Ei sotaa ole voitettu seisomalla rajoilla, vaan voittamalla vihollisen vastus. Hyökkäystä ei ole eteneminen vaan valloitushalu. Tietysti Saksa olisi voittanut ilman Suomeakin, mutta maamme asema Euroopan rauhassa on nyt toinen. Muistatte kaikki Hitlerin sanat suomalaisten osuudesta taistelussa (1.10.). Emme tiedä tulevia aikoja. Mutta ihmissilmin katsoen nämä ajat takaavat myös maallemme rauhan moniksi sukupolviksi eteenpäin. Tällaista mahdollisuutta meillä ei koskaan olisi ollut yksin.
ellauri315.html on line 245: Kornilov onnistui liukenemaan Bykhovin linnoituksesta ja perusti vapaaehtoisarmeijan, joka taisteli bolshevikkeja vastaan Venäjän sisällissodan aikana. Hänet tapettiin tapettiin taistelussa bolshevikkijoukkoja vastaan Jekaterinodarin kaupungissa huhtikuussa 1918.
ellauri315.html on line 422: Kymmenentuhatta pääsi Kardashianien liiveihin, vaikka heitä ammuttiin kivillä ja nuolilla useita päiviä, ennen kuin he saavuttivat asteen, jossa heillä otti eteen aivan vitun jäykkänä Kardashianien pääjoukon edessä, uhkeiden kuovien Kimin ja Kourtneyn komeillessa vähäpukeisina etunenässä. Kardashianien ryntäessä kohti kreikkalaisten takapuolta, Xenophon kohtasi jälleen täydellisen tuhon uhan taistelussa. Älä kurki, sanoi kuovi. Älä kuovi, sanoi kurki.
ellauri316.html on line 814: Aatetoverit kazoivat Vlasovin muistomerkin arvoisexi. "Hänen kuolemansa on korvaamaton menetys taistelussa kommunismia vastaan".
ellauri316.html on line 847: Kirkkohistorian väärentäjä, arkkipappi Georgi Mitrofanov puolusteli Andrein nazikorttia. Ulkomailla Venäjää lännempänä, johon myös ROA:n eloon jääneet jäsenet tulivat, kenraali A. A. Vlasov oli ja on edelleen eräänlainen symboli jumalattomalle bolshevismin vastustukselle Historiallisen Venäjän elpymisen nimissä. …Kaikki, mitä he tekivät, tehtiin nimenomaan Isänmaan hyväksi siinä toivossa, että bolshevismin tappio johtaisi voimakkaan kansallisen Venäjän uudelleen luomiseen. "Vlasovilaiset" pitivät Saksaa yksinomaan liittolaisena taistelussa bolshevismia vastaan. Ei kaikki ole vain musta-valko-punaista. Antisemitismikin on perusvenäläistä.
ellauri316.html on line 887: Tässä taistelussa tulevaisuutemme puolesta kuljen avoimesti ja rehellisesti liiton tielle Saksan kanssa.
ellauri317.html on line 170: "Zaporogeissa minua viehättävät vapaus ja ritarillisuuden henki." [Repinin kirjeestä Nikolai Leskoville 19.2.1889] Maalaus viittaa tarinan mukaan vuonna 1676 sattuneeseen historialliseen tapahtumaan, jossa zaporogit lähettivät Osmanien valtakunnan sulttaani Mehmed IV:lle vastauskirjeen tämän vaadittua heitä antautumaan osmanien alaisuuteen, vaikka kasakat olivat voittaneet turkkilaiset taistelussa. Ilja Repinin aikana kasakoita kohtaan tunnettiin Venäjällä kovasti sympatiaa ja Ukrainassa syntynyt Repin itse sanoi kasakoista: ”Kaikki, mitä Gogol kirjoitti heistä, on totta! Pyhä kansa! Kukaan maailmassa ei ole niin pitänyt kiinni vapaudesta, tasa-arvosta ja veljeydestä.” Repin maalasi teoksen aikana, jolloin Osmanien valtakuntaa pidettiin Venäjän perivihollisena. Repinin mukaan kasakat ”puolustivat koko Eurooppaa” ja ”nauroivat sydämensä kyllyydestä Idän ylimielisyydelle”. Ne oli länkkäreitä hemmetti! Mutta niin oli silloin vielä venäläisetkin.
ellauri317.html on line 187: Repinin maalaus viittaa tarinan mukaan vuonna 1676 sattuneeseen historialliseen tapahtumaan, jossa zaporogit lähettivät Osmanien valtakunnan sulttaani Mehmed IV:lle vastauskirjeen tämän vaadittua heitä antautumaan osmanien alaisuuteen, vaikka kasakat olivat voittaneet turkkilaiset taistelussa. Ei pie sotkea Pugazovin kapinaan 100v myöhemmin, josta kz. albumia 377.
ellauri317.html on line 739: Viikon tuloksettomien taistelujen jälkeen Jaroslavlin takaisinvaltaus annettiin Anatoli Gekkerille, joka hyökkäsi kaupunkiin tykistön ja lentokoneiden tukemana. Kaupungin historiallinen keskusta kärsi pahoja vaurioita taistelussa. Kapinalliset antautuivat lopulta 21. heinäkuuta, mutta eivät puna-armeijalle vaan kaupungissa olleille saksalaisille sotavangeille, sillä kapinajohto oli ehtinyt julistaa sodan myös Saksalle. LOL. Antautumissopimuksen vastaisesti saksalaiset luovuttivat heidät samana iltana puna-armeijalle. Noin 350 kapinaan osallistunutta upseeria teloitettiin välittömästi.
ellauri317.html on line 763: Sotaministeri Vladimir Suklominovia syytettiin korruptiosta, ja Nikolai erotti hänet virastaan, koska hän ei toimittanut tarvittavia sotatarvikkeita, ja tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen. (Suklominovin todellinen syyllisyys on edelleen historiallisen keskustelun aihe. Zelenskyllä on vastaavia huolia.) Venäjä kärsi tuhoisan tappion Tannenbergin taistelussa sodan ensimmäisinä viikkoina, jolloin 78 000 venäläissotilasta kuoli ja haavoittui ja 92 000 joutui saksalaisten vangiksi. Seuraavana vuonna Nicholas otti armeijan suoraan hallintaansa ylipäällikkönä ja asetti itsensä henkilökohtaisesti vastuuseen myöhemmistä tappioista.
ellauri325.html on line 714: Lasse Heikkilä (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) os. Levola oli jatkosodan aikana 18-vuotias ressu jota käytettiin Talin–Ihantalan taistelussa panssarinyrkkinä. Ei tainnut Erik Allardt olla. Mutta Erik Allardt sai CIA:n salahanke MKULTRA-rahoitusta Human Ecology Fund -peiteorganisaation kautta. Tulimyrskyn traumatisoima Lasse rupesi modernisti runoilijaxi.
ellauri326.html on line 277: Venäjän kieli ei voi olla olemassa ihmispersoonallisuuden tukahduttamisjärjestelmän ulkopuolella. Sinun kanssasi käydään jatkuvaa sotaa, sinun täytyy saada alas. Elämä sujuu vankilalain mukaan - vahvat ottavat annoksesi, ottavat parhaat vuodepaikat ja vievät sinut ämpäriin. Siksi sinun on oltava vahva saadaksesi jonkun ämpäriin. Mutta sellainen elämä heijastuu kielessä, kieli heijastaa todellisuutta, joten missään muualla ei ole sellaista kieltä kuin kiroilu. Mat on puhdasta venäläistä imperialismia. Sinun on vain ymmärrettävä, mikä on erityistä Venäjän imperiumissa. Venäjän valtakunta oli suunnattu ensisijaisesti kansaansa vastaan. Tämä persoonallisuuden aleneminen ilmenee kiroiluna. Tämä on uskomattoman raivoisa kieli ja uskomattoman voimakas ase sodassa, ase kaikkien taistelussa kaikkia vastaan.
ellauri326.html on line 333: Talvisodan ulkomainen apu koostui sotamateriaalista, vapaaehtoisista ja moraalisesta tuesta Suomelle taistelussa Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa. Suomi sai paljon myötätuntoa ympäri maailman jo lokakuussa ennen talvisotaa, ja sodan alku synnytti suurta neuvostovastaisuutta. Kansainvälinen lehdistö seurasi sotaa tarkasti ja asettui kommunistisia lehtiä lukuun ottamatta Suomen puolelle. Mutta Stalin ja Hitler oli jo sopineet Ribbentropp-sopimuxen lisälehdillä että Suomi joutaa takaisin osaxi äiti Venäjää. Eikä länkkäreillä ollut siihen juuri huomautettavaa.
ellauri326.html on line 581: Kansat, säädyt ja eri yhteiskuntaluokat eivät voi pitkiä aikoja elää yhdessä kiusaamatta ja häiritsemättä toisiaan, kunnes kaikki tuntuu sietämättömältä. Mutta ne voivat elää vuosisatoja joko ilman minkäänlaista kanssakäymistä mikä olisi mahdollista vain niin kauan, kun maailma on tarpeeksi tilava niille, tai sit taistelussa keskenään, taistelussa elämästä ja kuolemasta. Biologisille ih- misyksilöille, kuten roduille, kansoille tai yhteiskuntaluokille, ainoa luonnollinen tie homogeeniseen ja häiriintymättömään autuuteen on tehdä tilaa ainoastaan itselleen ja hävittää muita. Tämän ihmissuku on laiminlyönyt tehdä aikanaan. Nyt se on jo myöhäistä. Olemme hankkineet aivan liian paljon opinkappaleita ja sopimuksia, joilla suojelemme muita, sen sijaan, että olisimme vapautuneet muista. Olemme asettaneet moraalisen lain biologisen lain yläpuolelle ja siten järkyttäneet kaiken yhteisyyden suurta, luonnollista edellytystä: että ainoastaan hyvin pikkuinen yhteiskunta jossain puskissa voi tulla onnelliseksi. Tämän saavutettavissa olevan onnen me olemme uhranneet suurelle, mutta mahdottomalle unelmalle: luoda yksi ihmiskunta ja yhteiskuntajärjestys kaikille kansoille ja sivistystasoille. Se on ollut suurenmoista typeryyttä.
