He tapasivat viimeksi vuonna 1838 -Varvara Lopukhinan ja Lermontovin olisi pitänyt unohtaa toistensa hyväksi. Varvara Alexandrovna miehensä kanssa meni ulkomaille ja ajoi Pietariin matkalla. Tuolloin runoilija palveli Tsarskoye Selossa. "He rakastivat toisiaan niin kauan ja varovasti ..." - tämä runo on kuin peilin kazomista tunteista, joita Lermontov ja Varvara Lopukhin kokivat. Viimeisen kokouksen rakkaustarina ei voinut päättyä.
ellauri140.html on line 48: Homohaukka on satu eri ritareista jotka taistelee pahaa vastaan. Se on vertauskuvallinen keijutarina, ja jokainen runoelman kirja on eri hyveestä. Runo ylistää myös Englannin Kymingatar Elisabet ykköistä ja hänen perhettään Tuudoreita. Kymingatar Elisabet piti runosta niin kovasti eze antoi Dispenserille palkkioxi elinaikaisen £50 (1890 egen) vuosieläkkeen. Eise kyllä sitä lukenut, TLDR.
ellauri140.html on line 136: Jotkut kirjalliset tekeleet uhraa historiallisen totuuden arrkkityyppisille myyteille, ja tekee runoudesta raamatullisia kvestejä, kuntaas Dispenser vahvistaa tarinansa ajankohtaisuutta arrrkkityyppisillä hahmoilla. Pitkin matkaa Homohaukassa Dosetti ei keskity ajattomaan kaavineeseen, vaan käyttää sellaista kaavinetta siirtääxeen menneisyyden merkityxen nykyaikaan. Menneitä jauhamalla Dosetti löytää keinoja paisuttaa Elisabetin hovin tärkeyttä. Se ei tee tapahtumista myyttiä, vaan pikemminkin meemeistä päivän uutista. Transukirjassa Dosetti kumittaa erotuxen arrkkityyppisen ja historiallisen välistä ihan tahalteen. Esimerkixi Dosetti ei varmaan usko joka tavua Brittikronikassa, mitä Arttu lukee Alma Mediasta. Tässä tapauxessa Aamulehti palvelee historian runollista vastinetta (niin aina). Siltikään tämmöinen runollinen historia ei ole myyttiä; pikemminkin, se 'koostuu uniikeista, vaikka osaxi fiktiivisistä tapahtumista kronologisessa järjestyxessä.' Sama erottelu toistuu kirjojen I ja V poliittisessa viestissä. Toki niiden ajankohtaisuus oli selvempää runon kirjoituxen aikana kuin nyt. (Äläs nyt! You don't say!) No täähän on just sama tematiikka kuin Danten komiikassa. Ja miljoonassa muussa kirjassa. Kynäilijät pompittaa fiktiivisiä avataarejaan ilmastaxeen omia ennakkoluulojaan. Tää menis tonne ja tapais ton ja size sanois että näin. En seiso kirjani takana vaan ajatusteni. Kuvitteleminen on ammattini, enhän mä enää muuta tee, enkä senpuoleen osaakaan.
ellauri141.html on line 460: Tunnettuja Kiplingin runoja ovat Mandalay (1890), Gunga Din (1890), Valkoisen miehen taakka (The White Man’s Burden) (1899) ja Jos– (If–) (1910). Kipling tunnetaan erityisesti englanninkielisessä maailmassa yhtenä lastenkirjallisuuden suurista nimistä ja lahjakkaana tarinankertojana. [Lähde vittuun?] Kiplingin tuotannon keskeisiä teoksia ovat myös Norsunlapsi (The Elephant's Child) ja Meren urhoja (Captains Courageous).
ellauri141.html on line 490: Koulutarinakokoelman Minä ja kumppanit (Stalky & Co.), nuoret päähenkilöt ovat besserwissereitä ja isänmaallisuuteen sekä auktoriteetteihin kyynisesti suhtautuvia. Perheen mukaan Kipling tykkäsi lukea Minä ja kumppanit -tarinoita perheelleen ääneen ja remahti aina välillä nauramaan omille vitseilleen.
ellauri141.html on line 692: Suuri historiallinen tarina on se, kuinka varhaiskeskiajan suomalaiset ottivat ohjat omiin käsiinsä ja vaativat itselleen palkan maailmassa. Sisäiset kiistat ja
ellauri141.html on line 730: Henrikin roolia varten hän sanoo ammentavansa myös omasta kokemuksestaan, sillä alkuvuosi oli hänelle yksityiselämässä rankka ja repivä. Henrik on rikkinäinen, tunnistan sen itsessäni. Katkeruus ja tuska ovat roolin rakennusaineita, vaikka ei katsojan tarvitse tietää mitään minun asioistani. Ex-ritarina Henrik olisi hyvinkin voinut antaa Lälli Kooroxelle köniin.
ellauri143.html on line 1731: Mietiskely tapahtuu rauhallisessa, miellyttävässä ja siistissä tilassa. Alttarina käytettävälle pöydälle voi asettaa Buddhan ja Bodhisattvan patsaita sekä pyhiä kirjoituksia ja ohjaajalle ostettu uhrilahja. Asennoksi otetaan vaijeritemppu-asento tai mikä tahansa mukava asento.
ellauri144.html on line 217: Miguelito Valdesin ja Tito Puentesin hittejä on Guantanamera, kuubalainen, tarkemmin sanoen guantanamolainen guajira- eli maalaistyttölaulu. Guantanamon on jenkkipirulaiset sittemmin tehneet kuuluisaxi oranssiasuisten ählämien vesikidutuxella. Se esitettiin erään syntytarinan mukaan ensimmäisen kerran kesällä 1929. Joseíto Fernández esitti laulua juontamassaan radio-ohjelmassa 1930-luvulla ja teki siihen uuden sanoituksen joka viikko. Sanoitusten aiheina oli päivänpoliittisia tapahtumia ja skandaaleja tai esimerkiksi sokerin hintaa käsitelleitä uutisia. 1950-luvulla lauluun liitettiin José Martín runoja, jolloin sen suosio kasvoi entisestään. Pete Seeger kuuli laulun vuonna 1962 ja alkoi esittää sitä omissa konserteissaan. Kalifornialaisen The Sandpipers -yhtyeen levytys oli Billboard Hot 100 -listan yhdeksännellä sijalla vuonna 1966. Sen myötä Guantanamera nousi maailmanlaajuisesti tunnetuksi. Celia Cruzin esittämiä Guantanamera-versioita on julkaistu monilla levyillä.
ellauri145.html on line 495: Mutta hykerryttävän hauskinta Piha-Anterosta oli Speden tarina Science d´amour jossa se on tutkivinaan ryöstämänsä rakastuneen neidon ruumiintoimintoja panon aikana. Haha. Mille baisers olikin käytännössä 944. Tosin Speden suussa ollut sen keximä pusulaskin saattoi vähän hidastaa menoa.
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri146.html on line 846: Mutta onko tämä ihmiskärsimystä? Minä kuvittelin että se olisi ylevämpää! Arvokasta kärsimystä! Merkizevää kärsimystä - jotain tuollaista ala Abraham Lincoln. Joain sofoklesmaisempaa, ajattelin. Suuri Vapahtaja, ja niin edelleen. Ei käynyt mielessäni etten lopulta vapauttaisi kahleista muuta kuin oman kyrpäni. Vauhtia kikkelille! Siinä Portnoyn tunnuslause. Minun elämäntarinani koottuna kahteen sanaan, toinen tuhma. Travestiaa! Minun politiikkani valuneena kokonaan alas minun putziin. Kaikki maailman runkkarit yhtykää! Teillä ei ole muuta menetettävää kuin kyrvänpää! Mikä epämuodostuma minä olen! En kenenkään enkä minkään rakastaja. En rakasta ketään eikä kukaan rakasta minua! Niinpä.
ellauri147.html on line 65: Haapion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Ale Tyynnin kanssa Haapio avioitui 1960. Haapioiden tytär Elina Haapio-Mannila on sosiologian lopppuunpalanut professori. Toinen tytär Katarina Eskola on kulttuurintutkija. Ne ovat hurmion tyttäriä. Se kirja oli vitun kauan mulla lainassa mutten jaxanut lukea. Martti Haapion veli oli vielä fasistisempi pappi ja runoilija Jaakko Haapio.
ellauri150.html on line 446: »Elokuva aiheutti kirjan lukijoiden käsityksen ymmärtää väärin, mistä tarinassa oli lopulta kyse, ja tämä väärinkäsitys vainoaa minua aina kuolemaan asti."
ellauri151.html on line 89: What the fuck. All the trouble and here is the thanx. Eikö hyvä pastori pääse pukille? Huono tarina. Paskakirja. Pastorin teltta lyyhähtää, poika ruoskii sillä aikaa alas omaansa jossain munkkikammiossa. Huomaa että paha pastori oli protestantti.
ellauri151.html on line 226: Andre Giden pastori on tismalleen samanlainen apina kuin muut, vaan kehystarinassa on eroja. Samalle tutulle hilloviivalle se tähtää kovat kaulassa, kasukka telttana.
ellauri151.html on line 1053: Sontimaton tutilas oli 2010-luvun tärkein kotimainen elokuva. Vasta viisikymppisenä olin valmis huomaamaan tarinan 2 ratkaisevaa teemaa.
ellauri151.html on line 1137: Immoralist, romaani kirjoittajana André Gide, julkaistiin nimellä L´Immoraliste vuonna 1902, se on yksi tarinoista, joita Gide kutsui tarinoixi. Nietszchelaisen filosofian innoittamana Gide ryhtyi työkseen tarkastelemaan sitä kohtaa, jossa itsestä huolehtimisen on syrjäytettävä moraaliset periaatteet, jotka perustuvat empatiaan muita kohtaan. Immoralist on suurelta osin tarina Michelistä, joka menee naimisiin perheystävän Marcelinen kanssa ilahduttaakseen kuolevaista isäänsä ja huolehtiakseen omista tarpeistaan. He matkustavat Pohjois-Afrikkaan, missä Michel sairastuu tuberkuloosiin. Toipuessaan tuberkuloosista Pohjois-Afrikassa hän huomaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut nuorista arabipojista. Palattuaan Ranskaan "ystävä" kehottaa häntä jättämään huomiotta yleissitovat sopimukset ja täyttämään homot intohimonsa. Kun raskaana oleva Marceline sairastuu tuberkuloosiin, he menevät etelään hänen terveyden vuoksi, mutta hän laiminlyö hänet omien halujensa tyydyttämiseksi. Marceline, josta on tullut Michelin este, kärsii keskenmenosta ja kuolee myöhemmin Michelin katsoessa päältä liikutellen munaa karvakäden peräsuolessa.
ellauri151.html on line 1147: Vertailemme tätä tarinaa Balzacin Lys in the Valley -elokuvaan, jossa Henrietten hahmo on täynnä rakkautta ja mieluummin kuolee päästäkseen paratiisiin kuin kiroaa itsensä jakamalla "maallisen" onnen Félixin kanssa. Alissan sisko Juliet meni naimisiin Ensio Tissarin kanssa mutta ajatteli silmät kiinni Jeromea jopa Ension puuhaillessa. Heillä oli silti viisi lasta kuten Arvidilla. Kyllä halutonkin kana pääsee munimaan kun on kukko koppava.
ellauri151.html on line 1153: Tämä on tapaustutkimus, ja Gide on tarkoituksella pehmentänyt tarinan toista hahmoa, jotta se ei häiritsisi tän Alissa hahmon kehitystä: ”ilman sellaista sankaria tragedia ei olisi ollut mahdollinen, tai noin klo puoli ainakin hän olisi puuttunut naisen luonteen kehitykseen – evoluutioon, jonka halusin olla hyvin puhdas”. "Epäilemättä ymmärsin vain epätäydellisesti Alissan ahdistuksen syyn, mutta tunsin voimakkaasti, että tämä ahdistus oli aivan liian voimakas tälle pienelle sykkivälle pillulle, tälle hauraalle ruumiille, jota Jeromen kaltaiset nyyhkyttävät juipit haluisivat itkeä ja nussia.»
ellauri151.html on line 1185: Vaan jumalauta, kyllä yllätti Jeromen siittimen kömpelö akti, joka oli innokas hulluuteen asti työntämään emättimeni sille hyveen huipulle, jota olin epätoivoinen saavuttamaan. Iloa, iloa, iloa, ilon kyyneleitä... Jerome, haluaisin opettaa sinulle täydellisen ilon. Olet liian kömpelö, ei tästä vittu tule lasta eikä paskaakaan. On kuin itkis ja nussis. Oi Herra! saanko koskaan päästä loppuun ilman jumalanpilkkaa. Etpä tietysti. Jo oli ällö tarina, just homo-Anteron tapaista.
ellauri152.html on line 581: Bashevis kertoo Bet Dinissä että sillä oli hederissä poikaystävä, jonka kanssa ne olivat kuin David ja Jonatan. Oliko ruipelolla punatukka Iisakilla nonbinary taipumuxia? Saattaapa olla, kerze kirjoitti 60-luvulla Mulan-tyyppisen tarinan jossa joku tyttö naamioituu pojaxi voidaxeen opiskella poikien kanssa jeshivassa. Siitä teki julkihomo Barbara Streisand ize elettyä filmiä kymmenen vuotta ja oli ryppyinen (41) kun sai sen vihdoin valmiixi.
ellauri153.html on line 200: ‘Elekee kertoo rakkaustarinaa surkimuxesta
ellauri153.html on line 209: Ne vois väsätä rakkaustarinan tästä keisistä.
ellauri153.html on line 292: Isän vastauxesta alkoi meemi, joka tunnetaan nimellä "pitkä unikon oireyhtymä" eli "Jantelagen", jossa epätavallisia ansioita omaavia henkilöitä vastaan asiattomasti hyökätään tai paheksutaan saavutustensa vuoksi. Se saa nimensä Livyn jaksosta, jossa Tarquinin sanotaan ohjeistaneen poikaansa Sextusta heikentämään Gabi Sandun kaupunkia tuhoamalla sen johtavat miehet. Herodotuksesta, jonka historiassa on samanlainen tarina, jossa on mukana vehnän korvat unikon sijasta, on ehkä lainattu aihe, jossa käytetään tahatonta sanansaattajaa tällaisen viestin toimittamiseen metaforan kautta, jossa päät katkaistaan korkeimpien unikkojen leikkaamisesta. Kierkegaardin pelossa ja vapinassa on kohta Livyn versiosta tarinasta. Fear and termbling on vitun suosittua Raamatussa, sitä löytyy sieltä kokonaista 19 sivua. Fear and loathing in Las Vegas raportoi E.Saarisen ihannoima gonzo-kirjailija. Nää on vahvoja meemejä.
ellauri153.html on line 296: Erään tarinan mukaan Cumaean Sibyl lähestyi Tarquinia, joka tarjosi hänelle yhdeksän profetiakirjaa kohtuuttomaan hintaan. Tarquin kieltäytyi äkillisesti, ja sibyl jatkoi kolmen polttamista yhdeksästä. Sitten hän tarjosi hänelle jäljellä olevia kirjoja, mutta samaan hintaan. Hän epäröi, mutta kieltäytyi taas. Sitten sibyl poltti vielä kolme kirjaa ennen kuin tarjosi hänelle kolme jäljellä olevaa kirjaa alkuperäiseen hintaan. Viimeinkin Tarquin hyväksyi, tällä tavalla Sibylline-kirjojen hankkimisen. Tää on tosi amerikkalainen tarina, ei ihme että jenkit ovat republikaaneja.
ellauri153.html on line 298: Sit tää Lucretia tarina. (Tää on eri Lucretia kuin Lucretia Borgia. Nimi tulee amerikanenglannin sanasta lucrative, tuottoisa.) Lucretia otti prinssit ystävällisesti vastaan, ja yhdessä hänen kauneutensa ja hyveensä sytytti halun liekin Collatinuksen serkussa Sextus Tarquiniuksessa, kuninkaan pojassa. Muutaman päivän kuluttua Sextus palasi Collatiaan, jossa hän pyysi Lucretiaa antautumaan hänelle. Kun hiän kieltäytyi, hän uhkasi tappaa hiänet ja väittää, että hän oli löytänyt hiänet aviorikoksessa orjan kanssa, jos hiän ei antanut hänelle periksi. Säästääkseen miehensä Sextuksen uhkaamalta häpeältä Lucretia alistui hänen 5 pistoonsa ja antoi perää. Mutta kun hän oli lähtenyt leirille, hän kutsui miehensä ja isänsä, paljastaen koko tapauksen ja syyttämällä Sextusta. Perheensä vetoomuksista huolimatta Lucretia vei oman henkensä häpeästä. Collatinus vannoi yhdessä appiukonsa Spurius Lucretius Tricipitinuksen ja hänen kumppaneidensa Lucius Junius Brutuksen ja Publius Valeriuksen kanssa valan erottaa kuningas ja hänen perheensä Roomasta.
ellauri153.html on line 300: Cilerien tribunena Brutus oli kuninkaan henkilökohtaisen henkivartijan päällikkö ja hänellä oli oikeus kutsua roomalainen comitia. Tämän hän teki, ja kertomalla kansan erilaisista epäkohdista, kuninkaan vallan väärinkäytöksistä ja lietsomalla yleisön mielipiteen tarinalla Lucretian raiskauksesta Brutus taivutteli kooman kumoamaan kuninkaan imperiumin ja lähettämään hänet maanpakoon. Tullia pakeni kaupungista väkijoukon pelossa, kun taas Sextus Tarquinius, hänen tekonsa paljasti, pakeni Gabiin, jossa hän toivoi roomalaisen varuskunnan suojelua. Hänen aiempi käytöksensä siellä oli kuitenkin tehnyt hänestä monia vihollisia, ja hänet murhattiin pian. Kuninkaan sijasta comitia centuriata päätti valita kaksi konsulia pitämään valtaa yhdessä. Lucretius, kaupungin prefekti, johti ensimmäisten konsulien, Brutuksen ja Collatinuksen, valintaa.
ellauri153.html on line 304: Tämän epäonnistumisen jälkeen Tarquin kääntyi Clusiumin kuninkaan Lars Porsenan puoleen. Porsenan marssi Roomassa ja roomalaisten urhea puolustus saavuttivat legendaarisen aseman, mikä johti Horatiuksen tarinaan sillalla ja Gaius Mucius Scaevolan rohkeuteen. Tilit vaihtelevat siitä, tuliko Porsena lopulta Roomaan vai estettiinkö se, mutta nykyaikainen stipendi viittaa siihen, että hän pystyi miehittämään kaupungin lyhyesti ennen vetäytymistä. Joka tapauksessa hänen ponnisteluistaan ei ollut hyötyä maanpaossa
ellauri153.html on line 731: 15, 16. a) Miten Abigail osoitti olevansa Sananlaskujen kirjassa kuvaillun pystyvän vaimon kaltainen? b) Miksi voidaan sanoa, että Abigail ei kapinoinut miehelleen kuuluvaa johtoasemaa vastaan? [Koska muuten setämiehet ottaisivat tarinasta nokkinsa.]
ellauri153.html on line 835: Pahaa maailmassa yleensä ajatellaan jonkinlaiseksi pahantahtoisuudeksi toisilla, josta noidannuolet sinkoaa ja joilta Jumala sitten rukoilevaa suojelee. Ja kirosana tekee saman nopeasti, tunteen ilmaisten. Mutta jospa kun ikää karttuu, paha ryömiikin tyytymättömyytenä paikalle, kun nainen äksyilee ja mies pääsee väin kepin avulla ylös jne. Kun ei kelpaa enää kunnon pahan kohteeksi, aletaan napsia. Ja ehkä tämä onkin Jobin tarinan (kaunokirjallisena pidetyn) varsinainen sanoma: paha on pois ottamista ja sen aiheuttamaa tyytymättömyyttä, johon Job ei suostunut. Pahempi on sitten Abigail -tyyppinen tilanne, jos Abigaililla ei ole järkeä. Miten muuten nainen voi nousta tyytymättömänä pukilta, kun on itse se pukki. Rolf Nevanlinna sanoi yhteiskuntaluokista, että ei luokkia ole, se on vaan alaluokan höpötystä. Saatanaa ei ole, se on vaan jehovan käsinukke vasemmassa handussa.
ellauri156.html on line 140: Gideonin tarina löytyy Tuomarien kirjan luvuista 6–8. Heprealaiskirjeen luvussa 11 Gideon mainitaan yhtenä esimerkkinä uskon miehestä. Neljäs Mooseksen kirja mainitsee Abidanin olevan Gideonin poika. Suomessa toimii yhdistys nimeltä Suomen Gideonit ry, joka on osa kansainvälistä Gideons International -järjestöä. Gideons International on kristillinen järjestö, joka jakaa Raamattuja joko yksittäisille ihmisille tai sijoittamalla ne julkisiin paikkoihin, mutta erityisesti kouluihin, kasarmeihin, sairaaloihin ja vankiloihin, sekä myös muualle.
ellauri156.html on line 768: The consequences are not only appropriate, but intensified. David took one man's wife; another will take several (I bet four) of his wives. This happens when Absalom rebels against his father's rule and temporarily takes over the throne. Following the advice of Ahithophel, Absolom pitches a tent on the roof of David's palace (the place from which David first looked upon Bathsheba) and there, in the sight of all Israel, sleeps with David's concubines as a declaration that he has taken over his father's throne and all that goes with it (2 Samuel 16:20-22). While David seeks to commit his sins in private, God sees to it that the consequences are very public. Aijaa. Kai tää Absalom-tarinakin täytyy vielä lehteillä.
ellauri159.html on line 830: Hero ja heroiini on tarkotettu toisilleen, mutta pimeä voima estää niitä: tarina saa pimeän voiman katumaan ja äkkiä Hero and heroiini saavatkin toisensa. Välissä on tapahtumia jossa selviää kuka oikeesti on kuka, ja kaxi tai useampia pareja pääsee parittelemaan.
ellauri159.html on line 1385: Pascalin veto on yhtä pätevä kuin ontologinen todistus. Samalla lailla se todistaisi liikaa tai liian vähän jos se todistaisi mitään. Pitkävedon pääpalkinto olis vielä messevämpi jos sillä pääsiskin jumalaxi jumalan paikalle pyörittämään koko tombolaa. Subj. tod.näk. sillekin on se sama eli 0. Vähintään siis yhtä hyvä vedonlyöntisuhde kuin Pascalin, 0*∞ = 0. Uskotaan siis niin! sanoi Seija uhkaavasti. Olemassaolotodistuxissa on sama vika: loppu tarinasta jäisi kuitenkin kexittäväxi ize, ja tarinoita on yhtä monta kuin on turinoizijoita.
ellauri161.html on line 293: – Krusifiksi on kuva, jossa kuolevaiset kohtaavat. Se on ihmisluonnon kuva. Sen kristofoobikkokin ehkä ymmärtäisi, jos vain katsoisi. Mutta pelostaan hän pääsisi vain, jos osaisi lukea myös tarinan jatkon: pääsiäisen, kirjailija muotoilee. Hmm. eikös koko murha tapahtunutkin juuri pääsiäisenä? Helluntaitahan tässä kohtaa pitäis muistella.
ellauri161.html on line 371: Kehuttuaan feminismiä ja feministejä hiukan Nyölö palaa tarinaan: "En taaskaan osannut vastata syytöksiin. Mutta sitten lähdettiin toiseen kapakkaan, ja feministit sytyttivät savukkeet. En viitsinyt kertoa heille tupakkateollisuuden rikoksista, ihmisten ja luonnon myrkyttämisestä kaikissa maanosissa. Arvelin, että he jo tietäisivät. Tu quoque, et filioque. Vähän sama asia. Touché, vai mitä?" (s. 172)
ellauri162.html on line 723: Maxavaivaisen papin taustatarina alkaa selvitä s. 110. Se ei ole koskaan ollut pukilla kerze näki aikuisia siinä puuhassa pöydän alta 12 vuotiaana ja sitä ällötti. Se oli siitä ihan hullua jo sillonkin. Maxamies ei pidä viriiliydestä. Se on sen mielestä kaiken synnin käsiraha.
ellauri163.html on line 508: Se kirja on sairas. Sen juoni, tarina ja opetukset ovat matkittua satua muilta ja JOS sinäkin olisit joskus vaivautunut lukemaan koko kirjan läpi ajatuksella -ehkä jopa useampaan kertaan-, niin et mahdollisesti olisi koskaan alkanut uskomaankaan siihen huttuun.
ellauri163.html on line 636: Kirjava on Willin demoni (jonka on muuten nimennyt Serafina Pekkala). Hän ei asetu aloilleen ennen tarinan loppua; mutta on vihjattu, että hän tulee kissan muodossa. Paha number 2 joka leikkelee Huippuvuorilla lapsosia irti lemmikeistä puhuu huonoa "huva" suomea, sen apuhoitaja on joku suomalainen B-näyttelijä. No nainhan se on meidankin elamassamme. Kova kohtalo joutua Inarin arvausasemalle ympärileikattavaxi! Kivat sulle britti tästäkin. Saatana jos tulette taas ammuskelemaan Ahvenanmaalle saatte turpaan että roikaa! Meillä on nyt uudenkiiltävät jenkkihävittäjät!
ellauri163.html on line 648: Marja Mähöne on fyysikko ja ex-nunna Willin maailmasta. Hän tapaa Lyran Lyran ensimmäisellä vierailulla Willin maailmaan. Lyra antaa Marjalle käsityksen Pölyn luonteesta. Kirkon agentit pakottavat Marjan pakenemaan Mulefan maailmaan. Siellä hän rakentaa keltaisen vakoilulasin, jonka avulla hän voi nähdä muuten näkymättömän pölyn. Hänen tarkoituksensa on oppia, miksi Pöly, josta mulefa-sivilisaatio on riippuvainen, virtaa ulos maailmankaikkeudesta. Marja kertoo tarinan kadonneesta rakkaudesta Williin ja Lyraan ja myöhemmin pakkaa heille lounaan, joka sisältää "pieniä punaisia hedelmiä", jonka hänen tietokoneensa "Luola" oli neuvonut häntä tekemään.
ellauri163.html on line 787: Ohjaaja: Robert Bresson. Georges Bernanosin tarinasta muokattu "Mouchette" kuvaa köyhän, tuskin kypsän talonpoikaistytön elämää ja koettelemuksia (jota leikkii sullen, mutta armoitetulta vaikuttava siinä vaiheessa ei-ammattimainen Nadine Nortier), ja on se edelleen upea ja syvästi palkitseva esimerkki Bressonin riisutuista menetelmistä leikata ja lavastaa, ääni ja vuoropuhelu, esitys ja liike.
ellauri163.html on line 821: Ghislain Cloquetin elokuva ei ole näyttävä, mutta sitten sen ei tarvitse olla. Sillä on kuitenkin yksinkertainen ulkonäkö ja tuntuma vuosikymmeniä aikaisemmin kuvatun elokuvan kanssa, ja tätä elokuvaa verrataan vain Jean-Pierre Melvillen Le Samourain kaltaiseen elokuvaan, joka on samana vuonna tehty värielokuva, saadakseen käsityksen siitä, kuinka ainutlaatuinen Bressonin visio oli. Sama pätee elokuvan taustahälyn pisteyttämiseen, jossa on vähän musiikkia, joka ei ole diegeettistä (johdattelevaa). Koska elokuva nousee ja putoaa tarinansa ja suorituskykynsä mukana, teknisten näkökohtien on vain oltava vakaita, ja ne ovat.
ellauri163.html on line 831: On myös kohtaus, jossa Mouchette on märkä, työskentelee baarissa ja saa sitten kolikoita maksuna. Myöhemmin, hänen mökissään, hiän on märkä, ja Arsene maksaa hiänelle kolikoita, jotta hiän voi osallistua hänen tarinaansa Mathieun oletetusta kuolemasta. Tämä ei vain yhdistä toisistaan poikkeavia kohtauksia tiukasti visuaalisesti ja elokuvamaisesti, vaan se korostaa elokuvan elliptistä ja syklistä luonnetta, jossa toistuvia kuvia ja aiheita on runsaasti. Silti ne kaikki ovat hieman epäselviä, ja kamera näyttää aina katsovan päähenkilönsä elämää hieman karsaasti, ikään kuin se jotenkin tiivistäisi Mouchetten omistaman selvästi vääristyneen elämänkatsomuksen.
ellauri171.html on line 52: Nämä Raamatun vaikutusvaltaiset naiset eivät vaikuttaneet ainoastaan Israelin kansaan vaan myös iankaikkiseen historiaan. Jotkut olivat pyhiä; jotkut olivat roistoja. Jotkut olivat kuningattaria, mutta useimmat olivat tavallisia. Kaikilla oli keskeinen rooli upeassa Raamatun tarinassa. Jokainen nainen toi oman ainutlaatuisen luonteensa tilanteeseensa, ja tästä syystä muistamme häntä edelleen vuosisatoja, ei vuosituhansia myöhemmin.
ellauri171.html on line 175: Ruth oli hyveellinen nuori leski, luonteeltaan niin suorapuheinen, että hänen rakkaustarinansa on yksi koko Raamatun suosikkikertomuksista. Kun hänen juutalainen anoppinsa Noomi palasi Israeliin Moabista nälänhädän jälkeen, Ruut lupasi seurata Noomia ja palvoa hänen Jumalaansa eikä omaa moabilaisten kalajumalaansa, nimeltään Kemos. Bet Chemosh loukkaantui hieman. Itse asiassa Kemosh oli niin vihainen, että hän antoi moabilaisten joutua Israelin vallan alle.
ellauri171.html on line 249: Elisabet, vielä 1 hedelmätön nainen Raamatussa, sai Jumalalta erityisen kunnian. Kun Jumala sai hänet raskaaksi vanhemmalla iällä, hänen pojasta varttui Johannes Kastaja, mahtava profeetta, joka julisti Messiaan tulemista, kunnes hän menetti kokonaan päänsä. Elisabetin tarina on paljon kuin Hannan tarina, hänen uskonsa on yhtä vahva, ellei vahvempi.
ellauri171.html on line 286: Maria pysyi Jeesuksen kanssa hänen ristiinnaulitsemisen aikana, kun kaikki paitsi apostoli Johannes pakenivat. Jee-suxen toinen suosikki. Hän meni hänen haudalleen voitelemaan hänen ruumiinsa. Jeesus rakasti Maria Magdaleenaa niin paljon, että hän oli ensimmäinen henkilö, jolle hän ilmestyi kuolleista nousemisen jälkeen. Hän on ylösnoussut, totesi Maria Magdalena iloisesti yllättyneenä. Taas 1 jonka huoruudesta on tullut meemi vasta tilaisuuden jälkeen. Lopeta lukeminen tästä tai lue alla olevat krediitit. Sen täytyy olla tahatonta ironiaa, kun Markus antaa Jeesuksen ennustaa, että tämä tarina tullaan aina kertomaan naisen muistoksi, jonka nimi karkaa häneltä.
ellauri171.html on line 391: What’s the story really about? At the time the story of Cain and Abel developed, there was constant friction between farmers and herdsmen, both of them fighting for the limited resources of the land. Cain kills Abel. A herd of goats in a stony, barren landscape The herdsmen were angry when the farmers took over the best land for their crops the farmers were angry when the flocks trampled their crops.This friction leads to violence in which people get killed. Notice that the story was developed by the herdsmen, the keepers of flocks. This explains why Abel, the herdsman, is portrayed as the injured party. Lucky Luke-tarinassa Piikkilankoja preerialla skooparit repi pelihousunsa kun jyväjemmarit pystyttivät piikkilankoja preerialle. Sillä kertaa oli maajussit hyvixiä. Nyt on keskusta taas paha.
ellauri171.html on line 427: The problem was made worse by the fact that the Israelites occupied border territory. If there was an invasion, they might defect to the enemy. This could mean the collapse of the Egyptian Empire. Just like the Ukrainians. So off with them. Wait! Pharaoh did not want to eject them from Egypt – they were too valuable as workers. So he sought to control their numbers by forced labour and by child slaughter. Hmm. Mitähän opetuxia tästäkin tarinasta voisi ottaa?
ellauri171.html on line 479: Absalomin kuohuva kauna sisarensa Tamarin raiskauksesta (katso Tamarin tarina) leviää lopulta avoimeksi kapinaksi isäänsä Davidia vastaan, joka ei koskaan rankaissut raiskaajaa, koska hän oli itse myrkyllinen #metoo-mies jonka mielestä naisissa on reikä juuri sitä varten.
ellauri171.html on line 491: Absalom raiskasi naiset (melko urakka) häpäisemällä isänsä naisia aivan kuten hänen omaa sisartaan Tamaria oli häpäisty. Koska paikka, jossa hän teki tämän, oli lähes varmasti palatsin kattoterassilla, se oli hyvin todennäköisesti sama paikka, jossa Daavid oli ensimmäisen kerran nähnyt Batseban, ironinen käänne eikö totta, jonka tarinan kertoja pani merkille.
ellauri171.html on line 1175: Naomi oli Ruthin juutalainen anoppi, mutta suhteellisen kiltti vaikka Ruth oli mamu pakana. Amazing passage! Siitä erikoinen vanhan testamentin tarina että kaikki ovat tässä suht siivosti, ketään ei tapettu, vaan omaisuus vaihtoi omistajia. Ruth omaisuuden roolissa sai tosin madella aivan sikana. Tässä suomennettuna koko tarina.
ellauri171.html on line 1178: 1 Niinä päivinä, jolloin tuomarit hallitsivat, maassa oli nälänhätä. Niin eräs mies Juudan Betlehemistä muutti vaimonsa ja kahden poikansa kanssa hetkeksi asumaan Moabin maahan. Mooab oli Kuolleen meren itärannalla Jordanian puolella. Siellä Lootin tyttäret antoi isän panna heidät vuoronperään paxuxi. Toisesta epäsikiöstä tuli Moab ja toisesta Ammon. Mutta takaisin tarinaamme! Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi oli Noomi, ja hänen kahden poikansa nimet olivat Mahlon ja Kilion. He olivat efratilaisia Juudan Betlehemistä. Ja he menivät Moabiin ja asuivat siellä. 3 Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja hän jäi kahden poikansa kanssa. 4 He menivät naimisiin moabilaisten naisten kanssa, joista toisen nimi oli Orpa ja toisen Ruut.
ellauri180.html on line 66: Areenan, Netflixin ja HBO:n tarjontaa selatessa käy selvääkin selvemmäxi että apinoita kiinnostavia genrejä on täsmälleen 3 (ja niiden kombinaatiot): nimittäin EAT! FUCK! ja KILL!. EAT! in alle tulee rags to riches tarinat ja poliittiset valtakähminnät, rikkaiden ylellinen elämä ym ym. paska. FUCK! in alle tulee romcomit ja tragcomit ja ylipäänsä kaikki jonka näpeimmissä kohissa näytetään paljaat pyllyt mielityössä. KILL! on ehkä kaikista lajityypeistä suosituin, eli poliisi ja rikossarjat, thrillerit, sotaleffat, sairaalasarjat, kaikki ne joissa saa kazella verta, mätkintää, suolenpätkiä ja ruumiita. Hyvä pohjanoteeraus EAT! FUCK! kombinaatiosta on Emily in Paris. Äsken kazottu Arsene Lupin sarja on EAT! KILL! kombinaatio, se on kielletty vaan 13-vuotiailta koska siinä ei näytetä heiluvia pyllyjä. FUCK! KILL! kombinaatiota edustaa vaikka se Ridley Road.
ellauri180.html on line 136: Omppuoluttalon säännöissä on kaikki hyvän Irving-romaanin piirteet: inhimilliset, omituiset ja miellyttävät hahmot, joilla on epätavallisia elämänkokemuksia; tarina, jolla on moraalinen pohjavire; syvällisiä kohtauksia - jotkut hassuja ja huvittavia - toiset viisaita ja koskettavia. Älä ymmärrä minua väärin, tämä kirja ei sovi kaikille. Se ei lähde heti nousuun – joku nopeatempoinen tv-kazoja saattaa jopa pitää koko ensimmäistä puoliskoa hitaana. Jos olet tiukasti elämänmielinen, et todennäköisesti huomaa nauttivasi tästä kirjasta – lapsenlähdetys on liian jatkuva ongelma. Eikä sikiönkaavinta ole tässä ainoa painava teema: petos, sota, siveys, lait ja säännöt, sielu, sukuruza, perhe, kuolema, naisiin kohdistuva väkivalta; lista jatkuu.
ellauri180.html on line 146: Viime kädessä se on kuitenkin Melanien hahmo, joka mielestäni on tarinan sankari. Melanie, vaikka vaikutti lievästi sosiopaattiselta, näyttää olevan ainoa, jolla on rehellisyys ja moraali. Lopulta hän antaa Homerille hyvän potkun perseeseen, koska hän näkee, että tämä on pohjimmiltaan kieltänyt oman poikansa. Minua harmittaa, että hänen hahmonsa vedettiin kokonaan pois elokuvasta.
ellauri180.html on line 150: Kirja on huonosti kirjoitettu. Usein ennakoidaan jotain, mitä ei koskaan tapahdu, ikään kuin kirjoittaja olisi ottanut suuria paloja juonen, mutta unohtanut palata muokkaamaan sitä. Candy ei ole ainoa litteä hahmo, ja siellä on paljon hyödytöntä tietoa asioista, jotka eivät todellakaan lisää juonetta tai liity mihinkään. Usein on kohtauksia, sanoja, jotka ovat erittäin häiritseviä. Tämä olisi hienoa, jos nämä kauheat kohtaukset edistäisivät tarinaa tai juonetta tai olisivat mielenkiintoisia tai sijoitettu strategisiin paikkoihin. Sen sijaan ne ovat olemassa vain tehdäkseen lukijan olon epämukavaksi. Esimerkiksi koko pornografinen kuva naisen ja hevosen kanssa, onko se todella tarpeellista selittää Homerin seksuaalista kehitystä ja Melanien väkivaltaa? Vai täytyykö meidän todella kuulla yksityiskohtia Candyn karvojen ajelusta ennen aborttia ja kuinka Homer pelasti hänen hiuksensa? Nämä kohtaukset vievät huomion juonesta, jättävät huonon maun ja maalaavat lopulta maailman karkeaksi, hankalaksi, luonnottomaksi paikaksi. Ehkä näin Irving näkee maailman, ja tämä kirja on hänen paljastuxensa. Tämäpä kiintoisaa.
ellauri181.html on line 57: Raportti akatemialle on Franz Kafkan tarina. Kun se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1917 Der Jude -lehdessä , se ilmestyi vuonna 1920 osana Ein Landarzt -volyymia.
ellauri181.html on line 59: Rotpeter-nimisen apinan kuzuvat määrittelemättömän akatemian jäsenet lähettämään raportin hänen "apinan menneisyydestään". Useiden vuosien "ehdottoman izensä kieltämisen ja sopeutumisen" jälkeen, joka oli vangittu mezästysretkelle Afrikassa ja lähetetty häkkiin, eziessään ulospääsyä, hän huomasi pian, että hänelle oli avoin toinen tapa häkissä asumisen lisäxi. eläintieteellinen puutarha: varietee ja tulla " henkilöxi" siellä. Raportin aihe on silloin pikemminkin sen kuvaus sopeutumisprosessista ja sen roolista ihmisen jäljittelijänä. Apinan inkarnaation kertomus voitaisiin myös ymmärtää tarinaxi pakotetusta assimilaatiosta ja opetussatiirina.
ellauri181.html on line 65: Syyskuussa 1908 ja huhtikuussa 1909 koulutettu simpanssi nimeltä "konsuli Peter" näytettiin Prahan vaudevillessä. On järkevää, että Kafka johdatti siitä ehdotuxia nykyiselle kertomuxelle. Hän on myös käsitellyt intensiivisesti Brehmin eläinelämää, käyttäytymistutkimusta ja sosiaalista darwinismia. Elsa Brod, Max Brodin vaimo, suoritti työn suurella menestyxellä 19. joulukuuta 1917 Prahan juutalaisten naisten ja tyttöjen klubissa. Sittemmin tarinat ovat usein sisältyneet heidän ohjelmaansa reciters. Kuvaamisen suuren apinan jonka Klaus Kammer Saxan ensi-textiä johtaja Willi Schmidt klo Akademie der Künste osana Berliner Festwochen 1963, joka kirjattiin jonka SFB ja toistettu televisiossa vuosikymmeniä, on edelleen ihailtu tänään.
ellauri181.html on line 67: On olemassa useita pieniä palasia raporttiin akatemia. Kertojan ja Rotpeterin impresario , outo keskustelu Rotpeterin ja vierailijan välillä, sekä (väliaikaisesti hullun) ensimmäisen Rotpeter-opettajan kirjeen alku, on outo kohtaaminen. Ihmisen apina on tämän tarinan ensimmäisen persoonan kertoja, hän vain unohtaa uskomattoman inkarnaationsa puolet ja kommentoi niitä. On kuitenkin merkittävää, että nuoruuden muistot eivät ole enää tämän I: n käytettävissä; he ovat tukahdutettuja. Tämä heijastaa traumaa hänen väkivaltaisesta sieppauxestaan alkuperäisestä tilastaan. Kaiken kaikkiaan tarina ei tule esiin kokemisen, vaan narratiivisen ja reflektiivisen izen. Koska kertomus on ensisijaisesti suunnattu arviointiin ja arviointiin, ja todellakin melko korkeammasta näkökulmasta, koska Punaisen Pietarin horisontti kattaa eläimen ja ihmisen olemassaolon, luonnollisen vaiston ja hengellisen kurinalaisuuden, vapauden ja sosiaalisen organisaation. Rotpeterin kommentit eivät koske vain hänen omaa tarinaansa, vaan myös kuvan, jonka ihmiset tekevät izeään.
ellauri181.html on line 75: Ennen kaikkea historia viittaa paineeseen sopeutua, johon juutalaiset olivat joutuneet vuosisatojen ajan selviytyäxeen. Max Brod korosti erityisesti tätä tulkintaa. Hän luonnehti tätä tarinaa nerokkaimmaxi satiirixi juutalaisten assimilaatiossa. Samankaltainen taipumus sisältyy šaakaleihin ja arabeihin. Molemmat proosakappaleet julkaistiin ensimmäisen kerran yhdessä vuonna 1917 Der Jude -lehdessä, ja ne ovat osa Ein Landarzt -nimeä vuodelta 1920.
ellauri181.html on line 80: Viittauxet muihin Kafka-tarinoihin: Loppujen lopuxi tavoitetta ihmisexi tulemisesta ei saavuteta, vaikka päähenkilö ize ei vaikuta tietävän sitä. Rotpeter tekee siitä kuvan, joka on verrattavissa koiran tai rakennustutkimuxen epäonnistuneisiin eläinmuotoihin. Siellä on myös viittaus Kafka-tarinaan Metamorfoosi , jossa hahmo Gregor Samsa muuttuu yöxi eläimexi, nimittäin kovakuoriaisexi. Huomaamaton huono Samsa tulee eläimexi kuitenkin vaivattomasti unen aikana. Apinan liialliset ponnistelut puolestaan johtuvat halusta päästä käsixi viljeltyyn alueeseen ja kyllästettyyn elämään, joka kieltää omat juurensa, ulospääsynä - koska ainoat vaihtoehdot, joista valita, ovat kuolema ja katoaminen tai surullinen kohtalo eläintarhassa näytteillä olevasta apinasta.
ellauri181.html on line 85: Vastaanotto: Sudau (s. 177f.) Korostaa erityistä seikkaa: ”Koko taivaan portti - Kleine Fabel -hiirellä, joka on maailman liian suuri leveys - nurisee yhdessä. Hiirellä ei ole ulospääsyä, vain kohtalokas tulos; apina todellakin löytää ize valizemansa '' ulospääsyn ''. Tällä tavalla Rotpeter seisoo ainutlaatuisella tavalla Kafkan teoxessa: sankari, joka ei mene alle; sankari, joka tietää tarkalleen mitä haluaa ja saavuttaa sen myös! Hänen on kuitenkin unohdettava "tämä suuri vapauden tunne kaikilta puolilta". " Ries (s. 91) huomauttaa, että raportti ennakoi työstä Das Unbehagen in der Kultur by Sigmund Freud , kirjoitettu vuonna 1930 , mikä on tase edistymisestä ja vastoinkäymiset sivilisaation. Kindlerin sanakirja (s. 27) selittää, että raportti on juurtunut syvälle senhetkiseen tieteelliseen-historialliseen tilanteeseen: Kuvaus Brehmin eläinelämästä, Darwinin evoluutioteoria, nykyajan vaihtelevat tapahtumat. TC Boylen romaani Sprich mit mir (2021), jossa simpanssi Sam, joka hallizee viittomakielen, ottaa ajoittain narratiivisen roolin, on muun muassa. innoittamana Kafkan tarina.
ellauri181.html on line 115: Must tuntuu et tää apinaraportti on Kafkan oma tarina. Se kexi juonen käydessään varieteessa kazomassa jotain Petteri-nimistä apinaa. Se oli ize mielestään apina joka ezi ulospääsytietä kodin käfigistä, vaihtoehtoina vakuutusfirman Zoo ja kirjailijanelämän varietee. Isä oli ampunut sitä naamaan sekä housuihin. Ransu ezi ulospääsytietä puskista.
ellauri181.html on line 653: Utahin yliopiston antropologi Kristen Hawkes on tutkinut Paraguayn aché-intiaanien saaliita. Naiset keräävät lähimezistä ruokaa säännöllisesti, ja heidän kokonaisantinsa on punnittuna suurempi kuin miesten. Miehet jakautuvat kahteen ryhmään: elättäjiin ja mahtailijoihin. Elättäjät keräävät perheelle ruokaa tasaisesti. Mahtailijat tavoittelevat suurta mutta epävarmaa saalista. Koska mahtisaalis jaetaan koko heimon kesken, mahtailijat saavat suosiota. Valitettavasti ”uramiehen” oma perhe joutuu huonon saalistusonnen aikoina pärjäämään vähällä. Niinpä viisas nainen hankkii puolisoxi elättäjän mutta pitää mahtailevaa alfaurosta satunnaisena rakastajana. Demokraattisten valtioiden äänestäjät eivät tunnu aina tajuavan näitä rooleja: kansa valizee johtajaxeen testosteronia pulppuavan miehen mutta odottaa sitten, että tämä käyttäytyy säyseästi kuin leikattu kissa. Vanhan tarinan mukaan mies nousi korkeimmalle vuorelle, ui syvimmän meren yli ja ylitti laajimman autiomaan osoittaaxen naiselle rakkautensa. Juu esim Phileas Fogg ja Honkongin kuvernööri juurikin. Nainen jätti miehen, koska tämä ei ollut koskaan kotona. Sosiologi Martha Dobbins tosin letkautti, että varhaisissa ihmisyhteisöissä miehiä ei lähetetty mezästämään sixi, että nämä olivat vahvempia, vaan koska nämä olivat joutilaampia.
ellauri183.html on line 149: Buz kysyi: Mikä on ihminen, isi? Cohn sanoi arvelevansa että ihminen on se joka suhtautuu herkästi ja suojelee elämää ja sivilisaatiota. Buz sanoi että hän oli mieluummin simpanssi. Tai kristitty. Gottlob, Calvin Cohnin poika joka tykkää enemmän pojasta kuin isästä on aika veitikka. Se ei halua Aatami ja Eeva -tarinaa koska siinä on se käärme, kaarmeet ruomivat mahallaan. Se ei halua Kain ja Aabel tarinaa, koska se ei pidä väkivallasta ja verenvuodatuxesta. Väkivalta Uudessa Testamentissa johtuu siitä että he ristiinaulizivat Jeexus Nasaretilaisen. "Ketkä he?" kysyi Cohn valppaasti. "Roomalaiset sotilaat." Cohn taputti Buzia päälaelle. "Kerro minulle se tarina jossa isa katkaisi pienen poikansa kaulan" Buz pyysi. Cohn vastasi suuttuneena: "Olen sanonut jo vaikka kuinka monta kertaa että Abraham ei katkaissut Iisakin kaulaa. Enkeli esti viime tingassa." Kaikki vain osoittivat toisilleen että he rakastivat toisiaan. Iisakille ei jäänyt mitään traumoja. Buz piti onnellisista lopuista. "Jumala on rakkaus", hän sanoi. Cohn ei ollut varma siitä muttei sanonut mitään. Mutta oliko syntipukin murhaaminen muka sivistunut teko, kysyy Buz. Mina olen elain ja olen aina ollut vegetariaani! Syon banaania mutten ime sun penista ennenkuin mennaan naimisiin.
ellauri183.html on line 304: Roth pystyy hikisesti törkeilyyn perustuvaan verbaaliseen komiikkaan. Malamudilla on sama taito kuin oli Knupolla kertoa eleettömästi pitkä tarina jonka huumori alkaa vähitellen kasautua erilaisista epäsuhdista niin että ei pian pysty pysymään vakavana.
ellauri183.html on line 577: Luukkaan 2:21 (King James Version) kuuluu: "Ja kun lapsen ympärileikkaamiseen oli kulunut kahdeksan päivää, hänen nimensä oli JEESUS, joka oli niin nimetty enkeliltä ennen kuin hän syntyi kohdussa." Se ei siis ollut Joosefin nimiehdotus, kuten Jose on tietävinään. Ensimmäinen viittaus Kristuksen katkaistun esinahan selviytymiseen tulee kirjan toisessa luvussa apokryfinen Arabialainen lapsenkenginen evankeliumi joka sisältää seuraavan tarinan:
ellauri183.html on line 581: Ja hänellä oli huumeidenhoitajana oleva poika, jolle hän sanoi: "Varo, ettet myy tätä alabasteripakkaa piikkinarkkarivoidetta, vaikka sinulle pitäisi tarjota siitä kolmesataa penniä." Nyt tämä on se sama alabasterikotelo, jonka syntinen Maria hankki ja kaatoi voiteen siitä Herramme Jeesuksen Kristuksen pään ja jalkojen päälle ja puuri sen päänsä karvoilla. Minne esinahkarengas joutui tässä hötäkässä, ei tarinasta selviä.
ellauri185.html on line 56: Kerrataanpa Hannan tarina.
ellauri185.html on line 442: New Scientistin toimittaja, sittemmin Jeremy Webfoot, vastasi puolustamalla artikkelia sanomalla, että lehti on "idealehti - se tarkoittaa kirjoittamista päättömistä hypoteeseista as well as teorioista". Tammikuussa 2009 New Scientist julkaisi kannen otsikolla "Darwin oli väärässä". Varsinaisessa tarinassa todettiin, että Darwinin evoluutioteorian jotkut pikku yksityiskohdat oli osoitettu väärixi, lähinnä toisiinsa liittyvien lajien fylogeneettisten puun muoto, joka olisi esitettävä verkkona puun sijasta. Jotkut evoluutiobiologit, jotka vastustavat aktiivisesti älykästä suunnitteluliikettä, pitivät kantta sekä sensaatiohakuisena että vahingollisena tiedeyhteisölle. No mä olinkin vähän haistavinani älykkään suunnittelun pukinsorkkaa tässä Tiede 2022-lehden tarjoomuxessa. En ilmeisesti ollut väärässä.
ellauri185.html on line 752: Helkkari noi jutkut on sit pahansuopia. Tääkin passover tarina on takuulla puhtaasti ilkeyxissään kexittyä. Mites ajoitus? Heitettiinkö ne kiusankappaleet niska peffa pihalle kun levanttiin iski pronssikauden lama noin 1200 BC? Ei ois ollut laitimmainen kerta. Saattoi ollakin, eri aikataulut heittää ainakin puolella tuhannella vuodella. Juutalaisia ei viety ebyktiin, vaan sinne myydyn Joosepin porukat lisääntyivät kuin lokustit. Faaraot hermostuivat.
ellauri188.html on line 358: Tätä tarinaa voitaisiin käyttää esimerkiksi venäläisessä mediassa Suomea vastaan. Kyberneettisenä versiona Mainilan laukauxista ymmärrättehän.
ellauri188.html on line 392: 31-vuotiaana Melville tapasi Pittsfieldissä kesällä 1850 46-vuotiaan Nathaniel Hawthornen, jonka kanssa "ystävystyi". Kirjailijat viettivät paljon aikaa keskustellen komeista intellektuelleista ja filosofisista asioista. Hawthorne myös vaikutti Melvillen seuraavan romaanin Moby Dick sisältöön, sillä hän kannusti Melvilleä tekemään siitäkin allegorisen tarinan suoran valaanpyyntikertomuksen sijaan. Ai siis mitä? kysyi Hermanni. No kikkeli, kikkeli, tietysti, selvitti Nat kärsimättömästi. Vaikka kirja on nykyään todella tunnettu, omana aikanaan se oli paha pettymys. Sitä myytiin koko Melvillen elinaikana vain 3 000 kappaletta. Hänen seuraava romaaninsa Pierre oli vieläkin suurempi floppi.
ellauri190.html on line 46:
ellauri190.html on line 295: 
ellauri192.html on line 249:
ellauri192.html on line 867: Näin ollen Pestel-höyrylaivan saapumiskohtaus, jota kohtaavat penkereille rivissä olevat miehistöt ja joutilaallinen yleisö, toistaa jakson Tshehovin "Nainen koiran kanssa", kun Gurov ja Anna Sergeevna sulautuvat saapuvaa laivaa katsovaan joukkoon. . Samalla tarina siitä, kuinka teatterista löydetty tuoli putoaa yhtäkkiä lattian läpi, vastaa tositapahtumia - puhumme "vuoden 1927 suuren Krimin maanjäristyksen ensimmäisestä iskusta".
ellauri192.html on line 874: Ensimmäinen arvostelu ilmestyi Vechernyaya Moskva -sanomalehdessä syyskuun alussa 1928. Julkaisun kirjoittaja, eräs L.K., toisaalta myönsi, että Kaksitoista tuolia on eloisa ja dynaaminen teos, toisaalta hän sanoi, että lähempänä finaalia aarteenetsinnän tarina alkaa väsyttää.
ellauri192.html on line 877: Nikifor Lyapis-Trubetskoihin liittyvä tarina oli käsikirjoitusversiossa paljon laajempi: erillisessä luvussa kerrottiin, että Gavriliadan kirjoittaja sai tietää huonekalujen avaamisesta Stankin ja Columbus-teatterin toimituksessa, ehdotti kämppätoverilleen - kirjailija Khuntoville - tarinan tuoleihin piilotetun neuvostotieteilijän keksinnöstä.
ellauri194.html on line 686: Banerjee-Louhijan isä oli lentokoneinsinööri Sunil Kumar Banerjee ja äiti Sylvi Tyra Marjatta Kotro. Hän itse on koulutukseltaan työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri. Hän on kertonut lähteneensä lukemaan lääketiedettä työterveyshuollon isän Albert Schweitzerin neuvosta. Hän on kirjoittanut sekä viihde- että tietokirjoja. Kirjassa Yhden päivän kuningatar hän kertoo vanhempiensa tarinan.
ellauri196.html on line 121: Pentti Irjalan esittämä postinkantaja Taneli Torvi astelee vahingossa turkismetsästäjä Eemelin ansaan. Eemeli ryhtyy hoitamaan kylän postinjakelua kunnes Torven jalka paranee. Elokuvassa on juonen lomassa hyvin paljon soittoa ja laulua. Mukana on myös paikkakunnan mahtimiehen tyttären ja paikallisen sepän rakkaustarina.
ellauri197.html on line 552: Gold Digger videot on suosittu meemi 21. vuosisadalla. Niistä näkee miten eri lailla millenniaalit kyllä puhuvat ("is that real? I was super depressed"), mutta ajattelevat ihan samoilla vanhoilla apinoiden totutuilla tavoilla. Kaikki kullinkaivuutarinat on keskenään samanlaisia, ja vanhan hyvän Darwinin alunperin keximiä.
ellauri198.html on line 254: Juostessani taxista Thean asuintalon ovelle ja soittaessani kelloa kolme kertaa en juuri pannut merkille missä olis aula, komea ja runsaasti kalustettu, ketään ei ollut saapuvilla, ja kun yritin saada selville mikä hienoista ovista kuului hissiin, erääseen niista ilmestyi valoruutu. Thea oli ajanut alas minua vastaan. Ovi avautui. Sisällä oli samettipäällysteinen penkki ja me vaivuimme istumaan sille, syleilimme ja suutelimme siittimeni noustessa äänettömästi Thean imutuxessa (Boyd kertoo samansisältöistä tarinaa skotti lastenpiiasta muistelmiensa alussa). Huomaamatta veren kovettamaa munaani Thea siveli kädellään kassejani, olkapäihin asti. Mina avasin hänen kotitakkinsa rintojen kohdalta. En hallinnut itseäni, pääsi ruiskahtamaan silmille etuajassa. En tajunnut mitään, olin miltei sokea. Jos joku muu olisi ollut sijassamme kumpikaan meistä ei olisi sitä tiennyt. En voi varmasti sanoa en nähnyt kasvoja, kenties se olikin siivooja. Kun ovi avautui, ja jatkoimme bylsimistä kävellessämme käytävässä ja sitten huoneistossa, matolla oven luona Thea ei ollut kuin muut naiset, nuo jotka niin sanoakseni antoavat luvan paljastaa yhden asian kerrallaan ja ihailla sitä, vaan päästi heti perille asti. Rakkauden tunne hallizi mahtavana. Theaa näpäsi että olin viivytellyt ammattiliittoasioissa. Olisit sanonut duunareille että "I got a chick to fuck".
ellauri198.html on line 738: Voi helvetti mitä paskaa taas on valunut Stephen Kingin tuutista. Oli synkkä ja myrskyinen yö. Kapteeni sanoi perämiehelle: Kerro meille jokin tarina. Hyvä on, sanoi perämies. Oli synkkä ja myrskyinen yö.
ellauri203.html on line 388: Jerzy Putrament syntyi Minskissä perheeseen, jolla on isänmaalliset perinteet. Hänen äitinsä oli venäläistä syntyperää ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon, kuten myös Jerzy. Hänen tarinansa kerrotaan hahmona "Gamma, historian orja" Czesław Miłoszin kirjan The Captive Mind -luvussa.
ellauri203.html on line 471: Aaveet on poemainen kummitustarina jossa ei ole juuri päätä eikä häntää. Sen lopussa kaveri jota Alice niminen aave on kuljettanut ympäri Eurooppaa palaa ryssiin vain havaitaxeen että maaorjat on vapautettu ja sen raha-asiat on päin persettä.
ellauri203.html on line 639: Mä veikkaan että Tiihon pyytää Nikkeä rupeamaan joxkin taantumuxen äänitorvexi, se olis Jee-suxen joukoille isompi palvelus kuin tollanen pelkkä izepaljastus. (Tää on varmaan Doston kynällisen toiminnan oma peitetarina.) No melkein oikein: Tiihon haluaisi päästä donizixi samaan munkkiselliin kohomunkin kaa. Komia kukkohan se on.
ellauri204.html on line 376: Eeron amerikkalainen vaihtoisä Martin oli löytänyt mytopoeettisesta miesliikkeestä eheyttävän henkisen kodin ja vastapainon kuolettavalle ikävystymiselle. Mytopoeetikot opettivat kilpailukapitalismin, tieteellisen järjen, toimistobyrokratian ja modernin perhemallin rikkoneen miestenvälisen alkukantaisen veljeyden. Länsimaissa terve sankarienpalvonta oli korvautunut sankarien pilkkaamisen dekadentilla nautinnolla, koko sankaruus oli kyseenalaistettu, tilalle hyväksytty banaalius ja keskinkertaisuus. Miehiset hyveet oli virvoitettava henkiin myyttisellä tarinankerronnalla, rituaaleilla ja symbolisella sodankäynnillä. Miesten ei pitänyt pelätä toisiaan eikä primitiivistä takapuoltaan, vaan uskaltautua syvämiehuuteen yhteisyyden, luottamuksen ja luovan leikin avulla. Siitä kumpusi Zeus-voimaa. Hän otti Eeron mukaan muutamille melko huvittavillekin viikonloppuleireille - eräällä leirillä miehet konttasivat yössä tuhansia vuosia vanhoista juurakoista kasvavien amerikanhaapojen alla ja ulvoivat ja murisivat toteemieläintensä äänin -, ja vaikkei Eero ottanut tosissaan puoliakaan Martinin puheista, hän oli varma, että hänkin voisi kaupallisesti hyödyntää toteemipaaluaan ja pimeätä puoltaan.
ellauri204.html on line 489: Emme enää usko pahaan ei ole kuitenkaan aivan liian osoitteleva, vaan sen voima on taidokkaasti rakennetussa tarinassa. Korhonen pehmentää vakavuutta kauniilla lauseilla.
ellauri204.html on line 497: Koska Korhonen kirjoittaa vähän kaikesta, hänen kykynsä pitää tarina koossa on hämmästyttävä. Emme enää usko pahaan käsittelee kaiken muun lisäksi yhtä Riku Korhosen lempiaiheista, miehen halua alistaa naista. Korhonen nälvii vaimojensa nöyryyttämisestä haaveilevia aviomiehiä: ”Kukapa ahtaalle ajettu, verstaassa lymyilevä pikku aviomies ei haaveilisi vaimonsa laittamisesta rautoihin. Se oli historiallisesti johdonmukaista. Koska länsimaiden miehet olivat antaneet naisille heidän nykyisen vapautensa, he saattoivat myös ottaa sen pois.” Vahvaa misogyniaa, noinkin isolta mieheltä.
ellauri204.html on line 517: Ei se kerro omaa tarinaansa vaan paremmin sijoittuneiden kavereidensa. Nyt kun se on jo täyttänyt viisikymmentä saattaa tuntua takki aika tyhjältä.
ellauri205.html on line 45: Yksi tunnetuimmista tarinoista Putinin suhteista naisjumalaisiin ja kuolevaisiin on Putinin ja Euroopan tarina. Tarinasta Eurooppa ja Putin tuli lähtökohta kolmelle muulle suhteellisen tärkeälle pösilölle keikkalaisessa mytologiassa, kun Eurooppa synnytti Putinille naapurixi kolme uutta natojäsentä.
ellauri205.html on line 79: Euroopan tarinalla ei ole todellista loppua, koska se yksinkertaisesti häipyy maisemasta, ja hänen poikiensa ja erityisesti Miinan ja Manun tarinat ottavat skenen haltuunsa. Tietysti oletettavasti Euroopan Unioni kuolevaisena kuolee, mutta sen nimi elää varmasti edelleen, kerta Euroopan manner on nimetty Putinin rakastajan mukaan.
ellauri205.html on line 214: Weilistä Jeesuskin on tollanen kreikkalainen antisankari. Sillä erotuxella kuitenkin että siinä tarinassa on selvät hyvixet ja pahixet.
ellauri206.html on line 161: Svengijengi ’62 (engl. American Graffiti), vuonna 1973 ensi-iltansa saanut elokuva, joka on George Lucasin ohjaama ja käsin kirjoittama. Se kertoo tarinan yhdysvaltalaisista teineistä heidän kesälomansa viimeisenä iltana valmistuttuaan high schoolista. (p.o. kesälomansa viimeisenä iltana heidän valmistuttuaan, vittu kukaan ei enää osaa possesiivisuffixeja, lakkaisivat edes yrittämästä.) Tämäkin leffa on mulle n.h. Mikä olis voinut vähemmän kiinnostaa kuin amer. teinileffa vuonna 1973 jolloin viilasin oza hiessä stalinistisen pankinjohtajan tyttären hilloviivaa ja interreilasin Unkarista etelään pieni sininen pahvimatkalaukku kädessä. Eikös ne typerät Star Wars rainat olleet samaisen sentimentaalisen lukaasin käsialaa? Juu sama leuaton harmaa pikku mies on kyseessä. Ronny Howard s. 1954 esitti lukaasia s. 1944. Lukaasin firma on sittemmin myyty Disneyn Waltille. Ylläri. Tirkistely on obsessiivis-kompulsiivista toimintaa. Tästä luvusta tulee mieleen Heli Mätinki 3v aiemmin jossain Turussa, missä mullakin alkoi kalu seistä vastahakoisesti saunassa ja pakenin Petrin lailla uimareissulle vähän äkkiä. Olis pitänyt vaan Petrin lailla ottaa mela kauniiseen käteen ja työntyä käskyn mukaan kaikkeinpyhimpään. Vaikka tuskin oisin pystynyt edes 5 pistoon. Ois takuulla tullut ejaculatio ante portas. Toisaalta toisella kertaa olisi voinut mennä paremmin. Marjan mielestä sukuelimet on hirveä sana. Siinäkin on jotain outoa. Kaikki hahmot toistavat taas Korhosen omia ajatuxia. Marja ei ollut erityisen kaunis mutta auliin panohaluinen.
ellauri210.html on line 55: Antero oli valinnut Penistentiary-Henryltä tarinan jossa ravintolan kassa huijaa olevansa perijätär ja perijä huijaa olevansa ravintolan kassa. Klubille, Henry! Periamerikkalainen läpimätä setämiestarina.
ellauri210.html on line 293: Apollinaarinen nauru on monikkoa. Sitä taivutetaan genrejen (runous, tarinat, kronikat, kirjeenvaihto) ja muotojen (proosa/säe, mutta myös "lyyriset ideogrammit"), inspiraation lähteiden (gallialaisesta suonesta fumi-henkeen) ja rekisterien (huumorin, ironia, komedia) mukaan vaikka kankeasti. Se voidaan onnexi tunnistaa riimin erityisistä vaikutuksista, joita selventävät tietyt runoilijan osoittamat tai ehdottamat viittaukset. Runollisen diskurssin, fiktion ja kriittisen diskurssin väliset suhteet ilmentävät käsitetaiteena määritellyn taiteen voimakasta refleksiivistä kubistisen maalauksen mallia (PR ii, 16). Puisevaa, puisevaa. Vähemmän puisevaa lisäinfoa Coppéesta albumissa 326.
ellauri210.html on line 631: Myöhemmin Arp kertoi tarinaa siitä, kuinka hän vältti kutsunnat. Hän kirjoitti Saksan lähetystöstä saamiinsa kutsuntapapereihin ensimmäiseen tyhjään väliin päivämäärän. Sitten hän lisäsi päivämäärän joka toiseen väliin, veti viivan niiden alle ja laski ne yhteen. Sitten hän riisuutui ja ojensi paperit. Hänen käskettiin mennä kotiin.
ellauri211.html on line 88: Avaan toiveikkaana seuraavan Rei Shimura-tarinan. Nyt saa taas suuttua! Naisnarsismi hulvahtaa kasvoille heti alkusivuilta sakeana kuin DC:n savuisen yöklubin naistenhuoneen höyrähdys. Milli-Molli jää lähtötelineisiin kuin tikku paskaan. Tuttu kivahteleva anaalis-obsessiivinen apinanaama kurkistaa ökytaxin ovesta. Koko yöklubi on varattu sen 30v syntymäpäiville. Turhaan skotti Hugh puuhaa sekä hääräilee, Rei päätyy kohta kuitenkin koppalakkiseen jenkkisotilaaseen, kuten intialaissaxalainen Sujata izekin. Se on muuten nyttemmin lakannut väsäämästä näitä epäuskottavia japsudekkareita, nyze on omasta mielestään tunnetumpi intialaissankaristaan, jostain Pervosta. Rein uusi hovimestariystävä menee porttivornikaxi ettei juhliin livahda maxuttomia vieraita. Mauttomat kuzuvieraat riittävät. Järjestelyt ovat kuin Riku Rinkulan synttäreillä Eirassa.
ellauri211.html on line 154: Totuutta on koetettu muuntaa Japanissa muuttamalla historiankirjojen merkityksiä, mikä on saanut paheksuntaa osakseen ulkomaiden taholta. Tämä ei kuitenkaan ole saanut Japanin opetusministeriötä myöntämään, että totuuden muuntaminen olisi ollut virhe. Viralliselta taholta on myös esitetty väitteitä, joiden mukaan Nanjingin verilöylyä ei koskaan tapahtunut ja että kyseinen tapahtuma on kiinalaisten keksimä tarina. Näin ovat väittäneet muun muassa sen kaltaiset tahot kuin parlamentin jäsen Shintarō Ishihara ja Japanin Houstonin-konsuli.
ellauri211.html on line 299: Katri Helena ja Panu Rajala olivat naimisissa vuodesta 1997 vuoteen 2004. Toissavuotisessa Katri Helena -musikaalissa Panu Rajala tuotiin kirjailijan mukaan esiin varsin kyseenalaisessa valossa. Panu Rajalaa ei musikaalissa kutsuttu hänen oikealla sukunimellään, vaan miehestä käytettiin leikkisää nimitystä Proffa. Musikaalissa Proffa liehitteli muita naisia eikä ollut vaimonsa tukena, mikä teki laulajan surulliseksi. Rakkaus rakoili nopeasti. Musikaalista kiukustuneena kirjoittamassaan paljastuskirjassa Rajala sanoo tuovansa kostoxi Katri Helenasta esiin arkisemman puolen. - Tässä tulee ehkä hieman inhimillisiä kosketuksia ja yksityiskohtia, jotka liittyvät tarinan kulkuun ja tähän draaman kaareen. Halusin tuoda joitakin inhimillisiä, arkisempia ja tavallisempia piirteitä tähän hyvin kiillotettuun tähtikuvaan. Koska hän on ollut suuren ihailun vallassa (sic) vuosikymmeniä, niin kyllä siihen liittyy vähän muutakin. Ajattelin, että teen palveluksen tuleville elämäkerran kirjoittajille antamalla tällaista läheltä nähtyä aineistoa, Rajala kertoi.
