ellauri008.html on line 2144: Konnakirjoissa on kivointa kun kusipäitä listitään. On rentouttavaa lukea, miten niiltä irtoo pää, tai niistä tulee ihan muusia. Sama ketä ne on, kuha ne on mulkeroita. Se on katarttista.
ellauri016.html on line 541: Tai voihan snobi jossain asiassa ollakin keskimäärää parempi, mut ei sen tarttis sillä koko aika sprettailla, eikä luulla et se on nyt kaikissa asioissa joholla. Niinku julkkixista tehään joka paikan höyliä, tanssitähtiä ja superkokkeja ja ties mitä. Se on usein selvää snobbailua. Ei aina. Joskus julkkixet on vaan matti meikäläisen avataareja. Onneton yxinäinen hemmo saa samastua johonkin, ainaskin teeveessä ollaan sitten tuttuja.
ellauri026.html on line 461: Oli miten oli, Fima on jo päättänyt että Erasmus on pikku huijari ja narri. Niinkuin kai olikin. Mut ei se silti tarttis jotain huumoritonta jenkki mitättömyyttä osottamaan sitä unitaarisella sormella. Fima lähtee siitä, että jokainen Eran sana on todennäköisesti valetta. Era "lainaa" koko ajan, jopa omastakin taskusta. Tässäkin se muistuttaa erästä toista elämäkerturia, jonka nimi vaatimattomuuden vuoxi jääköön nyt mainizematta. Se löytyy näitten mustelmien etusivulta. Se alkaa ällällä.
ellauri029.html on line 656: Jännää kirjaa tai sarjaa jossa on eka roistoja, jotka saa lopussa ansionsa mukaan, on kiva seurata kahdestakin syystä: ensin on kiva samastua vähän niihin roistoihin, jotka ryöstää, raiskaa ja tappaa toisia apinoita; sehän on hyvinkin houkutteleva ajatus, vaikka pelottava. Ja sitten kun hyvixet esim. poliisit, sotilaat tai karjapaimenet ampuu pahixet tohjoxi, saa toisen tyydyttävän katarttisen peräruiskeen: taas on lupa tappaa, ja ollaan vieläpä hyvän asialla. Áll is well, voi alkaa seuraavaa saippuaa.
ellauri071.html on line 466: Ja sit juttu kiertyy taas takaisin Pynchoniin izeensä: Sen kortit on jaettu pöytän kelttiläiseen tapaan AE Waiten ehdottamassa järjestyxessä, mutta ne ovat määräaikaisen määrimiehen ja huumeilevan tomppelin kortteja, viittaavat vain pitkään ja laahustavaan tulevaisuuteen ja keskinkertaisuuteen (ei ainoastaan hänen elämässään, vaan myös hänen kronikoizijoissaan kuten Harold Bloomissa, heh, tai el Laurissa), ei selväpiirteiseen onneen sen enempää kuin katarttiseen katastrofiinkaan. Mut ei Pynchon sentään hirttäytynyt niinkuin Foster Wallace, ei siitä ollut miestä siihenkään. Kyllä mäkin kerran haaveilin Kymijoen sillalta alasajosta ja Söderkullan kallioihin törmäämisestä vanhalla mannepirssillä jossa lämmitys ei toiminut, mutta haaveexi vaan sekin jäi.
ellauri083.html on line 461: Sä taas olet termiitti, joka nakertaa kirjailijan ennen lukemista. Ettei vaan tarttis pitää, arvostaa, saati kunnioittaa. Ehei. Varmistat, että kukaan EI ole hyvä kirjailija, koska on tavalla tai toisella paska/vammainen tms. tyyppi. Ei tartte välittää. W:n kuvaus anhedonistista tuntuu sopivan hyvin.
ellauri391.html on line 152: Se et joku lihaa ja verta ollut tyyppi olisi joku inkarnoitu sana eli meemi maiskahtaa idealismilta. Sielu on järjestyneen materian toimintaa, harmoniaa ikäänku, sanoo materialisti. Vaikka toisaalta, kylhän jonkun tyypin tajunnansisällöt vois digitoida ja tallentaa pilveen tai muistikortille, ja siirtää vaikka toiseen ruumiiseen. Ei siihen kovin kummosta scifiä tarttisi. Aika pitkä tietokonesana siihen kyllä tarvittaisiin, vaikka olis tyhmempikin kaveri.
xxx/ellauri010.html on line 478: tarttis päästä kunnon lääkärin tutkittavaksi,

8