ellauri008.html on line 1429: Oskari Onninen (s. 1991 Heinola) on suomalainen journalisti ja kriitikko. Hän kirjoittaa muun muassa Helsingin Sanomiin, Imageen, Rumbaan ja Nuorgamiin. Onninen tuli kuuluisaksi vuonna 2013 tapauksesta, jossa Cheek kielsi häntä osallistumasta tiedotustilaisuuteen, mahdollisesti negatiivisen levyarvion takia.
ellauri058.html on line 236: – Sen verran noissa tapauksissa on samanlaista, että Sofikin seurasi silloin kustannustoimittajaansa. En tiedä yksityiskohtia siitä tapauksesta, Carlson kommentoi. No Sofi halus lisää valtaa ja paljon lisää rnahaa.
ellauri095.html on line 406: Rossettin, Jane Burdenin ja Morrisin välinen kolmio oli monimutkainen. Rossetti perusti Morrisin ja muiden suunnittelijoiden yrityksen, joka teki koristeellisia töitä kirkkoihin ja yksityisiin taloihin. Morris näyttää olleen tietoinen tapauksesta, ja hän jopa hyväksyi sen jossain määrin. Rossettin ensimmäisiä muotokuvia Jane Burdenista, värikynällä, kynällä ja öljyllä, pidetään yleensä hänen silmiinpistävimpinä taiteellisena työssään.
ellauri133.html on line 604: Kirjailija Jack Nicholson saa työpaikan syrjäisen Overlook-hotellin omaishoitajana. Häntä varoitetaan työhaastattelussa vuonna 1970 sattuneesta tapauksesta, jossa niin ikään hotellin omaishoitajana toiminut mies sairastui ”mökkihöperyyteen” ja tappoi sekä vaimonsa että molemmat tyttärensä. Mies oli perheensä surmaamisen jälkeen ampunut itsensä. Jack ottaa kertomuksesta huolimatta paikan vastaan.
ellauri150.html on line 444: Suurimman inspiraationsa teos oli tosin saanut alun perin tapauksesta toisen maailmansodan aikana, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaskarkurit pahoinpitelivät ja raiskasivat Hesburgerin vaimon Lynnen ja aiheuttivat keskenmenon. Lynnestä tuli pulzari. Kun se kuoli, Hesburgerillä oli jo toinen hoito valmiina. Kirja oli kirjoitettu eräänlaisena vapaan tahdon ja moraalin tutkimuksena, jossa nuori antisankari Alex, joka vangitaan lyhyeksi jääneen väkivallan ja sekasorron uran jälkeen, käy läpi vastenmielisyyden terapian hillitäkseen väkivaltaisia taipumuksiaan, mikä johtaa lopulta siihen, että hänestä tulee puolustuskyvytön muita ihmisiä vastaan ja hän ei pysty nauttimaan lempimusiikistaan, joka väkivallan lisäksi oli ollut hänelle kovaa nautintoa. Hesburger sai ketjureaktion Debussyn Faunin iltapäivästä. Sehän on se Mallarmén runo jonka alkupään mä suomensin. Se halus pianistixi muttei piässyt. Tietokirjassa Flame into Being (1985) Burgess kuvaili Kellopeliappelsiini -kirjaa hänen "jeu d'espritiksi (“pelin henki" ??? paskanmarjat typeryxet, pikemminkin Gedankenspiel, ajatusleikki), joka toteutettiin kolmessa viikossa, ja joka tuli tunnetuksi lähdemateriaalina elokuvalle, joka näytti ylistävän seksiä ja väkivaltaa," viitaten Stanley Kubrickin vuonna 1971 ohjaamaan samannimiseen elokuvasovitukseen. Hän lisäsi:
ellauri171.html on line 261: Martta, Lasaruksen ja Marian sisar, avasi usein kodikkaan perseensä Jeesukselle ja hänen apostoleilleen tarjoten myös kaivattua ruokaa ja lepoa. Hänet muistetaan parhaiten tapauksesta, jossa hän menetti malttinsa, koska hänen sisarensa kiinnitti huomiota Jeesukseen sen sijaan, että auttoi ateriassa. Mary oli valinnut paremman osan, kiitos hänelle! Ei ihme, että Martha suuttui.
