ellauri023.html on line 619: Tuhlailevalle öykkäröinnille ja barokille vastakkainen kiintopiste estetiikan pelissä on funktionalismi, yxinkertainen on kaunista. Rönsyt poistamalla saadaan parannetux tuottavuutta. Kaunis hävittäjä, kaunis peto. Tää on köyhän miehen estetiikkaa. Kaiken maailman harmoniat ja symmetriat kuuluu tähän. Kolmogorovin kompleksiteetin minimointia. Ekonomiaa. Vähän sellasta anaalista, protestanttista, talonpoikaista.
ellauri023.html on line 711: No jopa putkahti Aarnen aivoperseestä republikaaninen pökäle! "Esteettinen elämänlaatu" on yhtä turha kuin "esteettinen asenne", jota se ize moitiskelee alkuerissä. Ja mix just stoalaisuus? Mitä vikaa epikurolaisuudessa? Sen luulis olevan enemmän taidenautintojen asialla? Onx omien handujen käristäminen jotenkin esteettistä? Nousee pekonin käryä. Ehkä tää on uusi peukutus toisaalla mainitulle talonpoikaisestetiikalle. Käyttövarmalle Suomi konepistoolille ja Marsalkka Mannerheimin valkoiselle karvalakille. Joo niin just, jatkossa se hehkuttaa Sakari Pälsiä ja taitavasti salvettuja hirsinurkkia. Siistittyjä hirrenpäitä. Poistettuja kyrvänpäitä. Kyrvänpään poistobluesia. Joosuan esinahkakasoja. Ne oli kauniisti ladottuja.
ellauri024.html on line 324: Se on talonpoika, ja äidin josta ei vielä kerrota. Aluxi psykologi, vaikka oli sairaalloisen ujo. Parantaja paranna izesi. Se luki innoissaan Paul Ziffin "semantiikkaa", jonka mä olin totaalisesti unohtanut, onkohan mulla se vielä jossain hyllyssä. Ei tehnyt muhun suurta lovea. Se mainizee (alaviitteessä) Jaakko Hintikan (1929), joka ei istunut yölampun valossa (kuten Arska), vaan oli maailmanmatkaaja (toisin kuin Arska). Osaakohan Arska muuta kuin suomea ja savvoo? Kai sentään luki ainakin. Enkkua mongersi.
ellauri024.html on line 389: Rector magnificus allekirjoittaa nimensä nyttemmin The president. Kuka hullu tahtoo muistuttaa niin Trumppia? No monet kai. Kaikenlaista ikivanhaa perinnettä Arskalla on muistissa. Rehtorin audienssilta piti peruuttaa perä edellä. Arska ei pakittanut, kääntyi ja pokkas vasta ovella. Nuori kapinallinen. Inhoomaansa Klingeä (1936) se pilkkaa akateemisuudesta, kateena talonpoikana. AK sai gradusta vaan lubenterin. Aika heikkoa. Se oli hirmu pettynyt. Eski Saarinen pettyi magnaan, paskakaivoarvosanaan.
ellauri024.html on line 397: Maailma muuttuu, mut vanha pieru ei pääse kakkanokareistaan. Talonpoikainen Aarne Kinnunen on talonpoikaisen luokkatietoinen. Jotain hajurakoa pitäisi olla talottomaan rahvaaseen, kuuluis teititellä, kulkea kauluspaidassa eikä ilman krakaa milloin minkinlaisessa villapaidassa. Proffaa ei sovi noin vaan sinutella, ilman kauppoja. Sinutelkaa te, minä teitittelen. "Hei Jyrki" oli ärsyttänyt raatelevaa lammastakin. Pitää olla tilanteen tajua, tietää paikkansa. Sinuttelu on urheilutoimittajien köyhtynyttä kieltä, siitä Arska ja Matti Klinge ovat samoilla linjoilla. Linguistic turn säätytietoisuudelle: tää on vaan monipuolisempaa kielenkäyttöä. Pah, samaa peliä se on kuin ennenkin, kukkoilua. Orja se on orjallakin. Opiskelijatyttöset silitti muinoin hamoset ennen assistentin vastaanottoa. Veikeitä tyttövekkuleita, yksi tuli eriväriset nilkkixet jalassa seminaari-istuntoon!
ellauri025.html on line 431: Onhan näissä ohjeissa paljonkin talonpoikaisjärkeä, ja onnex suhteellisen vähän on ohjeistusten väliin pantu hihhulointia, ihan minimimäärä jumalaista perustelua. Tulee etsimättä mieleen, että muinaisaikain jumalat oli mikrobien personointia. Nehän on suht näkymättömiä, aina paikalla, näkee kaiken, ja rankaisevat julmasti jos pettää hygienia. Uhrisavukin ja eläinten paistaminen ennen syöntiä on antiseptistä. Toisaalta jos uhrituleen pantiin jo vähän pilaantuneita paloja, ei niitä oikeestaan paranekkaan enää napsia.
ellauri026.html on line 78: Merikadulla kaivettiin jouluisin esiin sinänsä aika suloton mäntypuusta veistetty lastutettu pöytäristi. Sitä ei tainnut kukaan ruumissiivouxessa huolia. Tollaisia aarikkamaisia talonpoikaisrykäyxiä olen myöhemminkin aina inhonnut.
ellauri030.html on line 577: Schopenhauerin estetiikan Arska nakkas tienoheen rutosti. Se onkin tosi hienostelevaa, porvarillista, Arska on talonpoikainen, agraarihenkisenä tykkää salvoxista ja rukinlavoista. Niistä tykkäs Pirkkokin, ja Calle mukana. Mut hieno taide ei oo vaan kaunista vaan ylevää. Ylentää kauppiaanpojan ylempiin sfääreihin. Taiteet paremmusjärjestyxeen musiikki ja etenkin huilunsoitto ylinnä. Taiteilijanero puuppaa huilulla, puudeli kuuntelee ja ulisee. Tälläsestä tuubasta tykkäs mm. Viivi ja Wagner, Schönberg, Nietzsche sekä symbolistit Baudelaire, Verlaine, Mallarmé, etc etc. Varmaan snobi Paul Bourget myäs. Olix Schopenhauerilla yhtään vizejä? Aika huumorittomalta se vaikuttaa. No oli sillä muutama esimerkkinä, kts sen huumorin filosofiaa.
ellauri036.html on line 109: Sit Musse kuinka ollakkaan tapaa köyhän wannabe leskimiehen luona leskirouvan, jonka hyvän näköiseen kroppaan se oli kiinnittänyt aiemmin jo huomion. Nyt kun leskellä ei ole huntua, Musse huomaa ettei sen naama nyt ole kummonen, vaan haitanneeko tuo, kun se on kuitenkin niin kunnollinen muuten. Tylsä talonpoika, emäntä henkihieverissä, säikähtyneet lapset, ukonilma, niissä kehyxissä rumemmanpuoleinenkin herrasrouva esiintyy eduxeen.
ellauri045.html on line 471: Jesenin saveaa saappaansa kuten naiset puuteroivat nenänsä ennen salonkeihin astumista, leukaili Majakovski Jeseninin talonpoikaisesta imagosta. Ja imago se olikin, pien päiväperho surviainen joka ei syönyt enää mitään mutta joi sitä enemmän. Kirjeissään itseään mordvalaiseksi kutsunut Jesenin oli kirjallisesti sivistynyt, perusti jopa kustantamon, oli neljästi naimisissa ja matkusteli aina Amerikkaa myöten kolmannen vaimonsa tanssijatar Isadora Duncanin mukana. Isadora oli Serjozhaa parikytä vuotta vanhempi. Jeseninin Musta mies (ei pidä sekoittaa sarjoihin Men in Black eikä Lostin hahmoon Mies mustissa, joka tunnetaan myös nimillä Musta-asuinen mies, Veli ja savuhirviö, joka on kuvitteellinen hahmo televisiosarjassa Lost. Hahmoa esittävät Titus Welliver ja Terry O’Quinn) kertoo Isadorasta. Yhdellä pululla hävis Serjozha Sale Palkeelle ja Hannu Mäkelälle, niinkuin Kikka nuoremmille siskoille. Lisää kts. erillinen tietolaatikko.
ellauri045.html on line 672: В простой крестьянской семье, talonpoikaisperheessä,
ellauri049.html on line 138: Uuno Kailas syntyi Heinolassa Kailasen ratsutilalla hämäläiseen talonpoikaissukuun. Kailas oli kaksivuotias pikkupoika, kun hänen äitinsä Olga Josefiina Salonen (o.s. Honkapää) kuoli. Isästä Johan Evert Salosesta ei ollut poikansa huolehtijaksi, joten tämä jäi isoäitinsä Maria Fredrikan vastuulle ja asui useissa sukulaisperheissä. Poika sai isoäidiltä ankaran uskonnollisen kasvatuksen, joka vaikutti häneen läpi koko elämän, ja sillä oli vaikutuksia myös runotuotantoon. Ankara uskonnollinen kasvatus on perseestä. Ankara kasvatus ja uskonnollinen kasvatus ovat erixeenkin perseestä, yhdistettyinä ne on tuplahanurista.
