Opiskelijat muodostivat aivan oman yhteiskuntaluokkansa. (Ja paskat, kyllä ne oli kermaan menossa, tää oli vaan väliaikasta initiaatiovaihetta.) He lauloivat opiskelijalauluja, miekkailivat ja pukeutuivat yliopistonsa tai osakuntansa väreihin. Pienet teräaseet kuten Victorinox-linkkarit olivat osa miesten normaalipukeutumista, ja vähitellen niistä kehittyi Saksassa erityisiä mensuurimeikkailuun tarkoitettuja miekkoja. Perinteisissä kaksintaisteluissa käytettiin yleensä Ranskasta lähtöisin olevaa kalpaa, jota käyttämällä ottelijan taidot ja nopeus pääsivät oikeuksiinsa. Kalpataisteluissa kuoli kuitenkin runsaasti nuorukaisia, sillä kalvan terävä kärki tunkeutui helposti rintakehään ja saattoi puhkaista esimerkiksi keuhkon. Siksi opiskelijapiireissä kehittyi vähitellen turvallisempi menstruaatiomeikkailu. Siinä miekkailijat pysyivät paikoillaan ja käyttivät tylppäkärkistä korbschläger-miekkaa, joka ei mene sisään kuin valmiista reiästä.
ellauri096.html on line 867: Moni historian maalimies harrasti nuorena mensuurimeikkailua. Heidän joukossaan oli muun muassa kommunismin isä Karl Marx. Yhteiskuntafilosofi Karl Marxilla (1818–1883) oli vasemman silmänsä yläpuolella mensuuri­meikkailuottelussa Bonnin yliopistossa saatu arpi. Sekin oli muuten juutalaisia. Kainin merkkiä kantoivat Heikin kaa. Saksalainen säveltäjä Richard Wagner (1813–1883) saattoi sekin olla jutku tuntemattomaxi jääneen isän puolelta. Se oli innokas miekkailija opiskeluaikoinaan Leipzigissä, missä hän kuului yliopiston Saksikäsi-osakuntaan. Natsijohtaja Ernst Kaltenbrunner (1903–1946) tunnettiin julmuudestaan. Hänellä oli kasvoissaan useita mensuuriotteluista saatuja arpia ja useampia Victorinox-linkkuveizistä saatuja peräpuolella. Hullu filosofi Friedrich ­Nietzsche (1844–1900) opiskeli Bonnin yliopistossa teologiaa ja kuului Francofobia-osakuntaan. Hän keskeytti opintonsa vuoden jälkeen ja vaihtoi kielitieteeseen. Tanskalainen tähtitieteilijä Tyko Brahe (1546–1601) menetti nenänsä miekkataistelussa Rostockin yliopistossa. Syynä oli aivan mahdoton tunarointi. Silitysrautakansleri Otto von Bismarck (1815–1898) oli innokas miekkailija Göttingenin yliopistossa, missä sillä meni paremmin meikkailusalilla kuin luennoilla. Autotehtailija Ferdinand Porsche (1875–1951) opiskeli Wienissä ja miekkaili osakuntansa Bruna Bröder edustajana.
ellauri096.html on line 871:

Mensuurimeikkailua harjoitettiin ensisijaisesti yliopistojen osakunnissa. Jokaisella itseään kunnioittavalla osakunnalla oli tila mensuuriotteluita ja harjoittelua varten sekä lääkäri, joka hoiti ottelijoiden haavoja. Vuonna 1809 menstruaatioperinne koki raskaan takaiskun, kun ­sekä mensuurimeikkailu että osakunnat kiellettiin Saksassa. Monarkian suosio oli tuolloin heikko, ja silloiset valtaapitävät pelkäsivät kansalaismielisten ja talousliberaalien osakuntien lisäävän kapinan riskiä jo valmiiksi kireässä tilanteessa. Kiellosta ja ratsioista huolimatta opiskelijat keksivät keinoja jatkaa veristä perinnettä. Kun opiskelijat kokoontuivat kaupunkien ulkopuolelle miekkailemaan, ottelupaikan ympärille asetettiin vahteja, joiden tehtävänä oli keskeyttää ottelu ennen kuin viranomaiset ehtivät paikalle. Jos opiskelijoilta kysyttiin, miksi he olivat liikkeellä terveyssiteiden kanssa, he vastasivat olevansa ”istumassa”. Yliopistojen rehtoreilla oli valta erottaa meikkailukieltoa rikkoneet opiskelijat, mutta useimmat yliopistot katsoivat kiellettyjä miekkataisteluita säännönmukaisesti läpi normien.
ellauri096.html on line 875: Koska menstruaatiomeikkailun keskeinen ajatus oli kuukausittainen kunnaan suomustaminen, kaxintaistelua piti edeltää loukkaus. Mikä tahansa tölväisy ei kuitenkaan kelvannut syyksi. Esimerkiksi läimäystä persauxiin pidettiin pätevänä syynä kaksintaisteluun, ja myös toisen älyn vähättely oli oiva keino saada kutsu osakunnan meikkailusaliin. ”Dummkopf” oli yleinen solvaus, ja myös toisen nimittäminen aasiksi ("Esel") johti yleensä toivottuun lopputulokseen. Ennen taistelua loukkaus piti kuitenkin hyväksyttää osakunnan kunniakomiteassa. Vaatimus loukkauksesta aiheutti joskus ongelmia. Monien osakuntien säännöt vaativat, että niiden jäsenten piti osallistua vähintään kahteen otteluun lukukaudessa. Rauhallisten opiskelijoiden oli kuitenkin usein vaikea haalia riittävästi loukkauksia, ja vuonna 1850 osakunnat alkoivatkin loukata väpelöitä ihan tarkoituxella: "Weiblicher! Virilisierter Mannling! Rotzlöffel! Nichtssagender Furz!!" Meikkailuotteluita järjestettiin sunnuntaisin aamukuudesta iltamyöhään sovitussa ­paikassa kaupungin laidalla. Puuttuvista loukkauksista aiheuvat ongelmat ratkaisiin potkuilla persauxiin, mutta miekkailijoiden pelkoja ne eivät lievittäneet, päinvastoin pahensivat. Paukantit rauhoittivatkin usein hermojaan konjakilla ja pervitiinillä. Ottelun jälkeen pelko ja jännitys palkittiin: nuorukaiset, joilla oli jossain komeita mensisarpia, herättivät muissa miehissä kiinnostusta ja saivat niiden sydämen pamppailemaan. Veri virtasi paisuvaisissa, kun saksalaiset opiskelijat mittelivät pippeleitään.
ellauri096.html on line 905: Mutta hiljalleen minulle valkeni suurempi kauhu alkukantaisen lapsellisen pelon takana: minua ei yritetä lynkata eikä polttaa roviolla, vaan nielaista. Peikko pystyy sulattamaan itseensä kenet hyvänsä. Se uskottelee olevansa kohtalo: tuossa iässä minäkin ajattelin että jne. jne. Tuon ikäisen tytön kuuluukin jne. jne. Sinä olet jo siinä iässä että jne. jne. Ennalta määrättyä kaikki, ohjelmoitu koodi, jonka mukaan edetään ja on aina edetty. Nielemiselle ja sulautumiselle on keksitty paljon tauhoittavia, luonnolliselta kuulostavia selityksiä. Psykoanalyysi selittää vakuuttavasti, miksi minun laiseni tyttö tuntee vetoa hevosiin ja haluaa aloittaa hevosharrastuksen millaisiin tuleviin kamppailuihin hevoset minua valmentavat. Kuinka ihailenkaan näitä parrakkaita vanhoja miehiä, jotka ymmärtävät kaiken paremmin! Joskus parrakkaat myhäilevät Kimmo Koskenniemi-naamat herättävät lyömisen houkutuxen, tekisi mieli rusikoida hampaat kurkkuun tältä omahyväiseltä namusedältä jolla on kaikkeen selitys valmiina kuin jääkaappiin säilötyt suklaalevyt. Ja kuitenkin joka kerran luovun aikeesta nopeaan, kun tajuan näkeväni taas samaa unta: minut pudetataan vieraalle planeetalle, jossa musertava ilmanvastus tekee käsien ja jalkojen liikuttelusta ylettömän raskasta, nyrkiniskut eivät mene perille, taistelu on toivotonta, koska tällekin impulssille löytyi selitys ennenkuin impulssi ize ilmaantuikaan ---
ellauri097.html on line 77: Baltimoren kautta kulkenut kauppa katkesi Yhdysvaltain vapaussodan aikana. Yhdysvaltain kongressi mahdollisti yksityishenkilöiden aseistaa omia laivojaan vuonna 1776, jonka jälkeen monet baltimorelaiset aloittivat toiminnan kaappareina. Baltimoresta muodostui samalla myös merkittävä laivanrakennuksen keskus. Yhdysvaltain laivaston ensimmäinen sota-alus USS Constellation rakennettiin Baltimoressa sodan jälkeen vuonna 1797. Sen saman niminen vuonna 1854 rakennettu seuraaja ja laivaston viimeinen purjelaiva on nykyisin ankkuroituna Baltimoren satamassa. Vapaussodan aikana Baltimore oli myös Siirtokuntien kongressin kokoontumispaikka brittien vallattua Philadelphian vuonna 1777. Vuoden 1812 sodan aikana kaupungin tuntumassa käytiin Baltimoren taistelu.
ellauri105.html on line 469: Oliko se irakilaisten käyttämä venäläinen taistelumyrkky? Amerikkalaisten agent orange tai napalm? Vaiko vaan vanhanaikainen nälistys? Venäläisten sotilaiden nylkeminen elävältä? Kiinalainen kidutus? Drawing and quartering? Käristäminen halstarilla? Hiiskatti tää on tiukka kisa! Kaikki missit ovat nättejä kuin Miss Sweden pageantissa.
ellauri105.html on line 532: Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund pitää uskomattomana, että kansanedustaja ja erityisesti hallituspuolueen kansanedustaja voi kehottaa taisteluun monikulttuurisuutta vastaan.
ellauri105.html on line 539: – Ehkä Immosen mielestä taistelu ei ole väkivaltaista toimintaa, mutta tämä voi innostaa ihmisiä.
ellauri106.html on line 108: Nähtävästi Phillu oikein pyrkimällä pyrki sotapoliisixi mutta pylly venähti. Missä muka näkyy Midway ikkunasta? Sehän oli avomerellä? Roland Emmerichin Midway on nimittäin häpeilemätön paluu aikakauteen, jolloin sota oli jonkinlainen ihmiskunnan ulkopuolinen kiirastuli, jonka läpi soturien oli kuljettava täyttääkseen tarkoituksensa miehinä - tai heittäydyttävä liekkeihin tien tasoittamiseksi jäljessä tuleville. Tiedostavaa sodanvastaisuutta tai sen taistelujen kauheuden realismia on turha hakea. Midway on täynnä sotaelokuvaklisheitä. Eipäskun Midway Park on Chicagon keskuspuisto. Phillu on täynnä amerikkalaisia klisheitä. Ukrainan mamusta tuli vastenmielisen jenkki-isänmaallinen egoistiläjä.
ellauri106.html on line 565: Se oli ammatiltaan Viipurin taistelukoulun ikkunanpesijä.
ellauri109.html on line 685: Dryden ylisti Cromwellia säkeissä Heroic stanzas (1658) ja Kaarle II:ta runossa Astræa redux. Myöhemmin hän palveli hallitusta poliittisilla satiireillaan. Hän kääntyi katolisuuteen Jaakko II:n noustessa valtaistuimelle, sai poeta laureatus -arvon ja eläkkeen, mutta menetti kaiken vuoden 1688 vallankumouksessa. Loppuiällään hän oli Englannin suurin kritiikin auktoriteetti. Ketä kiinnostaa sen draamojen esipuheet, ei mua ainakaan. niiden painopisteenä olivat lemmenjuonet ja urotyöt, joihin liittyi henkienilmestyksiä ja taisteluntuoksinaa.
ellauri110.html on line 442: Vieläkään Olutkangas ei kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut. Hän oli käynyt kovan taistelun omaa alkoholismiaan vastaan.
ellauri112.html on line 85: Unennäössä on meillä toteutettuna vanhojen empiristien sielukäsitys: sielu moninaisuutena, erillisten ainesten kokoomuksena. Tämä kuvaus kenties hiukan selventää yllä antamaani abstraktista kaavaa. Sielunelämän luova aktiivinen synteesi saa elää alituisessa taistelussa vastakkaista passiivista hajaantumispyrkimystä vastaan. Jompaankumpaan suuntaan kulkee kunakin hetkenä sielun sisäinen virtailu. Tilaa, jossa tämä jatkuvasti kulkee jälkimmäiseen suuntaan, nimittää Pierre Janet sattuvasti »la misère psychologique». Niinpian kuin, sielullisen energian jatkuvan heikkenemisen takia, uusien synteesien luominen on lakannut, järkkyy sielun tasapaino mitä syvimmin, ennen muodostuneet, mekaanisiksi käyneet mielleryhmät pääsevät ylivaltaan, »sielullinen automatismi» hallitsee, voimaton ajatus taivaltaa yhä auttamattomammin vanhoja polkujaan, eksyy yhä pahemmin omiin sokkeloihinsa, samalla kun ulkoa tai sisältä tulevat mieleenjohtumat eivät kohtaa mitään vastustusta, ne ryhmittävät ympärilleen kaiken mitä tajunnasta löytävät ja kasvavat lumivyöryn tavoin, tehden yksilöstä »piintyneen päähänpiston», »riivauksen», manian tai jonkun muun mielisairauden uhrin. Mielisairaus on monasti ikäänkuin unennäköä, joka kestää vuosia--molemmille on tunnusmerkillistä sielunelämää hallitsevan toisen, passiivisen hajaantumisen periaatteen yksinvalta.
ellauri112.html on line 141: Suurin valoajatus, jonka antiikinen sivistys merkillisten seikkailujen jälkeen synnytti ja jätti perinnökseen, ajatus rauhasta maan päällä ja hyvän tahdon liitosta kaikkien ihmisten kesken,--tämä suuri itselaajennuksen ajatus, jonka mukaan vähäinen yksityinen ihminen voi sulkea kaikki ihmiset, kaiken elävän, hellyytensä ja huolenpitonsa piiriin,--kuin tahtoisi hän sanoa: mikään inhimillinen, mikään elävä ei ole minulle vierasta; ei ainoastaan »valtio ole minua», maailma on minua; minä olen sulkenut sen tietoisuuteeni; kaikki muut olennot ovat minua; mitään pahaa ei voi sattua niille ilman, että se koskee minuun; en voi kuulla kenenkään huokaavan tämän maan päällä ilman että tunnen tuskan pistoksen itsessäni;----jos uusi elämän-tiede todella saattaa tämän ihmissivistyksen valoajatuksen sammumaan, koska se sotii elämänkehityksen lakeja vastaan, silloin on tuleva auringonlasku, henkinen jääkausi, jonka veroista vielä ei ole nähty. Mutta kylmä henkäys, joka on omansa antamaan meille aavistusta tämän jääkauden laadusta, on kerran mennyt yli europalaisen psyyken. Se tapahtui viime vuosisadan jälkipuoliskon kuluessa, pessimistisenä reaktsiona »suurten tunteiden ajan» suunnatonta optimismia vastaan. Mutta tämä suuntaus sai tavatonta tukea »darwinismista», elämän-tieteen uudesta muodosta. Sillä darwinismi on militaristinen, sotainen elämänkäsitys niinkuin ei mikään muu. Elävien olentojen erinomainen hedelmällisyys ja ravinnon sekä tilan rajoitus, ne aiheuttavat sen loppumattoman »taistelun olemassaolosta», jossa väkevämpien säilymisen kautta tapahtuu »luonnollinen valinta» ja sen seurauksena kehitys. Väkevämmän oikeus, itsekkyyden moraali näyttää olevan luonnollinen johtopäätös tästä opista. Se kohtaakin meitä erinomaisen taajaan viime vuosisadan jälkipuoliskolla.
ellauri112.html on line 143: Selvemmin Nietzschessä, joka opillaan orjamoraalista antoi häpeällisen leiman lähimmäisrakkauden ajatukselle. »Tulkaa koviksi!» »Kuolema heikoille!» Heikot on muserrettava »hurjalla julmuudella»... Emme voi tulla »yli-ihmisiksi» muuta kuin nutistamalla luonnon »tusinatavaran». Ne, jotka tahtovat veljellistä yhteiskunnan järjestystä, tuomitsee hän »yhtäläisten oikeuksien kääpiö-eläimiksi». Ja joskaan uuden elämän-tieteen edustajat itse eivät mene yhtä pitkälle, käy heidän ajatuksensa samaan suuntaan. Haeckel lausui v. 1877: »Darwinismi ei ole demokraatinen ja vielä vähemmän sosialistinen. Sen tendenssi voi olla yksistään ylimysmielinen. Oppi luonnollisesta valinnasta opettaa meille, että ihmiselämässä, aivan samoin kuin eläinten ja kasvien elämässä, ainoastaan pieni vähemmistö voi elää ja kukoistaa. Suurten joukkojen täytyy kuolla nälkään tai sortua kurjuuteen... Julma ja armoton olemassaolon taistelu, joka riehuu kautta koko elävän luonnon ja jonka luonnonlakien mukaan täytyy riehuta, tämä lakkaamaton ja säälimätön kilpailu kaikkien elävien olentojen välillä, on kieltämätön tosiseikka. Vain pieni vähemmistö voi jäädä eloon... Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut», lisää Haeckel, antaen päinvastaiseen käännetyn merkityksen tälle evankeliumin sanalle. Kuinka pimeäksi luonnonnäkemys oli käynyt, siitä antaa edelleen Darwinin toisen »adjutantin», englantilaisen professori Huxleyn lausunto (1888) hyvän käsityksen. Luonnon ikuinen taistelu, sanoo hän, jossa voimakkaimmat, nopeimmat ja viekkaimmat jäävät eloon taistellakseen taas seuraavana päivänä ja kärsiäkseen, sillä kärsimys on sekä voitettujen että voittajien palkka, tämä taistelu »tapahtuu jokaisessa maailman kolkassa, tuhansia kertoja joka minuutti, ja jos korvamme olisivat kyllin tarkkoja, kuulisimme loppumatonta huutoa, jommoista Dante kuuli helvetin portilla...»
ellauri112.html on line 145: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa».
ellauri112.html on line 147: Nyt on Collinin mielestä uudemman biologisen tutkimuksen tulos epäämättömästi se, että darwinismi, olemassaolon taistelua kehityksen tekijänä tehostaessaan, on ehdottomasti yksipuolinen.
ellauri112.html on line 149: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.»
ellauri112.html on line 151: Omantunnon soimaus perustuu Darwinin mukaan yhteiskunnallisten viettien kestävyyteen ja voimaan. Kun muut viettimme enemmänkin ovat ohimeneviä, on yhteiskunnallinen vietti alituinen, koska me aina elämme joukossa. Jos noudatamme yhteiskunnallisvastaista viettiä, joka hetkeksi saa ylivallan, kadumme jälestäpäin, koska yhteiskunnallinen vietti ajanpitkään on kestävin. Mutta samoin on myös joukoissa elävien eläinten laita. Nekin ovat aina varuillaan yhteistä vaaraa vastaan, valmiita puolustamaan joukkoa, auttamaan tovereitaan. Ne tuntevat aina vissiä suopeutta ja myötätuntoa näitä kohtaan. Ne ovat onnettomia, kun ne kauan ovat tovereistaan erillään, ja aina onnellisia kohdatessaan ne jälleen. »Ja niin on meidänkin laitamme», lisää Darwin. Collin on sitä mieltä, että tämä Darwinin toisen pääteoksen antama kuva eläinten tilasta tuntuvasti poikkeaa »Lajien synnyn» antamasta. Edellisen mukaan luonnossa valoisilla, inhimillisillä piirteillä on huomattavasti suurempi sija. Epäilemättä Darwin itse ei koskaan tullut tajuamaan tätä pääteostensa välillä olevaa eroavaisuutta. »Lajien synnyn» yksipuolinen kuvaus olemassaolon taistelusta, joka miltei oli kaikkien sota kaikkia vastaan, ei ole koskaan tullut oikaistuksi. Ja tämä teos kuitenkin tuli jäämään darwinismin raamatuksi.
ellauri112.html on line 153: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri112.html on line 155: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri112.html on line 157: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *
ellauri112.html on line 168: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri112.html on line 186: »L´élan vital» on se elämän meri, jossa me olemme, liikumme ja elämme. Kaunopuheisen, mystillisen tunteen koko hehkulla kuvatessaan tämän elämän prinsiipin alkuperää, sen taistelua Materiaa vastaan ja ihmisen kykyä »intuitionsa» voimalla sukeltautua siihen takaisin, osoittautuu Bergson ikivanhojen mystikkojen täysveriseksi seuraajaksi. Renan ei ole missään antanut yhtenäistä esitystä kehitysopillisista teorioistaan. Mutta monista yksityisistä lausunnoista käy riittävästi ilmi hänen »vitalistinen» kantansa. »Kaksi seikkaa, aika ja pyrkimys edistykseen, selittävät maailman. Ilman tätä hedelmällistä edistyksen siementä jäisi aika ikuisesti martaaksi. Jonkunlainen sisäinen jousi, joka työntää kaiken elämään, ja yhä enemmän kehittyneeseen elämään, kas siinä välttämätön olettamus (Dialogues philosophiques, s. 177). Koko maailma on työssä ja pyrkii toteuttamaan jotain salattua tarkoitusta, se oli eräs Renanin rakkaimmista ajatuksista, jota hän skeptillisimmälläkin tuulellaan helli. Viimeisessä filosofisessa kirjoituksessaan, »Examen de consciance philosophique» (Feuilles détachées -kokoelmassa) sanoo hän pitävänsä pintapuolisina niitä vastaväitteitä »finalismia» vastaan, joita eräät tiedemiehet tekevät, huomauttaessaan luonnon epätäydellisyyksistä. Nämä vastaväitteet eivät estä olettamasta, että maailmassamme vaikuttaa salainen pyrkimys, syvällinen nisus, joka sokeana toimii olemiston kuiluissa, työntäen kaiken elämään, kaikissa avaruuden kohdissa. Tämä nisus ei ole tietoinen eikä kaikkivoipa; se tekee parhaansa aineesta, joka sillä on käytettävänään. Mutta ehkä se nisus, joka vaikuttaa maailmankaikkeuteen kokonaisuudessaan, eräänä päivänä tulee tajuiseksi, kaikkitietäväksi, kaikkivoipaiseksi. Jumala syntyy... Toteutuu niin korkea tietoisuuden aste, ettei meillä siitä voi olla mitään käsitystä. Ikuisuus tarjoaa loppumattomat mahdollisuudet. Absoluuttinen olento, päästyään kehityksensä päähän ja opittuaan täydellisesti tuntemaan itsensä, toteuttaa kenties kaikki voimansa avulla uskonnon: hurskasten ylösnousemuksen ja ijankaikkisen elämän...
ellauri117.html on line 58: Eräällä spartalais-naisella oli viisi poikaa sodassa, ja hän odotti taistelu-uutisia. Helootti saapuu; vaimo kysyy vavisten, miten on käynyt. "Viisi poikaanne ovat kaatuneet taistelussa." — "Halpa orja, olenko kysynyt sinulta tätä!" — "Olemme voittaneet taistelun." — Äiti rientää temppeliin ja kiittää jumalia. Siinä oikea kansalainen.
ellauri118.html on line 925: Kun Jooramin kuoltua Ahasjakin kuoli taistelussa – hän haavoittui Jeehun sotilaiden ampumasta nuolesta mutta onnistui pakenemaan Megiddoon jossa kuoli haavoihinsa – Jeehun käskystä Isebelin palvelusväki tappoi emäntänsä työntämällä hänet oman palatsinsa ikkunasta suoraan tulossa olevien sotavaunujen eteen. Isebel murskaantui elävältä Jeehun hevosten kavioihin ja vaunujen pyöriin; haaskoja syövät villiintyneet koirat söivät hänen ruumiinsa ja siten täyttivät profeetta Elian lausuman kauhean ennustuksen.
ellauri119.html on line 784: Mistä tiedämme, että Rand on Wahlroosille merkittävä henkilö? Wahlroos aloittaa tuoreen Markkinat ja demokratia -kirjansa Rand-sitaatilla: "Vuosisatojen ajan on käyty moraalista taistelua niiden välillä, jotka väittivät elämämme kuuluvan Jumalalle, ja niiden, joiden mukaan se kuuluu naapureillemme – taistelua niiden välillä, jotka saarnasivat uhrautumista taivaan haamujen puolesta ja toisaalta niiden, jotka saarnasivat uhrautumista maallisen avuttomuuden puolesta."
ellauri131.html on line 79: Tenkku kutsui inkerinsuomalaisia päiväkirjassaan suomalaisiksi. Hän kuvaili, miten taisteluissa ”suomalaiset” ovat osoittaneet saksalaisten rinnalla erityistä intoa ja rohkeutta.
ellauri131.html on line 80: Kun kesällä 1942 Oredesin partisaanileiri vallattiin, silloin ”suomalainen 2. komppania… hyökkäsi rohkeasti leiriin ja ratkaisi taistelun”, kirjoitti Tenkku.
ellauri131.html on line 110: – Syömme päivällistä ”Sicherheitissa” (SS-organisaation tiedustelupalvelu), jonne juuri on saapunut komentaja, Obersturmbannführer tohtori Erich Isselhorst. Pitkä komea urheilijalta näyttävä mies... Keskustellessa joku sanoo, että yhteinen taistelu bolsevismia vastaan yhdistää meitä, muisteli Tenkku. Seurustelu SS-miesten kanssa oli Tenkun mukaan kaiken kaikkiaan miellyttävää.
ellauri131.html on line 113: Tenkun muistiinpanot vierailusta inkeriläispataljoonassa antavat puutteellisen kuvan inkeriläissotilaiden taisteluista rautateiden varrella. Hänen kuvauksensa mukaan pataljoonan tehtävä oli turvata rautatieliikenne partisaanien iskuilta.
ellauri131.html on line 118: Tenkku tosin raportoi, että ”suomalaisesta pataljoonasta ensisijaisesti toinen komppania osallistui Oredesin partisaanileirin tuhoamiseen”. Mutta mihin tyyppisiin muihin taisteluoperaatioihin nämä niin kutsutut takaa-ajokomennuskunnat (Jagdkommandos) osallistuivat, ei ilmene Tenkun muistinpanoista.
ellauri131.html on line 119: Saksan pohjoisen 18. armeijan selustan komentajan, "Kommandant des rückwärtigen Armeegebietes”, sotapäiväkirja taisteluista Luoteis-Venäjällä (1.4.1942–31.12.1943) auttaa täyttämään tämän aukon.
ellauri131.html on line 121: Päiväkirjan merkinnät todistavat yksiselitteisesti, että inkerinsuomalaisten yksiköt (Sicherungsgruppe 187/Itäpataljoona 664) osallistuivat rinnakkain Saksan erikoisjoukkojen (SS-kommandot, salainen kenttäpoliisi, poliisipataljoonat) kanssa aktiivisesti taisteluun partisaaneja vastaan.
ellauri131.html on line 148: Kollektiivinen rankaiseminen venäläisiä kohtaan kostotoimenpiteenä Saksan sotilaiden kuolemiin kuului arkipäivään taistelussa partisaaneja vastaan. Sellaisia olivat juuri epäilyksenalaisten ampuminen ja kylien polttaminen.
ellauri131.html on line 171: Metsässä Grjazkon länsipuolella havaittiin 150 rosvoa, joiden kanssa käydyssä tulitaistelussa ammuttiin 15 rosvoa
ellauri131.html on line 182: Miehittäjien sota Neuvostoliittoa vastaan oli julmaa ja inkeriläisten nuorten sotilaiden psyykkinen rasitus taistelussa partisaaneja vastaan oli suuri. Sellaista elämää kevennettiin viinalla.
ellauri135.html on line 659: Ensimmäinen kaksintaistelu tapahtui talvella 1840. Sitten syy oli terävä hyökkäys, jonka Lermontov myönsi itselleen. Lyhyt lasten elämäkerta osoittaa jo, että tällaiset riidat tuolloin eivät voineet johtaa mitään hyvää. Mutta runoilija oli tällä kertaa onnellinen, ja hän lähti pienellä haavalla ja pidätettiin lyhyellä pidättämisellä. Kuitenkin riita 15. heinäkuuta 1841 oli viimeinen, ja hänen kollega Martynov ampui runoilija rinnalle, joka johti hänen kuolemaansa.
ellauri135.html on line 679: Runoilija unelmoi lopulta jättämään armeijanpalvelua ja täysin tutustua kirjallisuuteen, aloittaa oman aikakauslehden julkaiseminen. Mutta hänellä oli vain vähän aikaa pysyä Pietarissa. Ja tämä tuli mahdolliseksi vaikutusvaltaisten ihmisten vetoomuksen ja hänen isoäitinsä E. A. Arsenyevan ansiosta. Vierailun jälkeen runoilija meni viimeiseen matkaansa Kaukasukseen ja lähinnä maanpakoon. Hän oli täynnä tummia hyökkäyksiä. Syynä kuolemaan johtaneeseen riitaan oli vähäpätöinen vittuilu eräälle majurille. Runoilija oli melkein varma, että kaksintaistelu ei tapahtuisi. Martynov ei kuitenkaan kieltäytynyt. Hän aiheutti kuolevaisen haavan M. Yu Lermontoville tämän Lerpan kannalta epäonnistuneen kaksintaistelun aikana Pyatigorskissa. Se tapahtui kesällä 1841, ja seuraavana keväänä runoilijan tuhkakuppi lähetettiin Tarkhanyn perhetilaan.
ellauri135.html on line 688: Runo on kirjoitettu vuonna 1840, jolloin runoilija karkotettiin Kaukasiaan toisen kerran. Kaikki kirjoittajan ystävät pysyivät pääkaupungissa, ja Kaukasuksella hän ei koskaan pystynyt luomaan läheisiä suhteita kenenkään kanssa. Runoilijan vanhemmat ovat jo kauan olleet kuolleita, ja hän on huolissaan siitä, että kuoleman jälkeen kukaan ei muista häntä. Koska Mihail Jurjevitš lähetettiin kuumalle paikalle, hän ajatteli kuolemaansa rauhallisesti ja sotilaan varmuutta taistelussa.
ellauri135.html on line 700: Pääteema on kuolema.. Siinä kirjailija näkee elämänsä loogisen lopputuloksen, jota kukaan ei tarvitse. Hän puhuu kuolemasta rauhallisesti ja jopa välinpitämättömästi, ikään kuin hän ei anna pirun siitä, kuinka seuraava taistelu loppuu. Hän huomauttaa kuitenkin ironisesti, että "hän rehellisesti kuoli kuninkaan puolesta". Miksi ironista? Kyllä, koska kuningas itse lähetti hänet teurastettavaksi, ja runoilija vihasi sotilasasioita, joten hänellä ei ollut halua harjoittaa sitä, vielä vähemmän kuolla hallitsijan nimessä, jonka kanssa kirjoittajalla ei ollut suhdetta. Nikolai Lermontovin kuoleman jälkeen Nikolai Ensimmäinen itse sanoi: "Koiralla on koiran kuolema." Siksi runoilussa runoilija ei kuvaa sankarillista uhraamista kotimaansa nimissä (hän ​​ei kuole isänsä puolesta, vaan hallitsijan puolesta), vaan teloituksen, johon hän oli tuomittu kuninkaan määräyksellä.
ellauri135.html on line 704: Runo on kyllästynyt yksinäisyyteen, se tekee lukijasta surullisen. Erityisen vaikuttava on rauha, jonka kanssa sotilas puhuu kohtalostaan. Hän on rauhallinen välittömässä kuolemassa, mutta lukija ymmärtää, että sankarille tapahtui epäoikeudenmukaisesti, hänen täytyi nauttia hiljaisesta elämästä, mutta kuoli taistelukentällä, eikä kukaan muista hänen kuolemaansa jälkeenpäin.
ellauri135.html on line 774: Hän kirjoitti ainoan romaaninsa Aikamme uros 1839, jossa ennusti kuolevansa kaksintaistelussa. Hänet karkotettiin toistamiseen Kaukasiaan, sillä keisari Nikolai I ja koko hovi tuohtuivat hänen teostensa rohkeista yhteiskunnallisista paljastuksista.