ellauri183.html on line 411: Sofia piti Foster Wallacen tenisesseistä. Niistä on vain yhden kirjaimen aasinsilta penixeen. Tenis tuottaa naisista vain miehiä, penis molempia sukupuolia. Siittimen toiminta on esimerkki tapauksesta jolla on sekä tutkimusnäyttöä että harrastuskäyttöä. Pitäisi avata silmät sille miten "kova" tiede toimii. Miten "kovaa" tiedettä priorisoidaan edestakaisin pehmeän mutun sisällä. Siihen sisältyy arvovalintoja.
ellauri198.html on line 81: Moos. 3:1-12 Pohdintaa ja taustatietoa. Mooses oli joutunut pakenemaan faraon hovista tapettuaan egyptiläisen miehen, joka oli kohdellut huonosti israelilaista orjaa. Itse asiassa tapauksesta oli kulunut jo kymmeniä vuosia, ja nyt Mooses oli jo noin 80-vuotias.
ellauri204.html on line 639: Bregmanin ottaa esimerkiksi siitä, kuinka meidät saadaan uskomaan ihmisen pahuuteen, Nobel-palkitun kirjailijan William Goldingin luoman synkän ihmiskuvan, jonka tämä esittää Kärpästen herrassa, ja muistuttaa, että todellisuudessa asia on aivan toisin ja kertoo vuosien takaisesta tapauksesta, jossa kuusi (6) poikaa päätyi autiolle saarelle ja he toimivat aivan päinvastoin kuin Goldingin kuvitteellinen koneellinen poikia. Kun pelastajat saapuivat, pojat olivat iloisia ja hyvinvoivia: yhteistyöllä he onnistuivat hankkimaan niin ravintoa kuin juomavettäkin, punttisalin ja sulkiskentän vieläpä. No niin pystyivät Goldinginkin pojat, mutta ne jakautuivat heimoihin, jotka ottivat verisesti yhteen keskenään.
ellauri272.html on line 662: Seuraavana päivänä raivoissaan kristitty saa selville Walesista, että Elenan entinen aviomies Eric Lincoln oli pelastanut Jackin vankilasta huolimatta hänen suhteestaan ​​Christianin kanssa. Christian kertoo Analle, että saatuaan tietää tapauksesta Eric hakkasi Elenan ankarasti ja erosi hänestä. Christianin kehotuksesta huolimatta Elena kieltäytyi nostamasta syytteitä Ericia vastaan ​​syyllisyyden vuoksi tapaukseen. Christian kosti ostamalla Eric Lincolnin hakkuuyhtiön myydäkseen sen. On myös saatu selville, että Elizabeth tunnusti poliisille, että Hyde kiristi hänet rikoskumppanikseen. (Hänen lopullinen kohtalo on kuitenkin edelleen mysteeri.)
ellauri284.html on line 365: Marraskuussa 1992 Hauhon kihlakunnanoikeus tuomitsi Kankaan viideksi vuodeksi vankeuteen törkeästä petoksesta ja törkeästä ryöstöstä. Tuomio liittyi niin sanottuun Hattulan valuuttaryöstöjuttuun, jossa eräältä liikemieheltä varastettiin noin 2,2 miljoonaa markkaa markkoina ja Ruotsin kruunuina. Pekka Erkkilä oli myös syytettynä tapauksesta, mutta oikeus hylkäsi hänen syytteensä kesäkuussa 1993.
