ellauri005.html on line 1122: taivaalliset kuin myös maalliset.

ellauri034.html on line 219: Ei nää ihan 1-1 mene esim Paavali on homo kovis. Ei tiettävästi urpo mutta turpo kerta hylkäs perheen lähteäxeen Jessen kelkkaan. Sen perheestä ei kerrota paizi et ne teki telttoja, oli fariseuxia ja Herodexen sukulaisia. Hra Piikikäs (ja ehkä myös Coelho) on nähtävästi turpo. On erittäin epäneandertaalia hylätä geenit kokonaan ja lähteä väärään meemitiimiin. Siihen pystyy vaan kova cromi-magneesiumikärki. On kovixia mamixiakin, surkeita piipunrasseja kuten Hitler, Schopenhauer, Melville ja Knasu. Schopenhauer oli puoliurpo ja vihas äitiä kun isä teki izarin. Surku Yniäisiä. Marxista on vaikee sanoa, sen isä kovisteli sitä vetelysmäisyydestä, sillä oli paljon siskoja, 4v vanhempi aatelinen vaimo Jenny oli sille vähän äitinä, niinkuin Maman Rousseaulle. Aika monet naisvihaajat on ylivoimaisen äidin tai tädin lyttäämiä. Minä en Axan hännän alla istu. Arttu Schopenhauer on muuten kovis mutta liian ihmisvihainen kunnon cromimagnumix. Six se on lievennetty puolikuivurixi vaikka onkin läpeensä ällökäs. Oliko Jeesus isätön kun se huusi laama laama sabakhthani? Äiti sillä kyllä oli, mut isä oli karussa. Tuloxena oli puolikuivuri. Sen taivaalliset far och pappa oli täyskuivureita, kiivaita karvakäsiä.
ellauri051.html on line 1058: 469 Did you guess the celestial laws are yet to be work'd over and rectified? 469 Arvasitko, että taivaalliset lait on vielä työstettävä ja korjattava?
ellauri117.html on line 642: Kehuttava jumala ja meidän herran Jeshuan rasvixen iskä joka palkizi meitä kaikella pneumaattisella kehulla taivaanpankolla rasvixen muodossa kun valizi meidät siinä ennen maailman pystytystä meidät olemaan pyhiä ja laittamattomia vastapäätä sitä lempeydessä. Päätettyään etukäteen meidät adoptioon rasvixen Jeshuan läpitte siihen, sen tahdon hyväxinäkemyxen mukaisesti sen kehun kazomuxen hymistyxeen, missä se palkizi meitä laupiaalla jossa meillä on maxusuoritus sen veren läpi pääsy lipsahduxista sen armeliaisuuden rikkautta myöden jota se syyti meihin kaikessa viisaudessa ja harkinnassa tiedottaen meille sen tahdon salaisuuden sen näkemyxen mukaan jonka se oli etukäteen kexinyt: eräpäivien taloudellisuuden nimessä tehdä yhteenvedon kaikesta rasvixen muodossa, sekä ne taivaalliset että ne maalliset siellä minne myös meidät kuzuttiin etukäteen kazottuina sen pläänin mukaan joka hommasi kaiken sen tahdon halun mukaan notta me ollaan sen kazomuxen hymistyxeen ne etukäteen toivotut rasvixessa johon myös teidät kuultuanne totuuden ja selviämisenne ilouutisen ja tultuanne siitä vakuuttuneixi on sinetöity samaan komentoon pyhällä paineilmalla joka on meidän perinnön yleissitoumus talletuxen lunastuxeen sen käsityxen hymistyxeen jne.
ellauri301.html on line 519: Kapteeni Stormfield, vanha merikarhu joutuu – suureksi hämmästyksekseen – siihen autuaitten joukkoon, joka taivaan merien kautta purjehtii kohti paratiisia. Tarkkaavaisena, yllättyneenä ja suvaitsevana uutena asukkaana kapteeni antaa täydellisen raportin kokemuksistaan, niin ensimmäisestä lentoyrityksestään enkelinä kuin muistakin tottumattoman hankaluuksista ja iloista. Loppuun liitetty Enkelin kirje antaa riemukkaan ateistin satiirisen mutta syvintä uskonnollisuutta tuskin loukkaavan kuvan siitä, miten taivaalliset auktoriteetit käsittelevät tekopyhien ja vain huulillaan palvovien näennäiskristittyjen pyyntöjen tulvaa ja koettavat selvitä niiden sisäisistä ristiriitaisuuksista.
