Mä pystyn liikuttamaan pronssikäärmeitä, naurattamaan marmoripazaita, puhuttelemaan koiria. Mä näytän sulle hirmu läjän kultaa, mä asetan kuninkaita; sä näät kuinka yleisö antaa mulle ison käden. Mä pystyn kävelemään pilvessä, ja veden päällä talvella; menemään vuorten ylize elefantin peruukkina, esittämään nuorukaista, vanhusta, tiikeriä ja murkkua, ottaan sulta läyttyyn, antaa ize lättyyn sulle, toimimaan ukkosenjohdattimena. Kuulezä??
ellauri097.html on line 681: Nieminen oli suorittanut alemman oikeustutkinnon ja oli oppiarvoltaan varanotaari. Hän keksi vuoden 1957 kevättalvella eetteripyörreteorian. Hän piirsi tuolloin paperille neljän ympyrän muodostaman kuvion ja katsoi, että kuviolla voi selittää sähkön. Myöhemmin hän oppi mielestään selittämään teoriallaan myös painovoiman, kvantti-ilmiöt, pallosalaman ja maailman synnyn.[2]
ellauri106.html on line 485: Chapman herätti paljon huomiota epäsovinnaisella ulkonäöllään ja elämäntavoillaan. Hänellä oli pitkä tumma tukka. Hän pukeutui kahvipapusäkkiin, jossa oli reiät käsille ja jaloille, ja hän kulki yleensä paljain jaloin myös talvella. Hän kantoi mukanaan kivääriä, tomahawkia, veistä ja muita metsurin tarvikkeita. Hänen kerrottiin pitäneen tinapannua hattunaan. Hän ei syönyt lihaa eikä mielellään ratsastanut hevosella, kaatanut puuta tai tappanut kalkkarokäärmettä. Hän nukkui usein ulkosalla. Vaikka hän edistikin tavallaan uudisraivaajien etenemistä intiaanien maille, hän oli myös hyvissä väleissä intiaanien kanssa ja vei heille lääkekasveja.
ellauri110.html on line 743: Eräänä funnutaina, talvella vuonna 1547 nähtiin (niinkuin luotettawa henkilö, Paulus von Gitzen, jumaluusopin tohtori fekä piispa Schleswiikisfä on kertonut) Hampurin erääfeen kirkkoon papin juuri faarnatesfa astuwan pitkä mies awoin jaloin, fekä pitkät hiukfet riippuwina alas olkapäille.
ellauri112.html on line 153: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri135.html on line 659: Ensimmäinen kaksintaistelu tapahtui talvella 1840. Sitten syy oli terävä hyökkäys, jonka Lermontov myönsi itselleen. Lyhyt lasten elämäkerta osoittaa jo, että tällaiset riidat tuolloin eivät voineet johtaa mitään hyvää. Mutta runoilija oli tällä kertaa onnellinen, ja hän lähti pienellä haavalla ja pidätettiin lyhyellä pidättämisellä. Kuitenkin riita 15. heinäkuuta 1841 oli viimeinen, ja hänen kollega Martynov ampui runoilija rinnalle, joka johti hänen kuolemaansa.
ellauri196.html on line 611: Kuten kun aurinko talvella paistaa lämpimästi ja uutterasti, näkee kärpästen kömpivän sitä kohti ja nauttivan olostaan, niin nauttivat nyt myös palvelijat heille varatusta lämpimästä uunista. Ihan säälitti kun näki, miten he pyrkivät sen ääreen melkein tiedottomina kuin kärpäset aurinkoon päin ja lämmittelivät ja virkistyivät lämmöstä ja iloizivat olostaan.
