ellauri049.html on line 788: Kun nyt ize mietin asiaa, niin ehken modernismi on sellasta missä ei niinkään kerrota lukijalle jotain tarinaa vaan suolletaan jonkun mielenmaisemaa sen izensä kannalta ja näkökulmasta, enempi niikö izexeen puhelua tai jotain tajunnanvirtaa, niiku silleen.
ellauri049.html on line 790: Modernismi pyrki irtautumaan klassisista tyyli- ja muotoihanteista. Modernismin ominaispiirre on, että se on esteettisesti tietoinen itsestään, ja siihen liittyy simultaanisuus, rinnastaminen ja montaasi, mutta myös paradoksaaliuus ja moniselitteisyys. Myös totuuden epävarmuus on sen ominaispiirre. Perinteinen kerrontakulttuuri hajoaa ja käytetään lainauksia myyttisiä arkkityyppejä, motiiveja ja symboleja. Kaikkitietävää kertojaa ei enää ole, ja aika lakkaa olemasta kronologinen. Sijalle tulee tajunnanvirta ja näkökulmatekniikka.
ellauri082.html on line 413: Jamesin mukaan uskonnolliset kokemukset liittyvät alitajunnan toimintaan ja alitajunnan tai alitajuisen minuuden ”ryntäämiseen tajuntaan”. Tästä huolimatta hän ei kuitenkaan pidä niitä vähävarvoisina, vaan kirjoittaa ”mystisten tilojen todellisuus ehdottomasti kumoaa sen kuvitelman, että epämystiset tilat olisivat ainoat uskottavat tilat ja määräisivät lopulta, mitä saamme uskoa” ja lisäksi ”Minusta tuntuu, ettei mikään filosofia anna meille oikeutta kutsua näkymätöntä eli mystistä maailmaa epätodelliseksi”.
ellauri082.html on line 577: Ekvaattori: muuttaa voimakkaasti tajunnan tilaa. Tyypillisiä oireita ovat koko ongelman kieltäminen, kieroutunut ajatusmaailma ja voimakas janon tunne.
ellauri096.html on line 836: "Anu" moitiskelee Ikoskan henkilöitä pahvisuudesta. Siinä musta pata kyllä soimaa kattilaa. Jaskan kirjoissa ei ole yhtään oikeata henkilöä, kaikki tapahtumat leijuu painottomina kirjoittajan solipsistisessä päässä. Varjokuvat haahuilee kuin barbinuket Krisse Salmisen skezissä: sit tää menis tänne murjottamaan ja tää sanois sille et mua ahistaa. Tää kohta "Anun" tajunnanvirrasta kuulostaa omakohtaisesti koetulta:
ellauri112.html on line 57: Nykyajan sielutiede, sekä filosofinen että varsinaisesti tieteellinen, onkin sentähden--kuten pitkin rintamaa voi huomata-- usein sangen jyrkästikin varuillaan assosiatsio-psykologian liioitteluja vastaan. Niinpä voitanee esim. Henri Bergson'in filosofiaa osittain pitää jyrkkänä vastavaikutuksena sitä vastaan. Mitä sielukäsitteeseemme tulee, ovat hänen mielestään sekä 'ykseys' että 'moninaisuus' sellaisia »cadres de l'intélligence», ymmärryksen kaavoja, joihin elävä todellisuus vain väkivaltaisesti pakoittamalla saadaan soveltumaan, »konfektsiovaatteita» eikä suinkaan mitan mukaan tehtyjä (kts lähemmin Aika 1911 s. 433 seur.) Tällaisen »mitan mukaan tehdyn» sielukäsitteen on James koettanut tuoda esiin perustavassa »Sielutieteen periaatteissaan.» Loistavassa luvussaan »tajunnan virrasta» (the stream of thought) suosittelee hän tätä kuvaa karakterisoimaan sielunelämän yleistä luonnetta. Nykyisessä kirjallisuudessa se onkin yleisesti omaksuttu.