ellauri325.html on line 390: rabelaismaiseksi ääntäen nimen hirvittävästi väärin. Mikään ei horjuta hänen itsetuntoaan, hän on hengen Napoleon; kukko tunkiolla, jonka nimi on maapallo. Yleisö kaikkoaa ravintolasta, jonka ilmapiirin Kalle Pulliainen synkistyttää; ravintoloitsija vääntelee epätoivoissaan käsiään ja rukoilee, että taivaalliset voimat antaisivat Kalle Pulliaiselle juomahimon, jotta hänet voitaisiin sääntöjen mukaan heittää ravintolasta. Mutta Kalle Pulliainen ei harrasta pikkupaheita, hän ei myrkytä
ellauri459.html on line 205: Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja hänen liittonsa arkki särkyi hänen temppelissään; ja tapahtui salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää ja maanjäristys ja satoi vettä, satoi lunta, satoi suuria rakeita. Kirkossa leviää runsaasti valoa ja taivaalliset salaisuudet paljastetaan selkeämmin ja ymmärretään yleisemmin. Paizi arkki oli salaisessa paikassa, eikä kukaan muu kuin paavi nähnyt sitä kerran vuodessa.
xxx/ellauri312.html on line 893: Und wenn die Himmlischen jetzt Ja kun die taivaalliset nyt
xxx/ellauri473.html on line 270: Ei sentään, Mikromegaxessa Voltairen suhteellisuudentaju on kunnossa. Planeettojen mittakaavassa kukin on samaan aikaan pieni ja suuri suhteessa muihin, kuten ihminen on hyvä yhden kannalta ja paha toisen mielestä, ja tämä on ilmeisesti se olennainen seikka, jonka Voltaire haluaa tuoda esiin. Pascal oli tarkoituksella asettanut ihmisen kahden kuilun, äärettömän pienen ja äärettömän suuren, väliin, niin että huimauksen vallassa hän luuli olevansa käsittämätön hirviö. Voltairen näkökulma on erilainen: ihminen on paikallaan kaitselmuksen venyttämässä suuressa olentojen ketjussa, ja juuri tämä paikka on erittäin rauhoittava. Riisuttuaan kristinuskon hänelle suomasta poikkeuksellisen luodun asemasta hän vapautuu siten raskaasta taakasta, perisynnin taakasta. Tämän näkökulman Voltaire lainaa Popelta, jonka Esseen ihmisestä kääntämistä hän sitten harkitsi ja jota hän pian jäljittelisi ihmisestä kertovissa runoluennoissaan. Ihminen ei ole enkeli eikä peto, vaan sijaitsee järkevästi näiden kahden välissä, mistä johtuu kohtuullisuuden opetus, jonka taivaalliset matkaajat hänelle opettavat. Jos korkeimman tiedon kirja pysyy hänelle tyhjänä – eli jos hän ei pääse ilmoituxen kautta käsiksi metafyysisiin totuuksiin – hän voi sentään saavuttaa lukuisia kokemuksen totuuksia. Tämä järkevä positivismi on peräisin Lockelta ja hänen esseestään "Ihmisen ymmärryksestä", jota Voltairen noin vuonna 1734 kirjoittama metafysiikan tutkielma jatkuvasti ylistää ja jonka näkemyksiä hän tiiviisti omaksuu. Jos ihminen astuu luonnon häntä rajoittavien rajojen ulkopuolelle, hän on äärimmäisen naurettava, kuten Tuomaan opetuslapsi, pieni filosofinen koiperho, joka yrittäessään näyttää taivaallisille matkalaisille, että koko maailma oli tehty yksinomaan ihmistä varten, herätti heissä sammumattoman naurun, josta heidän oli suuria vaikeuksia toipua. Kaikkialla maailmassa löytää mittasuhteita: viisaus on siis mittasuhteiden löytämisessä. Sellainen on tarinan merkitys ja Voltairen uskontunnustus hänen paratiisikaupungissaan Cireyssä. Hyvä Ransu!
9