ellauri049.html on line 162: Uunolle muutto razutilalta Honkapäähän oli kivulias prosessi. Hän sai usein harvinaisen voimakkaita itkukohtauksia ja vierasti uusia sukulaisiaan. Tämän on arveltu osoittavan hänen olleen varhaisesta iästä asti erittäin herkkäluonteinen. Toisaalta ensimmäisten elinvuosien aikainen kodin levottomuus ja suru vaihtuivat rauhalliseen ja vankkaan talonpoikaiselämään. Pätäkästä ei ollut puutetta.
ellauri049.html on line 173: Vuosina 1909-1913 Uuno kävi kansakoulun Kuivajärvellä, lähellä Honkapäätä. Uuno osoittautui eteväksi ja tiedonjanoiseksi oppilaaksi. Koululla sijaitsevan piirikirjaston hän luki käytännössä lävitse. Opintien jatkamista tuki myös Uunon sopeutumattomuus fyysiseen talonpoikaistyöhön. Näistä syistä isovanhemmat katsoivat pojan tulevaisuuden olevan akateemisella uralla, ensimmäisenä omasta suvustaan. Syksyllä 1913 Uuno Salonen aloitti oppikoulun Heinolassa. Maalaispojan kömpelyys karisi Uunosta nopeasti. Hän osasi asennoitua uuden koulun vaatimuksiin niin opetuksen kuin käytöksen ja itseilmaisun tasolla. Kouluvuosien aikana Uuno luki vapaa-ajallaan suunnattomat määrät suomalaista ja kansainvälistä kirjallisuutta sekä lyriikkaa.20 Uuno oli luokkatoveriensa joukossa arvostettu ja pidetty oppilas. Hän auttoi koulutehtävissä ystäviään pienestä maxusta ja käytti Honkapäästä saamaansa varallisuutta heidän kestitsemiseensä. Kuitenkin Uunon kiivaus ja ailahteleva luonne pääsi välillä esille myös heidän seurassaan. Uuno oli kaiken kaikkiaan aika kusipää.
ellauri049.html on line 198: Helsinkiin muuttamisen jälkeen Kailaan kotoa opittu talonpoikainen moraali oli muuttunut merkittävästi kohti turmeltunutta, hedonistista elämäntyyliä. Runoilijan luonto ei antanut periksi palata kotiin kokemaan nöyryytystä, jonka hän oletti siellä kohtaavansa. Todellisuudessa suku olisi ollut valmis antamaan anteeksi. ”Ei ollut kodin syy, että hän nyt siitä vieraantui. Hän oli maailmalla kohdannut itse uuden ajan.”
ellauri049.html on line 255: »Sarkia matkaili Berliinissä ja Sveitsissä kohta ylioppilaaksi tultuaan, ja kypsän mestaruutensa aikoihin 1930-luvun lopulla hän oleskeli pitkään Italiassa kustantajansa WSOY:n stipendin turvin. Hän seurasi heikosti poliittisia tapahtumia, viittasi kintaalla talonpoikaismarssille kotimaassa, mutta haltioitui Rooman espanjalaisilla portailla pitämään improvisoidun palopuheen Mussolinia ja Italian fascisteja vastaan. Puhe johti pidätykseen ja kuulusteluun, mutta "syyntakeeton ja haihatteleva" suomalainen vapautettiin jatkoseuraamuksista.»
ellauri049.html on line 261: Pasifismistaan huolimatta Sarkia ei ollut kiinnostunut politiikasta. Runoissa hän ei ota kantaa ajan tapahtumiin, ei lukenut lehtiä ja väheksyi vuonna 1930 erään Saksassa parhaillaan oleskelleen tuttavansa kiinnostusta esimerkiksi talonpoikaismarssiin:
ellauri053.html on line 734: Strikantha setä oli hyvä ihminen siis yxinkertainen. Iloizi muiden mukana. Sepä perin hienoa, tapas sanoa kirjoittajalle eräs mänzäläläinen kiltti talonpoika vainaja, jonka nekrologin luin Mänzälän Burger Kingissä Mänzälän Sanomista.
ellauri055.html on line 817: Taata Kyrvänpää on aivan vitun toxinen. Ja size on myös tavattoman talonpoikasäätytietoinen. Maalaisliittolainen. Kulkusällit ja muut roletäärit on "sen laatuisia ihmisiä" että kaikenlainen vakavuus on niiden mielestä häpeällistä. Ainakin näillä tuntipalkoilla. Omistaminen se vasta poikaa on.
ellauri055.html on line 1273: Oikeuden mysteerio on vielä hölmömpi. Ainoa oikeus on voiman oikeus, tiesi Pentti Haanpääkin. Se et ihmisellä olis joku pettämätön oikeusvaisto on puppupuhetta. Jengi huutaa epistä kun niille käy huonommin tai ei käy paremmin kuin joillekuille toisille. Maurise sivuuttaa tän ongelman ja sählää loputtomiin jostain sisäänrakennetusta talonpoikaisesta oikeudentunnosta. Hemmetti se on erilainen talonpojilla, mezästäjä-keräilijöillä ja nomadeilla, työläisistä ja kapitalisteista puhumattakaan. Mezäpomot älähtää kun Marin kalauttaa niitä isänmaallisuudella. On nekin isänmaallisia, vaan eri lailla.
ellauri055.html on line 1393: No nyt on Olga vielä loppuun bylsimättä. Olga on kookas mustatukkainen ja mustakulmainen, Toopen venakko-Olgaa muistuttava leveävyötäröinen lyllerö. Tää taisi jäädä kouluajoilta Toopen mielivartalotyypixi. Miehen tiellä rojottava Almakin on persjalkainen, reisi jatkuu suoraan kenkään. Kookas hämäläinen talonpoika taisi olla Toope izekin. Ponu Rojola sanoo (asiantuntijana) että herras-Olgan bylsintä ilmaisee Toopen luokkakateutta. Maajussi ehkä mutta hauis on iso ja kullinvarsi hoikka. Ei tollainen piipunrassi kuin Brunius, joka ei kestä edes saunanlöylyjä. (Pirre Mannisen jussinaintiversiossa on tää sama klishee.)
ellauri058.html on line 634: Inhoon talonpoikaista Antti Rokkaa melkein vielä enemmän kuin korseteissa koreilevaa Mannerheimia. Kenzu Ehrnroothin esitys Airaxisen Timpan valajuhlassa oli yhtä möyrästävää huutoa.
ellauri074.html on line 434: Vasili Belov syntyi talonpoikaisperheeseen ja työskenteli kolhoosissa kirvesmiehenä. Hän alkoi kirjoittaa 1950-luvun lopulla ja opiskeli 1959–1964 Maksim Gorkille nimetyssä kirjallisuusinstituutissa Moskovassa vuosina 1959–1964. Vuonna 1963 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.
ellauri093.html on line 94: Mott oli suurenmoinen mies mutta samalla myös pikkumainen pilkunnussija Kimmo Koskenniemen kaliiperia. Se laski sormensa joka erälle ja kysyi: mixi / tämä / on näin? Se varmisti kokousten yxityiskohdat etukäteen aina huoneistojen koristelua, edustajien nokintapaikkoja ja laulettavia tunteeseenvetoavia lauluja myöden. Se teki jumalalle rahanarvoisia palveluxia ja jumala teki sille vastapalveluxia, tit for that. Se muisti köyhiä sihteerejä telttakepillä ja valizi harkutisti tuliaiset kesähuvilansa talonpoikaisnaapurien lapsille, ei liian halpaa eikä liian kallista. Tietenkään hän ei ollut erehtymätön eikä virheetön, mutta niin lähellä kuin mahdollista olematta jumalan joululahja ize.
ellauri098.html on line 103: sääty (have havenot, aateli papisto herrasväki talonpoika kuppari työläinen rotinkainen rupusakki)
ellauri110.html on line 90: Jostain syystä kirjailija silloin, kun hän suorastaan esittää henkilöittensä puhelua, katsoo velvollisuudekseen olla realisti sanan ankarimmassa merkityksessä. Silloin hän hetkiseksi repäisee halki sen päilyilevän usvaisen ajattomuuden verhon, joka peittää hänen kuvaamaansa maailmaa, ja paljastaa naulanpäähän sattuvassa väläyksessä sen, mitä se oikeastaan on: omaa meikäläistä talonpoikaismaatamme.
