ellauri012.html on line 295: Uskonto käskee mun tavoitella hyvettä koska mulla ei ole enää mitään saatavana rakkaudelta. Mutta rakkaus vallitsee yhä mun mielikuvitusta ja viihdyttää menneillä nautinnoilla. Muisti toimii mun rakastajattarena. Vanhurskaus ja velvollisuudentunto ei aina seuraa eläkkeelle menosta; autiomaassakin kun taivaasta ei tule mannaa, sitä halaa mitä ei enää saa. Yksinäisyyden herättämät himot täyttää nääkin maisemat kuolemalla ja hiljaisuudella; harvoin täällä tehdään mitä pitäisi, harvoin palvotaan vain jehovaa. Jos mä oisin tiennyt tän aiemmin, oisin opettanut suakin paremmin. Sä sanot mua sun mestariksi; totta on että sut uskottiin mun huostaan. Mä näin sut, koitin tosissani opettaa sulle kaiken maailman tieteitä; se maksoi sulle neitsyyden ja mulle vapauden. Sun sedästä, joka tykkäs susta, tuli mun vihollinen ja se kosti mulle. Jos olisin munat menetettyäni lakannut rakastamasta sua, olisi se ollut joku lohtu. Konnat oisi antaneet mulle saman onnen mihkä Origenes pääsi omin käsin vaikka ilman lupaa. Kyll on kurjaa! Tunnen itseni syyllisemmäksi nyt sua ajatellessani itku kurkussa kuin silloin kun panin sua täysissä voimissa. Mä mietin sua koko ajan; mä muistan koko ajan sun hellyyden. Tässä kunnossa, herran pieksut! jos juoksen sun alttarille, ja pyydän sua mua säälimään, miksei hengen kestoliekki kuluta tarjottua uhria? Eikö nää mun katumusharjoitukset kiinnosta taivasta pätkän vertaa? Mutta taivas on yhä taipumaton, koska mun himo on vielä elossa; tuli on vaan pettävien hiilten peitossa, eikä sitä sammuta kuin joku poikkeusarmahdus. Ihmisiä käy pettäminen, mut millään et huijaa jumalaa.
ellauri012.html on line 349: Kun olet vaeltanut vaellukses loppuun täällä alhaalla, sanoit että haluut tulla haudatuksi Parakleteen tontille, jotta sä olisit aina mun silmien alla ja mielessä. Luulitko että sun mun mieleen kaivertamat jäljet voi koskaan kulua jäljettömiin, tai että mikään ajan kulu voi kuluttaa pois sun hyväntekeväisyyksien muiston täältä? Ja milloin mä ehtisin noita sun vaatimia rukouksia pomiloida? Hemmetti! Mulla on sillon tuhat muuta huolta, sillä semmoinen onnettomuus ei jättäisi hetken rauhaa. Voiko mun heikko järki kestää sellaista runkutusta? Kun mä olen hulluna ja raivoon taivastakin vastaan, mä en pehmitä sitä mun huudoilla, vaan haastan sitä haukkuen. Miten mä sit rukoilisin ja miten kestäisin suruani? Mä lähtisin mieluummin messiin kuin järjestäisin sun hautajaisia. Sua varten, Abelard, mä elän, ja jos sut temmataan pois multa, ei mulla ole mitään käyttöä mun kurjille päiville. Aargh! Mitä valituksia mä voisin tehdä jos taivas julman säälin vallassa säästäisi mut sillä hetkellä? Kun mä vaan ajattelenkin tätä viimeistä eroa, mä tunnen kaikkia kuoleman tuskia; millaista se sitten tulee olemaan jos se kauhea hetki joskus koittaa? Älä hittovie tunge mun mieleen niin surullisia ajatuksia, jos et rakkaudesta niin edes säälistä.
ellauri012.html on line 363: Olisin tosi iloinen jos voisin pestä kyynelillä tyhjäksi noiden nautintojen muiston, jota ajattelen vieläkin niin mielellään. Ainakin yritän kovasti pinnistäen sammuttaa sydämestäni ne halut jotka mun heikko luonne synnyttää, ja koitan harjoittaa itseäni kidutuksilla jota sä oot kokenut sun vihollisilta. Koitan tällä lailla tyydyttää sua ainakin, vaikken pysty lepyttämään kiukkuista jumalaa. Näyttääkseni sulle miten huonoon kuntoon mä oon mennyt, ja miten pitkällä mä oon näissä katumusharjoituksissa, mä uskallan jopa syyttää taivasta siitä että se sotki sut näihin ansanaruihin. Ei kai tästä voi jumalakaan suuttua, kun en pyydä itselleni armoa.
