ellauri051.html on line 252: Oikeuskanslerixi ripustettu luiseva pöysti on oikeustieteen maisteri Lapista. Se oli valtakunnan kusitolpan kuminaama Pisilän työrukkanen sote-kähminnöissä, ja nyze työntää luihua näädännaamaansa esiin naishallituxen pään menoxi. Se on lisättävä talonpojan tappolistalle. Seuraava on vuodelta 2017:
ellauri093.html on line 612: Grundtvigilaisten hommeleista jäi hyvä maku suuhun. Siihen kuului luonnollisesti jumalanpalvelus, mutta myös käynti hurskaan valistuneen talonpojan kodissa ja illalla pitäjän nuorisolle naistenlääkärin vastaanotto. Tytöt ja pojat saivat leikkiä lääkärileikkejä, koko pappilan väki mukana, ja kaikille tarjottiin väkeviä virvokkeita. Lopuxi hiljennyttiin karhuntaljalle takan eteen.
ellauri185.html on line 705: Siinäpä kahden miehen välillä syvä olennainen erilaisuus, vastakohta! Niin syvä erilaisuus, että tässä vastakkain ei ainoastaan kaksi mitä erilaisinta yksilöä, kaksi eri rotua maailmaa: slaavilaisuus ja germaanilaisuus, itämaat ja länsimaat. Tolstoilta puuttuvat hämmästyttävässä määrässä terveet sosiaaliset poliittiset vaistot, mitkä slaaveilla yleensäkin ovat heikosti kehittyneet. Samoin puuttuu häneltä luja henkinen tasapaino ja todellisuustaju. Siitä johtuu, että hän alituiseen tekee lisiä hyppäyksiä yhdestä äärimmäisyydestä toiseen ja aina taipuvainen ylijännitteisyyteen liioitteluun. Siitä johtuu myöskin, että hän kiihkomielisesti pureutuu kaikenlaisiin yltiöpäisiin, haaveellisiin usein sairaalloisen yksipuolisiin aatteisiin mielijohteisiin. Tolstoi edustaa yleensä tyypillisellä tavalla alaspäin painuvaa henkistä kehitystä. Hän on sivistykseen väsynyt, rappeutunut ylimys, joka kaihoaa takaisin luonnontilaan, haluaa jälleen muuttua muzhikaksi ja näyttelee sellaista. Luther sitävastoin edustaa nousevaa kehityssuuntaa, auringon nousua. Hän on läpiterve maalaisvesa, joka tältä leveältä, terveeltä rustolta kohoaa korkeimpaan kulttuuriin. Senvuoksi hänellä on mitä terveimmät sosiaaliset vaistot, mitä lujin henkinen tasapaino, talonpojan terävä, hairahtumaton todellisuustaju. Ja tähän aito terveeseen, terävään ja ylipainoiseen todellisuustajuun yhtyy hänessä ihmisyyden korkeimpiin pyrkimyksiin ym päämääriin suuntautuva ihanteellinen mieli, sellainen henkinen syvyys, mikä ei koskaan salli henkilön pysähtyä puolitiehen, vaan pakottaa hänet vuorimiehen syvyyksiin tunkeutuvan toiminnan tavoin aina painumaan ongelmien pohjaan saakka. Carl Erik oli vuorimiesyhdistyxen aktiivi ja Pirkko geologian naisia.