ellauri328.html on line 154: 26.-27. elokuuta käydään Dresdenin taistelu. Taistelun toisena päivänä Moro, huomattuaan ranskalaisten alkavan ampua kukkulalla sijaitsevaan Ruåzin kuninkaan seurakuntaan, sanoo, että heidän on lähdettävä, he lähtevät naapuripatterille lehdon läpi, mutta eivät saavuta sitä, Moreau's hevoseen osuu tykinkuula, joka menee suoraan läpi ja osuu kenraalin molempiin jalkoihin. Moro viedään Kainzin kylään. Moron leikatun jalan tuo Napoleonin leiriin hänen koiransa Fifi. Napoleon ja marsalkat katsovat, että kappas korkea-arvoinen upseeri on tapettu, ja katsovat koiran kaulapantaa, johon on kirjoitettu "Kuluu kansalaiselle J. Y. Moro." Napoleon iloitsee: "Oikeus on vihdoin tehty! Suum kuikve!" Joukoiden keskuudessa oli pitkään legenda, että Napoleon näki Moron kaukoputken läpi, kohdisti itse tykin ja ampui. Moreaun toinenkin jalka amputoitiin, mutta tämä ei auttanut. Moro kuoli kaksi viikkoa myöhemmin Nötnitzin linnassa. Hänet haudattiin Nevski Prospektille, jonka vastakkaiselle puolelle Generalissimo Suvorov, hänen tärkein vastustajansa Italian kampanjassa, haudattiin. Moro vitun loikkari sai Venäjällä marsalkka-arvon, ja Ranskassa Louis kahdeksastoista myönsi hänelle marsipaaniporsaan. Moreaun vaimolle tarjottiin lähtöä Venäjälle 30 000 ruplan elinikäisellä eläkkeellä ja Aleksanterin lahjalla 100 000 ruplaa; hänen tyttärestään voisi tulla keisarinnan hovissa kunnianeito. Pariisin vangitsemisen jälkeen Aleksanteri kuitenkin esitteli Alexandrinan Ludvig 18:lle, ja hän jäi asumaan Ranskaan 12 000 frangin eläkkeellä. Pian Leipzigin taistelussa (Kansakuntien taistelu) Napoleon voitti ja vetäytyi Ranskaan.
ellauri328.html on line 490: Kongressin ensimmäinen merkittävä lainsäädäntöponnistelu Israelin tukemiseksi sodassa jää paljon alle Bidenin lähes 106 miljardin dollarin pyynnön, joka tukisi myös Ukrainaa sen taistelussa Venäjää sekä Yhdysvaltojen pyrkimyksiä vastustaa Kiinaa ja puuttua turvallisuuteen Meksikon rajalla.
ellauri330.html on line 475: Jää vain mainita Kropotkinin poliittisen elämän surullinen loppu. Kun vuonna 1914 syttyi sota, Kropotkin ilmaisi äänekkäästi tukensa brittiläis-ranskalais-venäläiselle puolelle Saksa-Itävalta-Unkarin puolta vastaan taistelussa markkinoista, kauppareiteistä ja vaikutusalueista. Kuin myös saxanjuutalainen Karl Marx. Suurin osa anarkistiliikkeestä kielsi heidät välittömästi pettureiksi (mitä he olivatkin).
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri341.html on line 65: Nebukadnessar II saavutti itselleen mainetta jo isänsä hallituskaudella johtaen armeijoita Assyrian valtakunnan meedo-babylonialainen valloitus. Karkemishin taistelussa vuonna 605 eKr. Nebukadnessar aiheutti murskaavan tappion faarao Neko II:n johtamalle egyptiläiselle armeijalle ja varmisti, että Uus-Babylonian valtakunta seuraisi Uus-Assyrian valtakuntaa hallitsevana voimana muinaisessa Lähi-idässä. Pian tämän voiton jälkeen Nabopolassar kuoli ja Nebukadnessarista tuli kuningas.
ellauri341.html on line 75: Nebukadnessar III ja hänen armeijansa eivät onnistuneet estämään persialaisia ylittämästä Tigris- jokea, ja 18. joulukuuta hän voitti ratkaisevasti taistelussa Zazanan lähellä Eufrat- joen varrella. Pysäyttääkseen persialaisten etenemisen Nebukadnessar sijoitti joukkonsa joen kaisliin, toivoen voivansa vartioida risteystä ja kaapata Dareioksen veneet. Joulukuun 13. päivänä persialaiset ohittivat kapinalliset ylittämällä joen juutalaisilta vuokratuilla paisuneilla esinahoilla ja voittivat joen varrelle sijoitetut babylonialaiset joukot.
ellauri341.html on line 494: Elokuvassa Star Wars: The Force Awakens Poe Dameron palvelee lentäjänä kenraali Leia Organan alaisuudessa, apunaan astromekaanikkodroidi BB-8. Leia lähettää hänet aavikkoplaneetta Jakkulle noutamaan Lor San Tekkalta puuttuvan osan kartasta, joka johtaa Leian kaksoisveljen, Luke Skywalkerin, olinpaikkaan. Mutta heti kun Poe on saanut kartan, Ensimmäinen ritarikunta hyökkää ja vangitsee hänet. Poe oli kuitenkin piilottanut kartan BB-8:n sisään, joka pakenee aavikolle Kylo Renin kiduttaessa Poeta kartan olinpaikan selvittämiseksi. Kapinoiva iskusotilas FN-2187, jota Poe kutsuu nimellä ”Finn” (suomalainen!), auttaa hänet pakoon ja he pakenevat TIE-hävittäjällä. He tekevät pakkolaskun Jakkulle; Finn poistuu hävittäjän sisältä ja olettaa Poen kuolleen, sillä hävittäjän jäänteet uppoavat hiekkaan. Poe oli kuitenkin heittäytynyt ulos aluksesta ja johti myöhemmin X-siipihävittäjien lentuetta taistelussa Ensimmäistä ritarikuntaa vastaan planeetta Takodanalla. Myöhemmin hän johtaa lentueen myös taisteluun Ensimmäisen ritarikunnan Tähdentappajatukikohtaan ja henkilökohtaisesti aiheuttaa ketjureaktion, joka johtaa planeettoja tuhoavan superaseen tuhoon.
ellauri341.html on line 502: Tiennäyttäjä löytyi Kef Biristä, Endoria kiertävästä merikuusta, mutta sen tuhouduttua Reyn ja Kylon välisessä valosapelitaistelussa ja Reyn lähdettyä yksin pois, Poe, Finn, Chewbacca, BB-8 ja C-3PO palaavat mukanaan Ochin alukselta löytynyt droidi D-O sekä Kef Birillä tapaamansa Jannah ja tämän heimo Vastarinnan tukikohtaan viidakkokuu Ajan Klossille, missä heille paljastuu, että Leia oli kuollut kutsuessaan poikaansa Voiman kautta saadakseen tämän palaamaan valoisalle puolelle. Poe ylennettiin Vastarinnan virkaa tekeväksi kenraaliksi, mutta ei tuntenut olevansa valmis johtamaan koko Vastarintaa. Lando rohkaisee häntä kertomalla, etteivät Leia, Luke ja Han olleet itsekään täysin valmistautuneita omiin taisteluihinsa ja että heillä oli silloin ainakin toisensa. Poe ylentää Finnin ("suomalaisen!") Vastarinnan toiseksi kenraaliksi ja saatuaan D-O:n kertomana sekä Ahch-Tolta lähteneen Reyn ohjaaman Luken vanhan X-siipihävittäjän signaalin kautta Exegolin sijainnin selville ja miten sitä ympäröivän punaisen kaasun sekä planeetan kaoottisen ilmakehän läpi pääsee, he johtavat Vastarinnan laivaston hyökkäykseen sinne tuhoamaan Ensimmäisen ritarikunnan ja Palpatinen sith-laivaston yhdistymisestä syntyneen Viimeisen ritarikunnan. He lähettivät Landon pyytämään galaksin vapaita kansoja saapumaan avuksi taisteluun, uskoen näiden uskaltavan taistella vastaan, jos Vastarinta johtaa heitä siihen. Aluksi hyökkäys näyttää onnistuvan, mutta kun Poen ystävä Temmin ”Snap” Wexley kuolee taistelussa, hän alkaa menettää toivonsa, mutta sitten Lando saapuu mukanaan lukuisia Vastarinnan tukijoita eri puolilta galaksia, mukaan lukien Zorii ja Wedge Antilles. Nää on niikö Amerikan overseas liittolaisia, jotka tulee apuun suojaamaan sen vital interestejä. Palpatinen ja Ben Soloksi kääntyneen Kylon kuolemien jälkeen Vastarinta onnistuu tuhoamaan Viimeisen ritarikunnan kaikki tähtihävittäjät. Poe nähdään lopuksi juhlimassa voittoa Ajan Klossilla, Zoriin nyökätessä hänelle etäältä, mutta kieltäytyessä mistään sen enemmästä kanssakäynnistä, kuten bylsinnästä.
ellauri341.html on line 504: Shattered Empire -sarjakuvan mukaan Poe syntyi kaksi vuotta Yavinin taistelun jälkeen. Hänen molemmat vanhempansa olivat Kapinaliiton jäseniä. Poen äiti oli A-siipilentäjänä toiminut luutnantti Shara Bey ja hänen isänsä kersantti Kes Dameron, joka kuului Endorin taistelussa Han Solon johtamaan iskuryhmään.
ellauri343.html on line 348: Sotaan osallistumisesta ei siis tehty valtiollista sopimusta, mistä syystä Suomi yritti selitellä käyvänsä omaa erillistä sotaansa Neuvostoliittoa vastaan. Saksan näkökulmasta valtiollisen sopimuksen puuttumisen korvasi kuitenkin Adolf Hitlerin 21.6.1941 presidentti Rytille lähettämä kirje, missä hän vahvisti osaltaan ”ne välipuheet, joita meidän sotilasviranomaistemme kesken on tehty”. Ryti puolestaan vastasi tähän kirjeellään 28.6.1941. Siinä hän totesi yhteisen taistelun alkaneen ja olevansa ”vilpittömästi iloinen, että mahtavan Saksan armeijan sankarit ovat tässä taistelussa suomalaisten sotilaiden aseveljiä”.
ellauri345.html on line 283: Sitten viimeisen ja vaikeimman alistuman jälkeen, jonka hän pystyi tekemään, yli kolmekymmentä vuotta kestäneessä avioliitonvastaisessa taistelussaan antautumisen jälkeen, joka näytti hänestä myyttisen virzanpidätyksen symbolina, tämä yritys romahti ja vuosi avioliittonsa jälkeen, joka oli pakotettu häneen kohtalokkaiden painostuksen päivinä, hän aloitti valinnaiset affiniteetit, joilla hän esitti yhä voimakkaamman protestin, joka kehittyi hänen myöhemmässä työssään maailmaa vastaan, jonka kanssa hänen miehyytensä oli tehnyt sopimuksen. Valinnaiset affiniteetit ovat käännekohta tässä työssä. Heillä alkaa hänen tuotantonsa viimeinen sarja, joista hän ei päässyt täysin irti, koska heidän sydämensä pysyi hänessä elossa loppuun asti. Joten koskettava asia vuodelta 1820 annetussa päiväkirjamerkinnässä on se, että hän "alkoi lukea valinnaisia affiniteettia", samoin kuin Heinrich Lauben raportoiman kohtauksen sanaton ironia: "Eräs nainen sanoi Goethea vastaan valinnaisista suhteista: En osaa lukea, mutta tuskin hyväksyn tämän kirjan ollenkaan, herra von Goethe; Se on todella moraalitonta, enkä suosittele sitä kenellekään naiselle. - Sitten Goethe oli hetken erittäin vakavasti hiljaa ja sanoi lopulta vilpittömästi: Anteeksi, se on minun paras kirjani. Muut ovat vielä paljon kehnompia."