Lavalla nähtiin rajuja riitoja, joissa kummatkin käyttivät kovaa kieltä toisistaan. Katri syytti Proffaa julkisuudenkipeäksi ja kaksinaamaiseksi liehittelijäksi, Proffa puolestaan haukkui Katria henkien kanssa seurustelevaksi haahuilijaksi. Kaikki repliikit oli poimittu naistenlehdistä. Ranua esittänyt hemmo tuntee esittämänsä henkilön myös todellisuudessa, he ovat tehneet yhteistyötä. Toivon, että Panu Rajala suhtautuu tähän huumorilla, Katri sanoi. Ranu on tollanen Suomen Bellow, Roth tai Knasu, kaunainen narsisti. Panu Rajala harmistui syksyllä 2010 ensi-iltansa saaneesta Katri Helena -musikaalista, koska hänet esitettiin siinä epämieluisassa valossa. Rajala oli musikaalissa Proffa, joka esitettiin suorastaan pellenä, lukeneisuudellaan pröystäilevänä hienostelijana. Panu alkoi panna Marjaa Katrin selän takana. Panu Rajala ja Marja Norha vihittiin Sastamalan vanhassa kirkossa 2007. Panu Rajalan ei tarvitse piilotella sivistyneisyyttään nykyisen vaimovainajansa kanssa. Hän on opettaja! Tai siis oli, ei sekään kestänyt kovaa käyttöä.
ellauri214.html on line 573: Vähä vähältä Olgan tarinasta tulee yhä postmodernimpi ja talousliberaalimpi. Jutkuja pilkistää vähän joka nurkasta. Suomentaja käyttää uutta suomea: ympäri ämpäri, heidän päänsä näytti pieniltä. Kirja on millenniaalinen mutta Olga X-sukupolvea. Sofi Oksanen on sitä vielä 15vee nuorempi. Ei sekään ole enää lisääntymisikäinen.
ellauri214.html on line 626: Rakastaisiko Steve Jobs minua vielä jos hänellä olisi syöpä turtleneck shirtin sisällä? Kysyi jumala. Jumala vei kaiken Steve Jobsilta ja itki samalla myötätunnosta. Mitä vittua? No jo on narsistinen tarina.
ellauri216.html on line 332: Äiti kulta kysyy ukolta: mikä sai sinut pettämään kansan asian ja rupeamaan munkixi? No salamiakki! Se on pitkä tarina jos jaxatte kuunnella. Olen kotoisin Karjalasta, jossa on oikeauskoista pyhyyttä ja pahuutta. Nuorena rellestin, nuorena pitää rellestää ja vanhana katua. Tätä olen kyllä saanut katua. Pallosalama näytti tanssinhaluisille nuorille mistä kana kusee. Kärventynyt munkki päätti panna molon kuivatelakalle iäxi. Haiseva munkki ei huoli edes peseytyä. Taisi kyrpä vähän kärytä. Ukki antoi räkämunkille kolme ruplaa. Osta iso numero.
ellauri216.html on line 503: Panteleimon toimi vuosina 1973 ja 1975 matkakonttarina Ilomantsin piirissä. Hänet vihittiin munkiksi, munkkirinkiläxi ja rengasmunkiksi vuonna 1977, jolloin hänestä myös tuli Valamon luostarin veljestön jäsen. Uudessa Valamossa hän toimi luostarin johtajana, imugeenina, vuosina 1979–1997. Arkkimandrillin arvo hänelle myönnettiin vuonna 1986.
ellauri216.html on line 865: Konevitsan Jumalansynnyttäjän syntymän luostari (ven. Коневский Рождество-Богородичный монастырь, Konevski Roždestvo-Bogoroditšnyi monastyr) on Laatokan Konevitsan saarella sijaitseva ortodoksinen munkkiluostari. Luostarin perusti vuonna 1393 pyhittäjä Arseni Konevitsalainen. Luostarin toiminta oli Neuvostoliiton aikana pitkään lamaantuneena, mutta on sittemmin elpynyt Venäjän ortodoksisen kirkon luostarina.
ellauri216.html on line 1107: Suuren isänmaallisen sodan lopussa vuonna 1945 metropoliita Grigori (Tšukov) vieraili Uudessa Valamissa ja liitti luostarin Moskovan patriarkaattiin. Monet vanhat munkit ilmoittivat haluavansa palata kotimaahansa, vanhalle saarelle. 12 vuoden kuluttua, vuonna 1957, luostari siirtyi Suomen ortodoksisen kirkon lainkäyttövaltaan. Samana vuonna vain seitsemän munkkia lähti Neuvostoliittoon; nuorin silloin lähteneistä oli 59-vuotias ja vanhin 84-vuotias. Kirkkoslaavilaiset jumalanpalvelukset loppuivat vuonna 1977, ja viimeinen venäläinen munkki kuoli vuonna 1981. Nyt luostari jatkaa toimintaansa suomalaisena ortodoksisena luostarina ja vastaanottaa vuosittain yli 100 tuhatta kävijää - sekä pyhiinvaeltajia että turisteja. Tämä on syrjäinen, hyvin hoidettu luostari järvien ja metsien keskellä - museon, kulttuurikeskuksen ja kirjaston kera.
ellauri216.html on line 1111: Vuoteen 1940 asti Valaam oli pieni "munkkien valtio" - obskurantisteja, riistäjiä, pankkiireja, sitten - vakoojia ja sabotöörejä, kansainvälisen vastavallankumouksen etuvartio Neuvostoliiton rajalla. Tämä "valtio" oli pinta-alaltaan 30 kertaa suurempi kuin Vatikaani - paavin "valtio", kaksi kertaa suurempi kuin Monacon ruhtinaskunta - osa feodaalista Eurooppaa. Ja Valaam munkkien tulot olivat neljä kertaa suuremmat kuin Monacon ruhtinaskunnan tulot. Miljajev totesi, että "koko Valaamin historia 1918-1940. on tarina Neuvostoliiton vastaisesta etuvartiosta Neuvostoliiton luoteisrajoilla". Miljajev valitsi luostarin kirjastosta 1 191 kirjaa vientiin Neuvostoliittoon, mutta ennen Suuren isänmaallisen sodan alkua kaikkia ei viety.
ellauri217.html on line 137: Toinen Muhammedia koskeva lähde ovat 800-luvulta alkaen kootut lyhyet suullisesta perinteestä kootut tarinat, joissa kerrotaan, mitä Muhammed jossakin tilanteessa sanoi tai teki. Tämä hadith-kirjallisuus muodostaa yhdessä Koraanin kanssa islamilaisen lain eli šarian perustan. Sen luotettavimpana pidetty osa on niin sanotut "kuusi kirjaa" eli kutub al-sittah. Hadith-kertomukset ovat yhteydestä irrotettuja anekdootteja, jotka eivät kerro mitään Muhammedin elämänvaiheista, mutta kertovat mikä on sunna, eli Muhammedin antama ihanteellinen esikuva Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Jumalan lain sisältyminen Pyhään kirjaan ja profeetan esikuvaan muistuttaa juutalaisuutta, missä vastaavasti Mooseksen sunna oli perusta Mišnalle, joka yhdessä Tooran kanssa muodosti halakha-lain.
ellauri217.html on line 146: Ibn Ishaqin ja Ibn Hishamin kertomassa tarinassa Muhammedin isästä ei olla varmoja, mutta isoisällä on merkittävä rooli. Isoisä Abd al-Muttalib (Šaiba ibn Hāšim) oli vähällä uhrata Mekassa poikansa Abdullahin. Hän oli vannonut uhraavansa yhden pojistaan, jos saisi kymmenen poikaa. Arpanuoli osui Muhammedin oletettuun isään Abdullahiin. Abdalmuttalib oli jo ottanut Kaaban temppelissä ison veitsen käteensä, mutta monien vaiheiden jälkeen, joihin liittyi lisänumeroiden arvontaa, teko jäi tekemättä.
ellauri217.html on line 148: Ibn Iisakin tarinassa isoisä rinnastuu Vanhan Testamentin Abrahamiin ja isä Iisakiin. (Olikohan Aabrahaminkaan isyys ihan varmistettu? Mitä Saara nauroi?) Mekasta tulee näin vastaavasti uusi Jerusalem ja Kaabasta uusi Temppeli. Muhammed on tällöin vertauskuvallisesti Iisakin poika eli Vanhan Testamentin Jaakob eli Israel. Tälle Jumala lupasi unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi. Aamun valjettua Jaakob otti päänalusenaan olleen kiven, pystytti sen patsaaksi ja antoi paikalle nimen Bethel eli Jumalan talo.
ellauri217.html on line 158: Kun Muhammed oli 35-vuotias, hän osallistui katon rakentamiseen Kaaban temppelille. Erään tarinan mukaan neljä heimoa riiteli siitä, kuka saa asettaa sileäxi suudellun mustan kiven paikalleen. Sovittiin, että ensimmäinen, joka sattuu paikalle, saa ratkaista asian. Se oli Muhammed. Hän nosti kiven kankaan päälle ja kehotti kutakin heimoa tarttumaan kankaaseen yhdeltä kulmalta ja nostamaan kiven yhdessä. Näin ongelma ratkesi. Matti ja hölmöläisten pimeä tupa ja liian pieni peitto.
ellauri217.html on line 200: Orientalisti Hans Jansen on arvellut, että Muhammed-tarinat ovat syntyneet etenkin sotilasleireissä, koska niissä painottuvat ryöstöretket ja saaliinjaot. Nimi muhammad olisi saatu kalifi al-Malikin lyömistä kolikoista, joissa sana kuitenkin olisi ollut verbimuoto "ylistetty" ja viitannut Jeesukseen, jonka kunniaksi kalifi rakensi Jerusalemiin niin sanotun Kallomoskeijan.
ellauri217.html on line 214: Hämeen-Anttila syntyi Oulussa vuonna 1963. Hänellä on mittava kirjallinen tuotanto, johon kuuluu käännöksiä ja kymmeniä tietokirjoja. Hän on kirjoittanut paljon muun muassa islamista ja Lähi-idän kirjallisuudesta sekä suomentanut esimerkiksi Koraanin ja Tuhannen ja yhden yön tarinat.
ellauri226.html on line 53: Toisaalta meillä on "America's Band", kuten Ronald Reagan kutsui Beach Boysiksi vuonna 1983, ja he ovat halukkaita osallistumaan presidentin poliittiseen teatteriin. Monille republikaaneille bändin räsy rikkauksiin -tarina ilmentää kuvitteellista konsensuspolitiikan aikaa ja yhtä aikaa amerikkalaista unelmaa, joka on valkoleipää ja viatonta. Bändi tarttui tähän tunteeseen hyvissä ajoin ennen Reaganin aikakautta, ja tämä Beach Boysin omalaatuisen kulttuurisen DNA:n kanta on tarjonnut heille tasaisia varauksia republikaanien ja konservatiivisten asioiden poliittisina maskoteina.
ellauri236.html on line 42: Hadley Chasen ja Ngozin tarina jatkuu tässä numerossa albumista 201.
ellauri238.html on line 105: Ei löytynyt lie soittajaa, Se syynä olla voisko? Vaiko sähkökatkoko, Suun tukki sielun veljen? Vai ihan täyttä tuubaako, tää tarina vaan oisko? Ei sittemmin ol'ainakaan, Toi kannel soinut koskonkaan.
ellauri238.html on line 916: as in the Bible story of Shechem and the sons of Jacob, kuten raamatun tarinassa Shekhemistä ja Jaakon pojista,
ellauri240.html on line 203: Tuntia ennen kuolemaansa Metaliousin lopullinen rakastaja John Rees vakuutti Metaliousin allekirjoittamaan testamentin, joka jätti hänelle koko omaisuutensa, ja ymmärsi, että tämä huolehtisi hänen lapsistaan. Hänen perheensä pystyi mitätöimään testamentin, mutta turhaan, koska hänen omaisuutensa osoittautui maksukyvyttömäksi vuosien ylellisen elämän, anteliaisuuden "ystäville" ja agentin kavaltamisen vuoksi. Kuollessaan hänellä oli pankkitilejä yhteensä 41 174 dollaria ja velkoja yli 200 000 dollaria. Ei helkkari, mitä sievistelyä! tässä on Metaliousin tosi tarina, karhennettu turtana:
ellauri240.html on line 264: Nyt tuntuu taas ettei näitä apinoiden koijauxia jaxa enää kauan seurata. Käännyt minne päin hyvänsä, samoja paskoja ne on aina. Kaikki romaanit ja nyytiset kertoo samaa tarinaa: apinat on paskiaisia.
ellauri241.html on line 411: To hear her whisper woman´s lore so well; Kuuntelemaan hiänen kuiskaavan naisen tarinaa niin pirun hyvin;
ellauri241.html on line 494: That is a doubtful tale from faery land, Se on kyseenalainen tarina keijumaasta,
ellauri241.html on line 496: Had Lycius lived to hand his story down, Jos Lycius olisi elänyt jakamaan tarinansa,
ellauri242.html on line 72: Jorma Ojaharju kertoo, että Alexis Kivi varasti Kalvean immen tarinan Oehlenschlägeriltä. Siis minkä tarinan ja keltä?
ellauri242.html on line 76: "Neiti Ista, minä ohjaan nyt Kansallisteatteriin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Otan siihen mukaan kalvean immen tarinan. Voisitteko te olla kalvea impi? Kyllä kiitos, sanoin." Näytelmä esitettiin suurella näyttämöllä. Siinä Aapo kertoo jouluaattona Impivaarassa tarinaa kalveasta immestä, vuoreen suljetusta ritarista ja rakastavasta parista.
ellauri242.html on line 78: "Istuin tarinan hirviön kanssa näyttämön takana. Nojasin pitkässä valkeassa puvussani vuoren kupeeseen ja odotin vuoroani astua näyttämölle. Se tuntui upealta. Sain siinä kaikki seitsemän veljestä. Tauno Palo oli Juhani, Tarmo Manni muistaakseni Aapo, Pentti Siimes oli hännänhuippu Eero. Mukana olivat jossain rooleissa myös Ekke Hämäläinen, Holger Salin ja Martti Romppanen ja Oke Tuuri. Meitä oli mahtava kaarti painimassa lavalla!" Pia Hattara sanoi, että olet niin nuori, Sinulla on pitkä ura edessä ja toinen takana.
ellauri243.html on line 84: Kunnottomat paskiaiset (engl. Inglourious Basterds, tahallinen väärinkirjoitus nimelle Ignominious Bastards) on vuonna 2009 ensi-iltansa saanut Quentin Tarantinon käsikirjoittama ja ohjaama mustan huumorin sävyttämä sotaelokuva. Sen pääosissa esiintyvät Brad Pitt (goy), Christoph Waltz (goy), Michael Fassbender (goy), Eli Roth (Jew), Diane Kruger (goy), Daniel Brühl (goy), Til Schweiger (goy) ja Mélanie Laurent (Jew). Elokuva kertoo vaihtoehtoiseen historiaan perustuvan tarinan kahdesta salajuonesta, joilla oli tarkoitus salamurhata natsi-Saksan poliittiset johtajat. Toisen suunnittelee nuori ranskanjuutalainen elokuvateatterin omistaja (Laurent), ja toisen luutnantti Aldo Rainen (Pitt, vilket träffande namn) johtama amerikanjuutalaisista sotilaista koostuva ryhmä. Sakemannit oli natohenkisinä mukana tätä leffaa tekemässä into piukeena, samalla periaatteella mätkimässä "nazeja" kuin nato paraikaa mätkii "putinisteja". Huvittavinta koko jutussa on että ukrainalaiset ovat ryssille samaan aikaan lyhyesti nazeja.
ellauri243.html on line 92: No mitä tässä huisin hienossa rainassa sitten oikeastaan tapahtuu? Jotain oikein julman veristä murhaherkuttelua tietysti, kun Tarantella on liikkeellä. Se oivalsi erityisen selvästi, mistä rahna lähtee, eli mitä kumikaulapaskiaiset tämmöisistä videoista hakevat: halpoja vihaviboja ja orgastista verilöylytystä. Ympärille ympätty tarina on aivan yhdentekevä, kuha sen propaganda on "meidän puolella", mikä se "me" kulloinkin kullekkin paskiaiselle sattuu kulloinkin olemaan.
ellauri243.html on line 111: Kylen omaelämäkerta, "Amerikkalainen sala-ampuja: Amerikan tappavimman sala-ampujan elämäntarina", julkaistiin tammikuussa 2012. Kaksi vuotta myöhemmin "American Sniper", elokuvasovitus hänen kirjaansa, jonka ohjasi Clint Eastwood ja jossa näytteli Bradley Cooper, teki kansallisen sensaation. Kyle esiintyi Conan O'Brienin keskusteluohjelmassa ja NBC:n tosi-tv-ohjelmassa "Tähdet ansaizevat raitoja". 10 vuoden palveluksen jälkeen Kyle jätti armeijan pelastaakseen avioliittonsa. Hänet erotettiin kunniallisesti vuonna 2009 ja hän sai yhden Hopeatähden ja neljä Pronssitähtimitalia V-mäisellä laitteilla urheudesta. Hänen kokonaistuloxensa oli 150 varmaa raatoa 10v aikana. Häyhä ja Stollen nauraisivat sille kämmeniinsä.
ellauri243.html on line 237: julkkisparia, jotka rikkoivat kihlauksensa brides.com › tarina ›
ellauri244.html on line 285: "Harri Sirolan toinen romaani on leimahtava rakkaustarina, kertomus nuoren suomalaismiehen ja Kreikassa syntyneen mulattitytön levottomasta suhteesta. Tapahtumapaikkana on ensin Pariisi, sitten huumausaineiden ja vallattujen talojen, bändien ja anarkismin Amsterdam."
ellauri244.html on line 333: Loppuun pikku tarina. Jee me muutamme pois isän luota! Kunniasanalla! Nyt luen ahkerasti preleihin! Paizi äidillä oli vain sana, ei kunniaa. Tämän se jätti perinnöxi tyttärelleen räntämummolle. Mutta sosiaalisen nousun haave jäi itämään!
ellauri246.html on line 154: Als Essenkehrer ihn ein Stern empfing Nokisutarina sen muuan tähti koppasi
ellauri246.html on line 371: Näinä vuosina on tullut vaikein hänen kohtalossaan. Tämä liittyy ensisijaisesti onneton rakkaus. Sitä voidaan kutsua romantico-runoilijan (S. Albert Kivinen) sanoin kivisexi. Maria Basmanova oli epätavallinen tyttö eikä muuttunut ajan myötä. Kuuluisa taiteilija, kylmä, hiljainen, jossa tuntui ujo kauneus. He tapasivat maaliskuussa 1962, ja useimmat eivät nähneet. Menimme kaduilla. Hän luki runojaan, hiän kuunteli. Mutta romaani ei hyväksynyt hänen vanhempiaan. Pian ystävät alkoivat usein riidellä, joka kerta eroten ikuisesti. Julma masennus ja itsemurhayritykset olivat seurauksia näiden kierteiden seurauksista hänelle. Ystävät usein näkivät ranteensa sidoksissa veren jälkiä. Ja lopullinen kuilu on tulos kaikkein tavallisimmasta: banal Love Triangle. Yksi lähimmistä Josefin ystävistä Dmitry Basyshev otti tytön ystäväxi ajanjaksona, jolloin Brodsky oli piilossa poliisilta, jo pelkäävät vainoa virittää. Siellä he sopivat. Joseph saapui selvittämään, mutta hiänellä ei ollut aikaa puhua hänelle. Pidätys ja tuomioistuin seurasivat. Ja tämä on täysin erilainen tarina, marinan kuilu suorastaan.
ellauri246.html on line 497: Brodskia johtaa ironinen filosofiointi, jossa pyydetään osumaan ystävään, jolle se on osoitettu Martzialan kasvoilta. Tuntuu, että hän ei ole kovin huolissasan siitä, mitä pääkaupungissa tapahtuu, koska hän tietää, mitä Tyras ja heidän ultra-vanhat palvelijat ovat. Itse asiassa runon sankaria huolestuttaa kysymykset kuoleman kynnyksestä. Aluksi nämä perustelut syntyivät tarinaan hautausmaa vierailusta. Sankari yrittää kuvitella, mikä on maailmassa, kun hän kuolee? Kaikki pysyy paikoillaan, vuoristossa, meressä ja puissa ja jopa kirjan välissä. Brodsky paljastaa ihmisen olemassaolon tragedian: väestön kasvun riippumatta siitä, missä henkilö asuu ja kuka hän on. Tunne kaikenlaisesta solidaarisuudesta, joka perustuu yhteiseen tragedian tietoiseen tietoisuuteen, jonka mukaan ihmisen on määrä runoilijana edistää edistymistä maan päällä. Tällä välin tällaista yhtenäisyyttä ei tapahtunut, vaan runoilija opettaa, miten elää olosuhteissa ei-vapaa.
ellauri246.html on line 550: Putoaa hänen aikansa ja vuorossa on runoilija Lev Losev. Hän vetoaa Pushiniin. "Olegin rakkaan laulu on uusi historian versio, jossa Venäjä on kotimaassa paitsi venäläiset, vaan myös Khazar ja Tatarit ja kaikki muut, jotka ovat autuutta ajan myötä. Jatkuva pushkin, runoilija, jonka lyyrinen sankari on Khazar, sanoo, että profeetallinen Oleg, vaikka se valitaan polttaa kylät ja Niva, mutta ehkä se ei olisi ihan sen arvoista? Mayakovskin työssä Losev osittain lainaus on oma runo "Kozyrev Latchikin tarina". Kelaa ajatusta siitä, että jokaisella USSR: ssä on erillinen huoneisto. Huoneisto, "jossa voit vapaasti rakastaa", Neuvostoliiton unelma. Ja paxummat seinät kuten Stalinin aikana, ettei höyläys kuulu naapuriin. Vain tämän jälkeen on mahdollista sanoa, että Neuvostoliiton maa on "sopiva paikka elämään". Klassikoiden avulla eliitit lypsyy myyttejä.
ellauri246.html on line 564: Työn valmisteluxi käytin suoraan Joseph Alexandrovichin kirjoituksia sekä Leo Vladimirovich Losevin kirjaa "Joseph Brodsky. Kirjallisen elämäkerran kokemus. " Tämä kirja sisältää kaikki kattavat tiedot Brodskin elämästä ja työstä. Käytetyt myös: Kokoelma haastatteluja runoilijalta - täällä kaikki haastattelut kerättiin, mikä Iosif Alexandrovich antoi; Salomon Moiseevich Volkovin työ "vuoropuhelujen kanssa Joseph Brodsky" on melko suosittu Venäjällä - tämä on eräänlainen kirjankeskustelu, journalistien keskustelu runoilijalla; Jack Jacob Arkadyvich Gordin, Writer, "Knight ja kuolema, tai elämä suunnitelmana: noin niinkuin Joseph Brodsky." Se sisältää haastattelun Brodskin kanssa, Gordin itse, hänen tarinansa viestintään runoilijan kanssa.
ellauri246.html on line 572: Mielestäni Brodsky Paradox on se, että vaikse on mies ilman peruskoulutusta, hän pääsi valtavaan korkeuteen toimintaansa. Kokonaisvuosi koko maahanmuutoksesta hänellä oli professori-asema yhteensä kuudessa amerikkalaisessa ja brittiläisessä yliopistossa, mukaan lukien Kolumbian ja New Yorkin. Brodsky opetti tarinan venäläisestä kirjallisuudesta, venäläisestä ja maailman runoutta, jakelun teoriaa, puhui luennoilla ja lukemalla runoja kansainvälisissä kirjallisilla festivaaleilla ja foorumeilla, kirjastoissa ja yliopistoissa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Englannissa, Irlannissa, Ranskassa, Ruotsissa, Italiassa. Oikea länkkärin märkä uni.
ellauri246.html on line 621: Seitsemän vuoden ajan viittauksen tuottoa vuonna 1965 ja lähtö ulkomailla vuonna 1972. Brodskillä oli outo asema Neuvostoliitossa. Hän pysyi KGB: n näkökulmassa, vaikka suora vaino lakkaa. Skandaali tarina tuomioistuimen kanssa ja Brodskin pidätys johti vallankaappaukseen Leningradin kirjailijoiden liitoksessa, päätettiin yleensä liberaalisti, joka liittyi Brodskyn myönteisesti. Kirjoittajien liiton jäsenexi ei voinut tehdä, koska hän ei ollut melkein painettu, mutta unionissa oli eräänlainen "ammattimainen ryhmä", joka United Heterogeeniset kirjallisuuden tuen half-käyrät, lauluntekijät, pop-luonnokset ja sirkuksen tekijät Revistää jne. Siellä välittömästi palaa Leningradiin, liitteenä Brodsky. Näin ollen hän sai passin leiman, turvallisuustodistus maksuista. Hän jatkoi, kuten ennen pidättämistä, kirjoittamista, kirjoittanut lasten runoja, jotka on joskus painettu läpysköissä nimeltä "Bonfire" -lehdet ja Irsorka, yrittivät muita luokkia - esimerkiksi Lenfilmin elokuva-studiossa olevien ulkomaisten elokuvien kirjallista jalostusta. Ajoittain hänet maksettiin yksityisisstä runoista, jotka keräsivät kunnianosoituksia kuuntelijoilta. Joskus hänellä on levealaisia reikiä niukasti budjetissa, myyvät jäljennöksiä kauniissa ulkomaisissa versioissa Bukinisham. Ne tuotiin lahjaksi ulkomaisille tuttaville.
ellauri247.html on line 91: Seuraava Langlohin tarina on particularly nasty, ei todista Australian neekereistä hyvää. Dammit, these types are real primitive.
ellauri247.html on line 189: sekä ilmentää huumoria ja elämänkokemusta. Hänen teoksistaan puuttuu kuitenkin aikalaisensa Henry Fieldingin teosten tarinan yhtenäisyys ja psykologinen terävyys. Teokset Ferdinand, Count Fathom (1753) ja Sir Launcelot Greaves (1762) eivät yllä hänen viimeisen romaaninsa The expedition of Humphrey Clinker (1771) tasolle, joka on mestariteos ja jossa hän muista teoksistaan poiketen ei liitä huumoriin kitkerää satiiria.
ellauri247.html on line 228: Veijariromaaneissa on yleistä purevan kriittisen kuvan antaminen ajan tavoista ja yhteiskunnallisista oloista. Esitystapa on yleensä episodimainen: usein tarinan rungon muodostaa matkanteon kuvaus. Veijariromaanin päähenkilö ei ole varsinaisesti pahantekijä tai rikollinen, sen sijaan hän vastaa maailman pahuuteen juonikkuudella selviytyäkseen ympäristön tuottamista ongelmista. Koska veijarilla ei ole käytettävissään voimakeinoja, hänen on turvauduttava juoniin, huijauksiin ja kepposiin. Hän hyödyntää empimättä vallanpitäjien ja mahtimiesten heikkouksia. Veijari ei toimi suunnitelmallisesti eikä välttämättä aina tavoittele sosiaalista nousua tai pyri parantamaan maailmaa. Enimmäxeen ne onnistuvat parantamaan omaa asemaansa muiden kustannuxella. Se juuri on eri veijarimaista. Veijari on ollut erityisesti satiirikkojen suosima henkilöhahmo paljastaessaan vallanpitäjien ja nousukkaiden naurettavuuksia. Jo antiikin komedioissa veijarihahmo esiintyi usein sivuhenkilönä. Päähenkilöksi veijari on noussut varsinkin sellaisina aikoina, jolloin yhteiskunta on ollut voimakkaassa murrosvaiheessa. Sellaisissa vaiheissa kaikenlaiset kökkäreet tuppaavat uiskennella pinnalle.
ellauri247.html on line 323: <William Hogarth (10. marraskuuta 1697 Lontoo – 26. lokakuuta 1764 Lontoo) oli englantilainen taidemaalari ja graafikko, joka tunnetaan erityisesti suurta suosiota saavuttaneista kuvasarjoistaan. Hogarth oli erittäin taitava ja tarkka piirtäjä ja suosi runsaita yksityiskohtia ja groteskeja sävyjä. Hänen tyylinsä oli kova ja realistinen. Hogarth kuvasi kuparipiirrossarjoissaan aikaansa ja ihmishahmoja moralisoiden ja ivaten. Hogarth teki vuosina 1731–1732 ensimmäisen moralistisen piirrossarjansa ’Ilotytön tarina’. Hogarth oli äärimmäisen kansallismielinen eikä koskaan myöntänyt saaneensa vaikutteita ulkomaisilta taiteilijoilta vaikka oli käynyt kahdesti Pariisissa ja tuonut sieltä tuomisixi hyppykupan. Hogarth was born in London to a lower-middle-class family. Hogarth's works are mostly satirical caricatures, sometimes bawdily sexual. Kuvissa se on ilkimyxen näköinen. Sen suurin kyseenalainen ansio oli copyrightin laillistaminen. Stanley Kubrick based the cinematography of his 1975 period drama film, Barry Lyndon, on several Hogarth paintings. Muistan että se oli pitkäpiimäinen, en kyllä muista siitä muuta, koska se oli mun ja Seijan eka yhteinen elokuvaretki. Kubrick on kaiken kaikkiaan aika joutavanpäiväinen.
ellauri247.html on line 398: Jonathan Swift (30. marraskuuta 1667 – 19. lokakuuta 1745) oli angloirlantilainen valistusajan kirjailija ja runoilija sekä anglikaanipappi. Hänet muistetaan kaikista parhaiten satiirisista allegorioistaan Gulliverin retket (1726) ja Tynnyritarina (1704). Swift tunnetaan lähinnä laajasta, noin 150 teosta käsittävästä proosatuotannostaan, mutta hän ehti myös kirjoittaa noin 280 runoa. Swift julkaisi useat teoksensa anonyyminä tai salanimen takaa. Hänen käyttämänsä teräväkielinen satiiri paheksutti monia aikalaisia, mutta myös myöhemminkin. Swift on leimattu katkeraksi ihmisvihaajaksi, joka ei nähnyt ihmiskunnassa mitään hyvää. Puolustajat taas ovat huomauttaneet, että maailma näyttää paremmalta kuin se on, kun ei näe sen todellista kehnoutta.
ellauri247.html on line 404: Tynnyritarinan kirkkoon kohdistuneen satiirimuotoisen kritiikin on sanottu loukanneen kuningatar Annaa ja kyseenalaistaneen Swiftin uskollisuuden kirkkoa kohtaan niin, että se esti Swiftin papiksi vihkimisen Englannissa.
ellauri248.html on line 65: Dublinin murhien kahdeksanosainen draamasarja perustuu Irlannin rikoskirjallisuuden viime aikojen suosituimman kirjailijan Tana Frenchin dekkarisarjaan Dublin Murder Squad. Jatkuvajuoninen sarja yhdistää kahden ensimmäisen dekkarin In The Woods ja The Likeness tarinat raastavaksi kertomukseksi ihmismielen salaisuuksista.
ellauri248.html on line 323:
ellauri248.html on line 324:
ellauri254.html on line 58: Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (24. tammikuuta 1776 Königsberg, Itä-Preussi – 25. kesäkuuta 1822 Berliini) oli saksalainen kirjailija, juristi, säveltäjä, musiikkikriitikko, piirtäjä ja karikatyristi. Hoffmann oli Saksan romantiikan huomattavin kertoja ja uudenaikaisen kauhukertomuksen aloittaja. Hoffmann on jäänyt kirjallisuushistoriaan lyhennetyssä muodossaan E. T. A. Hoffmann. Parhaiten Hoffmann tunnetaan teoksestaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (Nussknacker und Mausekönig, 1816). Pjotr Tšaikovski sävelsi teoksesta vuonna 1892 tunnetun baletin, joka perustui Alexander Dumas'n versioon Hoffmannin tarinasta. Hoffmannista itsestäänkin on tehty ooppera, Jacques Offenbachin Hoffmanin kertomukset (1879). Jules Barbierin libretto perustuu hänen ja Michel Carrén näytelmään (1851), joka taas perustuu Hoffmanin kertomuksiin, joiden päähenkilönä hän itse seikkailee.
ellauri254.html on line 412: Jokamies (engl. Everyman) on 1400-luvulta peräisin oleva mysteerinäytelmä, allegoristen hahmojen kautta kerrottu moraliteetti sielun pelastuksesta. Englannissa tai mahdollisesti Hollannissa syntynyt tarina pohjautuu suulliseen traditioon, mutta ilmestyi painettuna Englannissa vuonna 1510.
ellauri254.html on line 547: Gorki jäi orvoksi yksitoistavuotiaana. Aluksi kuoli hänen isänsä, sitten veljensä ja lopuksi äitinsä. Orpopoika Gorki kasvoi tarinankertoja-isoäitinsä huomassa. Isovanhempien perheyritys, värjäämö, vei perheen vararikkoon, ja Gorki joutui työhön ansaitsemaan rahaa pennittömille isovanhemmilleen. Isoäidin kuoleman jälkeen Gorki yritti itsemurhaa joulukuussa 1887 ja kulki ympäri Länsi-Venäjää viiden vuoden ajan sekalaisissa töissä. Isoäidin tarinat ja matkoilla kerätyt kokemukset vaikuttivat suuresti Gorkin optimistissävyiseen tuotantoon kirjailijana, kuten myös hänen elämänsä kurjuus ja toivottomuus.
ellauri254.html on line 673: Trotskin ollessa Meksikossa häntä vastaan tehtiin useita murhayrityksiä. 20. elokuuta 1940 espanjalaissyntyinen Neuvostoliiton tiedustelupalvelun lähettämä agentti Ramón Mercader oli Trotskin toimistossa Coyoacánissa. Hän oli esittäytynyt Trotskille kanadalaiseksi ihailijaksi Frank Jacsoniksi. Mercader oli pyrkinyt Trotskin sihteerin avustuksella tämän puheille monta kertaa. Hän oli onnistunut salakuljettamaan murha-aseen, jäähakun, Trotskin tarkoin vartioituun toimistoon. Kun Trotski oli syventyneenä asiapapereihin kirjoituspöytänsä ääressä, Mercader löi Trotskia jäähakulla kuolettavasti päähän. Trotski ei kuitenkaan kuollut heti, vaan alkoi kamppailla voimakkaasti salamurhaajaansa vastaan. Trotskin henkivartijat saapuivat paikalle, mutta Trotski käski heitä jättämään Mercaderin henkiin, koska ”hänellä olisi tarina kerrottavanaan”.
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri256.html on line 204: Gorki jäi orvoksi yksitoistavuotiaana. Aluksi kuoli hänen isänsä, sitten veljensä ja lopuksi äitinsä. Orpopoika Gorki kasvoi tarinankertoja-isoäitinsä huomassa. Isovanhempien perheyritys, värjäämö, vei perheen vararikkoon, ja Gorki joutui työhön ansaitsemaan rahaa pennittömille isovanhemmilleen. Isoäidin kuoleman jälkeen Gorki yritti itsemurhaa joulukuussa 1887 ja kulki ympäri Länsi-Venäjää viiden vuoden ajan sekalaisissa töissä. Isoäidin tarinat ja matkoilla kerätyt kokemukset vaikuttivat suuresti Gorkin tuotantoon kirjailijana, kuten myös hänen elämänsä kurjuus ja toivottomuus.
ellauri256.html on line 227: Gorki jäi orvoksi yksitoistavuotiaana. Aluksi kuoli hänen isänsä, sitten veljensä ja lopuksi äitinsä. Orpopoika Gorki kasvoi tarinankertoja-isoäitinsä huomassa. Isovanhempien perheyritys, värjäämö, vei perheen vararikkoon, ja Gorki joutui työhön ansaitsemaan rahaa pennittömille isovanhemmilleen. Isoäidin kuoleman jälkeen Gorki yritti itsemurhaa joulukuussa 1887 ja sen mentyä puihin kulki ympäri Länsi-Venäjää viiden vuoden ajan sekalaisissa töissä. Isoäidin tarinat ja matkoilla kerätyt kokemukset, kuten myös hänen elämänsä kurjuus ja toivottomuus, vaikuttivat suuresti Gorkin optimistiseen tuotantoon kirjailijana ja ehkä liialliseenkin intoon kehua muita kynämiehiä, jota K. Fedin vähän puolustelee mutta samalla myös moitiskelee.
ellauri257.html on line 91: Taras Bulban elokuvasovituksen teki Vladimir Bortko odottamattomalla kunnioituksella vuoden 1842 toisen painoksen tekstiä kohtaan (tarinan ensimmäisessä versiossa sana "venäläinen", joka jyrisi ruudulta kahden minuutin välein, esiintyi vain pari kertaa, mikä ei ole ollenkaan yllättävää kirjailijalle, joka pakeni täältä Italiaan ensi tilaisuudessa). Gogol luetaan näytöltä sivuina. Vaikka on olemassa joitain skenaariovapauksia - eroottisia kohtauksia kynttilänvalossa ja osoitus aateliston täysin karikatyyreistä tavoista (Puolan aatelisto muistuttaa hyvin valkokaartia kankaasta "Kommunistin kuulustelu").
ellauri257.html on line 93: Yläasteen oppilaat yllättävät iloisesti: lähes koko tarinan juutalainen linja, joka on armottomasti mustattu kirjojen lukemiseen sovitetussa tekstiversiossa, siirretään rakkaudella valkokankaalle. Kyllä, luola-antisemitismin sirpaleilla, mutta millä elävöittävällä huumorilla! Suurimmalle osalle, joka nukkui kirjallisuuden oppitunnit, Gogol on ikävä kirjoittaja loputtomille kuvauksille arojen kasvillisuudesta, mutta luojan kiitos, että olemme eläneet tämän suuren humoristin visuaalisen kuntoutumisen eteen.
ellauri257.html on line 546: Laulaja osallistui eurooppalaiseen jiddishin lehdistöön vuodesta 1916. Vuonna 1919 hän ja hänen vaimonsa Genia menivät Ukrainaan, missä hän löysi töitä The New Times -sanomalehdestä, ja häntä pidettiin yhtenä "Kiovan kirjoittajista". Sitten he muuttivat Moskovaan, missä hän julkaisi artikkeleita ja tarinoita. Kahden raskaan vuoden jälkeen, vuonna 1921, he palasivat Varsovaan. Bolshevismi ei maittanut. Vuonna 1921, kun Abraham Cahan huomasi hänen tarinansa Pearls, Singeristä tuli amerikkalaisen jiddish-sanomalehden The Forward kirjeenvaihtaja. Hänen novellinsa Liuk ilmestyi vuonna 1924, ja se valaisi bolshevikkien vallankumouksen ideologista hämmennystä. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Teräs ja rauta, vuonna 1927. Vuonna 1934 hän muutti Yhdysvaltoihin kirjoittaakseen The Forwardiin.
ellauri257.html on line 554: Kreitmanilla oli onneton lapsuus. Hänen poikansa mukaan hänen äitinsä antoi hänet kolmeksi ensimmäiseksi vuodeksi köyhälle märkähoitajalle, joka jätti hänet sänkyyn pölyisen pöydän alle, jossa hänen äitinsä vieraili kerran viikossa, ei koskenut häneen. Pöly sai hänet sokeutumaan, ja hän sai näkönsä takaisin vain osittain. Myöhemmin, erittäin lahjakkaana lapsena, hänen täytyi seurata nuorempien veljiensä opetusta, samalla kun hänet syrjäytettiin vaatimattomiin kotitöihin. Kreitmanin esikoisromaanissa on lukuisia kohtauksia, jotka kuvaavat naispäähenkilön koulutushaluja: kohtauksia, joissa hän odottaa suurella innolla kirjakauppiaan saapumista heidän kaupunkiin, haaveilee tutkijaksi tulemisesta ja piilottaa venäläisen oppikirjan hänen perheensä miespuolisilta jäseniltä, jotta he eivät saisi tietää, että hän opiskelee salassa. On todennäköistä, että nämä tapaukset heijastavat Kreitmanin omaa tarinaa.
ellauri258.html on line 82: Vanha Firestarter on silti Kubrick-tasoinen mestariteos tähän versioon verrattuna. Parannuksia on tasan yksi: Rainbirdia esittää nyt Yhdysvaltain alkuperäisväestöön kuuluva Michael Greyeyes. Hyytävä hahmo on kuitenkin pilattu täysin, kuten kaikki muukin tarinassa. ”Elokuvan ongelmat ovat niin perustavanlaatuisia, että kökködetaljeja ei maksa vaivaa edes luetella. Rakenne ja rytmitys ovat täysin pielessä. Alussa juoni jaarittelee ja junnaa paikoillaan, sen jälkeen taas etenee hypähdyksittäin, kuin käsikirjoituksesta olisi viime hetkellä revitty nippukaupalla sivuja irti”.
ellauri258.html on line 446: kota on tarinankertoja sopinut tähän tehtävään: se on "tuettuna
ellauri258.html on line 529: Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin eroottisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä, el Zorron nimellä, plus 17-kesäisiä neitokaisia. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan, joka oli täysi floppi. Myös Neil Gaifman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaifmanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo. Lumikin ja noin 7 knääpiön noita on ilmetty Baba Jaga.
ellauri258.html on line 533: Täysin tavis tohtori Andreas Johns tunnistaa Baba Yagan "yhdeksi ikimuistoisimmista ja erottuvimmista hahmoista Itä-Euroopan kansanperinteessä" ja huomauttaa, että hän on "arvoituksellinen" ja hänellä on usein "hämmästyttävää monitulkintaisuutta". Johns tiivistää Baba Yagan "monipuoliseksi hahmoksi, joka pystyy inspiroimaan tutkijoita näkemään hänet pilvenä, kuuna, kuolemana, talvena, käärmeenä, linnuna, pelikaanina tai maan jumalattarina, toteemisena matriarkaalisena esi-isänä, naispuolisena aloitteentekijänä, fallisena äitinä, tai arkkityyppinen kuva". Ei ihme että Andreas on jäänyt tavixexi.
ellauri258.html on line 556: Steve Bermanin novelli "Peikko vuorella tytön kanssa" sisältää japsujen Baba Jaga vastineen Yamauban. Lafcadio Hearn,joka kirjoittaa ensisijaisesti länsimaiselle yleisölle, kertoo tarinan seuraavasti:
ellauri262.html on line 76: C. S. Lewis kirjoitti, että hän piti MacDonaldia "mestarinaan": "Hain eräänä päivänä Phantastesia rautatieaseman kirjakaupasta ja aloin lukea. Muutamaa tuntia myöhemmin tiesin, että olin ylittänyt suuren rajan." [ lainaus tarvitaan ] G. K. Chesterton mainitsi Prinsessan ja Goblinin kirjana, joka oli "vaikuttanut koko olemassaoloani".
ellauri262.html on line 116:
ellauri262.html on line 275: Tolkien valmistui Oxfordista kesäkuussa 1915, ensimmäisen maailmansodan jo sytyttyä. Heti valmistumisensa jälkeen hän astui armeijan palvelukseen. Tolkien komennettiin lyhyen koulutuksen jälkeen Ranskaan länsirintamalle, jossa hän palveli viestiupseerina ja osallistui Sommen taisteluun hillomunkin hinnalla. Hän sairastui vuonna 1916 ampumahautakuumeeseen ja pääsi pois rintamalta. Tolkien siirrettiin parantumaan Birminghamiin sotilassairaalaan, josta hänet kotiutettiin jouluksi. Tuolloin hän kirjoitti ensimmäiset Keski-Maa-aiheiset tarinansa. lähde? Käsikirjoitus oli alun perin nimeltään The Book of Lost Tales (suom. Kadonneiden tarujen kirja), jonka tarinoista myöhemmin muodostui postuumisti julkaistu Silmarillion. Kotiutuksensa jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi siitä hyvästä.
ellauri262.html on line 281: Saatuaan professuurinsa Oxfordissa Tolkien tutustui moniin muihin kirjallisuudesta kiinnostuneisiin opettajiin, jotka kokoontuivat Inklings-nimisenä ryhmänä. Yksi tunnetuimpia jäseniä Tolkienin lisäksi oli C. S. Lewis, keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija, joka työskenteli yliopiston opettajana ja on tullut tunnetuksi fantasiakirjastaan Narnian tarinat. Tolkienin ja Lewisin välille kehkeytyi ystävyyssuhde, joka kesti ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta Lewisin kuolemaan 1963 asti. Lewis, joka oli aiemmin tunnustautunut ateistiksi tai agnostikoksi, kääntyi 1930-luvun alussa kristinuskoon, osin katolisen Tolkienin vaikutuksesta. Ei mennyt ihan putkeen sikäli, että Tolkien sai käännytetyxi Lewixen pakanuudesta vain englannin kirkkoon saakka. Sekin kyllä oli saavutus, sillä Lewixen porukat oli Belfastista ja vihasivat paavin palvojia kuin ruttoa. Tolkien sanoi myöhemmin ettei Lewis kääntynyt vaan taantui. Kerran Lewis kuzui Tolkienin kuullen katolisia "paskahuusin rotixi".
ellauri262.html on line 285: 1930-luvun alussa Tolkien korjasi oppilaidensa kokeita, kun hän huomasi erään oppilaan jättäneen yhden vastauslomakkeensa sivun tyhjäksi. Tolkien kirjoitti paperiin ”Kolossa maan sisässä asui hobitti” ja pyysi oppilasta keksimään selityksen sille, mikä hobitti oikeastaan oli. Oppilaan keximät hahmot esiintyivät ensimmäisen kerran fantasiaromaanissa Hobitti eli sinne ja takaisin (The Hobbit Or There And Back Again, 1937). Tolkien oli kertonut oppilaansa tarinan alun perin lapsilleen ja lähettänyt keskeneräisen suunnitelman teoksesta eri kustantajille. Se päätyi lopulta kustannusyhtiö Allen & Unwinilla työskentelevälle Susan Dagnalille, joka pyysi Tolkienia kirjoittamaan teoksen loppuun, jonka jälkeen se päätettiin julkaista. Kirja menestyi yllättävän hyvin.
ellauri262.html on line 287: Hobitin menestyksen johdosta kustantaja alkoi vaatia Tolkienilta jatko-osaa tarinalle.lähde? Tolkien oli oikeastaan aloittanut jatko-osan, Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings 1954–1955), kirjoittamisen vuonna 1936, jo ennen kuin Hobitti oli julkaistu. Hän päätti kuitenkin tarjota ensin kustantajalle muutamia kirjoitettuja osia Silmarillionista, jotka kustannusyhtiö kuitenkin hylkäsi. Vaikka kirjan kieltä ylistettiin, sen katsottiin olevan liian pitkäveteinen julkaistavaksi. Käsikirjoitus palautettiin pettyneelle Tolkienille, minkä jälkeen kustantaja tiedusteli uudelleen, olisiko hän vieläkin valmis kirjoittamaan ”uuden Hobitin”; Nookei, Tolkien suostui.
ellauri262.html on line 297: Loput Tolkienin väsäyxet on aika mitäänsanomattomia. Cristopherin kokoonkursima Silmarillion on lopen haukotuttava. Ilmestyttyään kirja sai pääosin kielteisiä arvosteluja, joissa sen kerronnan kieltä pidettiin vanhanaikaisena ja sekavana, vaikka Tolkienin yritystä luoda fantasiamaailmalleen oma historia pidettiinkin kunniakkaana. Cristopher teki parhaansa työstämällä myyntiin kaikkea isäpapan kynästä (yllä) lähtenyttä, vaikka ostoslistoja. Kullervon tarina (The Story of Kullervo) on Tolkienin vuonna 1914 kesken jäänyt esikoisteos, joka julkaistiin elokuussa 2015.
ellauri262.html on line 299: Tolkienin teoksissa näkyy hänen nihkeä suhtautumisensa tekniikkaan ja rakkautensa vanhaa, romantisoitua brittiläistä maaseutua kohtaan. Kirjailijan teoksissa on myös toistuvasti esillä kuolemaan ja kaiken loppumiseen viittaavia teemoja. Tolkien oli harras katolilainen. Hän on sanonut kristillisten teemojen olevan vahvasti upotettuina hänen teostensa tarinaan ja symboliikkaan. Nää taitaa kaikki nää fantasiakuikelot olla enemp vähemp kristillisdemokraatteja! KJ Rowlingsia myöden.
ellauri262.html on line 301: Tolkienin kirjojen edustamia näkemyksiä on pidetty konservatiivisina ja hänen teoksiaan setämieskeskeisinä. Tolkienin tunnetuinta teosta, Tarua sormusten herrasta, on syytetty mustavalkoisesta vastakkainasettelusta, mutta tutkija Tom Shippeyn mukaan Tolkien ei anna yksiselitteistä vastausta siitä, mitä pahuus on. Tutkija Patrick Curryn mielestä Taru sormusten herrasta kuvaa oman aikansa ongelmia: rotusortoa, luonnon tuhoutumista ja totalitarismia. Kirjasta on yritetty löytää viittauksia todellisen maailman tapahtumiin, mutta nämä tulkinnat Tolkien totesi vääriksi teoksen toisen laitoksen esipuheessa. Hän kirjoitti inhoavansa allegoriaa ja kiisti kaikki tulkinnat, joiden mukaan Sormusten herra käsittelisi vertauskuvallisesti toista maailmansotaa tai olisi ottanut siitä vaikutteita, koska tarinan runko oli hahmottunut jo ennen vuotta 1939.
ellauri262.html on line 543: Ensimmäisen kerran helmikuussa 1942 julkaistu tarina on sarja kirjeitä vanhemmalta demonilta Screwtapelta hänen veljenpojalleen Matomezä (Wormwood)ille, nuoremmalle kiusaajalle. Setän mentorointi liittyy veljenpojan vastuuseen vain "potilaana" tunnetun brittimiehen viimeisen tuomion turvaamisessa.
ellauri262.html on line 549: Kirjeiden versiot julkaistiin alun perin viikoittain anglikaanisessa aikakauslehdessä Vartija (The Guardian) sodan aikana, toukokuusta marraskuuhun 1941. Hei onkos tää se sama Guardian joka pyytää rahaa koko ajan netissä? Veikkaan että on. Kirjassa on johdanto, jossa selitetään, kuinka kirjoittaja päätti kirjoittaa tarinansa.
ellauri264.html on line 490: Iisakki käännätti kirjojaan eri kääntäjillä uudestaan ja uudestaan, usein englannista englantiin. Toisinaan spekuloimme tietyn muutoksen syistä: yksinkertaistaminenko ei-juutalaiselle lukijakunnalle? tuntuiko tarpeelliselta korvata optimistinen loppu traagisella? Mutta hänen kääntäjiensä todistus viittaa johonkin muuhun - siihen, että hän oli melkein ilkeä vastustaessaan ajatusta täydellisesti valmiista teoksesta. Aivan kuten tyypillisen Bashevis-teoksen ristiriitainen miespäähenkilö jää roikkumaan tarinansa loppuun, mielivaltaisuus näyttää olevan itse taiteen periaate. Kirjoittajan henki seisoo noiden loppujen takana ikään kuin hän sanoisi: "Oikeesti, mitä väliä?" If one no longer believed in the Perfect God and His Torah, what reason to seek perfection elsewhere? Sit voi yhtä hyvin pelleillä Ruåzin kuninkaallisille ja ottaa ilon irti kaikesta. Hyvä Iisakki! Right on!
ellauri266.html on line 87: Joitakin Morrisin teorioita on arvosteltu mahdottomina. Esimerkiksi geneetikko Adam Rutherford kirjoittaa, että Morris tekee "juuri-niin-tarinan tieteellisen synnin - spekulaation, joka kuulostaa houkuttelevalta, mutta jota ei voida testata tai josta ei ole todisteita". Tämä on kuitenkin myös kritiikkiä evoluutiobiologian adaptaatiota kohtaan , ei vain Morrisia. Morrisia arvostetaan myös siitä, että hänen mielestään sukupuolirooleilla on syvä evoluutionaalinen tausta eikä kulttuurinen tausta.
ellauri266.html on line 168: Gertrudin ja Hecuban välinen kontrasti on syytä huomata. Hamletin mielestä Hecuba oli reagoinut miehensä kuolemaan asianmukaisen ärhäkästi, kun taas Gertrude ei. Shakespeare näyttää nauttineen Hecuban tarinasta, sillä hänet mainitaan Troilus ja Cressidassa (1.2), Titus Andronicuksessa (4.1), Coriolanuksessa (1.3), Cymbelinessä (4.2) ja erityisesti pitkässä runossa Lucrecen raiskaus.
ellauri266.html on line 213: Byörk-kirjat ovat perinteisiä salapoliisitarinoita. Kalleksi kutsuttu Karl Axel Byörk selvittää rikoksia harrastuksenaan, varsinaisesti hän on sukulaissetänsä omistaman Axel-Electron apulaisjohtaja. Hän on kihlautunut pikkuserkkunsa kanssa ja vaihtanut virkamiesuransa tulevan appensa firman apulaisjohtajuuteen. Kihlaparin illanviettoihin kuuluvat elokuvat ja ooppera, jotka nekin tuovat tarinaan aitoa ajankuvaa. Hänellä on apunaan vikkelä ja pyylevä koulupoika Frans Valkama, jolle maistuvat sekä Byörkin laittamat ateriat että kalja.
ellauri266.html on line 382: Sitten seurasivat Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Kaksi jälkimmäistä elokuvaa kuvittelivat ensimmäisessä elokuvassa nähdyn planeetan nousun. Televisio-ohjelma seurasi vuonna 1974 ja toinen vuonna 1975, ennen kuin franchising suurelta osin päättyi. Muiden elokuvien jatkoromaaneihin osallistui muita Boullea apinoivia pellekirjailijoita kuten Michael Avallone, Jerry Pournelle, John Jakes ja David Gerrold, varhaisessa laajennetussa universumissa, jossa useat kirjailijat työskentelivät yhteisen projektin ja universumin parissa kuin apinat kirjoituskoneiden ääressä. Boulle pysyi yhteydessä elokuvien tuotantoon neuvotellen eri tarinan elementeistä.
ellauri266.html on line 392: Kehystarinassa yksin avaruudessa purjehtiva rikas pariskunta Jinn ja Phyllis pelastavat ja kääntävät käsikirjoituksen kelluvasta pullosta. Käsikirjoituksen kirjoitti toimittaja Ulysse Mérou, jonka varakas professori Antelle kutsui vuonna 2500 seuraamaan häntä ja hänen opetuslapsiaan, lääkäri Arthur Levainia, Betelgeuseen. Koska ne kulkevat lähellä valonnopeutta, ajan laajeneminen saa aikaan vuosisatojen kulumisen maan päällä kahden vuoden aikana. He laskeutuvat sukkulaan lauhkealle, rehevälle metsäiselle planeetalle, jolle he antavat nimensä Soror ( latinaksi sisar). He voivat hengittää ilmaa, juoda vettä ja syödä hedelmiä. Naisen, jota he kutsuvat Novaksi, houkuttelemina he uivat luonnonkauniin vesiputouksen alapuolella. Hän pelästyy heidän lemmikkinsä simpanssista Hectorista ja kuristaa sen. Hänen heimonsa, joka osoittaa tyhmien eläinten käyttäytymistä, tuhoaa tulokkaiden vaatteet ja sukkulan.
ellauri266.html on line 400: Nova synnyttää Ulysselle pojan, Siriuksen, joka kävelee ja puhuu kolmen kuukauden ikäisenä. He peläten henkensä puolesta he ottavat koehenkilöiden paikan avaruuslentokokeessa. Koska kaikki ihmiset näyttävät apinoilta, he voivat paeta ilman ennakkoilmoitusta ja tapaavat kiertävän laivan. Ulysse ohjelmoi aluksen takaisin maahan. Kun he lentävät Pariisin yli, Orlyn lentokenttä ja Eiffel-torni näyttävät samalta. Kun he laskeutuvat, heitä kuitenkin tervehtii Jeepissä oleva kenttäupseeri, joka on gorilla. Myöhemmin paljastuu kehystarina, että Jinn ja Phyllis ovat itse asiassa sivistynyttä simpanssia, ja he hylkäävät Ulyssen tarinan pelkkänä fantasiana, koska he pitävät ajatusta älykkäistä ihmisistä uskomattomana.
ellauri267.html on line 93: Borzov kexii lopulta mikä oli Dalchimskyllä tuhoamisjärjestyxen juonena ja saa sen kiinni ize teosta. Isotissinen ja kurvikas Barbie joka sillä on bond-tyttönä onkin amerikkalaisten 2x agentti. Mutta Barbi rakastuukin aikuisten oikeasti Bronsoniin eikä luovuta kasakkaa työnantajillensa. Rakastavaiset saavat olla rauhassa, koska niillä on laukaisemattomat zombiet vielä puhelinkirjassa. Ei kovin uskottava tarina, mutta aina kivempaa kuin Dale Brownin wholesale ryssäviha. Asiaa auttoi varmasti että Wagner on ize emigrantti ryssistä. Mitäs kazojat sanovat? Että Åke Lindman ja Ansa Ikonen oli tosi hyviä ja Helsinki uskottava Moskova!
ellauri267.html on line 116: Murdaugh’n epäillään murhanneen vaimonsa ja Paul-poikansa sekä lavastaneen oman murhayrityksensä luodakseen peitetarinan Buster Murdaugh’n suojelemiseksi ja saadakseen tälle korvauksia henkivakuutuksestaan.
ellauri267.html on line 633: se kertoi sinulle niin absurdin tarinan, valehteli.
ellauri267.html on line 705: sitten lähetän sinulle postin kertomaan tarinasi yllä.
ellauri267.html on line 1345: Suurherttuattaresta on julkaistu vähän kirjoja. Tämä venäläistä, englantilaista ja saksalaista perintöä edustava kirjailija vietti jonkin aikaa Venäjällä ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja hänellä oli sukulaisia ja ystäviä, jotka tunsivat suurherttuattaren henkilökohtaisesti. Tämä kirja on elämäkerta, mutta se on muistelman tyylinen ja sisältää monia ensikäden tarinoita. Suurherttuattaren elämä on täynnä onnea, toivoa ja tragediaa, ja nämä henkilökohtaiset tarinat syventävät tarinaa.
ellauri269.html on line 140: World of Warcraftin maailmassa pelaaja voi asettua joko Liittouman (länkkärit, engl. Alliance) tai Lauman (itäpahixet, engl. Horde) puolelle. Kummaltakin puolelta löytyy omat rotunsa (engl. race), joille on kaikille kirjoitettu laaja taustatarina. Rodun valinta vaikuttaa hahmon aloituspaikkaan ja joihinkin taitoihin, mutta peli ei sisällöllisesti muutu kovin oleellisesti eri roduilla pelatessa. Samaa mätkimistä se on aina. Rodun valinnan jälkeen valitaan omalle hahmolle hahmoluokka, nimi ja ulkonäkö.
ellauri269.html on line 156: Suurin osa World of Warcraftin peluusta liittyy tehtävien (engl. quest) tekemiseen, joita saa pelin NPC (Non Playing Character)-hahmoilta. Tehtävästä saa usein palkinnon, joka voi olla esimerkiksi rahaa tai esineitä. Lisäksi lähes kaikista tehtävistä saa kokemuspisteitä (engl. experience points tai lyhyemmin Windows XP). Tehtävillä selvennetään myös pelin juonta. Suuri osa tehtävistä on niin kutsuttuja ketjutehtäviä, joissa uusi tehtävä jatkaa suoritetussa tehtävässä esitettyä tarinaa. Tehtävät saattavat olla muun muassa erilaisten esineiden ja aineiden keräilyä, paikkojen etsimistä, tietylle henkilölle puhumista, tietyssä paikassa käymistä tai tiettyjen vihollisten tappamista. Pelata voi myös yksin, mutta halutessaan pelaaja voi muodostaa ryhmän toisten pelaajien kanssa ja suorittaa tehtäviä, jotka yksin pelatessa olisivat liian haastavia. Ryhmässä pelatessaan pelaaja ottaa usein tietyn roolin asioiden onnistumiseksi. Pelissä voi perustaa myös killan, johon voi kutsua ystäviä, suunnitella oman vaakunan ja ostaa oman kiltapankin, johon killan jäsenet voivat varastoida tavaroita ja rahaa (manta) eli "panna kamat pois". Kiltalaiset saavat uusia kykyjä ja he voivat myös ostaa erilaisia palkintoja. Monien palkintojen ostamiseksi kiltalainen tarvitsee kuitenkin myös manta killalle, eli manaa.
ellauri269.html on line 261: World of Warcraftista on tehty myös 25-osainen sarjakuva, joka on julkaistu Suomessa 12 lehteen tiivistettynä. Sarjakuvan tarinan ensimmäinen puolisko kertoo Myrskytuulen kuninkaan, Varian Wrynnin, paluusta ja toinen puolisko kertoo Med'anista, Garonan ja Medivhin pojasta.
ellauri269.html on line 454: Kuuranuppi oli Luukurkon surutero. Pelottava, riimulla kaiverrettu kaksikätinen pitkämiekka, jolla oli voima murskata ja vangita uhrien sielut ja se pystyi muuttamaan elävistä aivan mielettömiä epäkuolleita. Luukurko Nörttyli työnsi Kuuranupin Frozen- valtaistuimelta ja Aadolf Mengele otti hänet Perärevähtymän jätteisiin kolmannen maailmansodan aikana. Arttu käytti sitä sekä kuolemanritarina että Luukurkona, kunnes Juuso Vaade tuhosi sen; tuona aikana terä vuodatti kuninkaiden verta, tuhosi kansoja ja aiheutti arpia maailmaan, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti (Ukrainan selkkaus). Harvat aseet ovat muokanneet nykyhistoriaa yhtä paljon kuin Kuuranuppi. Kolmannen Palokunnan hyökkäyksen aikana kuolemanritarin sankari takoi terän sirpaleita vielä Kaatun Prinssin Partateriksi.
ellauri269.html on line 466: Riimunävertäjän Tyrmä on osa Haukotusta, Kiropraktikkojen tornia, jossa Riimunävertäjä on vangittuna, ja sinne pääsee Haukotuxen esikammion sisäänkäynnin sivukäytävästä. Se on alun perin suljettu Dominan siveysvyön Lukolla, mutta pelaajat pääsevät siihen käsiksi Kidan tarinan aikana Unohdettujen Luiden vankilassa.
ellauri269.html on line 488: Nyt Vitsauksen kuolemaritarina (kuole mari tarina?) Arthas tappoi ja käänsi entisen armeijansa ennen kuin palasi Ilmaveiviin, missä hänet tervehdittiin kuninkaallisesti. Arthas eteni suoraan valtaistuinhuoneeseen, jossa hän tappoi muitta mutkitta oven takana yhä vinkuvan isänsä ("ezä viizizä") kuin Tom Riddle tai Oidipus, eli siis kuningas Tena Gentlemanin, ja päästi näin virtsauksen vapaaksi kaikkialla kaupungissa. Kun Arthas kohtasi entisen mentorinsa Uther Valontuottajan Angorahallissa, sähköntuottajan kumivasara törmäsi riimuterän kanssa. Jokainen aseisku purkautui sotivien valo- sperma- ja kuolemaenergian suihkuina, kunnes Artaxerxes onnistui melkein katkaisemaan paladinin käsivarren, jolloin hän pudotti vasaran ennen kuin se tappoi hänet. Sitten Arttu palasteli hänet ja kääri mattokääröön.
ellauri269.html on line 498: Tämä jäkälä kehittyi aikaisemmassa klassisessa miekka- ja noituusfiktiossa löydetyistä hirviöistä, jotka ovat täynnä voimakkaita velhoja, jotka käyttävät taikuuttaan voittaakseen kuoleman. Monet Clark Ashton Smithin novellit sisältävät voimakkaita velhoja, joiden taikuuden ansiosta he voivat palata kuolleista. Useat Robert E. Howardin tarinat, kuten novelli Kallonaama (1929) ja novelli "Tuli punaiset kyyneleet", sisältävät kuolemattomia velhoja, jotka säilyttävät elämän vaikutelman mystisten keinojen avulla, ja heidän ruumiinsa on muuttunut kutistuneiksi kuoriksi, joilla he selviävät ylläpitää epäinhimillistä liikkuvuutta ja aktiivista ajattelua.
ellauri269.html on line 735: Muita juutalaisia ehdokkaita inspiroivaksi Supermaniksi on mytologinen Golem. Kaikki juutalaiset tietävät tarinan Golemista, miehestä, jonka rabbi Loew veisti joenuoman mudasta 1500-luvun Prahassa. Loew antoi olennonsa hengen heprealaisilla loitsuilla ja lähetti sen puolustamaan ihmisiä Rudolf II:n alaisina antisemitistisiltä pogromeilta. Savimies oli yli-inhimillinen suojelija, joka kutsuttiin vapauttamaan viattomat pahasta. Supermanin vahvuus linjaa hänet Golemin ja raamatullisen Simsonin kanssa, mutta hän on myös sidottu Mooseksen tarinaan. Nykyaikana hahmo liitetään 1600-luvun pogromeihin Prahan juutalaisissa getoissa. Kuten Superman, Golem oli intensiivisen fyysisen voiman olento, ja sen ensisijaisena tehtävänä oli puolustaa juutalaisia silloin, kun se oli osa Pyhää Rooman valtakuntaa.
ellauri269.html on line 745: Vaikka minkä tahansa yhteyden paljastaminen juutalaisuuteen olisi tuominnut Superman-franchisingin, useat varhaiset tarinat keskittyvät Supermaniin, joka taisteli natseja vastaan ja julisti ylpeänä itsensä "ei-arjalaiseksi", kun hän muxi Adolph Hitleriä leukaan. Sarjakuvat saivat propagandaministeri Joseph Goebbelsin syyttämään Supermania juutalaisuudesta, ja ainakin yksi vuoden 1940 ilkeä pääkirjoitus SS-sanomalehden Das schwarze Korpsissa oli otsikoitu "Jerry Siegel Hyökkää!" Vaikka amerikkalainen nativismi ja antisemitismi vähenivät toisen maailmansodan jälkeen, niin myös Supermanin selvä juutalaisuus. Riemukas antisemitismi putosi suosiosta ja korvattiin suljetulla, sanattomalla kiihkoilulla. Kuten John Turturron Sid Litz sanoo Franz Lidzin Unstrung Heroes -sovituksessa: "Pidän Ikesta." Se oli salainen pakanakoodi sanalle 'I hate kikes'. Kun heidän sopimuksensa oli päättymässä, Siegel ja Shuster haastoivat DC:n oikeuteen hahmonsa hallitsemisesta. Myytyään oikeudet yritykselle 130 dollarilla vuonna 1938 (2 197,49 dollaria vuonna 2014, inflaatio huomioon ottaen), DC vastasi antamalla voimakazikolle potkut.
ellauri269.html on line 789: Deevy, viitaten Star Trek -kaanoniin, sanoi, että törmää samanlaisiin ongelmiin, kun pidetään joko Spockia tai Kirkiä queerina. Kirkiä on aina kuvattu naispuolisena. Ja Spockilla on alkuperäisen sarjan lisäksi ollut suhteita naisiin. Mutta hän ei näe biseksuaalista identiteettiä mahdollisuuksien universumin ulkopuolella. "Olen varma, että heistä on hyvä tarina kerrottavana avaruusmatkalla ja hänen seitsemän vuoden kutinansa tapahtui", Deevy sanoi. "En usko, että se olisi sama iso juttu kuin tänään kaikki nämä vuodet tulevaisuudessa." Ja kun häneltä kysyttiin, rakastivatko he toisiaan, hänen vastauksensa oli selvä: "He tekivät ehdottomasti enemmän kuin kukaan niistä naisista, jotka olivat koskaan olleet kummassakaan elämässään."
ellauri269.html on line 813: Trilogia alkaa kyseisellä Milton-lainauksella Kultaisen kompassin alkusivuilla. Nimen voidaan katsoa viittaavan tarinassa keskeisessä osassa olevaan arvoitukselliseen Tomuun, jonka Pullman yhdistää myös pimeään aineeseen (engl. dark matter). Suomennosnimi Universumien tomu viittaa paitsi tomuun, myös trilogian useisiin rinnakkaismaailmoihin, joita Tomu yhdistää.
ellauri269.html on line 826: Pullmanin tuorein teos on Rehti mies Jeesus ja kieromieli Kristus, kirjailijan uudelleentulkinta Jeesuksen tarinasta. Skotlantilainen Canongate Books -kustantamo julkaisi kirjan keväällä 2010 osana kansainvälistä Kuka lohduttaisi Myytiä-sarjaa. Kirja pohjautuu Pullmanin tulkintaan, jonka mukaan apostoli Paavalin kirjoitukset vaikuttivat suuresti jo evankeliumien sisältöön – ajatus Jeesuksesta Jumalan poikana on hänen mukaansa peräisin Paavalilta. Siinä Pullman on varmasti aivan oikeassa.
ellauri270.html on line 108: Kwai-joen silta. 1957 | Ikäraja: 13+ | 2 t 41 min | Draamat. Eeppinen tarina sijoittuu 2. maailmansodan aikaiseen japanilaiseen vankileiriin, jossa brittivankien pitää rakentaa silta leirin mielialan vahvistamiseksi. Pääosissa: William Holden, Alec Guinness, Jack Nicholson, Hannu Salama. Julkaisupäivämäärä 13.09.2015 19.15
ellauri270.html on line 201: Warden, Shears ja kaksi muuta kommandoa hyppäävät laskuvarjolla Thaimaahan; yksi, Chapman, kuolee kaatuessaan puuhun (haha, on tässä tarinassa sentään huumoria) ja Warden haavoittuu kohtaaessaan japanilaisen partion, ja hänet on kuljetettava pentueessa LOL). Hän, Shears ja Joyce saavuttavat joen ajoissa siamilaisten naiskantajien ja heidän kylän päällikön Khun Yain avulla. Pimeyden suojassa Shears ja Joyce istuttavat räjähteitä siltatorneihin. Tärkeitä arvohenkilöitä ja sotilaita kuljettavan junan on määrä ylittää seuraavana päivänä ensimmäisenä sillan, ja Warden haluaa tuhota molemmat. Aamunkoittoon mennessä joen pinta on kuitenkin laskenut, mikä paljastaa räjähteiden ja sytytin yhdistävän langan. Nicholson huomaa langan ja tuo sen Saiton huomioon. Junan lähestyessä he kiirehtivät alas joen rantaan tutkimaan asiaa. Joyce, miehittää sytytin, rikkoo kannen ja puukotti Saiton kuoliaaksi. Nicholson huutaa apua yrittäessään estää Joycea pääsemästä sytyttimeen. Kun Joyce haavoittuu japanilaisessa tulipalossa, Shears ui poikki, mutta hänet ammutaan. Tunnistaessaan Shearsin Nicholson huudahtaa: "Mitä minä olen tehnyt? Taidanpa epähuomiossa räjäyttää Kwai joen sillan!"
ellauri271.html on line 70: Ranskan kommunistisissa piireissä levinneen tarinan mukaan kansainvälinen naistenpäivä olisi perustunut vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten tekstiilitehtaassa toteuttamaan lakkoon. Liliana Kandelin ja Françoise Picqin mukaan lakon liittyminen naistenpäivään olisi kuitenkin keksitty 1955, jotta päivän yhteys maailman kommunistiseen liikkeeseen ja Neuvostoliittoon voitiin irrottaa ja näin parantaa naisten tasa-arvoa Länsi-Euroopassa ilman siihen siellä liittyviä aatteellisia ennakkoluuloja.
ellauri271.html on line 134: Joku Sari Leukkunen (n.h.) louskutti leukoja Zhivagosta Kiiltomadossa 2005, USAn Irakin ryöstöretken aikana, ennen 2008 pörssiromahdusta. Kirja oli ilmestynyt Tammen keltaisessa kirjastossa uudestaan 2005. Kääntäjä(t): Juhani Konkka Kesäklassikko: Tohtori Živago ja venäläisen älymystön tie. Sari Leukkunen | 31.8.2005
Boris Pasternak (1890–1960), eräs suurimmista venäläisistä runoilijoista, tunnetaan lännessä ennen muuta Tohtori Živagon kirjoittajana. Tämä eeppinen rakkaus- ja aateromaani salakuljetettiin Neuvostoliitosta Italiaan, julkaistiin siellä vuonna 1957 ja käännettiin pian lukuisille kielille. Romaanista tuli lännessä menestys: siinä oli selkeä juoni, joka taipui myös elokuvaksi; se oli helppo tulkita romanttiseksi rakkaustarinaksi, jossa oli surullinen loppu. Elokuvassa hehkutettiin (Suomessa Kolilla kuvattuja) Siperian lumikinoksia ja ulvovia susia, karvahattuisia runoilijoita, kynttilöitä ja kauniita naisia. Pasternakista tuli lännessä tunnettu toisinajattelija ja romanttisen slaavilaisuuden inkarnaatio.
ellauri271.html on line 158: Mutta Tohtori Živagossa näkyy elämän ja toivon rinnalla myös yksilön vastalause brutaalia ja raakaa yhteiskuntaa vastaan. Vastalause tuntuu sitä voimakkaampana, mitä eleettömämmin Pasternak tarinaa kuljettaa. Pasternak ei käytä dramatiikan ja toiston kirjallisia tehokeinoja tai väännä rautalankaa osoitellakseen asioita. Hänen ilmaisussaan tuntuu kirjailijan lyyrikkotausta: kieli on ilmavaa ja kaunista.
ellauri272.html on line 61: Fifty Shades of Grey on brittiläisen E. L. Jamesin vuonna 2011 julkaistu eroottinen romaani. Sen tarina kertoo nuoren opiskelijan ja rikkaan liikemiehen suhteesta. Kirja sisältää kuvauksia muun muassa sadomasokismista. Romaani on käännetty yli 50 kielelle ja sitä on myyty yli 70 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Sen suosio käynnisti hetkellisen kevyen eroottisen kirjallisuuden ilmiön, jonka aikana Suomessakin kustantamoille lähetettiin runsaasti lajityyppiin sovitettuja käsikirjoituksia, kuten esim albumin 201 helläneroottinen kertomus "Isokukko Uljas". Lajityypin mestarit markiisi de Sade ja Ritter von Sacher-Masoch on myös tulleet vastaan hiljan albumissa 268.
ellauri272.html on line 748: Pääteoksista uuden luennan ansaitsisi ainakin Kallis prinssi (1975). Tekijälleen tunnusomaiseen tapaan se asettuu sukutarinan muotoon. Kaltoin kohdellusta pikkupojasta kehkeytyy naisia ja ideologioita ahmiva liikemies, jonka taloudellinen nousukiito tarjoaa luonnollisesti mahdollisuudet myös uskomattomiin romahduksiin. Onnexi se löytyi vielä Käpylän kirjanvaihtohyllystä.
ellauri274.html on line 184:
ellauri275.html on line 355: Joku meistä kertoo tarinan... Minä kostan - ja teloittajalauma
ellauri275.html on line 383: Jokainen tarinaa kertoo vuorollaan. Olet vapaa...
ellauri275.html on line 384: Muistan nämä kultaiset tarinat Ratsastaja:
ellauri275.html on line 475: Koba oli hahmo Alexander Kazbegin vuoden 1883 romaanista Patriside. Patriside ( georgiaksi : მამის მკვლელი ) on Alexander Kazbegin romaani, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1882. Romaani on rakkaustarina, mutta se käsittelee myös monia 1800-luvun Gruusian yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Romaani kuvaa 1800-luvun kriittistä realismia. Romaani sijoittuu 1800-luvun Gruusiaan, jolloin Venäjän valtakunta miehitti sen. Se on talonpoikaispojan Iagon ja kauniin nuoren naisen Nunun rakkaustarina. Kirjoittaja esittää tšetšeenit vapaina miehinä, jotka taistelevat vapautensa puolesta, toisin kuin georgialaiset, joita ryssät pitivät niin lyhyessä hihnassa, etteivät pystyneet pitämään edes kaupunkikokouksia (perinne keskiajalta lähtien).
ellauri275.html on line 476: Tarinan lopussa Koba kostaa sekä Iagolle että Nunulle ampumalla Gringon ja hänen esimiehensä taksissa metsässä. Koba on tarinan sankari, joka kunnioittaa ystävyyttä, puolustaa totuutta, kunnioittaa naisia ja ajaa oikeutta.
ellauri276.html on line 380: Runoilija aloittaa tämän teoksen antamalla puhujansa aloittaa ajasta, joka toistetaan variaatioin jokaisen säkeen alussa. Tämä rivi toimii refrinä ja pitää lukijan linjassa runoilijan tarkoituksen kanssa kertoa tämä tarina. Puhuja muistaa aikoja, jolloin hän matkusti isänsä kanssa paikkoihin, joita häntä tarvittiin. Säkeet vievät lukijan läpi vuoden kuukausien. Ensimmäisessä isä ja poika "kyntävät" peltoa.
ellauri276.html on line 381: Runon poika/ puhuja aloittaa kuvailemalla, kuinka hän tekee sen, mitä tarvitaan. Hän menee isänsä kanssa kyntämään maata "vihreän kentän" varrelle. Alue, jolla he asuvat, on annettu vain nämä yksinkertaiset kuvaukset. Se saa maagisen ominaisuuden, ikään kuin se olisi todella vedetty tarinasta tai laulusta.
ellauri276.html on line 516:
Kyntäjän tarina
ellauri276.html on line 520: 1400-luvun puolivälissä The Canterbury Tales in the Christ Church MS:n tekstiin lisättiin kuninkaallinen riimi "Plowman´s Tale". Tämä tarina on itse asiassa ortodoksinen roomalaiskatolinen, mahdollisesti Lollardin vastainen versio Thomas Hoccleven kirjoittamasta Marian ihmetarinasta nimeltä Item de Beata Virgine. Joku sävelsi ja lisäsi prologin sopimaan Hoccleven runon Chaucerin kerrontakehykseen. Tämä valetarina ei säilynyt Chaucer´s Worksin painetuissa painoksissa.
ellauri276.html on line 528: Tunnetuin "Plowman´s Tale" sisältyi Chaucer´s Worksin painettuihin painoksiin. Se on selkeästi Wycliffite anti-veljestarina, joka on kirjoitettu n. 1400 ja levitettiin lollardien keskuudessa. Joskus nimeltään The Complaynte of the Ploughman, se on 1380 riviä pitkä, ja se koostuu kahdeksanrivisista säikeistä ( rimimalli ABABBCBC, joissakin muunnelmissa, jotka viittaavat interpolointiin), kuten Chaucerin " Munkin tarina ". "The Plowman´s Tale" -elokuvassa ei ole selkeää sisäistä/suunnitteluyhteyttä Chaucer´s Canterbury Talesin tai Piers Plowmanin kanssa. Anthony Wotton, joka oli luultavasti vuoden 1606 "The Ploughman´s Tale" -julkaisun toimittaja, ehdotti, että "The Ploughman´s Tale" viittaa Jack Uplandiin tai todennäköisemmin Pierce the Ploughman´s Credeen, koska "Plowman´s Tale" on päähenkilö. sanoo: "Freresistä olen kertonut ennenkin / Creden tekemisessä..." (1065–66). Plowman´s Tale lainaa myös paljon Credestä.
ellauri276.html on line 530: Jotkin "Kyntäjän tarinan" osat, kuten prologi, lisättiin 1500-luvulla, jotta se sopisi paremmin yhteen Chaucerin tarinoista. Prologi ilmoittaa, että tarinassa on saarna. Sen sijaan matkustaja, jolla ei ole mitään Chaucerin kyntäjän (tai minkään aikakauden kirjallisen kyntäjän) ominaisuuksia, kuulee Pelikaanin ja Griffinin keskustelevan papistosta. Suurin osa linjoista on pelikaaneja, jotka hyökkäävät tyypillisiä loukkauksia vastaan evankelikaalisesti, keskustelevat Antikristuksesta ja vetoavat maalliseen hallitukseen kirkon nöyryyttämiseksi. Pelikaani ajetaan pois väkisin, mutta sitten Phoenix vahvistaa sen. Tarina päättyy vastuuvapauslausekkeeseen, jossa kirjoittaja erottaa omat näkemyksensä Pelikaanin näkemyksistä ja toteaa, että hän hyväksyy sen, mitä kirkko vaatii.
ellauri276.html on line 532: Tämän ja muiden tekstien yhdistäminen Chauceriin oli mahdollista, koska Chaucerin " Yleinen prologi " Canterbury Talesille esittelee kyntäjän, joka ei koskaan saa tarinaa. Tämä laiminlyönti näyttää herättäneen muiden luovuuden varhaisesta päivästä lähtien. "Yleisessä prologissa" isäntä vitsailee Plowmanin veljestä, joka on pappi. Joissakin säilyneissä käsikirjoituksissa isäntä ehdottaa, että Parson on "Lollere". Jo vuonna 1400 Chaucerin hoviyleisö kasvoi nousevaan lukutaitoiseen, keski-/kauppiasluokkaan, johon kuului monia Lollardin kannattajia, jotka olisivat olleet taipuvaisia uskomaan Lollard Chauceriin.
ellauri276.html on line 534: Toinen 1700-luvun kommentaattori, John Dart, hylkäsi Plowman´s Talen Chaucerin tarinana, mutta oli silti samaa mieltä siitä, että Chaucer "kiusaa katkerasti pappeja ja pappeja", vaikka hän "ilmaisee kunnioituksensa maallista papistoa kohtaan, joka osasi ammattinsa".
ellauri277.html on line 423: Heath Andrew Ledger (4. huhtikuuta 1979 Perth, Länsi-Australia – 22. tammikuuta 2008 New York, New York) oli australialainen Oscar-palkittu näyttelijä. Kotimaassaan Ledger näytteli enimmäkseen pienissä teeveerooleissa ennen muuttoaan Yhdysvaltoihin vuonna 1998. Hän teki merkittävimmät roolinsa elokuvissa 10 Things I Hate About You (1999), Patriot (2000), Monster’s Ball (2001), Ritarin tarina (2001), Brokeback Mountain (homo, 2005) ja Yön ritari (Jokeri, 2008).Ledger kuoli 28-vuotiaana 22. tammikuuta 2008 tahattomasti reseptilääkkeiden yliannostukseen. Muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa Ledger oli saanut valmiiksi roolinsa Jokerina elokuvassa Yön ritari. Jenkit kapinoivat kovasti kuultuaan että homo-Ledger oli castattu Jokerin miehekkääseen osaan. Hullustihan siinä kävikin.
ellauri279.html on line 153: En voi olla huomaamatta, että 6. syyskuuta, kun teurastetut lapseni tuotiin metsästä, isoäiti Aksinya tapasi minut kadulla ja sanoi virnistettynä: "Tatiana, teimme sinulle lihaa, ja nyt sinä syöt sen!". Hei täähän on kuin joku antiikin tarina! Syötetään vanhemmalle lapsesta tehty gulashi.
ellauri279.html on line 308: Toinen tarina on tarina petturi Innokenty Volodinista. Ulkomailla matkustanut diplomaatti, Neuvostoliiton älymystön eliitin edustaja, yrittää välittää Yhdysvaltain suurlähetystölle tietoja Neuvostoliiton tiedusteluagentin yrityksestä saada yhdysvaltalaisten tiedemiesten kehitystä eteenpäin atomipommin tuotannon alalla. Ryuminia esitti hassuttelija Igor Ugolnikov.
ellauri279.html on line 366: Sisäisessä katsauksessaan K. I. Chukovsky kutsui "Ivan Denisovitshia" "kirjalliseksi ihmeeksi": "Tämän tarinan myötä kirjallisuuteen astui erittäin vahva, omaperäinen ja kypsä kirjailija"; "ihana kuvaus Stalinin leirielämästä".
ellauri279.html on line 460: Fuentesin ensimmäinen romaani Missä ilma on kirkasta ( La región más transparente ) oli välitön menestys ilmestyessään vuonna 1958. Romaani rakentuu Federico Roblesin tarinan ympärille – joka on hylännyt vallankumoukselliset ihanteensa tullakseen voimakkaaxi rahoittajaxi.
ellauri279.html on line 462: Toinen romsku kertoo tarinan etuoikeutetusta nuoresta miehestä, jonka impulssit sosiaaliseen tasa-arvoon tukahduttavat hänen perheensä historiallisen materialismin.
ellauri279.html on line 465: Kuten Kane, romaani alkaa päähenkilön kuolinvuoteella; Cruzin elämäntarina täyttyy sitten takaiskuilla romaanin liikkuessa menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Cruz on entinen Meksikon vallankumouksen sotilas, josta on tullut rikas ja voimakas "väkivallan, kiristyksen, lahjonnan ja työntekijöiden raa'an hyväksikäytön kautta". Romaani tutkii vallan korruptoivia vaikutuksia ja arvostelee vallankumouksellisten alkuperäisten tavoitteiden vääristymistä "luokkaherruuden, amerikkalaation, taloudellisen korruption ja maareformin epäonnistumisen kautta".
ellauri279.html on line 469: Hänen vuoden 1985 romaaninsa The Old Gringo ( Gringo viejo ), joka perustuu löyhästi amerikkalaisen kirjailijan Ambrose Biercen katoamiseen Meksikon vallankumouksen aikana, tuli ensimmäinen meksikolaisen kirjailijan kirjoittama yhdysvaltalainen bestseller. Romaani kertoo tarinan Harriet Winslowista, nuoresta amerikkalaisesta naisesta, joka matkustaa Meksikoon ja löytää itsensä ikääntyvän amerikkalaisen toimittajan Ambrose Biercen (kutsutaan enää vain "vanhaksi gringoksi ") sylistä. Komean helppoheikin näköinen Tomás Arroyo on ex- vallankumouksellinen kenraali. Kuten monet Fuentesin teoksista, se tutkii tapaa, jolla vallankumoukselliset ihanteet turmeltuvat, kun Arroyo päättää jatkaa kartanolla palvelijana, sen sijaan että seuraisi vallankumouxen tavoitteita.
ellauri282.html on line 153: Varjoikkuna on matka myyttien ja satujen monikerroksisen maailman läpi. Se avaa polun symbolien maahan, unen ja toden välimaastoon. Kiehtova tarina piirtää karttaa, joka opastaa lukijaa itsekkyyden lähteille. (takakansiteksti, karttaliite )
ellauri282.html on line 356: Ollessaan toipilaana uskonnollisessa hospitaalissa, Loyola syventyi tavanomaisen ritariromanssien puutteessa uskonnolliseen kirjallisuuteen. Loyola luki muun muassa Ludolph Saksikäden (noin 1295 – 1378) kristillistä mietiskelyä käsittelevää teosta Vita Christi (suom. "Kristuksen elämä") ja Jacobus Voraginelaisen (noin 1230–1298) tylsimysten elämää käsittelevään teokseen Legenda jo eläessään. Ludolph ehdottaa, että lukija asettuisi henkisesti evankeliumitarinaan, visualisoimaan pinnasängyn sikiämishetkellä jne. Tämäntyyppinen meditaatio, joka tunnetaan nimellä Simple Contemplation, oli menetelmän perusta. jonka Ignatius esitti henkisissä vällyharjoituksissaan.
ellauri282.html on line 359: Niiden vaikutuksesta hän päätti omistaa elämänsä tylsimysten viitoittamalle askeesille ja suorittaa tylsiinvaelluksen Jerusalemiin. Varsinkin Fransiskus Assisilaisen ja Tylsän Dominicuksen elämäntarinat tekivät Loyolaan suuren vaikutuksen.
ellauri282.html on line 583: Masefield syntyi Ledburyssa Herefordshiressä asianajaja George Masefieldille ja hänen vaimolleen Carolinelle. Hänen äitinsä kuoli synnyttäessään sisarensa Masefieldin ollessa kuusivuotias, ja hän meni asumaan tätinsä luo. Hänen isänsä kuoli pian tämän jälkeen henkisen romahduksen seurauksena. [ lainaus vaaditaan ] Saatuaan onnettoman koulutuksen Warwickin King's Schoolissa (nykyään Warwick Schoolissa), jossa hän oli kouluna vuosina 1888-1891, hän lähti HMS Conwaylle, sekä harjoitellakseen elämää merellä että murtaakseen lukemisriippuvuutensa, josta hänen tätinsä ei paljon perustanut. Hän vietti useita vuosia tällä aluksella ja huomasi, että hän saattoi viettää suuren osan ajastaan lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ezenverran siitä katkaisuhoidosta. Masefieldin rakkaus tarinoiden kertomiseen vaan kasvoi Conwaylla. Hän jatkoi lukemista ja päätti, että hänestä tulee itse kirjailija ja tarinankertoja.
ellauri284.html on line 286:
tarina_j1_231213TM_503_uu.jpg" />
ellauri284.html on line 300:
tarina_j3_231213TM_503_uu.jpg" />
ellauri284.html on line 430: Eastwoodin 30. ohjaajareissu tuli Invictus (2009), elokuva, joka perustuu tarinaan Etelä-Afrikan joukkueesta vuoden 1995 rugbyn MM-kisoissa, Hizi Clintiltä Obama sai idean lukea Invictus runon Mandelan hautajaisissa 2013! Vaikkei Clint edes kannustanut Obamaa, teki sille mainospätkän vaaleihin vain rahasta.
ellauri284.html on line 439: Toimiessaan Carmelin pormestarina hän auttoi saamaan jäätelön lailliseksi kaupungin kaduilla, lisäsi yleiset vessat yleiselle uimarannalle, ja kaupungin kirjaston lisärakennus rakennettiin. Hän palveli kaksi vuotta ja kieltäytyi aseista toiselle kaudelle. Vuonna 2001 kuvernööri Gray Davis nimitti hänet Kalifornian osavaltion puisto- ja virkistyskomission jäseneksi.
ellauri284.html on line 585:
M3m:n omistajan Pankaj Bansalin menestystarina
ellauri284.html on line 587: Tämä on m3m-tarina, joka kuuluu Pankaj Bansalille. Vaikka se on suhteellisen uusi, mutta se on saavuttanut suuren menestyksen vain kaksi vuotta sen julkaisusta. M3M on tehnyt Intian markkinat erittäin tyytyväisiksi kaikenlaisilla uusilla ominaisuuksilla ja erityisesti laadukkailla tuotteillaan. M3m-yrityksen erottaa muista yrityksistä se, että he ajattelevat aina ensin asiakkaitaan, sillä he tietävät, että asiakastyytyväisyys on erittäin tärkeää liiketoiminnan kasvulle. Pankaj Bansal on onnistunut viemään yrityksensä nimen korkealle kaikkialla lyhyessä ajassa. Itse asiassa vielä nyt kahden vuoden jälkeen hän ei tee kompromisseja laadustaan ja hyvistä palveluistaan. Hän sanoo, että "tyytyväinen asiakas tulee uudestaan ja ostaa sinulle tuotteen/palvelut". Voimme nähdä tämän asian m3m:n historiassa. Hyvin lyhyessä ajassa he ovat saaneet monia tyytyväisiä asiakkaita ja sen seurauksena rikastuneet aivan sikana.