ellauri012.html on line 448: En edes kyseenalaista sitä Heloise, ettet sä ryhtyis tästä lähin ihan tosissaan hommaamaan tota pelastusta; tän pitäs olla sun ykkösasia. Hylkää mut siis lopullisesti sun sydämestä - tää on paras neuvo jonka mä kykenen sulle antamaan, sillä syyllisesti rakastetun persoonan muistelu ei voi kuin vahingoittaa taivasasiaa, miten pitkälle olisikin päästy hyveen tiellä. Kun olet saanut sammutetuksi sun epäterveen kiinnostuksen muhun, muiden hyveiden harjoitus käy helpoksi; ja kun lopulta sun koko elämä noudattaa kristillisiä sääntöjä, sä olet ihan kypsä heittämään jo lusikan nurkkaan. Sun sielu lehahtaa iloisesti ruumiista ja suuntaa lennon kohti taivasta. Siellä sä meet itsevarmana pelastusmiehistösi eteen, sulle ei lueta lakia tuomiolla, vaan kuulet kun pelastaja sanoo: tule mukaan, meillä on täällä tosi kivaa, soitellaan harpulla ja laulellaan virsiä, heitetään rengasta sädekehillä pilven päällä, ja muuta sellasta.
ellauri014.html on line 1184: Iltapäivällä vielä Wokulla ja Sirkalla on kimppakivaa terminaalipotilaansa kaa. Julle käy läpi uraansa, tarkoitan elämäänsä. Se kiittää taivasta että sillä oli niin mahtava pulla: hyvä sydän, terve järki, upee figuuri, hieno suku, sveitsin kansalaisuus, riitttävästi pätäkkää. Edelleen hyvät vanhemmat, joilta se onnekthi ei ole perblbrlinyt puhevikoja, eikä edes ääliömäisiä mielipiteitä (?), vaan tän kartanon, maat ja paroonin linnan. Edelleen oikee uskonto (kuten kaikilla, omasta miälestä).
ellauri017.html on line 595: Jommassa on kummasti kunniassa alfa ja oomega. Theaitetoxen sielu muistaa alkuperänsä. Jomma oli Rousseausta pirullista, Descartesista jumalaista. Mä olin huono siinä koulussa, mutta vanhemmiten opin tykkäämään. Siinä saa valaistuxen hetkiä, näkee osan taivasta.
ellauri024.html on line 741: Alakuloinen tullinpuomi vahtikojuineen, jossa invalidisotilas puhdisti varusteitaan, liukui hitaasti ohizeni. Jälleen samaa peltoa, paikoitellen mustaa, kynnettyä, paikoitellen vihertävää, läpimärixi kastuneita naakkoja ja varixa, yxitoikkoista sadetta, kyyneleistä taivasta, jolla ei näkynyt ainoatakaan valokaistaletta. - On ikävää tässä maailmassa, hyvät herrat!
ellauri028.html on line 40: Ruusu on ruusu, bisnes on bisnes, samojedi on samojedi. Nyt keplotellaan sitten jonkun muun kanssa. Keplotellaan, elellään, tuijotellaan taivasta timanteissa, kallis lukija! Psykofyysinen tilani on vallan mainio! Rautaa!
ellauri033.html on line 416: Tää erittelyn mestari on liian rehellinen ollaxeen vizikäs. On vaikea sanoa missä kohtaa Hra Bourgetilla puuttuu kepeyttä. Kun se kuvaa don Juania, alta kurkistaa Don Quichotte. Se uhoo, huudahtelee, pahentuu, huokailee, kuzuu avux taivasta ja maata. Aina tulisena ja juhlallisena se pitää traagisena sellaista jota muut ei edes ota vakavasti. Arvoituxet joita se pitää julmina tai jotka aiheuttavat sairasta angstia, on sen lukijattarista vaan hassuja. Muistattexte mitä Claude Larcher sanoi izestään: mua pidetään subtiilina analyytikkona, mä olen kovan luokan tumpelo. Sellasta tumpeloutta sais olla enemmän. Tässä kohtaa Hra Bourget on parempi kuin mondeeni kirjailija, mutta mondeenina kirjailijana se on surkeampi kuin Marcel Prevost.
