ellauri011.html on line 773: Pillerit sai aikaan hippiaatteen, vapautti naiset, mutta sai myös miehet vonkaaman ihan uudella tarmolla: "älä nyt viitti pihdata, ei se siitä kulu" ja sitä rataa. Olkaa yhtä hyviä kuin me miehet, jakorasioita. Make love, not war. Aw, fuck peace, fuck me.
ellauri020.html on line 474: Iivana tosiaan inhoo tota juorulehden Sabrinaa, se läpsii sitä ihan väsymättömällä tarmolla. Kukahan se on, joku britti. Kala nimeltä Wanda.
ellauri052.html on line 135: Bellowin kertoja on useimmiten professori tai vähintäänkin korkeasti kouluttautunut - joka tapauksessa pääkopan sisältä täyttä timanttia. Älykuninkaiden arkkityyppi on Victor Wulpy, joka Millainen päivä sivulla oli -novellissa lennättää rakastajatartaan pikadeiteille lentojen välilaskeutumispaikoille. Victor on lännen älykapteeneita: hankkii elantonsa luennoilla 10 000 dollarin tuntitaksalla. Ja ylläpitää oppineiden nokkimisjärjestystä yli-ihmismäisellä tarmolla ja energialla.
ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri249.html on line 259: Hruštšov näyttää uskoneen vilpittömästi voineensa auttaa ukrainalaisia ja olleensa heidän suosikkinsa. Hänen toimintansa oli kuitenkin sekoitus tragediaa ja farssia; hän vastusti ja hidasti Stalinin määräyksiä, mutta kävi julmaa sotaa Ukrainan kansallismielisiä sissejä (ketäs nämä olivat?) vastaan. Hän auttoi kaikella tarmollaan jälleenrakentamaan taloutta, jonka tehottomuus aiheutti uuden nälänhädän.
ellauri324.html on line 140: Capek tekee salamantereiden kannattavuuslaskelmia aito talousliberaalin tarmolla. Palkkatulojen osuutta ei voi nostaa pienentämättä pääomatulojen osuutta. Vittuako ne jostain osuuxista puhuvat? Senkö takia että pääomapiireillekin pääasia on tienata enemmän kuin patraskit? Eivaan poinzi on että pääomatulo on rupusakin alihintaan ostettua työpanosta, kuten Marx aivan oikein honasi.
ellauri401.html on line 176: Pekka oli ahkera koulupoika ja hänellä oli säännöllinen työrutiini. Kotiin tultuaan hän söi päivällisen, ja sitten ryhdyttiin hommiin. Pekalla oli motiivina suorittaa hyvin kaikki, mikä hänelle kuului ja mitä kohtalo oli hänelle määrännyt. Pekka suoriutui läksyistä 20 minuutissa, ja sitten hän ryhtyi samalla tarmolla lukemaan, maalaamaan ja soittamaan.
xxx/ellauri027.html on line 1360: luokittelee hirmuisella tarmolla Russellin ajattelua erilaisiin ismeihin, joita mainitaan Bertrand Russellin haasteessa kymmeniä, ehkä jopa satoja. Himanen luottaakin vakaasti siihen, että asia on selvitetty ja selitetty, kun se on saatu luokitelluksi joksikin tietyksi ismiksi: “näiden luokittelujen avulla on mahdollista luonnehtia täsmällisesti tutkimukselle tärkeitä käsitteitä, kuten ‘rationalisti’, ‘irrationalisti’, ‘arationalisti’, ‘teisti’, ‘fideisti’, ‘pistikko’, ‘agnostikko’, ‘skeptikko’ jne.” (s. 163, kurs. ML)
xxx/ellauri124.html on line 819: hyödyntää Hymy-lehden avulla addiktiivisella tarmolla tekstiviestejä suoltanutta
9