ellauri004.html on line 1198: Ajatellaas vähän tarkemmin. Yleensä, kun kostetaan, ajatus on päästä tasoihin. Saada korvausta tappiosta, vastapuolen asemaa vastaavasti heikentää, omaa parantaa. Maksetaan silmä silmästä, hammas hampaasta, ellei useampia. Pelataan nollasummapeliä. Uhri on karsaalle jumalalle tehty maksusuoritus, ettei se meille kosta.
ellauri004.html on line 1200: Tästä ei kai voi olla kysymys. Tuskin tasoitus, alistetun apinan tappiosta hyötyminen, voi olla autuaan pomoaapan, kaiken omistajan tarkoitus.
ellauri019.html on line 332: Myöhempi historia ja katoaminen. Jehovan profeetan Jeremian välityksellä Edomin kuningasta varoitettiin siitä, että Babylonin kuningas Nebukadnessar panisi ikeen hänen niskaansa (Jer 27:1–7). Sitä, mitä edomilaiset todellisuudessa tekivät tässä tilanteessa, ei kerrota. Jerusalemin tuhouduttua 607 eaa. jotkut maanpakoon joutuneet juutalaiset saivat kuitenkin tilapäisen turvapaikan Edomista. Kun babylonialaisarmeijat sitten olivat lähteneet, nämä pakolaiset palasivat omaan maahansa ja pakenivat lopulta Egyptiin. (Jer 40:11, 12; 43:5–7.) Pian koitti aika, jolloin Edomin oli siemaistava syvään Jehovan vihastuksen maljasta (Jer 25:15–17, 21). Tämä tapahtui suunnilleen 500-luvun eaa. puolivälissä Babylonian kuninkaan Nabunaidin hallitessa. Babylonian historian ja kirjallisuuden tutkijan C. J. Gaddin mukaan Nabunaidin joukoissa, jotka voittivat Edomin ja Teman, oli mukana juutalaissotilaita. Kommentoidessaan tätä John Lindsay kirjoitti: ”Täten profeetan sanat täyttyivät ainakin osittain, kun hän kirjoitti Jahvesta sanoen: ’Minä langetan kostoni Edomille kansani Israelin kädellä.’ (Hes. 25:14.) Osittain ovat täyttyneet myös Obadjan sanat, joiden mukaan Edomin ’liittolaiset’, ’luotetut ystävät’ ’pettäisivät’ sen, ’veisivät siitä voiton’ ja ’panisivat paulan sen eteen’. Tässä saatamme nähdä viittauksen babylonialaisiin, jotka Nebukadressarin päivinä olivat halukkaita antamaan sen saada osansa Juudan tappiosta, mutta Nabunaidin alaisuudessa tukahduttivat kaikiksi ajoiksi Edomin kaupalliset pyrkimykset. (Vrt. Ob. 1 ja 7.)” (Palestine Exploration Quarterly, Lontoo 1976, s. 39.)
ellauri024.html on line 714: Apinalle ominainen on Arskan kuningasajatus että pahisten tappiosta ilostelu ei oisikaan vahingoniloista eikä halpamaista. Totta kai se on. Sehän se vasta onkin. Ei komiikka kaunistu tekemällä omista arvoista absoluutteja. Sitäkin on yritety tuhannesti huonolla menestyxellä. Elämä vaan on tällästä rumankaunista. Aina samaa juonta sahaa Ankat. Joskus hyvää joskus pahaa Ankat.
ellauri033.html on line 1141: Renan piti kristinuskoa illuusiona, mutta kuitenkin arvokkaana ja välttämättömänä asiana ihmiskunnalle. Samanlaista kiemurtelua kuin Maeterlinckillä. Ranskan-Saxan sodan tappiosta huolimatta Renan peukutti sakuja. Aika republikaanilta vaikutti, jopa korporativistilta.
ellauri048.html on line 448: Nazien tappiosta VA masentui niin kovasti että sen mukaan ihmiskunta oli sodissa "vapautuneiden sokeiden intohimojen kaaoxessa tuomittu ennennäkemättömään alennuxeen", mm. mitättömään mitattomaan runouteen.
ellauri048.html on line 1196: And find in loss a gain to match? Ja löytää tappiosta mätsäävän voittotilin?