ellauri258.html on line 551:
ellauri275.html on line 416: 68. Tämä runo, joka kirjoitettiin ennen maaorjuuden poistamista Gruusiassa, oli pitkään tiukan sensuurin alainen, mutta sitä jaettiin samizdattina käsin kirjoitettuina kopioina. Vuonna 1863 vain runon ensimmäinen osa julkaistiin Sakartvelos moambe -lehdessä (nro 10), otsikolla "Tarinan alku". Kirjeessään ystävälleen Kirill Lordkipanidzelle, joka pyysi I. Chavchavadzea antamaan tämän runon julkaistavaksi Chonguri-kokoelmassa, hän kirjoitti vuoden 1864 alussa: koska tiedän, että niitä ei paineta. Vaikka saisitkin luvan sinne, koko kokoelmasi takavarikoidaan silti täällä, tiedän sen varmasti. Yritin itse paljon paikallisessa sensuurikomiteassa, mutta se kiellettiin erittäin, erittäin hyvin” (“Mnatombi”, 1933, nro 8-9, s. 273). K. Lordkipanidze la. "Chonguri" vuonna 1864 onnistui painamaan myös vain runon ensimmäisen osan. Vuonna 1873 "Krebuli" -lehden toimittaja N. Ya. Nikoladze yritti jälleen tulostaa koko runon: yhdessä sen numerossa lehden toimittajat ilmoittivat runon koko tekstin välittömästä julkaisemisesta, mutta julkaisu runon - jälleen ilmeisesti sensuurin kiellon vuoksi - ei tapahtunut. Runo julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1879 Iveria-lehdessä (nro 5). I. Chavchavadzea inspiroi tämän runon luomiseen toisaalta erään talonpoikien vapautusliikkeen järjestäjän, kansallissankarin Arsene "Lupin" Odzelashvilin (k. 1843) legendaarinen taistelu sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan ​​ja toisaalta tapaaminen vuonna 1857 isäntänsä tapponeen talonpojan kanssa, josta tuli sitten rosvo, tietyn Gaukharashvilin. Khurjin on pussi rahaa. Chokha on Gruusian kansalliset vetimet.
ellauri276.html on line 226: Aleksei Vasilievich Koltsov (venäjäksi: Алексе́й Васи́льевич Кольцо́в ; 15. lokakuuta 1809 – 29. lokakuuta 1842) oli venäläinen runoilija, jota on kutsuttu venäläiseksi Burnsiksi. Hänen usein naisten suuhun pannut runonsa tyylittelevät talonpojan elämänlauluja ja idealisoivat maataloustyötä. Koltsov keräsi ahkerasti venäläistä kansanperinnettä, joka vaikutti voimakkaasti hänen runouteensa. Hän juhli yksinkertaisia ​​talonpoikia, heidän työtään ja elämäänsä. Monet hänen runoistaan ​​ovat säveltäneet sellaisia ​​säveltäjiä kuin Dargomyzhsky, Mussorgsky ja Rimski-Korsakov.
ellauri276.html on line 247: "Auramiehen laulun" teema on pinnalla, mutta ideaa on mietittävä, yritettävä "päästä" teoksen pohjalle. Runon teemana on talonpojan työ kynnön aikana. Kirjoittaja näyttää nykyajan miehelle ahkeran kyntäjän, joka nousee ennen aamunkoittoa saadakseen sadon syksyllä. Runon idea on erilainen: kirjoittaja saa lukijan pohtimaan talonpoikien elämää, heidän töitään. Työskentele ilon lähteenä, lomana - tämä on runon pääidea! Sehän on sama kuin libanonilais-amerikkalaisen Kahlil Gibranin runossa "Work" albumissa277.
ellauri276.html on line 249: Runossa kirjoittaja käyttää erittäin maalauksellisia epiteettejä: "kostea maa", "Pidän hauskaa", "pyhä kehto", "kultaiset kankaat", "hiljaisella rukouksella". Niiden ansiosta kuvittelemme selvästi villieläinten kauneuden, jaamme talonpojan ilon ja ihailemme hänen työtä mielikuvituksessamme.
ellauri276.html on line 261: Runoilija loi todella hämmästyttävän runon, koska hän kosketti syvästi lukijan sielua, sai hänet ajattelemaan. Tunsin, että kirjoittaja kirjoitti "Auramiehen laulun" todella sydämestään, puki ilonsa ja surunsa runollisiin riveihin esittäen talonpojan sellaisena kuin hänen sielunsa näki kaikki ihmiset kansasta. Olin erittäin iloinen voidessani lukea ja analysoida ajatuksella niin loistavan kirjailijan kuin A.V. Koltsovin runon.
ellauri276.html on line 330: Korppi ikään kuin jakaa yleisen epätoivonsa: hän istuu hiljaa. Kuitenkin, kuten hevonen, joka "laski päänsä". Teoksessa 5 runoilija puhuttelee suoraan maanviljelijää ja kutsuu häntä elättäjäksi. I. Nikitin näyttää puristavan päätään, näkemällä talonpojan oikeuksien puutteen ja tajuavan oman impotenssinsa. Ei pure Iivanan aura vakoa. Näiden katkerien linjojen joukossa on monia retorisia kysymyksiä ja huudahduksia. Maisemaa kuvataan personifikaatioiden avulla: aurinko kävelee ylös, kihara metsä on hatun alla, kylpee, ruoho nukkuu. Epiteetit: vaaleanpunainen pöly, lumottu aarre. Metafora: huono vuosi (eli sadon epäonnistuminen). Runoilija muistaa myös työntekijän lapset, joilla ei ole aikaa opiskella.