ellauri135.html on line 776: Vänrikki Lermontovin vitsien kohteena ollut majuri Nikolai S. Martynov haastoi hänet kaksintaisteluun, joka käytiin 27. heinäkuuta 1841 Mašukvuoren juurella Pjatigorskissa Kaukasiassa. Lermontov kuoli Martynovin ensimmäisestä laukauksesta. Martynovin kuulustelupöytäkirjan mukaan ei kaksintaistelun syynä ollut yksittäinen vitsi tai loukkaus vaan päättäväinen kieltäytyminen niiden kertomisen lopettamisesta, jolloin Martynov ei nähnyt muuta kunniallista tapaa päättää asiaa kuin kaksintaistelu, joka käytiin vakiintuneella tavalla sekundanttien läsnä ollessa.
ellauri135.html on line 795: Ensinnäkin kirjailija on aivan kuten hänen sankarinsa, kuoli linnun rintakehästä, mutta ei taistelukentällä vaan kaksintaistelussa. Toiseksi runo "Testamentti" Lermontov kirjoitti, kun hänen vanhempansa eivät enää olleet elossa, hänen isoäitinsä pysyi, mutta hän ei pitänyt häntä läheisenä ystävällenä ja tunsi häntä ristiriitaisia tunteita. Naapurin kuva, Mikhail Yuryevich, olisi voitu erottaa monista naisista, joita hän ihasteli ja katsoi hänen mussoistaan. Todennäköisesti hänellä oli mielessä Varvara Lopukhin - tämä tosiseikka on analyysi.
ellauri141.html on line 49: Horatiuksen nuoruudessa Rooman valtakuntaa piinasivat poliitikkojen valtakamppailut, salamurhat ja sisällissodat. Horatiuskin osallistui sisällissotaan, mutta häviäjän eli Brutuksen puolella. Hänen oli onnistunut nousta päällikön asemaan ja hänen oli tarkoitus osallistua Filippoin taisteluun. Taistelun alkaessa hän kuitenkin heitti kilpensä ja aseensa maahan ja juoksi pakoon.
ellauri141.html on line 292: desinet inparibus certare submotus pudor.' luopuu lose-lose taistelusta torjuttu häpeä.
ellauri141.html on line 496: Kiplingin 18-vuotias poika John Kipling kaatui syyskuussa 1915 Loosin taistelussa ensimmäisessä maailmansodassa. John oli hylätty kahdesti likinäkönsä takia, mutta brittiarmeijan ylipäällikkö ja irlantilaiskaartien eversti Roberts oli Rudyard Kiplingin henkilökohtainen hyvä ystävä. Hänen pyynnöstään John hyväksyttiin irlantilaiskaarteihin. John Kipling valmistui upseeriksi vänrikin arvolla.
ellauri141.html on line 684: Hilda kuvaa varsinaissuomalaisten taistelua ja yhdistymistä ulkoista vihollista ja mahdollisesti sisäistä petturia vastaan ja korostaa muinaisten suomalaisten sotaisia puolia. Nämä kaikki elementit löytyvät Huntuvuoren fiktiosta, joka korostaa suomalaisten itsepäisyyttä ja määräämishalua.
ellauri141.html on line 693: jopa taistelut läntisten valloittajien kanssa laitetaan syrjään idän suurta
ellauri142.html on line 278: Mutta tuota hengen havahtumista kukaan ei saavuta ilman suuria taisteluja mm. ahneiden ja kateiden sukulaisten kanssa. Heräämistä vastaan asettuvat suuret himojen ja intohimojen vastustusjoukot. Bhagavad Gîtâ opettaa, keitä nämä viholliset ovat ja miten ne on jujutettava. Siinä selvitetään taistelu katoavaisen alapään ja katoamattoman yläpäämme välillä, ja osoitetaan tie, joka vie apinan jumalisemman osan voittoon ja tukahduttaa hallizevan eläimellisen puolen.
ellauri142.html on line 280: Ärjylä (apinan ego) on taistelukentällä (tekojen ja toimintojen kenttä on mainen elämä) kahden vihollisjoukon keskellä. Toinen näistä kuvaa korkeampia (pandavat, Poirotin harmaat aivosolut, teris) ja toinen alempia ("Se 1 paikka", kurut, matelijanaivot) sielunvoimia. Siinäpä seisoo Kuntinpoika (sielu) omien sukulaistensa ja Uhritahran poikien (aineellinen elämä) välillä, ja häntä uhkaavat ylpeys, izekkyys, himot, izeänsä muita parempana pitäminen, halut, intohimot, viha, kiukku jne., mutta hänenkin puolellaan seisovat voimalliset, mahtavat sotijat: eturivissä hän ize, hänen tahtonsa hyvään, alistuvaisuus (ydishtira), toisia izeäsä parempina pitäminen, hänen totuudenrakkautensa, korkeampi tietoisuutensa (jumalan luottamus häneen), vakaumuks...ei jaxa. Täytyy vetää henkeä.
ellauri142.html on line 284: ...voima (usko), armahtavaisuus, majesteetillisuus, velvollisuudentunto, pysyväisyys, suoruus, oikeudentunto, izehillintä ym. Kers. Ärjylä tunnustaa, että viholliset jotka hänen tulee voittaa, ovat hänen oma izensä ja ”hänen lähimpiä sukulaisiaan, ystäviään ja opettajiaan” (sillä intohimotkin opettavat apinaa) ja ne ovat siis osia hänestä izestään. Silloin lannistuu hänen taistelurohkeutensa ja hän antaa jousensa (tahtonsa) ja keihäänsä (giguli) vaipua.

ellauri142.html on line 347: Hyvän ja pahan taistelu sanoo ruusuritarit. Yrmf, joo harvemminhan näissä on 2 hyvää tai edes 2 pahaa vastakkain, aina nää tuppaa olemaan me (hyvät) vastaan ne (pahat). Ize asiassa alkutexti tulee tässä suhteessa lähemmäxi totuutta. Samoja apinapoikia on molemmilla puolilla. Kuru Korppi ja Anselmi Panda taistelevat Kurun pellolla. Kuru varmaan voittaa koska se on sen reviiri, tästä huomautti Wally Mursukin. Pyhä Ismo Alanko on luvattu maa, mutta kuka lupasi ja kenelle?
ellauri142.html on line 366: Sen tähden ei sinun tulisi surra mitään tappamaasi olentoa. Ei sinun myöskään tulisi vapista, pitäen silmällä omaa velvollisuuttasi; sillä sotilaalle ei löydy mitään parempaa ajanvietettä kuin oikeutettu taistelu. Autuaat ovat ne sotilaat, oi Partha, jotka pääsevät sellaiseen taisteluun, joka tarjoutuu heille etsimättä kuin selkoselällään oleva taivaanportti. Sehän on kuin jihadia.
ellauri142.html on line 646: No nyt taidetaan olla pääsemässä taas asiaan. Siunattu Herra sanoi: Aika poika olen minä, joka maailman teen toivottomaksi, joka ilmennyt olen maan päällä ihmisiä surmatakseni. Ei yksikään näistä sotilaista, taisteluun järjestyneistä, kuolemaa vältä; sinä yksin olet eloon jääpä.
ellauri142.html on line 934: Kshatriyan (sotilaan) tehtävät johtuvat hänen omasta luonteestaan (karma) ja ovat rohkeus, vahvuus, taistelussa kestävyys ja
ellauri142.html on line 966: neltä puuttuisi kiusausten voittamista varten taistelun kunnia ja voiton tahto.”
ellauri144.html on line 195: José Julián Martí Pérez (28. tammikuuta 1853, Havanna, Kuuba – 19. toukokuuta 1895, Kuuba) oli kuubalainen kirjailija, kansallissankari ja maan itsenäisyystaistelun henkinen johtohahmo. Kuubassa häntä pidetään maan yhtenäisyyden symbolina, ja häneen viitataan nimellä El Apostol de la Independencia Cubana (suom. Kuuban itsenäisyyden apostoli).
ellauri144.html on line 255: José Martí yritti myös kahdesti johtaa Tampassa ja Miamissa asuvista kuubalaispakolaisista muodostamansa armeijakunnat Kuubaan. Ensimmäinen yritys epäonnistui. Toisella yrittämällä he pääsivät maihin, mutta saivat välittömästi taistelukosketuksen espanjalaisiin joukkoihin. Taistelusta käytetään nimeä Dos Riosin taistelu (Batalla de Dos Rios), ja sen katsotaan olevan yksi merkittävimmistä käännekohdista maan itsenäisyystaistelun kulussa. José Martí haavoittui taistelussa vakavasti ja menehtyi saamiinsa vammoihin 19. toukokuuta 1895.
ellauri146.html on line 464: « Une lutte éternelle en tout temps, en tout lieu, "Ikuinen taistelu maalla, merellä ja ilmassa,
ellauri147.html on line 822: Monien vuosien aikana työskennellessäni vakavasti häiriintyneiden psykiatristen potilaiden kanssa olen huomannut, että psykoottisessa vetäytymisessä on usein arkaaisia jälkiä tunnustamisen tarpeesta, joka on jäänyt vastaamatta perusmielessä. Mielestäni narsistisen häiriön hyvin erilaiset oireet voidaan tulkita erilaisiksi muunnelmuksiksi tämän taistelun nähtämisestä, havaitusta, tunnustetusta, kätkemisestä ja näkemisestä enemmän tai vähemmän taitavissa lavastoissa. Yhteiskuntafilosofi Axel Honneth (1994) on valmistellut "taistelun tunnustamisesta" identiteetin rakentamisen periaatteeksi G.H.Meadin (symbolinen vuorovaikutus, "Minä" yleisenä toisena, perspektiivin oletuksen mallina) ja Winnicottin kehitysteorioista – ja kutsui Hegeliä yhteiseksi lähteeksi: Hegelin itsessä on konstituoituvaa, että se tunnustetaan.
ellauri147.html on line 829: Epäilykset tunnustamisesta tai kieltäytymisestä herättävät epäkunnioituksen tunteita. Alitajuisesti järjestetyssä taistelussa tunnustamisesta suoritetaan sitten väitteitä, jotka vaikuttavat narsistisen häiriön erilaisissa diagnostisissa oirekuvauksissa "huomion etsimiseen", "huomion vaatimiseen" tai "vaativaan ihailuun", "narsistisena vihana" tai "narsistisena vetäytymisenä". Ne ovat intersubjektiivisia ohjaavia oireita, joissa uhattuna oleva itsensä, joka kieltää sen riippuvuuden, joka on suunnattu vaativasti tai aggressiivisesti kohdetta vastaan - tai kääntyy kokonaan pois siitä ja mukana olevissa fantasioita (puhumattakaan tajuttomassa) pitää esinettä entistä voimakkaammin.
ellauri150.html on line 499: Lew Wallace oli kenraali joka tunaroi siviilisodassa jossain Shilohin taistelussa niin että Grant antoi sille potkut. Sodan jälkeen siviilissä Wallace ei lakannut jauhamasta tätä.
ellauri151.html on line 1038: Pidän urotekona, että vuonna 2013 luin Antony Bevorin kirjan Toinen maailmansota. Siinä on kaiken kaikkiaan 960 sivua. En tiennyt II maailmansodasta paljonkaan, koska hissantunneilla ei edes päästy siihen. Luulin, että kirjassa olisi enemmän poliittista historiaa, mutta ei: Kuvataan eri taistelut yksityiskohtaisesti. En edes tajua niistä mitään; jotkut kukkulalla, jotkut joella, siellä & täällä. Sotahistorian kirjoittajat tietysti tekevät työtään, mutta yllättävää kyllä, mun tuttavapiirissä on kaksikin ihmistä, jotka ovat kiinnostuneita just taisteluista ja niiden kulusta. Siis Suomen taisteluista. Näistä yksityiskohdista, että minkä puskan takana kukakin. En tiedä heidän kiinnostuksensa syytä. Itselle kuulostaa siltä kuin olisi tietokonepeli paperilla. Vaikka just se, minkä Calle sanoi, on oleellista. Kamalaa, kuolleita ihmisiä, kummaltakin puolelta.
ellauri153.html on line 65: Hietanen romaanissa. Yrjö Hietanen on varsinaissuomalainen ylioptimisti ja aliupseeri. Hän on varsinainen yliviikari ja suhtautuu kaikkeen hyväntahtoisesti. Alun perin Hietanen oli alikersantti, mutta hänet ylennetään torpedomiehexi, kun hän onnistuu tuhoamaan taistelussa vihollisten miinan panssarivaunulla. Hän painaa nälkää näkeviä lapsia vallatussa Petroskoissa.
ellauri153.html on line 302: Samaan aikaan toisaalla kuningas lähetti suurlähettiläitä senaattiin näennäisesti pyytämään henkilökohtaisen omaisuutensa palauttamista, mutta todellisuudessa kumoamaan useita Rooman johtavia miehiä. Kun tämä juoni löydettiin, konsulit surmasivat syylliset. Brutus joutui tuomitsemaan kaksi poikaansa, Tituksen ja Tiberiuksen, jotka olivat osallistuneet salaliittoon. Brutus lähti tapaamaan kuningasta taistelukentällä. Silva Argian taistelussa roomalaiset voittivat kovan voiton kuninkaasta ja hänen etruskien liittolaisistaan. Kumpikin osapuoli kärsi kivuliaita tappioita; Konsuli Brutus ja hänen serkkunsa Arruns Tarquinius kaatuivat taistelussa toisiaan vastaan. Tää on siis eri Brutus kuin "sinäkin Brutuxeni", joka sattui vasta puoli vuosituhatta vuotta myöhemmin.
ellauri153.html on line 306: Tarquinin viimeinen yritys saada Rooman valtakunta takaisin tuli vuonna 498 tai 496 eKr., kun hän taivutteli vävynsä Octavius Mamiliuksen, Tusculumin diktaattorin, marssimaan Roomaan Latinalaisen armeijan johdossa. Rooman armeijaa johtivat diktaattori Albus Postumius Albus ja hänen hevosen mestarinsa Titus Aebutius Elva, kun taas iäkäs kuningas ja hänen viimeinen jäljellä oleva poikansa Titus Tarquinius taistelivat latinalaisten rinnalla roomalaisten maanpakolaisten kanssa. Jälleen kerran taistelu käytiin kovaa ja päätettiin täpärästi, ja molemmat osapuolet kärsivät suuria tappioita. Mamilius surmattiin, hevosen isäntä loukkaantui vakavasti, ja Titus Tarquinius hädin tuskin pakeni henkensä kanssa. Mutta lopulta latinot hylkäsivät kentän, ja Rooma säilytti itsenäisyytensä.
ellauri153.html on line 615: Saul laati juonen Daavidin surmaamiseksi taistelussa, mutta juoni epäonnistui. Daavid voitti taistelun toisensa jälkeen, tappoi yhä enemmän porukoita, ja verenhimoiset tuppikulli apinat kunnioittivat häntä yhä enemmän. Seuraavaksi Saul yritti saada kaikki talouteensa kuuluvat, niin palvelijat kuin vanhimman poikaystävänsäkin, mukaan salajuoneen, jonka avulla Daavidista päästäisiin eroon. Jonatan on varmasti ollut valtavan pettynyt nähdessään, miten hänen isänsä vekotin toimi. (1. Samuelin kirja 18:25–30; 19:1.) Jonatan oli uskollinen poika mutta myös uskollinen ystävä. Kummalle hän nyt olisi uskollinen: pedofiili isälleen vai poikaystävälleen?
ellauri153.html on line 641: Jonatan vakuutti Daavidille: ”Älä pelkää, sillä isäni Saul ei löydä sinua. Hän ei löydä edes persettään kahdella kädellä koittamalla.” Miksi hän saattoi olla siitä niin varma? [Hän oli koittanut.] Jonatan toivoi lujasti, että Jehovan tarkoitus toteutuisi. Sitten hän jatkoi: ”Sinusta tulee Israelin kuningas.” Profeetta Samuel oli esittänyt tuon lupauksen Jonatanille vuosia aiemmin samoissa aikeissa, ja Jonatan muistutti nyt Daavidia siitä, että Jehovan sanaan voi aina luottaa [toisin kuin Samulin]. Omasta tulevaisuudestaan Jonatan sanoi: ”Minä tulen aina olemaan kakkospesällä.” Miten suurta nöyryyttä hän osoittikaan! Hän tyytyisi pyllistämään izeään 30 vuotta nuoremman miehen alaisuudessa ja olemaan tämän oikeana ja vasempana kätenä. Lopuksi hän sanoi: ”Myös isäni Saul haluisi niin samaa.” (1. Samuelin kirja 23:17, 18.) Saul tiesi sydämessään, että hänet oli tuomittu häviämään taistelu tuosta miehestä poikaansa vastaan, jonka Jehova oli valinnut Taavi-enon seuraavaksi kuningattarexi.
ellauri153.html on line 647: Jonatan lähti isänsä mukaan taisteluun Israelin perivihollisia, palestiinalaisia, vastaan. Hän saattoi taistella isänsä rinnalla hyvin omintunnoin, sillä hän ei antanut tämän huorintekojen estää häntä tekemästä Jehovan tahtoa ja tappaa mielin määrin palestiinalaisia. Hän taisteli rohkeasti ja uskollisesti, kuten aina, mutta taistelu oli Israelille tappiollinen. Saul oli pahuudessaan turvautunut jopa *henkivaltoihin*, mikä oli Jumalan lain mukaan kuolemanrangaistuksen ansaizeva rikos. Jehova ei siksi enää siunannut häntä. Kolme Saulin rattopoikaa, Jonatan mukaan lukien, kuoli taistelussa. Saul haavoittui nivusiin kuin Moby Dickin kippari, ja hän tappoi izensä. (1. Samuelin kirja 28:6–14; 31:2–6.)
ellauri155.html on line 635: Sisäistetyn liberalismin ainesluetteloon kuuluu mm näkemys, jonka mukaan termiittiapinoiden todellisuus koostuu pohjimmiltaan erillisistä yksilöistä eikä populaatioista. Yksityisomaisuus eli reviiri kyllä huomataan elukoiden maailman perusmekanismixi. Maailma pyörii omistussuhteiden ympärillä. Eloonjäämistaistelu ja kilpailu markkinaosuuxista ulotetaan kaikkialle markkinoista mielipiteisiin ja evoluutiosta rakkaussuhteisiin. Puhutaan esimerkiksi parisuhdemarkkinoista, aivan kuin panosuhteissa olisi kysymys pillun ostamisesta, pillun myymisestä ja omistamisesta. No niinhän niissä kyllä totta mooses onkin.
ellauri155.html on line 657: Carl Schmitt (1888-1985), pahamaineinen nazilakimies, piti kiinni Marxin kannasta et politiikka on luokkataistelua. Schmitt wird heute wegen seines staatsrechtlichen Einsatzes für den Nationalsozialismus als Gegner der parlamentarischen Demokratie und des Liberalismus und als „Prototyp des gewissenlosen Wissenschaftlers, der jeder Regierung dient, wenn es der eigenen Karriere nutzt“, weithin abgelehnt. Allerdings wird er aufgrund seiner indirekten Wirkung auf das Staatsrecht und die Rechtswissenschaft der frühen Bundesrepublik mitunter auch als „Klassiker des politischen Denkens“ bezeichnet.
ellauri160.html on line 627: Pääni putosi takaisin pielukselle ja makasin siinä äänettömänä ihmeissäni. Olin luvannut isälleni että käyttäytyisin juutalaisen tavoin Varsovassa. Matkalla tänne olin vielä kerrannut filosofiani, joka oli vastalause juutalaisuudelle. Juutalaisessa henkilöityi vastalause luonnon ja myös Luojan tekemiä vääryyksiä kohtaan. Luonto tahtoi kuolemaa, mutta juutalai nen valitsi elämän; luonto halusi hillittömyyttä, mutta juutalainen halusi pidättyvyyttä; luonto tahtoi sotaa, mutta juutalainen, varsinkin diasporassa elävä (erittäin kehittynyt juutalainen) etsi rauhaa. Kymmenen (oik. 613) käskyä olivat itsessään vastalause luonnon laeille. Juutalainen oli ottanut tehtäväkseen lannistaa luonnon ja valjastaa sen palvelemaan Kymmentä käskyä (oik. 613). Koska juutalainen toimi vastoin luontoa, se halveksi häntä ja kosti hänelle. Mutta voitto ol juutalaisen puolella. Juutalainen ei luopunut taistelusta, vaikka hänen olisi ollut käytävä sitä Jumalaa vastaan. Niinpä, juutalaiset on kuin lutikat, ei niitä tapa mikään, kuten sai Ezra Poundkin huomata.
ellauri161.html on line 452: Koska hyve on tässä maailmassa poikkeus - sitä ei kannattane kiistää - sille ei yksinkertaisesti ollut tilaa naturalistisissa piirustuksissa. Koska meillä ei ollut sellaisia kristillisiä käsitteitä kuin lankeemus ja kiusaus, shynti ja ahdishtush, emme oivaltaneet millaisten ponnistusten ja tuskien tulosta hyve aina on; emme ymmärtäneet mitään siitä sielullisesta sankaruudesta, jota elämän karikoiden välttäminen vaatii. Niinpä mieleemme ei juolahtanut kuvata tuota taistelua kaikkine voittoineen ja tappioineen, yllätyshyökkäyksineen ja harhautusliikkeineen, tai niitä erinomaisia liittolaisia, jotka tosin usein varustautuvat kamppailuun jossakin luostareiden perukoilla, hyvin kaukana niistä, joita Paholainen pahimmin kiusaa. Yhdistimme hyveet tylsimyksiin tai hurahtaneisiin ihmisiin, joiden kuvaaminen taiteessa ei tuottaisi sykähdyttävää vaikutusta.
ellauri161.html on line 1048: Jokiklaani häviää taistelussa Myrskyklaania vastaan Aurinkokivistä. Harmaaraita karkotetaan Jokiklaanista ja hän palaa takaisin Myrskyklaaniin.
ellauri162.html on line 125: Bernanos oli (tääkin on jo kuultu) katolinen mystikko ja erityisesti kiinnostunut hyvän ja pahan välisestä mittelystä hurskaiden ihmisten sisimmässä. Aku Ankan pienet korvaan kuiskuttavat avataarit taas. Esikoisromaanissaan hän kuvaa tätä ihmisen ja paholaisen välistä taistelua. (Vai onko se enkelin ja vihtahousun välinen, Aku erotuomarina?)
ellauri162.html on line 557: Prudentiuxen Psychomachia oli aikansa Marvel sarjakuva, jossa hyveet ovat supermiehiä. Hieman alle tuhannessa rivissä runo kuvaa paheiden ja hyveiden konfliktia taisteluksi Virgilin Aeneidin tyyliin. Tuhat kristittyä marttyyriä hurraa kristinuskon hyökkäystä, tekee aaltoja ja voittaa sen.
ellauri163.html on line 225: Siiloon tai Siloh (hepreaksi: šīloh, שילה , juuresta š -'- l, mikä tarkoittaa, ehkä "paikka, jossa puhunut kysytään") on yksi tärkeimmistä hartauden ja Israelin ajanjaksolla ja tuomarit. Raamatun mukaan se sijaitsee Samarian keskustassa etelään Tirtzasta , Israelin kuningaskunnan muinaisesta pääkaupungista . Se tuhoutui vuonna 1050 eKr. JKr filistealaisten ja heprealaisten välisessä taistelussa. Palestiinalaiset voittivat tämän erän.
ellauri163.html on line 564: Ah! Näiden fatalististen vapaaehtoisuuden teorioiden olennainen syy on vapaan tahdon filosofien naiivi ja kohtalokas teoria! Moraalinen vapaus, kuten poliittinen vapaus, kuten kaikki, millä on mitään arvoa tässä maailmassa, on voitettava kovalla taistelulla ja puolustettava jatkuvasti. Vapaus ei ole oikeus eikä tosiasia, se on palkinto. On selvää, että vapaudella tarkoitamme tässä itsehillintää.
ellauri164.html on line 300: Jeanne d’Arc [ʒan daʁk] eli ”Orléansin neitsyt” (La Pucelle d’Orléans) (6. tammikuuta 1412 Domrémy, Ranskan kuningaskunta – 30. toukokuuta 1431 Rouen, Ranskan kuningaskunta) on Ranskan kansallissankari ja katolisen kirkon pyhimys. Jeanne tuli kuuluisaksi uskonnollisista näyistään, joissa häntä kehotettiin pelastamaan Ranska. Vuonna 1429 hän johti ranskalaissotilaita Orléansin taistelussa ja osallistui kuningas Kaarle VII:n kruunaukseen Reimsissä. Myöhemmin englantilaiset tuomitsivat hänet noituudesta ja polttivat hänet roviolla.
ellauri164.html on line 308: Pitkän ratsastusmatkan jälkeen Jeanne saapui Chinonin pikkukaupunkiin, jossa kruununprinssi Kaarle VII piti hoviaan. Prinssi ei halunnut näyttäytyä Jeannelle ja yritti hovimiehensä turvin hankkiutua ”neitsyestä” eroon. Kun Jeanne ei suostunut poistumaan hovista, hänet toimitettiin kirkonmiehistä ja professoreista koostuvan valtuuskunnan kuulusteltavaksi. Samalla huhut oudosta tytöstä levisivät, ja hänen puheensa saivat suuren kannatuksen. Jeannen julistus ”ei ole olemassa muuta apua kuin minun kauttani!” otettiin vakavasti, ja hänelle päätettiin antaa lyhyt sotilaallinen peruskoulutus. Eteen vie! Taaxe psstu! Kaze oikeaan pn! Ojennus! Hommio! Komppanii! Riviin järjesty! Housujen ja muiden varusteiden ohella Jeannelle annettiin vanha ruostunut miekka, jota hän kantoi tulevassa taistelussa.
ellauri164.html on line 315: Kaarlen yllätyksellisestä puolenvaihdosta vihastuneena Jeanne hyökkäsi ilman kuninkaan lupaa keväällä 1430 Pohjois-Ranskassa englantilaisia vastaan. Compiègnen taistelussa burgundilaiset ottivat Jeannen kiinni ja vangitsivat hänet. Jeanne jäi burgundilaisten vangiksi puoleksi vuodeksi. Kuningas ei tehnyt paljonkaan Jeannen vapauttamisen hyväksi ja lopulta burgundilaiset myivät hänet englantilaisille 10 000 dukaatin summasta. Jeanne kuljetettiin miehitettyyn Rouenin kaupunkiin ja suljettiin ahtaaseen vankikoppiin.
ellauri171.html on line 206: Batseballa oli aviorikossuhde kuningas Daavidin kanssa, ja Jumalan avulla hän ei vain nauttinut siitä, vaan muutti sen hyväksi. Daavid nukkui Batseban kanssa, kun hänen miehensä Uuria oli lähdössä sotaan. Kun Daavid sai tietää Batseban olevan raskaana, hän järjesti hänen miehensä tapetun taistelussa. Hieno temppu David! Vaikea ymmärtää, miksi oli niin tärkeää tulkita Jeshua tämän kaikkien aikojen huijarin jälkeläiseksi.
ellauri171.html on line 478: Mutta Absalom saa lättyyn, kun hän kohtaa isänsä apumiehet taistelussa, joka tapahtuu Efraimin metsässä. Absalomin kouluttamattomat miliisit ovat epäedullisessa asemassa Daavidin korkeasti koulutettuihin palkkasoturiin verrattuna, ja heidät leikellään haarukkapaloixi. Metakassa Absalomin pitkät hiuspidennykset takertuvat puun alaoksiin, ja hän jää avuttomaksi heilumaan puusta.
ellauri171.html on line 490: Absalomin kapina Daavidia vastaan ​​ei onnistunut, ja nuori mies kuoli kauhean taistelun jälkeen tukka sotkussa. Kymmenen raiskatun naisen kohtalosta vitun väliä, mutta mitä Tamarille kävi?
ellauri172.html on line 128: Nehu ei palannut (siis Napsun sodista). Hän kuoli yhdessä aikansa kuuluisimmista taisteluista työntämällä hevosensa rintakehän tykinpalaa vasten, joka halkaisi ihmisen ja hevosen neljään osaan. Se oli vain kolme kuukautta Sombrevalin ja La Malgaignen kuoleman jälkeen. Mikä tomppeli.
ellauri172.html on line 231: Huismannin suosittaman Barneyn sepustuxissa esiintyy useampiakin myyttisiä kavioeläimiä. Lapiitit (m.kreik. Λαπίθαι, Lapíthai) olivat kreikkalaisen mytologian mukaan Thessaliassa asunut kansa. Tarujen mukaan lapiitit joutuivat kuninkaansa Peirithooksen häissä taisteluun kentaurien kanssa. Lapiittien ja kentaurien taistelu oli suosittu aihe antiikin taiteessa. Sen on ajateltu kuvaavan vertauskuvallisesti apinan sisäisten, ristiriitaisten voimien välistä kamppailua. Näyttää joltain kapakkatappelulta Lucky Lukessa. Särkyneitä ruukkuja ja vähäpukeisia naisia. Varmaan niin et noi kentaurit on matelijanaivon puolella. Loput esimerkit samasta konfliktista ovat aaseja.
ellauri181.html on line 98: Pili kysyy izeltään ja kuulijoita mixi sillä pitää olla tirkistelijöitä ja yleisö joka seuraa sen joka käteen vetoa. Niin, sas se. Tolstoi, Flaubert ja Mann olivat elämän taistelujen tuttuja. Aika ruumiikkaita miehiä kaikki 3. Hienon kirjallisuuden teemoja ovat vakavuus, yxinäisyys, sairaus, kaipaus, menetys, kärsimys, pettymys, toivo, intohimo, rakkaus, kauhu, turmelus, onnettomuus, kuolema. Virsikirjan lisälehtiä.
ellauri185.html on line 701: Tämän terveen, tasapainoisen katsomustavan edustajana, missä aito, vetistämätön ihanteellisuus onnellisesti yhtyy terävään todellisuustajuun, on Luther syvästi ilahduttavana vastakohtana Tolstoin sairaalloisesti pingoitetulle, haaveelliselle ja yksipuoliselle ideologialle. Nämä molemmat suuret miehet rinnakkain asetettuina ovat muuten valtava näky. Ne ovat kuin Tweedledum ja Tweedledoo. Molemmat he olivat totisia, suurmittaisia, korkeimman arvoasteen Jumalanetsijöitä. Molemmilla heillä oli tuo metafyysinen totuuden jano, joka kaikkialla kohdistuu suuriin pääasioihin ja tunkeutuu ongelmien syvimpään pohjaan saakka eikä koskaan tyydy puolinaisuuksiin. Molemmat ovatkin ankarasti taistelleet ihmiselämän suurimpien alkuongelmien kanssa. Taistelleet todellista Jaakopin taistelua sen kukistamattoman Jumalan etsijäinnon elähyttäminä, jonka tunnussana on: "en päästä sinua, ennenkuin siunaat minut"! Molemmat olivat myöskin yhtä pelottomia totuuden julistajia kuin rehellisiä ja vakavia totuudenetsijöitä. Vain sillä erolla että Tolstoi löysi pelkkiä paskoja mutta Luther osui reiän keskelle.
ellauri188.html on line 282: Ukraina|Ukrainalaisen kansanedustajan somekuva näytti maailmalle sodan absurdiuden – HS haastatteli Kira Rudikia, joka harjoittelee ampumista ja majoittaa kotiinsa isänmaallishenkistä taistelujoukkoa.
ellauri188.html on line 457: Peleissä on hyvä luoda mainetta. Vangin dilemmassa pitää olla epäluuloisen ja kostonhimoisen mainetta, jotta naapuri ei petkuta. Sukupuolten taistelussa on hyvä olla narsistin imago, jotta siippa tietää antaa perixi. Luottavuus ja kiltteys on mainehaittoja.
ellauri189.html on line 330: Joku heppu historiasta taisi joskus sanoa ”tästä taistelusta selviytyvän vain heikommat ainekset, sillä parhaat ovat kuolleet”. Taisi olla oikeassa.
ellauri190.html on line 124: Vuonna 968 petsenegit piirittivät Kiovan, mutta heidät lyötiin taisteluissa. Vuonna 970 he osallistuivat Arkadiopolin taisteluun, mutta rusien ja bysanttilaisten rauhansopimuksen jälkeen (heinäkuussa 971) puhkesi uusi riita rusien ja petsenegien välillä. Vuonna 972 petsenegien ruhtinas Kurjan joukot tappoivat Kiovan suuriruhtinas Svjatoslavin Dneprin koskilla. Petsenegit tekivät vanhan skyyttien perinteen mukaan Svjatoslavin pääkallosta juomakulhon.
ellauri190.html on line 130: Petsenegit osallistuivat myös Kiovan veljesruhtinaiden Jaroslav Viisaan ja Svjatopolk I Typerän välisiin taisteluihin ollen jälkimmäisen puolella. Se oli tyhmää. Vuonna 1016 he osallistuivat Ljubetsen taisteluun, vuonna 1019 Altajoen taisteluun ja ottivat köniin molemmilla kerroilla.
