ellauri011.html on line 574:
Mieluummin kuin tietoisuutta Loiri laajensi tajuntaa. Leninin sijasta kiehtoi selvänäkijä Aino Kassisen oppi.
ellauri014.html on line 1563: Prof. Tuomarila haukkui Marinoa ettei se pässi ajatellut mitään. Nyttemmin on mietitty, ettei se oikein tiennyt mitä ajatella: tiede oli just alkanut tunkea poeettojenkin tajuntaan, ja ne oli vähän ymmällään. Niinkuin Miltonkin, jolle tähtitieteen ja luomiskertomuksen liimaaminen yhteen teetti paljon selittelyä. Ja kai niillä oli molemmilla mielessä yhtä ja toista mistei passannut puhua, ei passaa oikein vieläkään. Nimittäin homostelua.
ellauri042.html on line 413: tasolle laskettu tajunta näät synnyttää myös krokotiilimaisia tunteita.
ellauri045.html on line 746: Seuraavana päivänä mies vapauttaa Benin jalkakahleista ja tarjoaa tälle työtä saaren johtajana, kun hän on lähtenyt saarelta. Johdatettuaan joukkonsa Clairen suojiin, mies lähettää Sawyerin vakoilemaan Widmorea Hydra-saarelle. Kohdattuaan Sunin, Musta-asuinen mies tarjoutuu viemään hänet Jinin luo, mutta Sun juoksee karkuun kunnes hän lyö päänsä oksaan ja menettää tajuntansa. Palattuaan leiriin hän huomaa Widmoren miesten vieneen Jinin pois. Musta-asuinen mies suuntaa Hydra-saarelle, jossa hän kohtaa Widmoren ja varoittaa tätä tulevasta sodasta. Palatessaan leiriinsä hän kohtaa Desmondin, jonka Sayid oli hakenut Widmoren leiristä. Mies työntää Desmondin vanhaan kaivoon.
ellauri048.html on line 1320: O somewhere, meek, unconscious dove, Hohhoo, jossain nöyrä, tajuntansa menettänyt kyyhky,
ellauri061.html on line 213: 1900-luvun alussa näytelmä kuvasi alitajuntaa, 60-luvulla vapaata rakkautta, 70-luvulla sadomasokismia (ja Oberon oli bi). Eka naiskriitikko Marjorie Garber 1974 sanoi et se oli ihan ihqua. Toka naiskriitikko Anne Paolucci laski 1977 et näytelmä kestikin 5 päivää (eikä 4). 1980 Florence Falk näki siinä kulttuuriantropologiaa. Cheis Hassell kristillisen sanoman. Se on nostanut tanaan kokonaisen nipun tsygologeja. Heput on hulluja kunnes löytää autenttisen sexuaalisen izensä. Jonkun Mordechain mielestä siinä on vastakkain Eros ja Thanatos. Eros taitaa päästä joholle. Joka tapauxessa näytelmä on terapeuttinen. 1991-luvulla vasta Barbara Freedman huohmaa että siinä on aika paljon patriarkaalisia viboja.
ellauri082.html on line 413: Jamesin mukaan uskonnolliset kokemukset liittyvät alitajunnan toimintaan ja alitajunnan tai alitajuisen minuuden ”ryntäämiseen tajuntaan”. Tästä huolimatta hän ei kuitenkaan pidä niitä vähävarvoisina, vaan kirjoittaa ”mystisten tilojen todellisuus ehdottomasti kumoaa sen kuvitelman, että epämystiset tilat olisivat ainoat uskottavat tilat ja määräisivät lopulta, mitä saamme uskoa” ja lisäksi ”Minusta tuntuu, ettei mikään filosofia anna meille oikeutta kutsua näkymätöntä eli mystistä maailmaa epätodelliseksi”.
