ellauri016.html on line 391:
Muotimaailma hullaantui taiteesta - villejä kuoseja ja huikeita ...

ellauri019.html on line 1043:
Apinat huolestuu taiteesta

ellauri023.html on line 621: Estetiikka oppiaineena opettaa tunnistamaan kaunista ja rumaa. Ei se kauneus sitten olekaan ihan joka taviskazojan omassa silmässä. Sekin on jotain vitun sosiaalista. Esteetikot tiimissä. Annetaan yhteisesti hyväxyttyjä arvioita tärkeistä kohteista, kuten taiteesta.
ellauri024.html on line 427: Kritiikki on kuvausta, tulkintaa ja arvostelua. Iso taulu, esittää Tauno Paloa, aika tökerö. Arvosteluja tarvitaan, jotta herrasväki tietää mitä taiteesta pitää sanoa kahvihuoneessa tai päivällispöydässä. Ei tarvize ize kammertautua ulos kazomaan tai kuuntelemaan pää kenossa eikä kahlata paxuja opuxia, kun arvostelija on ne hyvin kyldyyriosastossa tiivistänyt. Yhtä fixulta voi vaikuttaa kuin ne jotka kävivät tai jaxoivat lukea. Ellei fixummalta.
ellauri033.html on line 418: Zygologina Paul Hra Bourget on pannut moraalin takasin romaaniin. Aikana jolloin suoraviivainen luonnontieteilevä zygologia tukehdutti koko alan, kun sielutiede oli pelkkää ihmiseläimen tutkimusta, Hra Bourget lainasi luonnontieteilijöiden menetelmiä ja sovelsi niitä hormonien sijasta sielun kaiveluun. Tätä arvonimeä en tohdi siltä riisua. Se oli romaaneissa ensimmäisiä ja ehkä väkevin reaktionääri, joka vastusti tuota summittaista väkivaltaa, sielun lyhkäsex myyvää filosofiaa joka palauttaa ihmistoiminnan ruokahaluihin, ja sulkee luonnosta ja taiteesta kaiken mihin materialismi ei ylety. Ikävä kyllä sen reaktio löi aika lailla ylize. Se korvas yhden kaavan toisella: sosiobiologian joka puristaa sielun kuivaxi se korvaa koulusielutieteellä, joka exyy abstraktioihin. Ei siitä synny yhtään todennäköisempiä henkilöitä. Kaikista sen hahmoista ei mikään elä eikä jää mieleen. Sen analyysi rajoittuu hirmu ahtaisiin raameihin, ja sen tyypit on aina samanlaisia.
ellauri037.html on line 583: Vuonna 1818 odotellessaan kirjan ulostuloa se karkas Dresdenistä pakoon pantuaan jonkun piian paxuxi ja lähti vuoden riemulomalle Italiaan, enimmäxeen omin nokkineen. Vietti talven Roomassa kärhämöiden kahviloissa maanmiesten kaa. Kaikki muisti vielä jälkeenpäin miten ikävä ihminen se oli. No se nautti taiteesta, arkkitehtuurista, raunioista, näytelmistä ja opperoista, jatkoi pohdintaa ja bylsintää. Väitti jopa suunnittelevansa jonkun rikkaan aatelisen italiattaren naimista. Suunnitelmax tais jäädä, ellei ollut suorastaan puppua. Sopelta sitä voi odottaa.
ellauri040.html on line 348: Gilles Deleuze (18. tammikuuta 1925 Pariisi – 4. marraskuuta 1995 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, joka tuli tunnetuksi filosofian historian reunahahmojen (Nietzsche, Spinoza) luovista uudelleenluennoista sekä uuden ajattelun ja käsitteiden kehittämisestä. Deleuze kirjoitti filosofian lisäksi kirjallisuudesta, maalaustaiteesta, musiikista ja sosiologiasta. Hän kehitteli olemisen yksiäänisyyden, eron ja moneuden ontologiaa sekä tapahtuman filosofiaa ja pyrki kertomansa mukaan etsimään suurta Baruch Spinozan ja Friedrich Nietzschen ajattelun ykseyttä. Ei löytynyt. Deleuze poistui pettyneenä ikkunasta vinon kiven alle työntämään koiranputkea.
ellauri040.html on line 354: Yhteistyö Guattarin kanssa politisoi Deleuzen, joka 1970-luvulta alkaen osallistui aktivistina mielenosoituksiin, Michel Foucault’n perustamaan mielipiteen vankien tukiryhmään ja poliittisiin keskusteluihin. Viimeisinä vuosinaan Deleuze luennoi ja kirjoitti erityisesti elokuvasta, maalaustaiteesta ja kirjallisuudesta.