ellauri039.html on line 736: Lopun jälleennäkemisen kuvauxissa on samaa herttaista sävyä kuin neuvostoaikaisissa elokuvissa, kun sankarit palaavat rintamalta ja neitoset heittelevät kukkia, sirppi-vasara-tähtiliput liehuvat pilvetöntä taivasta vasten jolla lentää punatähdillä merkittyjä lentokoneita. Sen pituinen se. Jos ruttokausi olisi kestänyt kauemmin, olisi tarinakin ollut pitempi. Mutta kun ei niin ei. 391 sivua.
ellauri043.html on line 748:

Se ryntää mökkiin, otta sieltä köysikimpun jonka päissä on metallikynsiä, riisuutuu vyötäsilleen paljaaxi, ja nostaa naaman kohti taivasta:


ellauri043.html on line 2387:

Yx vaan pysyy tyynen rauhallisena, Fryygialainen, joka rukoileskeli yxixeen. Se on polttanut 3 temppeliä; ja se astuu esiin käsivarret levällään, suu auki, pää taivasta kohti, näkemättä mitään, kuin unissakävijä.


ellauri043.html on line 4726: Se nostaa pään kohti taivasta "ei täneä eneä saja" -tyyppisesti ; — ja huolimatta välimatkasta sen ääni kantautuu joen ylize:
ellauri043.html on line 4925:

Palazista oikealla, vanha ukkeli Neptunus razastaa delfiinillä, joka lyö evillään jotain isoa sinistä, joka on taivasta tai merta, sillä valtameren yleisnäköala jatkaa eetterin sinistä; 2 alkuainetta sekoittuu.
ellauri043.html on line 5789: Ezä niitä kuule! Etkä liioin näe Plaatton vastamaata, Filolaoxen liettä, Aristoteleen sfäärejä, etkä jutkujen 7 taivasta isoine vesineen kristalliholvin alla!
ellauri043.html on line 6171: Mä muistan matkan jonka mä tein Ammonin kanssa, etsimään yxinäistä paikkaa minne perustaa luostareita. Se oli viimeinen ilta, ja me tihitettiin askelia, mumisten hymnejä, vieri vierellä, puhumattomina. Sitä mukaa kun aurinko aleni, meidän ruumiiden 2 varjoa pitenivät kuin 2 obeliskia koko ajan kasvaen ja kulkivat koko ajan meidän mukana. Meidän patonkien kärjillä me istutettiin sinne tänne ristejä merkkaamaan sellin paikkaa. Yö tuli hitaasti, ja mustat varjot laajenivat maassa valtavan roosan värin vielä vallitessa taivasta.
ellauri048.html on line 1238: A web is wov'n across the sky; Veppiä on neulottu pitkin taivasta,
ellauri051.html on line 829: 248 Find its purpose and place up there toward the wintry sky. 248 Etsi sen tarkoitus ja sijoita sinne ylös kohti talvista taivasta.
ellauri051.html on line 843: 262 Not asking the sky to come down to my good will, 262 En pyydä taivasta laskeutumaan hyvään tahtooni,
ellauri051.html on line 1833: 1220 This day before dawn I ascended a hill and look'd at the crowded heaven, 1220 Tänä päivänä ennen aamunkoittoa nousin mäelle ja katsoin tungosta taivasta,
ellauri058.html on line 75:

Pienokaiseni, kiitä taivasta, ettet asu Amerikassa


ellauri062.html on line 993: Keventyneenä palatessani pusikosta, hämärän jo ollessa laskeutumassa, ohitin saman kumpareen, ja koin järkytyksen, joka taas tylysti palautti minut luontoon kuulumattomaksi "monadiksi". Iltataivasta vasten näin edestakaisin höyläävän siluetin ja kuulin huutoa, jolla nainen ilmoitti minulle ja varmasti koko Gärdetille kuinka hienon päätöksen heidän gonadinsa oli saamassa. Niinpä niin. Kevät saa minä en. Se on vitun häirizevää.