ellauri190.html on line 132: Viimeinen kirjallinen maininta rusien ja petsenegien taistelusta on Kiovan piiritys vuonna 1036, jolloin suuriruhtinaan joukot tuhosivat kaupunkia piirittäneet petsenegijoukot. Suuriruhtinas Jaroslav käytti taistelussa kahta taistelusiipeä: kiovalaiset ja novgorodilaiset. (Dodi, ryssäkansat toimivat tässä yhteistuumin veriveljinä.)Tämän taistelun jälkeen petsenegejä ei mainita enää itsenäisinä, vaan he osallistuivat taisteluihin uuden liittolaisensa, berendien, kanssa. Heitä nimitettiin myös tsorni klobukeiksi (eli mustahatuiksi). Ryssät olivat valkohattuja. Muisto petsenegeistä on jäänyt eloon myös myöhemmille ajoille kuten kirjallisuudessa rohkea Tselubei, joka ryhtyi Kulikovin taistelussa kaksintaisteluun. Häntä nimitettiin petsengiksi. Kulikov oli joku käpistelijä Kielikoneella. Ei sitä kyllä pezengixi sanottu. Pezit oli pienen tiilen muotosia karkkeja hassussa dispenserissä.
ellauri190.html on line 134: Vuonna 1048 läntiset petsenegit asettuivat Tonavan alajuoksulle Moesiaan. Vuonna 1071 petsenegit olivat jossain B-roolissa Manzikertin taistelussa. Bysantin armeija tuhosi heidät lopullisesti Aleksios I Komnenoksen johdolla 1091 Konstantinopolin luona. Jäljelle jääneet petsenegit sulautuivat vähitellen alueen muihin kansoihin. Niinkuin me kaikki katoamme kerran. Ilman että päistämme edes tehdään juomakulhoja.
ellauri190.html on line 187: Ordan politiikka Venäjällä noudatti ohjenuoraa ”hajota ja hallitse”. Tataarit pyrkivät solmimaan nopeasti vaihtelevia liittoja paikallisten ruhtinaiden kanssa pitääkseen alueen heikkona ja jaettuna. 1300-luvulla Liettuan nousu suurvallaksi merkitsi haastetta tataarien ylivallalle. Liettuan suurruhtinas Algirdas löi tataarit Bug-virran varrella 1362 käydyssä Sinisten vesien taistelussa ja valtasi Kiovan sekä suuren osan Kiovan Rusjin vanhoista alueista. Liettuan vastapainoksi kaani pyrki muodostamaan Moskovasta johtavan venäläisen valtion. Moskovan Iivana I:lle myönnettiin suuriruhtinaan arvo ja oikeus kerätä veroa muilta venäläisruhtinailta.
ellauri190.html on line 193: Timur Lenk (9. huhtikuuta 1336, Shahr-e-Sabz – 14. helmikuuta 1405) eli Tamerlan oli 1300-luvun merkittävä turkkilaismongolilainen valloittaja ja hallitsija Keski-Aasiassa, erityisesti eteläisellä Venäjällä ja Persiassa. Hänestä alkoi mongolien timuridien dynastia. Hän perusteli valtaannousuaan väittämillään sukujuurilla Tšingis-kaaniin. Väittämä perustui siihen, että Timurin isä oli päällikkö turkkilaisklaanissa, joka johti sukujuurensa mongolijohtaja Qarachar Barlasiin. Timur oli isänsä tapaan suufimuslimi. Timurin isä oli vetäytynyt luostariin sanoen "maailma on vain kaunis vaasi täynnä skorpioneja", mutta Timur ei seurannut isäänsä. Hän halusi olla sotilasjohtaja, kallo täynnä skorpiooneja. Timur merkitsee tšagatain kielessä rautaa. Lenk tarkoittaa rampaa, koska Timurin jalka rampautui taistelussa. Rauta lenkku. Valloitukset lännessä ja luoteessa veivät hänen valtakuntansa rajat Ural- ja Volga-jokien luokse, etelässä ja lounaassa ne sisälsivät lähes koko Persian, mukaan lukien Bagdadin, Karbalan ja Kurdistanin. Vienanlahdesta Laatokkaan, vedämme miekalla rajan. Timur auttoi Tokhtamyshia venäläisiä vastaan ja hän valtasi Moskovan 1385. Il-kaanien valtakunnan Abu Sa'idin kuoleman (1335) jälkeen Persiassa oli voimatyhjiö, jota Timur alkoi valloituksellaan täyttää. Samaan aikaan Tokhtamysh kääntyi Timuria vastaan ja valloitti Azerbaidžanin. Vasta pitkän sodan jälkeen Tokhtamysh oli lopullisesti lyöty 1395. Timur hävitti Ordan pääkaupungin Sarain ja raunioitti sen talouden.
ellauri190.html on line 197: Vuonna 1402 Timur valloitti Anatolian ja voitti osmanit Ankaran taistelussa saman vuoden heinäkuussa. Sulttaani Bayezid I vangittiin ja hän kuoli vankeudessa. Eurooppalaiset maat alkoivat tällöin tuntea huolta Timurin mahdollisesta hyökkäyksestä, ja lähettivät hänelle kohteliaita kirjeitä ystävällisten suhteiden toivossa. Timurin seuraava tavoite oli kuitenkin Kiinan suunnalla.
ellauri190.html on line 203: Moskovan ruhtinaskunta nousi 1400-luvulla Venäjän valtioiden johtoasemaan ja siten siitä muodostui tsaarin Venäjän pääkaupunki 1400-luvulta 1700-luvun alkuun. 1700-luvulla pääkaupunki siirrettiin keisari Pietari Suuren perustamaan Pietariin. Moskova paloi Napoleonin sodassa vuonna 1812. Moskovan kuvernööri määräsi kaupungin tuhottavaksi ennen Napoleonin armeijan saapumista. Tsaarinvallan kaatumisen jälkeen maaliskuussa 1918 Lenin ja hallitus siirtyivät Moskovaan, josta tuli näin taas käytännössä pääkaupunki. Moskovan pääkaupungin asema vahvistettiin perustuslaissa Neuvostoliittoa perustettaessa joulukuussa 1922. Joulukuussa 1941 Saksan keskinen armeijaryhmä pysäytettiin kaupungin rajoille ja ajettiin pois talven aikana Moskovan taistelussa. Tää moskovavihamielisyys lie puolixi vanhaa mongolipelkoa, puolixi valkoisten kenraalien kaunaa pensasneuvostoliittolaisile.
ellauri192.html on line 732: Frontman Siarhei Mikhalok announced mid-March 2014 that the group would cease to exist the next 1 September. The groups farewell concert was given in the Valeriy Lobanovskyi Dynamo Stadium in Kyiv, Ukraine on 26 August. Mayor of Kyiv Vitali Klitschko was present at this concert. Vitali Volodymyrovytš Klytško (ukr. Віталій Володимирович Кличко, s. 19. heinäkuuta 1971) on Kiovan pormestari ja ukrainalainen poliitikko sekä entinen raskaansarjan nyrkkeilijä ja potkunyrkkeilijä. Klytško on voittanut maailmanmestaruuden kummassakin lajissaan. Hän työskenteli Ukrainan armeijan lähitaistelukouluttajana ennen kuin aloitti ammattilaisuransa vuonna 1997. Klytško on myös opiskellut Kiovan yliopistossa liikunta- ja terveystieteitä sekä väitellyt tohtoriksi. Klytško on 203 cm pitkä ja painaa noin 115 kg. Mixei näitä kärhämiä ratkaista kazintaisteluna? Klytsko "pistäisi" pienikokoisen Putinin halki poikki ja pinoon toinen käsi selän takana, nyt kun sen housuistakin puuttuu musta vyö. Vaikka Lukashenka olis auttamassa. Sale ja Macron menis samantien ihan suupalana.
ellauri194.html on line 55: Harmageddonin taistelu on Ilmestyskirjan mukaan aikojen lopulla käytävä viimeinen suuri taistelu, johon Google ja Microsoft sekä muut Jumalan viholliset kerääntyvät Pedon kanssa. Punapukuinen kunkku joukon kärjessä on Messias vihdoinkin asiallisessa rooliasussa.
ellauri194.html on line 68: Muinainen Megiddo sijaitsi pronssikaudella Egyptin ja syyrialais-babylonialaien vaikutusalueen rajalla, joten sen hallinnasta käytiin useita ankaria taisteluja. Egyptiläiset Thutmosis III:n joukot voittivat siellä syyrialais-palestiinalaisen liittokunnan vuonna 1478 eaa., ja Juudan kuningas Joosia pyrki siellä pysäyttämään faarao Nekhon joukot 600-luvulla eaa. Joosia kuitenkin hävisi taistelun. Bugger. Tapahtuman katsotaan vaikuttaneen syvästi Raamatun kirjoittajiin ja nostaneen linnoituksen paikaksi, jossa tulee tapahtumaan maailmanhistorian loppuselvittely. Jäi vähän kismittämään se tappio.
ellauri196.html on line 670: Kun kuorma-auto oli melkein ajanut heidät alas, Edie ja Terry löytävät Charleyn ruumiin ripustettuna lihakoukkuun kujalla. Terry menee baariin ampumaan Friendlyä, mutta isä Barry häiritsee häntä hänen odottaessa ja muut ammattiliiton miehet juoksevat ulos varoittamaan Friendlyä. Barry suostuttelee Terryn taistelemaan Friendlyä todistamalla oikeudessa. Terry antaa tuomiolle tuomitsevan todistuksen, ja Friendly erotetaan vahvoista ystävistään, kun hän joutuu syytteeseen. Ystävällinen estää Terryn kaikista ammattiliittojen töistä. Terry kieltäytyy lähtemästä kaupungista Edien kanssa ja ilmestyy laiturille päivittäiseen rituaaliin, jossa työntekijät valitaan kokoontuneiden longshoremiesten joukosta. Kaikki kutsutaan töihin paitsi Terry, joka pilkkaa Friendlyä läheisen hökkelin ulkopuolella huutaen olevansa ylpeä todistamisesta. Ystävällinen pakottaa Terryn hyökkäämään, ja häntä hakataan, kunnes hän pyytää apua roistoiltaan, jotka lakkaavat tappamasta Terryä. Rantamiehet kieltäytyvät tekemästä työtä, ellei Terry saa myös tehdä töitä, ja Joeyn isä työntää Friendlyn jokeen, kun tämä yrittää kiusata miehiä. Isä Barry kertoo pahasti loukkaantuneelle Terrylle, että hän hävisi taistelun, mutta hänellä on mahdollisuus voittaa sota, jos hän pääsee varastoon. Barry ja Edie nostavat hänet jaloilleen, ja Terry kompastelee käytävälle seisomaan varaston eteen, missä pomo nyökkää Terrylle ja käskee heitä ryhtymään töihin. Miehet seuraavat Terryä sisälle jättäen Friendlyn huomiotta, kun tämä hyökkää tyhjillä uhkauksilla ja nyrkeillä. Ovi sulkeutuu heidän takanaan ja jättää Friendlyn ulos kylmään. Terry on voittanut! Pomo on voittanut! Ystävällinen ammattiliiton mies on hävinnyt! Ei tässä mitään ay-näkökulmaa ole, paikallista sopimista vaan. Hajaantukaa.
ellauri198.html on line 252: Riensin toteuttamaan ennustusta jonka Thea Fenchel oli lausunut tuossa keinussa St Joessa. Ja vaikka mulle ei ollut yhdentekevää että juuri minua oli hakattu ja ajettu takaa, en silti voinut tuntea tuota asiaa kovin tärkeäksi enkä tajunnut että kenellekään olisi hyötyä sitä että jatkaisin taistelua veljieni puolesta. Jos se olisi ollut minulle omantunnon kysymys olisin kenties seisonut Republic Steelin edessä kaatuneiden muistopäivän verilöylyn hetkellä kuten Grammick. Häntä oli isketty patukalla päähän. Mutta minä olin samaan aikaan patukoimassa Theaa toiseen päähän. Ei edes ollut vallassani olla missäin muualla, kun olimme päässeet alkuun. Ei, minulla ei ollut inspiraatiota ammattiliiton töihin eika politiikkaan eikä mitään hinkua "tahdon hituseni" joutumiseen ihmisjoukon eteen sen lähtiessä marssimaan eteenpäin kurjuudesta. Miten tämä tahtopahaseni olisi päässyt johtamaan heidän kulkuaan? (Vittu mikä narsisti! Mitä Mooses vastasi kun Jehova kuzui sitä palavasta pensaasta? Näin juurikin!) En voinut käskeä itseäni tulemaan yhdeksi noista jotka asettuvat muiden kärkeen, työntyvät sosialistiseen valonsäteeseen tai keräävät ja keskittävät sen kuin polttolasi, hehkuvat ja häikäisevät ja leimahtavat kuin liekki. Sellaiseksi minua ei ollot tarkoitettu. Minut oli tarkoitettu piilottamaan munaa Estereiden perseeseen, sohimaan niitä pikku puikollani.
ellauri198.html on line 541: Pits for his pastime, Christians against Jews. taisteluttais murkkuja kuin härkiä.
ellauri203.html on line 284: Ranea vielä katalampi pääoman kätyri lienee yhtä täysin tuntematon polakki nimeltä Czeslaw Milosz ja sen kirja The Captive Mind. Ei helvetti, sehän onkin vuoden 1980 kirjallisuuden nobelisti? Takuulla ratas lännen väsymättömässä taistelussa Puolan johdon vaihtamisexi johkin länsityyppisempään. No mistä se on muka hyvä? Se on mainittu albumissa 75 heppuna, joka sai vaikutteita Sestofiltiltä, joka puolestaan otti vahinkoa kyttyrä-Kierkegaardilta ja Dostojevskilta. Jotain existentiaalilipilaaria on siis odotettavissa.
ellauri203.html on line 542: Pjotr alkaa huseerata piireissä. Se koittaa saada Stavron mukaan johkin radikaalijuttuihin, mut Stavro ei lämpiä ajatuxelle. Sillä on joku oma lehmä ojassa. Se menee Shitoville kyselemään insinööristä. Kirillovin pitäs olla sen adjutanttina jossain nenästävetojutussa, josta tuli 2-taistelu. Siinä samalla ne juzkaa Kirillovin kamikaze suunnitelmasta. Osoittautuu et Stavro on salaa naimisissa Marjan kaa. Sixpä Shitov oli räpännyt lättyyn Stavroa. (Eli siis mix? Selittäkääpä tarkemmin.) Shitov on eronnut Pjotrin salaliitosta ja on nyzen verivihamies.
ellauri204.html on line 329: Rajun laman ravistelemassa Suomessa oli tarvetta uudenlaiselle itsevarmalle miehelle, joka osasi leikkiä maskuliinisuudella ja oli siksi - sopivasti, ei liikaa - kosketuksissa myös naiselliseen puoleensa, eikä ollut niin tosikkomaisen sulkeutunut tai tuhoisan väkivaltainen kuin monet aiempien polvien miehet. Suomenniemen joka suvussa oli nähty tarpeeksi noita kelonharmaiksi routaantuneita paukapäitä, etanan muotoon koteloituneita tunneinvalideja. joiden kaukopartiomiesmäisen sinnikkäästä terrorista vasta infarkti tai haimatulehdus lähimmäiset vapautti. Uusi mies piti naista vertaisenaan, eroottisena sisarenaan, ja juhli sukupuolten eroa värikuulanräiskeisen karnevaalin keinoin. Uusi mies oli ystävilleen lojaali ja lapsilleen hellä ja kannustava, mutta eliminoi viholliset joustavasti ja ovelasti. Uusi mies kannatti eloonjäämisoppien sosiaalipolitiikkaa ja karkasi hyvinvointivaltion hallintorakennusten synkiltä käytäviltä avoimempaan, armottomampaan maastoon. Uusi mies kykeni lamavitutuksessakin leikkiin mutta uhkailun tai vähättelyn hetkellä taisteluvalmis nyrkki kohosi heti: nyt turpa kiinni urpo tai se turpoo kiinni, tähän käteen virtaa isien pimeiden kokemusten voima.
ellauri204.html on line 491: Parisuhteen pitäisi tuoda elämään iloa, mutta nainen ja mies ajattelevat ja kommunikoivat niin eri tavalla, että aina syntyy väärinkäsityksiä, vääntöä ja valtataistelua.
ellauri206.html on line 213: Pasifistiksi kääntynyt 88-vuotias herra Kaneko kertoi Dawesille nuorena sotilaana tekemistään murhista, kidutuksista, raiskauksista ja lasten tappamisesta. Hän oli lähtenyt Kiinan rintamalle kunniasta unelmoiden. Japanilaissotilaat oli opetettu lausumaan kuoleman hetkellä kunniansa julki: ”Eläköön hänen majesteettinsa keisari!” Mutta kun Kaneko-sanin toverit kuolivat taisteluissa, kukaan ei ylistänyt keisaria: ”Kaikki huusivat äitii, äitii! Kaikki sanoivat niin. Ja se oli loppu.”
ellauri210.html on line 295: Automedon (m.kreik. Αὐτομέδων) oli kreikkalaisessa mytologiassa Dioreen poika ja Akhilleuksen vaunun ajaja. Troijan sodassa hän ajoi vaunuja ohjastaen Ksanthosta ja Baliosta, kun Patroklos oli pukeutuneena Akhilleuksen haarniskaan. Patrokloksen saatua surmansa hevoset veivät ohjastajansa taistelun taakse, eikä Automedon onnistunut saamaan ajajaansa surevia hevosia hallintaansa ennen kuin itse Zeus sai ne sanoillaan taas voimiinsa. Automedon ei kuitenkaan voinut lähteä taistoon auttamaan akhaialaisia ennen kuin Alkimedon tarjoutui hänen ajajakseen. Automedon torjui Hektorin, Aineiaan, Khromioksen ja Aretoksen yrityksen surmata hänet surmaten itse Aretoksen ja pöllien tältä haarniskan.
ellauri210.html on line 1248: Shaw kirjoitti sanan rakkaus lainausmerkkeihin, koska sukupuolten väliset suhteet tarkoittivat hänelle sukupuolten taistelua ja usein molempien osapuolten tyytymättömyyttä. Hänellä oli useita enemmän tai vähemmän platonisia rakkaussuhteita esimerkiksi näyttelijättäriin Ellen Terryyn ja mrs. Patrick Campbelliin.
ellauri213.html on line 346: Jalkaväkikomppaniasta tulee ensimmäinen Suomessa vieraileva Yhdysvaltain armeijan yksikkö. Arrow-harjoitukseen tulee noin 160 miestä ja 17 vanhentunutta panssaroitua Stryker-taisteluajoneuvoa. – Isoisäni oli Suomesta ja hän puhui pääasiassa suomea siihen asti kun olin kahdeksanvuotias, joten olen tottunut kuulemaan kieltänne. Valitettavasti en kuitenkaan osaa sitä, Lagemann selittää. Mutta yleensä riittää puhua amerikanenglantia riittävän kovalla äänellä.
ellauri213.html on line 403: Taistelujen isä Abu Nidal (arab. أبو نضال‎, ʾAbū Niḍāl; toukokuu 1937–16. elokuuta 2002), oik. Sabri Khalil al-Banna, (arab. صبري خليل البنا‎, Ṣabrī Ḫalīl al-Bannā) oli palestiinalainen poliittinen johtaja, palkkasoturi ja Fatahin vallankumousneuvoston (arab. فتح المجلس الثوري‎, Fatḥ al-majlis aṯ-ṯawriyy) perustaja. Fatahin vallankumousneuvosto tunnettiin myös Abu Nidal -järjestönä (ANO). Valtansa huipulla 1970- ja 1980-luvuilla Abu Nidalia eli ”taistelun isää” pidettiin laajalti maailman vaarallisimpana terroristijohtajana.
ellauri214.html on line 218: Lisää porukoita leivotaan juoneen jossain kirjan puolivälissä. (Gäsp.) Uusi lihaksikas mutta samalla älynystyräinen superpoliisinainen on kuolettavan ikävystyttävä. Hänellä oli sinä päivänä tiukat siniset farkut, jotka upposivat huulivakoon. Niinpä tietysti. Lispetin huulilla oli viisto hymy. Hakkerit ovat kunnon väkeä. Niinpä tietysti. Mikki haluaisi istahtaa teeveesohvalle, sillä tämä taistelu voitetaan joukkotiedostusvälineillä. Media nyt vain toimii näin.
ellauri214.html on line 707: taistelu kärsimys syyllisyydentunto kuolema. Siis?
ellauri216.html on line 403: Pyhäkkö liittyy läheisesti Venäjän historiaan, mutta sitä pidetään myös ihmeenä. Kaksi kertaa temppelit, joissa kuva sijaitsi, tuhoutuivat täysin tulipalossa, mutta siitä huolimatta se säilyi ehjänä. Toinen suuri ihme paljastettiin taistelussa tataareja vastaan. Kostromaa ympäröivät viholliset eivät kestäneet sitä säteilyä, joka alkoi virrata Jumalan Äidin kasvoista.
ellauri216.html on line 435: Vuonna 1260, tataarien hyökkäyksen aikana Kostromaan, Jumalanäidin ikonista paljastettiin suuri ihme. Kun armeija astui taisteluun vihollista vastaan, puhtain kuva, jota kuljetettiin rukouksen laulaen, alkoi tihkua aurinkoa kirkkaampaa valoa, joka sokaisi ja poltti tataarit, upotti heidät ssanoinkuvaamattomaan sammioon ja muutti heistä häiriötön lento. Voiton jälkeen prinssi Vasily käski laittaa ikonin taivaaseenastumisen katedraaliin ja koristella sen rikkaasti arvokkaalla rizalla - "kultalla ja hopealla ja jalokivillä ja monivärisillä helmillä ja arvokkailla helmillä". Täällä, katedraalissa, ikoni pysyi vuoteen 1929 asti.
ellauri216.html on line 522: Patriarkka Nikon (7. toukokuuta 1605 – 17. elokuuta 1681) oli paha mies joka sotki koko ortodoxian. Nikon pyrki uudistamaan jumalanpalveluxen tekstejä ja poistamaan muotiin tulleita länsimaalaistyylisiä kuvakkeita. Hän muutti myös jumalanpalveluxen marssijärjestystä. Ensin Esa sitten Tero, eikä toisinpäin. Vaikka muutokset olivat ulkoisia, ne kohtasivat suurta vastustusta. Lukutaidottomat papit protestoivat, kun heidän olisi pitänyt opetella uuden käsikirjan mukaiset tekstit. Vanhan jumalanpalvelusjärjestyksen puolustajia kutsutaan vanhauskoisiksi. Tsaarin ollessa sotarintamalla Puolassa vuonna 1657 hän nimitti Nikonin sijaisekseen. Nikon oli valtansa huipulla. Hän kohtasi voimakasta vastustusta, joka liittyi enemmän maallisen ja hengellisen vallan valtataisteluun kuin uudistusten sisältöön. Tsaari Aleksein palattua Puolasta johdon välit viilenivät. Nikon erosi virastaan ja ilmoitti vetäytyvänsä luostariin vapaaxi kirjailijaxi.
ellauri216.html on line 625: Lisänimen Nevski eli Nevalainen Aleksanteri on myöhemmin saanut hänen Nevajoen rannoilla ruotsalaisista, norjalaisista, suomalaisista ja hämäläisistä vuonna 1240 saavuttamastaan Nevan taistelun voitosta. Nimeä ei käytetty vielä Aleksanterin elinaikana. Kahta vuotta myöhemmin 1242 Aleksanteri löi saksalaisen kalparitarien hyökkäysarmeijan Peipsijärven jäällä. Jää petti nazipanssareiden alla.
ellauri216.html on line 628: Saksalaisten ritarien tappio tulkittiin pian oikeauskoisten voitoksi paavin johtamista hyökkäyshaluisista katolilaisista, ja Aleksanteri Nevski julistettiin jo Iivana Julman kauden alussa pyhäksi. Pietari Suuri kunnioitti pyhää soturia rakennuttamalla Aleksanteri Nevskin lavran paikalle, jolla ruhtinaan oli oletettu voittaneen ruotsalaiset vuonna 1240. Pietari suunnitteli myös Aleksanteri Nevskin kunniamerkin, jonka ensi kerran myönsi Katariina I vuonna 1725. Keisarinna Elisabet teetti hänen jäännöksilleen valtavan hopeisen pyhäinjäännösarkun, joka valmistettiin Pietarin rahapajassa vuosina 1750–1753. Josif Stalin otti Pietari Suuren suunnitteleman kunniamerkin uudelleen käyttöön heinäkuussa 1942 sen kunniaksi, että Peipsijärven taistelusta oli kulunut 700 vuotta.
ellauri216.html on line 634: Venäläisen sankarimyytin mukaan Novgorodin ruhtinas Aleksanteri joukkoineen löi sumun turvin ruotsalaiset, norjalaiset ja suomalaiset sotajoukot Nevan taistelussa 15.7.1240, tästä voitokkaasta taistelusta hän sai lisänimen Nevski eli neva(joke)lainen. Nimeä ei käytetty vielä Aleksanterin elinaikana. Kahta vuotta myöhemmin 1242 Aleksanteri löi saksalaisen kalparitarien hyökkäysarmeijan Peipsijärven jäällä.
ellauri216.html on line 649: Peipsijärven jäätaistelu käytiin 4. huhtikuuta 1242 Novgorodin ruhtinaan Aleksanteri Nevskin johtamien novgorodilaisten joukkojen ja saksalaisen ritarikunnan ritareista, Tanskan kuninkaan joukoista ja virolaisista näiden liittolaisista koostuneen sotajoukon välillä 5. huhtikuuta 1242 Peipsijärven rannalla. Saksalaiset kärsivät tappion ja vetäytyivät jäätyneen järven yli. Taistelu käytiin todennäköisesti melko pienten joukkojen välillä ja se sai myöhemmin paljon todellista kokoaan suuremman maineen.
ellauri216.html on line 1054: 1700-luvun alussa Pietari I aloitti taistelun pääsystä Itämerelle ja Venäjän laajentumisesta luoteeseen. Vuonna 1702 (11. lokakuuta ( 22 )) Venäjä valloitti Noteburgin linnoituksen (nimettiin uudelleen Shlisselburgiksi ) ja keväällä 1703 Nevan suulla sijaitsevan Nienschanzin linnoituksen. Täällä 16. (27.) toukokuuta 1703 aloitettiin Pietarin rakentaminen. ja Venäjän laivaston tukikohta, Kronshlotin linnoitus (myöhemmin Kronstadt ) sijaitsi Kotlinin saarella. Sotakampanjan aikana 1710 Venäjän armeija onnistui valloittamaan Viipurin. Samaan aikaan tsuhnien Ingermanlandin maakunnan pohjalle syntyi ikivanha venäläinen Pietarin lääni.
ellauri216.html on line 1113: Syksyllä 1940 itse Valaamin saarella, luostarin rakennuksissa, järjestettiin venemiehien ja hyttipoikien koulu. jonka jäsenet menivät vuonna 1941 puolustamaan Leningradia. 20. syyskuuta 1941 suomalaiset miehittivät Valamon saariston. Suurin osa luostarin rakennuksista säilyi, mutta luostarin omaisuus vaurioitui. Joten luostarin suuren Andreevsky-kellon kieli, joka painoi 16 tonnia, revittiin irti ja kolmas osa sahattiin (se vietiin pois jonnekin). Vuosina 1942-1944 luostari kunnostettiin ja sitä käytettiin. Suomen armeija maksoi luostarin asumisen rakennuksissaan, ja tätä maksua vastaan luostari osti ruokaa itselleen. Vain pieni osa vuonna 1940 evakuoiduista veljistä palasi Valaamaan, ja luostarit osallistuivat taisteluihin Neuvostoliittoa vastaan (kaksi sai Suomen ritarikunnan).
ellauri217.html on line 187: Vuonna 630 Muhammed johdatti joukkonsa valtaamaan Mekan. Lyhyt taistelu käytiin Khandamassa. Muslimeista kuoli kolme ja monijumalaisista kaksitoista tai kolmetoista miestä. (Säälittäviä tappiolukuja.) Sitten monijumalaiset pakenivat ja Muhammed marssi Mekkaan. Eräät ihmiset Muhammed määräsi tapettaviksi vaikka heidät löydettäisiin Kaaban verhojen suojasta. Heihin kuului miehiä, jotka olivat luopuneet islamista ja orjatyttöjä, jotka olivat laulaneet pilkkalauluja Muhammedista. Muhammed määräsi hävittämään Kaaban sisälle maalatut enkelinkuvat sekä Abrahamia esittävän kuvan, jossa profeetta esitettiin ennustamassa arpanuolien avulla monijumalaisten tapaan. Muhammed ratsasti Kaaban ympäri ja osoitti kädellään lyijykiinnikkeissä olevia jumalankuvia. Kaikki kaatuivat ja Muhammed totesi: "Totuus on tullut ja valhe kadonnut. Valhe on katoavaista".
ellauri217.html on line 245: Tyhmä Kassi sanoi Baddieta taistelun tuoxinassa epähuomiossa Kamaraxi. Aivan alkeismoka! Plopovin izemurhasiirto! Kassin sissisotatoimet sierralla tuo elävästi mieleen el Zorron ja Xavierin yhteenotot kapinakenraaleiden kanssa. Kassi olis Don Jaime ja Hassan Aurelio. Naiset viskoo kalliolta kiviä mutta konnamiehet käyttävät pizzalaatikoita kilpinä. Apinoiden kallot halkeilee kuin hasselpähkinät. Tappioluvut pysyvät silti naurettavina näissä esiteollisissa kärhämissä.
ellauri222.html on line 318: 2-taistelussa vittuiltuaan
ellauri222.html on line 340: Ethelredin hallituskauden alkaessa Englanti oli elänyt pitkään rauhassa, sen jälkeen kun Danelagen oli vallattu takaisin viikingeiltä. Vuonna 991 Ethelred sai kuitenkin kohdata Olav Tryggvasonin johtaman suuren viikinkilaivaston. Maldonin taistelussa kärsimästä tappiostaan huolimatta Ethelred onnistui noin vuonna 994 pääsemään Olavin kanssa sopimukseen, ja pian Olav palasi takaisin Norjaan. Sopimus tuli tunnetuksi nimellä tanskalaisvero (Danegeld) ja se tuli Ethelredille kalliiksi. Vuonna 1002 vero oli 24 000 puntaa, 1005 36 000 puntaa ja vuonna 1012 jo 48 000 puntaa.
ellauri238.html on line 769: 1993, already in a wheelchair, Herbert became a member of the American Academy of Arts and Sciences. The last years of his life he spent in bed fighting with severe asthma. Herpertti olis saanut taistelustaan punaisia vastaan valkoisen kotkan pinssin postuumisti vasemmistopresidentiltä, mutta leski ei huolinut pinssiä ennenkuin presidentti oli vaihtunut oikeistolaisexi.
ellauri240.html on line 78: Eivätkä vain psykiatrit vahvista tätä! Eräs kirjailijakin väitti, että hän voi aina sanoa onko jokin kirja miehen tai naisen kirjoittama, nimittäin Wrinklesin tekijä. Miesten kirjoissa, sanoo Charles Simmons - on jonkinlaista taistelun tuntua, aavistusta pimeässä tunnelissa vaanivasta vaarasta, jonkinlaista kaikki sinne tai ei mitään -mentaliteettia. Sitä ei tapaa naisten kirjoista. Niissä on aina vähän sekä sitä että tätä, älä vetämättä jätä. Niitä lukiessa tuntee olonsa mukavaksi ja helpottuneeksi. Niissä on naisia. Vakaita. Kestäviä. Jaxavat vaikka kuinka monta varvia. Montakos jaxaa kullinheiluttaja? 1 1/2 on jo paljon.
ellauri240.html on line 99: Elokuvassa neljä nuorta: Nancy Thompson (Heather Langenkamp), tämän poikaystävä Glenn Lantz (Johnny Depp), Nancyn ystävä Tina Gray ja Rod Lane, alkavat nähdä painajaisia palovamma-arpisesta miehestä, jolla on villapaita, hattu ja toisessa kädessä hansikas, jossa on neljä veistä kynsinä. Eräänä yönä, nuorten nukkuessa neljästään samassa talossa, Tina kuolee omituisesti vatsaan ilmestyviin viiltoihin keskellä yötä. Tinan poikaystävää syytetään murhasta. Tämä on paennut, mutta hänet saadaan kiinni ja hän joutuu vankilaan. Nancylle kuitenkin selviää, että murhan takana on Freddy Krueger, entinen lastenmurhaaja joka poltettiin aikoinaan elävältä, ja joka nyt vainoaa nuoria näiden unissa. Nancy päättää aloittaa taistelun Elm Streetin Freddyä vastaan. Tämä juoniselostus on tynkä, miten Nancylle kävi loppupeleissä? Tallahasseesssa oli tyttö jonka nimi oli oikeasti Nancy, mutta joka piti enemmän Berlin-nimestä. Se oli musta kiinnostunut, muttei napannut. Vizi mä oon kyllä jättänyt aika monta marjaa risukoista riipomatta, tienohesta tempomatta! No okei, filmin juoni jatkuu näin.