ellauri213.html on line 51: Nuppikulli Toni Klementiini on selvästi Tanelin selfie. Toni oli toista maata, ja rotua. Toni pukeutui yxinkertaisen tyylikkäästi talvella farkku- tai nahkatakkiin, kesällä tuulitakkiin. Kotiasuna on kimono. Keittiössä narisi vanha puutarhapöytä, makkarissa Tina: Ali Karim Bei, tahdon sinut sisääni. Olohuoneessa notkui Lundia. Eteisessä ei ollut valoja. Danin henkilöt on huisin ikävystyttäviä, puisevan pahvisia ja läpi selitettyjä.
ellauri214.html on line 332: Näin taas perinteisen painajaisen keskenjäänestä väitöskirjasta. Jopa Martti Leiwo sai valmiiksi omansa. Näyttämö oli taas Laivanvarastajankatu keskitalvella. Varhain aamulla herätessä kuselle oli loppukesä, mulkku pidentynyt muttei silti kangistunut kunnolla. Mistä syystä näpertelen izeni kimpussa? No varmaan näpertelisin enemmän jos toimahtaisi. Bugger it. Freijan kesäkonsertti oli päättynyt. Peltikattoon sateli, junat kolisteli ratoja. Kas Sukkiainen, päiviä! Kaverin nimikin on naurettava.
ellauri216.html on line 917: Vanhentuva veljestö harveni, luostarin arkitöiden teko vaikeutui, kalusto ja kiinteistö rappeutui, taloudelliset vaikeudet alkoivat, kylmät ja ankarat sääolosuhteet huononsivat elinoloja. Monien muutosten ja vaikeuksien kautta luostarin toiminta päätettiin lopettaa vuonna 1956 ja jäljellä oleva veljestö siirtää Heinäveden Valamon luostariin, jolloin sinne oli muuttamassa enää vain yhdeksän veljestön jäsentä. Evakko-Konevitsan viimeinen johtaja oli igumeeni Pietari (Pauli Jouhki) joka sotilaspappina talvella 1940 yhdessä isä Paavalin, isä Iraklin, isä Simforianin ja insinööri Kudratsevin kanssa hoiteli Valamon luostarin omaisuuden "evakuointia."
ellauri246.html on line 357: Se oli jo 1961. Kaikki edellä mainitut olivat vain ulkoinen elämä. Siihen aikaan Joosef oli jo tutustunut Evgeny Reiniin, toinen elämän viime päivinä, Sergey Dovlatovyov, Bulat Okuzhava. Puhe talvella 1960 lukemalla runon "juutalainen hautausmaa" Leningradin "juutalaisessa hautausmaalla" aiheutti skandaalin, joka oli ehkä ensimmäinen syy toimivaltaisille viranomaisille. kiinnittää huomiota häneen
ellauri246.html on line 639: Kerran Pohjois-Amerikan mantereella Brodsky alkoi matkustaa paljon. Hän asui Lontoossa, Pariisissa, Amsterdamissa, Tukholmassa, Venetsiassa, Rooman pitkään. Hän ei pitänyt matkailijoiden tarkoituksenmukaista tutustua nähtävyyksiin, mutta hänellä oli kyky mainita uusia kaupunkeja - tiesi piilotettuja arkkitehtuuria ja yksinkertaisesti viihtyisiä kulmia, ravintoloita kaukana sivukaduilla, joissa vain paikalliset julkiset kävelee, lukea Paikallinen lehdistö, innokkaasti keskusteltiin Urban Gossipista. Se tunnetaan erityisesti Brodsky rakastettu Venetsia. Tietenkin tämä rakkaus johtui siitä, että Venetsian tahattomasti muistutti häntä Petersburgin kotikaupungista. Brodsky oli hyvin apoded sillat, kanavat, vesi. Ensimmäistä kertaa hän saapui Venetsiaan, kun siellä oli talvella. Jäädytetty joki, valkoinen kansi ei jättänyt häntä välinpitämättömäksi, ja hän oli ikuisesti liittynyt tähän kaupunkiin. Täällä hän tapasi naisen, jonka kanssa hän otti yhteyttä avioliittoon, ja haudattiin tänne.
ellauri246.html on line 748: Joten, ei talvella.