ellauri302.html on line 537: Hasidiperheeseen syntynyt Sholem Asch sai perinteisen juutalaisen koulutuksen. Hänen vanhempansa pidettiin sisarustensa nimettynä tutkijana, ja hänen vanhempansa haaveilivat hänen tulevasta rabbiksi ja lähettivät hänet kaupungin parhaaseen uskonnolliseen kouluun (tai Chederiin), jonne varakkaat perheet lähettivät lapsensa. Siellä hän vietti suurimman osan lapsuudestaan ​​Talmudia opiskellessaan ja opiskeli myöhemmin Raamattua ja Haggadaa omalla ajalla. Asch varttui enemmistöjuutalaiskaupungissa, joten hän varttui uskoen, että juutalaiset olivat enemmistö myös muualla maailmassa. Kutnossa juutalaiset ja pakanat tulivat enimmäkseen toimeen, mutta uskonnollisten juhlapyhien ympärillä ei ollut jännitystä. Hänen täytyi livahtaa enemmistöpakanan alueen läpi päästäkseen järvelle, jossa hän rakasti uida ja jossa hän kerran joutui nurkkaan kepillä ja koirilla käyvien poikien toimesta, jotka vaativat häntä myöntämään "Kristuksen" tappamisen – minkä Asch ei tuohon aikaan tiennyt olevan Jeesuksen toinen nimi (eikä olevan messias kreikaxi?). – tai he repisivät hänen takkinsa. Hän myönsi tappaneensa Kristuksen pelosta, mutta he hakkasivat häntä ja repäisivät hänen takkinsa joka tapauksessa. Asch ei koskaan menettänyt pelkoaan koiria kohtaan tuosta tapauksesta. Mulla oli parempi onni: pelkäsin koiria pitkään pikku terrierin purtua peloissaan maitokaupan edessä mun naaman kirjavaxi kuin pakanamaan kartta kun menin taputtamaan sitä. Mutta se meni ohize, ja nykyään pidän koirista, samalla lailla kuin vähän pelottaa mennä uimaan kylmään veteen mutta sitten se tuntuukin ihanalta.
ellauri316.html on line 519: Ohitetaan tarinoita liittolaisista. Käänsin kerran Yhdysvaltain kongressin tutkimuksen tiedusteluupseerimme Richard Sorgen tapauksesta. Raportit ovat tehneet ihmiset erittäin vakavista amerikkalaisista tiedustelupalveluista. Jos lukisit sen,
ellauri327.html on line 528: Tämän tekstin jouduttua suomalaisten käsiin se tulkittiin ilmoitukseksi läheisen talon miehittämättömyydestä, mikä katsottiin vakoiluksi. Kianto tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen ja kansalaisluottamuksen menettämiseen. Presidentti Kyösti Kallio armahti Kiannon kuritushuoneesta ennen tuomitun ajan päättymistä. Jutun seurauksena Kianto erotettiin ”maanpetturina” useista kulttuuriseuroista, muun muassa Suomen Kirjailijaliitosta, jota hän itse oli ollut perustamassa, ja myös Karjalan Heimosoturiliitosta. Katkeroitunut ja tuomiota oikeusmurhana pitänyt Kianto kirjoitti tapauksesta päiväkirjansa pohjalta teoksen Omat koirat purivat, joka kuitenkin pääsi julkisuuteen vasta 1946.
ellauri331.html on line 292: Tolokunkonnikova kertoi vuonna 2016, että sivustolla on noin 2,2 miljoonaa kävijää kuukaudessa, mikä tekee siitä pienemmän kuin jotkut muut venäläiset riippumattomat tiedotusvälineet, mutta Tolokunkonnikova etsii tapoja laajentaa sivustoa. Hän on sanonut, että poliittisten paineiden vuoksi joukkorahoituksen kaltaiset vaihtoehdot eivät ole Mediazonan käytettävissä, koska pelätään, että valtio joutuisi kostamaan rahoittajia vastaan. Sivusto rahoitetaan tällä hetkellä pääasiassa lahjoituksilla ja Aljohinan ja Tolokunkonnikovan pussy-esiintymisistä kertyneillä p-palkkioilla. Esimerkkejä ovat The Guardianin maaliskuussa 2015 julkaistu tarina useiden poliisin pidätettyjen ihmisten selittämättömistä kuolemista syrjäisellä Siperian alueella ja heinäkuun 2015 tarina Miami Vicessä, jossa Mediazona puhui entiselle vangille vankileiristä lähellä Gorlovkan kaupunkia Ukrainassa. Haastattelussa kerrottiin tapauksesta syyskuussa 2014, kun Venäjä-mielisen separatistisen Donetskin kansantasavallan joukot valtasivat vankileirin ja vapauttivat vangit (läppä läppä).
ellauri336.html on line 198: Vanhemmat eivät tiedä, kuinka tuhoisa tämä asenne on. Tässä tapauksessa isä on täysin mitätöinyt äidin kyvyn rangaista. Lapsi tajuaa, että hän voi aina "valittaa tapauksestaan" isälleen mitätöidäkseen äitinsä vallan. Lisäksi lapset ovat varsin fiksuja (etenkin mitä tulee tahtonsa saamiseen) ja pelaavat samaa "peliä" päinvastoin, eli jos isä rankaisee häntä, hän anoo äitiään armoa. Pian lapsi oppii, keneltä vanhemmalta kysyä, kun hän haluaa omalla tavallaan missä tahansa asiassa. Tätä käyttäytymistä kutsutaan "jojo-leikkimiseksi" heidän kanssaan, ja se johtaa kurittomaan lapseen.
