ellauri038.html on line 178: Maximilian Carl Emil Weber (21. huhtikuuta 1864 Erfurt – 14. kesäkuuta 1920 München) oli saksalainen oikeustieteilijä, taloustieteilijä ja sosiologi. Häntä pidetään yhtenä julkishallinnon teorian ja nykyaikaisen sosiologian perustajista. Hänen pääteoksensa käsittelevät uskonnon sosiologiaa, politiikkaa ja hallitusvaltaa. Valtaherroille löytyy Maxilta ymmärtämystä kosolti.
ellauri038.html on line 180: Max Weber syntyi Erfurtissa, Saksassa vanhimpana seitsemän lapsen perheestä. Hänen isänsä, Max Weber vanhempi, oli merkittävä poliitikko ja virkamies, joka oli naimisissa Helene Fallenstenin kanssa, jota se ilmeisesti kohteli törkeästi, ja lapsiakin. Nuorempi veli Alfred Weber oli myös sosiologi ja taloustieteilijä. Sisko Lili teki izarin.
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri119.html on line 787: Helsingin Sanomien haastattelussa (Kapitalistin muotokuva, 12.2.2012) Wahlroos "nimeää kolme itselleen tärkeää ajattelijaa". He ovat moraalifilosofi ja taloustieteilijä Adam Smith, taloustieteilijä Milton Friedman ja – Ayn Rand. Atlas Shruggedissa Ayn Rand jakaa kansalaiset "ryöstäjä-pummeihin" ja "tuottajiin". Ideana on, että laiskat ja epämoraaliset ryöstäjä-pummit vaativat itselleen koko ajan enemmän ilman, että he tuottavat mitään. Lopulta sankarikapitalistit kyllästyvät Yhdysvallat vallanneeseen kollektivismiin ja menevät lakkoon.
ellauri194.html on line 672:

Abhijit Banerjee (s. 1961), intialais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä, Nobelin taloustieteen palkinnon saaja
ellauri243.html on line 667: Pahrumpassa asui joku libertariaani joka on onnexi jo kuollut keuhkoemboliaan.
Libertarian Party (LP) on poliittinen puolue Yhdysvalloissa, aika lailla Liike Nytin tapainen, joka edistää kansalaisvapauksia, interventiokyvyttömyyttä, laissez-faire -kapitalismia sekä hallituksen koon ja laajuuden rajoittamista. Puolue syntyi elokuussa 1971 tapaamisissa David F. Nolanin kotona Westminsterissä, Coloradossa, ja se perustettiin virallisesti 11. joulukuuta 1971 Colorado Springsissä, Coloradossa. Juhlien järjestäjät saivat inspiraatiota itävaltalaisen koulukunnan töistä ja ideoista, varsinkin ekonomisti Murray Rothbard. Rothbard väitti, että kaikki "yritysvaltion monopolijärjestelmän" tarjoamat palvelut voitaisiin tarjota tehokkaammin yksityisen sektorin toimesta ja kirjoitti, että valtio on "ryöstöorganisaatio, joka on systematisoitu ja kirjattu laajalle". Hänen suojelijansa Hans Herman Hopen mukaan ilman Rotberttiä ei olisi sanottavaa anarkokapitalistiliikettä. Hans-Hermann Hoppe ( / ˈh ɒ p ə / ; saksaksi: [ˈhɔpə] ; syntynyt 2. syyskuuta 1949) on saksalais-amerikkalainen itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijä , filosofi ja poliittinen teoreetikko. Hän on taloustieteen emeritusprofessori Nevadan yliopistossa Pahrumpassa (UNLV), Ludwig von Mises Instituten vanhustutkija sekä Property and Freedom Societyn perustaja ja puheenjohtaja. Hoppe on Kristina tädin ikätoveri. Hoppe on väkevästi antidemokraattinen. Sen kaveri Lew Rockwell on vahvasti Ukrainan sodan vastainen.
ellauri254.html on line 604: Claude-Henri de Rouvroy, Saint-Simonin kreivi (17. lokakuuta 1760 Pariisi – 19. toukokuuta 1825 Pariisi) oli ranskalainen taloustieteilijä ja filosofi, jota pidetään ranskalaisen sosialismin perustajana. Saint-Simonin mukaan historia on jatkuva prosessi, jossa jokainen aikakausi lopulta muodostuu kehityksen jarruksi, josta on siirryttävä seuraavaan aikakauteen. Kehityksen välttämättömyyden syy on ilmiöiden sisältämissä ristiriidoissa. On suuntauduttava kohti parempaa tulevaisuutta.
