ellauri109.html on line 763: Kriitikkoinstituutio on perseestä. Tollasia kyldyyrin portinvartijoita, arbitres elegantiarum jotka tarkastaa minkäpituset lapset pääsee mihkäkin laitteeseen. Tässä kirjassa hyvää oli sejase, korjattavaa tääjatää, tästmie piän toi on sensuroitava.
ellauri112.html on line 191: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri118.html on line 941: Kumpi tapahtui ensin Hulussa, Iisebel-seikkailu vai Nickin bylsintä? Kirjassa vanhus-Serena ehdotti Nickin bylsimistä ensin, mutta viivalle päästiin vasta komentajan pantua Iisebeliä. Tuskin ehti edes välillä alapesulle. Onxtää naistenkin salainen unelma? Miesten se on ainakin. Mullakin oli parhaina päivinä 3 eri naista vuorokauden aikana. Täytyypä tarkastaa kirjasta Rakkauden evoluutio, mutta extää ole ihan darwinistista käytöstä? Peggy maximoi oman geenilinjansa mahixet bylsimällä milloin tulee siihen tilaisuus. Eise Lukekaan ollut kuin tarjoiluehdotus, lisääntymissopimus, eikä edes kovin menestyvä. Mitäs rumaa siinä on? Naturalia non sunt turpia. Se eze on naisella rumaa on patriarkaalinen käsitys.
ellauri151.html on line 652: Yhteinen piirre mystiikkaan taipuvilla hämäräheikeillä on että pyhiä textejä ei tarvi ymmärtää samassa mielessä sanatarkkaan kuin jotain reseptiä tai käyttöohjetta, vaan riittää että tulee sellanen fiilis että "hei must tuntuu etmä tajuan", "I can relate to that", "groovy". Ikäänkuin resonoidaan textin taajuudella. Hamannin ja Ludin poinzi on että koko kieli olis sellasta. Tottahan se on aika useinkin, aika paljonhan viestinnästä menee läpi ilman että kukaan tarkastaa ymmärsikö kukaan siitä mitään, tai ainakaan ketkään 2 saman asian. Se on ihan kivaa ja okei kun ollaan pyllistelemässä jossakin ja pidetään kimppakivaa, hämäräkin kieli hoitaa tehtävänsä siellä. Silti epäilyttää pääseekö sillä tarkkudella ihan kuuhun asti. (Vai menikö sinne kukaan? Oliko se vaan salaliittoteoriaa? Onko keskitysleireillä oikeesti käytettyjä silmälaseja saippuaa ja nahkakukkaroita? Sanos se! Mitähän Hamann ja Wittgenstein olis tuumineet?)
ellauri274.html on line 917: 2:49:47 И вот теперь они хотят еще и осматривать наши оборонные объекты 2:49:47 Ja nyt he haluavat myös tarkastaa puolustuslaitoksemme
ellauri330.html on line 550: Yrjö-Koskinen oli suomikiihkoilija, jonka suomen kielen taito parani elämän varrella siitä, että hän sepitti sanomalehtimiestyössään yleiskieleen useita kymmeniä uudissanoja. Näitä ovat aselepo, asevelvollisuus, epäkohta, harhaoppi, itsehallinto, kulkuneuvo, ohjelma, päivämäärä, ruotsintaa, siirtokunta, tarkastaa, tarkoitusperä, toimiala ja vaurio.
ellauri390.html on line 119: Kirjailija Sauli oivalsi kohta, että hänen uudessa kotikylässään on taloudellinen toimeentulo saatava ensinnä paranemaan, jos aikoo henkisellekin edistykselle siellä saada edes jotakin jalansijoa. Leipä ensin ja vasta sen jälkeen muu henkisempi hyvä, on vanha totuus, joka pitää yhäti paikkansa. Siksi kirjailija Sauli ensitõikseen kävikin käsiksi kulmakunnan maanviljelyksen kohentamiseen: perusti maamiesseuran. Ja pian saivat maanviljelysseuran liivikonsulentit ja sijoitusneuvojat kysellä tietä Teerinevalle, jossa heidän tuontuostakin tuli kilpailuja tarkastaa ja kursseja pitää. Antoipa itse maisterikin havainnollista neuvoa ja opetusta maamiehen ammatin harjoittamisessa monella tavoin.
