ellauri004.html on line 1220: Ei hemmetti, koko komedia on vain teatteria meille. Tuumii luoja (tai sitä edustava taho): ei muhun oikeesti sattunut (mähän oon täydellinen), mutta noihin toisiin uhrautuminen kyllä tekee kipeää. Tää show olkoon niille opetus, tarjoiluehdotus: malli siitä, miten termiittinä pitää muiden eteen kaatua. Kaadu vaan, ei satu, ainakaan ei kauaa. Se on iso askel kohti eusosiaalisuutta.
ellauri012.html on line 702: Ei mennyt piiriin. Ei osallistunut paikkakunnan meijeritoiminnan kehittämiseen. Näpytti liikaa, Mikon pelejä. Luki paljon. Ite asiassa ihan sikana. Ei kattonu elokuvaa eikä telkkaria kuin pakosta. Inhos teatteria, mutta piti oopperasta. Täysin epämusikaalinen, ei saanut laulaa edes mukana. Isä älä laula. Oppi soittamaan 1-sormisesti pianolla Taas verilähde sydämen.
ellauri016.html on line 1130: Enhän sentään ole teatteriarvostelija.
ellauri047.html on line 60: Thuringenistä Frankfurtiin muuttanut räätäli-isoiskä kirjotti vielä nimensä ööllä Göthe, ennenkun alkoi suurkaupungissa hienoilla. Scneiderscheren schneiden scarf, scharf scneiden Schneiderscheren. Se nai izellen eskisaarismaisesti kukoistavan hotellialan yrityxen ja rikastu sillä niin törkeesti et jätti jälkeensä läjittäin kiinteistöjä, pantteja ja kultasäkkejä. Goethen isä Johann Kaspar Goethe (1710–1782) oli lakitieteen tohtori, joka kuului Frankfurtin varakkaimpiin porvareihin, ei tarvinnut päivääkään työtä tehdä. Se oli saita pedantti. Goethen äiti oli iloluontoinen Katharina Textari (1731–1808). Äiskä "Frau Rat", rouva rotta, oli 17 kun se naitettiin yli 2x vanhempaan ökyporvariin. Muut lapset kuoli paizi Woku ja sisko Cornelia, jonka kanssa se leikki nukketeatteria ja lääkärileikkejä. Äitikin sano sitä Hätschelhansixi. Goethe ei käynyt lapsena koulua, vaan hän sai kotiopetusta laajasti sivistyneeltä isältään ja kotiopettajilta. Hänelle opetettiin muun muassa historiaa, matematiikkaa, maantiedettä, miekkailua, tanssia ja piirtämistä. Ranskan kielen hän oppi niin perusteellisesti, että hän kykeni puhumaan sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään.
ellauri047.html on line 914: Teresia otti käyttöön virkamiehet ja valtionverotuxen, käänsi aatelia pienemmälle. Populistipersutoimia. Koitti panna kuriin #metoo käytöstä, kielsi sotilailta huoraamisen. Äijät vaan nauroivat. Ei ollut nettiä, mut pelattiin ja katottiin teatteria, syötiin ja tanssittiin. Mitä eroa.
ellauri069.html on line 553: Tämä tarkoittaa, ettei sota alun alkaenkaan ole poliittinen, politiikka on pelkkää teatteria, sen tarkoitus on vaan hämätä ihmisiä... kaikessa hiljaisuudessa sodan kulun sanelevatkin teknologian tarpeet... ihmisolentojen ja tekniikoiden salaliitto, joka tarvizee sodan energiasysäystä ja huutaa: Hiiteen raha, koko [USA, UK, CCCP, etc] on uhattuna ... todelliset kriisit ovat resurssien kriisejä, eivät suurvaltojen keskinäisiä vaan teknologisia, ja niiden tarpeita ei ymmärrä yhtään kukaan, kaikki vaan kelluu paskajoen mukana, eliitti vaan kökkäreinä pinnalla.
ellauri072.html on line 316: Käsite syntyi 1800-luvun lopulla. Sitä on käsitellyt kirjoituksissaan muun muassa André Antoine (1858-1943). Höpsis, sitä oli jo muinaisilla kreikkalaisilla esim Aristofaneella. Ehkä just tämmöisestä pelleilysyistä mä inhoon teatteria ja elokuvia. Kaikkea missä pitää olla "yleisö" jotta rahallista tulosta tulisi. Yleisö on peräaukosta.
ellauri097.html on line 595: Yli kahdensadan kappaleen myyntimäärien tavoittelu mille tahansa sanataideteokselle on höperöä kraukijahtia, absurdia teatteria, puskafarssia ehkä.
ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri112.html on line 716: Filmin sanoma taisi sitten olla että älä tee lisää lapsia enää kun olet tollanen vanha kasa. Jos on ihan pakko tee ne Tullynä. Theronin omat lapset on adaptoituja. Raskaus oli pelkkää teatteria.
ellauri118.html on line 609: Useimmat Behnin näytelmistä kantaesitettiin Lontoon Dorset Gardenissa, ja siellä myös Veijari sai ensi-iltansa vuonna 1677. Ensi-illassa oli läsnä teatteria harrastava kuningas Kaarle II. Näytelmän suosiota kuvaa myös se, että vuosisadan loppuun mennessä Veijari palasi näyttämölle muutaman vuoden välein. 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla Veijarin suosio vain kasvoi, mutta sitten näytelmä unohdettiin yli kahdeksisadaksi vuodeksi. Veijarin esitykset alkoivat uudestaan, kun Royal Shakespeare Company löysi sen vuonna 1986. Suomen lisäksi Veijaria on esitetty useissa muissa maissa.
ellauri204.html on line 776: Ranskassa Artaudilla diagnosoitiin skitsofrenia, ja hän vietti seuraavat yhdeksän vuotta mielisairaaloissa ainakin Rodezissa ja Ivry-sur-Seinessä. Artaudin mukaan hän tunsi sairauden myötä menettäneensä identiteettinsä, sillä hän tuli tietoiseksi tavallisesti tiedostamattomista kehon toiminnoista. Hän juuttui painajaiseen, jossa tiedosti lihaksensa, luunsa ja mahansa, jonka toiminnot pitivät samanlaista läpsytystä kuin lippu myrskyssä. Hän hahmotti kätensä ja jalkansa kuin verisinä vanuina, etäisinä ja väärissä paikoissa olevina. Artaud lopetti kirjoittamisen ja piirtämisen pitkäksi aikaa mutta aloitti uudelleen sähköhoidon jälkeen. Anttonin suuta oli lähes mahdoton tukkia. Yllättävää sikäli että Anttoni koitti vapauttaa teatteria sanataiteen kahleista. Nimi "kohti kriittistä teatteria" oli ihan väärä, A. oli täysin kritiikitön ja epäpoliittinen oikispaskiainen. Artaud was not into politics at all, writing things like: 'I shit on Marxism.'
ellauri204.html on line 780: Suomessa Jouko Turkkaa ja Jumalan teatteria pidetään Artaud’n oppien soveltajina. No sen saattoi arvata. Pipopäinen koirantaluttaja Suomen Sysmästä oli toinen totaalinen ääliö. Onnexi se on jo vainaja. Vitun kakanheittäjät.
ellauri243.html on line 96: Anne Frank-lookalike Shosanna hoitaa elokuvateatteria Pariisissa valehenkilöllisyyden turvin. Hän tapaa saksalais-suomalaisen tarkka-ampujan Simo Häyhän (Fredrik Stollen), joka kaatoi 250 vihollista yhden taistelun aikana. Häyhän on määrä esittää izeään nazien propagandaelokuvassa Stolz der Nation (Kansakunnan ylpeys). Shosannaan sen jutkutaustasta tietämättä ihastunut Häyhä vakuuttaa (? taivuttaa) Joe Goebbelsin siirtämään elokuvan ensi-illan Shosannan elokuvateatteriin. Shosanna suunnittelee rakastajansa Marcelin (pätkän ranskalaisvahvistus, yhtä merkittävä kontribuutio kuin sammakoilla viime sodassa) kanssa ensi-iltaan osallistuvien natsijohtajien tappamista sytyttämällä teatterin tuleen. Meneehän siinä mukana muutama sata pahaa-aavistamattomia ydinsaxalaisia, mutta väliäkö hällä, koko Saxan kansahan on yhtä syyllinen. Inter arma silent leges! Ihan sama tematiikka muuten kuin Dan Steinbockin Andromeedassa. Vittu onnää tosi mieltä nostattavia juttuja, etten sano kääntäviä.
