumala sallii koneiden puhua?" jos joku ohikulkija olisi vastannut hänelle: "Koska hän näki, kuinka surullista käytät sitä!" vastaus olisi ollut varsin kiusallinen. Mitä tulee lauseeseen: "Unohdin, olen teatterissa! jos kaveri olisi vain humannut:
xxx/ellauri235.html on line 552: Pindaroksen kerrotaan kuolleen teatterissa Argoksessa Best of Pindaros-kiertueella nojaten rakastamansa nuorukaisen olkapäähän. Dodi, homo tääkin oli. Ei ihme että Dorian piti siitä. Hän kuoli todennäköisesti 80-vuotiaana, vaikkakin jotkut lähteet sanovat hänen kuolleen jo nuorempana.
xxx/ellauri239.html on line 136: Omista päivä ruoalle. Arvosta salaperäistä älykkyyttä, joka loi ruokaa pitämään sinut terveenä ja nautinnollisena, ja ole kiitollinen siitä. Sinulla on mahdollisuus tutkia tietoisesti suhdettasi ruokaan, kun menet supermarkettiin, kun kokkaat, kun kutsut ystäväsi illalliselle, kun syöt lounasta ravintolassa tai kun sinulla on aperitiivi tai popcornia elokuvateatterissa. Ajattele sitä osana Taon ikuista kiertokulkua ja pysy omassa utopiassasi.
xxx/ellauri280.html on line 81: Monet Bennettin romaaneista ja novelleista sijoittuvat Staffordshire Potteriesin fiktiiviseen versioon, jota hän kutsui Viideksi kaupungiksi. Hän uskoi vahvasti, että kirjallisuuden pitäisi olla tavallisten ihmisten saatavilla, ja hän pahoitteli kirjallisia klikejä ja eliittiä. Hänen kirjansa vetosivat suureen yleisöön ja niitä myytiin suuria määriä. Tästä syystä ja hänen sitoutumisestaan ​​realismiin modernistisen koulukunnan kirjailijat ja kannattajat, erityisesti Virginia Woolf , vähättelivät häntä, ja hänen fiktionsa laiminlyötiin hänen kuolemansa jälkeen. Hänen elämänsä aikana hänen journalistisia "self-help" -kirjoja myytiin huomattavia määriä, ja hän oli myös näytelmäkirjailija; hän menestyi teatterissa huonommin kuin romaaneissa, mutta saavutti kaksi merkittävää menestystä elokuvalla Milestones (1912) ja Suuri seikkailu (1913).
xxx/ellauri281.html on line 508: 1950-luvun ensimmäisellä puoliskolla Miller jatkoi töissään amerikkalaisen yhteiskunnan paradoksien ja moraalisten dilemmien paljastamista, jossa julistetaan yksilöllisyyden ylivaltaa, mutta käyttäytymisnormeja asettaa jäykästi julkinen moraali, maahanmuuttajien kansakunta, jossa siitä huolimatta. tämä "muukalaisen" pelko elää jatkuvasti ja uusia vihollisia keksitään. Näytelmäkirjailijan sanoin: "Kun ymmärrät, että ortodoksisuus on välttämätön, sinun on pakko kokea inkvisiittiö". Näytelmä " The Upokas " oli omistettu tälle aiheelle, ja se kritisoi ankarasti mcarthyismia 1950-luvun alussa. Katsojalle metafora aiheutti hämmennystä ja jopa ansaitsemattoman loukkauksen tunteen monissa amerikkalaisissa, ja Martin Beck -teatterissa 22. tammikuuta 1953 debytoinut draama kesti alle 200 esitystä. Mutta kaksi vuotta myöhemmin, Joe Stalinin ja Joe McCarthyn kuoltua, se lavastettiin uudelleen suurella menestyksellä. Huolimatta yleisön viileästä vastaanotosta se voitti Donaldson- ja Tony-palkinnot jo vuonna 1953, ja vuonna 1958 se sai myös Obi Wan Kenobi palkinnon, joka myönnettiin saavutuksista off-Broadway- teatterissa.
xxx/ellauri286.html on line 202: Vuonna 2007 Viron lähihistoriasta kertova näytelmäni Puhdistus sai kantaesityksensä Suomen kansallisteatterissa, ja paria kuukautta myöhemmin pronssisotilaskiista kuumensi ja kylmensi tunteita Virossa.
xxx/ellauri376.html on line 80: Vuosina 1945–1946 François Truffaut näki Sascha Guitryn rainan Le Roman d'un cheateur kaksitoista kertaa Champollion-elokuvateatterissa. Sankarista, kansanmurhaajasta, asosiaalista varkaasta, tulee hänen ihanteensa, joka ilmentää moraalia, "joka koostuu yksinkertaisesti itsensä suojelemisesta muiden moraalilta". 1946 François Truffaut, joka oli yläasteen neljännellä luokalla, sai peruskoulun tutkinnon ja lopetti koulunkäynnin. Pian rettelöivä Ransu pantiin kasvatuslaitoxeen. Kasvattajat ovat tyhmiä. Siellä François Truffautilla diagnosoitiin kuppa kurkussa, joka hoidettiin välittömästi. Hänen suhteensa äitiinsä, "ei tietenkään äitipuoli, mutta ei myöskään äiti", on kauhea, kun niitä on olemassa. Äiti "syyttelee" häntä homoseksuaalisesta suhteesta Jimin kaa. Myöhemmin hänen pakonomainen rakkautensa naimisissa olevien naisten, leskien, nuorten ja prostituoitujen välillä eivät enää lohduta häntä epäonnistumisesta Liliane Litvinin kanssa, jonka johdosta Ransu nirhi auki ranteensa. Oliko Liliane juutalainen?
xxx/ellauri376.html on line 82: Jean Genetin esimerkistä hän allekirjoitti 1951 kolmen vuoden armeijasitoumuksen ajatuksella, että hyvällä onnella hänet tapetaan Indokiinassa. No such luck. Kaksi kuukautta kadettiryhmässä 32. tykistörykmentin 8. pataljoonassa Wittlichissä paljasti hänelle hänen fyysisen kyvyttömyytensä, vaikka hän vain kokoaisi kiväärin. Liikkeet mudassa, vartijat lumen alla, pakotetut marssit kolmenkymmenen kilon paketin kanssa paransivat hänet alkuinnostuksestaan, mutta hän säilytti ihailunsa armeijaa, sen ammattikorkeakoulua ja sen tekniikkaa kohtaan. Tulee mirleen Philip Rothin armeija-ajat perunateatterissa. Kanuunan ääni aiheutti pysyvän kuulovaurion oikeaan korvaan. Ransu tunaroi asekuljetuxia, karkaa ruodusta ja nirhii putkassa taas naamaa partaveizellä.
48