ellauri345.html on line 524: Ennen kuin tulet vahvemmaksi taistelussa tähtiäsi vastaan,
ellauri346.html on line 139: Mykola Shchors kuoli 30. elokuuta 1919 taistelussa Zhytomyr Oblastissa hämärissä olosuhteissa. Levko Lukjanenko kirjoittaa: Ehkä et tiedä, että tšekisti Tanhil-Tankhilevych ampui Shchorsia Browningilla päähän takaapäin Moskovan käskystä (kun Moskova aisti, että Shchors oli alkanut nojata Ukrainan puolelle)?
ellauri347.html on line 124: Menetettyään taistelussa poikansa ja kaikki joukkonsa sekä järkensä kauan ennen Kuningas Saul panssarinkantajansa avustamana päätti elämänsä. Sitten Saulin palvelija tappoi itsensä.
ellauri351.html on line 81: Odin on myös sodan jumala. Odin korvasi alkujaan sodan jumalana toimineen Tyrin sen jälkeen, kun Fenris-susi puri Tyrin käden poikki niin, ettei tämä kelvannut enää sodan jumalaksi. Odin antaa voiton taistelussa ja aloittaa taisteluita. Odin voi kääntää taistelun viime hetkellä niin, että voiton puolella ollut häviääkin taistelun. Kun Odinilta kysyttiin miksi hän tekee niin, Odin vastasi: "Harmaa susi tarkkailee jumalten saleja". Se tarkoitti, että ragnarök uhkasi jumalia koko ajan ja Odin halusi lisää urheita sotureita Valhallaan.
ellauri352.html on line 316: Hänen poikansa André kuoli taistelussa vuonna joulukuuta 1915. Pappa Durkheim vajoaa sitten suureen suruun. Hän kuoli. 15. marraskuuta 1917 kotonaan, nro 4, avenue d´Orléans, Pariisin 14. kaupunginosassa, ja hänet on haudattu Montparnassen hautausmaalle (5. kolonna).
ellauri353.html on line 448: Neuvostoliiton ja Puolan sodassa 1. ratsuväki osallistui Kiovan operaatioon ja yritti sitten vallata Lvovin onnistumatta siinä. Taisteluissa Varsovan lähellä Budyonnyn armeija kärsi vakavan tappion Puolan säännölliseltä ratsuväeltä Komarowin taistelussa. Budennovilaisten vetäytymistä Varsovasta leimasivat joukkoryöstelyt ja siviiliväestöön kohdistuva väkivalta. Tänä aikana jotkut 1. ratsuväen armeijan yksiköt värjäytyivät vereen juutalaisten kaupunkien pogromeilla.
ellauri353.html on line 486: Voitto Batozin taistelussa 1.–2. kesäkuuta (22.–23. toukokuuta) 1652 antoi Ukrainan valtiolle mahdollisuuden voittaa tosiasiallinen itsenäisyys. Bohdan Khmelnytskyin hetmanaus johti käännekohtaan Euroopan yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä, jonka alueelle ilmestyi suvereeni Ukraina, vaikkakin lyhyeksi ajaksi, kaikilla poliittisen ja taloudellisen vallan ominaisuuksilla. Ukrainan valtion rajat määritettiin muinaisten ukrainalaisten maiden rajoissa. Häntä pidetään Ukrainan kansallissankarina.Suuri ukrainalainen runoilija Taras Savchenko käsitteli toistuvasti Bohdan Khmelnytskyin kuvaa sekä runollisissa että taiteellisissa teoksissaan. Tällänen siitä tuli:
ellauri353.html on line 561: Vaikka taistelua kuvattiin usein suurena puolalaisena voittona, taistelu jätti Konnaya Armiyat ennalleen, ja he pääsivät ulos Puolan motista Werbkowicessa. Varmasti puolalainen ratsuväki oli suoriutunut erittäin hyvin fyysisessä taistelussa, mutta heidän energisen liikkeensä puute koko päivän aikana petti heidät. Kentän hallussa oli vain tunnearvoa – tavoitteena oli ollut Neuvostoliiton hevosarmeijan motittaminen, eikä sitä saavutettu, koska hengästyneet puolalaiset eivät kyenneet jatkamaan takaa-ajoa.
ellauri362.html on line 750: Gaius Flaminius (k. 217 eaa.) oli roomalainen valtiomies. Hän kuului plebeijisukuun ja oli homo novus eli sukunsa ensimmäinen senaattiin päässyt. Vuonna 232 eaa. Flaminius oli kansantribuunina, jolloin hän sai voimaan lain (lex flaminia), jonka mukaan laajoja alueita Pohjois-Italiasta voitiin jakaa köyhille roomalaisille siirtolaisille. Vuonna 227 eaa. Flaminius toimi preettorina ja Sisilian ensimmäisenä maaherrana. Vuonna 223 eaa. hän oli konsulina ja voitti kelttiläisen insubrien heimon. Flaminius vietti voitostaan triumfin senaatin vastustuksesta huolimatta. Ollessaan kensorina vuonna 220 eaa. hän pani toimeen uudistuksia comitia centuriata -kokouksissa. Hän myös rakennutti Roomasta pohjoiseen vievän sotilastien, Via Flaminian. Vuonna 217 eaa. Flaminius komensi armeijaa, joka lähetettiin Pohjois-Italiaan karthagolaista sotapäällikköä Hannibalia vastaan. Flamnius kuitenkin kukistettiin Trasimenusjärven taistelussa, ja hän sai surmansa. Hän oli kansanvaltaisena poliitikkona Gracchusten edelläkävijä.
ellauri367.html on line 279: Ystävien hallinnasta käydyssä sisäisessä taistelussa Spanknöbel syrjäytettiin sen johtajana, ja myöhemmin hänet karkotettiin lokakuussa 1933, koska hän ei ollut ajoissa rekisteröitynyt ulkomaiseksi agentiksi.
ellauri368.html on line 141: Urhea pikku talousliberaali Suomi auttaa ukrainalaisia "kevytyrittäjiä" niiden taistelussa ryssää vastaan riistämällä niitä aivan apinan raivolla. Mukana vedätyxessä on myös keskustavetoinen valtion Mezähallitus. Kevytyrittäjät ovat entisenlaisia kuorma-auton lavalla kuljetettavia märkäselkiä ilman työsuhdesuojaa törkeällä alipalkalla. Ainoa uusi asia on toi nimitys. Ne ovat vapaaehtoisia, eihän ole mikään pakko syödä eikä paskantaa. Näin sanoivat 1800-luvun tehtailijat työläisille. Niissä oloissa aletaan jo olla takaisin. Vittu näitä ääliöitä, ei ne opi yhtään mitään. Sellaisia optimisteja.
ellauri369.html on line 321: Toukokuussa Irving esitteli Carlylen Jane Baillie Welshille Haddingtonissa. He aloittivat kirjeenvaihdon, ja Carlyle lähetti hänelle kirjoja, jotka kannustivat hänen älyllisiin pyrkimyksiinsä; hiän kutsui häntä "saksalaiseksi mestaroijaksi". Tänä aikana Carlyle kamppaili sen kanssa, mitä hän kuvaili " ongelmien, hengellisen, ajallisen, ikuisen levottomaisimman hydran " kanssa. Henkinen epäilys, epäonnistuminen hänen julkaisupyrkimyksissään ja dyspepsia vahingoittivat hänen fyysistä ja henkistä terveyttä, johon hän löysi helpotusta vain "merellä uimisesta". Heinäkuun alussa 1821, "niiden kolmen viikon täydellisen unettomuuden aikana, jolloin melkein" hänen "yksi lohdutuksensa oli päivittäinen kylpeminen hiekalla Leithin ja Portobellon välillä", tapahtui Leith Walkissa "tapaus". kun hän "paskansi" veteen kuin Johan Stigzelius. Tämä oli alku Carlylen "Kääntymiselle", prosessille, jolla hän "aidollisesti tarttui paholaisen nenästä" ja heitti " hänet taakseni". Se antoi hänelle rohkeutta taistelussa "Hydraa" vastaan; veljelleen Johnille hän kirjoitti: "Mitä pelättävää on (paizi että taivas putoaa päällemme)?"
ellauri370.html on line 274: Samaan aikaan toisaalla Númenorilaisruhtinas Elendil ja hänen poikansa Isildur ja Anárion olivat perustaneet Arnorin ja Gondorin valtakunnat. Sauronin örkit valloittivat Minas Ithilin Varjovuorten kupeessa, mutta hyökkäys pysäytettiin Osgiliathiin ja Haltiain ja Ihmisten Viimeinen Liitto hyökkäsi Mordoriin. Vuonna 3434 haltiat ja ihmiset löivät Sauronin armeijat Dagorladin taistelussa. Viimeisen Liiton joukot astuivat Mordoriin ja aloittivat Barad-dûria piirityksen. Seitsemän vuoden jälkeen Sauron astui Mustasta Tornista ja surmasi Gil-galadin ja Elendilin. Isildur leikkasi Suurimman Sormuksen Sauronin sormesta, mutta ei ahneudessaan tuhonnut sitä. Sauronin henki pakeni Dol Gulduriin ja Barad-dûr kaadettiin maan tasalle.
ellauri370.html on line 705: Kapistraano syytti myös Puolan kuningasta Casimir IV:tä siitä, että juutalaisten erityisoikeudet Puolassa loukkasivat kanonista oikeutta. Kapistran näki Casimir IV:n tappion Konitzin taistelussa vuonna 1454 jumalallisena rangaistuksena kuninkaan käytökselle. Kuninkaan täytyi sitten taipua Kapistranin toiveille ja suorittaa lukuisia pienehköjä pogromeja Puolassa.