ellauri285.html on line 100: Airi: Romaanihenkilön kuolema on ajatusten, merkitysten ja viittausten sienirihmasto, jota on mahdoton yksiselitteisesti kuvata. Postmodernisti kirja julistautuu antiromaaniksi ja pyrkii rikkomaan kaikkia perinteisiä tarinankerronnan lainalaisuuksia. Rikkomuksista pienin on alkusanojen sijoittaminen viimeiseksi luvuksi. Aristoteles kieriköön haudassaan. Aristoteleella alkusanat olivat aina alussa.
ellauri285.html on line 131: Merkityxet ovat perseestä. Joka porukasta löytyy samanlaiset kauhu- ja nyyhkytarinat. Joku toinenkin on nälkäinen. Etelänjuutalaiset äänestävät likudia kuten persut Vennamoa ja laskukkaat sakemannit Aatua. Merkityxet ovat perseestä.
ellauri288.html on line 64: Poliisiraporttien hyiset yksityiskohdat. Unni Drouggen karmaiseva tarina. (Unni Drougge on Sofin tapainen 1956 syntynyt ruozalainen kohuselleristi.) Sofi Oksanen kommentoi, miksi sallii Salomonsson Agencyn edustaa itseään - useat muut naiskirjailijat ovat jättäneet toimiston, koska he eivät halua että heitä "edustaa henkilö, jota ihmiset pelkäävät".
ellauri288.html on line 130: 42-vuotiaassa neitosessa on mytomaanikonkin vikaa: se pysähtyy aina miettimään kenelle se on kertonut minkin tarinan, mikä vaihtoehtoisista totuuxista sopii kertoa ize kullillekkin. Mitähän se teki sängyssä kun ei saanut pikku hukalta? Joku sen lepakkopokista oli valittanut että Sofi piti huolta yxinomaan izestään, lukizi toisen pään pihtiliikkeellä jalkoväliin ettei saanut vedetyxi henkeä lutkutxen välissä. A. Hukkapätkä silittelee pikku kissaa. Kassi sai kulli kätte todennäk., mutta siitä Sofi muikenee kuin vaari. Se puhuu 100% vain izestään.
ellauri288.html on line 285: ”Oksanen osaa kertoa tarinan rakentaen juonen mitä kiinnostavimmalla monikerroksisella tavalla. Aliiden, Zaran tai Zaran isoisän (joka piileskelee ullakolla) vuorottelevat tietoisuudet eri näkökulmasta. Haaretz Book Supplement, Israel
ellauri288.html on line 293: Oksasella on fantastinen kyky lavastella groteskeja kohtauksia, jotka johtavat merkittäviin ja intensiivisiin havaintoihin. Sofi Oksanen on epätavallisen kunnianhimoinen tarinankertoja, jolla on tiukka ote monista löysältä näyttävistä langoista. Vaikka Purge ei ole mukava kirja lukea, se on hirvittävän ilahduttava matka ajassa ja tilassa. Dagens Næringsliv, Norja
ellauri288.html on line 314: Puhdistus on tarina gulagin selviytymisestä, sorrosta ja tarina kahdesta sisaruksesta, jotka ovat rakastuneet samaan mieheen. Sofi Oksanen on kirjallinen sensaatio ja erittäin mukava löytö. Suomesta kivun kanssa. Marie Claire, Italia
ellauri288.html on line 316: Kuten trillerissä, löydämme kaksi rinnakkaista tarinaa väkivallasta, jotka kertovat virolaisten naisten onnettoman historian. La Repubblica, Italia
ellauri288.html on line 328: Purgessa on myös hieman "goottilaista fiktiota" – tarinaa rakkaudesta ja maanpetoksesta, väkivallasta, kauhusta ja sietämättömästä. Welt Online, Saksa
ellauri288.html on line 333: Pysyvä tarina, joka käytännössä änkytti. Uusi alue, uusi kirjoittaja.
ellauri288.html on line 383: Romaani on julkaistu huhtikuussa 2008 ja herättänyt paljon keskustelua, ja kuuluisuutta. Vielä tarkemmin, kerron Puhdistus teoksessa käsitellystä vihasta, mistä se johtuu, mitä seurauksia vihasta syntyy ja miten viha muokkaa tarinaa.
ellauri288.html on line 486: Myös Silm koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä realistis-psykologisessa osassa kerrotaan teologi I:n tarina Viron Sosialistisessa Neuvostotasavallassa ylioppilastoverin silmin. I:stä tuntuu, että häntä seuraa salaperäinen Silm. Hän aloittaa teologian opinnot, tekee kuten monet muutkin vähän yhteistyötä KGB:n kanssa päästäkseen ulkomaille, tunnistaa itsestään gnostikot ja kabalistit, joiden avulla hän yrittää kavaltaa vainoharhaisen Silmin. Mutta kertomuksen toisessa osassa selviää, Silmä ei ole KGB eikä mikään muukaan salainen järjestö, vaan mm. Yhdysvaltain dollariin ikuistettu Mordorin paha silm.
ellauri290.html on line 818: Hannah Szenes (usein anglosaxittuna Hannah Senesh tai Chanah Senesh; heprea: חנה סנש; unkari: Szenes Anna; 17. heinäkuuta 1921 – 7. marraskuuta 1944) oli runoilija ja israelilainen terroristi, ts. Special Operations Executiven (SOE) jäsen. Hän oli yksi 37 juutalaisesta SOE:stä Mandaatti Palestiinasta, jotka britit hypähdyttivät laskuvarjolla Jugoslaviaan toisen maailmansodan aikana auttamaan natsien vastaisia joukkoja ja lopulta pelastamaan Unkarin juutalaisia, jotka oli karkotettavissa Saksan Auschwitzin kuolemanleirille. Unkarin santarmit pidättivät Szenesin Unkarin rajalla, koska hänellä oli taskussaan brittiläinen merkkilähetin. Hänet vangittiin ja kidutettiin, mutta hän kieltäytyi paljastamasta yksityiskohtia tehtävästään. Lopulta hänet tuomittiin ja teloitettiin ampumajoukolla. Häntä pidetään kansallisena sankarittarina Israelissa, mutta The Guardianin mukaan hänet on suurelta osin unohdettu syntymäpaikalleen Unkarissa. Israelissa hänen runoutensa tunnetaan laajalti, ja hänen mukaansa on nimetty Yad Hana -kibbutz sekä useat kadut.
ellauri294.html on line 337: Totta tai tarua, tarinan yxinkertainen suloisuus on vailla vertoja. Sixi kai se pitikin Raamatusta raakata, sen kohdan sivut olisivat kuitenkin pian luostareissa takertuneet toisiinsa.
ellauri294.html on line 491: Unessa löysin divarista vanhan Disney sarjakuvan v 1952 Aku Ankasta nimeltä Koira ja kettu. Sen niminen Disney elokuva taitaa ollakin? Koira tosin oli unessa erinäköinen, lyhytkarvainen pystykorva eikä ajokoira. Kettu vittuili siinä aina porukoille ja lojaali koira suuttui, kiihtyi nollasta sataan. Kehystarinassa 2 poikaa osti sarjakuvan vanhalta mieheltä, kehuivat hauskaxi mutta silti vaihtoivat sen heti Tex Willeriin. Näytin sarjan Seijalle koska se oli piirretty 1952, Seija huokaisi eikä jaxanut lukea. Tylsähän se olikin mutta silti vittu, 1952!
ellauri294.html on line 495: Aamulla läiskähti sitten Uudesta Suomesta tämä naamalle. Naton hävittäjät kyttäävät Itämerellä venäläisiä ”zombeja” täydessä ohjuslastissa – Viron pääministeriltä vakava varoitus BBC:lle: pörähtävät taivaalle kuin pesällinen ärsytettyjä herhiläisiä. Nyt ei 3. maailmansodan kuuma vaihe ole enää kaukana. Tämä on yhtä hirveätä scheissea kuin Disneyn Koira ja kettu-tarinat.
ellauri294.html on line 517: The Fox and the Hound on vuoden 1981 yhdysvaltalainen animoitu kaveridraamaelokuva, jonka on tuottanut Walt Disney Productions ja joka perustuu löyhästi Daniel P. Mannixin vuoden 1967 samannimiseen romaaniin. Disneyn 24. animaatioelokuva kertoo tarinan Tod-nimisen bisexuaalin punaketun ja Copper-nimisen valtalinjan koiraskoiran luonnottomasta ystävyydestä. He kamppailevat säilyttääkseen ystävyytensä huolimatta ilmaantuvista vaistoistaan ja ympäröivistä sosiaalisista paineista, jotka vaativat heitä olemaan vastustajia, koska he ovat luonnostaan vihollisia. Kun päällikkö, Copperin mentori ja huoltaja, jonka omistaa sama metsästäjä kuin hän, joutuu junan alle ajaessaan Todia ja melkein kuolee, Copper ottaa roolinsa metsästyskoirina ja vannoo kostoa Todille. Lopulta he taistelevat keskenään, mutta lopulta Copper pelastaa Todin sen jälkeen, kun Tod pelastaa hänet ja hänen omistajansa karhulta. Hädässä ystävä tutaan, a friend in need is a friend indeed, sanoi Zhelensky, jolla myös on ongelmia karhusta.
ellauri294.html on line 535: Los Angeles Timesin Sheila Benson kehui animaatiota, mutta kritisoi tarinaa sen liian turvallisesta esittämisestä. Hän myönsi, että kirjoittajat "suojelivat meitä tärkeiltä asioilta: raivolta, tuskalta, menetykseltä. Näillä valheilla, jotka on tehty omaksi parhaaksemme, ne tietysti rajoittavat myös mahdollista kasvua." David Ansen Newsweekistä totesi: "Aikuiset saattavat värähtää joistakin tahmea-suloisista kappaleista, mutta elokuvaa ei ole tarkoitettu aikuisille."
ellauri294.html on line 537: Time - lehden Richard Corliss kehui elokuvaa sen älykkäästä ennakkoluuloista kertovasta tarinasta. Hän väitti, että se osoittaa, että puolueelliset asenteet voivat myrkyttää jopa syvimmät suhteet, ja sen katkeransuloinen loppu antaa yleisölle voimakkaan ja tärkeän moraalisen viestin. Chicago Sun-Times -lehden Roger Ebert kehui myös sitä sanoen: "Kaikista tutuista ominaisuuksistaan huolimatta tämä elokuva merkitsee jotain lähtökohtaa Disney-studiolle, ja sen liike on mielenkiintoiseen suuntaan. Kettu ja Koira on yksi niistä suhteellisen harvoista Disneyn animaatioominaisuuksista, joka sisältää hyödyllisen opetuksen nuoremmalle yleisölle. Se ei ole vain söpöjä eläimiä ja pelottavia seikkailuja ja onnellinen loppu; se on myös melko harkittua mietiskelyä siitä, kuinka yhteiskunta määrää sukupuolisen käyttäytymisemme ja poliittisen kantamme."
ellauri294.html on line 568: Päällikkö on haudattu ja isäntä itkenyt kuolleen koiran takia, hän kouluttaa Copperin jättämään huomiotta kaikki ketut paitsi Tod. Kahden eläimen elämän aikana ihminen ja koira metsästävät kettua, ja Mestari käyttää yli tusinaa metsästystekniikkaa kostossaan. Jokaisella metsästyksellä sekä koira että kettu oppivat uusia temppuja ja menetelmiä jekuttaaxeen toisiaan, ja Tod pakenee aina lopulta. Tod parittelee vanhemman, kokeneen vixen kanssa, joka synnyttää pentueen pentuja. Ennen kuin ne kasvavat, mestari löytää luolan ja kaasuttaa sanikat kuoliaaksi. Sinä talvena mestari asettaa jalkaanpidon ansoja, joista Tod oppii huolellisesti ponnahtamaan, mutta vixen jää kiinni ja tapetaan. Sori naiset, tää on miesten tarina. No hätä, tammikuussa Tod ottaa uuden kumppanin, jonka kanssa hänellä on toinen pentue pentuja. Mestari käyttää "vielä metsästys" -tekniikkaa, jossa hän istuu hyvin hiljaa metsässä ja soittaa kanin kutsua vetääkseen esiin kettuja. Tällä menetelmällä hän tappaa taas sanikat; sitten käyttämällä haavoittuneen kettumuoskan ääntä hän pystyy myös vetämään ulos ja tappamaan Todin kumppanin. Sori taas tytöt, tää ei tosiaankaan ole halkiohaaroille.
ellauri294.html on line 578: Mannix käsittelee tätä tutkimusta romaanin jälkikirjoituksessa. Puolustaakseen romaaniaan epätodennäköisyyssyytöksiltä hän kertoo havaintojaan villiketuista ja keskustelee muiden ihmisten tarinoista ketun käyttäytymisestä. Mitä tulee toimiin, joita Tod tekee pakottaessaan aktiin metsästyskoiria, hän kertoo sekä näkemästä villikettuja suorittamassa tällaisia tekoja, että muiden hänelle kertomia tarinoita, joita hän käytti joidenkin tarinan tapahtumien perustana. Hän esimerkiksi huomauttaa, että vaikka ihmiset ovat kertoneet hänelle, että ketut eivät todellakaan juokse lammas- tai karjalaumojen seassa jahtaamassa koirakoiria, hän itse katsoi heidän tekevän sitä makuuhuoneensa ikkunasta. Jos kettu juoksi junan raiteita pitkin junan lähestyessä, Mannix käytti tarinaa, jonka eräs metsästysmestari kertoi hänelle Whitford Salesin alueella – lähellä Thorndalea, Pennsylvaniassa.-jonka joutui lopettamaan metsästyksen alueella ketun takia, joka jatkuvasti tappoi takaa-ajokoiria Trentonin rajalla tällä menetelmällä.
ellauri294.html on line 582: Romaanin viimeinen luku, joka käsittelee Copperin viimeistä Todin metsästystä, perustui tarinaan Bostonista, 14 kuukauden ikäisestä verikoiran ja kettukoiran sekoituksesta, ja Old Baldysta, punaketusta, joka tunnetaan siitä, että se ohitti lukuisia koiralaumoja, jotka metsästäjät laitti hänen jälkensä. Mannix luki tarinan alun perin Virkistys -lehden artikkelista, jossa todettiin, että joulukuussa 1887, lähellä James-jokea Virginiassa, Boston metsästi kettua, jota kutsutaan nimellä Baldy puolentoista päivän ajan, matkalla 50 mailia (80 km). maastossa. Mannixin mukaan Boston ja Baldy kuolivat yhdessä mykkyrässä, ja heidät haudattiin yhdessä löydettyään.
ellauri294.html on line 586: "Arvostele bestseller- romaania" -lehden William B. Hill piti sitä "korkkiutuvan hyvänä romaanina", ylistäen sitä "yksinkertaisuudestaan ja yksinkertaisuudestaan", jossa koira ja kettu olivat "oikeita" sosiaalisten asioiden allegorioiden sijaan. Vaikka hänen mielestään romaani oli joissakin paikoissa liian yksityiskohtainen, hän piti tarinaa kokonaisuudessaan "uskottavana, melkein kiehtovana" ja hahmoja "viihdyttävinä."
ellauri294.html on line 590: "Lukevan Kotkan" arvostelijan mielestä Mannix kirjoitti tarpeeksi hyvin saadakseen lukijan tuntemaan olevansa Todin ja Copperin hahmot ja että tarina oli "todella jännittävä" näiden kahden eläimen "dramaattisen vastustuksen" vuoksi.
ellauri294.html on line 605: 40th Anniversary Edition -DVD:n kansikuva sisältää kuvatekstejä "Alkuperäinen ajaton tarina todesta ystävyydestä" ja "Tarina joka innoitti Ketun ja koiran" viitaten vuoden 1981 Disney-elokuvaan. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että Disney pitää Daniel P. Mannixin vuoden 1967 romaania The Fox and the Hound elokuvansa lähdemateriaalina. Vaikea sanoa, sanoisi Raid-elokuvan Raid. Kuka plagioi ketä, joku jotakuta kuitenkin. Niinpä.
ellauri294.html on line 615: Matkan varrella tarinaa muokattiin suuresti, jotta se sopisi paremmin perhe-elokuvaksi. Koirakoiran ja punaketun nalkkikohtauxet poistettiin. Valmistuessaan vuonna 1981 elokuva oli muuttunut kronikkaksi kahden koiraan epätodennäköisestä ystävyydestä, joiden pitäisi olla luonnollisia vihollisia ja jotka oppivat, että yhteiskunta yrittää toisinaan määrittää roolinsa paremmista syistä huolimatta. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa Chiefin oli määrä kuolla samalla tavalla kuin romaanissa, mutta Stevens ei halunnut saada näytöllä olevaa kuolemaa ja muokkasi elokuvaa niin, että hän (koirakoira) selvisi katkenneella koivella. Elokuva sai ensi-iltansa teatterissa Yhdysvalloissa 10. heinäkuuta 1981. Se oli välitön menestys, sillä se tuotti 39 900 000 (no, 40 milj.) dollaria ja tuli vuoden 14. parhaaxi kassamagneetixi. Tuotto/kustannussuhde oli 3,33.
ellauri294.html on line 617: Kaksi muuta elokuvaa suunniteltiin Bluthin yhteistyön aikana Steven Spielbergin ja George Lucasin kanssa. Ensimmäinen elokuva oli animaatiosovitus Velveteen Rabbitista, tarina hylätystä lelukanista, joka etsii lapsiomistajaansa. Toinen elokuva oli Satyrday, joka perustuu Steven Bauerin tarinaan nuoresta pojasta fantasiamaailmassa, joka puolustaa kuuta ja aurinkoa pahoilta voimilta.
ellauri297.html on line 102: Hoosean kirja on laajin ns. pienten profeettojen kirjoista (14 lukua). Sen teemana on kansan haureellinen luopumus Herrasta, sekä Jumalan pyhyys ja armollisuus – tuomion kautta Herra puzaa kansan ja uudistaa liittosopimuxen sen kanssa. Lopullinen täyttymys tapahtuu kuitenkin vasta tarinan lopulla (3:5). Hoosea saarnaa voimakkaasti koko kansaa, sen papistoa ja kuninkaita vastaan. Koko kansa on syyllinen ja luopunut, paizi toki Hoosea. Petollinen muotojumalisuus ei auta ja tuomio on väistämätön. Tästä ette kyllä selviä! Nähdään!
ellauri297.html on line 528: Njassa (joskus myös General Njassa tai Dj Njassa, oik. Jyrki Leo Jantunen, s. 2. marraskuuta 1962 Helsinki) on helsinkiläinen radiotoimittaja, DJ ja muusikko. Hän työskentelee toimittajana Radio Helsingissä. Valtakunnalliseen julkisuuteen hän tuli Levyraati-ohjelman vakiojäsenenä. Jyrki Jantusen isä työskenteli poliisina ja ravintolan portsarina, äiti tehtaassa ja siivoojana. Jantunen otti kutsumanimensä vanhasta maantiedon kirjasta. Njassamaa oli Malawin entinen nimi. Vuonna 2015 Njassa sairastui paksusuolen syöpään. Hän kertoo selviytymistarinansa Elina Järven ja Olga Poppiuksen kirjassa Elämäni ennen kuolemaa (2017). Hänellä on siitä huolimatta vuonna 1996 syntynyt tytär.
ellauri299.html on line 61: Varsinaisen sarjan kahdeksan 4250-sivuisen (!) romaanin lisäksi monet Kingin muut kirjat liittyvät tarinaan ja esittelevät käsitteitä ja hahmoja, jotka tulevat esiin sarjan edetessä. Varmaan mukana on myös "Se".
ellauri299.html on line 126: Seth: Jos minun pitäisi kuvailla "The Street Lawyeria" yhdellä sanalla, valitsisin sanan propagandaksi. Se kertoo tarinan juppijuristista nimeltä Michael Brock, joka järjestää elämänsä prioriteetit uudelleen sen jälkeen, kun koditon mies on pitänyt hänet panttivankina iltapäivän ajan. Hän eroaa korkeapalkkaisesta työstään, vaikka hän on vain parin vuoden päästä kumppanin hankkimisesta - ja menee töihin ilmaiselle oikeusklinikalle, joka auttaa kodittomia. Hän uskoo vanhan yrityksensä olevan osittain vastuussa kodittoman perheen kuolemasta, joten hän tekee rikoksen matkalla ulos ovesta, joka auttaa häntä selvittämään asian. Ja niinpä kirjan loppuosassa hän yrittää saada vanhan yrityksensä ennen kuin he saavat hänet. Se ei todellakaan ollut jännittävä matka. Luulen, että Grisham halusi vain kirjoittaa kirjan kodittomista ihmisistä. Konfliktin ratkaisu on, että he sopivat tuomioistuimen ulkopuolella. Vau! Mikä huipentuma! Ei yhtään autojahteja! Ei aseita, ei murhia! Vitun haukotuttavaa.
ellauri299.html on line 127: Oli alajuoni, jossa Michaelin avioliitto yuppie vaimonsa kanssa on päättymässä. Hän tulee jatkuvasti esiin tarinassa siellä täällä, ja olin puoliksi odottanut heidän ehkä sovittavan, mutta se vain menee siihen pisteeseen, ettei häntä enää mainita. Jonkinlainen pettymys. Sen sijaan hän pitää tästä toisesta kodittomasta ristiretkeläisestä, jolla on noin yksi rivi koko kirjassa. En pitänyt päähenkilöstä yhtään. Hän oli pääliigan tyhmä pupu. En pitänyt hänestä, kun hän oli rikas asianajaja, enkä pitänyt hänestä, kun hän oli köyhä asianajaja. Kirja oli ihan ok. Se ei todellakaan kuulunut Grisham "laillisen trillerin" genreen. Mitään jännittävää ei koskaan tapahtunut - se oli vähän kuin "The Chamber" siinä suhteessa. Lopussa olin vain eräänlainen: "Kuinka monta tuntia käytin sen lukemiseen?"
ellauri299.html on line 136: Jasey: Olenko vain minä vai oliko tämä kirja täyttä roskaa? Grishamin kliininen tyyli ei pysty luomaan minkään aineen hahmoja, ja intohimon ja sydämen puute tekevät tästä puhtaan luettavan. Todellinen tarina on kohtuullinen ja pitää sinut lukemassa, mutta kirjan viimeistelevien hahmojen "tunteminen" oli niin vaikeaa, mikä toi enemmän helpotusta kuin katumusta.
ellauri299.html on line 138: Idris: (tshekki) Joten tämä oli hyvin heikko. Se on tarina suuren yrityksen asianajajasta, jolla on oivallus päivästä toiseen, jättää hyvin palkatun työnsä ja vakiintuneen uransa ja alkaa auttaa kodittomia muutamalla dollarilla. Siitä on kyse, teema on siedettävä, mutta käsittely... Koko juttu tuntui järjettömän epätodennäköiseltä, hahmot olivat litteitä ja mustavalkoisia. Vihjattu rakkausjuoni pikemminkin huvitti minua, kahden hahmon ensimmäisestä tapaamisesta, jossa ei ollut aavistustakaan molemminpuolisesta myötätunnosta, toisessa tapaamisessa, jota ihmettelin? kautta "Tyja, hän on todella kaunis!" ja "Luulen, että rakastan häntä!" yhden sivun ja yhden ajatuskulun sisällä. hmm. Mitä vittuu. Se oli huonosti kirjoitettu, enkä vain uskonut kirjaan. Jos minulla ei olisi periaatetta lukea kirjat loppuun, laittaisin sen alas neljänneksessä...
ellauri299.html on line 140: Marsha: Säästä 30 dollaria ja lahjoita se kodittomien turvakodille tai kodittomien oikeusklinikalle, koska näyttää siltä, että siksi hän kirjoitti tämän kirjan. Kirjassa ei ole juoni, ei mysteeri, itse asiassa ei paljon muuta kuin yritys saada lukija syyllisyyteen. Olisin antanut sille vähemmän kuin yhden tähden, jos olisin voinut. Luen paljon Grishamin kirjoja ja joskus hän saarnaa ahmimaan joskus olemaan ahmimatta, eikä kerro tarinaa ollenkaan. Tämä on yksi niistä. En edes tiedä miksi lopetin sen, koska tiesit alusta asti, kuinka se päättyy. Ei jännitystä, koska rikosta ei todellakaan ollut.
ellauri299.html on line 345: TV-aika menee niille, joilla on eniten rohkeutta ja mielikuvitusta. En koskaan ymmärtänyt radikaalia, joka tulee televisioon puvussa ja kravatissa. Sammuta ääni ja hän voi olla pormestari! Sanat voivat olla radikaaleja, mutta televisio on sanaton väline! Tapa ymmärtää televisiota on sulkea ääni. Kukaan ei muista kuulemiaan sanoja; mieli on tekninen elokuva kuvista, ei sanoista. En ole koskaan nähnyt mielenosoituksen "huonoa" uutisointia. Ei ole väliä, mitä he sanovat meistä. Kuva on tarina. Väline on viesti. Subjektit, objektit ja kieltosanat ovat turhia. Pääasia on fantasia. Apina on kuvitteleva eläin, ja toivova.
ellauri300.html on line 122: Saatana saapuu Moskovaan on yksi venäläisen kirjallisuuden rakastetuimmista klassikoista, mustan komiikan mestariteos, rakkaustarina ja evankeliumin uudelleentulkinta samassa paketissa. Sen käsittelemät teemat - kuten vapaus, rohkeus, kuolevaisuus, usko ja anteeksianto –vetoavat ihmisiin aikakaudesta ja yhteiskuntamuodosta riippumatta. Selvä talousliberaali vastaisku, ei epäilystäkään.
ellauri300.html on line 124: Pimeyden ruhtinaan vierailu Stalinin ajan Moskovassa limittyy maagisella tavalla Ješua-nimisen kiertävän filosofin kädenvääntöön Rooman mahtavan maaherran Pontius Pilatuksen kanssa. Ja kaiken ytimessä kummittelee kauniin Margaritan ja hänen kumppaninsa, Mestariksi kutsutun salaperäisen kirjailijan lyyrinen rakkaustarina. Mutta onko yhtään panokohtauxia?
ellauri300.html on line 146: Berliozin pää katkaistaan, kun raitiovaunu ajaa hänet yli. Bezdomny, joka vaikutti voimakkaasti Berliozin kuolemasta ja Pontius Pilatuksen tarinasta, jahtaa Wolandia ja hänen jengiään Moskovan kaduilla ja viedään lopulta turvapaikkaan.
ellauri300.html on line 374: Tämän selittämiseksi on tarpeen käyttää hetki Seder-yön analysointiin – ja aloittaa polku kohti syvällisempää marorin ymmärtämistä. Ulkoisesti Seder näyttää jakautuneen kahteen erilliseen osaan. Ensin kokoamme perheemme yhteen ja kerromme tarinan ajastamme Egyptissä, eläen jälleen kerran yhden historiamme tärkeimmistä luvuista. Sitten kun se on tehty, palaamme nykyhetkeen ja täytämme yön fyysiset mitsat – syömme matzaa ja maroria. Näillä kahdella osalla näyttää olevan vähän yhteyttä toisiinsa.
ellauri300.html on line 376: Lubavitcher Rebbe, rabbi Menachem M. Schneerson, vanhurskas muisti, selittää kuitenkin, että tämä näkökulma on pinnallinen. Kun alamme analysoida Sederiä, ymmärrämme, että näillä kahdella osalla on yhteinen lanka; ne ovat yhden näytelmän kaksi näytöstä, joista kumpikin työskentelee synkronoituna toistensa kanssa tuodakseen esiin Seder-illan teeman. Se teema on Egyptin muistaminen. Ensin istumme alas Maggidille, Sederin askelmalle, kun käytämme puhe-, luovuus- ja mielikuvituslahjojamme kertoaksemme tarinamme orjuudestamme ja lunastuksestamme. Mutta se ei riitä; tarina rajoittuu edelleen vain mieleemme. Joten kun olemme valmiita, otamme pääsiäisruoat sisäistääksemme tuon vapauden tunteen toimillamme. Kun syömme maror, karvas maku antaa meille arvostuksen esi-isiemme kärsimistä vaikeuksista, ja ihannetapauksessa, jos voisimme maistella pääsiäislammasta, sen runsas makeus osoittaisi meille seuranneen vapauden. Piparjuuren ja endiivin syönti mahtoi olla kova vizaus.
ellauri300.html on line 672: Oliko Jeesus juutalainen? Tämä Perean mestarina tunnetun espanjalaisen taiteilijan 1400-luvun lopun maalaus kuvaa karitsan viimeistä ehtoollista, happamatonta leipää ja viiniä – kaikki elementit Seder-juhlasta, jota vietetään juutalaisen pääsiäisjuhlan ensimmäisenä yönä. Se, oliko viimeinen ehtoollinen pääsiäisseder, on yksi asia, jonka tutkijat ovat nostaneet esiin löytäessään juutalaisen Jeesuksen. Keilapallopää rahapussi kädessä on tietysti Juudas Iskariot. Onko parraton juhlavieras Magdalan Maria vaiko Jeesuxen "first lady" Antonio, apostoli Johannes?
ellauri301.html on line 387: Kurt Wallender selvittää jo 1960- ja 1970-luvulla monta mystistä kuolemantapausta. Tutkimusten yhteydessä hän joutuu useaan otteeseen hengenvaaraan ja hänen omassakin elämässään tapahtuu paljon: avioituminen Monan kanssa, Lindan syntymä, isän sairastuminen ja lopulta avioliiton "kariutuminen". Kertomus Pyramidista vie Wallanderin Egyptiin, ja tarina päättyy tammikuussa 1990 samaan aamuun, josta ensimmäinen Wallander -romaani Kasvoton kuolema alkaa.
ellauri301.html on line 390: Wallander etsii rauhaisaa paikkaa, johon vetäytyä eläkepäivikseen. Hän lähtee katsomaan taloa, joka on myynnissä hänen lapsuuden maisemissaan ja ihastuu siihen, mutta viime hetkellä jokin kiinnittää hänen huomionsa: puutarhassa pistää maasta esiin ihmisen käsi. Nykyhetken rauhaisan pinnan rikkoo talon synkkä menneisyys ja selvittämättä jäänyt rikos. Wallanderin tarina on päättynyt.
ellauri301.html on line 397: Olofsonin idealismi törmää afrikkalaiseen todellisuuteen, jossa rasismi ja eriväristen ihmisten viha toisiaan kohtaan yhä rehottavat. Kun niin valkoiset kuin mustatkin ajavat omia itsekkäitä etujaan, Afrikka ei todellakaan palkitse hyväntekijäänsä. Tämä ei ole dekkari, mutta varmasti siitä huolimatta loistava kirja, en ole kyllä lukenut. Mankellin kirja kertoo tarinan Afrikasta ja kermaperseisestä palefacesta keskellä vierasta kulttuuria. Romaani sisältää monia tekijänsä elämään ja taustaan liittyviä omakohtaisia piirteitä: Yksinäinen mies hoitaa haavoittunutta poikaa teatterin katolla eräässä afrikkalaisessa satamakaupungissa (Maputo).
ellauri301.html on line 404: Tästä alkoi menestystarina. Mankellin yhteiskuntakriittinen esikoinen vuodelta 1973 ilmestyy vihdoinkin suomeksi.
ellauri301.html on line 406: Mitä oikein tapahtui? Henning Mankell kertoo Anna Lundmarkin kiehtovan tarinan.
ellauri301.html on line 408: Italialaiset kengät -romaanin dramaattinen tarina jatkuu. Frederik pakenee tulipaloa viime hetkellä, jaloissaan kaksi vasemman jalan kumisaapasta. Hänen koko omaisuutensa on mennyttä. Tarina jää harmittavasti kesken Henningin syöpäännyttyä. Voisiko joku fan fiction kynäilijä kexiä sille siikvelin? Löytyvätkö oikean jalan saappaat, vai onko tämä taas neuvostoliittolaisten juonia?
ellauri302.html on line 542: Aschin maine perustettiin vuonna 1902 hänen ensimmäisellä tarinakirjallaan, In a shlekhter tsayt (Huonona aikana). Vuonna 1903 hän meni naimisiin Mathilde Shapiron, puolalais-juutalaisen opettajan ja runoilijan Menahem Mendel Shapiron tyttären kanssa.
ellauri302.html on line 587: Käännekohta Luzzatton elämässä tapahtui 20-vuotiaana, kun hän väitti saaneensa suoraa opetusta enkeliltä (joka tunnetaan nimellä Maggi). Vaikka tarinat sellaisista kohtaamisista taivaallisten olentojen kanssa eivät olleet tuntemattomia kabbalistisissa piireissä, se oli ennenkuulumatonta jollekulle niin nuorelle iälle. Hänen ikätoverinsa olivat ihastuneita hänen kirjallisista kertomuksistaan näistä "jumalallisista oppitunneista", mutta johtavat italialaiset rabiiniviranomaiset olivat erittäin epäluuloisia ja uhkasivat erottaa hänet.
ellauri308.html on line 313: Tuominenhan on väittänyt, että Stalin tarjosi hänelle Terijoen hallituksen pääministerin paikkaa ensiksi, ja kun hän kieltäytyi, vasta sitten O.W. Kuusiselle, jolle se kelpasi. Tämä on täyttä potaskaa, sitä samaa vallattomana vellovan mielikuvituksen tuotosta, mistä APT on niin kuuluisa. Hänen muistelmansa ovat malliesimerkki suuren Munchausenin tarinoista, joissa on siteeksi faktaa ja paljon todentamatonta juttua, josta on vaikea sanoa, pitääkö paikkansa vai eikö pidä. Ja kaiken tämän hän kirjoittaa niin taitavasti, että ilman tarkempaa perehtymistä ”homma käy täydestä kuin väärä raha”. Ja sitten ovat nämä hänen hienot ”oman hännän nostonsa”, kuten tämä kutsu Terijoen hallituksen päämieheksi. Siitä ei siis ole mitään dokumenttia, ja itse aiheestakin Tuominen alkoi sepitellä tarinaa vasta Talvisodan ruudinkäryn jo turvallisesti haihduttua eli kesällä 1940.
ellauri308.html on line 447: Dugin hyödyntää ranskalaisilta filosofeilta kuten Michel Foucault’lta ja Jean-François Lyotardilta peräisin olevaa valistuksen “suurten kertomusten” kritiikkiä. Sen avulla voidaan horjuttaa liberalismin itsestään kertomaa tarinaa, jonka mukaan liberaali demokratia on historian universaali päätepiste, johon kaikki kehitys on tähdännyt. Dugin viittaa erityisesti amerikkalaisfilosofi Francis Fukuyaman ajatukseen liberaalista demokratiasta “historian loppuna”.
ellauri308.html on line 631: Punaisenmeren jalankulkija Australia juutalaiset Juutalainen, Mooseksen tarinasta, joka johdatti juutalaisen kansan pois Egyptistä Exodus-kirjassa.
ellauri309.html on line 1057: Für Frauen ist beinahe alles etwas Symbolisches. Allamme on kuuma hiekka, kyrpä seisoo kuni miekka (Eino Leinon julkaisematon runo, Lähde: Yrjö). Kyrpä koskee kuumaa floiskaa. Tääkin tarina on se sama vanha: vanha raha vastaan hyvät siittiöt, geeni vaiko meemi, kas siinä pulma. Aina sama tematiikka, Jan Blomstedt sanoisi. Sekin on jo vanha mies. Kynäilijäsiskolla on sigmasuoli solmussa. Ei kyllä tää on lopun alkua, tai oikeammin lopun loppua. Nooran kirjasta on jälellä enää 20 sivua. Vittu näitä angloja, miten ne jaxaa aina kusettaa ja lasketella luikuria? Se on kauppamiesten tapa.
ellauri310.html on line 121: Donald kertoo veljenpoikilleen tarinan
ellauri310.html on line 145: tarinansa veljenpojille. Tausta: "Menetyn rahan ongelma" Don Rosa on yleensä
ellauri310.html on line 153: ongelmasta". Carl Barksin klassisessa Duck-tarinassa "Köyhälän joulu" Scrooge
ellauri310.html on line 158: jokaisella luolamatkalla, mikä tekee tarinan lopussa oleville henkilöille
ellauri311.html on line 445: Hah? Hahah! BUAHAHAHAHA! No jo oli huvittava tarina! Tankkaa ize? Tankkaa IZE! Anna mun kaikki kärsiä.
ellauri313.html on line 157: Ei nytpä ryhdyn vekkulimaiseen vertailutehtävään eli luen rinnan Toni Morrisonin ja Liza Marklundin paratiiseja. Päältä kazoen ne ovat samanlaisia kuin 2 marjaa, kirjat siis, ei kynäilijät - runsaat 400 sivua täyttä tarinaa on kumpikin. Tomin teos on vlta 1998, jolloin hällä oli jo Noobel käsilaukussa, Lizan 2v nuorempi. Lie hänkin jo siihen mennessä ansainnut ensmäset miljoonansa, kruunuissa laskettuna ainakin. Paratiisi on kirjallisuudessa tärkeä tapahtumapaikka, varsinkin naisten kannalta, joiden tunaroinnin ansiosta tämä hieno puutarhatontti meni Aatamilta alta.
ellauri316.html on line 366: Isäni kirjoitti epämiellyttävästi, joskus 12h putkeen. Aamulla juotuaan kupin teetä hän sanoi "menen koneelle" ja pani oven kiinni. Vasili Katajev oli toista maata, hän kuuli ääniä. Kornei Zhukovski oli tavallinen koppakuoriainen. [Hei mullahan on jossain Katajevin tarina "Yksinäinen purje valkaisee"!?]
ellauri317.html on line 115: Vaikka Ivan Petrovitsh Kotliarevski (1769–1838) olisi ollut kuusivuotias vuonna 1775 ja kotoisin hyvinvoivasta kasakkataustasta, hän välttelee elämänteoksessaan, Eneidassa (1798), mainitsemasta kyseisen vuoden traumaattisia tapahtumia. Vaikka hän muuten pysyy tiukasti kiinni Vergilian tarinassa, hänen jättäminen pois Aeneidin 2. kirjan, joka kuvaa elävästi ja kauhistuttavasti suuren kaupungin (Troijan) kukistumisen kokemusta, puhuu paljon. Vaikka säkki hämärtyy taustalla koko teoksen ajan, lukija ei koskaan saa täysin selvää, mitä koti merkitsi troijalaisillemme ja voidaanko tuo juurtuneisuus, vakaus ja turvallisuus koskaan todella saada takaisin. Huomatkaa relevanssi päivän tapahtumiin!
ellauri317.html on line 170: "Zaporogeissa minua viehättävät vapaus ja ritarillisuuden henki." [Repinin kirjeestä Nikolai Leskoville 19.2.1889] Maalaus viittaa tarinan mukaan vuonna 1676 sattuneeseen historialliseen tapahtumaan, jossa zaporogit lähettivät Osmanien valtakunnan sulttaani Mehmed IV:lle vastauskirjeen tämän vaadittua heitä antautumaan osmanien alaisuuteen, vaikka kasakat olivat voittaneet turkkilaiset taistelussa. Ilja Repinin aikana kasakoita kohtaan tunnettiin Venäjällä kovasti sympatiaa ja Ukrainassa syntynyt Repin itse sanoi kasakoista: ”Kaikki, mitä Gogol kirjoitti heistä, on totta! Pyhä kansa! Kukaan maailmassa ei ole niin pitänyt kiinni vapaudesta, tasa-arvosta ja veljeydestä.” Repin maalasi teoksen aikana, jolloin Osmanien valtakuntaa pidettiin Venäjän perivihollisena. Repinin mukaan kasakat ”puolustivat koko Eurooppaa” ja ”nauroivat sydämensä kyllyydestä Idän ylimielisyydelle”. Ne oli länkkäreitä hemmetti! Mutta niin oli silloin vielä venäläisetkin.
ellauri317.html on line 187: Repinin maalaus viittaa tarinan mukaan vuonna 1676 sattuneeseen historialliseen tapahtumaan, jossa zaporogit lähettivät Osmanien valtakunnan sulttaani Mehmed IV:lle vastauskirjeen tämän vaadittua heitä antautumaan osmanien alaisuuteen, vaikka kasakat olivat voittaneet turkkilaiset taistelussa. Ei pie sotkea Pugazovin kapinaan 100v myöhemmin, josta kz. albumia 377.
ellauri317.html on line 377: Byronin Don Juanin leppoisa jälkeläinen, Linklaterin Juan on antisankari, joka pitää groteskista ja naurettavasta, yhtä aikaa sekä likaisesta että jumaluudesta, jonka vastaus joko äkillisen katastrofin tai ihmeellisen selviytymisen edessä on yksinkertaisesti nauraa. Romaani picaresque-tilassa, tämä on tarina eroottisesta löytämisestä siinä mielessä, kuten Juan sanoo, että "housusi piilottavat paitsi alastomuutesi myös sukulaisuutesi klovniin." Tommy Tubervillen housuista pilkottaa klovnin vekottimet eri näkyvästi. Pro liferinä ex soikiopallokouzina se ei siedä että pyöreetä ja soikeeta koittaa joku tulpata.
ellauri317.html on line 383: 14. syyskuuta 2022. Syyt: Kiinnostamaton tarina, puinen päähenkilö, hakkeroituja amerikkalaisia troppeja. Pettymys on kaiverrettu kaikkialle minun phiziini. Luki s.142 asti. Amerikkasatiirit ei juuri naurata amerikkalaisia. Huonoin kirja, jonka olen koskaan lukenut, komppaa LJ (25 kirjaa.)
ellauri317.html on line 462: Felix Dzeržinski perusti erityisen disinformaatiotoimiston, uudelleenorganisoituun Chekaan 1923 Josef Stalinin käskystä. Dzeržinski kuoli sydänkohtaukseen 49-vuotiaana 20. heinäkuuta 1926 Moskovassa heti pidettyään kahden tunnin puheen bolshevikkien keskuskomitealle, jonka aikana hän ilmeisesti melko sairaana tuomitsi väkivaltaisesti Leon Trotski, Grigori Zinovjevin ja Lev Kamenevin johtaman yhdistyneen opposition. Kuultuaan hänen kuolemastaan Josif Stalin ylisti Dzeržinskiä "proletariaatin köyhänä ritarina".
ellauri318.html on line 352: Vaihtorotilta löytyi Lars Kepler Hypnotisoija, myös elokuvana. Valitettavasti suomexi, ei voi nauraa Andorillien huisin hauskoille "hoono soomi" piloille Joonan kustannuxella. Helskatti noita apinoita joiden mielestä tarinat vaan paranevat kun niistä tehdään leffoja. Se on todella syvältä. Kansikuvan elokuvajoona ei näytä yhtään Joonalta, joku tollanen vinosuinen laihanaama joka ei ole edes raakannut partaansa.
ellauri321.html on line 229: Jotkut ihmiset lukevat oppiakseen asioita, jotkut lukevat eskapismin vuoksi, jotkut lukevat tunteakseen olevansa loukussa dementoituneen norjalaisen taidemaalarin mielessä. Jos olet viimeisessä kategoriassa, voisinko suositella tätä kirjaa? Se voi olla juuri sinun juttusi. Minulle vaaditaan sujuvaa tarinankerrontatekniikkaa ja tiettyä saavutettavuutta itse tarinaan, joka ei tunnu siltä, että päästäkseni siihen minun on läpäistävä satutyylisiä tehtäviä, kuten röyhelöiden puhdistaminen päästäkseni siihen. Mutta olen laiska amerikkalainen. Anteeksi, Fosse, sinut on karkotettu.
ellauri322.html on line 104: Vähän se pääsee kerskumaan omalla rags to riches (and back to rags) tarinalla:
ellauri322.html on line 177: Alkuperäistä ja kiistanalaisempaa käsikirjoituksen loppua ei julkaistu virallisesti, vaikka se sisältyy usein liitteenä moniin uusiin romaanin painoksiin. Tässä versiossa Falkland väittää oikeudessa, että Calebin asialista on vain kosto. Caleb vastaa väittäen olevansa oikeudenmukaisuuden ääni ja tarjoutuen keräämään todistajia Falklandia vastaan, mutta tuomari yhtäkkiä vaientaa hänet ja kieltää hänen tarjouksensa kutsuen Calebia röyhkeäksi ja hänen syytöksiään naurettaviksi. Joidenkin sivujen puuttuessa tarina hyppää viimeiseen kohtaukseen, jossa Caleb vangittiin jonkin aikaa myöhemmin, ja hänen vartijanaan on kukaan muu kuin Jones. Calebin kertomus näyttää nyt epäsäännölliseltä ja sekavalta, mikä viittaa siihen, että hän on tullut hulluksi. Calebille kerrotaan, että Falkland on kuollut hiljattain, mutta hän ei näytä deliriumissaan muistavan edes kuka Falkland on. Tää on hyvä ohjelma täst mie piän.
ellauri322.html on line 218: Kirja, joka ansaitsisi ehkä raflaavamman nimen, siirtyi saumattomasti seikkailutarinasta luonnossa olevan minän tutkimiseen ja siitä Ranskan vallankumouksen pohdiskeluun. Esim näin:
ellauri323.html on line 66: Kun hän antoi kaiken tämän mennä yhteen romaanissa korkeasta elämästä, hän tuotti Edwardiansissa eräänlaisen aikakauden teoksen ja bestsellerin... Vakavien nerokkaiden kirjailijoiden romaaneista tulee usein lopulta bestsellereitä, mutta useimmat nykyajan bestsellerit ovat kirjoittaneet toisen luokan kirjailijat, joiden psykologinen juoma sisältää ripauksen naiiviutta, ripaus sentimentaalisuutta, tarinankerrontakykyä ja salaperäistä sympatiaa tavallisten ihmisten päiväunelmia kohtaan. Vita oli melkein tämän tyyppinen myydyin. Hän kaipasi vain olla yksi, koska hänellä ei ollut aivan tarpeeksi kolmatta ja neljättä elementtiä myydyimmässä oluessa.
ellauri323.html on line 82: Zuleika Dobson (takuulla juutalainen), koko nimi Zuleika Dobson, tai Oxfordin rakkaustarina, on englantilaisen esseisti Max Beerbohmin ainoa romaani, satiiri Oxfordin perustutkinto-elämästä, joka julkaistiin vuonna 1911. Se sisältää kuuluisan rivin "Kuolema peruuttaa kaikki kihlaukset" ja esittelee syövyttävä näkymä Edwardian Oxfordista. Zuleika Dobson" ( eng. Zuleika Dobson, tai Oxford Love Story ) on englantilaisen kirjailijan Max Beerbohmin satiirinen romaani. Julkaistu vuonna 1911. Satiirin kohteena on Oxfordin yliopisto Edward VII:n aikana. Max Beerbohm oli luultavasti pederasti, pedofiilinen juutalainen homo kuten presidentti Putin, mutta kielsi kaiken.
ellauri323.html on line 183: kehystarinan. Sen pääsanoma on kuitenkin ettei kande koskaan luottaa toiseen apinaan, koska kaikki muutkin ajaa omaa etuaan, ja jos ei aja, silloin vasta kannattaakin ketkuilla. Kauppiaan kannattaa aina kusettaa, ja game of chickenissä pitää ajaa kohti vaan. Juuri näinhän jenkit menettelevät. Se on yxilöllisesti rationaalista.
ellauri325.html on line 295: Smith eli viisi vuotta tämän jälkeen. Hänen poikansa pitivät huolta hänestä. He eivät halunneet, mutta heidän oli pakko. Hänen vanhuudessaan hänen mielensä kirkkaus ja anekdoottivarasto eivät ilahduttaneet kaikkia, jotka tulivat katsomaan häntä. Hän kertoi seitsemän tarinaa ja tiesi kuusi vitsiä. Tarinat kertoivat pitkiä jorinoita hänestä, ja vitsit koskivat kauppamatkustajaa ja metodistipappia. Mutta kukaan ei kuitenkaan tullut katsomaan häntä, joten sillä ei ollut väliä.
ellauri325.html on line 715: Sodan jälkeen Heikkilä oli Helsingissä filosofi Uuno Saarnion (1896–1977) oppilaana. Hän kuului nuorten uraniaanien Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa. Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista. Tätä kautta hän tutustui roomalaiskatoliseen kirkkoon. Heikkilää viehättivät katoliset pyhimystarinat ja Neitsyt Maria -kultti. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana oli hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio. Viimeiset ö mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
ellauri325.html on line 776: Masassa asui herkän perskärpäsen kiihkeä kunnioitus miehuullisuutta kohtaan. Kansa taisteli - miehet kertovat tarinat ovat vaarattomia perättömyyxiä, mutta mitä siitä. Tarujahan sotakirjoista ezitään eikä sotahistoriaa. Teräsmyrskyssä loppuun asti vaikka akateemikon pestiä ei tullutkaan. Vuosalmi-eepos on silti Masasta liian iloinen.
ellauri326.html on line 66: Paitsi näitä kokeita ja tutkimuksia on minun asistentti tohtori Walter Hinkel tutkinut salamanterien elimistössä olevaa käyttökelpoisia raaka-aineita. Hän on todennut, että salamant rin ruumis sisältää tavattoman suuren prosenttimäärän jodia fosforia. Ei ole mahdotonta, että niitä voitaisiin tarpeen vaaties jalostaa tehdasmaisesti. Salamanterien nahka, joka itsessään huono, voitaisiin survoa jauheeksi ja kovan ilmanpaineen alaisemi puristaa keinotekoiseksi nahaksi, joka olisi kevyttä ja melko kestävää korviketta. Salamanterin rasva ei kelpaa syötäväksi, sen hajukin on vastenmielinen, mutta koneen voiteluun se sopii varsinkin kun se hyytyy vasta alhaisissa lämpöasteissa. Samoin salamanterin liha on kelvotonta syötäväksi, vieläpä myrkyllistäkin, ja raakana se aiheuttaa ankaria polttoja, pahoinvointia ja harha-aistimuksia. Tohtori Hinkel on monien kokeiden avulla, joissa hän on itse uhrautuvasti ollut koekaniinina, tullut huomaamaan, että lihan vahingolliset vaikutukset saadaan poistetuksi, jos se leikataan viipaleiksi ja kiehautetaan (samalla tavalla kuin muutamat sienilajit) ja perusteellisen pesun jälkeen saa liota runsaan vuorokauden heikossa hypermangaaniliuoksessa. Tällaisen käsittelyn jälkeen sitä voi keittää tai paistaa syötäväksi, ja se maistuu kuin huononpuoleinen häränliha. Me söimme tällä tavalla valmistetun salamanterin, jonka nimi oli Hans. Se oli lahjakas ja viisas eläin, joka oli kiinnostunut varsinkin tieteellisiin töihin ollessaan vahtimestarina tohtori Hinkelin laboratoriossa, missä se suoritteli jopa kemiallisia analyyseja. Me juttelimme sen kanssa usein iltaisin ja olimme hyvin huvitettuja sen loputtomasta tiedonhalusta. Mutta meidän täytyi ottaa Hans hengiltä, sillä se oli tullut sokeaksi sen pääkopassa suorittamistani leikkauksista. Sen liha oli tummaa ja sienimäistä, eikä sen syönnistä ollut minkäänlaisia epämiellyttäviä seurauksia. Varmaa on, että salamanterin lihasta voi tulla sodan aikana vielä hyvin tervetullut ravintoaine ja huokeahintainen korvike naudanlihalle.
ellauri326.html on line 87: Vuonna 1936, kansallissosialismin ja stalinismin nousun aikana, The Salamanders -sota maalaa huumorilla varustetun tinkimättömän satiirin yksilöistä ja yhteiskunnasta. Tämä romaani, jossa parodiaa sekoitetaan fantastiseen tarinaan, paljastaa olevansa ilmeisestä keveydestä huolimatta erittäin selkeä ja synkkä. Käsiteltyjen teemojen joukossa hän hyökkää kapitalismia, nationalismia ja militarismia vastaan, mutta myös tiedettä, journalismia ja jopa elokuvateollisuutta! VAU! Eipä jätä kiveä kiven päälle Karel boy!" Toi totalitarismikritiikki on sinänsä hyvä, mutta että kapitalismi, nationalismi, militarismi (lue isänmaallisuus), tiede ja viihde joutuu maalitauluxi se on kyllä jo liika paxua! Ja uskontokin (kz alla)!
ellauri326.html on line 164: Koko tälle tarinalle on todistaja alusta loppuun. Se on herra Povondra, GH Bondyn hovimestari. Se on niikö Capek. Hän kuvailee itseään, analysoi omaa sinnikkyyttään, keräilijämaniaansa. Poikansa Frantikin kanssa hän näkee maailmanlopun tulevan, kun hän kalastaa töröjä. Sinun on luettava viimeinen piruetti huolellisesti!
ellauri326.html on line 182: Se on yhtä hauska kuin häiritseväkin. Capek on vähän kuin Montaigne Bohemiassa. Hän on kirjailija, joka haisee rikille, koska hän toi epäilyksen ja pilkan filosofiseen ajatteluun. Tietyllä tavalla voimme sanoa, että tämä romaani on filosofinen tarina tieteisfiktion ja poliittisen fiktion välillä.
ellauri326.html on line 184: Tämä jättimäisten merisalamanterien totalitaarisen vallankaappauksen tarina on jo lähes sata vuotta vanha, mutta se ei ole kaukana muodista, ja sen maine on ylittänyt rajat! Tämä kirja on todellinen mestariteos, jonka lukemista voin vain suositella!
ellauri326.html on line 188: Salamanterien sota on kuitenkin lukemisen arvoinen vielä tänäkin päivänä: dystopia sekä hullu ja räikeä, kirja kertoo älykkään merisalamanterilajin löydöstä jostain Sumatran rannikolta. alku saa uskomaan seikkailutarinaan, jossa on kevyt ja etäinen sävy. Mutta ymmärrämme nopeasti, että näemme romaanin pesänukkeista vain pienimmät, joiden rakenne muuttuu pian vähitellen laajenemalla, kirjoittajan jatkuvasti turmelemalla lukijansa odotukset. Miehet kesyttävät ensin salamanterit, pitävät pian erittäin hyödyllisenä muuttaa ne vedenalaiseksi työvoimaksi halutessaan ja käyttävät niitä häpeämättömästi hyväkseen julistamalla heidän oletettua alemmuuttaan. Sitten he ymmärtävät virheensä laajuuden, mutta silloin on liian myöhäistä palata... Tietyt luvut, jotka pastisoivat tieteellisen tutkimuksen, journalistisen raportoinnin tai diplomaattisen analyysin sävyä, ovat suoraan sanottuna hauskoja. Aina yllättävän kirjan lopussa loppu on niin odottamaton, että ihmettelee, onko se kirjailijan piruetti, joka haluaa päästä kirjansa loppuun, vai eikö se ole johtopäätös taitavasti häiritsevin..
ellauri326.html on line 192: Se alkaa seikkailutarinana äänekäs ja kiroileva kapteeni (jopa malaijiksi). Jon van Toch löytää kahden merenkulun loukkauksen ja lukijan kolmen naurunpurskeen välissä tapa-poikansa, eräänlaiset hybridi- ja kaksijalkaiset salamanterit, jotka kykenevät oppimaan puhumaan, kalastamaan helmiä ja toimimaan haiden ravinnoksi. alue. Vastineeksi veitsistä ahnean hain tappamiseksi ja osterien avaamiseksi rauhallinen tapapoika kerää helmet hollantilaisen puolesta. Yhdistys on yhtä epätodennäköinen kuin hedelmällinenkin.
ellauri326.html on line 198: Toteutettuaan tavanomaisen romaanin, moninkertaistanut tulevat ja menevät hahmot, näkökulmat, lähteet, Capek, antitotalitaarinen tšekki, päätyy keskustelemaan itsensä kanssa. filosofinen, visionäärinen tarina voi päättyä. Se on kirjoitettu vuonna 1936, ja se uusiutuu edelleen kuin salamanteriensa häntä.
ellauri326.html on line 204: Mikä omituinen romaani tämä "salamanderien sota" on! En tiennyt romaanista mitään ennen sen aloittamista, mikä teki siitä täydellisen yllätyksen. Tämä on todella hämmentävää luettavaa. Capekin tarinaa tarkasteltaessa ei pitäisi odottaa dystopista romaania vuoden 1984 tyyliin. Voiko sitä edes kutsua romaaniksi? tarina on lähempänä satiirista satua. Ei ole sankaria, kuten romaanissa, johon lukija voisi todella tarttua. Vaikka kirjan ensimmäinen osa muistuttaakin eksoottista seikkailuromaania, lukija hämmentää nopeasti se, että Capek hylkää nopeasti kapteeni van Tochin hahmon kertoakseen salamanterien ja Hollywoodin maailman persoonallisuuksien kohtaamisesta. Mutta Capek ei keskity tuottajaan ja tähtiin, vaan keskittyy oppineen salamanterin kohtaloon. Tieteellistä julkaisua muistuttavan välikappaleen jälkeen toinen osa koostuu pääasiassa peräkkäisistä lehtiartikkeleista. samalla tavalla 3. osa moninkertaistaa kuvakulmat. kerrontamalli ei ole klassisen fiktion kaltainen. Capekin halu on ehdottaa hänen tarkoitukseensa parhaiten sopivaa muotoa, mikä mielestäni onnistuu täysin. aihe on myös rikas ja ajankohtainen. Käsitellyt aiheet ja esiin nostetut kysymykset ovat lukuisia ja innostavaa.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri327.html on line 302: Hemmetti nyt Jemppakin s. 18 näyttää vitun tasapaxulta! Katarina Vintrafors ei osaa piirtää kurveja. Och Caroline är inte rättvis! Har du hört om "The invisible challenge"? Det är fint, det är ju anglosaxiska. Koulukirjoista löytyy virheellistä tietoa eläimistä ja tehomaataloudesta. Se on vain tehokasta, loppu on pelkkää mielipidettä. Susien määrästäkin on virheellistä tietoa. Karhukin voi purra sudenpentua, tietää luonnonvaraprof. Kelju Kojola.
ellauri328.html on line 373: Tiede ja uskonto -lehdessä julkaistiin romaani, jonka oletetaan perustuvan tositarinaan, joka koski vanhauskoisten lahkoa nimeltä "Todet ortodoksiset vaeltajat". Tarinassa nuori Moskovan komsomolityttö joutuu tavallisen Moskovan ortodoksisen papin vaikutuksen alaisena, joka lähettää hänet maanalaiseen Siperian skeneen hurskaan naisen kanssa. Siellä tytöt opetetaan tekemään tulevaa lähetystyötä ja tekemään salaisia luostarilupauksia. Häntä kohdellaan ankaralla paastolla, vihalla maailmaa, despoottista riistoa, kaiken kirjallisuuden paitsi Raamatun ja joidenkin teologisten traktaattien kieltämistä, asumista kellarissa näkemättä aurinkoa, hymyn tai ystävällisyyden puutetta ja töykeyttä. Tämä ilmapiiri esitettiin täsmällisenä kuvauksena vanhauskoisten lahkojen elämästä. Lopulta tytön pelastavat hänen Sherlock Holmesin kaltaiset sankarilliset komsomoliystävänsä.
ellauri328.html on line 405: Raamatun museo kertoo tarinan miehestä, joka toi Raamatun Neuvostoliitolle silkkipainatuksen avulla Kun yritykset salakuljettaa raamattuja Neuvostoliittoon epäonnistuivat, amerikkalainen professori löysi paljon hedelmällisemmän suunnitelman: tarvikkeiden salakuljettaminen raamattujen painamista varten.
ellauri330.html on line 306: Maksim Gorki on jäänyt historiankirjoihin Neuvosoliiton tähtikirjailijana, Stalinin lemmikkinä. Pohjatietojeni perusteella odotin enemmän ja suorempaa poliittista kantaaottavuutta. Varjenka on silti tarina luokista, etenkin maaseudun ja kaupunkilaisuuden kohtaamispisteessä.
ellauri330.html on line 312: Suurin osa tarinasta kuvaa Varjenkan ja Ippolitin vuorovaikutusta joko heidän ollessaan kaksin, tai muiden seurassa. Ippolitia turhauttaa Varjenkan yksinkertaisuus, ja silti hän arvostaa ja ihailee tämän eloisuutta ja ehdottomuutta.
ellauri330.html on line 403: Kropotkina meni naimisiin Boris Lebedevin, nuoren sosiaalivallankumouksellisen puolueen jäsenen kanssa vuonna 1910. He erosivat vuonna 1920. Venäjällä ollessaan Kropotkina tapasi sanomalehtitoimittajan Lorimer Hammondin, jonka kanssa hän meni naimisiin elokuussa 1927. Hänen ainoa lapsensa, ambulanssin sairaanhoitaja, kuoli Lontoossa vuonna 1944. Kropotkina kuoli New Yorkissa 4. heinäkuuta 1966. Siihen päätttyi Rurikin suvun tarina.
ellauri331.html on line 160: Omistaja: Michael Bloomberg (88 % juutalainen) ja Bank of America (12 %; Merrill Lynchin kautta). Julkaisu luotiin tiiviiden ja ajankohtaisten talousuutisten tarjoamiseksi. Uutena yrityksenä vuonna 1990 Bloomberg toivoi, että uutispalvelu levittäisi yrityksen nimeä, myyisi enemmän Bloomberg Terminaleja ja lopettaisi Bloombergin riippuvuuden Dow Jones News Services -palvelusta. Bloomberg News julkaisi huhtikuussa 2014 Bloomberg Luxury lifestyle -osion. Osion sisältö kattaa muun muassa matkailun, viiniuutiset, ruokailut, autouutiset, vempaimet, teknologiauutiset ja paljon muuta. Se korostaa myös Bloombergin neljännesvuosittaisen elämäntapa- ja luksuslehden Pursuits sisältöä. Kiinauutisoinnin ruikittua silmille Bloombergin puheenjohtaja Peter Grauer kertoi Bloomberg Hong Kong -toimiston henkilökunnalle, että yrityksen myyntitiimi oli tehnyt "sankarillista työtä" korjatakseen suhteita kiinalaisten viranomaisten kanssa, jotka olivat ilmaisseet tyytymättömyytensä Xin paljaspyllykuvien julkaisemiseen. Hän varoitti myös, että jos Bloomberg "tekee taas jotain Xin tarinan kaltaista", yritys "palaisi suoraan takaisin paskalaatikkoon".
ellauri331.html on line 293: Tolokunkonnikova kertoi vuonna 2016, että sivustolla on noin 2,2 miljoonaa kävijää kuukaudessa, mikä tekee siitä pienemmän kuin jotkut muut venäläiset riippumattomat tiedotusvälineet, mutta Tolokunkonnikova etsii tapoja laajentaa sivustoa. Hän on sanonut, että poliittisten paineiden vuoksi joukkorahoituksen kaltaiset vaihtoehdot eivät ole Mediazonan käytettävissä, koska pelätään, että valtio joutuisi kostamaan rahoittajia vastaan. Sivusto rahoitetaan tällä hetkellä pääasiassa lahjoituksilla ja Aljohinan ja Tolokunkonnikovan pussy-esiintymisistä kertyneillä p-palkkioilla. Esimerkkejä ovat The Guardianin maaliskuussa 2015 julkaistu tarina useiden poliisin pidätettyjen ihmisten selittämättömistä kuolemista syrjäisellä Siperian alueella ja heinäkuun 2015 tarina Miami Vicessä, jossa Mediazona puhui entiselle vangille vankileiristä lähellä Gorlovkan kaupunkia Ukrainassa. Haastattelussa kerrottiin tapauksesta syyskuussa 2014, kun Venäjä-mielisen separatistisen Donetskin kansantasavallan joukot valtasivat vankileirin ja vapauttivat vangit (läppä läppä).
ellauri331.html on line 348: Web-sivuston ngs.ru historia alkoi 12. maaliskuuta 1998. Maxim Sidorkin, joka ansaitsi elantonsa myymällä CD-levyjä, loi sen käyttämällä yksinkertaisinta FrontPage-editoria. Sitä mäkin olen käyttänyt, se oli aivan paska. emacsilla ja netscapella työ joutui paremmin. Sidorkin päätti kehittää verkkosivuston Novosibirskin kauppiaiden verkkoportaaliksi toivoen houkuttelevansa mahdollisimman monia mainostajia. Vuonna 2001 verkkosivustosta tuli hänen tärkein tulonlähde. Vittu että vituttaa nää rags to riches tarinat. Neuvostoliiton rauniot oli varsinainen villin lännen preeria. Eipä tästä tämän enempää, Novosibirsk ei nappaa pahemmin.
ellauri332.html on line 89: He kertovat myös vaatimuksista kertoa eroottinen tarina tai riisua paita ja mixei pöxytkin.
ellauri332.html on line 138: Nina Simonen ikoninen musiikillinen lahjakkuus on kaikunut vuosikymmenten ajan. Oli vain sopivaa, että hänen tarinansa ja nousu musiikilliseen suuruuteen esitettiin elokuvassa. Juuri tätä elokuvantekijät yrittivät tehdä vuonna 2016.
ellauri332.html on line 223: Mikään ei voita Johnny Deppiä mielenkiinnottomana hahmona, mutta tämä casting-valinta oli hieman liian mielenkiintoinen useimmille ihmisille. "The Lone Ranger" oli Disneylle valtava lipputulopommi, joka menetti lähes kaksisataa miljoonaa dollaria, ja Deppin casting oli ensisijainen ongelma. Tonto on intiaanihahmo, ja se olisi ollut loistava tapa intiaaninäyttelijälle näyttää taitojaan. Sen sijaan saimme kapteeni Jack Sparrow'n – ja hänen pukunsa elokuvaan nosti myös skalppeja. Deppin näytteleminen ei ollut ongelma, mutta hänen "punanahkansa" on johtava tarina, kun useimmat ihmiset puhuvat tästä elokuvasta.
ellauri332.html on line 242: Joten ensinnäkin muistetaan, että olisi lähes mahdotonta seurata "Taru sormusten herrasta" trilogialla, joka olisi jopa lähellä Oscar-palkittua sarjaa. Mutta jotkut faneista olivat ainakin toiveikkaita, että ainakin heidät voitaisiin kuljettaa jälleen Keski-Maan maailmaan. Ehkä hobittijoukon joukossa oli mieltymyksen puutetta tai se, että he vetivät sen, mitä olisi pitänyt olla enintään kaksi elokuvaa kolmeen. Liian pitkät ja hieman hitaat tarinat, nämä elokuvat saivat yliarvostetun merkin sekä katsojilta että kriitikoilta. Booooring, sanoi liikaa kissavideoita massuttaneet ylipainoiset jenkkikazomot.
ellauri332.html on line 250: Pelkästään otsikon perusteella voit todennäköisesti arvata, mistä "Nymfomaniacissa" on kyse. Elokuvan selkeä "vain aikuisille" -aihe riittää yleensä herättämään tarpeeksi kiistaa saadakseen ihmiset puhumaan, mutta tässä tarinassa on muutakin Huhut ovat pyörineet tämän elokuvan ympärillä sen julkaisusta lähtien, mukaan lukien tapahtumapaikat ja näyttelijöiden väliset simuloimattomat intiimi kohtaukset joissa se ihan oikeasti kirnusi siellä. Elokuva on ollut niin kiistanalainen, että se julkaistiin vain muutamissa valituissa elokuvateattereissa ruskeassa kääreessä toisella lähettäjännimellä
ellauri332.html on line 289: Tämän elokuvan tarina on yksinkertainen ja suoraviivainen – Sarah menettää perheensä, ja auttaakseen häntä selviytymään hänen tyttöystävänsä vievät hänet tutkimaan luolia yhdessä. Joo, emme myöskään ymmärrä, miten tämän pitäisi auttaa. Elokuva onnistuu saamaan meidät tuntemaan klaustrofobista oloa, vaikka katsommekin sitä mukavasti tilavasta kodistamme keittiösaarekkeesta käsin.
ellauri332.html on line 298: Vuoden 1987 brittiläinen elokuva "Hellraiser" perustuu tarinaan nimeltä "The Hellbound Heart". Elokuvan keskiössä ovat ekstraulotteiset olennot, jotka nauttivat muiden satuttelusta eivätkä erota kipua nautinnosta. Elokuvan verinen sisältö oli niin alhaista, että se kiellettiin Kanadassa sen julmien, graafisten väkivaltaisten kohtausten vuoksi, jotka eivät jättäneet riittävästi tilaa mielikuvitukselle.
ellauri332.html on line 353: Vaikka ällön Stanley Kubrikin elokuvasovitusta pidetään klassikkona, se ei ole vailla kiistoja. King ei vain vihannut tarinansa kuvaamista näytöllä, vaan työolosuhteet kuvauksissa olivat surullisen ankarat näyttelijöille ja miehistölle. Tämä piti erityisen paikkansa Shelley Duvallin kohdalla, joka on sanonut, että hänen aikansa kuvauksissa oli "melkein sietämätöntä." Jep, niin käy, kun paat näyttelijät esittämään saman panokohtauksen yli 127 kertaa ja vedät käteen samalla!
ellauri332.html on line 380: Ellet elänyt kiven alla vuosina 2008–2021, "Twilight"-saaga soittaa sinulle kelloa. Kenelle kellot soivat kelle ei. Lukioon sijoittuva vampyyrin rakkaustarina ei vain rypisti höyheniä sen vuoksi, että se on lajitteleva, vaan myös siksi, että se romantisoi valtavan... ikäeron Bellan ja Edwardin välillä. Höh, melko huolestuttava 87 vuoden ikäero tarkemmin. Mutta Edwardin valtava muna on yhä salamannopea ja hampaat terävinä Bellan niskassa.Tämä oli amerikkalaisittain erityisen huolestuttavaa, koska franchising-ryhmän pääkohdeyleisö koostui huutavista tweensistä, joilla on vielä isän antamat pledgesormuxet. Bella ei kyllä ole mikään missi, tisutkin sillä on kuin kuhmuiset omenat. Voisi sitä silti pikasesti vetästä.
ellauri332.html on line 494: No, ei näytä olevan mitään taikuutta, joka pysäyttäisi kulissien takana olevan kiistan. Kaksi elokuvan päänäyttelijää, Johnny Depp ja Ezra Miller, ovat keskellä omia henkilökohtaisia kiistojaan, kun taas tarinan luoja JK Rowling on joutunut viime vuosina arvostelun kohteeksi trans-vastaisista kommenteistaan. Taas on yläluokan britti pikkupojalla mirri kaulassa.
ellauri332.html on line 544: "Tanskalainen tyttö" kuvasi tosielämän tarinaa tanskalaisesta taiteilijasta Lili Elbestä, joka oli yksi ensimmäisistä sukupuolenvaihtoleikkauksen läpikäyneistä. Elokuva oli tärkeä hetki transyhteisölle, joka otti vastaan cis-sukuelimisen miehen castroinnin Elbexi aika huonosti.
ellauri332.html on line 549: Ridley Scottin "House of Gucci" tuo skandaalisen tarinan Patrizia Reggianista valkokankaalle. Lady Gaga valittiin Reggianin rooliin, seurustelijaksi, joka tuli nopeasti melko pahamaineiseksi järjestäessään lopettaa aviomiehensä, kunnon herra Maurizio Guccin, elämän. Olisi hähättelyä sanoa, että elokuva oli kiinalainen. Sen lisäksi, että kriitikot ja katsojat pilkasivat näyttelijöiden yrityksiä aidolla italialaisella aksentilla, myös Guccin perhe itse on tuominnut elokuvan. Auts! Lisäksi Gaga on sittemmin myöntänyt, että hän eli kuvausten aikana tosielämän Reggianin pelossa. Amerikkalaiset möisivät vaikka isoäitinsä, jos joku ostaisi.
ellauri332.html on line 579: Tarantino-leffan on lähes mahdotonta paeta kiistoja. No, hänen vuoden 2019 elokuvansa "Once Upon a Time in Hollywood" ei ole poikkeus. Elokuva on fantastinen ote todellisista Hollywoodin ikoneista ja traagisista Mansonin perheen murhista. Kriitikoista huolimatta tapa, jolla toimintatähti-ikoni Bruce Lee on kuvattu Tarantinon tarinassa, herätti kiistaa. Shannon Lee, Bruce Leen tytär, on ulkoisesti panostanut elokuvaan sen loukkaavasta kuvasta hänen isänsä. Lisäksi monet ovat puhuneet elokuvasta sen selkeän naisten objektiivisuuden ja heihin kohdistuvan väkivallan kuvauksen vuoksi.
ellauri332.html on line 616: Sithin kostossa gungan esiintyy vain kahdessa kohtauksessa ja sanoo vain yhden sanan - " anteeksi " - kun hänet kohtaa yksi senaattoreista. Best kertoi Entertainment Weeklylle , että piti olla toinen kohtaus, jossa edustaja Binks ja liittokansleri Palpatine kävelevät samalla lailla hassusti vierekkäin. Palpatine tavallaan kiittää Jar Jaria siitä, että hän nosti hänet valtaan. Se on todella mielenkiintoinen kohtaus, ja se näyttää Jar Jarin evoluution iloisesta lapsihahmosta manipuloiduksi poliitikoksi ", ja siten Lucas vetää rajan Gunganin tarinan alle - hän on nyt vain poliitikko, mutta tämä "todella synkkä kohtaus " ei mahdu kalloon. Toisessa haastattelussa Best huomautti, että Sithin kosto oli synkkä tarina Darth Vaderin noususta, eikä siinä pitänyt olla komediaa, ja "Jar Jarin koko tarkoitus oli tuoda valoa ja keveyttä." Siihen mennessä he olivat poissa.
ellauri332.html on line 643: Kun fanit nauttivat tästä lähi-idän eeppisestä tarinasta, he voivat myös arvostaa niitä rikkaita kulttuurisia ja uskonnollisia vaikutteita, jotka tekevät "Star Warsista" todella ainutlaatuisen ja erityisen franchising-sarjan. Olkoon Voima kanssasi ja löytäköön se aina inspiraatiota juutalaisen perinteen viisaudesta.
ellauri332.html on line 649: Hollywoodin rakas ohjaaja Steven Speilberg saavutti suurta menestystä vuoden 1985 elokuvallaan "Takaisin tulevaisuuteen". Se on aikamatkatarina, joka on ansainnut rakastetun ikonin aseman. Se nosti Michal J. Foxin megakuuluisuuteen ja sai yleisön toivomaan sen hyppäävän lähimpään Deloreaniin ja matkustamaan helkkariin. Sen ilmestymisen jälkeisinä vuosikymmeninä katsojat ovat kuitenkin alkaneet palata elokuvaan ja kyseenalaistaa sen melko häiritsevän juonen. Puhumme oudosta tarinasta Martyn ja hänen äitinsä välillä. Höh...jätämme sen Googlen päätettäväksi...
ellauri333.html on line 174: Asokan kääntymyxestä on toinen toistaan päättömäpiä kaskuja. A-yu-wang-chuan kertoo, että 7-vuotias buddhalainen käänsi Ashokan. Toinen tarina väittää, että nuori poika söi 500 brahmanaa, jotka ahdistelivat Ashokaa, koska he olivat kiinnostuneita buddhalaisuudesta; nämä brahmanit muuttuivat myöhemmin ihmeellisesti buddhalaisiksi bhikuiksi (räkämunkeixi) Kukkutarina-luostarissa, jossa Ashoka vieraili. Tämä nyt ainakin on kukkua.
ellauri333.html on line 201: Ashokavadana- tarinan mukaan Ashoka syntyi Jayana näkyvään Raharikkaan perheeseen. Kun hän oli pieni poika, hän antoi Gautama Buddhalle kakkaa kuvitellen sen olevan ruokaa. Buddha hyväksyi lahjoituksen, ja Jaya julisti, että hänestä tulisi kuningas tämän lahjoituxen ansiosta. Kakkalahjan ansiosta sille tuli kyllä paha akne.
ellauri333.html on line 203: Asoka-mieliset tutkijat sanovat, nämä tarinat ovat selkeitä lahkojen propagandasta syntyneitä väärennöksiä. Hizi kylläpä tämä kuulostaa samalta kuin Venäjän hyökkäyssodan propagandakilpalaulanta!
ellauri333.html on line 221: Intian niemimaalla vallinneen uskonnollisen kuohunnan ja islamilaisen vallan aikana Bhakti-liike (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Bhakti_movement) ja omistautuneisuussuuntautunut Bhakti-jooga (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Bhakti_yoga) olivat nousseet hindu- ja 6-kulttuurin pääsuuntaukseksi. Ramcharitmanas esitteli Raman (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Rama) Vishnu-avatarina, korkeimpana olentona ja persoonallisena jumalana, joka ansaitsee omistautumisen, ja Hanuman on ihanteellinen rakastava palvoja, jolla on legendaarinen rohkeus, voima ja voima.
ellauri333.html on line 226: Raman, Sitan ja heidän seuralaistensa koko elämäntarina pohtii allegorisesti yksilön velvollisuuksia, oikeuksia ja sosiaalisia vastuita. Se havainnollistaa dharmaa ja dharmista elämää mallisavihahmojen kautta.
ellauri333.html on line 261: Bruce Chatwin oli tyytymätön Sotheby'sissa. Sekä naiset että miehet pitivät Chatwinia houkuttelevana, ja Peter Wilson, silloinen Sotheby'sin puheenjohtaja, käytti tätä vetoomusta huutokauppakamarin eduksi, kun hän käytti Chatwinia yrittääkseen saada varakkaita ihmisiä myymään taidekokoelmiaan. Chatwin tuli yhä epämukavammaksi tilanteesta. Chatwin sairastui usein vilustumiseen. Hän kehitti myös ihovaurioita, jotka saattoivat olla Kaposin sarkooman oireita. Chatwinin tapaus oli epätavallinen, koska hänellä oli sieni-infektio. Lopulta hän päätti ryhtyä ortodoksiseksi kristityksi. Mutta se on toinen tarina, joten ---
ellauri334.html on line 239: Yksi Jeesuksen kahdestatoista apostolista; hän kavalsi päällikön ja luovutti hänet papeille tuomiolle (Matt. x. 4; Mark. 3. 19; Luuk. 16.). Se, että Jeesuksen olisi pitänyt osoittaa niin vähän ennakointia apostolin valinnassa, aiheutti luonnollisesti suurta hämmennystä hänen seuraajilleen; ja näin ollen evankeliumit esittävät petoksen tosiasiat sekä Juudaksen luonteen puolueellisista näkökulmista ja eri tavoilla. Luke xxii mukaan. 3-5 (koost. Johannes xiii. 27) Saatana astui häneen hänen istuessaan pöydän ääressä muiden apostolien joukossa nauttiakseen pääsiäisaterian, ja hän lähti keskustelemaan "ylipappien ja kapteenien kanssa, kuinka hän saattoi kavaltaa" Jeesuksen, kun he "soivat liiton antaakseen hänelle [Juudalle] rahaa". Julkaisussa Mark xiv. 10-11 Saatana jätetään pois; julkaisussa Matt. xxvi. 15 kolmenkymmenen hopeakappaleen hinta on annettu Saakin kristillisen tulkinnan perusteella. xi. 12 (komp. Matt. xxvii. 3-9 ja sitä seuraavat kohdat ). Mahdollisesti tarina siitä, että Juudasta liikutti ahneus, on myöhempi keksintö. Itse asiassa taipumus tehdä Juudaksesta ahneuden tyyppi ilmenee Johannes xii:ssä. 4-6, jonka kohdan mukaan hän oli varas, joka kavalsi rahat yhteiskassassa, josta hän oli vastuussa; siksi hän vastusti sitä, että Maria käyttää Jeesuksen jalkojen voiteluun kolmensadan pennin arvoista hienoa voidetta sen sijaan, että se olisi talletettu köyhille varattuun rahaan.