ellauri112.html on line 81: Sielunelämässä on synteetisen rinnalla kuitenkin huomattava toinenkin puoli, ja edellisen yksinomainen tehostaminen johtaa yksipuolisuuteen. Sitä välttääksemme ja yrittääksemme uudelleen löytää adekvaatisen ilmaisun sielunelämän yleiselle luonteelle, mutta tällä kertaa tarkoin »mitan mukaan tehdyn» käsitteen eikä ainoastaan kuvan avulla, on meidän mielestäni lausuttava, että sielunelämässä on huomattavana kahdensuuntainen pyrkimys: toinen synteesin kautta johtava yhä suurempaan keskitykseen, ykseyteen, toinen hajoamisen kautta viepä yhä suurempaan erillisyyteen, moninaisuuteen. Normaalisen ihmisen sielunelämä on alituisessa liikkeessä näiden kahden poolin välillä. Voimakkaassa kestävässä tahdonponnistuksessa, jossa tajuntaa hallitsee yksi ainoa kirkashohtoinen mielikuva, tehtävä teko, kaikkien niiden omituisten tunnesävyjen myötäseuraamana, jotka antavat meille tietoisuuden omasta aktiivisuudestamme ja saattavat minä-tajunnan voimakkaimpana astumaan esiin--silloin on meillä tila, jossa sielullinen synteesi ja keskitys on huipussaan, joka, kuten Pierre Janet eräässä kohdassa lausuu, »pyrkii toteuttamaan filosofien ihanteen, identisen sieluykseyden».
ellauri112.html on line 83: Mutta tämä ihanteellinen tila toteutuu vain silloin tällöin. Jännitys laukee, mälli lentää, pussit tyhjenee, ja mitä silloin tapahtuu? Äsken istui »minuus» elävästi tietoisena mahdistaan, kaikki langat käsissään, valta-istuimellaan ja hallitsi; nyt se lakkaa olemasta näyttämön ehdoton keskus, siirtyy vähitellen yhä syrjempään, hallitsevasta katselevaan asentoon, ja keskuksen valtaavat mielikuvat, jotka äsken kukistettuina, nyt alkavat saada takaisin itsenäisyyttänsä ja pitää karkeloitaan. Kuta vapaammiksi, irrallisemmiksi ja itsenäisemmiksi ne tulevat, kuta enemmän voimaa ja väriä ne saavat, kuta enemmän lähestymme unennäköä, sitä kalpeammaksi käy minä-tajunta, sitä enemmän herpaantuu sen jännitys, sitä enemmän muuttuu se pelkäksi tajunnan kentäksi, jolla unennäön kirjavat haamut loppumattomana sarjana pitävät temmeltään kummallisessa kuutamoisessa valaistuksessa minkä lähde on tietymätön. Mielikuvat ovat nyt täydelleen itsenäistyneet; kuvista ovat ne muuttuneet olennoiksi ja esineiksi, joiden vaatimus tulla otetuiksi täytenä totena ei kohtaa mitään vastaväitettä.
ellauri112.html on line 169: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri118.html on line 405: Lisää aiheesta Maria Mäkelän väitöskirjasta Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset. Ei siis pikkuruisen Maria Mäkisen, joka oli kotosin Mänzälästä ja jonka äiti oli saxalainen Sveizin rajalta. Kirjallisen tajunnankuvauksen konventiot narratologisena haasteena. Julkaisun pysyvä osoite on tämä. Tiivistäen:
ellauri118.html on line 408: Väitän, että monet uskottomuuskirjallisuudessa toistuvat teemat juontavat juurensa kokevien mielten kerronnallistamiseen ja tekstualisointiin liittyvistä ongelmista eli tajunnankuvauksen rakenteellisista ehdoista. Tämä väite edellyttää olemassa olevien narratologisten analyysivälineiden kriittistä muokkaamista. [Sen ymmärtäminen edellyttää kriittisesti lukijan pään muokkaamista. En ymmärtänyt siitä rihman kiertämää.] Tutkimuksen kuluessa havainnollistan, miten romaanitaiteen konventiot tuottavat ”kirjallisen mielen”, joka poikkeaa ratkaisevasti todellisista ihmismielistä, kuten Bill Clintonista ja Miss Levinskystä. [Helskutin kiemuraista textiä, ei siitä ota selvää vanha vihtahousukaan. No ehkä se selviää edempänä.]