ellauri074.html on line 47: Porukat on hurjan lyhytnäköisiä. Ennen 1700-lukua ja teollistumista se ei paljon vaivannut, koska maailma oli pitemmällä tähtäimellä tulevaisuudessa aika samanlainen kuin ennenkin. Syklisestä aikakäsityxestä oli pakko luopua kuin kasvukäyrät alkoi sinikäyrän sijasta osoittaa kohti taivasta.
ellauri096.html on line 51: Vapaan tahdon pähkinään liittyy tää ennaltatietämisen ongelma. Ennaltatietämisen ongelma on tämmönen teologinen knoppi, johon liittyy peliteoriasta tuttu tiedon iterointi ja vuorotellen arvailu. Kehäajattelua ja omaa häntäänsä purevia todistuxia. Mise en abime-heijastuxia, Drostepurkkeja, narsisteja kazomassa izeänsä tiukasti peiliin. Logiikka ei pidä sellaisesta, kuten paradoxit osoittavat. Yhtenä vuotena kun olin vähän maaninen olin ymmärtävinäni siitä jotakin. Taisi olla taas pääsiäisen aikoja, sillä ajattelin munankuoria: finiittinen logiikka kuten BA antaa kuoren sulkeutua munaxi, infinitaarinen kuten ZF avaa kuoren auki loppumattomasti kohti taivasta.
ellauri108.html on line 337: 7Puolilta päivin ihmiset aina lähtivät pois, ja sen jälkeen Susannalla oli tapana mennä kävelylle miehensä puutarhaan. 8Nuo kaksi vanhinta katselivat joka päivä, kuinka Susanna meni puutarhaan ja käveli siellä, ja heissä syttyi himo. 9Heidän ajatuksensa harhautuivat väärille poluille, eivätkä he enää kohottaneet katsettaan taivasta kohti eivätkä välittäneet tuomioidensa oikeudenmukaisuudesta. 10Molemmat halusivat Susannaa niin että olivat pakahtua, mutta he salasivat himonsa toisiltaan, 11koska häpesivät kertoa, kuinka kiihkeästi he halusivat maata hänen kanssaan. 12Joka päivä he seurasivat herkeämättä, milloin näkisivät hänet.
ellauri109.html on line 256: Eskin papereilla ei pitkälle pötkitty. Olikos Simone Weilkin homo? No se oli kristityxi käännytetty jutku ja aspergeri, mutta sexuaaalisesti tiettävästi aika lukossa. Painovoimasta ja armosta se sepusti. Painovoima vetää alas kullinnuppia, kaippa armo nostattaa sen taas kohti taivasta. Simonen veli oli se matemaatikko. Simone oli vaan mystikoiden poimija.
ellauri142.html on line 376: tavoittelee taivasta omalle kalliille itselleen. Ole sensijaan aina järkähtämätön hygieniassa, välinpitämätön maallisista tavaroista ja täynnä itseä!
ellauri145.html on line 599: – Olen sentään varannut itselleni pienen tutkijanhuoneen vastapäätä Palazzo Carignanoa (jossa synnyin Vittorio Emanuelena): kirjoituspöydän ääressä kuulee alapuoleltani Galleria Subalpinasta loistokasta musiikkia4. Maksan 25 fr palveluineen päivineen, huolehdin itse omat teeni ja kaikki ostokseni, kärsin repaleisista saappaista ja kiitän taivasta joka hetki muinaisesta maailmasta, jota varten ihmiset eivät olleet kyllin yksinkertaisia ja tyyniä5. – Koska minut on tuomittu viihdyttämään seuraavaa ikuisuutta huonoilla vitseillä, minulla on täällä kirjoittelemista, joka ei jätä mitään toivomisen varaa, varsin somaa eikä ollenkaan rasittavaa. Postiin on viiden askeleen matka, sinne tuikkaan itse kirjeet toimiakseni grand monden suurena sarjakirjoittajana6. Itse olen luonnollisesti läheisissä suhteissa Figaroon, ja jotta saisitte käsityksen siitä, kuinka harmiton voinkaan olla, kuulkaa kaksi ensimmäistä huonoa vitsiäni:7 Älkää ottako Pradon tapausta turhan vakavasti. Minä olen Prado, minä olen myös Pradon isä, rohkenen sanoa olevani myös Lesseps… Minä tahtoisin antaa pariisilaisilleni, joita rakastan, uuden käsitteen – kunniallisen rikollisen käsitteen. Minä olen myös Chambige – myös kunniallinen rikollinen.8 Toinen vitsi. Tervehdin kuolemattomia[.] Herra Daudet kuuluu quaranteen9.