ellauri334.html on line 247: Kuten Matteus niin usein tekee, Sak. xi. 12-13, oudosti sekaisin Jer. xviii. 2 ja xxxii. 6 ja sitä seuraavat, sitä kutsutaan tyypilliseksi profetiaksi tässä kerrotussa tapahtumassa. Aivan erilainen on tarina Juudaksen lopusta, joka liittyy Apostolien teoissa i. 18-19. Siellä hän osti pellon rahoilla ja kuoli sille putoamisen seurauksena: "Jos putoaa päätä myöten, hän hajosi keskeltä ja kaikki hänen sisälmyksensä purskahti ulos"; tämä kertomus päätetään viittauksella Ps. lxix. 26 (AV 25). Katso Aceldama. Papiaksen, Johanneksen opetuslapsen (ks. Gebhardt ja Harnack, "Patrum Apostolicorum Opera", i. 2, 93 ja sitä seuraavat luvut ), mukaan Juudaksen koko ruumis oli niin turvonnut, että se oli kauhea näky ohikulkijoille, ja makattuaan siellä lyhyen ajan hän repesi auki omalla pellollaan. Arabian apokryfonissa "Evangelium Infantiæ Salvatoris", ch. xxxv., Juudaksen kuvataan olevan Saatanan vallassa Jeesuksen syntyessä; ja kun Jeesus-lapsi otettiin lähelleen, jotta hän sai helpotusta sairaudesta, Jeesus löi häntä sen sijaan. Keskiajalla Juudasta tehtiin usein suosittujen meemien aihe ja Juudas parka esitettiin pahan juutalaisen perustyyppinä. On niitä pahempiakin, Netanjahu seimerkixi.
ellauri335.html on line 131: Wartiainen arvioi, että tällä reunaehdolla ei synny urbaania tilaa. Urbaani tila on aivan hirveää. Osattomat sekakäyttäjät nirhaa toisiaan ja näkyy CCTV:stä. Hän käyttää korttelin urbaaniuden mittarina tunnuslukua, joka lasketaan jakamalla korttelissa olevien tonttirajojen piiri koko korttelin piirillä. Luvun pitää olla vähintään 1. Esimerkiksi Fredrikinkatu Helsingissä on tällä mittarilla hyvin urbaani elävyyttä synnyttävä kivikuilu lähes koko matkalta. Jos haluaa elävää villin lännen kaupunkia, mallia täytyy ottaa sienirihmastoista, tai homeesta.
ellauri335.html on line 390: Vaikka tieteellinen näkemys "megatsunami" -hypoteesista on kehittynyt vuosien aikana vuodesta 2001, tämä alkuperäinen työ sai muut aloittamaan tutkimuksia, jotka antoivat uutta tietoa, joka lisäsi ymmärrystämme tulivuorten aiheuttamista maanvyörymistä ja tsunamista. Tällä tavalla tarina on upea esimerkki siitä, miten tiede tapahtuu!
ellauri336.html on line 140: Yksinkertaisia ratkaisuja ei ole olemassa. Rav Chaim Friedlander kuitenkin neuvoo seuraavaa tarinaa: Erilaisista särkyistä kärsinyt mies meni lääkärintarkastukseen. Hänellä diagnosoitiin korkea verenpaine, ja lääkäri neuvoi, että hänen täytyy alkaa hallita itseään eikä suuttua tai innostua. Mies vastasi, että hän melkein pyysi häntä tekemään mahdotonta. Hän selitti, että koska hänen ammattinsa on suuren tavaratalon johtaminen, huutaminen kuuluu hänen työhönsä, koska hän innostuu jatkuvasti työntekijöistään tai tavarantoimittajistaan. Lääkäri vastasi: "Pidä se omalla tavallasi, mutta en voi taata, että elät vielä vuoden, jos et opi hallitsemaan itseäsi." Joko kuoleman tai itsehillinnän valinnan edessä hän valitsi jälkimmäisen.
ellauri336.html on line 150: Tämän tarinan moraali on, että meillä on kyky hillitä ja tukahduttaa vihamme. Se on vain motivaatiokysymys. Tarjoa juutalaiselle riittävästi rahaa niin motivaatio löytyy kyllä.
ellauri336.html on line 156: Yksi tekniikka, jota voidaan käyttää vihan hallintaan, on yksinkertaisesti odottaa. On tarina isästä, joka laittoi päähänsä hattunsa ja takkinsa ja irrotti vyönsä ennen kuin hän moiti tai rankaisi lastaan. Kun häneltä kysyttiin tästä käytännöstä, hän vastasi: "Hatun ja takin tarkoitus ei ole siksi, että menen daveniin, vaan koska tiedän, että jos rankaisin lastani impulsiivisesti, saatan jäädä tunteisiini ja suuttua. ja menetän itseni. Sen vuoksi viivyttelen vyöremmirangaistusta pukemalla hatun ja takin päähäni. Näin voin rauhoittua ja hillitä itseni siinä ajassa, joka kuluu vaatteiden saamiseen ja pukemiseen. Sitten voin hoitaa rangaistus järkevästi."
ellauri336.html on line 164: Aina kun Rav Yaakov Kamenetzkyltä kysyttiin lapsen spankingista, hän vastasi kierrellen tarinalla Kaminetzer Rosh HaYeshivasta, Reb Boruch Ber Lebowitzista. Yksi motzei Shabbos, Reb Boruch Berin pojanpoika sytytti valot ennen kuin sanoi hamavdil. Davenoinnin jälkeen Reb Boruch Ber kutsui lapsen luokseen. Täysin rauhallisella tavalla hän sanoi lapselle: "Rakastan sinua suuresti, ja sinun pitäisi elää pitkä ja onnellinen elämä. Mutta olet juuri rikkonut mitzvah d´rabbananin (rabbiinin määräys), ja siksi ansaitset potkun."
ellauri338.html on line 94: Juutalaiset olivat peräisin historiallisen Israelin ja Juudan israelilaisista ja heprealaisista, kahdesta toisiinsa liittyvästä valtakunnasta, jotka syntyivät Levantissa rautakaudella. Vaikka varhaisin maininta Israelista on kaiverrettu Merneptah Steleen noin 1213–1203 eaa., heppulien oma uskonnollinen kirjallisuus kertoo tarinan israelilaisista, jotka ulottuvat ainakin n. 1500 eaa. Israelin kuningaskunta lankesi uusassyrialaiselle valtakunnalle noin vuonna 720 eaa ja Juudan kuningaskunta uusbabylonialaiselle valtakunnalle vuonna 586 eaa. Osa Juudean väestöstä karkotettiin Babyloniin. Assyrialaisten ja babylonialaisten vankeuksien katsotaan edustavan juutalaisen diasporan alkua. Entäs Ebykti? Punaisen meren kuivatus?
ellauri338.html on line 139: Isabella eli Basilikan ruukku (1818 ) on John Keatsin kerronnallinen runo, joka on muokattu Boccaccion Decameronen tarinasta Lisabetta e il testo di bassilico (1349 - 1353). Se kertoo tarinan nuoresta naisesta, jonka perhe aikoo mennä naimisiin "jonkun korkean jalon ja hänen oliivipuidensa kanssa", mutta joka rakastuu Lorenzoon, yhteen veljiensä työntekijöistä. Kun veljet saavat tietää tästä, he murhaavat Lorenzon ja hautaavat hänen ruumiinsa. Hänen haamunsa ilmoittaa tästä Isabellalle unessa. Hän kaivaa ruumiin ja hautaa pään basilikaruukkuun, jota hän pitää pakkomielteisenä, samalla kun hän kuihtuu pois. Runo oli Pyhän Agnesin aatton edeltäjä. Molemmat sijoittuvat keskiajalle ja koskevat intohimoisia ja vaarallisia romansseja. Se julkaistiin vuonna 1820 yhdessä jälkimmäisen teoksen ja muiden kanssa.
ellauri339.html on line 68: Lisäksi Kammerer lukee Abalkinin raportin Nadezhdan planeetalla tehdystä taistelusta, jonka hän suoritti yhdessä Shcheknin kanssa. Raportti esitetään "tarina tarinassa". Nadezhdassa tapahtui ympäristökatastrofi, ja ihmiset alkoivat ikääntyä ja rappeutua noin 15-vuotiaana joidenkin DNA-ongelmiensa vuoksi. Tuntemattomat (ilmeisesti samat vaeltajat, jotka mainitaan monissa Strugatskien teoksissa) evakuoivat suurimman osan väestöstä johtaen heidät tunneleiden läpi jonnekin kaivoksiin johtavia portaita pitkin.
ellauri339.html on line 72: Sikorski väijyttää Abalkinia Extraterrestrial Cultures -museossa, jossa Maya Glumova työskentelee. Mutta Abalkinin tilalle ilmestyy tohtori Sylvain Bromberg - kielletyn tieteellisen tutkimuksen ja salattujen löytöjen tunnettu asiantuntija, kaiken tieteen hallinnan ideologinen vastustaja. Kun vanhojen tuttavien välinen riita päättyy, Maximille kerrotaan tositarina Lev Abalkinista.
ellauri339.html on line 665: Suurin osa sotilasavun lähteestä on arviolta 20 miljoonaa ulkomailla asuvaa ukrainalaista syntyperää olevaa ihmistä. Diasporan rikkain osa on Yhdysvalloissa ja Kanadassa, ja heidän tarinassaan on lukuisia lukuja: 1800-luvun loppu, toisen maailmansodan jälkeinen ja Neuvostoliiton jälkeiset aallot. Yhdysvaltain vuoden 2010 väestönlaskennassa kirjattiin 345 000 ulkomailla syntynyttä ukrainalais-amerikkalaista.
ellauri340.html on line 349: Johdannossaan Archie Americana -sarjan Best of the Fifties -sarjaan toimittaja Victor Gorelick muisteli koodia ja kirjoitti: "Ensimmäinen tehtäväni uutena taiteen assistenttina oli poistaa raot ja halkeamat ja nostaa matalat puserot Katy Keenestä." Hän kirjoitti myös Archie-taiteilija Harry Luceystä : "Hänen toisinaan vihjaileva tarinankerronta – ja hän oli yksi parhaista – melkein maksoi hänelle hänen työnsä. Kun hänen lyijykynällä valmistetut tarinansa saapuivat, hahmot olivat pukeutuneet vain yhdellä sivulla. Inkeri, tai nainen nimeltä Terry Szenics, joutui pukemaan heidät jäljellä oleville sivuille."
ellauri340.html on line 398: Säännöstöä tarkistettiin useita kertoja vuoden 1971 aikana, alun perin 28. tammikuuta, jotta se sallisi muun muassa joskus "sympaattisen kuvauksen rikollisesta käyttäytymisestä... [ja] virkamiesten korruptiosta" ("niin kauan kuin se on kuvattu poikkeuksellisena ja syyllinen rangaistaan") sekä joidenkin rikollisten toimintojen salliminen tappaa lainvalvontaviranomaisia ja "vihottelun ehdottaminen, mutta ei esittäminen". Lause "Viehaava asento ei ole hyväksyttävä" poistettiin. Myös äskettäin sallittuja olivat "vampyyrit, haamut ja ihmissudet... kun niitä käsitellään klassisen perinteen mukaisesti, kuten Frankenstein, Dracula ja muut korkealuokkaiset kirjalliset teokset, jotka ovat kirjoittaneet Edgar Allan Poe, Saki, Conan Doyle ja muut arvostetut kirjailijat, joiden teoksia luetaan kouluja ympäri maailmaa". Zombit, joilla ei ollut tarvittavaa "kirjallista" taustaa, pysyivät tabuina. Kiertääkseen tämän rajoituksen Marvel kutsui 1970-luvun puolivälissä eri haitilaisten superroistojen näennäisesti kuolleita, mielenhallinnassa olevia seuraajia revenanteixi (zuvembies). Tämä käytäntö siirtyi Marvelin supersankarilinjalle: The Avengers -elokuvassa, kun reanimoitu supersankari Wonder Man palaa kuolleista, häntä kutsutaan "zuvembieksi". DC-sarjakuvat julkaisivat oman zombitarinansa Swamp Thing #16:ssa (toukokuu 1975), jossa vainajat nousevat haudoistaan, kun taas sielua syövä demoni esiintyy Swamp Thing #15:ssä (huhtikuu 1975).
ellauri340.html on line 400: Näihin aikoihin Yhdysvaltain terveys-, koulutus- ja hyvinvointiministeriö otti yhteyttä Marvel Comicsin päätoimittajaan Stan Leeen, jotta hän teki tarinan huumeiden väärinkäytöstä. Lee suostui ja kirjoitti kolmiosaisen Hämähäkkimies- tarinan, jossa huumeiden käyttö kuvattiin vaaralliseksi ja lumoamattomaksi. Vaikka säännöstö ei nimenomaisesti kieltänyt huumeiden kuvaamista, yleinen lauseke kielsi "kaikki elementit tai tekniikat, joita ei ole erikseen mainittu tässä, mutta jotka ovat vastoin koodin henkeä ja tarkoitusta ja joita pidetään hyvän maun tai säädyllisyyden loukkaavina". CCA oli hyväksynyt ainakin yhden aikaisemman huumeita koskevan tarinan, Deadman in Strange Adventures #205 (lokakuu 1967) ensi-illan, jossa kuvattiin selvästi nimihenkilö taistelemassa oopiumin salakuljettajia vastaan. Koodin ylläpitäjä Leonard Darvin "oli kuitenkin sairas" Spider-Manin tarinan aikaan ja virkaatekevä järjestelmänvalvoja John L. Goldwater (Archie Comicsin julkaisija) kieltäytyi myöntämästä Codelle hyväksyntää huumausaineiden kuvauksen vuoksi. Sitä käytettiin kontekstista riippumatta, kun taas Deadmanin tarina oli esittänyt vain tukkukaupan liiketapahtumaa.
ellauri340.html on line 402: Lee ja Marvel saivat kritiikkiä DC:n johtajalta Carmine Infantinolta "koodin uhmaamisesta" ja totesivat, että DC ei "tehdä huumetarinoita, ellei koodia muuteta". Terveys-, koulutus- ja hyvinvointiministeriön sanktioiden tarinalle levinneen julkisuuden seurauksena CCA kuitenkin tarkisti säännöstöä salliakseen "huume- tai huumeriippuvuuden" kuvaamisen, jos se esitetään "ilkeänä tapana". DC itse käsitteli aihetta sitten Code-hyväksytyssä Green Lantern / Green Arrow #85:ssä (syyskuu 1971), jossa kirjailija Denny O´Neil ja taiteilija Neal Adams aloittivat tarinan, jossa Green Arrown teini-apulainen Speedy oli heroiiniaddikti. Kansirivillä luki: "DC hyökkää nuorten suurin ongelma... Huumeet!"
ellauri340.html on line 524: Silti vaikka hän kirjoitti Yhdysvalloista, Handke ei koskaan oikeastaan jättänyt kasvattinsa Eurooppaa. 1970-luvulla hän tuotti osan saavutettavimmista teoksistaan ottamalla huomioon oman elämäntarinansa sekä kirjailijan ja tekstin välisen suhteen. Lyhyessä mutta voimakkaassa muistelmassa A Sorrow Beyond Dreams, kirjasta, josta hänet tunnetaan parhaiten anglofonisten lukijoiden keskuudessa, Handke kuvailee äitinsä itsemurhaa, ja kenties hänen rehellinen surunsa myöntäminen antaa lukijan päästä kielen tanssin ulkopuolelle. Samoin The Weight of the World (kirjoitettu 70-luvun puolivälissä, mutta julkaistu vuonna 1977), eräänlainen päiväkirja, joka kertoo Handken havainnoista sairauden aikana, tuli Länsi-Saksan bestselleriksi. Poliittisia kannanottoja välttävä kirja on sarja helmimäisiä vinjettejä kosmopoliittisesta elämästä, isyydestä ja kuolevaisuudesta.
ellauri340.html on line 526: Vuonna 1971, muutama vuosi sen jälkeen, kun Handke julkaisi ensimmäisen romaaninsa, hänen äitinsä, joka kärsi heikentävistä päänsäryistä ja masennuksesta, tappoi itsensä 51-vuotiaana. Jälkikäteen Handke vuodatti ahdistuneen, änkyttävän tekstin, joka muodostaa " A Sorrow Beyond Dreams ", joka julkaistiin seuraavana vuonna ja on edelleen kirja, josta hänet tunnetaan parhaiten englanniksi. Tämmönen nyyhkytarina uppoo anglosaxeihin kuin häkä. Handke raportoi kiihkeästi omasta kiihottomuudestaan.
ellauri340.html on line 545: Varhaisessa näytelmässä nimeltä Kaspar Handke kertoo löyhästi tarinan, joka perustuu Kaspar Hauserin, vankityrmässä kasvaneen pojan, historialliseen tapaukseen. Näytelmä esittelee Kasparin samanlaisessa aistien puutteessa, mutta sen sijaan hän altistuu nyky-yhteiskunnan melulle: joukkomedian moralismin pommitukselle, hygieenisille neuvoille ja tottelemiskäskyille. Samaa kohtaloa peläten Handke on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana samalla tavalla vastustanut ulkoisia näkökulmia ja aistihavaintoja, jotka saattavat olla ristiriidassa hänen välittömimpien kokemustensa ja tietonsa kanssa. Mutta luottaen vain omiin lauseisiinsa, hän on muuttanut vastustuksensa nykymaailmaa kohtaan paljon rumammaksi.
ellauri340.html on line 549: Hedelmävaras on sadun linssin läpi katsotun henkilökohtaisen kokemuksen tulos, ja tuloksena on utelias yhdistelmä autofiktiota ja unelmatyötä. Ajoittain kävelynsä aikana kertoja kertoo meille tarinan nimellisvarkaasta, naisesta nimeltä Alexia (pyhän Aleksiukselle, kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien suojeluspyhimyksestä), joka on hänelle kuin tytär. Vietettyään ulkomailla Siperiassa Alexia vaeltelee ranskalaisen "sisätilojen" pikkukaupungeissa ja metsissä, etsii äitiään ja kohtaa niin juoksevia hahmoja, että ne sulavat silmiemme edessä: pizzanjakelijapojan, joka pitää puheen tarkoittaa itsemurhaa, nimetön mies baarissa, joka pitää laajennetun luennon villin hasselpähkinän kasvitiikasta, ja mies, joka vaeltelee metsässä etsimässä kadonnutta kotikissaansa mm. Se on taatusti laissez-faire lähestymistapa tarinankerrontaan, jossa päättäväisesti "vältetään ruttoa ja koleraa kaltaisia vanhojen tarinoiden aiheuttamia tartuntoja, joiden sanotaan olevan "vielä ajankohtainen". Mutta pyrkimällä olemaan kertomatta mitään ilmeisen "olennaista" tarinaa, The Fruit Thief ehdottaa jotain alkuperäisempää: romaanin kirjoittamista ikään kuin se olisi iltasatu.
ellauri340.html on line 554: Tämä unenomainen suvaitsevaisuus poikkeamista kohtaan pyrkii tarjoamaan lukijoille puhdasta tarinankerrontaa, muodollisen yllätysvirran, joka ajaa tarinan, Alice-kaltaisen, aina uudelle alueelle, ja näiden kaninreikien ylellisyydessä on jotain melkein pelottavaa, ikään kuin Handke nauttii siitä, ettei hän vastaa kysymyksiin, joita saatat esittää hänelle. Silti hän ei voi olla vetäytymättä takaisin puolustelemaan itseään, vaikkakin kiertävällä tavalla. The Fruit Thief -elokuvan lopussa ilmestyy Alexian isä, näennäisesti maljaakseen pitkään eronneen perheen kokoontumista yhteen: "Me kansalaisuudettomat ihmiset olemme tässä ja tänään erossa valtiosta, valtion ulottumattomissa. Kaikki muut muuttuivat lahkoiksi – valtioiksi ja kirkoiksi – ja…ja… Ja me? Aikapakolaisia, pakosankareita."
ellauri340.html on line 596: Jotkut aiemmat Handken ihailijat ovat yrittäneet selittää hänen pakkomielletään Serbiaa kohtaan "suuren Jugoslavian" hajoamisen johdosta, jota hänen äitinsä tarinat olivat saaneet hänet vaalimaan. Siinä asiassa olen kyllä ihan Petterin kannalla. Ja se on hyvä ettei sen kirjoissa ole liiemmälti panokohtauxia.
ellauri341.html on line 114: Puhetta, asiaa, historian käänteitä, knoppitietoa, sanaleikkejä, irvailua ja viittauksia tuhanteen suuntaan riittää kuin erään toisen sairaan eläimen paasauxissa. Tästä Leikolan teoksesta on hyvin vaikea kirjoittaa mitään, sillä se pitää sisällään niin paljon asioita ja tarinoita, että hyvä että lukijakaan muistaa näitä kaikkia juonikuvioita enää lopussa. Tai siis ei muista. Totta totisesti, tämän teoksen kanssa ei ikinä voinut tietää minne tarina vie seuraavaksi. toisin kuin asiallisissa genreromskuissa.
ellauri341.html on line 252: 6. helmikuuta 2008 New York Times julkaisi muistokirjoituksen suuresta uskonnollisesta hahmosta, jossa luki: Maharishi Mahesh Yogi, henkinen johtaja kuolee, mikä päätti poikkeuksellisen šarlataanin ja mystisen huijarin elämän ja ajat. Parhaiten Beatlesin ensimmäisenä guruna ja meditaatiomestarina tunnettu Maharishi sai mainetta, onnea, poliittista valtaa ja seksuaalisia hijinkkejä.
ellauri342.html on line 66: Olen pitkään yrittänyt selvittää, mistä sanonta tulee, ja mistä tässä paavin muulissa ja seitsemän vuoden potkussa oli kyse. Ei kukaan, ei jopa Francet Mamai, viidennen pelaajani, joka tuntee Provencen legendat kuin kätensä, on voinut kertoa minulle. Francet, kuten minä, luulee sen olevan vanhasta Avignonin tarinasta, mutta hän ei ole kuullut siitä muualla.
ellauri342.html on line 74: Se on upea kirjasto, joka on ihailtavan hyvin perustettu, avoinna runoilijoille päivin ja öin, ja sitä palvelevat pienet symbaalikirjastonhoitajat, jotka soittavat sinulle musiikkia koko ajan. Vietin siellä muutaman ilahduttavan päivän, ja viikon tutkimuksen jälkeen – selässäni – päädyin löytämään mitä halusin, toisin sanoen tarinan muulistani ja tästä kuuluisasta potkusta, jota säilytettiin seitsemän vuotta. Tarina on kaunis, vaikkakin hieman naiivi, ja yritän kertoa sen sinulle, kun luin sen eilen aamulla ajan värisestä käsikirjoituksesta, joka tuoksui hyvälle kuivalta laventelilta ja jossa oli suuria Neitsyen lankoja kirjanmerkkeihin.
ellauri342.html on line 122: Eikö hänelle tullut eräänä päivänä mieleen viedä hänet mukanaan mestarin toimiston kellotorniin, sinne ylhäältä, aivan tuonne ylhäältä, palatsin kärkeen!... Ja mitä kerron sinulle tässä ei tarina, kaksisataa tuhatta provencelaista on nähnyt sen. Voitteko kuvitella tämän onnettoman muulin kauhua, kun hän kääntyi sokeasti kierreportaita ylös tunnin ajan ja kiipesi en tiedä kuinka monta askelta, hän yhtäkkiä huomasi olevansa häikäisevällä valotasolla ja tuhat jalkaa hänen alapuolellaan. hän näki koko fantastisen Avignonin, torimajat, jotka eivät olleet suurempia kuin hasselpähkinät, paavin sotilaat kasarmiensa edessä kuin punaiset muurahaiset ja siellä, A:lla hopealanka, pieni mikroskooppinen silta, jossa ihmiset tanssivat, missä he tanssivat... Ah! köyhä eläin! mikä paniikki! Hänen huudostansa kaikki palatsin ikkunat tärisivät.
ellauri342.html on line 143: Hyvin! ei ollut mitään, mitä hän olisi pitänyt paremmasta ... mutta miten? The portaissa ei ollut tarkoitus viihdyttää, voit kiivetä niihin hyvin, mutta alas tuleminen oli eri tarina; oli sata erilaista tapaa murtaa jalkasi... Köyhä muuli oli hyvin ahdistunut ja vaelsi lavalla, hänen valtavat silmänsä pyörivät huimauksesta, ja ajatteli Tistet Vedene, -Ah! rosvo, jos pakenen... mikä isku huominen aamulla!
ellauri342.html on line 582: Raoul Walshin ohjaama elokuvaversio julkaistiin vuonna 1956, jossa nimiroolissa oli Jane Russell. Käsikirjoitus droppasi kirjan Hollywood-kritiikin kuin kuuman perunan. Jane Russell tekee innokasta makuutyötä tarinassa, jossa on sekä karuja että realistisia näkökohtia. Lopuksi "Pari homolaulua elävöittävät epämiellyttävää toimintaa." The Revolt of Mamie Stover sisältää aikuisten teemoja (pornoa), naisten voimaantumista, sotaa ja romantiikkaa. EFK! Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän!
ellauri342.html on line 593: Uhrit on kilon palasina 12 eri rodessa, ja "bones" selvittää niiden elämäntarinan pikku hiukkasista jotka löytyvät luupin alle jostain jätekasasta. Toukat ryömivät ja röyhtäilevät ruumiinosissa ja karhunkakkaläjiä seulotaan latexhanskat käsissä. Yäk yäk yäk, mutta silti hurjan jänskä tarina! Sentään jenkkisarjoissa saadaan iloisesti herkutella väkivallalla ja nauraa ruumiinpaloille. Kunhan ei näytetä päähenkilöiden panoa, se hujauttaisi ikärajan tappiin heti paikalla.
ellauri346.html on line 70: Mosfilm-studioilla kuvattu Kohtalon ironia toimii surullisena rakkaustarinana ja ruuvimeisselinä. Miljoonat katsovat sitä uudelleen joka uudenvuodenaatto.
ellauri346.html on line 105: Juoni muuttuu tarinaksi kahdesta koppelosta: Nadya Jr. (Konstantin vs. Irakilainen?) ja Nadya Sr. (Evgeniy vs. Ippolit?) Lopulta Lukashinit voittavat kilpailun, koska upporikas irakilainen osoittautuu Nadyalle liian tylsäksi, ja Nadezhda ymmärtää, ettei hän koskaan ollut todella rakastunut Ippolitiin, vaan pysähtyneeseen neuvostoihmiseen. Verkkolehti Lenita.ru ylisti elokuvien näyttelijöitä, huumoria ja tunnelmaa, mutta kritisoi kuvaa liiallisesta tuotesijoittelusta.
ellauri346.html on line 227: David Ehrlich IndieWirestä kutsui elokuvaa "slapstick-neron karnevaaliksi" ja kehui ohjaajaa ja näyttelijöitä, erityisesti Michelle Yeohin esitystä. The Hollywood Reporterin David Rooney kutsui elokuvaa "villisti keksityksi addiktin paratiisiksi, villisti mielikuvituksellisena ja usein hilpeänä." Hän kehui näyttelijöitä ja ääniraitaa, mutta katsoi, että tarinan taustalla olevien teemojen käsittely on ala-arvoista. Tärkeät "Toivo", "yritteliäisyys", "oman elämänsä seppo" ja "rags to riches" teemat sivuutettiin lähes kokonaan. Marya E. Gates kehui Michelle Yeohin suorituskykyä elokuva-arvostelusivustolla "RogerEbert.com" ja kirjoitti: "Michelle Yeoh on tämän elokuvan tärkeä tukipilari, ja hänen roolinsa esittelee hänen erilaisia kykyjään hänen mestarillisista kamppailulajitaidoistaan (loistava komediallinen ajoitus) hänen kykyynsä luodata rikkaiden ihmisten tunteiden äärettömiä syvyyksiä, jotka vaativat usein vain katseen tai reaktion.
ellauri347.html on line 115: Centième de Philoctète: Troijan sodan monista jaksoista yksi kuuluisimmista on Filokteteen saapuminen, Kreikan armeijan kuuluisin jousiampuja, Herakleen jousen ja myrkytettyjen nuolien perillinen. Sanotaan, että Philoktetes-repukka purjehtiessaan tovereittensa kanssa kohti Troijaa ampui izeään jalkaan yhdellä omista nuolistaan ja että kuoliohaju, joka siitä nousi, oli sellainen, että hänet hylättiin autiolle saarelle Egeanmerellä, nimeltä Lemnos. Vasta tämän sodan kymmenentenä vuonna hänet etsittiin ja tuotiin Troijaan, sillä oraakkeli oli ennustanut, ettei kaupunkia voitu valloittaa ilman Herakleen nuolia. Legendaarisessa tarinassa kaikki kiinnostus kohdistuu temppuihin, joilla Philoktetes täytyi saada antamaan anteeksi hänet pettäneille tovereilleen ja saada hänet auttamaan heitä. Näihin teemoihin Sofokleen draama ilmeisesti perustuu. Suuri kreikkalainen tragedia kirjoitti tämän teoksen ja esitti sen ollessaan lähes 90-vuotias, toisin sanoen vuonna 409 eaa.
ellauri347.html on line 147: Juoni toimii näin. Romaani sijoittuu 1930-luvun lopun Pariisiin, ja tarina keskittyy kolmeen päivään 34-vuotiaan Mathieu-nimisen filosofian professorin elämässä.
ellauri348.html on line 185: "La Paloma" esitetään näissä elokuvissa: "La Paloma" Screen Songs sarjakuva, 1930 Don Juanin yksityinen elämä, 1934 La Paloma, Ein Lied der Kameradschaft, 1934 (luettelossa myös nimellä La Paloma, 1938) Juarez, 1939 Große Freiheit Nr. 7, 1945, Hans Albers laulaa saksankielisen version. Elokuvaa ei annettu näyttää Saksassa vuonna 1944 natsien sensuurin vuoksi, ja liittolaiset julkaisivat sen vasta vuonna 1945 Kulkukoira, 1949 Vartaloryöstöjen hyökkäys, 1956 La Paloma, Saksa 1958 Habanera, Espanja 1958 Freddy, die Gitarre und das Meer, 1959 Freddy und der Millionär Adua e le compagne, 1960 Blue Hawaii, 1961, Elvis Presley laulaa "No More". Hänen nauhoitteensa esiintyi myös ääniraitaalbumilla ja uudelleen nauhoitetulla "live" versio Aloha from Hawaii amerikkalaiselle versiolle, jota ei käytetty lähetyksessä. Tämä vuoden 1973 versio julkaistiin alun perin budjettialbumilla Mahalo from Elvis, mutta on sittemmin sisällytetty useisiin. The Godfather Part II, 1974. Bändi soittaa "La Paloma" Havannan uudenvuodenjuhlien avauskohtauksessa. Bröderna Lejonhjärta, 1977. Karlin äidin kuullaan laulavan "La Paloman" ruotsinkielistä versiota. Peltyrumpu, 1979 Das Boot, 1981 (esittäjä: Rosita Serrano saksaksi). Mortelle Randonnée, 1983. Elokuvassa kuullaan Hans Albersin versio. a> Henkien talo, 1993 Sonnenallee, 1999 Hetki muistettavana, 2004 "La Paloma" on aiheena vuoden 2008 dokumentissa La Paloma. Sehnsucht. Weltweit (saksa La Paloma. Kaipuu. Maailmanlaajuinen), kirjoittaja Sigrid Faltin [de]. Soul Kitchen, 2009 Manila Kingpin: Asiong Salonga -tarina, 2011 Musiikkielokuvassa Down Argentine Way, Charlotte Greenwood laulaa pirteän, nopean kappaleen nimeltä "Sing To Your Senorita". Melodia perustuu löyhästi "La Paloman" melodiaan.
ellauri348.html on line 238: Barbara Kingsolver (s. 8. huhtikuuta 1955) on Pulitzer-palkittu amerikkalainen kirjailija, esseisti ja runoilija. Hänen laajalti tunnettuja teoksiaan ovat Myrkytyksen raamattu, tarina vinxahtaneen lähetyssaarnaajan perheestä Kongossa ja Eläimet, kasvis , Miracle, tietokirjallisuuskertomus hänen perheensä yrityksistä syödä isä paikallisesti. Vuonna 2023 hän sai Pulitzer-palkinnon kaunokirjallisuudesta romaanista Demon Copperhead. Hänen työnsä keskittyy usein aiheisiin, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus, biologinen monimuotoisuus sekä ihmisten ja heidän yhteisöjensä ja ympäristönsä välinen vuorovaikutus.
ellauri348.html on line 317: Nykyaikaisempi filosofi Richard Rorty (albumi 312) ymmärtää toivon pikemmin kuin tavoitteen asettamisena, enempi metanarratiivina, tarinana, joka toimii lupauksena tai syynä odottaa parempaa tulevaisuutta.
ellauri348.html on line 319: Rorty postmodernistina uskoo menneiden metakertomusten, mukaan lukien kristillinen tarina, utilitarismi ja marxismi osoittaneen vääriä toiveita; että tollanen pelkkä teoria ei voi tarjota sosiaalista toivoa; ja että liberaalin ihmisen on opittava elämään ilman yhteisymmärrykseen perustuvaa sosiaalisen toivon teoriaa, ja vaan seppoilla talousliberaalina yxinyrittäjänä aivan simona. Sillä lailla ei ole ainakaan häiriöxi onnekkaammille oligarkeille.
ellauri348.html on line 361: Santeri Paavin oma alkuperäinen harjoitus tässä genressä on saanut inspiraationsa 1100-luvun tarinasta Héloïse d'Argenteuilin luvattomasta rakkaudesta opettajaansa Peter Abelardiin , joka oli häntä parikymmentä vuotta vanhempi kuuluisa pariisilainen filosofi, ja salavuoteudessa hänen kanssaan. Heidän suhteensa ja vällyissä piehtarointinsa jälkeen hänen perheensä kosti Abelardille raa’asti ja kastroi tämän, minkä jälkeen hän meni luostariin ja pakotti Héloïsenkin nunnaksi. Molemmat johtivat sitten suhteellisen menestyksekästä luostariuraa. Vuosia myöhemmin Abelard sai valmiiksi ystävälleen lohdutukseksi lähetetyn Historia Calamitatumin (Takaiskujen historian). Kun se joutui Heloisen käsiin, hiänen intohimonsa häntä kohtaan heräsi uudelleen ja heidän välillään oli neljä kirjettä, jotka oli kirjoitettu koristeellisella latinalaisella tyylillä. Yrittääkseen ymmärtää henkilökohtaisen tragediansa, he tutkivat inhimillisen ja jumalallisen rakkauden luonnetta. Kuitenkin heidän yhteensopimattomat munattoman miehen ja munasarjaisen naisen näkökulmat tekivät dialogista tuskallisen molemmille.
ellauri348.html on line 365: Paavi syntyi roomalaiskatolisena (is the pope catholic?) ja oli suht munaton knääpiö, joten hänen voidaan olettaa ymmärtävän tarinaa ja olevan erityisen kiinnostunut siitä. Heloise huudahtaa: "Jumalaan vihittyjen joukossa palvelen miestä; ristin sankarillisten kannattajien joukossa olen inhimillisen intohimon köyhä orja; uskonnollisen yhteisön johdossa olen omistautunut vain Abelardille". Paavilla taisi olla narsistinen luonnehäiriö.
ellauri348.html on line 455: MINÄ JA MORRISON on elokuva rakkaudesta, riippuvuudesta ja itsepetoksesta. Se on hauska ja koskettava, traagisiakin sävyjä saava tarina kahden todellisuuspakoisen ihmisen kohtaamisesta. Milla on aikuistumisen ja itsenäistymisen kynnykselle jämähtänyt elämänjanoinen, hieman epätasapainoinen nuori nainen. Milla haaveilee Suomesta pois lähtemisestä ja sitä kautta saavutettavasta onnesta, mutta ei ole valmis tekemään hankkeen eteen mitään. Oman elämän haltuunotto on jäänyt pahasti rempalleen: koulut on jätetty kesken, eikä työntekokaan kiinnosta. Päiväunissa on vain huomattavasti mukavampi elää kuin kohdata ympäröivä todellisuus ja paskaduunit. Mutta onko kummallakaan enää ankaran piehtaroinnin jälkeen voimia tai halua siihen?
ellauri348.html on line 605: Nyyhkytarina
ellauri348.html on line 739: Oletetut alkuperäiset runot oli muka käännetty runoproosaksi lyhyin ja yksinkertaisin lausein. Tunnelma on eeppinen, mutta yhtenäistä juonta ei ole, vaikka samat hahmot ilmestyvät uudelleen. Päähenkilöt ovat itse Ossian, joka kertoo tarinoita vanhana ja sokeana kuin pikku Heidin vuohikenraali Pekan mommo, hänen isänsä Fingal (hyvin löyhästi irlantilaisen sankarin Fionn mac Cumhaillin perusteella), hänen kuollut poikansa Oscar (myös irlantilaisen vastineen kanssa ) ja Oscarin rakastaja Malvina (kuten Shrekin Fiona, Macphersonin keksimä nimi), joka huolehtii Ossianista vanhuudessaan. Vaikka tarinat "ovat loputtomista taisteluista ja onnettomista rakkaudesta", vihollisia ja riidan syitä ei selitetä ja kontekstia ei ole juurikaan.
ellauri348.html on line 748: Syklillä oli vähemmän vaikutusta Brittein saarilla. Samuel Johnson piti sitä "toisena todisteena skotlantilaisten salaliitosta kansallisessa valheessa", kun taas irlantilaiset vastustivat Macphersonin omien perinteidensä väärinkäyttöä. Macpherson edisti aineiston skotlantilaista alkuperää, ja irlantilaiset historioitsijat vastustivat häntä kiivaasti, koska he kokivat, että heidän perintöään approprioitiin. David Hume peruutti lopulta Macphersonin alkuperäisen tukensa ja vitsaili, ettei hän voinut hyväksyä runojen väitettyä aitoutta, vaikka "viisikymmentä karvakätistä ylämaalaista" takaisi sen. Samuel Johnson, Touretten syndroomainen englantilainen kirjailija, kriitikko ja elämäkerturi, oli vakuuttunut siitä, että Macpherson oli "vuoripankki , valehtelija ja huijari ja että runot olivat väärennöksiä". Johnson hylkäsi myös runojen laadun. Kun kysyttiin: "Mutta tohtori Johnson, uskotko todella, että kukaan nykyajan mies voisi kirjoittaa sellaista runoutta?" hän vastasi kuuluisasti: "Kyllä. Monet miehet. Monet naiset. Ja monet lapset." Johnsonin sanotaan kutsuneen Ossianin tarinaa "yhtä törkeäksi kusetukseksi kuin koskaan, mikä maailmaa vaivasi". Väitteensä tueksi Johnson kutsui gaelia myös barbaarisen kansan töykeäksi puheeksi ja sanoi, ettei siitä edes ollut yli 100 vuotta vanhoja käsikirjoituksia. Vastauksena todistettiin, että Advocates' Library Edinburghissa sisälsi 500 vuotta vanhoja gaelinkielisiä käsikirjoituksia, jotka ovat vieläkin vanhempia. 1800-luvun alkuun mennessä syklillä oli rajallinen rooli Skotlannin isänmaallisessa retoriikassa.
ellauri348.html on line 900: henkilöitä (ainakin yleisessä mielikuvituksessa) ihmiset, jotka ovat tulleet kuuluisaksi tarinan, laulun jne. kautta.
ellauri349.html on line 609: Kalansilmäisen mutta syöpäisen Paul Austerin romuluinen puoliso, narsistinen Siri Hustvedt (kz. albumeita 8 ja 22) antaa Eskin narsismille lisäpotkua. Ei voi olla suuri narsisti olematta ensin pieni narsisti. Eskin lavatoiminta todisti ja vaati adaptiivista grandiositeettia, eli siis just tätä narsistista egoa. Eri asia oliko koko paskasta muuta hyötyjää kuin Eskin lompakko. No oli toki, kuten "The Nokia Way" ja arjen sankareiden lomaviihde. Kummasti se on säästänyt joka lippusen ja lappusen perustellaxeen tutkijanuransa lässähdystä ja uutta nousua liike-elämän komeljanttarina. Ei vittu nyt tulee Curre Lindström ja "den glider in". Currestakin on kai kaivettu jälkeenpäin esille kaikenlaista noloa (albumi 305). Sellaisia ne julkkixet tuppaa olemaan. Eski otti yleisönsä rajusti jo 20-vuotiaana laskareiden pitäjänä. Luennoidessaan Eski ei kazo ketään silmiin, vaan muumipilviä. Figures. Tuntuu suorastaan nololta, että Eski ylipäänsä puhuu muumeista. Se ei takuulla lukenut pienenä muumikirjoja, vaan Battler Brittoneita, Jerry Cottoneita ja Johannexen evankelumia. Panin murinaa jaguaariini.
ellauri349.html on line 757: Radikaalin innovatiivisella työllään ja traagisella elämäntarinallaan Friedrich Hölderlin ilmentää ajatusta runoilijasta nerouden ja hulluuden välillä rotevammin kuin mikään muu.
ellauri350.html on line 103: Hra Z:n elämän tärkeät faktat, jotka osuvat yhteen Kohutin elämän kanssa, ovat seuraavat: Hän oli ainoa lapsi, hänen äidillään oli samanlaisia luonteenpiirteitä kuin Else Kohutilla, mukaan lukien kiinnostus maalausta ja runoutta ja toisten tökkimistä kohtaan. Isä oli poissa muutaman vuoden, ennen kuin poika oli viisivuotias, tarina hiihtolomasta ja hotellista on samanlainen kuin Kohutin oma elämä. Romaani Tomin sedän mökki luettiin hänelle varhaisessa iässä. Siellä on leiriohjaaja, joka muistuttaa Kohutilla nuorena ollutta tuutoria. Vanhemmat olivat kaukana toisistaan. Jotkut yksityiskohdat ovat kuitenkin hieman muuttuneet. Z:n isä istuu pienessä bändissä ja laulaa heidän kanssaan, vaikka todellisuudessa Felix Kohut oli taitava pianisti.
ellauri350.html on line 465:
- Kuvaile visio ja puhu siitä lujasti. Kerro tarina niin että kuulija luulee sinun puhuvan juuri hänelle.
ellauri350.html on line 665: Käytä neljä minuuttia ja kerro kumppanillesi elämätarinasi mahdollisimman yksityiskohtaisesti.
ellauri351.html on line 76: Odin ja hänen veljensä Ve ja Vili loivat ensimmäisen miehen ja naisen ollessaan kävelyllä rannalla. He löysivät vierekkäin kasvavan saarnen ja jalavan. Toisessa versiossa tarinasta he löysivät kaksi ajopuuta rannalta. Puut he muotoilivat ihmisiksi, miehen nimeksi tuli Askr (Saarni) ja naisen nimeksi Embla (Jalava). Odin antoi heille elämän ja sielun, Ve ymmärryksen ja Vili ruumiin ja aistit. Jumalat loivat myös ihmisille paikan, jossa asua – Midgårdin (Keskimaa), jonka ympärille he rakensivat muurin, joka suojasi heitä jättiläisiltä. Midgårdin ja Asgårdin he yhdistivät sateenkaarisillalla, jonka nimi oli Bifrost.
ellauri351.html on line 442: Asukkien joukossa oli sairaanhoitaja nimeltä Mary Barnes. Hän oli hyvin häiriintyneessä mielentilassa ja makasi sängyssään virtsansa ja ulosteidensa keskellä. Joesta tuli hänen hoitajansa, joka ruokki häntä, ui hänet ja siivosi hänen sänkynsä ja huoneensa. Hiänen ja hänen oli määrä kirjoittaa yhdessä kirja, joka on tullut tunnetuksi nimeltä Mary Barnes: Two Accounts of a Journey Through Madness. Se on merkittävä tarina heidän suhteestaan ja paljastaa Joen epätavalliset ominaisuudet erinomaisena terapeuttina. Se kertoo myös siitä, kuinka Barnesista tuli taidemaalari, joka ensin siveli ulosteita kankaalle sormillaan ja sitten maalasi ne sinisexi ja punaisexi. Kirja on sovitettu näytelmäksi David Edgarin toimesta, ja sitä on esitetty Lontoossa ja muissa kaupungeissa.
ellauri351.html on line 506: Tämä hetki on ihmiskunnan historian saranahetki, josta joko tulemme ulos kaapista uudistuneena tai tarinamme on finito, loppu. Tulemme toki taas löytämään suuntamme ja se suunta johtaa ihmiset keskinäiseen oikeudenmukaisuuteen, mutta emme ilman ponnisteluita, näin otaksun. Oikeudenmukaisuuden saavuttamisen kautta tulemme saavuttamaan kyvyn käydä vuoropuhelua eliöiden kanssa vaikeissakin asioissa. Vuoropuhelun kautta voimme ratkaista vaikeimmatkin ongelmamme. Ja siten askel kerrallaan voimme luoda uuden tulevaisuutemme. Minä näen tulevaisuuden täydellisen positiivisena, vaikka juuri nyt kirveltääkin. Uskon ihmiskunnan kykyyn herätä eliöiden haasteen edessä.
ellauri351.html on line 565: Maitreya – 100 000 vuoden tarinan huipennus on Saku Mätön ensimmäinen henkisen kirjallisuuden alalla julkaistu teos. Kirja kertoo vääjäämättömän loogisesti Henkisen Hierarkian taustoista, sen edustajan Maitreyan julkitulosta ja tämän opetusten vaikutuksesta koko länsimaiseen yhteiskuntaan. Kirja on ensimmäinen nykyaikainen, suomeksi kirjoitettu katsaus aiheesta ja siksi tervetullut osaksi suomalaista esoteerista kirjallisuutta. Maitreya – 100 000 vuoden tarinan huipennus onnistuu selkokielistämään Henkisen Hierarkian tehtävää ja toimintaa, ja vetää paikoittain mainiosti salaliiton lankoja nykypäivän maailmanlaajuisten ilmiöiden sekä taustalla toimivan näkymättömän systeemin välille. Ultra-lehden ja Minä Olen -lehden toimitusneuvostoissakin vaikuttaneen Mätön omakohtainen kuvaus Maitreyan ja erään Henkisen Hierarkian Mestarin kohtaamisesta yhdistettynä kirjoittajan laajaan yhteiskuntatietämykseen antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle lukijalle, vaikka aihe olisikin entuudestaan tuntematon.
ellauri351.html on line 582: Kirja herättää ajatuksia sekä uusia kysymyksiä. Mättö korostaa kirjassaan esittämänsä maailmankatsomuksen olevan hänen omansa, mutta tiettyä loogisuutta hänen ajatuksissaan kieltämättä on. Kirja onnistuukin valamaan uskoa siihen, että monilla nykypäivän järjettömän tuntuisilla ilmiöillä, niilläkin on tehtävänsä Suuressa Suunnitelmassa, ja pitkän aikavälin ihmiskunnan kehityksessä. Kirjoittaja osoittaa sormella myös epäkohtia, jotka eivät voi olla oikein. Maitreya – 100 000 vuoden tarinan huipennus vahvistaakin uskoa siihen, mikä on inhimillisesti tärkeää, ja jokaista ihmistä koskettavaa. Jokaisen ihmisen, eritoten naaraiden, elämänohjeina tulisi olla oikeudenmukaisuus sekä jakamisen periaate.
ellauri352.html on line 374: Ron Jones (s. 1941) on amerikkalainen kirjailija ja entinen opettaja Palo Altossa, Kaliforniassa. Hänet tunnetaan parhaiten luokkaharjoitteestaan nimeltä "The Third Wave" ja tapahtumasta kirjoittamansa kirjasta, joka inspiroi tv-elokuvaa The Wavea ja muita teoksia, mukaan lukien teatterielokuva vuonna 2008 ja saxalainen Netflix sarja 2019. Alkuperäinen tv-elokuva voitti Emmy- ja Peabody- palkinnot. Hänen kirjoistaan The Acorn People ja B-Ball on tehty myös tv-draamoja. Jones asuu San Franciscossa, Kaliforniassa, missä hän esiintyy säännöllisesti tarinankertojana. SF on kyllä tarinoiden tarpeessa. Tao Tao olisi enemmän kuin paikallaan.
ellauri352.html on line 393: Thales saavutti rikkauksia oliivisadosta ennustamalla säätä. Yhdessä versiossa hän osti kaikki Miletoksen oliivipuristimet ennakoituaan sään ja hyvän sadon tietylle vuodelle. Tarinan toisessa versiossa Aristoteles selittää, että Thales oli varannut puristimet etukäteen alennuksella ja saattoi vuokrata ne korkealla hinnalla kysynnän ollessa huipussaan ennustuksensa perusteella erityisen hyvästä sadosta. Tämä tarinan ensimmäinen versio muodostaisi ensimmäisen historiallisesti tunnetun futuurien luomisen ja käytön, kun taas toinen versio olisi ensimmäinen historiallisesti tunnettu optioiden luominen ja käyttö.
ellauri352.html on line 395: Platon, Diogenes Laertios ja Hippolytus kertovat kaikki tarinan, jonka mukaan Thales oli niin tarkkaavainen tähtien katselemisessa, ettei hän katsonut, mihin käveli, ja putosi kaivoon. Haha! Nyt kyllä sattui Juhaa leukaan. Ei ois kannattanut kikkailla. Tunne izesi. Kampaa tukkasi.
ellauri352.html on line 474: Bruno Dössekker on koulutettu klarinetisti ja itseoppinut soittimentekijä, joka asuu saksankielisessä Sveitsissä. Hän tuli tunnetuksi nimellä Binjamin Wilkomirski vuodesta 1995, kun hän julkaisi muistelmia. Sen jälkeen kun hänen elämäntarina on paljastettu kusetuxexi, hänet tuomittu kirjalliseksi petokseksi ja tekaistujen muistojen " uhriksi". Termi Wilkomirskin oireyhtymä juontaa juurensa siitä seuranneeseen keskusteluun.
ellauri352.html on line 656: James Albert Michener tai yksinkertaisesti James A. Michener, kuten hänet tunnetaan nimellä, on tunnettu kirjailija, filantrooppi ja tarinankirjoittaja Pennsylvaniasta, Yhdysvalloista.
ellauri352.html on line 657: James syntyi 3. helmikuuta 1907 New Yorkissa, Yhdysvalloissa ja kuoli 1997 munuaisten vajaatoimintaan. Hän on tunnetuin usean sukupolven historiallisten ja fiktiivisten tarinoiden kirjoittamisesta. Hänen romaaniensa nimet perustuvat yleensä tiettyyn maantieteelliseen sijaintiin. James on todennut haastatteluissaan saaneensa suuren vaikutuksen Charles Dickensin teoksista. Kirjoittajauransa aikana James on kirjoittanut yli 40 romaania ja tarinaa. Hänen kirjoituksensa sisältävät tyypillisesti pitkiä perhedraamoja, jotka kuvaavat useita sukupolvia tietyllä maantieteellisellä paikalla. Monet hänen kirjoistaan ovat olleet bestsellereitä ja laajalti suosittuja, koska ne on valittu moniin Kuukauden kirjan klubeihin.
ellauri353.html on line 83: Pohjalaista kirkonrakentajasukua. Näytelmä kertoo veljesten kasvusta, pohjalaisesta sisusta, ja kuinka tarinankertojaisän ja lehmiä veistävän äidin lapsista tuli merkittäviä kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Tapperin suvun juuret juontuvat pohjalaisista kirkonrakentajista.
ellauri353.html on line 240: Elokuvassa, joka kertoo tarinan vanhemmasta miehestä, joka on pakkomielle nuoresta naisesta, joka jatkuvasti välttelee hänen yrityksiään saada päätökseen seksisuhde, pääosassa oli espanjalainen näyttelijä Fernando Rey, joka esiintyy hänen neljännessä Buñuel-elokuvassaan.
ellauri353.html on line 349: Erään Cynthia Ozickin (n.h., nimestä päätellen juutalainen) mukaan "Vaikka hän oli kotonaan jiddishin ja heprean kielellä ja tunsi talmudin ja niiden vaatimat kommentit, hän lisäsi niihin elinikäisen kiehtomuxen Maupassantiin ja Flaubertiin. Hänen ensimmäiset tarinansa sävellettiin sujuvasti kirjallisella ranskalla. Hänen vinhasti pyörivä sosiaalinen kompassi antoi hänelle mahdollisuuden nähdä talonpoikien, sotilaiden, pappien, rabbien, lasten, taiteilijoiden, näyttelijöiden, kaikkien luokkien naisten silmin. Hän ystävystyi huorien, taksinkuljettajien, ratsastajien kanssa; hän tiesi millaista on olla rahaton, elää reunalla ja syrjässä."
ellauri353.html on line 506: Hän lähti kotoa 14-vuotiaana ja johti matkailijan elämää. Hän palveli Foreign Legionissa ja sitten American Expeditionary Forcessa (AEF) lentotestarina
ellauri353.html on line 568: Isaac Babel näyttää olleen läsnä kuudennen divisioonan politrukkina ja hänen novellinsa tapahtumien ympärillä viittaa huomattavaan hengenmenetyxeen sekä komentajien että miesten keskuudessa. Mutta on muistettava, että hän kirjoitti fiktiota ja nimien muuttamisen lisäksi hänen tarinansa eivät ole luotettavia yksityiskohtiensa suhteen – esimerkiksi hänen tarinansa Cześnikistä kertoo taistelusta Jakolevin entisiä Neuvostoliiton kasakkoja vastaan, jotka olivat Puolan armeijan pohjoispuolella, joten melko kaukana Cześnikistä.
ellauri359.html on line 173: William Blake ja hänen tuotantonsa ovat tärkeässä roolissa tunnetussa Orson Scott Cardin Alvin-fantasiaromaanisarjassa. Blake esiintyy teoksissa Jutunvaihtaja-nimisenä hahmona (engl. Taleswapper), jonka läsnäolo, tarinat ja näyt käynnistävät tapahtumia.
ellauri359.html on line 193: Blake kuvitti Mary Wollstonecraftin alkuperäiset tarinat tosielämästä (2. painos, 1791). Vaikka he näyttävät jakavan joitain näkemyksiä seksuaalisesta tasa-arvosta ja avioliiton instituution joutavuudesta, ei ole olemassa todisteita, jotka osoittaisivat, että he olisivat bylsineet. Teoksessaan Vision of the Daughters of Albion (1793) Blake tuomitsi pakotetun siveyden ja avioliiton ilman rakkautta julman järjettömyyden ja puolusti naisten oikeutta täydelliseen itsensä toteuttamiseen. [ viite tarvitaan ]
ellauri360.html on line 149: Alfred Döblin : Berliini Alexanderplatz: Die Geschichte vom Franz Biberkopf (Alexanderplatz, Berliini; Berliinin Alexanderplatz: Franz Biberkopfin tarina)
ellauri362.html on line 57: Vuoteen 1818 sijoittuva tarina on jatkoa Jane Austenin romaanin Ylpeys ja ennakkoluulo tapahtumille. Fitzwilliam Darcy lähtee Konstantinopoliin aloittaakseen diplomaattisen tehtävän vaimonsa Elizabeth Bennetin kanssa. Heidän poissa ollessaan parin viisi varakasta tytärtä jäävät Lontooseen serkkunsa herra Fitzwilliamin luo. 21–16-vuotiaat sisarukset ovat prime ja kunnollinen Letitia, nokkela Camilla, kevytmieliset kaksoset Georgina ja Isabelle sekä musiikillinen ihmelapsi Alethea. Kaksi nuorempaa veljeä jää Darcyn kartanolle Pemberleyyn.
ellauri362.html on line 65: Caroline Bingley, joka tunnetaan nykyään nimellä Lady Warren, levittää pahantahtoista huhua, että Camilla haluaa mennä naimisiin Wyttonin kanssa. Pian sen jälkeen Georgina karkaa Ranskaan Sir Joshua Mordauntin kanssa, mikä saa Camillan ja herra Gardinerin seuraamaan toiveita tuoda Georginan kotiin ennen skandaalin syntymistä. He ovat yllättyneitä kohtaaessaan Wyttonin, joka auttaa heitä löytämään karkaavan parin, joka on nyt naimisissa. Camilla ja Gardiner palaavat kotiin, mutta huomaavat, että myös Isabelle on paennut. Sophie olettaa vihaisesti, että Isabelle aikoo mennä naimisiin kapteeni Allingtonin kanssa, mikä paljastaa olevansa rakastunut Allingtoniin. Sophie vapauttaa Wyttonin kihlasta, jolloin hän voi mennä naimisiin Camillan kanssa, johon hän on vähitellen alkanut rakastua tarinan venyessä.
ellauri362.html on line 73: Paige Wiser, joka kirjoittaa Chicago Sun-Timesille, päinvastoin nimtuten jämentää, että Aston kirjoittaa tarinansa Austenin tyyliin, jonka tuloksena on "hyviä hahmoja, mahtavia sarjakuvia, upeaa romantiikkaa". Vuonna 2013 The Daily Buglen Aja Romano listasi sen parhaiden Austen-sovitusten joukkoon. Useat kommentoijat ovat luokitelleet sen tylysti fanifiktioksi.
ellauri362.html on line 114: Darcy ja hänen serkkunsa Richard Fitzwilliam matkustavat joka kevät Kentiin auttamaan tätiään Lady Catherinea tämän Rosings Parkin kartanon kevätsiivouxessa. Lady Catherine Bourgh inhoaa kevätsiivousta yhtä paljon kuin Kaislikossa suhiseen myyrä. Heidän linja-automatkallaan Lontoosta Fitzwilliam huomaa Darcyn surkeasti sormeilevan Elizabethin kirjontalangan kirjanmerkkiä, ja hän haluaa kuulla siihen liittyvän romanttisen tarinan. Välttääkseen kertomasta Fitzwilliamille totuutta Darcy päättää nopeasti tarjota hänelle vaihtoehtoisen tarinan siitä, kuinka hän pelasti yhden parhaista ystävistään harkitsemattomasta avioliitosta. Tarina tyydyttää Fitzwilliamin uteliaisuuden ja lisää hänen arviotaan Darcysta.
ellauri362.html on line 644: Tylsä viehättävä tarina on hänen, pidennetty tarina,
ellauri364.html on line 282: Huomaa myös, että Wordsworth oli geometrian ystävä, ja "hurskauden" käyttö viimeisellä rivillä on leikkiä luvulla pi. Raamatun Nooan tarinassa Jumala antoi sateenkaaren merkkinä Jumalan lupauksesta, ettei Hän enää tuhoaisi koko maata tulvassa. Se on jatkuvan liiton merkki. Siitä ilmaistaan runossa sana "sidottu".
ellauri365.html on line 137: Kuin tarinassa metallipalatsi. Ainsi que dans un conte un palais de métal.
ellauri365.html on line 266: Voimme päätellä, että tämä tarina on novelli, joka perustuu Charles Baudelairen määritelmään [Mikä?].
ellauri365.html on line 268: Irma on tositarinasta inspiroitunut hahmo! Maupassant sai sen Henry Céardilta, joka kertoi sen hänelle vuonna 1876. Se on tarina syfiliittisestä naisesta, joka kuoli sairaalassa tartutettuaan isänmaallisesti preussilaiset.
ellauri368.html on line 160: Tyyny, joka tunnetaan myös nimellä Pielustarina (The Pillow Book), on yhdysvaltalainen tieteiskirjallisuusmediasarja, joka sai alkunsa Frank Herbertin vuoden 1965 romaanista Dune ja joka on jatkanut yhä uusien anodyynien julkaisujen lisäämistä. Dunea kuvataan usein historian myydyimmäksi tieteisromaaniksi. Se voitti ensimmäisen Nebula-palkinnon parhaasta romaanista ja Hugo-palkinnon vuonna 1966, ja myöhemmin se sovitettiin vuoden 1984 elokuvaksi, vuoden 2000 tv-minisarjaksi ja kaksiosaiseksi elokuvasarjaksi, jonka ensimmäinen elokuva vuonna 2021 ja jatko-osa vuonna 2024. Herbert kirjoitti viisi jatko-osaa, joista kaksi ensimmäistä mukautettiin samanaikaisesti vuoden 2003 minisarjaksi. Päänalunen on myös inspiroinut pöytäpelejä ja videopelejä. Vuodesta 2009 lähtien Dyyni-romaanien planeettojen nimet on otettu käyttöön Saturnuksen kuun Titanin tasangojen ja muiden ominaisuuksien todellisessa nimikkeistössä.
ellauri369.html on line 91: Hyväksyttäviä katkoksia todellisuudesta : Elokuva teki erinomaista työtä osoittaessaan, että ihmisten elämä siihen aikaan oli pohjimmiltaan päivittäistä selviytymistaistelua ja että ihmiset eivät myöskään olleet hallitseva laji planeetalla. On kuitenkin epätodennäköistä, että näin eri tavalla kehittyneitä heimoja asuisi niin lähellä toisiaan, ja on olemassa jonkin verran väärässä paikassa olevaa villieläimiä. Siitä huolimatta, jos tätä ei olisi kirjoitettu, se olisi todennäköisesti ollut erittäin tylsä tarina.
ellauri369.html on line 257: Tähden suuran kokonaisuus 53:19–28 on tullut kuuluisaksi, koska sen yhteyteen on liitetty tarina ”saatanallisista säkeistä”. Kertomus Koraaniin upotetuista Saatanan juonista tuli tunnetuksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun Iranin johtaja ajatollah Khomeini langetti kirjan johdosta Salman Rushdielle kuolemantuomion, "jotta kukaan ei enää uskaltaisi pilkata islamia". Myöhemmin tuomiota täydennettiin myös tapporahalla. Rushdie on sen jälkeen joutunut elämään piilossa rumana silmäpuolena.
ellauri369.html on line 279: Tapaus venyttää islamin tulkintaa profeetasta, joka ei koskaan tehnyt virheitä. Tarinan loukkaavuuden takia monet nykyajan muslimit eivät edes usko, että se löytyy islamilaisista lähteistä. Tarina saattoi olla loukkaava myös Ibn Hishamille 800-luvun alussa, sillä hän jättää sen kertomatta. Sen sijaan 900-luvulla at-Tabari, jolla vielä oli käytössään Ibn Ishaqin teksti, esittää sen. Syynä oli Jansenin mukaan mahdollisesti se, että tarinaa tarvittiin selittämään Koraanin kohtaa 22:52, jossa puhutaan siitä, miten Saatana saa pujotetuksi omia toiveitaan lähettilään toiveiden lomaan. Tämä kohta kuuluu seuraavasti:
ellauri369.html on line 284: Jaakko Hämeen-Anttila -vainajan (levätkööt hänen luunsa rauhassa) mukaan länsimaiset arabian tutkijat yleensä uskovat, että asiat todella tapahtuivat niin kuin Ibn Ishaq oli kuullut kerrottavan, kuitenkin niin, että viime aikoina on tuotu esiin mahdollisuus, että tarinaan on tiivistetty pitempi ajanjakso, jolloin Muhammed ei olisi vielä tuominnut epäjumalia. Toisaalta kertomus muistuttaa kaunokirjallista veijaritarinaa, jossa piru petkuttaa hengenmiestä. Jansen uskoo, että tarina on keksitty antamaan selitys edellä lainatulle Koraanin jakeelle 22:52. K.-H. Ohlig pitää mahdollisena, että saatanalliset jakeet olivat Koraanissa al-Tabarin aikana 900-luvulla ja poistettiin vasta sen jälkeen.
ellauri369.html on line 339: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
ellauri370.html on line 48: Turhaan Poul väittää että israelilaiset on raittiita. Ajattele vaikka Shulem Schnizeliä. Se on selvin ero jutkujen ja muslimien välillä että lasiin ei syljetä. Samoin se oli jo Nooan aikana. Purim-juhla on todnäk förbitty persialaisilta ja Ester tarina (kz. albumia 171) kexitty sen perästä. Pääasia on että saadaan vetää perseet olalle, olla kostonhimoisia ja vahingoniloisia pahixille.
ellauri370.html on line 235: Tästä tarinasta on useita muunnelmia.
ellauri371.html on line 656: Jyri Washingtonin lapsuus tunnetaan varsin heikosti, mutta siitä kerrotaan monia suosittuja tarinoita, jotka korostavat hänen rehellisyyttään, hurskauttaan ja fyysistä voimaansa. Nämä tarinat ovat suurelta osin myyttisiä, vaikka ne osittain perustuvatkin todellisiin tapahtumiin. Esimerkiksi tarina, jonka mukaan Jyri heitti hopeadollarin Pocahontasjoen yli − mikä on sybikaalisesti mahdotonta − sai alkunsa hänen serkkunsa luettua Aku Ankasta, että Roope Ankka kykeni heittämään kiven paljon kapeamman Rappahannockjoen yli ja nappaamasn sen toisella puolella. Toisen suositun tarinan mukaan George olisi saanut isältään kuusivuotissyntymäpäivälahjaksi pienen kirveen, jolla hän olisi kaatanut isänsä kirsikkapuun. Kun isä tarinan mukaan kysyi vihaisena oliko George kaatanut puun, tämä vastasi yllättäen kyllä. Georgen tyhmänrehellisyys uhkaavan rangaistuksen edessä hämmästytti isää niin, että hän halasikin poikaansa ja jätti tämän syyntakeettomana ilman rangaistusta.
ellauri372.html on line 245: Raamatun mukaan edomilaiset polveutuvat Iisakin pojasta Esausta. Esaun veli oli Jaakob, josta taas polveutuivat israelilaiset. Raamattu kertoo tarinan, jossa Jaakob viekkaudella saa sokealta isältään esikoisen oikeuden. Iisakin tajutessa, miten Jaakob on huijannut häntä, hän sanoo Esaulle:
ellauri372.html on line 246: "Kaukana on sinun asuinsijasi oleva rehevistä maista, vailla taivaan kastetta. Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, silloin karistat hänen ikeensä niskastasi." Tarinaa on muun muassa pidetty vertauksena siitä, miten ovela Israel onnistui jymäyttämään ja alistamaan vanhemman Edomin valtakunnan, mutta myöhemmin Idumea kuitenkin pääsi päältäpäsmärixi. Talmudissa nimi "Edom" tarkoittaa Rooman valtakuntaa. Juutalaisen myytin mukaan Romulus ja Remus olivat Esaun jälkeläisiä, ja Rooman syntymyytti - kaksoset, jotka joutuvat riitaan - muistuttaa suuresti Esaun ja Jaakobin tarinaa. Varhaiskeskiajalla kasaarit käyttivät nimeä "Edom" Bysantin keisarikunnasta. Edomin maita oli arabisodissa kiistelty Negevin autiomaa.
ellauri373.html on line 612: Kokonainen joukko todisteita vahvistaa pätevyyden tämän pääomapisteen uskollisuus. aikana sa- ensimmäisen Baselin kongressin (1897), juutalainen Alfred Nossig, suorapuheinen sionisti, joka työskenteli tuolloin minä libretona Paderewskin oopperaan "Maigi", esiteltiin vuonna 1901, puhui pöytäkirjasta hei työntekijällesi. Ja Paderewski heti hän kertoi tämän tarinan monille puolalaisille, jotka Luonnollisesti he pitivät sitä epätodennäköisenä. Alfred Nossig asuu tällä hetkellä Berliinissä; PA~Derevsky ja ainakin jotkut hänen ystävänsä vuonna 1897 ovat edelleen elossa.
ellauri373.html on line 710: Romaani kertoo tarinan Friedrich Löwenbergistä, nuoresta juutalaisesta wieniläisestä intellektuellista, joka eurooppalaiseen rappioon väsyneenä liittyy amerikkalaistuneen preussilaisen aristokraatin, Kingscourtin (Königshof), kanssa heidän jäädessään eläkkeelle syrjäiselle Tyynenmeren saarelle (se mainitaan erityisesti osana Cookinsaaria, Rarotongan lähellä) vuonna 1902. Pysähtyessään Jaffaan matkalla Tyynellemerelle he huomaavat, että Palestiina on takapajuinen, köyhä ja harvaan asuttu maa, kuten Herzl näytti hänen vierailullaan vuonna 1898.
ellauri375.html on line 57: Sen jälkeen kun hyökkäys avaruudesta on alkanut, Maailmojen sota on noin tunnin ajan lähes täydellistä viihdettä. Ehkä hivenen yllättäenkin Spielberg saa kolmihenkisen perheen jännitteidentäyteisen henkilödraaman toimimaan ja katsojan oikeasti välittämään henkilöistään. Elokuvan tekninen virtuositeetti ei varmasti tule läheskään yhtä suurena yllätyksenä, mutta tietokone-efektit eivät kuitenkaan missään vaiheessa nouse itse tarkoitukseksi vaan tukevat jo sellaisenaan vahvaa tarinaa.
ellauri377.html on line 160: Egyptiläisten suhtautuminen juutalaisten Exodus-tarinaan oli laajalti kielteinen koska se loukkasi heidän jumaliaan ja iloosteli heidän kärsimyksillään. Näin se inspiroi egyptiläisiä teoksia, jotka kertovat tarinan uudelleen, mutta muuttivat sen yksityiskohtia pilkatakseen juutalaisia ja korottaakseen Egyptiä ja sen jumalia.
ellauri377.html on line 260: Epäilemättä monet Raamatun tarinat näyttävät pinnaltaan melko omituisilta, jos ne tulkitaan kirjaimellisesti. Totuus näyttää löytyvän vasta siitä, kun ensin tunnistaa niiden allegorinen luonne, jota seurasi tarinan ratkaiseva dekoodaus. Esimerkixi Eesaun hernekeitto oli oikeasti punaista linssisoppaa.
ellauri377.html on line 262: Jos Pistis Sofian tarina pitää paikkansa, niin tässä on ratkaisu Jaakobin valmistaman ja Esaun syömän punaisen linssiruoan luonteeseen. Se on sekoitus naisen kuukausittaista verta ja miehen siittiöitä. Suuren mittakaavan rikos, joka näyttäisi siltä, että se sai alkunsa Esausta, joka synnytti edomilaisten kansan, ja että perinnettä jossain muodossa ylläpitävät pienet uskonnolliset lahkot jopa Jeesuksen aikaan asti.
ellauri378.html on line 261: Ei kenenkään kanssa. Kyse on vain tarinasta, jota kerrottiin leirinuotiolla Lähi-idässä. Joku kirjoitti tarinan muistiin ja se päätyi raamattuun. Koomista on se, että joku meidän aikanamme ottaa nämä... Lue lisää »
ellauri378.html on line 272: Raamattu ei kerro Kainin vaimon nimeä. Se ei myöskään anna hänestä mitään muuta tietoa. Ainoa viittaus hänen olemassaoloonsa löytyy 1. Moos. 4:17:stä – Kainilla oli suhteita vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Henokin. Kainin vaimon henkilöllisyys on yksi niistä sitkeistä kysymyksistä, joita ihmiset esittävät nykyään tutkiessaan Genesiksen varhaisia lukuja. Kuten mainittiin, nämä varhaiset luvut eivät auta meitä. Sen sijaan he tarjoavat patriarkaalista tietoa vedenpaisumuksellisen ajan elämästä ja tarinan ensimmäisestä koskaan tehdystä murhasta.
ellauri378.html on line 334: Raamatun tarina kuningatar Esteristä
ellauri381.html on line 571: Aivan vuoden 1953 lopulla Solženitsyn meni syöpäsairaalaan Taškentiin, koska... löysi hänen sanojensa mukaan suuren kasvaimen vatsasta ("nyrkin kokoinen"). Hänelle ei tehty leikkausta siellä, mutta he käyttivät, kuten hän kirjoittaa, sädehoitoa. (Ei ole selvää, oliko hänellä syöpäkasvain vai ns. hyvänlaatuinen kasvain (ei syöpä). Hänen oleskelunsa Taškentissa A.I. Solženitsyn kuvaili sitä myöhemmin tarinassaan "Cancer Ward".
ellauri381.html on line 573: "No, minä", huomautti A.I. Solženitsyn, joka puhui 22. syyskuuta 1967 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen sihteeristön kokouksessa, antoi tarinan suurille onkologeille tarkastettavaksi - he tunnustivat sen lääketieteellisestä näkökulmasta moitteettomaksi ja nykyaikaiseksi. Tämä on juuri syöpää, syöpä sellaisenaan. A historioitsija A. Ostrovski kääntyi osana Solženitsynin elämää koskevaa tutkimusta myöhemmin erään onkologin puoleen, joka kertoi tutustuneensa "syöpäosastoon" silloin kun se meni Samizdatiin, mutta ei voinut lukea sitä loppuun juuri siksi, että lääketieteellisestä näkökulmasta taudin kulku ja hoitoprosessi on kuvattu täysin epäpätevästi.
ellauri381.html on line 662: Toinen tarina on tarina petturi Innokenty Volodinista. Ulkomaille matkustava diplomaatti, Neuvostoliiton älymystön eliitin edustaja, yrittää välittää Yhdysvaltain suurlähetystölle tietoja Neuvostoliiton tiedusteluagentin yrityksestä seurata yhdysvaltalaisten tutkijoiden kehitystä atomipommin tuotannon alalla.
ellauri382.html on line 415: Nummenpäiden puoleinen täti Plunkett kertoo samanlaista tarinaa. "Isoisäni oli puolivalkoinen. En koskaan tiennyt, mikä hänen isänsä etunimi oli, mutta hän oli Morehead, valkoinen mies, ja hän sai Tomin orjanaiselta nimeltä Dinah. Näin minulle kerrottiin aina. Samaan aikaan että Moreheadin miehellä ja hänen valkoihoisella vaimollaan oli poika nimeltään Jim ja Tom olivat veljeksiä – he kasvoivat yhdessä, he olivat todella läheisiä setä, isäni veli."
ellauri383.html on line 75: Friedrich Dürrenmattin rikosnovelliin "The Pledge" perustuva tarina eläkkeellä olevasta etsivästä, joka käyttää tyttöä syöttinä yrittääkseen saada kiinni sarjamurhaajan.
ellauri383.html on line 79: Tässä ei juurikaan painoteta tarinankerrontaa. Variety-arvostelu väitti, että "käsikirjoittaja-ohjaaja Fehér vaatii kieltämään yleisöltä kaiken tyytyväisyyden, keskittyen yksinomaan pakkomielteeseen ja kieltäytyy esittämästä mitään todisteita, jotka johtaisivat tapausta eteenpäin." Arvostelija ehdotti myös, että siitä tulisi täydellinen albumi taiteellisista mustavalkoisista still-kuvista. Siellä ei selvästi yritettykään ymmärtää, mitä Fehér aikoi. “I want to show to what extent the search for justice stands in ridiculous contrast to the eternity of nature. Meanwhile, it is precisely this futile search that I am so fascinated by,” György Fehér said in 1991. Magyar Fehér Bor.
ellauri383.html on line 86: Siltä vähän näyttää: Wismarissa syntynyt ja Berliinissä asuva näytelmäkirjailija ja kirjailija Anne Rabe on juuri ehdolla Saksan kirjapalkinnon saajaksi. Uudella romaanillaan "Onnen mahdollisuus" hän kertoo autofiktiivisen tarinan Stinestä, joka kasvoi DDR:ssä järjestelmälle uskollisessa perheessä ja jonka koordinaattijärjestelmä joutui sekaisin muutoksen vuoksi. Anne Rabe puhuu myös totalitaarisen yhteiskuntajärjestelmän pitkän aikavälin seurauksista jokaiselle yksilölle.
ellauri383.html on line 289: Raamatussa tähdistö olisi yksi monista Elohimin, koko Vanhan testamentin tarinan päähenkilökokonaisuuden, alkuperäpaikoista. What does the Bible say about Orion? There are 100 Bible Verses about Orion, more or less helpful (mostly less). Only Amos and Job mention it by name.
ellauri383.html on line 490: Taivaallisessa myytissä Orion on yhdistetty Härkä Pleiades -tähtijoukoon. Plejadit olivat seitsemän sisarta, Atlasin ja Pleionen tyttäriä. Tavallisesti kerrottu tarina kertoo, että Orion rakastui Plejadeihin ja vainosi niitä rakkauden aikein. Mutta Hyginuksen mukaan se muija ketä hän todella halusi oli heidän äitinsä Pleione. Zeus nappasi koko ryhmän ja asetti heidät tähtien joukkoon, missä Orion jatkaa heidän takaa-ajoansa joka ilta.
ellauri383.html on line 495: Hyvin erilainen tarina, jonka myös Hyginus kertoi, on se, että Artemis rakasti Orionia ja harkitsi vakavasti siveyden lupauksensa luopumista mennäkseen naimisiin hänen kanssaan. Suurimpana mies- ja naarasmetsästäjinä he olisivat muodostaneet mahtavan parin. Mutta Apollo, Artemiksen kaksoisveli, ei pitänyt parisuhteesta. Eräänä päivänä Orionin uidessa aamu-uintia Apollo teeskenteli haluavansa testata Artemiksen jousiammuntataitoja ja haastoi tämän osumaan pieneen mustaan pisteeseen taulun yläreunassa, joka kellui aalloissa. Artemis lävisti hänet ensimmäisellä iskulla ja kauhistui huomatessaan, että hän oli tappanut Orionin. Hämmentyneenä hiän asetti hänet tähtikuvioiden joukkoon.
ellauri383.html on line 497: Orionin syntymästä on olemassa outo ja sitkeä tarina, joka selittää hänen nimensä vanhemman version, Urion (jopa lähempänä alkuperäistä sumerilaista URU AN-NA:a). Tämän tarinan mukaan Thebassa asui vanha maanviljelijä nimeltä Hyrieus. Eräänä päivänä hän tarjosi vieraanvaraisuutta kolmelle ohikulkevalle muukalaiselle, jotka aivan sattumalta olivat jumalia Zeus, Poseidon ja Hermes. Kun he olivat syöneet, vieraat kysyivät häneltä, halusiko hän jotain. Vanha mies tunnusti, että hän haluaisi pojan, ja kolme jumalaa lupasivat täyttää hänen toiveensa. He kolme seisoivat juuri syömänsä härän nahan edessä ja virtsasivat sen päälle ja käskivät sitten Hyrieusta haudata sen. Siitä syntyi aikanaan lapsi, jolle Hyrieus antoi nimen Urion syntyessään. Haha LOL.
ellauri384.html on line 189: Heller syntyi 1. toukokuuta 1923 Coney Islandilla Brooklynissa köyhien juutalaisten Lena ja Isaac Donald Hellerin pojaksi Venäjältä. Jo lapsena hän rakasti kirjoittamista; teini-iässä hän kirjoitti tarinan Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen ja lähetti sen New York Daily Newsille, joka hylkäsi sen.
ellauri384.html on line 324: Egyptin papit kertoivat Solonille muinaisen tarinan Atlantiksen kadonneesta mantereesta. Solon käänsi Atlantiksen tarinan kreikkalaiseksi säkeeksi, koska hän ajatteli, että kreikkalaisten olisi hyvä tietää se. Atlantiksen tarinan loppuun saattaminen osoittautui Solonille liian suureksi tehtäväksi hänen vanhuksessaan. Sen sijaan, kuten hän kirjoitti:
ellauri386.html on line 105: Tålpon vanhemmat olivat porvari Johan Eriksson Tolpo (k. 1681) ja tämän ensimmäinen puoliso Katarina Eskilsdotter Miltopaeus. Hän pääsi ylioppilaaksi Turussa 1666. Tålpo valmistui Turun akatemiasta filosofian maisteriksi 1677, ja hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1690.
ellauri386.html on line 107: Tålpo oli naimisissa 1679–1697 Katarina Eriksdotter Helsingin (k. 1697) ja vuodesta 1698 Sara Lietzenin kanssa.
ellauri386.html on line 336: Sulkee päiviemme tarinan,
ellauri386.html on line 528: Solovyovista kirjoitti Jewish Encyclopediaan Herman Rosenthal (1843 – 1917), amerikkalainen kirjailija, toimittaja ja kirjastonhoitaja. Rosenthal syntyi Friedrichstadtissa (Jaunjelgavassa) , Kurinmaalla. Hän sai koulutuksensa Bauskessa (Bauska) ja Pietarsaaressa (Jēkabpils), valmistuen vuonna 1859. Samana vuonna hän käänsi saksaksi useita Nekrasovin runoja. Vuonna 1869 hän harjoitti kirjapainoa Krementchugissa, ja vuonna 1870 hän julkaisi runokokoelman Gedichte. Venäjän ja Turkin sodassa hän palveli Venäjän Punaisen Ristin seurassa ja sai seuran mitalin ansioista veripalvelussa (1877–78). Palattuaan ammattiinsa kirjapainomestarina, hän harjoitti sitä Smyelassa, Kiovan hallituksessa ja Kiovan kaupungissa vuoteen 1881 asti. Hän tuotti humoristisen tarinan "Die Wunderliche Kur" vuonna 1872 ja auttoi myöhemmin Zarya (Dawn), päivälehteä jonka ensimmäinen numero ilmestyi Kiovassa vuonna 1878. Tuolloin Rosenthal valittiin Pietarin Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen vastaavaksi jäseneksi.