ellauri345.html on line 153: "Sympatian outo vaikutus!" huudahti herra von Reva-avanne kertoessaan minulle tapauksesta, "vastasin tähän huokaukseen hiljaisella puupalla. Seisoin siinä tietämättä mitä sanoa tai tehdä. Silmäni eivät riittäneet vangitsemaan näitä täydellisyyksiä. Maatessaan ojennettuna, kyynärpäähän nojaten, hän oli kaunein naishahmo, jonka voi kuvitella! Hänen kenkänsä antoivat minulle aihetta omille mietteilleni; täysin pölyisinä, he osoittivat pitkää matkaansa, jonka he olivat tehneet, ja silti heidän silkkisukkansa olivat niin kiiltävät kuin ne olisivat juuri nousseet tasoituskiven alta. Hänen mekkonsa avaamaton vetoketju ei ollut murskattu; hänen hiuksensa näyttivät kihartuneelta juuri tänä aamuna; hieno valkoinen tavara, päällä hieno pitsi; hän oli pukeutunut kuin hän olisi menossa balliin. Hänessä ei ollut mitään, mikä vihjaisi, että hän oli kulkuri, ja silti hän oli sellainen; mutta valitettava, kunnioitettava.
ellauri350.html on line 101: Vuonna 1977, 64-vuotiaana, Kohut kirjoitti artikkelin, jonka otsikko oli "The Two Analyzes of Mr. Z." Tämä teksti oli alun perin tarkoitettu The Restoration of the Self -lehden saksalaiseen painokseen , jossa se korvasi "Hra X:n" tapauksen. Tarina on omaelämäkerrallinen, vaikka Kohut itse ei koskaan tunnustanut tätä kenellekään. Alkuperäinen herra X alkoi vaatia köyhtyneeltä Kohutilta lisää rahoja, minkä johdosta Kohut vaihtoi izensä sen tilalle hra Z:xi. Mr. Z. esitetään potilaana, jota Kohut oli analysoinut kahdesti neljän vuoden ajan, ensin freudilaisessa kehyksessä ja viiden vuoden tauon jälkeen Kohutin uudessa itsepsykologian viitekehyksessä. Molemmat analyysit kestivät viisi vuotta. Kohut ei keskustellut Z:n tapauksesta vaimonsa Elizabethin tai poikansa Thomasin kanssa, eikä hän lukenut artikkelia heille, mitä hän yleensä teki kaikkien teoksiensa kanssa. Elizabeth ja Thomas lukivat artikkelin vasta Kohutin kuoleman jälkeen ja saivat hyvät naurut.
ellauri352.html on line 680: Joten siksi. Ja miksi tämä kirja on paska? Siinä on loistavia ideoita ja tavaraa, ja se on ainoa syy, miksi annan sille 2 tähteä 1 tähden sijasta. Mutta enimmäkseen kirja on tylsä, pitkäveteinen ja täynnä samoja vanhoja, ikäviä, ärsyttäviä, 50-luvun trooppisia tyyppejä ja perushahmoja. Nykyaikaista päähenkilöä olisi pitänyt kutsua Indiana Jonesiksi ja jatkakaa sitä. Vastasyntyneet israelilaiset ovat näitä karkeita, paatuneita työntekijöitä. Ajattelin jatkuvasti jaloja villiä, tai tässä tapauksessa jalojuutalaisia. Tylsät perushahmot, joilla ei ole muita piirteitä kuin heidän "juutalaisuutensa" (anteeksi). Kirja on täynnä myös naisten vihaa. Kaikki naishahmot voidaan jakaa kahteen allegoriaan: Puhdas neitsyt (ne, jotka ovat suloisia ja puhtaita ja joilla on "keikkailevia" piirteitä ja jotka ovat pieniä ja siroja eivätkä välitä avioliitosta raakojen rumien juutalaisten hirviöiden kanssa (kyllä ​​tämä stereotypia on näkyvä). myös kirjassa 'juutalainen mies', jota kuvataan eläinmäiseksi ja kyyrykseksi ja tyhmäksi) ja jolla ei ole muita piirteitä kuin juutalaisuus. Toisaalta sinulla on The Evil Wench, juoni, paha, ilkeä, manipuloivat ja PAHIN kaikista pettävistä ja valehtelevista pettureista, jotka kaikki jättävät miehensä toisen takia juuri sillä tavalla, tai (kirjaimellinen lainaus) "vuodattavat ne tunnetut väärennetyt, laskelmoitavat naisen kyyneleet" (wtf?) Millaisen ilkeän fetissin kirjoittaja teki Onko? Onko hänen kalunsa tapettu äitinsä toimesta? Puhumattakaan lähes KAIKKI naaraat kuolevat hirvittävän kuoleman. He kuolevat useammin kuin heidän surulliset, jalot juutalaiset kollegansa. Oi, ja Indiana Jonesimme ahdistaa yhtä heistä mennäkseen naimisiin vaikka hän itsepintaisesti sanoo hänelle ei ja sitten hän melkein taistelee toisen uroksen kanssa tämän kädestä. Kuten hänen mielipiteellään tapauksesta ei ole edes väliä.