ellauri096.html on line 863: ”Vastustajan voimat näyttivät hupenevan, ja hänen kalpeilla kasvoillaan erottui punaisia laikkuja. Hän haukkoi henkeään erien välissä eikä silti tahtonut saada happea. Kun se hitaasti upposi tajuntaani, aloin vain toivoa, että hän pian pyörtyisi. Paizi sitten se ei ehtisi merkata minua. Verdammt noch mal!” Mensuurimeikkailu paljasti armottomasti, oliko nuorukaisessa tosimiehen aineksia kuin Aki Mannisessa, vai onko se väpelö kuten se nörtti taiteellinen telttakaveri. Mikään ei muutu, vaan verryttelypuvut vaihtuvat. Paukapäiden kasvojen piti mittelön aikana kuvastaa malttia, urheutta ja rehtiyttä – ei kiihkoa, silmitöntä verenhimoa saati sitten pelkoa. Jos paukantti käänsi päänsä sivuun miekan terän tieltä tai räpytti silmiään, hänet leimattiin armotta pelkuriksi ja hän sai ylimääräisen reijän perseeseen. Kunnian puolustaminen oli mensuurimeikkailun keskeinen arvo. Kuuluisa saksalainen runoilija Heinrich Heine opiskeli 1800-luvulla Göttingenin yliopistossa. Hän oli taustaltaan juutalainen ja päätyi miekkailemaan juutalaisvastaisen solvauksen esittänyttä opiskelijaa vastaan. Hänen kustantajansa rohkaisi suosikkirunoilijaansa sanoilla: ”Ennemmin kuolema kuin häpeä!” "Ennemmin häpeä kuin perseeseen 2 lisäläpeä", laukaisi Chaim leukavasti.
ellauri112.html on line 81: Sielunelämässä on synteetisen rinnalla kuitenkin huomattava toinenkin puoli, ja edellisen yksinomainen tehostaminen johtaa yksipuolisuuteen. Sitä välttääksemme ja yrittääksemme uudelleen löytää adekvaatisen ilmaisun sielunelämän yleiselle luonteelle, mutta tällä kertaa tarkoin »mitan mukaan tehdyn» käsitteen eikä ainoastaan kuvan avulla, on meidän mielestäni lausuttava, että sielunelämässä on huomattavana kahdensuuntainen pyrkimys: toinen synteesin kautta johtava yhä suurempaan keskitykseen, ykseyteen, toinen hajoamisen kautta viepä yhä suurempaan erillisyyteen, moninaisuuteen. Normaalisen ihmisen sielunelämä on alituisessa liikkeessä näiden kahden poolin välillä. Voimakkaassa kestävässä tahdonponnistuksessa, jossa tajuntaa hallitsee yksi ainoa kirkashohtoinen mielikuva, tehtävä teko, kaikkien niiden omituisten tunnesävyjen myötäseuraamana, jotka antavat meille tietoisuuden omasta aktiivisuudestamme ja saattavat minä-tajunnan voimakkaimpana astumaan esiin--silloin on meillä tila, jossa sielullinen synteesi ja keskitys on huipussaan, joka, kuten Pierre Janet eräässä kohdassa lausuu, »pyrkii toteuttamaan filosofien ihanteen, identisen sieluykseyden».
ellauri112.html on line 83: Mutta tämä ihanteellinen tila toteutuu vain silloin tällöin. Jännitys laukee, mälli lentää, pussit tyhjenee, ja mitä silloin tapahtuu? Äsken istui »minuus» elävästi tietoisena mahdistaan, kaikki langat käsissään, valta-istuimellaan ja hallitsi; nyt se lakkaa olemasta näyttämön ehdoton keskus, siirtyy vähitellen yhä syrjempään, hallitsevasta katselevaan asentoon, ja keskuksen valtaavat mielikuvat, jotka äsken kukistettuina, nyt alkavat saada takaisin itsenäisyyttänsä ja pitää karkeloitaan. Kuta vapaammiksi, irrallisemmiksi ja itsenäisemmiksi ne tulevat, kuta enemmän voimaa ja väriä ne saavat, kuta enemmän lähestymme unennäköä, sitä kalpeammaksi käy minä-tajunta, sitä enemmän herpaantuu sen jännitys, sitä enemmän muuttuu se pelkäksi tajunnan kentäksi, jolla unennäön kirjavat haamut loppumattomana sarjana pitävät temmeltään kummallisessa kuutamoisessa valaistuksessa minkä lähde on tietymätön. Mielikuvat ovat nyt täydelleen itsenäistyneet; kuvista ovat ne muuttuneet olennoiksi ja esineiksi, joiden vaatimus tulla otetuiksi täytenä totena ei kohtaa mitään vastaväitettä.
