ellauri020.html on line 548: Ollaan vuodessa 86. Akun laskukas iskä on kuollut viinaan. Onxe niin et laskukkaat on kiltimpiä ja nousukkaat per definitionem paskiaisia? Varmaan on niin, kyynärpäily on jälkimmäisten hommia, edelliset antaa ahneempien talletella suuret setelit. No on niitä happamiakin laskukkaita, kuten Sanelma, joka sanoo tylysti kuin eräskin savolainen intiaani: Yrmf! Olen puhunut!
ellauri115.html on line 279: No ainakin sen panee heti merkille että Montaigne on aika tyytyväinen oloonsa, se vaikuttaa epikurolaiselta. Ja se siteeraa antiikin lähteitä yhtä ahkeraan kuin masentuneempi Burton. Modernimpaa Rousseauta ei vanhat viisaudet enää kiinnosta, valistuneena romantikkona se haluaa ize kexiä, Se on myös tyytymätön osaansa ja kantaa kaunaa vihamiehille. Joku Diogenes mieluummin kuin Epikuros kävisi sen esikuvaxi. Molempia kuitenkin pohdituttaa se, mitä niistä jää jälkipolville. Montaigne huomauttaa että monia kiinnostaa maine ja omaisuus enemmän kuin elämä. Voiko heppua sanoa onnellisexi edes kunnialla kuoltua jos sen jälkeläiset on kurjia ja pennittömiä? Hyvä kymysys, pistää Darwin väliin. Montaigne peukutti sukulaisia, Rousseau oli pelkkä meemipeikko, lapset se jakoi enemmän tarvizeville. Saa toiset ne talletella pienet epelit, ne multa pitkät vain saa.
ellauri142.html on line 411: Annan toisten mä talletella suuret setelit
ellauri142.html on line 419: Annan toisten mä talletella suuret setelit
ellauri142.html on line 425: Annan toisten mä talletella suuret setelit
5