ellauri277.html on line 438: Myöhemmin kolme Batman-naamareihin sonnustautunutta miestä ryösti kaksi elokuvateatteria Meksikossa. Aseistautuneet miehet varastivat teattereista yhteensä noin 15 000 euron edestä rahaa. Ryöstöt tehtiin Chihuahuan osavaltiossa Pohjois-Meksikossa elokuvan näytösten aikaan. Ensimmäinen ryöstö tehtiin ennen keskiyötä osavaltion pääkaupungissa. Ryöstäjät varastivat koko lippukassan. Toisessa ryöstössä elokuvateatterin johtaja loukkaantui vakavasti kasvoistaan. Kyseessä saattoi olla Dent, ellei sitten Kissanainen tai Bane.
ellauri284.html on line 158: Erinomaista saksalaistyyppistä olutta valmistavan Tsingtaon oluttehtaan piiritys 1914 oli ensimmäisen maailmansodan Aasian ja Tyynenmeren teatteria.
ellauri299.html on line 360: Chicagon poliisimellakassa 1968 mätkittiin jo 1500 tyyppiä. Chicagon seizikon oikeudenkäynnistä tuli puhdasta puskafarssia. Huolimatta kaatumisvaarasta Rubin poltti marihuanaa ennen oikeudenkäyntiä. "Minua kivitettiin paljon oikeudenkäynnissä, koska se oli niin täydellistä teatteria – historian eturivin istuin – ja marihuana tehostaa jokaista kokemusta." Hölmö tuomari Hoffman lisäsi vauhtia spektaakkeliin. Tuomari Hoffman määräsi muun muassa, että Black Panther -johtaja Bobby Seale sidotaan, sidotaan ja ketjutetaan tuoliinsa huomattavan osan oikeudenkäynnistä. Olihan se hauskaa aikansa, mutta pitkässä juoxussa yrittäjyys tuo parempaa katetta, tuumi Jerry viisastuttuaan ja rupesi juppiexi. Teit'isäin astumaan.
ellauri301.html on line 358: Merellä ollessaan Mankell kiinnostui teatterista. Mankell on asunut muutaman vuoden myös Skånessa ja useaan otteeseen Mosambikissa ja siellä hän toimi mm. paikallisesssa teatterissa. Mosambikissa asueessaan hän kirjoitti myös ensimmäisen Wallander-romaaninsa Mördare utan ansikte, joka ilmestyi vuonna 1991. Mankell on toiminut myös Ruotsissa teatterialalla 1970-1980-luvuilla erilaisissa tehtävissä: näytelmäkirjailijana, dramaturgina, lattiamanuna, ohjaajana ja teatterinjohtajana eri paikkakunnilla.
ellauri308.html on line 741: Kansallisteatteri esitti syksyllä 1948 Jean-Paul Sartren näytelmää Likaiset kädet, jossa pääosanäyttelijä Aku Ankka oli naamioitu Staliniksi. Näytelmän kritiikit olivat muuten myönteisiä, mutta Työkansan Sanomissa 12. lokakuuta 1948 julkaistussa Äikiän kirjoituksessa ”Kansallisteatterin tökerö teko” syytettiin teatteria Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden vahingoittamisesta. Koska Äikiän artikkeleita luettiin Neuvostoliitossa, se herätti siellä huomiota, minkä seurauksena Neuvostoliitto lähetti nootin Suomen ulkoministerille ja näytelmän esitykset loppuivat.