ellauri240.html on line 457: Se on tää Darwinin havaizema sukupuolten taistelu mikä on syynä siihen leppymättömään vihaan, jota yhteiskunta osoittaa naisten seksuaalisuutta kohtaan ja niihin aseisin joilla se taistelee nujertaakseen naisen seksuaalisuuden rajut voimat. Pienikin lempeydenosoitus tätä "mahdollista vaaraa" kohtaan voisi saada naisen murtautumaan vankilasta, johon hänet on avioliitossa kahlehdittu, ja hän voisi karata hilpeästi bylsimään toisen miehen kanssa. Patriarkan itulinjaan pääsisi pujahtamaan väärä makkara.
ellauri242.html on line 43: taistelussa oman maan ja kansan puolesta,
ellauri242.html on line 174: Ulkomaiset tutkijat arvioivat jyrkästi Perventsevin työn ideologista suuntausta (esimerkiksi vuoden 1951 näytelmää Nuorempi kumppani kutsuttiin "sylkiseksi panokseksi taistelussa kosmopoliittisuutta vastaan"). Neuvostoliiton kritiikki on 1960-luvulta lähtien toistuvasti korostanut "persoonallisuuskultin jälkiä", erityisesti Perventsevin näytelmissä ja käsikirjoituksissa ("Eteläsolmu", "Kolmas vaikutus" jne.).
ellauri242.html on line 186: Jagunovin osasto otti ensimmäisen taistelun 14. toukokuuta lähellä Kydirlezin kylää - saksalaiset joukot menivät nopeasti Adzhi-Mushkaihin ohittaen naureskellen hajallaan olevat neuvostojoukot, jotka olivat vetäytymässä asemistaan ​​Bagerovosta; puolustusyksikkö, jossa oli osia 157. jalkaväkidivisioonasta, onnistui pysäyttämään ja työntämään takaisin Saksan joukot tuhoten kokonaista 3 panssarivaunua.
ellauri242.html on line 198: Koska kukaan ei odottanut tällaista tapahtumien kulkua, kivilouhokset eivät olleet valmiita pitkäaikaiseen piiritykseen. Suuria vesi-, ruoka- ja ammusvarastoja ei valmistettu, ja juomaveden kaivoja oli vain ulkona; jokaiseen juomavarastojen täydentämiseen tähtäävään käyntiin liittyi taistelu. Sotilaiden mukaan yksi ämpäri vettä vastasi ämpäriä menetettyä verta. Olisi kannattanut juoda verta mieluummin. Saksalaiset joukot arvasivat näiden purkausten syyt ja tuhosivat kaivot lähellä kivilouhoksia - niitä oli kaksi Aji-Mushkaissa - "makea" ja "suolainen". Ruoasta, vedestä, aseista ja ammuksista oli katastrofaalinen pula, tilanne oli saavuttamassa kriittistä pistettä. Lisäksi natsisotilaat alkavat käyttää räjähteitä tunneleiden täyttämiseen ja syyllistyivät myrkyllisten kaasujen pumppaamiseen katakombeihin – ensimmäiset kaasuhyökkäykset tapahtuivat toukokuun lopussa. Tätä nazit eivät kyllä myöntäneet. Valehtelivat raukat nälissään.
ellauri242.html on line 201: Kesäkuun puolivälissä puolet Kerchissä sijaitsevista viidestä saksalaisrykmentistä siirrettiin louhoksille, ja he kärsivät merkittäviä tappioita taisteluissa.
ellauri242.html on line 206: Elokuussa maanalaisten varuskuntien taistelutoiminta on laskussa, maan alla oli useita satoja ihmisiä, uupumukseen ja sairauksiin kuolleisuus lisääntyy.
ellauri242.html on line 270: Karjalan kannaksen Uudellakirkolla syntyneen Tyyne Leivo-Larssonin vanhemmat olivat Sysmästä lähtöisin ollut työmies Erik Johan Leivo ja Sofia Vilhelmiina Saarinen (1871–1935). Perhe muutti Helsinkiin vuonna 1904. Leivo osallistui punaisten puolella 16-vuotiaana sisällissodan Tampereen taisteluun. Mahdollisesti hän oli mukana ryhmässä, joka viime hetkellä murtautui ulos piiritetystä kaupungista. Runoilija Kössi Kaatra kuvaa hänet taisteluvalmiina nuorena, joka uskalsi luotisateessakin kuljettaa haavoittuneita.
ellauri243.html on line 96: Anne Frank-lookalike Shosanna hoitaa elokuvateatteria Pariisissa valehenkilöllisyyden turvin. Hän tapaa saksalais-suomalaisen tarkka-ampujan Simo Häyhän (Fredrik Stollen), joka kaatoi 250 vihollista yhden taistelun aikana. Häyhän on määrä esittää izeään nazien propagandaelokuvassa Stolz der Nation (Kansakunnan ylpeys). Shosannaan sen jutkutaustasta tietämättä ihastunut Häyhä vakuuttaa (? taivuttaa) Joe Goebbelsin siirtämään elokuvan ensi-illan Shosannan elokuvateatteriin. Shosanna suunnittelee rakastajansa Marcelin (pätkän ranskalaisvahvistus, yhtä merkittävä kontribuutio kuin sammakoilla viime sodassa) kanssa ensi-iltaan osallistuvien natsijohtajien tappamista sytyttämällä teatterin tuleen. Meneehän siinä mukana muutama sata pahaa-aavistamattomia ydinsaxalaisia, mutta väliäkö hällä, koko Saxan kansahan on yhtä syyllinen. Inter arma silent leges! Ihan sama tematiikka muuten kuin Dan Steinbockin Andromeedassa. Vittu onnää tosi mieltä nostattavia juttuja, etten sano kääntäviä.
ellauri243.html on line 575: Elä vapaana tai kuole: Kuolema ei ole pahin paha. Elä ilmatteexi tai kuole kovaa, kuten Renny Harlin leffoissa. Lause hyväksyttiin paahtoleivästä, jonka kirjoitti kenraali John Stark, New Hampshiren kuuluisin Yhdysvaltain vapaussodan sotilas, 31. heinäkuuta 1809. Huono terveys pakotti Starkin kieltäytymään kutsusta Benningtonin taistelun vuosipäiväkokoukseen. Sen sijaan hän lähetti paahtixen kirjeitse.
ellauri243.html on line 686: Itävaltalainen koulu syntyi Wienissä Carl Mengerin, Eugen von Böhm-Bawerkin, Friedrich von Wieserin ja muiden töillä. Se vastusti metodologisesti historiallista koulukuntaa (sijaitsee Saksassa) kiistassa, joka tunnetaan nimellä Methodenstreit eli metodologiataistelu.
ellauri246.html on line 353: Alexander Ivanovich, Josephin isä, läpäisi kaikki sodat, alkaen Suomen rintaman sotilaallisenta kirjeenvaihtajanta. Hän oli toimittaja ja samalla valokuvaaja. Hän kirjasi viimeiset taistelut Kiinassa, palasi sieltä Japanin tappion jälkeen. Seuraavaksi pronssi Johka (?) tuodaan sieltä, oli pitkään seisomassa runoilijan kirjoituspöydällä. Kazelen Leninin pään yli ulos.
ellauri246.html on line 533: Kaikista mitä Brodsky omistaa, ei puutu vain lahjakkuutta, vaan kyky luoda ihanaa. Ja ulkomailla, jonkun muun paikan edessä, hänen edessään sama arkki. "Tämä valkoinen, tyhjä paperiarkki on täynnä rivejä. Tyhjyys voitetaan luovuudella. " Tässä on kaava, joka Brodsky tarjoaa taistelun tyhjästä. Aitoaan testataan ei-olemassaolo, turha kiirehtiä ikuisuudessa. Luovuus oli ainoa lanka, joka yhdistää Brodskin todellisuuteen, ja se on luovuutta, kuten me tiedämme runolla "Uusi elämä" (1988, Nobelin palkinnon toimituksen jälkeen) innostuksella kaiken pahan maan kasvoilta. Brodskin tuomioistuin itse on paljon tiukempi. Ehkä kirjoittaja itse on pettynyt niihin teksteihin, joista pidämme. On väistämätön ajatus henkilö, jolla on tehostetut vaatimukset. Dostoevskyn omistuksessa olevassa artikkelissa Brodsky toteaa, että kesken luovuutta alkaa haluta itseparannusta, mieluiten pyhyyttä. Mutta tietyssä vaiheessa sanataiteilija huomaa, että hänen sulka on saavuttanut enemmän menestystä kuin hänen sielunsa. Ja sitten hän asettaa tehtävän vähentää luovuuden ja persoonallisuuden välistä kuilua. Näin ollen moraalisen itseparannusongelma tulee esiin. "Mitä sinä työskentelet nyt?" - "Työskentelen itseäni". Oletko työskennellyt hyvin? kysyi Rodin kavereilta. Kuis käsi käyb, kysyi Jaakko Hintikka apupojilta.
ellauri247.html on line 188: Palattuaan kotimaahan 1746 hän julkaisi satiirit Advice ja Reproof, mutta vasta runo "Tears of Scotland", jossa hän ruoskii Cullodenin taistelun jälkeisiä hallituksen joukkojen julmuuksia, sekä romaanit Roderick Random (1748), jonka esikuvana on ollut Alain-René Lesagen veijariromaani Gil Blas, ja Peregrine Pickle (1751) saivat laajempaa huomiota. Hän kuvaa niissä merielämää mainiosti ja niin realistisesti, että laivastossa tehtiin niiden ansiosta useita uudistuksia, mm nenäkkäiden välskärien kölihaalaus,
ellauri247.html on line 495: Kun hän tarkemmin silmäili taideteoksen hahmoja näki hän etualalla juutalaisen, joka taistelun riehunnasta piittaamatta ottaa saaliin joukosta haltuunsa jalokivilippaita.
ellauri249.html on line 52: Eräässä eduskunnan valiokunnassa käsiteltiin aikoinaan talousneuvostokysymystä. Muuan edustaja tuli sanoneeksi, että maailmassa vallitsee ikuinen taistelu... Työn ja pääoman välillä! huusi eräs vasemmistolainen väliin. Viisauden ja tyhmyyden, hyvyyden ja pahuuden välillä, jatkoi puhuja, joka oli Nietzschensä lukenut.
ellauri249.html on line 103: Don virtaa hiljaa ja suht lyhkösenäkin Ukrainan ja Ryssän rajoilla Asovanmeren pohjukkaan. Siitä (ja Moskovastakin! Stalin oli takuulla hermona!) itään laskee Volga Volga äiti armas mutkan kautta Kaspiaan ex-Stalingradin läpitte. Se on nyt Volgograd. Stalingradin taistelu oli maailmanhistorian verisin. Porukkaa oli paikalla 10x enemmän kuin Tshingis kaanin aikana. Miltähän se näytti avaruudesta? Muurahaisten kähinältä pesäaukolla.
ellauri249.html on line 250: Stalingradin taistelun voittamiseen Hruštšov antoi kiistatta silloisten länkkärien näkökulmasta myönteisen panoksensa. Hän oli organisoimassa vastahyökkäystä ja osasi rohkaista sotilaita eikä vajonnut pessimismiin. Kiitosta Stalinilta ei kuitenkaan herunut, vaan tämä soitti Hruštšoville ja haukkui tämän perusteellisesti perusteettomasta optimismista.
ellauri249.html on line 270: Stalinin viimeiset vuodet 1949–1953 olivat ankeaa aikaa. Kommunismi oli muuttunut Amerikan hegemoniaa uhmaavaxi venäläiseksi imperialismiksi ja Stalinin hovi kävi veristä ja vodkaista valtataistelua. Stalin kärsi sydänkohtauksista vuosina 1945 ja 1947. Hän korvasi puolueen kokoukset irvokkailla aamuyöhön kestäneillä juomingeilla, joissa käsiteltiin valtion juoksevia asioita. Stalinin alaisille ne olivat puhdasta nöyryyttämistä. Stalinista oli huvittavaa kun ihmiset nolasivat itsensä ja kokivat nöyryytyksiä: tuolille laitettiin tomaatteja ja joku pakotettiin istumaan niiden päälle, viiniin laitettiin suolaa ja se joka oli raitis, pakotettiin juomaan votkaa niin kauan, että menetti tajuntansa.
ellauri249.html on line 283: Pian vangittiin muitakin tiedustelupalvelun johtajia. Valtiollisen poliisin valtaa vähennettiin ja se alennettiin ministeriöstä komiteaksi (KGB). Seuraavaksi käynnistyi Hruštšovin ja Malenkovin välinen valtataistelu. Miehet olivat jo pitkään tunteneet toisiaan kohtaan syvää antipatiaa. Malenkovin syrjäyttämisessä Hruštšovia tukivat Mikojan, Molotov, Kliment Vorošilov ja Leningradin ja Ukrainan puoluejohtajat. Malenkov erosi virastaan helmikuussa 1955 syytettynä virheistä. Hän joutui sähkölaitosministeriksi. Noloa.
ellauri254.html on line 273: В карманах трупов будет шарить, Ryöstää taistelussa tapettujen ruumiita,
ellauri254.html on line 598: Avvakum toimi vuonna 1652 esipappina Jurjevetsissa ja sittemmin Moskovan Kazanin katedraalin pappina. Hän vastusti jyrkästi patriarkka Nikonin uudistuksia, minkä takia hänet vuonna 1653 karkotettiin Tobolskiin ja Venäjän Kaukoitään. Vuonna 1663 tsaari Aleksei Mihailovitš kutsui Avvakumin takaisin Moskovaan. Hän ei kuitenkaan luopunut näkemyksistään, vaan jatkoi taistelua kirkon uudistuksia vastaan ja sai paljon kannattajia. Vuonna 1664 Avvakum karkotettiin Mezeniin. Vuonna 1667 hänet kutsuttiin Moskovaan. Kirkolliskokouksessa Avvakumilta riistettiin papinvirka, jätettiin pelekkä tybeteikka, hänet tuomittiin kirkonkiroukseen ja karkotettiin Pustozjorskin linnoitukseen. Siellä hän vietti 15 vuotta maakuoppaan rakennetussa hirsisalvoksessa. Pustozjorskissa Avvakum jatkoi kirjallista toimintaansa ja kamppailua virallista kirkkoa vastaan. Vuonna 1682 Avvakum lähimpine tovereineen poltettiin hirsisalvoxeen tsaarin määräyksestä.
ellauri254.html on line 612: Hän johti Erzurumin taistelua jossain Turkissa tammi-helmikuussa 1916. Judenitšin armeija eteni noin 150 kilometriä ja murskasi miltei täydellisesti Kerim-paššan turkkilaisen 3. armeijan. Abdul Kerim erotettiin Turkin Kaukasian joukkojen ylipäällikkyydestä. Tästä Judenitš palkittiin Pyhän Yrjön ritarikunnan prenikalla ja hän jäikin viimeiseksi Venäjän keisarikunnassa näin korkealla sotilaskunniamerkillä palkituksi. Helmikuun (maaliskuun) vallankumouksen jälkeen hänet nimitettiin Kaukasian rintaman ylipäälliköksi, josta tehtävästä uusi sotaministeri Ai-Ai Kerenski hänet erotti maaliskuussa 1917. Sotasaalissäästöillään hän osti talon Gruusian pääkaupungista Tbilisistä ja maata tunnetulta kylpyläseudulta Kislovodskista Venäjän Etu-Kaukasiassa. Hän seurasi jatkuvasti tapahtumia Venäjällä ja asui laittomasti, mutta ei piilossa, Pietarissa.
ellauri254.html on line 647: Vuoden 1920 marraskuussa Wrangel joutui evakuoimaan liittoutuneiden avulla noin 70 000 sotilasta ja 65 000 siviiliä Krimiltä Turkkiin, joka oli ympärysvaltojen hallussa. Wrangel matkusti Turkin ja Tunisian kautta Jugoslaviaan, jossa hän piti yllä pakolaisesikuntaa mahdollista vastavallankumoussotaa varten vuoteen 1925 asti. Hän perusti sisällissodan veteraanien järjestön, Venäläinen yleissotilaallinen unionin (ROVS) 1924 ja pyrki pitämään miehensä taistelukuntoisina ja yhdistämään monarkistit ja tasavaltalaiset. Marraskuussa 1924 hän tosin tunnusti suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitšin Venäjän kruunuun lailliseksi tavoittelijaksi.
ellauri254.html on line 651: Lev Davidovitš Trotski (ven. Лев Давидович Троцкий; alkuaan ven. Лев Давидович Бронштейн, Lev Davidovitš Bronštein, 7. marraskuuta (J: 26. lokakuuta) 1879 Janovka, Hersonin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 21. elokuuta 1940 Coyoacán, México, Meksiko) oli merkittävä bolševikkivallankumouksellinen ja marxismin teoreetikko. Trotski kuului Neuvostoliiton ja Kominternin perustajiin, ja häntä pidetään puna-armeijan luojana, mutta hän joutui vuonna 1929 maanpakoon hävittyään valtataistelun Josif Stalinin kanssa. NKVD:n agentti Ramón Mercader murhasi Trotskin Meksikossa 1940.
ellauri254.html on line 707: Kirov osallistui sisällissotaan Pohjois-Kaukasian rintamalla vuoteen 1920 asti. Myöhemmin hänestä tuli Azerbaidžanin kommunistipuolueen johtaja. Hän oli 1922 luomassa Transkaukasian sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa, joka oli yksi neljästä Neuvostoliiton muodostaneesta neuvostotasavallasta. Hänestä tuli Stalinin läheinen apuri valtataistelussa vanhoja bolševikkeja vastaan. Vuonna 1926 hän sai Leningradin ja Luoteis-Venäjän kommunistisen puolueen johtajan aseman.
ellauri254.html on line 865: Rauhanaika oli Tihonovista jotenkin sietämätöntä. Tihonovin aiheena on sota ja tehtävänä sankarin ezintä. Aloitettuaan sankarin etsinnän (tällaisen nimen hän antoi eräälle teokselleen) Tihonov koki nepin sumussa ja kakofoniassa monesti pettymyksen: entiset ratsumiehet olivat laskeutuneet maahan satulasta, heittäneet tylstyneet säilänsä menemään ja tuhersivat rasvaisten työpenkkiensä ääressä. Usko uskona, mutta äskeiset sankarit olivat rappeutuneet sen näki selvästi kokemattomampikin kuin Tihonovin silmä. Valkosuomalaisia vastaan käytyyn taisteluun Tihonov lähti hyvin aseistettuna. Marssi läpi Karjalan ja Suomen huurteisten mezien uraata huutaen.
ellauri254.html on line 906: Pohjois -Venäjän interventio, joka tunnetaan myös nimellä Pohjois-Venäjän retkikunta , Arkkienkeli-kampanja ja Murmanin lähetys, oli osa liittoutuneiden väliintuloa Venäjän sisällissodassa lokakuun vallankumouksen jälkeen. Interventio johti ulkomaisten joukkojen osallistumiseen Venäjän sisällissotaan valkoisen liikkeen puolella. Liike kukistettiin lopulta, kun taas Britannian johtamat liittoutuneiden joukot vetäytyivät Pohjois-Venäjältä taisteltuaan useita urheita puolustustoimia bolshevikkeja vastaan, kuten Bolshie Ozerkin taistelun. Kampanja kesti maaliskuusta 1918, ensimmäisen maailmansodan viimeisten kuukausien aikana, lokakuuhun 1919.
ellauri256.html on line 127: Ja se oli kerran. Ja niin Israel tapasi medianilaiset. Ja siellä oli mahtava taistelu. Piinehas, ylimmäisen papin Aaronin pojan Eleasarin poika, johti Israelia, ja hänen käsissään olivat pyhät astiat ja hälytystorvetit. Ja Israel voitti, ja voitettuaan hän raivostui. Ja sitten hän jakoi karjan ja naiset. Pinehas, ylipapin pojanpoika, otti parhaan lauman ja parhaan naisen.
ellauri256.html on line 180: 2. Pappi Eelin kahdesta ’kelvottomasta’ pojasta nuorempi (1Sa 1:3; 2:12). Palvellessaan pappeina hän ja hänen veljensä Hofni makasivat niiden naisten kanssa, jotka palvelivat pyhäkössä, ja he ”käsittelivät Jehovan uhrilahjaa epäkunnioittavasti” (1Sa 2:13–17, 22). Kun heidän isänsä nuhteli heitä laimeasti, he kieltäytyivät kuuntelemasta. Jumala julisti heille heidän pahuutensa vuoksi tuomion, joka täyttyi heidän kummankin saadessa samana päivänä surmansa taistelussa filistealaisia vastaan. (1Sa 2:23–25, 34; 3:13; 4:11.) Tieto arkun kaappaamisesta ja hänen appensa ja aviomiehensä kuolemasta oli liikaa tämän Pinehaan vaimolle. Hän joutui sokkiin ja kuoli synnyttäessään Ikeabodin. (1Sa 4:17–21.)
ellauri256.html on line 484: 1100-luvulla Kaniv oli huomattava kaupunki ja keskeisessä asemassa Kiovan Rusissa. Kaniv sijaitsi myös Dnepriä pitkin kulkeneen viikinkien idäntien varressa. 1200-luvulla Kaltšikjoen taistelusta kertovissa kronikoissa mainitaan Kanivin ruhtinas Svjatoslavin kaatuneen siellä, ja tarinoiden mukaan mongolit valloittivat ja hävittivät Kanivin 1239. Olikohan Gorkin näköinen bolshevikki tsherkessi? Tsherkessit asuvat Kavkazuxella.
ellauri256.html on line 487: Pohjan sodan aikaan kaupunki joutui kapinallisen kasakkahetmani Bohdan H’melnytskyin hallintaan. Vuosina 1648–1678 kaupunki oli kasakoiden hallussa, kunnes nämä hävisivät taistelussa turkkilaisille ja kaupungin hallinto muutettiin Bohuslaviin.
ellauri257.html on line 103: Päähenkilö Taras Bulba on itse vanha kasakka, jo monet taistelut kokenut veijari. Hän haluaa opettaa myös kaksi poikaansa oikeiden kasakoiden elämään. Taras vie poikansa Ostapin ja Andrein Dneprin varrella olevaan Setsiin, kasakoiden leirikaupunkiin. Pian Taras Bulba huomaa, että kasakoilla ei ole suunnitteilla mitään isompaa taistelua, jossa hänen poikansa voisivat näyttää taitonsa. Niinpä hän manipuloi, ohjaa ja muokkaa Setsin kasakoiden mielialoja taitavasti päästäkseen tavoitteisiinsa.
ellauri257.html on line 106: Taras palaa kotiin löytääkseen kaikki vanhat kasakkaystävänsä kuolleina ja nuoremmat kasakat heidän tilalleen. Hän lähtee taas sotaan. Uusi hetmani haluaa tehdä rauhan puolalaisten kanssa, mitä Taras jyrkästi vastustaa varoittaen, että puolalaiset ovat petollisia eivätkä kunnioita heidän sanojaan. Taras ei pystynyt vakuuttamaan hetmania, vaan vie hänen rykmenttinsä jatkamaan hyökkäystä itsenäisesti. Kuten Taras ennusti, kun uusi hetmani suostuu aselepoon, puolalaiset pettävät hänet ja tappavat joukon kasakkoja. Taras ja hänen miehensä jatkavat taistelua ja jäävät lopulta kiinni raunioituneeseen linnoitukseen, jossa he taistelevat, kunnes viimeinen mies voitetaan.
ellauri257.html on line 108: Taras naulataan ja sidotaan puuhun ja sytytetään tuleen. Tässäkin tilassa hän kutsuu miehiään jatkamaan taistelua väittäen, että uusi tsaari on tulossa hallitsemaan maata. Tarina päättyy siihen, että Dnestrijoen kasakat muistelevat Tarasin suuria saavutuksia ja hänen horjumatonta kasakkahenkeään.
ellauri260.html on line 123: Mounierin ajatus kristitystä hengelliseen taisteluun osallistuvana valppaana urheilijana antoi jyrkän vastauksen Nietzschen kritiikkiin kristinuskosta heikkojen uskontona. Hänen väitteensä siitä, että todellista edistystä ei ole ilman transsendenssin ulottuvuutta, vastusti marxilaista maallisen paratiisin etsimistä luokkataistelun kautta. Hänen hyväksyntänsä psykologian tärkeydestä korostaen samalla ihmisen vapautta ja vastuuta antoi vastauksen Freudin vaistokeskeiseen psykoanalyysiin.
ellauri260.html on line 235: Lassalle kuoli kaxintaistelussa, johon se haastoi erään Helenen isän joka ei halunnut päästää Lassallea naimisiin Helenen kanssa. Helenen isä antoi homman romanialaiselle pajarille, dem rumänischen Bojaren Janko von Racowitza (Iancu Racoviţă), ein Mitglied des Corps Neoborussia-Berlin. Pajari harjoitteli ampumista aamupäivällä ja ampui sitten Lassallea kruununkalleuxiin. Siihen päättyi vallankumouxellisen tie. Wenige Wochen vor seinem Tod hatte Lassalle bereits Bilanz gezogen:
ellauri262.html on line 264: Tolkien valmistui Oxfordista kesäkuussa 1915, ensimmäisen maailmansodan jo sytyttyä. Heti valmistumisensa jälkeen hän astui armeijan palvelukseen. Tolkien komennettiin lyhyen koulutuksen jälkeen Ranskaan länsirintamalle, jossa hän palveli viestiupseerina ja osallistui Sommen taisteluun hillomunkin hinnalla. Hän sairastui vuonna 1916 ampumahautakuumeeseen ja pääsi pois rintamalta. Tolkien siirrettiin parantumaan Birminghamiin sotilassairaalaan, josta hänet kotiutettiin jouluksi. Tuolloin hän kirjoitti ensimmäiset Keski-Maa-aiheiset tarinansa. lähde? Käsikirjoitus oli alun perin nimeltään The Book of Lost Tales (suom. Kadonneiden tarujen kirja), jonka tarinoista myöhemmin muodostui postuumisti julkaistu Silmarillion. Kotiutuksensa jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi siitä hyvästä.
ellauri263.html on line 534: Juorut levisivät vuosia myöhemmin uudelleen Saksassa, ja hän hankki Teosofista seuraa suojellakseen toisen lääkärintodistuksen naistentautien lääkäriltä Leon Oppenheimerilta, jonka mukaan hän kärsi anteflexio uterista (kohdun epänormaalista asennosta), joka ”on todennäköisesti synnynnäistä, koska tutkimuksen mukaan hän ei ole koskaan synnyttänyt eikä hänellä ole ollut gynekologista sairautta”. Allekirjoituksen todisti oikeaksi tohtori Roeder, kuninkaallinen piirilääkäri, ja se julkaistiin Oppenheimerin elinaikana. Juri kuoli vuonna 1867, ja hänen hautajaisissaan olivat läsnä vain Helena Blavatsky ja Agardi Metrovich. Ilman virallisia papereita ollut poika haudattiin Metrovichin nimellä. Blavatsky väitti osallistuneensa samana vuonna mieheksi pukeutuneena Giuseppe Garibaldin joukoissa Mentanan taisteluun ja haavoittuneensa vakavasti.
ellauri264.html on line 72: Kaikki tämmöiset lifestyle-hölötyxet pitää aloittaa marxilaisella materialistisella analyysillä. Kuka tästä hyötyy ja ketkä kärsivät? Vastaus on joka kerta sama: kökkäreet kasan päällä hyötyvät, laahus ottaa lommoa. Ruoziin mennyt sairaanhoitaja ansaizee enemmän kuin professori emeritus, kun suomalainen hoituri saa vain kolmannexen siitä palkasta. No tää sairaanhoitaja tekee jonkun vuokrafirman kautta keikkatyötä yxityisessä sairaalassa eikä saa muita palkkaetuja eikä paikan jatkumisesta tai lomista ole mitään varmuutta. Yxityinen sairaala tekee hyvää tiliä, koska se laskuttaa sikahintoja yhtä kökkäreiseltä yxityiseltä asiakaskunnalta. Eli luokkataistelusta on jälleen kysymys, vaikka siirtyneenä kylmän sodan vaiheeseen. Z-sukupolven järjestäytymättömät volttikuskit tarvis tekoälyä, ne ovat tyhmiä kuin pulut, ellei tyhmempiä.
ellauri266.html on line 427: Vuonna 2500 ryhmä astronauteja, mukaan lukien toimittaja Ulysse Mérou, matkasi Betelgeusen tähtijärjestelmän planeetalle. He laskeutuvat löytääkseen tosi omituisen maailman, jossa älykkäät apinat ovat Mestarirotu ja ihmiset muuttuvat villieläimiksi: eläintarhoissa häkissä, laboratoriokokeissa ja urheilun vuoksi metsästettyinä ja ruokakaupan hyllyllä. Tarina keskittyy Ulyssen vangitsemiseen, hänen taisteluun selviytyäkseen ja murskaavaan huippukohtaan hänen palattaessa maan päälle ja kauhistuttavaan viimeiseen löytöön. Romaani on myös huono vertaus tieteestä, evoluutiosta sekä ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta.
ellauri267.html on line 268: On melko yllättävää, että kun homolibertiiniä ezittiin, Dryden ei käyttänyt todellista hahmoa, englantilaista Stukelyä; villi urhoollinen, joka kulutettuaan jalon omaisuuden tuli italialaisen Condottierien joukon johtajaksi, joka osallistui Sebastianin palvelukseen ja itse asiassa kaatui Alcazarin taistelussa. Collier valittaa, ja erittäin hyvästä syystä, että Dryden on muftin hahmossa tarttunut tilaisuuteen pilkata ja arvostella jokaisen uskonnon pappeutta; Olen pahoillani, että hän jättää harvoin käyttämättä tilaisuuden perusteettomasti. Kohtaukset annettiin julki luultavasti, kuten kirjoittajamme itse sanoo Cleomenesissa, "yleisön barbaarisemman osan tyydyttämiseksi".
ellauri267.html on line 395: Olipa taistelun vaivannäö, korjaamaton

ellauri267.html on line 597: Seb. Vanhalla Alvarilla oli sellaisia ​​asioita, jotka vaativat meidän avioliittoamme vastaan. Kuten nyt on nähty, ne tylsensivät miekkaani taistelussa
ellauri267.html on line 1296: töykeämpiin taisteluihin, et halua yhtään sekuntia sekaantua tähän.