ellauri159.html on line 1318: Jeesus esitti tämän kertomuksen: “Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' Aika totisena poikana minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” (Luuk. 18:9–14)
ellauri161.html on line 137: Edellisen perusteella on sanomattakin selvää, ettei "Jumalan valtakunta" tarkoita Nyölénille taivasta. Eikä siinä mitään, mutta kun Nyöléniltä ei tunnu liikenevän minkäänlaista teologista sisältöä Jumalan valtakunnalle: ei ekklesiologista, ei kristologista, ainoastaan politiikkaa. "Jumalan valtakunnan saavuttamattomuus merkitsee jatkuvaa muutosta, jatkuvaa työtä." (s. 76) "Se on tavoitteemme, varma näkemyksemme siitä, millainen maailman pitäisi olla." (s. 75) Nyölén tunnustaakin: "Kristinuskokin on minulle pohjimmiltaan poliittinen asema, ohjelma ja vakaumus, ei yksityistä tunnelmointia. Se on näkökulma maailman menoon." (s. 72) Tästä kai Anan oikislaisuuskin kumpuaa. Tässä asiassa Nyölén ei ole tainnut lukea tai kuunnella paljon paavi Benedictusta, jonka hän toisaalla tunnustaa teologian opettajakseen (s. 154). Se on bernsteinilaisia, päämäärä ei ole pääasia vaan matkustus.
ellauri246.html on line 109: löven så stilla mot himlen … Och aspen som prasslar i stiltjen: Lehdet hiljaa vasten taivasta... ja haapa joka havisee tyvenessä:
ellauri267.html on line 887: Mutta onko taivasta? sitä aloin epäillä;

ellauri297.html on line 334: minä kuulen taivasta, ja se kuulee maata,
ellauri299.html on line 597: Kun minä katselen sinun taivastasi, Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon,
ellauri300.html on line 662: Hän kirosi ja pilkkasi ja otti kaikki temppeliastiat ja pani ne verkkokassiin ja alkoi kirota ja pilkata taivasta sanoen: "Sitä, joka käy sodan kuninkaan kanssa erämaassa ja voittaa hänet, ei voi verrata sellaiseen, joka sotii autiomaassa. kuninkaan omassa palatsissa ja voittaa hänet."
ellauri322.html on line 321: Kullanruskeat lehtirypäleet on maalattu laikkuisesti, paksu impasto, toisin kuin tytön sileät hiukset ja iho; alemmat lehdet näyttävät lähes sienimäisiltä. Etualalla kasvaa suuria kasvien lehtiä, jotka houkuttelevat katsojaa tunnistamaan sen: minulla oli ajatus, että se voisi olla kirsikka, mutta yleensä, kuten täällä olevissa puutyypeissä, Wrightin öljymaalaukset eivät osoita kasvitieteellistä tarkkuutta. Tätä vastapäätä näkyy vain väreilevä virta: "Puun juurella juoksi pieni puro." Wright on seurannut Sternen kuvausta Yorickin kohtaamisesta tämän surullisen tytön kanssa. Valkoiset maaliviivat kiinnittävät huomion välkkyvään valoon vedessä. Kaukana pyörivää maata pehmentää usva, ja kaukainen tausta ulottuu horisonttiin harmaassa sumussa. Pieni alue vaaleaa taivasta yläpuolella antaa jonkin verran optimismia.