ellauri246.html on line 778: kiitos Jumalalle, talvella. Joten en ole palannut missään.

ellauri267.html on line 525: Muurahainen. Oi sinä kaunis pieni sydän, lennätkö sinut tänne? Pidän sen lämpimänä, takaan sen, ja haudan sen uuteen pesään. – Mutta nyt aarrekammioni, se on kääritty nenäliinaan; ei täällä kurkista, vaikka kaipaankin kirjoittaa hänen arabiankieliset kirjoitukset ja koukut. Mutta minun täytyy viedä palkintoni rosvojen tapaan, enkä ajattele saaliin jakamista, ennen kuin olen vapaa vaarasta ja poissa muista ikkunoista. Jos hänen älynsä on yhtä koskettava kuin hänen silmänsä, olen kaksoisorja. Pohjoiset kauneutemme ovat pelkkää taikinaa näille; mautonta valkoista maata, pelkkää piippusavea, jossa ei ole enempää sielua ja liikettä kuin kärpänen talvella.
ellauri285.html on line 186: Linkola kalastaa talvella Vanajanselällä ja asuu silloin etupäässä yksin. Kuka sitä olisi sietänyt.
ellauri290.html on line 175: a) Rannikkotasango - Kesällä lämmin ja kostea; talvella leuto ja Välimeren länsituulet hillitsevät. Sademäärä runsasta.

ellauri290.html on line 176: b) kukkulat - Viileämpi ja kuivaava kesällä; kylmä talvella. Sademäärä runsasta.

ellauri290.html on line 178: d) Negeb - Aavikko etelään Beershebasta Akabaan. Kuuma ja kuiva kesällä; kylmä ja kuiva talvella. Sademäärä huono.
ellauri294.html on line 474: Paavali opetti ilmaisexi jottei sitä luultaisi maxupalveluxi. Saipahan siten sanoa mitä sylki suuhun toi. Paavo ei pitänyt uppokasteesta, etenkään talvella, mutta Timo oli tiessään, ettei muukaan auttanut. Keväällä teiden auetessa tulivat Timppa ja Siilas; Patu saarnasi taas aivan maanisena. Anateema Jeesus, kiroilivat suuttuneet juutalaiset rumemmin kuin Siili, ja Patu läxi mekkoaan pudistellen lopullisesti pakanoiden pakeille.
ellauri297.html on line 502: Kevättalvella 1948 Neuvostoliitto solmi ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimukset Romanian ja Unkarin kanssa, ja Tšekkoslovakiassa kommunistit tekivät vallankaappauksen. Paasikivi sai 23.2.1948 Stalinilta kirjeen, jossa ehdotettiin neuvotteluja samanlaisesta sopimuksesta, jollaisen venäläiset olivat solmineet Romanian ja Unkarin kanssa ”yhteisen turvallisuuden järjestämiseksi”. Paasikivi tarttui epäilysten ja pelkojen täyttämässä ilmapiirissä ohjiin ja ryhtyi johtamaan Helsingin YYA-neuvottelujen valmistelukokouksia. Moskovaan lähteneen valtuuskunnan venäläisille vastaukseksi esittämä sopimusluonnos syntyi pitkälti Paasikiven ja kenraali Heinrichsin yhteistyön tuloksena vuoden 1948 alusta alkaen. Stalinin kirjeen jälkeen Heinrichs laati muistion, jonka periaatteellisesti tärkeät linjanvedot Paasikivi omaksui. Heinrichsin ja Paasikiven laatimat ehdot veivät neuvottelupöytään presidentin omat miehet Urho Kekkonen ja J.O. Söderhjelm.