ellauri222.html on line 340: Ethelredin hallituskauden alkaessa Englanti oli elänyt pitkään rauhassa, sen jälkeen kun Danelagen oli vallattu takaisin viikingeiltä. Vuonna 991 Ethelred sai kuitenkin kohdata Olav Tryggvasonin johtaman suuren viikinkilaivaston. Maldonin taistelussa kärsimästä tappiostaan huolimatta Ethelred onnistui noin vuonna 994 pääsemään Olavin kanssa sopimukseen, ja pian Olav palasi takaisin Norjaan. Sopimus tuli tunnetuksi nimellä tanskalaisvero (Danegeld) ja se tuli Ethelredille kalliiksi. Vuonna 1002 vero oli 24 000 puntaa, 1005 36 000 puntaa ja vuonna 1012 jo 48 000 puntaa.
ellauri278.html on line 390: Venäjän presidentin ja pääministerin asemassa oleva V. V. Putin antoi useita lausuntoja, joissa tuomitsi Katynin verilöylyn stalinistisen hallinnon rikokseksi ja ilmaisi samalla "henkilökohtaisen mielipiteensä", että teloitus oli Stalinin kosto tappiosta Neuvostoliiton ja Puolan sodasta (1920), johon hän (Stalin, ei Putin) osallistui henkilökohtaisesti Lounaisrintaman vallankumouksellisen sotilasneuvoston jäsenenä. Presidentti D. A. Medvedev antoi samanlaisia ​​lausuntoja vaatien lisätutkimuksia ja korostaen Venäjän kannan muuttumattomuutta.
ellauri281.html on line 389: Venäjän presidentin ja pääministerin asemassa oleva V. V. Putin antoi useita lausuntoja, joissa tuomitsi Katynin verilöylyn stalinistisen hallinnon rikokseksi ja ilmaisi samalla "henkilökohtaisen mielipiteensä", että teloitus oli Stalinin kosto tappiosta Neuvostoliiton ja Puolan sodasta (1920), johon hän (Stalin, ei Putin) osallistui henkilökohtaisesti Lounaisrintaman vallankumouksellisen sotilasneuvoston jäsenenä. Presidentti D. A. Medvedev antoi samanlaisia ​​lausuntoja vaatien lisätutkimuksia ja korostaen Venäjän kannan muuttumattomuutta.
ellauri317.html on line 45:
Ompa-susi ihmelettää Lermontovia. Putin kaipaa Suomelta myös historialliseen kokemukseen perustuvia neuvoja siitä, miten pieni maa voi selvitä pystypäin ”rökäletappiosta”.

ellauri339.html on line 584: Ulkomaat yleisesti käytetyssä merkityksessä (meidän tapauksessamme länsi, ja on aika muuttaa tätä ajattelua) "vuotivat" Zelenskyn. Viimeinenkin ukrainafilian ja raivostuneen russofobian linnake, brittiläinen The Guardian, kaatui: julkaistiin artikkeli ”Putin on ottanut vallan Ukrainassa?”. Artikkelin johtopäätös on tämä: Ukrainan konflikti on menetetty, ja se vain pahenee. Arvovaltainen amerikkalainen aikakauslehti Foreign Affairs kirjoittaa, että Ukrainan tulisi tehdä aselepo Venäjän kanssa. The Wall Street Journal julkaisi artikkelin otsikolla "On aika lakata haaveilemasta Venäjän tappiosta". Tässä on myös hälyttävä hetki - ikään kuin kukaan ei kysyisi Venäjältä, ikään kuin tämä kaikki olisi mahdollista "ilman Venäjää". Kannattaa miettiä: miksi he ajattelevat näin lännessä ja mitä tehdä asialle Venäjällä? Usko minua, se ei ole vaikeaa, minulla on vastaus, mutta se on äärimmäisen, sanokaamme, "epäsuosittu".
ellauri365.html on line 47: Nordiska familjebok (jonka Jöns koppasi Tutun jäämistöstä) tähdentää Antonin ällistyxexi Maupassantin suurta terveyttä. Vaikea uskoa, Nissen mielestä, Guyhän oli sadisti joka nai ja suomi kirjoissa äitiä ja tytärtä. Pähkähulluhan se oli loppupeleissä. Sen hulluus juontui luultavasti ranujen 1870-71 sodan nolosta tappiosta sakuille. Eräässä ekoista Guyn lastuista lutka Läskipallero antoi preussilaiselle isänmaallisesti pillua ja joutui siitä silti muiden vihoihin. Maupassantit oli porvareita, le particule oli pelkkää hämäystä. Family guytä paaponut äiti ryhtyi elävän leskexi, kun isälle ei riittänyt pelkkä sexi vaan se ryhtyi väkivaltaisexi. Kiltit "sedät" Flaubert ja Swinburne väänsivät Guyn vizaa in loco parentis. (Mixi Guy ylipäänsä kävi Algernonin kanssa naku-uinnilla? Ota kiinni mistä saat, pikkukaveri.) Guy piti veneilystä kuten se Kaislikossa tuulee Ratty.