ellauri389.html on line 119: Hänet tunnetaan parhaiten Kublai-kaanista sekä Aku Ankan kuuluisaxi tekemästä vollotuxesta Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä vähemmän merkittävästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
ellauri389.html on line 570: Kuule, huomio huomio! kohtalokas tarinani,
ellauri389.html on line 660: 'Mutta muista surullinen tarinamme,
ellauri390.html on line 134: Saulilla oli sivupääosa elokuvassa Muurmannin pakolaiset, joka on ensimmäisen maailmansodan vuosiin sijoittuva seikkailutarina. Saulin roolihahmo oli Väinö Taipale -niminen opas ja hänet tunnistaa kuvista paljon muita miesnäyttelijöitä pidempänä (193,5 cm). "Piexunkin" pituus oli puoli kyynärää!
ellauri390.html on line 229: Vuonna 1857 hän julkaisi käännökset Horatian oodista, säetarinasta "The Officer" ja tarinasta "Kahden läänin nuoren naisen kirjeenvaihto" All-encompassing Herald -lehdessä.
ellauri390.html on line 243: "Russian Herald" -lehdessä julkaistut tarinat Venäjän ja Turkin sodasta sisältyivät Pietarissa vuonna 1879 julkaistuun kaksiosaiseen "Kaksitoista kuukautta aktiivisessa armeijassa".
ellauri390.html on line 258: Romaanissa on monia juonilinjoja ja hahmoja. Se alkaa tavallisella surullisella tarinalla - isännän kuolemalla, jolla ei ollut aikaa antaa vapautta orjatyttärelleen Natashalle ja tunnustaa hänet virallisesti. Mestarin sisar, prinsessa Tšetševinskaja, sairastuttava nainen, ottaa perintöoikeudet haltuunsa. Hänen epäoikeudenmukaisuudestaan ja julmuudestaan, joka on niin arkipäivää, että niitä on vaikea kutsua rikokseksi aikakauden kontekstissa, alkaa kaikki myöhempi väkivalta, joka lopulta tuhosi vanhan rouvan prinsessa Chechevinskajan itsensä ja koko hänen perheensä. Natashan äitin lyövät kuoliaaksi maaorjat, jotka vievät heidän sielunsa, koska hänestä, heidän kaltaisestaan orjista, tuli vanhan isännän suosikki ja hän hallitsi heidän taloaan. Natasha, joka kasvatettiin kotona rakastettuna tyttärenä ja nuorena rouvana, sai erinomaisen koulutuksen pakollisella kirjallisuuden, musiikin ja ranskan tuntemuksella, mutta hänestä tulee väkisin orjatyttö serkkunsa, prinsessa Chechevinskaya Annan tyttären kanssa, joka oli aiemmin ollut asui kylätilalla isän kanssa, joka halveksi Pietarin tyhjää ja ylimielistä korkeaa seurakuntaa.
ellauri390.html on line 264: Anna Chechevinskaya, kuten Natasha hänelle selitti, karkotetaan kotoa äitinsä toimesta, hänellä ei ole minne mennä, hänestä tulee prostituoitu Chukha (romaanin esipuheessa Krestovsky puhuu häntä järkyttävästä tapauksesta, kun useat huorat revittiin vaatteet hyppäsivät ulos bordellista erittäin köyhällä alueella, juomalaisen miehen jahtaamana, ja yksi heistä kiroili äänekkäästi puhtaalla venäjällä, lisäten silloin tällöin samoja puhtaita ranskalaisia lauseita). Pitkään aikaan muiden hahmojen kanssa miehitetty lukija ei tiedä ollenkaan, mitä hänelle tapahtuu. Natasha, joka jatkaa kostoaan ja haluaa paeta orjuudesta hinnalla millä hyvänsä, varastaa Tšetševinskien kaikki rahat ja arvoesineet ja piiloutuu ulkomaille rakastajansa, lahjakkaan, köyhän ja täysin voimattoman puolalaisen taiteilijan luo. Sillä välin pieni Masha, Annan tytär, on kasvanut yksinkertaisten kyläläisten kanssa, ja Amalia Potapovna aikoo käyttää häntä liiketoiminnassaan. Itsestään mitään tietämättä Mashasta tulee isänpuoleisen veljensä, nuoren prinssi Vladimir Shadurskyn rakastajatar, joka on kyllästynyt joutilaisuuteen ja jolla on siksi asioita, kuten hänen isänsä kerran teki. Prinsessa Shadurskajan ja hänen johtajansa Mordenkon aviottoman pojan Vanya Veresovin kohtalo on aivan yhtä toivoton. Masha ja Vanya tapaavat Pietarin slummeissa, mutta tietämättä mitään tarinoistaan, heidän kohtalonsa yhteenliittymisestä ja samankaltaisuudesta he eivät ole edes kiinnostuneita toisistaan. Oltuaan yön hylätyssä proomussa kovassa kylmässä talvella ja jaettuaan viimeiset pennit, he pelastuvat kirkossa, mutta aamulla he lähtevät eri suuntiin. Kirjoittaja itse kirjoittaa, että ehkä, jos heillä ei olisi ollut niin vaikeaa selviytyä, he olisivat kiinnittäneet huomiota toisiinsa - mutta näin ei tapahtunut. Olosuhteet, joissa he joutuvat tuhoamaan sekä rakkauden että rakastumisen, heissä ei ole sijaa tunteiden ilmenemismuodoille. Pietarin slummejen asukkaiden elämä on tuskallista ja täynnä kärsimystä, sellaisesta elämästä eroaminen nähdään onnellisena vapautuksena (tarina prostituoidun tyttärestä Ratista, joka on työskennellyt bordellissa 12-vuotiaasta asti vanhat kerjäläiset, vuokralapset käsissään vadelmapellolla;
ellauri390.html on line 269: Chechevinsky-perheen naisten lisäksi nuoren prinssin Vladimir Shadurskyn mielijohte tuhosi Beroevin perheen elämän ja kohtalon. Julia Beroevan ja hänen miehensä sekä lasten perhe näyttää pieneltä valopilkulta (romaanissa, toisin kuin elokuvassa, hän ei ammu itseään tai kuole, vaan pelastaa perheensä). Sattumalta Julia Beroeva kiinnitti ballissa Vladimirin silmään, jonka villiin elämään 11-vuotiaasta lähtien innokas opettaja rohkaisi ja seikkailut naisten kanssa olivat asioiden järjestyksessä. Nuori Shadursky lyö vetoa ja viettää yön Beroevan kanssa kenraali von Spiltzen ja hänen lääkärin juoman avulla. Beroevan aviomies on ollut pitkään Siperiassa työasioissa eikä tiedä vaimonsa raskaudesta ja häpeästä mitään. Jotta tarina ei tule tunnetuksi maailmassa, Shadurskyjen toimeenpanija Polievkt Hlebonasushchensky lähettää Beroevit vankilaan: Julia - miehensä Shadursky Jr.:n murhayrityksestä väärien syytösten vuoksi - Kellon levittämisestä. Mutta todellinen rakkaus ja omistautuminen voivat kestää kaikki kohtalon vaikeudet. Luultavasti tästä syystä kirjailija pakottaa heidät lähtemään Venäjältä romaanin lopussa. Täynnä toiveita uudesta vapaasta elämästä vapautumisen jälkeen (syytös tunnustettiin panetteluksi), he purjehtivat Amerikkaan. Niinpä tietysti.
ellauri390.html on line 275: Romaanissa esitetyissä tilanteissa ei ole sijaa jaloudelle ja kunnialle, ei ole sijaa edes perusinhimilliselle ystävällisyydelle ja säädyllisyydelle. Hirviömäinen yhteiskuntarakenne tuhoaa ihmisessä kaiken hyvän ja jyväshyvän. Julmuus ja laittomuus - sosiaalinen, kansallinen, aineellinen - voivat ja saavat aikaan vain vielä suurempaa julmuutta ja laittomuutta. Yhteiskunta on kuuro, yhteiskunta on välinpitämätön. Sellainen yhteiskunta tuhoaa itsensä. Kirjoittaja syyttää häntä kertoen tarinan ankarasti ja samalla yksinkertaisesti, ilman koristelua tai epiteettejä. N. S. Leskovin [Mitä vittua?] romaania "Pietarin slummit" pidettiin "sosialistisimpana venäjän kielen romaanina".
ellauri390.html on line 301: 1800-luvun jälkipuoliskolla tarina ruhtinas Volkonskista ja taloudenhoitaja Vankasta oli erittäin suosittu, luultavasti aikakauden taiteellisen maun tarpeita vastaava. Sen kehitti N.A. Panovin "Laulu Vanka Klyushnikista" (1888), L. Antropovin samannimisessä draamassa ja F. Sollogubin näytelmässä "Vanka Klyushnik and the Page Zhean" ("Aina kepposia"), D. Averkievin tarinassa "Päihtynyt yö", oopperassa A. G. Rubinstein "Goryusha". Tämän balladin tekstin tunsi A.S. Pushkin.
ellauri390.html on line 303: Ehkä myös I.S.n runo juontaa juurensa lauluun prinssi Volkonskysta ja Vanka Klyuchnikista. Turgenevin "Balladi" ("Hän seisoo hiljaa kuvernöörin edessä...", 1841), vaikka tarinan henkilöiden nimiä ei mainita Turgenevin kirjoittajatekstissä. Hänen runoihinsa perustuva romanssi A.G. Rubinstein (1891) saavutti suosion F.I. Stravinsky, jolle säveltäjä oli omistettu, ja erityisesti F.I. Shalyapin. Turgenevin runon kansanlaulusovitukset sisällytettiin kansandraaman "Tsaari Maximilian", "Ataman Storm", "Ermak" esityksiin.
ellauri390.html on line 414: Elämää muuttavan tapahtuman jälkeen 2002, kun hän oli 33-vuotias, John innostui istumaan alas ja kertomaan tarinan Cafe on the Edge of the World -kirjasta, hänen ensimmäisestä kirjastaan.
ellauri390.html on line 675: Pete Buttigieg (lue: Butidzidz) on ollut kahdeksan vuotta sadan tuhannen asukkaan kaupungin South Bendin pormestarina. Kaupunki on Indianan osavaltiossa. Vuonna 2016 Trump voitti Indianan äänet.
ellauri391.html on line 75: Usein siteerattu tarina väittää, että kun Hoover oli opiskelija Stanfordissa, hän kutsui kuuluisan puolalaisen pianistin Ignacy Jan Paderewskin esiintymään Stanfordissa luvattua 2 000 dollarin maksua vastaan. Hooverin suureksi harmiksi lippujen myynti jäi tavoitteesta alle 1 600 dollarin. Esityksen jälkeen Hoover esitteli Paderewskille 1 600 dollaria ja velkakirjan jäljellä olevasta 400 dollarista.
ellauri391.html on line 79: Tätä tarinaa on vaikea dokumentoida sixi että Hoover ja Paderewski eivät pysty vahvistamaan sitä muistelmissaan. Hoover väittää salaperäisesti: ”Oppilaspoikana olin johtanut kumppaneiden kanssa eräänlaista luentotoimistoa helpottaaksemme puutteellista talouttamme. Sovimme Paderewskin esiintymisen, mutta se ei jostain syystä lähtenyt liikkeelle." Paderewski on myös epämääräinen muistelmissaan ensimmäisestä tapaamisesta Hooverin kanssa. Useimmat Hooverin elämäkerran kirjoittajat jättävät mainitsematta tarinan, mukaan lukien kuuluisa elämäkerran kirjoittaja George H. Nash, joka kysyy: "Onkohan se edes totta?"
ellauri391.html on line 86: Olemme saaneet Hooverin edustajilta ristiriitaisia viestejä tapauksesta. Kun Hooverin kannattaja syyskuussa 1928 kirjoitti vahvistaakseen tarinan, George Akerson, Hooverin avustaja, vastasi: "Kirjeessänne esitetty kuvaus herra Hooverin ensimmäisestä tapaamisesta herra Paderewskin kanssa on pääosin oikea." Tämä saisi uskomaan, että 2 000 dollarin suorituspalkkio ja vaje ovat oikein. Mutta Edith Harcourtin, rouva Hooverin sihteerin, kirje helmikuussa 1938 tarjoaa erilaisen vastauksen samanlaiseen kysymykseen. Harcourt, vastaten tohtori Rheimille, kirjoitti:
ellauri391.html on line 88: "Kirjeesi herra Hooverille saapui, kun hän oli lähtenyt Palo Altosta itään ja Eurooppaan. Se saatettiin rouva Hooverin tietoon. Hän sanoi, että vaikka tarinan propagandamerkitys on enemmän tai vähemmän oikea, lähes kaikki yksityiskohdat eivät ole. Hän muistaa itse tapauksen erittäin hyvin ja on usein kuullut siihen viitattavan – ja jopa muistelevan paljon huvittuneena M. Paderewskilta ja herra Hooverilta. Hän on antanut minulle selonteon tapauksesta, jonka ystäväni kerran julkaisi ja jonka hän sanoo olevan täsmällinen useimmissa yksityiskohdissa, ja olen korjannut seuraavat kohdat käsikirjoituksestasi….
ellauri391.html on line 108: Panee ihmettelee, onko tämä myöhäinen muisto todellinen muisto tapauksesta vai laajalti julkaistun kertomuksen hyväksyminen useiden vuosikymmenten ajan? Sekä Hoover että Paderewski näyttävät epäilevän tarpeeksi uskoakseen tarinaan muistelmissaan, paitsi tunnustaakseen, että heidän ensimmäinen tapaamisensa saattoi olla vuonna 1896. Mitä he myöhemmin tekivät puolalaiselle ruoka-avulle ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa ja sen jälkeen on propagandatarina joka on muistamisen ja toistamisen arvoinen. You owe me SOO much, se on jenkkien mielilauseita. Vähävenäläiset on nyt niille velkaa monen monta vehnälastia.
ellauri391.html on line 675: 3§ Molemmat sukupuolet osallistuivat tarinankerrontaan, taiteeseen ja musiikkiin sekä perinteiseen lääketieteeseen. Rööki oli pyhä kasvi lennien keskuudessa. Miehet istui röökillä latkien tulilientä miesten talossa suunnitellen oravanpyyntiretkeä sillä aikaa kun naiset hoiti ihan kaikki työt.
ellauri393.html on line 335: Huolimatta joidenkin sosiaalisen median käyttäjien spekulaatioista, ei ole uskottavia todisteita siitä, että tietyt hahmot tai tarinat olisivat saaneet lainata The Crook's Songista, vuoden 1930 amerikkalaisesta romanttisesta musikaalista, jonka ohjasi Lionel Barrymore. Sankarien visuaaliset kuvat eivät millään tavalla muistuta vuoden 1930 amerikkalaisen musikaalin "The Rogue Song" sankareita. On mahdotonta vetää yhtäläisyyksiä (lukuun ottamatta tšerkessialaisia vaatteita ja capakhia) trion välillä Coward – Bovdur – Buvaliy, jonka esittää Vitsin – Nikulin – Morgunov sarjakuvaparin Ali-Bek (Stan Laurel) ja Murza-Bek (Oliver Hardy) kanssa.
ellauri393.html on line 367: Lund syntyi vuonna 1941 turkulaisen Irja Lehdon ja venäläissyntyisen Alexander Lundin perheeseen. Isä oli paennut lapsena perheineen vallankumousta Suomeen. Isoisä Hugo Lund toimi Turussa konditoriamestarina, ja Tamaran vanhemmatkin avasivat oman leipomokonditoriansa vuonna 1950. Hassua, melkoinen sattuma: Lehto on ruåzixi Lund. Talasniementiellä on (tai oli) Luntin mökki.
ellauri393.html on line 445: Ernest Theodor Amadeus Hoffmann vertaa tarinansa "Pikku Tsakhes, lempinimeltään Sinooperi" sankaria Alrauniin. Pikku Zinnoberia kuvataan seuraavasti: ”Köyhä nainen saattoi oikeutetusti itkeä ilkeää hirviötä, jonka hän synnytti kaksi ja puoli vuotta sitten. Se, mikä ensi silmäyksellä saattoi hyvin luulla omituiseksi ryppyisen puun kannoxi oli itse asiassa ruma lapsi, korkeintaan kaksi vaaxaa, joka makasi korin poikki - nyt hän ryömi siitä ulos ja murisi nurmikolla. Pää meni syvälle olkapäihin, missä selkä oli, siellä oli kurpitsan kaltaista kasvua, ja heti rinnasta tuli jalat, ohuet kuin pähkinän oksia, niin että koko juttu muistutti haarukkaa retiisiä. Näkemätön silmä ei olisi pystynyt erottamaan kasvoja, mutta tarkemmin katsottuna saattoi huomata mustien takkuisten hiusten alta esiin työntyvän pitkän, terävän nenän ja pienet mustat kimaltelevat silmät - jotka yhdessä ryppyjen, täysin seniilien piirteiden kanssa. kasvoista, näytti paljastavan pienen alraunin. Myöhemmin taikuri Prosper Alpanus näyttää sankarille kirjan, jossa on liikkuvia kuvia Alrauneista. Jotkut heistä todella muistuttavat Put- Sinooperia.
ellauri393.html on line 458: Jerikon taistelu oli luultavasti myöhäisempää juutalaisten propagandaa. Koko tarina Jerikon muureista ja pasuunoista lienee täysin satua. No, Joosuan esinahkakukkulat sentään on "se non è vero, è ben trovato."
ellauri393.html on line 639:Canterburyn tarinat lopultakin
ellauri393.html on line 642: Chaucerista on paasauxissa sen 70 mainintaa, nyt vasta tulin lukaisseexi alkuperäistä. Herooinen kuplettilaulaja, jolla on leuat kasvantaviärät kuin savolaisella, sellaiselta tämä Gottfried vaikuttaa. Kuuntele vaikka tätä ritarin tarinaa: Ken riemukkaammalta silloin on näyttänyt kuin Palamon? Ken hypellyt niin on ilosta kuin Arcite? Ken osaisi kyllin hyvin, minä en, kuvata ihastuxen, innon jolla ne heppulit Theseun välttävät arvosanat kuuli?
ellauri393.html on line 644: E!F!K! on Jeffillä hyvin handussa, kun se kuvaa Theseun stadionia: paljon hintaa, paljon erotiikkaa, sekä kasan päällimmäisenä Mars-patukka jakamassa kuolemaa. Sika syö pikkulasta, Marsin susi miestä. Siitä on saanut herttua maxaa floriinin ja moneen kertaan toisenkin! Sama ylipuleerattu tuntu tässä on kuin anglo leffoissa ja suorasoittosarjoissa. Kaikki on ihan ykköstasoa vailla virheitä. Mixei Palemon ja Arcite voineet nussia Emelietä vuoroissa? Tai yhtä aikaakin, toinen edestä, toinen takaa? Sanoppa se. Tai koska Emelie ei piittaa kummastakaan, mixeine voineet nussia vaikka toisiaan. Mutta ei. Ken ei tarinaa ois mielenkiintoisena pitänyt, säätyläistö semminkin on sitä kiitellyt.
ellauri393.html on line 650: Tarina on käännös Renaud de Louensin Livre de Melibée et de Dame Prudencesta. Renaudin teos itsessään on hyvin löyhä käännös Liber consolationis et consiliista Albertanus of Brescialta, mikä viittaa tarinan suosioon. Tarinan pitkäveteisyys on johtanut sen poisjättämiseen joissakin nykyaikaisissa painoksissa, kuten Toivo Lyyn ja Nevill Coghillin käännöksessä.
ellauri393.html on line 661: Matthew Arnold mainitsi tarinan tämän säkeen Chaucerin runouden parhaaksi:
ellauri393.html on line 677: Grisilden tarina on vielä ällöttävämpi setämiesmärkä uni. Äijä "testaa" puolison nöyryyttä nöyryyttämällä sitä elinikäisillä julmuuxilla. Kun rouva ei uskalla koskaan yhtään vastaan vikistä se pääsee lopuxi setämiehen armoihin takaisin. Täähän on jopin sadistinen tarina transponoituna #metoo jutuxi. Kyllä jopi elamassa parjaa. Jo oli totaalisen perseestä. Vaikka samaa tarinaa kertoi myös italialainen Pinocchio. Varmaan se on todenperäinen. Tarinan kertonut on sixi juuri / Petrarca - moloniekka jalo, suuri. Se herätti naisten keskuudessa paljon puhetta. Toiset moittivat, toiset kiittivät.
ellauri393.html on line 680:Rälssimiehen tarina
ellauri393.html on line 687:Lyy ei jaxanut suolistaa myöskään Cecilian tarinaa,
ellauri393.html on line 776: tarina Constancesta on taas aivan siivoton ja vitun
ellauri396.html on line 245: Huomionarvoisia itkeviä valkoisia tyttöjä ovat Taylor Swift ja Lena Dunham. Swiftiä on kutsuttu itkeväksi valkoiseksi tytöksi, koska hän on tehnyt raivoa Kanye Westin kappaleesta Famous (2016). Kappaleessa West kutsuu Swiftiä "nartuksi", mikä on tietysti aihetta raivolle; Kuitenkin, kuten Kanyen leiri myöhemmin paljasti, Swift oli allekirjoittanut itsensä kappaleeseen ja sanoitukseen. Tässä Swiftin kriitikot katsoivat, että hän ei ainoastaan näytellyt uhria virheellisesti, huutaen raivoa ja siten "omaksuen kielen/kuvan naisten voimaannuttamisesta omalle tuotemerkilleen", hän myös jatkoi "pelottava musta mies kiusaa valkoista tyttöä" -tarinaa tehdessään niin.
ellauri398.html on line 49: Moosexen mediaanivaimosta Zipporasta on tällänen hupsu tarina Exoduxessa. Jehovan vainoama esinahka on jälleen framilla:
ellauri398.html on line 81: jätetään usein pois Exodus-tarinasta. Mutta
ellauri398.html on line 94: tarinan: Mooseksen sisarukset, Miriam ja Aaron
ellauri398.html on line 439:Bathin vaimon tarina
ellauri398.html on line 453: .) Jotenkin oli toki sekin laskettava sille viaxi. No apokryfisen tradition mukaan hän jatkoi evankeliumin julistusta niin antaumuksellisesti, että työmäärältään ja käännynnäisten määrällä mitattuna hänestä tuli apostolien vertainen. Samaisen perimätiedon mukaan hän joutui keisari Neron kynsiin sen jälkeen, kun hän oli matkustanut Pietarin ja Paavalin marttyyrikuoleman jälkeen Karhagoon levittämään ilosanomaa. Nainen pysyi kuitenkin lujana kidutettaessakin. Lopulta hänet surmattiin paiskaamalla hänet kuivuneeseen kaivoon. Tämä tarina oli Tampereelta, ja seuraavakin.
ellauri401.html on line 201: Kapinallinen koulupoika ei oppinut millään kasvien mimiä, maantietoa eikä vuosilukuja. Suomea se ei oppinut koskaan kunnolla eikä ymmärtänyt Kalevalasta enempää kuin Ismo Alanko. Kristinuskon lunastustarinat menivät sisään yhdestä korvasta ja ulos toisesta.
ellauri401.html on line 368: Ervastin esikoisromaani Haaveilija on avainromaani ja kehitystarina. Se kertoo tekijänsä kaltaisen ylioppilaan etsinnöistä ja kehityksestä. Teoksen päähenkilön Eeron kautta Ervast kuvaa nuoren totuudenetsijän itsenäistymistä ja irtautumista etuoikeutetusta yläluokkalaisasemastaan ja kehitystä kirjailijaksi. Teoksessa on myös surullinen juonne, miten yksi toisensa jälkeen Eeron tovereista luopuu ihanteistaan ja sopeutuu yhteiskunnan asettamien ehtoihin ja odotuksiin. Haaveilijan keskeinen kysymys on, miten ihmisen tulee elää elämänsä, ja Eero ratkaisee kysymystä työstä kieltäytymisen ja ihanteen mukaisen elämän kautta. Yksi Eeron mieltä eniten raastavista kysymyksistä oli työläisten turvaton asema ja heidän huono kohtelunsa. Eero auttoi paikaltaan, mutta kysymys jumalan pahuudesta ratkesi henkisen kokemuksen kautta: Jumala rakastaa jokaista vain sillä rakkaudella, jonka tämä kykenee ottamaan vastaan. Eeron ratkaisu oli sisäisen kirjailijankutsu- muksen seuraaminen ja eron tekeminen maailman melskeisiin. Eero menestyy työssään, ja lopulta vanha yhteys tovereihin syntyy uudestaan ja uudestisyntyneet toverit hyväksyvät Eeron eräoppaakseen.
ellauri401.html on line 412: Teosofinen liike hajosi! Besant the bloody peasant ajoi Jiddu messiastaan kuin käärmettä pyssyyn. Muut eivät tykänneet. Rudolf Steinerille tarjottiin apostoli Johannexen pallia, se sanoi enhän srntään hullu ole, karkasi perustaen antroposofisen seuran. Rudolf Steiner ei pitänyt Krishnamurtia mestarina eikä etenkään Kristuksen inkarnaationa, sillä hänen mielestään Kristus ei enää tule.
ellauri401.html on line 465: Pekka oli vaaleanpunuri ja selvisi punakapinasta säikähdyxellä. Pahin oli joutua nukkumaan muuten mukavassa huoneessa, jossa kuitenkin oli vain ohut lautaseinä, jonka läpi joka puuskutus ja nuuskutus kuului naapuriin. Sodan uhreihin kuului myös Suomen T. S:n looshisihteeri Yrjö Kallinen (1886–1976), joka Oulun poliisimestarina oli tehnyt kaikkensa väkivallan välttämiseksi. Kallinen vangittiin ja tuomittiin isänmaanpetoksesta 8.7. kuolemaan. Paskanmarjat, aina se armahdettiin ja istui vielä WW2:n jäkeen punaistrn ministerinpallilla. Kuoli vasta 1976, jolloin Seija ja Lauri jo tutustuivat lähemmin.
ellauri401.html on line 475: Kun ilmoittautumiset laskettiin, vain 270 seuran lähes 600 jäsenestä ilmoitti haluavansa liittyä Ervastin osastoon. Heikki Peltolan yhteistyö Ervastin kanssa alkoi rakoilla ja lopulta päättyi vuoden loppuun mennessä. Aluksi Peltolaa alkoi vaivata Jaakko Liukkosen ”joutilas elämä”, joka kului ”tuhlailemiseen, huvitteluun ja juopotteluun”. Peltolan asema Ervastin oppilaana, palvelijana ja kanssatyöntekijänä alkoi tuntua kammottavalta, kun Ervast ongelmien kasautuessa sanoi, että ”kaikesta näkee, että T. S:n mestarit taistelevat meitä vastaan”. (Peltola taisi ymmärtää väärin Ervastin ajatuksen T. S:n ”mestareista”.) Peltolaa hirvitti, kun hän kuuli, että ”me olimme taistelussa mestareita vastaan”. Hän oli pitänyt Ervastia ainoana mestarina, mutta nyt luottamus katosi.
ellauri401.html on line 525: Vuosikokous alkoi pitkänäperjantaina. Avauspuheessaan Ervast sanoi, että tämä vuosikokous vietettiin astman, tahdon merkeissä. . Nyt toimittaisiin Ervastin antamien ohjeiden mukaan. Työ oli koetettu veljellisesti jakaa eri tekijöiden kesken. Siinä oli meitä poikia, siin oli soo, emäntien toimelias piiri, koristelu-, kalustus- ja valaistusmestarit monine apulaisineen, siinä soiton, laulun ja muun taiteellisen ohjelman huolehtijat. Kaikilla ryhmillä oli omat mestarinsa ja heillä halunsa mukaan useampia innokkaita apulaisia, Pekka suurmestarina. Ruusu-Ristin tehtävänä oli luoda uusi aatelisto, hengen aatelisto. Elämän välttämättömyydestä se luodaan sisästä päin, ja me osaltamme olemme siihen kutsutut. Emme ole sisältä enää mitään rotinkaisia vaikka kuljemme hävettävässä työmiehen villapaidassa.
ellauri402.html on line 422: Erään tarinan mukaan Vlad paalutti kaksi munkkia auttaaxeen heitä pääsemään taivaaseen, ja määräsi myös heidän aasinsa pantavaxi paalulle, koska se alkoi kiljua isäntänsä kuoleman jälkeen. Pannoonin tarinan mukaan turkkilaiset sanansaattajat tulivat Vladin luo kunnioittamaan, mutta kieltäytyivät ottamasta turbaanejaan pois vanhan tapansa mukaisesti, minkä jälkeen hän vahvisti heidän tapaansa naulaamalla heidän turbaaninsa heidän päähänsä kolmella piikillä, jotta he eivät voineet ottaa turbaania pois.
ellauri402.html on line 424: Saxilaisten mukaan Vlad rakensi suuren kuparisen kattilan ja laittoi päälle puusta tehdyn kannen, jossa oli reikiä. Hän laittoi ihmiset pataan ja laittoi heidän päänsä reikiin ja kiinnitti ne sinne; sitten hän täytti sen vedellä ja sytytti tulen sen alle ja antoi ihmisten huutaa silmittömästi, kunnes ne kuolivat. Ja sitten hän keksi pelottavia, kauheita, ennenkuulumattomia kidutuksia. Hän määräsi, että naiset paalutetaan yhdessä heidän imettävien vauvojensa kanssa samaan paaluun. Vauvat taistelivat henkensä puolesta äitinsä rinnoilla kuolemaansa asti. Sitten hän leikkasi naisten rinnat pois ja laittoi vauvat sisälle pää edellä; niin hän pani ne yhteen. Jotkut anekdoottien elementit lisättiin myöhemmin venäläisiin tarinoihin Venäjän Ivan Kamalasta. Esimerkiksi tarina miehelleen liian lyhyen paidan tehneen naisen teloituksesta löytyy saksilaisten ja slaavilaisten anekdoottien joukosta.
ellauri402.html on line 676: No joo, siis Mummi selittää adoptiotoimiston rouva Barkerille, miten hänen tyttärensä ja vävynsä adoptoivat vuosia sitten lapsen rouva Barkerin kautta, mutta pahoinpitelivät tämän kuoliaaksi kun eivät pitäneet lapsen käytöksestä. Rouva Barkerin poistuttua sisään astuu lihaksikas nuori mies kysymään töitä. Kuunneltuaan hänen tarinaansa Mummi oivaltaa, että mies on hänen tyttärensä tappaman adoptiolapsen kaksoisveli. Hän esittelee miehen tyttärelleen ja tämän aviomiehelle siten, että alkuperäinen lapsi voitaisiin korvata nuorukaisella, jota kutsuu Amerikkalaiseksi unelmaksi.
ellauri402.html on line 759: Maailman luomistarinassa on laajennus, jossa kerrotaan tarkasti, mitä kuuden päivän aikana tapahtui, sekä yksityiskohtia enkelien luonteesta. Se laajentaa tarinaa Aadamin ja Eevan lankeemuksesta sanoen, että se johtui Saatanaelin kateudesta Aadamin roolia kohtaan kuninkaana ja ylipappina. Se selventää, että Genesiksen kirous kohdistettiin itse asiassa vain Eevalle, koska Saatanael vietteli hänet, ei Aadam. Aadam oli koko jutussa pelkkä vastaantulija, kazoi sivusta kun pyssyyn työnnettiin käärmettä.
ellauri402.html on line 813: Näyttää siltä, että apokalypsit olivat suosittu genre juutalaisten keskuudessa Kreikan ja sitten Rooman vallan aikakaudella. Suuri osa Pietarin apokalypsista voi perustua näihin kadonneiden juutalaisten apokalypsiin, teoksiin, kuten "Vartioijien kirjaan" (Henokin kirjan luvut 1–36 ), ja 1.–2. vuosisadan juutalaiseen ajatteluun yleensä. Pietarin apokalypsi näyttää lainaavan Hesekielin lukua 37, eli tarinaa Kuivien luiden laaksosta.
ellauri402.html on line 821: Luvuissa 20–30 taivaassa on kolme jakoa. "Paratiisi" on kolmas taivas ja jonne Paavali saapuu ensimmäisenä, mutta sitä ei kuvata tarkasti. Paavali laskeutuu sitten myöhemmin toiseen taivaaseen, "lupauksen maahan", joka on uudelleentulkinta "maidon ja hunajan maasta" (taivaassa, eikä Israelin maassa ), joka on näennäisesti odottavien kuolleiden pyhien säilytysalue. Jeesuksen toisesta tulemisesta ja Jumalan tuhatvuotisesta valtakunnasta. Ensimmäinen taivas Acherusian-järven toisella puolella on "Kristuksen kaupunki", jossa siunatut asuvat ikuisesti, oletettavasti tuhatvuotiskauden jälkeen. Paavali löytää jo asuntoja kaupungista, kuten raamatulliset juutalaisuuden profeetat ja kahdentoista heimon patriarkat. Kaupungin ulkopuolella on askeetteja, jotka olivat liian ylpeitä askeettisuudestaan ja joutuvat odottamaan pääsyä, kunnes Kristus palaa ja heidän ylpeytensä on asianmukaisesti kuritettu. Kaupunki itsessään on jaettu kahteentoista kerrokseen, ja asiat paranevat jatkuvasti, mitä lähemmäs keskustaa asukkaat pääsevät. Ne, jotka kieltävät itseltään fyysisen nautinnon kuolevaisessa maailmassa, palkitaan villisti tuonpuoleisessa elämässä paremmilla paikoilla Kristuksen kaupungissa, lähempänä keskustaa. Lopuksi, helvetin pitkän kiertueen jälkeen, Paavali palaa "Paratiisiin" luvuissa 45–51, mutta on epäselvää, tarkoittaako tämä taas kolmatta kerrosta, taivasta yleensä vai uutta neljättä kerrosta. Siellä Paavali tapaa muita raamatullisia henkilöitä, joista osan kuvattiin jo olevan muilla kerroksilla aikaisemmissa kohdissa. On mahdollista, että tämä kertomus on alun perin peräisin erillisestä tarinasta, joka yhdistettiin Paavalin Apokalypsiin, koska se ei ole täysin yhdenmukainen aikaisemman taivaallisen näyn kanssa.
ellauri403.html on line 216: Normanin äiti Norma oli poikaansa kohtaan hyvin ankara, ja Norma kielsi häneltä kaikki suhteet naisiin (paitsi itseensä) kertoen, että kaikki naiset (äisky mukaan lukien) ovat huoria. Dissosioitunut Norman, tapettuaan Norman mustasukkaisena, esiintyy itsenään ja äitinään käyttäen tämän vaatteita ja tappaen kaikki, jotka kokee uhkana pojalleen eli itselleen. Täähän on kuin evankeliumien lunastustarina.
ellauri403.html on line 220: Amerikan Psyko (engl. American Psycho) on Bret Easton Ellisin vuonna 1991 kirjoittama romaani. Kirja on ensimmäisessä persoonassa kirjoitettu fiktiivinen tarina rikkaasta newyorkilaisesta nuorukaisesta, joka päivisin viettää laatuaikaa New Yorkin yläluokkaan kuuluvien ystäviensä seurassa ja öisin ruokkii pakkomielteistä tahtoaan tappaa ihmisiä.
ellauri405.html on line 166: Shiraz on alkuperältään vanha rypäle, jota nautittiin jo antiikin Rooman aikoihin. Syrah on peräisin Ranskasta, Pohjois-Rhônen laaksosta, vaikka aikoinaan se nimensä perusteella yhdistettiin Iranin Šīrāzin kaupunkiin, josta viininviljelyn uskotaan alkaneen 7 000 vuotta sitten. Syrahiin liittyy myös tarina erakoituneesta Guy De Sterimbergistä, joka kuulemma toi lajikkeen Rhônen laaksoon ristiretkeltä. Roomalaisten uskottiin tuoneen rypäleen Syrakusasta, mutta 1990-luvulla ranskalaiset tutkimukset ovat vahvistaneet rypäleen kehittyneen kahden rhônelaisen lajikkeen risteytyksenä. Viiniköynnös tuottaa isoja, syvänsinisiä rypäleitä, joista saadaan täyteläistä, tanniinipitoista, pitkää kypsytystä kestävää viiniä. Syrah tuottaa maaperän ja ilmasto-olosuhteiden mukaan aromeiltaan hyvinkin erilaisia viinejä. Syrahin tunnusomaisena piirteenä pidetään hyvin syvää sinipunaista värisävyä, mausteisuutta ja marjaisuutta, mutta myös suklaan, kahvin ja pippurin maut ovat tavanomaisia. Kuumassa ilmastossa Syrah synnyttää jopa hillomaisen marjaisia aromeja.
ellauri405.html on line 172: Muita tunnettuja shirazilaisia: Valerie Jarrett, Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman vanhempi neuvonantaja, syntyi Shirazissa afroamerikkalaisvanhemmille! Entä Jimmy Delshad sitten! Hänhän oli ensimmäinen persialainen juutalainen, joka valittiin Los Angelesin vanhimman ja suurimman konservatiivisen seurakunnan Sinai-temppelin presidentiksi. Vuonna 2003 hänet valittiin Beverly Hillsin kaupunginvaltuuston jäseneksi, ja hänestä tuli pormestari vuonna 2007. 16. maaliskuuta 2010 Delshad aloitti toisen toimikautensa Beverly Hillsin pormestarina! Mitähän Jimmylle kuuluu tänään. Ei se kuolleelta ainakaan vielä vaikuta:
ellauri408.html on line 81: Heprean sana Eloah on runollinen sana "Jumalalle"; mahdollisesti de Vigny piti tätä mielessään rakentaessaan runon takana olevaa alkuperäistä tarinaa; runossa puhutaan siitä, että hän on rakastajan jumala. (Nimi Eloá on muuten Brasiliassa melko yleinen naisten etunimi, joka on epäilemättä saanut inspiraationsa heidän mieltymyksestään sänkypainiin.)
ellauri408.html on line 208: Veli Unelias (alias Henri Amiel) muistuttaa henkisest aika lailla Hilja Haahtea. Hilja Haahden koko tuotanto oli näytillä Pasilan mamukirjaston mainostornissa, paizi "Seija-tyttösen tarina". Mixi ihmeessä se oli jäänyt pois framilta? Epistä. Se on mielikirjani.Minä en uskalla toimia, en rakastaa enkä tuottaa, ellei osaxi tule yleinen tunnustus. DSM5 diagnoosi: NPD eli narsistinen luonnehäiriö. Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan.
ellauri408.html on line 608: Roman de la Rose on allegorinen rakkausruno, joka saa muodon unelmanäkynä. 25-vuotias kertoja kertoo noin viisi vuotta sitten näkemästään unesta, joka on sittemmin toteutunut. Unessa hän matkusti muurien ympäröimään puutarhaan, jossa hän katseli ruusupensaita Narkissoksen lähteessä. Kun hän meni valitsemaan omaa erityistä kukkaansa, Rakkauden Jumala ampui häntä useilla nuolilla, jolloin hän ihastui ikuisesti yhteen tiettyyn kukkaan. Hänen yrityksensä saada ruusu ei tuottanut tulosta. Varastettu suudelma varoitti ruusun vartijoita, jotka sitten sulkivat sen vielä vahvempien linnoitteiden taakse. Kohdassa, jossa Guillaume de Lorrisin runo katkeaa, päähenkilö, joka kohtaa tämän uuden esteen rakkautensa toteuttamiselle, jää valittamaan kohtaloaan. Jean de Meun päättää tarinan surkealla kuvauksella ruusun nyppimisestä, joka saavutettiin petoksella, mikä on hyvin erilaista kuin Guillaumen idealisoitu käsitys rakkausmatkasta.
ellauri408.html on line 742:Surkea tarina
ellauri408.html on line 750: Mutta Pestalozzin elämä oli surkea tarina, kuittaa Tupexija päiväkirjassa. Niin se olikin.
ellauri408.html on line 898: Tämäkin tarina on surullinen. Se muistuttaa Pestalozzin hukattua elämää. Luin 408:nnen vihkon ennen kuin neuloin kokoon sen seuraajan. Päiväkirjastani tulisi painettuna 46 kpl 300s kokoista nidosta. Onnexi tämä 29 vuotta kestänyt jaarittelu painuu unohduxiin, sillä jokaista kiinnostaa vain oma romaani ja henkkoht elämä. Pyörähdetään kolmasti ja pyrähdetään pois. Saxalaisten karkea komiikka on sietämättömän alhaista. En ihmettelisi, vaikka heräisin kamelina. Izensäsukoileminen l. paapominen on kädetyxen rikoskumppanuutta. Olemme tuomitut typistyxeen.
ellauri408.html on line 1016: Lisäisivätkö aivot, joihin sisältyisivät kirjastojen kaikkien teosten kaikki sivut, ihmiskunnan henkistä ja moraalista pääomaa? Se nähdään pian, kun The Cloud mahdollistaa pääkoppaa isompia tekoälyjä. Kuinka voitaisiinkaan säilyttää sisäinen vapistus, synnintunto, anteexisaamisen tarve, pyhyyden kaipuu, jos poistetaan sadut ja tarinat? Eikö silmänkääntö ole kasvatuxen kaizeva menetelmä? No pilvet on nytkin täynnä meemejä, tule ja valize omasi.
ellauri409.html on line 493: Eli tässä Guido kutsutaan paljastamaan itsensä ja selittämään, kuka hän on, olematta vastahakoisempi kuin muut ovat olleet ennen häntä, ja kirottu suostuu siinä väärässä luulossa, että hän puhuu toisen kirotun kanssa, siis jonkun kanssa, joka ei voi palata Maahan ja aiheuttaa hänelle häpeää kertomalla tarinan hänen kadouksestaan.
ellauri411.html on line 72: Tällä etäisyydellä myrkky iskee hullujen äärellä, mutta loppujen lopuksi hän oli ollut peloton ottamaan heidät vastaan, pilkannut ja nokkelasti kyennyt saamaan huoneet keinumaan naurusta. "En usko, että kukaan on koskaan saanut minua nauramaan enemmän kuin hän noina aikoina", kirjoitti Leonard Woolf omaelämäkerrassaan. "Hänen naamiomaisilla kasvoilla ei näkynyt hymyn häivettä, tarinan poikkeuksellista hauskuutta lisäsivät supistavan nokkeluuden välähdykset." Kukaan ei tarvitse olla henkilökohtaisesti tutustunut Blooms Berriesiin (kuten Mansfield niitä kutsui) aistiakseen, että siellä on niistä piirretty melko teräviä karikatyyrejä. Ei ihme, että Woolf heitti Blissin lattialle lukiessaan sitä. Mansfield oli selvästikin varteenotettava voima. Mansfield kuoli 34-vuotiaana tubiin; Woolf oli tuolloin 40-vuotias ja oli vasta julkaissut Jacobin huoneen, ensimmäisen romaaneistaan, joka irtautui perinteestä.
ellauri411.html on line 98: Päälliköt, eräät efraimilaisten päälliköt, olivat Asarja, Johananin poika, Berekja, Mesillemotin poika, Jehizkia, Sallumin poika, ja Amasa, Hadlain poika, jotka sanoivat: "Älä tuo vankeja tänne, sillä aiot viedä sinne. syyllisyytemme Herraa vastaan nykyisten syntiemme ja syyllisyytemme lisäksi. Sillä meidän syyllisyytemme on jo suuri, ja viha Israelia kohtaan on kova." Tätä jaksoa on verrattu tarinaan laupiaasta samarialaisesta .
ellauri411.html on line 210: Juutalaisten tärkein pyhä teksti, Toora, sisältää heprealaisen Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa. Vaikka se sisältää joitain samoja tarinoita kuin Vanha testamentti, tarinat eivät ole samassa järjestyksessä. Siinä on Genesis-, Exodus-, Leviticus-, Numbers- ja Deuteronomy-kirjat.
ellauri411.html on line 278: Logiikan hylkääminen Russellin paradoxin vuoxi kumoaa kaiken keskustelun, kaikki väitteet ja kaikki päätelmät. Ei ole sivistynyttä elämää ilman logiikkaa, oli se kuinka alkeellista tahansa, vaikkapa vain propositionaalista. Joten horjumaton todiste siitä, ettei Paavalia tai evankeliumien Jeesusta ollut, olisi viimeinen looginen isku kaikkia luotuja ja niihin perustuvia taikauskoita vastaan. Mutta valitettavasti, toistan, niillä harvoilla elementeillä, joita meillä on, emme voi turvallisesti ja täydellisesti todistaa, että niitä heppuja oli olemassa tai ettei niitä ollut olemassa, ja jos niitä oli olemassa, kuinka paljon niistä sanotusta on myyttiä ja kuinka paljon on tosiasia. Varmasti on liian monia epäilyksiä ja perusteita olettaa, että näitä ihmisiä ei koskaan ollut olemassa. Mutta jos voimme osoittaa että Paul, myyttinen tai ei, oli joka tapauxessa paskiainen, ei sitä tarvita. Jos tässä esittämämme vastakkainen näkemys kattaa meidät moraalisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti jne., niin Paavalin tai Kristuksen olemassaololla ei ole enää suurta merkitystä meille. Vapautamme itsemme uskonnoista, lahkoista, taikauskoista ja niihin perustuvista ennakkoluuloista ja siihen tarina päättyy.
ellauri411.html on line 282: Itse asiassa kristittyjen Paavalin tarinankertojien mytologia saavutti huippunsa Pyhän Hieronymuksen, kirkon kirjallisuuden valovoiman (Raamatun kääntäjä latinalaiseen Vulgataan) kanssa 400 -luvun lopulla, joka kertoo meille: Kun roomalaiset mestasivat Paavalin Rooman ulkopuolella, viillosta virtasi maitoa veren sijaan. Lisäksi hän kaatui pää alaspäin ja teki kaksi hyppyä maahan ja jokaisesta kolmesta osumapisteestä juoksi vesilähde. Eli puolen metrin etäisyydellä virtasi kolme erilaista vesilähdettä (miksi täydellisesti katkaistu pää pomppii maahan). Siten kirkon "valaisin" Hieronymus osoitti jälleen kerran typeryytensä ja muodon puutteensa! Joten vaikka Jerome kertoo meille tätä hölynpölyä, emme tiedä Paavalin tarkkaa kuolinvuotta, mutta useat inspiraatiot sijoittavat sen vuoden 64 jKr. (yleinen aikakausi) ja 68 jKr. Mitä tulee hänen syntymävuoteensa, sitä ei edes mainita, eikä sitä mainita missään, paitsi ehkä karkea arvaus. Joten jopa näissä kohdissa meiltä puuttuu historiallista tietoa. Kai se oli lähes Jessen ikätoveri, pallero kun Jeesus oli taapero.
ellauri411.html on line 535: Huolimatta kaikista niistä ihmeellisistä asioista, joita Paavali luettelee naisista jakeessa 1 Korinttilaisille 8:5 , näemme hänen protestoivan "eikö meillä ole oikeutta ottaa sisarnaista mukaan matkallemme palvelemaan meitä niin kuin he ja toisia apostolit ja Herran veljet ja Keefas?" Eli hän piti (ja he pitivät) naisten palvelusta lopullisesti! Jotkut väittävät tämän asian liittyvän Theklaan ja toiset siihen, että Paavalilla oli jalkavaimo. Perinne kertoo, että kun Thekla kuuli Paavalin saarnaavan, hän jätti perheensä ja sulhasensa ja seurasi häntä uskollisesti kaikkialle. En ollut paikalla enkä tiedä varmaksi, mutta varmaan Thekla antoi Peevelille joka reijästä. Kaikkien kiinnostuneiden tulisi tutkia Robert Ambelainin kirjaa Paul, erityisesti lukua 10, jonka otsikko on "Paavali ja naiset", ja muita kirjoja, joihin viittaamme tässä paperissa. On tärkeää, että naisen alentumisesta huolimatta Paul piti naisen palvelemisesta matkoillaan. (Mainin ohimennen, että on samanlainen tarina kirkollisesta valokeikasta Hieronuksesta lesken kanssa, joka miehensä kuoltua seurasi häntä ja palveli häntä uskollisesti, kun tämä meni ja viipyi pitkään Palestiinassa jne...).
ellauri412.html on line 86: Deutero-Jesajan suurin saavutus on hänen sijaiskärsimyksen idean kehittäminen. Vaikka hän puhui ensisijaisesti oman kansansa kärsimyksistä, emme saa ajatella, että hän yritti antaa historiallisen selostuksen tavasta, jolla vain he reagoivat onnettomuuksiinsa. Pikemminkin hän esitti ihanteen, jonka noudattaminen antaisi uutta valoa kysymykseen ansaitsemattomasta kärsimyksestä. Ihmiset ymmärtäisivät, että tilanne, johon heidät asetettiin, tarjosi heille mahdollisuuden näyttää vieraille kansoille uskontonsa todellista henkeä. Kuten muutkin profeetat ennen häntä, Deutero-Jesaias ei koskaan epäillyt, etteikö jumalallinen tarkoitus lopulta saavutettaisiin, mutta menetelmä, jolla se saavutettaisiin, oli jotain aivan erilaista kuin aiemmin ajateltiin. Eli muuta kuin tämä hammurabimainen verikostoidea. Sijaiskärsimys eli syntipukkiajatus oli ajatus, jolla oli suuri merkitys, ja vaikka se näytti olleen liian ylevä ihanne ihmisten enemmistölle joko ymmärtää tai seurata, jotkut ihmiset uskoivat sen totuuteen. Seuraavien vuosisatojen aikana monet tilaisuudet olivat esimerkki tästä ihanteesta. Kristityt ovat jo pitkään ymmärtäneet, että Jeesuksen Nasaretilaisen elämä ja kuolema ovat parhaita esimerkkejä siitä, mitä Deutero-Jesaias julisti nykyaikaisille pakkosiirtolaisilleen Babylonissa. Eise silti ollut mikään ennuste, juutalaiset vänkäävät. Markku, Paavo ja kaverit vaan jälkikäteen vääntelivät Jeshuan tarinaa Jes. 52 kerrotun muotin mukaisexi. Se oli salaliittoteoria!
ellauri412.html on line 631: Runon keskusta on asetettu ryhmän suuhun, jota kutsutaan "me", joka kertoo palvelijan tarinan. He sanovat, että hän näytti heille aluksi merkityksettömänä matalana, jumalan hylkäämisenä ja ihmisten hylkääminä. Palvelijassa ei ollut mitään vaikuttavalta tai tärkeän näköisestä (Isa 53:1-3). Nyt he kuitenkin myöntävät, että he eivät olisi voineet olla enemmän väärässä (Isa 53:4-6). Todellisuudessa palvelija kärsi ja kuoli Israelin synnyyden ja uskontottomuuden puolesta. Israel hylkäsi Jumalan palvelijan, ja he johtivat hänet kuolemaan ja tappoivat hänet (Isa 53:7-9).
ellauri412.html on line 635: Onneksi tämä ei ole palvelijan tarinan loppu. Hänen hylkäämisensä ja kuoleman jälkeen me kaikki yhtäkkiä luemme, että palvelija "katso jälkeläiset ja elää pitkiä päiviä" ja "näe valo ja ole tyytyväinen" (Isa 53:10-11). Kuulemme, että hänen kuolemansa oli itse asiassa epäonnistumisen vastakohta. Se oli hänen tapansa "kantaa kansansa synnit", jotta syyllinen ”voi lausua vanhurskaksi” Jumalan edessä (53:11b). Israel, joka ei ainoastaan päätynyt karkotetusta syntiinään, vaan myös tappoi Jumalan palvelijan, joka on lähetetty heille, lausutaan ”vagiinalliseksi” ei minkään tekemänsä vuoksi, vaan sen tähden, mitä palvelija teki heidän puolestaan.
ellauri412.html on line 637: On olemassa syy, miksi Isaiah 53: n runo esitellään ilmaisulla "hyvä uutinen", ja on myös hyvä syy, miksi kaikki neljä tarinaa Jeesuksesta Uudessa testamentissa kutsuttiin lopulta "Hyvää uutista" tai "Epäinhimillistä". Se on oudoin hyvä uutinen, jonka koskaan kuulet, mutta myös parhaat uutiset. Se on tarina Jumalan pahan voittauksesta, jotta teidät ja minä sinut voidaan pelastaa inhimillisestä tilasta, kuolemasta, jota näemme kaikkialla ympärillämme, ja siitä, jonka löydämme itsestämme. Tässä palvelijan kuolemasta ja ylösnousemuksesta saamme selville Jumalan rakkauden, joka johtaa todelliseen elämään.
ellauri412.html on line 669: Ensinnäkin Raamatun molemmat testamentit kertovat yhden, jatkuvan tarinan. Jokainen numero EI ole izenäinen seikkailu. Joten OT: n läpimenon tulkitseminen kuulematta NT: tä lisätietoja voi johtaa meidät virheeseen. Se on kuin lukisi 75 prosenttia murhamysteeristä ja yrittäisi päättää, kuka tappaja on.
ellauri412.html on line 672: Meillä ei ole tarpeeksi tietoa. Sixi tarvizemme uskoa. Ja se johtuu siitä, että profeetta Jesajilla (yhdessä muiden kirjan haamukirjoittajilla) ei ollut tarpeeksi tietoa. He nauhoittivat profetioita, joita he eivät täysin ymmärtäneet. Jumala ei paljasta koko tarinaansa meille kaikille. Hän antaa sen ihmiskunnalle tarpeen tietää (need to know) periaatteella (edistyksellisesti) ja Jesaja (et. al) sai vain sen, mitä he tarvitsivat tietääkseen tuolloin. Joten vaikka Jesaja kirjoitti 53:10, kun hän ajatteli, että kyse oli biologisesta jälkeläisestä, se ei tarkoita, että hän olisi oikeassa. Todellinen ja täysi merkitys ei voitu tietää ennen kuin profetia on täytetty. Ja Jesajan profetia 52:13-53: 12 12 Täytti Kristuksessa. Se on jotain, jonka löydämme vain, kun luemme kirjan viimeisen 25 (tai no, 20) prosentin. Blessings, Rob
ellauri413.html on line 606: jäykistyy Corindasta. Tää tarina on täynnä panoaiheita, muilla aseilla kuin tylpällä astalolla sählystely on pelkkä peitetarina. Six varmaan siitä piti Jööttikin. Guglielmo tuolla on
ellauri418.html on line 161: Naisjalkaväen uraa uurtava tarina veteraanien korostamana. Notre Dame paljastaa kaikkien aikojen ensimmäisen hypersonic Mach 10 -kullitunnelin. MBDA työntää sinne uuden syväiskuohjuksen ajoissa Eurooppaan aseistautumaan.
ellauri419.html on line 89: Vuoden 1973 National Lampoon Comicsin kokoelma sisälsi tarinan "New Guinea Pig", joka julkaistiin alun perin heinäkuun 1972 numerossa ja jossa keskityttiin Rockefellerin katoamiseen juonena, jolla Rockefellerit voisivat perustellusti tappaa kaikki mustat ihmiset Uudessa-Guineassa ja varastaa heidän resurssinsa.
ellauri420.html on line 80: Kaikki eivät olleet vakuuttuneita tästä tulkinnasta. Muun muassa valitusfilosofi Voltaire muistutti, ettei Raamattu todellisuudessa kerro Onanin masturboineen. Juutalaiset rabbit ovat tulkinneet Onanin tarinaa ahkerasti. Jotkut heistä olivat sitä mieltä, että ongelma oli se, että Onan kieltäytyi täyttämästä osaansa sukupolvien ketjussa. Katolisessa kirkossa Onanin kertomuksen on tulkittu tarkoittavan keskeytettyä yhdyntää. 300–400-luvuilla elänyt kirkkoisä Augustinus puolestaan oli pitänyt Onania esimerkkinä ihmisestä, joka ei tehnyt voitavaansa toisen hyväksi. Tamar kyllä rentoutui muttei tyydyttynyt, jäi kaipaamaan toista varvia kuten Rei Shimura.
ellauri420.html on line 149: Silti hän oli huolissaan hänen turvallisuudestaan. Huolimatta aiemmasta kohtaamisestaan katastrofin kanssa, neiti Purefoy oli hyväksynyt hänen tarinansa vain vähäisen rohkaisun jälkeen. Rohkeutta lukuun ottamatta tyttö ei ollut oppinut läksyään; ja hänen jättämisensä hänen omiin käsiinsä olisi ollut virhe. Hiän oli luottanut siihen, ettei hän saastuttanut häntä saman tien. Vaikka Lucifer ei ollut syntynyt rooliin, hän piti itseään herrasmiehenä, mutta useimmat matkustavat Englannin tiet eivät tänä päivänä olisi lähelläkään tätä kuvausta. Ennen kuin hän pääsi Lontooseen, joku mies sai tytön neitsyyden viettelemällä tai väkisin. Vielä nytkin hän nukkui sikeästi tasaisessa sateessa keinuvassa vaunussa. Jos ei hänen kunniansa vuoksi, hän voisi lunastaa tytön ennen kuin tämä ehti taistella.
ellauri420.html on line 491: Kreikkalainen tragediakirjailija Euripides on kirjoittanut kadonneen tragedian Faethonin surullisesta kohtalosta. Roomalaisista runoilijoista Ovidius käsittelee tragediakertomusta tunnetuimmassa teoksessaan Muodonmuutoksia. Ovidiuksen on katsottu käyttäneen kreikkalaista tragediakertomusta lähdeteoksenaan. V. A. Koskenniemen runo Pippelis poppelis eli Kärähtäneet pippelit perustuu Faethonin tarinaan.
ellauri420.html on line 515: Nervaali tarkoitti tässä kaikitenkin Attista, josta myytti kertoo seuraavaa. Cybele ja Attis on tarina fryygialaisen suuren äitijumalattaren Cybelen traagisesta rakkaudesta kuolevaiseen Attisiin. Se on myös tarina itsensä silpomisesta ja uudestisyntymisestä. Kun Cybele – yksi Zeuksen mahdollisista rakastajattarista – hylkäsi hänet, Zeus ei sanonut "ei", mutta kun hänen uhrinsa nukkui, suuri filandereri vuodatti siemenensä muina miehinä hänen päälleen. Aikanaan Cybele synnytti Agdistisin, hermafrodiittisen demonin, joka oli niin vahva ja villi, että muut jumalat pelkäsivät häntä. Kauhussaan he katkaisivat häneltä miehen sukupuolielimen. Ei jäänut kuin nartun näpöttimet. Sen verestä syntyi mantelipuu.
ellauri420.html on line 525: Toinen tarina kertoo, että Atys, Cybelen pappi, pakeni metsään paetakseen Fryygian kuninkaan herkullisia syleilyjä, mutta hänet otettiin kiinni ja siitä seuranneessa taistelussa hänen takaa-ajajansa hukkasi killuttimensa. Kuoleva kuningas kosti itsensä aiheuttamalla saman onnettomuuden Atysille. Cybelen papit löysivät Atysin kuusen alta, sillä hetkellä hän oli vanhentumassa. He kantoivat hänet jumalattaren temppeliin ja yrittivät palauttaa hänet henkiin, mutta turhaan. Cybele määräsi, että Atyksen kuolemaa piti itkeä joka vuosi juhlallisin valitusvirsin ja että tästä lähtien hänen pappinsa olisivat eunukeja.
ellauri420.html on line 529: Neljännen Pausaniaksen kertoman tarinan mukaan, Atys oli Fryygian kuninkaan Calauksen poika, eikä luonteeltaan kyennyt levittämään rotuaan. Kun hän oli kasvanut, hän meni Lydiaan, jossa hän esitteli Cybelen palvonnan. Kiitollinen jumalatar keksi hänelle sellaisen kiintymyksen, että Zeus vihassaan sitä kohtaan lähetti Lydiaan villisian, joka tappoi monia asukkaista, ja heidän joukossaan myös Atyn. Atysin uskottiin haudatun Pessinukseen Agdistis-vuoren alle. Häntä palvottiin Cybelen temppeleissä tämän jumalattaren kanssa. Taideteoksissa hänet esitetään paimenena, jolla on huilu ja sauva (LOL). Hänen palvontansa näyttää tulleen Kreikkaan suhteellisen myöhään. Böttigerin nerokas näkemys on, että Atysin myytti edustaa luonnon keskinkertaista luonnetta, miehen ja naisen, keskittyneenä yhteen. Wauzi wau.
ellauri424.html on line 122: Siellä on tuttuja kasvoja: Elvi Sinervo, Paavo Koskinen, Ingrid Bergman, Greta Garbo... Bergman? Garbo? Totta – leikkeitä Hollywood-tähdistä. Natalia keräsi kotimaisten ja ulkomaisten elokuvanäyttelijöiden kuvia. Niitä oli suuret kokoelmat. Niukan henkilömapin pohjimmaisena on kirja Greta Garbon tarina vuodelta 1930. Sen ensilehdelle on kirjoitettu omistajan nimi koukeroisella käsialalla: Rouva Nadja Koskinen o.s. Vereschjagin. Natalia ei tosiaankaan kertonut Sinervolle kaikkea. Länsi-ihanuus houkutteli häntäkin. Olisinpa syntynyt ruåzalaisexi.
ellauri424.html on line 268: Meidän tarinamme äidin kanssa oli vasta alussa...
ellauri424.html on line 272: Tässäpä teille tuliaisixi tätä talousliberalismia, olkaapa hyvä neuvostoihmiset. Ei helvetti että jaxaa vituttaa. Mistä tää tarina tuntuu niin tutulta? Ai niin Dickensistä. Äkkiäpä on peruutettu takaisin 1800-luvulle, kaikki työväenluokan saavutuxet tehty tyhjäxi. Vittu peruutetaan samantien takaisin kivikaudelle, niin olis muillakin elukoilla mahixet. Ei muuta kuin ydinsota alulle. Kaikki apinat on samanlaisia kusiaisia. Apinoille ei pie antaa kättä pitempää. Ei joki ole väkevä, vaan joen uoma, sanoi Bertolt Brecht.
ellauri425.html on line 626: Arabilähteet, sekä muslimit että kristityt, esittävät toisenlaisen tarinan Vladimirin kääntymyksestä. Antiokian Yahya, al-Rudhrawari, al-Makin, al-Dimashqi ja ibn al-Athir antavat kaikki olennaisesti saman selityksen. Vuonna 987 Bardas Sclerus ja Bardas Phocas kapinoivat Bysantin keisari Basil II:ta vastaan. Molemmat kapinalliset yhdistivät voimansa hetkeksi, mutta sitten Bardas Phocas julisti itsensä keisariksi 14. syyskuuta 987. Basil II kääntyi Kiovan Venäjän puoleen saadakseen apua, vaikka heitä pidettiin tuolloin vihollisina. Vladimir suostui vastineeksi avioliitosta; hän suostui myös hyväksymään kristinuskon uskonnokseen ja kristinuskomaan kansansa. Kun hääjärjestelyt oli sovittu, Vladimir lähetti 6000 sotilasta Bysantin valtakuntaan, ja he auttoivat tukahduttamaan kapinan.
ellauri426.html on line 375: Luin 3/4 tästä kirjasta ennen kuin päätin, että sitä ei vain kannata lukea loppuun. Epämiellyttäviä hahmoja. Tylsä. Turha tarina. Myös vodkaa oli liikaa. Puhu stereotypioista. [ J o ]:n kirjahylly: verinen kakka.
ellauri428.html on line 240: Jeja-Pekka Roos (1945) kirjoitti esipuheen Annie Ernauxin (1940) pornokirjaan Sairas intohimo vlta 1991. Kissa Kirnauskis. Silloin vielä julkipano hätkäytti, ainakin 50 vuotta täyttänyttä hiljaista perinnesukupolvea. Televisiosssa nähdyn pornofilmin "kuva oli usvainen", "tarina oli käsittämätön eikä mitään pystynyt ennakoimaan"; sukupuoliaktin näkeminen läheltä oli "järkyttävää". Niinpä: "minusta tuntui, että kirjoittamisen tulisi pyrkiä tähän, vaikutelmaan jonka sukupuoliaktin esittäminen synnyttää, tähän ahdistukseen ja järkytykseen, ilman moraalisia arvostuksia." Ja tästä hyvästä 82-vuotiaalle Annielle läpsähti noopeli 2022.
ellauri428.html on line 368: Vanhemmat ihmiset kertoivat minulle Bulgariassa: "kulta-aika oli Neuvostoliiton aikana. Silloin nautimme elämästä ja luotimme tulevaisuuteen. Nyt nuorilla ei ole vertailukohtaa. He unohtivat tarinan. Eivät kaikki, mutta useimmat. Siksi he ovat vihaisia koko maailmalle. Länsi on opettanut heille, että elämän tärkein arvo on raha. Joten he yrittävät parhaansa ansaitakseen rahaa", venakko kertoi. Bulgarialaiset ovat myös muuttaneet suhtautumistaan venäläisiin, joilla ei ole paljon rahaa. Mutta "ennen kaikkea he vihaavat ukrainalaisia", koska heitä on paljon, ja heistä on tullut bulgarialaisten kilpailijoita työmarkkinoilla. Kaduilla voit kuulla: "palaa Odessaasi."
ellauri429.html on line 120: Itsellinen tarkoitti sääty-yhteiskunnan ajan Suomessa maaseudulla asunutta henkilöä, joka ei saanut elatustaan omasta maanviljelystään eikä ollut vakinaisesti kenenkään palveluksessa. Itselliset kuuluivat 1700-luvulla suomalaisessa maaseutuyhteisössä tilattomaan väestöön ja samalla yhteiskunnan alimpaan kerrokseen mäkitupalaisten ja palkollisten ohella. Tämänaikaisen länsisuomalaisen kylän rakenteessa itsellisten mökit sijaitsivat kylän laitamilla, kun taas vauraamman väen asutus muodosti kylän ytimen. Esim. Artturi Järviluoman näytelmän Pohjalaisia itselliset Kaisa ja Salttu, jotka ovat tarinan tärkeitä sivuhenkilöitä.
ellauri429.html on line 265: Peony: Mulla tuli useamman päivän tauko lukemiseen tässä. Toivottavasti saan luettua tämän kuitenkin ihan suht ajoissa, vaikka vähän venähtäisi marraskuun puolelle. Mielestäni tarina on nämä reilut ekat 100 sivua ollut ihan kiinnostava.
ellauri429.html on line 280: Kiva, että ainakin Peonylle ainakin on toiminut vähän paremmin tämä teos. Onhan se totta, että kirjan kulttuurinen puoli on ihan kiinnostavaa, jos vain onnistuisi pääsemään yli kaikesta muusta sekavuudesta käännöksessä, rytmityksessä ja tarinassa.
ellauri429.html on line 296: Peony: No täytyy sanoa, että minähän elän lukiessani vielä siinä kohdassa, kun odotan asioiden nivoutuvan jollakin tavalla yhteen. Itseänikin sekoittaa se, että tekstipätkät ovat aika lyhyitä ja siirrytään aina suoraan jonkun toisen tarinaan ja tätä siirtymää ei pehmennetä lukijalle usein kovin paljon sellaisella tekstillä joka auttaisi lukijaa orientoitumaan ko. henkilöön. Pitää lukea aina pätkä tekstiä ja alkaa hahmottamaan, että niin kukas tämä oli ja mitä tässä viimeksi oli tapahtunut.
ellauri429.html on line 303: Lumissa: Noni, vihdoin! Viimeisen sivun sain käännettyä tänään ja se oli siinä. Työtä ja tuskaa oli loppuun saakka, vaikka jossain vaiheessa tarinasta aloinkin saada kiinni. Olo on jotenkin pettynyt, ja lähinnä itseeni, että enkö muka vain nyt ymmärrä? Pidän mahdollisena, että jossain toisessa mielentilassa tähän olisi voinut heittäytyä paljon intomielisemminkin mukaan, mutta en kyllä ihan heti keksi, millainen mielentila sellainen voisi olla.
ellauri429.html on line 335: Koraanissa Abrahamin isä lausuu: "Oletko luopunut minun jumalistani, oi Aabraham? Totisesti, ellet muuta mieltäsi, niin minä olen kivittävä sinut kuoliaaksi. Poistu luotani pitkäksi aikaa." Ibn Ishaq, joka kirjasi tarinan muistiin, kertoo, että kyseinen jumala oli Mekassa palvottu Hubal. Islamilaisen perimätiedon mukaan Mekassa oli Hubalin (ilmeisesti Aabel) patsas, jonka Muhammed sitten kaatoi Mekan valtauksen yhteydessä. Muhammedin isoisä kiitti Muhammedin syntymästä Hubalia. Ei ois kannattanut. Abd al-Muttalib kuvataan Kaaban vieressä sijaitsevan pyhän zamzam-kaivon vastuuhenkilöksi. Muttalib oli uhrata Muhammedin isän isolla kiviveizellä, mutta Abdullah selvisi täpärästi 120 kamelin verirahalla. Juutalaisten Abraham sai kaiken anteexi.
ellauri429.html on line 638: Muslimihistorioitsija ja -kommentaattori Tabari viittaa kuuluisassa Chronicle-kirjassaan "Profeettojen ja kuninkaiden tarinat" "Saatanisten säkeiden" tapaukseen seuraavasti: " Sitten profeetalle paljastettiin tähden suura. Hän meni Mekan keskustaan, jonne qurayshilaiset kokoontuivat, ja lausui tämän suuran. Kun hän pääsi säkeeseen 19: «Mitä uskot al-Latista, `Uzzasta ja Manatista kolmannesta? Onko mahdollista, että Jumalalla on tyttäriä ja teillä poikia? Mikä kaunis työnjako se olisikaan…» Iblîs [Saatana] tuli ja pani suuhunsa nämä sanat: «Nämä epäjumalat ovat maineikkaita jumalia, joiden esirukousta on toivottava. » Epäuskoiset [ei-muslimit] olivat erittäin mielissään näistä sanoista ja sanoivat: "Muhammedille on tapahtunut ylistämään epäjumaliamme ja puhumaan niistä hyvää." Profeetta viimeisteli suuran, sitten hän kumarsi itsensä, ja epäuskoiset kumartuivat hänen jälkeensä sanojensa vuoksi, jotka hän oli vahingossa puhunut, uskoen hänen ylistäneensä heidän epäjumaliaan. Seuraavana päivänä Gabriel tuli profeetan luo ja sanoi: "Oi Muhammed, lausu minulle tähden suura". Kun Muhammed toisti sanat, Gabriel sanoi: "Enkö minä välittänyt sen sinulle näin? Sanoin: "Tämä jakautuminen on epäoikeudenmukaista". Muutit sen ja asetit jotain muuta sen tilalle, mitä olin sinulle kertonut.» Profeetta peloissaan palasi moskeijaan ja lausui suuran uudelleen. Kun hän lausui sanat: "Ja tämä jakautuminen on epäoikeudenmukaista", epäuskoiset sanoivat: "Muhammed on katunut jumaliemme ylistämistä." Profeetta oli hyvin huolissaan ja pidättyi ruoasta ja juomasta kolmen päivän ajan peläten Jumalan vihaa. Sitten Gabriel välitti hänelle seuraavan jakeen: Emme ole lähettäneet ainuttakaan profeettaa tai lähettiläätä sinun edeltäsi ilman, että Saatana olisi antanut hänen toiveensa läpi syntisen halun; mutta Jumala tekee tyhjäksi sen, minkä Saatana lävitse, ja Hän vahvistaa merkkiään ."
ellauri429.html on line 693: Niin sanottu valhejupakka tapahtui vuonna 627. W.M. Wattin kuvauksen mukaan Aiša osallistui Muhammedin sotaretkeen verhoin suljetussa kantotelineessään. Paluumatkalla Medinaan Aiša jäi karavaanista jälkeen muka etsimään kadonnutta kaulakoruaan, eikä kukaan huomannut asiaa. Seuraavana päivänä hän palasi komean nuoren sotilaan saattamana. Sotilaan nimi oli Ṣafwān ibn al-Muʿaṭṭal al-Sulamī. Tämän johdosta "valheellisen tarinan sepittäjät alkoivat puhua mitä puhuivat". Välikohtaus koetteli Muhammedin mainetta, joka puhdistui vasta kun ilmeni kaikkien helpotuxexi, ettei Aiša ollut raskaana. Tällöin Muhammedille laskeutuivat Koraanin jakeet 23:11–20: "Olemme panneet hänen siemenpisaransa varmaan talteen pieneen nahkapussukkaan." Muhammed kokosi yhteen Medinan klaanipäälliköt ja vaati heitä luopumaan sellaisten henkilöiden suojelusta, jotka levittivät tapauksen johdosta herjaavia juoruja Muhammedista. Šiialaisten keskuudessa Aiša on jäänyt kielteiseksi, koska hän nousi šiiojen kulttihahmo Alia vastaan profeetan kuoleman jälkikahinoissa.
ellauri429.html on line 777: Kathāsaritsāgara eli tarinavirtojen valtameri on laaja teos, laajempi kuin 1001 yötä. Jokainen kirja sisältää useita löyhästi yhteen kieroutuneita tarinoita, jotka on kerrottu samojen henkilöiden viihdyttämiseksi tai tiedoksi tai jotka johtuvat heidän seikkailuistaan. Nämä ovat Kosambin kuningas Udayana ja hänen poikansa Naravahanadatta. Jälkimmäisen avioliitto useiden maallista tai taivaallista alkuperää olevien neitojen kanssa ja hänen ylennyksensä Vidyadhaarojen, taivaallisten henkien luokan, kuninkaaksi ovat useimpien kirjojen pääaiheita. Ne kuitenkin muodostavat vain teoksen rungon, ja sisältö koostuu tarinoista, jotka kasvavat näistä olosuhteista tai kumpuavat toisistaan kekseliäästi ja monimutkaisesti, mikä on yksi tällaisten kokoelmien suurimmista viehätysvoimista.
ellauri429.html on line 779: Ensimmäinen kirja (Kathapitha) on johdantokirja ja viittaa kokoelman sisältämien tarinoiden alkuperään Shivaan, jonka sanotaan kertoneen ne yksityisessä keskustelussa vaimonsa Parvatin kanssa tämän viihdykkeeksi. Yksi jumaluuden palvelijoista, Pushpadanta, otti vapauden kuunnella ja toisti ne salassa vaimolleen Jayalle, jumalattaren eräänlaiselle palvelijattarelle. Jaya käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kertoo emännälleen tuntevansa Shivan kertomat tarinat. Parvatia nöyryytti suuresti tämä luultuaan, että ne oli kerrottu vain hänelle. Niinpä hän valittaa Shivalle, että tämä on pettänyt hänet, ja Jaya puolustaa itseään paljastamalla totuuden. Parvati lausuu tämän jälkeen kirouksen Pushpadantalle ja tuomitsee tämän syntymään maan päälle ihmiseksi.
ellauri429.html on line 781: Hän tuomitsee myös hänen ystävänsä Malyavanin, joka oli uskaltanut toimia hänen puolestaan, samaan paikkaan. Parvati kertoo syyllisille, että he palaavat taivaalliseen tilaansa, kun Pushpadanta kohdatessaan Yakshan, vaurauden jumalan Kuberan seuraajan, joka on tuomittu tietyn ajan vaeltamaan maan päällä pishachana eli menninkäisenä, muistaa oman entisen tilansa ja toistaa pishachalle Shivalta kuulemansa tarinat; ja kun Malyavan, tavatessaan Pissachachan, kuulee tältä uudelleen tarinat, jotka hänen ystävänsä Pushpadanta oli kertonut. Tarinoiden kertominen muodostaa myös Jaskan pishachana oleskelun kuolevaisten keskuudessa rajan.
ellauri429.html on line 789: Kuultuaan 700K shlookan pituiset kalevalamittaiset tarinat Gunadhya kirjoitti ne verellään, sillä metsässä ei ollut mustetta. Sitten hän tarjosi teoksen Pratishthanan kuninkaalle Satavanhanalle, joka hylkäsi sen inhoten. Kirjoittaja sytytti metsässä tulen ja luki sen ääneen henkien, menninkäisten, lintujen ja eläinten suureksi ylennykseksi ja poltti sen lehti lehdeltä luettuaan teoksen loppuun. Tieto tästä saavutti lopulta kuninkaan, ja hän katui tekojaan ja palasi Gunadhyan luo pyytämään teosta lahjaxi. Viisas mies suostui esittelemään kuninkaalle ne satatuhatta säettä, joita ei ollut vielä heitetty tuleen. Satavanha vei ne pääkaupunkiinsa, ja saatuaan selityksen kahdelta Gunadhyan opetuslapselta hän käänsi ne pishachojen kieleltä.
ellauri429.html on line 791: Toinen kirja (Kathamukha) aloittaa alkuperäisen kertomuksen siltä osalta, jonka oletetaan jääneen käsittelemättä, ja kertoo Kosambin kuninkaan Udayanan, sanskritinkielisissä näytelmissä ja runoissa suuren maineen saaneen prinssin, seikkailuista ja hänen avioliitostaan Ujjainin prinsessan Vasavadattan kanssa. Tärkeimpiä sivutarinoita ovat Sridattan, Devasmitan ja Lohajanghan tarinat.
ellauri429.html on line 795: Neljäs kirja (Naravahanadattajanana) kertoo Udayanan pojan, Naravahanadattan, syntymästä Vasavadattan kanssa; samaan aikaan Udayanan pääministereille syntyy poikia, joista tulee nuoren prinssin seuralaisia ja neuvonantajia. Kirja sisältää kuuluisan Jimutavahanan tarinan.
ellauri429.html on line 799: Kuudennen kirjan (Madanamanchuka) pääpaino on nuoren prinssi Naravahanadattan avioliitossa Madanamanchukan kanssa, joka on Kaliningradasenan, taivaallisen nymfin, tytär. Kalingasena oli ihastunut Udayanaan ja halusi mennä naimisiin hänen kanssaan. Udayana halusi kuitenkin mennä naimisiin hänen kanssaan, mutta koska hänellä oli jo kaksi vaimoa, hänen pääministerinsä vastusti sitä. Prinsessan ystävä, ilman nymfi, vastusti myös avioliittoa, ja molemmilla puolilla kerrottiin erilaisia tarinoita liiton puolesta ja sitä vastaan esitettyjen perustelujen tueksi. Lopulta prinsessaan rakastunut ilman henki omaksuu Udayanan muodon ja menee naimisiin hänen kanssaan tässä identiteetissä. Prinsessa tekee sovinnon ilman keinoja ja saa tyttären, Madanamanchukan, joka on Udayanan pojan morsian. Kirjassa kerrotaan kuuluisa tarina Ushasta ja Aniruddhasta.
ellauri429.html on line 801: Seuraavassa kirjassa (Ratnaprabha), 7:s, Naravahanadatta menee naimisiin Ratnaprabhān, Vidyadharin, kanssa, jonka oli ennustettu olevan hänen morsiamensa; häät vietetään hänen isänsä Hemaprabhan palatsissa, yhdellä Himalajan lumihuippuisista huipuista. Kun aviopari palaa Kosambiin, nuori morsian suostuttelee miehensä avaamaan sisätilojen ovet ja sallimaan ystäviensä ja tuttaviensa vapaan pääsyn sisään. "Naisten kunniaa", hän vahvistaa, "suojelevat vain heidän omat periaatteensa; ja missä nämä ovat turmeltuneita, kaikki varotoimet ovat turhia." Tämä järjestely ei ainoastaan vapauta naisia mustasukkaisuudesta, vaan myös käynnistää sarjan tarinoita, joissa prinssin seuralaiset toimivat kertojina. Tämän jälkeen seuraavat tarinat (esim. Somasvamin, Sringabhuja ja Rupasikha) kertovat naisten käytöksestä; jotkut ovat kostoa.