ellauri302.html on line 546: Asch kirjoitti draaman Got fun nekome (God of Vengeance) talvella 1906 Kölnissä, Saksassa. Se kertoo juutalaisesta bordellin omistajasta, joka yrittää tulla kunnioitettavaksi tilaamalla Toora-käärön ja naimalla tytärtänsä jeshiva-opiskelijan kanssa. Bordelliin sijoittuva näytelmä sisältää juutalaisia ​​prostituoituja ja lesbokohtauksen. IL Peretz on sanonut näytelmästä sen lukemisen jälkeen: "Polta se, Asch, polta se!" Sen sijaan Asch meni Berliiniin pitämään sen ohjaaja Max Reinhardtille ja näyttelijä Rudolph Schildkrautille, jotka tuottivat sen Deutsches Theaterissa. Koston Jumalaavattiin 19. maaliskuuta 1907 ja kesti kuusi kuukautta, ja pian se käännettiin ja esitettiin kymmenellä eurooppalaisella kielellä.
ellauri325.html on line 569: Linkomies kirjoitti, että Airo oli alkanut sodan aikana käyttää liikaa alkoholia, mikä oli vähentänyt marsalkka Mannerheimin arvonantoa Airoa kohtaan. Lisäksi Airo oli Linkomiehen mukaan suhtautunut kielteisesti hallituksen kevättalvella 1944 käymiin rauhantunnusteluihin Neuvostoliiton kanssa. Airo kirjoitti närkästyneen palautteen otsikolla ”Soopaa à la Linkomies” sanoen puolestaan, että Linkomies ei ollut ollut lainkaan kiinnostunut rintamatilanteesta. Airoa loukkasi myös Linkomiehen väite, että Airo olisi ollut ”nuoremman kansalliskiihkoon taipuvaisen upseeripolven henkinen johtaja” ja hänen mukaansa ”moisen höpinän” perusteena oli hänen kymmenvuotinen kautensa Upseeriliiton puheenjohtajana. AKS:n yhteydenotosta vallankaappausmielessä hän sanoi "Ei kuulu teille."
ellauri326.html on line 510: Mutta ennenkuin käymme eteenpäin, pitää ehdottomasti tutustuttaa lukijaa tähän huomattavaan henkilöön. Anton Prokofjevitsh Golopus on kerrassaan hyvä mies tämän sanan täydessä merkityksessä: jos joku Mirgorodin kunnianarvoisista henkilöistä lahjottaa hänelle kaulahuivin tai alusvaatteet — niin hän kiittää; jos joku näppää kevyesti hänen nenäänsä — niin hän kiittää silloinkin. Jos häneltä kysyttiin: "Miksi, Anton Prokofjevitsh, teidän takkinne on kanelinvärinen, mutta hihat siniset?" niin hän tavallisesti vastasi: "Niin, teillä ei sellaista olekkaan! Mutta antakaahan olla, kun se kuluu, niin muuttuu kokonaan yhdenväriseksi!" Ja todellakin, auringon vaikutuksesta alkoi sininen kangas muuttua kanelinväriseksi, ja on nyt aivan samaa väriä kuin takkikin. Mutta mikä kummallista, Anton Prokofjevitsh käyttää kesällä verkavaatteita ja talvella nankinikankaisia. Anton Prokofjevitshilla ei ole omaa taloa. Hänellä oli kyllä sellainen ennen kaupungin laidassa, mutta hän möi sen ja osti tummanruskean kolmivaljakon ja pienet vaunut, joilla ajeli vierailuille ympäristön tilanomistajain luo. Mutta kun hevosista oli paljon vaivaa ja tarvittiin rahaa kauroihin, niin Anton Prokofjevitsh vaihtoi hevoset ja vaunut viuluun ja piikaan ja sai vielä 25 ruplan setelin välirahaa. Sitten hän möi viulun ja vaihtoi piian kullalla koristettuun safiaaninahkaiseen tupakkakukkaroon, ja nyt ei ole kenelläkään sellaista tupakkakukkaroa kuin Anton Prokofjevitshilla. Tästä hyvästä hän ei enää saata ajella maaseudulle, vaan on pakotettu pysymään kaupungissa ja viettämään yönsä eri taloissa milloin minkin aatelismiehen luona, etupäässä siellä, missä mielellään hänen nenäänsä näppäillään. Anton Prokofjevitsh tahtoo syödä hyvin ja pelaa joltisesti Mustaa-Maijaa ja Mylly-Mattia. Tottelevaisuus on hänen elementtinsä, ja sentähden hän otti heti hatun ja kepin ja läksi.