ellauri118.html on line 436: Dialogipelimallissa story olis niiko tapahtumia kuvaileva lausejoukko, joukko pieniä mahdollisia maailmoja. Plot on dialogipelisiirrot, joista tuo lausejoukko voidaan päätellä. Se päättelijä on kognitiivisen narratologian luonnostelema tavallinen (naiivi) lukija – tolkun saaja – joka etsii fiktiivisistä maailmoista ne kognitiivisesti tutuksi tekevää ainesta. Lukijan mielestä kehittyy kirjallisuuden kuvaamien fiktiivisten mielten heijastuspinta ja sisartajunta. Entäs veli? Onxtää taas jotain miesten sortoa? Juonipaljastus onkin oikeammin stooripaljastus.
ellauri118.html on line 551: Alan uranuurtajille kuten Käte Hamburgerille ja Dorrit Cohnille fiktiivisen mielen esittäminen oli ennen kaikkea osoitus kertovan fiktion erityislaadusta muihin diskursseihin nähden – ainoa kerronnallisuuden alue, joka tarjoaa tiedollisen pääsyn toisen ihmisen tajuntaan (ks. Hamburger 1993, 81–89; Cohn 1978, 5–7; Cohn 2006, 35–38, 149). Cohn väittää klassisessa tutkimuksessaan Transparent Minds (1978), että kerronnalliset keinot, jotka päästävät meidät lähimmäksi henkilöhahmojen kokemusmaailmaa, ovat samaan aikaan kaikkein kirjallisimpia – kaikkein ilmeisimmin kirjailijan taiteellisen luomistyön tulosta.
ellauri142.html on line 532: ”Jumala on yhtä tyhjän kanssa, ja sen tähden sitä kutsutaan tyhjäksi (vaikka se on itse jumala), sillä jumala on käsittämätön ja sanoilla selittämätön.” (J. Böhme, Teosofisia kysymyksiä, II, 13.) Jahven nimi izelleen oli "minä olen", voiko enää paljon sitä narsistisemmaxi tulla. Jos jumalaa voisimme pelkästään ihmisjärjen kannalta käsittää, hän ei olisi mikään jumala. Ainoastaan jumala voi itsensä käsittää jumalana. Adhyatma merkitsee korkeinta maailmansielua (itsetajuntaa).
ellauri142.html on line 744: Sanotaan että pyhän hattivattipuun juuret ovat taivaassa ja sen oksat laajenevat maan yli; sen lehdet ovat hymnit. Behemotin munan suonet on paxut kuin puun juuria. Se joka ymmärtää tämän vertauksen, ja tuntee tämän ”puun”, tuntee myös Vedon lyönteihin kätketyn merkityksen. Pyhä banjopuu eli Ash (saarni) on kokonaisuudessaan niin kuin yksityiskohdissaankin ”elämän puu”, ts. homolajissa samoin kuin yksityisessä apinassa. Sen pähkinä on itsetajuntaan kypsynyt yksilöllinen silfverbäk.
ellauri143.html on line 1664: Anatma eli minuuttomuus, ytimettömyys on yksi kolmesta olemassaolon tuotemerkistä buddhalaisuudessa. Buddhalaisuus opettaa, että ei ole olemassa mitään erillistä ja yksilöllistä minää. Havainto minuudesta on pysymätön ja jatkuvasti muuttuva kokonaisuus, joka syntyy viidestä kokemuksemme osatekijästä eli skandhasta: aistit, matelijanaivot, muisti, assosiaatiot ja tajunta. So what? Nojatuolipsykologiaa.