ellauri066.html on line 181: Väkivaltainen on myös runoilijan näkemys taiteesta (Conceptio artis) naisena, jolta hän aikoo repiä pois hetaleet kuin Lempiltä:
ellauri110.html on line 939: Jos ei oma riitä, voi apua eziä muualtakin. Vaikkapa taiteesta. Jokainen päivä on uusi eilinen. Sanoja, sanoja, sanoja, sanoi Eliza Doolittle. Maanpäällinen paratiisi on latinaxi (paradisus terrestris). Mixi se oli tärkeää? Kai koska Hande oli kuullut sen sen siskolta. Ääripäät pitää nähdä että löytyy keskitie. Jota Hande hipsii suuta kieli keskellä. Ollaan kirjan loppuluvussa, jossa Handen sentimentti/aforismitiheys lähestyy huippua. Painavia sanoja, harkittua asiaa. Syvällisiä. Satojen turistien joukossa. Taustalla soi Kuhmon kamarimusiikkiorkesteri koskettavasti.
ellauri204.html on line 603: Kritiikki on paras takuu taiteesta puhumiselle itseisarvoisesti.
ellauri204.html on line 721: Artaud liittyi surrealisteihin, ja hän johti Surrealististen tutkimusten toimistoa (Bureau de recherches surréalistes). Huhtikuussa 1925 ilmestynyt Surrealistisen vallankumouksen (La Révolution surréaliste) kolmas julkaisu on hyvin pitkälle Artaud’n käsialaa. Artaud ei kuitenkaan kannattanut surrealistien käsitystä poliittisesta ja kantaa ottavasta taiteesta, joten tiet erkanivat.
ellauri210.html on line 1058: Varhaiskauden surrealistinen Dali teki tilaa 1935 henkilölle nimeltä Avida Dollars, joka maalasi julkkisten muotokuvia, palasi paavin helmaan ja sai siltä sovinnaisesta kirkkotaiteestaan peukutuxia. Sille Anterolla ei ole mitään asiaa.
ellauri240.html on line 97: Elokuvassa sittemmin kuuluisaksi näyttelijäksi tullut Johnny Depp teki ensimmäisen roolinsa. Elokuvan loppukohtaus ei miellyttänyt Cravenia, joka olisi halunnut hienotunteisuutta ja yleisölle enemmän pohdittavaa Nancyn ja tämän ystävien kohtalosta, minkä seurauksena hän ja tuottaja Robert Shaye riitaantuivat päätyen laihaan kompromissiratkaisuun. Aikalaisarviot olivat sille suopeita, ja The New York Times valitsi rainan vuonna 2004 yhdeksi tuhannesta kaikkien aikojen parhaasta elokuvasta. Vittu sekin kyllä todistaa jotain elokuvataiteesta.
ellauri266.html on line 93:
Apinakaveruxet ovat yhtä mieltä esittävästä taiteesta.

ellauri309.html on line 1055: Mikki ei tajua maalaustaiteesta enempää kuin lehmä uudesta veräjästä. Kaikkea ei voi saada edes mielikuvitushenkilöstä.
ellauri321.html on line 395: Kuten monet Keatsin oodit, "Oodi kreikkalaisessa urnissa" keskustelee taiteesta ja taiteen yleisöstä. Tarvitaan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan. Ilman niitä ei ole koko taidetta.
ellauri321.html on line 398: Runon toinen osa, joka kuvaa pimppua ja sillä razastajia, pohtii mahdollisuutta, että taiteen tehtävänä ei ole kuvata hässimisen erityispiirteitä, vaan universaaleja hahmoja, mikä kuuluu termin "totuus" alle. Kolme hahmoa edustaisivat sitä, kuinka rakkaus, kauneus ja taide yhdistyvät idealisoituun maailmaan, jossa taide edustaa yleisön tunteita. Tämä johtopäätös taiteesta on sekä tyydyttävä, että se antaa yleisön todella ottaa yhteyden taiteeseen, että epä-, koska se ei tarjoa yleisölle opetusta tai narsistista täyttymystä.
ellauri340.html on line 510: Käsitellessä Handken uutta kirjaa potentiaalisille lukijoille jää joukon vaikeita kysymyksiä: Voiko kirjailijan lahja muuttaa opasiteetti selkeydeksi ja takaisin hänen Balkanin sotia koskevista mielipiteistä, kuten jotkut hänen puolustajistaan ​​ovat väittäneet? Ehkä on olemassa parempi, täsmällisempi tapa esittää tämä ajan kulunut kysymys taiteilijan erottamisesta taiteestaan: Kuinka kieleen, sisäisyyteen ja yksilöllisyyteen niin huolissaan olleesta kirjailijasta tuli Serbian puolustaja 1990-luvulla? Antakaahan kun kerron.