ellauri210.html on line 1066: Dalí kehitti 1920-luvulla oman merkki- ja symbolikielen, jota hän käytti joskus myöhemmässäkin tuotannossaan. Yksi näistä symboleista oli eläimen raadon ja sitä syövien muurahaisten kautta kuvattu mätäneminen, jolla Dalí pilkkasi vihaamaansa poroporvarillista ja vanhoillista yhteiskuntaa. Toinen Dalín suosima aihe oli lipasto, joka avautuu ihmisen vartalosta tai raajoista. Dalílle laatikot olivat muistin ja piilotajunnan symboleita sekä viittasivat ”lokeroajatteluun”, jonka hän omaksui Sigmund Freudin teoksista.
ellauri216.html on line 828: Jeesuksen rukouksen harjoittaminen on mietiskelyä, jossa ihmistajunnan syväalueella, »sydämessä», kohdataan ajaton ja paikaton — ikuinen ja kaikkialla oleva — Hän, joka on sanonut itsestään: »Minä olen se, joka minä olen» (2.Moos.3:14). Mä oon mikä oon ja muuxi muutu en. Kohdataan Jumala sellaisena kuin Hän on. Tule sellaisena kuin olet. Kristina-täti piti luokkakavereille pyjamabileitä.
ellauri263.html on line 589: Ihminen on mikrokosmos, ja eri planeettakausien kehityksellä on ihmisessä omat vastaavuutensa esimerkiksi aisteina sekä tajunnan eri tasoina ja ominaisuuksina. Ihmisessä voidaan siten erottaa seitsemän prinsiippiä, jotka ovat ātma eli Sopen villakoira, buddhi eli henkinen sielu, manaus eli inhimillinen sielu, kamala rumpa eli himo- tai tunnekeho, lingam shakiraan eli fyysisen kehon kaksoispuoli ts. astraalikeho, prawna eli elonhenkäys elävässä olennossa ja stool shakirasta eli fyysinen keho. Neljännen juurirodun aikana ihmiskunnassa oli vielä toimivana "kolmas silmä" eli henkinen näkökyky, jonka fyysinen elin on nyt surkastunut ja tunnetaan häpy- tai peräaukkona.
ellauri330.html on line 241: Edelliset kaksi teoriaa keskittyvät tietoisuuden toiminnallisiin näkökohtiin ja korostavat frontaalista (edessä) ja patriarkaalista (takaa kohti ja sivuille) aivoaluetta. Sitä vastoin integroitu informaatioteoria (3) keskittyy tajunnan fenomenologisiin aspekteihin – milyä se tuntuu, noin kokemuksellisesti – ja ehdottaa, että tietoisuus liittyy takakuoren "kuumaan vyöhykkeeseen", joka sijaitsee aivojen takaosassa ja sisältää osia patriarkaalista, ajallista. ja takaraivolohkot. Tämän teorian mukaan tietoisuus riippuu järjestelmän kyvystä tuottaa integroitua tietoa.
ellauri349.html on line 799: Liehun runokokoelmista kahdeksannessa, vuodelta 2011, Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY) näkyy vahvasti isän kuoleman (2008) aiheuttama suru. Tämän teoksen jälkeen seurasi Liehulla pitkä julkaisutauko, koska se sai valtiolta stipendejä. Vasta keväällä 2021 Liehu iski jälleen. Uusia teoksia ovat runokokoelma Luumu- eivaan Omenapuu odottaa minua takaisin (Sphinx 2021) ja Liehun eräänä elämäntyönään pitämä laaja teos, hänen loppuunsaattamansa lääninrovasti Jouko Liehun, hänen isänsä, muistelmat (Jouko Liehu ja Heidi Liehu: Päivieni loppuun asti, Sphinx, 516 sivua). Teos ilmestyi syksyllä 2021. Siihen sisältyvät Heidi Liehun jälkisanat, joissa hän tuo esiin henkilökohtaistakin elämäänsä isän merkityksen valossa. (Mitämitä!? This I gotta see!) Hän liikkuu lyyrisellä tempolla, tajunnanvirran aalloilla ihmisen kuoleman ja surun äärellä. Teoksessa nousee vahvasti esiin hengellinen sanoma, niin isän elämäntien kuin Heidi Liehun jälkisanojen myötä. Läsnä teoksessa on myös elintasopakolaisuuden teema Jouko Liehun vienankarjalaisten evakkovanhempien kautta:
ellauri391.html on line 158: Se et joku lihaa ja verta ollut tyyppi olisi joku inkarnoitu sana eli meemi maiskahtaa idealismilta. Sielu on järjestyneen materian toimintaa, harmoniaa ikäänku, sanoo materialisti. Vaikka toisaalta, kylhän jonkun tyypin tajunnansisällöt vois digitoida ja tallentaa pilveen tai muistikortille, ja siirtää vaikka toiseen ruumiiseen. Ei siihen kovin kummosta scifiä tarttisi. Aika pitkä tietokonesana siihen kyllä tarvittaisiin, vaikka olis tyhmempikin kaveri.