ellauri328.html on line 184: Tanskalaisena olin ylpeä eurooppalaisuudestani. Meidän ansiosta länkkäreillä oli hallussaan 2/3 muuta maailmaa, ja olisi enemmänkin, elleivät karvakädet olisi lähteneet apinoimaan meitä. Kaikki vaikutusvaltaisimmat silmänkääntäjät, kuten Calvin, Luther, Wwesley, Livingstone, Zwingli, Arrby, Huss, Zinzendorf jne. olivat eurooppalaisia. No onhan meillä mys Voltaire, Darwin, Marx ja Bultman (? n.h.), niin ja Lenin vielä, mutta sellaisia pahoja miehiä on ollut muuallakin. Tosin Euroopassa syttyi 2 maailmansotaa ja sen taivasta on pimentänyt 6M juutalaisen synnyttämä savupilvi, mutta sehän ei estänyt meitä olemasta lännen hyvixiä. Sitäpaizi juutalaisethan ne Jeesuxenkin tappoivat.
ellauri348.html on line 132: Pyhä Peeveli ja enkelitohtori pitivät toivoa suurena hyveenä. Eli on hienoa jos pitää taivasta palkintona ja sinne päätymistä edes mahdollisena. Molemmissa suhteissa jää kyllä toivomisen varaa. Hippo ei pitänyt toivoa hyveenä vaan armona. Siis se ei ole toivojan ansio vaan lahja ylhäältä. Voihan muuten toivoa jotain mennyttäkin, kuten mennyttä voi myös ennustaa. Voi vaikka toivoa että Jeesuxen murhasta vuonna 30 seurasi jokin suotuisa käänne syntisäkeille. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, sanoi Paavo Väyrynen. Tyhmät hohottivat Paavolle kuin Münchenin räkämunkit kaljatuopin ääressä. Peevelille usko ja toivo oli sama asia. Ja eikähän juuri maxa vaivaa uskoa ellei siitä koidu izelle jotain hyötyä.
ellauri377.html on line 185: Tästä tulee Voegeleinin tunnuslause: "Älä immanentioi eskatonia!" Eli "Älä yritä luoda taivasta maan päälle." Voegelein väitti hellenistisen kannan pohjalta, että hyvä gnosis on johdettu pistixestä (usko) ja että pakanallinen perinne teki väärän eron uskon ja noesixen (järki) välillä. Lisäksi dualistinen näkökulma oli gnostilaisuuden ydin noeman (ällin) väärinkäytön kautta ja aiheutti tuhoisan jaon sisäisen ja ulkoisen maailman välille ihmisen tietoisuudessa. Sisäisen (subjektiivinen) ja ulkoisen (objektiivisen) tietoisuuden yhteensovittaminen oli järjestyksen palauttaminen. Hän ei spekuloinut institutionaalisilla muodoilla, joissa hengellinen toipuminen voisi tapahtua, mutta ilmaisi luottamusta siihen, että nykyinen puolen vuosituhannen sekularismin sykli päättyisi, koska hän totesi, että "ihmistä ei voi kieltää ikuisesti".
ellauri378.html on line 189: Мы замолкаем глядя в небеса? Vaikenemme katsoessamme taivasta?
ellauri382.html on line 424: Kivi oli kolme jalkaa korkea - tai olisi ollut, jos se olisi seisonut. Se makasi puoliksi hautautuneena pehmeään ruskeaan maahan, sen kirjoitus oli taivasta päin kuivattujen lehtien läpi. Kun lehdet harjattiin pois, sanat erottuivat ilmoituksena ja arvoituksina:
ellauri402.html on line 821: Luvuissa 20–30 taivaassa on kolme jakoa. "Paratiisi" on kolmas taivas ja jonne Paavali saapuu ensimmäisenä, mutta sitä ei kuvata tarkasti. Paavali laskeutuu sitten myöhemmin toiseen taivaaseen, "lupauksen maahan", joka on uudelleentulkinta "maidon ja hunajan maasta" (taivaassa, eikä Israelin maassa ), joka on näennäisesti odottavien kuolleiden pyhien säilytysalue. Jeesuksen toisesta tulemisesta ja Jumalan tuhatvuotisesta valtakunnasta. Ensimmäinen taivas Acherusian-järven toisella puolella on "Kristuksen kaupunki", jossa siunatut asuvat ikuisesti, oletettavasti tuhatvuotiskauden jälkeen. Paavali löytää jo asuntoja kaupungista, kuten raamatulliset juutalaisuuden profeetat ja