ellauri341.html on line 267: Gregorian Bivolaru jatkoi salaa käsijoogan harjoittamista ja opettamista kiinnostuneille, joita salainen poliisi jatkuvasti jahtaa ja ahdisteli. 17. huhtikuuta 1984 Gregorian Bivolaru pidätettiin yhdessä 17 muun ihmisen kanssa, joille hän opetti joogaa yksityiskodissa. Muita tutkittiin ja pelotettiin, mutta Gregorian Bivolaru vangittiin, hakattiin ja kidutettiin salaisen poliisin pyhäkössä ilman, että hänen annettiin kommunikoida perheen ja ystävien kanssa tai neuvotella asianajajan kanssa. Vastauksena tähän salaisen poliisin väärinkäyttöön, joka olisi voinut johtaa jopa hänen tuhoamiseensa, Gregorian Bivolaru pakeni käyttämällä paranormaaleja ominaisuuksia, jotka hän oli hankkinut harjoittamalla joogaa. Muutama päivä tämän kuuluisan pakenemisen jälkeen hänet pidätettiin uudelleen, ja kommunistinen oikeusjärjestelmä tuomitsi hänet pakenemisesta salaisen poliisin pidätyksestä syyttämättä häntä mistään muusta rikoksesta - mikä teoriassa olisi ollut syy alkuperäiseen pidätykseen. Hänet oli vangittu puolitoista vuotta erittäin vaikeissa pidätysolosuhteissa, nilkoissaan 7-8 kilon ketjut, selleihin ilman ikkunoita ja lämmitystä, myös talvella. Mutta ei ne paranormaalia pidätelleet!
ellauri367.html on line 61: Vuonna 1941 hän joutui saartoon, ja talvella hänet evakuoitiin Laatokkaa pitkin koulun kanssa ensin Jaroslavliin, sitten Kostromaan. Lokakuussa 1942 hänet lähetettiin Moskovaan SMERSH-kursseille. Englannin kielen taitonsa ansiosta hänet siirrettiin nopeutettuun kielikoulutukseen. Joulukuusta 1943 lähtien Modin työskenteli ulkomaan tiedustelupalvelussa P. M. Fitinin johdolla.
ellauri368.html on line 61: ja talvella hänen peruukistaan tuli niitty.
ellauri368.html on line 87: LEBENSOHN, MICAH JOSEPH (tunnetaan myös nimellä Mikhal; 1828–1852), yksi *Haskalahin merkittävimmistä heprealaisista runoilijoista. Vilnassa syntyneen Abraham Dov *Lebensohnin (Adam ha-Kohen), joka oli aikansa johtava intellektuelli ja yksi sen merkittävimmistä runoilijoista, poika Micah Lebensohn sai perusteellisen heprealaisen koulutuksen, mukaan lukien intensiivisen Raamatun tutkimisen. Toisin kuin muut hänen aikansa nuoret, jotka joutuivat kamppailemaan voidakseen opiskella maallisia aineita, Lebensohn oli yksityisopetuksessa saksaa, puolaa, venäjää ja ranskaa. Hän osoitti jo varhaislapsuudessa suurta kiinnostusta kirjallisuuteen ja aloitti kirjallisen toiminnan hepreantamalla saksalaista runoutta. Hänen 19-vuotiaana käännettyä suurimman osan Vergilin Aeneidin toisesta kirjasta Schillerin saksankielisestä versiosta (97 säkeistöä) vahvisti Lebensohnin maineen Vilnan kirjallisuusmaailmassa. Vuotta myöhemmin hän käänsi Vittorio Alfierin näytelmän Saul nimellä Aḥarit Sha'ul. (Kaikista säilyneistä kopioista osia käännöksestä puuttuu.) 17-vuotiaana Lebensohn sairastui vakavasti tuberkuloosiin ja hänet lähetettiin Berliiniin sairaanhoitoon. Lääkäreiden neuvosta hän kokeili Salzbrunnin kylpylää vuonna 1849, mutta palasi Berliiniin talvella. Seuraavan kesän hän vietti Reinerzin kylpylässä, jossa hänen tilansa parani, ja siellä hän kirjoitti parhaan teoksensa. Talven tullessa hän sai shuubin ja palasi isänsä kotiin Vilnaan, missä hän kuoli 24-vuotiaana.