ellauri254.html on line 606: Saint-Simon osallistui upseerina Yhdysvaltain vapaussotaan mutta menetti omaisuutensa Ranskan vallankumouksessa. Hän loi uuden omaisuuden 1798 mennessä mutta menetti myöhemmin senkin. Oli siinä meillä taloustieteilijä.
ellauri325.html on line 267: Outo kaveri. Leacock on enimmäkseen unohdettu taloustieteilijänä, ja humoristinakin. Ensiökäämi Rislakki eli Valentin oli apea pitkä mies joka otti Leacockista mallia.
ellauri330.html on line 358: Werner Sombart ( / ˈ v ɜːr n ər ˈ z ɒ m b ɑːr t / ; saksaksi: [ˈzɔmbaʁt] ; 19. tammikuuta 1863 – 18. toukokuuta 1941) oli saksalainen taloustieteilijä , historioitsija ja sosiologi. "Nuorimman historiallisen koulun " johtaja oli yksi johtavista Manner-Euroopan yhteiskuntatieteilijöistä 1900-luvun ensimmäisellä neljänneksellä. Termi myöhäinen kapitalismi on akkreditoitu hänelle. Kapitalismiin liittyvä luovan tuhon käsite on myös hänen kekkansa. Hänen magnum opuksensa oli Der moderne Kapitalismus . Sitä julkaistiin 3 osana vuosina 1902–1927. Kapitalismuksessa hän kuvaili neljä vaihetta kapitalismin kehityksessä sen varhaisimmista iteraatioista sen kehittyessä feodalismista, jota hän kutsui protokapitalismiksi varhaiseen, korkeaan ja lopulta myöhäiseen kapitalismiin, Spätkapitalismus, ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Sombartilta on myös Die Juden und das Wirtschaftleben. Samaan aikaan toisaalla hirveä puolijuutalainen Alois Hitler suomi Adolf poikaansa.
ellauri371.html on line 195: Hyvät herrat, taloustieteilijät, täällä läsnä olevat, punnitsevat. Ota selvää tämän yhdistelmän merkityksestä!...
ellauri383.html on line 183: Samaan aikaan ylessä taloustieteilijä Joseph Stiglitz sanoo, että kapitalistinen järjestelmä on epäonnistunut. Israelin vastaiset mielenosoitukset kertovat nuorison tyytymättömyydestä systeemiin. Yritykset ovat ahneita ja epärehellisiä ja kuluttajat ovat uhreja, jyrähtää Ylen haastattelema Clintonin ajan 2001 talousnobelisti. Mitä jos ei olisi koko yleä, hehe. Stiglitz parkakin on jo kasikymppinen. Hyvä juutalainen, onhan paljon niitäkin: Karl Marx, Noam Chomsky, Leon Trotzky, Hagit Borer, Naomi Klein (hmm no jaa).
ellauri383.html on line 206: Tekoälyyn taloustieteilijä suhtautuu vielä luottavaisesti. Stiglitzin entinen oppilas syötti Stiglitzin 80-vuotispäivän kunniaksi professorin dataa ChatGPT:hen. Professori kysyi siltä helppoja ja vaikeita kysymyksiä ja sai vastauxexi vain uusliberaaleja klisheitä. Ainakin nykyversion mukaan minulla on vielä tulevaisuus. Minua ei voi vielä korvata, hän sanoo.
ellauri386.html on line 420: Markusta oli tulossa georgisti. Georgism, on taloudellinen ideologia, jonka mukaan ihmisten tulee omistaa itse tuottamansa arvo, kun taas maasta peräisin oleva taloudellinen vuokra - mukaan lukien kaikki luonnonvarat, yhteiset ja kaupunkialueet – pitäisi kuulua tasapuolisesti kaikille yhteiskunnan jäsenille. Amerikkalaisen taloustieteilijän ja yhteiskunnallisen uudistajan Henry Georgen kirjoituksista kehitetty Georgist-paradigma etsii ratkaisuja sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin perustuen maaoikeuksien ja julkisen talouden periaatteisiin, jotka pyrkivät yhdistämään taloudellisen tehokkuuden sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tästä ei kyllä Dostojevski pitäisi, vaikka katolisuutta kyllä dissasi.