ellauri370.html on line 466: Chamberlain oli aina taipuvainen sankareiden palvontaan, ja hänelle Hindenburg ja Ludendorff olivat pitkäkalloisimmat pitkästä saksalaisten sankarien joukosta. Marraskuussa 1918 Chamberlain järkyttyi täysin ja kauhistui Saksan tappiosta sodassa, tappiosta, jonka hän piti mahdottomaksi, sekä marraskuun vallankumouksesta, joka oli kukistanut hänen rakkaan monarkiansa. Lisää katkeruuttaan Chamberlain oli nyt niin halvaantunut, ettei hän voinut enää poistua sängystään, minkä hän uskoi olevan seurausta Britannian salaisen palvelun myrkytyksestä.
ellauri372.html on line 87: Crassuxen rökäletappiosta alkoi lähes kolme vuosisataa kestänyt sotien kausi maiden välillä. Jalkaväkeen luottaville roomalaisille ratsuväkeä kattavasti hyödyntävät parthialaiset osoittautuivat vaikeaksi palaksi. Toisaalta parthialaisille tuotti vaikeuksia miehittää valloitettuja alueita, sillä heidän taitonsa piirityssodankäynnistä olivat puutteelliset. Tämän johdosta kumpikaan osapuoli ei onnistunut ottamaan ratkaisevaa voittoa toisesta.
ellauri383.html on line 531: "Kaikki tietävät, että Pohjois-Atlantin liitto ei ole konfliktin osapuoli, mutta kolhiintuneiden varusteiden esittely Moskovassa luo vaikutelman paitsi Naton osallistumisesta konfliktiin myös liittouman tappiosta tässä konfliktissa. Venäjän ei pitäisi osoittaa kalustoa ja virnuilla ikään kuin he olisivat jo voittaneet", hän sanoi.
ellauri389.html on line 522: Espanjalaisten myöhäisestä tappiosta,
ellauri392.html on line 697: Moderni tarkoittaa aikaa Ranskan rökäletappiosta Saxalle 2. maailmansotaan. Postmoderni alkaa 2. maailmansodan nolosta lopusta ja päättyy suunnilleen New Word Orderiin.
xxx/ellauri291.html on line 452: Yhdessä ilmeisessä mielessä Putin ja Kreml jakavat natsi-Saksan uskon: jos valhetta toistetaan riittävän usein, se koetaan lopulta totuudeksi tai ainakin jollain tasolla relevantiksi. Hallitustekniikkaa, jota kutsutaan "suureksi valheeksi", käsiteltiin jo teoksessa Mein Kampf (1925). Hitler tajusi, että jättimäinen, karkea valhe – Die große Lüge – toimii paremmin kuin pieni valhe. Järkyttävät valheet – vaikka ne kiistävätkin vuoret tosiasioita – jättävät usein epäilyksen jälkeä. Pikkuhiljaa yhteiskunnallinen luottamus repeytyy ja vetää maton alta jaetun kuvan saamiseksi todellisuudesta. Tätä propagandatekniikkaa kehitti edelleen Joseph Goebbels muun muassa alitajuisesti itsensä paljastavassa näyttelyssä Aus Churchills Lügenfabrik (1941): on välttämätöntä valehdella suurella tavalla ja levittää sitä kunnolla, toistaa ilmeisiä vääriä virheitä huolimatta vaarasta, että vaikutat naurettavalta ja irtaantuneelta todellisuudesta. Riittää, jos tavoitat pienen määrän vastaanottavaisia ​​kuuntelijoita, jotka etsivät syntipukkeja. Rabulistit [vähän niinkuin populistit, mutta pahempaa, niinkuin kakka ja paska] vetoavat yhteiskunnan onnettomiin lapsiin, vähäosaisiin, laahuxeen, antavat syrjäytyneille mahdollisuuden tukahdutettuun revansismiin. Sellainen peli nyt ei kerta kaikkiaan vetele! Pitäkää mölyt mahassa ja jatkakaa vessan pesua! Tässä Trump vie tulisoihtua eteenpäin historiallisessa jatkumossa suurella valheellaan ilmeisestä vaalitappiosta vuonna 2020.
xxx/ellauri380.html on line 411: Elokuu 1914 (venäjäksi: Август четырнадцатого ) on Nobel-palkitun kirjailijan Aleksandr Solženitsynin venäläinen romaani keisarillisen Venäjän armeijan tappiosta Tannenbergin taistelussa Itä - Preussissa.
20