ellauri267.html on line 1324: Tampaxilla on voimakas kauna, koska Sebastian ei palkinnut häntä riittävästi aiemmasta palveluksestaan ja myönsi Violanten käden toiselle hovimiehelle, Henriquezille. Kohdatessaan välittömän taistelun kuolemaan Boraxin kanssa Sebastian selittää, että Henriquez oli ensin etsinyt Violanten kättä, että Henriquez oli kuollut puolustaessaan Sebastiania ja että Violante odottaa nyt Boraxia. Hyväksyessään Sebastianin selityksen Borax esittää, palautetaan suosioon ja lupaa palvella Sebastiania yhtä uskollisesti kuin Henriquez oli tehnyt. Viimeisessä näytöksessä Borax auttaa Sebastiania kantamaan miehekkäästi syyllisyyden ja menetyksen tunteensa. Voimakkaan vastakkainasettelun kohtaukset antavat dramaturgille mahdollisuuden näyttää erilaisia tunteita lyhyessä tilassa sekä intohimojen lisääntymistä ja vähenemistä. Drydenin kyky vangita tällainen sävyvalikoima kompensoi jossain määrin sitä, että hänellä ei ole suurempaa lahjaa dramaturgina - kykyä osoittaa hahmojensa kasvua ja kehitystä. Mutta kuka vittu on Alonzo?
ellauri267.html on line 1361: Vuonna 1578 Portugalin kuningas Sebastian kärsi musertavan tappion Alcácer Quibirin taistelussa Marokon kuninkaan Abd al-Malikin käsissä , mikä päätti Portugalin pyrkimykset tunkeutua Maghrebille ja kristinuskoa . Molemmat kuninkaat kuolivat taistelun aikana, samoin kuin Abdallah Mohammed , joka oli liittoutunut Sebastianin kanssa. Kuningas Sebastianin kuolema aloitti tapahtumat, jotka johtivat Portugalin ja Espanjan kruunujen väliaikaiseen liittoon Espanjan Filip II :n alaisuudessa . Kuningas Abd al-Malikin voitto antoi Marokolle huomattavaa voimaa ja kansainvälistä arvovaltaa.
ellauri267.html on line 1371: 1578: Kolmen kuninkaan taistelu käydään Ksar el-Kebirin paikalla.
ellauri267.html on line 1382: Don Sebastian oli Portugalin prinssi João Manuelin ja hänen puolisonsa Itävallan Joannan poika. Hän oli Portugalin kuninkaan Juhana III: n ja Itävallan kuningattaren Katariinan pojanpoika. Hän katosi (oletettavasti kuoli taistelussa) Alcácer Quibirin taistelussa Marokon Saadilaisia vastaan. Sebastian I: tä kutsutaan usein halutuksi (portugaliksi "o Desejado") tai Kätketyksi (portugaliksi "O Encoberto"), sillä portugalilaiset kaipasivat hänen paluutaan lopettaakseen Portugalin rappion, joka alkoi hänen kuolemansa jälkeen. Häntä pidetään portugalilaisena esimerkkinä vuoristolegendassa nukkuvasta kuninkaasta, sillä portugalilaisen perinteen mukaan hän palaa sumuisessa aamunkoitteessa Portugalin hädän hetkellä.
ellauri269.html on line 147: Dräänit (Draenei) ovat Naarun ja Itkun seuraajia ja Pyhän Valon palvojia. He ovat alun perin kotoisin Nya Arguxen kaukaisesta maailmasta ja pakenivat sen jälkeen, kun Sargon yritti turmella heitä. Sitten he asettuivat Viemäriin örkkien (sax. Krauts, ven. Русски) kotimaailmaan, jossa rauhan jälkeen heidät murhattiin raa'asti Guldanin örkkien korruption (eng. holocaust) aikana. Lopulta he asettuivat Azerothiin (eng. USA) etsimään apua taistelussaan palavaa legioonaa (eng. arab commies) vastaan. Dräänit esiteltiin Palava Ristiretki -laajennuksessa. Kz. lähemmin paasausta Tytöt tytöt dräänien rodullisista esikuvista.
ellauri269.html on line 153: Hahmot saavat kehittyessään eli tasoja kerätessään useita erilaisia kykyjä ja taitoja, jotka vaikuttavat pelaamiseen huomattavasti. World of Warcraftissa on paljon erilaisia toimintoja, jotka esitellään pelaajalle tämän noustessa korkeammalle tasolle (engl. leeveli). Esimerkiksi tasolla 10 pelaaja pystyy osallistumaan Liittouman ja Lauman välisiin taisteluihin taistelukentillä (engl. Battlegrounds). Pelaaja voi käydä läpi instanssi-luolastoja (engl. Instance, Dungeon) tasolta 10 alkaen ja tasolla 15 pelaajalle avautuu mahdollisuus liittyä automaattisesti niihin pyrkiviin ryhmiin.
ellauri269.html on line 161: Druidi (engl. druid) on hyvin monipuolinen hahmoluokka, sillä se voi asettua mihin tahansa pelin taistelurooleista. Druidin rooli riippuu käytössä olevasta taitopuusta. Druidin pelaaminen perustuu hahmon olomuodon vaihtamiseen tilanteen mukaan, jolloin hahmon päätehtävä muuttuu muotoa vastaavaksi. Druidi voi muuttaa ulkomuotonsa esimerkiksi fyysistä vahinkoa hyvin kestäväksi karhumuodoksi (engl. Bear form), kovaa vahinkoa tekevään kissamuotoon (engl. Cat Form), nopeaan lentävään lintumuotoon (engl. Flight Form) tai taikoja tekevään pöllömuotoon (engl. Moonkin Form).
ellauri269.html on line 163: Metsästäjä (engl. hunter) on puolestaan fyysistä vauriota etäisyydeltä aiheuttamaan painottunut hahmoluokka. Metsästäjä on erikoistunut mm. jousien ja tuliaseiden käyttöön. Metsästäjä pystyy kesyttämään itselleen lemmikin pelin pedoista ja käyttämään sitä esimerkiksi sitoakseen vastustajansa lähitaisteluun. Lemmikeillä itsellään on myös erilaisia taitoja. Lisäksi metsästäjät voivat ansoittaa maastoa.
ellauri269.html on line 171: Rosvo (engl. rogue) voi tiirikoida lukkoja sekä varastaa esineitä tai rahaa NPC-vastustajilta. rosvon tärkein ominaisuus on hiipimiskyky (engl. Stealth), joka on myös joidenkin taitojen edellytys. Rosvo on heikko joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi, mutta sen hyvinä puolina pidetään piiloutumis- ja salamannopeita lähitaistelutaitoja.
ellauri269.html on line 173: Shamaani (engl. shaman) osaa parantaa, tehdä vahinkoa lähitaistelussa ja myös tehdä kauemmas ulottuvia vahinkoloitsuja. Shamaanin tärkeimpiä taitoja ovat toteemit (engl. totem). Niiden avulla shamaani voi saada itselleen tai tuoda ryhmäänsä parannusta tai manaa, parantaa lähitaisteluvoimaansa, parantaa puolustusta ja maagisia voimia ja tuoda lisää tuhovoimaa. Shamaani pystyy herättämään muita pelaajia henkiin ja ainoana pelattavana hahmoluokkana suorittamaan uudelleensyntymän käyttämällä erityistä Ankh-avainta, egyptiläistä käsiasetta joka on tuttu kiekkomaailmasta (Ankh-Morpork).
ellauri269.html on line 177: Soturin (engl. warrior) kykypuut keskittyvät kahteen tehtävään, vahingon aiheuttamiseen tai vahingon vastaanottamiseen. Soturi on paladiinin ja kuolonritarin ohella fyysisesti kestävin hahmoluokka, johtuen kyvystä käyttää raskasta levypanssaria. Soturit ovat kestäviä myös vahingontekoroolissa. Soturien kyvyt perustuvat raivoon, joka kasvaa taistelun edetessä. Tää on tuttua talvisotaleffoista.
ellauri269.html on line 181: Munkki (engl. monk) on Mists of Pandaria -lisäosassa ilmestynyt hybridiluokka. Heidän taitonsa perustuvat joko aseiden kera tai ilman niitä toimiviin taistelulajeihin. Munkit ammentavat voimaa chi-energiasta, joita saa chi-siemenistä. He pystyvät sekä vahingoittamaan vastustajia että puolustamaan tai parantamaan muita.
ellauri269.html on line 183: Demoninmetsästäjä (engl. demon hunter) on Legion-lisäosassa ilmestynyt pelin toinen sankarihahmoluokka. Demoninmetsästäjään tarvittavan ennestään käytössä olevan hahmon kokemustason oli alun perin oltava vähintään 98 (kunnes Shadowlands-lisäosassa uudeksi aloitustasoksi tuli 8). Demoninmetsästäjä tehostaa itseään lähitaistelussa demonisella tulella sekä muilla surmatuilta demoneilta viedyillä voimilla.
ellauri269.html on line 189: Taistelukentät (engl. battleground) ovat Lauman ja Liittouman PvP-taistelupaikkoja (engl. Player versus Player, pelaaja pelaajaa vastaan). Taistelukentät ovat suosittuja paikkoja honor-pisteiden keräämiseen. Taistelukentillä myös kerätään erilaisille ryhmille ja liittoutumille manta, joka oikeuttaa ostamaan erilaisia tavaroita näiden ryhmien kauppiailta. Moniin taistelukenttiin liittyy taistelun aikana suoritettavia tehtäviä, joista saa yleensä pieniä määriä manta kyseiselle taholle.
ellauri269.html on line 191: Jokaiselle vuoden päivälle on oma päivittäinen taistelu (Daily-BG), jonka suorittamalla pelaajat saavat ylimääräisiä kunnia- ja areenapisteitä. Lisäksi jokaiselle kuukauden viikonlopulle (Call to Arms) on määrätty erityinen taistelukenttä, jolla taistelemisesta saa ylimääräisiä honor-pisteitä.
ellauri269.html on line 396: TAISTELU RAIVOAA ETIÄPPÄIN. Olet tavannut Arthasin. Olet nähnyt hänen nuoruutensa, suurimman lovensa, suurimman menetyksensä ja suurimman haasteensa. Olet nähnyt hänen epätoivoisimman hetkensä, hänen julman nousunsa valtaan ja lopulta hänen heräämisensä. Mutta se on vain sisävuoro. Nyt voit haastaa hänet itse World of Warcraft: Wrath of the Lich Kingissä World of Warcraft on online-roolipelikokemus, joka sijoittuu palkittuun Warcraft-universumiin. Siinä pelaajat luovat omia sankareitaan ja tutkivat, seikkailevat ja etsivät valtavaa maailmaa, joka on jaettu tuhansien muiden pelaajien kanssa. Seikkailivatpa he yhdessä tai taistelevat toisiaan vastaan eeppisissä taisteluissa, he muodostavat ystävyyssuhteita, takovat alliansseja ja kilpailevat vihollisten kanssa vallasta ja kunniasta. Se on karhun elämää, saa mettä kämmentää!
ellauri269.html on line 511: Heidän historiansa on jatkuvaa maanpakoa ja vaikeuksia, mikä heijastaa juutalaisten taisteluita.
ellauri269.html on line 769: Hän kamppaili tasapainottaakseen älyä ja tunteita. Spockin vulkaanisen isän perintö sitoi hänet etuoikeuslogiikkaan ennen kaikkea, mutta hänen ihmisäitinsä emotionaalinen puoli teki työn mahdottomaksi. Hän uhrasi henkensä pelastaakseen miehistön sillä periaatteella, että "monien tarpeet ovat suuremmat kuin harvojen tai yhden tarpeet". Silti hänet herätettiin henkiin, koska hänen emotionaaliset miehistön jäsenensä jättivät huomiotta tämän logiikan ja riskeerasivat kaiken pelastaakseen hänet. Juutalaiset ovat käyneet samaa taistelua rationalistien ja kabbalistien, Hasidimin ja Mitnagdimin kanssa, jotka on lukittu mielen ja sydämen taisteluun. Ja jopa siellä taistelulinjat eivät aina ole selvästi piirrettyjä. Rabbi Shneur Zalman Liadista (1745-1812), joka yritti saada hasidilaisia kannattajia Mitnagdicin alueelle, julisti, että "mielen on hallittava sydäntä". Ja silti taistelu raivoaa.
ellauri270.html on line 73: Dauthodža Mutevelićin lausumana ylimpänä ajatuksena on wikiquote "että kohtalomme maan päällä on taistelu korruptiota, kuolemaa ja katoamista vastaan ​​ja että ihmisen on kestettävä korruptiota, vaikka se olisi täysin toivotonta."
ellauri270.html on line 139: Kwai-joen sillasta tehdyn fiktion ytimessä on periksiantamattoman ja periaatteellisen yläluokkaisen britin eversti Nicholsonin ja vankileirin japanilaisen komentajan eversi Saiton henkinen taistelu johtajuudesta. Elokuvassa hahmoja esittävät Alec Guiness ja S.I. Hayakawa.
ellauri272.html on line 402: Helvetti kyllä länsikapitalistinen ideologia on tosi vahvoilla, netti tunkee sitä sisään joka tuutista. Sen propaganda on täyttä aivopesua, huuhtelua ja linkousta. Hallituxen 2 jalkaa paha, kapitalistin 4 jalkaa hyvä. Öykkärimäinen Judah Andorsen rahoittaa valtiolle suuttuneen köyhän kaverin oikeustaistelun. Quid pro quo tietysti, toki toki, kaverin on ruvettava mucketimuckin ilmaisexi agentixi.
ellauri274.html on line 103: 1:19:43 боевых самолетов и другой тяжелой техники помним мы и о потугах Киевского1:19:43 taistelulentokoneita ja muita raskaita laitteita, muistamme myös Kiovan yritykset
ellauri274.html on line 201: 1:30:19 моветон наплевать наплевать на кого делать ставку в борьбе с нами 1:30:19 mauvais ton älä välitä siitä, kenelle lyödä vetoa taistelussa meitä vastaan
ellauri274.html on line 202: 1:30:26 в борьбе с Россией Главное чтобы воевали против нас против нашей страны а значит 1:30:26 taistelussa Venäjää vastaan ​​Pääasia on taistella meitä vastaan ​​maatamme vastaan, mikä tarkoittaa
ellauri274.html on line 232: 1:33:37 отчет в том что победить Россию на поле боя невозможно поэтому ведут против нас 1:33:37 raportin mukaan on mahdotonta voittaa Venäjää taistelukentällä, joten he johtavat meitä vastaan
ellauri274.html on line 273: 1:38:18 корпусов Добровольцы патриотом которые сражаются в рядах боевого армейского 1:38:18 Corps Patriot vapaaehtoisia, jotka taistelevat taisteluarmeijan riveissä
ellauri274.html on line 343: 1:46:42 боевых действий участников локальных конфликтов думаю что в дальнейшем государственный фонд о котором я сказал 1:46:42 paikallisten konfliktien osallistujien taisteluoperaatiot, uskon, että tulevaisuudessa valtion rahasto, josta sanoin
ellauri274.html on line 350: 1:47:25 боевого соприкосновения поддерживают своих земляков что хотелось бы подчеркнуть особо 1:47:25 taistelukontakti tukee maanmiehiä, mitä haluan erityisesti korostaa
ellauri274.html on line 368: 1:49:17 развитию вооруженных сил должен быть безусловно положен реальный боевой опыт 1:49:17 asevoimien kehittämiselle on ehdottomasti annettava todellista taistelukokemusta
ellauri274.html on line 926: 2:50:45 о постановке на боевое дежурство новых стратегических комплексов наземного базирования они и туда собираются сунуть 2:50:45 uusien maanpäällisten strategisten kompleksien asettamisesta taisteluun, he aikovat laittaa ne myös sinne
ellauri274.html on line 980: 2:56:43 годности к боевому применению отдельных видов ядерных боеприпасов Соединенных Штатах и в этой связи некоторые деятели 2:56:43 Tietyntyyppisten ydinaseiden taistelu-käytettävyys Yhdysvalloissa ja tältä osin joitain lukuja
ellauri274.html on line 996: 2:58:36 все они за победу за боевых товарищей за Родину 2:58:36 kaikki ne taistelutoverien voitosta isänmaalle
ellauri274.html on line 1003: 2:59:48 самое дорогое потому что берут с собой в бой как самое дорогое потому что искренность и чистота детских 2:59:48 kalleimmaksi, koska he ottavat mukaansa taisteluun kalleimpina, koska lasten vilpittömyys ja puhtaus
ellauri274.html on line 1015: 3:01:04 такое единение для помощи нашим воинам мирным жителям в зоне боевых действий 3:01:04 Tällainen yhtenäisyys auttaa sotilaitamme siviilejä taistelualueella
ellauri275.html on line 123: Sanomalehdessä "Iveria" Ilja Chavchavadze kuvasi suurella myötätunnolla Irlannin kansan taistelua Englannin orjuuttajia vastaan, Balkanin niemimaan kansojen vapautustaistelua, ennusti valoisaa tulevaisuutta Kiinan ja Intian suurille kansoille. Ikään kuin Ilja Chavchavadzen ihanat sanat olisi kirjoitettu tänään, paljastaen sodanlietsojat lännen imperialististen maiden leiristä: ”Minne katsotkaan, joukkoja muodostuu yksiköiden perään. Kaikella voimallaan joukot lisääntyvät, valmistavat aseita, tykkejä ja ruutia, ja samalla he vannovat, että he eivät ajattele rauhaa lukuun ottamatta mitään.
ellauri275.html on line 177: Hänen kehtolaulunsa ("Nana") on hymni epäitsekkyydestä ja pelottomuudesta vapaustaistelussa:
ellauri275.html on line 201: Runossa "Komunan kaatumisen päivä" runoilija komppasi intohimoisesti Pariisin kommunaarien epäitsekästä taistelua ja ylisti innokkaasti heidän kuolematonta tumpelointiaan.
ellauri275.html on line 210: Runossa Erakko ko. erakko ei onnistunut voittamaan 17-kesäisen neitosen elävän elämän voimaa, maallisia inhimillisiä tunteita ja intohimoja. Taistelu tätä voimaa vastaan ​​päättyi munkin sielunpelastuxen kannalta täydelliseen tappioon, mutta koiraan siementuotannon kannalta menestyxeen. Munkki nuolee porsliinia ahdistuksen ja epätoivon piinaamana ja tuikkaa sitten melan upoxiin. Tämä teos, jonka Ilja Chavchavadze loi luovan elämänsä viimeisellä kaudella, leimaa taiteellisen taidon kypsyys ja täydellisyys. Pyhä vapaus voitetaan vain taistelulla, vain verellä, - runoilija väitti ja tuli käteen uudestaan.
ellauri275.html on line 416: 68. Tämä runo, joka kirjoitettiin ennen maaorjuuden poistamista Gruusiassa, oli pitkään tiukan sensuurin alainen, mutta sitä jaettiin samizdattina käsin kirjoitettuina kopioina. Vuonna 1863 vain runon ensimmäinen osa julkaistiin Sakartvelos moambe -lehdessä (nro 10), otsikolla "Tarinan alku". Kirjeessään ystävälleen Kirill Lordkipanidzelle, joka pyysi I. Chavchavadzea antamaan tämän runon julkaistavaksi Chonguri-kokoelmassa, hän kirjoitti vuoden 1864 alussa: koska tiedän, että niitä ei paineta. Vaikka saisitkin luvan sinne, koko kokoelmasi takavarikoidaan silti täällä, tiedän sen varmasti. Yritin itse paljon paikallisessa sensuurikomiteassa, mutta se kiellettiin erittäin, erittäin hyvin” (“Mnatombi”, 1933, nro 8-9, s. 273). K. Lordkipanidze la. "Chonguri" vuonna 1864 onnistui painamaan myös vain runon ensimmäisen osan. Vuonna 1873 "Krebuli" -lehden toimittaja N. Ya. Nikoladze yritti jälleen tulostaa koko runon: yhdessä sen numerossa lehden toimittajat ilmoittivat runon koko tekstin välittömästä julkaisemisesta, mutta julkaisu runon - jälleen ilmeisesti sensuurin kiellon vuoksi - ei tapahtunut. Runo julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1879 Iveria-lehdessä (nro 5). I. Chavchavadzea inspiroi tämän runon luomiseen toisaalta erään talonpoikien vapautusliikkeen järjestäjän, kansallissankarin Arsene "Lupin" Odzelashvilin (k. 1843) legendaarinen taistelu sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan ​​ja toisaalta tapaaminen vuonna 1857 isäntänsä tapponeen talonpojan kanssa, josta tuli sitten rosvo, tietyn Gaukharashvilin. Khurjin on pussi rahaa. Chokha on Gruusian kansalliset vetimet.
ellauri275.html on line 670: Venäjä oli tunnustanut Georgian itsenäisyyden 7. toukokuuta vuonna 1920 solmitussa Moskovan sopimuksessa, eikä Georgian valloittamisesta oltu Moskovassa yksimielisiä. Hyökkäyksen pääsuunnittelijat olivat kaksi vaikutusvaltaista georgialaissyntyistä neuvostovirkamiestä, Josif Stalin ja Grigori Ordžonikidze, jotka saivat luvan hyökätä Georgiaan neuvostojohtaja Vladimir Leniniltä 14. helmikuuta 1921, maan "talonpoikien ja työläisten kapinan" tukemisen verukkeella. Neuvostojoukot valtasivat Georgian pääkaupungin Tbilisin raskaiden taisteluiden jälkeen ja julistivat Georgian SNT:n syntyneeksi 25. helmikuuta 1921. Maan loppuosa saatiin vallatuksi kolmen viikon sisällä, mutta neuvostovalta Georgiassa vakiintui vasta syyskuussa vuonna 1924. Turkin miehitys Georgian luoteisosassa lähes samanaikaisesti (helmi–maaliskuussa 1921) uhkasi kehittää kriisin Moskovan ja Ankaran välille, ja se johti merkittäviin alueluovutuksiin Neuvosto-Venäjältä Turkille Karsin sopimuksessa.
ellauri276.html on line 54: Kuin taistelussa, ryntäsi pelloille, hyvä työssä?
ellauri277.html on line 427: Bruce Waynen sankaripersoona Batman on vakiinnuttanut asemansa poliisin avustajana. Bruce tapaa yleisen syyttäjän, Harvey Dentin, joka seurustelee Brucen läheisen lapsuudenystävän Rachel Dawesin kanssa. Bruce vakuuttuu Dentin menestyvästä taistelusta rikollisuutta vastaan ja päättää hoitaa tämän varainkeruun. (Hä? Varainkeruun mihin? Helkkari näitä jenkkejä...) Yhdessä Dentin ja komisario James Gordonin kanssa Batman päättää iskeä kerralla kaupunkia vaivaavaa rikollisuutta vastaan.
ellauri278.html on line 283: Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Molotov pääsi takaisin politbyrooseen ja toimi jälleen ulkoministerinä vuoteen 1956. Nikita Hruštšovin paheksuttua Stalinin rikoksia XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956, ja Molotovin puolueen muiden stalinistien kanssa hävittyä valtataistelun Hruštšoville, hän joutui erinäisiin merkityksettömiin asemiin, kuten Mongolian suurlähettilääksi vuosiksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton pysyväksi edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon (IAEA) Wienissä vuosiksi 1960–1961. Vuonna 1961 Stalinin vastainen linja jatkui XXII puoluekokouksessa, ja vuoteen 1964 mennessä Molotov erotettiin puolueesta kokonaan.
ellauri278.html on line 451: Sodan jälkeen uusia SMG-malleja ilmestyi usein. Kuitenkin 1980- ja 1990-luvuilla SMG:n käyttö väheni. Nykyään konepistoolit on suurelta osin korvattu rynnäkkökivääreillä, joilla on pidempi hyötykantama ja pystyvät läpäisemään nykyaikaisen jalkaväen kypärät ja vartalosuojat. Kuitenkin armeijan erikoisjoukot ja poliisin taktiset yksiköt (ns. siirat, jotka juoxevat kevlar-asuisina rykelminä tyhjiin tehdasrakennuxiin ja autiotaloihin huutaen "POLIISI! kaadu tai mä kaadan sut!") käyttävät edelleen konepistooleja lähitaisteluissa, koska siviilikonnilla ei yleensä ole kevlar-asuja eikä kypäriä. Ne ovat pistoolikaliiperinen ase, jota on helppo hallita ja joka on vähemmän todennäköinen 'ylitunkeutumaan kohteeseen' eli tekemään konniin tarpeettoman isoja läpireikiä.
ellauri278.html on line 465: Maailmanmainetta tosiolojen taistelukentiltä! Suomi-konepistoolilla laukaistiin talvisodan motit!
ellauri278.html on line 467: Aimo Lahden suunnittelema Suomi-konepistooli oli ylivoimaisesti paras "työväline", kun suomalaiset korpisoturit tuhosivat maahan hyökänneen ukrainalaisen 44. divisioonan Raatteen tien taisteluissa tammikuun alkupäivinä 1940. Aseella oli parhaiden taistelijoiden käsissä ratkaiseva osa laukaistaessa tielle syntyneitä motteja. Ennen talvisotaa ei konepistoolin merkitystä osaavan käsissä oikein ymmärretty - ei Suomessa, ei Neuvostoliitossa eikä muuallakaan maailmassa.
ellauri278.html on line 477: Kun Antti Rokat sitten vielä varustettiin suksin, porkin, lumipuvuin ja useilla lippailla sekä koottiin iskuosastoiksi, niin saatiin hyvin pienellä miesmäärällä aikaan yhtäkkinen kova tulivoima hyökättäessä "mottien" kimppuun. Lähitaistelussa tämä riitti. Konepistoolin parhaat puolet tulivat näin esille rynnäkköaseena aggressiivisessa sodankäyntivaiheessa. Suomi-konepistooli oli tähän paras mahdollinen ase, varsinkin maamme oloissa, joissa metsä on rajoittava tekijä luodin kantamassa.
ellauri278.html on line 479: Raatteen tien taisteluissa konepistooleilla oli merkittävä osa, vaikka niitä oli suhteellisen vähän. Talvisodan syttymiseen mennessä (30.11.1939) Suomen puolustusvoimien aseistukseen kuului vain vajaat 5 000 konepistoolia. Niistä Suomi-konepistooleita oli alle 4 000. Loput olivat kehnoja sakujen ja venäläisten pyssyjä.
ellauri278.html on line 486: Raatteen tien motit laukaistiin tammikuun alkupäivinä. Varsinaiset taistelut päättyivät 7:nnen tammikuuta kuluessa. 44. ukrainalainen, osittain moottoroitu ryhmä oli sitä ennen joutunut sitoutumaan tiestön tuntumaan. Ukrainalainen vielä! Näin ne osat vaihtuvat.
ellauri278.html on line 522: Neuvostoliitolla tuli kiire suunnitella ja aloittaa oman konepistoolin valmistus kun taistelu suomalaisia vastaan Talvisodassa ei ollut edennyt odotetusti. Suomi-konepistooli oli osoittautunut erinomaiseksi, tulivoimaiseksi aseeksi lyhyillä etäisyyksillä metsissä ja kaupunkiympäristöissä, eikä Neuvostoliiton joukoilla ollut mitään asetta vastineeksi. Georgy Shpagin sai prototyypin valmiiksi 1940 lopulla ja valmistus aloitettiin 1941. PPSh-41:n 71:n patruunan rumpulipas on lähes suora kopio Suomi-konepistoolin 70:n patruunan rumpulippaasta, mutta muutoin aseet eroavat toisistaan. PPSh-41 on hyvä esimerkki miten suunnittelun pohjalla oli heti mietittynä massavalmistus sodan keskellä, kun kaikki resurssit ovat jo käytössä. Aseesta tehtiin mahdollisimman yksinkertainen, niin että sitä sai valmistettua missä tahansa pienessä nyrkkipajassa ja autokorjaamossa, minimaalisella koulutuksella, jolloin asetehtaiden koulutetun työvoiman panos saatiin ohjattua tärkeämpiin ja monimutkaisempiin projekteihin. Piippukin oli keskeltä kahteen sahattu Mosin-Nagant-kiväärin piippu, jolloin olemassa olevista piipuista saatiin sahattua piippu kahteen konepistooliin. Kätevää!
ellauri278.html on line 528: Jatkosodan aikana 1942-44 Suomeen saatiin sotasaaliina n. 2500 PPSh-41 konepistoolia. Näitä käytettiin niin rintamalla juoksuhaudoissa kuin kotirintamallakin. Näille konepistooleille annettiin Suomessa nimi ”7,62 kp/venäl." ja "762 KP 41". Pienoisena ongelmana oli että PPSh-41 käyttää 7,62 x 25mm luoteja, kun 9 x 19mm Parabellum-patruunat olivat paljon yleisempiä ja paremmin saatavilla. Niin saksalaiset kuin suomalaisetkin suunnittelivat muutostöitä, jotta taisteluissa voitetut PPSh-41 konepistoolit olisi muokattu käyttämään 9mm luoteja, joita oli hyvin saatavilla. 9mm luoteja käyttivät niin pistoolit kuin läntiset konepistoolitkin (Suomi-konepistooli, brittien Stenit ja saksalaisten MP40 ja MP41), mutta neuvostoliittolaisia 7,62mm luoteja ei ollut helposti saatavilla.
ellauri278.html on line 569: Stalin alkaa rauhoittua. Tilanne on oleva hallinnassa. Systeemi pelaa. Kuri on oleva ankara, ja kansan taistelutahto ennennäkemätön. Kapitalistiset liittolaiset ovat tyhmiä, Heiltä on otettava kaikki mahdollinen apu, ja viimein voitto on käännettävä bolševikkien eduksi. Roosevelt on ällistyttävän tyhmä ja naiivi mies, naurahtaa Stalin. -Ja samoin englantilaiset. He tulevat ojentamaan Euroopan kerran Neuvostoliiton käteen.
ellauri279.html on line 162: Tällästä stalinistista propagandaa Pavelista levitettiin myöhemmin: "Morozov Pavel, joka oli pioneeri koko kuluvan vuoden, kävi omistautunutta, aktiivista taistelua luokkavihollista, kulakkeja ja heidän alakulakistejaan vastaan, puhui julkisissa kokouksissa, paljasti kulakkitemppuja ja totesi tämän toistuvasti..."
ellauri279.html on line 467: Tiiliskivi Terra Nostra siirtyy arvaamattomasti 1500-luvun ja 1900-luvun välillä etsiessään nykyajan Latinalaisen Amerikan yhteiskunnan juuria valloittajien ja alkuperäiskansojen välisestä taistelusta. Kuten Artemio Cruz, myös romaani hyödyntää vahvasti elokuvallisia tekniikoita.
ellauri281.html on line 282: Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Molotov pääsi takaisin politbyrooseen ja toimi jälleen ulkoministerinä vuoteen 1956. Nikita Hruštšovin paheksuttua Stalinin rikoksia XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956, ja Molotovin puolueen muiden stalinistien kanssa hävittyä valtataistelun Hruštšoville, hän joutui erinäisiin merkityksettömiin asemiin, kuten Mongolian suurlähettilääksi vuosiksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton pysyväksi edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon (IAEA) Wienissä vuosiksi 1960–1961. Vuonna 1961 Stalinin vastainen linja jatkui XXII puoluekokouksessa, ja vuoteen 1964 mennessä Molotov erotettiin puolueesta kokonaan.
ellauri281.html on line 450: Sodan jälkeen uusia SMG-malleja ilmestyi usein. Kuitenkin 1980- ja 1990-luvuilla SMG:n käyttö väheni. Nykyään konepistoolit on suurelta osin korvattu rynnäkkökivääreillä, joilla on pidempi hyötykantama ja pystyvät läpäisemään nykyaikaisen jalkaväen kypärät ja vartalosuojat. Kuitenkin armeijan erikoisjoukot ja poliisin taktiset yksiköt (ns. siirat, jotka juoxevat kevlar-asuisina rykelminä tyhjiin tehdasrakennuxiin ja autiotaloihin huutaen "POLIISI! kaadu tai mä kaadan sut!") käyttävät edelleen konepistooleja lähitaisteluissa, koska siviilikonnilla ei yleensä ole kevlar-asuja eikä kypäriä. Ne ovat pistoolikaliiperinen ase, jota on helppo hallita ja joka on vähemmän todennäköinen 'ylitunkeutumaan kohteeseen' eli tekemään konniin tarpeettoman isoja läpireikiä.
ellauri281.html on line 464: Maailmanmainetta tosiolojen taistelukentiltä! Suomi-konepistoolilla laukaistiin talvisodan motit!
ellauri281.html on line 466: Aimo Lahden suunnittelema Suomi-konepistooli oli ylivoimaisesti paras "työväline", kun suomalaiset korpisoturit tuhosivat maahan hyökänneen ukrainalaisen 44. divisioonan Raatteen tien taisteluissa tammikuun alkupäivinä 1940. Aseella oli parhaiden taistelijoiden käsissä ratkaiseva osa laukaistaessa tielle syntyneitä motteja. Ennen talvisotaa ei konepistoolin merkitystä osaavan käsissä oikein ymmärretty - ei Suomessa, ei Neuvostoliitossa eikä muuallakaan maailmassa.
ellauri281.html on line 476: Kun Antti Rokat sitten vielä varustettiin suksin, porkin, lumipuvuin ja useilla lippailla sekä koottiin iskuosastoiksi, niin saatiin hyvin pienellä miesmäärällä aikaan yhtäkkinen kova tulivoima hyökättäessä "mottien" kimppuun. Lähitaistelussa tämä riitti. Konepistoolin parhaat puolet tulivat näin esille rynnäkköaseena aggressiivisessa sodankäyntivaiheessa. Suomi-konepistooli oli tähän paras mahdollinen ase, varsinkin maamme oloissa, joissa metsä on rajoittava tekijä luodin kantamassa.
ellauri281.html on line 478: Raatteen tien taisteluissa konepistooleilla oli merkittävä osa, vaikka niitä oli suhteellisen vähän. Talvisodan syttymiseen mennessä (30.11.1939) Suomen puolustusvoimien aseistukseen kuului vain vajaat 5 000 konepistoolia. Niistä Suomi-konepistooleita oli alle 4 000. Loput olivat kehnoja sakujen ja venäläisten pyssyjä.
ellauri281.html on line 485: Raatteen tien motit laukaistiin tammikuun alkupäivinä. Varsinaiset taistelut päättyivät 7:nnen tammikuuta kuluessa. 44. ukrainalainen, osittain moottoroitu ryhmä oli sitä ennen joutunut sitoutumaan tiestön tuntumaan. Ukrainalainen vielä! Näin ne osat vaihtuvat.