ellauri401.html on line 210: Pekka järkeili, että jos ihminen on luotu vain joutuakseen lyhkäsen bylsintävaiheen jälkeen kadotukseen, silloin ”se Jumala, joka on minun olemassaoloni syy, olisi paholainen”. Sellainen Jumala ”olisi julmempi kuin mitä me ihmiset olemme”. Pekka ei halunnut uskoa ”koston ja ’rangaistuksen’ julmaan Jumalaan” vaan heitti hänet menemään. Pekka joutui hetkeksi materialismin pyörteeseen ja ajatteli, ettei ole olemassa mitään Jumalaa. Materialistina hän tunsi vapautuvansa ja oli iloinen, ettei ollut olemassa mitään ”korkeampaa olentoa”, joka voisi ihmistä piinata. Pekka luki materialistista kirjallisuutta ja tunsi aivan kuin vapautuvansa. Uusi vire ei sekään kestänyt kaukaa, sillä materialistisista teoksista Ervast ei löytänyt ratkaisua narsisteja aina vaivanneeseen ns. tajunnan vaikeampaan kysymyxeen.

ellauri402.html on line 231: yliaististen tajunnan tilojen kokeminen tulee
ellauri409.html on line 406: Tompan Pariisissa tapaamista julkkixista mitättömämmästä päästä oli Henry James ja Remy de Gourmont joka oli muutaman Vaakun törähdyxen kyhääjä. Aika heikkoja. Hää kirjoitti monen alan tekstejä, jotka osoittavat psykologista silmää, kiinnostusta alitajunnan tutkimiseen ja esitystavan räväkkyyttä. Anna-Maria Tallgren kirjoitti seuraavana vuonna Valvojassa: »Kuinka viileä ja hiljainen on [Pierre Lotin teoksen La hyène enragée] rinnalla Gourmontin pikku kirjanen! Sen lyhyet, pari-kolmekymmentä riviä käsittävät lastut ja mietelmät – – ovat yhtä ankaran tuskan ja paineen synnyttämät kuin konsanaan Lotin kuvaukset, mutta ne tuntee kirjoitetuiksi puolihämärässä työhuoneessa.
ellauri409.html on line 416: Entäs sit tää Conrad Aiken, Tompan opiskelukaveri? onxe sukua Joan Aikenille? Juu, on isä: Joan Delano Aiken (4. syyskuuta 1924 Rye, East Sussex – 4. tammikuuta 2004) oli englantilainen kirjailija. Hänen isänsä oli runoilija Conrad Aiken ja hänen sisarensa Jane Aiken Hodge oli myös kirjailija. Aiken julkaisi etupäässä lastenkirjallisuutta ja jännityskirjallisuutta. Hän sai Guardian-palkinnon vuonna 1969 ja Edgar Allan Poe -palkinnon vuonna 1972. Hänen rikosromaaneistaan on suomennettu Vihan kylvö (1967). Conradilla on kalju, tv-lasit ja penkin muotoinen hautakivi. Aiken oli naimisissa kolme kertaa. Englantilaiset kirjailijat Joan Aiken ja Jane Aiken Hodge ovat hänen tyttäriään. Hänrn runonsa olivat tajunnanvirtaa. Aiken oli naimisissa kolme kertaa. Englantilaiset kirjailijat Joan Aiken ja Jane Aiken Hodge ovat hänen tyttäriään. Hänen esikuviaan olivat Edgar Allan Poe, ranskalaiset symbolistit ja Eliot, mutta myös Sigmund Freud ja William James antoivat hänelle vaikutteita.
xxx/ellauri013.html on line 895: tuohan on pelkkää tajunnanvirtaa, moitti

xxx/ellauri013.html on line 897: näin hiljaa virtaa vanhusten tajunnan Don.