ellauri428.html on line 136: Ääniä saivat esimerkiksi ilmastotutkijat ja taloustieteilijät, jotka ovat selittäneet pois oman alansa tutkimustietoa ymmärrettävästi. Ja Venäjän kehitystä vuosikausia kriittisesti kommentoinut kirjailija Sofi Oksanen, jota kiitellään siitä, että hän paljasti itsepetoksensa suhteessa itänaapuriin.
ellauri430.html on line 258: Professori Tuomas Malinen arvostelee Zelenskiä lujasti. Nykyään Malinen tunnetaan länsikriittisenä Venäjän toiminnan hyväksyjänä. Hän on muun muassa epäillyt Ukrainaa Venäjän vuonna 2022 aloittaman suurhyökkäyksen todelliseksi tekijäksi. Hän on syyttänyt Alexander Stubbia valtiopetoksesta ja toivonut muun muassa Sanna Marinin joutumista oikeustoimien kohteeksi sekä hirtetyksi. Hän on Oulun yliopiston dosentti (associate professor), suomalainen taloustieteilijä, geopoliittinen asiantuntija ja salaliittoteoreetikko.
ellauri437.html on line 280: Erilaisten kansalaisjärjestöjen lisäksi monet johtavat taloustieteilijät, muun muassa yhdysvaltalainen valenobelisti Joseph Stiglitz (96, 243, 383) ovat kritisoineet Kansainvälisen valuuttarahaston toimintaa ja vaatineet uudistuksia. Monet konservatiiviset taloustieteilijät katsovat, että Kansainvälinen valuuttarahasto on jo olemassaolollaan tae ylivelkaantuneiden tahojen pelastukselle. Tämä luo moraalikatoa kannustaessaan kansainvälisiä finanssitoimijoita lainaamaan vastuuttomasti.
ellauri437.html on line 286: Kansainvälisen valuuttarahaston ja muun Bretton Woodsin (168, 219) järjestelmän (Maailmanpankki sekä Maailman kauppajärjestö) perustamisessa Britannian pääneuvottelijana toimi pederasti taloustieteilijä John Maynard Keynes. Hän yritti turhaan saada neuvotteluissa läpi erilaisia uraauurtavia ratkaisuja, kuten kansainvälistä rahayksikköä, bitcoinia. Neuvotteluiden taustaongelmana oli, että ennen toista maailmansotaa valtiot olivat hoitaneet ulkomaanvaluutan vaihtoon liittyviä ongelmia keinoin, jotka nähtiin haitallisena kansainväliselle kaupalle. Tarkoituksena oli luoda järjestelmä, jossa vaihtotaseeseen ja valuuttakursseihin liittyvä politiikka ei häiritsisi kauppaa. Kansainväliseen valuuttarahastoon kuuluvat maat joutuivat muodollisesti kysymään siltä lupaa devalvaatioon, joka kuitenkin saatiin yleensä ongelmitta.
ellauri437.html on line 349: Keskeisin makrotaloustieteilijöiden ryhmä, joka on ottanut roolia viime vuosien keskustelussa, ovat niin kutsutut uuskeynesiläiset taloustieteilijät. Uuskeynesiläisyys on yksinkertaisesti määriteltynä sellainen makrotaloustieteen suuntaus, joka hyväksyy John Maynard Keynesin näkemyksen kapitalistisen rahatalouden alikysyntätilanteesta (laiskat ja köyhät kuluttajat eivät osta tarpeeksi), mutta pitää sitä aina väliaikaisena ja siksi melko vähäisenä ongelmana. Pidemmän päälle tämän katsannon mukaan talous kuitenkin löytää automaattisesti suotuisan tasapainotilan. Kuitenkin joissain olosuhteissa alikysyntätilannetta kannattaa yrittää talouspolitiikalla, ennen kaikkea rahapolitiikalla mutta äärimmäisissä oloissa myös finanssipolitiikalla, helpottaa.
ellauri437.html on line 380: LM-käyrä kuvataan yleensä kasvavana ja se kuvaa rahan kysynnän ja tarjonnan tasapainoa (engl. Liquidity/Money supply). Keynesiläiset taloustieteilijät katsovat LM-käyrän olevan melko loiva, kun taas monetaristit pitävät LM-käyrää lähes pystysuorana. LM-käyrä siirtyy, kun rahan tarjonta muuttuu mallin ulkopuolisista syistä (esimerkiksi EKP:n tai Federal Reserven poliittisen päätöksenteon johdosta).