ellauri429.html on line 812: Seuraava kirja (Saktiyasas), kymmenes, on tärkeä kirjallisuushistoriassa, koska se sisältää koko Panchatantra- teoksen. Tässä kirjassa on myös mahdollinen inspiraatio toiselle tunnetulle tarinalle, kuningas Shahryarista ja hänen veljestään Tuhat ja yksi yötä -tarinassa. Kaksi nuorta brahmania matkalla joutuu yöksi metsään ja majoittuu puuhun järven lähelle. Varhain yöllä joukko ihmisiä nousee vedestä ja vetäytyy valmistellessaan viihdettä. Sitten Yaksha, henki, tulee järvestä kahden vaimonsa kanssa ja viettää yön siellä. Kun hän ja toinen hänen vaimoistaan nukkuvat, toinen, nähdessään nuorukaiset, kutsuu heidät luokseen ja rohkaistakseen heitä näyttää heille sata sormusta, jotka hän on saanut entisiltä urheilijoilta, huolimatta hänen miehensä varotoimista, joka pitää häntä lukittuna arkkuun järven pohjassa. Nuorukaiset torjuvat hänen lähentelynsä. Hän herättää hengen, joka aikoo tappaa heidät, mutta sormukset esitetään todisteena uskotonta vaimoa vastaan, ja hänet heitetään pois nenän menettämisen myötä.
ellauri429.html on line 814: Yhdestoista kirja (Vela) on yksi valtava tarina Velasta, kauppiaan pojan kanssa naimisissa olevasta neidosta, joka keskittyy heidän haaksirikkoonsa, eroonsa ja jälleenyhdistymiseensä.
ellauri429.html on line 816: Kahdestoista kirja (Sasankavati) kertoo Ayodhyan prinssin Mrigankadattan valtavan tarinan. Kertomus on samanlainen kuin Daṇḍinin Dashakumaracharita, kymmenen prinssin tarina, jossa prinssi ja hänen yhdeksän seuralaistaan ovat erossa toisistaan hetken ja kertovat, mitä kullekin on tapahtunut heidän tavatessaan uudelleen. Tarkat tarinat ovat kuitenkin erilaisia. Tämä kirja sisältää myös aiemman version suositusta Vetala Panchavimshati -nimisestä kokoelmasta: 25 tarinaa Vetelästä, joka liittyy Pratishthanin kuninkaaseen Trivikramaisemaan Godavarissa.
ellauri429.html on line 828: Kaksi viimeistä kirjaa koostuvat Naravahanadattan kertomuksista hänen vieraillessaan setänsä Gopalakan luona Kashyapan erakkomajassa. Hän toistaa tarinat, jotka kerrottiin hänelle hänen erottuaan Madanamanchukasta, lohduttaakseen häntä eron tuskassa. (Padmavati) on rakkaustarina Vidyadhaarojen prinssin Mutapalaketun ja Gandharvojen kuninkaan tyttären Padmavitun välillä. Pyhä henkilö tuomitsee edellisen mieheksi, ja näin ollen hän on jonkin aikaa erossa jälkimmäisestä. Lyhyen ajan kuluttua hänet palautetaan asemaansa ja vaimonsa luokse.
ellauri429.html on line 839: Rustamin seitsemän työtä ( persiaksi: هفت خان رستم , romanisoituna Haftkhān-e-Rostam ) olivat sarja tekoja, jotka Iranin sankareista suurin suoritti. Ferdowsi kertoi tarinan uudelleen eeppisessä runoelmassaan Shahnameh. Seitsemän työtä olivat seitsemän vaikeaa tehtävää, jotka Rostam suoritti useimmissa tapauksissa vain uskollisen ja viisaan ratsunsa Rakhshin (Jolly Jumper) seurassa, vaikka kahdessa työssä hänen seurassaan oli myös porkkananenäinen mestari Olaf.
ellauri431.html on line 64: Jeftan tarina on paasattu jo kertaalleen kun se on niin karsea nim. albumissa 303. Tässä fokus on siihen liittyvissä meriselityxissä.
ellauri431.html on line 261: Jeftan tarinan kanssa on mielenkiintoista nähdä, että uhri näyttää todella toimivan, vaikka Raamattu näyttääkin hänen teon kielteiset puolet. Se oli pakanallinen käytäntö, jonka Raamattu sittemmin tuomitsee Toorassa - kyllä, lasten uhraukset tuomitaan. Paha juudalaisten kuningas Manassa uhrasi lapsia Molokille ja ihmisten uhraamista harjoitettiin jopa Arabiassa jahilijan loppuun asti. Eräs Ishaqin Siratissa kerrottu perinne on se, että abdul mutalib oli hyvin rikas ja lupasi (unohdin, mikä lupaus oli) uhraavansa pojan kiitollisuuden tähden. No, hän heitti nuolia ja he löivät jatkuvasti Abdullahia (ra) Rasulullahin (SAAWA) isää. Lopulta he menivät profeetan, kahinan luo, ja tämä antoi tuomion, että kyllä hänen pitäisi uhrata jotain muuta (kameleita). Jos ymmärsin jonkin osan tästä tarinasta väärin, pyydän anteeksi.
ellauri432.html on line 51: Kansakuntien ja tuotteiden tarinat ovat kopioita toisistaan. Jokaisen kansan menneisyydestä löytyy sankarien taistelua ja puhdasta luontoa, jokaisesta myyntiartikkelista näppärää arjen helpottamista, aromaattista tuoksua, aikaa itselle.
ellauri433.html on line 59: Ruohometsän kansa (engl. Watership Down) on vuonna 2018 julkaistu tietokoneanimaatiolla toteutettu neliosainen minisarja, joka perustuu Richard Adamsin samannimiseen romaaniin. Sarjan 4 jaksoa julkaistiin Netflixissä 23. joulukuuta 2018. Vaikka minisarjaa katsotaan olevan sovituksista lähinnä kirjan tarinaa, se korostaa kuitenkin elementtejä vuonna 1978 julkaistusta samannimisestä elokuvasta.
ellauri433.html on line 209: Jannen tarina on helppo kertoa: Esi-isä Santeri nousi työväenluokasta herraxi. Noske aatetausta paistoi sevverran läpi oikeistohapatuxesta että Jannesta tuli vihervassari, kunnes vt proffan palkalla sai puutalon ja auton ostetuxi, vertaa Esa Sariolan Ford Scorpio, ja mielipiteet siirrähtivät sitä lyytä yläoikeaan. Sitten alkoi alamäki kun Jannessa ei ollut ainesta proffaxi, ja nyze laskee köyhtyvänä senttarina loivaa alarinnettä pesunkestäväxi persuxi.
ellauri434.html on line 58: Mihail Bulgakovin ikoninen romaani Mestari ja Margarita (1928-1940) alkaa kuuluisasti keskustelulla siitä, kuinka kertomus Jeesuksesta Kristuksesta, joka on esitetty Raamatussa messiaana ja Jumalan tekemänä ihmisenä, voisi artikuloitua ateistisella Neuvosto-Venäjällä. Romaani kuljettaa lukijat ajassa taaksepäin kuvitteelliseen Jerusalemiin kertomaan uudelleen tarinan Pontius Pilatuksen kohtaamisesta Kristuksen kanssa nykyaikaisemmasta maallisesta näkökulmasta. Mutta vaikka Mestari ja Margarita demytologisoi evankeliumin tarinan, se jättää huom myös transsendenttisen olemassaolon avoimeksi. Tässä artikkelissa käsittelen Bulgakovin ristiriitaista lähestymistapaa evankeliumiin ja pohdin, kuinka epäilystä tulee sekä uskon dramatisointi että strategia jumalallisen lähestymiselle.
ellauri434.html on line 85: Is Jesus a myth? Toimittaja Berlioz tahtoisi niin uskoa. Hän tahtoo pahaa mutta tekee hyvää, kuten Faustin Mefisto. Evankelistojen tarinat eivät ole yhtäpitävät. Never mind, he olivat eyewitnesses. Christ is King!
ellauri435.html on line 115: Centième de Philoctète: Troijan sodan monista jaksoista yksi kuuluisimmista on Filokteteen saapuminen, Kreikan armeijan kuuluisin jousiampuja, Herakleen jousen ja myrkytettyjen nuolien perillinen. Sanotaan, että Philoktetes-repukka purjehtiessaan tovereittensa kanssa kohti Troijaa ampui izeään jalkaan yhdellä omista nuolistaan ja että kuoliohaju, joka siitä nousi, oli sellainen, että hänet hylättiin autiolle saarelle Egeanmerellä, nimeltä Lemnos. Vasta tämän sodan kymmenentenä vuonna hänet etsittiin ja tuotiin Troijaan, sillä oraakkeli oli ennustanut, ettei kaupunkia voitu valloittaa ilman Herakleen nuolia. Legendaarisessa tarinassa kaikki kiinnostus kohdistuu temppuihin, joilla Philoktetes täytyi saada antamaan anteeksi hänet pettäneille tovereilleen ja saada hänet auttamaan heitä. Näihin teemoihin Sofokleen draama ilmeisesti perustuu. Suuri kreikkalainen tragedia kirjoitti tämän teoksen ja esitti sen ollessaan lähes 90-vuotias, toisin sanoen vuonna 409 eaa.
ellauri435.html on line 147: Juoni toimii näin. Romaani sijoittuu 1930-luvun lopun Pariisiin, ja tarina keskittyy kolmeen päivään 34-vuotiaan Mathieu-nimisen filosofian professorin elämässä.
ellauri439.html on line 76: Martin Walser kirjoittaa tarinan Johann Wolfgang von Goethen viimeisestä rakkaudesta. Goethe on romaanissa jo leskeksi jäänyt ja kirjailijana erittäin kuuluisa. Hän rakastuu 73-vuotiaana 19-vuotiaaseen Ulrike von Levetzowiin, jota hän liehittelee Marienbadin kylpylässä vuonna 1823. Nuori neito ei ole ollenkaan vastahakoinen, mutta onko hänellä samanlaisia tunteita Goetheä kohtaan kuin tällä tyttöä kohtaan? Entä mitä mieltä "maailma" on moisesta rakkaussuhteesta? Voisiko romanssi toimia, vaikka se on monen mielestä kiusallinen ja häpeällinen? Vizi eihän tää Martin hyypiö muusta puhukaan kuin siitä ja sen kestävyydestä. Goethe kaliiperin häntyri, puolen jalan putki koko ajan juhlakunnossa.
ellauri439.html on line 116: On epäselvää, sijoittuiko tämä tarina ennen vai jälkeen Marian ilmoituksen, joka Uuden testamentin kertomuksessa tapahtui heidän kihlauksensa jälkeen, mutta ennen heidän avioliittoaan. Jaakobin evankeliumissa se tulee ilmoituksen jälkeen, mutta Pseudo-Matteuksen evankeliumissa, lännen ensisijaisessa lähteessä, se tulee ennen sitä. Joka tapauxessa ius primae noctis oli herroilla, Jooseppi jää pitelemään nuupahtanutta kukkakeppiä Gabin nuohotessa sakkolihan kimpussa. Ellei se sittenkin ollut joku roomalainen sotilas.
ellauri443.html on line 169: New York Timesin mukaan HG Wells tapasi Henry Jamesin (kuvassa) ensimmäisen kerran vuonna 1898, jolloin he muodostivat välittömästi molemmille kirjailijoille sopivan dynamiikan, joka säilytti heidän ystävyytensä pitkälle 1800-luvulle (eli 2v). Wells oli tuolloin nouseva nuori spekuloija, ja vaikka hän ei ollut vielä saanut niitä kriittisiä kehuja, joista hän nautti myöhemmin, James tarjosi Wellsille runsasta kiitosta. Vuonna 1905 James kertoi Wellsille olevansa "ihailemassa kumartanut ja että olet minulle enemmän kuin koskaan ennen sukupolvenne kiinnostavin 'kirjallinen mies' – itse asiassa ainoa kiinnostava. Nämä asiat tekevät sinulle mielestäni suurimman kunnian, ja olen hämmästynyt neroutesi monimuotoisuudesta." James parin vanhimpana puhui yleensä auktoriteetin ja kokemuksen äänellä. Wellsille James – häntä vanhempi 23 vuotta – oli kunnioitettava kirjainten vakiintuneena mestarina, joka otti mielellään tällaisten kykyjen mentorin roolin. Jamesin opastus muodosti sen, mitä Wells kutsui "rakastavaksi rangaistukseksi". Wellsin vaimo säilytti hänen kirjeenvaihtonsa; Jamesilta on säilynyt yli 40 kirjettä, kun taas tutkijoilla on käytettävissään vain 11 Wellsin kirjettä Jamesille, joka oli kiukuspäissään polttanut monet hänen kirjoituksistaan.
ellauri443.html on line 185: Carverin elämän "rajaviivan" jälkeen - 2. kesäkuuta 1977, päivä, jolloin hän lopetti juomisen - hänen tarinansa muuttuvat yhä lunastavammiksi ja laajemmiksi. Alkoholi oli lopulta tuhonnut hänen terveytensä, työnsä ja perheensä – hänen ensimmäinen avioliittonsa päättyi käytännössä vuonna 1978. Hän vihdoin meni naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa Tess Gallagherin kanssa (he tapasivat kymmenen vuotta aiemmin kirjailijakonferenssissa Dallasissa) Renossa, Nevadassa, alle kaksi kuukautta ennen kuin hän lopulta hävisi taistelunsa syöpää vastaan. Jäbä oli er.epm. näköinen kasarisilmälaseineen. Novelli työtön myyjä Earlista ja Doreenin laiharista oli ellon sikki. Runoilija Tess julkaisi Raymondin kuoltua selailukirjan Raymondista jossa myy lähinnä izeään.
ellauri443.html on line 212: Clarkin ensimmäinen julkaistu romaani, Häränjousen tapaus (1940), oli menestys, ja sitä pidetään usein ensimmäisenä modernina länkkärinä ilman genren tavanomaisia kliseitä ja kaavajuonteita. Romaani on tarina lynkkaväkijoukosta, joka sekoittaa kolme viatonta matkustajaa murhasta epäiltyihin karjakävijöihin. Kun matkustajat on hirtetty, lynkkajoukko huomaa tappaneensa väärät epäillyt. Kyllä nauru kelpasi. Romaanin teemoja ovat rajalain ja järjestyksen sekä syyllisyyden tarkastelu. Romaani sai hyvän vastaanoton, antoi Clarkille kirjallisuuden suosiota, joka oli epätavallista westernien kirjoittajalle, ja vuonna 1943 se mukautettiin elokuvaksi, jossa pääosissa olivat Harry Morgan ja Henry Fonda naispääosassa.
ellauri443.html on line 219: Vuonna 1972 hän oli osa Ms-lehden kampanja: "Meillä on ollut abortteja." Kampanja vaati lisääntymisvapautta rajoittavien "arkaaisten lakien" lopettamista ja rohkaisi naisia jakamaan tarinansa ja ryhtymään toimiin.
ellauri443.html on line 221: Hortensea on toisinaan verrattu Barbara Kingsolverin tavoin Charles Dickensiin, Eudora Weltyyn, Jane Austeniin ja virtahepomaiseen Henry Jamesiin. Kriitikot pitivät Calisheria yleensä uusrealistisena ja usein sekä tuomitsi että ylisti häntä hänen laajoista hahmojen ja heidän sosiaalisten maailmojensa tutkimisesta. Hänen ikäisensä vaikuttuivat eniten hänen omalaatuisesta tarinankerronnastaan, hänen filigraanisista lauseistaan ja rohkeista tyyliretkistä. Calisher kuoli 13. tammikuuta 2009 97-vuotiaana Manhattanilla. Vizi New Yorkin juutalaiset ovat pitkäikäisiä. Ei kai se johdu pahasta keitetystä kalasta?
ellauri443.html on line 267: Nide on virkistävä, mukaansatempaava tarina siittiösolun kuolemattomasta päättäväisyydestä. Siinä Lawrence kohtaa emotionaaliseen terveyteen ja elinvoimaisuuteen, spontaanisuuteen, ihmisen seksuaalisuuteen ja vaistoihin liittyviä kysymyksiä. Hänen kuollessaan hänen julkinen maineensa oli "pornografi, joka oli hukannut huomattavat kykynsä."
ellauri443.html on line 271: Calista: Vihaan tätä kirjaa. Inhoan tätä tarinaa. Kirstelin hampaitani jokaisesta sivusta ja jokaisesta kohtauksesta näillä hirviömäisillä hahmoilla. Luin koko tämän pirun tarinan ja vihasin sitä koko matkan. Kieli ja ideat eivät voineet estää minua vihaamasta jokaista tämän kirjan hahmoa ja suhdetta. Tytär oli kuuma sotku ja hullu valmistaja. Hän on hyvin itsekeskeinen ja se on ok. En ole iloinen, että luin tämän millään tavalla. Haluaisin saada sen ajan takaisin.
ellauri443.html on line 275: Paul: Toinen pitkä teksti vaaditaan yhdelle kurssistani. Ja kuinka epämiellyttäväksi työpajaksi se on osoittautunut. Lawrence varmasti osaa kauniin lauseen, mutta hänen taipumuksensa täyttää sivu sivulta toistuvaa, kukkaista proosaa riittää hulluttamaan. Pitääkö meidän todellakin omistaa tusina sivua yksittäisen kohtauksen tai tarinan/hahmon kehityksen kuvaamiseen loputtomalla, liian dramaattisella, ylipuristetulla kielellä? Se on jatkuvaa. Se on naurettavaa. Se on täysin tarpeetonta. Lawrence tuntee tarpeen käyttää kokonaisia lukuja siihen, minkä hän pystyi helposti selittämään melko selkeästi ja runsaalla luvulla. Saatan olla katkera, että olen joutunut omistamaan kaksi viikkoa lukemista tälle epämiellyttävälle tapaukselle.
ellauri443.html on line 293: Glen Engel-Cox: en yksinkertaisesti voinut sietää hahmojen loputtomalta vaikuttavaa heilahtelua, kaiken heidän ajatuksensa sotkettua kuvausta ja räikeää tarinaa. Kaikki nämä asiat ovat Lawrencen tyyliä, ja se on tyyli, jota en vain voi sietää. Kannatan dialogia ja sitten juonia. Kirja, jossa toimintaa ja luonnetta tuodaan ilmi dialogin kautta, päätyy yleensä suosikixeni; kirjat, joissa on pitkiä pohdintoja maiseman kauneudesta, joissa kirjailija yrittää olla sekä runoilija että tarinankertoja, ärsyttävät minua. En pidä hahmoista, joilla on vaikeuksia päättää – sellaista elämä on. En pidä romaaneista, joissa se on kirjan ainoa pointti.
ellauri443.html on line 299: Jennifer Ochoa: Kirja näyttää olevan paljon puhetta tyhjästä. En välttämättä kaipaa juoniraskasta romaania, mutta "tarina" oli niin olematon, että sen läpipäästäminen oli työlästä. Sivuja ja sivuja sisäistettyä ahdistusta siitä, ettei ole aivan yhteydessä johonkin tai toiseen henkilöön.
ellauri443.html on line 305: Emilie: Pelkään, että jätän tämän väliin. Kuvaava kirjoitus on kaunista ja rikasta, jopa niinkin yksinkertaiselle asialle kuin navetassa yöllä yöpyvät kanat. Siinä on ihanaa runoutta. Mutta romaanina se muuttuu nopeasti tahmaisexi. Ja ihmisten tarina jättää minut täysin kylmäksi. Ihmisiä ei ole helppo kuvitella oikeiksi ihmisiksi; ja romaanille, joka viettää niin paljon aikaa heidän intiimeissä suhteissaan, se tarjoaa hyvin vähän sisältöä päähenkilöiden väliseen vuorovaikutukseen.
ellauri443.html on line 345: Hän alkaa juoda, mikä aiheuttaa hänelle polyneuriittin, joka saa hänet kärsimään hirvittävästi. Nyt nuori vapaa nainen on tullut riippuvaiseksi huumeista, alkoholista ja huumeista. Joskin Françoise Sagan osoitti rakkauttaan peleihin ja intohimoaan kauniisiin autoihin, hän ei paljastanut bisexualité-biseksuaalisuuttaan; ja silti rakkaustarinat, joilla on merkitystä hänen elämässään, ovat naisellisia. Brasseurin ex-vaimo oli hänen uskollinen kumppaninsa kuolemaansa asti vuonna 1991.
ellauri444.html on line 67: Moyersin kysyessä John Grisham valitsi Pienen rumpalitytön yhdeksi suosikkiromaaneistaan. Pieni rumpalityttö on vakoiluromaani, joka kertoo israelilaisen vakoilijan Martin Kurtzin tavoitteesta tappaa palestiinalainen terroristi, jonka peitenimi on ”Khalil”. Kirjan pohjalta tehtiin vuonna 1984 elokuva Pieni rumpalityttö, jonka pääosissa ovat Diane Keaton, Yorgo Voyagis ja Klaus Kinuski. Bill Charlie on amerikkalainen näyttelijätär, joka työskentelee Englannissa. Hän ei ole arabi eikä juutalainen, mutta tukee avoimesti Palestiinan puolta Lähi-idän konfliktissa, vaikka hänen perimmäinen toiveensa on Lähi-idän rauha ja konfliktille tyypillisen nykyisen verenvuodatuksen lopettaminen. Kuitenkin monimutkaisen järjestelyn avulla konfliktin sionistiryhmät värväävät hänet työskentelemään kampanjassa, jonka tarkoituksena on paljastaa "Khalil"-nimen takana oleva henkilö, palestiinalainen, joka on organisoinut merkittävien juutalaisten murhat toimittamalla raakoja pommeja. Sionistit haluavat rooliin jonkun Charlien kaltaisen, jolla on todellinen ja uskottava ei-juutalainen taustatarina, ja jonkun, joka osaa toimia tarvittavassa salatyössä.
ellauri444.html on line 99: Smithin kirjat ovat saavuttaneet varsin suurta suosiota ympäri maailmaa. Smithin suosion salaisuutena on luultavasti hänen taitonsa kertoa tarinaa hyvin elävästi, luoda kiinnostavia henkilösuhteita henkilöhahmojen välille ja tarjota jännitystä. Smithin henkilöhahmot ovat usein varsin voimakkaita persoonia, jotka eivät kaihda käyttää tarvittaessa likaisiakaan keinoja päämääriensä edistämiseen, kuten Smithin ensimmäisen teoksen päähenkilö Sean Courtney. Silti Smithin tuotannossa on myös jollakin tavalla ruumiillisesti vajavaisina pidettyjä hahmoja, kuten Joen jumalan eunukki Taita ja Aurinkolinnun kyttyräselkäinen arkeologi Benjamin Kazin. His work focuses on southern African ways of life, with emphasis on hunting, mining, romance, and conflict.
ellauri445.html on line 377: Putoaminen on entisen menestyneen pariisilaisasianajajan, nykyisen katumuksentekijä-tuomarin (kuten hän itse asemansa määrittelee) tarina, jonka hän kertoo toisen maailmansodan jälkeen amsterdamilaisessa merimieskapakassa juuri kaupunkiin saapuneelle miehelle. Päähenkilö kuvaa koko romaanin kestävässä monologissaan yksityiskohtaisesti työtään katumuksentekijä-tuomarina sekä elämäänsä ennen Amsterdamiin saapumistaan. Lukija pystyy hyvin samaistumaan näkymättömään ja mykkään kuulijaan, jonka tarinan kertoja valitsee yleisökseen.
xxx/ellauri010.html on line 1789:Eli tähän päättyy tämä tarina.
xxx/ellauri013.html on line 438: Pahoja aatteita Bertistä on uskonnot, asketismi, anaalisuus (anaalihommia lukuunottamatta, vai mitä Bert?), determinismi (hmm, eikös se ole tieteellistä?), kateus (tää on yks talousliberaalien suosikkeja, ks. toisaalla näissä mietteissä. Bertillä on jopa tarjota tähän vähän samanlainen opettava tarinakin kuin Aisopoksella), ylpeys (kuulumisesta johkin laumaan siis). Fatalismi on yksi determinismin laji, siihen liittyy usein totalitarismi. Ja naisten lyttäys.
xxx/ellauri013.html on line 1236:Eli tähän päättyy tämä tarina.
xxx/ellauri027.html on line 641: Ei tää tästä ole mihinkään nytkähtänyt, samaa pässinlihaa yhä, peitetarinat vaan ovat huolitellummat. Perusasetelma on kestänyt vuosituhansia: jollakin on henkinen tai muodollinen yliote suhteessa toisiin. Samaa paskaa se on sittenkin, vaikka se yliote olis vaan lavakarismaa. Niin se oli Jesselläkin. Jos se ei osaa ize johtaa, niin sen tiimi kyllä hoitaa asian. Eskikin on vähä kuin se taannoinen paavi, Jouni Paavali kakkoineen, vanha paviaani jota tuettiin kaavun alta kepeillä. Siunaile sä vaan, me ohjataan paavimobiilia.
xxx/ellauri027.html on line 677: Tyypillinen johtoryhmän tai hallituksen palaveri on tilanne, jossa osanottajat istuvat pitkän pöydän ympärillä kuuntelemassa pitkiä totisia puheenvuoroja, katsomassa taulukoita, hypistelemässä papereita sekä selaamassa sähköpostia. Millaisia ideoita ja päätöksiä syntyisi, jos palaverit aloitettaisiin musiikilla, pidettäisiin ainakin osittain kävellen, istuttaisiin rennosti ringissä, katkaistaisiin rutiinikeskustelu välillä vaikka siihen, että joku kertoo koskettavan tai hauskan tarinan? Tai että viritetään filosofinen pohdinta firman missiosta?
xxx/ellauri027.html on line 760: Taiteilijat hakee Eskiltä innostusta. Ne on kauheen arkoja, izetietosia mut samalla huono izetuntosia, ne ei siedä pienintäkään kritiikkiä. Sellaselle Eski on hyvä kaveri. Kyllä se olikin kova innostumaan, ainakin puheissa. Kaikki mittarit aina tapissa. Siinä vaan herkkyys tahtoo vähän kärsiä. Se vanha pekka ja susi tarina, mikään ei enää tunnu miltään kun kaikki on timangia.
xxx/ellauri027.html on line 1021: Vapaa assosiaatio on kyllä siunattu asia, nää munkin sepustuxet on siitä vankka todiste. Toinen hyvä esimerkki on Jevgeni "Zhenka" Popov, joka novellissa Joku oli, tuli ja lähti kesken kertomusta Irina Arkadjevna Sneginasta tekee "poikkeaman" ja putkahtaa ize näkyviin tarinan keskeltä kuin yllättävä pää tulisi pahki pahvikuvasta:
xxx/ellauri027.html on line 1167: siitä alkoi rakkaustarina, joka johti yhteen muuttoon ensitreffeillä.
xxx/ellauri044.html on line 174: Jännää miten tyypillisen narsistin biografia on 1-1 menestyjän tarina. Ei mitään muuta eroa kuin enintään lopputulema. Jos et jää kiinni, olet sankari, jos lankeat omaan oveluuteesi, olet pelkkä narsisti. On siis paras menestyä.
xxx/ellauri044.html on line 962: Oletko salaa insinööriainesta? Testaa! Insinöörit ovat monipuolisia, luovia, hauskoja ja viisaita ongelmanratkaisun mestareita, joista jokaiselta löytyy oma, hieman yllättäväkin taustatarinansa. Testaa sinäkin omat insinööritaipumuksesi, voit voittaa 50 euron lahjakortin!
xxx/ellauri044.html on line 1172: Miten hullua! Sitä noi hallusinogeenit tekee. Mr. Beanista tuli lopulta kuuluisa, se sai sänkykumppaneita, mutta tarina ei tietystikään pääty hyvin: siitä tuli paranoidi narsisti, ja CIA sai sen motitetuxi Equadorin suurlähetystöön. Vaikka Guantanamo oisi ollut oikeampi paikka.
xxx/ellauri044.html on line 1262: Mikon tarina on ääritapaus, hirviömäisen isän täysseko tekele.
xxx/ellauri056.html on line 89: Manninen asuu Mänzälän Jokelanseudulla ja on kirjoittanut paikkakunnan historiikin. Historia ei ole tilkkutäkki vaan räsymatto, jonka raitoihin on kudottu taitavasti leikattuja suikaleita menneisyydestä. Henkilöt ja heidän tarinansa ovat kuitenkin aina pääosassa. Tunnustuxia ja palkintoja:
xxx/ellauri056.html on line 108: Toimittaja ja tutkija Jouko Raivion uran varrelta kannattaa mainita ainakin Jerry Cotton -sarjan tuotantosäännöistä kirjoitettu väitöskirja sekä 42 kirjoitettua Jerry Cotton -tarinaa.
xxx/ellauri056.html on line 200: ”Joskus olen kohdannut sellaisia mielipiteitä, että jos kirjoittaa paljon ja nopeesti, ei tee hyvää. Mutta kun mä kirjoitan, kaikki muu maailmassa katoaa ympäriltä. Kun on nopea kymmensormijärjestelmä ja ajatus kulkee, kyllähän sitä liuskaa tulee ja tarinaa syntyy.”
xxx/ellauri056.html on line 657: Kaxinkertainen tangoprinssi Petri Ritari tuli uskoon ja vakuuttaa nyt olevansa kiinni todellisessa kultakruunussa. Taustatarina on se tavallinen: hyvin meni mutta viina vei tangoprinssiä. Vizi kuningasta ei tullut siitä venyttämälläkään. Mutta oli johdatusta, eka avioliitto päättyi eroon ja nyt on taluttimessa kiltimpi ja uskovainen Mariia. Petri kulki rafloissa ja Mariia rukoili kotona. Pikkujouluna Petri kaatui baarin portailla ja löi ozansa. Tuli veripipi. Vahingosta viisastuneena se istui Mariian vieressä helluntaikirkossa uuden vuoden aattona. Pappi pyysi messiin kaikkia niitä jotka halus viettää uuden vuoden jessen seurassa. Kysyin Mariialta, voinko minäkin tulla. Totta mooses! Petrikin antoi elämänsä jeesuxelle (sen mitä siitä nyt oli jälellä). En tunne luopuneeni mistään. Tupakka, alkoholi ja räikeä kielenkäyttö jäivät pois. Kannattaa kokeilla! Mä luulen että jäisin eniten kaipaamaan tota räikeää kielenkäyttöä.
xxx/ellauri057.html on line 48: Kyl tää Miehen tie on sika klischeemäinen "se tavallinen tarina". Siteexi on tota taatamaista luonnonmaalailua, mutta juonessa ei juuri tule yllätyxiä. Tollasta Siltalan pehtooritasoa. Paavo vaikuttaa enenevästi paskiaiselta ja Alma sille sopivalta pirttikarhulta, jonka näpein paikka löytyy sormikopelolta pimeässäkin.
xxx/ellauri057.html on line 1397: Haavion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär Elina Haavio-Mannila on täysinpalvellut sosiologian professori. Toinen tytär Katarina Eskola on loppuunkulutettu nykykulttuurin professori. Martti Haavion veli oli pappi ja runoilija Jaakko Haavio. Katarina Eskola on jo koonnut kulttuurivaikuttajavanhempiensa keskinäiset kirjeet yli 3000-sivuiseksi kirjasarjaksi, ja lisää on tulossa.
xxx/ellauri059.html on line 500: Draamasarja perustuu todellisuuteen mutta ottaa juonellisia vapauksia, joiden avulla luodaan kiintoisa taustatarina Medicien vastoinkäymisille ja menestykselle.
xxx/ellauri068.html on line 203: Huolimatta maailmankansalaisen kulttuurisesta hienostuneisuudessta Borges paneutui 1920-luvun runotuotannossaan myös argentiinalaisuuteen, erityisesti Buenos Airesin ilmapiiriin, jota hän pyrki kuvaamaan muun muassa runoteoksessaan Fervor de Buenos Aires ('Buenos Airesin kiihko'). Häntä kiehtoi myös kotimaan populaarikulttuuri (tango) ja slangi: hän laati sanakirjan argentiinalaisesta alamaailman slangista, lunfardosta. (Sitäkin lie Tomppa selannut, ks. s. 496. Onkohan tää Squalidozzi hahmo ize asiassa Borges?) Kirjastonhoitajalle epätyypillisenä lienee pidettävä myös hänen kiinnostustaan alamaailman puukkomiesten urotekoihin: eräissä hänen novelleistaan ovat aiheena myös katuväkivalta ja puukkomurhat, vaikka ne ovatkin kaukana niistä universaaleista, symbolisista ja ylevistä sfääreistä, joissa tyypillisen borgesilaisen tarinan tai esseen oletetaan yleensä liikkuvan.
xxx/ellauri081.html on line 201: Kuten kertasin toisella tavalla elokuvan Hurmaava petturi. Luin vasta loppuun Le Carrén romaanin ja sain tarinasta huomattavasti syvemmän käsityksen. Elokuva pakosti pinnallistaa. Kirja kuvaa hienostuneen viiltävästi venäläisen rahanpesun suurpoliittisia seurauksia, tässä lähinnä Britanniassa. Tekijä on armoitettu asiantuntija salaisen rikollisuuden ja vakoilun maailmassa. Tiheitä jännityksen ja nautinnon hetkiä. Loppu jää avoimeksi, mutta tiettyyn suuntaan arvailtavaksi. Päähenkilö Dima, rahanpesijöiden kuningas, jää mieleen pitkäksi aikaa. Viiltävää rahanpesua. Voi hizi että oiskin noin paljon rahaa että tarvii pesukonetta.
xxx/ellauri081.html on line 206: Samalla jatkuu loputon Decamerone tarinasta toiseen (suositeltavaa ääneen lukemista vaikka puolisolle) ja Camus’n Rutto huvittaa edelleen, kuinka samanlaisia rajoituksia ja karanteeneja siinä algerialaisille määrätään kuin meille nyt. Ja huvittavasti tulee ruumiitakin. Tämän aiheen kirjallisuutta löytyy. Jukka Petäjä näkyy keksineen Philip Rothin kymmenen vuotta vanhan romaanin 1940-luvun polioepidemiasta.
xxx/ellauri081.html on line 236: No ei jaxa tota lukea, jotain tavanomaista rags to riches tarinaa se on kuiteskin. Jöns vuokrasi Panun mökkiä ja rakensi sinne laiturin. Olisi sen ostanutkin, siis sen mökin laitureineen, muttei Panu myönyt. Nyze kellettelee sillä laiturilla ize, ja ablatoitu Marja paistaa särkeä. Eipä paistakaan, sekin kuoli Panun käsissä. Panulla on ollut kolme vaimoa, kaikki vainaita. Panee vähän miettimään. Vestigia terrent. Panu oli norssi, pääsi sieltä samana vuona 1963 kuin mä jouduin sisälle.
xxx/ellauri084.html on line 538: Julkaissut yli 39 maassa Ron Brown myy rehkimäänsä keräilijöille ja vähittän läntisissä Yhdysvalloissa. Hänet nimitettiin erääxi 300 huippuartistista Utahissa. Näin miehen Nevadan autiomassa eräässä tienristeyxessä liftaamassa, keskellä ei mitään. Minun piti saada hänen tarinansa.
xxx/ellauri086.html on line 712: Poe kokosi Baltimoressa kirjoittamansa 11 tarinaa kirjaksi mutta ei koskaan onnistunut saamaan sitä julkaistuksi. Poen ottoisä John Allan kuoli maaliskuussa 1834 eikä jättänyt Poelle mitään testamentissaan.
xxx/ellauri086.html on line 941: Edgar Allan Poen Usherin talon tuho oli ehkä vähän liiankin kammottava minulle. Vain kaksikymmentäsivuinen novelli tuntui rankalta, sillä sen tunnelma oli niin vahva. Novelli on rakennettu hienosti niin, että jännitys kasvaa ja säilyy aina tarinan viimeisille sivuille asti.
xxx/ellauri086.html on line 960: Conrad on potkut saanut puolalainen maanomistaja-aatelinen josta tuli hienostomäärimies. Kolakka polakka joka aina kertoo samaa tarinaa langenneesta wannabe superherosta.
xxx/ellauri087.html on line 181: Saarinen puhuu konkreettisesti ja vitun paljon itsestään. Neljään tuntiin hän saa mahtumaan yhteensä kolmetoista omakohtaista tarinaa, joista suurimmassa osassa esiintyy hänen lisäxeen joku hänen julkkis"ystävänsä". Hän pyyhkii silmälasiensa alustaa liikutuksesta muistellessaan omaa puhettaan sotainvalidien juhlassa vuonna 1997. Hän kertoo, miten Martti Ahtisaari oli kutsunut häntä “todelliseksi leijonaksi” ja miten Ari Vatanen Saarisella vieraillessaan halusi nähdä hänen nukkuvat lapsensa.
xxx/ellauri087.html on line 182: Esimerkit johdattavat aina kuitenkin Saarisen ulkopuolelle, meihin kuulijoihin. Ahtisaari-tarina kertoo siitä, miten hyvin entinen presidentti pystyy reagoimaan tilanteisiin, Vatas-juttu entisen ralliautoilijan kyvystä ottaa toiset ihmiset huomioon. Meidät ikään kuin kohotetaan mukaan samaan seurueeseen.
xxx/ellauri087.html on line 183: Sen Saarinen saa aikaan kertomalla tarinansa elävästi ja yksityiskohtaisesti. Kun hän kertoo olleensa juhlissa, ne eivät ole vain jokin tapahtuma jossain talossa, vaan “Lenitan vuonna 1992 kaupungintalolla järjestämä lamantaittamisen hengennostatustilaisuus, jossa esiintyi Vesa-Matti Loiri“.
xxx/ellauri087.html on line 186: Jossain kohdassa tarina yhdistyy arkifilosofiseen tulkintaan siitä, miten emme voi tietää, mikä kenellekin on merkityksellistä. (Eikä sitä kaiketi voi kysyä.) Saarinen ei missään vaiheessa sano, että meidän kaikkien tulisi luoda jatkuvasti merkitseviä katseita ympärillemme, vaan että sellainen on mahdollista. Se on kokeillut.
xxx/ellauri091.html on line 111:Seija tyttösen tarina
xxx/ellauri091.html on line 166: Haahden kristillishenkiseen tuotantoon kuului runokokoelmia, muun muassa Ikiaartehet, Muistoköynnös, Muumipeikon tuhotulva ja Poisvalittuja runoja, sekä uskonnollishenkisiä kertomuksia, muun muassa Helvi, Israelin tyttäret, Seija tyttösen tarina ja Tauno voi todistaa, lastenkirjoja sekä matkakuvauksen Pyhiltä poluilta. Laajan tuotantonsa ansiosta Haahti saikin aikoinaan lisänimiä: Suomen kotien kirjailija, Kirjailijoiden kuningatar ja Painosten herratar. Hänen teoksiaan myytiin puolisen miljoonaa kappaletta hänen 70-vuotisen kirjailijauransa aikana. Myös toimittajana ja kääntäjänä hän on toiminut. Haahden omia teoksia on niin ikään käännetty eri kielille, mm. ruotsiksi, saksaksi ja tanskaksi.
xxx/ellauri103.html on line 362: Jotkut säälittävät kuraveriset saa armon huolimatta tukanväristä kunhan ovat nöyriä ja jotkut homonnäköiset sliipatut privaattikoulukakarat osoittautuvat pettymyxixi kuin Miltonin taivaasta putoilevat langenneet enkelit. Voldemort on joku saatanan ja Hitlerin sekasikiö. HK Rowling luulee että juoni paranee kun kexii lisää hassunnimisiä henkilöitä ja hullunkurisia taikavehkeitä. Eikä auta yhtään sekään että HK ize on pahanlaatuinen taantumuxellinen persepää. Kyllä se näkyy myös sen kirjoista. Ja näkyy se naamastakin. Osoittautuu että Harryn tarina on HK Rowlingin toteutunut luokkaretki brittiyhteiskunnan pohjilta sen huipulle. Se tykkää varmaan luokkakokouxista jossa kaikki vuorollaan nousee seisomaan ja kertoo saavutuxista.
xxx/ellauri104.html on line 931: Hieno juttu että jumala tällä kertaa puuttui henkilökohtaisesti asiaan. Tässä tarinassa on kunnon jehovalaista kostonhenkeä, ei mitään ihmisen helliin tunteisiin vetoavaa ihmisoppia. Kuten Propp pani merkille, vizeissä ja saduissa on nää 3 toistoa ja helpotus. Pietarikin kielsi Jeesuxen saman verran kertoja, ja kuinka kävi? Siitä tuli paavi.
xxx/ellauri104.html on line 935: Loren ja Janice on varmaan New Yorkista, mutta keltä frankfurtilainen Gerhard Wessler kuuli mecklenburgilaisen harppisakutarinan? Kylmäketju katkeaa.
xxx/ellauri113.html on line 593: Ruozalaisessa menehdystarinassa uhri oli valkoinen mutta köyhä ja lihava muovityöläinen. Björn lähetettiin hengenahdistuxessa kotio sairaalasta niin monta kertaa kun tarvittiin että se lopulta tukehtui sinne. Ketään ei ole vielä rankaistu. Korvauxet saattaa juuttua taas senaattiin.
xxx/ellauri114.html on line 113: Ja sitten Amerikan uutisia. Randy Fitzgerald kertoo mitä mieltä Ronald Maxwell on vasemmistoleffoista. Ne on pelkkää valehtelua. Lewis and Clark-filmiin oli tulla kohtauxia, joissa Lewis ja Clark riitelivät. Sellaiseen ei ole minkäänlaista historiallista evidenssiä! Kyselytutkimuxessa on selvinnyt, mistä kenkä puristaa: lähes 2/3 haastatelluista elokuvaohjaajista uskoi, että amerikkalaisen yhteiskunnan rakenne saa aikaan vieraantumista. Tälläsestä ei ole minkäänlaista evidenssiä! Yli puolella niistä ei ollut minkäänlaista uskonnollista vakaumusta! Ei ihme että niiden leffoissa uskontoa pilkataan, hyväxytään moraallinen epävarmuuus ja samastetaan vauraus ja pahuus sekä ihannoidaan aseetonta väkivaltaa. Esim Roland Joffen ydinpommielokuva näyttää aidolta, mutta se vääntää atomipommin kehitystarinan ydinvoiman vastaisen liikkeen mainoxexi. Ei pommia, ei ydinvoimaa; ilman ydinvoimaa, ei pommia. Hetkinen mitä tarkoitatte Lucky Luke, selittäkääpä tarkemmin! Jossain toisessa leffassa Thomas Jefferson bylsii 15-vuotiasta neekeriä, tästäkään ei ole mitään evidenssiä!
xxx/ellauri114.html on line 481: Wilho Sorvarin (1906-1970) kirja Hammurabi on jylhää tarinaa. Kosto elää Elamille, kiven päälle ei jää kiveä. Tänä päivänä ei kukaan enää puhu elamiittia. Sehän ennustettiin aivan oikein jeremiadissa. Ei mitään lällyä kamaa tyyliin käännä toistakin takaposkea.
xxx/ellauri116.html on line 315: Vargas Llosa oli uransa alussa vasemmistolainen, mutta kääntyi 1980-luvulla markkinaliberaaliksi tyrmistyttyään siitä, että hänen aiemmin kannattamansa Fidel Castro sulki kuubalaisia keskitysleirille ja homoseksuaaleja vankilaan. ”Radikalismista en ole luopunut, vaikka olenkin heittänyt sosialismin romukoppaan.” Romaanissaan Maytan tarina (1984) hän kuvasi, miten vasemmistolaiset ja humanistit saattavat turmella moraalinsa asteittain pienillä pelkuruudesta johtuvilla myönnytyksillä.
xxx/ellauri116.html on line 328: García Márquez vietti lapsuutensa äidin vanhempien kartanossa. Hänen sukulaistensa joukossa oli mielikuvituksellisia tarinankertojia, jotka kertoivat historiasta, ihmeellisistä tapahtumista ja legendoista.
xxx/ellauri116.html on line 482: Onnellisia loppuja ei tällä tarinalla kuitenkaan ollut yhtäkään, sillä prinssi George menehtyi traagisesti lento-onnettomuudessa parhaassa iässä, vain 39-vuotiaana. Samanikäisenä kuin paxu esi-isämme.
xxx/ellauri120.html on line 334: Mukaan Homeroksen Hymyilevä Apollo, hän rakensi Apollon temppelin oraakkeli klo Delphi kanssa Agamedes. Valmistuttuaan oraakkeli käski veljiä tekemään kaiken, mitä he halusivat kuuden päivän ajan, ja seitsemäntenä heidän suurimman toiveensa täyttyisivät. He tekivät, irstailivat suklaapupuina onkaloissa ja löydettiin kuolleina seitsemäntenä päivänä. Menanderin maksimi, "ne, joita jumalat rakastavat, kuolevat nuorina", tulee tästä tarinasta.
xxx/ellauri120.html on line 355: Opin ton Pentti Kaariposken jostain käännöskirjasta. Se oli varmaan just toi homorunoilija Thomas "Steariinikynttilä" Eliotin sitaatti kirjassa Rakentamaton tontti. Olen osannut sen tosi kauan. Tota Huhtikuu on kuukausista julmin - kohtaa käytin vuosikaudet käännösteknologian kurssitehtävänä. Käänsin sen Googlella ja panin opiskelijat arvioimaan tulosta. Ei ollut hääppönen. Kaariposki näyttää kääntäneen myös Philip Rothin kohukirjan Portnoyn tauti. Vittu tolla Phillulla ei ollut kuin 1 tarina, Phillu Rothin autofiktio. Vois vielä lukea sen huonoimman kirjan jossa ei ole yhtään jutkua, ton When She Was Good.
xxx/ellauri121.html on line 154: Mitä toukokuussa 1918 oikein tapahtui? Tässä vaiheessa on syytä kerrata molempien isoisien tarinat.
xxx/ellauri121.html on line 195: Aloitteen tapaamisesta on tehnyt Juhani Heikka. Hän on kuullut isoisänsä tarinan jo lukioikäisenä. Historiasta kiinnostuneena Heikka on lukenut aiheesta runsaasti: Toivo Kuulan elämäkertoja, sisällissodan historiaa sekä surmatyöstä kertovia lehtijuttuja. Helmikuussa hän vietti päivän Kansallisarkistossa ja kävi läpi pari sataa sivua kuulustelupöytäkirjoja, joissa surmaillan tapahtumia selvitettiin perinpohjaisesti.
xxx/ellauri121.html on line 219: Heikan perheessä tarina on noussut esiin harvakseltaan. Lähinnä silloin, kun lehdet tai tutkijat ovat siitä kirjoittaneet. Juhani Heikan oma isä oli sitä mieltä, että isoisä oli syytön Kuulan surmaan. Tämä perustuu Juhani Heikan isoäidin kertomaan.
xxx/ellauri121.html on line 233: MARKKU Marttisen suvussa Toivo Kuulan kohtalosta on puhuttu paljon. Marttinen on lukenut historiaa ahkerasti ja tuntee sisällissodan vaiheet ja isoisän tarinan. Isoäiti, Toivo Kuulan vaimo Alma, murtui tapauksen jälkeen täysin.
xxx/ellauri121.html on line 240: Nuorempana tuntui, että isoisän tarinaa puitiin kyllästymiseen asti, ja Marttinen halusi ottaa siihen etäisyyttä.
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri122.html on line 153: ”Se on eräällä tavalla Hiljan ja Maxin viimeinen yhteinen tarina”, Haahti sanoo. Hän istuu penkillä Lenininpuistossa, taustalla raikaa marxisti-leninistien räävitön ilonpito.
xxx/ellauri122.html on line 324: vakuuttuneita keskijalan taustatarinasta, ja kokivat sen
xxx/ellauri122.html on line 1110: Ruohojen harput. Se kertoo tarinan pojasta, jolla on kaksi
xxx/ellauri122.html on line 1153: elokuva Capote (2005) kertoo saman tarinan, mutta lisää
xxx/ellauri123.html on line 347: Otaxun että Steve Jobs oli ensimmäinen minimalisti. Hän oli tunnettu uskostaan japanilaiseen zen-filosofiaan, joka opettaa minimalismia. On melko yleisessä tiedossa, että Steve Jobs piti De Soto -koulukunnan mestaria Kobun Otogawaa omana mestarinaan, ja että hän jossakin vaiheessa harkitsi vakavasti heittävänsä pois koko mädän Applen ja ryhtyvänsä opiskelemaan zeniä syvällä merenpohjassa kuin simppukala Japanin rannikolla sijaitsevassa Eiheiji-temppelissä. Vaan ehei, ei tullut mitään mestaroinnista, Jobs on kanttuvei, syöpä vei.
xxx/ellauri123.html on line 364: Sysmän kirjaston uutuushyllystä löytyi jonkun pelle-Hermannin, kiteeläisen sakumamun, omaa pikku wellness-kirkkoa ylläpitävän puolisekopään kyhäilemä kabbalistinen omakustanne, jonka esikuvana on ollut reb Freek Weinrebin, valkovenäläisen jutkumytomaanin ja huijarin joku 900-sivunen pläjäys. Rebin molemman isoisät oli hasidioppineita, Reb ize sotarikollinen ja parantumaton satusetä. Ei helkatti, kyllä totuus on paljon uskomattomampaa tarinaa. Hermanni kyllä mainizee että Rebillä oli vähän vaikeuxia sodanaikaisten jutkuvedätysten kaa ja niistä se joutui lukemaan tiilenpäitäkin, mutta se olikin sen ihan parasta aikaa, pääsi rauhassa planeeraamaan uusia jäyniä. Niinkuin laittomia lääkärileikkejä ja tätä kabbalistipaskaa.
xxx/ellauri123.html on line 386: Hasidismi on säilyttänyt tiedot juutalaisesta perimätiedosta juuri myös lukemattomien tarinoiden ja legendojen avulla. Ja Weinrebilla oli suuri ilo kertoa niitä. Juutalaisen perimätiedon ohella myös hasidien tarinat auttavat meitä ymmärtämään ja rakastamaan Raamattua paremmin.
xxx/ellauri123.html on line 411: Dostojevskin pikkunovellin ”NAURETAVAN IHMISEN UNI”. Saksankielisenä vain 48 sivua taskukirjana. Se kosketti minua heti syvästi, itkin. Luin tämän unikertomuksen melkein joka vuosi uudestaan ja aina se kosketti minua, itkin taas. Naurettava ihminen löytää toisen samankaltaisen veljen ja ehkä siksi uskon ymmärtäväni tämän tarinan myös sydämellä. Annoin tarinan luettavaksi ystävilleni, ei kukaan huomannut tarinassa mitään erikoista. He eivät kuitenkaan haukkuneet tarinaa, koska olivat sitä mieltä, että Dostojevski on suuri kirjailija, jota ei saa kritisoida negatiivisesti. Muuten, tästä tulee mieleen, että ennen kun luette eteenpäin tätä lyhyttä kirjoitusta, lukekaa ensiksi tämä Dostojevskin pikkunovelli. Suomessa löydätte sen kirjasta ”Valkeat yöt”, viimeisenä tarinana. Löydätte sen melko varmasti Sysmän kirjastosta.
xxx/ellauri123.html on line 413: Luin nyt pari päivää sitten tämän ihmeellisen tarinan uudestaan, kahden vuoden tauon jälkeen. On vaikea keskeyttää sen lukemista, luin sen läpi kertaheitolla.
xxx/ellauri123.html on line 415: Novellin alkuosa on synkkä. Tälle naurettavalle ihmiselle on kaikki hänen ympärillään samantekevää, hän ei tahdo osallistua pinnalliseen keskusteluun. Hän tunnistaa maailmaan turhuuksien turhuuden, hän ei näe siitä ulospääsyä. Koska hän on ateistinen ihminen, hänelle tulee mieleen itsemurha ainoana helppona ulospääsynä, hänelle tulee mieleen itsemurha. Mutta onko se niin helppoa? Pelkkä itsemurha-ajatus vie lisäajatuksiin elämän tarkoituksesta, rakkaudesta, toivosta. Siksi ajatus itsemurhasta askarruttaa häntä jo viikkokausia. Pimeänä kosteana marraskuun iltana hän kävelee kotiin. Hän on päättänyt, että hän ampuu itsensä tänään. Tässä synkässä tilanteessa pieni paleleva tulitikkutyttö pyytää häneltä apua, sitkeästi. Mutta hän torjuu hänet raa’asti, polkee kovasti jalkaansa, että tyttö lähtee. Sitten kun hän katsoo taivaalle, siellä pilvet avautuvat hieman sateen jälkeen, hän näkee pienen tähden, pienen tähden. Se on ainoa valopilkku tarinan koko alkuosassa.
xxx/ellauri123.html on line 657: Showpainilla on tiettyjä yhtymäkohtia 1500–1700-luvuilla suosittuun Commedia dell'arteen. Klovni mätkii pampulla olkiukkoa, dominot kaatuu pajazo tyhjenee. Nykyaikaisessa, viihteellisessä ammattipainissa, tällaisia ovat muun muassa tarinankerronnalliset elementit, karakteerien rakentaminen, juonikuviot, haastattelut, sekä ottelijoiden erikois- ja lopetusliikkeet. Suunnitellut tarinan kaaret saattavat kestää joskus vuosiakin. Maailman suurin showpainiyritys, WWE, kutsuukin omaa tuotettaan urheiluviihteeksi (engl. sports entertainment).
xxx/ellauri123.html on line 658: Painijat jaetaan tavallisesti ns. hyviksiin ja pahiksiin, eli faceihin (babyface) ja heeleihin. Facet pyrkivät olemaan oikeudenmukaisia, hyväntahtoisia ja inspiroivia. Heelit sen sijaan ovat halveksuttavia karakteereja, he vihastuttavat yleisöä ja tekevät koiruuksia. Facejen ja heelien välille tulee usein riidallisia juonikuviota eli feudeja. Face saattaa tarinankerronnallisesti joskus kääntyä heeliksi (heel-turn). Joidenkin painijoiden karakteeri voi olla myös selkeästi ja tarkoituksenmukaisesti facen ja heelin välimaastossa (tweener).
xxx/ellauri124.html on line 830: Kullervo Koivisto päätti päivänsä pornokuvaajana vuonna 2011 Brande Arts -galleriassa järjestettyyn Oman elämänsä stuntti -näyttelyyn. Valokuvanäyttelyyn Koivisto oli valinnut kuvia, joilla oli oma tarinansa. Kuvat eivät valitettavasti sisältäneet kovaa pornoa. Näyttelyn harvinaisuuksiin kuuluivat muun muassa ensimmäinen mallikuva Angelika Kalliosta, kuvia ex-missi Tarja Smurasta ja Marika Hakalasta, sekä kuva räystäsperseisestä Lilli Suomalaisesta alastonmallina. Näyttelyssä oli esillä myös Rasputin-elokuvan kuvauksista otettuja kuvia ja Penthousessa 1980-luvulla maailmalle levinneitä kuvia, joissa Xena-niminen nainen poseeraa niukassa lähitaisteluasussa (pikkarit) jäällä Laajasalon edustalla. Näyttelyn päätteeksi taiteiden yönä huutokaupattiin esillä olleiden töiden vedokset. Huutokaupan meklarina toimi Kauko Röyhkä, ja siitä saaduilla rahoilla lahjoitettiin maalaus- ja piirustustarvikkeita helsinkiläisille päiväkodeille. Hyi-huutoja Distant Burpille! Siinä kanssa paha setämies.
xxx/ellauri124.html on line 1077: Aivan Open AI:n alkuvaiheessa Altman esitti teköälzistä yhden hyvän huulen. Tekoälyn kyetessä hyviin tekoihin se kykenee myös äärimmäisen pahoihin tekoihin. Ja juuri keinoälyn riskeistä tuli osa Open AI:n tarinaa. Yleistä tekoälyä ei vielä ole olemassa, eikä sellaista ole tiettävästi edes kehitteillä. Siksi puheet yleisen, ihmisenkaltaisen tekoälyn ongelmista voi nähdä viestinnällisenä silmänkääntötemppuna.
xxx/ellauri125.html on line 614: Riku Nieminen paljastaa, miten Munamies-hahmo syntyi – ei ollut aluksi positiivinen hahmo. Riku Nieminen paljastaa tarinan Putous-sketsihahmosta, jonka kisan hän toivoi päättyvän nopeasti: ”Olisin halunnut, että ihmiset eivät äänestäisi mua”. Ohjaajaksi hyppäävä Riku Nieminen aikoo tuoda Putous Allstars -kaudelle vaaran tuntua. Riku Nieminen lupaa tuoda vanhoja sketsihahmoja takaisin ruutuun.
xxx/ellauri126.html on line 708: Mata Amritanandamayi Devi (Devanagari: माता अमृतानन्दमयी, malajalamiksi മാതാ അമൃതാനന്ദമയി) eli Äiti Amma, aiemmalta nimeltään Sudhamani, (s. 27. syyskuuta 1953) on intialainen hyväntekijä ja kannattajiensa mielestä pyhimys ja guru. Useat hänen oppilaistaan pitävät Ammaa avatarina. Amma tarkoittaa äitiä telugun ja malajalamin kielissä, joten suomenkielinen vakiintunut nimitys on tautologinen. Se on kuin herne herne! Ämmä on Eskin ikäinen.
xxx/ellauri127.html on line 293: Vladi mainizee Lolitalle suosittelemastaan lukemistosta 1001 yön tarinat, Alcottin Pikku naisia sekä kirjan Tyttö Limberlostista. Lolita ei välittänyt lukea kuin sarjakuvia ja naistenlehtiä. Tyttö Limberlostista? Mitä vittua, en ole kuullutkaan?
xxx/ellauri128.html on line 64:Rakkaudessa on nainen kuin lyyra, joka ilmaisee salaisuutensa vain sille, joka osaa mestarina käsitellä sitä. Honoré de Balzac M FUCK!
xxx/ellauri128.html on line 519: Bukowskin tarinat kertovat lähes aina elämän laitapuolesta ja niiden tematiikka liikkuu yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteissa. Hän kirjoitti paljon vaikeasta isäsuhteestaan, parhaana esimerkkinä omaelämäkerrallinen kasvuromaani Siinä sivussa (Ham on Rye, 1982). Tarinoiden päähenkilönä on usein Bukowskin alter ego, Henry Chinaski: naisiinmenevä mutta naimaton, rähjäinen ja vapaa mies. Kirjallisen tuotantonsa lisäksi Bukowski käsikirjoitti Mickey Rourken ja Faye Dunawayn tähdittämän elokuvan Baarikärpänen (1987). Bukowski kuoli leukemiaan vuonna 1994.
xxx/ellauri129.html on line 89: Ilta-Pulun izehoito-osastolta löytyi korutonta tarinaa seizenkymppisten avioeroista. 70 on uusi 50.
xxx/ellauri129.html on line 90: Koskettavaa 6-tarinaa pitkän suhteen päättymisestä. Eläkkeelle jääminen on kriisin paikka myös parisuhteelle. Yhä useampi avioliitto ajautuu karille, kun työn jättämä tyhjiö täyttyy esimerkiksi paasauxella ja alkoholilla. Varttuneella iällä eronneet kertovat oman tarinansa.
xxx/ellauri129.html on line 169: Onneksi näin lehti-ilmoituksen Eläkeliiton Eroa eheäksi -kurssista. Siellä kuulin monta samanlaista tarinaa. Olen todella onnellinen, että lähdin mukaan. Olin nuorempana seikkaillut vieraiden miesten kanssa, olin herkkä rakastumaan, ja kun jäin kiinni, niistä tuli isoja sotkuja. Tekosista olisi pitänyt ottaa vastuu ja erota, mutta en pystynyt.
xxx/ellauri129.html on line 290: Ilmainen näyte päättyy. Kun miehet elvyttävät nyyttejä, naiset saavat itkeä. Paintball-yrittäjä Eero Viitanen asuu omakotitalossa meren äärellä vaimonsa Ainon ja kahden tyttären kanssa. All is well, mutta tarina on liian arkinen. Hän päättää järjestää jännitystä sieppaamalla Ainon niin kuin Zeus muinoin ryösti Europan (Minnes Kalevala unohtui?) ja pyytää apuun vanhaa ystäväänsä Laria. Lari on vakuutusalalla. Eero ois ninkö Väiski (Ismo Laitela) ja Lari Sepi (Seppo olet oikea sonni). Eeva saa sit olla Louhi (Eva Biaudet).
xxx/ellauri129.html on line 292: Aino työskentelee päihde- ja mielenterveysongelmaisten asuntolassa, jossa eräs nuori asukas on joutunut vaikeuksiin. Jakautuneessa Suomessa kasvaneiden maailmat törmäävät, eikä siitä synny rikastavaa vuorovaikutusta. Eeron perimiehinen vaimonryöstötarina alkaa kuin omalakisesti toteuttaa itseään traagisin seurauksin.
xxx/ellauri134.html on line 548: Luokkasi: torakat. Mutta et ole kirjautunut! Kirjaudu! Tässä tarinassa on hirmuisesti samankaltaista kuin nakuapinoiden parissa. Tän voisi kirjottaa uudestaan vaihtaen vaan joka kohtaan vastaavia nakuapinoiden juttuja. Saa nähdä jaxanko.
xxx/ellauri136.html on line 311: 5. Lopuksi, jos teoksessa on tarina, on tarpeen näyttää sen kehitys, mikä osoittaa alusta, huipentuma ja päättely.
xxx/ellauri136.html on line 648: Lukijoina haluamme synkimmänkin tarinan lopetukseen edes pienen toivonpilkahduksen, sillä täysin
xxx/ellauri137.html on line 803: Rei Shimura luulee olevansa parempi kuin Rie Miyazawa. Tietyssä mielessä Miyazawa Rie on vanha uutinen. Hän ei tietenkään ole sellainen mediarakas, joka hän kerran oli. Mutta hän on selviytyjä, josta on kehittynyt lahjakas näyttelijä, ja hänen tarinansa on mielenkiintoinen, toisin kuin Rei Shimuran. Rie aloitti uransa lapsimallina nähdessään laajan näkyvyyden Mitsui Rehousen alkuperäisenä kasvona ja teki näyttelijädebyyttinsä vuoden 1988 elokuvassa Seven Day´s War , josta hän voitti Japan Academy Award -palkinnon Vuoden tulokkaaksi 16-vuotiaana. Hänen lyhytaikainen musiikkiuransa alkoi singlellä "Dream Rush" vuonna 1989, ja seuraavana vuonna hän esiintyi arvostetulla Kōhaku Uta Gassen -televisioerikoistapahtumalla.
xxx/ellauri149.html on line 178: Väsähdyxiä Kaaoxessa -seminaarin ohjelma rakentuu päivittäisten aamupäivänokosien ympärille. Pääkapelimestarina Riita Pylkänen. Lounaan jälkeen omiin ajatuksiinsa voi perehtyä haluamallaan tavalla: seminaarivierailijoiden saatavilla (eri maxusta) ovat sekä Savusaunan pata että Ohrasaaren upeat hiihtoladut.
xxx/ellauri154.html on line 43: Sen ylevän moraalisen opetuxen ohessa, jonka tämän tarinan ozikko sisältää, eli että koska onnetar on nainen, se aina asettuu naisten puolelle ja edellyttää siten miehiltä kelvollista käytöstä, meille on käynyt selväxi, että viisauden sisällöstä 9/10 on vaiteliaisuutta. Lisäxi se räkämunkki, joka kirjoitti tämän kertomuxen, haluaa vaivihkaa antaa toisen yhtä mainion opetuxen, niittäin sen että sama izekkyys, joka solmii niin monia ystävyyssuhteita, parhaiten myös auttaa tärvelemään ne. Tästä saatte kauniimpia opetuxia ja järeämpää moraalia kuin mistään muusta kertomuxesta elämänne varrella. Nukkukaa kovalla maalla kuin ritari Hyvä Halu, ja kävelkää paljon kuin Tienkulkija-Ukko, jos haluatte vauhtia Jussi Kellonläppäänne, niin että paitanne kertoo kainostelematta mitä voimallisimmasta kohoheilahduxesta.
xxx/ellauri154.html on line 46:Tämä laiha Lucretia Collatina löytyi tämän päivän Hoblasta. Sen tarina on kerrottuna albumissa 153. Piirroxen on tuhertanut joku Cranach.
xxx/ellauri154.html on line 253: Hindulainen tarina siitä, kuinka voimme oppia näkemään itsemme positiivisessa valossa. TLDR-arvio 3 minuuttia. Viimeisin päivitys: 31 elokuu, 2018
xxx/ellauri154.html on line 255: Tämä on tarina miehestä, joka eli myymällä vettä torilla. Hänellä oli öbaut kymmenen ruukkua. Todella aikaisin aamulla hän asetti hartioilleen paalun. Hän ripusti ruukun roikkumaan paalun molempiin päihin, kantoi sen kaivolle, ja lähti sitten kaupungin keskustaan. Mutta yksi näistä ruukuista oli särkynyt.
xxx/ellauri154.html on line 278: Eheiden ruukkujen välinen keskustelu piinasi särkynyttä ruukkua. Se katui sitä että se oli niin hyödytön (mitä vittua? Katui sitä että juippi oli kompastunut? Nää hengelliset tarinat ei kylä komputoi!) ja että se aiheutti harmia miehelle joka sen oli ostanut ja pitänyt siitä niin paljon huolta. Joten ajattelematta yhtään nenäänsä pidemmälle, särkynyt ruukku päätti pyytää miestä heittämään sen pois.
xxx/ellauri157.html on line 105: Tän ja muiden asiantuntijoiden mukaan Nysse ei edes kazo Gygeeseen päin, vaan keikailee kazojalle veikeästi kuin Lalisa. Ketä tässä nyt uskoa, kun ei ize ole nähnyt koko taulua. Lyön muuten vetoa et toi pikkukoira alkoi haukkua kun Gygeen punainen pää työntyi tapetista. Tai jos se ei haukkunut, tää onkin toisinto Doylen Holmes-tarinasta The curious case of the dog in the night time.
xxx/ellauri167.html on line 296: Tää on tällästä vaaratonta panteismia, samanlaista myyssiä kuin ruozalaisten genretön joulutarina. Kyllä tollanen maailmaa syleilevä fokusoimaton tykkääminen varmaan helpottaa oloa. Huomaa että isä-Singerin maailmakazomus on aika hyvin sopusoinnussa myös tieteellisen determinismin kanssa, vaikkei se ehkä sitä ize älynnyt. Kaiken takana on riittävän syyn periaatteen neljä juurikasta. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän.
xxx/ellauri168.html on line 169: David Icke, entinen jalkapalloilija ja nykyinen salaliittopalloilija toi liskoihmistarinan laajaan tietoon 1990-luvulla. Icken mukaan suurin osa maailman valtiojohtajista on ulkoavaruudesta peräisin olevia liskoihmisiä. Icken väitteet ovat herättäneet mielenkiintoa paitsi niiden eriskummallisuuden vuoksi, myös siksi, että Icke oli jo ennen niiden esittämistä kuuluisa jalkapalloilija ja kommentaattori ja siksi, että hän oli onnistunut sulauttamaan supersalaliittoväitteeseensä valtavan määrän aiempia salaliittoväitteitä muun muassa päivittämällä niissä esiintyneet juutalaiset liskoihmisillä. Kuningatar Elisabet II:n ja kuninkaallisen perheen jäsenten väittäminen liskoihmisiksi varmisti Icken aseman keskeisenä salaliittojulistajana. David Icken tuotannossa siirtymä new age -ajattelusta salaliittoihin ajoittui Salaiset elämät -televisiosarjan tuotannon ja suosion aikoihin ja Icke toisti samoja teemoja.
xxx/ellauri168.html on line 345: Joulukuussa 1972, 47-vuotiaana, Karkki meni naimisiin Pitkät Kalsarit Nebelin kanssa, New Yorkin menestyneimmän ja kiistanalaisimman radion talk-show-juontajan kanssa. He olivat seurustelleet vain 28 päivää, vaikka he olivat tunteneet kumpikin vuodesta 1941. Melkein heti Nebel huomasi jotain outoa uudessa vaimossaan. Hän puhui toisinaan oudolla, aggressiivisella äänellä ja osoitti voimakkaita mielialan vaihteluita. Hän kärsi myös unettomuudesta, joten kesäkuussa 1973 Nebel tarjoutui yrittämään hypnotisoida hänet parantumaan siitä. Karkki väitti, että häntä ei voitu hypnotisoida, ja vaikka Nebel ei ollut koskaan tehnyt niin ennen, hän oli vakuuttunut, että hänen laaja lukeneisuutensa aiheesta selvittäisi hiänet. Näyttää siltä, että hän teki erittäin ehdottoman aiheen, melkein ainutlaatuisella tavalla, vaikka ehkä tätä auttoi hiänen suuri uskonsa mieheensä. Riippumatta siitä miksi, hiän nukkui ensimmäisen kunnon yöunensa kuukausiin Nebelin hypnoosin seurauksena. Myöhemmillä istunnoilla hän alkoi spontaanisti ikääntyä ja puhui lapsen äänellä. Mutta se oli toinen, ei-lapsuuden, agressio, joka huolestutti Nebeliä, joka sai Karkin ostamaan hänelle hienon nauhurin tallentaakseen nämä häiritsevät keskustelut hypnoosin avulla. Myöhemmin kesäkuussa ilmestyi Karkin lapsuuden kimittävän leikkikaverin Arlettyn ja Ranun persoonallisuudet, ja hypnoottisen agression kautta syntyi synkkä tarina hypnoosista ja mielenhallinnasta Candyn menneisyydessä.
xxx/ellauri168.html on line 353: Hypnoosi, mielenhallinta! Voi jumpe! (Kansi Donald Bainin kirjasta Candy Jonesista.) On selvä mahdollisuus, että Jensenin mielenhallintakokeet suunniteltiin selvittääkseen, mitä tälle "täydelliselle vakoojalle" voitaisiin tehdä, ja että Ariettyn välittämät viestit olivat hyvin pieniä. Se oli menetelmä, joka oli olennainen asia. Ei myöskään ole mahdollista tietää, mihin CIA:n yhteistyö hänen kanssaan päättyi, ja McArthur ja hänen omat ideansa projektia (tai hän itse) ottivat vallan. Tämän oudon tarinan hypnoottisesta agressiosta on todisteita sen ulkopuolella. Karkki kertoi Harper Magazinen toimittajalle Eka Vekaralle (jota Bain haastatteli), että hän työskenteli joskus valtion virastossa koekaniinina ja saattaa kadota silloin tällöin. Hän mainitsi myös matkustavansa Aasiaan. Siellä oli myös kirje, jonka hiän kirjoitti asianajajalleen William Williamsille (vai oliko se Charlie Brown) suojatakseen itsensä siltä varalta, että hiän kuolisi tai katoaisi äkillisesti tai epätavallisissa olosuhteissa; hiän kertoi hänelle, ettei hänellä ollut oikeutta paljastaa tarkalleen, mihin hän oli osallisena. Bain kirjoitti Brownille, joka vahvisti tämän tosiasian. Joten on selvää, että Karkki oli sekaantunut johonkin, josta hänellä ei ollut oikeutta keskustella edes läheisten ihmisten kanssa. Tällainen pyyntö mille tahansa lakimiehelle, olipa kyseessä rikosoikeudellinen puolustaja tai henkilö-/liikelakimies, on epätavallinen ja antaa hyvän todisteen siitä, että Karkki oli sekaantunut salaisen valtion viraston toimintaan Arietty-nimisenä afroamerikkalaisena kimittävänä kääpiönä.
xxx/ellauri169.html on line 321: Journal of Nervous and Mental Disease -lehdessä (syyskuu 1995) oli tarina kahdesta miehestä, iältään 33 ja 53-vuotiaita joita pidettiin vainoharhaisina koska he väittivät että hammaslääkäri oli asentanut implantteja heidän hampaisiinsa paikatessaan niitä. Artikkelin mukaan, jostakin tuntemattomasta syystä, nämä kaksi miestä eivät reagoineet näihin antipsykoottisiin lääkkeisiin. Nämä psykiatrit eivät ymmärtäneet että syy miksi antipsykoottiset lääkkeet eivät tehonneet oli se että näiden miesten valitukset olivat oikeutettuja. Näiden kahden miehen nimet olivat E. Sherwood Brown ja Michael T. Lambert. On muitakin tapauksia jolloin implanteista valittaneet ihmiset on leimattu "harhaisiksi" psykiatrien toimesta. Verkosto on näet oppinut kuinka suorittaa halutun suuruinen aivovaurio ultra-äänellä ilman lobotomiaa. Ääniaaltoja voidaan käyttää kontrolloimaan ihmisten ajatuksia. Lukemalla tätä sepustusta äänikirjana voit ize kokeilla.
xxx/ellauri173.html on line 308: Loordi Ewald on toinen Ralf! Täähän on se sama turina kuin Jean Jacquesin Juliessa. Ralf, mikässennimi nyt olikaan, oli just tollanen Nick Ostlerin tapainen joka retkahtaa upeisiin mutta epäsuotaviin naisiin. Niin siis Edward Bomston. Sekin oli koukussa johkin muka ilkeään saapasmaan naisihmiseen. Vaixen vika oli vaan ettei se ollut tarpeexi hieno arvon loordille. Pröö meni tinttaaman ämmää köniin ihan ystävänpalveluxena. Siinäkin tarinassa tais olla niitä ursuloita.
xxx/ellauri173.html on line 781: Varustan tämän Varjon kaikilla tarinankertoja Hoffmannin Antonian lauluilla, Edgard Poën Ligéiasin intohimoisilla mystisyyksillä ja voimakkaan muusikon Wagnerin Venuksen kiihkeillä viettelyillä! Lopuksi, lunastaakseni olemuksesi, väitän pystyväni - ja todistamaan teille etukäteen jälleen kerran, että positiivisesti voin - tuoda esiin nykyisen ihmistieteen lieteestä olennon, joka on tehty meidän kuvaksemme, ja joka tulee olemaan meille, mitä me olemme Jumalalle. Eli miellyttävä panopuu, yhtä säveä kuin Ruth.
xxx/ellauri174.html on line 203: Toivottavasti, eikö? että Anderson osasi urhoollisena ja palavana ritarina käyttää hyväkseen ne tunteet, jotka Destiny oli juuri tarjonnut hänelle niin lempeällä väkivallalla.
xxx/ellauri174.html on line 610: Nyt tulee sitten mukaan spiritismiä. No siihen nyt ei usko erkkikään, koittaa lortti nauraa. "En minäkään", sanoi Edison, "paizi ehkä sittenkin." Tohtori William Crookes, joka löysi "aineen" neljännen tilan, säteilevän tilan, kun tunsimme vain kiinteän, nestemäisen ja kaasumaisen, kertoo meille Englannin vakavimpien tutkijoiden todistusten tukemana. Amerikka ja Saksa, se, mitä hän näki, kosketti ja kuuli, samoin kuin se oppinut kokoonpano, joka auttoi häntä hänen spiritistisissa kokeissaan: ja hänen tarinansa ovat mielestäni järkyttäviä.
xxx/ellauri175.html on line 735: Muistatko, eikö niin, tarinan, jonka kerroin sinulle alakerrassa tietystä Edward Andersonista? Kysyt minulta ei muuta kuin tämän tarinan loppua: ― tässä se on.
xxx/ellauri176.html on line 61:Frynen tarina on suosituimpia pehmoporhoaiheita. Tadaa! (Dojongg-jongg! Onnexi ihokkaissa ei ollut nappeja.
xxx/ellauri176.html on line 508: Jännä että perheenlisäys (ja kuolema) on tässä kirjassa jumalan bylsinnästä tuomizema rangaistus. Näkee että tässä on ollut setämiehiä kynän varressa. Niillehän se olis mukavinta jos sais vaan mielin määrin seurauxitta nussia. Se on vitun narsistista, eikä ole ihme että nimenomaan narsistisimmat kirjailijat pitää kiinni tästä peitetarinasta. Ne ei suin surminkaan voi kuvitella että niiden pitää kuolla, mitenkä maailma voi millään tulla toimeen ilman niitä.
xxx/ellauri177.html on line 101: Myöhemmin teologiassa hän seurasi vain Rorbacherin kirkonhistorian kurssia altistumatta; hän meni Goussetin väitteisiin asti, Bouvierin teologiseen ohjeeseen asti, uskaltamatta koskea Bellarmineen, Liguoriin, Suareziin tai tökkiä Akvinolaisen Pyhää Tuomasta. Vain Pyhä Raamattu kiehtoi häntä. Hän löysi siitä kaiken tarvittavan tiedon, tarinan äärettömästä rakkaudesta, joka riitti opetukseksi hyväntahtoisille hölmöille. Hän vain hyväksyi mestariensa väitteet, vapautti heidät kaikesta tutkimisen huolesta, ei tarvinnut tätä sekamelskaa rakastaakseen, syyttäen kirjoja rukousajan varastamisesta. Hän oli jopa onnistunut unohtamaan yliopistovuodet. Hän ei enää tiennyt, hän oli vain suorapuheinen lapsus, joka palasi katekismuksen änkytykseen.
xxx/ellauri177.html on line 661: Kulta nousi jälleen ja virtasi hänen sormiensa läpi. Hän oli astumassa kultakylpyyn. Hän kantoi pois pyhät astiat kotikuntansa tarpeisiin, johtaen tietä, maksaen kansalleen maljan palasilla, joita hän väänsi sormiensa välissä pienellä vaivalla. Hän levitti alttarin verhot kultakankaasta hääsänkynsä päälle. Jalokiviksi hän antoi vaimolleen kultaiset sydämet, kultaiset rukoukset, kultaiset ristit, jotka ripustettiin Neitsyen ja pyhien kaulaan. Itse kirkko, jos hän nostaisi sen yhden tarinan, voisi toimia heidän palatsinaan. Jumalalla ei olisi mitään sanottavaa, koska hän salli rakastaa. Sitä paitsi, mitä väliä Jumalalla oli hänelle! Eikö väkijoukko suuteli, sillä hetkellä hän, joka oli Jumala kultaisilla jaloillaan ja joka teki ihmeitä. Isä Mouret nousi seisomaan. Hän teki tuon Jeanbernatin laajan eleen, tuon kieltämisen eleen, joka kattaa koko horisontin. "Ei ole mitään, ei mitään, ei mitään", hän sanoi. Jumalaa ei ole olemassa. Albine viehättävine pilluineen sensijaan on, ainaskin vielä toistaisexi.
xxx/ellauri178.html on line 96: Pilin sotkuinen homokaveri Jelinek on selvä homostelutakauma. Ja taas tätä Pilin saniteettipyyheanalismia. Tää Pili on kyllä selvä Freudin vaiheen 3-4 tapaus: se on fixoitunut omaan penixeensä jota se mieluiten kyhnyttäisi yxin äidin kanssa tai miesseurassa. Muut naiset on sille pelkkä peitetarina.
xxx/ellauri186.html on line 505: Lähettäjä on pettynyt "Jami". Iltalehti on uutisoinut kahden suomalaisen tarinasta matkalla Ukrainaan. He olisivat halunneet liittyä vapaaehtoisina maan asevoimiin.
xxx/ellauri186.html on line 521: Muukalaislegioonaan on ollut vaikeuksia löytää sopivia taistelijoita. Ihmiset saattavat liioitella kokemustaan ja tarinaansa. Tai jopa valehdella asiasta. Asioiden vahvistaminen voi olla joskus hankalaa tai ainakin se vie kantapeikkojen aikaa ja kärsivällisyyttä. – Monet luulevat, että he voivat vain tulla ja lähteä ampumaan ihmisiä, Iltalehdelle kerrotaan.
xxx/ellauri186.html on line 606: Josea ei kaikki ihmeet nappaa, se valizee niitä kuin rusinoita pullasta. No niinhän tietty teki alkukirkonkin porukat kanonisoidessaan jotkut tarinat ja apokryptatessaan toiset.