ellauri276.html on line 439: Patrick Kavanagh opiskeli Kednaminshan kansalliskoulussa vuosina 1909–1916 ja lähti kuudennelle luokalle 13-vuotiaana. Hän opiskeli isälleen suutariksi ja työskenteli hänen tilallaan. Hän toimi myös maalivahtina Inniskeen Gaelic -jalkapallojoukkueessa. Myöhemmin hän pohti: "Vaikka talonpojan kirjaimellinen käsitys on maatilatyöntekijä, talonpoika on itse asiassa kaikki se ihmisjoukko, joka elää tietyn tietoisuustason alapuolella. He elävät pimeässä luolassa. tajuttomista ja he huutavat nähdessään valon." Hän kommentoi myös, että vaikka hän oli varttunut köyhällä alueella, "todellinen köyhyys oli valistumisen puute [ja] pelkään, että tämä tietämättömyyden sumu vaikutti minuun hirveästi." You can say that again!
ellauri276.html on line 476: Vuonna 1942 hän julkaisi pitkän runonsa Suuri nälkä, joka kuvaa hänen tuntemansa maaseutuelämän puutteita ja vaikeuksia. Vaikka tuolloin huhuttiin, että Garda Síochána takavarikoi Horizonin, kirjallisuuslehden, jossa se julkaistiin, kopiot, Kavanagh kiisti tämän tapahtuneen ja sanoi myöhemmin, että kaksi Gardía vain vieraili hänen kotonaan (luultavasti erityisvaltuuksia koskevan lain mukaisen Horizon- tutkimuksen yhteydessä). Yksittäisen talonpojan näkökulmasta historiallisen nälänhädän ja emotionaalisen epätoivon taustalla kirjoitettu runo on kriitikoiden mielestä usein Kavanaghin hienoin teos. Se pyrki vastustamaan irlantilaisen kirjallisen laitoksen sakarimaista romantisointia sen näkemyksessä talonpoikien elämästä. Richard Murphy The New York Times Book Review -lehdessä kuvaili sitä "suureksi teokseksi" ja Robin Skelton Poetryssa ylisti sitä "näkemykseksi myyttisestä intensiivisyydestä".
ellauri279.html on line 142: Uskomuksen, että Pavlikin isä pidätettiin juuri pojan lausunnon takia, kumosi myöhemmin itse Trofimin tapaukseen osallistunut tutkija. Itse asiassa pidätyksen syy oli kahden talonpojan pidätys, joiden kirjelomakkeet löytyivät Gerasimovskyn kyläneuvoston sinetistä. Yhden pidätetyn mukaan lomakkeet ostettiin Trofim Morozovilta. Myöhemmässä kokouksessa, jossa Trofim tuomittiin 10 vuodeksi maanpakoon, Pavlikin äiti todisti, Pavlik itse toimi todistajana ja vahvisti vain äidin sanoja, ja lausuntoprosessissa tuomari jätti pois todistuxen alaikäisyyden vuoksi.
ellauri374.html on line 94: Sazonovin rakentamaa taloa kutsutaan usein "dachaksi", pieneksi maalaistaloksi kaupunkilaisille, mutta se on kaikkea muuta kuin vaatimaton. Sen monimutkainen, hienostunut muotoilu koostuu kaksikerroksisesta jäykistä kuusitukkeista, jonka yläpuolella on kolmas kerros ulkonevilla parvekkeilla ja kesähuoneilla. Tämä ylempi rakenne heijastaa 1800-luvun tulkintaa perinteisistä kammioista, jotka tunnetaan nimellä "terem" tai "teremok" - tästä talon nimi. Monimutkainen katto parvekkeineen ja kattohuoneineen on riehakas näyttely koristeista. Yläosaa tukeva kattopalkki on yksittäinen mäntyhirsi, jonka väitetään alun perin olleen 120 jalkaa pitkä. Huipentuma kukoistaa lounaiskulmassa, jossa on kohoava torni, jonka kruunaa juhlava vappukoriste. Tämä varakkaan talonpojan rakentama maalaistalo ilmentää kulttuurisia ja sosiaalisia arvoja, jotka määrittelivät 1800-luvun lopun Venäjää.