ellauri281.html on line 521: Neuvostoliitolla tuli kiire suunnitella ja aloittaa oman konepistoolin valmistus kun taistelu suomalaisia vastaan Talvisodassa ei ollut edennyt odotetusti. Suomi-konepistooli oli osoittautunut erinomaiseksi, tulivoimaiseksi aseeksi lyhyillä etäisyyksillä metsissä ja kaupunkiympäristöissä, eikä Neuvostoliiton joukoilla ollut mitään asetta vastineeksi. Georgy Shpagin sai prototyypin valmiiksi 1940 lopulla ja valmistus aloitettiin 1941. PPSh-41:n 71:n patruunan rumpulipas on lähes suora kopio Suomi-konepistoolin 70:n patruunan rumpulippaasta, mutta muutoin aseet eroavat toisistaan. PPSh-41 on hyvä esimerkki miten suunnittelun pohjalla oli heti mietittynä massavalmistus sodan keskellä, kun kaikki resurssit ovat jo käytössä. Aseesta tehtiin mahdollisimman yksinkertainen, niin että sitä sai valmistettua missä tahansa pienessä nyrkkipajassa ja autokorjaamossa, minimaalisella koulutuksella, jolloin asetehtaiden koulutetun työvoiman panos saatiin ohjattua tärkeämpiin ja monimutkaisempiin projekteihin. Piippukin oli keskeltä kahteen sahattu Mosin-Nagant-kiväärin piippu, jolloin olemassa olevista piipuista saatiin sahattua piippu kahteen konepistooliin. Kätevää!
ellauri281.html on line 527: Jatkosodan aikana 1942-44 Suomeen saatiin sotasaaliina n. 2500 PPSh-41 konepistoolia. Näitä käytettiin niin rintamalla juoksuhaudoissa kuin kotirintamallakin. Näille konepistooleille annettiin Suomessa nimi ”7,62 kp/venäl." ja "762 KP 41". Pienoisena ongelmana oli että PPSh-41 käyttää 7,62 x 25mm luoteja, kun 9 x 19mm Parabellum-patruunat olivat paljon yleisempiä ja paremmin saatavilla. Niin saksalaiset kuin suomalaisetkin suunnittelivat muutostöitä, jotta taisteluissa voitetut PPSh-41 konepistoolit olisi muokattu käyttämään 9mm luoteja, joita oli hyvin saatavilla. 9mm luoteja käyttivät niin pistoolit kuin läntiset konepistoolitkin (Suomi-konepistooli, brittien Stenit ja saksalaisten MP40 ja MP41), mutta neuvostoliittolaisia 7,62mm luoteja ei ollut helposti saatavilla.
ellauri281.html on line 568: Stalin alkaa rauhoittua. Tilanne on oleva hallinnassa. Systeemi pelaa. Kuri on oleva ankara, ja kansan taistelutahto ennennäkemätön. Kapitalistiset liittolaiset ovat tyhmiä, Heiltä on otettava kaikki mahdollinen apu, ja viimein voitto on käännettävä bolševikkien eduksi. Roosevelt on ällistyttävän tyhmä ja naiivi mies, naurahtaa Stalin. -Ja samoin englantilaiset. He tulevat ojentamaan Euroopan kerran Neuvostoliiton käteen.
ellauri282.html on line 246: Varsovan kansannousu oli jo toinen kansannousu aikana 1. elokuuta – 2. lokakuuta 1944. Edellinen kansannousu Varsovan Ghetossa oli tukahdutettu kolmessa viikossa vuonna 1943. Varsovan kansannousussa vastarintajoukot yrittivät ehtiä vapauttamaan Puolan pääkaupungin Varsovan saksalaismiehityksestä ja asettaa itsenäisen hallituksen ennen Neuvostoliiton puna-armeijan saapumista. Puna-armeija oli taisteluiden alkaessa jo Veiksel-joen toisella puolella, hyvin lähellä Varsovaa. 50 000 hengen puolalaisarmeija (joista 23 000 aseistettuja ja taisteluun soveltuvia) menestyi aluksi hyvin ja valtasi suuria osia kaupungista. Tilanne kuitenkin muuttui, kun puna-armeija ei ylittänytkään Veiksel-jokea eikä tullut millään muotoa vastarintaliikkeen avuksi. Tyhmiä polakkeja vedettiin taas kerran nenästä, niinkuin Ribbentroppin aikana. Puolalaiset on hölmöjä (KÄÄNNÄ). Puolalaiset jäivät lopulta alakynteen, kun paikalle lähetettiin runsaasti SS-joukkoja ja he joutuivat hajalleen toisistaan. Vastarintaa kesti 63 päivää ja se päättyi 2. lokakuuta 1944, jolloin saksalaiset tukahduttivat kansannousun. Sitä seuraavina kolmena kuukautena saksalaiset käytännössä hävittivät kaupungin maan tasalle. Vasta 17. tammikuuta 1945 puna-armeija ylitti Veiksel-joen ja valtasi Varsovan tai mitä siitä oli jäänyt jälelle.
ellauri282.html on line 348: Nuorella iällä Loyola lähetettiin Arévaloon, Kastilian varainhoitajan Juan Velázquez de Cuéllarin (noin 1460–1517) oppilaaksi ja paašitukkaiseksi paašiksi. Nuorukaisena Loyolan sanottiin olevan perso uhkapeleille, kaksintaisteluille ja naisseikkailuille, ja hän joutui kiivasluontoisuutensa ja naisseikkailujensa vuoksi usein ongelmiin. Don Velázquezin perheessä ollessaan Íñigo harjoitti tanssia, miekkailua, uhkapelaamista, nuorten naisten takaa-ajoa ja kaksintaistelua.
ellauri282.html on line 352: Velazquesin kuoltua Loyola siirtyi Najeran herttuan Antonio Manrique de Laran (k. 1535) palvelukseen ja päätyi taistelemaan herttuan joukoissa Habaneros -kapinallisia vastaan. Pamplemoussen taistelussa vuonna 1521 Loyola haavoittui taistelussa molempiin jalkoihin tykin osumasta, ja hänen pikkujalkansa vammautui vakavasti. Lopulta leikkaukset jättivät hänen jalkansa sitä lyhyemmiksi. Hän ontui loppuelämänsä sotilasuransa päätyttyä.
ellauri282.html on line 449: 1960-luvulle mennessä hän oli päässyt laajalti inhimilliseen näkemykseen, joka oli syvästi huolissaan maailmasta ja sellaisista asioista kuin rauha, rodullinen suvaitsevaisuus ja sosiaalinen tasa-arvo. Hän oli kehittänyt persoonallisen radikalismin, jolla oli poliittisia vaikutuksia, mutta joka ei perustunut ideologiaan, ja jonka juuret olivat ennen kaikkea väkivallattomuudessa (ahimsa). Hän piti näkemyksensä perustuvana "yksinkertaisuuteen" ja ilmaisi sen kristillisenä tunteena. Hänen New Seeds of Contemplation -teoksensa julkaistiin vuonna 1961. Kirjeessä Nicaraguan katoliselle papille, vapautumisteologille ja poliitikolle Ernesto Cardenalille (joka tuli Getsemaniin mutta lähti vuonna 1959 opiskelemaan teologiaa Meksikoon), Merton kirjoitti: "Maailma on täynnä suuria rikollisia, joilla on valtava voima, ja he kamppailevat kuolemantaistelussa keskenään. Se on valtava jengitaistelu, jossa käytetään hyvin tarkoittaen asianajajia, poliiseja ja pappeja eturintamassaan, jotka hallitsevat papereita, viestintävälineitä ja rekisteröivät kaikki armeijaansa."
ellauri283.html on line 201: Profeetallisessa lausunnossa Nietzsche julistaa, että "pienen politiikan aika on ohi: jo seuraava vuosisata tuo mukanaan taistelun herruudesta koko maan päällä".
ellauri283.html on line 377: Vuonna 1983 sisällissota Etelässä syttyi uudelleen hallituksen islaminointipolitiikan seurauksena, joka olisi muun muassa ottanut käyttöön islamilaisen lain. Useiden vuosien taistelujen jälkeen hallitus teki kompromissin eteläisten ryhmien kanssa. Vuosina 1984 ja 1985; kuivuuden jälkeen useita miljoonia ihmisiä uhkasi nälänhätä, erityisesti Länsi-Sudanissa. Hallitus yrittää piilottaa tilanteen kansainvälisesti.
ellauri283.html on line 387: Vuoden 2003 alussa alkoi Sudanin vapautusliikkeen/armeijan (SLM/A) ja Justice and Equality Movementin (JEM) ryhmien uusi kapina Darfurin länsiosassa. Kapinalliset syyttivät keskushallintoa Darfurin alueen laiminlyönnistä, vaikka onkin epävarmaa kapinallisten tavoitteista ja siitä, pyrkivätkö he vain parantamaan Darfurin asemaa Sudanissa vai eroamaan siitä suoraan. Sekä hallitusta että kapinallisia on syytetty julmuuksista tässä sodassa, vaikka suurin osa syytöksistä on langennut hallituksen kanssa liittoutuneille arabimiliiseille ( Janjaweed ). Kapinalliset ovat väittäneet, että nämä miliisit ovat osallistuneet etniseen puhdistukseen Darfurissa, ja taistelut ovat siirtäneet kotiseudulleen satoja tuhansia ihmisiä, joista monet ovat etsineet turvaa naapurivaltiosta Tšadista. On olemassa erilaisia ​​arvioita ihmisuhrien määrästä, jotka vaihtelevat (kuin Ukrainassa) alle kahdestakymmenestä tuhannesta useisiin satoihin tuhansiin joko suorassa taistelussa tai konfliktin aiheuttamissa nälkään ja sairauksissa. Neekeri pesee kasvojaan, eivät valkene ollenkaan.
ellauri283.html on line 409: 1990-luvun vuosikymmenellä oli myös taipumus määrätä tiukat sharia -pohjaiset islamilaiset lait ja käytännöt National Islamic Frontin ja Hasan al-Turabin alaisuudessa. Koulutusta uudistettiin keskittymään arabien ja islamilaisen kulttuurin tärkeyteenesimerkiksi opettelemalla ulkoa Koraani uskonnollisissa instituutioissa; koulupuvut korvattiin taisteluväsymillä ja opiskelijat osallistuivat puolisotilaallisiin harjoituksiin. Uskonnollinen poliisi varmisti, että naiset olivat verhottuja, erityisesti valtion virastoissa ja yliopistoissa. Entinen, suvaitsevampi poliittinen kulttuuri muuttui paljon ankarammaksi, kun ihmisoikeusjärjestöt väittivät turvallisuusvirastojen käyttämien "aavetaloina" tunnettujen kidutuskammioiden lisääntymisestä. Sota ei-muslimien eteläosaa vastaan ​​julistettiin jihadiksi. Valtion televisiossa näyttelijät simuloivat "häitä" jihad-marttyyrien ja taivaallisten neitsyiden välillä ( houris ). [lainaus tarvitaan] Turabi antoi myös turvapaikan ja apua ei-sudanilaisille islamisteille, mukaan lukien Osama bin Ladenille ja muille Al-Qaidan jäsenille. Hyvin paha!
ellauri283.html on line 431: 20. joulukuuta 2020 Sudanin armeija oli saanut takaisin Jabal Abu Tayyurin hallintaan kiistanalaisen maan Etiopian ja Sudanin rajalla. Sudanin armeijan ja Etiopian kansallisten puolustusvoimien (ENDF) ja Amhara-miliisin välillä puhkesi raskaat taistelut Metemassa lähellä Etiopian ja Sudanin rajaa.
ellauri284.html on line 99: Kovalla vaivannäöllä saivat sakut ja britit nää törrtelöpiät usutetuxi toistensa karvoihin 1. maailmansodassa vaikka molemmat oli musulmaaneja. Sakut oli vetäneet turpiin osmanneille viimexi Habsburgien aikana Zentassa 1697 ja anglot valtasivat Ebyktin niinkin äskettäin kuin 1882. Vähän ristiretkeläisiä kyllä huolestutti että voiko noihin galantteihin mahometteihin luottaa kauemmaxi kuiin jaxaa heittää, sanooko ne kesken taistelua kuin savunaama solttu valkoiselle jenkki kessulle underground-comix vihkossa: "- We are in trouble!" "- Whaddaya mean WE whitey?" Niinkuin Macronilta pääsi Kiinan visiitillä, että vaikka EU on USA:n liittolainen, ei sen tarvi olla sen vasalli. Ei tarvi sekaantua kaikkiin USA:n lokaalisiin konflikteihin. Mitääh!? huusi länkkärit. Jipii, ilahtuivat vinkuinkkarit. Kyse oli Taiwanista tietysti.
ellauri284.html on line 159: Tsingtaon (tai Tsingtaun) piiritys oli Japanin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hyökkäys Saksan Tsingtaon (nykyisin Qingdaon ) satamaan Kiinassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Se käytiin keisarillista Saksaa vastaan ​​27. elokuuta ja 7. marraskuuta 1914 välisenä aikana. Piiritys oli ensimmäinen kohtaaminen japanilaisten ja saksalaisten joukkojen välillä, ensimmäinen anglo-japanilainen operaatio sodassa ja ainoa suuri (no, kz. alla) maataistelu Aasian ja Tyynenmeren teatterissa koko aikana.
ellauri284.html on line 234: JRR Tolkienin Teekerho joutui ikäluokkansa mukana ensimmäisen maailmansodan rintamalle. Tolkien oli upseerina Sommen taistelussa, joka jauhoi paikallaan 5kk ja siirsi rintamaa kaikkiaan 8km. 20K brittiä kaatui ensimmäisenä hyökkäyspäivänä. Ruumiita ei ehditty korjata edes omien juoxuhautojen liejusta. Mitä ulostetta? Paskaa se on! Toista 3x: paskaa, paskaa, paskaa!
ellauri284.html on line 241: Kenttämarsalkka Douglas Haigiin, jonka käskyjen väitetään johtaneen satoihin tuhansiin brittiläisiin kuolemiin Passchendaelen ja Sommen taisteluissa, viitataan jatkuvasti. Blackadder itse kuvailee Haigin etenemisyrityksiä vain "toiseksi jättimäiseksi yritykseksi siirtää juomakaappinsa kuusi tuumaa lähemmäs Berliiniä" ja Melchettiltä kysyttäessä ehdotuksia joukkojen moraalin parantamiseksi, ehdottaa nauraen Haigin eroa tai itsemurhaa. "Goodbyeee" -elokuvassa kohtaus parodioi Haigin ammatillisia kykyjä kuvaamalla marsalkkaa leikkimässä lelusotilaiden kanssa, jonka hän lakaisee välinpitämättömästi haudosta toiseen ja sitten roskakoriin kuunnellessaan Blackadderin vetoomusta päästä puhumaan suureen puhelimeen. Sommen sotilaspalvelijoista ja rivimiehistä Tolkien tiivisti Sam Gamgin, Frodon uskollisen ja kätevän kumppanin.
ellauri284.html on line 245: Viidennessä jaksossa "General Hospital" viitataan toistuvasti Saksan vastaisiin tunteisiin Britanniassa sodan aikana. Kenraali Melchett käskee Blackadderia selvittämään, mikä on huippusalaisten taistelusuunnitelmien vuodon takana, ja kiinnittää sen välittömästi, vaikkakin virheellisesti, "saksalaiseen vakoojaan" (jonka myöhemmin havaitaan olevan yksi heidän omista omistajistaan). Blackadder kuulustelee kapteeni Darlingia, joka kiihkeästi kiistää olevansa vakooja ja sanoo olevansa "yhtä britti kuin kuningatar Victoria ", johon Blackadder vastaa sarkastisesti: "Joten isäsi on saksalainen, olet puoliksi saksalainen ja menit naimisiin saksalaisen kanssa?"¹
ellauri284.html on line 249: Tämän sarjan viimeinen jakso, "Goodbyeee", vaikka olikin uskollinen sarjan tavanomaiselle komediatyylille useimmissa edellisissä kohtauksissa, sisälsi ei-komedisen loppukohtauksen, jossa päähenkilöt (paitsi kenraali Melchett) lähetetään lopulta tuleen. Darling säilyttää jonkin verran toivoa sanoen, että tämä saattaa olla viimeinen taistelu ja historia kirjoitetaan nimellä "Suuri sota, 1914-1917". Huolimatta Baldrikin väitteestä, että hänellä on viimeinen ovela suunnitelma pelastaa heidät uhkaavalta tuomiolta, Blackadder toimittaa viimeisen rivin:
ellauri284.html on line 357: Poliisimies Raimo Majuri sai Israilin kansalaisuuden ja muutti nimensä juutalaiseksi nimeksi Ram Laor. Majuri oli hyvää pataa Israilin salaisen poliisin MOSSAD:in kanssa ja oli paljastanut heille, että suomalaiset YK-joukot olivat keränneet sotamateriaalia Siinain-erämaan taistelutantereelta ja kuljettaneet ne Suomeen Pääesikunnan tutkittavaksi. Israil ei koskaan suostunut luovuttamaan Majuria Suomeen vaikka Suomen viranomaiset olivat esittäneet heille luovutuspyynnön Majurista. Palveli YK-joukoissa Kyproksella kapteenina kenraali Siilasvuon adjutanttina. Nykysin tuo huumediileri asuu Jerusalemissa Israilissa ja toisella nimellä, eikä hänellä ole Suomeen asiaa, kun on vielä selvittämättömiä asioita. Siellä Johny Liebkindkin piileskeli lakia. Vaan päässyt on Rami pälkähästä. Viimeisten, Ruotsista saatujen kuulumisien mukaan ajelee Hesassa vuorobussia, HKL:n.
ellauri284.html on line 410: Eastwood kertoi yrittäneensä ilmoittautua Seattlen yliopistoon vuonna 1951, mutta sen sijaan hänet kutsuttiin Yhdysvaltain armeijaan Korean sodan aikana. Hän pudotteli aina viittauksia Korean sotaan toivoen kaikkien päättelevän, että hän oli taistelussa ja saattaisi olla jonkinlainen sankari. Itse asiassa hän oli ollut hengenpelastaja biizillä Fort Ordissa Pohjois-Kaliforniassa koko työnsä ajan armeijassa.
ellauri284.html on line 696: Paroni kuoli sukupuuttoon lordi Robertsin kuoltua vuonna 1914. Häntä seurasi viscountin ja jaarlin virassa erityisjäännösten mukaan hänen vanhin tyttärensä, toinen kreivitär. Hän kuoli naimattomana, ja hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi sisarensa, kolmas kreivitär. Jälkimmäisen poika ja ainoa lapsi luutnantti Frederick Roberts Alexander Lewin kuoli taistelussa toisessa maailmansodassa, ja sen seurauksena viscountiteetti ja kreivitär kuolivat sukupuuttoon, kun kolmas kreivitär kuoli vuonna 1955. Kaikki vilustuivat.
ellauri284.html on line 715: Intian kapina, Delhin piiritys, Lucknowin piiritys, Umbeylan kampanja, 1868 retkikunta Abessiniaan, Magdalan taistelu, Lushaiin retki, Toinen englantilais-afganistanilainen sota, Peiwar Kotalin taistelu, Charasiabin taistelu, Sherpur-kantonmentin piiritys, Kandaharin taistelu, Toinen buurien sota, Kimberleyn piiritys, Paardebergin taistelu, Poplar Groven taistelu, Diamond Hillin taistelu, Bergendalin taistelu
ellauri284.html on line 730: Roberts aloitti kaksituumaisena hyökkäyksen johtaen henkilökohtaisesti vetelehtimistä avoimen veldtin poikki Orange Free Stateen, kun taas Buller yritti karkottaa buurit Natalin kukkuloilta – jonka tuloxena lordi Robertsin poika tapettiin ja ansaitsi kuolemanjälkeisen WC:n. Hänen edistymistänsä viivästytti hänen tuhoisa yritys järjestää armeijansa logistiikkajärjestelmä uudelleen Intian armeijan mallin mukaan keskellä sotaa. Seurauksena oleva kaaos ja tarvikkeiden puute vaikuttivat vakavaan vilustumisepidemiaan, joka aiheutti brittijoukoille paljon raskaampia tappioita kuin ne kärsivät taisteluissa. Bugger it.
ellauri284.html on line 789: piirityksen jälkeen (mitäs minä sanoin). Tämä vielä: vuonna 1690, Williamite-sodan aikana, jakobiittien Irlannin armeija pakotettiin luovuttamaan Waterford Boynen taistelun jälkeen.
ellauri284.html on line 792: 1800-luvun alussa Waterford Cityä pidettiin haavoittuvaisena, ja Britannian hallitus pystytti kolme Martello-tornia Hookin niemimaalle vahvistamaan nykyistä Duncannonin linnaketta. 1800-luvulla kaupungissa menestyivät suuret teollisuudenalat, kuten lasinvalmistus ja laivanrakennus. Kaupunkia edusti Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa vuosina 1891–1918 kansanedustaja John Redmond, Irlannin parlamentaarisen puolueen johtaja (tammikuusta 1900). Redmond, silloinen puolueen Parnell-puolueen johtaja, voitti David Sheehyn verisessä taistelussa vuonna 1891. Vuonna 1911 Br. Jerome Foley, Br. Dunstan Drumm ja Br. Leopold Loughran lähti Waterfordista Malverniin, Australiaan. Siellä he perustivat katolisen poikakoulun, joka on edelleen olemassa, uskokaa tai älkää, ellei ole lopettanut. (Ei ole: kz de Salle College, Malvern!
ellauri284.html on line 794: Heinäkuussa 1922 Waterford oli Irlannin vapaavaltion ja Irlannin tasavallan joukkojen välisten taistelujen kohtauspaikka Irlannin sisällissodan aikana. Varmaan se miehitettiin taas kuin Eesti vabariik. Katso myös:
ellauri285.html on line 215: Knut Possen posse käytti ruutia tai taistelukaasua ryssää vastaan jo vanhan vihan alussa 1495. Usan Blackhawk helikopteri on kuin Maserati verrattuna ryssän lentävään kuorma-autoon M17. Ukraina voisi käyttää niitä vaikka 250 jos Usa antaisi.
ellauri286.html on line 500: Vuonna 1346 Tanska myi Viron valtakuntansa Saksalaisritarikunnan valtiolle. Kolme leijonaa jäi kuitenkin Tallinnan suuren vaakunan keskeiseksi elementiksi. Myöhemmin vuosisatojen aikana kolmen leijonan aihe siirtyi Viron herttuakunnan vaakunaan. Kansallisten symbolien uudelleenkäyttö vuonna 1990 oli yksi kohokohdista taistelussa itsenäisen Viron valtion palauttamiseksi, joka lopulta saavutettiin 20. elokuuta 1991. Vaakunan käyttöä säätelee valtion vaakunalaki Aseet, luovutettu 6. huhtikuuta 1993.
ellauri288.html on line 89: Läntinen valloitustie etelästä pohjoiseen ei suinkaan ole ollut kaikkein helläkätisimpiä, päinvastoin, kuten aikalaisten kirjaamat hiuksia nostattavat taistelukuvaukse osoittavat. Matkan varrella parhaat kynämiehet hioivat tekstejä luostareissa yhä uudestaan ja uudestaan terävöittäen ilmaisua. Puhutaan rautanyrkistä, armottomasta alistajasta.
ellauri288.html on line 521: Fantastic balladi "ilmalaiva" kirjoitti ja julkaistaan painettuna 1840. Tekijän tekstiä ei ole säilynyt. Tämä on vapaa käännös työ "aavelaivan" German Romance Seidlitz. Tuote Lermontov osissa vaikutteita käännös V. Žukovski 1836 balladi "Night Parade" saman runoilija. Uskotaan, että Mikhail Lermontov kirjoitti runon pidätyksen aikana. Hän sai siellä jälkeen kaksintaistelussa ranskalainen upseeri. Runoilija oli monimutkainen tunteita henkilökohtaisista asioista ja Ranska, joka petti hänen keisari.
ellauri290.html on line 65: 15. toukokuuta 1948 sisällissota muuttui konfliktiksi Israelin ja arabivaltioiden välillä Israelin edellisenä päivänä antaman itsenäisyysjulistuksen seurauksena. Egypti, Transjordan, Syyria ja retkikunta Irakista saapuivat Palestiinaan. Hyökkäysjoukot ottivat haltuunsa arabialueet ja hyökkäsivät välittömästi Israelin joukkoja ja useita juutalaisia ​​siirtokuntia vastaan. Kymmenen kuukautta kestäneet taistelut käytiin enimmäkseen Britannian mandaatin alueella sekä Siinain niemimaalla ja Etelä-Libanonissa useiden aselepojaksojen keskeyttäen.
ellauri294.html on line 121: Nykyisen Turkin edeltäjä, Osmanien valtakunta taisteli Saksan rinnalla ensimmäisessä maailmansodassa. Lokakuussa 1918 turkkilaiset antautuivat ympärysvalloille, Mehmed Talat ja puolueen ministeriö erosivat ja aselepo allekirjoitettiin brittiläisen taistelulaivan kannella Aigeianmerellä.
ellauri294.html on line 124: Kreikkalaiset olivat jo edenneet sisämaahan ja kohti Ankaraa. Marmaranmeren pikkukaupunkeja alettiin kreikkalaistaa ja esim. Aydıniin ja İzmiriin muutti manner-Kreikasta tuhansia siirtolaisia asuttamaan Kreikan valloittamia alueita. Kemal ja hänen kakkosmiehensä pašša Ismet (myöhemmin İsmet İnönü) löivät kuitenkin kreikkalaiset Sakaryan ja Dumlupınarin taisteluissa elokuussa 1921 ja elokuussa 1922. Italia, jolle osa Anatoliasta oli luovutettu, ei puolustanut osuuttaan, eikä Ranskalla ja Britannialla ollut enää kiinnostusta liittyä sotaan.
ellauri299.html on line 87: Topol ei vaikuta kovin luotettavalta. Sivulla 9 on jo historiallinen kömmähdys. Pultavan taistelu oli Suutari Pieren ja homo-Kaarle XIIn välillä, meidän vaarilla Kaarle yhdexäisellä ei ollut siihen tappioon mitään osuutta.
ellauri299.html on line 564: Cassius valittiin Plebin tribuuniksi vuonna 49 eaa. Hän vastusti Caesaria ja lopulta käski laivaston häntä vastaan Caesarin sisällissodan aikana: Kun Caesar voitti Pompeuksen Pharsaloksen taistelussa, Caesar ohitti Cassiuksen oikealta ja pakotti hänet antautumaan. Tapettuaan Caesarin Cassius pötki itään, missä hän keräsi kahdentoista legioonan armeijan. Senaatti tuki häntä ja teki hänet kuvernööriksi. Myöhemmin hän ja Brutus marssivat länteen Toisen triumviraadin liiddolaisia vastaan.
ellauri301.html on line 405: Mestarin vahva ja koskettava yhteiskunnallinen varhaisteos kansanmiehen sitkeästä oikeustaistelusta 1840-luvun Ruotsissa.
ellauri302.html on line 552: God of Vengeance julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä vuonna 1918. Vuonna 1922 se esitettiin New Yorkissa Provincetown Theaterissä Greenwich Villagessa, ja se siirrettiin Apollo Theateriin Broadwaylle 19. helmikuuta 1923. näyttelijät, joihin kuului ylistetty juutalainen maahanmuuttajanäyttelijä Rudolph Schildkraut, saivat paljon buuauxia mutta myös läpyjä. Sen esitys keskeytettiin 6. maaliskuuta, kun koko näyttelijä, tuottaja Harry Weinberger ja yksi teatterin omistajista nostettiin syytteeseen osavaltion rikoslain rikkomisesta ja tuomittiin myöhemmin siveettömyydestä. Weinberger, joka oli myös merkittävä asianajaja, edusti ryhmää oikeudenkäynnissä. Päätodistaja näytelmää vastaan ​​oli rabbi Joseph Silberman, joka julisti Forvertsin haastattelussa: "Tämä näytelmä herjaa juutalaista uskontoa. Edes suurin antisemiitti ei olisi voinut kirjoittaa sellaista." Pitkällisen taistelun jälkeen tuomiosta valitettiin onnistuneesti. Euroopassa näytelmä oli niin suosittu, että se käännettiin saksaksi, venäjäksi, puolaksi, hepreaksi, italiaksi, tšekkiksi, romaniaksi ja norjaksi, ei kuitenkaan suomexi.
ellauri308.html on line 208: Tuominen joutui yksin vastaamaan keskellä Tampereen taisteluja punaisten tiedotuksesta. Ei ihme että hommat meni perseelleen. Hänen mennessään punakaartin esikuntaan ilmoittamaan, että lehden tekeminen oli mahdotonta, esikunnassa oli täysin kaoottinen tilanne. Ylipäällikkö Hugo Salmela oli juuri haavoittunut vakavasti kranaattilaatikon räjähdettyä ja uusi ylipäällikkö Verner Lehtimäki vihaisena naama noessa pakotti Pojan jatkamaan tyhjäntoimitusta.
ellauri308.html on line 235: Ruotsia Tuominen piti esikuvana koko maailmalle. Tuominen keskusteli piispojen kanssa Jumalasta ja totesi kommunistien taistelun uskontoja vastaan olleen täysin turha, koska ihmisellä on metafysiikan kaipuu. Vielä yli 80-vuotiaana Tuominen perusti F. E. Sillanpää -seuran ja järjesti suhteillaan apurahan, jolla ennallistettiin kirjailijan nuoruudenkoti Töllinmäki. Se on taas aika ränsistyneen näköinen.
ellauri308.html on line 681: nezalezhnaya – venäläinen pilkallinen slangiviittaus Ukrainaan. Ukrainan nezalezhnan lainaus, "itsenäinen", venäläisellä lopulla, pilkaten Ukrainan historiallista itsenäisyystaistelua (vrt. Venäjän nezavisimaya). Venäläiset ja venäläiset joukkotiedotusvälineet käyttävät toisinaan puhekielessä ilmaistakseen ironista, halventavaa asennetta Ukrainaa kohtaan.
ellauri310.html on line 463: entisaikojen taistelukuningatar, Maryland! Minun Marylandini! Hark sauvaa
ellauri310.html on line 677: Maastoajoelämys: jättimäinen ja pelottava – T-55 AM -taistelupanssarivaunu
ellauri310.html on line 678: Taistelupanssarivaunu on neuvostotekniikkaa ja paljon muutakin kuin vanhanaikainen ja ylipainoinen rautaläjä. T-55 on yksi maailman eniten valmistettuja ja pitkäikäisimpiä taistelupanssarivaunuja.
ellauri310.html on line 680: Älä anna 38,8-litraisen V12-moottorin ja 42 tonnin taistelupainon hämätä, sillä T-55 ei ole vain vanhanaikainen ja ylipainoinen rautaläjä, vaan monessa mielessä moderni ja jopa tekninen edelläkävijä panssarivaunu- ja moottoritekniikan suhteen.
ellauri310.html on line 682: T-55 on yksi maailman eniten valmistettuja ja pitkäikäisimpiä taistelupanssarivaunuja, jota on valmistettu Neuvostoliiton lisäksi myös Puolassa, Tšekkoslovakiassa ja Kiinassa. Osa valtavasta painosta selittyy edessä olevalla lähes 50 senttimetrin panssaroinnilla ja sivuillakin on kahdeksan sentin panssarointi. T-55 ei ole uintikykyinen, mutta kaksimetrinen snorkkeli kytkettynä ja luukut suljettuna sillä voi tilapäisesti ajaa melko syvälläkin vedessä.
ellauri310.html on line 776: Mutta Abrams X:n sijasta armeija harkitsee parhaillaan Ratkaiseva Tappavuus Laituria Abramsin jatkona. Kuvitteellinen, mahdollisesti miehittämätön alusta, joka sisältyy Seuraavan sukupolven taisteluajoneuvo (NGCV) -ohjelmaan, DLP voi maksaa huomattavasti enemmän kuin miehitetty panssarivaunu miehistön puutteen vuoksi vaadittavien kehittyneiden ohjaus- ja viestintäjärjestelmien vuoksi. Ei kannattaisi! Miehet ovat halpoja, ukrainalaiset proxymiehet tuiki ilmaisia.
ellauri310.html on line 783: Tällä hetkellä armeijalla on 16 panssaroitua prikaatitaisteluryhmää (ABCT) sekä kaksi tai kolme reservissä armeijan valmiiksi asetetuissa varastoissa. Jokaisessa ABCT:ssä on 87 tankkia. Korvaakseen puolet Abramsistaan yhdellä viiden vuoden sopimuksella armeijan olisi ostettava noin 165 Abrahamia vuodessa. Meidän pitäisi myös antaa liittolaisten, kuten Puolan ja Australian, osallistua maxumiehinä monivuotiseen sopimukseen. Koska useammat maat ostavat Abrams X:n, tuotetaan enemmän säiliöitä ja siten alempia kustannuksia.