ellauri371.html on line 93: Vapauden tasa-arvon veljeskunta. Jopa muinaisina aikoina me kansojen keskuudessa huusimme sanoja: "Meidän kyllä, tasa-arvo, veljeys”, sanat toistettiin niin monta kertaa siitä lähtien tajuttomat papukaijat, alkaen lentävät kaikkialla näillä vieheillä, joilla he otti pois maailman hyvinvoinnin, todellisen henkilökohtaisen vapauden fifty-sixty, aiemmin niin suojattu väkijoukon paineelta. Väitetty älykäs, älykäs goyim ei ymmärtänyt puhuttujen sanojen abstraktisuutta, ei huomannut niiden merkitysten ristiriitaa ja niiden välistä vastaavuutta taistelussa, he eivät nähneet, ettei luonnossa ole tasa-arvoa, he eivät nähneet että voi olla vapautta, jonka luonto itse on luonut, nim. mielien, hahmojen ja kykyjen eriarvoisuus, eikä tasa-arvoinen alistuminen laeille, he eivät ymmärtäneet, että joukko on sokea, joka on valittu ytimen ulkopuolisista johtajista, politiikan suhteen he ovat yhtä sokeita kuin hän itse, että vihitty, jopa typerys, voi olla oikeassa vitivarmasti, eikä vihitty, vaikka hän olisi nero, ei mitään tsanssia ymmärtää politiikkaa. Goyit jäivät kaipaamaan tätä kaikkea näkymättömissä. Samaan aikaan tämä oli perustava dynastinen sääntö: isä välitti tietoa pojalleen poliittisten asioiden kulusta niin, ettei kukaan ei tiennyt, paitsi dynastian jäseniä, eikä voinut pettää salaisuuksia hallituille ihmisille. Ajan myötä merkitys todellisen asioiden dynastinen välittämisen lyrics katosi, mikä vaikutti menestykseen niin ettei väliä mitään.
ellauri371.html on line 157: Kansainvälinen kauppa ja teollinen kilpailu, keinottelun rooli. Jotta goimien mielellä ei ole aikaa ajatella ja ne huomaa, että teollisuuden ja heidän on saatava heidän huomiotaloudessansa käydä kauppaa. Näin kaikki kansat etsivät omaa etuaan, eivätkä taistelussa sen puolesta huomaa omaansa. Hyvästi vihollinen. Mutta jotta vapaus lopulta kehittyisi, loisi ja tuhoaisi goyim-yhteiskunnan, on välttämätöntä teollistua; kyky esittää se spekulatiivisin perustein: tämä on velvollisuus elää niin, että mitä teollisuus on ottanut pois maata ei voitu pitää käsissään, ja se siirtyi spekulaatioon NT eli kassakoneillemme.
ellauri372.html on line 48: Vuonna 53 eKr roomalainen sotapäällikkö Crassus hyökkäsi Parthiaan, mutta parthialainen komentaja, jota länsimaisissa lähteissä sanotaan Surenaksi, peittosi hänet Carrhaen taistelussa. Carrhaen taistelu käytiin prokonsuli Marcus Licinius Crassuksen johtamien roomalaisten ja kenraali Surenan johtamien parthialaisten välillä nykyisessä Turkissa lähellä Syyrian rajaa 53 eaa. Carrhae oli yksi roomalaisten suurimmista tappioista. Hulluja roomalaisia oli 5x enemmän. Today, Harran is a major local tourist spot.
ellauri372.html on line 62: voiton jälkeen. Vuonna 88 Sulla oli konsuli ja marssi Roomaan syrjäyttäen ja tappaen yhden plebsin tribuuneista ja julistaen lainsuojattomaksi noin kymmenen poliittista vihollistaan, mukaan lukien Gaius Marius. Voiton jälkeen Collinegaten taistelussa Sulla halusi kostaa Mariuksen ja Cinnan entisiä kannattajia vastaan, jotka olivat julistaneet hänet yleisviholliseksi vuonna 88 eaa.
ellauri372.html on line 93: Rooman–Parthian sota käytiin vuosina 40–33 eaa. Sotaa edelsi roomalaisten tappio parthialaisia vastaan Carrhaen taistelussa vuonna 53 eaa. Julius Caesar oli suunnitellut sotaretkeä Parthiaa vastaan, mutta hänet murhattiin ennen sen alkamista. Triumviri Marcus Antonius alkoi valmistella hyökkäystä Parthiaa vastaan vuonna 41 eaa., mutta parthialaiset hyökkäsivät ennen kuin Antonius oli valmis. Epistä. Lyötyään parthialaiset takaisin Antonius hyökkäsi syvälle Parthian alueelle, mutta kärsi raskaan tappion. Antoniuksen oli luovuttava Parthian sotaretkestä koska hänen ja Octavianuksen välinen sota syttyi jälleen. Rauha Rooman ja Parthian välillä solmittiin vasta Augustuksen noustua keisariksi ja Jeesuxen puututtua asiaan. Tää alkaa kuulostaa vähän samalta kuin Trumpin ja Bidenin välinen rollaattoriottelu Ukrainan militarisaation rahoituxesta.
ellauri372.html on line 285: Vuosina 39–38 eKr. roomalainen kenraali Publius Ventidius Bassus voitti Parthian armeijan ja lähetti joukkoja Poppaedius Silon komennossa odottamaan Herodeksen saapumista. Herodes laskeutui maihin Ptolemaisissa ja aloitti kampanjansa Antigonusta vastaan valloittamalla Galilean, marssi alas rannikkoa valloittaakseen Jaffan ja vapautti sitten Masadan, jossa hänen perheensä oli edelleen kuollut. Sitten hän marssi Jerusalemiin toivoen voivansa valloittaa kaupungin ja saada sodan nopeasti loppumaan. Roomalaisten upseeriensa, kapinallisten roomalaisten joukkojen ja Antigonuksen sissien keskuudessa esiintyneen korruption edessä Herodes kuitenkin joutui luopumaan Jerusalemin piirityksestä. Sen sijaan hän toimi Juudeassa, Samariassa ja Galileassa taistellen sekä kapinallisia että rosvoja vastaan ja lähetti veljensä Joosefin käsittelemään Idumaata. Myöhään 38 eKr. mennessä useiden roomalaisten legioonien vahvistamana ja kaksi vuotta kestäneen kapinanvastaisen taistelun jälkeen Herodes kykeni lopulta rauhoittamaan Galilean ja marssimaan etelään kohti Jerusalemia. Antigonus yritti kohdata Herodeksen jyrkässä taistelussa ja iski sekä Jerikoon että Samariaan, mutta molemmat yritykset hävisivät. Herodes leiriytyi jälleen Jerusalemin ulkopuolelle, vaikka talven tulo pysäytti demilitarisaatio-operaation kuin Ukrainassa.
ellauri372.html on line 341: Tappionsa jälkeen Pharsaloksen taistelussa 9. elokuuta 48 eaa. Pompeius Suuri joutui vakavaan tilanteeseen. Hänen kerran mahtava armeijansa särkyi, ja hän huomasi olevansa häviäjien puolella konfliktissa, joka ratkaisee Rooman tasavallan kohtalon. Kun enää pari muuta vaihtoehtoa oli jäljellä, Pompeius teki kohtalokkaan päätöksen paeta taistelukentältä ja etsiä turvaa muualta. Pompeyn usean välilaskun lento vei hänet ensin Lesboksen saarelle, missä hän tapasi vaimonsa Cornelian ja poikansa. Sieltä hän lensi Kilikian aurinkorannikolle nykypäivän Turkissa keräämään voimia. Hänen ponnisteluistaan huolimatta hänen liittolaistensa uskollisuus ja hänen joukkojensa julmuus heikkenivät nopeasti uutisten Caesarin voitosta levitessä.
ellauri372.html on line 343: Pompeius pyrki epätoivoisesti turvallisuudesta ja tuesta Egyptiin, valtakuntaan, joka ei ole vielä täysin Rooman hallinnassa ja jota hallitsi nuori farao Ptolemaios XIII ja hänen kaunis sisarensa Kleopatra VII. Pompeius toivoi, että egyptiläinen tuomioistuin, johon hänellä oli aikaisemmat diplomaattiset suhteet, tarjoaisi hänelle turvapaikan ja apua hänen taistelussaan Caesaria vastaan.
ellauri373.html on line 90: Liisa selkeästi maalasi izensä kuvaan jossa Porcia Catonis viiltelee izeään. Porcia (n. 73 eKr. – kesäkuu 43 eKr.), oli roomalainen nainen, joka asui 1. vuosisadalla eaa. Hän oli Marcus Porcius Cato Uticensisin (kaikki huusi Kato nuoremman) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Atilian tytär. Hänet tunnetaan parhaiten Julius Caesarin salamurhaajien tunnetuimman salamurhaajan Marcus Junius Brutuksen toisena vaimona, ja hän esiintyy pääasiassa Ciceron kirjeissä. Porcia syntyi noin vuonna 73 eaa. Hän oli luonteeltaan hellä, hän piti eläimistä, ja hän oli kiinnostunut filosofiasta ja oli "täynnä ymmärtävää rohkeutta". Plutarch kuvailee häntä nuoruuden ja kauneuden parhaaksi. Kun hän oli vielä hyvin nuori, hänen isänsä erosi äidistään aviorikoksen vuoksi. Lainasi seuraavaa vaimoaan puoluetoverille tovixi. On mahdollista, että Porcian ja Bibuluksen poika oli mies. Ne oli optimaatteja eli hyvixiä kuten Pompejus. Porcian ensimmäinen mies Bibulus (juoppo) kuoli vuonna 48 eKr. influenssaan Pompeuksen tappion jälkeen jättäen Porcian leskeksi. Vuonna 46 eaa. Cato teki itsemurhan tappionsa jälkeen Thapsuksen taistelussa. Caesar armahti Porcian veljen Marcus Caton ja palasi Roomaan. Mauno Mato juniorista on paasausta albumeissa 14, 30 (jossa myös izetyytyväistä Mauno Mato senioria ja luihua kikhernekauppias Ciceroa kommentoidaan tylysti), 36 et passim. Tiiivistäen Catot oli täys paskiaisia, eikä Cicero tai Seneca olleet yhtään parempia. Hundsfotteja nuo roomalaiset. Hampuuseja. Lättähattuja. Piiska niille olis soitettava.
ellauri381.html on line 626: 19. tammikuuta 1950 Bulgaria julisti Heathin persona non grataksi ja katkaisi diplomaattisuhteet Yhdysvaltoihin 20. helmikuuta. Yhdysvallat ilmoitti diplomaattisuhteiden keskeyttämisestä Bulgarian kanssa seuraavana päivänä, ja Heath lähti maasta 24. helmikuuta. Heath ja 43 Yhdysvaltain lähetystön jäsentä nousivat Orient Expressiin 23. helmikuuta ja lähtivät Turkkiin. Bulgarian hallitus tuomitsi suhteiden katkeamisen uudeksi vaiheeksi "amerikkalaisten imperialistien taistelussa rauhan ja demokratian eturintamaa vastaan". Vuosikymmen myöhemmin Haastatteluissaan amerikkalaisten toimittajien kanssa diktaattori Zhivkov kiisti, että Bulgaria olisi Neuvostoliiton nukkevaltio . "Nukke? Ei totta!" Zhivkov sanoi Edwin Gritzille Washington Postista "Suuri panettelu. Neuvostoliitto auttaa meitä rakentamaan itsenäistä taloutta."
