ellauri002.html on line 1503: El Laurin pingiskavereina oli yks norssin klassikko alemmalta luokalta ja sen puoliso, hyvin miehiin meneväksi tunnettu (sanokaamme) dona Helena, molemmat Rooman kirjallisuuden opiskelijoita. Dona Helena piti don Jaimea omana tonttinaan, ja koitti dona Caritaa tarmokkaasti syrjään puukkia. Turha vaiva, kohta Lauri istuu donnan ja sen pikkusiskon pöydässä. Dona Rita on jotenkin epäluuloinen ja haastava, don Jaime miettii: tuosta voi vielä tulla harmia. No ehkä tulikin, ehkä oltiin kaikki mustasukkaisia.
ellauri107.html on line 264: Kyl tässä varmaan on vinha perä, kuten takuulla Pepullakin oli. Periköhän Benjamin Pepun asunnon? Joosef ja Benjamin oli nekin luultavasti sieviä homoveljexiä. Senkö tautta homo Tarmo Manni kirjoitti niistä niin tarmokkaasti? Kauniita poikia. Mannilta jäi kesken se viimeinen kaunispoika-kirja, mikäs sen nimi olikaan, Felix Krullin tunnustuxet. Huijari. Huijareita koko porukka näyttää olevan nää kaikista miehekkäimmät kirjailijat.
ellauri133.html on line 196: Jaxellaan paxusti, postaillaan tarmokkaasti ja nähdään toivottavasti pikaisesti!
ellauri147.html on line 677: (Martin on primäärinarsismille hyvin hyvin vihainen.) Säuglingtutkimuxissa ei näy siitä mitään merkkiä. Ei imeväiset ole ameeboita vaikka imevätkin tissiä, niillä on vahva kazekontakti primääriobjektiin, joka ei ole siis vaan tissi, vaan äidin pärstävärkki. Ameebaläppä on tarmokkaasti torjuttava. Se on infektiöösi. Perinteiset kallonkutistajat puolustautuvat samalla keinolla kuin saarnaajat: ei se ole tässä tärkeää mikä on totta, vaan miltä tuntuu, ja mikä tehoaa. Analyytikkojen turinat tiettävästi toimivat, samantekevää ovatko ne jossain hämärässä mielessä "totta" vai ei. Potilaat tykkää niistä. Lasten ja äitien vuorovaikutuxen tutkiminen on un-psychoanalytisch, se kuuluu jonnekin sosiopsykologian reservaattiin. Näin siis 70-luvulla, jolloin Martin opiskeli Bambergissa. Tällänen kaxoisstandardi, Revue des Deux Mondes (jota luki Tolstoin Lekan sankari teoxessa Ylösnousemus) ei käy ollenkaan päinsä enää, Martin terottaa, eläköön siis Winnicot!
ellauri249.html on line 214: Sisällissodan jälkeen Ukraina oli raunioina. Puutetta oli asunnoista, hiilestä ja elintarvikkeista. Elintarvikepulan johdosta Hruštšovin ensimmäinen vaimo Galina kuoli nälkään. Lapset Leonid ja Julina jäivät isän yksinhuollettaviksi, kunnes hän 1924 meni naimisiin Nina Petrovnan kanssa. Leninin hallinto ei luottanut Donbassin alueen työläisiin, sanottiin että ”heidän proletaarinen tietoisuutensa oli hukassa”. Työläiset lakkoilivat, ja heitä teloitettiin summittaisesti. Hruštšov nimitettiin vuonna 1922 johtamaan Rutšenkovon kaivosta ja hän paneutui tehtävään tarmokkaasti. Hän olisi puoluetoimitsijan työn sijasta opiskellut kaivosteknikoksi. Puolueen linjariidoissa hän päätyi kannattamaan Trotskia, mitä hän joutui myöhemmin selittelemään ja varomaan.
ellauri309.html on line 523: Valmistuessaan Wheatonista vuonna 1943 Graham oli kehittänyt kuuluisan sormea heristävän saarnatyylinsä. Graham viesti yksinkertaisesti ja suorasti synnistä ja pelastuksesta, jonka hän välitti tarmokkaasti ja ilman alentuvuutta tyhmille. Graham toimi lyhyen aikaa Western Springsin baptistikirkon pastorina, jonka jälkeen hän ryhtyi kiertäväksi evankelistaksi. Graham liittyi uuden Youth for Christ-järjestön henkilöstöön vuonna 1945 ja toimi vuodesta 1947 Northwestern Bible Collegen johtajana. Grahamin toiminnan keskiössä olivat suuret, kirkkokuntarajat ylittävät, kokoukset, joita kutsutaan nimellä missio tai ristiretki. Niistä saadut palkkiot oli selkeästi parhaimmat. Vuonna 1992 Graham kutsuttiin jopa maailman sulkeutuneimmaksi valtioksi arvioituun Pohjois-Koreaan. Vierailun aikana Billy luonnehti maan johtajaa Kim Il Sungia "Jumalaksi" ja nykyistä pulleaa johtajaa Kim Jong Unia "Jumalan pojaxi". Kim was "a different kind of communist." Graham's early crusades were segregated, but he began adjusting his approach in the 1950s.
ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
ellauri372.html on line 287: Herodes oli pystyttänyt teltan temppelin pohjoispuolelle, lähellä satulaa, joka mahdollisti pääsyn kaupungin muureille, samaan paikkaan, jonka Pompeius valitsi 26 vuotta aiemmin. Josefuksen mukaan Herodeksella oli 30 000 miestä komennossaan, vaikka nykyajan arvion mukaan määrä on noin puolet siitä. Näitä vahvistivat useat roomalaiset legioonat, 6 000 ratsuväkeä ja syyrialaisia ​​apujoukkoja, jotka Antonius lähetti ja johti Gaius Sosius. Kevään tullessa Herodes aloitti piirityksensä tarmokkaasti. Hänen insinöörinsä noudattivat roomalaisia ​​käytäntöjä, pystyttivät muurin ja vartiotorneja, kaatoivat kaupunkia ympäröivät puut ja käyttivät piirityskoneita ja tykistöä. Piirretyt kärsivät elintarvikkeiden puutteesta, jota pahensi sapattivuoden aiheuttama nälänhätä, mutta he pystyivät silti puolustamaan tehokkaasti. He hyökkäsivät muureilta väijyttäen piirittävät joukot ja estäen Herodeksen yrityksiä nostaa valleita, ja taistelivat roomalaisten pyrkimyksiä miinoittaa muurien alta vastakaivostoiminnalla kuin Gazassa.
ellauri372.html on line 492: Tai kuten sen viimeisin toimittaja kirjoitti: "Hudibras, kuten Kulliverbin matkat, on ainutlaatuisen mielikuvituksellinen teos, joka pystyy järkyttämään, elävöittämään, provosoimaan ja viihdyttämään konservatiivista lukijaa omituisella ja omaleimaisella tavalla, tarmokkaasti nokkela ja vireä invektiivisyydessään. Se on Hudibrasin kekseliäs kekseliäisys, joka todennäköisesti suosittaa sitä nykyaikaiselle konservatiivilukijalle ja joka nostaa sen historiallisen kontekstinsa yläpuolelle. Oikeutta on tehtävä piispa Butlerille eikä runoilija Butlerille, puhumattakaan Darwinin opettaja Butlerista tai siitä erewhon-kaverista."
xxx/ellauri057.html on line 838: Kun Katainen irtisanoutui puolueensa nuorisojärjestön kannasta, jonka mukaan kansanryhmää vastaan kiihottaminen tulisi sallia, Kunnas näki tietyn eron perussuomalaisten ja kokoomusnuorten välillä. Persut ei sais mielellään kiihottaa, kokkarnuoret kyllä, Tarmo alleviivaa tarmokkaasti.
xxx/ellauri091.html on line 147: Haahden kotiin kokoontui v. 1902 hänen ystäviään keskustelemaan sortokauden ja kansallisen heräämisen merkeissä. Kesken kaiken Haahti soitti pianollaan kolmisoinnun, kolme säveltä, joihin hän liitti kristillisyyden, taiteen ja suomalaisuuden. Näin sai alkunsa yhdistys Kolmisointu. Sen toimesta syntyi 17 vuotta myöhemmin Kristillinen taideseura sytyttämään ja tekemään tunnetuksi hyvän taiteen harrastusta. Seura sai monia paikallisosastoja, ja Haahti teki laajoja matkoja näiden järjestämiin juhliin ja neuvonpitoihin. Seuran puheenjohtajana hän tarmokkaasti toimi 27 vuotta, siis v:een 1946 ja oli sen jälkeen kunniapuheenjohtajana. Innoitus kristillisyyteen, taiteeseen ja suomalaisuuteen jatkuvasti sytytti. Haahti kuului ensimmäisiin Suomen kirjailijaliiton jäseniin.