ellauri437.html on line 407: Abba Ptachya Lerner (28. lokakuuta 1903 – 27. lokakuuta 1982) oli yhdysvaltalainen keynesiläinen taloustieteilijä. Lerner syntyi lokakuussa 1903 Bessarabiassa (sijaitsee nykyään Ukrainassa ja Moldovassa). Vuonna 1937 Lerner muutti Yhdysvaltoihin, missä hän ystävystyi älyllisten vastustajiensa Milton Friedmanin ja Barry Goldwaterin kanssa.
xxx/ellauri298.html on line 488: – Nyt kaikki on kaupallistettu: vanhukset ovat bisnes, sote-uudistuksen valinnan vapaus bisnes ohjata verorahoja yrityksille ja niin edelleen. On selvää, että kehitystä nyt myös kommentoivat taloustieteilijät, Antti Eskola murisee. Tai murisi, se veti henxelit 2018. Heitti lusikan nurkkaan. liittyi jäykkäjalkaisten pataljoonaan työntämään koiranputkea.
xxx/ellauri307.html on line 358: Lurmel-kadun hostellissa järjestettiin Pyhän Jumalansynnyttäjän esirukouskirkko ja psalmistikurssit sekä talvesta 1936-1937 lähetyssaarnaajien kursseja. 27. syyskuuta 1935 nunna Marian aloitteesta perustettiin hyväntekeväisyys-, kulttuuri- ja koulutusyhdistys "Ortodoksinen asia", johon kuuluivat Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Georgi Fedotov, ja Konstantin Mochulsky. Konsta oli Doston virallinen elämäkerturi. Georgy Petrovich Fedotov oli venäläinen uskonnollinen filosofi, historioitsija, esseisti, monien ortodoksista kulttuuria koskevien kirjojen kirjoittaja, jota jotkut pitävät venäläisen "teologisen kulturologian" perustajana, whatever that may be. Sergei Nikolajevitš Bulgakov oli venäläinen ortodoksinen teologi, pappi, filosofi ja taloustieteilijä. Ortodoksinen kirjailija ja tutkija David Bentley Hart on sanonut, että Bulgakov oli "1900-luvun suurin systemaattinen teologi". Sergei oli myös iso takinkääntäjä idealismista marxismiin ja takaisin. Isä Sergeillä ja äiti Marialla ei ollut yhteisiä jälkeläisiä vaikka asioivat usein pussauskopissa.
xxx/ellauri320.html on line 321: Esimerkixi ukrainalainen joka räjäyttää izensä venäläisten mukana. Tosi hölmöä. Cipolla kutsuu tätä tyhmyyden kultaiseksi laiksi. Tyhmä on tämän tyhmän taloustieteilijän mukaan ihminen, joka aiheuttaa ongelmia muille ilman selvää hyötyä itselleen.
xxx/ellauri363.html on line 786: Jenkki Immanuel Wallerstein uskoi, että kapitalismi oli korvautumassa toisella maailmanjärjestelmällä. Haha. Marxilaisen taloustieteilijän Ernest Mandelin mukaan myöhäisen vaiheen kapitalismia hallitsevat rahoituspääoman juonittelut ( – tai ehkä paremmin, sujuvuus! huutaa Wallerstein taustalta) ja myös yhä useampien ihmiselämän alojen lisääntyvä kauppatavaramaisuus ja teollistuminen. Vladimir Lenin julisti kuuluisasti, että kapitalismille ei ole olemassa "täysin toivottomia tilanteita".
xxx/ellauri422.html on line 463: Tarkemmin sanottuna useat Länsi-Euroopan maat, joissa Englanti on selkeästi vastuussa, päättivät pysäyttää venäläiset tai venäläistä öljyä kuljettavan laivat. Jos näin tapahtuu kansainvälisillä vesillä, se on piratismia, ja teoriassa vastaus voi olla erittäin ankara." taloustieteilijä Elia Kazan puhui. Hänen mielestään, jos Tanska päättää sulkea salminsa venäläisiltä aluksilta - ja tästä toimenpiteestä jo keskustellaan, - siitä voi tulla muodollinen perusta sodan julistamiselle.
27