ellauri390.html on line 144: Magnus Kiiliäinen oli kokenut monta kovaa mezän karvaisten käpälissä. Jo poikasena veti häntä oravanpyynti, ja silloin sattui hän tiheästi väkevämpänsä huiskahännän alle. Siitä huolimatta kääntyi hän aina päiten kun Inga Fleming sattui kohdalle. Kijleillä oli tehtävänä Kaarle-enolta vakoilla pujopartaa marskia. "Armollinen neiti" tulee vielä tuntemaan talonpojan tassut housuissaan! Raja on sentään tiedettävä ritarin ja rengin välillä. Mezät on kaadettava ja suot ojitettava! Torppareilla tuli teettää työt. Ei niin paljon perunoita vakoon, ottakaa mitta tästä piexusta! Tuo nyt on tuota, leperteli Inga ja roimi Magnusta makeasti razupiiskalla. Mezässä tuoxui imelältä. Kun Inga-neiti saapui paikalle, seisoi piexu siellä Kiiliäisellä jo kiihottuneena. Inga-neiti kazeli häntää loistavin silmin. "Mutta työhän olette aivan märkä, ja nyt on yö. Mitäs me nyt tekisimme?" kysäisi Kiiliäinen ihan olaus magnuxena. "Kiedo ihokkaasi tähän hirvensarveen, kenties siitä on jotain apua." Tyttö kazoi miestä jolla seisoi tuo erämiehen ainainen ase yhä kookkaana. "Olen ollut urpo liiankin kauan, sixi musta tuli tälleen omituinen." "Olen ollut urpo niinkuin työkin. Mutten enää! Nyzaat purra mua!"
ellauri391.html on line 347: Homjakoville sosialismi ja kapitalismi olivat yhtä vastenmielisiä länsimaisen dekadenssin jälkeläisiä. Maaorjuus on selkeästi toimivinta. Khomyakov kuoli koleraan talonpojan tartunnan saaneena, jota hän oli yrittänyt hoitaa. Mikola Hohol oli myös sen adepti.
xxx/ellauri057.html on line 1203: Mistä tuijunkannossa sitten oli kysymys? Tyylivirtauksen synnyn voi tulkita mahdollisuudeksi likapyykkiin, vallitsevan tilanteen ja runouskäsityksen uudelleen määrittelyyn. Suomalaisuudessa maalaisliitolla on aina ollut keskeinen osa: talonpojan sitkeys ja kova reikäleipä ovat tuttua kuvastoa, samoin pimeässä tapahtuva pirttiviljelys. Tuijunkantajien riveissä seisoi konerobotteja vetämässä futuristista piriä, vaikka maaseudun lyylit taustalla vielä kikattelevat.
xxx/ellauri174.html on line 618: - Hyvin! Eli mitä mieltä olisit tällaisesta ilmiöstä, jos saisit pohtia sen pelottavaa suoritusta? lopetti Edison. - Vai niin! Andrei vastasi syvällä äänellään ja sai paratiisin linnun nousemaan hopeisilla sormillaan: "Uskon, että tämä tapahtuma menisi ohi väistämättömässä Äärettömässä ilman, että sille annettaisiin paljon suurempaa merkitystä kuin sinä annat miljoonille kipinöille jokka putoaa takaisin talonpojan tulisijaan. Lordi Ewald katsoi Andreita lausumatta sanaakaan, edes "tervetuloa länteen Andrei". "Näezen", sanoi Edison palaten hänen luokseen. "Hadaly näyttää ymmärtävän tiettyjä käsitteitä yhtä hyvin kuin sinä ja minä; mutta hän kääntää ne vain niin sanotusti ainutlaatuisella vaikutelmalla, jonka hänen sanansa jättävät niistä mieleen kuvien avulla. Hetken päästä: "Lakkaudun arvaamasta, mitä ympärilläni tapahtuu, rakas velho", sanoi lordi Ewald, "ja jätän sen kokonaan sinun huoleksesi. "Joten tässä ovat Silmät!" sanoi sähköasentaja ja painoi jousta laatikossa.