ellauri340.html on line 556: Rakentamalla täydellisen fantasian Handke voi tarjota ihanteellisen lopputuloksen, jonka hän uskoo kertojansa ansaitsevan – turvapaikan, jossa kieli on vain esteettinen työkalu eikä enää sosiaalisesti merkityksellinen. Tämä fantasia on Handken työn ytimessä. Romaaneissaan hän haaveilee puhtaan maanpaossa luomasta puhtaasta taiteesta, taiteesta, jota voidaan arvostaa pelkästään sen kauneudesta ja omituisuudestaan. Juuri tämä taipumus kuvitella maailmaa maailman ulkopuolella, jossa elämme, on hänen työnsä heikkous ja vahvuus. Taide voi antaa meille mahdollisuuden paeta alkuperäämme, mutta se heijastuu silti maailmaan ja muuttaa sitä arvaamattomilla tavoilla.
ellauri347.html on line 203: 1958 Boris Pasternak Neuvostoliitto "tärkeestä saavutuksestaan sekä nykyajan lyyrisessä runoudessa että suuren venäläisen eeppisen perinteen alalla". 1966 Shmuel Yosef Agnon Israel / Puola / Ukraina "hänen syvästi tunnusomaisesta kerrontaiteesta, jossa on aiheita juutalaisen kansan elämästä". 1966 Nelly SachsRuotsi / Saksa "erinomaisesta lyyrisestä ja dramaattisesta kirjoituksestaan, joka tulkitsee Israelin kohtaloa koskettavalla voimalla"

ellauri347.html on line 205: 1978 Isaac Bashevis Singer Yhdysvallat / Puola "hänen intohimoisesta kerrontaiteestaan, jonka juuret ovat puolalais-juutalaisessa kulttuuriperinteessä ja tuovat eloon universaalit inhimilliset olosuhteet"

ellauri347.html on line 212: 2014 Patrick Modiano Ranska "muistin taiteesta, jolla hän on herättänyt käsittämättömimmät ihmisten kohtaloita ja paljastanut miehityksen elämänmaailman"

xxx/ellauri126.html on line 515: Mindfulness liittyy joogaan, mietiskelyyn, tuoksukynttilöihin, kuukautiskiertoon, äiti maa -ajatteluun, sukattomuuteen, feminismiin yms. Se on rähmälläänoloa olemattomuudessa. Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo. On kiskottava pelon kyllästämällä kyrvällä urheasti kitkerään loppuun saakka. Vaikka Lennu-koirakin on kuollut. Luonnosta ja taiteesta voi olla apua ellei oma riitä.
xxx/ellauri139.html on line 163: Bataillen keskeisiä teemoja olivat muun muassa ateismi, suvereniteetti, erotisismi, transgressio ja heteronormaalisuus. Hän käsittelee teemojaan usein taiteesta tai antropologiasta otettujen esimerkkien tai kertomusten avulla ja luo mielellään havainnollisia käsitteitä rautalangasta.
xxx/ellauri178.html on line 248: Taistelu taiteesta ja siveellisyydestä. WSOY 1938
xxx/ellauri261.html on line 566: Stein matkusti 1903 veljensä Leon kanssa Pariisiin eikä palannut Amerikkaan enää kuin yhden kerran, pitämään luentosarjan 1930-luvulla. Stein hänen veljensä asettivat asumaan Rue de Fleurus’lle pieneen kaksikerroksiseen taloon, johon kuului sivurakennuksena ateljee. Molemmat olivat hyvin kiinnostuneita modernista maalaustaiteesta, ja he aloittivat taidekokoelman keräämisen sekä illallisten järjestämisen taiteilijoille ja taiteista kiinnostuneille. Stein ja hänen veljensä olivat ensimmäisiä kubistien, kuten Picasson, Matissen ja Georges Braquen, keräilijöitä. Steinien ateljeessa sijaitseva kokoelma käsitti myös Cézannen ja Renoirin tuotantoa; kaikki seinät olivat kattoon saakka maalauksia täynnä. Eräillä kuuluisimmista illallisistaan Stein järjesti niin, että jokainen taiteilija sai istua omaa maalaustaan vastapäätä, ja kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Pariisiin muutettuaan Stein aloitti 1908 myös kirjailijan uransa käännöstöillä ja sukukronikalla The Making of Americans (1925).
xxx/ellauri292.html on line 351: Hulda "paneutuu töihinsä" tunnollisesti, mutta saa silti tuomarilta moitteet, kun vierailulle saapuvat kauppaneuvoksetar Kaavio ja hänen tyttärensä Kirsti joutuvat odottamaan vuoroaan. Kun Hulda kuulee vieraiden keskustelun eikä ymmärrä heidän puheitaan taiteesta, hän päättää alkaa opiskella Työväenopistossa ja lukee iltakaudet aamukuuteen saakka. Lisäksi hän taivuttaa Soratien sihteerin antamaan hänelle englannintunteja. Tiedonjanossaan Hulda haluaa oppia kaikki käsitteet, jotka hienostokin osaa. Opi, perusasiat, se ei riitä, mutta opi ne. Tuomari Soratie huomaa Renessauce-kirjansa kadonneen, ja kun Hulda tunnustaa kazoneensa siitä vain kuvat ja soosireseptin, tuomari haluaa antaa potkut, mutta professori Norko ja Conny-täti saavat miehen luopumaan aikeestaan.