ellauri144.html on line 127: Koska se loppuu? Mutta miksi sen pitäisi loppua? Että olisin mieliksi isälle ja äidille? Ollakseni niin kuin muut? Miksi ihmeessä minun pitää puolustella sitä että olen sellainen jota muutamia vuosia sitten kunnioittavasti nimitettiin vanhaksipojaksi? Loppujen lopuksihan tämä on vain sitä, eikö niin naimattomuutta. Mikä siis on rikos? Seksuaalinen vapaus? Tänä päivänä ja aikana? Miksi minun pitäisi taipua porvariston normeihin? Pyydänkö minä heitä taipumaan omiin normeihini? Ehkä minua on vähän sohaistu Bohemian tervasudilla - onko se niin hirvittävää? Kenelle minä aiheutan vahinkoa himoillani? Minä en puukota naisia, minä en väännä heitä käsistä saadakseni heidät sänkyyn. Minä olen, jos voin niin sanoa, rehellinen ja hellä ihminen, mitä miehiin tulee minä olen hiljainen ja halukas... Mutta miksi minun täytyy puolustella itseäni? Pyytää anteeksi! Miksi minun täytyy rehellisyydellä ja hellyydellä puolustella halujani! Minulla siis on haluni - mutta kun ne ovat loputtomat - loputtomat! Ja se, se ei ehkä ole mikään kovin normaali asia, jos otetaan välillä psykoanalyyttinen nákökulma... Mutta nythän ainoa mitä alitajunta voi tehdä, niin Freud opettaa, on haluta. Ja haluta! MAHALUUN! Voi Freud, ettenkö minä tietäisi! Yhdellä on sievä perse, mutta hän on liian kova puhumaan. Tämä toinen puolestaan ei puhu lainkaan, ei ainakaan mitään järjellistä - mutta veljet mikä imuttaja! Mikä kyrväntuntemus! Naiset eivät pärjää alkuunkaan! (Jatkuu ensi numerossa)
ellauri158.html on line 459: Mikä hyvänsä tapahtuu kohteessa joka on apinan mielen rakentava idea (sielu, tästälähin, en jaxa kirjoittaa tota sepustusta enää), sen apinan mieli havaizee, tai siitä asiasta välttämättä syntyy mielessä idea; eli siis, jos apinan sielun kohteena on korpus, ei mitään siinä korpuxessa voi tapahtua, jota ei mielellä havaita. Mitähän tääkin sitten olisi. Onko tähtäimessä Jaakko Hintikan transitiivisuusaxiooma S4, eli Kp -> KKp? Täähän on freudilaisuuden tappolause, ei voi olla jotain alitajuntaa, josta ylitajunta ei olis selvillä. Eli se on eittämättä perseestä. Mieli on kuten Minsky sanoi, pieni termiittipesä sekin.
ellauri249.html on line 270: Stalinin viimeiset vuodet 1949–1953 olivat ankeaa aikaa. Kommunismi oli muuttunut Amerikan hegemoniaa uhmaavaxi venäläiseksi imperialismiksi ja Stalinin hovi kävi veristä ja vodkaista valtataistelua. Stalin kärsi sydänkohtauksista vuosina 1945 ja 1947. Hän korvasi puolueen kokoukset irvokkailla aamuyöhön kestäneillä juomingeilla, joissa käsiteltiin valtion juoksevia asioita. Stalinin alaisille ne olivat puhdasta nöyryyttämistä. Stalinista oli huvittavaa kun ihmiset nolasivat itsensä ja kokivat nöyryytyksiä: tuolille laitettiin tomaatteja ja joku pakotettiin istumaan niiden päälle, viiniin laitettiin suolaa ja se joka oli raitis, pakotettiin juomaan votkaa niin kauan, että menetti tajuntansa.
ellauri266.html on line 118: Ja pimeessä pääni sun rinnoilles lyön. En uskalla edes ääneen hengittää. Ja tuoksusi vie tajuntani pimeään, nanananaa. (Dingo Autiotalo)
ellauri266.html on line 119: Ja kuollut susi vie tajuntani pimeään.
ellauri330.html on line 259: Filosofi William James sanoi: "Ajatukset itse ovat ajattelijoita." En osaa sitä tuon paremmin sanoa. Mutta mistä ajatukset tulevat? Minut jättävät hieman kylmäksi psykoanalyyttiset selitykset, jotka viittaavat siihen, että alitajunta yrittää päästä sisään ja antaa sinulle ajatuksen, joka muuten tukahtuisi. Kylmäxikö? Pikemminkin kuumaxi. Onhan se päivänselvää että ajatuxet enimmän aikaa askartavat matelijanaivon kärkikolmikon kimpussa: SYÖ! NUSSI! TAPA!
ellauri347.html on line 292: Kuten hänen elämäkertansa antaa ymmärtää, Frommin teoria on melko ainutlaatuinen sekoitus: Freud ja Marx! Molemmat pitivät kyllä sikareista, tai ainakin Freud ja Groucho Marx. Freud tietysti korosti alitajuntaa, biologista ajoa, sortoa ja niin edelleen. Toisin sanoen Freud oletti sen että meidän hahmot ovat biologian määrittämiä. Marx sen sijaan näki ihmiset niin että heidän yhteiskuntansa ja erityisesti heidän taloudelliseb asemansa määräävät järjestelmät.