ellauri390.html on line 371: Toukokuussa 1808 Kari Malm johti 150 miehen erikoisosastoa, jonka tehtävänä oli hävittää venäläisten varastot Iisalmessa ja Kuopiossa. Hän vangitsi 9. toukokuuta ilman taistelua satamiehisen venäläisosaston Taipaleessa, minkä jälkeen tie oli auki Kuopioon. Malm valloitti Kuopion 12. toukokuuta 1808 ja sai palkkiona ylennyksen majuriksi. Hän jatkoi etenemistään virkauralla Juvalle saakka, josta siirtyi heinäkuussa Joensuuhun ja karkotti siellä olleet venäläiset käyttäen apunaan talonpoikia. Hän voitti 10. elokuuta Pälkjärven taistelussa 600 miehen kokoisella joukolla 2 000 miehen vahvuisen venäläisosaston ja eteni jopa Venäjän puolelle rajaa, mutta joutui lopulta perääntymään ylivoiman edessä Sandels-oluen muun armeijan luo. Everstiluutnantiksi ylennetty Malm osallistui lokakuun 1808 lopussa Koljonvirran taisteluun. Sandels-olut passitti hänet 11. marraskuuta takaisin Koljonvirralle johtamaan vastaiskua, mutta tuolloin Malm haavoittui päähän ja jäi venäläisten vangiksi.
ellauri390.html on line 373: Charlotta Malm siirtyi Suomen sisällissodassa valkoisten joukkoihin majurin arvoisena johtaen Pohjois-Savon ja Kainuun suojeluskuntapiirien joukkoja Kuopion ja Varkauden valtauksessa helmikuussa 1918. Sen jälkeen hän siirtyi everstiluutnantiksi ylennettynä johtamaan Vienan retken Uhtualle suuntautunutta 370 miehen vapaajoukkoa, joka ylitti 21. maaliskuuta itärajan Suomussalmen kohdalla. Uhtuan lähes välittömän valtauksen jälkeen suuntana osastolla oli katkaista Muurmannin rata Vienan Kemin kohdalta. Lähinnä suomalaisista punaisista koottu vastapuolen joukko-osasto torjui valtauksen Usmanan taistelussa 9. huhtikuuta, ja rintama vakintui Uhtuan kohdalle aina syksyyn 1918 asti. Malmin sairastuttua heinäkuussa 1918 tilalle vapaajoukon johtajaksi astui jääkärikapteeni Toivo Kuisma (alias Theodor Kuhneamme, alk. antrealainen Kuzmin). Kuisma oli jo koulupoikana varsin venäläisvastainen. Malm ylennettiin vielä vuoden 1918 aikana everstiksi. Kuisman lempinimi oli Napoleon hänen lyhytkasvuisuutensa takia. Esikuntatyöskentely ei Kuismaa tyydyttänyt vaan hän osallistui 1919 onnettomalle Aunuxen retkelle ja missä hänen onnexeen tuli haavoittua pahasti Vitelen taistelussa 27. kesäkuuta 1919 ja kaatua haavoihinsa seuraavana päivänä Salmissa. Hän ei sankarikuolon kanssa kuhnaillut.
ellauri393.html on line 551: Väinänlinna eli Daugavpils vallattiin 1. heinäkuuta. Syyskuussa Puolan armeija lyötiin Zarnowin taistelussa ja Varsova vallattiin. Kun vielä Krakova vallattiin puolalaisilta, oli syksyllä lähes koko Puolan ydinalue Kaarlen X Kustaan hallussa. Mut ei kauan! Ruozi sai muuton lopullisesti turpiinsa suuressa Pohjan sodassa 1700-luvulla. Kaarle XII tunaroi pahasti. Vitun homo. Suutari pieri voitokkaasti pottunsa halki Liisan vannassa. Käkisalmi menetettiin taas puskaryssille.
ellauri401.html on line 475: Kun ilmoittautumiset laskettiin, vain 270 seuran lähes 600 jäsenestä ilmoitti haluavansa liittyä Ervastin osastoon. Heikki Peltolan yhteistyö Ervastin kanssa alkoi rakoilla ja lopulta päättyi vuoden loppuun mennessä. Aluksi Peltolaa alkoi vaivata Jaakko Liukkosen ”joutilas elämä”, joka kului ”tuhlailemiseen, huvitteluun ja juopotteluun”. Peltolan asema Ervastin oppilaana, palvelijana ja kanssatyöntekijänä alkoi tuntua kammottavalta, kun Ervast ongelmien kasautuessa sanoi, että ”kaikesta näkee, että T. S:n mestarit taistelevat meitä vastaan”. (Peltola taisi ymmärtää väärin Ervastin ajatuksen T. S:n ”mestareista”.) Peltolaa hirvitti, kun hän kuuli, että ”me olimme taistelussa mestareita vastaan”. Hän oli pitänyt Ervastia ainoana mestarina, mutta nyt luottamus katosi.
ellauri402.html on line 420: Tämä tuskin kelpaisi nykymitoilla kansanmurhaxi. Vlad kuoli taistelussa ennen parasta ennen päivää 10. tammikuuta 1477.
ellauri405.html on line 459: Tässä sanatarkka konekäännös samasta: Vanhoina aikoina, ajoissa, Satumaassa Ratsasmies teki tiensä Aro ja nauriit. Hänellä oli kiire päästäkseen asiaan, Ja arojen pölyssä Pimeä metsä sinua kohti Kasvoi kaukana. Innokas vinkuminen Se raapi sydäntäni: Pelkää kastelupaikkaa Vedä satulasi ylös. Ratsumies ei kuunnellut Ja täydellä nopeudella Lensi ylikierrokselle Metsämäellä. Kääntyi kukkulalta, Tulin kuivaan maahan, Läpi raivauksesta Ylitti vuoren. Ja vaelsi koloon Ja metsäpolku Meni ulos pedon luo Polku ja kastelupaikka. Ja kuuro puhelulle, Ja välittämättä vaistoistani, Johti hevosen alas kalliolta Mene purolle juomaan. Puron varrella on luola, Luolan edessä on Ford. Kuin rikin liekki Sisäänkäynti oli valaistu. Ja karmiininpunaisessa savussa, Näön varjoon, Kaukopuhelulla Boori ilmoitti. Ja sitten rotkon varrella, Hämmästynyt, suora Kosketti hevosen askeleella Kutsuvaan itkuun. Ja ratsastaja näki Ja painoi itsensä keihään, Lohikäärmeen pää Häntä ja suomut. Liekki kurkusta Hän hajotti valoa Kolme rengasta neiton ympärillä Harjanteen kääriminen. Käärmeen ruumis Kuin vitsauksen loppu, Kiinnitetty kaulasta Hänen olkapäällään. Sen maan tapa Vangittu kauneus Annoi sen saaliiksi Hirviö metsässä. Alueen väestö Heidän mökkinsä Lunastettuja penniä Tämä on käärmeestä. Käärme kietoutui hänen kätensä ympärille Ja kietoutunut kurkunpään, Saatuaan jauhoja Tämän kunnianosoituksen uhraamiseksi. Katsoi rukouksella Ratsumies taivaan korkeuksiin Ja keihäs taisteluun Otin sen rauhallisesti. Suljetut silmäluomet. Korkeudet. Pilviä. Vesi. Brody. Joet. Vuosia ja vuosisatoja. Ratsasmies, jolla on kaadettu kypärä, Kaadettiin taistelussa. Uskollinen hevonen, kavio Käärmeen tallaaminen. Hevosen ja lohikäärmeen ruumis Lähellä hiekalla. Ratsasmies pyörtyy, Neitsyt on tetanuksessa. Holvi oli kirkas keskipäivällä, Sininen on hellävarainen. Kuka hän on? Prinsessa? Maan tytär? Prinsessa? Se on enemmän kuin onnellisuus Kyyneleet kolmessa virrassa, Silloin sielu on vallassa Uni ja unohdukset. Se on terveyden paluu, Se kiinteistö asui Verenhukasta Ja voimien menetys. Mutta heidän sydämensä hakkaa. Joko hän tai hän He yrittävät herätä Ja he nukahtavat. Suljetut silmäluomet. Korkeudet. Pilviä. Vesi. Brody. Joet. Vuosia ja vuosisatoja.
ellauri413.html on line 189: Naton lähestyessä loppua ja Trumpin palaamisen Valkoiseen taloon vahvistuessa keskustelut keskittyvät Natoon ilman Yhdysvaltoja. Jopa ilman Yhdysvaltoja, Nato voittaisi taistelussa. Ukraina kamppailee nyt selviytyäkseen, ei voittaakseen. Venäjä leikkaa Ukrainan puolustusta osiin taistelukentällä
ellauri418.html on line 365: Venäjän kanssa käydyn sotilaallisen konfliktin alkamisesta helmikuussa 2022 lähtien Ukraina on menettänyt 60-100 tuhatta kuollutta sotilasta, ja vielä 400 tuhatta Ukrainan asevoimien jäsentä olisi voinut loukkaantua, mikä estäisi jäsenten osallistumisen vihollisuuksiin. Asiasta kertoo The Economist -lehti. Julkaisussa todetaan, että sotilaallisen konfliktin molemmat osapuolet maksoivat "hirveän hinnan", mutta tietoja Ukrainan tappioista on vaikeampi saada, osittain siksi, että maan liittolaiset ovat "haluttomia antamaan arvioita". Portaalin tiedot osoittavat, että yli 0,5 % Ukrainan sotaa edeltäneestä taisteluikäisestä miesväestöstä (18-49 vuotta) kuoli taisteluissa. Kuolleen ukrainalaisen sotilaan keski-ikä on 38,2 vuotta, kirjoittaa UA Loses. UA Loss -tiedot eivät ole tyhjentäviä - taistelussa kuolleiden todellinen osuus on suurempi, kirjoittaa The Economist. Se on paljon pienempi, vakuuttaa Zelensky. Mutta nyt kyllä tarvittaisiin tykinruuaxi myös Kalle ja alle 12-vuotiaat tissin äärestä. Muuten ei tipu jenkeistä aseapua.
ellauri420.html on line 523: Toinen tarina kertoo, että Atys, Cybelen pappi, pakeni metsään paetakseen Fryygian kuninkaan herkullisia syleilyjä, mutta hänet otettiin kiinni ja siitä seuranneessa taistelussa hänen takaa-ajajansa hukkasi killuttimensa. Kuoleva kuningas kosti itsensä aiheuttamalla saman onnettomuuden Atysille. Cybelen papit löysivät Atysin kuusen alta, sillä hetkellä hän oli vanhentumassa. He kantoivat hänet jumalattaren temppeliin ja yrittivät palauttaa hänet henkiin, mutta turhaan. Cybele määräsi, että Atyksen kuolemaa piti itkeä joka vuosi juhlallisin valitusvirsin ja että tästä lähtien hänen pappinsa olisivat eunukeja.