xxx/ellauri128.html on line 105: Vaakku ilmeisesti piti vastustelevista runotytöistä. Sama predilektio näkyy mom and son videoissa: "mami" pyristelee vastaan alussa, mutta panee vastaan tarmokkaasti loppupeleissä. Haista-paska kappalainen Capellanus näyttää olleen Vaakun lemppareita. Ruma Honoré de Balzac oli kanssa kova panomies, tosin se sai työntää vasta maxettuaan runsaasti. Paul Bourget oli varsinainen pahis, kuten jo tiedetään. Näissä hanuissa on hurjasti narsisteja. Chardonne eli puteli-Jaakko oli Vaakun poliittinen virkaveli. Cicero oli tyhmä snobi kikhernekauppias. Disraeli Tears oli poikkeuxellisesti hölmö jutku. Dosto komppaa Catullusta Karamazoveissa tän suositun vihaava rakkaus-aiheen suhteen. Duclos näyttää olleen paskiainen miehexeen. Hemmetin paljon on näitä koiraan lisääntymisstrategia-aiheita, missä rakkautta piisaa just niin kauan että pääsee luukulle, ja sitten alkaa jo huooh ikävystyttää. Vaakulla on vitun vähän ylipäänsä naisia muutakuin puheenaiheena. Joubert on nyysinyt ton "ei 2x samaa" penseen ihailemaltaan Rochefoucauldilta (tai vastoin päin). Vaakulla ja Tommilla on samojakin töräyxiä respektiivisissä kokoelmissa. Nietschen penseet naimisesta on niin heikkoja ettei viizi edes mainita. Sen kokemuxet siitä oli aika rajallisia. Mitä jää viivan alle kun Shawin supistus on tehty? Minielefantin kärsä. Tosta tottumuxen osuudesta rakkaudessa näyttää M/F töräyttäjät ottavan ihan vastakkaisia kantoja. Koiraiden kannalta on toi uutuudenviehätys tietty tärkeä. Jokainen uusi reikä on uusi tilaisuus. Riippumahainen Ball-sack ei kyllä tiennytkään mitään häveliäisyydestä. Sen Contes drolatiques on pitkästyttävä. Disdraeli saa lisää haukkuja albumissa 243.
xxx/ellauri296.html on line 348: Yrjö Lyytikäinen joutui aloittamaan ansiotyön heti kansakoulun jälkeen, aluksi asiapoikana, sitten pakkaajana ja postittajana Kirjavälitys Oy:ssä. Kustannusliike Minervan konttoripäällikkö hänestä tuli 1920-luvun alussa. Aikalaiset muistelevat hänen opiskelleen tarmokkaasti työnsä ohessa.
xxx/ellauri354.html on line 508: Julianus aikoi rakentaa uudelleen ylellisen temppelin Jerusalemissa ylen suurella kustannuksella ja antoi tämän tehtävän Antiokian Alypiukselle. Alypius ryhtyi tarmokkaasti työhön, ja maakunnan kuvernööri tuki häntä; kun pelottavat tulipallot, jotka puhkesivat lähelle perustuksia, jatkoivat hyökkäyksiään, kunnes työmiehet eivät toistuvien paahtamisen jälkeen pystyneet enää lähestymään: ja hän luopui yrityksestä.
xxx/ellauri361.html on line 189: Tolstoin ystävä Anatoli Koni kertoi Tolstoille tarinan miehestä, joka oli tullut hänen luokseen hakemaan oikeusapua. Tämä mies oli nuorena vietellyt 16-vuotiaan kauniin orpotytön, joka oli viety nuoren miehen sukulaisen kotiin tämän vanhempien kuollessa. Vedellyt sitä tarmokkaasti suurella sukunuijalla edestä ja takaa. Kun hänen hyväntekijänsä huomasi tytön raskaana olevan tilan, hän ajoi hänet pois. Viettelijänsä hylkäämästä tytöstä tuli prostituoitu toivottomien yritysten ansaita rehellistä toimeentuloa jälkeen. Tyttö, joka havaittiin varastaneen rahaa yhdeltä humalaiselta "vieraalta" bordellissa, pidätettiin (ei sentään ammuttu kuten Texasissa 2014). Asiaa käsitelleeseen tuomaristoon kohtalo asetti hänen viettelijänsä. Hänen omatuntonsa heräsi hänen käytöksensä epäoikeudenmukaisuuteen, ja hän päätti mennä naimisiin tytön kanssa, joka tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Koni päätti tarinansa kertomalla, että pari todella meni naimisiin, mutta pian hänen tuomionsa umpeutumisen jälkeen tyttö kuoli lavantautiin. Phew huokasi kaveri. Saved by the gong.
15