xxx/ellauri126.html on line 597: Deepak Chopra vakuuttaa, että kaikki tapahtuu yhtä helposti kuin lapsen elimien kehitys. Narsistille on vanheneminenkin narsistinen loukkaus. Ihan suututtaa tää nuokkuva ja nahistunut kukkanen. Sitä ei enää suorista tajunnankaan virtapiikki. Ei edes oleskelu luonnossa ja lasten parissa. Siihen ei saa eloa lukemalla henkistä kirjallisuutta, ei käymällä museoissa eikä konserteissa. On tiedostettava, että meillä oli vain 1 elämä, ja siitä on nyt paine karannut. Tätä ei kannata yrittääkään ymmärtää järjen avulla.
xxx/ellauri126.html on line 751: Sillä kaikki onnettomuutemme ovat omaa syytämme. Maailmankaikkeus on tajunnan peili (eikä kääntäen, kuten Marx virheellisesti väitti, kääntäen meidät idealistit päälläseisontaan.)
xxx/ellauri126.html on line 762: 5 asiaa joista haluat elämäsi muistettavan. Ne saavat tästä tajunnanvirtaa! Ole oman 3-jaokkeisen izesi paras ystävä.
xxx/ellauri138.html on line 348: Koska nuorhegeliläiset pitävät mielikuvia, ajatuksia, käsitteitä, joksikin aivan itsenäiseksi muuttamiaan tajunnan tuotteita yleensä ihmisten tosiasiallisina kahleina — aivan samoin kuin vanhahegeliläiset selittivät ne inhimillisen yhteiskunnan todellisiksi yhdyssiteiksi — käy ymmärrettäväksi, että nuorhegeliläisten tuleekin taistella vain näitä tajunnan illuusioita vastaan. Koska heidän kuvitelmiensa mukaan ihmisten suhteet, heidän kaikki tekonsa ja käyttäytymisensä, kahleensa ja rajoituksensa ovat heidän tajuntansa tuotteita, niin nuorhegeliläiset asettavat johdonmukaisesti ihmisille moraalisen vaatimuksen — korvata heidän nykyinen tajuntansa inhimillisellä, kriittisellä tai egoistisella tajunnalla ja kumota siten omat rajoituksensa. Tämä vaatimus tajunnan muuttamisesta toiseksi huipentuu vaatimukseen olevaisen uudenlaisesta tulkitsemisesta, ts. sen hyväksymisestä antamalla sille toisenlaisen tulkinnan. Nuorhegeliläiset ideologit ovat näennäisesti »maailmaa järkyttävistä» fraaseistaan huolimatta suurimpia konservatiiveja. Nuorimmat heistä ovat löytäneet toiminnalleen täsmällisen ilmaisun vakuuttaessaan taistelevansa ainoastaan »fraaseja» vastaan. He unohtavat kuitenkin, että noiden fraasien vastapainoksi he esittävät vain fraaseja ja että taistellessaan ainoastaan tämän maailman fraaseja vastaan he eivät suinkaan taistele todellista, olevaa maailmaa vastaan. Ainoana tuloksena tästä filosofisesta kritiikistä oli vain muutama ja sitä paitsi yksipuolinen uskonnonhistoriallinen selitys kristinuskosta; nuorhegeliläisten kaikki muut väitteet antavat vain lisäväriä vaatimukselle, että heidän mitätöntä selittelyään olisi pidettävä maailmanhistoriallisena löytönä.