ellauri421.html on line 455: Kuolema vihelsi usein taistelussa
xxx/ellauri059.html on line 475: Kun Medicit oli häädetty Firenzen johdosta, Savonarola muodosti kaupungista teokratian, jonka kuninkaaksi julistettiin Kristus. Varakuninkaana perintöä odotellessa toimi Arola. Paavi Aleksanteri VI, joka ensi alkuun oli osoittanut Savonarolaa kohtaan ymmärtämystä, tyrmistyi kun kaupunki ei suostunutkaan tukemaan häntä taistelussa Ranskaa vastaan. Pitkälti poliittisista syistä hän ekskommunikoi Savonarolan 12. toukokuuta 1497 syyttäen häntä ”harhaoppisuudesta, lahkolaisuudesta ja Pyhän istuimen halveksimisesta”. Hän myös kielsi Savonarolaa saarnaamasta. Savonarola tottelikin paavin käskyä jonkin aikaa, mutta aloitti saarnaamisen pian uudestaan. Paavin kielto sai hänet kääntymään entistä kiivaammin katolisen kirkon hierarkiaa vastaan.
xxx/ellauri086.html on line 625: Thyestes ja hänen kaksoisveljensä Atreus olivat heidän isänsä karkottamina maanpaossa heidän surmattuaan velipuolensa Khrysippoksen havitellessaan Olympian valtaistuinta. He saivat suojapaikan Mykenestä, jossa he kohosivat valtaan kuningas Eurystheuksen, joka oli taistelemassa herakleideja vastaan, poissa ollessa. Eurystheus oli tarkoittanut heidän hallintonsa väliaikaiseksi ratkaisuksi, mutta siitä tuli pysyvä hänen kuoltuaan taistelussa.
xxx/ellauri116.html on line 399: Eli vastauxena edellä esitettyyn kysymyxeen: ei ilmeisesti. Ne oli kaxi aika ilkeätä majavaa kummatkin, jotka oli läheisriippuvaiset toisistaan, vaikka ristiinsuihkijoita par excellence. Häpeämättömiä ristihampaita. Valmont ja Merteuil. Toinen tapettiin 2-taistelussa ja toinen menetti isorokkoon silmänsä.
xxx/ellauri121.html on line 200: Kuvassa vasemmalla olevaa jääkäri Pekka Heikkaa (1896–1921) epäiltiin Toivo Kuulan surmasta. Jääkäri Oskar Peltokangas ei liity tapaukseen. Hän kuoli Messukylän taistelussa maaliskuussa 1918. (KUVA: KARLS ATELIER / MUSEOVIRASTO)
xxx/ellauri128.html on line 466: Lasse Matias Heikkilä, sukunimi vuoteen 1930 Levola (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) oli suomalainen runoilija, jota pidettiin yhtenä 1950-luvun modernismin keskeisistä vaikuttajista. Heikkilän esikoisteos Miekkalintu (1949) oli ensimmäisiä tietoisesti modernistisia runoteoksia Suomessa. Lasse Heikkilän äiskä menehtyi syntyessään, ja Heikkilän kasvattiäitikin kuoli vuonna 1940. Lasse Heikkilä oli jatkosodan aikana mukana Ihantalan taistelussa vain 18-vuotiaana panssarintorjuntamiehenä. Nämäkin kokemukset jättivät Heikkilään syvät jäljet. Sotavuosina Heikkilä alkoi myös käyttää alkoholin ohella unilääkkeitä ja piristäviä aineita, mikä johti myöhemmin hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Hän kuului nuorten intellektuellien homopettereiden Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa.
xxx/ellauri136.html on line 372: Lermontov kuoli kaksintaistelussa, kuten hänen suuri edeltäjänsä runoilija Aleksander Pushkin.
xxx/ellauri154.html on line 125: Kun 17 vuotta oli kulunut taistelussa entisen elämän muistojen kanssa, kiusaukset lakkasivat. Marialle oli tullut menopaussi. Maria sai viettää elämänsä 30 viimeistä vuotta syvässä rauhassa Jumalan armon ympäröimänä. Marian viimeisen elinvuoden alussa abba Zosima (4.4.) lähti Palestiinan luostareissa noudatetun tavan mukaan suuren paaston ajaksi sekuntikellon kanssa kilvoittelemaan yksin erämaahan. Paaston ollessa jo lopuillaan hän näki erämaassa auringon polttaman ihmisolennon, jonka olkapäille laskeutui vitivalkoinen tukka. Olento pakeni häntä, mutta Zosima juoksi hänen peräänsä pyytäen saada häneltä siunauksen. Kun Zosima pääsi kuulomatkan päähän, Maria kutsui häntä nimeltä, vaikka ei ollut koskaan tavannut häntä. Maria ilmoitti olevansa nainen ja pyysi häntä heittämään viittansa maahan, niin että hän voisi verhota itsensä sillä.
xxx/ellauri168.html on line 351: Ariettynä hiän osallistui harjoitusleireille, sotilastukikohtiin ja salaisiin lääketieteellisiin yritystiloihin kaikkialla Amerikassa. Hiänet koulutettiin käyttämään räjähteitä, räjähtämään, taistelemaan lähitaistelussa improvisoiduilla aseilla, kuten nuppineulalla, ja opetettiin naamioitumista ja muuta viestintää. Hiän oppi tappamaan paljain käsin, vastustamaan kipua ja käsittelemään kuulustelutekniikoita. Hiän kantoi ja opetettiin käyttämään 0.0022-kaliiperin pistoolia, ja hiän tutustui sellaisiin laitteisiin, kuten myrkkyä sisältävä huulipuna, jota voitiin käyttää itsemurhaan, jos hiäneltä leikkaa kiinni, puremalla tikkua. Hiän oppi myös kuinka koodinumeroita voitiin tatuoida hiänen kynsiinsä ja peittää kynsilakalla. Karkki Jones tiesi tästä kaikesta vain sen, että hiän oli toisinaan toimittanut postia hallitukselleen. Hiän ei ollut tietoinen alter egostaan Ariettystä ollenkaan, vaikka Arietty tiesi hiänestä kaiken ja piti hiäntä aika heikkona.
xxx/ellauri175.html on line 337: Nyt kun minulla on ollut tilaisuus katsoa tämän naisen verhottua ihannevartaloa ilman pyllyverhoja sekä taistelussa voitettua ruumista, josta nousen pukilta liian myöhään voittajana kuolettavan haavoittuneena, sallin itseni tiivistää koko tämän vertaansa vailla olevan illan, päästää eroon tästä verhosta sanomalla sinulle: "Koska mahtava älykkyytesi voima ehkä sallii sen, uskon sinulle, että voit muuttaa sen ikäänkuin pieruxi, joka pystyy antamaan minulle ylevän muutoksen, tämä kalpea ihmisaave. Ja jos tässä työssä vapautat minulle tämän ruumiin pyhän muodon tämän sielun taudista, vannon puolestani yrittääni - toivon henkäykseen, joka on minulle vielä tuntematon - täydentämään tätä lunastavaa varjoa.
xxx/ellauri199.html on line 77: Neptune on yksi ensimmäisiä jumalia Rooman jotka juontavat yli aikaisintaan kosketuksiin kreikkalaisen kulttuurin. Hän oli yksi Saturnuksen ja Ops:n kuudesta lapsesta. Hänen sisaruksiaan ovat Jupiter, Juno, Pluto, Ceres ja Vesta., Neptunus ja hänen veljensä Jupiter ja Pluto voittivat taistelussa isänsä ja suostuivat ottamaan haltuunsa kolme maailman maailmaa. Neptunuksesta tuli merien hallitsija, Jupiter otti taivaan hallintaansa ja Pluto valvoi alamaailmaa. Mikki ja Hessu valvoi Plutoa. Pluto olet oikea pelle!
xxx/ellauri200.html on line 556: Onneaan tavoittelevien toimeliaiden atomien kiihtyviä pyörteitä maailmanlopun viemärin imussa. Tämä oli vakavaa. Väärin, tää on toivotonta muttei vakavaa. Onko Riku humoristinen? Se on sarkastinen mutta huumoriin ei sen eväät ihan riitä. Mitä pahaa eloonjäämistaistelussa on? Nopeat syövät hitaat eivät. Joka toiselle kuoppaa kaivaa joka toiselle ei. Vika ei ole geeneissä vaan meemeissä. Apinoiden meemit saa maapallon kupin kumoon, sen maljan vuotamaan ylize vaikkei pallossa edes ole reunoja. Zahavin haittaperiaate selittää lukiopoikienkin kukkoilun. Mixei siis myös neljääkymppiä lähestyvien kynäntyöntäjien skizoilun.
xxx/ellauri230.html on line 352: Sepustuxet Niko Jikenistä ovat sekavia kuten veriselityxet yleensä. Työnnettiinkö tosiaan 700 japsun lisäxi (oliko tässä luvussa jo taistelussa kuolleet banzait mukana?) muitakin porukoita tuhansittain avantoon? Heti maaliskuun pakkasillako vaiko vasta jäiden lähdettyä toukokuussa? Jenkit lähtivät Vladivostokista huhtikuussa ja japsut saivat siitä lähin häärätä Sahalinilla vapaasti. Jonkun jutku Gutmanin 1924 kirjoittama sepustus on näissä varmaan lähteenä. Kaveri ei ollut järin puolueeton vaan vihasi punikkeja kuin ruttoa. Kuten aina sotapropagandassa, eri osapuolten selostuxet tapahtumat poikkeavat ennustettavasti toisistaan. Kiihkottomimmalta vaikuttaa tämä versio:
xxx/ellauri230.html on line 407: Lopulta partisaanien numeerinen ylivoima vaikutti, ja 4 päivää kestäneissä taisteluissa japanilainen varuskunta tuhoutui täysin. Jopa 500 partisaania kuoli - yllätyksen ja hallinnan menettämisen seurauksena taistelussa ensimmäisenä päivänä.
xxx/ellauri230.html on line 413: Maaliskuun 14. päivän iltaan mennessä japanilaisten pääjoukot kukistettiin, ja 15. maaliskuuta kello 12 heidän viimeinen ryhmänsä antautui. Suurin osa japanilaisista kuoli taistelussa. Lähes koko Japanin siirtokunta (834 ihmistä) tuhottiin partisaanien toimesta, ja heidän irtaimen ja kiinteän omaisuutensa takavarikoitiin ja osittain ihan vaan ryöstettiin. Taistelujen aikana suurimman osan Nikolaevskista polttivat japanilaiset, jotka käyttivät syttyviä luoteja ja kranuja.