kahdentoista heimon patriarkat. Kaupungin ulkopuolella on askeetteja, jotka olivat liian ylpeitä askeettisuudestaan ​​ja joutuvat odottamaan pääsyä, kunnes Kristus palaa ja heidän ylpeytensä on asianmukaisesti kuritettu. Kaupunki itsessään on jaettu kahteentoista kerrokseen, ja asiat paranevat jatkuvasti, mitä lähemmäs keskustaa asukkaat pääsevät. Ne, jotka kieltävät itseltään fyysisen nautinnon kuolevaisessa maailmassa, palkitaan villisti tuonpuoleisessa elämässä paremmilla paikoilla Kristuksen kaupungissa, lähempänä keskustaa. Lopuksi, helvetin pitkän kiertueen jälkeen, Paavali palaa "Paratiisiin" luvuissa 45–51, mutta on epäselvää, tarkoittaako tämä taas kolmatta kerrosta, taivasta yleensä vai uutta neljättä kerrosta. Siellä Paavali tapaa muita raamatullisia henkilöitä, joista osan kuvattiin jo olevan muilla kerroksilla aikaisemmissa kohdissa. On mahdollista, että tämä kertomus on alun perin peräisin erillisestä tarinasta, joka yhdistettiin Paavalin Apokalypsiin, koska se ei ole täysin yhdenmukainen aikaisemman taivaallisen näyn kanssa.
xxx/ellauri010.html on line 1134: Kohti hämeenväylän taivasta.

xxx/ellauri057.html on line 517: Kankeesta tahdon taivasta kiittää.
xxx/ellauri057.html on line 1421: Maran mielestä haukotuttava Tiberius on Tatun paras. Mä en ole jaxanut sitä lukea alkua pitemmälle. No en kyllä ole pitkään aikaan yrittänytkään. En päässyt edes niihin suolakurkkuihin. Tiberius on Marasta Pertti Perusinsinööri. Siitä keskeneräisestä jeesusprujauxesta piti tulla Tatun opus magnum, mutta suolisto teki tenän. Liian paljon röökiä ja kahvia, pumppu ehtyi. Kun Tatun iso nokka osoitti kohti taivasta, ei tarvittu sijaiskärsiä.
xxx/ellauri068.html on line 434: Who make up a heaven of our misery Jotka meikkaa meidän köyhyyden taivasta.
xxx/ellauri081.html on line 419: 13. Mutta rebublikaani seisoi taampana eikä edes tohtinut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle riistäjälle armollinen'.
xxx/ellauri130.html on line 268: Rolf Arnkilin miälestä kandee mennä kazomaan öistä tähtitaivasta. Jos et siitä vakuutu että luoja on kaiken takana, niin oletpa houkka miehexi. No jaa, siinähän ne pyörivät. Osaako ne tehdä mitään muuta? Booooring, menen sisään kazomaan tuleeko telkkarista mitään ohjelmaa. Siis jotain EAT! FUCK! KILL! aiheista.
xxx/ellauri177.html on line 344: Se oli keskellä puu, joka hukkui niin paksuun varjoon, että sen olemusta ei voinut erottaa. Sillä oli jättimäinen koko, runko, joka hengitti kuin rintakehä, oksat, jotka se ulottui kauas, kuin suojaavat raajat. Hän vaikutti hyvältä, vahvalta, voimakkaalta, hedelmälliseltä; hän oli puutarhan dekaani, metsän isä, yrttien ylpeys, puskan vararehtori, joka päivä huipulla nousevan ja laskevan auringon ystävä. Sen vihreästä holvista putosi kaikki luomisen ilo: kukkien tuoksut, lintujen laulut, valopisarat, aamunkoiton raikas herääminen, hämärän unen lämpö. Sen mehu oli niin vahvaa, että se virtasi sen kuoresta; hän kylpee hänet hedelmöityssumussa; se teki hänestä maan miehisyyden. Ja se riitti raivauksen lumoukseen. Muut puut hänen ympärillään rakensivat läpäisemättömän muurin, joka eristi hänet hiljaisuuden ja puolivalon tabernaakkelin syvyyteen; siellä oli vain vehreyttä, ilman pilkkua taivasta, ilman pilkahdusta horisontista, vain rotunda, joka peittyi kaikkialle lehtien pehmennettyyn silkkiin, joka oli venytetty maahan sammaleen satiinisella sametilla. Se oli sanalla sanoen kuin vanhan Goethen kyrpä.