xxx/ellauri177.html on line 683: Ulkona hän ei ryhtynyt varotoimiin piiloutuakseen. Hän pysähtyi kylän päähän juttelemaan hetkeksi Rosalien kanssa; hän kertoi hänelle, että hänen lapsellaan oli kouristuksia, ja kuitenkin hän nauroi, se puolisuuinen nauru, joka oli hänelle tavallista. Sitten hän syöksyi kivien keskelle ja käveli suoraan kohti murtumaa. Tottumuksesta hän oli ottanut breviaarinsa mukaansa. Koska tie oli pitkä ja kyllästyi, hän avasi kirjan ja luki säännölliset rukoukset. Kun hän pani sen takaisin kainalonsa alle, hän oli unohtanut Paradoun. Hän käveli aina hänen edellään ja ajatteli uutta koteloa, jonka hän halusi ostaa korvatakseen kultaisen kangaskotelon, joka oli varmasti putoamassa pölyyn; Jonkin aikaa hän oli piilottanut kaksikymmentä soua, ja hän laski, että seitsemän kuukauden kuluttua hänellä olisi tarpeeksi rahaa. Hän oli saapumassa korkeuksiin, kun talonpojan laulu kaukaa muistutti häntä laulusta, jonka hän oli kuullut kauan sitten seminaarissa. Hän etsi tämän laulun ensimmäiset säkeet, mutta ei löytänyt niitä. Häntä vaivasi, että hänellä oli niin vähän muistia.
xxx/ellauri195.html on line 356: Uli ei ole vain antiradikaalin kalvinisti tobleronipapin römppäperseen talonpojan renki. Uli oli ennen kaikkea sirkeä langanlaiha punapää Ulrike Schwall, mutta myös albiinon näköinen lingvisti Ulrich Heid. Uli rengistä kertovasta tökeröstä propagandatekeleestä tuli mieleen ensin Rousseaun Julie, sitten Jeff Bezosin Amazon, tuo lopun ajan palkkaorjien julma isäntä. Kumpikin koittaa riistää rengeiltä ja piioilta paizi voimat myös vapaa-ajan ja ajatuxen vapauden. Sähköautotehtailija Elon Musk koittaa samaa ostamalla Twitter-propaganda-aseen.
xxx/ellauri232.html on line 288: "Kaarlo Kramsun runotar on synkkäpukuinen, traagillinen impi, jonka kasvoilla syvä ja totinen elämäntuska kuvastuu. Hän on kansallisuusaatteesta innostunut, mutta sekään ei tuota hänelle täyttä lohdutusta. Hän näkee senkin traagillisessa valaistuksessa. Hän näkee historiallisen ristiriidan herran ja talonpojan, samoin yleisinhimillisen ristiriidan pikkusielujen ja suurten johtajien välillä. Hänen oma tunne-elämänsä on karu, miehekäs ja yksinkertainen. Hänen sielullinen yksinäisyytensä on ääretön ja siksi seisoo hän niin yksin myös Suomen kirjallisuudessa."
xxx/ellauri237.html on line 235: Renqvist oli syntynyt talonpojan Henrik Kukkosen poikana Ilomantsissa. Köyhyyden vuoksi Heikki myöhästyi koulusta, ja sotaisat ajat ja uskonnolliset mietiskelyt tunnilla sitä vielä hidastivat. Ensin Kuopiossa hän sai vaikutuksia herätysliikkeistä ja taloudellista tukea kirjakauppias Pietari "Näkymätön" Väänäseltä, sitten Turussa herrnhutilaisuudelta. Uskonnollinen murros kehittyi niin rajuksi, että hän joutui mielenhäiriöön mutta toipui siitä (omasta mielestään), pääsi ylioppilaaksi 1816 ja seuraavana vuonna papiksi.