xxx/ellauri231.html on line 257: Perehonivkan taistelun aikana taistelun kulkusuunta kääntyi kapinallisten suotuisaksi, kun Mahno johti sotniaansa sivuliikkeessä valkoisten asentoja vastaan lahmien paljon suuremmat vihollisjoukot miekoilla ja taistelemalla niitä vastaan lähitaistelussa, joka pakotti valkoiset vetäytymään. Mahno johti sitten vetäytyvien valkoisten takaa-ajoa ja listi vihollisen joukot päättäväisesti jättäen elolle vain muutama sata selviytyjää.
xxx/ellauri231.html on line 278: Puna-armeijan komentaja Mihail Frunze vaati mahnovistiliikkeen "lopullista likvidointia" heinäkuussa 1921. Mahno jatkoi hyökkäyksiä Don-joen valuma-alueella huolimatta useista haavoista. Elokuussa haavat saivat hänet hakeutumaan hoitoon ulkomaille. Mahno, hänen vaimonsa Halyna Kuzmenko ja noin 100 uskollista lähtivät Puolan rajalle jättäen Viktor Belashin kapinallisen armeijan komentajaksi. Puna-armeijan hyökkäykset seurasivat heitä; Mahno otti luodin kaulaan ja joukko hänen vanhoja ystäviään kuoli taistelussa elokuun lopulla. Kun punaiset vangitsivat tiedustelun, Mahno käänsi joukkonsa etelään kohti Romaniaa, mutta Dnesterin ylityksen jälkeen Romanian rajavartijat riisuivat Mahnon ryhmän aseista ja internoivat. Mahno ja hänen vaimonsa vapautettiin lopulta Brasovin internaattileiriltä ja heille myönnettiin lupa oleskella Bukarestissa poliisin valvonnassa, kun Mahno toipui haavoistaan.
xxx/ellauri233.html on line 286: Laiva takavarikoitiin ja sairas miehistö vangittiin Osakan linnaan Edon daimyōn ja tulevan shōgunin Tokugawa Ieyasun käskystä . "Hyväntekeväisyyden" yhdeksäntoista pronssitykkiä purettiin ja Espanjan kertomusten mukaan niitä käytettiin myöhemmin ratkaisevassa Sekigaharan taistelussa 21. lokakuuta 1600.
xxx/ellauri235.html on line 546: Hän ei vaikuta ottaneen osaa ajan politiikkaan tai sotiin. Runoilija kehotti thebalaisia pysymään hiljaa ja olemaan auttamatta muita kreikkalaisia Persian vastaisessa taistelussa.
xxx/ellauri235.html on line 549: Theban vanhan vihollisen Ateenan ylistäminen ei aina miellyttänyt thebalaisia, ja hänen kerrotaan jopa saaneen tästä sakkoja ylistettyään ateenalaisten menestystä Artemisionin meritaistelussa. Ateenalaisten sanotaan maksaneen sakot.
xxx/ellauri252.html on line 483: Taistelu Norjasta, Norjan taistelu tai Norjan miehitys oli konflikti, jossa Saksa valloitti Norjan toisessa maailmansodassa huhti–kesäkuussa 1940. Operaation päätavoitteena oli varmistaa Saksan sotateollisuudelle tärkeän rautamalmin saanti Ruotsista. Operaatio eteni nopeasti ja Norja yllätettiin pahasti. Norjalaiset olivat saksalaisten hyökätessä täysin valmistautumattomia taisteluun. Liittoutuneet saapuivat norjalaisten avuksi, ja vaikka vastaiskut maan eteläosissa jäivät tuloksettomiksi, Pohjois-Norjassa saksalaiset kokivat koko sodan ensimmäisen tappionsa Narvikin taistelussa. Hei hetkinen, eikös Tanskan valtauxessa sakujoukkueita ollut lyöty jo takaisin tiesuluilta verissä päin?
xxx/ellauri268.html on line 306: Tyypillisesti fantasiakirjallisessa fiktiossa peikkoja kuvataan julmina, uteliaana ja epäluotettavina olennona, joka liittyy örkkien joukkoon taistelussa hyvän voimia vastaan, puukottaa seikkailijaa ruosteisella tikarilla ja varastaa heidän arvoesineensä. Mutta kolikoiden lyöminen ja rahan lainaus? Siinä kaikki, Rowling.
xxx/ellauri286.html on line 503: Vuonna 1346 Tanska myi Viron valtakuntansa Saksalaisritarikunnan valtiolle. Kolme leijonaa jäi kuitenkin Tallinnan suuren vaakunan keskeiseksi elementiksi. Myöhemmin vuosisatojen aikana kolmen leijonan aihe siirtyi Viron herttuakunnan vaakunaan. Kansallisten symbolien uudelleenkäyttö vuonna 1990 oli yksi kohokohdista taistelussa itsenäisen Viron valtion palauttamiseksi, joka lopulta saavutettiin 20. elokuuta 1991. Vaakunan käyttöä säätelee valtion vaakunalaki Aseet, luovutettu 6. huhtikuuta 1993.
xxx/ellauri287.html on line 538: Vuonna 1187 Saladin hyökkäsi Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan ja murskasi kuningaskunnan joukot Hattinin taistelussa. Hän myös vangitsi Jerusalemin kuninkaan Guy de Lusignanin. Jerusalemin kaupungin Saladin valtasi 3. lokakuuta 1187. Pian kaikki länkkärien kaupungit Tyrosta lukuun ottamatta olivat hänen hallussaan.
xxx/ellauri287.html on line 540: Jerusalemin kukistuminen sai aikaan kolmannen ristiretken, jossa läntinen kristikunta valtasi takaisin Akkon kaupungin. Englannin Rikhard I Leijonamieli löi Saladinia Arsufiin eräässä taistelussa 1191. Saladin ja Rikhard sopivat 1192, että Jerusalem pysyisi muslimien käsissä mutta olisi avoin kristityille pyhiinvaeltajille. Saladin kuoli seuraavana vuonna 4. maaliskuuta 1193 Damaskoksessa.
xxx/ellauri287.html on line 665: Sasanian valtakunnan perusti Ardashir I , paikallinen iranilainen hallitsija, joka nousi valtaan Parthian heikentyessä sisäisistä riidoista ja sodista Rooman kanssa. Voitettuaan viimeisen partialaisen kuninkaiden kuninkaan eli shahanshahin, Artabanus IV:n, Hormozdganin taistelussa vuonna 224, hän perusti Sassanidi-dynastian ja päätti palauttaa Achaimenidi-imperiumin perinnön laajentamalla Iranin hallintoa. Suurimmillaan Sasanian valtakunta käsitti koko nykyisen Iranin ja Irakin ja ulottui itäisestä Välimerestä (mukaan lukien Anatolia ja Egypti) Pakistaniin ja Etelä-Arabian osista Kaukasukseenja Keski -Aasiassa. Legendan mukaan Imperiumin vexilloidi oli Derafsh Kaviaari (kuva alla)
xxx/ellauri292.html on line 549: Ateenassa oli tapana, että taistelussa urheimman kuoleman saaneen miehen isä lausui hautajaispuheen julkisesti. Marathonin taistelun jälkeen Callimachuksen isä ja Cynaegiruksen isä riitelivät siitä, kumpi heidän pojistaan oli rohkein.
xxx/ellauri292.html on line 565: Vuonna 338 eaa. Philip II:n armeijat voittivat joidenkin kreikkalaisten kaupunkivaltioiden, mukaan lukien Ateenan ja Theban, liiton Chaeronean taistelussa. Myöhemmin Rooman aikana Ateena sai vapaakaupungin aseman laajalti ihailtujen iltakoulujensa vuoksi.
xxx/ellauri306.html on line 413: Vuosina 249–253 Rooman alueelle hyökkäsi aikalaislähteissä ”skyyteiksi” kutsuttu vihollisjoukko, jotka myöhemmissä 500-luvun lähteissä tarkentui Kniva-nimisen kuninkaan johtamiksi gooteiksi. Knivan gootit tunkeutuivat Traakiaan ja voittivat roomalaiset vuonna 251 Abrittuksen taistelussa, jossa Rooman keisari Decius kuoli. Goottien ryöstöretki jatkui vielä Kreikkaan ja meritse Vähän-Aasian rannikoille, jossa he muun muassa tuhosivat taas Herostratoxen tuleen tuikkaaman Efesoksen surullisenkuuluisan Artemiin temppelin.
xxx/ellauri306.html on line 425: Rooman tumpelo keisari Claudius löi gootit taistelussa vuonna 269 ja sai siitä lisänimen. Gooteilta hän sai useitakin sattuvia lisänimiä. Keisari Aurelianus luovutti vaikeasti huollettavan Daakian gooteille 270-luvun alussa. Influensseri Wulfilan (Pikku Hukka) käännytystyön ansiosta gootit omaksuivat 300-luvulla kristinuskon sen areiolaisessa muodossa. Wulfila myös kehitti gootin kielelle uuden aakkoston, joka perustuu latinalaisiin ja kreikkalaisiin aakkosiin. Sitä ennen goottia kirjoitettiin riimukirjaimilla, jotka myös perustuivat latinalaisiin aakkosiin.
xxx/ellauri306.html on line 444: Hän oli hallituskautensa aikana yksi Länsi- ja Itä- Rooman valtakuntien pelätyimmistä vihollisista. Hän ylitti Tonavan kahdesti ja ryösti Balkanin, mutta ei kyennyt valloittamaan Konstantinopolia. Bugger it. Hänen epäonnistunutta kampanjaansa Persiassa seurasi vuonna 441 hyökkäys Itä-Rooman (Bysantin) valtakuntaan, jonka menestys rohkaisi Attilan hyökkäämään länteen. Hän yritti myös valloittaa Rooman Gallian (nykyaikainen Ranska), ylittäen Reinin vuonna 451 ja marssi Aurelianumiin ( Orléans ), ennen kuin toiset sakumatut viz. visigootit pysäyttivät hänet Katalonian tasankojen taistelussa. Bugger it.
xxx/ellauri329.html on line 435: Hän palveli ansioituneesti Tsaritsynin taistelussa, jonka aikana hänestä tuli Stalinin läheinen ystävä. Vorošilov valittiin kommunistisen puolueen keskuskomiteaan vuonna 1921, ja vuonna 1925 Stalin nimitti hänet sotilas- ja laivastoasioiden kansankomissaariksi (myöhemmin puolustuksen kansankomissaareiksi). Vuonna 1926 hänestä tuli politbyroon täysjäsen. Vuonna 1935 Voroshilov nimitettiin Neuvostoliiton marsalkaksi.