ellauri381.html on line 497: Aluksi tekninen kirjasto uskottiin A.I. Solzhenitsynille, mutta "talvella 48-49 sharashka siirrettiin uudelle omistajalle - MGB:lle. Henkilöstömuutoksia tapahtui ja vasta sen jälkeen Alexander Isaevich siirrettiin kirjastosta akustiseen prikaatiin. Hieman myöhemmin ryhmä otettiin mukaan vastaperustettuun akustiseen laboratorioon."
ellauri381.html on line 511: Solženitsyn kirjoitti vaimolleen: ”Työskentelin muurarina syksyllä, talvella ja keväällä, kun kärsin pakkasen katkeruudesta (talvi oli katkera), mutta ainakin opin yhden ammatin.” Aluksi A.I. Solzhenitsyn hallitsi muurarin ammatin asuinrakennuksen rakentamisessa, sitten heidän tiiminsä siirrettiin BUR:n (korkean turvan kasarmin) rakentamiseen itse leirille.
ellauri384.html on line 376: Vastapropagandistista uudisointia voitonpäivän jälkeisenä arkena zuhnilta: "Venäjä hyökkäsi rajusti, suurin tappioin." Kyseessä oli tilastokooste koko huhtikuulta, 2x enemmän hyökkäyxiä kuin talvella. Ylläri. Rospuutto alkaa kuivua. Tappioista ei ollut mitään lukuja, paizi että ne olivat "varmasti mittavat".
ellauri386.html on line 86: Dostojevskilla ja Apollonia (Polina) Suslovalla oli lyhyt mutta intiimi suhde, joka huipentui talvella 1862–1863. Suslovan seurustelu espanjalaisen Manoliton kanssa myöhään keväällä ja Dostojevskin peliriippuvuus ja ikä päättivät heidän suhteensa. Hän piti (venäläistä) ortodoksiaa ihanteellisena kristinuskon muotona. Semipalatinskissa Dostojevski elvytti uskonsa katsomalla usein tähtiä.