ellauri135.html on line 696: Lyyrinen sankari on tavallinen sotilas, joka oli kuollessa haavoittuneena ja tietäen kuolevansa, antaa useita tilauksia ystävälle ja välittää sanallisesti hänen erikoisen testamenttinsa hänelle. Hän pyytää, ettei puhu kuolemasta isälleen ja äidilleen, mutta pyytää välittämään tämän viestin rakastetulle naiselle, joka on varma, että hän ei tunne tunteita häneen. Hän on varma, ettei kukaan huolehdi hänen kuolemastaan. Sankari on todennäköisesti yksinkertainen talonpoika, ja asepalveluksessa on rikottu hänen elämänsä. Ehkä hän on vielä nuori, mutta hän hautaa jo itsensä, koska sotilasvelvollisuus ei anna hänelle mahdollisuutta palata.
ellauri135.html on line 791: Kuka oli runon sankari, ei näytä analyysia. "Testament" Lermontovin avulla voit tarkastella 1800-luvun yksinkertaisen venäläisen sotilaan elämää. Näinä päivinä armeija oli kutsuttu 25 vuotta, tänä aikana monet kuolivat sodissa ja ne, jotka olivat elossa, kukaan ei odottanut kotia. Runo kertoo tavallisesta talonpoikaispojasta, jonka kohtalo oli ristissä. Kun hänellä oli perhe, rakastaja, mutta armeija otti kaiken häneltä. Naapurityttö jo unohti olemassaolonsa, vanhemmat kuolivat. Sankaria ei edes horjuttaa hänen nopean kuolemansa, mikään ei pidä tässä maassa - tämä on analyysi.
ellauri144.html on line 119: Niin, ehkä se johtuikin hummerista. Kun tuo tabu oli niin helposti ja yksinkertaisesti rikottu, niin ehkä minun luonteessani piilevä limainen, murhanhimoinen Dionysos oli saanut rohkaisunsa; ehkä sillä oli opittu se läksy ettei lain rikkomiseksi tarvitse tehdä muuta kuin - antaa periksi ja rikkoa! Ei tarvitse muuta kuin lopettaa vapiseminen ja täriseminen ja sellainen kuvittelu että se on mahdotonta ja sinä et siihen pysty: ei tarvitse mitään muuta kuin tehdä se! Just do it! Mitä muuta, minä haluaisin tietää, olivat kaikki nuo ruokia koskevat säännöt ja määräykset alun pitäenkään, mitä muuta tarkoitusta niillä oli kuin antaa meille pienille juutalaislapsille kokemusta siitä mitä on pidättyminen jostakin mieleisestä? Kokemusta, rakas ystävä, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Itsehillintää ei poimita puista nääs - vaatii kärsivällisyyttä, vaatii keskittymistä, vaatii asiaan omistautunutta ja uhrautuvaista isää jotta vain muutaman vuoden ajassa luotaisiin aisoissa pysyvä ja kireäperseinen ihmisolento. Miksi muuten kaksi eri astiastoa? Miksi muuten kosher saippua ja -suola? Miksi muuten, haluaisin tietää, miksi muuten kuin sitä varten että meitä muistutettaisiin kolme kertaa päivässä siitä että elämä jos jotain on ollakseen niin on rajoja ja rajoituksia, satojatuhansia pieniä sääntöjä jotka on asettanut ei kukaan muu kuin Ei Kukaan Muu, sääntöjä joita joko noudatat kyselemättä, välittämättä siitä miten idioottimaisilta ne vaikuttavat (ja siten pysyt, tottelemalla, hänen armoissaan), tai joita sinä rikot, todennäköisimmin tuohtuneen talonpoikaisjärjen nimissä - joita sinä rikot koska ei edes lapsi halua koko ajan tuntea itseään täydeksi hölmöksi ja idiootiksi - niin, sinä rikot, mutta sillä todennäköisellä seurauksella (isä minulle vakuuttaa) että seuraavana Yom Kippurina kun nimiä kirjoitetaan siihen suureen kirjaan johon Hänmies kirjoittaa niiden nimet jotka elävät vielä seuraavassakin syyskuussa (kohtaus joka jostain syystä onnistuu syöpymään minun mieleeni), niin kas, sinun oma kallis nimesi ei olekaan siinä joukossa. No kukas nyt on idiootti, hah? Ja se ei vaikuta asiaan tippaakaan (tämän minä ymmärrän heti alkuun, päätellen siitä miten tämä Jumala, joka führeröi, järkeilee), onko rikkonut tärkeää vai vāhemmän tärkeää sääntöä vastaan, pelkkä rikkominen se saa Hänet antamaan satikutia - se on vain se että on poikennut oikealta tieltä, ja vain se, sitä Hän ei voi sietää, ja sitä Hän ei myöskään unohda, kun Hän vihaisena istuutuu (rööki suussa otaksuttavasti, ja pää taatusti armottoman kipeänä, niin kuin isäni ummetuksen huippukohdassa) ja rupeaa pyyhkimään nimiä yli sitä kirjasta.
ellauri163.html on line 787: Ohjaaja: Robert Bresson. Georges Bernanosin tarinasta muokattu "Mouchette" kuvaa köyhän, tuskin kypsän talonpoikaistytön elämää ja koettelemuksia (jota leikkii sullen, mutta armoitetulta vaikuttava siinä vaiheessa ei-ammattimainen Nadine Nortier), ja on se edelleen upea ja syvästi palkitseva esimerkki Bressonin riisutuista menetelmistä leikata ja lavastaa, ääni ja vuoropuhelu, esitys ja liike.
ellauri185.html on line 695: Mutta pääasia on että Lutherin perusajatus epäilemättä oikea. Karhealla, alkuvoimaisella, terveellä ytimekkäällä nerokkuudellaan, järähtävien pierujen säestämänä, talonpoikaismaisesti terveitten vaistojensa ohjaamana hän on tässä, kuten niin usein muutenkin, rohkealla iskulla lyönyt solmun poikki. Eikä ongelman ratkaisu, minkä hän esittää, ole mikään mätä kompromissi. Hän ei tingi vähääkään Kristuksen ohjeitten ihanteellisesta ankaruudesta. Hän lievennä eikä vetistä vuorisaarnaa. Se jää päinvastoin täyteen voimaansa velvoittamaan kaikkia kristittyjä, joita onnexi on vitun vähän. Hän osoittaa sen vain oikealle alalleen, nim. Jumalan näkymättömään valtakuntaan, minne se joutaakin.
ellauri196.html on line 300: Pastori Sigmund Bitziuksen ja Elisabeth Bitzius-Kohlerin perheeseen syntyi poika Albert 1797 Murtenissa. Isä toimi maalaiskylässä Utzenstorfissa. Täällä Albert tutustui talonpoikaismaailmaan. Isä opetti Albertia aluksi itse.
ellauri196.html on line 490: Schweiziläinen talonpoika pistää Roope Ankan häpeemään. Se iloizee kreuzerin säästöstä enemmän kuin Aku taalerin tuhluusta. (1 taaleri = n. 3 Mk 75 p:ä.) Ize asiassa enemmän kuin Roope ilmaisesta jäzkistä!
ellauri216.html on line 941: Lyhyenä rauhan aikana veljestö palasi luostariin, mutta luostari ei ehtinyt uudelleen vaurastua entiselleen, ennen kuin uusi sota alkoi. Vuonna 1611 ruotsalais-suomalainen sotilasosasto hyökkäsi Valamoon, josta munkit olivat juuri ennättäneet paeta ainoastaan pyhien Sergein ja Hermanin pyhäinjäännökset sekä vähän irtaimistoa mukanaan. Valamo tuhottiin maan tasalle ja sotilaat veivät mukanaan koko luostarin omaisuuden. Veljestö pakeni Vanhaan Laatokkaan (Staraja Ladoga) ja myöhemmin Tihvinään ja lopulta autioon Vasilin luostariin Vanhaan Laatokkaan. Valamon saaristo hiljeni yli sadaksi vuodeksi. 1710-luvun alkuun asti siellä oli vain muutamia talonpoikaistaloja.
ellauri217.html on line 347: Marja Pitkätussun koulutie kohti tasa-arvoa käy tussunheilutuxen kautta. Shake your moneymaker. Se ruuvaa jakorasiaa tasapuolisesti kaikille. Pohjoisrannan kermaperse Donner tekee pilaa maalaiskylän "herrasväestä" jotka käy Kanarialla ja omistavat talonpoikaissälän lisäxi *pakastimen* sekä lähimmästä (Joen) kaupungista ostettuja *jäljiteltyjä* tyylihuonekaluja. Kyllä nyt on tasa-arvo menossa jo liian pitkälle. Mikroaaltouuni televisio, tuvan täydeltä elektroniikkaa.