ellauri347.html on line 350: Sosiaalinen alitajunta
ellauri353.html on line 53: - Hauta minun loppuni on kumminkin. Niinkuin kaikkien. Ymmärrätkö: kun minun kallostani sammuu tajunta, ei maailmaa enää ole. Se räjähtää olemattomiin.
xxx/ellauri027.html on line 687: Eskin (tai ainakin pastorin) ihannejohtaja ei ole platoninen, vaan se osaa myös bylsiä, ottaa aktiivisesti osaa firman pikkujouluihin, käyttääxemme akateemista sanankäännettä. Johtamaan ei opi vaan johtamalla, pitää myös kuxia alaisia. Joillekin johtajille tää voi olla tajuntaa räjäyttävä ajatus. Tuskin monelle. Mut johtaan oppii myös uskonnonopetuxen avulla (tilinnumero on tän jutun lopussa).
xxx/ellauri056.html on line 244: Maukalle on moraali ahtaimmassa merkityxessä keinojen (lue termiittien) järkähtämätön alistaminen jonkin yleisen tehtävän suorittamiseen. Maeterlinck ehottaa et tajunta (conscience? eli omatunto) on lähtöisin moraalista. Ezitä on nimenomaan termiiteillä. Voi ollakkin. Peilisoluja. Niillä palvellaan pesän etuja. Se on se suurempi kokonaisuus, yleisempi tehtävä.
xxx/ellauri056.html on line 314: Mauri ei ehkä usko kohtaloon mutta sentään huonoon ja hyvään pullaan. Jotkut on onnekkaita kuin Hannu Hanhi, joillekkin käy koko ajan kehnosti kuin Aku Ankalle. Viuhkan selityxenä on izekunkin alitajunta.
xxx/ellauri087.html on line 292: Saarisen mukaan suomalaisten tajuntaan on hivuttautunut amerikkalaisvetoinen yksilökeskeinen ja arrogantti kuluttajaideaali. Tänne on myös hivuttautunut amerikkalaisvetoinen motivational speaker-standup komiikka.
xxx/ellauri087.html on line 297: – Meidän täytyy luopua kuluttajavetoisesta itsekkyydestä, joka on pikkuhiljaa hypnotisoinut tajuntamme. Elämässä on kyse suuremmasta kuin pelkästään ostamisesta tai kuluttamisesta. Siihen kuuluu myös myyminen ja lihavan tilin tekeminen.
xxx/ellauri129.html on line 414: Omankin morokolhonkokoisen tajuntani lävistää päivittäin viisisataa arveluttavaa ajatuskulkua: murhanhimon välähdyksiä, seksistisiä fantasioita, etnisiä ennakkoluuloja ja poliittista vihaa. Tietoisuuden hyveellisten ja valistuneiden rakenteiden juurella mekastaa berserkkialtis apina, jolle en myöntäisi edes pienoistrukin ajolupaa, kynän käyttöoikeuden kylläkin.
xxx/ellauri138.html on line 342: Saksalainen kritiikki on viime ponnistuksiinsa asti pysytellyt filosofian maaperällä. Vaikka se on ollutkin kaukana yleisfilosofisten edellytysten tutkimisesta, sen kaikki kysymykset ovat nousseet tietyn filosofisen järjestelmän, Hegelin järjestelmän, maaperästä. Niinpä ei ainoastaan sen vastauksiin, vaan jo itse kysymyksenasetteluun on sisältynyt mystifikaatiota. Tämä riippuvuus Hegelistä on syynä siihen, ettei kukaan näistä uudemmista kriitikoista ole yrittänytkään arvostella Hegelin järjestelmää kokonaisuudessaan, niin kovasti kuin jokainen heistä onkin väittänyt etääntyneensä Hegelistä. Heidän polemiikkinsa Hegeliä ja toisiaan vastaan rajoittuu siihen, että kukin sieppaa jonkin yhden puolen Hegelin järjestelmästä ja kääntää sen niin koko järjestelmää kuin myös muiden siitä ottamia puolia vastaan. Aluksi otettiin Hegelin kategoriat, kuten »substanssi» ja »itsetajunta» puhtaassa, väärentämättömässä muodossa, myöhemmin nämä kategoriat profanoitiin maallisemmilla nimityksillä, kuten »laji», »ainoa», »ihminen» jne.