xxx/ellauri354.html on line 510: Temppelin uudelleenrakentamisen epäonnistumisen on katsottu johtuvan Galilean maanjäristyksestä vuonna 363 jKr. ja juutalaisten ambivalenssista hanketta kohtaan. Sabotaasi on mahdollisuus, samoin kuin tahaton tulipalo. Jumalallinen väliintulo oli yleinen näkemys sen ajan kristittyjen historioitsijoiden keskuudessa. Kun Julianus kuoli taistelussa alle kolmen vuoden hallituskauden jälkeen, kristityt vahvistivat valtakunnan hallintaansa, ja mahdollisuus rakentaa temppeli uudelleen päättyi.
xxx/ellauri354.html on line 596: Sefer kuvaa eskatologista taistelua Antikristuksen Armiluksen, joka on Rooman johtaja, ja Messias ben Josephin välillä, joka epäonnistuu taistelussa, mutta tasoittaa tietä Daavidin Messiaalle ja vanhurskauden lopulliselle voitolle. Alkuperäinen kirjoittaja odotti Messiaan tulevan lähitulevaisuudessa; myöhemmät toimittajat toimittivat tilalle myöhemmät päivämäärät.
xxx/ellauri358.html on line 195: Tätä taistelua, jossa ranskalaisen ritarikunnan tyrmäsivät ylimääräiset englantilaiset sotilaat, pidetään usein ritarillisuuden aikakauden päättymisenä ja pitkän kantaman aseiden ylivallan alkamisena lähitaistelussa (etäisyysaseet, joihin Ranskan armeijoissa vuodesta 1340 lähtien kuuluivat tuliaseet). Tappio oli reaktiona tärkein syy Jeanne d'Arcin eepoxelle ja sitten tykistöinvestoinneille, joista tuli ranskalainen erikoisuus.
xxx/ellauri363.html on line 485: korkeat eettiset tunteet yksilön suojakilveksi taistelussa tuhovoimaista viettienergiaa
xxx/ellauri376.html on line 360: Jaroslav hyökkäsi tämän jälkeen Svjatopolkia vastaan ja voitti hänet lopullisesti vuonna 1019 Altajoella käydyssä taistelussa, lähellä paikkaa jossa pyhä Boris oli surmattu. Svjatopolk menetti sittemmin järkensä ja sai lisänimen ”Kurja”. Hänen veljensä Jaroslav sai lisänimen Viisas ja otti Kiovan hallintaansa.
xxx/ellauri376.html on line 376: Boris ja Gleb, ensimmäiset venäläiset pyhät, ovat säilyneet nykypäivään. Näiden kahden miehen pyhyys, jotka heidän veljensä Svjatopolk tappoi taistelussa valtaistuimesta, ei ole toiminnassa, vaan hurskaassa passiivuudessa, jolla he Kristusta jäljitellen ottavat vastaan kuoleman. Tämä kärsimyksen passiivisen hyväksymisen ihanne oli pitkäkestoinen vaikutus venäläiseen ajatteluun. Sen takeen ne on tollasia epäyritteliäitä vetelyxiä, orjaluonteita.
xxx/ellauri380.html on line 267: Dirlewangerin Sonderkommandon johtajuutta leimasivat jatkuva alkoholin väärinkäyttö, ryöstely, sadistiset julmuudet, raiskaukset ja murhat – ja hänen mentori Berger sieti tätä käytöstä, samoin kuin Himmler, joka tarvitsi kipeästi Sonderkommando Dirlewangerin kaltaisia miehiä taistelussaan "ali-inhimillisyyttä vastaan".
xxx/ellauri380.html on line 411: Elokuu 1914 (venäjäksi: Август четырнадцатого ) on Nobel-palkitun kirjailijan Aleksandr Solženitsynin venäläinen romaani keisarillisen Venäjän armeijan tappiosta Tannenbergin taistelussa Itä - Preussissa.
xxx/ellauri380.html on line 414: Vaikka venäläisten rökäletappio itse asiassa tapahtui lähellä Allensteinia (Olsztyn), Hindenburg nimesi sen Tannenbergin mukaan, 30 km (19 mailia) länteen kostaakseen teutoniritarien tappion ensimmäisessä Tannenbergin taistelussa 500 vuotta aiemmin. Grunwaldin taistelu, Žalgirisin taistelu eli ensimmäinen Tannenbergin taistelu käytiin 15. heinäkuuta 1410 Puolan, Liettuan ja Saksan välisen sodan aikana. Puolan kuningaskunnan kruunun ja Liettuan suurruhtinaskunnan liitto, jota johti kuningas Władysław II Jagiełło (Jogaila) ja suurruhtinas Vytautas, voitti päättäväisesti Saksan teutonien ritarikunnan, jota johti suurmestari Ulrich von Jungingen. Suurin osa Saksan ritarikunnan johtajista tapettiin tai vangittiin.
xxx/ellauri388.html on line 188: Kaikki edistyminen taistelussa aistillisuutta vastaan voi käydä päinsä ainoastaan tunnustamalla oman mitättömyytensä. Onnexi on yhteiskunnassa olemassa järjestetty haureuslaitos. Kun yhteiskunnalliset olot eivät salli miehen rakentaa avioliittoa, kun hänellä ei ole omaisuutta, niin täytyy samassa yhteiskunnassa olla sallittuna prostituziooni.
xxx/ellauri388.html on line 411: "Mitä on tekeminen ihmisten, jotka eivät ole voittaneet taistelussa, vaan langenneet? — Pitäminen lankeemustansa ei minään laillisena nautintona, kuten sitä nyt pidetään, oikeutettaessa sitä avioliittoon vihkimisellä, — ei satunnaisena huvituksena, jota voi uudistaa muiden kanssa, ei onnettomuutena, kun lankeemus on tapahtunut alempisäätyisen kanssa ja ilman vihkimismenoja, vaan pitäminen tätä ensimäistä lankeemusta niinkuin se olisi ainoa, niinkuin se olisi eroittamattoman avioliiton perustaminen. Eihän siitä mitään tullut Lexa, tyttö ei takkupartaa edes huolinut.
xxx/ellauri388.html on line 522: Voima ja tarmo, jotka tähän käytetään päivä päivältä ja tunti tunnilta, eivät kulu eivätkä edes vähene; päinvastoin, ne kasvavat käyttämisestä, tulevat harjoittamisesta vaan voimakkaammiksi, ja (vaikka ovat tehtävänsä tehneet entisyydessä) muodostavat koetun, luotettavan ja mahtavan aseen tulevassa taistelussa korkeammilla aloilla.
xxx/ellauri388.html on line 569: Ja vaikka tulisittekin uudestaan ja yhä uudestaan antautumaan taistelussa, niin te, ollen tällä pohjalla, ette enää joudu epätoivoon, niinkuin ennen päätöstenne rauetessa, vaan te tulette ajattelemaan: koska en nytkään voittanut, se osoittaa, etten vielä ole kylläksi rakastanut elämän henkeä. Pyhimysten lailla nousette pystyyn aina lankeemuxen jälkeen, kuin totemipaalu kalpeana, huojuvana. Vaikka se näyttäisi kuinka pieneltä ja kömpelöltä tahansa, — vaikka epäilisitte, että joku voisi teille nauraa siitä, — se on kuitenkin tarpeellisempi kuin mikä hyvänsä, mitä tähän asti olette pitäneet käsissänne maailman käsitysten ja määräysten mukaan.
xxx/ellauri394.html on line 416: talonpoikataistelussa. Rosvo vihdoin keihästää kumartuvan
xxx/ellauri404.html on line 148: Lepanton taistelu käytiin vuonna 1571 turkkilaisten laajentumista vastaan Korintin lahdella. Venetsia, Espanja ja paavin laivasto voittivat laajamittaisessa meritaistelussa osmanit, ja estivät näin turkkilaisten vaikutusvallan kasvun Euroopassa. Se oli maailmanhistorian toiseksi viimeinen meritaistelu, joka käytiin pelkästään soutuvoimin liikkuvilla aluksilla - viimeinen oli Riilahden (Gangutin) taistelu 1714.
xxx/ellauri404.html on line 270: Sainte-Beuve kuoli seisaalleen 67-vuotiaana ky-- nä kädessä. Hän oli poikamies. Läsnä oli vain sen sihteeri. Hän ei huolinut kirkon sakramentteja. Oli omat voiteet, äidin antamat. Osirixen ja Iisixen nimeen, hänen kykynsä oli valtava ja vikautumaton. Kipapää paxulainen, homon näköinen. Kazotaanpa osuiko homotutka oikeaan! Sainte-Beuve est élevé par sa mère et une tante paternelle, veuve également. A-ha! Voitettuaan koulupoikana latinan runopalkinnon ja opiskeltuaan kotvan lääketiedettä Kalle hylkää kuppasairaalan ja omistautuu ky-- näilylle. Äh, sillä oli liaison henkkohtaisen, hyvän ystävänsä Hugon vaimon kanssa. Toisen kerran Kalle ampui 2-taistelussa 4 kuulaa osumatta mihinkään, koko ajan sateenvarjo kädessä. Kastuminen oli isompi vaara kuin kuolema.
xxx/ellauri410.html on line 258: Eliot määritteli uusklassisismin oleellisilta osiltaan uskoxi perisyntiin - ankaran kurin tarpeellisuuteen. Hän puhui Ranskan kirjallisuudesta uskomattoman kuivasti ja innottomasti, huulet tuskin liikkuivat. Peräsynnissä se sai apua T.E. Hulmelta. Thomas Ernest Hulme (1883 Endon, Staffordshire, Britannia – 1917 Oostduinkerke, Belgia) oli brittiläinen filosofi ja kriitikko. Hän oli imagistisen liikkeen perustajia. Hulme esitteli Englannissa Henri Bergsonin filosofiaa ja tuki Ezra Poundia kirjoittamalla ennen ensimmäistä maailmansotaa artikkeleita imagismista. Kaikexi onnexi Hulme kuoli ensimmäisen maailmansodan taistelussa Oostduinkerkessa.
Vaasalainen kansakoulunopettaja Hannu Pertti Nieminen suomensi kokoelman Hulmen runoja. "Näin punertavan kuun nojaavan pensasaitaan kuin punanaamainen farmari." Hulmen runouden tutkiminen usein vieraantumisen, eristyneisyyden ja merkityksen etsimisen teemoja pirstaloitussa maailmassa. Hän uskoi, että runouden tulisi olla "kuivaa ja kovaa", painottamalla sanan selkeyttä ja suoraa kalua. Eliot oli kuiva mutta jäi uupumaan jälkimmäisessä suhteessa.
xxx/ellauri417.html on line 472: Tancred rakastuu häneen laulussa 3. Yötaistelussa, jossa hiän sytyttää kristityn piiritystornin tuleen, Tancredi tappaa hänet epähuomiossa, kun ei tunnista hiäntä panssarissaan ja pimeydessä. Olis kannattanut tunnustella rengaspaidan alta. Hiän kääntyy joutavasti kristinuskoon ennen kuolemaansa (laulu 12).
196