ellauri254.html on line 1079: Beresdov on pikkuruinen paikkakunta. Se on etäinen maaseutukolkka, juutalaisten vakinaisen asutuksen entinen raja. Pari-, kolmesataa taloa siroiteltuna sinne tänne ilman järjestystä. Suuri markkinatori, torin keskellä parikymmentä myymäläkojua. Tori on likainen, lannan täyttämä. Paikkaa ympäröi talonpoikaistalouxien vyöhyke. Juutalaiskeskuksessa teurastuslaitokselle johtavan tien luona on synagoga. Tuosta ikivanhasta rakennuksesta huokuu alakuloisuus. Totta kyllä, synagoga ei voi lauantaisin valittaa tyhjyyttä, mutta se ei ole enää sellaista kuin aikaisemmin, ja rabbiinin elämä ei ole lainkaan sellaista kuin hän haluaisi. Jotakin ilmeisesti hyvin huonoa tapahtui vuonna 1917, kun kerran täälläkin, tällaisessa kolkassa, nuoriso katselee rabbiinia ilman tarpeellista kunnioitusta. Tosin vanhempi väki ei syö trefnia, mutta kuinka moni poikanen syö Jumalan kiroamaa sianmakkaraa! Hyi, ilkeä ajatellakin. Sydämistyneenä rabbiini Boruh potkaisee taloudellista sikaa, joka ahkerasti kaivelee lantaläjää syömistä etsien. Niin, hän rabbiini ei ole aivan tyytyväinen siihen, että Beresdovista on tullut piirin keskus. Saapui piru ties mistä noita kommunisteja ja kaiken kääntävät nurin, ja joka päivä on jokin uusi mielipaha. Eilen hän, rabbiini, näki pappilan portissa uuden ilmoitustaulun: Ukrainan Kommunistisen Nuorisoliiton Beresdovin piirikomitea. Tuollaisesta ilmoitustaulusta ei voi odottaa mitään hyvää. Ajatustensa valtaamana rabbiini ei huomannutkaan, kun jo seisoi pienehkön, hänen synagogansa oveen liimatun ilmoituksen edessä:
ellauri275.html on line 475: Koba oli hahmo Alexander Kazbegin vuoden 1883 romaanista Patriside. Patriside ( georgiaksi : მამის მკვლელი ) on Alexander Kazbegin romaani, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1882. Romaani on rakkaustarina, mutta se käsittelee myös monia 1800-luvun Gruusian yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Romaani kuvaa 1800-luvun kriittistä realismia. Romaani sijoittuu 1800-luvun Gruusiaan, jolloin Venäjän valtakunta miehitti sen. Se on talonpoikaispojan Iagon ja kauniin nuoren naisen Nunun rakkaustarina. Kirjoittaja esittää tšetšeenit vapaina miehinä, jotka taistelevat vapautensa puolesta, toisin kuin georgialaiset, joita ryssät pitivät niin lyhyessä hihnassa, etteivät pystyneet pitämään edes kaupunkikokouksia (perinne keskiajalta lähtien).
ellauri276.html on line 115: Olipa kerran ahkera talonpoika, kyntäjä Jefim. Hieman taivas idässä kirkastuu, ja hän on jo puutarhassa. Ja auringonlaskuun asti hän työskentelee, ei ole laiska.
ellauri276.html on line 253: Pidin myös henkilöhahmoista: "aurinko tulee suuresta metsästä", "kostea maa ruokkii sitä, äiti maa ruokkii", "korva kasvaa, alkaa laulaa, pukeudu kultaisiin kankaisiin". Ne kaikki osoittavat, että aurinko ja maa ja korva ovat elossa, personifikaatiot auttavat kuvittelemaan kauniin auringon ja kylmän maan ja pellolla kasvavan korvan, koska talonpoika on yhtä luonnon kanssa, lukija yrittää myös tuntea sen.
ellauri276.html on line 257: Mutta runossa on monia toistoja: "No! trudge, sivka", "Hauskaa ... Hauskaa ... Hauskaa ...", "Rikkaruoho tulee pellolle". Kirjoittaja näyttää meille kuinka talonpoika ajaa hevosta, kuinka hän iloitsee, kuinka hän kuvittelee tulevan sadon. Kynnön aikana hän piristää jatkuvasti sekä itseään että hevosta, antaa hänelle ja itselleen uutta voimaa, tuntee itsensä sekä herraksi että palvelijaksi, ja sana palvelija asettuu etusijalle: "Minä itse olen sinun ystäväsi, palvelija ja isäntä .”
ellauri276.html on line 290: Мужичок идёт — шатается… talonpoika kävelee - horjahtelee ...
ellauri276.html on line 328: Sanasto on sekä ylevää, vanhentunutta (alien) että puhekieltä. Suurin osa riimeistä on verbaalisia, lisäksi runoilija käyttää verbien katkaisemattomia muotoja, mikä lisää teoksen samankaltaisuutta kananlaulun ja eeposen kanssa: käveli ylös, lyötiin. Sanojen toistot partikkeleilla korostavat surullista intonaatiota: kuulla jotain, itseäni, jotain juureen asti, pala jostain. Metafora, allegoria: maasta kaivaa kultaa. Värimaalaus: vihreä, pinkki, musta. Runoilija käyttää deminutiivisia sanojen päätteitä, kuten kansanperinnössä, esimerkiksi saduissa, on tapana osoittaa, kuinka lähellä kyntäjän kipu on hänelle: aamunkoitto, talonpoika, talonmies, kruchinushka, lapset.
ellauri276.html on line 332: I. Nikitinin runo "Auraaja" luotiin jo ennen maaorjuuden lakkauttamista. Tämän teoksen sisäinen melodia venäläisen talonpoikaisväestön ahdingosta kiinnitti säveltäjä V. Sokolovin huomion, joka sävelsi teoksen musiikkiin.
ellauri276.html on line 439: Patrick Kavanagh opiskeli Kednaminshan kansalliskoulussa vuosina 1909–1916 ja lähti kuudennelle luokalle 13-vuotiaana. Hän opiskeli isälleen suutariksi ja työskenteli hänen tilallaan. Hän toimi myös maalivahtina Inniskeen Gaelic -jalkapallojoukkueessa. Myöhemmin hän pohti: "Vaikka talonpojan kirjaimellinen käsitys on maatilatyöntekijä, talonpoika on itse asiassa kaikki se ihmisjoukko, joka elää tietyn tietoisuustason alapuolella. He elävät pimeässä luolassa. tajuttomista ja he huutavat nähdessään valon." Hän kommentoi myös, että vaikka hän oli varttunut köyhällä alueella, "todellinen köyhyys oli valistumisen puute [ja] pelkään, että tämä tietämättömyyden sumu vaikutti minuun hirveästi." You can say that again!
ellauri276.html on line 473: Vuonna 1939 Kavanagh asettui Dubliniin. John Nemo kuvailee elämäkerrassaan Kavanaghin kohtaamista kaupungin kirjallisen maailman kanssa: "hän tajusi, että hänen kuvittelemansa virkistävä ympäristö ei juurikaan eronnut hänen jättämänsä pienistä ja tietämättömistä maailmasta. Hän näki pian kirjallisten naamioiden läpi, joita monet Dublinin kirjailijat käyttivät vaikuttaakseen. taiteellisen hienostuneisuuden ilmapiiri. Hänelle sellaiset miehet olivat dandeja, toimittajia ja virkamiehiä, jotka leikkivät taidetta. Hänen vastenmielisyyttään syvensi se, että häntä kohdeltiin ennemminkin lukutaitoisena talonpoikana kuin hänen uskomaansa erittäin lahjakkaana runoilijana hän oli tulossa".
ellauri279.html on line 273: Mihail Ryumin syntyi 1. syyskuuta 1913 keskiluokkaiseen talonpoikaisperheeseen Bolshoe Kabanye kylässä, Kabanje Volostissa, Shadrinsk Uyezdissa, Permin kuvernöörissä, nyt Baturinski Selsovetissa, Shadrinskin alueella, Kurganin alueella. Sisällissodan vuosina Ryuminin perhe tuki valkoisia, myöhemmin Mihail Dmitrievich piilotti tämän seikan.
ellauri308.html on line 514: Njeuvostoliiton pula 30-luvulla oli takuulla seurausta lännen talouspakotteista. Nyt ollaan taas samassa pisteessä. Toinen nälänhädän syy oli talonpoikain rettelöinti niiden menetettyä statuxensa. Kieltäytyivät menemästä kolhooseihin ja tappoivat mieluummin karjansa kuin Timo Töräpää. Alaikäiset bezprigornyit eli irtolaiset liikkuivat paikkalintuina kuin varisparvet. Tai naakat.
ellauri308.html on line 530: Arthur Ransome kuvaili häntä vuonna 1919 "lihavammaksi kuin hän ennen oli (ihailijat maasta lähettävät hänelle ruokaa), jolla on pyöreät kasvot, ovelat nauravat silmät ja kyyninen suu, tyypillinen talonpoika".
ellauri315.html on line 73: 23.6.1941. Ylipäällikön ällistyttävä päiväkäsky aamulla. Miten pateettinen, epäaito ja ennen kaikkea epäsuomalainen. ”Pyhä sota” siinä haiskahtaa melkein tsaarinajan ryssäläisyydelle. Ja miten voisi suomalainen talonpoika innostua moisesta käsitteestä kuin ”ristiretki”. Luterilaiset pappimme, jotka pitävät meitä suorastaan Jumalan valittuna kansana, hihkuvat tietysti innosta. Koko tämä juttu alkaa epäilyttävästi vivahtaa militaristien seikkailulle. Se on kertakaikkisesti ”herrojen sotaa”... Pää kylmäksi, pää kylmäksi, hoen jatkuvasti.