xxx/ellauri138.html on line 354: Aivan päinvastoin kuin saksalaisessa filosofiassa, jossa laskeudutaan taivaasta maahan, me nousemme maasta taivaaseen, me emme ts. lähde siitä, mitä ihmiset puhuvat, luulevat, kuvittelevat, emmekä myöskään puhutuista, ajatelluista, luulluista, kuvitelluista ihmisistä tullaksemme sitä kautta fyysisiin ihmisiin — me lähdemme todella toimivista ihmisistä ja heidän todellisen elämisensä prosessista ja osoitamme myös tämän elämisprosessin ideologisten heijastumien ja kaikujen kehityksen. Ihmisen aivoissa syntyvät utukuvatkin ovat heidän aineellisen, kokeellisesti todettavan ja aineellisista edellytyksistä riippuvaisen elämisprosessinsa väistämättömiä härmistymiä, sublimaatioita. Moraali, uskonto, metafysiikka ja muut ideologian lajit sekä niitä vastaavat tajunnan muodot kadottavat näin ollen näennäisen itsenäisyytensä. Niillä ei ole mitään historiaa, niillä ei ole mitään kehitystä, vaan aineellista tuotantoaan ja aineellista kanssakäymistään kehittävät ihmiset muuttavat tämän todellisuutensa mukana myös ajatteluaan ja ajattelunsa tuotteita. Tajunta ei määrää elämää, vaan elämä määrää tajunnan. Ensimmäisessä tarkastelutavassa lähdetään tajunnasta, ikään kuin se olisi elävä yksilö; jälkimmäisessä, todellista elämää vastaavassa tarkastelutavassa, lähdetään todellisesta elävästä yksilöstä ja tarkastellaan tajuntaa ainoastaan hänen tajuntanaan.
xxx/ellauri139.html on line 1230: Enemmän kuin katujen kieli romaanissa kaikuu viihderomaanien klangi. Hempeilevien ja korrektien ilmausten takaa kuultaa taloudellinen ja psyykkinen hätä, joka dostojevskilaisesti kiihtyy usein suggestiiviseksi, paljastavaksi ryöpyksi tajunnan peräkammarista, jossa haisee kiihko, kaikuu kärsimys ja jonka ovenkarmeissa riippuu tarkoituksettomuus. Devuškin joutuu nöyryytetyksi työpaikallaan, koska hänen vaatteensa ovat kehnot. Devuškin ja Dobroselova kärsivät, mutta tuska on Köyhässä väessä maallista, olosuhteista johtuvaa, eikä ylly Dostojevskin myöhemmän tuotannon metafyysiseen riutumukseen.
xxx/ellauri227.html on line 447: Vertaa ylä- ja alakortteja (kortit 5 ja 6). Onko tietoisen ja alitajuisen tason välillä synergiaa? Onko linjaus sen välillä, mikä querentiä ohjaa ja mitä se pyrkii? Jos linjaus on, hienoa – ongelman ratkaiseminen on paljon helpompaa. Jos ei, auta querentia ymmärtämään, mitä alitajunnan tasolla tapahtuu ja kuinka tämä voi vaikuttaa hänen vastaukseensa asiaan.
xxx/ellauri227.html on line 453: Vertaa alla olevia ja Toiveet/Pelot-kortteja (kortit 6 ja 9). Jos sinun on vaikea tulkita toiveitva/pelkoja, katso mitä alitajunnan tasolla tapahtuu kuningattaren sisällä (kortti 6). Onko heidän alitajunnassaan jotain, mikä herättää pelkoa tai toivoa? Jos näet käänteisiä kortteja näissä asennoissa, on todennäköistä, että kuningattare ei ole vielä tietoinen alitajuisista ohjaimistaan ​​​​ja siitä, kuinka tämä vaikuttaa heihin "todellisessa maailmassa".
xxx/ellauri228.html on line 292: Elokuvan viimeinen näytös on sen merkittävin. Puhtaasti tieteellisestä päätöksestä elokuva luopuu suoraviivaisesta juonesta ja siitä tulee enimmäkseen visuaalinen, tajunnan virtaustarina, joka näyttää Kosketuksen lopputulokset Solarikseen Kelvinin näkökulmasta, mutta yrittämättä selittää sitä. Meidät tuodaan takaisin maan kuviin, samaan maalaismaiseen maisemaan, joka aloitti elokuvan, joka näytettiin vielä enemmän kiintymyksellä kuin ennen; mutta tarkalleen, miten ja miksi Kelvin on siellä, pidetään huolellisesti epäselvänä kauniiseen mutta järkyttävään viimeiseen laukaukseen asti: [SPOILERIVAROITUS!] Se oli vain pöllön silmä!
32