xxx/ellauri298.html on line 74: Ruuduissa olevien piirroksenalkujen ajatellaan olevan niin sanottuja reseptiivisymboleja, jolloin tiettyyn ruutuun piirretyn vastauksen ajatellaan heijastavan juuri tiettyjä tutkittavan persoonallisuuden elementtejä. Vastauksia tulkittaessa taustalla on oletus valmiiden piirrosten symboliarvosta. Psykologiaa, filosofiaa ja psykoanalyysia opiskellut Wartegg oli nuorena kiinnostunut modernista taiteesta, kuten Wassily Kandinskysta ja Kleestä, ja siihen liittyvästä symboliikasta. Hän itse perustikin teoriansa piirroksenalkujen symboliarvoista osittain 1920-luvun taideteorioihin ja osittain mystiseen filosofiaan. Testilomakkeen kuviot muistuttavatkin varhaisia abstrakteja taideteoksia. Wartegg ei testiään kehittäessään tiettävästi kuitenkaan hyödyntänyt yhteyttä toiseen tunnettuun senaikaiseen projektiiviseen menetelmään, vielä pöllömpään Hermann Rorschachin musteläiskätestiin, vaikka tosin mainitsi sen joissakin kirjoituksissaan.
xxx/ellauri307.html on line 719: Dan Brownin nettovarallisuus on noin 178 miljoonaa dollaria. Daniel Gerhard Brown (s. 22. kesäkuuta 1964) on amerikkalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten trilleriromaaneistaan , mukaan lukien Robert Langdonin romaaneista Enkelit ja demonit (2000), Da Vinci-koodi (2003), Kadonnut symboli (2009), Inferno (2013) ja Origin (2017). Hänen romaaninsa ovat aarteenetsintää, joka kestää yleensä 24 tuntia. Niissä on toistuvia teemoja kryptografiasta, taiteesta ja salaliittoteorioista. Hänen kirjojaan on käännetty 57 kielelle, ja vuoteen 2012 mennessä niitä on myyty yli 200 miljoonaa kappaletta. Kolme heistä, Enkelit & Demonit ,Da Vinci Code ja Inferno on sovitettu elokuviksi , kun taas yksi niistä, The Lost Symbol , on sovitettu televisio-ohjelmaksi.
xxx/ellauri379.html on line 168: Äänestin taannoin Toni Halmetta koska hän oli rehellisesti rasisti eikä vaan "racist in a weak sense" kuten Conrad. Siinä vaiheessa kun runosuoni kuivahtaa alkaa kynäilijä paasata tällä lailla kirjoista sun muusta taiteesta. Vai että tälläistä kuravelliä tuokin izerakas surkimus lotraa päänsä sisällä päivät pitkät. Välillä surettaa kun tämäkin välttämättä luetaan vizixi, vaikka Jaakko Parantainen on topi tosissaan. Twilightin sarvi sammuu. Tämä täytyy lukea niäpnirääv kuin Jönsin askarteluvihkonen.
xxx/ellauri387.html on line 528: Juutalainen David Hirsch, hermeneutiikkaan kohdistuvien poststrukturalististen vaikutusten kriitikko, tuomitsi Fishin "loogisen kurinalaisuuden puutteesta" ja "huolimattomuudesta retorisen tarkkuuden suhteen". Tarkastellessaan Fishin argumentteja Hirsch yrittää osoittaa, että "ei vain ollut uuskriittisten menetelmien palauttaminen tarpeetonta, vaan että Fish itse ei ollut onnistunut vapautumaan uuskriittisen teorian kahleista." Hirsch vertaa Fishin työtä Penelopen kangaspuuhun Odysseiassa ja toteaa: "Mitä yksi kriitikko kutoo päivällä, toinen purkaa yöllä." "Ei myöskään", hän kirjoittaa, "ei tämä kudonta ja puranta muodosta dialektiikkaa, koska eteenpäin ei tapahdu liikettä." Lopulta Hirsch näkee Fishin jääneen "vaeltamaan omilla elysialaisilla pelloillaan, toivottomasti vieraantuneema taiteesta, totuudesta ja ihmisyydestä". Martha Panopuu joka aikoinaan kyykisteli Hintikan päivänpaisteessa oli pääpuhujana siunaamassa Simo Knuuttilaa sen viimeiselle aikamatkalle.
32