ellauri332.html on line 87: ”Aika moniselitteisesti Saarinen selittää sitä, ettei työssä ole käytännössä sisällysluetteloa eikä lähdeapparaattia eikä oikeastaan tieteellistä sisältöäkään.” Väitöskirjan esitarkastajat ovat dosentti ja emeritusprofessori, jotka ovat seuranneet tästä yli 20 versiota. – Sekä yliopiston kustoksen (Kaarina Määttä) että Saarisen mielestä kaikki meni hienosti. Törhönen myös toteaa ymmärtäneensä, ettei Esa Saarisen kaltaista henkilöä olisi saatu vastaväittelijäksi (sic), jos ”asialla ei olisi julkkis merkitystä”. Törhösen kihlattu Janika Holm työskentelee teatterialalla rekvisiitan puolella. Yleisradio on haastatellut noin 20 naista, jotka kertovat elokuvaohjaaja ja elokuvakerronnan professori Lauri Törhösen häirinneen heitä neljännesvuosisadan ajan seksuaalisesti. Häirinnästä tuli sukupolvikokemus. Hän valmistui itse koulusta vuonna 1976 ja on nyt 70-vuotias ja eläkkeellä. Ylen haastattelemat naiset kertovat seksin ja kerran myös ryhmäseksin ehdottelusta ja tauottomasta ulkonäön kommentoimisesta.
ellauri348.html on line 440: Kun Doorsin esiintymislavat vaihtuivat suurempiin yhtyeen suosion kasvaessa, Morrison alkoi tehdä lavaesiintymisistään rockteatteria. Hän kertoi, että ”oli välttämätöntä liioitella miltei groteskiuteen asti.” Morrisonin lavaesiintyminen perustui paljolti muutaman toistuvan liikkeen ja eleen käyttämiseen, ja niihin liittyi toisinaan myös spontaaneja akteja ja teksti-improvisaatioita. Morrison paitsi lauloi, myös resitoi lyriikkaansa ja välillä suorastaan huusi. Hän tukeutui laulaessaan voimakkaasti mikrofoniin ja mikrofonitelineeseen, pitäen siitä yleensä kiinni kaksin käsin. Hänen liikkeensä olivat hitaita, ja välillä hän jähmettyi paikalleen tuijottamaan yleisöä tai siirtyi kokonaan lavan sivuun. Toisinaan hän saattoi improvisoida intiaanitansseja tai heittäytyä makaamaan esiintymislavalle. Hänelle oli myös tyypillistä härnätä tai solvata yleisöä. Tää trendasi Jimin ikäpolvessa, kz. esim vuotta vanhempia Peter Handkea ja Jouko Turkkaa albumissa 340.
ellauri348.html on line 498: Kylläpä oli taas järkyttävää soopaa jokailtaisissa turrusarjoissa. Bonerissa tehtiin selväxi että anglosaxinen oikeus turveloine juryineen on ja sen kuuluukin olla pelkkää teatteria. Asiantuntijoiden tulee pukeutua sexikkäästi ja puhua lehtereille yxinkertaistettua enkkua. Kyse ei ole konviktiosta vaan persuaasiosta. Vitun persuja. No sitähän se oli retoriikka jo Ciceron ja Demagogeen aikana. Anglot harjoittelee sitä jo koulussa.
ellauri353.html on line 410: Babelin yleislakivaimon Antonina Pirozhkovan mukaan elokuvantekijä Sergei Eisenstein ihaili myös Auringonlaskua ja vertasi sitä usein Émile Zolan kirjoituksiin, joiden tarkoituksena oli "valaistaa kapitalistisia suhteita yhden perheen kokemuksen kautta". Eisenstein oli myös melko kriittinen Moskovan taideteatteria kohtaan, "sen näytelmän heikon lavastuksen vuoksi, erityisesti siitä, ettei se pystynyt välittämään yleisölle jokaista sanaa sen epätavallisen ytimekkäästä tekstistä".