xxx/ellauri138.html on line 344: Koko saksalainen filosofinen kritiikki Straussista Stirneriin rajoittuu uskonnollisten käsitysten arvosteluun. Lähtökohtana oli todellinen uskonto ja varsinainen teologia. Mitä ovat uskonnollinen tajunta, uskonnollinen käsitys, se määriteltiin myöhemmässä selittelyssä eri tavoin. Koko edistysaskel oli siinä, että myös virallisesti hyväksytyt metafyysiset ja poliittiset käsitykset, oikeus-, moraali- ynnä muut käsitykset sovitettiin uskonnollisten tai teologisten käsitysten piiriin, samoin kuin siinä, että poliittinen tajunta, oikeus- ja moraalitajunta selitettiin uskonnolliseksi tai teologiseksi, ja poliittinen, oikeudellinen, moraalinen ihminen — viime kädessä »ihminen yleensä» — julistettiin uskonnolliseksi. Uskonnon herruus oletettiin ennalta. Vähitellen alettiin jokainen vallitseva suhde selittää uskonnolliseksi ja muutettiin kultiksi — lainpalvonnaksi, valtionpalvonnaksi jne. Kaikkialla törmättiin dogmeihin ja dogmiuskoon. Maailma kanonisoitui yhä laajemmassa mitassa, kunnes kunnianarvoisa Pyhä Max (Max Stirner, toim.huom.) saattoi lopulta julistaa sen en bloc pyhäksi ja siten päästä kerta kaikkiaan eroon siitä.
xxx/ellauri138.html on line 348: Koska nuorhegeliläiset pitävät mielikuvia, ajatuksia, käsitteitä, joksikin aivan itsenäiseksi muuttamiaan tajunnan tuotteita yleensä ihmisten tosiasiallisina kahleina — aivan samoin kuin vanhahegeliläiset selittivät ne inhimillisen yhteiskunnan todellisiksi yhdyssiteiksi — käy ymmärrettäväksi, että nuorhegeliläisten tuleekin taistella vain näitä tajunnan illuusioita vastaan. Koska heidän kuvitelmiensa mukaan ihmisten suhteet, heidän kaikki tekonsa ja käyttäytymisensä, kahleensa ja rajoituksensa ovat heidän tajuntansa tuotteita, niin nuorhegeliläiset asettavat johdonmukaisesti ihmisille moraalisen vaatimuksen — korvata heidän nykyinen tajuntansa inhimillisellä, kriittisellä tai egoistisella tajunnalla ja kumota siten omat rajoituksensa. Tämä vaatimus tajunnan muuttamisesta toiseksi huipentuu vaatimukseen olevaisen uudenlaisesta tulkitsemisesta, ts. sen hyväksymisestä antamalla sille toisenlaisen tulkinnan. Nuorhegeliläiset ideologit ovat näennäisesti »maailmaa järkyttävistä» fraaseistaan huolimatta suurimpia konservatiiveja. Nuorimmat heistä ovat löytäneet toiminnalleen täsmällisen ilmaisun vakuuttaessaan taistelevansa ainoastaan »fraaseja» vastaan. He unohtavat kuitenkin, että noiden fraasien vastapainoksi he esittävät vain fraaseja ja että taistellessaan ainoastaan tämän maailman fraaseja vastaan he eivät suinkaan taistele todellista, olevaa maailmaa vastaan. Ainoana tuloksena tästä filosofisesta kritiikistä oli vain muutama ja sitä paitsi yksipuolinen uskonnonhistoriallinen selitys kristinuskosta; nuorhegeliläisten kaikki muut väitteet antavat vain lisäväriä vaatimukselle, että heidän mitätöntä selittelyään olisi pidettävä maailmanhistoriallisena löytönä.