ellauri390.html on line 262: Anna Chechevinskaya, kuten Natasha hänelle selitti, karkotetaan kotoa äitinsä toimesta, hänellä ei ole minne mennä, hänestä tulee prostituoitu Chukha (romaanin esipuheessa Krestovsky puhuu häntä järkyttävästä tapauksesta, kun useat huorat revittiin vaatteet hyppäsivät ulos bordellista erittäin köyhällä alueella, juomalaisen miehen jahtaamana, ja yksi heistä kiroili äänekkäästi puhtaalla venäjällä, lisäten silloin tällöin samoja puhtaita ranskalaisia ​​lauseita). Pitkään aikaan muiden hahmojen kanssa miehitetty lukija ei tiedä ollenkaan, mitä hänelle tapahtuu. Natasha, joka jatkaa kostoaan ja haluaa paeta orjuudesta hinnalla millä hyvänsä, varastaa Tšetševinskien kaikki rahat ja arvoesineet ja piiloutuu ulkomaille rakastajansa, lahjakkaan, köyhän ja täysin voimattoman puolalaisen taiteilijan luo. Sillä välin pieni Masha, Annan tytär, on kasvanut yksinkertaisten kyläläisten kanssa, ja Amalia Potapovna aikoo käyttää häntä liiketoiminnassaan. Itsestään mitään tietämättä Mashasta tulee isänpuoleisen veljensä, nuoren prinssi Vladimir Shadurskyn rakastajatar, joka on kyllästynyt joutilaisuuteen ja jolla on siksi asioita, kuten hänen isänsä kerran teki. Prinsessa Shadurskajan ja hänen johtajansa Mordenkon aviottoman pojan Vanya Veresovin kohtalo on aivan yhtä toivoton. Masha ja Vanya tapaavat Pietarin slummeissa, mutta tietämättä mitään tarinoistaan, heidän kohtalonsa yhteenliittymisestä ja samankaltaisuudesta he eivät ole edes kiinnostuneita toisistaan. Oltuaan yön hylätyssä proomussa kovassa kylmässä talvella ja jaettuaan viimeiset pennit, he pelastuvat kirkossa, mutta aamulla he lähtevät eri suuntiin. Kirjoittaja itse kirjoittaa, että ehkä, jos heillä ei olisi ollut niin vaikeaa selviytyä, he olisivat kiinnittäneet huomiota toisiinsa - mutta näin ei tapahtunut. Olosuhteet, joissa he joutuvat tuhoamaan sekä rakkauden että rakastumisen, heissä ei ole sijaa tunteiden ilmenemismuodoille. Pietarin slummejen asukkaiden elämä on tuskallista ja täynnä kärsimystä, sellaisesta elämästä eroaminen nähdään onnellisena vapautuksena (tarina prostituoidun tyttärestä Ratista, joka on työskennellyt bordellissa 12-vuotiaasta asti vanhat kerjäläiset, vuokralapset käsissään vadelmapellolla;
xxx/ellauri027.html on line 553: Talouselämä-lehti kysyi talvella 2011 pörssiyhtiöiden päättäjiltä, ketkä ovat eniten vaikuttaneet suomalaiseen johtamiseen. Kaksi nimeä nousi ylitse muiden: Esa Saarinen ja Tero J. Kauppinen. Kauppinen on helposti perusteltava vastaus, mutta miksi Saarinen?
xxx/ellauri081.html on line 214: Onnen päivät (Happy Days) oli yhdysvaltalainen komediasarja, jota esitettiin Yhdysvalloissa ABC-yhtiön kanavalla vuosina 1974–1984. Sarjaa esitti Suomessa alun perin Mainostelevisio ja sitä on uusittu useita kertoja, muun muassa TV2:ssa syyskaudella 2005 sekä kesäkaudella 2007 ja talvella 2009.
xxx/ellauri120.html on line 422: Kevättalvella 1940 Tapiovaaran toive päästä rintamalle toteutui. 20. helmikuuta hän ilmoittautui Laatokan-Karjalan rintamalla Sissipataljoona III:ssa, jota komensi majuri Carl-Gustav Wahren. Komentajan adjutantin, luutnantti Vilho Suomen mukaan Nyrki Tapiovaara ”toi tullessaan valoisan tuulahduksen erämaahan”. Tapiovaara teki selväksi, mitä oli ennen ajatellut asioista ja mitä ajatteli nyt. Tämän suoruuden ja rehtiyden ansiosta majuri Wahren kiintyi häneen. 27. helmikuuta Tapiovaara saunoi Vilho Suomen kanssa, jolloin Suomi ehdotti hänelle elokuvan tekemistä Volter Kilven saaristolaisromaanien pohjalta. Hmm kiintyi, saunoi. Olikohan nekin homoja? Ei niitä mainita Wikipedian kunniataulussa. Julkihomous oli yhtä vaarallista 30-luvulla ja sotavuosina kuin poliittinen vasenkätisyys. Homostelua oli varmaan paljon korsuoloissa, niinkuin merillä. Jonnekinhan se pystyyn pyrkivä nyrki piti pukata.