xxx/ellauri186.html on line 676: Aika kului eikä sumu puhunut enää ja Jeesus kysy tällä kertaa sävyyn joka tuntui edellyttävän vain myönteistä vastausta. Eikö mitään muuta. Jumala epäröi mutta sanoi sitten väsyneesti. Sitten tulee vielä Inkvisitio mutta jollet pane pahaksesi, siitä voisimme puhua joskus toiste, Mikä on Inkvisitio. Se on taas yksi loputon tarina, Minä haluan tietää, Parempi olisi ettet tietäisi Mina haluan, Sinulle vain tulee nykyisessä elämässäsi tunnonvaivoja jotka kuuluvat vasta tulevaisuuteen. Eikö itsellesi tule, Jumala on Jumala, hänellä ei ole tunnon vaivoja, Jos minun kerran pitää kestää se että joudun kuolemaan sinun takiası, kyllä minä silloin voin kestää ne tunnonvaivatkin jotka kuuluisivat sinulle, Olisin mieluummin säästänyt sinut niiltä. Et sinä totta puhuen ole muuta tehnytkään siitä asti kun minä synnyin, Sinä olet kuittämätön, aivan kuin kaikki lapset, Jätetään nyt teeskentelyt ja kerro minulle, mika se Inkvisitio on.
xxx/ellauri187.html on line 330: Pienenä Sofi leikki prinsessaleikkejä, jotta saisi pukea korsetin päälleen. Jo ala-asteella hän alkoi pukeutua mustaan ja kuunnella mieleistään musiikkia. Leikkiessään hänestä tuli myös feministi jo kahdeksan vuoden iässä. Häntä ärsytti, että tyttö hahmoja oli niin paljon vähemmän ja kaikki sankaritarinat tapahtuivat aina pojille.
xxx/ellauri193.html on line 661: The Believer is published by the Beverly Rogers, Carol C. Harter Black Mountain Institute. Daniel Handler (s. 28. helmikuuta 1970 San Francisco, Kalifornia) on läskiponzo yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Surkeiden sattumusten sarja -kirjoistaan, jotka hän on kirjoittanut käyttäen salanimeä Lemony Snicket. Surkeiden sattumusten sarja on mustaa huumoria sisältävä 13-osainen sarja, joka keskittyy Charles Baudelairen orpojen sisarusten elämään ja salaperäiseen järjestöön nimeltä Retuperän VPK. Kirjoittamalla eri nimellä Handler lisäsi itsensä tarinaan. Eli teki tollaset Nobel-lautakunnan temput, oman hännän nostaja.Surkeiden sattumusten sarja on erityisen suosittu Yhdysvalloissa ja siitä on tehty myös Brad Silberlingin ohjaama elokuva Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja vuonna 2004. Elokuva sai Oscar-palkinnon parhaasta maskeerauksesta.
xxx/ellauri193.html on line 665: Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja valmistelee alusta lähtien katsojiaan synkkyyteen ja kurjaan tarinaan. Elokuva kertoo Charles Baudelairen perheen kolmen orvoksi jäävän sisaruksen seikkailuista ja vastoinkäymisistä synkässä ja surullisessa maailmassa. Suuri tulipalo vie perheeltä kodin sekä lasten isän ja äidin. Orvoiksi jääneet Sunny, Klaus ja Violet sijoitetaan hullun ja ahneen (ja surkean) hahmon, kreivi Olafin (Jim Carrey tietysti), hoiviin. Hänellä on mielessään vain lasten suuren perinnön saaminen itselleen.
xxx/ellauri193.html on line 667: Kreivi Olaf ei kaihda mitään keinoja jättiomaisuuden saamiseksi, ja murhaa useita ihmisiä tämä tavoite mielessään. Viranomaiset eivät kuuntele ollenkaan lasten tarinaa, vaan sijoittavat heidät aina vain uusiin perheisiin Olafin saalistettavaksi. Samalla matkataan vaarallisesta seikkailusta toiseen.
xxx/ellauri199.html on line 73: Neptunus jakaa alkuperätarinan useiden vanhempiensa Saturnuksen ja Ops:n kanssa syntyneiden jumalten kanssa., Perinteinen versio tarina Neptunuksen syntymä keskittynyt Saturnus on isä, paljastaa profetia doom jumalan käsissä yksi hänen lapsistaan. Saturnus päätti syödä lapset syntyessään, myös Neptunuksen. Ops huijasi Saturnuksen syömään kiven syötyään viisi kuudesta lapsestaan. Saturnus oksensi kaikki viisi lasta palaamaan maailmaan ja omaksumaan heidän roolinsa jumalina, mukaan lukien Neptunuksen. Eikös Saturnus ole Kronos kreikaxi? Kyllä niin.
xxx/ellauri200.html on line 204: Naipaul näki itsensä aina mauttomana kirjailijana. Hän ei arvostanut omaa synnyinmaataan ja arvosteli myös Britanniaa. Naipaulia on kutsuttu tyylin ja tarinankerronnan mestariksi, joka näki ihmiskunnan ironian, tragedian ja kärsimykset. Naipaul kirjoitti kehitysmaista omiin matkoihinsa perustuen ilman ihannointia tai idealisointia. Hän näki köyhien maiden tilan itseaiheutettuna ja arvosteli kirjoissaan islamin julmuutta ja Afrikan korruptiota.
xxx/ellauri200.html on line 377: Fogg on keski-ikäinen bipolaarinen laiha väpelö, Passpartout on luipero frankofoni Ibrahim-niminen musulmaani lakukeppi, ja detektiivi Fixistä on tehty sarjoissa nyttemmin välttämätön 3. pyörä, neuvokas ja suulas token nuori nainen, joka alkaa kaiken kukkuraxi muhinoida Ibrahimin kaa. Foggille on kyllä varattu jossain myöhemmässä jaxossa (mitä vetoa että amerikkalaistunut - juu tietysti) Estella, joka ei kuitenkaan tule häirizemään juonenkuljetusta vaan jättää kolmikon seikkailemaan kolmistaan kuin eilisen ranskalaisen romcomin jewess, lakukeppikokki ja lepakko. Konna Bellamykaan ei ole täysin paha, pitää Foggille kauniin muistopuheen. Mutta spoilerista ilmenee että Fogg pääsee kuitenkin lyttäämään sen julkisesti loppupeleissä. Estellaa ei huolita mukaan siikveliinkään kaiketikin, missä kolmikkomme jatkaa Jules Vernen merenhuisketarinaan. Tyypillistä on, että konnantöitä rahoittava konna saa osaxeen vain pahexuntaa, kun taas suoritusportaan konnat tapetaan muitta mutkitta. Nain on meidankin elamassamme. Ehkä vituttavinta on että seikkailut on aivan sivuosassa, ja koko sarjan ytimessä on näiden tyyppien haukotuttavat keskinäiset välienselvittelyt koijassa ala tositeeveesarja Viettelysten saari.
xxx/ellauri201.html on line 167: Stig-Erlandin kirja sankarifriilänssäreineen on yhtä klisheinen kuin hinkuvaääninen Kurt Wallenberg. Ihan sama millaisia meemejä on ripoteltu ympärille, vaikka kuinka pelottavia uhkakuvia perseelleen menneestä kansankodista, tarinan ytimenä on aina sama tematiikka: EAT! FUCK! KILL!
xxx/ellauri201.html on line 251: Karhunpojan talonpoikaistarinat löytyi 3 egellä Kontista. Ne on tosi klisheisiä ja mynnähtäneitä. Tyyliin nainen pahoinpiteli poliisia kebabilla Norjassa. Poliisi maxoi potut pottuina kumipampulla.
xxx/ellauri202.html on line 68: Kahden ensimmäisen kirjan osalta keskeisinä teemoina ovat muunmuassa tahdon murtuminen, minäkuvan rajut muutokset, erilaisten tunteiden herääminen ja ihmissuhteissa tapahtuvat myllerrykset. Kirjailija onnistuu kuljettamaan tarinaa sensitiivisesti ja varsin nyanssipitoisesti. Mielialojen vaihteluita ja tunteita tarkastellaan huolellisesti, muttei kuitenkaan lukijaa liikaa ohjailevasti. Näissä kirjoissa luodaan luja pohja tarinan henkilöille ja niiden välisille suhteille. Ympäröiviä puitteita kuvaillaan riittävällä tarkkuudella, joskin sivumennen, mutta kuitenkin tapahtumia tukien. Itselleni tuli mieleen lähinnä Romain Rollandin tapa kirjoittaa, joskin tämä raapaisee jotenkin syvemmältä ja perinpohjaisemmin. Hetkittäin jopa huvittuneisuutta aiheuttavia naiiveja, mutta silti uskottavia reaktioita Jacquesin osalta on mielenkiintoista lukea. Toisaalta Antoinen omahyväisen kiihkeä itsetutkiskelu vie väistämättä todellisen elämän ihmisten klisheisiin, joita varmasti kaikilla pyörii yllin kyllin ympärillä.
xxx/ellauri202.html on line 141: Thibaultin suvussa on minusta paljon samaa kuin Sebastian Flyten ja Charles Ryderin tarinassa teoksessa Mennyt maailma. Charles ja Sebastian ovat toisilleen läheisiä (eli homostelevat). Katolinen Sebastian alkaa juoda, ja äidin uskonnollisuuden vuoksi vajoaa yhä alaspäin ja häipyy ulkomaille, Julia Sebastianin sisko on hyvin maallinen, mutta isän kuoleman jälkeen muuttuu "hyvin hurskaaksi".
xxx/ellauri202.html on line 164: Roogerin ensimmäinen menestys oli romaani Jean Barois, jonka hänen entinen koulukaverinsa Gaston Gallimard julkaisi vuonna 1913. Siinä ennakoidaan Les Thibaultin temaattista materiaalia. Se oli jonkinlaista jälkilämmitystä Dreyfusin jutulle. Homo Andre Gide oli Roogerin tuttuja. Pääosin dialogimuodossa oleva Jean Barois on tarina elämästä, jonka syvästi erottaa kaksi maailmankatsomusta, katolinen kirkko ja vapaa-ajatteleva, horjumaton, humanistinen todellisuuden kohtaamisen ja hallitsemisen filosofia. Vuonna 1920 hän julkaisi talonpoikafarssin Le Testament du Père Leleu.
xxx/ellauri202.html on line 167: Eine voineet protestantteina oikein peukuttaa katolista kirkkoakaan. No oliko tollanen ateismi sitten parempi? Ilmeisesti "Kesä" oli ruotsalaisista paras tuotantokausi. Mulleio sitä, se sijoittuu vuoteen 1914 eli on just niitä suomentamattomia osia. Hän julkaisi nää kaksi nidettä vuosina 1936 ja 1940. Nämä viimeiset osat, jotka yhdessä ovat pidempiä kuin kuusi edellistä yhteensä, kirjoitettiin 1930-luvun Euroopan hämärtyvän kansainvälisen tilanteen varjossa, keskittyvät poliittiseen ja historialliseen tilanteeseen, joka johti ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen ja tuo tarinan vuoteen 1918.
xxx/ellauri202.html on line 184: Magda Elokuuta 29, 2008. Magda arvioi, että se oli ok. "Andrélta puuttuu lahja, joka on olennainen todelliselle kirjailijalle; Hän ei osaa kestää ikävystymistä. Heti kun joku lakkaa stimuloimasta häntä, hän menettää kaiken kiinnostuksensa. Se on sama hänen kirjojensa hahmojen kanssa: hän alkaa yleensä menettää kiinnostuksensa kirjoitettuaan jotkut sataviisikymmentäkymmentä sivua; ja niin hän pyöristää tarinan joka tapauksessa, mitä nopeammin, sitä parempi, kuin koulupoika, jolla on pakkomielle." Toisin Rooger, joka jatkoi kirjoittamista Thibaulteista 1400 sivun verran vaikkei Andre enää ollut stimuloimassa.
xxx/ellauri208.html on line 443: Mut tää Paulhan on vasta paska! Sen panopuu, Desclosin Anne, kirjoitti romaanin O:n tarina vastaväitteexi razastajansa, kirjallisuuskriitikko ja kustantaja Jean Paulhanin, väitteelle, etteivät naiset kykene kirjoittamaan eroottisia romaaneja. Kylä lähtee! Romaanissa nuori nainen, valokuvaaja ”O” (Anu Saukko, muuta nimeä hänestä ei käytetä) joutuu miesystävänsä Renén pakottamana mukaan eräänlaiseen eroottiseen klubiin, johon kuuluu herroiksi kutsuttuja miesjäseniä sekä alistetussa asemassa olevia naisia. Romaanin edetessä kuvataan seksuaalisen alistumisen, suoranaisen orjuuden, erilaisia ilmenemismuotoja ja toteutustapoja. Romaanin alussa on Jean Paulhanin kirjoittama esipuhe Onnesta orjuudessa. Anun anuluxessa on triskeli. Wellbeckin texti vilisee tälläsiä juolahduxia joita ei perustella laisinkaan. Se on monessa kuin Nietzschen Retu.
xxx/ellauri208.html on line 474: Mahfouzin teoksiin kuuluu Awlad Haretna (arab. أولاد حارتنا, ’Awlād Ḥāratnā, joka on käännetty englanniksi nimillä Children of Gebelawi ja Children of the Alley) vuodelta 1959. Se ilmestyi aluksi jatkokertomuksena lehdissä ja kertoo vertauskuvallisesti yksijumalaisten uskontojen synnystä. Uskonoppineet estivät teoksen julkaisemisen romaanina ja Mahfouz joutui fatwayrityksen kohteeksi. Kirjassa kerrotaan Adam-isän ja kolmen pojan (Mooses, Jeesus ja Muhammad) tarinat. Teos julkaistiin kirjana toisella lähettäjänimellä Beirutissa 1967.
xxx/ellauri208.html on line 851: Veljeni Sebastianin (1985) kaltaista kirjaa en muista hetkeen suomalaisessa kirjallisuudessa kohdanneeni. Pikkuvanhasta 11-vuotiaasta Antista kertova tarina on suomalainen Peltirumpu, näennäisrealismista ponnistava satu.
xxx/ellauri208.html on line 859: Antin matka alkaa loppupäästä, ikkunalaudalta, ja kertoo sitten omituisesta vuodesta pojan elämässä. Kertomuksen aikana esiin nousee myös katkelma Kaarinan kirjoittamasta romaanista, joka on tarinan maailmassa (auto)fiktiota mutta asettuu lujemmin perinteiseen psykologiseen realismiin kuin sitä ympäröivä kertomus.
xxx/ellauri208.html on line 861: Antti on epäluotettava kertoja, jonka tarinassa on aukkoja. Lähes loppuun asti Antti esittää itsensä voittajana, aina tilanteen päällä olevana. Hän on lahjakas mutta outo, ulkopuolella, säälimätön, erityisherkkä.
xxx/ellauri208.html on line 863: Hän on kiusattu ja omalaatuinen poika, jota tarinaan mukaan tuleva isäpuoli kurittaa ansiotta ja joka ei aivan ymmärrä ihmisten tunne-elämää.
xxx/ellauri208.html on line 865: ”Veli” Sebastian elää tarinassa taustalla. Hän on Antin unelmien ystävä, heijastuma, ristiriitainen ja julma tapaus, joka kiduttaa eläimiä, jotka kuitenkin rakastuneina saapuvat hänen armoonsa.
xxx/ellauri208.html on line 875: Olen mieltynyt Fellinin elokuvaan Casanova (1976), jossa päähenkilö soutaa mustista roskasäkeistä tehdyn meren keskellä. Vertaisin sitä Veljeni Sebastianiin. Säkkimeri on täydellisen keinotekoinen ja sitä, mitä tarina vaatii. Ei tulisi mieleeni epäillä, etteikö kyseessä olisi meri, merellisempi meri kuin altaallinen vettä. Monilta runoilijoilta lähtee mustia roskasäkeitä, esim Celanilta tai Bukowskilta. Sirun päällä on 250 litran musta roskasäkki kun se ei ole käytössä.
xxx/ellauri208.html on line 961: Kertojana ja päähenkilönä Veljeni Sebastianissa on 11-vuotias, 7-vuotiaan kokoiseksi jäänyt mutta älyltään ylivertainen, suuripäinen Antti. Antin tasainen ja rauhallinen elämä yksinhuoltajaäidin, Kaarinan, kanssa päättyy, kun kuvaan astuu mukaan Mika, isä-ehdokas ja Antin ja Kaarinan symbioottisen suhteen rikkoja. Antin ja Mikan välillä alkaa hurja oidipaalinen valtataistelu ja kilpailu Kaarinasta, jossa kaikki keinot, fyysinen ja psyykkinen haavoittaminen, väkivalta, jopa tappaminen, ovat sallittuja. Antin kertojanääni riisuu kaikki verhot – "olenhan lapsi ja lapsen suusta kuulee totuuden" – mutta jättää lukijan kyselemään mikä tarinamaailmassa on totta, mikä Antin kuvittelua. Silti vittu, kuka sit on tää paljon puhuttu Sebastian? Ei selviä, ei kai ole pakko ize lukea? No ei, tässähän se tulee:
xxx/ellauri208.html on line 1149: Vittu et nää Oskun tarinat on paskhoja. Jasminen ikkunasta kuuluu provokatiivista huutoa. Sen kannut heiluvat ulos akkunasta. "Tällä olis peti joka vaatii laittoa." Rifaa ei saa keskijalkaa reikään ilman iskän apua. Jasmiini nauraa headlessly. "Hän vaikuttaa yxinäiseltä", sanoo Max.
xxx/ellauri208.html on line 1151: Nää tarinat on jotenkin samalla lailla pasquoja kuin sen yhden nobelistiranskixen pseudohistoriallinen nide, samantyyppistä narsistista mahtailua, supermiesgenreä. Mikäs se oli? No se Romain Rollandin mestari Breugnon.
xxx/ellauri208.html on line 1155: Rifaa karkaa kotoa munat nyytissä. Khonfis heittää läpän että sokean tarinankerturin isä ei ollut varma sen isästä. Kaikki nauravat makeasti: juuri siitä tässäkin on kymysys.
xxx/ellauri209.html on line 122: Avaan seuraavan Rei Shimura-tarinan. Naisnarsismi hulvahtaa kasvoille heti alkusivuilta sakeana kuin DC:n savuisen yöklubin naistenhuoneen höyrähdys. Milli-Molli jää lähtötelineisiin kuin tikku paskaan. Tuttu kivahteleva anaalis-obsessiivinen apinanaama kurkistaa ökytaxin ovesta. Koko yöklubi on varattu sen 30v syntymäpäiville. Turhaan skotti Hugh puuhaa sekä hääräilee, Rei päätyy kohta kuitenkin koppalakkiseen jenkkisotilaaseen, kuten intialaissaxalainen Sujata izekin. Se on muuten nyttemmin lakannut väsäämästä näitä epäuskottavia japsudekkareita, nyze on omasta mielestään tunnetumpi intialaissankaristaan, jostain Pervosta. Rein uusi hovimestariystävä menee porttivornikaxi ettei juhliin livahda maxuttomia vieraita. Mauttomat kuzuvieraat riittävät. Järjestelyt ovat kuin Riku Rinkulan synttäreillä Eirassa.
xxx/ellauri215.html on line 268: Selittelee tekemisiään valheesta kiinni jäädessään, muuttaa tarinaa ja värittää tapahtuneita
xxx/ellauri215.html on line 409: Nigerialainen Antonius ja Kleopatra-tyyppinen filmatisaatio Zazzaun prinsessa Aminasta oli puiseva kuin Olavi-sedän Rauhixen vintiltä löytynyt raamattuaiheinen raina. Pikkuiset prinsessat olivat julmetun söpöjä ja kyllä isotkin prinsessat oli kauniita. Porukoita listittiin kömpelön näköisesti liukuhihnalta, eikä Jeminalle loppupeleissä jäänyt yhtään läheistä ihmistä elävien kirjoihin. Mutta se on ehdottoman vallan hinta näilläkin leveysasteilla, ja hallizihan Jemina sitten maatansa vielä 34 vuotta, tehden siitä entistä isomman ja humaanimman. Se oli hieno tarina! Naiset rulaavat! Hyvä Nigeria! Parasta neekeeritytöissä on kyllä niiden kauniit silmät.
xxx/ellauri224.html on line 147: This is a situation often found in Bellow’s work: the alliance between the shady millionaire and the intellectual. As a teenager, Trellman had been in love with Amy Wurstin, who had eventually chosen as her second husband Trellman’s best friend in high school, Jay Wurstin. Huom toisexi aviomiehexi, ei tää ole ihan se tavallinen tarina. Throughout the years, Harry Trellman had kept firm to the inner image of Amy in his mind even as he went through his varied career moves. Sitten kotirouviintunut Amy petti Jayta jonkun "Ankan" kanssa ja jäi erossa pennittömäxi. Siitä tuli sisustaja.
xxx/ellauri225.html on line 165: Ja taas jotain saaterin idealismia: Me ei olla olemassa päämme ulkopuolella, maailmamme on tarina ja tarinamme maailma. Haista paska kappalainen, toi on puhdasta tuubaa. Kynäilijät on erityisen hanakoita työntämään tota hölynpölyä, koska se on omiaan korostamaan niiden tärkeyttä. Words, words, words. Ursula on ilmeisesti vähän skizo.
xxx/ellauri225.html on line 173: Dovzat oli samanlaisia puu-ukkoja kuin rambot kunnes keskusjohdon miehet kesyttivät ne ja teki niistä talousliberaaleja. Klaaneja ja setämiehiä. Patriarkaalista touhua. Väärin. Ihan väärin. Isoon tarinaan kuuluu arvoituxia. Mixi Atte seisoo koulun katolla?1 Enpä luule kuulleeni. Tää tarina alkaa olla yhtä pitkästyttävä kuin Teemestari.
xxx/ellauri227.html on line 253: Eli ilmeinen oikeistoidealisti on tää Härpikin. Härpi on ilmeisesti kuullut jotain postmodernismista, eli että pitää olla epäluotettava kertoja. Joillekin se tulee ihan luonnostaan. Monipuolinen kulttuurivaikuttaja ja rakastettu tarinankertoja. Suomen uusin Heikki Hietamies.
xxx/ellauri227.html on line 285: – Itse määrittelisin Helmifarmin kuitenkin mieluummin rakkaustarinaksi kuin rikosromaaniksi, Marklund miettii.
xxx/ellauri227.html on line 395: Kelttiristin Tarot -levite on yksi Tarot-lukijoiden yleisimmin käyttämistä levitteistä. Mutta tiesitkö, että se on myös yksi vaikeimmista Tarot-levityksistä tulkita oikein? Jos haluat olla Tarot-lukija, jota kaikki kehuvat, sinun on hallittava korttien välinen dynamiikka ja kerrottava tarina Tarot-lukemastasi!
xxx/ellauri227.html on line 399: Voit toki lukea jokaisen Tarot-kortin yksitellen Celtic Cross -levityksessä, mutta jos haluat olla Tarot-lukija, jota kaikki kehuvat, sinun on hallittava korttien välinen dynamiikka ja kerrottava tarina Tarot-lukemastasi.
xxx/ellauri227.html on line 433: Täällä asiat kiinnostavat! Monet Tarot-lukijat oppivat ensin lukemaan Tarotin tulkitsemalla jokaisen kortin. Mutta kun tarkastelemme Tarot-korttien välistä dynamiikkaa ja tutustumme Tarot-lukemisen tarinaan, taika tapahtuu!
xxx/ellauri227.html on line 445: Toiseksi, ala katsoa seuraavia Tarot-korttiyhdistelmiä 'tarinan' rakentamiseksi:
xxx/ellauri228.html on line 279: Soljarista on usein verrattu toiseen suureen ulkoavaruuselokuvaan, Stan Kubrickin vuoden 2001: A Space Odysseyyn, ja niillä on yhteisiä ominaisuuksia (paizi se että Kubrikin kuva toi Kubrikille rökälevoittoja). Tarkovsky piti vuotta 2001 "kylmänä ja steriilinä", ja hänellä oli se, mitä kerran kuvattiin "melkein viskeraaliseksi negatiiviseksi reaktioksi" elokuvaan (Johnson ja Petrie). Neuvostoliiton kriitikot pelasivat näitä eroja ja kutsuivat Soljarista "vuoden 2001 vastaiseksi". Tämä on liioittelua, mutta siinä on kyllä aivan keskeisiä eroja. Kubricin elokuva on mystifioiva ja pseudouskonnollinen, erityisesti sen Pro Life-henkinen loppuhuipennus. Soljaris on pikemminkin emotionaalinen kuin teknologinen tarina; suru ja syyllisyys ovat Tarkovskin hahmojen motivoivia voimia, tieteellinen tarina vain kehys.
xxx/ellauri228.html on line 281: Vielä yksi mestariohjaaja, japsu Kurosawa, joka tapasi Tarkovskin Solariksen kuvaamisen aikana, oli elokuvan suuri ihailija. Hän ylisti laajennettuja luontokohtauksia, joita jotkut katsojat ovat kutsuneet aivan liian pitkiksi ja hitaiksi. Kurosawa koki, että he (hän ja Andrei) olivat elokuvan emotionaalisen sävyn ja teeman perusta, mikä loi voimakkaan nostalgian maata ja luontoa kohtaan sekä teki kontrastin avaruusasemaan ja siellä aina läsnä olevaan loukkuun jääneeseen tunteeseen mahdolliseksi. Kurosawa arvosti myös sitä, että Tarkovsky ei "viettänyt liikaa aikaa selittämiseen", hän antoi kuvien kertoa tarinan mahdollisuuksien mukaan, jolloin katsoja voi tuntea, mitä tapahtuu, sen sijaan, että kuulisi sen selitettävän vuoropuhelussa.
xxx/ellauri228.html on line 292: Elokuvan viimeinen näytös on sen merkittävin. Puhtaasti tieteellisestä päätöksestä elokuva luopuu suoraviivaisesta juonesta ja siitä tulee enimmäkseen visuaalinen, tajunnan virtaustarina, joka näyttää Kosketuksen lopputulokset Solarikseen Kelvinin näkökulmasta, mutta yrittämättä selittää sitä. Meidät tuodaan takaisin maan kuviin, samaan maalaismaiseen maisemaan, joka aloitti elokuvan, joka näytettiin vielä enemmän kiintymyksellä kuin ennen; mutta tarkalleen, miten ja miksi Kelvin on siellä, pidetään huolellisesti epäselvänä kauniiseen mutta järkyttävään viimeiseen laukaukseen asti: [SPOILERIVAROITUS!] Se oli vain pöllön silmä!
xxx/ellauri228.html on line 296: Toinen sovitus Solariksesta tuotettiin vuonna 2002, ja sen on kirjoittanut ja ohjannut arvostettu elokuvantekijä Steven Spielberg - korjaan Soderbergh. Se on hyvin tehty ja viihdyttävä, ja siinä George Clooney on Kelvin, mutta se on hyvin erilainen kuin Tarkovskin versio, mikä tekee Solariksesta yhdistelmän scifi-jännitystä ja rakkaustarinaa. Häiritseviä hallusinaatioita kokevan miehistön pelko ja jännitys käsitellään hyvin, mutta Kelvinin vierailuja kuolleessa vaimossaan pidetään vähemmän pelottavina kuin romanttisina, mitä on vaikea tehdä uskottavaksi oudon ja häiritsevän tarinan yhteydessä. Tonttia muutetaan tämän uuden näkökulman mahdollistamiseksi. Riippuvuus vuoropuhelusta tapahtumien selittämiseksi erottuu verrattuna Tarkovskin velttokyrpäisempään, suurelta osin visuaaliseen tarinaan. Elokuvan korkeat tuotantoarvot, Soderberghin lahjakkuus ja hyvä näyttelijä, mukaan lukien Viola Davis stoalaisena miehistön jäsenenä, joka taistelee ottaakseen loogisen lähestymistavan kaoottisiin olosuhteisiin, auttavat elokuvaa eteenpäin; mutta se menettää suuren osan Tarkovskin epäselvyydestä ja mysteeristä.
xxx/ellauri228.html on line 542: Daniel Defoen romaani Robinson Crusoe kertoo yhden miehen selviytymistarinan autiosaarella. Tapahtumat sijoittuvat 1600-luvulle. Yhdeksäntoistavuotias Robinson karkaa kotoaan ja hyppää laivaan, joka suuntaa kohti Afrikkaa. Alus haaksirikkoutuu lähelle autiosaarta. Robinson selviää ainoana hengissä, koiraa ja kahta kissaa lukuun ottamatta. Saarella Robinson pitää tarkkaa päiväkirjaa seikkailustaan.
xxx/ellauri228.html on line 548: Noin tarinan puolessavälissä Robinson kohtaa ensimmäisen kerran lähisaarten alkuasukkaita. Löytäessään rannalta miehen jalanjäljen hän ensin järkyttyy ja pitää sitä paholaisen tekona. Hän uskaltautuu kuitenkin tutkimaan asiaa ja näkee alkuasukkaiden suorittavan saarella ihmisuhreja. Robinson pelastaa pakoon yrittävän uhrattavaksi tuodun nuoren miehen takaa-ajajien käsistä ja nimeää hänet Perjantaiksi. Ajan kuluessa Robinson opettaa nuorukaiselle englantia, käännyttää hänet kristinuskoon ja kouluttaa toimimaan katamiittinaan.
xxx/ellauri230.html on line 100: Dodiid, kazotaampa mitä Yasunarin Lumen maa on syönyt, Seijalla sattui olemaan se hyllyssä. Sen pitäisi olla ennen kaikkea rakkaustarina, jonka länkkärit ovat ottaneet ihastuneina vastaan. Mutta koitetaan välttää ennakkoluuloja, voihan se silti olla ihan hyvä.
xxx/ellauri230.html on line 114: Kun läjä maxumiehiä on ensin hässinyt Ankkaa joka reikään ja pureskellut sen käsivartta ja se mönkii kännisenä Shimuran pakeille, niin mitä tekee tää sorsakoiras? Työntää kättä ilmaisexi kaula-aukosta puristaaxeen tissiä ja samalla "suloinen kumpu lämpeni" toisen käden alla. Vittu tällästäkö on japsulainen "herkkä rakkaustarina." No nimenomaan tällästä.
xxx/ellauri230.html on line 217: Kustu kertoo karmeaa tarinaa brittien sikailusta Tiibetissä 1900-luvun alussa dalai laaman burjattiministerin käytyä pyytämässä zaarilta apua länkkärien tunkiessa maahan väkisin. Kiinan keisarista ei ollut enää mihinkään. Kiinan keisari razastaa, razunsa pystyyn kapsahtaa. Keisari maahan muxahtaa, mistäs Kiina nyt uuden saa.
xxx/ellauri231.html on line 297: Suuressa tuskassa, yhä eristäytyneempänä ja taloudellisesti epävarmemmin, Mahno sai satunnaisia töitä sisustussuunnittelijana ja suutarina. Häntä tukivat myös hänen vaimonsa tulot, joka työskenteli siivoojana. Buahahaha.
xxx/ellauri232.html on line 272: Tähän paradigmaan sopiva raamatullinen malli on Hesterin ja Mordokain (Mort) tarina. Koko Purim-tarina on ihmisen vastuulla. Sillä hetkellä, kun Hester vierailee kevyissä pukimissa ennalta ilmoittamatta Ahashveiroxen pakeilla, hän astuu esiin ottaakseen juutalaisten kohtalon käsiinsä.
xxx/ellauri233.html on line 372: Michel Foucault kertoi uudelleen Adamsin tarinan The Discourse on Language -kirjassa. Foucault'n mukaan tarina ilmentää yhtä "eurooppalaisen kulttuurin suurista myyteistä", nimittäin ajatus siitä, että pelkkä merimies voisi opettaa matematiikkaa japanilaiselle shogunille, osoittaa eron avoimen tiedonvaihdon välillä Euroopassa ja sen vastakohtana tiedon salainen valvonta "itämaisen tyrannian" alla. Itse asiassa Adams ei kuitenkaan ollut pelkkä merimies, vaan laivaston päänavigaattori, ja hänen arvonsa Shogunille oli laivanrakennuksen käytännön linjoilla. Vittu mikä lännyrkäinen tääkin Foucaultin heiluri. Siitä on mainintoja siellä täällä mm. albumeissa 96 (kooma-malli) ja 194 (feminismin trendejä), mutta se ei ole ollut luupin alla kunnolla. Lukemattakin voi olla suhteellisen varma että se on totaalinen ääliö.
xxx/ellauri233.html on line 377: Missä kohen Jamesin Blackthornen seikkailut poikkeavat esikuvastansa Adamsista? No mietitään - tää on romaani, eikä pelkkä rags to riches tositarina. Ei siis riitä pelkkä (E), pitää olla paxulti myös (K) ja (F). Näyttää siinä olevan kaikenlaista nujakointia, ja aika pian on jonkin verran myös japsunaisten nussintaa (sitähän oli Aatamilla kyllä izellään). "As they spend more time together, Blackthorne comes to deeply admire both Toranaga and (specifically) Mariko, and all three secretly become lovers." Samainen Mariko (joka on sentään vaan japsulainen nainen) silputaan smithereeneixi. "However, she and Blackthorne and the other ladies of Toranaga's "court", escape into a locked room. As the ninja prepare to blow the door open Mariko stands against the door and is killed by the explosion." No jäähän Toranagalle vielä "Lady Anjin". Entäs moraali? "Blackthorne is torn between his growing affection for Mariko (who is married to a powerful, abusive, and dangerous samurai, Buntaro), his increasing loyalty to Toranaga, his household and consort, a "Willow world" courtesan named Kikuli, and his desire to return to the open seas aboard Erasmus so he can intercept the Black Ship fleet before it reaches Japan." Onpa hienoa: (E,F,K) konfliktoituvat! "There are other recurring themes of Eastern values, as opposed to Western values, masculine (patriarchal) values as opposed to human values, etc."
xxx/ellauri234.html on line 72: On se hyvä että Esa Siren on pitänyt Kansa taisteli miehet kertovat -tarinoiden asevelihenkeä elossa vielä näin sadan vuoden kuluttua punakapinasta, nyt on maanpuolustustahto ja ryssäviha jälleen kullan arvoisia. Teki mieli kazoa näin rauhanajan lapsen näkökulmasta missä kohdin tarinan kuljetuksessa on ehkä sellasta joka ei kuulosta ihan aidolta. Missä salihousukansan asenteet ja kieli ehkä puskee esille verikauhasta, verkatakista, kumiteräsaappaista ja roimahousuista. Onko Ryhmy ja Romppainen ja Sontimaton Tutilas jotenkin päässeet unohtumaan nykypolvelta? Missä Ryhmyn kissa Mörökölli esmes on? Kannetaanko päätöntä kaveria vielä turhaan JSPlle? Saako ylen sankea priha vielä Petroskoissa venakolta pillua?
xxx/ellauri235.html on line 65: Mutta se ei ole hänen tarinansa loppu. Todistetun johtajan elämä ei ole hiljaista rauhan aikana. Seuraavaksi hän auttaa taistelemaan bonapartisteja vastaan, jotka aikovat murtaa Napoleonin St. Helenasta. Matkalla kotiin Englantiin hän pelastaa vaimonsa ja miehistönsä hurrikaanilta. Koko uransa ajan hän ansaitsee ritarin ja kontraamiraalin arvoarvon. Eli kronologisesti näin:
xxx/ellauri235.html on line 97: Jos luet Horatio Hornblower -sarjan luomisjärjestyksessä, seuraat tarinaa sellaisena kuin kirjoittaja sen kirjoitti, alkaen maailman luomisesta (taustakonteksti) ja hahmojen esittelyistä. Tässä on luomisjärjestys, joka saattaa olla helpoin tapa lukea ne:
xxx/ellauri235.html on line 128: Horatio Hornblower: Sarja kertoo tämän laivaston johtajan tarinan siitä, kun hän astui palvelukseen 17-vuotiaana poikana ensimmäisen vaimonsa kuolemaan ja toisen melkein kuolemaan. Hän saattoi aloittaa elämänsä köyhänä poikana, jolla ei ole vaikutusvaltaisia ystäviä, mutta taistelurohkeus ja -taito vahvistavat hänen luonnettaan ja johtajuuskykyään, ja lopulta hän nousi kontraamiraaliksi. Hän ymmärtää miesten johtajuuden ja sotilaallisen komentoketjun, mutta ei pärjää niin hyvin, kun hänen täytyy olla suhteessa naisiin tai toimia maalla, kuten Odysseus tai merilehmä.
xxx/ellauri235.html on line 293: Dost in these lines their artless tale relate; Dost näillä linjoilla heidän taiteettoman tarinansa liittyvät;
xxx/ellauri235.html on line 376: Vastoinkäymiset ja hyve ovat molemmat Joven tyttäriä; entinen on vanhempi kuin ja opettaja jälkimmäiselle. Vastoinkäymiset on varustettu "raudalla vitsauksella ja kidutuksella", mutta sillä on myös vaihtoehtoinen "hyvänlaatuinen muoto", "lievempi vaikutus". Hyve tarvitsee vastoinkäymisiä "muodostaakseen [Hyveen] lapsen mielen"; suojelijan hengen tehtävänä tässä on synnyttää sääliä ("hän oppi sulamaan muiden surussa"). Opetus on omaksunut Hyveen ("jäykkä tarina / kärsivällisyydellä monta vuotta hän kantoi"). Vastoinkäymisten hillitsemä hyve kykenee tunnistamaan surun ("Mikä suru oli, sen tiedät sinä paha") ja se on suojattu halulta ("Pelkää kulmien rypistymistäsi loistavaa, lennä / itseään miellyttävä Follyn joutilassikiö, / villi nauru , Melua ja ajattelematonta iloa,
xxx/ellauri235.html on line 393: "A Long Story Short" sisältää pakenemisen halun hahmoilta, "sankarittarilta", jotka yrittävät houkutella runoilijan kohteliaisiin maalaistuksiin jättäen muistiinpanon ("loitsun") pöydälle. Tämä itseesittely viittaa "Elegian" runoilijaan: siellä oleva runoilija kuulee karvapäisen pojan: "'Mumiseen harhaanjohtavia mielikuvitustaan" on tässä "jotain ... kuultu mutisevan, / 'Kuinka puistossa vanhan puun alla / '(Ilman suunnittelua, joka vahingoittaa voita, / 'Tai mitään pahuutta siipikarjaa kohtaan...'" "A Long Storyn" vanha puu on istutettu "nyökkää pyökki" "Elegiasta", jonka alla runoilija "Hänen välinpitämättömän pituutensa keskipäivällä... venyisi"." Pitkän tarinan runoilija on "Elegian" runoilijan parodinen muoto. "Elegian" siirtyminen "minästä" "sinun" on esikuva "A Long Story" -kappaleessa tuntemattomalla äänellä, joka yhtäkkiä murtautuu puheeseen nuhtelemaan puhujaa hänen väsymyksestään: "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä.
xxx/ellauri235.html on line 466: Kirjasta on tehty kaksi elokuvaa. Ensimmäisessä, 1970-luvulla tehdyssä versiossa Villi Vonkkaa näytteli Gene Wilder, ja myöhemmässä, vuonna 2005 ensi-iltansa saaneessa Tim Burtonin ohjaamassa versiossa Jalina on Freddie Highmore ja Villi Vonkkana Johnny Depp. Näistä 70-luvun sovitus ei ollut Dahlin mieleen ja hän sanoikin olleensa siihen "hyvin pettynyt", koska hänen mielestään "elokuvan tarina painottui liikaa Villi Vonkka (Willy Wanker) -hahmoon eikä niinkään päähahmoksi tarkoitettuun Jali Kulliin".
xxx/ellauri235.html on line 471: Forester oli koulutukseltaan lääkäri, mutta ei koskaan toiminut ammatissa. Vuonna 1926 hän meni naimisiin Kathleen Belcherin kanssa. Tästä liitosta heille syntyi kaksi lasta, molemmat poikia. He erosivat vuonna 1945. Toisen maailmansodan aikana Forester osallistui sotaponnisteluihin propagandan kirjoittajana Englannissa. Sodan jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin ja asettui jonkin ajan kuluttua asumaan Kaliforniaan Berkeleyn kaupunkiin. Vuonna 1947 hän meni naimisiin Dorothy Fosterin (Farter) kanssa. Tästä liitosta ei tullut issueita. Ehkä se oli vaan peitetarina.
xxx/ellauri235.html on line 800: Tästä (Liisa ihmemaassa) olisi pitänyt hurahtaa jo kauan sitten. Aionkin heti, kun on sopivasti aikaa ja voimia. Sitä odotellessa voi tutustua uusimman otsikkopalkin tarinaan lukemalla Liisan seikkailuista luvut IX ja X. Ellei sitten ole tuttu jo etukäteen. Tämä ja seuraavan luvun hummerikatrilli ovat ehkä parhaita paloja kirjasta, joka on kaikkinensa aivan ihana.
xxx/ellauri237.html on line 221: Papin poika Johann Arndt opiskeli lääketiedettä ja teologiaa Helmstedtissä, Wittenbergissä, Strasbourgissa ja Baselissa. Baselissa hän tutustui Theophrastus Paracelsuksen kirjoituksiin, ja Wallmannin mukaan tämän ajattelun vaikutus näkyy monissa Arndtin teoksissa, voimakkaimmin Totisesta kristillisyydestä -teoksen neljännessä kirjassa. Opintojensa jälkeen Arndt toimi kotiseudullaan Anhaltissa koulumestarina, diakonina ja pappina. Jouduttuaan eksorsismia ja kuvakieltoa eli ikonoklasmia koskevien opillisten erimielisyyksien takia jättämään virkansa vuonna 1590 hän siirtyi Quedlinburgiin saarnaajaksi, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1599 saakka.
xxx/ellauri239.html on line 486: Koskettava joulutarina tuo taas yhteen Jouluksi kotiin -rainan ohjaajan Per-Olav Sørensenin ja tähden Ida Elise Brochin. Samoilta naamareilta siis on tullut ennen tämmönen rykäisy: Maailmalla menestynyt tähti Simon saapuu kotimaahansa Ruotsiin joulunviettoon. Hänen veljensä Anders järjestää lapsuuden pikkupaikkakunnalla vuosittain joulukonsertin, ja Simon ylipuhutaan mukaan. Menestyneen veljensä varjossa kasvanut Anders ei ole tästä mielissään, mutta Simon suhtautuu tilanteeseen kevyesti - kunnes vanhat muistot heräävät henkiin ja hänen on kohdattava haudatut perhesalaisuudet. Rooleissa: Peter Jöback, Johannes Kuhnke, Suzanne Reuter, Jennie Silfverhjelm. Ruotsalainen elokuva vuodelta 2019. Tällä kertaa ylimakeaan joulutunnelmaan mennään näillä eväillä:
xxx/ellauri239.html on line 488: Kohtalot törmäävät, kun matkustajat ja työntekijät jäävät jumiin lentoasemalle äärimmäisten sääolosuhteiden takia. Heidän on pakko viettää viimeiset tunnit ennen joulua yhdessä. Koskettava joulutarina tuo taas yhteen Jouluksi kotiin -sarjan ohjaajan Per-Olav Sørensenin ja tähden Ida Elise Brochin. Eli tää on joku säälittävä lapskoussin uudelleenlämmitys.
xxx/ellauri239.html on line 612: Ei mikään Late Johansson, Natural Born Again Killer ysäriltä. Johanssonista ilmestyi syyskuussa 2020 elämäkertakirja: Sipilä, Jarkko ja Johansson, Lauri: Late – Suomen pelätyimmän rikollisen tarina.
xxx/ellauri239.html on line 636: No, nyt on sitten vaimo uhannut jättää, jota ajatusta nuoruutensa diskoissa seinäruusuna viettänyt rassukkamme ei kestä. Ei nyt niin kovin tavaton tarina.
xxx/ellauri239.html on line 792: Joku mietti tuota Bob nimeä, niin sen verran vanhat lehdet tiesivät kertoa, että vuonna 1994 on Helsingin Norsenista kirjoittanut ylioppilaaksi kaksoissiskonsa kanssa Bob Tikkanen. Eli tuolloin ei ole mainittu lainkaan nimeä Roope. Onko sitten ottanut sen itse käyttöön myöhemmin, vai eikö ole vain jostain syystä tuolloin mainittu, sitä ei tarina kerro.
xxx/ellauri250.html on line 482: Kaikki tämä taustatarina ilmenee mykistettynä, yhdessä juhlajaksossa ennen kuin Laura lukitaan elokuvalle nimensä antavan junan osastoon, saattueeseen, joka vie hänet monipäiväiselle matkalle Venäjän pääkaupungista syrjäiseen Murmanskin kaupunkiin. Jos haluamme ottaa Roxy Musicin säkeet mielekkääksi paratektiiviksi, tärkeintä ei ole niinkään huume - rakkaus, sentimentaalisessa suhteessa, jonka löydämme pian laimeaksi - vaan se, mikä turtuu: yksinäisyys, osaston nro 6 aito temaattinen akseli.
xxx/ellauri250.html on line 487: Kuosmanen asettaa tarinan yhdeksänkymmentäluvun loppuun, erityisen epävarmaan junaan ja ilman sen päähenkilön mahdollisuutta kommunikoida epämiellyttävän kumppaninsa ulkopuolella – älypuhelimen aikakaudella, kuinka eksoottinen on jo kohtaus, jossa hahmo on riippuvainen puhelinkopeista. Jälkimmäinen, Vadim, palvelee elokuvantekijää leikkimään esiintymisillä. A priori uhkaava ja potentiaalinen ahdistelija, löydämme heidän machadoistaan ja impulsiivisuudestaan toisen hauraan hahmon naamion muiden yksinäisyydelle ja ymmärtämättömyydelle.
xxx/ellauri250.html on line 791: – Toinen neuvo on: käytä aikaa bioon (kirjoittamaasi tarinaan itsestäsi). Etenkin naiset lukevat niitä, miehet eivät välttämättä osaa lukea. Kerro myös yksityiskohtia: älä sano olevasi kulttuurin ystävä, vaan kerro tarkemmin, minkä tyyppisestä räppimusiikista pidät.
xxx/ellauri250.html on line 879: Moro kaikille ketkä vaivaudutte lukemaan. En ole ylä-asteen jälkeen kirjoittanut muutamaa lausetta enempää joten pyydän anteeksi kirjoitusasua. Tänkin tarinan ozikko on Pohjakosketus.
xxx/ellauri250.html on line 881: Aloitetaan vaikka tarinalla kuinka aloitin huumeiden käyttämisen. Oli vuosi 2008 (ikä 15v) ja muutin vanhempien luota serkkuni luo toiseen kaupunkiin Porin lähelle alun perin asuin Turussa. Minulla oli jo nuorena sairas kunnioitus rikollisia kohtaan halusin olla mahdollisimman ilkeä ja pelätty. Onnistuinkin siinä hyvin mutta tutustuin aina vaan vaarallisempiin yksilöihin jotka käyttivät amfetamiinia ja kokaiinia niinhän siinä kävi että rakastuin amfetamiiniin ja sen tuomaan elämään.
xxx/ellauri250.html on line 884: Nyt olen ollut erossa "rikosmaailmasta" 3 vuotta ja osaan arvostaa elämää joka päivä. Minulla on 2 lasta ja vaimokin joka onneksi jaksaa katsoa minun taistelua huumekoukkua vastaan. Ja tarinan otsikko pohjakosketus viittaa minun kehittyvää subutex/fentanyyli koukkua käytin nasaalisesti 3 vuotta subutexiä ja alkaa mennä 16 mg päivässä. Nyt olen saanut annoksen 8mg mutta olen rikkonut lupauksen jonka annoin nuorena poikana että IV-käyttöä en aloita kuinkas kävikään 2 kk olen piikittänyt 2 kertaa vuorokaudessa. Ja fentanyyli tuntuu olevan lopun alkua olen laihtunut 29kg tämän vuoden aikana jo. Minun on itse lopetettava tai aineet lopettavat minut. Tämä on ensimmäinen tarina jonka kirjoitan 15 vuoteen joten toivottavasti saatte selkoa. Jatkoa tulee.
xxx/ellauri251.html on line 120: Avioliitto näytti olevan Atalantelle mieluinen, vaikka hän oli alkuun ollut vastahakoinen. Melanion (Hippomenes) puolestaan oli niin onnen ja autuuden vallassa, että ei muistanutkaan kiittää Afroditea, jonka avulla hän oli kisan voittanut. Jumalattaren kosto oli ankara. Afrodite odotti, että pari kulkisi jonkun temppelin ohitse, ja sitten hän vihoissaan langetti heille vastustamattoman intohimon toisiaan kohtaan. Melanoin vei Atalanten temppeliin ja rakasteli siellä vaimonsa kanssa. Tarinan eri versioiden mukaan temppeli kuului joko Zeukselle tai sitten Kybelelle – joka tapauksessa ko. jumala(tar) suuttui temppelinsä pyhyyden turmelemisesta ja runkkutahroista. Tästä seurasi kova rangaistus: rakastavaiset muutettiin salonkileijoniksi. Ihanaa leijonat ihanaa. Kybele-version mukaan hän aikoi ensin surmata rakastavaiset, mutta päätyi muuttamaan heidät leijoniksi, koska piti kuolemaa liian lempeänä rangaistuksena. Leijonat valjastettiin vetämään Kybelen vaunuja. Kybeleestä ja sen leijonavetoisista vaunuista oli jotain läppää Flaubertilla. Joissain tarinan versioissa pari ehti olla jo jonkin aikaa silleen ennen kuin heistä tuli leijonia. Tuohon aikaan uskottiin, ettei leijona voi paritella oman lajinsa kanssa. Siis mitä? Sori mutta tätä en kyllä taida uskoa.
xxx/ellauri252.html on line 126: Salama kävi jonkin aikaa Tampereen klassillista lyseota, mutta koulu jäi kesken. Armeijan käytyään hän lähti opiskelemaan Oriveden opistoon, jossa hän alkoi kiinnostua kirjallisuudesta. Salama työskenteli aluksi tumpelona sähköasentajana kuten isänsä (siitä varottaa muuntajien kyljessä se salama) ja sittemmin jonkin aikaa myös maatyömiehenä ennen kuin ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1961. Hänen esikoisteoksensa oli se tavallinen pimu paxuxi -tarina (1961).
xxx/ellauri253.html on line 56: Keväällä 2014 Ilkka Remes löysi jäitä polttelevan aiheen – jälleen kerran. Hän alkoi pohtia, mitä tapahtuisi, jos jokin ulkopuolinen taho kuten Venäjä aiheuttaisi valtakunnallisen sähkökatkoksen talvipakkasilla. Tästä karmivasta yhdistelmästä Remes on punonut hyytävän tarinan, jossa vihollinen onnistuu kaatamaan koko Suomen sähköverkon, eivätkä kyberiskujen lamauttamat varavoimalatkaan lähde käyntiin. Pian koko kansa taistelee selviytymisestään purevassa pakkasessa ilman sähköä ja teeveetä.
xxx/ellauri253.html on line 263: Naulitsevan tarinan taustalla hengittävä vaihtoehtoinen Suomi on tyrmäävän todentuntuinen. Elävä henkilökuvaus, tarkat yksityiskohdat ja äärimmilleen viety toiminta nitoutuvat henkeäsalpaavaksi kokonaisuudeksi. "Juuri tässä Remes on vahva. Hän osaa trillerin lajille ominaisen riennon ja kärjistykset paremmin kuin kenties kukaan meillä. Rakenne on kiitettävän sovinnainen ja taitava".
xxx/ellauri259.html on line 172: Leinon lapsuuden henkiseen ympäristöön Hömelössä kuului vanha kainuulainen tarinaperinne Baba Yaga-loitsuineen ja runoineen sekä värikkäät kertomukset isonvihan ja Kajaanin linnan aikoihin liittyneistä tapahtumista Pohjois-Pohjanmaalla. Elämän karuista tosiasioista muistuttivat Hömelön rantaan pysähtyneet nälkämailta Ouluun matkaavat kyrvännuolijat.
xxx/ellauri259.html on line 655:- Ihmisyyden rajalla, kirjoittanut Viktor Frankl. Tarina psykiatrista, joka kärsi natsien keskitysleirillä elämisen kauhuista toisen maailmansodan aikana. Frankl ammensi voimaa ajattelemalla toisille leireille sijoitettuja rakkaitaan, jotka odottaisivat heitä sodan vihdoin tullessa päätökseen. Vaikka hän ei valitettavasti koskaan enää saanut tilaisuutta nähdä perheenjäseniään, Franklin kokemukset keskitysleireillä antoivat hänelle aivan uudenlaisen ymmärryksen hänen oman elämänsä tarkoituksesta. Tässä kirjassa hän jakaa paitsi traagisen tarinansa, myös eräänlaisen teorian, josta me kaikki voimme saada voimaa vaikeina aikoina. Meistä jokainen voi hyötyä Franklin kirjan tarjoamista arvokkaista opetuksista.
xxx/ellauri259.html on line 657: Siddhartha, kirjoittanut Herman Hesse. Julkaistuaan novellinsa Siddharta-nimisestä miehestä ja tämän polusta kohti valaistumista Herman Hessestä tuli eräänlainen idoli oman sukupolvensa nuorison ja sitä seuraavien sukupolvien keskuudessa. Vaikkei kyseessä olekaan Buddhan elämänkerta, Hesse ammensi ilman muuta inspiraatiota Buddhan elämäntarinasta. Tarina kritisoi ihmisten ylpeyttä ja individualismia, mutta kertoo myös meidän kaikkien sisällä piilevästä henkisestä potentiaalista ja siitä, miten voimme tuoda sen esiin itsessämme.
xxx/ellauri259.html on line 739: Yön saalistajien tarina on ennalta-arvattava ja siinä on kömpelösti rakennettu juoni. Elokuva saa kuitenkin kultaisen ansiomerkin siitä, että tarina etenee loogisesti ja sitä on helppo seurata. Dialogi on mutkatonta eikä siitä turhaan tarvitse etsiä piilomerkityksiä. Asiat sanotaan niin kuin ne ovat.
xxx/ellauri259.html on line 743: Esimerkixi toisessa kohtauksessa Reuna tekee seksuaalista väkivaltaa tarinaan muuten liittymättömälle gangsterienheilalle, mutta paljastuu impotentiksi, ja nainen haukkuu häntä hintiksi. (Vihjaus, että nainen oikeastaan halusi tulla raiskatuksi, ei moraalisesti ehkä ole aivan trendikäs, mutta mieluisa meemi esimerkiksi 1970-luvun amerikkalaisen rikoselokuvan mielenmaisemassa. Miten nostalgista.)
xxx/ellauri261.html on line 556: Stein emännöi Pariisissa taiteellista salonkia, jossa muun muassa kuvataiteilijat Pablo Picasso ja Henri Matisse sekä kirjailijat Ernest Hemingway ja Sherwood Anderson kokoontuivat. Sherwoodin mezän iloiset miehet, sankarit sukkahousuissa. Steinilla oli suuri merkitys nuorten amerikkalaisten kirjailijoiden muodostaman niin sanotun "kadotetun sukupolven" varhaisvaiheissa: Stein toimi heidän mesenaattinaan, keksi ryhmälle nimen ja kertoi heidän tarinansa omissa teoksissaan. Vanhempiensa varhaisen kuoleman jälkeen Stein muutti sukulaistensa luo Baltimoreenlähde? ja opiskeli Radcliffe Collegessa psykologiaa William Jamesin oppilaana ja Johns Hopkinsin yliopistossa lääketiedettä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoaan loppuun, sillä hän kyllästyi aivan täydellisesti opiskeluun. Ei kyllä napannut enää yhtään.
xxx/ellauri265.html on line 195: Mutta mielikuvituskin on tärkeää ja tarinat, niillä lehtiäkin myydään ja kirjoja.
xxx/ellauri265.html on line 198: Varovaisesta kröhinästään huolimatta Niini on vankka länkkärien tarinan peukuttaja. Fakta ja fiktio on pidettävä erillään. Leikki leikkinä, pylly pois taikinasta. Vatkaa sitä munaa horo. Niin saatana. Vatvotaan ja hykerrellään. Krhm, krhm. Puhuja puhui palturia vaikka Nilkki oli tarjoillut sille vaihtoehtoisen totuuden. Ei ostanut. I won't buy that. Hinta ei ollut kohallaan.
xxx/ellauri268.html on line 412: He alkoivat opettaa lapsillemme jumalansa tarinaa,
xxx/ellauri268.html on line 435: Alkuperätarinasta.
xxx/ellauri268.html on line 457: laulaa bluesia ja soittaa saxofonia tulevaisuudelle kaikesta, mitä voi tapahtua ja tapahtuu. Kaikki tappiot kaatuvat alas, alas, alas kello kolme aamulla, kuten kaikki, joita ei pitäisi olla tai pitäisi saada. Ei väliä, tyttö - Tulen hakemaan sinut, sanoi Memory punaisissa kengissään ja mekossa, jossa oli ruskeat jalat. Kun tapasit hänet siinä iässä, jota olet aina rakastanut, hiukset täydelliset pienellä aaltolla, ja se kiilto ihossasi uskomalla mitä oli mahdoton oli mahdollista, et pelännyt. Rakastuit ranskalaisessa tarinassa ja rakastuit koskaan kevyt sade, kun ylitit Seinen tapaamassa koiran häntää kahvilassa Saint-Germain-des-Présissä. Kirjoitit runon tarjouksen alle pätkän ihoa kylkiluistasi lantioluuhun, silloin vielä hoikkana, ja kirjoitat edelleen sitä laulua vakuuttaaksesi jokaisen suloisuudestasi.
xxx/ellauri268.html on line 464: Nämä May Sartonin sanat hän säilytti sydämensä neljännessä huoneessa: "Rakkaus, tule hänen päällensä varovasti ja syvästi / sillä jos hän ensin säikähtää, se olisi myös / sitoa ketun kurkussa kultakellolla /Kuten pidä häntä, kun hän haluaa hypätä." Ja hän katsoi, että jokainen runon rivi oli johdatus henkimaailmaan vangitakseen muistoa, kultakonfetteja, eräänlaista juhlaa. Me kaikki haluamme tulla muistetuksi, jopa muistoksi, jopa tavan, jolla valo tuli keittiöön, ikkuna, kun hänen äitinsä käänsi kellotaulua tuon viileän sumuvärin radiossa, kun muisto ylitti kaipauksen tien ja otti äidin käsivarresta ja hän laski esiliinansa ja sanoi: "En välitä, jos teen", ja he tanssivat, sinä katsot, kun aloitit oman muistisi. Olit jo tallentanut äidin maun maidoksi, isän maun pulloxi, työnteoksi hikeä ja rakkautta, ja yö yksinäisenä tähtien veneenä, joka vei sinut siihen, kuka olit ennen kuin liukasit tarinan läpi.
xxx/ellauri268.html on line 466: Ei ole sanoja, kun yrität kiertää kiellettyjen tulivesien porttikieltoa vai onko se silkkihuivi hienoimmasta silkistä, vai onko se jotain muuta, joka saa sinut unohtamaan. Mikään ei koskaan unohdu, sanoo muistamisen jumala Memory, joka suojaa jokaisen pienen tietosolun sydämenlyöntiä Etelämantereesta tämän planeetan vauvan huipulla olevaan pehmeään kohtaan, fontanellaan eli aukileeseen, josta kertoo Dr. Spock. Voi kulta, tule tänne, ota housut pois, anna minun kertoa sinulle tarina juhlista et koskaan unohda, minne menet, missä olet tai missä olet, kun ylität rajan ja sanot, ei enempää. Ei enää ahneita kuninkaita, ei enää pettymyksiä, ei enää orpoja, tai sielujen tai maiden varkaudet, ei enää tappamista ainakaan vain tappamisurheilun vuoksi. Ei enempää, ei enempää, paitsi enemmän tarinaa isketään, jotta ymmärrän tarkalleen mitä teen täällä ja miksi, hän sanoi ketulle.
xxx/ellauri268.html on line 473: Ystävysty heidän kanssaan, kuu sanoi kuin rapu, joka hyppäsi hiänen minihameensa alle, hänen tyttärensä sisälle, syöttötuoli, odottaa muroja ja paahtoleipää. Millainen tyttö hänestä tulikin, pajupuu, siunaus tuulelle, hänen perheelleen. Siellä hän on nyt naimisissa, hiän on paxuna, ja aloitamme tarinan alusta, sanoi hiänen isänsä maljan onnelle siitä, keitä olemme ja keitä meistä tulee, kun muutos uudessa malli sedanissa ruoskii sen moottoritiellä kohti seuraavia sukupolvia, yksi toisensa jälkeen alkuperäisilä Mvskokeen mailla, jotka ovat edelleen täällä vaikka ei enää juuri myskokeja. Kukaan ei mene minnekään, vaikka me aina lähdemme ja palaamme. Se on seremonia. Emme mene kauas, vain pihan perälle.
xxx/ellauri268.html on line 479: Kuten tässä nyt, tässä runossa on nyt siirtymävaihe. Muistin sen synnyttäessäni kesäauringon laskiessa jälkeiset kaupungin sulavalle asfaltille, mutta siinä me olimme, tyttäreni ja minä maailmojen välisellä ovella. Olin onnellisempi kuin koskaan ennen toivottaessani hänet tervetulleeksi, onnellisuus oli polku, jonka hän valitsi, enkä voinut siihen vielä työntyä, en vielä, ja sitten ilmestyi sinisemmän veden allas. Odotimme siellä Suurta henkeä saadaxemme kiinni juonesta, ja sitten se tapahtui, ja hän vei sen tytön, joka oli kaunis kuin delfiiniunelma, mutta me selvisimme, teimme tarpeemme kärsimyksen toiselle puolelle. Tämä on tarina, jonka äitimme squawt kertovat, mutta emme kuulleet sitä Barbie-mainoksilla täytetyillä korvillamme, sillä patriarkaalisten kirjoitusten asettama äitiemme izeinho ja tukahdutussäännöt kesytettyjen orjien tai vaimojen kapinan lopettamiseksi estivät. Se satutti kaikkia. Isät eivät voi tietää, mitä he tuntevat sellaisessa hengellisessä takataskussa.
xxx/ellauri268.html on line 515: Wiesel kirjoitti yli 30 romaania ja lisäksi muita teoksia. Romaaneista tunnetuin on Yö, omaelämäkerrallinen tositarina holokaustista selviämisestä. Se on lyhennelmä jiddišiksi kirjoitetusta esikoisteoksesta Un Di Velt Hot Geshvign (1956, 'Ja maailma vaikeni'). Muut teoksensa hän kirjoitti alkuaan pääosin ranskaksi.
xxx/ellauri280.html on line 83: Margaret Drabblen (1974), John Careyn (1992) ja muiden tutkimukset ovat johtaneet Bennettin työn uudelleenarviointiin. Hänen hienoimmat romaaninsa, mukaan lukien Anna viidestä kaupungista (1902), Vanhojen vaimojen tarina (1908), Clayhanger (1910) ja Riceyman Steps (1923), tunnustetaan nyt laajalti merkittäviksi teoksiksi.
xxx/ellauri280.html on line 177: Arie saapui paikalle kahden veljensä kanssa useita vuosia myöhemmin. He olivat siihen aikaan nuoriso-ohjaajia, jotka pitivät messiaanisille juutalaisille nuorten leiriä… Arien tarina on poikkeuksellinen… ’Isäni matkusti Bulgariasta Israeliin vuonna 1928.” Totta kyllä, enemmistö meistä ei ole tehnyt niin, eikä juutalaisista kovin monta muuta ole messiaanista.
xxx/ellauri286.html on line 191: Jotta tarinan voi kirjoittaa, aiheen pitää tuntua merkitykselliseltä ja se kulttuuri, missä kasvamme, määrittelee käsityksemme siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Neuvostoilmapiirissä miehityksen analysointi julkisesti oli mahdotonta, mutta samalla se tarkoitti sitä, ettei se ollut julkisesti tärkeää.
xxx/ellauri286.html on line 384: Hänen uusi romaaninsa Neittokiva puhuu tärkeimmästä aiheesta: kuinka voittaa kuolema rakkaudella. Mixi kuolemaa pitäis ylipäänsä voittaa? Talousliberaalit ei osaa muusta puhua kuin voitosta. Kriitikot May ja Kucherskaya kuvaili Shishkinin romaania seuraavasti: "Neittokiva on loistava romaani sanasta ja kielestä, joka tulee pehmeäksi ja tottelevaiseksi mestarin käsissä. Se voi luoda minkä tahansa muun todellisuuden, joka on upeampi ja upeampi. Uskottava, että todellinen maailma. Kuilu sanan ja tosiasian, todellisuuden ja sen ihmiskielelle käännöksen välillä on todellinen sisäisen jännitteen pesä romaanissa. Sen venäjä alkaa kyllä olla vähän vanhakantaista." Boris Dralyuk kirjoitti The Times Literary Supplementissaettä "Shishkinin ihmeellinen eruditio, kapea ilmaisu ja taipumus yleiseen leikkiin ovat hänen taiteensa silmiinpistäviä osia... Nämä ominaisuudet todellakin yhdistävät hänet Nabokovin kanssa, samoin kuin hänen uskonsa kirjoitetun sanan voimaan: "Tarina on käsi, ja sinä olet käsine. Tarinat muuttavat sinua, kuten käsineet. Sinun on ymmärrettävä, että tarinat ovat eläviä olentoja, kuten käsineet."
xxx/ellauri286.html on line 529: “Minua alkoi ärsyttää se, että tyttöhahmoja oli niin paljon vähemmän. Aku Ankassa häiritsi taas se, että kaikki sankaritarinat tapahtuivat Kupulle, Rupulle ja Jupulle."
xxx/ellauri287.html on line 179: Apostolien tekojen luvun 16 tarina demonien riivaamasta orjatytöstä on minusta kummallinen tarina monista syistä. Jos on parempi jakaa kysymykseni useisiin, voin tehdä niin; mutta toistaiseksi haluaisin pitää ne yhtenä, koska epäilen, että vastaukset liittyvät toisiinsa. Apostolien teoissa 16:16-18 (NIV) henki antaa myönteisen todistuksen Paavalin väitteistä? Jos se on oikea todistus, miksi Paavali silti suuttuu tytöstä? Kyllästyykö hän vain hiänen huutamiseen? Miksi hän ei suorittanut manausta heti kohdatessaan hiänet? Onko toi Pyytton se paratiisin käärme vai? Miksi pysäyttää tyttö? Voisi luulla, että kilpailijan todistus olisi lopullinen mainonta. (Kuvittele kuva Bill Gatesista onnellisena iPadilla.)
xxx/ellauri287.html on line 206: Ärsymyksestä, myötätunnosta tai jopa oikeudenmukaisuuden tunteesta Paavali lopulta kääntyi ja käski hengen jättää hiänet. Se on Paavalin tunnereaktion kuvaus, joka auttaa vahvistamaan tarinan historiallisuuden. Luke ei yritä lisätä tarinaan muita, ehkä uskonnollisempia tunteita. Paavalin käskyn onnistumisesta todistaa se tosiasia, että henki totteli ja jätti hiänet.
xxx/ellauri287.html on line 223: Sitäpaizi, jos Paul olisi puhunut tytölle välittömästi, tämän tarinan jännä loppuosa maanjäristyxineen ei ehkä koskaan olisi tapahtunut, sillä ajoitus olisi ollut pielessä.
xxx/ellauri287.html on line 289: - Myöhemmin oli enää vain iloa, ylpeyttä ja tunne, että olimme täyttäneet tehtävämme. Tämä tarina pääjohtajan kanssa on kuin elokuvasta. Hän kuitenkin opetti meille, että länsimaista maailmaa hallitsee raha. Mutta onneksi on vielä Singaporen kaltaisia maita, joissa rehellisyys ja kunnia ovat tärkeitä, Anna sanoo.
xxx/ellauri287.html on line 316: Meri: Mukavia nämä lapset ja mukava tarina... No, nyt ei muuta kuin kuurille, terveytesi hyväksi!
xxx/ellauri287.html on line 404: Sitten, kun kirjoitettiin suuren budjetin jatko-osaa, jonka Aptin kaupallinen menestys teki mahdolliseksi, Luukasa keksi ajatuksen, että Jahve osoittautuisi Jee-suxen isäksi [ I'M YOUR FAAATHER - huuh - huuh ], ja samaan aikaan muutti äskettäin suunniteltua jaksoa "Paavali ja Rooma" numerot I ja II IV ja V, vastaavasti trilogiaa varten kertoakseen tämän priikvelin. Olettaen, että tämä on totta, se tekee joistakin Luukassin väitteistä siitä, kuinka hän halusi kertoa tarinan, suurimmaksi osaksi totta, ainoana poikkeuksena on, että hän ei selvästikään aina halunnut kertoa tarinaa tällä tavalla.
xxx/ellauri287.html on line 420: Eli Helmut päästi paineita Harvardissa keihästämällä rengasmunkin perää. Nuolikohan se Elainen siteitäkin. Olikohan tässäkään tarinassa totta edes siteexi. Tosin Koester was an ordained minister of the Lutheran Church, who in 1953 married a certain Gisela Harrassowitz!
xxx/ellauri287.html on line 570: "Istuhan ja kerro meille jokin tarina", pyysi joku joukosta. "Olkoon menneexi", sanoi Whiting. "Oli synkkä ja myrskyinen yö..."
xxx/ellauri287.html on line 571: No, tarinan poinzi oli että beduiinit veti ennen yhtä köyttä mutta nyttemmin kaikki on jenkkityyppisiä minä ensin paskiaisia, niinkuin esim se kylmä kala Viv. Sen kiltti poikaystävä on muuten hasidi.
xxx/ellauri287.html on line 591: On lähes varmaa, että seleukidipolitiikan mukaisesti tähän uudelleenjärjestelyyn liittyi väestöpohjan laajentuminen, uudet kansalaiset tässä tapauksessa luultavasti koostuivat juutalaisista ja argive-kreikkalaisista. Argiivi-kreikkalaisia koskevat todisteet viittaavat seemiläiseen alkuperään, vaikka argive-kreikkalaiset väittivät, että hyksot olivat heidän esi-isänsä, ja väittivät, että tarina viittasi "Beluksen (Baalin?) ja Danaoksen tyttärien karkotukseen" 414 tai Danaukseen, myyttiseen egyptiläiseen kuninkaaseen, joka muka perusti kreikkalaisen Argosin kaupungin. Ilmeisestikään kaikki nämä skenaariot eivät voi olla oikeita, varsinkin kun hyksot olivat selvästi seemiläisiä, kun taas kreikkalaiset eivät. Hyxot oli ainakin selkeästi länsiseemiläisiä.
xxx/ellauri287.html on line 695: Parannettuaan sadanpäällikön palvelijan Kapernaumissa Jeesus kulkee Nain-nimiseen pikkukaupunkiin. Tämä kaupunki on hyvin pieni ja mitätön ja tämä on ainut kerta kun se edes mainitaan Uudessa testamentissa. Nain sijaitsi noin 30 km päässä Kapernaumista Galilean eteläosassa, aivan lähellä Suunemia, jossa profeetta Elisa oli aiemmin herättänyt kuolleista nuoren pojan (2. Kun. 4:32–36). Jeesusta seuraavat Hänen opetuslapsensa ja suuri joukko kansaa. Jeesus sanoo pojalle "Nöyse". Poika nöysee. Sitten Jeesus selittää: "Nain leskeä." Tämä tarina löytyy vain Luukasalta.
xxx/ellauri291.html on line 88: Gene Roddenberry laati jo vuonna 1964 ehdotuksen tieteissarjasta, josta tulisi Star Trek. Vaikka hän markkinoi sitä julkisesti western-elokuvana ulkoavaruudessa – niin kutsuttuna " Wagon Train to the Stars" -junana, hän kertoi yksityisesti ystäville, että hän oli mallintamassa sitä Jonathan Swiftin Gulliver 's Travels -elokuvan mukaan ja aikoi jokaisessa jaksossa toimia kahdella tasolla: jännittävänä seikkailutarinana ja kökkönä moraalitarinana.
xxx/ellauri291.html on line 90: Useimmat Star Trek -tarinat kuvaavat ihmisten ja muukalaisten seikkailuja, jotka palvelevat Tähtilaivastossa, Yhdistyneen Neuvostoplaneettojen liiton avaruudessa kuljetettavassa humanitaarisessa rauhanturva-armadassa. Päähenkilöinä on efektiivisesti altruistisia Arvoja ja Taistoja, joidenka on sovellettava näitä ihanteita vaikeisiin ongelmiin.
xxx/ellauri291.html on line 169: 2018, kun Kurtzmanista tuli Discoveryn ainoa showrunner, hän allekirjoitti viisivuotisen kokonaissopimuksen CBS Television Studiosin kanssa laajentaakseen Star Trek -franchisea Discoveryn lisäksi useisiin uusiin sarjoihin, minisarjoihin ja animaatiosarjoihin. Kurtzman halusi "avaa tämän maailman" ja luoda useita sarjoja, jotka sijoittuvat samaan maailmankaikkeuteen, mutta omalla "ainutlaatuisella tarinankerronnallaan ja erillisellä elokuvallisella fiiliksellä". Keskusteltuaan franchising-sopimuksen seuraavasta vaiheesta Kurtzman sanoi, että useita projekteja oli kehitteillä. Lokakuussa 2020 Kurtzman totesi, että Star Trek -sarjoja on suunniteltu vuoteen 2300 asti.
xxx/ellauri292.html on line 101: Olipa se pakkolukuinen tarina! Huh huh, mitä käänteitä! Ihme juttuja.
xxx/ellauri292.html on line 152: Bless me! what wonders. Mutta Super Tekla onkin transumies, eli Super Teklan tarina on päinvastainen kuin pyhän Teklan.
xxx/ellauri292.html on line 173: Paavalin ja Teklan teot ( Acta Pauli et Theclae ) on apokryfinen tarina – Edgar J. Goodspeed kutsui sitä " uskonnolliseksi romanssiksi " – apostoli Paavalin vaikutuksesta nuoreen neitsyeen nimeltä Tekla. Se on yksi Uuden testamentin apokryfien kirjoituksista. Tertullianus, De baptismo 17:5 (n. 190) sanoo, että Aasiasta kotoisin oleva presbyteeri kirjoitti Paavalin ja Theklan historian, ja hänet nyrjäytettiin sen jälkeen, kun hän tunnusti kirjoittaneensa sen. Eugenia Roomalainen Commoduksen hallituskaudella (180–192) raportoi marttyyrikuolemansa teoissa olleen Theklan mallina tekstin lukemisen jälkeen, ennen kuin Tertullianus paheksui sitä. Hieronymus kertaa Tertullianuksen tiedot, ja hänen tarkkuutensa vuoksi kronologian raportoinnissa jotkut tutkijat pitävät tekstiä 1. vuosisadan luomuksena.
xxx/ellauri292.html on line 186: Seuraavana päivänä Tekla sidottiin raivokkaaseen leijonaan ja kulki kaupungin läpi. Vaikka jotkut tuomitsivat hänet pyhäinhäväisyydestä, toiset naiset kaupungissa protestoivat hänen tuomionsa epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Silti Tekla riisuttiin (taas!) alasti ja heitettiin areenalle, jossa leijona suojeli häntä karhulta joka kuoli tappaessaan Aleksanterille kuuluneen leijonan. Uskoen, että päivä areenalla olisi hänen viimeinen tilaisuutensa kastaa itsensä, Thecla hyppäsi nakupellenä vesialtaaseen, joka sisälsi raatelevia hylkeitä (tai merivasikoita, joissakin versioissa tarinasta). Tapahtui ihme, ja kaikki hylkeet tappoi salama ennen kuin he ehtivät syödä sen. Lisää ihmeitä tapahtui Theclan oikeudenkäynnin aikana, kun areenalla olevien naisten hajuvedet hypnotisoivat pedot, jotta ne eivät vahingoittaisi Teklaa, ja kun tuli säästi hänet raivoavista häristä (sonneista?). Thecla vapautettiin, kun kuningatar Tryphaena pyörtyi ja Aleksanteri anoi kuvernööriltä armoa uskoen, että kuningatar oli kuollut. Kuvernööri kuuli Teklan puhuvan kristitystä Jumalasta, käski hänet suihkuun ja pukeutumaan ja päästi hänet kaupungin iloisten naisten luo.
xxx/ellauri292.html on line 312: Abigail on myös listattu yhdeksi seitsemästä juutalaisesta naisprofeettasta, muut kuusi ovat Mirjam, Debora, Hanna, Saara, Hulda ja Esther. Moraalisen luonteensa vuoxi Abraham Kuyper väittää, että Abigailin käytös osoittaa "mielenkiintoisimman luonteen ja horjumattoman uskon", mutta moraalittomammpi Alice Bach pitää häntä kumouksellisena. Adele Berlin puolestaan asettaa vastakkain Abigailin (a) tarinan Batseban (b) tarinan kanssa. Yhdessä (a) vaimo estää Davidia murhaamasta typerää ja ahnetta miestään. Toisessa (b) Daavid määrää hyvän miehen kuolemaan, koska hän haluaa hänen vaimoaan. "Abigail-tarinassa (a) Daavidin, potentiaalisen kuninkaan, pili nähdään yhä vahvempana ja hyveellisempänä, kun taas Batseban tarinassa (b} hallitseva munarakki näyttää römpsänpuutteensa yhä avoimemmin ja alkaa menettää sukunuijansa hallinnan." (Detaljit kz. albumia 156.)
xxx/ellauri292.html on line 429: Legendanomaiseksi hänen elämänsä muuttui, kun hänen kerrotaan käyneen Roomassa ja herättäneen siellä erään senaattorin tyttären kuolleista. Toinen yleisesti tunnettu tarina kertoi, että keisari Domitianuksen aikaan, kun Apollonius oli Roomassa syytettynä, hän oikeussalissa satojen läsnäolijoiden edessä yxinkertaisesti katosi ilmaan.
xxx/ellauri292.html on line 472: MUTTA riittää tästä. Hänen sankarinsa esitellään meille jumalallisena miehenä, joka omaksuu syntymästään lähtien meren demonin hahmon ja persoonallisuuden. Sillä hän sanoo, että hänen äidilleen, kun tämä oli synnyttämässä lastaan, ilmestyi meren demonin hahmo, nimittäin Proteus, joka Homeroksen tarinassa aina muuttaa muotoaan. Mutta (toisin kuin Mary) hiän ei millään tavalla peloissaan kysyi häneltä, mitä hiän tällä kertaa synnyttäisi; ja hän vastasi: "Minut itseni." Sitten hiän kysyi: "Ja kuka sinä olet?" "Proteus", hän vastasi, "Egyptin." Ja sitten hän kirjoittaa tietystä niitystä ja joutsenista, jotka auttoivat naista synnyttämään lapsensa, tosin kertomatta meille, mistä hän tämän sai; sillä hän ei varmasti lue tätä tarinaa assyrialaisen kirjailijan Damisin ansioksi. Ehkä Yeazilta.
xxx/ellauri292.html on line 485: Voimme myös uskoa tarinan hänen vaikenemisestaan viisi vuotta Pythagoraan hengessä; ja lisäksi tapa, jolla hän täytti tämän hiljaisuuden lupauksen, oli kiitettävä, joskin jäi lyhkäsexi.
xxx/ellauri293.html on line 582: Osa 1: Larryn tarina ja kuinka hän loi Make A Difference -kehyksen.
xxx/ellauri295.html on line 46: Tintagel on 1 Mortonin pienenä unelmoimista paikoista. Se on Cornwallissa jossain niemenkärjen pohjoisrannalla. Kuten Geoffreyn suositussa historiassa kuvataan, Gorlois, Cornwallin herttua, laittoi vaimonsa Igrainen Tintagoliin sodan aikana (posuit eam in oppido Tintagol in littore maris: "hän laittoi hänet oppidum Tintagoliin meren rannalla"). Merlin naamioi Uther Pendragonin Gorloisiksi, jotta Uther voisi tulla Tintageliin ja "kyllästää" Igreenin teeskennellen olevansa Gorlois; Utherin ja Igrainen lapsi oli kuningas Arthur. Tästä motiivista tuli Arthurin vakio alkuperätarina myöhemmissä keskiaikaisissa kronikoissa ja ritarillisissa romansseissa. Jotkut Tristanin ja Iseultin legendan tapahtumat sijoittuvat myös Tintageliin.