ellauri310.html on line 787: Panssarin kuolinsoiton raakkujista huolimatta (Ukrainan sodan vuoksi) säiliövaunujen laituri ei ole läheskään kuollut. Panssarivaunut ovat merkityksellisiä myös tulevaisuudessa keinona lyödä nopeasti vihollislinjojen läpi samalla kun ne käyttävät suuria määriä tulivoimaa esteiden poistamiseksi, olivatpa ne sitten ajoneuvoja, jalkaväkeä, siviilejä tai lasten- korjaan panssarivaunuja. Tästä syystä armeijan tulisi valita teollisuuden peukuttama Abrams X. Sen pitäisi hylätä muut suunnitelmat, ohjata niiden tutkimukseen ja kehitykseen tarkoitetut varat Abramsin tuotantoon ja pyytää sen sijaan teollisuutta valmistamaan jalkaväen taisteluajoneuvo vaikkapa General Dynamic Land Systems firmalta Abrams X:n kaverixi. Armeija voitaisiin myös pakottaa tälle tielle Future Vertical Lift -ohjelmalla, jota varten kuljettajaton Blackhawk helikopteri on nyt ulottuvilla verrattuna täysin uuden alustan jatkuvaan usean miljardin dollarin kehittämiseen.
ellauri310.html on line 792: Tähän väliin mainoskatko sponsoreiltamme General Dynamicsista! Hiipuvan Gulfstreamin liikesuihkukoneista ja taisteluajoneuvoista ydinkäyttöisiin sukellusveneisiin ja viestintäjärjestelmiin, ihmiset ympäri maailmaa ovat riippuvaisia ​​tuotteistamme ja palveluistamme turvallisuutensa vuoksi (safety). Tarjoamme laajan valikoiman innovatiivisia tuotteita ja palveluita liikelentotoiminnassa; taisteluajoneuvot, asejärjestelmät ja ammukset. Jokaisella meistä on velvollisuus käyttäytyä arvojemme mukaisesti. Näin voimme varmistaa, että olemme jatkossakin osakkeenomistajien, asiakkaidemme, työntekijöidemme ja yhteisöjen meihin tekemien investointien hyviä hoitajia nyt ja tulevaisuudessa.
ellauri310.html on line 815: sota on taistelua oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan välillä, ja tässä
ellauri310.html on line 816: taistelussa Amerikka ei saa pysyä puolueettomana.
ellauri310.html on line 901: Koska Ukrainaa vastaan tasainenkin taistelu on heistä noloa, puhumattakaan häviämisestä.
ellauri310.html on line 903: Käytännössä viesti tarkoittaa, että Venäjällä ei ole aikomustakaan taistella missään tilanteessa NATO:a vastaan. Koska se mitä tapahtuisi siinä taistelussa olisikin vähän vaikemmin selitettävissä kotiyleisölle.
ellauri311.html on line 158:

Ensimmäisen maailmansodan taistelut harvoin toivat tällaista
ellauri316.html on line 263: Ranska tai Britannia eivät toiveista huolimatta kuitenkaan tunnustaneet Ukrainan itsenäisyyttä, koska ne kannattivat Neuvosto-Venäjää vastaan taistelevia Venäjän valkoisia armeijoita, jotka puolestaan olivat valmiita jatkamaan taistelua myös keskusvaltoja vastaan ympärysvaltojen rinnalla.
ellauri316.html on line 418:

Tie Rukajärvelle (1999) Suomalaisten ja puna-armeijan välinen taistelu (voittajan näkemys)

Tekaistu taistelu, oikea sota

xxx/ellauri013.html on line 456: En usko, taistelua se on eläimilläkin eloonjääminen. Bert, tää on design feature, ei flaw: Darwin on trimmannut meidät jokaisen tekemään parhaansa toisten kustannuksella, pyrkimään kukoiksi tunkiolle. Muita paremmuus on yksi onnen osittaisdifferentiaaleista. Kaikki ei voi voittaa äärellisellä pallolla. Kuten sanot, voidaan turvallisesti lähteä siitä, ettei esteetön kilpailu synnytä kilpailijoissa hyvää toveruutta.
xxx/ellauri044.html on line 209: Kuulostaa tutulta. Mutta näinhän kaikki tekevät, jos loukkaus on oikeasti asiaton. Täytyis olla aika Jeesus (tai masokisti) jotta syyttäis izeään toisten virheistä, ihailis ja ihastelis loukkaajaa, ja ilahtuisi aiheettomista ojennuxista. Sehän on normaalia apinakäytöstä. Kilpailua, olemasaolon taistelua on kaikki, ja hyökkäyxeen on vastahyökkäys paras puolustus. Narsistista siitä tulee vasta kun totuus on toisen puolella. Vaan mikäpä on totuus, kysyi Pilatus. Sas se, vastas Jeesus. Senkun tietäs, niin kyllä lähtis. No selviäkin narsistisia loukkauxia löytyy, esim Nilkki-Samulin epäkollegiaalinen koirakoulu. Olkoon vaan, silti kyllä vielä tuon koiran paskantamaan sen haudalle.
xxx/ellauri044.html on line 954: Toisen maailmansodan vuosina Gripenberg kannatti innokkaasti Saksan sotaponnistuksia ja taistelua Neuvostoliittoa vastaan, mutta ei hyväksynyt natseja, koska piti heitä sosialisteina. Siinä vasta suoraselkäinen fasisti! Paljon oikeampaan päin ei enää pääse ilman täyskäännöstä.
xxx/ellauri056.html on line 114: Ennen kuin rikolliset ovat poliisin huostassa, joutuvat sekä Matilda että Johannes hengenvaaraan ja koko suuriruhtinaskunnan rahauudistus on hiuskarvan varassa. Se Snellmanin hopeamarkka siis joka aiheutti 1865 nälänhädän. Entä mihin katoaa hätäapuvilja, jota on toimitettu pitäjään Pietarista? Johannes joutuu tässä kirjassa harvinaisen kiivaaseen tulitaisteluunkin. Bang! Bang! Zipp! Zing! AAH! Jerry Cotton pani murinaa jaguaariin, puolikenkää konehuoneeseen. Sepänsälli jostakin, en muista mistä. Connecticutista.
xxx/ellauri056.html on line 692: Luettuaan pirusti raamattua Timo pääsi eroon huumeista. Pienen taistelun jälkeen jäivät myös alkoholi ja tupakka. Ehkä haluaisin tehdä juuri päihdetyötä, hän miettii nyt.
xxx/ellauri057.html on line 668: Sit on 2 före detta nuorta miestä jotka oli kerran seisoneet kiivaan kiukkuisina nokakkain julkisessa elämässä siihen aikaan jolloin vanhan ja nuoren Suomen taistelua taisteltiin. Varmaan 1890-luvulla. Yhtä innostuneesti ja lapsellisesti kuin Sorsakoski silloin oli vannoutunut konservatismin palvelukseen, oli Luukkonen antautunut radikalismin aatteille. Sorsakoski oli pauhannut kansallisuutta ja Luukkonen oli huutanut humanisuutta. Hän oli riehunut kuin vimmattu oikeuden ja vapauden nimissä, intoillut antiklerikalismin, antimilitarismin, luonnontieteellisen maailmankatsomuksen ja yksilöllisen siveyden puolesta. Et nää oli ollu sillon niinkö radikaaleja.
xxx/ellauri057.html on line 866: Vaikka Hamsunin tuotanto sisältää siteexi kristillisviritteistä myötätuntoa köyhille ja heikoille kohtaan, hänen maailmankuvansa oli amoraalinen: Luonto on kaunis mutta armoton, ei ole puhdasta hyvää ja pahaa, on vain voimia ja vastavoimia, elämä on taistelun sävyttämää. Tollanen Norjan Pentti Linkola. Tykkäsköhän sekin puolukkasurvoxesta ja munatotista? Takuulla.
xxx/ellauri059.html on line 475: Kun Medicit oli häädetty Firenzen johdosta, Savonarola muodosti kaupungista teokratian, jonka kuninkaaksi julistettiin Kristus. Varakuninkaana perintöä odotellessa toimi Arola. Paavi Aleksanteri VI, joka ensi alkuun oli osoittanut Savonarolaa kohtaan ymmärtämystä, tyrmistyi kun kaupunki ei suostunutkaan tukemaan häntä taistelussa Ranskaa vastaan. Pitkälti poliittisista syistä hän ekskommunikoi Savonarolan 12. toukokuuta 1497 syyttäen häntä ”harhaoppisuudesta, lahkolaisuudesta ja Pyhän istuimen halveksimisesta”. Hän myös kielsi Savonarolaa saarnaamasta. Savonarola tottelikin paavin käskyä jonkin aikaa, mutta aloitti saarnaamisen pian uudestaan. Paavin kielto sai hänet kääntymään entistä kiivaammin katolisen kirkon hierarkiaa vastaan.
xxx/ellauri084.html on line 146: Tämä on taistelua tuulimyllyjä vastaan, huokaa mersupersujen Don Leuka, joka putkahti jostain puskista entisen Sancho Möhömahan paikalle. Haistakaa iso paska persunuiverot ja painukaa pilkkiavantoihinne ahventen ruuaxi.
xxx/ellauri086.html on line 638: Thyestes ja hänen kaksoisveljensä Atreus olivat heidän isänsä karkottamina maanpaossa heidän surmattuaan velipuolensa Khrysippoksen havitellessaan Olympian valtaistuinta. He saivat suojapaikan Mykenestä, jossa he kohosivat valtaan kuningas Eurystheuksen, joka oli taistelemassa herakleideja vastaan, poissa ollessa. Eurystheus oli tarkoittanut heidän hallintonsa väliaikaiseksi ratkaisuksi, mutta siitä tuli pysyvä hänen kuoltuaan taistelussa.
xxx/ellauri086.html on line 668: D.H. Lawrencella oli izellään aika amerikkalainen mielikuvitus. James Joyce teki siitä irlantilaista pilaa. Cambridgen apostolipojat hahatteli sille myös. Lawrence oli vähän vihainen, murti suuta murti päätä murti mustoa haventa. Pureskeli viixiään ja hautoi kaunaisia ajatuxia. Se oli työläistaustainen. Kostoxi tai muuten vaan se bylsi sitten Bertin ja muiden apostolipoikien flammaa Lady Ottolinea, joka Jönsin mukaan oli jusze Lady Chatterley. D.H. oli sen testosteronilta hajahtava moukkamainen puutarhuri joka kuokki sitä nakupellenä puutarhavajassa kuin Miltonilla Eevaa Aatami. Leidi oli varmaan kova rupattelemaan. Chatterley, get it? On jäänyt lapsuudesta mieleen se kohta missä D.H.:n kikkeli koki taisteluväsymystä ja oli rutistunut pienexi kuin possun kärsä tai joku rusina. Leidi koitti saada sitä pystyyn taas, ja lähtihän se kuin hoppafoordi kun oli muutama kerta vemputettu kammesta. Kirja löytyi työnnettynä äidin ja isin kirjahyllyyn takariville.
xxx/ellauri087.html on line 717: Vallankumouksen alkuperäinen tarkoitus oli yksinkertaisesti lopettaa Díazin diktatuuri. Tämä yksinkertainen poliittinen liike laajeni kuitenkin valtavaksi taloudelliseksi ja sosiaaliseksi murrokseksi. Sen pitkän taistelun aikana kehittyi meksikolaisten kansallinen identiteetti, ja vallankumouksen aika vakiinnutti Meksikon politiikan suuntaviivat pitkälle tulevaisuuteen.
xxx/ellauri087.html on line 723: Díaz painostettiin pitämään vuonna 1910 vaalit, joissa Madero onnistui keräämään suuren osan äänistä. Vaikka Díaz oli aikaisemmin ollut demokratian kannattaja, hän näytti muuttaneen mielensä ja vangitsi Maderon. Madero pääsi takuita vastaan pois ja pakeni Yhdysvaltoihin. Hän jatkoi taisteluaan Díazia vastaan pyrkimyksenään syrjäyttää tämä.
xxx/ellauri087.html on line 729: Madero voitti lokakuussa 1911 järjestetyt presidentinvaalit. Hänen uusi hallintonsa ei kuitenkaan kestänyt sekä oikealta että vasemmalta tulevia jatkuvia hyökkäyksiä. Maderoa vastaan kehkeytyi useita epäonnistuneita kapinayrityksiä. Hänen kohtalokseen koitui lopulta salajuoni helmikuussa 1913. Pääkaupunki Mexico City muuttui kymmeneksi päiväksi taistelukentäksi. Valtava määrä siviilejä kuoli ja taistelut lakkasivat vasta kun hallituksen joukkojen komentaja Victoriano Huerta vaihtoi puolta. Madero ja varapresidentti José María Pino Suárez vangittiin.
xxx/ellauri091.html on line 202: »Koko tähänastisen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa – – sortaja ja sorrettu ovat – – käyneet keskeytymätöntä taistelua – – mikä joka kerta on päättynyt joko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tai taistelevien luokkien yhteiseen häviöön.»
xxx/ellauri104.html on line 1183: Tätä taustaa vasten käy selväksi, ettei näiden vuosien taistelu avioliittokäsityksen laajentamisen puolesta ole vain taistelua sen hyväksi, että homoseksuaalinen rakkaus katsottaisiin samanarvoiseksi heteroseksuaalisen rakkauden kanssa, eikä myöskään sen puolesta, että samaa sukupuolta olevien avioliitto tulisi laajemmin hyväksytyksi. On kyse enemmästä. On kyse jostain, joka sijaitsee paljon syvemmällä ihmisten mielissä ja jolla on vielä suurempi merkitys ja painoarvo. Se, mihin viime kädessä pyritään, on homoseksuaalisesti suuntautuneiden tunnustaminen täysiarvoisiksi ihmisiksi. On kyse ihmisarvosta, tasa-arvoisuuden laajentaminen niin, että sen piiriin sisällytetään myös seksuaaliset vähemmistöt kuten naiset ja työläiset runsaat sata vuotta sitten. Tämän puolesta marssitaan nyt sateenkaarilippujen alla.
xxx/ellauri113.html on line 416: sodan ja taistelun päiväksi? niinkuin ne eivät olisikaan sen omia;
xxx/ellauri113.html on line 438: ja saada vesitulvan peittämään itsesi? Jo kaukaa se vainuaa taistelun,
xxx/ellauri114.html on line 536: Kapina ei ollutkaan vapaustaistelu vaan kostosota. Mitä eroa? Ylevä päämäärä unohtuu ryöstämisen makuun päästyä. Orjat puhuivat vapaudesta mutta tarkoittivat ryöstöä ja tappamista. Herrat puhuivat vapaudesta mutta tarkoittivat vapaudenryöstöä ja ajan tappamista. Mitä eroa?
xxx/ellauri116.html on line 220: Naiset eivät unohda, koska ne ovat sitä varten että sillä aikaa kun miehet sotivat ja tappavat ja sopivat ja keskustelevat ja kyntävät muiden maita, naiset kantavat lapset ja muistot joita kukaan ei halua. On ilmiselvää että Jeesus oli jemeniläinen nainen, tai sen tytär. Onko tämä rasismia? Siitäkö on aina kyse, nä-pöt-ti-mis-tä ja por-tais-ta? No kun tälläsen izekkään pienen syyn kertoo miljoonilla, syntyy sorto. Ei se sen kummempaa ole. Pitääkö kaikki hyttysetkin tappaa hyttysansoilla, kun ne vain imuskelis vähän verta apinoista? Eihän ne sille mitään voi. Kummatkaan. Se on taistelua henkiinjäämisestä. Apinat on vaan aika paljon joholla. Ne on pian lukuisampia kuin hyttyset. Bantukimalaiset on sorrettu jo hengiltä.
xxx/ellauri116.html on line 399: Eli vastauxena edellä esitettyyn kysymyxeen: ei ilmeisesti. Ne oli kaxi aika ilkeätä majavaa kummatkin, jotka oli läheisriippuvaiset toisistaan, vaikka ristiinsuihkijoita par excellence. Häpeämättömiä ristihampaita. Valmont ja Merteuil. Toinen tapettiin 2-taistelussa ja toinen menetti isorokkoon silmänsä.
xxx/ellauri120.html on line 84: Tää plokkeri on vitun naivi. Ei tunteet pyöritä tätä menoa, tää on taistelua eloonjäämisestä. Me käydään elintasokilpailua hampaat irvessä. Sama ajatteluvirhe vaivaa seuraavaa Szymborskan personifioivaa runoa.
xxx/ellauri120.html on line 418: Nyrki Tapiovaara kuului kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan kantajäseniin, kuten myös kuvataiteilija Tapio Tapiovaara. Hän vaikutti myös muissa vasemmistolaisissa kulttuuriyhdistyksissä. Tapiovaara oli Etsivän Keskuspoliisin silmätikku. 1930-luvun ilmapiirissä kulttuuriradikaalien toimintaa rajoitettiin lainsäädännöllä, kiellettiin halventamasta Suomen hallitusta, eduskuntaa ja muita vastaavia tahoja, ja elokuvia sensuroitiin ankaralla kädellä. Nyrki Tapiovaara ihaili Neuvostoliittoa, tosin vuoden 1938 suuret oikeudenkäynnit ja puhdistukset laimensivat hänen myönteisiä tunteitaan maata kohtaan. Lopullisesti Tapiovaaran rakkaus Neuvostoliittoon murskaantui seuraavan vuoden lopussa Neuvostoliiton pommittaessa Helsinkiä. Hän oleskeli tuolloin Helsingissä ja kirjoitti sisarelleen Tuulikki Ahtialalle olevansa ”täynnä vihaa ja taistelutahtoa”. Hän kuvasi hyökkäystä ”järkyttäväksi, häpeälliseksi, inhoittavaksi”.
xxx/ellauri121.html on line 163: Sitten syttyi Suomen sisällissota. Sodan aikana Toivo Kuula oli 34-vuotias Viipurin Musiikinystävien orkesterinjohtaja, joka pelkäsi joutuvansa punaisten käsiin. Pekka Heikka oli 22-vuotias jääkäriluutnantti ja valkoisen armeijan komppanianpäällikkö, joka osallistui Oulun ja Tampereen taisteluiden jälkeen punaisen Viipurin valtaukseen.
xxx/ellauri121.html on line 200: Kuvassa vasemmalla olevaa jääkäri Pekka Heikkaa (1896–1921) epäiltiin Toivo Kuulan surmasta. Jääkäri Oskar Peltokangas ei liity tapaukseen. Hän kuoli Messukylän taistelussa maaliskuussa 1918. (KUVA: KARLS ATELIER / MUSEOVIRASTO)
xxx/ellauri122.html on line 930: Catch-22 esittelee Yossarianin amerikkalaisena sotilaana toisessa maailmansodassa, jolla on assyrialaista ja armenialaista perintöä. Eksoottisen nimen "Yossarian" Heller valitsi korostaakseen päähenkilönsä irtautumista valtavirran sotilaskulttuurista. Yossarianin nimeä kuvataan "iljettäväksi, vieraaksi, vastenmieliseksi nimeksi, joka ei vain herättänyt luottamusta". Se oli "...ei ollenkaan niin puhtaiden, terävien, rehellisten, amerikkalaisten nimien kaltainen kuin Cathcart, Peckem ja Dreedle." Mitä tulee nimen alkuperään, "Heller myönsi myöhempinä vuosina, että nimi "Yossarian" oli johdettu hänen ilmavoimien ystävänsä, assyrialaisen Francis Yohannanin, nimestä, mutta että Yossarianin itse hahmo oli "inkarnaatio". toiveesta." Kun häneltä vuonna 1974 kysyttiin, mitä mieltä hän oli sodasta ollessaan siinä, Heller kirjoitti: "Paljon eri tavalla kuin Yossarian tunsi ja paljon eri tavalla kuin minä tunsin romaania kirjoittaessani… Itse asiassa nautin niin teki melkein kaikki muutkin, joiden kanssa palvelin, harjoituksissa ja jopa taisteluissa."
xxx/ellauri122.html on line 934: Natelyn huora kuvataan erittäin väsyneenä prostituoituna, joka ei ole kiinnostunut seksistä ja haluaa mieluummin nukkua. Nuorempi sisarensa vainoaa häntä jatkuvasti. Siksi luutnantti Nately, joka on hullun rakastunut häneen, ei voi suostutella häntä ryhtymään merkitykselliseen suhteeseen hänen kanssaan. Hän kihlautuu naiseen seksuaalisesti, mutta se on kylmää ja mekaanista, sillä hän kieltäytyy viettämästä aikaa Natelyn kanssa ilman palkkaa. Kapteeni Black nukkui usein hänen kanssaan ärsyttääkseen Natelya. Kun hiän kuitenkin vihdoin lepää, hiän rakastuu Natelyyn yhtä hullusti kuin hänkin häneen. Pian sen jälkeen Nately kuolee taistelutehtävässä. Kun Yossarian saapuu Roomaan kertomaan hänelle huonoja uutisia, Natelyn huora syyttää Yossariania Natelyn kuolemasta. Myöhemmin hiän omistautuu Yossarianin takaa-ajoon ja väijyttää häntä useita kertoja romaanin loppuosan aikana yrittääkseen kostaa Natelyn kuolemasta puukottamalla häntä. Hiän onnistuu lopulta puukottamaan häntä kylkeen ja lähettämään hänet sairaalaan. Toinen hiänen hyökkäyksistään on kirjan viimeinen, vaikkakin vähäinen, koominen tapahtuma.
xxx/ellauri122.html on line 936: Yossarianin loppiainen tulee, kun hän kuulee Orrin pakenemisesta puolueettomaan Ruotsiin, huipentaen Orrin monet yrityxet paeta taisteluvelvollisuutta (lentokoneen syöksyminen jatkuvasti, prostituoitu lyö häntä päähän jne.), jonka Yossarian oli tulkinnut epäpätevyydeksi; Orr oli antanut vihjeitä tästä aikomuksesta näiden kahden välisessä keskustelussa. Yossarian tajuaa, että on mahdollista voittaa (tai ainakin paeta) armeija ja sitä tukeva Catch-22. Yossarian perustelee karkuriuttaan ​​toteamalla, että "en pakene velvollisuuksiani. Juoksen niitä vastaan. Ei ole mitään negatiivista pakenemisessa pelastaaxeni henkeni."
xxx/ellauri124.html on line 104: »On jo aika, että ihminen asettaa itselleen päämäärän. On jo aika, että ihminen istuttaa korkeiman toivonsa taimenen. Tästä Nietzsche pitää loppuun asti kiinni." Eskin istuttama taimen oli erektio Albertinkadulla, Pafos-seminaarit ja impotenssi Bulevardilla. Pitää ylittää entinen izensä tai ainakin kilpailijat. Se on totuus, lopettelee E. Saarinen, siis 1 vaihtoehtoinen. Valize mieleinen. Darwin ja Marx nyökyttävät partaisia päitänsä. Vaihtelu, valinta ja taistelu, siinähän se on, elukan tarkotus.
xxx/ellauri124.html on line 830: Kullervo Koivisto päätti päivänsä pornokuvaajana vuonna 2011 Brande Arts -galleriassa järjestettyyn Oman elämänsä stuntti -näyttelyyn. Valokuvanäyttelyyn Koivisto oli valinnut kuvia, joilla oli oma tarinansa. Kuvat eivät valitettavasti sisältäneet kovaa pornoa. Näyttelyn harvinaisuuksiin kuuluivat muun muassa ensimmäinen mallikuva Angelika Kalliosta, kuvia ex-missi Tarja Smurasta ja Marika Hakalasta, sekä kuva räystäsperseisestä Lilli Suomalaisesta alastonmallina. Näyttelyssä oli esillä myös Rasputin-elokuvan kuvauksista otettuja kuvia ja Penthousessa 1980-luvulla maailmalle levinneitä kuvia, joissa Xena-niminen nainen poseeraa niukassa lähitaisteluasussa (pikkarit) jäällä Laajasalon edustalla. Näyttelyn päätteeksi taiteiden yönä huutokaupattiin esillä olleiden töiden vedokset. Huutokaupan meklarina toimi Kauko Röyhkä, ja siitä saaduilla rahoilla lahjoitettiin maalaus- ja piirustustarvikkeita helsinkiläisille päiväkodeille. Hyi-huutoja Distant Burpille! Siinä kanssa paha setämies.
xxx/ellauri125.html on line 347: Biden seuraa tästedes Afganistania, kuten kaikkea ulkopolitiikassaan, Kiinan kautta. Bidenin kauden keskeinen piirre on Yhdysvaltain ja Kiinan poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen valtataistelu maailman herruudesta.
xxx/ellauri126.html on line 296: Hemmetti, kumpikohan tässä oli isompi narsisti, muna vaiko kana. Vittuako keski-ikäsen ämmän piti ruveta mummulle vittuilemaan, olisi vaan pitänyt turpansa kiinni ja kiittänyt. Jotain vitun valtataistelua ruuasta. Saavutettuaan tason 5 apina tuntee olevansa ize Kosmos. Voi helvetti! Extoi kuulosta jo aika narsistiselta? Samoilla linjoilla on Paulan mukaan olleet muun muassa Margaret Mahler (kekä?), Jean Piaget ja Erik Erixon (ei sunkaan se USA:n löytänyt viikinki?) No ei vitussa niillä ollut tota viiden portaan huuhailua, ne on vaan tavallisia kehityspsygologeja. Paula on vitun epämääräinen ollaxeen tietokirjailija. "Yritän izekin koko aika palauttaa mieleeni, etteivät muut ihmiset välttämättä nää maailmaa samasta näkökulmasta kuin mä." No ei vitussa nää, ellei ne seiso just sun paikalla, mikä ei lie mahollista vaiheissa 4 eikä 5. No nyttemmin Paola iloizee virheistä ja epätäydellisyydestä, varmasti täydellisestä hölmöydestäkin.
xxx/ellauri128.html on line 84: R. on dramaattista taistelua aikaa vastaan.Paul GéraldyMFUCK!
xxx/ellauri128.html on line 462: Lasse Matias Heikkilä, sukunimi vuoteen 1930 Levola (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) oli suomalainen runoilija, jota pidettiin yhtenä 1950-luvun modernismin keskeisistä vaikuttajista. Heikkilän esikoisteos Miekkalintu (1949) oli ensimmäisiä tietoisesti modernistisia runoteoksia Suomessa. Lasse Heikkilän äiskä menehtyi syntyessään, ja Heikkilän kasvattiäitikin kuoli vuonna 1940. Lasse Heikkilä oli jatkosodan aikana mukana Ihantalan taistelussa vain 18-vuotiaana panssarintorjuntamiehenä. Nämäkin kokemukset jättivät Heikkilään syvät jäljet. Sotavuosina Heikkilä alkoi myös käyttää alkoholin ohella unilääkkeitä ja piristäviä aineita, mikä johti myöhemmin hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Hän kuului nuorten intellektuellien homopettereiden Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa.
xxx/ellauri129.html on line 305:

Kahden pariskunnan jäsenillä on kaikilla suhde vaaraan. Värikuulataisteluita järjestävä yrittäjä Eero leikkii vaaralla, estynyt Lari kätkee omat väkivallan täyttämät mielikuvansa. Eevalla on pakoreitti, Italia. Aino on töissä päihdeasuntolassa, huolehtimassa onnellisten yhteiskunnasta pudonneista, vapauden uhreista. Mutta kuka nirhataan? En kerro, lue Elisasta, 30 päivän ilmaistarjous. Hei ei tarvize, Rikun sepustus löytyi kierrätyskeskuxen ilmaishyllystä. Pikaisesti selaten se vainaa saattoi olla Frogi. Ei oikein jaxa perehtyä.
xxx/ellauri136.html on line 372: Lermontov kuoli kaksintaistelussa, kuten hänen suuri edeltäjänsä runoilija Aleksander Pushkin.
xxx/ellauri136.html on line 373: Vieläkin traagisen outoa (jos ei sanoa fatalistista), että molemmat runoilijat kuvasivat pääteoksissaan kohtalokkaita kaksintaisteluja, joissa päähenkilöt (Onegin ja Petšorin) selviytyivät voittajina. Eikö ollut hassua!
xxx/ellauri136.html on line 634: Tiemestarin kirja on pohjimmiltaan eräänlainen moraalitutkielma, jonka keskiössä ovat henkilöhahmojen tekemät moraaliset ja eettiset valinnat. Teoksessa on fantasiakirjamaiseen tyyliin hiukan mustavalkoinenkin hyvän ja pahan taistelu. Nooralla on valkonen stezon ja pollareilla mustat.
xxx/ellauri137.html on line 805: Miyazawa nousi nopeasti tunnetuksi yhdeksi varhaisen Heisei -kauden tärkeimmistä idoleista , mikä herätti kiistaa vuoden 1991 alastonvalokuvauskirjastaan Santa Fe , jota julkaistiin 1,5 miljoonaa kappaletta. Hänen henkilökohtaisia kamppailujaan tutkittiin edelleen, mukaan lukien korkean profiilin kihlasu sumopainija Takanohanaan , itsemurhayritys ja taistelu anorexia nervosaa vastaan . Vuoteen 1996 mennessä hän jäi tauolle ja asettui hetkeksi uudelleen San Diegoon.
xxx/ellauri139.html on line 258: Romaanissa on siis selkeästi kuvattu myös Dostojevskin maailmankatsomuksen heikkoja puolia: hänen omaksumaansa vitun nöyryyttä ja kärsimystä, kielteistä suhtautumista vallankumouksellisiin keinoihin ja taisteluvälineisiin.
xxx/ellauri139.html on line 263: "(Ruhtinaan,— Г. Ф.) tärkein sosiaalinen vakaumus on, että talousoppi yxityisomaisuuden haitallisuudesta on tyhmyys. Ja että kaikki, päin vastoin, perustuu yxityistämiseen. kirjoittaa Dostojevski luonnoksissaan romaania varten («Из архива Ф.М. Достоевского. Идиот. Неизданные материалы», М.— Л. 1931, s. 108). Vallankumoukselliset demokraatit osoittivat että yhteiskunnan pelastaa vain yhteisomistus, ei filantroopit, vaan kansanjoukkojen vallankumouksellinen taistelu. Dostojevskin paska sensijaan kuzuu apinan uudelleenkasvatukseen uskonnollisten ja kristillisten ideaalien hengessä. Hän pyllistää vallankumouksen tielle ja taistelukeinoille. Hän on paha vanha konservipurkki. No sixhä sitä jenkit juuri peukuttavat!
xxx/ellauri139.html on line 273: Dostojevski pärmänttää, että sosialismi on roomalaiskatolisuuden kaukaisempi jälki-ilmiö, ne ovat samaa uskotonten väkivaltaa. Luokkataistelun ja vallankumouksen sijaan kirjailija asettaa Myshkinin suulla "hallitsevan luokan itsensä kehittämisen", taantumuksellisimman slavofiilisen utopian suostumuxellisesta anaaliyhdynnästä Itsevaltiaan ja kansan, sortajan sorrettujen ja välillä. Dostojevski väittää, että tähän onneen vie, ei vallankumous, ei sosialismi, vaan ortodoksisen kirkon ideaalien levittäminen.
xxx/ellauri139.html on line 1047: Pian heinäkuun vallankumouksen jälkeen M. Lebrun nimettiin Imprimerie royale (Royal Publishing House) johtajaksi ja yritti palkata Hégésippeä, mutta kaksikymmentä vuotta vanha runoilija oli jo luopunut tästä urasta. Pariisissa, hän oli tavallisesti houseless, ja altistuvat itsensä vaaroista kolera sairaalan suuri epidemia 1832 yksinkertaisesti saada suojaa ja ruokaa. Vuonna 1833, vaikeuksissa, hän palasi Madame Guérard n Provins toipua ja alkoi eräänlainen satiirinen serial kutsutaan Diogene (nimetty kreikkalaisen Cynic Diogenes ) mallina lehden La NEMESIS julkaiseman Auguste-Marseille Barthélemyn , mutta puute luetuin Maakuntakaupunki ja luovat kilpailut tekivät hankkeen epäonnistuneeksi. Vieraillut useita kannattajiaan ja osallistunut kaksintaisteluun, Hégésippe palasi Pariisiin.
xxx/ellauri154.html on line 125: Kun 17 vuotta oli kulunut taistelussa entisen elämän muistojen kanssa, kiusaukset lakkasivat. Marialle oli tullut menopaussi. Maria sai viettää elämänsä 30 viimeistä vuotta syvässä rauhassa Jumalan armon ympäröimänä. Marian viimeisen elinvuoden alussa abba Zosima (4.4.) lähti Palestiinan luostareissa noudatetun tavan mukaan suuren paaston ajaksi sekuntikellon kanssa kilvoittelemaan yksin erämaahan. Paaston ollessa jo lopuillaan hän näki erämaassa auringon polttaman ihmisolennon, jonka olkapäille laskeutui vitivalkoinen tukka. Olento pakeni häntä, mutta Zosima juoksi hänen peräänsä pyytäen saada häneltä siunauksen. Kun Zosima pääsi kuulomatkan päähän, Maria kutsui häntä nimeltä, vaikka ei ollut koskaan tavannut häntä. Maria ilmoitti olevansa nainen ja pyysi häntä heittämään viittansa maahan, niin että hän voisi verhota itsensä sillä.