xxx/ellauri138.html on line 352: Yhteiskunnallinen oleminen ja yhteiskunnallinen tajunta
xxx/ellauri138.html on line 354: Aivan päinvastoin kuin saksalaisessa filosofiassa, jossa laskeudutaan taivaasta maahan, me nousemme maasta taivaaseen, me emme ts. lähde siitä, mitä ihmiset puhuvat, luulevat, kuvittelevat, emmekä myöskään puhutuista, ajatelluista, luulluista, kuvitelluista ihmisistä tullaksemme sitä kautta fyysisiin ihmisiin — me lähdemme todella toimivista ihmisistä ja heidän todellisen elämisensä prosessista ja osoitamme myös tämän elämisprosessin ideologisten heijastumien ja kaikujen kehityksen. Ihmisen aivoissa syntyvät utukuvatkin ovat heidän aineellisen, kokeellisesti todettavan ja aineellisista edellytyksistä riippuvaisen elämisprosessinsa väistämättömiä härmistymiä, sublimaatioita. Moraali, uskonto, metafysiikka ja muut ideologian lajit sekä niitä vastaavat tajunnan muodot kadottavat näin ollen näennäisen itsenäisyytensä. Niillä ei ole mitään historiaa, niillä ei ole mitään kehitystä, vaan aineellista tuotantoaan ja aineellista kanssakäymistään kehittävät ihmiset muuttavat tämän todellisuutensa mukana myös ajatteluaan ja ajattelunsa tuotteita. Tajunta ei määrää elämää, vaan elämä määrää tajunnan. Ensimmäisessä tarkastelutavassa lähdetään tajunnasta, ikään kuin se olisi elävä yksilö; jälkimmäisessä, todellista elämää vastaavassa tarkastelutavassa, lähdetään todellisesta elävästä yksilöstä ja tarkastellaan tajuntaa ainoastaan hänen tajuntanaan.
xxx/ellauri138.html on line 360: Erittäinkin totta, leukavasti laukaistu ja laittamattomasti sanottu, kiitos hrat Marx ja Engels, annetaan iso käsi heille! Näin jälkikäteen ajatellen on uskomatonta että toi päälaellaan seisonut ajatusmalli on voinut pysyä pystyssä niin kauan, ja että sillä vieläkin on termiittiapinoien joukossa miljoonia ellei miljardeja kannattajia. Mutta sen takana on vahva ääni kallon takaosasta, nimittäinkin narsismi. Dosto Dostojevskillä oli aivan sama vika, ja tunnetuimmat jenkkijutkukynäilijät ovat nekin samanlaisia idealistinarsisteja. Kerta kaikki muut te olette tajuntani tuotetta, mä en voi millään kuolla, sittenhän kaikki lopahtaisi siihen. Sittehän olis kaikki ihan merkityxetöntä, koska merkitys, c'est moi.
xxx/ellauri168.html on line 502: Kaikki tämä tapahtuu äärimmäisen nopeasti, kuin gebardit. Jos mieli ei pystytä sarjaa automaattisia kognitiivisia demoni-prosesseja joista tulee tottumuksia (kutsutaan K-linjoiksi), se löytää itsensä kietoutuneena tajuntaan joka opiskelee yhä uudelleen arkipäiväisiä asioita joka tekee mahdottomaksi sen että paljonkaan asioita kyettäisiin suorittamaan. Jokainen taito pitäisi jatkuvasti opetella uudelleen. Henkilö saattaisi helposti joutua käyttämään koko päivän sepaluxen auki napittamiseen. Niin kauan kuin mieli säilyy tasapainoisessa ympäristössä, missä tottumukset toimivat, kaikki on hyvin. Mutta elämä on sellainen muuttuva ympäristö että meidän vakiintuneet tottumuksemme voivat saada mielemme pysäyttämään tottumuksiemme kognitiivisen demoni-prosessin, joka ei ole suotavaa.
xxx/ellauri169.html on line 328: Tarkastellaanpa kolmea uhria jotka kärsivät miehenhallinnan & ruumiinhallinnan implanteista ja jotka tämä kirjailija (Fritz the Cat) tuntee. Me voimme viitata heihin termillä "Amy", uhri Nro. 1001..., "Betty", uhri Nro. 1002..., ja "Cathy", uhri Nro. 1003.... -- "Amy" löydettiin kun käytettiin spektri-analyysilaitetta joka havaitsi että 750 MHz:n aallot olivat kohdistuneet häneen. "Betty" päätteli että häntä vastaan hyökättiin kokonaisella radio-mikroaaltojen spektrillä jotka pommittivat häntä Morsen kaavan mukaan. Tämä signaalien vastaanotin oli kuituoptinen ja se oli naamioitu näyttämään tavalliselta häpykarvalta joka jatkuvasti poltti reikiä hänen alusvaatteisiinsa. Luultavasti, tämä sivuvaikutus oli virhe jota he eivät olleet saaneet korjattua. Cathya pommitettiin ELF & VLF -aalloilla joiden taajuudet olivat 435 & 1080 MHz. Nämä taajuudet ovat ikkunoita ihmisen tajuntaan. He käyttivät myös typen partikkelien säteitä joka tuottaa "typpi-narkoosin" uhrille. Xenon-lamput voivat myös vaikuttaa miehen ruumiiseen. 1.000 - 1.200 MHz:n taajuus voi vaikuttaa geeneihin. Implanttien RF-taajuudet ovat vahingoittaneet uhrien silmiä. Vaikka tämä antaa meille lähtökohdan keskusteluumme, nämä eivät ole ainoita taajuuksia jotka uhkaavat miehenhallinnan uhreja.
