ellauri025.html on line 803: Musta tää oli aika paska kirja, ärligt sagt. Oudointa on himpatian puute suunnilleen kaikkia osanottajia kohtaan. Kertoja ei tunnu tykkäävän kenestäkään, eikä sitten lukijakaan. Esim Saschaa, hihittelevää uimaria Monika käsittelee aeeka kylmästi, se on saatu kuulostamaan suorastaan ikävältä tyypiltä, jos edes elävältä ollenkaan. No ehkä sekin oli tarkotus. Jospa sanoma on et ei våldtäktissä ja sen kostossa olekaan kyse säälistä tai armosta, vaan teodikeasta. Oikeuden mehukkain osa ei ole habilitaatio, ei profylaxis, vaan retribuutio. Jehova maxaa vanhaan tapaan ondhetin förövareille samalla taxalla, kostaa kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Kost jumala.
ellauri033.html on line 636: No joo, pääasia on ettei pidä izeään kovin tärkeenä. Ei fatalismi ole pointti, kyllä sattumakin kelpaa yhtä hyvin. Se, mistä tulee harmia, on et ezii jotain tarkotusta izelleen tai maailman menolle. Ei niitä ole, turha skizota. Pikku mittakaavassa sopii kyllä optimoida, mut on bittikarttavirhe yleistää peliteoria koskemaan koko maailman menoa.
ellauri115.html on line 653: Huomaatte: tää termi ‘substanssi’ mulla tarkoittaa sitä millä on jotain alkeellisia laatusanoja, ilman erikoisia ja toissijaisia virityxiä. Jos sit kaikki meidän tuntemat alkeelliset laatusanat voi olla samalla otuxella, riittää vaan 1 substanssi; mut jos on keskenään poissulkevia laatusanoja, niin tarvitaan niin monta substanssia kun on disjointteja luokkia. Saat miettiä tätä vähän; mun puolesta, mitä Locke ikinä sanookin, mulle riittää että aineella on vaan koko ja jaollisuus, niin mä oon vakuuttunut, että se ei voi ajatella, ja jos joku filosofi väittää että puut tuntee ja kivet ajattelee [Jalkahuomautus: Musta näyttää että moderni filosofia on kaukana siitä että kivet ajattelevat, ne on havainneet että miehet ei ajattele. Onkohan vika mussa vai? No ei, ne ei vaan huomaa luonossa muuta kuin sensitiivisiä olentoja; ja ainut ero jonka ne löytää miehen ja kiven välillä on että miehellä on niitä 2, ei vaitiskaan läppä läppä, vaan että mies on herkkä olento joka kokee sensaatioita, ja kivi on herkkä olento joka ei koe sensaatioita. Mutta jos on totta että kaikki aine tuntee, mistä löytyy tää herkkä yxikkö, mun individi ego? Onxe jokaisessa aineen mölekyylissä, vai ruumiissa jotka on mölekyylien aggregaatteja? Paanxmä tän yxeyden nesteisiin ja kiinteisiin, yhdisteisiin ja alkuaineisiin? Sä sanot että luonto koostuu yxilöistä. Mut mitä nää yxilöt sit on? Onx toi kivi tossa yxilö vai aggregaatti yksilöitä? Jos jokainen alkeellinen atomi on herkkä olento, miten mä voin käsittää sen intiimin viestinnän joka tapahtuu kun toinen apina on toisen sisällä, niin että niiden 2 egoa on sekoittuneet yhdexi? Puoleensaveto voi olla luonnonlaki jonka mysteeri on meille tuntematon; mut ainakin me tajutaan että vetovoima joka riippuu massasta ei sodi kokoa ja jaollisuutta vastaan. Voitko ajatella sensaatiota smalla tavalla? Sensitiivisillä ruumiinosilla on toki koko, jopa vaihteleva [mulla se on aika vähäinen], mutta sensitiivinen olento on 1 ja jakamaton; sitä ei voi panna kahtia, se on kokonainen tai ei mitään; sentakia herkkä olento ei ole aineellinen kappale. Mä en tiedä miten meidän materialistit ymmärtävät sen, mutta musta näyttää että samat hankaluudet jotka sai ne heittämää yli laidan ajattelun, nyt saa ne hylkäämään tunteilun; ja mä en näe mitään syytä, kun kerran eka askel on otettu, ne ei vois ottaa toistakin; mitä se niille enää maxaa? Koska ne on varmoja ettei ne ajattele, miten ne kehtaa väittää että ne tunteilevat? Turhaan se yrittää sekottaa mua ovelilla argumenteilla; mä pidän sitä vaan epärehellisenä sofistina, joka mieluummin sanoo että kivillä on tunteita kun että miehillä on sielua. [Olipa siinä kasa kökköä ajattelua, jos sitä sillä nimellä voi kuzua; pikemminkin tarkotushakuista tunteilua.]
xxx/ellauri027.html on line 522: Turhaa tyrkyttää rakkautta ihmelääkkeexi. Rakkaus ei ole syy, se on seuraus. Jos tyyppi on mun puolella, voin ehkä rakastaa sitä jos se on muutenkin kiva tai ihana; jos se on ilkee mulle, niin en, kovin kauaa ainakaan. Tietty kannattaa yrittää eka olla ystävällinen, jos se vaikka onkin potentiaalinen mun kaveri. Mut turha sitä yritystä on heti hehkutella rakkaudex, ennenkuin on synnytetty edes joku varovainen luottamus. Ellei sit tarkotus nimenomaan ole sillä lailla huijata.
xxx/ellauri085.html on line 620: Nosiis tää ankeuttaja-Jim siis väittää tehneensä koukuttavaa viihdettä vaan saadaxeen statistipojan heräämään koomasta. Olen hyvin hyvin pahoillani kuin Alex Stubb tai linnunrataoppaan viimeinen viesti jlalta. Jos tää oli tiiliskiven tarkotus niin pieleen meni että mäjähti. Ei viihteestä pääse irti viihteellä.
xxx/ellauri124.html on line 104: »On jo aika, että ihminen asettaa itselleen päämäärän. On jo aika, että ihminen istuttaa korkeiman toivonsa taimenen. Tästä Nietzsche pitää loppuun asti kiinni." Eskin istuttama taimen oli erektio Albertinkadulla, Pafos-seminaarit ja impotenssi Bulevardilla. Pitää ylittää entinen izensä tai ainakin kilpailijat. Se on totuus, lopettelee E. Saarinen, siis 1 vaihtoehtoinen. Valize mieleinen. Darwin ja Marx nyökyttävät partaisia päitänsä. Vaihtelu, valinta ja taistelu, siinähän se on, elukan tarkotus.
xxx/ellauri252.html on line 418: Nyt olis tarkotus lukea susiparin jouzenlaulu, teos nimeltä Terroristerna. Terroristilla tarkoitettiin 70-luvulla ihan muuta kuin nyttemmin, ne olivat useimmiten osaansa tyytymättömiä valkoisia opiskelijatyyppejä vasemmalta laidalta. Sittemminhän ne on olleet jotain vyöpommeilla varustettuja fundamentalistirättipäitä (Dan Steinbock) tai palopulloja parkkeerattuihin autoihin heitteleviä mustakalloja (Nuori Wallenberg). Yhteistä on se ettei niillä ole univormuja eikä ne pelaa reilun sodan säännöillä. Sen voi sentään sanoaa plussaxi Ukrainaa demilitarisoiville ryssille.
7