xxx/ellauri154.html on line 184: Yliopiston johtamisesta määritellään johtosäännössä. Tästä asiakirjasta Tampereella kehkeytyi viime vuonna taistelu.
xxx/ellauri157.html on line 166: Jatkuva taistelu ruuasta ja lisääntymisestä (ei sukupuolisesta tyydytyxestä, hölmö Iisko, se on sivuasia) on kaikkien eläinlajien alkuperä. Apinat jotka jatkuvasti tappavat toisiaan oikeastaan vain täyttävät luomakunnan suurta suunnitelmaa. Malthus kiisti kaikki Raamatun puheet että Jumala muka kavahtaa verenvuodastusta. (Mitä vittua, Jahvehan siellä heiluu ase tanassa ihan päällimmäisenä?) Todellisuudessa hän oli rakentantu maailman vasitusten sellaisexi, että veri vuotaisi, että lapset kuolisivat nälkään ja että muutkin eläimet söisivät toisiaan. Luin nämä totuudet ja tiesin ettei kukaan voisi väittää niitä väärixi, ja silti minusta tuntui samaan aikaankuin olisin niellyt myrkkyä. Suljin tämän hirvittävän kirjan ja avasin toisen samanlaisen, aloin selailla Raamattua. Sama Mooses joka sanoi "älä tapa", sanoi myös: "Älä säästä yhtäkään joka hengittää". Eihän tässä mitään ristiriitaa ole, kun ottaa huomioon kenen tiimistä on puhe. Eli justiinsa sama sanoma kuin Darwinilla.
xxx/ellauri168.html on line 207: Että niin. Sitte niin. Meidän mielistämme käydään taistelua, sen suhteen että tartummeko me kiinni toivoon joka on meidän edessämme, vai lyömmekö me hanskat tiskiin ja sanomme "kaikki on menetetty"? Lannistuminen ei ole peräisin uskosta. Ajatteletko sinä että Kaikkivaltias Jumala on lannistunut persoona? Hän kehoittaa ihmisiä palvelemaan toisiaan, sillä Jumala tietää että sinä et koskaan löydä onnea itsekkyydestä. Jumala kehoittaa ihmisiä parantamaan haavoittuneet ja antaa heidän sisimpien osiensa tuntea että he ovat rakastettuja ja arvokkaita.
xxx/ellauri168.html on line 348: Ariettynä hiän osallistui harjoitusleireille, sotilastukikohtiin ja salaisiin lääketieteellisiin yritystiloihin kaikkialla Amerikassa. Hiänet koulutettiin käyttämään räjähteitä, räjähtämään, taistelemaan lähitaistelussa improvisoiduilla aseilla, kuten nuppineulalla, ja opetettiin naamioitumista ja muuta viestintää. Hiän oppi tappamaan paljain käsin, vastustamaan kipua ja käsittelemään kuulustelutekniikoita. Hiän kantoi ja opetettiin käyttämään 0.0022-kaliiperin pistoolia, ja hiän tutustui sellaisiin laitteisiin, kuten myrkkyä sisältävä huulipuna, jota voitiin käyttää itsemurhaan, jos hiäneltä leikkaa kiinni, puremalla tikkua. Hiän oppi myös kuinka koodinumeroita voitiin tatuoida hiänen kynsiinsä ja peittää kynsilakalla. Karkki Jones tiesi tästä kaikesta vain sen, että hiän oli toisinaan toimittanut postia hallitukselleen. Hiän ei ollut tietoinen alter egostaan Ariettystä ollenkaan, vaikka Arietty tiesi hiänestä kaiken ja piti hiäntä aika heikkona.
xxx/ellauri169.html on line 57: Vaalikampanjansa aikana Robertsonia vastaan hyökättiin hänen väitettyään palvelleensa taistelutehtävissä merijalkaväessä Korean sodan aikana. Saman pataljoonan veteraanit kertoivat julkisesti Robertsonin palvelleen huoltotehtävissä rintaman takana, eikä hän ollut heidän mukaansa viettänyt päivääkään taistelualueella.
xxx/ellauri169.html on line 149: Hän teki myös muita asioita jotka ovat hyvin paljastavia. Hän nautti juopottelusta & pelaamisesta ollessaan armeijassa, ja hän korjasi taistelukentällä poimimiaan saksalaisia artefakteja myydäkseen niitä ihmisille. Näitä sota-reliikkejä muokattiin sellaiseen asuun että niistä saataisiin mahdollisimman hyvä hinta. Esimerkiksi, Walt sulloi löytämänsä kypärät täyteen rasvaa, hiuksia ja verta, ja porasi niihin reikiä tehdäkseen niistä kalliita matkamuistoja. Tämä osoittaa Waltin tahtoa rakentaa illuusioita mikäli niistä maksetaan. Hän kykeni olemaan petollinen mikäli sai siitä hyötyä.
xxx/ellauri170.html on line 745: Gnostilaisuuden todellisuuskäsitys oli jyrkän kaksijakoinen. Luominen kuvattiin gnostilaisissa myyteissä usein hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena. Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, kaikkein korkeimman jumalan luona, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla. Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä.
xxx/ellauri174.html on line 286: " - Jaa se ! mikä sinua vaivaa? Eivätkö tällaiset moraalinpurkaukset ole vähintäänkin vanhentuneita? Loppujen lopuksi nämä naiset ovat kauniita, kauniita; he käyttävät kaikkien tiedossa näitä keinoja ansaita omaisuuksia, mikä on nykyään elämän myönteinen puoli, varsinkin kun "yhteiskunnalliset organisaatiomme" tuskin jättävät heille monia muita. - Ja jälkeen ? Miksi ei ? Se on suuri taistelu olemassaolosta, Tapa minut tai tapan sinut nykyaikaan. Kaikkien pitää pysäköidä! Ystäväsi oli loppujen lopuksi vain naiivi, ja lisäksi vain mies, joka oli kiistattomasti syyllinen kaikissa suhteissa häpeälliseen heikkouteen, hulluuteen ja aistillisuuteen: ja epäilemättä tylsä ​​"suojelija" ylijäämälle. No, requiescat! »
xxx/ellauri175.html on line 337: Nyt kun minulla on ollut tilaisuus katsoa tämän naisen verhottua ihannevartaloa ilman pyllyverhoja sekä taistelussa voitettua ruumista, josta nousen pukilta liian myöhään voittajana kuolettavan haavoittuneena, sallin itseni tiivistää koko tämän vertaansa vailla olevan illan, päästää eroon tästä verhosta sanomalla sinulle: "Koska mahtava älykkyytesi voima ehkä sallii sen, uskon sinulle, että voit muuttaa sen ikäänkuin pieruxi, joka pystyy antamaan minulle ylevän muutoksen, tämä kalpea ihmisaave. Ja jos tässä työssä vapautat minulle tämän ruumiin pyhän muodon tämän sielun taudista, vannon puolestani yrittääni - toivon henkäykseen, joka on minulle vielä tuntematon - täydentämään tätä lunastavaa varjoa.
xxx/ellauri177.html on line 489: Pappi ei näyttänyt kuulevan. Hän oli jatkanut rukouksiaan ja pyytänyt taivaalta pyhimysten rohkeutta. Ennen kuin hän ryhtyi korkeimpaan taisteluun, hän aseistautui liekeillä uskon miekoilla. Hetken hän pelkäsi heikkenemistä. Oli vaatinut marttyyrin sankarillisuutta pitää polvet liimattuina laattaan, kun Albinen jokainen sana kutsui häntä: hänen sydämensä meni hänen puoleensa, hänen kikkelinsä tietysti, kaikki hänen verensä kohosi, heitti hänet hänen syliinsä, vastustamattomalla halulla suudella hänen "hiuksiaan". Pelkästään hengityksensä tuoksulla hän oli herännyt ja välittänyt hetkessä muistot heidän hellyydestään, suuresta puutarhasta, kävelystä puiden alla, ilosta heidän liitosta, kepin liosta. Mutta armo kasteli sen runsaimmalla kastellaan; se oli vain hetken kidutus, joka tyhjensi veren hänen suonistaan; eikä hänessä ollut mitään inhimillistä. Hän oli vain Jumalan varmuusesine, kirkkoasia.
xxx/ellauri177.html on line 558: Ja vaikka sanoisit totuuden, kun sinulla oli kädet täynnä nautintoa, kun kannoit minut pois ruusupängylle antaaksesi minulle unelman paratiisista, puolustaisin itseäni vielä epätoivoisemmin syleilyäsi vastaan. Se on meidän välinen sota, maallinen, säälimätön, Darwinin kuvailema sukupuolien taistelu, joka me äijät voitetaan hands down!
xxx/ellauri177.html on line 615: Kiusauksesta tuli hänen elämänsä maan päällä. Iän myötä hän ryhtyi ikuiseen taisteluun virheellisesti. Rakastiko Jumala sitten häntä enemmän tällä hetkellä? Suuret pyhät ovat kaikki jättäneet ruumiistaan ​​tuskallisen polun piikkejä. Hän yritti löytää lohtua tästä uskomuksesta. Jokaisella lihansa repeytymisellä ja jokaisella luiden halkeilulla hän lupasi itselleen poikkeuksellisia palkintoja. Taivas ei koskaan iskenyt häneen tarpeeksi lujasti.
xxx/ellauri179.html on line 177: Huoh. Ekalla lukemalla en jaxanut paarustaa Ernun beigeä dialogia Pariisia pitemmälle vaan hyppäsin yli koko Epsanjan ja sonnitaistelupaskan suoraan loppulukuun. Ei Kaken kikkeli näytä parantuneen, siitä tuli vaan suursyömäri kuten eunukeista yleensäkin, ja "Lady Ashley"sta alkaa kehkeytyä rappioalkoholisti. Kiinnos. San Sebastianissa on kuitenkin kiva kelliskellä hiekkarannalla, sen tiedän, olen izekin ollut siellä. Aqua patatas, coca coola!
xxx/ellauri179.html on line 179: Ernun luotaantyöntävimpiä piirteitä ovat sonnitaistelu, nyrkkeily ja suurriistanmezästys brittiläisessä Itä-Afrikassa. Rothilla niitä ovat saituus, pesäpallo ja pedanteria.
xxx/ellauri179.html on line 248: Paseo on paikallinen eläinnäyttely. Niin juuri, apinoiden markkinat. Kyltoi Hemin kirkossa käynti on osa sen laumaeläin luontoa. Juovat Anis del Monoa, niinkuin mekin Madridissa. Daytonan apinajuttupullosta. Emmä oikeastaan tajua tätä tajutonta ryyppäystä. Vaixuurin osa siitä lie pelkkää liioittelua. Ei kyllä huolehdita turvaetäisyyxistä. Sonni"taistelu" on inhottavaa verellä herkuttelua hevosparkojen kustannuxella. Muzellasia nää termiittiapinat vaan on. On aina olleet ja tulee aina olemaan.
xxx/ellauri179.html on line 249: Ja homoilukin kuuluu tähän ihan kiinteästi. Kaken tumppi nytkähtää kun se näkee kuvankauniin Romeron. Onko Cohn pitkästyneen näköinen? Saakelin nuppijutku! Sonni"taistelun" jälkeen expatriaatit on ihan haltioituneita. Mitäs nuo tanssijat tanssivat? Jotakin jytää se on. Vitun turistit.
xxx/ellauri179.html on line 598: Legendan taustalla on todellinen taistelu, joka käytiin vuonna 778 Roncesvallesissa baskiaisten maalla. Siinä baskiaiset tuhosivat Espanjan sotaretkeltä vetäytyvän Kaarle Suuren armeijan jälkijoukon. Grimbergin Kansojen historian mukaan Rolandin laulun taustalla ollut taistelu oli suhteellisen vähäpätöinen kahakka, jossa baskiaiset, eikä suinkaan maurit, hyökkäsivät Espanjasta vetäytyneen Kaarle Suuren armeijan jälkijoukkoon tuhoten sen. Rolandin esikuva oli suhteellisen vähämerkityksinen ruhtinas, joten laulu suuresti liioittelee sekä henkilön että tapahtuman merkitystä.
xxx/ellauri186.html on line 509: Kaksikon tunnelmat liikkuvat jossain epäuskon, hämmennyksen, pettymyksen, katkeruuden ja rehellisen vitutuksen välimaastossa. Haastattelevan majurin mukaan miehillä ei ollut tarpeeksi taistelukokemusta.
xxx/ellauri186.html on line 510: Halusta ja taistelutahdosta "Jamin" ja "Juhon" reissu ei jäänyt kiinni. Vielä menomatkalla he olivat hyvin toiveikkaita mahdollisuuksiensa suhteen.
xxx/ellauri186.html on line 519: – Enemmistö ihmisistä hylätään taistelukokemuksen puutteen vuoksi. Osa hylätään myös väärien periaatteiden takia. Monella syy tulla Ukrainaan on oikeasti tappaa venäläisiä – eikä taistella maan itsenäisyyden puolesta, Iltalehdelle kerrotaan yleisellä tasolla.
xxx/ellauri186.html on line 525: Kansainvälisille vapaaehtoisille suunnatun sivun mukaan taistelukokemus ei ole ehdoton edellytys. Sitä voi hankkia ”seisomalla urheiden ukrainalaisten puolustajien rinnalla”.
xxx/ellauri186.html on line 621: Jeesus sanoi, Minä odotan, Mitä, Jumala kysyi, ikään kuin olisi hajamielinen, Että sinä kerrot, paljonko kuolemaa ja kärsimystä sinun voittosi muista jumalista vaatii, paljollako kärsimyksellä ja kuolemalla maksetaan ne taistelut, joita meihin uskovat ihmiset sinun ja minun nimissä keskenään käyvät, Tahdotko sinä välttämättä tietää, Tahdon, No hyvä on, se mainitsemanı yhteisö rakennetaan, mutta jotta sen perustasta tulisi luja, se täytyy kaivaa ihmislihaan ja sen pohja on muurattava kieltäymyksistä, kyynelistä, tuskista, kidutuksista ja kaikenlaisista nykyisin kuviteltavista sekä vasta joskus tulevaisuudessa tunnetuista kuolintavoista,
xxx/ellauri199.html on line 77: Neptune on yksi ensimmäisiä jumalia Rooman jotka juontavat yli aikaisintaan kosketuksiin kreikkalaisen kulttuurin. Hän oli yksi Saturnuksen ja Ops:n kuudesta lapsesta. Hänen sisaruksiaan ovat Jupiter, Juno, Pluto, Ceres ja Vesta., Neptunus ja hänen veljensä Jupiter ja Pluto voittivat taistelussa isänsä ja suostuivat ottamaan haltuunsa kolme maailman maailmaa. Neptunuksesta tuli merien hallitsija, Jupiter otti taivaan hallintaansa ja Pluto valvoi alamaailmaa. Mikki ja Hessu valvoi Plutoa. Pluto olet oikea pelle!
xxx/ellauri199.html on line 812: Muumeissa oli merikoira, se ahdisteli Merenhuisketta. Eikös ne ole haikaloja? Meressä on (tai oli) myös merilehmiä, merikarhuja, merivuokkoja, merisiilejä, merimakkaroita, meritähtiä, merietanoita, merihevosia, merimerkkejä ja merenmiehiä. Merenmiesten enemmistö on naisia. Vuonna 2022 naisten osuus tämän sukunimen kantajista oli 61 %. Nykyään ei sukunimiä enää suojata vaan kaikki sukunimet ovat suojattuja sukunimiä. Merenmies on latviaxi Merenmiess. Marakatteja ja marsuja. Merileijonia ja merinorsuja. Merihirviöitä ja niljaisia merikäärmeitä joista Seija näki viime yönä unia. Älä unta nää. Meriankeriaita ja merilohia. Merikotkia ja muita merilintuja. Merisotilaita ja merisäätiedotuxia. Meritaisteluita ja merenkulkua. Meriharakoita, haaxirikkoisia ja niistä paistettuja merimiespihvejä, joita tarjoiltiin Sysmän "Kuolleen merimiehen majatalossa". Meriruohoa ja meriheinää. Merimuovista valmistettuja cocacolapulloja. Musk ostaa Coca-Colan ja panee siihen coken takaisin. Niin ja Arto Merenheimo ja Merikukka Forsius.
xxx/ellauri200.html on line 556: Onneaan tavoittelevien toimeliaiden atomien kiihtyviä pyörteitä maailmanlopun viemärin imussa. Tämä oli vakavaa. Väärin, tää on toivotonta muttei vakavaa. Onko Riku humoristinen? Se on sarkastinen mutta huumoriin ei sen eväät ihan riitä. Mitä pahaa eloonjäämistaistelussa on? Nopeat syövät hitaat eivät. Joka toiselle kuoppaa kaivaa joka toiselle ei. Vika ei ole geeneissä vaan meemeissä. Apinoiden meemit saa maapallon kupin kumoon, sen maljan vuotamaan ylize vaikkei pallossa edes ole reunoja. Zahavin haittaperiaate selittää lukiopoikienkin kukkoilun. Mixei siis myös neljääkymppiä lähestyvien kynäntyöntäjien skizoilun.
xxx/ellauri202.html on line 178: André Gide on arvostettu hahmo ranskalaisen kansakunnan kaapin päällä ja Nobelin palkinnon saaja vuonna 1947. Mutta tässä teoksessa piirretystä kiehtovasta, omituisesta ja intiimistä muotokuvasta voi nauttia joku, joka ei ole koskaan lukenut tai ehkä koskaan edes kuullut hänestä. Hän yllättää meidät jatkuvasti inhimillisyytensä laajuudella. Kirja tuo esiin hänen ristiriitaisen seksuaalisuutensa ja taistelunsa homoseksuaalisuuden hyväksymisestä leimautumisen ja tuomitsemisen aikakaudella.
xxx/ellauri208.html on line 97: "ideologisen taistelun",
xxx/ellauri208.html on line 597: Oli biologian tunti. Opettaja oli kipeänä. Katsoimme luontodokumenttia mangusteista, mankeloidun rotan näköisistä pikkupedoista. Mangustit kiipesivät päivälevon jälkeen paskanhajuisista koloistaan Serengetillä tai jossain muussa afrikkalaisen viranomaiskorruption perslävessä. Mangustit asettuivat pesäkummulle takajaloilleen, kaulaansa kurkottaen, mietteliäinä, mustin silmänympäryksin, muistuttaen Karhukoplan veljenpoikia, ja tuijottivat tasangolla törmäileviä villieläinlaumoja tiiviinä ryhmänä kuin eloonjäämistaistelun tuomitseva demarikomitea. Pörröiset vauvamangustit huojuivat evoluution keskellä unisina ja paahteen tylsistyttäminä, kurttuisin kulmin, ja lysähtelivät kumoon. Tytöt huokailivat. Ihania, ihan kuin ihmisiä, he kuiskivat luokassa, jonka ikkunoiden eteen oli vedetty pimennysverhot. Ja olivathan mangustit ihania, kun niitä katsoi oikealla tavalla, ihmisestä käsin, kun niiden mittana käytti ihmistä. Minä satuin vilkaisemaan ympärilleni muiden keskellä, edessäni pulpetilla viisisormiset käteni, näin lähellä häämöttävät kasvot, jotka tuijottivat sinertävä ruutua ja kuuntelivat lukijan eläytyvää puhetta. Ajattelin: Ihan kuin mangusteja. Palleani jännittyi. Minua huimasi. En saanut katsetta tarkennettua. Luokan tuttuus katosi, ja ihmisten. Ylle tulvahti pimeä, jota ei valaissut mikään oppivelvollisuus. Pimeä nieli seinien topografiset kartat. Pimeän kosketuksesta styroxinen Unkarin väestöpyramidi mureni ja tuprusi ryhmätyötaulun tähtikarttaan. Ikkunalaudalle lokeroidut Pahtavaaran malminäytteet putosivat paperimassakuun näkymättömälle puolelle Moskovanmereen, tyhjiin pyyhkiytyivät kansantuotteen kasvua osoitta graafit. Nicaragualaisen pihvilihan vientireitit ja uhanalaisen oselotin levinneisyysalue. Suurten jokisuistojen murtovesialueet huuhtoivat mennessään lasikaapin jyrsijät ja formaliiniin säilötyn kyyn ja violettisuonisen lehmänsilmän. Minä istuin sen katoamisen keskellä, hiljaisena, pyörteessä, kahdeksantoistavuotiaana, selitykset kadottaneena, ylettömän todellisuudentunnun vallassa, kun pimeään hävisi kaikki minkä olin uskonut jonain päivänä tietäväni. Jäljellä oli tunteikas olentolauma tuijottamassa sinertävää utua. Huh, ajattelin. Se pyyhki yli väkivalloin. Käteni vapisivat, korvani soivat. Vähitellen pelko lakkasi. Puristin kämmenillä poskiani. Ajattelin, että sen täytyi olla aivojen verenkiertohäiriö. Ajattelin olevani poikkeusyksilö. Jos sille yrittäisi antaa nimen, sen täytyisi olla taitoa olla tietämättä mitään.
xxx/ellauri208.html on line 961: Kertojana ja päähenkilönä Veljeni Sebastianissa on 11-vuotias, 7-vuotiaan kokoiseksi jäänyt mutta älyltään ylivertainen, suuripäinen Antti. Antin tasainen ja rauhallinen elämä yksinhuoltajaäidin, Kaarinan, kanssa päättyy, kun kuvaan astuu mukaan Mika, isä-ehdokas ja Antin ja Kaarinan symbioottisen suhteen rikkoja. Antin ja Mikan välillä alkaa hurja oidipaalinen valtataistelu ja kilpailu Kaarinasta, jossa kaikki keinot, fyysinen ja psyykkinen haavoittaminen, väkivalta, jopa tappaminen, ovat sallittuja. Antin kertojanääni riisuu kaikki verhot – "olenhan lapsi ja lapsen suusta kuulee totuuden" – mutta jättää lukijan kyselemään mikä tarinamaailmassa on totta, mikä Antin kuvittelua. Silti vittu, kuka sit on tää paljon puhuttu Sebastian? Ei selviä, ei kai ole pakko ize lukea? No ei, tässähän se tulee:
xxx/ellauri208.html on line 967: Jälleen Finlandia-palkintoehdokkaanakin ollut Kirjeitä Trinidadiin kertoo verovirkailija Seppo Sirenin perheestä. Näkökulmahenkilö Sepon lisäksi siihen kuuluvat vaimo ja 14-vuotias, kehitysvammaisena pidetty tytär Ursula. Romaani keskittyy jälleen perhe-elämän mutkikkaisiin kuvioihin ja ennen kaikkea lapseen vanhempien keskinäisen valtataistelun välissä ja välikappaleena. Vieraassa ympäristössä ja epätavallisissa oloissa, yhteisellä matkalla Luvattuun maahan, perheenjäsenten väliset jännitteet kärjistyvät tavallisuudesta poikkeaviin mittasuhteisiin. Näkyviin nousevat nytkin ihmismielen kätketyt ja pimeät puolet, samoin kyvyttömyys lukea ja tulkita toisen mieltä. Romaania voi lukea Sepon kehityskertomuksena, mutta ainakin yhtä paljon se on Ursulan kirja. Juuri Ursula lähettää "kirjeitä Trinidadiin", toisin sanoen isälleen. Mutta yhä uudestaan isä torjuu häpeämänsä ja omituisena pitämänsä tyttären ja repii myös tämän kirjeet niitä lukematta. Vasta Ursulan kuoleman jälkeen tämän tietokoneelle tallentamat kirjeet avaavat näkymiä Ursulan mieleen yhtä hyvin Sepolle kuin lukijalle.
xxx/ellauri209.html on line 51: Tämä on päivänselvää. Tämä on linjamme. Tästä emme tingi! Ainakaan paljoa. Selailtuanne tätä pamflettiamme kirjakaupassa kanta-asiakkaan olan yli voitte toivottavasti yhtyä taisteluhuutoomme: kovat ajat vaativat pehmeäkantisia kirjoja ja vielä löyhäpäisempiä kusetettavia niitä ostamaan.
xxx/ellauri215.html on line 222: Kertoja ja hänen vaimonsa ymmärtävät hyvin nopeasti, että Cipolla ei ole taikuri, vaan merkittävä hypnotisti. Nuori poika joutuu täten työntämään kielensä liioiteltuun tapaan tiettyyn reikään, seuraamaan aritmeettisia hyökkäyksiä ja korttitemppuja. Korttitemppun aikana hypnotisti tulee pieneen tahdon kaksintaisteluun. Yleisössä ilmenee antipatiaa häntä vastaan, mutta Cipolla tunnustetaan silti tietyllä ammatillisella tunnustuksella. Hyödyntäminen jatkuu edelleen, kuten ajatuksen siirto tai tiettyjen esineiden löytäminen erinäisistä paikoista.
xxx/ellauri218.html on line 172: Lollo (tai sen ruipelompi ystävä) diggasi Al Hibblerin Unchained Melodya joka oli UK listakärki 1955. Se on aika pitkäveteinen ja laahaava. Homompi Righteous Brotherseista kimitti sen coverina 1964. A.Hitlerin Horst Wessel Lied 1931 oli vetävämpi. Horst Wessel kirjoitti runonsa kommunistisen runoilijan Willi Bredelin taistelulaulun pohjalta, jonka tämä oli kirjoittanut 1800-luvulta peräisin olevan posetiivilaulelman sävelmään. Al H. oli lakupetteri. Hibbler was born in Tyro, Mississippi, United States, and was blind from birth. Limaisen Lillon olis paree pukeutua kokovartalokondomiin. Älä rakasta ilman satulaa.
xxx/ellauri225.html on line 224: Carlos Ray ”Chuck” Norris Jr. (s. 10. maaliskuuta 1940 Ryan, Oklahoma, Yhdysvallat), on yhdysvaltalainen taistelulajien taitava näyttelijä. Hänellä on yhdeksännen danin musta vyö tang soo dossa, kahdeksas dan taekwondossa sekä kolmas dan brasilialaisessa jujutsussa. Hänellä on lisäxi myös henxelit.
xxx/ellauri225.html on line 226: Norrisin vanhemmat erosivat hänestä hänen ollessaan 16-vuotias, minkä jälkeen hän muutti äitinsä ja veljiensä kanssa Kaliforniaan. Siellä hän valmistui lukiosta ja avioitui pian tyttöystävänsä Diane Holechekin kanssa. Tämän jälkeen Norris liittyi Yhdysvaltain ilmavoimiin sotilaspoliisiksi ja hänet lähetettiin Etelä-Koreaan. Siellä hän sai lempinimekseen Chuck ja alkoi harjoitella tang soo doa. Norris kertoo elämäkerrassaan, että hänellä on vielä Tang soo dosta ja Taekwondosta ostettu musta vyö, jotka Norris sai joltakulta ollessaan Etelä-Koreassa. Sittemmin vuonna 1997 Norris osti kahdeksannen luokan Danilta mustan vyön käydessään Taekwondossa. Näiden ohella hän harjoitteli judovyön solmimista. Myöhemmin hän on kehittänyt uuden chuck fuck do -taistelulajin. Siinä ei tarvita vyötä eikä housuja.
xxx/ellauri227.html on line 583: Tyypillisesti päähenkilöt ovat nuoria aikuisia, joilla nuoresta iästään huolimatta on jo luurankoja kaapeissa, takanaan lapsuuden trauma, avioero tai muu suhderikko, läheisten kuolemia. Elämällä ei ole varsinaista päämäärää, se on työkeskeistä suorittamista, kynttilän polttamista molemmista päistä tai sen törkkimistä genitaaleihin, kokemusten keräilyä, sitoutumisen pelkoa, tahatonta huumoria, ohikiitäviä nautinnon ja sisäänpanon hetkiä muuten harmaan sumuisessa säässä, ja sitten kovin usein henkiinjäämistaistelua taskulampun valossa pimeässä kellarissa. Kuva ajastamme? Jep jep.
xxx/ellauri228.html on line 227: Vuonna 1944 neuvostojoukot valtasivat Lwówin uudestaan, jolloin Lem saattoi jatkaa opintojaan. Pian Lwówin vapauttamisen jälkeen Lem lähetti Neuvostoliiton Puolustuksen kansankomissariaatille kirjeen, jossa hän esitteli piirroksia suunnittelemistaan panssarivaunuista ja muista aseista, kuten raketeista. Lemin vaunut ulottuivat pienistä, yhden sotilaan vaunuista 220 tonniseen Czołg P "maataistelulaivaan". Njeuvostolaiset päästivät vain röhönauruja. Finally, he admitted: “Except for what was mentioned earlier, I also have drafts of assault guns resembling exoskeletons of beetles”, which were not contained in the letter.
xxx/ellauri228.html on line 271: Tarkovsky säilyttää perusjuonen, Kelvinin tutkimuksen jännityksen ja kauhun siitä, että häntä vainoavat täysin todenmukaiset ilmestykset, hitaana ja hillittynä mutta intensiivisenä kuvauksena miesten yksittäisestä taistelusta kúin suuressa isänmaallisessa sodassa. Hänen lähestymistapansa on kuitenkin täysin erilainen kuin romaanin, mikä käy ilmi elokuvan ensimmäisistä hetkistä.
xxx/ellauri230.html on line 221: Ehtiäkseen ennen englantilaiset järjestivät sotilasretkikunnan, ns. Younghusbandin retken, Lhassaan v. 1904. Retkikunnan matka Tiibetin sydämeen muodostui teurastuxexi, sillä tubettajat tietenkin nousivat vastarintaan, mutta alkeellisilla aseillaan varustettuina kärsivät musertavia tappioita. Ne taistelut, joihin tiibettiläiset maahantunkeutujia vastaan antautuivat, muodostuivat suoranaisiksi verilöylyiksi; eräässäkin laaksossa n. 500 tubettaja laamaa, joista suurin osa oli vain jousilla ja nuolilla varustettuja ja joissa vain muutamilla oli keskiaikaisia hakapyssyjä aseinaan, surmattiin englantilaisten murhaavassa konekivääritulessa.
xxx/ellauri230.html on line 352: Sepustuxet Niko Jikenistä ovat sekavia kuten veriselityxet yleensä. Työnnettiinkö tosiaan 700 japsun lisäxi (oliko tässä luvussa jo taistelussa kuolleet banzait mukana?) muitakin porukoita tuhansittain avantoon? Heti maaliskuun pakkasillako vaiko vasta jäiden lähdettyä toukokuussa? Jenkit lähtivät Vladivostokista huhtikuussa ja japsut saivat siitä lähin häärätä Sahalinilla vapaasti. Jonkun jutku Gutmanin 1924 kirjoittama sepustus on näissä varmaan lähteenä. Kaveri ei ollut järin puolueeton vaan vihasi punikkeja kuin ruttoa. Kuten aina sotapropagandassa, eri osapuolten selostuxet tapahtumat poikkeavat ennustettavasti toisistaan. Kiihkottomimmalta vaikuttaa tämä versio:
xxx/ellauri230.html on line 401: Ymmärryksessä korkeamman komennon kanssa japanilainen varuskunta päätti tehdä yllätyshyökkäyxen. Japanilaiset avasivat yöllä 11.–12. maaliskuuta äkillisesti tulen Tryapitsynin päämajaan ja ampuivat myös raketteja häntä kohti. Merkittävä osa Nikolaevskista sytytettiin tuleen. Hyökkäykseen osallistui japanilaisen varuskunnan lisäksi koko taisteluvalmius kaupungin japanilaisen väestön miehistä.
xxx/ellauri230.html on line 407: Lopulta partisaanien numeerinen ylivoima vaikutti, ja 4 päivää kestäneissä taisteluissa japanilainen varuskunta tuhoutui täysin. Jopa 500 partisaania kuoli - yllätyksen ja hallinnan menettämisen seurauksena taistelussa ensimmäisenä päivänä.
xxx/ellauri230.html on line 413: Maaliskuun 14. päivän iltaan mennessä japanilaisten pääjoukot kukistettiin, ja 15. maaliskuuta kello 12 heidän viimeinen ryhmänsä antautui. Suurin osa japanilaisista kuoli taistelussa. Lähes koko Japanin siirtokunta (834 ihmistä) tuhottiin partisaanien toimesta, ja heidän irtaimen ja kiinteän omaisuutensa takavarikoitiin ja osittain ihan vaan ryöstettiin. Taistelujen aikana suurimman osan Nikolaevskista polttivat japanilaiset, jotka käyttivät syttyviä luoteja ja kranuja.
xxx/ellauri231.html on line 57:

Azincourtin taistelu 1415