ellauri317.html on line 147: Lähihistorian brutaalit seuraukset (eli Hetmanaatin asteittainen tuhoutuminen ja liittäminen vuosina 1762–1785) eivät kuitenkaan ole missään selvempiä kuin alamaailmassa, jota käytetään, kuten usein, pohtimaan todellisen maailman tapahtumia ja poliisin nykymoraali. Ensimmäiset ja pahimmat syntiset, joita Aeneas kohtaa ylittäessään Styxin varsinaisessa helvetissä, ovat julmat (venäläiset) maanomistajat, jotka olivat pahoinpidelleet maaorjiaan heidän elinaikanaan (3.70–1). Jos ajatellaan, että massa-"enserfment" Aiemmin suurelta osin vapaa ukrainalainen talonpoika perustettiin suoraan keisarin asetuksella vuonna 1783 Hetmanaatin liittämisen jälkeen, jolloin Venäjän määräämään maaorjuusjärjestelmään sisältyvien väärinkäytösten tuomitseminen on niin lähellä kuin Kotliarevski koskaan pääsee kritisoimaan Venäjän vallan sortoa Ukrainassa ja Putinin inhaa hyökkäyssotaa.
ellauri317.html on line 485: Helmikuun vallankumouksen jälkeen hänet vapautettiin oikeusministeri Ai-Ai Kerenskyn määräyksestä ja 8. maaliskuuta 1917 hän saapui Tšitaan ja sieltä toukokuussa Moskovaan, jossa hän alkoi soittaa yhtä pääkappaleista, nim. rooleja vasemmiston sosialististen vallankumouksellisten keskuudessa. Liityttyään puolueen vasemman siiven järjestelytoimistoon hän työskenteli Petrogradin organisaatiossa, puhui sotilasyksiköissä, työläisten keskuudessa vaatien sodan lopettamista, maiden siirtoa talonpojille ja valtaa neuvostoille. Hän teki yhteistyötä Zemlya i Volya -sanomalehden kanssa, toimi Frank Sinatran My Way -lehden toimittajana ja oli Znamya Truda -lehden toimituskunnan jäsen erikoisalana poliittisten lausuntojen tekeminen. Spiridonova valittiin puheenjohtajaksi ylimääräisissä ja II kokovenäläisissä talonpoikaiskongresseissa, työskenteli keskusjohtokomiteassa ja koko Venäjän keskusjohtokomitean talonpoikaisosastossa.
ellauri317.html on line 492: Kunnes vasemmiston SR-konferenssi julisti itsensä PLSR:n ensimmäiseksi kongressiksi 18. marraskuuta 1917, Spiridonova toivoi, että vasemmisto saisi enemmistön AKP:ssa. Tuolloin Spiridonova suoritti vasemmiston sosialististen vallankumouksellisten tärkeimmän tehtävän voittaa talonpoikaisenemmistö puolelleen ylimääräisessä ja II koko Venäjän talonpoikien edustajakokouksessa. "Meidän nuorena puolueena tarvitsee", hän sanoi PLSR:n ensimmäisessä kongressissa, "voittaa talonpoikaisväestö." Työläiset näät menivät bolsheviikeille. Ei ollut sattumaa, että vasemmistososialistinen vallankumouksellinen keskuskomitea asetti vetonsa Spiridonovalle. Siihen mennessä hän oli onnistunut lisäämään suuren marttyyrin sädekehää, suurelta osin halvan populismin ansiosta, tunnepitoisen puhujan, publicistin ja talonpoikien etuja puolustavan poliittisen hahmon mainetta. Amerikkalainen kommari John Reid kutsui häntä sillä hetkellä "Venäjän suosituimmaksi ja vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi".
ellauri317.html on line 532: Tehtiin sopimus «vasemmisto»-eserrien kanssa, ja muutamia «vasemmisto»-eserriä otettiin Kansankomissaarien Neuvostoon (Kolegajev, Spiridonova, Proshjan ja Sternberg). Mutta tämä sopimus pysyi voimassa vain Brestin rauhan allekirjoittamiseen ja köyhälistökomiteoiden muodostamiseen saakka, jolloin talonpoikaisten keskuudessa tapahtui syvä jakautuminen ja jolloin «vasemmisto»-eserrät, kuvastaen yhä enemmän kulakkien etupyyteitä, nostivat kapinan bolshevikkeja vastaan ja jolloin Neuvostovalta nujersi heidät. Vuoden 1917 lokakuusta vuoden 1918 tammi — helmikuuhun mennessä neuvostovallankumous ehti levitä koko maahan. Neuvostojen vallan leviäminen suunnattoman laajan maan alueella kävi niin nopeaa vauhtia, että Lenin nimitti sitä Neuvostovallan «riemumarssiksi».
ellauri317.html on line 711: Hän oli yksi Jaroslavlin Neuvostoliiton vastaisen kansannousun järjestäjistä ja sotilasjohtajasta 6.-21.7.1918 . Hän johti kapinallisten asevoimia - pohjoisen vapaaehtoisarmeijan Jaroslavlin osastoa (sen lukumäärä vaihteli eri arvioiden mukaan 400 - 1000 pistin - upseerit, kadetit, Demidov-lyseumin opiskelijat, lukiolaiset, muutama talonpoika nuoriso), hänestä tuli Jaroslavlin maakunnan ylipäällikkö. Kapinan seurauksena neuvostovallalta likvidoitiin elimet. Samaan aikaan eversti Perhurov vastusti kohtuuttomia raiskauxia ja pidätyksiä.
ellauri317.html on line 755: Nicholas joutui omaksumaan uusia uudistuksia, mukaan lukien Duuma-nimisen edustajakokouksen perustamisen, Venäjän ja Japanin sodassa vuonna 1904 tappion ja Pietarin Talvipalatsin ulkopuolella mielenosoittaneiden työntekijöiden joukkomurhan. Duuman perustamisesta huolimatta Nicholas säilytti edelleen autokraatin tittelin, mahdollisuuden nimittää ministerinsä ja veto-oikeuden edustajakokouksen ehdottamiin aloitteisiin. Siitä huolimatta uudistukset tapahtuivat asteittain 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Eräs Nikolauksen isoisän Aleksanteri II:n vuonna 1861 maaorjuudesta vapauttama venäläinen talonpoika alkoi saada yksittäisiä maaomistuksia ja vapautua perinteisistä talonpoikakunnista. Nämä maareformit suunniteltiin edistämään konservatiivista, monarkistista talonpoikia (kulakkeja), jotka toimisivat vastapainona kaupunkityöläisille.
ellauri322.html on line 394: Vähän harmitti lähteä Göteborgista matkustamatta pitemmälle Ruotsiin, mutta silti näyttää siltä, ​​että se on romanttinen maa, jossa on vähän asutusta, ja nämä köyhyydessä kamppailevat asukkaat. Norjan talonpoikaisväestö, enimmäkseen itsenäinen, on karkea määrätynlaisella suoralla tavalla; mutta Ruotsin renderöity kurjuus on jossain määrin kohteliaisuuden peitossa joka, vaikka se voi joskus lähestyä vilpillisyyttä, vaikuttaa enemmän murretulta selältä jota kurjuus pikemminkin pehmentää kuin alentaa.
ellauri322.html on line 452: Todellakin, Tanskan kuninkaan Holsteinin - Saksan omaisuus näytti minusta paljon paremmalta kuin kaikki muut hänen valtakuntansa osat, jotka tulivat näkökenttääni; ja vahvan maalaisväestön täytyi täällä koukuttaa lihaksiaan, eikä niin sanotusti istua alas laardiperseilleen, kuten tanskalaisen talonpoikaisväestön. Saapuessani Schleswickiin, Hessen-Kasselin prinssi Charlesin asuinpaikkaan, sotilaiden näky muistutti taas mieleen kaikki epämiellyttävät ennakkoluulot saksalaisesta protonazismista. Junat kulkivat toisaalta kyllä ajallaan. (Pennsylvanian farmari vahvisti että sakemanneista tuli parhaita äveriäitä amerikkalaisia.)
ellauri330.html on line 494: Hmelnytskin kapina, myös kasakka-Puolan sota, tai Hmelnytskin kapina, oli kasakkojen kapina, joka tapahtui vuosina 1648-1657 Puolan ja Liettuan liittovaltion itäisillä alueilla ja johti kasakkojen hetmanaatin perustamiseen Ukrainaan. Hetmani Bohdan Khmelnytskyn komennossa Zaporozshin kasakat, jotka olivat liittoutuneita Krimin tataarien ja paikallisen ukrainalaisen talonpoikaisväestön kanssa, taistelivat Puolan herruutta ja Puolan-Liettuan Kansainyhteisön joukkoja vastaan. Kapinaan liittyi kasakkojen siviiliväestöä, erityisesti roomalaiskatolisia ja ruteenialaisia uniaattipappeja ja juutalaisia kohtaan kiukkuisia joukkojulmureita sekä Ruteenian voivodikunnan voivodi Jeremi Wiśniowieckin rajuja kostotommeja.