xxx/ellauri230.html on line 126: Siitä huolimatta, että tämä on kuva kaukaa haetuista fantasiasta voimakkaine volyymeineen ja loistavine väreineen, se antaa kuitenkin elävän tunteen siitä, että olemme kohtauksen suoria todistajia, kun lonkerot näyttävät luisuvan ja vääntelevän katseemme edessä. Sukellusnainen, joka luovuttaa kehonsa mustekalan lutkutettavaxi saadakseen mahtiorkut, saattaa aluksi näyttää "elottomalta, kuin ruumiilta", mutta itse asiassa hän on lähes menettänyt tajuntansa ilosta, jonka imuvoimainen olento antaa hänelle.
xxx/ellauri234.html on line 144: Matka sinne oli kaikkea muuta kuin mukava. Juhannusaattona ja juhannuspäivänä vuonna 1941 ilma oli tukahduttavan kuuma. Junassa meidät työnnettiin ahtaisiin vankikarsinoihin. »Raitista» ilmaa tuli ainoastaan haisevan käymäläputken kautta. Hyvä ystäväni ja kohtalotoverini Birger Dahl Vaasasta oli erittäin kunnossa siirron aikana. Hän menetti tajuntansa useamman kerran 29 tuntia kestäneellä matkalla. Oma vointini
xxx/ellauri237.html on line 80: Poika kuuli kirjailijan askeleet ja oven aukaisun. Kirjailijalla oli kädessään likaämpäri, kun poika hyökkäsi hänen kimppuunsa kuristamalla ensin kurkusta. Ämpäri kimposi kädestä ja kirjailija onnistui raapaisemaan poikaa otsaan, mutta sitten hän menetti tajuntansa ja putosi laatoitukselle. Poika polki kylkiluita rikki ja haki sitten puutarhaviikatteen, jolla viilsi ja pisti useita kertoja jo täysin puolustuskyvytöntä uhria.
xxx/ellauri385.html on line 211: Karjunnan syynä on tavaltiesti rangantukun pelko. Lapa pelkää, että on sидери атий ja isi ripustaa sen rangannokkaan, pelon ytimenä on kastraation peikko ja siksi en tohdi totestaa vaan käytän vaan opan negercanker pullotajuntaa muistutukiksena Torta A Tapsen seksualiteetin tetoisuuden valvonnasta; mutsi ei vie siittimestä voimia, pikemminkin vain vahvistaa sitä, niin että se loppuillasta lopuksi pystyy mortauhumaan ilmoille äidin römpsästä eriluontaisena sexicullisena Mirinină, mikä lähes poikkeuksetta pätee jokaiseen kulttuuri ihmiseen. Freed tapasikin sanoa, että hänen pottanaan oli koko ihmiskunta!
xxx/ellauri385.html on line 235: Tämä ilmiö selittyy seuraavalla tavalla: Alkukantaisesti aineellisten tarpeiden tukahduttaminen johtaa toisiin seurauksiin kuin sukupuolisten tarpeiden. Ensin mainittujen tukahduttaminen synnyttää kapinallisuutta, jälkimmäisten taas ehkäisee sitä siten, että torjunta painaa seksuaalisuuden vaatimukset piilotajuntaan, jossa niistä sisäistyy yleinen moraalinen vastarintatekijä. Sen varassa ihminen kapinoimatta alistuu kummankin tarveryhmän tukahduttamiseen! Kaikki tämä vain sixi että isi käski pitää näpöttimet piilossa! Vieläpä kapinallisuudenkin estyminen jää pullo tajuiseksi. Keskimääräisellä epäpoliittisella yksilöllä ei ole pienintäkään taipumusta ryhtyä tietoiseen kapinaan.
43