ellauri362.html on line 287: Tom & Jerry -sarjakuvat tunnetaan eräistä väkivaltaisimmista teatterianimaatioissa koskaan suunnitelluista sarjakuvalehdistä: Tom voi käyttää kirveitä, vasaraa, tuliaseita, sähinkäisiä, räjähteitä, ansoja ja myrkkyä Jerryn tappamiseen. Jerryn kostomenetelmät ovat paljon väkivaltaisempia ja usein menestyneinä, kuten Tomin leikkaaminen kahtia, pään katkaiseminen, pään tai sormien sulkeminen ikkunaan tai oveen, Tomin hännän työntäminen vohvelirautaan tai mankeliin, potkaiseminen jääkaappiin. , saada hänet sähköiskun, hakkaamaan häntä nuijalla, nuijalla tai nuijalla, antaa puun tai sähköpylvään ajaa hänet maahan, pistää tulitikkuja hänen jalkoihinsa ja sytyttää ne, sitoa hänet ilotulitteeseen ja laukaista se ja niin edelleen. Vaikka Tomia ja Jerryä on usein kritisoitu liian väkivaltaisiksi, missään kohtauksessa ei ole verta tai hurmetta. Molemmilla hahmoilla on sadistisia taipumuksia, sillä he nauttivat yhtä todennäköisesti toistensa kiusaamisesta, vaikka se on usein vastaus laukaisevaan tapahtumaan. Tit for tat.
xxx/ellauri044.html on line 61: toinen ylevää teatteria herrasväelle, toinen laahuxelle alhaista.

xxx/ellauri292.html on line 75: Yöllä Tekla alkoi etsiä Paavalia vankilasta. Hän lahjoi vartijan antamalla tälle rannerenkaansa, istuutui Paavalin jalkojen juureen ja suuteli hänen k --- kahleitaan. Paavali alkoi puhua hänelle Jumalan suurista teoista. Tekla löydettiin Paavalin luota "kytkeytyneenä häneen" kuin naali jumalallisen rakkauden kahlein, ja heidät tuotiin hännät yhdessä kuvernöörin eteen. Kun Tekla ei vastannut mitään hänelle esitettyihin kysymyksiin, hänen oma äitinsä huusi: ”Polttakaa tuo avioliiton vihollinen keskellä amfiteatteria pelottavana esimerkkinä kaikille toisille naisille!” Väkijoukkoa miellyttääkseen kuvernööri suostui ruoskituttamaan Paavalin ja ajoi hänet pois kaupungista. Teklan hän tuomitsi poltettavaksi elävältä.
xxx/ellauri314.html on line 121: teemoihin kuuluu lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttö ja sen vaikutus muuhun perheeseen. Äiti Mary on riippuvainen morfiinista ja kaikki perheen kolme miestä alkoholista. Näytelmässä he vuoroin salailevat asiaa, syyttelevät toisiaan, vastustavat syytöksiä, katuvat ja kieltävät koko asian omalta kohdaltaan. Perheen isä on uransa parhaat päivät nähnyt suosikkinäyttelijä, joka käyttää rahansa huonoihin kiinteistökauppoihin sen sijaan, että maksaisi perheensä jäsenten tarvitsemia hoitoja. Äidin mieli on järkkynyt lapsen menettämisen takia. Kyyninen vanhempi poika Jamie on vastahakoisesti seurannut isäänsä teatterialalle. Nuorempi poika, 23-vuotias Edmund on ollut merillä ja palannut sieltä sairaana, syyksi epäillään tuberkuloosia. Hän on äidin lemmikki, vaikka juuri hänen syntymänsä yhteydessä huonolta lääkäriltä saatu morfiiniresepti on johtanut äidin lääkekierteeseen. Äiti takertuu menneeseen, kaivaa esiin häämekkonsa. Edmund saa kuulla, että hänet lähetettäisiin parantolaan.
xxx/ellauri356.html on line 105: Kixaus on kirjoittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, jotka käsittelevät useita genrejä: teatteria, kirjallisuutta ja feminististä teoriaa, taidekritiikkiä, omaelämäkertaa ja runollista fiktiota. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten vuoden 1976 artikkelistaan ​​"The Laugh of the Medusa". Vuonna 1975 Cixous oli julkaissut vielä vaikutusvaltaisemman artikkelin "Le rire de la méduse" ("Medusan nauru"), jonka hän oli tarkistanut; se käännettiin englanniksi Paula Cohenin ja Keith Cohenin toimesta ja julkaistiin englanniksi vuonna 1976. Kixaus ja Derrida osasi ranskaa paremmin kuin ranskalaiset ize.
xxx/ellauri387.html on line 352: The little Actor cons another part; väsätä kuin Goethe teatteria;
29