ellauri345.html on line 685: Kaikesta tästä huolimatta Daumer ei ollut ateisti. Hän kuvaili romanttista maailmankatsomustaan ​​teistiseksi naturalismiksi tai harvemmin teistiseksi materialismiksi. Hänen teoksensa The Glory of the Blessed Virgin Mary, joka julkaistiin salanimellä vuonna 1841, osoittaa filosofisen ristiriidan, johon hän joutui. Työ johti läheisen ystävyyden päättymiseen Ludwig Feuerbachin kanssa. Vuonna 1850 hän sai jyrkän hylkäämisen Karl Marxilta, joka oli siihen asti myös ollut Daumerin partisaani. Syy Marxin lähtemiseen oli Daumerin teos Uuden maailmanajan uskonto. Yritys kombinatoris-aforistiseen perusasenteeseen. Marx näki tässä teoksessa "tyhmän talonpoikaidyllin", jonka "modernin maatalouden ja nykyaikaisten koneiden pitäisi kumota."
ellauri347.html on line 298: Hyvä esimerkki sosioekonomisesta determinismistä, ala Marx, on perinteinen keskiajan yhteiskunta. Aivan kuten mezämurmelit, harvat ihmiset Keski Ajalla tarvitsivat uraneuvontaa: Heillä oli kohtalo, Olemisen suuri ketju riitti kertomaan heille mitä tehdä. Periaatteessa, jos isäsi oli talonpoika, sinä olla talonpoika. Jos isäsi olisi kuningas, se sinusta tulisi, paizi jos olet pikkuveli tai tyär. Ja jos olisit nainen, niin naisilla oli vain yksi rooli, tai no, 2 (madonna ja huora).
ellauri347.html on line 360: 1. Reseptiivinen suuntaus. Nämä ovat ihmisiä, jotka odottavat saavansa tarvitsemansa ihan anteexi. Jos he eivät saa sitä heti, he odottavat sitä. He uskovat, että kaikki tavarat ja tyytyväisyys tulevat ulkopuolelta itsestään. Tämä tyyppi on yleisin talonpoikaisväestössä. Se löytyy myös mm mutakuonokulttuureista, joilla on erityisen runsaasti luonnonvaroja, joten yksi ei tarvitse tehdä kovasti töitä toimeentulonsa eteen (vaikka luonto voi myös yhtäkkiä peruuttaa palkkionsa!). se löytyy myös minkä tahansa yhteiskunnan alareunasta: Orjat, maaorjat, hyvinvointiperheet, siirtotyöläiset... kaikki rupusakkia, jotka ovat paikalla muiden armosta. (Vizi on tääkin Kimmo samanlainen keskiluokan retiisi kuin Ontto!)
ellauri353.html on line 429: Helmikuun 23. päivänä 1918 Budyonny loi vallankumouksellisen ratsuväen osaston, joka toimi Valkokaartia vastaan ​​Donissa ja joka liittyi 1. talonpoikaissosialistiseen ratsuväkirykmenttiin B. M. Dumenkon komennolla, jossa Budyonny nimitettiin apulaisrykmentin komentajaksi. Rykmentistä tuli sittemmin prikaati ja maaliskuussa 1919 4. ratsuväedivisioona, joka toimi menestyksekkäästi Tsaritsynin lähellä vuosina 1918 - vuoden 1919 alussa.
ellauri360.html on line 375: Jyllännissä Lassi pääsi seuraamaan tanakoiden tanskalaisten talonpoikaistyttärien voimisteluliikkeitä, jotka punastelivat vähäpukeisina nähdessään ilmiselvän erektion Lassin etumuxessa. Elimellinen lanta kasvattaa nähtävästi paremmin kuin pelkkä apulanta. Emme tarwize nupoihimme olla ensinkään tyytymättömiä. Tanskassa ei kelläkään ei ollut ryysyjä (paizi Ditellä), vaan tanakoita saxalaisia mantteleita. Toisin Saxassa, jossa elettiin Nusschalen varassa ja kuskattiin Reichsmarkkoja kottikärryillä.
ellauri367.html on line 193: Rakovski toimi köigi maide proletaarlased liikkeissä joutuen karkotetuksi maasta toisensa jälkeen. Mentyään ensi kerran Venäjälle vuonna 1900 hänet karkotettiin nopeasti, minkä jälkeen hän tuki Venäjän sosialisteja rahoittamalla perinnöstään Iskra- ja Pravda-lehtiä. Vuosina 1904–1907 Rakovski vaikutti jälleen Romaniassa, jossa hän perusti sosialistisen puolueen. Vuoden 1907 talonpoikaiskapinan jälkeen hänet julistettiin iäksi karkotetuksi Romaniasta ja häneltä poistettiin siellä kaikki kansalaisoikeudet. Päätös johti hänen kannattajiensa väkivaltaisiin mellakoihin, joten se kumottiin vuonna 1912. Rakovski vastusti Balkanin maiden osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan, ja kuului vuonna 1915 perustetun sodanvastaisen Balkanin vallankumouksellisen sosiaalidemokraattisen työväenliiton keskusjohtoon. Hän osallistui samana vuonna Zimmerwaldin konferenssiin tämän järjestön edustajana. Romanian liityttyä sotaan Rakovski pidätettiin vuonna 1916. Hän oli vankina Iașissa toukokuuhun 1917, jolloin venäläiset sotilaat vapauttivat hänet. Hän meni sen jälkeen Venäjälle, jossa sortui yhteistyöhön bolševikkien kanssa. Vladimir Burtsev vaati Venäjän väliaikaista hallitusta pidättämään hänet vaarallisena henkilönä, joten hän pakeni syksyllä 1917 Ruotsiin ja oli siellä lokakuun vallankumouksen puhjetessa.
ellauri374.html on line 96: Tämän poikkeuksellisen puurakenteen rakentaja ja omistaja oli Martyan Sozonovich Sazonov. Sazonov syntyi vuonna 1842 Astashovo (Ostashevo) kylässä lähellä Chukhlomaa, ja hän tuli vankasta valtion talonpoikaisperheestä. Hänen elämäkertansa kyseenalaistaa useita oletuksia talonpoikaisväestöstä 1800-luvun Venäjällä. Vaikka suurimmalla osalla talonpoikaista oli vähän maata ja vähemmän rahaa, oli niitä poikkeuksia, jotka kovan työn ja hyvän onnen yhdistelmän ansiosta keräsivät huomattavan varallisuuden.
ellauri374.html on line 547: Salawat Julajev (baškiiriksi Салауат Юлай улы, Салауат Юлаев, ven. Салава‌т Юла‌ев; 16. kesäkuuta 1754 – 8. lokakuuta 1800) oli baškiirien kansallissankari ja runoilija, yksi Venäjän vuosien 1773–1775 talonpoikaissodan johtajista ja Jemeljan Pugatšovin taistelutoveri.
ellauri374.html on line 551: Kasakka Jemeljan Pugazov julisti olevansa syrjäytetty keisari Pietari III, jonka Katariina Suuri oli murhannut 1762. Pugatšov määräsi maaorjuuden lakkautettavaksi ja keräsi merkittävän määrän kannattajia, mukaan lukien Uralin kasakat, Uralin tehtaiden ja kaivosten työläiset, talonpojat, papiston ja baškiirit. Kaivos- ja tehdastyöväki oli taustaltaan kruunun talonpoikaistoa, joka oli määrätty pakkotyöhön. Kapinallisten määrä kasvoi nopeasti, kun he kykenivät lyömään hallituksen joukot.
ellauri386.html on line 153: Kun Anna kirjoitti muistelmiaan elämästään Dostojevskin kanssa, hän häivytti izensä taustalle. Anna halusi vakuuttaa maailman miehensä neroudesta ja onnistui luomaan tämän irvikuvan niin hyvin, että ihmiset eivät ymmärtäneet hänen rooliaan. Anna ei ollut riistetty pikkuvaimo vaan uurasti päättäväisesti aviomiehensä perinnön luomisessa ja sai suuren tyytyväisyyden vauraasta bisneksestä jääden samalla näkymättömäxi. "Hän oli oman menestyksensä teppo", Kaufman sanoi. Sen lisäksi, että hän nousi ensimmäisenä naispuolisena kustantajana ja kehitti yhden Venäjän historian ensimmäisistä kirjojen jakeluyhtiöistä, hän perusti Dostojevskin nimiin sairaaloita ja kouluja sekä talonpoikakoulun, joka valmistui tuhat tyttöä; loi Venäjän ensimmäisen kirjallisuuden museon; ja julkaisi Dostojevskin kokonaiset kokoelmateokset, joita levitettiin kolmekymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja piti huolen että hänen miesvainajansa pysyi venäläisen kulttuurin eturintamassa.