ellauri408.html on line 1004: Mielen kuvallisuus ei merkitse aivan samaa kuin mielikuvitus. Nainen ei tuota hedelmällisiä aatteita, hän vain havaitsee yksityiskohtia; hän järjestelee, kiillottaa, täy- dentää, huomaa poisjättöjä, kaunistaa ulkopintaa. Hän edustaa nokkeluutta ja aistia, hienoutta ja huolellisuutta. Lyhyesti sanoen: hyvin tehty työ edellyttää, että mies sen luo ja hahmottelee ja nainen viimeistelee. Toiselle kuuluu arkkitehtuuri, toiselle pukutaide. Mestariteokset edellyttävät tosiaankin neroa ja kykyä; toinen hankkii aineksen ja luo suhteet, toinen poistaa valinsaumat ja viat. Ja kaikkein vähäisimmätkin työt vaativat molempien voimien sopusointuista vaikutusta, voimien, jotka tosin ovat olemassa jokaisessa taiteilijassa, mutta joista toinen on tavallisesti voitolla eri sukupuolissa. - Niinpä tunnenkin olevani onnellisessa ja suotuisassa asemassa voidessani erään naishenkilön kanssa tarkastaa kaikki, mitä olen muutamien vuosien kuluessa tuottanut. Sellainen avustus ja sellainen tarkastus on minulle suureksi hyödyksi, puhumattakaan siitä, että on erittäin edullista saada pelkän kopistin sijaan älykäs, ulkonäöltä miellyttävä ja harras sihteeri.
xxx/ellauri076.html on line 648: Kaappaus keittiössä sarjassa Aihinen kiertää kodeissa, opastaa uusavuttomia perheenäitejä ja yxinhuoltajaisiä ruuanlaiton saloihin ja kertoo lempeästi avioliiton perusasioista. Hän kuuntelee ihmisten huolia, leikkii lasten kanssa leegoilla ja tarkastaa läxyt. Zemppaa ja elää perheiden arjessa mukana. Muna neuvomassa kanaa käenpesässä. Jotkut asiat ilmoitetaan pyytämisen sijaan käskemällä. Se on real life, Aihkinen sanoo kansainvälisesti. Ize pidän sellaisesta, että annetaan runtua, perkele. (Mitä vitun runtua? Onko se joku turkulainen murresana munalle? Tarkoittaako se kenties "mukavaa"?)
xxx/ellauri218.html on line 162:
xxx/ellauri239.html on line 356: Mutta minkä helskutin tautta Anne Holtin päähenkilö on tollanen monivammanen, vitun pelihullu pillunnuoleskelija? No lipsuttaja Anne on izekin, mutta onko se myös pelivammanen? Anne Holt alkaa vähitellen vaikuttaa yhtä ilkeältä ämmyrkäiseltä kuin Laahusjaon väkäleukainen kassaletukka joka vaati tarkastaa meidän tyhjän ostoskassin kaupassa. Vittu jos tää toistuu niin mä sanon kassalle: hei et tarkastanut vielä kassia kunnolla. Vedä se päähäsi niin näät paremmin, ja oot enemmän izes näköinen. Ja voit sitten antaa mun rahat takaisin ja viedä nää rupuset roinanne takas hyllyyn, täältä mä en enää osta mitään.
xxx/ellauri296.html on line 448: Hänen teidensä etsiminen. … Ihmisen tulisi tarkastaa itseään jo tehtyjä rikkomuksia vastaan, josta hyötyy kolmella tapaa: a) Että hän palauttaa mieleensä kaikki hänen syntinsä ja tunnustaa ne… b) että hän tietää kuinka moneen syntiin hän on syyllistynyt (joka auttaa hänen alistumiseen), ja c) että vaikka hän päättää hylätä kaiken synnin, hänen täytyy tietää mihin synteihin hän on syyllistynyt, jotta hän voi asettaa rajoja ja huolehtia niistä asioista, joihin hän on kompastunut. Sitä varten ihmisen täytyy kirjoittaa synnit ylös pieneen vihkoon vaikka tukkimiehen kirjanpidolla, osoittaen enemmän varovaisuutta niitä syntejä vastaan, joihin hänen on helppo syyllistyä. Hän on kuin sairas, joka alkaa parantua, jonka täytyy olla varuillaan niistä asioista, jotka saattavat aiheuttaa kärsimyksen palaamisen…
12