ellauri378.html on line 64: Katso myös munatonna kimittävä Montgomery Clift pakkosteriloinnin uhrina ja Judy Garland arjalaisnaisena, jota syytetään suhteesta juutalaisen miehen kanssa (fiktio Katzenbergerin tapauksesta 1942). Monty oli homo ja Judy sekakäyttäjä. Eivät eläneet viisikymppisixi kumpikaan.
ellauri390.html on line 262: Anna Chechevinskaya, kuten Natasha hänelle selitti, karkotetaan kotoa äitinsä toimesta, hänellä ei ole minne mennä, hänestä tulee prostituoitu Chukha (romaanin esipuheessa Krestovsky puhuu häntä järkyttävästä tapauksesta, kun useat huorat revittiin vaatteet hyppäsivät ulos bordellista erittäin köyhällä alueella, juomalaisen miehen jahtaamana, ja yksi heistä kiroili äänekkäästi puhtaalla venäjällä, lisäten silloin tällöin samoja puhtaita ranskalaisia ​​lauseita). Pitkään aikaan muiden hahmojen kanssa miehitetty lukija ei tiedä ollenkaan, mitä hänelle tapahtuu. Natasha, joka jatkaa kostoaan ja haluaa paeta orjuudesta hinnalla millä hyvänsä, varastaa Tšetševinskien kaikki rahat ja arvoesineet ja piiloutuu ulkomaille rakastajansa, lahjakkaan, köyhän ja täysin voimattoman puolalaisen taiteilijan luo. Sillä välin pieni Masha, Annan tytär, on kasvanut yksinkertaisten kyläläisten kanssa, ja Amalia Potapovna aikoo käyttää häntä liiketoiminnassaan. Itsestään mitään tietämättä Mashasta tulee isänpuoleisen veljensä, nuoren prinssi Vladimir Shadurskyn rakastajatar, joka on kyllästynyt joutilaisuuteen ja jolla on siksi asioita, kuten hänen isänsä kerran teki. Prinsessa Shadurskajan ja hänen johtajansa Mordenkon aviottoman pojan Vanya Veresovin kohtalo on aivan yhtä toivoton. Masha ja Vanya tapaavat Pietarin slummeissa, mutta tietämättä mitään tarinoistaan, heidän kohtalonsa yhteenliittymisestä ja samankaltaisuudesta he eivät ole edes kiinnostuneita toisistaan. Oltuaan yön hylätyssä proomussa kovassa kylmässä talvella ja jaettuaan viimeiset pennit, he pelastuvat kirkossa, mutta aamulla he lähtevät eri suuntiin. Kirjoittaja itse kirjoittaa, että ehkä, jos heillä ei olisi ollut niin vaikeaa selviytyä, he olisivat kiinnittäneet huomiota toisiinsa - mutta näin ei tapahtunut. Olosuhteet, joissa he joutuvat tuhoamaan sekä rakkauden että rakastumisen, heissä ei ole sijaa tunteiden ilmenemismuodoille. Pietarin slummejen asukkaiden elämä on tuskallista ja täynnä kärsimystä, sellaisesta elämästä eroaminen nähdään onnellisena vapautuksena (tarina prostituoidun tyttärestä Ratista, joka on työskennellyt bordellissa 12-vuotiaasta asti vanhat kerjäläiset, vuokralapset käsissään vadelmapellolla;