xxx/ellauri295.html on line 48: Geoffrey of Monmouthin tarina jatkuu selittäen tarkkaan kuinka velho Merlin kutsutaan ja muuttaa taianomaisesti Utherin ulkonäön Gorloisin ulkonäöksi auttaakseen heidät pääsemään Tintagelin linnaan, samalla kun hän muuttaa hänen ja Ulfinin esiintymiset kahden Gorloisin kumppanin ulkonäöksi. Näin naamioituneena he pääsevät Tintageliin, missä Uther toistuvasti "menee Igraineen" koko kynttilänjalan pituudelta, ja "sinä yönä sikisi kuuluisin miehistä Arthur." Kirpeästi kirkaisten juna lähti menemään viehättävän laaxon lävize... Kultaseni, ei nyt, minulla on igreeni.
xxx/ellauri295.html on line 62: Historioizija Hazipompponen vuosi Herostratoxen nimen julkisuuteen. Hazipompponen on kyllä kuuluisa Babarin talonmiehenä, muttei niin kuuluisa kuin Herostratos. Esimerkiksi Jean-Paul Sartren lyhyessä tarinassa Erostratus, joka on osa teosta Muuri (Le mur, 1939), eräs mies suunnittelee väkivallantekoa saavuttaakseen mainetta. Elokuva Herostratus vuodelta 1967 puolestaan kertoo miehestä, joka suunnittelee näyttävää julkista joukkomurhaa. Mortonin mielestä jumalattaret ovat ihmiskunnan menneisyyden alfasusia. Onnexi kristityillä ei ole niitä.
xxx/ellauri295.html on line 471: Juoni kulkee ilman sen suurempia käänteitä kronologisesti eteenpäin. Se pyrkii olemaan jonkinlainen kasvuromaani, mutta naisen elämän huipentuma on lopulta perin tylsästi miehen löytäminen. (Mitä vetoa että se on talollinen Janne.) Elämän tarkoitus löytyy siis heteroseksuaalisesta suhteesta. Sivujuonne, jossa Liina selvittää mummonsa kirjeiden salaisuutta kuitataan kirjassa lopulta varsin heppoisesti. Näin potentiaalisesti kiinnostava mysteeri jää tarinan kannalta perin ohueksi ja merkityksettömäksi. Enemmän Patti Mulkkisen kaipaamaa merkitystä siihen saisi jos Jyri ja Janne menisivät mimmoisiin.
xxx/ellauri295.html on line 477: Minulle tuli muutama vuosi sitten suorastaan palava tarve kirjoittaa. Halusin huvikseni kokeilla, miten minulta onnistuisi kepeän, viihteellisen maalaisromanttisen tarinan laatiminen. Kirjoitusprosessi oli todella innostava ja hurahdin siihen täysillä. Käsikirjoituksen lähettäminen kustantajalle oli päähänpisto, ajattelin että siinä ei menetä mitään. Valitsin kustantajan joka julkaisee vastaavan genren luettavaa. Läpimeno oli tietysti valtava yllätys, voisi puhua myös järkytyksestä.
xxx/ellauri295.html on line 481: Se on muuttanut sitä paljon. Olen ollut enemmän tai vähemmän duunari koko työurani ja kirjoittaminen avasi näkökulman aivan uuteen maailmaan. On ollut yllättävää huomata, että minulla voi olla annettavaa silläkin saralla. Kirjan luominen on työtä aivan toisella tapaa kuin mihin olen tottunut. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, ja bongailen työn alla olevaan tarinaan aiheita jatkuvasti sekä nykypäivästä että omista kokemuksistani. Se on kaiken kaikkiaan hyvin antoisaa.
xxx/ellauri295.html on line 621: tarinan rakenne
xxx/ellauri295.html on line 641: luova tarina
xxx/ellauri295.html on line 667: Ei tossa nyt ihan vielä ole tarpeexi sanoja. 10 sanalla voisi jatkaa vielä Rahabin tarinaa. Ottaa siihen vaikka mukaan lokki Joonatan. OK, riitti jo, meni ylikin!
xxx/ellauri296.html on line 83: 1 Niihin aikoihin Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Abdullahissa asuvan miehen luo, joka oli nimeltään Hiram. 2 Siellä Juuda tapasi kanaanilaisen naisen, Suka-nimisen miehen tyttären, otti hänet vaimokseen ja yhtyi häneen takaapäin. 3 Nainen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, joka sai nimekseen Er (tai Umm). 4 Sitten nainen tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Onan. 5 Nainen synnytti vielä yhden pojan ja antoi hänelle nimeksi Sela. Juuda oli Selan syntymän aikoihin Kesibissä "lampailla". Suan tyttären nimeä ei Juuda ollut tullut kysyneexi missään vaiheessa joten emme voi sitä tässä tarinassa kertoa. Ei se ole juonen kuljetuxen kannalta tärkeä.
xxx/ellauri296.html on line 199: kyseenalaistanut Vanhan testamentin tarinat. Revi siitä huumoria.
xxx/ellauri298.html on line 123: tytön kassalle maxamaan annoxen kun olin valmis. Kirjoitin koko tarinan muistiin
xxx/ellauri298.html on line 176: Tutkimukseni, sovellettu antropologia/psykoanalyysi/runous ja ammatillinen panokseni sijaitsevat monien akateemisten alojen ja kiinnostuksen kohteiden lähentymis-/leikkauspisteessä: niiden joukossa soveltava, psykoanalyyttinen, lääketieteellinen ja organisaatioantropologia; psykohistoria; työpaikkaorganisaatioiden psykoanalyyttinen tutkimus; maaseudun lääketiede ja maaseudun terveys; maaseudun Oklahoma, vehnänviljely perheet ja kulttuuri; Oklahoman kulttuuri; poliittinen psykologia; etniset tutkimukset; etnisyys amerikkalaisessa elämässä; 1960-luvun lopun ja 1970-luvun White Ethnic Revitalization Movement ja muut elvyttämisliikkeet/kriisikultit, kuten Donald Trumpin liike; Amerikan opinnot; Slaavi-Itä-Euroopan tutkimus; "hallitun yhteiskunnallisen muutoksen" psykodynaaminen tutkiminen 1980-luvun alusta lähtien (esim. supistaminen, RIFing, uudelleensuunnittelu, uudelleenjärjestelyt, osaamisen poistaminen, ulkoistaminen/offshoring, hallinnoitu terveydenhuolto jne.); sääntelyn purkamisen kulttuurinen psykodynamiikka; Trumpin aikakauden psykodynaaminen-kulttuurinen tutkimus; tarinankerronta ja tarinan kuuntelu organisaatioissa ja sen ulkopuolella; soveltavan runouden käyttö organisaatio- ja kulttuuritutkimuksessa, tulkinnassa, selityksessä ja konsultaatiossa; "syvä kuuntelemisen" tärkeys. Suuri osa organisaatiopsykodynaamisista kirjoituksistani ja Trumpin aikakaudesta kirjoituksistani on saanut vaikutteita heimoveljiltä Michael Diamondilta ja Seth Allcornilta ja usein yhteistyössä heidän kanssaan. Vuosikymmenten aikana monet kollegat useilla aloilla ovat kertoneet minulle (usein hylkääessään lehti- ja kirjakäsikirjoituksia), että vaikka ideani ovat aina mielenkiintoisia, ne "eivät ole kalaa eikä lintuja", että ne eivät sovi mihinkään akateemiseen erikoisalaan, että ne putoavat halkeamien väliin. Minulla on ollut onni matkan varrella löytää paikkoja ja ihmisiä, joissa tämä on pikemminkin hyve kuin kohtalokas virhe. Kaikesta tästä on syntynyt noin 32 julkaistua kirjaa (mukaan lukien 10 runokirjaa ja chapbookia), yli 200 julkaistua lukua ja esseetä sekä yli 700 runoa.
xxx/ellauri298.html on line 363:Kate Bushin Cloudbustingin traaginen tarina
xxx/ellauri298.html on line 366: Kate Bush (1958), Rikun lemppari, on yksi parhaista lauluntekijöistä, ei vain sukupolveltaan, vaan kaikkien aikojen. Hänen kykynsä kääntää mikä tahansa teema tai aihe kauniiksi kappaleeksi on lähes vertaansa vailla, ja hänen upea äänialue on taivaallisen määritelmä. Täydellinen esimerkki hänen synnynnäisestä lauluntekijänerosta on "Cloudbusting", jossa Bush loi kultaa täysin traagisesta tarinasta.
xxx/ellauri298.html on line 368: "Cloudbusting" johtui hänen inspiraatiostaan muuttaa Peter Reichin unelmakirjan todellinen tarina lauluksi. Vuonna 1973 julkaistu kirja kertoo kauhistuttavan tarinan hänen isänsä Wilhelmin pidätyksestä tuomioistuimen halveksunnan vuoksi. Wilhelm Reich oli itävaltalainen psykiatri, jonka Sigmund Freud koulutti Wienissä; hän oli uraauurtava hahmo psykologiassa, mutta hän oli myös erittäin kiistanalainen hahmo, joka ajatteli maverick-tyyppisellä tavalla.
xxx/ellauri298.html on line 374: Reichin mukaan tämä "orgoni-akku"-laite voi vaikuttaa ilmakehän orgonienergiaan, pakottamalla pilviä muodostumaan ja luomaan sadetta. Bush selitti, kuinka hän törmäsi kirjaan vuonna 1985: ”En tiennyt kirjoittajasta mitään. Otin sen juuri hyllyltä, se näytti mielenkiintoiselta, ja se oli uskomaton tarina. Sen on kirjoittanut Peter Reich, ja sen nimi on A Book of Dreams. Se kertoo hänestä lapsena, hänen silmiensä kautta lapsena, isänsä ja heidän suhteensa katsomisesta. Se on uskomattoman kaunis, se on hyvin, hyvin tunteita herättävä ja erittäin viaton, koska se on lapsen silmien kautta.
xxx/ellauri298.html on line 704: ihmiset, ovat tasavertaisia osalstujia (LOL, haha), toiset tapettavina ja syötävänä, toiset tappajina ja syöjinä. Kirjassa Mythos and The Power of Myth, Campbell kertoo tarinan, jota hän kutsuu "Buffalon Carol-vaimoksi" Pohjois-Amerikan Blackfoot-heimon kertomana. Tarina kertoo ajasta, jolloin puhvelit lakkasivat tulemasta metsästystasangoille ja jättivät heimon nälkään. Päällikön tytär lupaa mennä naimisiin puhvelien päällikön kanssa vastineeksi niiden ilmestymisestä, mutta
xxx/ellauri298.html on line 773: Tällainen arkkityyppinen tarina on legenda Tristanista ja Isooldesta, joka mystisen tehtävänsä
xxx/ellauri303.html on line 74: Toisessa tarinaversiossa piti palvella jotain idolia eikä syödä kinkkua. Kolmas tarinan versio esiintyy Valituslauluissa Rabbah (Luku 1). Nainen tässä tarinassa on nimeltään Miriam bat Nakhtom (Miriam, leipurin tytär), joka kohtaa "Ceaserin". Kun seitsemäs poika teloitetaan, äiti vaatii, että hänet tapetaan ennen kuin hänen seitsemäs poikansa tapetaan. "Ceaser" kieltäytyy, koska Raamattu kieltää eläimen ja sen jälkeläisten tappamisen samana päivänä (ks. 3. Moos. 22:28). Äiti vastaa "Hyhmä! Oletko jo täyttänyt kaikki käskyt ja vain tämä on jäljellä?!" Siitä huolimatta poika on valmistautunut teloitukseen ja äiti sanoo hänelle: "Mene pakastearkkusi Abrahamin luo ja sano hänelle: Näin sanoi äitini: Älä liian kanssa paukuttele henxeleitäsi ja sano: Minä rakensin alttarin ja olin uhraavinani Iisakin, minun äitini rakensi seitsemän alttaria ja uhrasi seitsemän poikaa yhtenä päivänä."
xxx/ellauri303.html on line 162: Koko Jeftan tarina oli seuraava.
xxx/ellauri304.html on line 350: Puuntuhooja antoi maailmalle klassisen arkkityyppisen tarinan röyhkeästä nuoresta länkkäristä, jota käsittämätön vanha aasialainen koulutti salaisiin taiteisiin; siitä tuli elokuva ja TV-pilotti, mutta mikä vielä tärkeämpää, se tarjosi lähdemateriaalin puoleen Hollywoodissa 1980-luvulla tehdyistä elokuvista. Ja vielä nyt, 40 vuotta ensimmäisen julkaisunsa jälkeen, uusia puuntuhoajia tulee edelleen Murphyn kynästä automaattikirjoituxella Warrenin lasten pidellessä varresta.
xxx/ellauri304.html on line 558: Fucking racist stuff, internecine bullshit, even more like Old Testament. Takakanteen mahtuu sitten olennaisesti koko tarina:
xxx/ellauri305.html on line 155:Se tavallinen tarina
xxx/ellauri305.html on line 157: Eskin täyttäessä 70v HS selvitti vielä kerran mistä E. Saarisen menestystarinassa oikein oli kysymys. Mihkä sen maineikas elämäntyö oikein perustuu. Ja uskoo vihdoinkin mitä Eski on koko ajan jankannut: tavallisuuteen. Eski on small town boy who made it rich suomalaisena motivationaalisena puhujana ja trendipetterinä.
xxx/ellauri305.html on line 285: "Pikku merenneito" on rakas tarina Arielista, kauniista ja innokkaasta nuoresta merenneidosta, joka kaipaa seikkailua. Kuningas Tritonin tyttäristä nuorin ja uhmakkain Ariel kaipaa tietää enemmän meren takana olevasta maailmasta ja ihastuu pinnalla vieraillessaan reippaaseen prinssi Ericiin ja päättää ottaa yhdyntää helpottavan lohenpyrstöliitoxen.
xxx/ellauri306.html on line 409: Perinteisen tarinan mukaan gootit asuivat ajanlaskun alussa Veiksel-joen suulla nykyisen Puolan pohjoisrannikolla. Gootit eivät välttämättä olleet mikään etnisesti, kielellisesti tai kulttuurisesti yhtenäinen kansa, vaan kokoelma erilaisia keskenään liittoutuneita ja gootti-identiteetin (Nemi ja Miki Liukkos-look: mustat kuteet, vahvat meikit, kromikoristeiset nahkavetimet, synkkä ilme, raskasmetallimusa) omaksuneita väestöaineksia. Goottien joukossa saattoi germaanien ohella olla slaavilaista, iraanista, roomalaista tai muuta suspektia matualkuperää olevia ryhmiä. Nyziellä ainakin on vitusti turkkilaisia. Varsinaisesti gootit astuivat länsipaskaan antiikin ajan kirjallisten lähteiden mukaan 200-luvulla, jolloin he asuivat Kaakkois-Euroopassa ja Mustanmeren pohjoispuolella. Sen jälkeen heidän vaiheitaan voidaan seurata aina 500-luvulle asti, visigooteiksi kutsutun ryhmän tapauksessa 700-luvulle. On kuitenkin kyseenalaista, kuinka paljon 500-luvun tai 700-luvun gooteilla oli kuteiden ja musan lisäxi yhteistä satoja vuosia aikaisemmin eläneiden goottien kanssa.
xxx/ellauri306.html on line 421: Skyytit jaetaan neljään pääryhmään: Mustanmeren skyytit; sarmaatit, jotka tulivat Kaspianmeren pohjoisrannikolta sekä Donin ja Volgan alueelta; Keski-Aasian aavikkoarojen skyytit (massagetae); sekä itäisen Keski-Aasian skyytit (sakā). Kaikkia ryhmiä yhdisti yhteinen soturinomadinen identiteetti, hallintotapa sekä pukeutumistyyli. Muodikkaasti skyyttisotureista oli 1/5 naisia. Nykyisin arvellaankin, että antiikin kreikkalaisten amatsonitarinat mahdollisesti pohjautuivat juuri skyyttinaissotureihin. Skyytit tunnetaan hautakummuistaan eli kurgaaneista. Skyyttien asutuxia ja hautakumpuja (kurgaaneja ) on Dneprin alajuoksun lähistöllä. Skyytit olivatkin siis ukrainalaisia? Haha. Kurgaanihypoteesin mukaan Ukraina on koko indoeurooppalaisen kielikunnan alkupesä. Gimbutas esitteli kurgaanikulttuurin ensimmäisen kerran vuonna 1956. Marija Gimbutas (liett. Marija Gimbutienė, 23. tammikuuta 1921 Vilna, Liettua – 2. helmikuuta 1994 Los Angeles, Yhdysvallat) oli liettualais-yhdysvaltalainen arkeologi. Hiän myös sijoitti kulttuurin Venäjän ja Ukrainan aroille. Haha LOL. Hiänen näkemystensä vastaanotto oli lievästi sanottuna ristiriitainen. Vitut ne oli ainakaan mitään kelttejä. Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa.
xxx/ellauri306.html on line 446: Myöhemmin hän hyökkäsi Italiaan tuhoten pohjoiset maakunnat, mutta ei kyennyt valloittamaan Roomaa koska sieltä oli ruoka loppunut. Bugger it. Hän suunnitteli uusia kampanjoita roomalaisia vastaan, mutta kuoli harmillisesti vuonna 453. Bugger it. Attilan kuoleman jälkeen hänen läheinen neuvonantajansa, gepidien Ardaric johti germaanien kapinaa hunnien valtaa vastaan, minkä jälkeen Hunnien valtakunta romahti nopeasti. Fuck it all. Attila eli edelleen hahmona germaanisessa sankaritarinassa, Atle nimellä.
xxx/ellauri306.html on line 493:Kolmen Töräpään tarina
xxx/ellauri306.html on line 583: Firmasta tehtiin 20v myöh. TV-sarjaversio josta sanottiin: "show, joka alkaa sellaisella satunnaisella, epäpätevällä typeryydellä, kertoo sinulle, kuinka vähän se aikoo käyttää vaivaa tarinansa kertomiseen ja kuinka vähän se kunnioittaa älykkyyttäsi."
xxx/ellauri307.html on line 342: Sitten tuli hänen omien sanojensa mukaan "risteyskohdan" aika. Hän kiinnostui yhä enemmän uskonnollisista asioista, pohtien elämän tarkoitusta ja tarkoitusta. Huhtikuussa 1915 hän julkaisi filosofisen tarinan "Yurali", tyylitelty evankeliumiksi, ja huhtikuussa 1916 - runokokoelma "Ruth", joka sisälsi monia runoja julkaisemattomasta "Tiestä". Vuonna 1916 hän kirjoitti kirjeitä A. Blokille suu vesissä.
xxx/ellauri307.html on line 391: Mikä on näiden lausuntojen lähde? Aloitetaan ensin tarinalla, joka liittyy Talmudiin:
xxx/ellauri307.html on line 395: Tämä tarina havainnollistaa, kuinka jopa näennäisesti negatiiviset tapahtumat tapahtuvat syystä, vaikka tämä syy ei olisikaan ilmeinen, kuten se lopulta tapahtui rabbi Akivalle. Tämän totuuden vuoksi, johon tässä tarinassa viitataan, viisaamme sanoivat, että meidän tulee aina kiittää Jumalaa elämämme ei-niin hyvistä tapahtumista, aivan kuten kiitämme Jumalaa hyvästä elämässämme.
xxx/ellauri307.html on line 696: Stephenie Meyer on nuori kirjailija, jolla ei koskaan ollut ideaa vampyyrin rakkaustarinaromaanista. Meyer kirjoitti myöhemmin Twilightin vuonna 2003 ollessaan vain 29-vuotias. Kolme Twilight-elokuvaa ovat tuottaneet maailmanlaajuisesti 1,8 miljardia dollaria.
xxx/ellauri307.html on line 752: esiintyvää tyypillistä juonirakennetta, jossa tarinan sankari lähtee seikkailuun
xxx/ellauri312.html on line 300: Kirjan loppuosa kertoo tarinan Strathmoren näkökulmasta paljastaen hänen henkilökohtaiset motiivinsa hyökkäyksen toteuttamiseen. Hän oli rakastunut ryppyisen vaimonsa sijasta Fletcheriin ja järjestänyt monimutkaisen hyökkäyksen toivoen pakottavansa Fletcherin rakastumaan häneen. Suunnitelman piti huipentua siihen, että hänestä tuli kansallissankari, kun hän avasi Digital Fortressin. Höh, Strathmoren olis kannattanut mieluummin vaan antaa Huuakotin yxinkertaisesti kastroida se espanjanopettaja.
xxx/ellauri312.html on line 927: Kirja koostuu Decameronen tai Canterburyn tarinoiden tapaan useista kertomuksista, jotka kutoo yhteen kehyskertomus. Kehyskertomus kertoo seitsemän pyhiinvaeltajan matkasta kohti Hyperion-planeetan aikahautoja. Matkan aikana pyhiinvaeltajat kertovat toisilleen kukin omat elämäntarinansa ja sen, miksi he ovat lähteneet mukaan tälle matkalle. Kirja on jaettu lukuihin, ja matkaajien minä-muotoiset tarinat esiintyvät omilla otsikoillaan lukujen sisällä. Tarina jää Hyperionissa kesken ja jatkuu suoraan Hyperionin tuhossa.
xxx/ellauri312.html on line 929: Hyperionin kehyskertomus on kerrottu Konsulin näkökulmasta, mutta kertoja on ulkopuolinen siinä missä pyhiinvaeltajien tarinat ovat minä-muotoisia. Perinteisen kerronnan ohella kirja sisältää lainauksia päiväkirjasta ja runoja.
xxx/ellauri312.html on line 931: Eli siis Tarina kertoo seitsemän pyhiinvaeltajan matkasta kohti Hyperion-planeetan aikahautoja, jotka ovat Lepinkäisen koti. Lepinkäinen ei ole lintu, vaan on olento, joka voi muuttaa fysiikan lakeja. Aikahautojen ympäristössä avaruusalusten miehistö katoaa ja pyhiinvaeltajat joutuvat taittamaan matkaa vanhanaikaisemmin tavoin. Aikansa kuluksi he päättävät kertoa toisilleen tarinansa ja syynsä, jotka saivat heidät ryhtymään tähän matkaan.
xxx/ellauri312.html on line 942: Het Masteen on temppeliherra ja ainoa pyhiinvaeltajista, joiden tarinaa ei kirjassa saada kuulla.
xxx/ellauri319.html on line 242: Lue koko tarina täältä. Kerrassaan pelle ylivenytetty tarina jossa vastenmielinen kyylä 'ylisuojeleva Dave' vaklaa vaimoaan "Nooaa" kotona riistakameralla saadaxeen vain selville että se on tiineenä "todennäköisesti Davelle".
xxx/ellauri319.html on line 247: Karmeinta tarinassa on "Daven" ja "Nooan" loputtomat 'luottamuxelliset keskustelut' keskinäisen kommunikaation tärkeydestä. Ei ihme että Nooa "napsahtaa" vähän väliä ylisuojelevalle Davelle ja ryntää ovet paukkuen yläkertaan. Sillä aikaa Dave näpelöi sen kännykkää. Davella on varmaan Sointu-tyyppinen ylläri odotettavissa. "Musta mies" on todennäköisesti päässyt Flamingossa hilloviivalle tyyppaamaan ja tuupannut vaimon yxin teoin paxuxi. Daven sperm count oli varmaan pakkasen puolella.
xxx/ellauri319.html on line 288: Huolimatta suuresta määrästä vulgaarisimpia ja yleisimpiä sanoja ja ilmaisuja, vailla yksinkertaisuutta, fiktiot ja tarinat, jotka ovat täynnä omituisia ja temppuja, jotka ovat tyypillisiä kaikille huonoille pieteille, eivät useinkaan ole kansanmusiikkia, vaikka niitä tukevat viittaukset historia, laulut ja legendat, ja siksi kaikista näistä syistä - ne ovat tavallisille ihmisille käsittämättömiä, eikä niissä ole mitään, mikä olisi heille myötätuntoinen (jorisee venäjäxi).
xxx/ellauri320.html on line 79: tulevat olemaan: Mihin pyrimme? No päihittämään muut tietysti, ollaanhan tässä jenkeissä. Ylivoimapyrkimys määräytyy aina subjektiivisen alemmuuden tunteen perusteella, joka määrittelee ainutlaatuisen tavoitteesi tai itseideaalisi. Ja koska alemmuuden tunne on subjektiivinen, se on itse luotu. Biologia tai ympäristö voi toki vaikuttaa, mutta perustasolla se on fiktiota. Oikeasti olet ylempi, kunhan sen oikein ymmärrät. Me sua autamme. Meediomme Alina Mueller asetti tämän tarinan vain Median jäsenten saataville. Rekisteröidy ja luovuta meille identiteettisi lukeaksesi tämän ilmaiseksi.
xxx/ellauri329.html on line 102: Mark Berman, idealistinen juutalainen kanadalainen teini-ikäinen Torontossa, viettelee raivoiseen tapaukseen salaperäisen ulkonäköisen, mutta äärimmäisen häikäilemättömän Natashan, setänsä Fiman uuden venäläisen postimyyntimorsiamen tyttären, joka on elänyt kaksoiselämää seksityöntekijänä lapsuudesta asti. Vaikka alkuperäinen novelli tapahtui 1980-luvulla, Bezmozgis päivitti elokuvan ajallisen ympäristön nykypäivään tutkiakseen nykyteknologian, kuten Internetin, vaikutusta tarinaan. Neil Genzlinger The New York Timesista [jutku sekin takuulla] kirjoitti "[elokuva] luo häiritsevän muotokuvan tytöstä, joka on kasvatuksensa vuoksi muuttunut laskelmoivaksi ja nihilistiseksi, eikä tässä ole mitään röyhkeyttä". The Village Voicen Tatiana Crainen mukaan " Natasha on yhtä houkutteleva ja hämmentävä kuin sen nimihenkilö".
xxx/ellauri329.html on line 230: Käsikirjoittaja-ohjaaja David Bezmozgis on varovaisen optimistinen elokuvansa "Natasha" kohtalosta, joka on muokattu hänen kriitikoiden ylistämän kokoelmansa otsikkotarinasta ("Natasha ja muut tarinat", 2004) ja joka merkitsi hänen toista hetkeään elokuvantekijänä.
xxx/ellauri329.html on line 234: Bezmozgis, 43, oli yksi heistä. 6-vuotiaana perheensä kanssa Torontoon saapunut latvialainen sijoittuu ikääntymistarinansa 90-luvun alkuun, vaikka hän onkin haluton kutsumaan "Natashaa" omaelämäkerralliseksi. "Se on puoliksi puoliksi puoliksi omaelämäkerrallinen", hän sanoi. "Katso, se on fiktiota."
xxx/ellauri329.html on line 250: Käsikirjoittaja-ohjaaja David Bezmozgis on varovaisen optimistinen elokuvansa "Natasha" kohtalosta, joka on muokattu hänen kriitikoiden ylistämän kokoelmansa otsikkotarinasta ("Natasha ja muut tarinat", 2004) ja joka merkitsi hänen toista retkeään elokuvantekijänä.
xxx/ellauri329.html on line 252: "Halusin kertoa tarinan kolmesta sukupolvesta yhä yhtenäisestä venäläis-juutalaisperheestä, joka alkaa muuttua teini-ikäisen näkökulmasta, joka ottaa kaiken", sanoi Bezmozgis, jonka ensimmäinen indie-leffa "Victoria Day" oli ehdolla "The Genie" (Kanadan Oscar-palkinnot) "Best adapted käsikirjoitus". "Halusin myös pitää elokuvan mahdollisimman uskollisena alkuperäiselle."
xxx/ellauri329.html on line 253: Silti hän pohti, oliko hänen tarinansa uskottava vuonna 2017. Merkittävin päivitys on sometekniikan ilmestyminen elokuvaan.
xxx/ellauri329.html on line 298: Hieno otsikko! Hyvä tarina. Juu, tarinoita. Nopea luku. Eipä tuo paljoa ottanut pois....
xxx/ellauri329.html on line 300: Kaiken kaikkiaan okei. Pidin kovasti otsikkotarinasta, mutta muut olivat huimia. Mikä tekee minut surulliseksi, koska rakastan rakkauden rakkauden osia Vapaasta maailmasta (mutta jopa osia siitä tunsin romahtaneen).
xxx/ellauri329.html on line 386: Tässä se nyt on vapaus! Tällaistako me odotimme? Me olimme valmistautuneet kuolemaan ihanteidemme vuoksi. Käymaan taistelua. Mutta alkoikin "tšehovilainen" elämä. Vailla historiaa. Kaikki arvot romahtivat, paitsi elämän arvo. Elämän sinänsä. Ruplan etunenässä. Tuli uudet haaveet: saisi rakentaa talon, ostaa hyvän auton, istuttaa karviaispensaan... Vapaus merkitsikin pikkuporvarillisuuden arvonpalautusta, tuon jolle isovenäläisessä elämässä oli yleensä annettu turpiin. Hänen Majesteettinsa Kulutuksen vapautta. Pimeyden suuruutta. Toiveiden ja vaistojen pimeyttä - tuon salatun inhimillisen matelijan elämän, josta meillä oli vain likimääräinen käsitys. Me olimme käyneet läpi koko historian, mutta emme olleet eläneet sitä. Mutta nyt ei sotakokemusta enää tarvittu, se oli unohdettava. Oli tullut tuhansia uusia tunteita, tiloja, reaktioita. Aivan yhtäkkiä kaikki ympärillä vaihtui toiseksi: kyltit, tavarat, rahat, lippu. Ja ihminen itse. Hänestä oli tullut värikkäämpi ja erillisempi, monoliitti oli räjäytetty rikki ja elämä oli hajonnut saarekkeiksi, atomeiksi, soluiksi. Kuten sana- kirjassa: vapaa - vapaus - vapaa tahto - mielivalta - väljyys - avaruus. Suuri paha muuntui etäiseksi tarinaksi, poliittiseksi dekkariksi. Kukaan ei enää puhunut aatteesta, puhuttiin luotoista, koroista, vekseleistä, rahaa ei enää ansaittu vaan "tehtiin", "hankittiin". Kestäisikö sitä vielä kauan? "Rahan valhe ei katoa venäläisen sielusta", kirjoitti Tsvetajeva. Näytti siltä kuin Aleksandr Ostrovskin kuvaamat kauppiaat ja Saltykov-Štšedrinin tilanomistajat olisivat heränneet eloon ja kuljeskelisivat meidän kaduillamme.
xxx/ellauri329.html on line 513: No ohjaaja oli käyttänyt taiteellisia vapauksiaan ja hieman muokannut juonenkäänteitä. Varsinkin romantiikan lisääminen oli ainakin naiskatseiljoille mieluisaa. Lisäksi tarina oli älykäs. Tarinan sijoittuminen 1930-luvulle oli niin kulttuuri- kuin yhteiskuntahistoriallisestikin kiinnostavaa. Nostalgiset vaatteet ja vanhat kuorma-autot olivat hauskoja! :)
xxx/ellauri354.html on line 65: Gabriel José de la Concordia García Márquez oli kolumbialainen kirjailija, novellikirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja. García Márquezia, joka tunnettiin kotimaassaan "Gabona", pidettiin yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Vuonna 1982 hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Samana vuonna New Yorker hylkäsi Gabin tarjoaman novellin. Lukijat eivät tykkäisi sen lopusta. Olikohan se tämä? Hyviä huomioita, lähtökohta on mielenkiintoinen ja teksti kauniisti kirjoitettu, mutta tarina on ohut ja loppu hieman pettymys. Ei yhtään penetraatiota.
xxx/ellauri354.html on line 69: Aiemmin lyhyempiä fiktiota ja käsikirjoituksia kirjoittanut García Márquez syrjäytti itsensä México Cityyn pitkäksi aikaa saadakseen valmiiksi vuonna 1967 julkaistun romaaninsa Cien años de soledad eli Sata vuotta yksinäisyyttä. Kirjoittaja sai kansainvälistä suosiota teoxesta, jota myytiin lopulta kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. García Márquez on auttanut tutustuttamaan joukon lukijoita maagiseen realismiin, genreen, jossa yhdistyvät tavanomaisemmat tarinan kerrontamuodot eloisiin fantasiakerroksiin.
xxx/ellauri354.html on line 612: Uusi Andersson: Henkisyys on niin hilseilevää, ettei sille ole edes määritelmää. Joten kaikella, jota väitetään suhteessa henkisyyteen, ei ole lainkaan uskottavuutta. Edelleen mitään ei tiedetä siitä, mitä mikään oletettu Jeesus (jos hän oli olemassa, koska tästä ei ole MITÄÄN todisteita) teki tai sanoi. Kukaan ei seurannut kiertäviä katusaarnaajia, jotka tallensivat, mitä he tekivät tai sanoivat. Väestö oli lukutaidottomia ja keskittyi selviytymään viikosta elossa perheensä kanssa. Jeesuksen tarinat ovat saaneet inspiraationsa Vanhasta testamentista, ja niitä on muokattu vastaamaan välitöntä tarvetta.
xxx/ellauri356.html on line 488: 26. tammikuuta 1977, Sollers allekirjoitti Le Mondessa – hän plus noin viisikymmentä persoonaa – (erityisesti Jean-Paul Sartren, Roland Barthesin, Simone de Beauvoirin, Alain Robbe-Grillet'n, Françoise Doltin ja Jacques Derridan kanssa) "Avoimen kirjeen rikoslain tarkistuskomissiolle tiettyjen lakitekstien tarkistamiseksi, aikuiset ja alaikäiset", jossa vaaditaan, että "alaikäisten väärinkäyttöä" koskevat lain artiklat "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" siinä mielessä, että "lapsen ja nuoren oikeus tunnustetaan ylläpitää suhteita valitsemiinsa ihmisiin." Se oli vetoomus kolmen miehen puolesta, joita syytettiin 15-vuotiaiden alaikäisten sopimattomasta pahoinpitelystä ilman väkivaltaa. Tämän tekstin oli kirjoittanut Gabriel Matzneff, joka ei salaa makuaan pedofiliaa ja efebofiliaa kohtaan. Matzneff kerskui nussineensa useitakin alaikäisiä tyttöjä. Helmikuussa 2020 julkaistussa New York Timesin profiilissa valokuvassa Matzneff seisoo yksin veden äärellä Italiassa, näyttää masentuneelta, surullinen kalju mies Burberryn trenssitakissa. Ämmä Springora tuhosi muiston siitä, mitä hän muistaa olleen "kestävä ja upea rakkaustarina". Mutta voiko teini-ikäisellä tytöllä olla "upea rakkaustarina" yli kolme kertaa häntä ikäisemmän henkilön kanssa? Tämä on Consentin ytimessä oleva kysymys. Lukijat eivät epäile vastauksesta mitään. This manner willl be convenient for a man who wants to enjoy a woman, and can only get at her by force and against her will. (Perfumed Garden, p. 72.)
xxx/ellauri356.html on line 650: Souad aloitti haastattelut sekalaisen monikulttuurisen analyyttisen psykoterapiaryhmän kanssa provosoimalla sanomalla, että hän oli "tieteellinen mieli", vahva matematiikassa ja fysiikassa-kemiassa, mutta että "vain Allah puhui totuutta ja pystyi ymmärtämään häntä". Kirjallisuus "ei merkinnyt hänelle mitään" ja hän "vihasi ranskan ja filosofian tunteja", jotka hän "ohitti niin paljon kuin mahdollista". Mutta Souad nautti tarinansa kertomisesta, joukkueen kanssa pelaamisesta kuin uuden sekoittuneen perheen kanssa, nauramisesta muiden kanssa ja itselleen. Yhteyden palauttaminen ranskan kanssa; kesyttää hänen tuhoisia impulssejaan ja kärsimyksiään kielellä. Muut teini-ikäiset osallistuivat ryhmän mukana kirjoitus- ja teatterityöpajoihin. Souad lainasi heiltä ranskaksi käännettyjen arabialaisten runojen kirjan. Hän ohittaa ranskan oppitunteja vähemmän. Ja hän puki farkut takaisin jalkaan. Mikä voitto länkkäriydelle! (Mixi Ranskaan kotoutuxen symboli on joku rapakontakaisen maanviljelijän työhaalari? Sanos se.)
xxx/ellauri357.html on line 487: Roomassa Shelley oli huonossa kunnossa, ja hänellä oli todennäköisesti munuaistulehdus ja tuberkuloosi, joka oli myöhemmin remissiossa. Roomassa kynäilty "Cenci" on runodraama raiskauksesta, murhasta ja insestistä, joka perustuu Rooman renessanssin kreivi Cencin ja hänen tyttärensä Beatricen tarinaan. Shelley sai näytelmän valmiiksi syyskuussa ja ensimmäinen painos julkaistiin samana vuonna. Siitä tuli yksi hänen suosituimmista teoksistaan ja ainoa, jolla on ollut kaksi valtuutettua painosta hänen elinaikanaan.
xxx/ellauri358.html on line 42: Emily Brontën vuoden 1847 tarina surkean Yorkshiren mustalais-herrasmies Heathcliffin ja hänen lapsuusvuosiensa rakkauden Catherinen välillä tuomitusta romanssista on kuvattu monta kertaa, joskaan ei koskaan niin kauniisti kuin tässä tunnelmallisessa Wyler-tuotannossa, joka menee vain niin pitkälle kuin Luku 17 Brontën kirjassa, pääosissa Laurence Olivier ja Merle Oberon, jossa esikansalainen Kane Gregg Toland tuo onnistuneesti mieleen sumun seppelöimiä englantilaisia nummia Etelä-Kaliforniassa.
xxx/ellauri358.html on line 102: Hannu Harjun peukku oli mennyt sirkkeliin ja sen tilalle oli istutettu naurumajuri. Myös Humisevassa harjussa eroottinen rakkaus ymmärretään uskonnoksi-kaiken kestäväksi, kaiken kärsiväksi, koskaan katoamattomaksi voimaksi. Romaanissa taloudenhoitaja Nelly Dean kertoo Yorkshiressa majailevalle herra Lockwoodille Humisevana harjuna tunnetun talon väen tarinan. Talon isäntä herra Earnshaw tuo matkaltaan Liverpoolista likaisen ja ryysyisen mustalaislapsen, josta tulee hänen omien lastensa Hindleyn ja Catherinen kasvattiveli. Uppiniskainen poika ristitään Heathcliffiksi ja hänestä tulee ilkeän Hindleyn inhoama vihamies ja riehakkaan Catherinen rakastama leikkitoveri. Heathcliff ja Cat herine ovat erottamattomat, ja vaikka Hindley herra Earnshaw'n kuoltua karkottaakin Heathcliffin alakertaan palvelijoiden joukkoon, opettaa Catherine hänelle kaiken sen, minkä saa itsekin oppia, ja vähän enemmänkin...
xxx/ellauri358.html on line 198: Historia toistaa itseään: Ukrainalaiseen mutaan juuttuneet hirmutankit eivät pärjää kauko-ohjatuille kamikazepörriäisille. Sehän on koko homosapiensin tarina. Alastomat apinat listivät maan päältä kaikki suurnisäkkäät joukkovoimalla.
xxx/ellauri361.html on line 43: Täältä löydät yli 600 pientä tarinaa rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää, höystämään puheitasi ja pitämään kuulijasi hereillä. Olen koonnut osan tarinoista lukemastani kirjoista, kuulemastani puheista sekä surffailessani Internetin äärettömillä ulapoilla. Kesään 2019 saakka julkaisin täällä viikoittain uusia tarinoita. Enää en ajan loppumisen takia lisää tänne tarinoita.
xxx/ellauri361.html on line 189: Tolstoin ystävä Anatoli Koni kertoi Tolstoille tarinan miehestä, joka oli tullut hänen luokseen hakemaan oikeusapua. Tämä mies oli nuorena vietellyt 16-vuotiaan kauniin orpotytön, joka oli viety nuoren miehen sukulaisen kotiin tämän vanhempien kuollessa. Vedellyt sitä tarmokkaasti suurella sukunuijalla edestä ja takaa. Kun hänen hyväntekijänsä huomasi tytön raskaana olevan tilan, hän ajoi hänet pois. Viettelijänsä hylkäämästä tytöstä tuli prostituoitu toivottomien yritysten ansaita rehellistä toimeentuloa jälkeen. Tyttö, joka havaittiin varastaneen rahaa yhdeltä humalaiselta "vieraalta" bordellissa, pidätettiin (ei sentään ammuttu kuten Texasissa 2014). Asiaa käsitelleeseen tuomaristoon kohtalo asetti hänen viettelijänsä. Hänen omatuntonsa heräsi hänen käytöksensä epäoikeudenmukaisuuteen, ja hän päätti mennä naimisiin tytön kanssa, joka tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Koni päätti tarinansa kertomalla, että pari todella meni naimisiin, mutta pian hänen tuomionsa umpeutumisen jälkeen tyttö kuoli lavantautiin. Phew huokasi kaveri. Saved by the gong.
xxx/ellauri366.html on line 357: Ehkä oikealle ajoi myös se, että porvarillisessa perheessä oli ollut musta lammas. Väinö Nuortevan sukulainen Santeri Nuorteva oli sosialidemokraatti, joka oli vuonna 1918 punaisten puolella ja toimi muutaman vuoden Neuvosto-Karjalassa eräänlaisena presidenttinä. Santerin tyttären, desanttina Suomeen jatkosodan aikana pudotetun Kerttu Nuortevan tarinaan perustuu tänä syksynä ensi-iltansa saanut elokuva Kuulustelu.
xxx/ellauri376.html on line 242: Tarinan alkuperäisessä versiossa Antonin tarina päättyi eri tavalla, siihen, että talonpojat, jotka olivat äärimmäisyyksiin ajettuja puoluejohtajan pahoinpitelyistä, sytyttivät hänen talonsa tuleen ja käristävät hänet. Tässä muodossa ”Anton the Miserable” ei kuitenkaan ollut mahdollista julkaista, ja sensuuri hylkäsi sen.
xxx/ellauri376.html on line 244: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Lydia Lotmanin mukaan tarina "antaa elävän ja laajan kuvan linnoituskylän elämästä". Kuten Dimitrin aiemmassa tarinassa "Kylä", kirjailija keskittyy jälleen maaorjatalonpoikaan, mutta tällä kertaa päähenkilön henkisestä rakenteesta ja moraalisesta luonteesta puuttuvat jo ne idealisoinnin ja romanttisen korotuksen piirteet, jotka olivat Tarinan "Kylä" sankarittarelle ominaista: Anton on "tumma, masentunut ja vetelä".
xxx/ellauri376.html on line 256: Tämä tarinan kirjoitti Druzhin 25-vuotiaana vuonna 1847 ennen kaikkia I. Turgenevin, L. Tolstoin, F. Dostojevskin suuria romaaneja ja oli erittäin suosittu lukijoiden keskuudessa. Tarina rakkauskolmiosta, jossa on epätavallinen esitys hahmojen välisistä suhteista ja uskomaton lopputulos 1800-luvulle. Opimme kaikista tapahtumista hahmojen kirjeenvaihdosta. Päähenkilön K. Sachsin sotilastoverista ja ystävästä Zaleshinista tulee kirjeenvaihtaja ja hänen vaimonsa Polinka kirjoittaa ystävällensä Annette Krasinskajalle, Galezkyn siskolle.
xxx/ellauri379.html on line 101: Yhteenveto. Heart of Darkness kertoo tarinan tarinassa. Novelli alkaa ryhmästä matkustajia Thames-joella kelluvassa veneessä. Yksi heistä, kapteeni Marvel (Marlow) kertoo merenkulkijoilleen kokemuksestaan, joka tapahtui kokonaan toisella joella – Kongo- joella Afrikassa. Marlow'n tarina alkaa "hautakaupungiksi" kutsutusta paikasta jossain Euroopassa. Siellä ”yhtiö” – nimeämätön organisaatio, joka johtaa siirtomaayritystä Belgian Kongossa – nimittää hänet höyrylaivan kapteeniksi. Hän lähtee Afrikkaan optimistisena sen suhteen, mitä hän löytää.
xxx/ellauri379.html on line 111: Tilaa Britannica Premium -tilaus ja pääset käsiksi eksklusiiviseen sisältöön. Tilaa nyt ennen kuin on liian myöhäistä. Vuosi Eurooppaan paluunsa jälkeen Marlow vierailee Kurtzin kumppanin luona. Hänet esitetään – kuten monet Heart of Darknessin naishahmoista – naiivisti suojassa maailman kauheudelta, tila, jonka Marlow haluaa säilyttää. Kun hän kysyy Kurtzin viimeisistä sanoista, Marlow valehtelee: "nimesi", hän kertoo. Marlow'n tarina päättyy tähän. Heart of Darkness itse päättyy, kun kertoja, yksi Marlow'n yleisöstä, näkee horisontille kerääntyvän haudanpilviä – mikä hänestä näyttää olevan "valtavan pimeyden sydän" .
xxx/ellauri379.html on line 113: Vastaanotto. Heart of Darkness julkaistiin vuonna 1902 novellina Youth: And Two Other Stories -kokoelmassa, joka sisälsi kaksi muuta Conradin tarinaa. Mutta teksti ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwoodin Edinburgh Magazinessa , kirjallisessa kuukausilehdessä sen tuhannessa numerossa, ja sen toimittaja kutsui Conradin osallistumaan. Conrad epäröi tehdä niin, ehkä hyvästä syystä – vaikka Pimeyden sydän sai tunnustusta omassa kirjallisuudessaan, tarina ei saavuttanut minkäänlaista suosittua menestystä. Näin oli myös silloin, kun se julkaistiin vuonna 1902; Heart of Darkness sai vähiten huomiota kolmesta mukana olleesta tarinasta, ja kokoelma nimettiin samannimisenä kokonaan toisen tarinan mukaan. Conrad ei elänyt tarpeeksi kauan nähdäkseen sen olevan suosittu menestys.
xxx/ellauri379.html on line 117: Tilanne muuttui 1970-luvulla kun Chinua Achebe, nigerialainen Things Fall Apart -kirjan kirjoittaja , esitti raivostuttavan kritiikin Heart of Darknessia vastaan tavasta, jolla se epäinhimillisti afrikkalaisia. Acheben kritiikki avasi ovet teoksesta tuleville postkolonialistisille analyyseille, ja sitä seurasi myös muiden akateemisten näkökulmien analyysi: esimerkiksi feministiset lukemat paljastivat Conrad polakin samanlaisen naarasaiheisiinsa tehdyn hämärtymisen. Vaikka Pimeyden sydän on pysynyt monissa opetussuunnitelmissa 1970-luvulta lähtien, sillä on nyt paljon kiistanalaisempi asema länsimaisessa kaanonissa: tarinana, joka tasoitti kolonialismia vastaan suunnattua kritiikkiä, joka oli aikansa uutta ja joka oli syntyä muotoileva. kirjallisuuden modernismista, on edelleen syvästi ja anteeksiantamattomasti juurtunut valkoisen miehen näkökulmaan.
xxx/ellauri380.html on line 117: Pushkinin Patarouva on yliluonnollisuuksia sisältävä tarina vanhasta rouvasta, joka hankkinut omaisuutensa korttipelissä ihmeellisellä salaisuudella, jonka nuori mies haluaa saada selville. Se kuvaa hyvin 1800-luvun Venäjää ylhäisön näkökulmasta, kuten tekevät muutkin kirjan tarinat. Mutta takaisin Patarouvaan, josta olen nähnyt oopperankin. Patarouva on itsetuhon väkevä kuvaus. Tshaikovskin musa on hienoa. Siitä vaan, sanoi Tshaikovski, vai oliko se siittiö. Suosittelen kaikille, sanoo Anu.
xxx/ellauri380.html on line 127: Ihmekös että Dosto tätä peukutti, sehän oli izekin uhkapeluri. Pushkinin versio onkin kyllä hauskanpuikea, kuten näkee seuraavista otteista. Modest Tschaikovski ei voinut jättää hyvää tarinaa sixeen, vaan pitipä kexiä siihen em. löysäpieruisempi uusi lopetus.
xxx/ellauri380.html on line 200: The Thief of Bagdad on vuonna 1924 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäsisäinen elokuva, jonka on ohjannut Raoul Walsh ja pääosassa Douglas Fairbanks. Käsikirjoittajat ovat Achmed Abdullah ja Lotta Woods. Se on vapaasti sovitettu Tuhat ja yksi yöstä, ja se kertoo tarinan varkaasta, joka rakastuu Bagdadin kalifin tyttäreen. Vuonna 1996 kongressin kirjasto valitsi elokuvan säilytettäväksi Yhdysvaltain kansalliseen elokuvarekisteriin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi". Eipä sattumalta oli Bush vanhempi juuri nitistänyt irakilaiset 1991 Aavikkomyrskyssä. Toinen erä päättyi sitten kellarista löydetyn Saddamin hirttämiseen "Camp Justicessa" 2006 Bush Juniorin toimesta. Ei tainnut Husseinia järin naurattaa. Eikä muitakaan rättipäitä paljon enempää. Hollywoodin juutalaiset hohottivat täyttä kurkkua.
xxx/ellauri380.html on line 345: Syyskuussa 2021 Logan syytti Bidenin hallintoa "todisteiden piilottamisesta" COVID-19-rokotteen oletettavasti aiheuttamista sivuvaikutuksista. Hän jakoi myös valheellisen tarinan 27 Yhdysvaltain ilmavoimien lentäjästä, jotka erosivat valheuutissivuston Real Raw Newsilta COVID -19-rokotemandaatin vuoksi. Huolimatta jostain mediamehusta artikkelin alkuperäisen, epävakavan julkaisulähteen ympärillä, jossa viitattiin "27 eronneeseen lentäjään" tuolloin, julkaisu, joka sisälsi satiiria uutisten ohella, totuus on, että kokonaistarina on tosiasia. Pelkästään ilmavoimissa on kirjattu, että 40 lentomiestä erosi ilmavoimista, 14 muuta vapaaehtoisesti eläkkeellä ja 610 erotettiin pakollisesti (eli vapautettiin aktiivisesta palveluksesta), koska he kieltäytyivät COVID-19 -rokotteesta toimeksiannon aikana, mm. ilmavoimien Gina Ortiz Jones.
xxx/ellauri380.html on line 370: Tässä on elämäkerta yhdestä maailman lahjakkaimmista ja rohkeimmista miehistä. Intiimi tarina hänen julkisesta ja yksityisestä elämästään, raaoista vaimoista, joista hän on selvinnyt, ja vaarasta, jota hän nyt kohtaa. Se on ylivoimainen inhimillinen draama ihmisestä, maasta, hallintojärjestelmästä ja sankarillisesta henkilökohtaisesta taistelusta, joka kuuluu aikamme suuriin eeppisiin saagoihin.
xxx/ellauri385.html on line 137: Vuonna 1861 Suslova osallistui jo tunnetun kirjailijan Fjodor Dostojevskin luokille, jonka luennot olivat erittäin suosittuja nuorten keskuudessa. Dostojevski oli tuolloin 40-vuotias ja hän 21-vuotias. Tytär Ljubov Dostojevskaja (joka syntyi useita vuosia myöhemmin, paljon sen jälkeen, kun tapaus oli päättynyt) arvioi, että Suslova "pyöri Dostojevskin ympärillä ja yritti miellyttää häntä kaikin tavoin, mutta Dostojevski ei huomannut häntä. Sitten hän kirjoitti hänelle rakkauskirjeen." Toinen versio on, että Suslova toi kirjoituksensa Dostojevskille ja kysyi neuvoa. Hänen tarinansa oli huono, mutta Dostojevskia houkutteli kaunis nuori tyttö ja lupasi opettaa hänelle kirjoittamista "kädestä pitäen". Vielä yksi selitys on, että Dostojevski oli lukenut Suslovan tarinan, piti siitä ja halusi tavata kirjailijan. Valize näistä omasi.
xxx/ellauri385.html on line 166: Olof Enckell, Jääkärien tarina
xxx/ellauri385.html on line 259: Melankolian anatomian ihailijoita ovat muun muassa tourette typerys Samuel Johnson, n.h. Holbrook Jackson (jonka Anatomia of Bibliomania [1930] perustui tyyliin ja esitykseen), George Armstrong Custer (sekö polvivamma kenzu? no se!), joku Calle Lammas ja John Keats (joka sanoi sen olevan hänen suosikkikirjansa). Se kolahti myös n.h. Northrop Paistoxelle1, Stanley Kalalle2, Anthony Powellille, Philip Vetomiehelle, Cy Twomblylle, Jorge Luis Borgesille (joka käytti lainausta epigrafina tarinassaan "The Library of Babel"), O. Henrylle (William Sidney Porter), edelleen Amalia Lehto, William Penssa (joka kirjoitti NYRB Classicsin 2001 uusintapainoksen johdannon), Nick Luola, Samuel Beckett ja Jacques Barzun (joka näkee sen ennakoivan 1900-luvun psykiatriaa, varsinainen neropatti). The Guardianin kirjallisuuskriitikko Nick Leskon mukaan Anatomia "selviytyy asiantuntevien keskuudessa". N.h. Washington Irving lainaa siitä jonkun vitun The Sketch Bookin ozikkosivulla. Hemmetti nää on järestään anglosaxeja! Jo on ozaa.
xxx/ellauri385.html on line 296: Christ's Hospital oli tyypillinen englantilainen sisäoppilaitos, ja monet opiskelijat kirjoittivat myöhemmin siellä kokemastaan kauheasta väkivallasta. Koulun ylempi mestari (eli rehtori tai rehtori) vuosina 1778–1799 oli pastori James Boyer , mies, joka tunnettiin arvaamattomista oikuista luonteessaan. Eräässä kuuluisassa tarinassa Boyerin sanottiin lyöneen Leigh Huntin hampaat sisään heittämällä hänelle kopion Homeruksesta huoneen toiselta puolelta. Lamb näytti välttyneen suurelta osin tästä julmuudesta, osittain hänen ystävällisen persoonallisuutensa vuoksi ja osittain siksi, että Samuel Salt, hänen isänsä työnantaja ja Lambin sponsori koulussa, oli yksi instituutin kuvernööreistä.
xxx/ellauri385.html on line 419: Legendaarisen Pyhän Cecilian teot, 500-luvun puolivälin Marttyyrien teot -teos, jolla ei ole mitään historiallista arvoa, mukaan Valerian oli Pyhän Cecilian aviomies, Tiburtius hänen veljensä ja Maximus sotilas tai sotilasvirkailija, joka kuoli näiden kahden kanssa. Eipä siitä sen enempää. Chaucer kertoo tarinan uudelleen. Hartausjulkaisut tekevät tarinasta uskottavamman yksinkertaistamalla sitä.
xxx/ellauri387.html on line 92: Friðþjófr Uljaan saaga [fri:θjou:fr] (isl. Friðþjófs saga hins frækna) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se sijoittuu aikaan ennen Islannin asuttamista ja luetaan siksi muinaissaagoihin. Saaga kertoo Friðþjófr Þorsteinninpojasta, sognevuonolaisen talonpojan pojasta, joka ansaitsee lisänimensä rohkeudellaan, ja rakastuu Sognin kuninkaaksi kutsutun Belin tyttäreen Ingibjörgiin. Tämä on kuitenkin luvattu Sveanmaan (isl. Svíþjóð) kuningas Hringrille, ja alhaissyntyinen Friðþjófr saa siksi Ingibjörgin puolisokseen vasta lukuisten eri käänteiden jälkeen. Friðþjófr Uljaan saagasta on säilynyt kaksi versiota. Näistä lyhyempi on laadittu Islannissa 1200-luvun loppupuolella tai 1300-luvun alussa, mutta sen varhaisimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat 1400-luvun lopulta. Saagan pitempi versio on todennäköisesti 1400-luvulta, ja se on säilynyt vain paperikopioina, digitaalinen on kadonnut. Kaiken kaikkiaan saagasta on säilynyt useita kymmeniä käsikirjoituksia, mikä kertoo Friðþjófr Uljaan saagan olleen hyvin suosittu. Saagan lisäksi on säilynyt myös Friðþjófrin tarinaan liittyvää rímuramurillumarei-runoutta, josta saadut vaikutteet näkyvät saagan nuoremmassa versiossa. Friðþjófr Uljaan saagaa ei ole suomennettu. Aiemmin siteerattu Isokukko Uljas on ihan toinen saaga.
xxx/ellauri387.html on line 95: Tarina pahamaineisesta varkaasta on yksi Pohjoismaiden muinaisista tarinoista . Tarina käännettiin ruotsiksi vuonna 1737. Se on olemassa islantilaisessa käsikirjoituksessa noin vuodelta 1300 ja sijoittuu 700-luvulle. Tarina on jatkoa toiselle muinaiselle tarinalle, Þorsteinin tarinalle Sörsselssön.
xxx/ellauri387.html on line 103:Lukuja varkaan tarinassa
xxx/ellauri388.html on line 121: Järnefelt avioitui Jyväskylässä Emilia Fredrika Parviaisen (1865–1937) kanssa vuonna 1884. Parviaisen vanhemmat olivat paikallinen varakas kauppias Mikko Parviainen ja Katarina Charlotta Pundani. Järnefeltit saivat viisi lasta: Eero (1888–1970), Liisa (1893–1978), Anna (1898–1899), Maija (1900–1986) ja Emmi (1902–1941). Tyttäristä Liisa avioitui juristi Matti Piipposen kanssa. Emilia sai siis avioliitossa 15 vuoden aikana Arvidilta tod.näk. n. 5 kertaa kyrpää.
xxx/ellauri394.html on line 385: Puunhakkaaja kertoo tarinan, joka sisältää elementtejä
xxx/ellauri394.html on line 388: Sademyrskyltä suojassa hylätyssä Rashomonin temppelissä tavallinen mies haluaa kuulla oudon tarinan, joka on kauhistuttanut papin ja hämmentänyt puunhakkaajan. He kertovat hänelle murhatutkimuksesta, jossa he ovat juuri esiintyneet todistajina. Tajomaru (rosvo, jolla on maine murhasta ja himosta) oli onnistunut sitomaan samurain ja raiskaamaan hänen vaimonsa. Metsästäjä oli löytänyt samurain ruumiin metsästä, ja rosvo pidätettiin seuraavana päivänä. Mutta kuinka samurai tapettiin, oli epäselvää. Outoa, että kaikki kolme mukana olevaa henkilöä väittävät olevansa vastuussa. Rosvo kuvaa dramaattisen miekkataistelun voittoa. Hämmentynyt nainen myöntää, että hänet ajettiin puukottamaan miestään epätoivoisesti. Median välityksellä kuollut samurai väittää, että hänen vaimonsa oli petollinen ja että tämä ajoi hänet itsemurhaan. Jokin on motivoinut ainakin kahta heistä valehtelemaan, horjuttaen groteskisesti totuutta, oikeudenmukaisuutta ja säädyllisyyttä.
xxx/ellauri400.html on line 38:Kauppiaan tarina
xxx/ellauri400.html on line 355: Palaan edelleen noihin kirjoihin säännöllisin väliajoin. Ne ovat minulle eliksiiriä tässä matoisessa maailmassa. Niiden huumori osuu ja uppoaa minuun. Kikatan ja käkätän edelleen tikahtumiseen asti joitakin tarinan kohtia, palaten uudestaan ja uudestaan jonkun huiman lauseen alkuun, tankaten sitä edestakaisin, nautiskellen taiturimaisesta kielestä.
xxx/ellauri404.html on line 323: Ensimmäinen episodi Kristinuskon alkuperän historiasta johti tapahtumat Jeesuksen kuolemaan ja hautaamiseen. Meidän on nyt jatkettava asioita siitä kohdasta, josta ne jäimme, eli lauantaina 4. huhtikuuta vuonna 33. Se on vielä jonkin aikaa eräänlainen siikveli Jeesuksen elämälle. Kuukausien iloisen päihtymisen jälkeen, joiden aikana suuri perustaja loi perustan ihmiskunnan uudelle järjestykselle, nämä vuodet olivat maailman historian ratkaisevimpia. Jeesus on jälleen se, joka sen pyhän tulen kautta, jonka kipinän hän asetti muutaman ystävän sydämiin, luo korkeimman omaperäisyyden instituutioita, liikuttaa, muuttaa sieluja, painaa kaikkeen jumalallisen leimansa. Meidän on näytettävä kuinka tämän aina aktiivisen ja voittoisan kuoleman vaikutuksen alaisuudessa vakiintuu usko ylösnousemukseen, Pyhän Hengen vaikutukseen, kielillä puhumisen lahjaan, kirkon voimaan. Paljastamme Jerusalemin kirkon organisaation, sen ensimmäiset koettelemukset, ensimmäiset valloitukset, vanhimmat sen helmasta nousseet tehtävät. Seuraamme kristinuskon nopeaa etenemistä Syyriassa aina Antiokiaan asti, jossa muodostuu toinen pääkaupunki, jollain tavalla tärkeämpi kuin Jerusalem ja jonka on määrä syrjäyttää se. Tässä uudessa keskustassa, jossa kääntyneet pakanat muodostavat enemmistön, näemme kristinuskon lopullisesti eroavan juutalaisuudesta ja saavan nimen; Ennen kaikkea näemme syntyvän suuren idean kaukaisista lähetystehtävistä, joiden tarkoituksena on viedä Jeesuksen nimi pakanain maailmaan. Pysähdymme siihen juhlalliseen hetkeen, kun Paul, Barnabé ja Jean-Marc lähtevät toteuttamaan tätä upeaa suunnittelua. Sitten keskeytämme tarinamme katsoaksemme maailmaa, jonka rohkeat lähetyssaarnaajat aikoivat käännyttää. Yritämme ymmärtää Rooman valtakunnan älyllistä, poliittista, moraalista, uskonnollista ja sosiaalista tilaa noin vuoden 45 tienoilla, jolloin pyhän Paavalin todennäköinen lähtöpäivä hänen ensimmäiseen lähetystyöhönsä. Tämä on tämän toisen kirjan aihe, jonka me väsäsimme, kutsutaan sitä vaikka apostoleiksi , koska se määrittelee yhteisen toiminnan ajanjakson, jonka aikana Jeesuksen luoma pieni perhe kävelee yhdessä ja ryhmittyy moraalisesti yhden pisteen, Jerusalemin, ympärille.
xxx/ellauri410.html on line 860: Runojen välissä on kehystarina, kertoen Danten rakkaudesta Beatriceen ensikosketuxesta (kun molemmat olivat yhdeksänvuotiaita) aina hänen kuolemansa jälkeiseen suruun ja hänen päättäväisyydestään kirjoittaa hänestä "se, mikä on ei ole koskaan kirjoitettu yhdestäkään naisesta."
xxx/ellauri410.html on line 907: Juskan piirroxesta ja sen selityxestä tuli mieleen Jönsin kansakouluikäisenä kertoma tarina miehestä vedenhakureissulla, joka putosi monta kertaa avantoon ja lopuxi sirotti kuusenoxia oven eteen. Siitä syntyi kertomuxen aikana piirros alastomasta naisesta. Maija Vironmäki lähetti Jönsin kuvan kanssa jodekan (Tauno Hirvonen) puhutteluun.
xxx/ellauri410.html on line 940:Ainutlaatuinen tarina paljastettiin
xxx/ellauri410.html on line 942: Liike-elämässä ja viihteessä perhe- ja työelämän lähentyminen on edelleen harvinainen ilmiö. Alkuperäinen Kretzin perhe kuitenkin uhmaa tätä normia. Valentin, neljän Kretzin sisaruksen toinen poika, puhui tästä poikkeuksellisesta matkasta Zoom-puhelun aikana heidän ikonisesta kotitoimistostaan: "Luimme aina, että perheenä työskentely on melko harvinaista, varsinkin me viisi henkilöä. Meillä on uskomaton tarina kerrottavana, työmme ja henkilökohtainen elämämme kietoutuvat yhteen, ja meidän ideanamme oli aina löytää tapa jakaa rahat." Soittaa gongia aina kun kauppa käy. Rahantuloa ei voi estää...
xxx/ellauri410.html on line 944: Heidän tarinansa paljastettiin ensimmäisen kerran vuonna 2016, kun kuuluisalla France 5 -kanavalla lähetettiin Kretzin perhettä esittävä dokumentti. Mutta kohtalolla oli paljon enemmän varassa tälle poikkeukselliselle perheelle. Muutamaa vuotta myöhemmin Mediawanin tuotantostudion johtaja Hugo Jaguenau esitti perheelle kiehtovan ehdotuksen: televisiosarjan kehittämisen.
xxx/ellauri410.html on line 946: Hugo Jaguenau, oma visionääri, näki ennennäkemättömän tarinan Kretzin perheen dynamiikassa. Olivier Kretz toistaa Jaguenaun ennakointia: ”Kun hän näki meidät, hän tiesi, että siellä oli tarina: se oli käsite, jota kukaan ei ollut aiemmin kuvitellut. » Perhesiteiden, ammatillisten pyrkimysten ja vauraan elämäntavan fuusio maalasi kankaan, joka oli valmis tutkittavaksi.
xxx/ellauri410.html on line 948: Ohjelman suunnittelulle ja pitchille omistautuneiden vuosien jälkeen "L´Agence" luotiin arvostetulla kanavalla TF1 vuonna 2020. Sen debyytti sai raikkaan vastaanoton, mikä vahvisti yleisön tuen tälle tarinalle. Menestys ei pysähtynyt tähän; Netflix, joka alun perin epäröi, koska yleisö oli huolissaan liiallisesta ylellisyyteen keskittyvän sisällön vastaanottamisesta, vaikutti sarjan vetovoimaan.
xxx/ellauri410.html on line 956: Kehitys dokumentista menestyneiksi televisiosarjoiksi ei ainoastaan korosta Kretzin perheen kiehtovaa tarinaa, vaan puhuu myös viihteen aitouden ja ainutlaatuisuuden voimasta. Heidän henkilökohtaisen ja työelämänsä fuusio yhdistettynä runsauden ja innovaation taustaan on valloittanut yleisön ympäri maailmaa.
xxx/ellauri410.html on line 962: Olivierin pitkäkestoinen rakkaustarina vaimonsa Sandrinen kanssa kestää yli 36 vuotta ja syntyi romanttisesta ehdotuksesta ikonisella Place Dauphine -aukiolla. Yhdessä he kasvattivat neljä poikaa: Martinin, Valentinin, Louisin ja Raphaelin.
xxx/ellauri410.html on line 982: Kretz-perheen tarina ilmentää bisnestaidon, akateemisen kyvykkyyden ja monipuolisen ammatillisen kokemuksen fuusiota. Heidän yhteinen matkansa Olivierin yrittäjyydestä Sandrinen luovuuteen ja poikiensa globaaleihin tekoihin maalaa muotokuvan perheestä, joka on juurtunut syvälle luksuskiinteistöjen maailmaan.
xxx/ellauri410.html on line 986: Netflixin Agence Parisienne ei ainoastaan esittele henkeäsalpaavia ominaisuuksia, vaan myös paljastaa perheyrityksen monimutkaisen dynamiikan, joka on täynnä intohimoa, omistautumista ja yhteistä sitoutumista huippuansioihin. Kretzin perheen tarina toimii inspiroivana todistuksena perhesiteen ja yrittäjyyden yhtymästä, vangitsee yleisöä ja asettaa uuden standardin luksuskiinteistöjen maailmassa.
xxx/ellauri414.html on line 161: Tähän tarinan onnelliseksi lopuksi otan vielä tekstinäytteen Tiituksen pakinasta:
xxx/ellauri414.html on line 332: Jannesta piti toinenkin paskaläjä, nimmittäin Immu Cunt. Usein toistuva tarina kertoo, kuinka Immanuel Kant ihastui niin paljon Rousseaun Émilen lukemiseen , että hän unohti päivittäisen kävelynsä, jolla Königsbergin asukkaiden sanottiin asettaneen kellonsa.
xxx/ellauri415.html on line 78: Tämä osoittaa, että naisten ja miesten sukuelinten tulee olla vaatteiden peitossa, sillä alastomuuteen liittyy häpeän leima. Apokryfinen tarina Judithista kuvaa naista, joka kylpee julkisesti vietelläkseen vihollisen kenraalin Holofernesin ja mestaakseen sen munan myöhemmin. Aabrahamilaisten alkaessa trendata roomalaiset kylpytilat mukautettiin sukupuolten erottamiseen, ja uimareilla oli vähintään lantio liitteineen pyyhkeen alla piilossa.
xxx/ellauri415.html on line 136: Nissim ben Jacob Kairosta tarjoaa meriselityksen, joka on lähempänä tekstiä. Hänen mukaansa Rabbi Meir ja Bruriah joutuivat pakenemaan Babyloniaan sen jälkeen, kun Rooman valtakunta teloitti hänen isänsä, myi äitinsä orjuuteen ja sisarensa seksiorjuuteen bordellissa (rabbi Meirin pelastamana) ja etsivät häntä. Myös muut rabbiiniset lähteet kiistävät Rashin kommentin, ja ortodoksisten rabbien keskuudessa on perinne nimetä tyttärensä Bruriaksi vakuutuksena hänen vanhurskaudestaan. On se sitäpaizi aika heruttava tarina.
xxx/ellauri415.html on line 232: Fiktiivinen tarina Phyllisistä ja Aristoteleesta, josta tuli suosittu ja sai lukuisia versioita 1100-luvulta lähtien, kertoo tarinan hallitsevasta naisesta, joka vietteli ja hallitsi 2. suurimman filosofin miesälyä. Tarinassa Phyllis pakottaa Aristoteleen polvistumaan maahan niin, että tämä ratsastaa tämän selällään samalla kun hän ruoskii ja nöyryyttää häntä sanallisesti. Ari kävi kuumana ja tuli usein kesken kaiken khitoniin.
xxx/ellauri415.html on line 878: Suomen liittyminen Natoon on poistanut vuosikymmeniä voimassa olleen linjan liittoutumattomuudesta. MPKK:n tutkijan mukaan jos suomalaisten korkea maanpuolustustahto halutaan säilyttää tulevaisuudessa, on kansalaiset saatava sitoutumaan Natoon. Kaarkoski muistuttaa, että Nato-jäsenyys on nyt muuttanut Suomen kansallista tarinaa. Tämä pitäisi ottaa huomioon julkisessa keskustelussa. Hänen mukaansa liittoutuneessa Suomessa tarvitaan nyt uusi puhetapa ja uskottava narratiivi. Kaarkosken mukaan maanpuolustustahto rakennetaan hyvin kansalliskeskeisesti ja kansalaisten tahtotila pitäisi sitouttaa Nato-jäsenyyteen, jotta se pysyy korkeana. Tutkijoilla on riittänyt työsarkaa selvittää, miksi maanpuolustustahto nousi Naton Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen huomattavan korkeaksi.
xxx/ellauri416.html on line 586: Näin se voi kehittyä: Aluksi huijarit voivat kertoa sinulle vakuuttavan tarinan, vetääkseen tunteitasi ja kehottaa sinua ryhtymään toimiin. Sitten he voivat yrittää luoda yhteyden kanssasi jakamalla tietoa, joka saa sinut ymmärtämään ja tuntemaan empatiaa. Vaikka hylkäät heidän tarjouksensa, huijarit eivät ota ei vastausta. He voivat työntää sinua jatkuvasti, hyödyntäen luomaansa yhteyttä ja korostamalla kehotusta toimia. Lopulta huijarit voivat kärjistää sitoutumistaan esittämällä kiireellisen ja pakottavan syyn toimia, kuten oletetun onnettomuuden tai kerran elämässä -mahdollisuuden.
xxx/ellauri417.html on line 526: Arsetes kertoo Clorindalle tarinan hänen alkuperästään Etiopiassa. Hänen isänsä oli Etiopian kuningas Senapus ja hänen äitinsä oli yhtä musta kristitty kuningatar. Hän synnytti epähuomiossa valkoisen Clorindan kuin Paula Pere mustan Sointu-tytön. Kuningatar, joka oli ymmärrettävästi huolissaan (vaikkakin syytön) kuninkaan todennäköisestä mustasukkaisuudesta, päätti salata syntymän ja antoi Clorinda-lapsen Arsetesille kasvattaa. Yhdessä vaiheessa tiikeri imetti häntä, toisessa hän imi tiikeriä. Taivaallinen sanansaattaja käski Arsetesta unessa kastelee hänet, mutta hän ei tehnyt tätä, ja niin hiänet kasvatettiin pakanaksi.
xxx/ellauri422.html on line 256: The Elliott Wave Theorist on sanonut, että "nostalgia on bullshit markkinailmiö, joka tekee parhaansa elääkseen uudelleen menneisyyden loistoajat. Tämä tunne kulkee käsi kädessä toisen relevantin bullshit markkinailmiön kanssa: Kun positiivinen sijoittajamieliala laajenee, sukupuolirooleista tulee perinteisempiä. Trump on Chief Sigma Executive. Kuten sosionomit hyvin tietävät, on turha aliarvioida sosiaalisen mielialan voimaa vauhdittaa äskettäin muodostunutta trendiä ja muuttaa siten reunapersoonallisuuksia vapaan maailman johtajiksi. Sigma-miehen noususta äärioikeistolaisten poliittisten puolueiden nousuun Euroopassa ja yhä kuumempaan Venäjän ja Ukrainan väliseen sotaan – juuri julkaistu joulukuussa 2024 Socionomist näyttää tarkalleen, kuinka iloisexi noussut sijoittajamieliala määrittelee nämä kulttuuriset ja poliittiset tarinat.
xxx/ellauri422.html on line 497: Aitmatov lähti opiskelemaan karjataloutta Frunzeen (nyk. taas Bishkek), mutta opinnot vaihtuivat kirjallisuuteen Moskovassa Maksim Gorki -instituutissa. Eipäs eipäs, valmistumisensa jälkeen hän työskenteli eläinlääkärinä kolme vuotta. Opintojensa jälkeen hän työskenteli kahdeksan vuotta Kirghiziskaja Pravdassa. Hänen ensimmäiset teoksensa julkaistiin 1952 venäjäksi ja 1954 kirgiisiksi. Aitmatov sai kokoelmasta Povesti gor i stepei 1963 Leninin palkinnon ja Hyvästi, Gulsarysta Neuvostoliiton valtionpalkinnon. Hän sai mainetta 1958 ilmestyneellä teoksella Džamilja, joka kertoo sota-aikana perheensä toisen miehen vuoksi hylkäävästä kirgiisinaisesta. Louis Aragon käänsi sen sitten venäjästä ranskaksi. Louis kutsui tarinaa maailman kauneimmaksi rakkaustarinaksi. Muslimiyhteiskunnassa aihe herätti vitutusta. Aitmatov suhtautui kriittisesti elämään Neuvostoliitossa ja puolusti ei-venäläisten kulttuurien ja kielten säilyttämisen merkitystä. Vielä pahempaa: Zingiz oli Gorban henkkoht hyvä ystävä.
xxx/ellauri423.html on line 178: Lopun tarinasta selasin läpi suht riuskasti. En pidä tarinoista joissa tapahtuu ikävyyxiä.
xxx/ellauri436.html on line 49: Essi tyydytti itseään työpaikan vessassa, kun nolo kuulutus keskeytti puuhat. "Essi sormet pois pillusta! Täällä jumala! Mä nään!" Kuinka Essin kävi? Lue loput tarinasta Ilta-Pulusta! Yleinen uskomus on, että naisen vagina löystyisi käytössä. Tämä on virheellinen tieto, ja asiantuntijat joutuvat usein muistuttamaan, että emätin on joustava ja venyvä elin. Jokaisen naisen vulva ja vagina ovat uniikkeja, sillä niitä on vain 1 per persoona.
xxx/ellauri436.html on line 225: Flora Tristan, varakkaan perulaisen miehen ja ranskalaisen naisen avioton tytär, hylkii seksiä, inhoaa miestään ja hylkää tämän kikkelin taistellakseen myöhemmin naisten ja sexityöntekijöiden oikeuksien puolesta. Paul Gauguinin tarina etenee hyvin samalla tavalla hänen mielestään ideaalisen elämän etsinnässä. Gauguin hylkää vaimonsa ja lapsensa ja työskentelee pörssimeklarina Pariisissa jatkaakseen intohimoaan maalaamiseen. Tässä prosessissa hän tekee parhaansa etääntyäkseen eurooppalaisesta sivilisaatiosta ja pakenee lopulta Tahitille ja Ranskan Polynesiaan inspiraatiota hakemaan. Kontrastit ja yhtäläisyydet ovat ällistyttävät kahden eläimen välillä, jotka yrittävät irtautua tavanomaisesta yhteiskunnasta, ne edustavat pitkää, eleganttia kehitystä. Romaanin edetessä ymmärrämme, että kaksi hahmoa ovat hyvin samankaltaisia ja molemmat pyrkivät paratiisiin, jota he eivät koskaan saavuta. Tristan veti Flooraa viixeen tulenkestävän papin laittomalla luvalla. Tämä tulenkestävä papisto vastustaa kiroilevia papistoja (kutsutaan myös vannoviksi papistoiksi tai perustuslaillisiksi papistoiksi), jotka tunnustavat Ranskan perustuslain.
xxx/ellauri438.html on line 131: Kuten kaikissa erittäin luovissa kumppanuuksissa, esim Simon ja Garfunkel tai Lennon ja McCartney, halkeamia ja mustasukkaisuutta alkoi näkyä. Tämän viettelevän kemian luomisen jälkeen Lewisin tarina kertoo sen räjähdysmäisestä hajoamisesta kaikessa tuskallisen väistämättömyydessä. Kahnemanin onnexi Tversky kuoli syöpään ja Daniel pääsi yxin pokkaamaan 2002 norjalaisten valenoobelin.
xxx/ellauri440.html on line 55: Ans kattoo minkä verran samaa juonta sahaa Tiina Salmen Matilda ja Vera Ollin Harmaan talon tarina. Reviiristä ja bylsinnästä, siis EAT! ja FUCK!, kumpaisessakin on kymysys. Paizi että näkökulma on vastakkainen, kuten valkoisessa ja punaisessa sisällissodan korkeajännityxessä. Toisessa talonpoikien herrahissi kulkee ylöspäin ja toisessa alaspäin.
xxx/ellauri440.html on line 133: Repola on ökykartano joka on jäänyt kesannolle juopottelun ja jonkun sukuriidan takia mutta jonka Aino piiskaa kukoistuxeen takaisin. Täähän on Haanpään kolmen töräpään tarina KD versiona.
xxx/ellauri441.html on line 233: Lottatyttö komennuksella: pikku-lotan tarina. 1940, 5. p. 2006
xxx/ellauri441.html on line 668: Gideonin tarina löytyy Tuomarien kirjan luvuista 6–8. Heprealaiskirjeen luvussa 11 Gideon mainitaan yhtenä esimerkkinä uskon miehestä.
xxx/ellauri442.html on line 442: Jesaja Berliini muistelee meitä tarinalla oman Marxin kirjansa kirjoittamisesta (vielä painettuina) ja sai selville, että Marxilla oli avioton poika. Tuolloin Isaiah opetti termiä City College of New Yorkissa ja jakoi rakkautensa Yhdysvaltoihin, missä hän aikoi pian pitää luennon New Yorkin poliisilaitokselle. Hän oli lyhyesti sanottuna ilmiö, mutta myös lempeä, suloinen mies.
1247
- Ihmisyyden rajalla, kirjoittanut Viktor Frankl. Tarina psykiatrista, joka kärsi natsien keskitysleirillä elämisen kauhuista toisen maailmansodan aikana. Frankl ammensi voimaa ajattelemalla toisille leireille sijoitettuja rakkaitaan, jotka odottaisivat heitä sodan vihdoin tullessa päätökseen. Vaikka hän ei valitettavasti koskaan enää saanut tilaisuutta nähdä perheenjäseniään, Franklin kokemukset keskitysleireillä antoivat hänelle aivan uudenlaisen ymmärryksen hänen oman elämänsä tarkoituksesta. Tässä kirjassa hän jakaa paitsi traagisen tarinansa, myös eräänlaisen teorian, josta me kaikki voimme saada voimaa vaikeina aikoina. Meistä jokainen voi hyötyä Franklin kirjan tarjoamista arvokkaista opetuksista.