xxx/ellauri177.html on line 507: Albiino nauroi upeasti. Hän kohotti kätensä, hän uhmasi taivasta. Hui! "Sitten", hän sanoi, "sinä pidät Jumalastasi parempana kuin minä!" Sinä uskot siihen minua vahvemmin. Kuvittelet, että hän rakastaa sinua paremmin kuin minua... Tässä! sinä olet lapsi. Joten jätä tämä hölynpöly. Palaamme puutarhaan yhdessä, rakastamme toisiamme, olemme onnellisia ja vapaita. Se on karhun elämää. Saa mettä kämmentää.
xxx/ellauri177.html on line 601: Mutta Jeesus pysyi kuurona. Hetken Abbe Mouret rukoili taivasta villisti kohotetuilla käsivarsilla. Hänen olkapäänsä narisevat hänen rukoustensa poikkeuksellisesta vauhdista. Ja pian hänen kätensä putosivat alas masentuneena. Taivaassa oli yksi niistä toivottomista hiljaisuuksista, jotka palvojat tietävät. Sitten hän istuutui jälleen alttarin askelmalle murskattuna, kasvonsa tylsinä, puristaen kyynärpäillään kylkiään, ikäänkuin vähentääkseen lihaansa. Hän kutistui kiusauksen hampaan alla.
xxx/ellauri234.html on line 262: Mutta, hyvät herrat, minun täytyy sanoa meille suomalaisille: Pitäkäämme pää kylmänä. Jäitä hattuun kaverit! Lunta kypärään! Samaan aikaan on meidän pakko vaalia armeijaamme, jotta se olisi aina valmis, Jos me täällä hekumoimme maailmanrauhan unelmissa, saattaa ikkuna sälähtää pirstoiksi ja yötaivasta vastaan kajastua musta, tultasyöksevä tankki.
xxx/ellauri235.html on line 639: He gives to range the dreary sky: Hän antaa levittää synkkää taivasta:
xxx/ellauri237.html on line 490: Tämä sattuu enemmän sinuun kuin minuun. Suin päin, violetti terho ojentuu kohti taivasta.
xxx/ellauri281.html on line 695: Kohti taivasta:
xxx/ellauri329.html on line 412: Sodan jälkeen pelkäsin taivasta. En uskaltanut edes nostaa katsettani. Pelkäsin katsoa vastakynnettyä, myllerrettyä maata. Mutta mustavarikset jo kävelivät pelloilla. Linnut unohtivat sodan nopeasti. Mikäs siinä, variksethan ovat haaskalintuja.
xxx/ellauri354.html on line 474: Q: Miksi kristityt eivät voi hyväksyä sitä, että kun olet kuollut, olet kuollut, ei taivasta, ei helvettiä?

xxx/ellauri357.html on line 601: Sinä myös, karvavuori! taivasta osoittavilla huipuillasi

xxx/ellauri358.html on line 166: Elämä ei korkeassa veisussa kulu kuonpuoleista odotellessa! Ei taivasta haikaillessa, se on siellä yhdessä paikassa! Mutta tempoilu sinne tänne on ihan parhautta, siitä pisteet sulle Byzzö. Ei haluta halun lakkaamista vaan lisää kalua. Ei suoraa janaa vaan silmukoita, solmuun avautumista, divertikkeleitä. Jalat kuin pylväät. Nää on nyt näitä wasfeja. Ilmentävätkö kielikuvat sukupuolielinten ominaislaatua? Eeva kysyy taas muttei vastaa. Molemmat osapuolet on kumminkin supervahvoja, se on pääasia.
xxx/ellauri387.html on line 257:        Look round her when the heavens are bare,        kazelleessaan tyhjää taivasta,
xxx/ellauri410.html on line 593:        Maata pitkin, taivasta vasten;
xxx/ellauri410.html on line 597:        Intohimoisinta maata vai voimakasta taivasta
xxx/ellauri420.html on line 394: Quand le Seigneur, levant au ciel ses maigres bras, Kun Herra kohotti ohuet käsivartensa taivasta kohti,
xxx/ellauri420.html on line 498: kärzäsi taivasta, maata ja merta,
64