ellauri390.html on line 536: Viet Congien etuna on se, että niitä ei voi erottaa talonpojista edes seipäällä, ja sen seurauksena siviiliuhreja on erittäin paljon, kun Yhdysvallat kostaa Viet Congin hyökkäysten jälkeen. "Kun lehdistönne raportoi, että 600 Congia sai surmansa sotilasoperaatiossa, luku saattaa sisältää 590 viatonta talonpoikaa", Nhat Hanh lisäsi. Täähän on kuin Hamasin exterminointi Gazassa.
ellauri390.html on line 553: Hanh väitti myös, että USA:n varhainen tuki ranskalaisille aiheutti epäluottamusta kolonisoidun talonpoikaisväestön keskuudessa, ja Amerikan myöhempi tuki Diem-hallinnolle sai talonpojat tukemaan NLF:ää entistä perusteellisemmin, ei sen kommunistisen asenteen, vaan sen nationalismin vuoksi. Samaan aikaan presidentti Johnson veti amerikkalaisia ​​nenästä väittämällä, että Yhdysvallat tuli Vietnamiin suojellakseen etelää pohjoisten hyökkäyksiltä. Paskat, taka-ajatuxena oli dominoteoria.
xxx/ellauri057.html on line 213: Näihin onnellisiin unelmiinsa tuo vahva talonpoika nukahti. Jes. Miehen tie on lopultakin pystyssä.
xxx/ellauri057.html on line 688: Samansävyinen vaaleenpunuri lipilaari Einar oli kuin Toope Sillanpää. Paljastaa oikeen talonpoikaisen karvansa Vanhassa papissa. Leino maalaa lavean kuvan hämäläisestä pappilayhteisöstä, joka joutuu punaisten ”kadun rääsyläisten” ja ”esikaupunkien eläinkansan” piinaamaksi. Valkoisten sankariensa ”itseuhria” hän kuvasi runoelmassaan runebergiläiseen tyyliin voimakkaasti ihannoiden.
xxx/ellauri057.html on line 769: Harmittiko Nestor Kuulapäätä Knut Hamsunin kohuttu talonpoikaisrompskumenestys 1917? Ja vuoden 1920 noobeli? Vai ajattelikose päinvastoin että jes! Anch'io son pittore! Tulee se munkin vuoro vielä. Niinkuin tulikin.
xxx/ellauri087.html on line 727: Helmikuun 14. päivänä 1911 Madero ylitti Meksikon rajan johtaakseen joukkojaan. Vallankumousjoukot huomasivat seuraavien kuukausien aikana, kuinka rappeutuneeksi Díazin armeija oli tullut. Sitä johtivat iäkkäät kenraalit ja joukoilta puuttuivat niin kuri, järjestys, yhtenäisyys kuin tehokkuuskin. Vallankumoukselliset saivat tästä havainnosta uutta voimaa. Liittovaltion joukkojen komentajan antautuminen Juárezissa 10. toukokuuta merkitsi lopun alkua Díazille. Neuvotteluissa sovittiin, että Díaz eroaa ja Francisco León de la Barrasta tulee väliaikainen presidentti, joka järjestää vaalit. Díaz erosi 25. toukokuuta ja purjehti Pariisiin. Vallankumousjoukot määrättiin hajotettaviksi, mutta useat vallankumousryhmät, muun muassa Emiliano Zapatan johtama talonpoikaisarmeija, kuitenkin vastustivat hajotusmääräystä.
xxx/ellauri120.html on line 406: Nyrki Tapiovaara syntyi metsänhoitaja Kaarlo Juho Vihtori Tapiovaaran (1879–1959) ja Aino Aleksandra Grönroosin (1886–1929) perheeseen. Aino Aleksandra oli Pilppulan kartanon tytär ja äitinsä puolelta sukua Suomen ensimmäiselle naispuoliselle kuvanveistäjälle Eveliina Särkelälle. Hän oli taiteen ystävä ja kannusti lapsiaan näiden taiteellisissa harrastuksissa. (Selvää homoainesta.) Kaarlo Tapiovaara oli hämäläistä talonpoikaissukua, joka oli satoja vuosia asuttanut Myrrö- ja Märri-nimisiä maatiloja Vilppulassa. Kaarlo ja Aino Tapiovaaran yhteinen tie kulki Sortavalan ja Helsingin kautta Hämeenlinnaan, jonne perhe päätyi 1919. Tapiovaarojen kodissa elettiin kansallisromanttisessa hengessä. Sen mukaisesti perheen kaikille yhdelletoista lapselle annettiin kalevalaiset etunimet. Ennen Veikko Nyyrikkiä syntyivät poika ja tytär ja hänen jälkeensä kuusi poikaa sekä kaksi tytärtä. Kaarlo Tapiovaara oli Hämeenlinnan ainoa porvari, joka kävi perheineen säännöllisesti kaupungin työväenteatterissa.
xxx/ellauri121.html on line 174: Ryyppääminen jatkui, humalatila syveni, ja riidan aiheita löytyi lisää. Väiteltiin siitä, kuka oikeastaan ratkaisi sodan, valkoinen talonpoikais­armeija vaiko Saksassa koulutetut jääkärit. Juhlijoiden käytös muuttui sekavammaksi. Kun eräs ruotsalais­upseeri puhui äidinkieltään, Kuula kysyi häneltä kimpaantuneena: ”Mitäs siinä ruotsia mongerrat?” Jääkärit puolestaan haukkuivat Kuulaa bolševikiksi ja sanoivat tämän heilutelleen tahtipuikkoaan ryssille.
xxx/ellauri139.html on line 252: Dostojevskajan (puolison) ilmoituksen mukaan myös rakkaudessa lapsiin on omaelämänkerrallinen luonne. Myshkinin muistelu koskien sitä kuinka hän Sveitsissä tapasi lauman koulusta juosten palaavia lapsia, kuuluu kirjailijan muistoihin Dresdenistä. Rusakko ja Nabokov tulee ezimättä mieleen. Ihanteena lapsen kaatiot, "sureskeleva" talonpoikaistyttö Marie. Ruhtinas on kasvanut lasten keskellä, kanssakäymisessä luonnon kanssa, kaukana tästä säätyläisporvalillisuudesta.
xxx/ellauri201.html on line 251: Karhunpojan talonpoikaistarinat löytyi 3 egellä Kontista. Ne on tosi klisheisiä ja mynnähtäneitä. Tyyliin nainen pahoinpiteli poliisia kebabilla Norjassa. Poliisi maxoi potut pottuina kumipampulla.

xxx/ellauri202.html on line 164: Roogerin ensimmäinen menestys oli romaani Jean Barois, jonka hänen entinen koulukaverinsa Gaston Gallimard julkaisi vuonna 1913. Siinä ennakoidaan Les Thibaultin temaattista materiaalia. Se oli jonkinlaista jälkilämmitystä Dreyfusin jutulle. Homo Andre Gide oli Roogerin tuttuja. Pääosin dialogimuodossa oleva Jean Barois on tarina elämästä, jonka syvästi erottaa kaksi maailmankatsomusta, katolinen kirkko ja vapaa-ajatteleva, horjumaton, humanistinen todellisuuden kohtaamisen ja hallitsemisen filosofia. Vuonna 1920 hän julkaisi talonpoikafarssin Le Testament du Père Leleu.
xxx/ellauri208.html on line 116: talonpoikaiseen sukuun
xxx/ellauri218.html on line 60: 4. Brueghel teki talonpoika- ja maisematyylisiä maalauksia. Hän oli hyvin moralisoiva ja kriittinen ja se näkyy hänen teoksissaan. Brueghel pilkkasi huumoria käyttämällä alinta luokkaa koko ihmiskunnan vertauskuvana. Hän käytti teoksissaan paljon vertauskuvia. Yleensä 1500-luvulla taiteilijoilla oli italialaisvaikutteinen tyyli maalauksissaan, mutta Brieghel hylkäsi tietoisesti sen tyylisuunnan ja loi omanlaisensa maalaustavan. Hänen aiheenaan oli maaseutu ja sen ihmiset.
xxx/ellauri230.html on line 391: Tammikuussa 1920 kaupunkia piiritti 3000 ihmisen partisaaniyksikkö Ya. I. Tryapitsynin ja T. I. Naumovin (esikuntapäällikkö) johdolla. Yakov Ivanovich Tryapitsyn (1897-1920), muromilainen talonpoika, RIA :n lippu, etulinjan sotilas, Pyhän Yrjön ritari, ilmestyi Siperiaan vuoden 1918 lopulla, osallistui partisaaniliikkeeseen ja loi oman 35 hengen joukkonsa ihmisiä, johtajana 10. marraskuuta 1919 alkaen With. Vjatskoe marssi Nikolaevskiin. Heidän edetessään osasto kasvoi viiteen rykmenttiin.