xxx/ellauri255.html on line 489: Entä mitä mieltä te olette? Etteikö myy? Myy var- masti! Hänelle Venäjä ei ole koskaan ollut olemassa valtiona. Miksei myisi? Hän tuntee kotikylänsä, kenties volostinsa, parhaassa tapauksessa ujestinsa. Mitä merkitsevät hänelle Ural, Donets, Kaukasia, Karjala, Siperia? Pelkkiä sanoja. Tarkoitan iso- tai vähävenäläistä talonpoikaa, ja juuri hän nousee valtaan, sillä hän on todellinen enemmistö, ainos todellinen voima koko Venäjällä. - Lenin tajuaa tämän vaaran, talonpojan väistämättömän tulemisen. Sixi vittu ne häiskät on välttämättä kerättävä kolhooseihin, että niistäkin tulee maatyöläisiä. Mutta bolshevikit eivät huomanneet että kun valtionomistus romahtaa siitä tulee pirullinen lauma oligarkkeja. Yhdellä iskulla päästään samaan tilanteeseen kuin kapitalistimaissa oli päästy vähitellen hivuttamalla vähäosaisilta ne vähätkin osat pois.
xxx/ellauri291.html on line 584: Puolet kuoli nälkään Turnbullin oleskeluaikana. Työkuntoiset eivät antaneet muille ruokaa. Vanhukset kuolevat kuitenkin. Lapset jätettiin heitteille imetysajan jälkeen. Lapsia saa uusia jos tarvitsee. Eloon jääneet kulkivat laumoissa ja tappelivat paviaanien kanssa ja keskenään hedelmistä sekä jätteistä. Hallitus järjesti ruoka-apua mutta ikien luo ei päässyt autoilla. Jakelupisteeseen jaksoivat vain hyväkuntoiset, jotka pitivät saamansa itse ja avun turvin luopuivat siitä vähästäkin maanviljelystä minkä olivat panneet alulle. Samanlaista kill on sight talonpojan tappolinjaa vedettiin Etelä-Amerikan piranjojen keskuudessa loppumetreillä valkoisten tuhottua niiden mezästäjä-keräilijäkulttuurin.
xxx/ellauri298.html on line 404: Samalla fantasiatekniikalla Mickey deMause kolleegoineen ennusti useita lopunajan tapahtumia, kuten sen että John Kennedy imi nyrkkiä lähettäessään Hruzeville uhkaussähkeitä ennenkuin se ammuttiin soitimelta Dallasissa avoautosta, mistä sikiöinä tapahtumaa todistaneet koululuokat pärähtivät sittemmin selittämättömästi parkumaan, Iranin panttivankikriisin, Reaganin murhayrityxen, kontraskandaalin, Grenadan miehityxen, vaan eivätpä omaa pankrottiaan. Saatana mitä puupäitä nää sekopäät. Hännänvetimestä nyitään tiedotusverhoa silmille kuin Carl Erik alzheimerina. Ilman meetioita on talonpojan tappotyö pelkkää pannaanin teurastusta. Purleskia luonnontapahtumaa.
xxx/ellauri387.html on line 92: Friðþjófr Uljaan saaga [fri:θjou:fr] (isl. Friðþjófs saga hins frækna) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se sijoittuu aikaan ennen Islannin asuttamista ja luetaan siksi muinaissaagoihin. Saaga kertoo Friðþjófr Þorsteinninpojasta, sognevuonolaisen talonpojan pojasta, joka ansaitsee lisänimensä rohkeudellaan, ja rakastuu Sognin kuninkaaksi kutsutun Belin tyttäreen Ingibjörgiin. Tämä on kuitenkin luvattu Sveanmaan (isl. Svíþjóð) kuningas Hringrille, ja alhaissyntyinen Friðþjófr saa siksi Ingibjörgin puolisokseen vasta lukuisten eri käänteiden jälkeen. Friðþjófr Uljaan saagasta on säilynyt kaksi versiota. Näistä lyhyempi on laadittu Islannissa 1200-luvun loppupuolella tai 1300-luvun alussa, mutta sen varhaisimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat 1400-luvun lopulta. Saagan pitempi versio on todennäköisesti 1400-luvulta, ja se on säilynyt vain paperikopioina, digitaalinen on kadonnut. Kaiken kaikkiaan saagasta on säilynyt useita kymmeniä käsikirjoituksia, mikä kertoo Friðþjófr Uljaan saagan olleen hyvin suosittu. Saagan lisäksi on säilynyt myös Friðþjófrin tarinaan liittyvää rímuramurillumarei-runoutta, josta saadut vaikutteet näkyvät saagan nuoremmassa versiossa. Friðþjófr Uljaan saagaa ei ole suomennettu. Aiemmin siteerattu Isokukko Uljas on ihan toinen saaga.
26