ellauri391.html on line 80: Olemme saaneet Hooverin edustajilta ristiriitaisia ​​viestejä tapauksesta. Kun Hooverin kannattaja syyskuussa 1928 kirjoitti vahvistaakseen tarinan, George Akerson, Hooverin avustaja, vastasi: "Kirjeessänne esitetty kuvaus herra Hooverin ensimmäisestä tapaamisesta herra Paderewskin kanssa on pääosin oikea." Tämä saisi uskomaan, että 2 000 dollarin suorituspalkkio ja vaje ovat oikein. Mutta Edith Harcourtin, rouva Hooverin sihteerin, kirje helmikuussa 1938 tarjoaa erilaisen vastauksen samanlaiseen kysymykseen. Harcourt, vastaten tohtori Rheimille, kirjoitti:
ellauri391.html on line 82: "Kirjeesi herra Hooverille saapui, kun hän oli lähtenyt Palo Altosta itään ja Eurooppaan. Se saatettiin rouva Hooverin tietoon. Hän sanoi, että vaikka tarinan propagandamerkitys on enemmän tai vähemmän oikea, lähes kaikki yksityiskohdat eivät ole. Hän muistaa itse tapauksen erittäin hyvin ja on usein kuullut siihen viitattavan – ja jopa muistelevan paljon huvittuneena M. Paderewskilta ja herra Hooverilta. Hän on antanut minulle selonteon tapauksesta, jonka ystäväni kerran julkaisi ja jonka hän sanoo olevan täsmällinen useimmissa yksityiskohdissa, ja olen korjannut seuraavat kohdat käsikirjoituksestasi….
ellauri391.html on line 102: Panee ihmettelee, onko tämä myöhäinen muisto todellinen muisto tapauksesta vai laajalti julkaistun kertomuksen hyväksyminen useiden vuosikymmenten ajan? Sekä Hoover että Paderewski näyttävät epäilevän tarpeeksi uskoakseen tarinaan muistelmissaan, paitsi tunnustaakseen, että heidän ensimmäinen tapaamisensa saattoi olla vuonna 1896. Mitä he myöhemmin tekivät puolalaiselle ruoka-avulle ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa ja sen jälkeen on propagandatarina joka on muistamisen ja toistamisen arvoinen. You owe me SOO much, se on jenkkien mielilauseita. Vähävenäläiset on nyt niille velkaa monen monta vehnälastia.
xxx/ellauri104.html on line 927: 3. Huomiseksi kirjoitat sata kertaa: ’Jumalaa ei ehdottomasti ole olemassa!’ Jos vielä vastustelet, menen puhumaan poliisille ja sinä ja vanhempasi saatte sitten nähdä, mitä tapahtuu.’ Nyt koko kylä jo tiesi tapauksesta. Valon ja pimeyden voimat taistelivat. Pienen tytön vanhemmat tiesivät, mikä kaikki oli vaakalaudalla. Mutta he olivat valmiita mieluummin kärsimään kuin kieltämään Herransa. Antamaan ainokaisen tyttärensä jotta toiset pelastuisivat. Niinpä pieni tyttö kirjoitti sata kertaa: ’Jumala on ehdottomasti olemassa!’
xxx/ellauri122.html on line 1135: tekemään lehtijuttua tapauksesta, mutta aineisto paisui
xxx/ellauri175.html on line 863: "Höyrylaivan The Wonderfulin menetys, josta ilmoitimme eilen, on juuri vahvistettu ja olemme saaneet seuraavat surulliset tiedot tästä tapauksesta:
xxx/ellauri307.html on line 860: Huffington Postin mukaan molemmat osapuolet luopuvat nyt tapauksesta. Tämä tarkoittaa, että kaikki vaatimukset ovat nyt pois pöydältä. Blythe Brownin asianajajan mukaan hän ja hänen exänsä ovat päässeet ratkaisuun ystävällisellä tavalla. Nyt he haluavat jäädä yksin.
28