xxx/ellauri125.html on line 624: Munamies (engl. Eggy) on näyttelijä Riku Niemisen luoma ja esittämä sketsihahmo, joka tuli tunnetuksi MTV3-kanavalla lähetettävän Putous-ohjelman toisella tuotantokaudella talvella 2011. Hahmo nousi suureen suosioon, ja Nieminen sai lukuisia sketsihahmoon liittyviä työtarjouksia. Munamies voitti Putoukseen sisältyneen leikkimielisen ”Vuoden sketsihahmo 2011” -kilpailun. Hän sai kilpailun yleisöäänestyksessä neljä prosenttiyksikköä enemmän ääniä kuin kilpailussa toiseksi sijoittunut sketsihahmo, Aku Hirviniemen esittämä ”valvova rakennusmestari” Timo Harjakainen. Yhdessä Putouksen jaksossa Munamies esitti Rajattoman kanssa oman versionsa Mistakesin kappaleesta ”Pidä huolta”, joka tuli sittemmin myytäväksi internetiin. Munamies teki comebackin vuonna 2017 Putouksen 8. kaudella ja lauloi coverin Adelen "Hello"-laulusta. Laulu oli serenadi hänen tyttöystävälleen Muna-Liisalle. Kekä hemmetti on Rajaton?
xxx/ellauri208.html on line 943: Kun Annika Idström talvella 1979 ryhtyi kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Sinitaivas (1980), hänestä tuntui omien sanojensa mukaan kuin hän olisi "tullut kotiin". Takana oli Idströmin itsensä jännitteiseksi ja vaikeaksikin kuvaama lapsuus suomenruotsalaisessa keskiluokkaisessa töölöläiskodissa, jossa taiteellisesti lahjakas isä toi välillä "juoppokavereitaan" kotiin ja äiti, tunnettu ja "ihailtu radioääni" Cay Idström, toisaalta lannisti, toisaalta rohkaisi luoviin harrastuksiin. Takana oli Laguska skolanin yksityinen eliittilukio, jossa Idström opiskeli vapaaoppilaana – eikä viihtynyt: "En ollut tarpeeksi rikas [ - - ] enkä tarpeeksi suomenruotsalainen." Oman tien etsiminen oli vienyt Sanelma Vuorteen mannekiinikoulusta Ranskaan kieltä oppimaan, kirjallisuuden opintoihin Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa ja kamerataiteen opintoihin Taideteollisessa oppilaitoksessa. Takana oli myös avoliitto vasemmistolaisesti suuntautuneeseen kulttuurisukuun kuuluvan tunnetun elokuva- ja teatteriohjaaja Jotaarkka Pennasen kanssa ja tyttären syntymä. Yksinhuoltajuuden ja kirjoittamisen yhdistelmä merkitsi elämistä työttömyyskorvauksella ja sosiaalituilla, mutta "kirjoitin, koska en muuta osannut".
xxx/ellauri212.html on line 325: Japanilaisten ristiveristen koulutyttöjen ei enää tarvi värjätä tukkaa mustaxi, eikä alkkarien tarvi olla enää valkoiset. Sukkahousujakin saa käyttää talvella. Mikä vahinko.
xxx/ellauri376.html on line 252: Neljä vuotta myöhemmin Akulinan terveys heikkenee täysin. Vaikka puoluejohtajan vaimo, joka huomaa olevansa vakavasti sairas, yrittää auttaa Akuliinaa, on liian myöhäistä. Aviomiehensä perheen helpotukseksi Akuliina kuolee talvella, ennen kuolemaansa hän onnistuu vain sanomaan Grigorille, ettei hän löisi Dunkaa. Grigory, huolimatta alkaneesta lumimyrskystä, vie arkun hautausmaalle haudatakseen vaimonsa mahdollisimman nopeasti, ja Dunka juoksee reen perässä lumen ja tuulen alla. Äläpäs mene Akulainen. Äyks.
47