xxx/ellauri231.html on line 192: Maaliskuussa 1919 Koltshak itse vaati yhdeltä kenraaleistaan, että tämä "seuraa japanilaisten esimerkkiä, jotka Amurin alueella olivat tuhonneet paikallisen väestön". Neuvostoskaja Rossija, Ludwig Martensin perustaman Neuvostoliiton toimiston viralliset urut, lainasi menshevikkien urkuja, Vsegda Vperjod, (always in my periods) väittäen, että Koltshakin miehet käyttivät joukkoruoskimisia ja tuhosivat kokonaisia ​​kyliä maan tasalle tykistötulella. Väitetään, että 4000 talonpoikaa joutui kenttätuomioistuinten ja rangaistusretkien uhreiksi ja että kaikki kapinallisten asunnot poltettiin. Ote Irkutskin läänin Jenisein läänin hallituksen määräyksestä, missä kenraali. S. Rozanov sanoi:
xxx/ellauri231.html on line 275: Mahno loi Etelä-Ukrainaan yli seitsemän miljoonan ihmisen asuinalueen kattaneen anarkistisen talonpoikaisjärjestön eli niin sanotun Mahnonian, jossa sovellettiin anarkistisen kommunismin periaatteita. Mahnon päätös luoda anarkistinen yhteisö Ukrainaan aiheutti kuitenkin sen, että puna-armeija kääntyi häntä vastaan. Bolševikit kieltäytyivät tekemästä yhteistyötä Mahnon anarkistijoukkojen kanssa ja lähettivät kaksi Tšekan agenttia yrittämään hänen murhaamistaan kesäkuussa 1920. Samana vuonna puna-armeijan komissaari Leo Trotski aloitti terrorin ja määräsi tuhansia Mahnoa peukuttavia tukevia talonpoikia teloitettavaksi.
xxx/ellauri235.html on line 154: "Kiitän Jumalaa päivittäin syntymäni onnesta, sillä olen varma, että minulla olisi ollut kurjaa talonpoikana."
xxx/ellauri237.html on line 266: Johann Arndtilla on ollut huomattava vaikutus erityisesti pietismin kehityksessä. Häntä on pidetty jopa pietistisen hurskauden isänä. (Paremminkin isoisänä, isähän on jo toi Spener.) Euroopassa Arndtin Totisesta kristillisyydestä levisi laajalle myös kansan keskuuteen. Ruotsissa se oli talonpoikaisväestön keskuudessa Raamatun ja virsikirjan jälkeen yleisin teos.
xxx/ellauri237.html on line 462: Minun karkea talonpoikaiskullini kaivautuu sinuun Olet enemmän kuin tämä valkea pää jota pitelen tiukasti
xxx/ellauri255.html on line 483: Gorki tuskittelee vallankumouxen jälkipyykkiä: Maaseutu on tullut tuntemaan kaupungin. Se tietää mitä palatsit, myymälät ja temppelit maksavat. Mitä ne voivat tarjota sille nykyään? Maaseutu järjestelee elämäänsä kaupungista piittaamatta. Se järjestää parhaat mahdolliset olot jokaiselle proletaarille, joka osaa jotain tehdä: sepälle. viilarille, mekaanikolle, orjuuttaa hänet leivällä ja kaljalla omien tarpeittensa mukaisesti. Ja kaupungin proletaari kiirehtää ilomielin maaseudulle. Mitä muutakaan hän voisi tehdä, kun hänestä ei ole tullut hallintomiestä ja kun tehtaat ja työpajat seisovat? Ja tiedättekö, maaseutu ei päästä häntä takaisin, vaan tekee hänet orjakseen. Orjakseen... Pahinta on se, että tämä on vain väliaikainen helpotuskeino. Käsityöläisenä proletaari on maaseudulla melko avuton. Puuttuu näet raaka-ainetta. Millä tavalla hän voi antaa maaseudulle kaiken mitä tämä tarvitsee? Hän ei pysty poistamaan koko maata kuristavaa hirttosilmukkaa. Ja silloin talonpoika kääntyy ulkomaalaisen kauppamiehen puoleen. Mitä saisi olla? sanoo ulkomainen pääoma talonpojalle. Maatalouskalustoako? Olkaa hyvä. Kotitaloustarvikkeitako? Olkaa hyvä, vaikka kuinka paljon.
xxx/ellauri255.html on line 487: Kun talonpoika näkee, hän sanoo karvain mielin, että ulkomaalainen herra tukkii tavaroillaan kuin leikiten talonpoikaistalouden kaikki reiät, silloin hän, sanokaa mun sanoneen, ottaa vallan omiin käsiinsä. Kuulostaa Ukrainan selkkauxelta.
xxx/ellauri255.html on line 489: Entä mitä mieltä te olette? Etteikö myy? Myy var- masti! Hänelle Venäjä ei ole koskaan ollut olemassa valtiona. Miksei myisi? Hän tuntee kotikylänsä, kenties volostinsa, parhaassa tapauksessa ujestinsa. Mitä merkitsevät hänelle Ural, Donets, Kaukasia, Karjala, Siperia? Pelkkiä sanoja. Tarkoitan iso- tai vähävenäläistä talonpoikaa, ja juuri hän nousee valtaan, sillä hän on todellinen enemmistö, ainos todellinen voima koko Venäjällä. - Lenin tajuaa tämän vaaran, talonpojan väistämättömän tulemisen. Sixi vittu ne häiskät on välttämättä kerättävä kolhooseihin, että niistäkin tulee maatyöläisiä. Mutta bolshevikit eivät huomanneet että kun valtionomistus romahtaa siitä tulee pirullinen lauma oligarkkeja. Yhdellä iskulla päästään samaan tilanteeseen kuin kapitalistimaissa oli päästy vähitellen hivuttamalla vähäosaisilta ne vähätkin osat pois.
xxx/ellauri376.html on line 234: Anton on Troskinon kylän köyhin talonpoika, jonka vanha omistaja kuoli kauan sitten ja kaikkia asioita hoitaa julma puoluejohtaja Nikita Hrutshev. Jälkimmäisen jatkuvan kiristyksen vuoksi Anton saa tuskin toimeentuloa, varsinkin kun hänen veljensä Yermolain, joka otettiin sotaväkeen, pienet lapset asuvat hänen ja hänen vaimonsa Varvaran kanssa.
xxx/ellauri376.html on line 244: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Lydia Lotmanin mukaan tarina "antaa elävän ja laajan kuvan linnoituskylän elämästä". Kuten Dimitrin aiemmassa tarinassa "Kylä", kirjailija keskittyy jälleen maaorjatalonpoikaan, mutta tällä kertaa päähenkilön henkisestä rakenteesta ja moraalisesta luonteesta puuttuvat jo ne idealisoinnin ja romanttisen korotuksen piirteet, jotka olivat Tarinan "Kylä" sankarittarelle ominaista: Anton on "tumma, masentunut ja vetelä".
xxx/ellauri376.html on line 250: Eräänä päivänä, kun herrasmies tulee kylään työasioissa pitkän tauon jälkeen, hän huomaa Akuliinan vahingossa kadulla ja päättää tehdä hyvän teon naimalla häntä naittamalla hänet. Grigorista, talonpoika Silantyn pojasta, tulee Akuliinan sulhanen, vaikka hänen perheensä on äärimmäisen tyytymätön siihen, että heidän on otettava taloonsa orpo Akuliina, ei rikas morsian. Akuliina itse yrittää pyytää mestaria peruuttamaan häät, mutta arkuudesta hän ei uskalla tehdä niin. Häät järjestetään suuressa mittakaavassa, jotta kasvoja ei menetetä, mutta häiden jälkeen Akuliinan tilanne ei parane, ja häntä lyödään, moititaan ja hänelle uskotaan vaikein työ. Akuliinan tytär Dunka syntyy.
xxx/ellauri380.html on line 423: Stolypin oli monarkisti ja toivoi vahvistavansa valtaistuinta modernisoimalla Venäjän maaseututaloutta. Hänen tavoitteensa olivat nykyaikaisuus ja tehokkuus demokratian sijaan. Hän väitti, että maakysymys voidaan ratkaista ja vallankumous estää vasta, kun talonpoikaiskunta lakkautetaan ja vakaalla suurmaanomistajaluokalla, kulakeilla, olisi osuutta status quohon. Joopa joo. Lenin kirjoitti Pariisin sanomalehdessä "Social-Democrat" 31. lokakuuta 1911 "Stolypin and the Revolution" vaatien "uber-lynkkaajan kuolettamista". Vuoden 2008 "Venäjän nimi" -tv-äänestyksessä "suurin venäläinen" valittiin Stolypin toiseksi Aleksanteri Nevskin jälkeen ja Jossif Stalin kolmannexi.
94